Pinza Mortazza

 

Pinsa hurmaa makunsa lisäksi myös ulkonäöllään

Tällä hetkellä pizzatrendien aallonharjalla keikkuvat pinsat, pinsa romanat, ovaalinmuotoinen pizzatyyppi. Pinsa eroaa tavallisesta pizzasta kahdella tavalla: taikinalla ja rakenteellaan. Pinsapohjat leivotaan vehnä-, riisi- ja soijajauhojen sekoituksesta korkeammalla vesipitoisuudella ja pitkällä kohotusajalla. Lopputuloksena on kevyen ilmavaa ja rapeaa pizzaa, joka valmistetaan ovaalinmuotoiseksi. Pinsataikinaa voi tehdä itsekin, mutta kaikkein helpointa sellainen on ostaa esipaistettuna kaupasta.

Esipaistettu pinsapohja on helppo täyttää kotona. Päälle mieluisat täytteet ja uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi kovalle lämmölle, jotta juusto sulaa. Täytteistä riippuen osa voidaan levittää päälle vasta paistamisen jälkeen. Pinsat, kuten tavallisetkin pizzat, voi täyttää tomaattikastikepohjaisina tai valkoisella pohjalla, bianca, jolloin pohja kuorrutetaan esim. smetanalla, ranskankermalla tai vastaavalla.

Oma suosikkini pinsasta on ohessa. Pinsapohjalle levitetään ennen uunia smetanaa ja juustoa, annetaan niiden ruskistua kevyesti. Kun pinsa on otettu uunista, sen päälle asetellaan kauniisti makuaineita ja päälle lorautetaan vielä tilkkanen sitruunaista oliiviöljyä viimeistelemään makuelämys. Tein kyllä ihan kesällä ihan tavallista kinkku-aura-ananasta ja pepperoni-persikka-auraakin, toimii. Voit siis täyttää pinsan mieleisillä täytteillä, kaikki samat täytteet toimivat, kuin tavallisessakin pizzassa.

2 annosta

1 esipaistettu pinsapohja

pohjalle
120 g smetanaa
100-150 g kolmen juuston raastetta (Valio) tai mustaleimaemmentalia

päälle
½-1 pkt mortadella-leikkelettä
1-2 pkt burrataa tai bufala di mozzarellaa
4 rkl tuorepestoa
½ dl pistaasipähkinää
tuoretta basilikaa
mustapippuria
halutessasi sitruunaoliiviöljyä

Laita esipaistettu pinsapohja leivinpaperoidulle uunipellille. Notkista smetanan rakenne ja lusikoi se tasaisesti pinsan päälle, ripottele päälle maukasta vahvaa juustoa. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on ruskistunut sopivasti.

Taittele päälle muutama siivu mortadella-leikkelettä, revi päälle burrataa tai bufalamozzarellaa, huomioi, että burrata on valuvan kermaista sisältä. Levitä tuorepestonokareita sinne tänne pinsan päälle, ripottele päälle rouhittuja pistaasipähkinöitä. Asettele päälle kauniita basilikanlehtiä, revi tarvittaessa pienemmiksi. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele kevyesti sitruunaisella oliiviöljyllä. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Käytä samoja täytteitä tavalliseen pizzaan tai schiacciata-leipään.

Niiiiiin hyvää! Olen tehnyt erilaisia pinsoja melko paljon, sillä niihin voi upottaa kaikki jääkaapin juustot ja kaikkien kaappien täytejutut. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti erilaiset mozzarellat, kuten buffalat ja burratat sekä kaveriksi joku vahvempi juustoraaste. Tykkään käyttää mustapussista kolmen juuston sekoitusta, jossa on vahvoja juustoja. Jos sitä ei ole saatavilla niin mustaleimaemmental tai vaikkapa vahva cheddar ajaa hyvin asiansa. Ja tuoreyrteistä basilika tai lehtipersilja toimii hyvin raikastajana!  

Resepti on julkaistu 18.2.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Juusto-kinkkusarvet

Uunituoreet sarvet maistuvat taivaallisen hyviltä

Rakastan erilaisia sarvia ja monenlaisia taikinoita on tullut vuosien varrella kokeiltua, samoin täytteitä. Tällä reseptillä sarvia syntyy melko paljon, mutta sarvet säilyvät jääkaapissa hyvänä useamman päivän ja ne voi pakastaa. Tarvittaessa reseptin voi toki puolittaa. Tällä kertaa sarvitaikinaan tuli vähän enemmän voita ja ajattelin tehdä ne itselleni vähän uudemmalla tavalla leikaten. Ensin tehdään iso taikinalevy, joka jaetaan suiroiksi ja sitten suirot jaetaan kolmioiksi. Näin saa samalla vaivalla tehtyä nopeasti kaikki kolmiot valmiiksi ja täytettyä kätevästi sarjatyönä. Pyöreistä taikinalevyistä tekemiseen verrattuna tämä on paljon nopeampaa ja näppärämpää. Varsinkin, jos tehtävänä on isompi taikinamäärä.

40-50 kpl

taikina
5 dl maitoa
50 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 12 dl vehnäjauhoja
200 g voita sulatettuna

täyte
200 g kinkkua suikaloituna
200 g valkosipulituorejuustoa
150 g mustaleima emmentalia
½ ptt ruohosipulia
suolaa
mustapippuria

voiteluun
kananmuna + tilkka vettä

Valmista taikina. Lämmitä isossa kulhossa tai kattilassa maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon tuorehiivapala ja vispilöi tasaiseksi liemeksi. Lisää joukkoon suola ja aloita lisäämään vähän kerrallaan vehnäjauhoja joukkoon, samalla koko ajan vispaten. Kun vispilöinti käy raskaaksi, siirry alustamaan taikinaa käsin tai käytä yleiskonetta. Alustamisen loppuvaiheessa lisää joukkoon sulatettu voi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista. Jätä kohoamaan n. tunniksi lämpimään paikkaan.

Valmista täyte. Suikaloi tai kuutioi kinkku, tai käytä valmiita kinkkusuikaleita. Sekoita kinkkusuikaleet tuorejuuston joukkoon, sekoita mukaan myös pussillinen mustaleimaista emmentalia raastettuna. Voit käyttää myös muuta vahvaa juustoa. Silppua reilusti tuoretta ruohosipulia ja sekoita täytteen joukkoon. Mausta täyteseos suolalla ja pippurilla.

Valmista sarvet. Kaulitse kohonnut taikina ohuehkoksi, kapeaksi pitkäksi levyksi (jos pöytätilaa ei ole hirveästi, jaa taikina ensin kahteen osaan ja kaulitse vasta sitten). Käytä kaulitsemisen apuna tarvittaessa jauhoja, jos taikina on pehmeää. Leikkaa levy pitkittäin kahteen osaan ja jaa osat kolmioiksi, kolmion kapea kärki vuorotellen molempiin suuntiin levyä. Taikinasta tulee yhteensä n. 40-50 sarvea. Jaa täyte tasaisesti taikinakolmioiden leveään päähän ja kääri sarviksi, taivuta hieman sarven muotoiseksi. Kohota n. puoli tuntia. Riko voiteluun tuleva kananmuna lasiin ja lisää joukkoon pieni tilkka vettä, sekoita tasaiseksi. Voitele sarvet kananmunavesiseoksella ja paista 225-asteisessa (kiertoilmalla 200c) uunissa keskitasolla n. 10 minuuttia tai kunnes sarvet ovat saaneet kauniin kullanruskean värin.

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa ihan mitä tahansa, mikä maistuu – kokeile korvata kinkku kasviksilla tai vaikkapa tonnikalalla. Erityisen hyvältä maistui aurajuusto, jolla täytettyjä tein tästä taikinasta muutaman. Mikäli haluat ihan pieniä cocktail-kokoisia sarvia, voit leikata taikinalevyn pitkittäin neljään osaan ja tehdä pieniä kolmioita, jotka täytät. Pienemmät sarvet paistuvat aavistuksen nopeammin. Näitä ihan miniversioita ajattelin kokeilla seuraavan kerran juhliin! Täytteissä pidän siitä, että siellä on jotain täytettä sitovaa ja makua tuovaa mukana, ettei täyte rapise syliin syödessä. Käytännössä sarvia tulee leivottua silloin, kun jääkaapissa on useampia asioita, jotka pitää saada käytettyä pois äkkiä. Nam!

Resepti on julkaistu 8.10.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kurkkaa muita sarviohjeitani

Yrtti-juustosarvet

Sarvet hiivataikinasta

Kukkakaaligratiini

Ihanan tumman juustokuoren alla on pehmeäksi gratinoitunut kukkakaali

Kukkakaaligratiini on ruoka, joka ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Osalle ei maistu kukkakaali tahi muut kaaliruoat missään muodossa, kasvissyöjät ainakin parikymmentä vuotta sitten saivat henkisen allergian erilaisista gratinoiduista kasviksista sen ollen lähes ainoa kasvisruokavaihtoehto ja loput taas voisivat syödä kukkakaalia koko ajan. Pitkästä aikaa teki kukkakaaligratiinia mieli, kun kaupan hevi-osastolta löytyi kauniita uuden sadon kukkakaaleja varsin edulliseen hintaan. Kotona tehty gratiini on kaukana koulun versiosta, mutta molemmat omissa sarjoissaan erittäin hyviä.

Gratiini on myös kenties ainoa ruokalaji, johon keitän bechamel-pohjaisen juustokastikkeen. Edes lasagneni ei pidä sisällään sitä, mutta gratiinin kohdalla ei voi oikoa tai tehdä poikkeuksia – toki nekin sallittaneen. Voi-vehnäjauhoseoksen hidas muhittelu hellalla ja varovaisuus, ettei maito pala pohjaan, vaatii pientä tarkkuutta kokilta, mutta on täysin tehtävissä. Lopputulos palkitsee tässäkin tapauksessa. Juustoisen kastikkeen ja juustokerroksen alla kukkakaalit muhivat suussa sulavaksi herkuksi.

8 annosta

2 kukkakaalia (1,6 kg)

kastike
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
150 g kolmen juuston juustoraatetta (Valio) tai mustaleima emmentalia
suolaa
mustapippuria

pinnalle
100 g kolmen juuston juustoraastetta tai mustaleima emmentalia

Irrota kukkakaalista mahdolliset lehdet ja paloittele kukkakaali suupalan kokoisiksi nupuiksi, halutessasi pilko kova varsi pieniksi paloiksi. Keitä kukkakaalinnuppuja 3-4 minuuttia suolatussa kiehuvassa vedessä. Valuta huolellisesti ja kaada nuput voideltuun isoon uunivuokaan.

Valmista gratinointikastike. Mittaa voi kasariin tai kattilaan ja sulata kuplivaksi, älä ruskista. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele vispilällä tasaiseksi tahnaksi, anna kypsyä muutaman minuutin ajan, mutta älä ruskista. Lisää joukkoon maito, anna kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kastike saostuu. Lisää joukkoon pussillinen vahvaa mustaleimaista juustoraastetta tai juustoraasteseosta, mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Kaada gratinointikastike tasaisesti vuokaan kukkakaalien päälle. Ripottele pinnalle vielä kaunis kerros mustaleimaista juustoa.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes gratiini on saanut kauniin kullanruskean värin ja kukkakaalit ovat kypsyneet tarpeeksi. Vuoan laakeudesta ja kukkakaalin määrästä riippuen tähän voi mennä aikaa n. puolesta tunnista vajaaseen tuntiin. Tarjoile vaikkapa grilliruoan lisukkeena.

Vinkki: Mausta gratiinikastike aurajuustolla. Kokeile korvata osa kukkakaalista parsakaalilla, toimi muutoin samoin. Minä maustan aina kaiken mustapippurilla enkä käytä edes valkokastikkeeseen valkopippuria, mutta myös sitä voi halutessaan käyttää. Helpoimmalla gratiinissa pääsee, kun korvaa juustokastikkeen valmiilla juustoruokadipillä tai maustetuilla ruokakermoilla. Juustoksi kannattaa aina valita maukas juusto, itse käytän ruoanlaittoon lähes ainoastaan mustaleimaista emmentalia tai nyt tätä uutta kolmesta juustosta tehtyä mustan pussin raasteseosta. Me söimme gratiinin uunissa paahdettujen kanan reisikoipien kanssa, lisukkeena oli raikasta salaattia. Erityisen hyvä lisuke gratiinille on erilaiset punajuuri- ja suola- tai maustekurkkusäilykkeet, joista saa kivaa happoa ruokaan.

Resepti on julkaistu 10.9.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mansikka-limetiramisu

 

Mansikka ja lime maistuvat ihanan kesäisessä tiramisussa, jossa ei ole kahvia laisinkaan

Tiramisu on italialainen klassikkojälkiruoka, joka on verrattain helppo valmistaa. Kananmunien keltuaisten ja valkuaisten erottelu on vaikein rasti, sen jälkeen kaikki valmistuu kuin lähes itsestään. Avainasemassa on siis kananmunista syntyvät kuohkeat vaahdot sekä pehmeä mascarponetuorejuusto, joista syntyy tiramisun syvin olemus. Perinteinen tiramisu (jolla voitin aikoinaan reseptikilpailunkin) kostutetaan espressolla ja koko komeus hunnutetaan kaakaojauheella, mutta erilaisia variaatioita voi keksiä aivan loputtomiin. Kaiken lisäksi tiramisun voi tehdä jääkaappiin jo tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä tiramisu paranee tekeytyessään. Omia tiramisusuosikkejani ovat mm. sitruunasta tehty valkokeltainen pirtsakka herkku ja vadelmainen versio, mutta viimeisimpänä makuhermot vei myös tämä mansikalla ja limellä täytetty hieman erilainen versio tiramisusta. Koska ainakin itselläni mansikat kuuluvat kesään ja etenkin juhannukseen, niin tämä sopii mittumaarina kahvipöytään kuin voinokare uudelle perunalle. Pidätkö sie tiramisusta?

10 annosta / 30 x 22 cm vuoka

1 pkt (glut.) savoiardikeksejä

limemarinoidut mansikat
500 g mansikoita
2 ½ rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen mehu ja kuori

mascarponeseos
2 valkuaista
2 keltuaista
½ dl sokeria
500 g (veg.) mascarponetuorejuustoa

koristeluun
tuoreita mansikoita
pistaasipähkinöitä

Valmista marinoidut mansikat. Perkaa mansikoista kannat ja pilko mansikat pieniksi kuutioiksi. Lisää joukkoon sokeri ja vanujasokeri. Pese limen kuori huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu mansikoiden joukkoon. Jätä mehustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Valmista mascarponeseos. Erottele valkuaiset isoon vatkauskulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi valkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi – voit käyttää pesemättömiä vatkaimia, kun vatkaat tässä järjestyksessä. Kun keltuais-sokeriseos on kuohkean vaaleaa, lisää joukkoon mascarponetuorejuusto ja sekoita sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Lisää viimeiseksi valkuaisvaahto keltuaisseoksen joukkoon nuolijalla varovasti nostellen.

Kokoa tiramisu. Asettele vuokaan kerros savoiardikeksejä (puolet kekseistä) ja levitä päälle tasainen kerros marinoituja mansikoita liemineen (puolet mansikoista). Nostele mansikoiden päälle pieniä kasoja mascarponeseosta ja levitä varovasti tasaisesti mansikoiden päälle. Tee samalla tavalla toinen kerros – keksit, mansikkaa ja mascarponeseosta. Ripottele pinnalle rouhittuja pistaasipähkinöitä ja asettele koristeeksi mansikoita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua muutama tunti, että keksit pehmenevät. Voit tehdä tiramisun jo tarjoilua edeltävänä päivänä valmiiksi, koristelun voi tehdä tarvittaessa juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Mikäli mansikoista ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit kostuttaa keksejä tarvittaessa mansikkamehulla, spritellä tai muulla punaisella tai kirkkaalla liemellä. Varo, ettei kostutusliemi ole liian makeaa. Nykyään marketeista saa gluteenittomia savoiardeja, joten tämän voi tehdä myös gluteenittomana! Maidotonkin onnistuu, sillä mascarponea löytyy myös vegaanisena vaihtoehtona.

Nam. Minun suurinta herkkuani jo viime kesänä, jolloin tämän reseptin kehittelin. Koska en kerennyt reseptiä julkaista silloin, niin laitetaan nyt esille. On tosiaan hyvää, mansikat saa marinoitua rauhassa muutaman tunnin ennen tiramisun kokoamista ja tiramisu kannattaa valmistaa tekeytymään muutama tunti ennen tarjoilua tai mielellään jo edellisenä päivänä. Jos tiramisun tekee kiireellä juuri ennen tarjoilua, tulee keksejä kostuttaa huomattavasti enemmän. Silloin keksit kannataa dipata ihan kokonaan nesteessä. Tähän voisi hyvin sopia vaikka kuohiviini kostuttajaksi, jos pöydästä ei löydy pikkuväkeä.

Resepti on julkaistu 11.6.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Parsapiirakka kätkee sisäänsä kahta eri vuohenjuustoa. Nam!

Kun veriappelsiinikausi on ohi, alkaa parsasesonki. Vuoden ensimmäinen parsanippu uppoaa pannulla paistettuna ja hollandaisella hölvättynä, mutta sen jälkeen on erilaisten parsaleivonnaisten vuoro. Tällä kertaa mieleni teki piirakkaa ja vaikka minulla on killerihyvä ikivanha piirakkaresepti parsasta, halusin kokeilla jotain uutta. Rakastan vuohenjuustoa ja tähän piirakkaan sitä upposi kahdessa muodossa. Liemeen purkillinen pehmeää, levittyvää tuorejuustoa ja piirakan täytteeksi vielä pieni pötköllinen homepintaista vuohenjuustoa kiekoiksi leikattuina. Kun piirakkaa leikkaa annospaloiksi, juustokiekot näkyvät hauskasti piirakasta. Mikäli vuohenjuusto ei maistu, sen voi korvata vaikkapa paketillisella fetaa tai mustaleimaemmentalraastetta. Parsan tilalla voi kokeilla broccolinia eli varsiparsakaalia, jos parsaa ei satu olemaan saatavilla. Varsinkin pääsiäisen ja vapun seutuun kaupoista jää käteen parsalaarien kohdalla usein ei-oota, sillä muutkin ovat huomanneet, kuinka hyvää parsa on.

8 isoa tai 16 pientä annospalaa, 23 x 23 cm piirasvuoka

pohja
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ dl kylmää vettä

liemi
200 g ranskankermaa
150 g maustamatonta vuohentuorejuustoa
2 kananmunaa
2 keltuaista
2 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa

täyte
180 g vuohenjuustopötkö
500 g vihreää parsaa

Valmista pohja. Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot sekä suola. Lisää tilkka vettä, että saat helposti käsiteltävän taikinapallon, joka ei murene. Voitele irtopohjaisen piirasvuoan reunat ja pohja voilla. Taputtele taikina vehnäjauhojen avulla tasaisesti vuoan reunoille ja pohjalle, siisti reunat. Aseta uunipellin päälle leivinpaperi ja nosta piirakkavuoka sen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes taikina on muuttunut mattamaiseksi ja saanut kevyesti väriä.

Valmista liemi. Sekoita pienessä kulhossa ranskankerma ja vuohentuorejuusto. Lisää joukkoon kaksi kokonaista kananmunaa ja erottele lisäksi kahdesta kananmunasta mukaan pelkät keltuaiset. Vispaa sekaisin. mausta seos silputulla tuoreella timjamilla, suolalla ja pippurilla. Huomioi, että juustot ovat suolaisia.

Valmistele täytteet. Leikkaa kittipintainen vuohenjuustopötkö 16 ohueksi viipaleeksi. Taivuta parsaa tyvestä, että kova puumainen varsi napsahtaa poikki, siisti päät. Leikkaa parsat tarvittaessa vuokaan sopiviksi. Höyrytä parsoja kaksi minuuttia tai paista niitä hetki kevyesti paistinpannulla öljytilkassa. Anna jäähtyä.

Kokoa piirakka. Kaada esipaistetulle piirakkapohjalle liemi ja asettele päälle tasaisesti vuohenjuustokiekot. Lado parsat piirakan päälle ja paina kevyesti täytteen joukkoon. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia tai kunnes piirakan reunat ovat saaneet kullanruskean värin, piirakkapohja on kypsynyt ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Voit koristella valmiin piirakan tuoreilla timjaminoksilla.

Piirakasta tulee näyttävä, kun kokonaiset parsatangot latoo samansuuntaisesti piirakan päälle.

Vinkki: Jos haluat, voit tukea esipaiston aikana piirakan reunat foliosuikaleilla, jotka tukevat piirakan reunoja pysymään ylhäällä. Minä en tällä kertaa tehnyt edes sitä ja ihan hyvin pysyi reunat ylhäällä. Tarvittaessa valahtaneita reunuksia voi painelle takaisin paikoilleen esipaiston jälkeen pikkulusikan avulla. Koska piirakka on paistettu irtopohjaisessa piirasvuoassa, falskaa se aina vähän voita läpi. Kannattaa siis suojata pelti leivinpaperilla. Piirakka kannattaa irrottaa vuoasta ennen kuin se jäähtyy liikaa, ettei voi jämähdä vuokaan kiinni, silloin piiras irtoaa nätisti vuoasta. Tarjoiluvatina tällä kertaa ilmeisesti joku Arabian pizzalautanen.

Kylläpäs se oli hyvää! Timjami sopii parsan maustamiseen oikein hyvin ja tähän sitä upposikin ihan hyvä määrä. Nuo koristetimjamit oli kyllä vähän turhia, olisi tullut parempia kuvia, jos niitä ei olisi laittanut päälle. Myöhäistä tässä vaiheessa, kun piirakka on jo popsittu parempiin suihin. Minä höyrytin parsoja pari minuuttia ihan kaiken varalta, ettei ne jää liian koviksi. Parempi lopputulos tulisi kevyesti paistamalla, sillä parsa on parasta paistettuna tai grillattuna. Keittäminen varsinkin vie parsan maun. Varret voi halutessaan maustaa vielä kevyesti suolalla sekä pippurilla.

Resepti on julkaistu 14.5.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vadelma-aurajuustokakku

Ihanassa kakussa maistuvat herkullisen
suolainen aurajuusto ja makea vadelmakiille.

Tämä kuvassa näkyvä kakku tuli leivottua jo vuoden 2023 joulun jälkiruoaksi, mutta päivänvalon resepti näkee nyt, lähes vuotta myöhemmin. En tainnut julkaista aikoinaan kuvaakaan tästä kuin Instagramin reelsissä, joten idea pääsi vähän hukkumaan, kunnes oli aika kirjoittaa vuoden viimeinen ruokajuttu osaltani Heiliin. Niinpä kaivelemaan puhelimen kuvia ja Instan tarina-arkistoa, josta lopulta kuvat löytyivätkin. Pidän aurajuustosta valtavan paljon ja tässä sen kirpakka suolaisuus muuttuu lempeäksi ja suussasulavaksi sokerien kaverina, kun kylkeen tulee vielä makea vadelmakiille. Aivan ihana jälkiruoka. Uskallan luvata, että kakku maistuu myös sellaiselle, joka ei sinihomejuustosta niin välitä. Tämän vuoden jälkkäriksi on luvassa jotain, johon tulee ennakkosuunnitelmien mukaan violettia!

10 annosta / 24-26 cm irtopohjavuoka

pohja
200 g pipareita (gluteenittomia)
80 g voita

juustotäyte
170 g aurajuustoa
1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria
100 g (1 dl) ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
½ sitruunan mehu

vadelmakiille
200 g pakastevadelmia
1 ½ dl hyytelösokeria
1 dl vettä

koristelu
tuoreita vadelmia
minttua tai sitruunamelissaa

Valmista pohja. Murskaa piparit hienoksi murskaksi. Sulata voi ja sekoita voisula piparimurskan joukkoon. Vuoraa 24-26 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja tomusokeroi vuoan reunat tai käytä reunakalvoa. Taputtele piparivoiseos vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Hienonna aurajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon sokerit ja ranskankerma. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Vatkaa sillä välin kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja lisää kermavaahto juustoseoksen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Purista sitruunanpuolikkaasta mehu mukiin, kuumenna mikrossa kiehuvaksi. Sulata kuivaksi puristetut liivatteet kiehuvan sitruunamehun joukkoon ja jäähdytä. Sekoita jäähtynyt liivateseos nopeasti ohuena nauhana koko ajan vatkaten täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään.

Valmista kiille, kun kakun pinta on hyytynyt. Laita kaikki kiilteen ainekset pieneen kattilaan ja keitä, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Halutessasi voit paseerata vadelmansiemenet pois tiheän siivilän avulla. Anna kiilteen jäähtyä kunnolla ja levitä hieman hyytymisen aloittanut, jäähtynyt vadelmaseos tasaisesti kakun pinnalle. Anna kakun jähmettyä kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua. Koristele kakku ennen tarjoilua tuoreilla vadelmilla ja mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

HUOM! Liian kuuma kiille sulattaa aurajuustotäytteen ja se voi näkyä kakun pinnalla sellaisena ikävänä sameutena ja valkoisuutena, joten kannattaa rauhassa antaa kakun hyytyä ennen kiilteen lisäämistä ja kiille saa olla oikeasti kunnolla jäähtynyttä ennen kakun päälle lisäämistä. Tämä metodi sopii kaikkiin kakkuihin, joihin tulee kiille. Jos et omista reunakalvoa, joka on sangen kätevää juustokakkuja valmistaessa, niin voitele ja tomusokeroi reunat. Silloin kakun reunoista tulee siistit ja ei tarvitse raapia vuoan reunoja piloille veitsillä. 

Resepti on julkaistu 4.12.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Vuohenjuustorisotto

Vuohenjuustoa löytyy tästä risotosta niin tuorejuustotyyppisenä itse risotosta kuin paistettuina kiekkoina annoksen päältä. Ihanaa!

Joka syksy minut valtaa hirmuinen vuohenjuuston ja punajuuren himo ja usein yhdistänkin nämä kaksi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin vuohenjuusto houkutteli niin paljon, että sen piti päästä annoksen tähdeksi aivan yksinään. Ruokasuunnittelua helpotti myös se, että jääkaapissa oli avattu proseccopullo, joka käy aivan hyvin myös risoton valmistamiseen - ei siis tarvitse aina käyttää valkoviiniä! Niinpä kauppareissulta nappasin mukaani timjamiruukun, purkillisen vuohenjuustoa ja pikkupötkön kittipintaista juustoa. Olisi taas pitänyt olla fiksu ja ostaa suosiolla se iso, paksu vuohenjuustomöhkäle. Siitä saa kauniimmat kiekot annoksen päälle, mutta siinä on myös rutkasti enemmän makua kuin näissä ohuemmissa pötköissä. Harmi vain, että pakkauskoko on niissä sen verran suuri, että aina pitäisi olla useampi juttu mielessä, mihin kokonainen iso pötkö vuohenjuustoa käyttää. Mutta, lopputuloksena oli ihanan makuinen risotto ja proseccokin hupeni jo alle puolen pullon kokkailun ansiosta. Jos et pidä vuohenjuustosta, kokeile vaikka sitruunarisottoa. Vuohenjuuston ystävien kannattaa puolestaa tsekata myös nämä arkistojen aarteet: vuohenjuusto-kermaperunat, vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta ja punajuurta kolmella tapaa, jossa vuohenjuusto löytyy ihanan kreemin muodossa.

4-6 annosta

3 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

muutama tuore timjaminoksa

reilu loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä (arborio)

2 dl proseccoa tai valkoviiniä

1 l vettä

1 ½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä)

tarjoiluun

200-400 g kittipintaista vuohenjuustoa

tuoretta timjamia

hunajaa

mustapippuria

Kuori ja hienonna shalottisipulit pieneksi silpuksi, kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Ota muutama tuore timjaminoksa ja riivi tai nypi lehdet irti, jätä odottamaan. Kuumenna kasarissa reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota shalottisipulit. Kun sipulit ovat kuullottuneet kunnolla, lisää pannulle hetkeksi valkosipuliraaste, varo polttamasta. Mittaa pannulle risottoriisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada pannulle prosecco tai valkoviini ja anna kaiken viinin imeytyä riisiin. Kiehauta vesi ja liuota kasvisliemikuutiot siihen, pidä liemi kuumana. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin ja alkoholi on haihtunut, lisää kauhallinen kasvislientä risoton joukkoon ja hämmentele, kunnes se on imeytynyt riisiin. Toista, kunnes risotto on sopivan kypsää, jätä pieni purutuntuma. Lisää risottoon riivityt timjaminlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus juoksevaa hunajaa.

Kun risotto alkaa suunnilleen olla kypsää, kuumenna paistinpannu kuumaksi. Leikkaa vuohenjuustopötköstä muutama paksu kiekko ja paista niihin nopeasti kaunis pinta pannulla, pannulle ei tarvitse lisätä voita tai öljyä. Lisää risoton joukkoon pehmeä vuohenjuusto, hämmennä se risoton joukkoon. Jos koostumus sakenee liikaa, lisää vielä tilkka lientä. Annostele risotto lautasille, nosta päälle paistetut vuohenjuustot ja rouhi pinnalle mustapippuria. Lorauta päälle juoksevaa hunajaa ja viimeistele annos muutamalla timjaminoksalla.

Vinkki: Voit korvata prosecco-kuohuviinin myös muulla kuohuviinillä tai valkoviinillä, myös alkoholittomat viinit sopivat. Jos et halua käyttää viiniä, voit korvata sen 1 dl lime- tai sitruunamehua. Myös (alkoholiton) kuiva siideri sopii risottoon. Viinin tarkoitus on tuoda happoa ruokaan, jolloin joku happoinen elementti tilalle kannattaa lisätä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hätätapauksessa pieni tilkka makuetikkaa ajaa saman asian. Punajuuririsottoon voi käyttää myös punaviiniä. Annosten päälle kannattaa valita mieluiten paksu vuohenjuustopötkö, mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös kuvassa näkyvä ohuempi versio. Minä paistan yleensä vuohenjuustot leivinpaperin välissä, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei leivinpaperi syty palamaan kuumalla pannulla. Leivinpaperi estää juuston tarttumisen pannuun ja sulamisen, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Voit myös paahtaa vuohenjuuston pinnan kaasupolttimella.

Resepti on julkaistu 2.10.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vuohenjuustopiirakka (gluteeniton)

Ihana gluteeniton ja maukas piirakkapohja saa ylleen ylellisen vuohenjuustotäytteen. Paistamisen jälkeen piirakka koristellaan vielä viinirypäleillä ja hunajalla. Herkullista!

Tämä ihana luontaisesti gluteeniton suolaisenmakea piirakka on myöskin muisto jo vuosien takaa, olemme tällä leiponeet ainakin pari kertaa leivontakursseillani. Joskus tähän vaihdettiin "tavallinen" piirakkapohja tilalle ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, tuo täyte on todella hyvää. Ja koristeluun käytetty viinirypäle-hunaja on kiva lisä, joka raikastaa ja tuo hapokkuutta kermaiseen piirakkaan. 

8-10 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

pohja
125 g pekaanipähkinöitä
125 g cashewpähkinöitä
100 g pehmeitä taateleita
½ tl suolaa
n. 1 rkl vettä

täyte
200g vuohenjuustoa (kittipintainen)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g pippurituorejuustoa
3 kananmunaa
1 tl sokeria tai hunajaa

lisäksi
n. 250 g tummia viinirypäleitä
n. 250 g vaaleita viinirypäleitä
rucolaa

hunajaa

mustapippuria  

Valmista pohja. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Voitele reunat. Mittaa pähkinät, taatelit ja suola monitoimikoneen kulhoon, hienonna. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Valmista täyte. Paloittele vuohenjuusto monitoimikoneen kulhoon, lisää tuorejuustot, kananmunat ja sokeri tai hunaja. Soseuta sileäksi tahnaksi. Ota pähkinäpohja jääkaapista ja levitä täyte pohjan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla n. 30 minuuttia tai kunnes kakku on hyytynyt myös keskeltä. Kakku saa tummua kauniisti pinnalta. Jäähdytä.

Leikkaa rypäleet pieniksi paloiksi. Hienonna osa rucolan lehdistä ja jätä osa koristeeksi. Sekoita rypäleet ja rucola salaatiksi. Koristele jäähtynyt kakku rypälesalaatilla ja rucolan lehdillä. Valuta halutessasi pinnalle hunajaa (kuten kuvassa).

Tämä on täytteen osalta yksi lemppareitani! Harmi kun en muista, että mikä se pohja oli, joka tähän tuli kerran vaihdettua tilalle. Se ei ollut ihan perinteinen piirakkataikina sekään, mutta sisälsi kuitenkin gluteenia. Hyvää on siis tämä alkuperäinenkin, ja mikä parasta, se on gluteeniton. Mutta jos ei ole tarpeen tehdä gluteenitonta tai tuo tuntuu vaivalloiselta, vaihda johonkin muuhun mieleiseen. Täyte on todella hyvää sellaisenaan, siihen ei tarvitse muutoksia.

Leipäjuusto-puolukkapiirakka

Helpossa piirakassa maistuu puolukka ja leipäjuusto

Voileipäkakkukursseja on tullut pidettyä jo useampi vuosi ja koska suolaista syötävää on paljon, on kurssi kiva lopettaa kuitenkin jollain pienellä makealla. Niinpä kehittelin aikoinaan tämän leipäjuustoa sisältävän makean piirakan reseptin, jolloin se ainakin vähän pidemmän aasinsillan kautta osuu päivän teemaan. Ihana suomalaisuutta sykkivä herkku arkeen ja viikonloppuun! Tämäkin resepti on odottanut julkaisuvuoroaan jo vuosia, mutta laitan sen esiin nyt, kun tämän kevään voileipäkakkukurssi on pidetty. Ei paljastu ihan kaikki yllätykset.

12 palaa, 26 cm piirasvuoka

pohja
75 g voita
½ dl sokeria
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja (glut. vaalea jauhoseos)
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

täyte
200 g Kainuun leipäjuustoa
200 g puolukoita
3 kananmunaa
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Valmista pohja. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna edelleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne voi-sokerivaahtoon. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halk. 28 cm) jauhoja apuna käyttäen. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimalla tasolla 8-10 minuuttia.

Valmista täyte. Leikkaa leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Levitä puolet juustopaloista ja puolukoista piirasvuoan pohjalle. Vatkaa munat, kermaviili ja sokerit vispilällä keskenään. Valuta seos vuokaan. Ripottele päälle loput juustokuutiot ja puolukat. Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 30-35 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Paistoaika on pidempi, jos käytät pakastepuolukoita.

Jäähdytä haaleaksi ennen tarjoilua. Piirakan kaverina maistuu vaniljajäätelö tai –kastike, myös kinuski on sopiva lisuke puolukalle ja leipäjuustolle.

Herkullista, hyvää. Leipäjuusto sopii hyvin suolaiseen ja makeaan leivontaan, mutta myös ruoanlaittoon. Varsinkin nyt, kun Valio lopetti kotijuuston valmistuksen. Leipäjuuston perinteinen tarjoilutapa on kuutioituna upottaa kahviin, jolloin se muuttuu narskuvaksi. Jotkut saattavat kutsua leipäjuustoa juustoleiväksi, mutta minulle juustoleipä tarkoittaa leipäviipaletta, jolle on siivutettu vaikkapa edamia. 

Paistettu fetajuustokakku

Paistettu suolainen juustokakku pitää sisällään mm. fetaa ja ricottaa.

Tämä keväinen ja maukas piirakka on jo pidemmän aikaa ollut omassa reseptiarkistossani, reseptin alkuperäkään ei ole enää muistissa. Rapean keksipohjan päälle tehdään vaaleista maukkaista juustoista herkullinen täyte, mutta reseptin juju ovat vienosti mausteiset puolikuivatut tomaatit sekä pinnalle ripoteltava basilika, jotka nostavat piirakan uudelle tasolle. Joskus yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaimpia ja niin tälläkin kertaa. Piirakan pystyy valmistamaan laktoosittomana, sillä kaikkia juustoja on saatavilla laktoosittomana. Pohjan voi tehdä halutessaan gluteenittomana. Tämä piiras on takuuvarma hitti ja voisipa sitä tehdä vaikka kevään juhliinkin. Ihan parasta!

12 annosta / 22-24 cm irtopohjavuoka

pohja

200 g (glut.) digestivekeksejä

125 g voita

täyte

200 g fetajuustoa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g ricottajuustoa

4 kananmunaa

3 rkl (lehti)persiljaa hienonnettuna

1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

¼ tl chilihiutaleita

puolikuivatut tomaatit

250 g terttuminiluumutomaatteja tms. minitomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

lisäksi

½ rku tuoretta basilikaa

Valmista puolikuivatut tomaatit. Levitä tomaatit leivinpaperoidulle pellille, lisää öljy ja mausteet. Kuivata 100-asteisessa uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ne ovat pinnalta kuivaneet mutta sisältä meheviä. Jätä odottamaan.

Valmista pohja. Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. Painele leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin 30 minuutiksi.

Valmista täyte. Hienonna feta kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon juustot ja kananmunat, sekoita tasaiseksi ja lisää persiljasilppu, hienonnettu kevätsipulinvarsi sekä mausteet, sekoita ja tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää. Kaada seos kovettuneen keksipohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä. Siirrä piiras vuoasta tarjoiluvadille ja koristele puolikuivatuilla tomaateilla sekä basilikalla.

Niin hyvää! Fetajuusto toimii kyllä hyvin paistettavissa juustokakuissa. Tämä piiras on maultaan hyvin pehmeä ja tosiaan hauskan vivahteen tuovat tomaatit. Halutessaan tomaateille voi pirskottaa uunin jälkeen vielä hieman punaviinietikkaa, jolloin niiden hapokkuus korostuu. Toinen kokeilemisen arvoinen suolainen juustokakku on jo vuosien takainen parmesaanijuustokakku.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 10.4.2024 ja reseptillä ovat päässeet leipomaan myös kevään 2023 leivontakurssilaiseni.

Hatsapurit

Pannulla paistetut hatsapurit

Hatsapurit on vanha georgialainen perinneleipä, Suomessakin niitä on saanut vuosikausia, mutta tutuksi ne tulivat Ville Haapasalon hatsapurileipomon myötä ensimmäisenä koronakeväänä. Niinpä omakin matka kävi Puumalan satamaan muutaman sadan kilometrin päähän näillä juustoa tihkuvilla leipäsillä herkuttelemaan ja tapasin silloin itse Villenkin. Sen jälkeen hatsapureja on tullut leivottua itse ja syötyä vaikkapa Ilosaarirockissa Villen hatsapuribussista useaan otteeseen. Lähtee muuten isompikin nälkä, kun vetäisee yhden hatsapurin poskeensa! Perinteisessä hatsapurissa on siis puolet happamahkoa taikinaa ja toinen puolikas sulguni-juustoa. Hatsapureja opettelin leipomaan aikoinaan Marttojen georgialaisen ruoan kurssilla, jolla tehtiin paljon muitakin ihania reseptejä. Kuvat ovat kyseiseltä kurssilta.

4 kappaletta

taikina
4 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 9-11 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

täyte
200 g fetajuustoa
150 g mozzarellaraastetta
200 g sileää raejuustoa (keso)
1 kananmuna
n. 1 tl suolaa

öljyä paistamiseen

Valmista taikina. Liuota hiiva haaleaan veteen. Sekoita joukkoon suola, puolet jauhoista ja öljy. Vaivaa loput jauhot taikinaan vähän kerrallaan, kunnes saat aikaan pizzataikinaa muistuttavan pehmeän, ei liian löysän, taikinan. Vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia. Peitä kulho liinalla ja anna kohota 1,5 tuntia.

Tee juustotäyte. Murustele fetajuusto pieneen kulhoon, lisää joukkoon raastettu mozzarella (voit käyttää tuoremozzarellapalloja raastettuna tai kuivempaa valmista raastetta), raejuusto ja kananmuna. Lisää suolaa maun mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Valmista hatsapurit. Painele kuplat pois taikinasta, ripottele pöydälle hieman jauhoja ja nosta taikina pöydälle. Jaa taikina neljään osaan. Kaulitse tai venyttele käsin taputtelemalla taikinapalat n. 25 cm levyisiksi tasapyöreiksi kiekoiksi. Jaa täyte neljään osaan ja laita yksi osa täytettä kiekolle. Levitä täyte kiekolle niin, että reunaan jää 1 cm tyhjää. Kerää ja venytä taikinan reunat nyytiksi ja yhteen, ummista saumat. Painele nyytit hieman paistinpannua pienemmäksi levyksi.

Paista hatsapurit. Kuumenna (valurauta)paistinpannussa reiluhkosti öljyä. Laita hatsapuri saumapuoli alaspäin pannulle ja pistele haarukalla reikiä (ei ihan reunoille, ettei repeä). Paista keskilämmöllä n. 5 minuuttia per puoli, kunnes hatsapurit ovat saaneet kauniin värin. Vältä turhaa liikuttelua ja nostelua, ettei taikina päästä läpi täytettä. Lisää pannulle öljyä ennen kääntämistä tai voitele sudilla paistamaton puoli ennen kääntämistä. Leikkaa leivät neljään osaan tai pienempiin kolmioihin ja tarjoile lämpimänä.

Alkuperäinen resepti: Martat, Makumatka Georgiaan, 2021  

Hatsapuri täyttövaiheessa

Täytetty ja ummistettu hatsapuri odottamassa pannulla paistamista. Voisi paistaa myös uunissa,
jolloin käryttää vähemmän ja ei ole niin vaarassa vuotaa juustoa tai palaa.

Valmiit ja tarjolle kolmioiksi leikatut hatsapurit. Voisi jättää myös leikkaamatta.

Tämä kuva on vuodelta 2021 Puumalasta Ville Haapasalon alkuperäiseltä hatsapurikojulta. Parhaimman makuinen hatsapuri tähän mennessä, kun siinä on reippaasti väriä ja juusto kunnolla sulanutta. Taustalla Villen kirjoittama Georgia-ruokakirja, joka löytyy muuten omastakin keittokirjahyllystä.

Hatsapurit ovat kyllä suurta herkkua! Maukasta leipätaikinaa, valuvaa venyvää juustoa. Oikeasti hatsapureihin tulee sulguni-juustoa, mutta sitä on vaikea saada ainakin täältä Joensuusta. Ei ainakaan mistään "tavallisista" marketeista saa, etninen ruokakauppa Jana Market taitaa myydä, ainakin satunnaisesti, sitä. En ole itsekään koskaan sattunut sitä saamaan, toki käyn vähän liian harvakseltaan Janassa ostoksilla, vaikka sinne on vain pari korttelia matkaa. Kannattaa paistaa hatsapureihin hyvä väri ja liikaa ei kannata pannulla liikutella, ettei tule reikiä taikinaan. 

Uunissa hatsapurit on helpompi valmistaa, mutta silloin ainakin minun mielestäni vähän häviää maussa. Uunissa paistettuna hatsapurit paistetaan ummistuspinta peltiä vasten, jotta pinnasta tulee nätti. Paistettu hatsapuri voidellaan voisulalla. Myös avomallisena voi hatsapurin tehdä, jolloin nimi on adzaruli, ja silloin yleensä päälle rikotaan vielä kokonainen kananmuna paistumaan. Adzarulit ovat veneenmallisia.

Aurajuustokermaperunat

 

Aurajuustokermaperunat valmiina uuniin

Rakastan aurajuustokermaperunoita ja valkosipulikermaperunoita, mutta niitä ei tule tehtyä kuin kerran tai pari vuoteen, yleensä pääsiäisenä. Silloin karitsa ehdottomasti vaatii jompaa kumpaa rinnalleen, tai miksi ei vaikkapa vuohenjuusto-kermaperunoita, mutta jotain kermaista peruna-asiaa pitää olla. Viime vuonna tein karitsanfileen kaveriksi aurajuustoperunoita, koska aurajuustoa sattui olemaan kaapissa. Valkosipuli toki sopisi tähänkin, mutta yleensä en sekoita näitä makuja. Tykkään tehdä perunavuoat pehmeistä lajikkeisa, silloin niihin tulee uunissa kypsyessä ihana rakenne eikä jää liian kovaksi, mutta ei tule kyllä muussiakaan.

6 annosta

1 kg jauhoista perunaa

1 pkt aurajuustoa

4 dl kuohukermaa

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

Käytä mahdollisimman isoja perunoita. Pese ja kuori perunat. Leikkaa perunat veitsellä tai mandoliinilla ohuiksi siivuiksi. Levitä uunivuoan pohjalle kerros perunoita (kolmasosa perunasiivuista), mausta pippurilla ja suolalla. Ripottele väliin kolmasosa aurajuustosta. Toista kerrokset pari kertaa, kunnes kaikki perunat ja aurajuusto on käytetty. Perunaan saa laittaa melko reippaasti suolaa. Kaada päälle pari purkkia kermaa. Paista 175-asteisessa uunissa n. 1,5-2h tai kunnes perunat ovat kypsiä, kerma on imeytynyt perunoihin ja pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Voit välillä painaa pinnalla olevia perunoita alemmas kermaan tai sekoittaa paistamisen puolivälissä koko komeuden. Laita päälle folio, mikäli perunat uhkaavat tummua liikaa.

Valmiit aurajuustokermaperunat

Vinkki! Voit ripotella paistamisen puolivälissä perunoiden pinnalle vielä maukasta juustoraastetta, kuten mustaleima emmantalia, jolloin saat ruoasta superjuustoista. Myös määriä on helppo kasvattaa syöjäkunnan mukaan.

Reseptistä saat vastaavasti valkosipulikermaperunat jättämällä auran pois ja raastamalla kokonaisen valkosipulin kynnet (käytän yleensä yksikyntisiä valkosipuleita muutaman) ja sekoittamalla raasteen tilkkaan rypsiöljyä. Valkosipuliöljyä lorotellaan perunoiden väliin runsaalla kädellä. Valkosipulikermaperunoille kannattaa lisätä ehdottomasti juustoraaste pintaan. Meillä lapsuudenperheen valkosipulikermaperunat tehdään pariin lasagnevuokaan, perunaa on vähintään pari kiloa ja valkosipuliakin kuluu useampi kokonainen. Oi että mitä herkkua!

Tämä on kyllä niin älyttömän hyvää! Uunissa kermaperunat saa viettää hyvän tovin, vaikka alussa näyttää siltä että ne jäävät lillumaan nesteeseen eikä mitään tapahdu. Sitten tapahtuu ajan kanssa taikoja ja lopputulos on maailman maukkainta. Lisukkeeksi hyvä pihvi, karitsan tai poron filettä tai mitä vain sattuu mieli tekemään.

Tomaatti-ricottapiirakka

Italian värit sisältävä piirakka maistuu ihanalta! Pehmeä ricottajuustotäyte saa potkua maukkaista tomaateista, jotka on marinoitu. Ja basilika sopii aina tomaatin kaveriksi.

Pehmeä italialainen ricotta-tuorejuusto saa herkullisessa piirakassa toverikseen tomaatteja ja timjamia. Osa tomaateista on marinoitu balsamicolla ja se tuo mukavasti kirpeyttä piirakkaan. Lopputulos on hurmaavan hyvä ja piirakka sopiikin niin kevään ja kesän juhliin kuin ihan arjen ilostuttajaksi. Piirakat ovat muutenkin näppäriä, ne valmistuvat nopeasti, niistä saa helposti tarjottavaa isollekin porukalle ja ne voi leipoa hyvissä ajoin ennen juhlia. Näyttävät koristeet syntyvät hetkessä marinoiduista tomaateista ja tuoreesta basilikasta ja suolainen herkku on hetkessä valmis.

12 annosta / 25 cm pyöreään vuokaan tai 22 x 30 cm neliskulmaiseen vuokaan

pohja

125 g voita

3 ½ dl vehnäjauhoja / gluteeniton jauhoseos, vaalea tai tumma

½ tl suolaa

50 g raastettua parmesaanijuustoa / pecorinoa tms

3 rkl kylmää vettä

täyte

250 g ricotta-tuorejuustoa

200 g / 2 dl turkkilaista jogurttia

1 kananmuna

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua tai valkoviinietikkaa

½ tl suolaa

1 tl mustapippuria

200 g minitomaatteja

½ ptt tuoretta timjamia

pinnalle

200 g minitomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl balsamicoa

sormisuolaa, mustapippuria

½ ptt tuoretta basilikaa

Vuoraa leivinpaperilla vuoan pohja. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Valmista taikina. Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot, suola ja juustoraaste murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Painele foliosuikaleet reunoille, ettei ne valahda paistamisen aikana. Esipaista pohjaa uunin alatasolla 12 minuuttia. Poista foliosuikaleet.

Valmista täyte. Sekoita täytteen ainekset tomaatteja ja timjamia lukuun ottamatta kulhossa. Leikkaa tomaatit halki ja irrota timjaminlehdet varsista. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle. Lisää pinnalle tomaatinpuolikkaat ja timjami. Paista 25-30 minuuttia uunin alatasolla.

Halkaise pinnalle tulevat tomaatit. Kääntele joukkoon oliiviöljy ja balsamico. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaatit piirakan päälle juuri ennen tarjoilua. Koristele tuoreilla basilikan lehdillä.

Voit leipoa piirakan joko pyöreään tai neliskulmaiseen vuokaan.
Juhliin neliskulmaisesta piirakasta on helpompi leikata paloja.

Tämä on kyllä herkkua! Alkujaan resepti on Anna.fi:stä peräisin ja olen tätä tehnyt niin itse kuin oppilaideni kanssa viime syksynä leivontakursseilla, kaikki tykkäsi kyllä. Yhdistelmä on todella toimiva ja erityisesti timjami, tomaatit ja pehmeä juusto sopivat hyvin yhteen. Piirakka sopisi hyvin myös juhliin tarjottavaksi! Ohjeen mukana olevat kuvat ovat kurssilaisteni tekemistä piirakoista.

Kesäkurpitsapaistos

Mehevä kesäkurpitsapaistos pitää sisällään sitruuna-valkosipuliöljyllä siveltyjä kesäkurpitsaviipaleita

sekä kuohkeaa mintun maustamaa ricottajuustotäytettä.

Tämän reseptin bongasin jo aiemmin ilmestyneestä Glorian ruoka & viini -lehdestä, joka on tullut postilaatikkooni jo vuosien ajan. Reseptiä silmäillessä ajattelin, että taidanpas kerrankin kokeilla jotain valmisohjetta, mutta kuinkas kävikään: jo luonnosvaiheessa ajattelin, että ohjetta on hieman muokattava ja se kieltämättä kannatti – ainakin omaan makuuni lopputulos on varmasti näin tuunattuna mieleisempi. Reseptissä on nyt runsaammin oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja minttua. Eikä jäänyt pyörimään puoliksi raastettua sitruunaa jääkaappiin, mehunkin sai näppärästi käytettyä aamupalasmoothien joukkoon. Hävikin välttäminen on yksi hyvä keino lähestyä kokkailuja, usein reseptit eivät pahastu siitä, jos niihin käyttää puolikkaan puskan sijaan kokonaisen kimpun tuoreyrttiä ja lorauksen jotain voi helposti suurentaa vähän isommaksi.

Kesäkurpitsapaistos olikin herkullinen kokeilu. Uunista tulvi sitruunan ja valkosipulin aromit, minttu maistuu edelleen melko vienosti täytteessä ja kananmunat hyydyttävät täytteen vaaleanvihreiden kesäkurpitsasiivujen väliin kauniiksi kerroksiksi. Pinjansiemenien palamista kuumottelin etukäteen, mutta eiväthän ne mihinkään palaneet. Jos haluat pelata varman päälle, voit paistaa vuokaruokaa hetken uunissa ennen pinjansiementen lisäämistä pinnalle. Edullisemman version pinjalle saat auringonkukansiemenistä. Jos paistos kaipaa rinnalleen jotain tukevampaa, niin vaikkapa broilerinfileet sopisivat hyvin kaveriksi. Mielestäni ruoka oli kyllä näinkin oikein hyvää ja täyttävää. Kannattaa kokeilla!

6 annosta / 20 x 25 cm uunivuokaan

2 rs ricotta-tuorejuustoa
5 valkuaista
3 keltuaista

1,5 isoa kesäkurpitsaa (n. 600 g)
100 g grana padanoa tai parmesaania
½ ptt minttua (voi laittaa myös kokonaisen)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

mausteöljy
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan kuori
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

pinnalle
½ dl pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään, anna valua muiden valmistelujen ajan.

Erottele 5 valkuaista isoon kulhoon ja 3 keltuaista toiseen isoon kulhoon. Hienonna mintunlehdet pieneksi silpuksi ja raasta grana padano, sekoita minttu ja juustoraaste keltuaisiin. Mausta keltuaisseos suolalla ja pippurilla. Jätä odottamaan.

Pese kesäkurpitsat, poista päädyt ja leikkaa keskeltä poikki. Leikkaa paloista pitkittäin ohuita siivuja. Jätä odottamaan.

Pese sitruuna ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa oliiviöljy kahvimukiin ja sekoita raasteet joukkoon, mausta seos suolalla ja pippurilla.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen keltuaisseoksen rakenne sekaisin (vispilöitä ei tarvitse pestä välissä) ja vispaa valutettu ricotta joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto nuolijalla varovasti nostellen täytteen joukkoon.

Kokoa vuoka. Levitä vuoan (20 x 25 cm) pohjalle kerros kesäkurpitsasiivuja ja sivele ne mausteöljyllä. Nostele päälle kerros juustotäytettä (n. 4 nuolijallista) ja levitä päälle taas kerros kesäkurpitsasiivuja, sivele mausteöljyllä. Jatka, kunnes ainekset on käytetty. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Sivele lopulla mausteöljyllä (öljyä saa olla päällimmäisessä kerroksessa runsaasti) ja ripottele pinnalle pinjansiemenet. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45-55 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat kypsyneet ja saaneet kullankeltaisen värin.

Vuoan kasaus. Nuolijalla on kätevä nostella täytettä vuokaan ja
levittää se sen jälkeen tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle.

Herkullista! Kesäkurpitsa kypsyi sopivasti ricottatäytteen keskellä ja eikä se jäänyt myöskään liian vetiseksi, vaikka viipaleita ei itketetä etukäteen. Sitä voisi toki joskus kokeilla - tai kesäkurpitsan paistaa pannulla ennen vuokaan lisäämistä. Mikäli mausteöljy kerkeää loppua kesken ennen viimeisten päälle tulevien kesäkurpitsoiden voitelua, lisää mukaan loraus öljyä. Kun viipaleissa on tarpeeksi öljyä, ne paistuvat paremmin kuivumatta. Mietin ennakkoon, tuleekohan täytteestä kuinka tanakkaa ja pahastuisiko se, jos lisäisin ne pari ylimääräistä keltuaistakin mukaan. Ratkaisu oli tämän suhteen ihan oikea: älä lisää, muuten täytteestä tulee varmasti liian kovaa. Tee keltuaisista jotain muuta. Seuraavalla kerralla laittaisin kyllä kokonaisen puskan minttua mukaan, se saisi makuuni maistua vahvemminkin.

Resepti on julkaistu 6.3.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Marry me chicken eli naimakana

Marry me chicken eli naimakana. Kermaisessa kastikkeessa mehevää broileria, aurinkokuivattua tomaattia ja makuina myös parmesaania, valkosipulia ja timjamia. Nam!

Tällä hetkellä ruokamaailmassa trendaa marry me chicken eli naimakana, jonka resepti on luotu jo 2016, mutta sosiaalisen median ansiosta se pomppasi suursuosioon vasta nyt. Yleensä en kerkeä itse ensimmäisten joukossa uusia reseptejä kokeilemaan, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Niinpä pakkaspäivänä nopeasti valmistuva, vienosti valkosipulinen broileriruoka, oli paikallaan. Todella hyvää ruokaa niin arkeen kuin viikonloppuun, suosittelen kyllä kokeilemaan! Alla on resepti, jonkalaisena minä ruoan toteutin. Netissä näyttää olevan hieman variaatioita sen suhteen, minkä verran nestettä ruokaan tulee. Minä kastikeihmisenä pidän tätä melko vähimmäismääränä.

4 annosta

500 g broilerinfilettä

tilkka öljyä

ripaus suolaa

mustapippuria

4 valkosipulinkynttä

½ ptt tuoretta timjamia

1 tl chilihiutaleita

½ kanaliemikuutio

2 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2/3 pieni prk aurinkokuivattua tomaattia

n. 70 g parmesaania tai grana padanoa

lisukkeeksi

jasmiiniriisiä

koristeluun

parmesaania

tuoretta timjamia

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen ruoanlaittoa. Pyyhi fileet kuiviksi talouspaperilla ja halutessasi voit leikata fileet pitkittäin puoliksi. Paista broilerinfileet öljytilkassa kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi muutaman minuutin ajan. Mausta fileet kevyesti suolalla sekä mustapippurilla. Nosta fileet uunivuokaan. Hienonna valkosipulinkynnet ja kuullota kevyesti paistinpannulla (lisää tarvittaessa tilkka öljyä), lisää tuoreet timjaminlehdet sekä chilihiutaleet. Lisää pannulle murusteltu puolikas kanaliemikuutio, vesi ja kuohukerma. Raasta parmesaani tai grana padano ja valuta aurinkokuivatut tomaattisuikaleet ja lisää ne pannulle. Kiehauta kastike ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada kastike vuokaan broilerinfileiden päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Keitä sillä välin lisukkeeksi jasmiiniriisiä. Tarjoile marry me chicken -annokset parmesaanilastuilla ja tuoreella timjamilla koristeltuna.

Vinkki: Parmesaanissa on paras maku, mutta se on melko arvokasta. Ruoanlaitossa sen voi usein korvata mainiosti esim. grana padano -juustolla, joka on edullisempaa. Myös muut vastaavat juustot soveltuvat ruokaan. Aurinkokuivatuista tomaateista kannattaa valita suoraan valmiiksi suikaloitu versio, jolloin välttyy pilkkomiselta – parhaiten isot aurinkokuivatut tomaatit saa palasiksi saksilla. Pienen purkin aurinkokuivattua tomaattia voi käyttää myös kokonaan ruokaan, jolloin purkinpohjat eivät jää pyörimään kaappiin. Jäljelle jäävän öljyn voi käyttää salaatinkastikkeena tai marinoida siinä vaikkapa fetajuustoa.

En yhtään ihmettele, että tämä ruoka on ollut suosittu ympäri maailmaa. Broilerista tulee kastikkeessa kypsyessään todella mehevää, kastike on herkullista ja siinä on hyvät maut. Omalta kohdaltani olisin voinut vielä suoraan lisätä sen loppupurkin aurinkokuivattuja tomaatteja kastikkeeseen, koska pidän niistä valtavasti ja toisaalta, koitan välttää jääkaappiin pesiytyvää vajaiden purkkien armeijaa. Käytän usein ruoanlaitossa edullisempaa juustoa kuin parmesaania, aivan hyvin toimii niinkin. Broileri maistuisi varmasti hyvin myös pastan kanssa, mutta minä satuin tekemään riisiä.

Resepti on julkaistu 10.1.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.