Marinadi broilerille

Broilerin marinadissa maistuu sitruuna, valkosipuli ja timjami

Marinoin itse broilerit ja muutkin lihat, jolloin saan niistä juuri haluamanlaisiani. Tämän marinadin veistelin broilerille kesällä ja lisukkeena nautittiin herkullista salaattia. Ihanaa ja niin raikasta oli, että suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Eikä niistä kaupan valmismarinadilitkuista kannata maksaa, kun itse saa parempaa makua aikaan helposti muutamalla aineksella.

4 broilerinfileelle

1 sitruuna

1 solo-valkosipuli

½ punttia tuoretta timjamia

n. ½ dl rypsiöljyä

2-3 rkl balsamicoa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Pese sitruuna huolellisesti, vaikka käyttäisit luomusitruunaa. Kuori kuorimaveitsellä marinadikulhoon sitruunan keltainen osa, vältä raastamasta valkoista kitkerää osaa. Halkaise sitruuna ja purista mehu kulhoon. Leikkaa runsaasti valkosipulia ohuiksi siivuiksi ja leikkaa timjaminoksat marinadin, lisää ne marinadin joukkoon. Lorauta mukaan tarvittava määrä ja mieleisessä suhteessa öljyä sekä balsamicoa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Lisää joukkoon broilerinfileet ja sekoita kunnolla. Sulje kulho kelmulla ja anna marinoitua mielellään seuraavaan päivään tai vähintään muutama tunti, heiluttele kulhoa välillä. Nosta kulho puoli tuntia ennen ruoanlaittoa pöydälle, sekoita ja pyyhi broilereista ylimääräinen marinadi pois. Grillaa tai paista broilerit kypsiksi.

Hyvää oli! Todella mukavan raikasta ja maukasta, maku ehti tarttua vuorokaudessa hyvin broilereihin. Grillasin broilerit kaasugrillissä juuri ja juuri kypsiksi, niin lopputulos oli mehevä. Alla kuva valmiista annoksesta, salaatissa oli LiPan isoäidin tuorejuustoa ja melonia sekä reilusti basilikaa.

Sitrus-valkosipuli-yrttimarinoitu broileri

Raparperikeikauskakku

Keikauskakku raparperista

Tätä raparperikeikausta tein jo touko-kesäkuussa, kun raparperikausi oli parhaimmillaan. Puskeehan mummolan raparperipuskat vieläkin satoa ja onhan niitä raparpereja vielä runsaasti pakastimenkin puolella, joten tätä herkkua voi halutessaan leipoa vaikka ympäri vuoden. Rakastan raparperikeikausta, mutta lempiohjeeni on hukkunut vuosia sitten. Että jos tulee mieleen n. 10 vuoden takaa keväältä ET-lehden resepti, jossa taikinaan tuli kardemummaa, niin saa vinkata! Maksan löytöpalkkion! Tämäkin resepti on kyllä oikein maukas, mutta ei ole The Resepti. Tämän pohjalta olen kehittänyt myös gluteenittoman omenakeikauksen, jota kannattaa myös testata. 

26 cm vuokaan

vuokaan

75 g pehmeää voita

1½ dl fariinisokeria

n, 6 dl raparperipaloja

taikina 

175 g voita

1 dl sokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

(1 tl jauhettua kardemummaa tai kanelia)

Leikkaa pyöreän tasapohjaisen vuoan pohjalle leivinpaperia pohjan kokoinen pala (älä käytä irtoreunavuokaa, ettei karamelli valu vuoasta). Voitele vuoan reunat kevyesti voilla ja levitä loput voista tasaisesti leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle fariinisokeri ja levitä päälle vielä pilkotut raparperit. Valmista taikina. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää kananmunat yksitellen kunnolla sekoittaen. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada se vuokaan raparperipalojen päälle. Paista kakkua 175-asteisessa vuoassa n. 35-45 minuuttia tai kunnes kakku on saanut kauniin värin. Kumoa kakku tarjoiluvadille hieman jäähtyneenä. Irroita leivinpaperi raparperien päältä ja tarjoile. Lisukkeena maistuu vaniljakastike, jäätelö, notkistettu turkkilainen jogurtti tai pehmeä kermavaahto. 

Tämä on niin hyvää! Olen tehnyt tällä reseptillä varioiden keikauksia jo ainakin kuusi vuotta, ellen pidempäänkin. Kakusta tulee todella pehmeää ja karamelli imeytyy ihanasti kakkupohjaan. Raparperien kirpeys talttuu karemelliin mukavasti ja ne säilyvät kuitenkin mukavan napakoina pehmenemättä ihan muhjuksi. Tosiaan raparperin tilalla voi käyttää vaikkapa luumua, omenaa, kirsikkaa, karviaisia tai muita vähän kovempia marjoja ja hedelmiä.

Isoäidin melonisalaatti

Isoäidin juusto maistuu ihanalta melonin kanssa

Joensuusta saa polvijärveläistä LiPan juustoa, joka on tehty vanhan georgialaisen reseptin mukaan. Tuota herkkua ostan Wanhan Kulman Puodista, Surakan pihasta, joten kipikapi sinne ostoksille ja kokkailemaan. Juustosta olen tehnyt paljon kaikkea, mm. tätä kesäistä mansikkasalaattia. Nyt oli kesällä vuorossa melonisalaatti hedelmäisen broilerin kaveriksi. Koska juustoa ei ole saatavilla ymmärtääkseni kuin tällä seudulla, niin voit korvata sen vaikka Valion kotijuustolla, leipäjuustolla, mozzarellalla tai jopa fetalla. Hyvää tulee niinkin!

4 annosta

2-3 isoa tomaattia

½ kurkku

½ cantaloupemeloni (tai hunaja- tai vesimeloni)

kesäsipulia varsineen (tai punasipulia)

300 g LiPan isoidin juustoa

½ punttia tuoretta basilikaa

kastike

loraus oliiviöljyä

loraus balsamicoa

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

Sekoita salaattikulhon pohjalla kastikkeen ainekset oman maun mukaan, halutessasi voit käyttää myös vaaleaa balsamicoa tai balsamicosiirappia. Kuutioi salaatin ainekset, hienonna basilika sekä kevätsipuli ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Grillaa salaatin kaveriksi broilerinfileitä.

Niin helppoa ja maistuvaa! Tuo juusto on kyllä niin älyttömän hyvää, että voisin vaikka elää sillä. Sen suolainen pehmeys sopii hyvin hedelmien ja marjojen seuraan, joten salaattikombo oli oikein kiva.  Teen kaikki lihojen ja broilerien marinadit sekoittamalla öljyä, balsamicoa tai balsamicosiirappia, suolaa, pippuria, yrttejä ja mahdollisesti esim. sitruunaa, valkosipulia tai mikseipä vaikka mangochytneytä. Tässä broilerissa oli mausteena valkosipulia ja tuoretta timjamia, marinoin broileria vuorokauden. Hyvää oli sekin!

Juustoinen melkonisalaatti on ihana lisuke mehevälle grillatulle broilerille

Daim-kakku

Daim-kakku

Tässäpä tulee oikea arkistojen aarre! Vuosikymmenen alussa Daim-kakku oli suurinta huutoa ja itsekin sitä olen säännöllisen epäsäännöllisesti valmistanut erinäisiin juhliin. Viimeksi olen sitä tehnyt parisen vuotta sitten, joko tupareihini tai synttäreilleni. Tai johonkin illanistujaisiin, joissa oli paljon vieraita. Tein nimittäin kakun tuplana ja se hupeni hyvää vauhtia ystävieni vatsoihin. Kakku on todella maukas ja muistuttaa hyvin paljon sitä kaupan pakastealtaassa myytävää esikuvaansa, vaikka tästä taikinasta manteli puuttuukin. Pienellä viilauksella tästä saisi toki sellaisenkin tehtyä, mutta en ole toistaiseksi kokenut tarpeelliseksi. Pyyntö reseptin bloggaamiseen lähti eilisistä  dallaspullistani, kun totesin käyttäväni vaniljakreemiä kahteen juttuun: Daim-kakkuun ja dallaspulliin.Tämän postauksen kuvat on vuosikausia vanhoja ja reseptin olen julkaissut aikanaan arkistoblogin puolella. Joten pyrin muistamaan seuravalla leivontakerralla ottaa uudet vaihekuvat tilalle. Kokeile ihmeessä tätä herkkua, tykkäät takuulla, jos suklaa maistuu!

28 cm vuokaan

kakkupohja

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

2 tl pikakahvijauhetta

1-2 rkl kaakaojauhetta

50 g voita

vaniljakreemi

5 dl kylmää vettä

2 dl vaniljakreemijauhetta (Sallinen tms)

100 g valkosuklaata

(1 pss Daim-rakeita)

kuorrutus

200 g Daim-suklaalevy (tai maitosuklaata)

1 dl kuohukermaa

1 pss Daim-rakeita

Tee taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sihtaa ne munavaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi. Vuoraa leivinpaperilla 28-senttinen irtopohjavuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 15 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kypsynyt. Kumoa jäähtynyt pohja ja leikkaa se jäähtyneenä varovasti isolla sahalaitaisella veitsellä kahteen osaan. Koska kakkupohja on hyvin ohut, voi pohjan käyttää vaikka jääkaapin tai pakastimen kautta ennen leikkaamista. 

Valmista täyte. Vatkaa sähkövatkaimella kylmän veden joukkoon vaniljakreemijauhe. Sulata valkosuklaa ja vatkaa se kreemin joukkoon. Laita toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä sille puolet täytteestä. Halutessasi voit ripotella väliin Daim-rakeita tuomaan rakennetta ja lisää makua. Itse laitan väliin Daimia. Laita toinen kakkulevy kanneksi ja levitä loput täytteestä kakun päälle sekä reunoille. Helpointa täytteen levittäminen on palettiveitsellä, jota voi tarvittaessa lämmittää kuumalla vedellä ja pyyhkäistä kuivaksi, jolloin tahmea täyte levittyy nätisti (katso alin kuva). Ripottele pinnalle toinen pussillinen Daim-rakeita ja paina niitä kevyesti kiinni kreemiin. Laita kakku kohmettumaan pakastimeen hetkeksi. Kun kakun pinta on kohmettunut kunnolla, voit jatkaa kuorruttamista.

Tee kuorrute. Sulata paloiteltu suklaa kuumaan kermaan, varo polttamasta pohjaan. Lusikoi tai levitä jäähtynyt suklaakuorrute pakastimesta nostetun kakun pinnalle.Voit valuttaa kuorrutteen kokonaan reunoille tai jättää sen muodikkaasti valuvaksi. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua. Kakku kestää hyvin myös pakastamisen, joten voit tehdä sen jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua valmiiksi ja nostaa sulamaan muutamaa tuntia aiemmin jääkaappiin. 

VINKKEJÄ: 

Kakun voi kasata täytettynä myös avattuun reunavuokaan (ilman pohjaa), jolloin siitä tulee siistimpi. Varsinkin jos teet kakun tuplana. Tuplatessa kakkuohjeen täytevälejä voi tehdä kaksi ja näin kakkulevyistä tulee hieman paksumpia ja helpommin käsiteltäviä. Kakun voi myös pakastaa vuokaan kasattuna ja kun kakku on jäätynyt, poistaa vuoan ja suojaa kakun uudelleen kunnolla. Täyte on melko tanakkaa kreemijauheen ja suklaan ansiosta, joten sen levittämisen kanssa saa olla varovainen, ettei täyte revi kakkupohjaa rikki. Kannattaa käyttää lämmitettyä palettiveistä tai muuta vastaavaa. Lusikalla tai nuolijalla ei tule ihan niin siistiä jälkeä. Jäähdytä kakku kunnolla ennen suklaalla kuorruttamista ja jäähdytä myös suklaakuorrutem muuten kakku rupeaa sulamaan ja lopputuloksesta ei tule siisti. Kuohukerman määrää voi jopa hieman vähentää, jos haluaa pelata varman päälle, ettei kuorrutus valu liikaa kakulta alas. 

VAROITUS: Tämä on hyvin makeaa, joten tästä riittää useammalle herkkusuulle.

Daim-kakku on juhlava kahvipöydän herkku

Annospalasta huomaa, kuinka kuorrutus oli liian lämmintä ja se alkoi valua. Lopulta se taisi jopa tehdä pieniä uomia kakkuun, mutta onneksi se ei vaikuttanut makuun. Täytevälien leikkaamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten yllä näkyy. Nykyään osaan leikata kakkupohjat kunnolla :D 

Daim-kakku halkaistuna, täytettynä ja kuorrutusvaiheessa

Jähmeä täyte on vähän tuskallinen levitettävä, mutta lämmitetyllä palettiveitsellä se onnistuu mainiosti. Tarjoiluvadin voi suojata leivinpaperisuikaleilla tai kakkupahvilla, silloin 5-6 vuotta sitten en ollut itse ihan niin tarkka, kun nämä kuvat on otettu.

Daim-murua pinnalle ja suklaata vielä kuorrutteeksi

Tämä on ensimmäisestä Daim-kakustani oleva kuva, joten reunat eivät ole huolitellut ja ne ovat muutenkin epätasaisia. Eli suosittelen käyttämään aikaa "massaukseen" ja vadin putsaamiseen, niin saa kauniimman lopputuloksen. Daim-rakeet hupenevat uhkaavasti parempiin suihin leipomisen aikana, mutta kannattaa oikeasti säästää ne tähän kakkuun. Tämä on niin ihanaa valmiina!

Huono kuva, mutta tässä daim-kakku on tehty tuplana isoja juhlia varten

Tämä taitaa olla kuva viimeisimmästä kakkusestani. Tein sen tuplana, massasin paremmin ja se oli kunnolla pakastettu, reunoilta näkyykin vielä jäähilettä. Daim-rakeiden raekoko on tainnut muuttua vuosien saatossa, kun vertaa kuvia. Nämä nykyiset rakeet ovatkin mielestäni parempia, kun ovat hieman pienempiä ja eivät ole niin tasakokoisia muutenkaan. Täytteeseen voi käyttää hyvin kyllä rouhittua Daim-patukkaakin. Jos taas Daim-suklaata ei kaupasta saa, käy siihen hyvin Fazerin Sininen tai ruotsalaisia taustojaan kunnoittaen Marabouta.

Focaccia

Focaccia maistuu oliiviöljylle, rosmariinille ja punasipulille

Tämä resepti tulee taas reippaat puoli vuotta jälkikäteen, kun tein maaliskuisille kolmekymppisilleni hieman tarjottavaa. Perinteiset patongit ja muut eivät kiinnostaneet, niin pyöräytin mehevän foaccian salaatin ja muiden tarjottavien kaveriksi. Oliiviöljyssä ei tämän reseptin kanssa säästellä ja reilusti saa käyttää myös muita makuaineita. Oma lempparini on tuoreyrtit, sipuli, oliivit tai muut vastaavat. Myös ihania juustoja voisi upottaa taikinaan. Perinteikäs ja oikein maistuva kyllä tulee ihan pelkällä hyvällä oliiviöljyllä ja sormisuolalla. Oikeastaan focaccia on kuin pizza, voit käyttää siihen kaikkia saatavilla olevia mieleisiä aineksia fiiliksen mukaan!

noin pellillinen

taikina

3½ dl vettä

25 g tuorehiivaa

1-2 tl merisuolaa myllystä

1 rkl hunajaa (tai siirappia, sokeria)

n. 7 dl vehnäjauhoja

½ dl hyvää oliiviöljyä

päälle

½-1 dl oliiviöljyä (tai tarpeen mukaan)

½ punttia tuoretta rosmariinia

1 pienehkö punasipuli

mustapippuria myllystä

sormisuolaa

Lämmitä taikinan vesi kädenlämpöiseksi ja murustele joukkoon tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 1 pussillinen reilusti kädenlämpöiseen veteen). Sekoita joukkoon hunaja ja suola. Alusta joukkoon jauhoja ja jauhojen lisäämisen lopulla myös oliiviöljy. Vaivaa taikina kunnolla, kunnes saat notkean ja sitkeän taikinan, joka juuri ja juuri irtoaa käsistä. Jauhoja ei kannata käyttää liikaa, sillä focaccian pitää jäädä kuohkeaksi ja pehmoiseksi. Käsin saa vaivata 10-15 minuuttia, yleiskone hoitaa homman noin viidessä minuutissa. Kohota taikinaa leivinliinan alla puolisen tuntia. 

Vuoraa uunipelti tai hieman sitä pienempi vuoka leivinpaperilla. Kaada taikina vuokaan ja levittele se tasaiseksi pellille jauhotetuin sormin. Kohota taikinaa uudeleen n. 30 minuuttia. Viipaloi punasipuli ohuiksi siivuiksi ja irrottele rosmariininlehdet varresta. Painele sormilla kohonneeseen taikinaan pieniä monttuja ja voitele koko leipä runsaalla oliiviöljyllä, painele pinnalle punasipulisiivuja ja rosmariinia, ripsauta päälle mustapippuria sekä runsaasti sormisuolaa. Paista focacciaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea. Ota leipä uunista ja voitele se vielä uudelleen reilulla oliiviöljyllä, anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa leipä valmiiksi kuutioiksi. Focaccia säilyy tarvittaessa seuraavaan päivään hyvin suojattuna, mutta parasta se on uunituoreena.

HUOM: oliiviöljyä kuluu leivän voitelemiseen erittäin paljon, mutta lopputulos ei ole liian raskas tai tunkkainen. Levitettä focaccia ei sinänsä kaipaa, mutta omia suosikkejani ovat mm. hummus ja tzatziki. Pinnalle saa ripotella runsaasti makuja, sillä esim. punasipuli hupenee paistettaessa lähes olemattomaksi. Eli älä pihtaile, kun haluat kunnon focacciaa!

  

Focaccia valmiina uuniin

Tämä mehevä leipä on kyllä ehdottomasti yksi lemppareistani ja teenkin sitä melko usein. Seuraavan kerran tulee juustoista versiosta, sen olen jo päättänyt :) Ihan pelkkää öljy-suolaversiota en mielelläin tee, koska rakastan yrttejä ja pieniä sattumia. Ja silloin ei tarvitse edes miettiä muita lisukkeita päälle, kun leipä on jo itsessään maukasta. Focaccia on ihanaa salaatin tai keiton lisukkeena.

Dallaspullat

Mehevät dallaspullat

Lapsuusmuistoista kauneimpia ovat äidin ja mummojen rakkaudella paistamat herkulliset ja mehevät pullat, joita natustettiin välipalaherkkuna tai lauantaisin saunan jälkeen. Pullan kaverina tarjottiin joko kylmää maitoa tai lämmintä kaakaota, jälkimmäistä erityisesti hiihtolenkin jälkeen. Pulla saattoi olla perinteistä voisilmäpullaa, tuoksuvaa kanelikierrepullaa tai korvapuusteja tai jouluisin rusinoilla koristeltuja hahmopullia. Tätini bravuuri mummolassani käydessään oli mantelinen vaniljapulla ja kylättelyreissulla perhetuttavan paistama hillotäytteinen bostonpulla. Huoltoasematauoilla tutustuttiin eksoottisiin dallaspulliin ja sittemmin niitä on tullut leivottua paljon itsekin. Ohje ihaniin dallaspulliin siis, olkaapa hyvä!

pullataikina

5 dl maitoa

50 g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1 rkl jauhettua kardemummaa

1½ dl sokeria

1 kananmuna

n. 12-14 dl vehnäjauhoja

150 g voita

kananmuna voiteluun

(raesokeria koristeluun)

täyte

100 g voita

¾ dl sokeria

2 kananmunaa

250 g maitorahkaa

1 dl vaniljakreemijauhetta

Lämmitä maito hieman kädenlämpöä kuumemmaksi ja liota mukaan tuorehiiva (jos käytät kuivahiivaa, sitä tulee 2 pussia ja maito saa olla reilusti lämpöisempää, n. 42c.). Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja kananmuna. Vispaa joukkoon pari desiä vehnäjauhoja kunnolla vatkaten ja alusta joukkoon jauhoja niin, että saat kulhon reunoista irtoavan kimmoisan taikinan. Taikinaa saa vaivata käsin parikymmentä minuuttia. Lisää loppuvaiheessa jauhojen lisäämistä mukaan myös pehmennyt voi. Mitä pehmeämpi taikina, sitä pehmeämpi pulla, joten jauhoja ei kannata käyttää liikaa. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa leivinliinan alla n. 45 minuuttia. 

Valmista täyte. Vispaa huoneenlämpöiseen voihin sokeri, kananmunat ja maitorahka. Sekoita viimeisenä, juuri ennen täytteen levittämistä, joukkoon vaniljakreemijauhe.  Valmista dallaspullat. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kaulitse puolet taikinasta puolen sentin paksuiseksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä puolet täytteestä levylle palettiveitsen tai taipuisan lastan avulla. Kääri levy rullaksi pitkältä sivulta. Leikkaa rulla parin sentin paksuisiksi siivuiksi ja aseta pullat paperisiin viinerivuokiin (isompia, kuin muffinivuoat). Valmista lopputaikina samalla tavalla. Anna pullien kohota pellillä leivinliinalla peitettynä puolisen tuntia. Voitele pullat kananmunalla, ripottele pinnalle halutessasi raesokeria ja paista pullat kullanruskeiksi 200-asteisessa uunissa, n. 10-15 minuuttia pullien koosta riippuen. 

I-H-A-N-A-A! Dallaspullat ovat kyllä varmastikin parhaita pullia, niin meheviä ja vaniljaisia. Dallaspullat onkin ainoa juttu Daim-kakun ohella, joihin käytän vaniljakreemijauhetta. En muuten tykkää käyttää oikein käyttää sitä, mutta tätä leivonnaista ei voi kuvitella ilman sitä. Yeensä teen pullataikinan yleiskoneella, niin ei tarvitse käsin veivata, mutta maalla (kuten nämä pullat) teen aina nostalgiasyistä käsipelillä. Pitäisihän se opetella tekemään pullat käsituntumalla, kuten mummoni, mutta pari kertaa vuodessa ei ole ihan tarpeeksi pullanpaistoa.  

Dallaspullien ohje on julkaistu 30.7. Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mustikkamarmoroitu juustokakku

Mustikalla marmoroitu amerikkalainen juustokakku

Yksi lempiherkuistani on amerikkalainen juustokakku, jolla on tullut hurmattua huomaamattaan useampikin herkkusuu. Kakun mehevyys ja pehmeys viettelee makuhermot ja kaverina tarjotut marjat, kompotit tai hedelmät tuovat siihen mukavaa raikkautta. Mustikka sopii juustokakkuun enemmän kuin hyvin ja tähän kakkuun voi käyttää niin tuoreita kuin pakastettuja mustikoita. Kannattaa kokeilla myös kirpakkaa puolukkaa tai aromikasta vadelmaa! Marmorikuvioinnin tekeminen on helppoa ja lopputulos on todella näyttävä. Marmorointia varten tiputetaan pieniä nokareita marmorimassaa kakun pinnalle ja kuvioita vedetään pystysuoraan suuntaan ja toiseen hammastikulla, veitsellä tai muulla vastaavalla. Marmoroinnin voi tehdä hedelmä- ja marjasoseilla tai notkistetulla Nutellalla.  Kannattaa kokeilla!

28 cm vuokaan

pohja

175 g digestive-keksejä

50 g voita sulatettuna

täyte

600 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2½ dl kuohukermaa

1 dl maissitärkkelystä (maizena)

1 tl vaniljasokeria

½ sitruunan mehu ja kuori raastettuna

mustikkamarmori

200 g mustikoita

½ dl sokeria

Murskaa keksit (kattilassa perunasurvimella) ja sekoita keksimuruun sulatettu voi. Painele seos ison irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja odottamaan jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Sekoita kaikki täytteen aineet sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi. Kaada täyte vuokaan.  Laita mustikat ja sokeri kulhoon ja aja seos tasaiseksi murskaksi sauvasekoittimella. Nosta lusikalla pieniä kekoja mustikkasosetta kakun pinnalle. Marmoroi pinta laittamalla veitsi kohtisuoraan kakkuun ja vedä raitoja pitkittäin sekä poikittain. Paista kakkua 170-asteisessa uunissa n. tunnin ajan. Laita kakun päälle folio tai leivinpaperi, jos pinta alkaa tummua. Kakun pinnan tulee jäädä vaaleaksi, jolloin kakku säilyy mehukkaana. Jäähdytä kakku ja anna sen vetäytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Tarjoile halutessasi lisänä marmoroinnista ylijäänyttä mustikkamassaa tai paseerattua mustikkaa, joka on maustettu kevyesti sokerilla. Paseerauksessa mustikat painellaan tiheän siivilän läpi, jolloin siemenet ja kuoret jäävät siivilään, kulhoon valunut neste käytetään kastikkeeksi.

Vinkki: Ilman mustikkamarmoria tämä kakku on taivaallista amerikkalaista juustokakkua!

Ihanaa! Tehtiin tätä kakkua keväällä miun kansalaisopiston kakkukurssillakin ja tuli oikein suunmukaista kaikille. Marmorointia on kiva kokeilla, sillä saa nopeasti erilaisiin leivonnaisiin uutta ilmettä ja ei se lopulta vaikeatakaan ole, kun pääsee jyvälle. Juustokakkujen paistamisen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä liiallinen paistaminen tekee kakusta kumimaista ja kiinteää. Parasta olisi, jos reunat eivät kerkeä saada väriä lainkaan. Alla olevien kuvien kakku on tehty 20cm vuokaan puolikkaalla reseptillä. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani elokuun puolivälissä.

Juustokakku ennen kypsennystä (tässä pieni 20cm vuoka ja puolikas annos)

Juustokakku valmiina (tässä 20cm vuoka ja puolikas annos)

Tyrnivispipuuro

Vispipuuro saa upean värin ja maun tyrnimarjoista

Vispipuurokokeilut jatkuvat keittiössäni ja tällä kertaa testiin päätyivät tyrnit, joita kasvaa meillä maalla hyvinkin satoisasti. Niitä löytyy pakastimesta vielä vuosikertanakin, joten tein uusille tilaa surauttamalla vispipuuroa. En edelleenkään ole suuri vispipuuron ystävä, mutta kokeilutyö on saanut minut puolifanittamaan jo. Olen sitä mieltä, että vaahdotus tekee mausta jotenkin metallisen ja se ehkä on se suurin ongelma. Kuitenkin nämä vadelmaversiot ja muut ovat enemmän kuin jees puolukkaan verrattuna. Bongasin tyrniä kaupan pakastealtaasta ihan kohtuulliseen hintaan, joten kannattaa ostaa ja maistaa, jos ei ole tuttu marja!

4 annosta 

5 dl vettä

200 g tyrnimarjoja

1½-2 dl sokeria

½ tl suolaa

1 dl mannasuurimoita

1 tl vaniljasokeria

Keitä tyrnimarjoja kymmenkunta minuuttia vedessä tai kunnes marjat ovat menettäneet väriään ja ne ovat selkeästi keittyneet yli. Paseeraa siemenet ja kuoret pois tiheän siivilän läpi ja käytä jäljelle jäänyt mehu puuroon. Kiehauta tyrniliemi ja vispaa joukkoon suola, mannasuurimot sekä sokeri. Keittele usein sekoittaen kymmenkunta minuuttia tai kunnes suurimot ovat kypsyneet ja puuro on sakeutunut. Maista sokeri ja suola, lisää niitä tarvittaessa. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja jäähdytä puuro. Vispaa se kuohkeaksi joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Tarjoile jäähtyneenä, seuraksi voi laittaa tilkan kuohukermaa, vaniljakastiketta tai maitoa tai kunnon nokareen turkkilaista jogurttia.

Hyvää oli! Söin vispipuuroa jogurtin kanssa aamu- ja iltapalana. Ihana väri tulee kyllä tyrneistä ja onhan ne tyrnit makoisia muutenkin. Sen verran happamia ovat marjat, että sokeria saa laittaa melko reippaasti, ettei ikenet irtoa. Seuraavan kerran vispipuuroa tehdessäni kokeilen todennäköisimmin mustikkaa tai punaherukkaa. Tyrnin siemenet ovat superterveellisiä, joten ne kannattaa pureskella keittämisen jälkeen vielä pieneksi murskaksi. Tyrnin c-vitamiinipitoisuus on todella korkea ja jo muutama tyrni päivässä tuo potkua!

Gluteeniton omenakeikauskakku

Karamellissa kypsyneet omput ovat herkullisia!

Omenapuut notkuvat satoaan ja kun perinteinen omenapiirakka alkaa kyllästyttää, kannattaa kokeilla tätä karamellin kruunaamaa keikauskakkua! Gluteenittomana tein tämän, että saan käytettyä pussinpohjia pois kaapista ja hyvin toimi näinkin. Gluteenittomilla jauhoilla leivottaessa lopputulokset ovat helposti hieman kuivia ja murustuvia, mutta tässä lopputuloksesta tuli mehevä karamellin ja taikinan kerman ansiosta. Koska gluteenittomat jauhot eivät ruskistu uunissa ihan yhtä kauniisti kuin vehnäjauhoiset, kannattaa olla tarkkana ettei paista kakkusiaan liian kuivaksi. Kannattaa siis tökkiä taikinaa tikulla ja ottaa leivokset tarpeeksi ajoissa uunista ulos. 

n. 8 annosta

karamelli

50 g voita

1 dl fariinisokeria

3-4 omenaa

taikina

75 g voita

¾ dl sokeria

1 kananmuna

2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta (esim. Sunnuntai)

1 tl leivinjauhetta

1 tl kanelia

1 dl kuohukermaa

Vuoraa pitkulainen leipävuoka leivinpaperilla. Levitä karamellia varten pehmennyt voi tasaisesti vuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeri. Pese omenat ja leikkaa ne ohuiksi puoliympyrän muotoisiksi lohkoiksi. Aseta omenalohkot kuoripuoli alaspäin vuokaan hieman pystyyn, niin saat kauniin pinnan valmiiseen kakkuun. Valmista taikina. Vatkaa pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää joukkoon kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne nopeasti taikinaan. Lisää lopuksi kerma ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Nostele taikina vuokaan omenalohkojen päälle ja tasoita pinta. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 35 minuuttia tai kunnes taikina on kypsää ja saanut hieman väriä. Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se sen jälkeen tarjoiluvadille. Poista leivinpaperi ja hunnuta halutessasi pinta tomusokerilla. Tarjoile hieman lämpimänä.

VINKKI: Gluteenittomat jauhot eivät ruskistu ihan samalla tavalla ja taikina jää hieman murenevaksi verrattuna vehnäjauhoilla leivottuihin. Voit korvata gluteenittoman jauhoseoksen samalla määrällä vehnäjauhoja. Keikaus onnistuu hyvin myös raparperista tai luumuista tai melkeinpä mistä vain tarpeeksi kiinteistä hedelmistä ja marjoista. 

Ihanaa! Karamelli imeytyy mukavasti omppuihin ja taikinapohjaan. Kun asettelee omenat vuokaan nätisti, myös lopputulos on hurmaava. Olin jo vahingossa työntämässä omppuja leikkauspinta ylöspäin, kunnes muistin kääntäväni kakun vielä ympäri. Kannattaa olla varovainen kakkua kumotessa, ettei tulikuuma karamelli roisku päälle tai vaihtoehtoisesti ohi tarjoiluvadilta, sillä karamelli on tämän herkun ehdoton tähti. Mietin myös, että pitäisiköhän seuraavalla kerralla ripauttaa joukkoon hieman merisuolaa... Tämän reseptin pohjana on ikivanha käytössäni ollut ohje, jota muokkasin rankalla kädellä. Lempikeikauskakkuni ohje on kadonnut. Sen on edesmennyt mummoni ottanut talteen aikoinaan n. 10v sitten ET-lehdestä ja sillä valmistui herkullinen kuohkeapohjainen raparperikeikaus, jota maustoi kardemumma. Jos tämä resepti kuulostaa tutulta, niin olisin kiitollinen saadessani ohjeen taas käyttööni!

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani tänään.

Feta-pinaattivatruskat

Karjalaiset perinneherkut, vatruskat, voi täyttää myös fetalla ja pinaatilla

Oheinen feta-pinaattivatruskoiden resepti on saanut idean Ilomantsin Parppeinpirtin kreikkalaisvivahteisista vatruskoista ja reseptin pohjana taas on mainion uuden Marttojen julkaiseman Makumatka Karjalaan –reseptikirjasen vatruskat. Lopputuloksena taas ovat vatruskat minun tapaani valmistettuna. Vatruskat eivät ole vaikeita tehdä, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla näitä karjalaisia herkkuja! Perinteiseen tapaan vatruskat täytetään keitetyllä riisillä, kananmunahakkeluksella ja lurauksella sulaa voita, jos minun versioni tuntuu liian erikoiselta.

n. 20 kappaletta

vatruskataikina

n. 1 kg perunoita

1½-2 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna

n. 1½ tl suolaa

täyte

rypsiöljyä tai voita paistamiseen

140 g tuoretta pinaattia

200 g fetajuustoa

2 dl pitkäjyväistä riisiä

merisuolaa myllystä

sulatettua voita voiteluun

Kuori perunat ja lohko ne. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois ja soseuta perunat kuumina perunasurvimella. Jäähdytä perunamassa. Sekoita jäähtyneeseen perunaan kananmuna ja suola, lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat kiinteähkön taikinan. Taikinan pitää olla käsiteltävää, mutta ei liian kovaa. Vältä turhaa vaivaamista.

Valmista täyte: keitä riisi suolalla maustetussa vedessä ja jäähdytä. Kuullota huuhdeltu ja valutettu pinaatti paistinpannussa pienen voinokareen tai öljytilkan kanssa. Hienonna jäähtynyt pinaatti pieneksi silpuksi, sekoita se jäähtyneen riisin joukkoon ja lisää mukaan haarukalla muhennettu fetajuusto. Mausta seos suolalla, halutessasi voit lisätä ripauksen mustapippuria. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Muotoile taikinasta paksuhko pötkö ja jaa se noin 20 osaan. Taputtele palat käsin litteiksi ohuiksi ympyrän mallisiksi lätyiksi (halkaisija max. 10 cm) jauhotetulla pöydällä. Laita lätyn toiselle puoliskolle reilu ruokalusikallinen täytettä ja käännä taikinaraapan tai lastan avulla taikina täytteen päälle. Ummista vatruskat ohutreunaisella pikkulautasella rullaamalla, lopputuloksen pitää olla puolikuun muotoinen. Voit käyttää ummistamiseen myös sormilla nypyttämistä tai taikinaraappaa. Paista vatruskat ruskeapilkullisiksi 250-asteisessa uunissa keskitasolla, reilu 10 minuuttia. Voitele valmiit vatruskat sulatetulla voilla ja tarjoile ne hieman jäähtyneinä.  Kaveriksi sopii hyvin munavoi.

Taikinapötköstä leikataan paloja, jotka taputellaan läkkäröiksi ja sitten ne täytetään

Vatruskat ummistetaan teräväreunaisella lautasella leikkaamalla. Jämäpalat muotoillaan uudeksi taikinakiekoksi.

Uunia odottavat vatruskat

Vatruskan ohuen kuoren sisältä löytyy feta-pinaatti-riisitäyte

Resepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kantarellirisotto

Herkullinen kantarellirisotto maistuu syksyllä

Sienet on ihania ja risotto on hyvää, joten sienirisotto on tietenkin superhyvää! Tätä lempeää kantarellirisottoa kokkailin suunnilleen kuukausi sitten, kun tulin ostaneeksi torilta herkullisia kantarelleja. Vielä niitä löytyy metsästäkin, jos kerkeää vaan etsimään. Mausteita ei kannata kantarelliin laittaa liikaa, ettei sienen hieno oma aromi peity. Myös valkopippuria kannattaa koittaa kantarellin maustamisessa, joskin itse olen luottanut tässäkin lähinnä mustapippuriin. Risotto on helppo valmistaa ja se maistuu varmasti kaikille, kunhan vain muistaa sekoittaa ahkerasti ja jättää ruoan löysäksi puuroksi. Jos haluaa välttää ruoan jämähtämistä, voi parmesaanin tarjoilla vasta ruoan pinnalle ripoteltuna.  Sen sijaan kouluissa tarjoiltu nakkeja tai jauhelihaa, herne-maissi-paprikaa ja pitkäjyväistä riisiä sisältävää ruokaa ei pidä sotkea risottoon. Meikäläinen on edelleen ihan noviisi risottokokkina ja kuvatessa ruoat kerkeävät jumahtaakin lautaselle, mutta maku on yksinkertaisuudessaan loistava. Kolmisen vuotta sitten voitin herkkutattirisotollani kuitenkin yhden reseptikilpailun. Alkoholittomille viineille pisteet kotiin, ne kestää viinallisia veljiään parempana jääkaapissa satunnaisia kokkaushetkiä.

4 annosta

voita kuullottamiseen

3 dl risottoriisiä

1 iso kesäsipuli varsineen

1½ dl valkoviiniä (alkoholiton)

1 l tuoreita kantarelleja

1 l vettä

1 kasvisliemikuutio

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

1 rkl tuoretta timjamia

100 g parmesaania raastettuna

2 rkl smetanaa

1 rkl voita

Valmistele ensin sienet. Putsaa ja hienonna kantarellit sopiviksi suupaloiksi. Kiehuta niistä paistinpannulla pois nesteet ja mausta kevyesti suolalla. Mikäli käytät jo pakastettuja sieniä, ota ne sulamaan ajoissa tai turvota kuivatut sienet kuumassa vedessä käyttövalmiiksi. Laita kasvisliemi kiehumaan pieneen kattilaan. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä voi. Kuullota risottoriisiä miedohkolla lämmöllä, kunnes se on läpikuultavaa. Älä anna riisin ruskistua, muuten se ei pysty imemään nestettä itseensä ja tärkkelys palaa. Kun riisi alkaa olla kiiltävää, lisää pannulle hienonnettu kesäsipuli ja anna sen kuullottua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin samalla koko ajan sekoitellen. Aloita lisäämään kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Sekoita riisiseosta usein, että se alkaa hieman puuroutua. Kun neste on imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Käytä kasvislientä niin paljon, että saat juuri ja juuri kypsää riisiä, joka on vielä valuvan pehmeää. Lisää pannulle kantarellit ja kuumenna seos kiehuvan kuumaksi, lisää vielä tarvittaessa tilkka nestettä. Lisää pannulle mustapippuria, timjamia ja reilusti hienoksi raastettua parmesaania. Maista seosta, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Lisää viimeisenä pannulle nokare smetanaa (ranskankermaa tai tilkka kermaa) ja voita. Tarjoile risotto välittömästi, ettei se ehdi kiinteytyä liikaa ja höylää pinnalle parmesaanilastuja. Jos haluat lisää ruokaisuutta, voit paistaa joukkoon pekonisilppua.

Ihanaa! Sienirisotto on kyllä ehdottomasti yksi lemppariruokiani. Sienen hienot aromit pääsevät oikeuksiinsa miedon riisin seurassa ja lopputuloksena on vaivattomasti iso annos ruokaa, jota voi ottaa vaikka evääksi töihinkin. Risotto ei kuitenkaan odottele syöjiä, vaan syöjien on oltava valmiina risottolautasta odottamassa. Kannattaa kokeilla!

Resepti on julkaistu elokuussa Heilin ruokapalstallani.