Valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti

Valkosuklainen pannacotta ja kirpsakka granaattiomenakompotti

Vietimme jo tammikuussa ystävieni kanssa illanistujaisia, jonne kokkailimme yhdessä upean illallisen. Kävimme yhdessä kaupoista hakemassa ihania raaka-aineita, valmistelimme edellisenä iltana suuren osan ruoista valmiiksi ja jatkoimme kokkailua seuraavana päivänä juhlatalona toimineessa ystävieni kodissa. Minun vastuullani oli valmistaa jälkiruoka kokonaisuudessaan ja päädyin yhteen jälkkärilemppariini, pannacottaan. Pannacotta oli helppo valmistaa etukäteen hyytymään ja pakata kylmälaukkuun, kompotinkin keittelin valmiiksi ja vein sen mukanani isossa hillopurkissa. Näin jäi aikaa loppujen ruokien valmistamiselle ja tähän herkkuun oli hyvä päättää herkullinen viiden ruokalajin illallinen. Lisäksi granaattiomenan sesonki on nyt ja ihanan kirpeän makea hedelmä onkin oiva pari niin suolaiseen kuin makeaankin. Kannattaa kokeilla!

4 annosta

Valkosuklaapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl täysmaitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria

130 g valkosuklaata

2 liivatelehteä

Granaattiomenakompotti

2 kypsää granaattiomenaa

1 dl vadelmamehua

1 tähtianis

1 dl hillo-marmeladisokeria

Mittaa kerma ja maito isoon kattilaan, halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kermamaidon joukkoon. Lisää kattilaan myös sokeri sekä vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan varovasti vispilöiden 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja poista vaniljatanko, lisää joukkoon paloiteltu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen 5 minuutiksi. Purista liivatteet kuivaksi ja lisää kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja annostele kauniisiin maljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. Ota pannacottat juuri ennen tarjoilua jääkaapista, lisää päälle granaattiomenakompottia ja koristele annokset vaikkapa tuoreilla vadelmilla, sitruunamelissan tai basilikan lehdillä ja kokonaisella tähtianiksella.

Halkaise granaattiomenat ja nypi siemenet kattilaan yksitellen. Poista kaikki valkea malto. Lisää kattilaan vadelmamehu, tähtianis ja hillo-marmeladisokeri. Keitä hillokkeeksi varttitunti välillä sekoitellen ja anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi.  

I-h-a-n-a-a! Rakastan pannacottan kermaisuutta ja pehmeyttä, erityisesti silloin kun sen kanssa tarjoillaan jotain kirpeää. Pienensin ohjeen blogia varten, tein illanistujaisiimme nimittäin 12 annosta pannacottaa lisukkeineen. Ja leivoin vielä espressokeksejä lautasen reunalle laitettavaksi, mutta unohdin tarjoilla ne jälkkärin kanssa, kun nostimme annokset nopeasti tarjolle. Nautiskelimme rapeat keksit sitten ruokailun jälkeen myöhemmin illalla. Loppujen lopuksi unohdukseni oli varmaan ihan hyvä juttu, sillä mielestäni pannacotta ei enää tarvinnut lisäosia. Pitääkin laittaa keksien ohje joku kerta blogiin! 

Tämä resepti on julkaistu Heilissä helmikuussa ruokasivulla, yhdessä parin muun kermaisen reseptin kanssa. Ohessa on kuvakaappaus verkkolehden sivuilta.

Helmililjoja pääsiäiseksi

Olen aina pitänyt paljon kukista, mutta vasta viimeiset reilut 1,5 vuotta minulla on ollut mahdollisuus pitää niitä kotonani säännöllisesti. Eli muuttaessani toissakesänä isompaan asuntoon lisääntyi pöytätila sekä luonnonvalo, lisäksi asuntoni parvekkeella on katto. Viherpeukaloni on kadonnut syntyessäni jonnekin (29-vuotissynttäreitäni muuten juhlittiin pari viikkoa sitten) ja olen nyt harjoittanut tätä puutetta hankkimalla jos jonkinmoista kukkapukettia kotiini. Olen edistynyt jo niin paljon, että uskalsin ottaa Blogiringin haasteen vastaan ja tehdä postauksen kukkasista. Oikeastaan huoleni oli ihan turha, sillä kauniit pienet helmililjat ovat sangen helppohoitoisia! Leikkokukat ja muutaman viikon kestävät ruukkukukat ovat suosikkejani, mutta olen myös uskaltautunut parvekeviljelyyn, yrtteihin ja monivuotisiin viherkasveihin. En ole mikään suunnaton värien ystävä, joten onneksi kukakseni valikoitui harmoninen sinertävä helmililja, joista olen tykännytkin aina. Niitä kasvaa mummolassa ja ne ovat minulle mieleisiä pääsiäiskukkia, sillä arastelen hieman keltaista väriä.

Alkuvuodesta sain sisustuskärpäsen pureman ja laitoin koko olohuoneen sisustuksen uusiksi: tilasin ihan vain uuden tummanharvaan sohvan vanhan beigen vuodesohvan tilalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin päätin hankkia sohvan kaveriksi uuden tummanharmaan maton. Sitten tuli mieleen, ettei vuokranantajani minulle jättämä vanha kuution kokoinen kuvaputkitelkkarikaan sovi sisustukseen. Sitten bongasin fb-kirpparilta mustanruskean tv-tason ja kaverini sattui ajelemaan Kuopion Ikeaan, josta toi minulle samalla uudet kirjahyllyt... Hups... Oikeasti tuo 1940-1950 -lukujen tienoilla valmistettu kotimainen ruokapöytä tuoleineen on ainoa asia, joka jäi vanhasta olkkaristani jäljelle. Ja isän poikamiesboksin Marimekon verhot 1970-luvulta. Ja niistäpä en ihan hevillä luovukaan! Ruokapöytä on palvellut pian 10 vuotta kotini ruokahetkiä, ollut alustana monelle keittiöhärväykselleni ja taustana suurelle osalle blogini kuvista. Sen ääressä teen töitä, vietän aikaa vieraideni kanssa ja toteutan itseäni. Tällä viikolla levitin pöydälle sanomalehdet, helmililjat ja heinää, erilaisia purnukoita ja pienen kastelukannun.

Sain museostamme maalta jo viime syksynä lainaan vanhan Korona-kahvipurkin, johon helmililja sopi kuin nakutettu. Vähän samaa väriä löytyy niin helmililjan kukinnoista kuin purkin kyljistä. Olen minimalismin ystävä, joten kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo viehättää suuresti silmääni. Ja asuntoni värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, tummanharmaata ja ripaus ruskeaa, niin pieni hillitty väriruiske on paikallaan. Käytännössä asuntoni väriläiskät ovat juurikin tuo purkki ja pari muuta vanhaa esinettä sekä viikon parin välein vaihtuvat leikkokukat. Niin ja ensimmäisessä kuvassa näkyvät helmililjat päätyivät vanhaan kirpparilta ostettuun isoon leipävuokaan. Laitoin vuokaan neljä sipuliruukkua, painelin vuoan reunojen ja ruukkujen väliin kukkakaupasta ostamaani heinää ja lopputuloksena on kaunis pieni asetelma. Näin usein toimettomina olevat keittiövälineet pääsevät enemmän esille ja hyötykäyttöön. Samalla tavalla voisi hyödyntää montaa muutakin keittiöstä löytyvää juttua, astiaa tai mitä vaan sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti ruokaintoilijalle mieleinen :)

Olkkarissa toisen kirjahyllyn päällä on pieni musta asetelma, jonka eteen nakkasin yhden helmililjaruukun folioon käärittynä tuomaan pehmeyttä. Sanoisin, että oikein mukavalta näyttää! Toisena ajatuksena olisi ollut poistaa helmililjat ruukuistaan, pestä mullat pois sipulien ympäriltä ja istuttaa ne lasimaljakkoon sellaisenaan. Kuitenkaan sopivaa maljakkoa tai purkkia ei tähän hätään löytynyt, joten idea jää muhimaan seuraavia viikkoja varten. Ehkäpä pienemmän kukan voisikin istuttaa sille liian suureen maljakkoon, jolloin koko kasvi jää ruukun sisään...

Vastuullisesti ja kotimaisesti kasvatetun helmililjan tunnistaa tuosta sirkkalehtimerkistä. Kun ostaa kotimaisia tuotteita, tukee samalla myös työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä. Joten kannattaa kurkkia, mitä ostoskoriinsa valitsee. Kantokassi olikin näppärä: pyöräilen töihin talvellakin ja ajattelin, että näinköhän kasvit kestävät hengissä reilun kilometrin matkan pikkupakkasessa pyöränkorissa keikkuen. Ei hätää: helmililja viihtyy hyvin ulkona ja ei säikähdä jopa -10 asteen pakkastakaan. Eli niitä ei tarvinnut erikseen pakata johonkin kääröihin tai viedä autolla kotiin, vaan kukat kulkivat siinä missä maitopurkkikin. En kyllä ollut uskoa kuulemaani, joten kävin varmistamassa asian vielä Kauniisti kotimainen -sivustolta kasvien hoito-ohjeista ja kurkkasin myös heidän Facebook-sivuilleenkin Kasvien hoitaminen oli helppoa, onnekseni. Helmililjat olivat pienillä nupuilla ja lämpimässä keittiössä yrttilampun valon alla ne aukesivat täyteen loistoonsa ihan parissa kolmessa päivässä! Kastelin kasveja niukasti, etteivät ne kasvata pitkää vartta. Osan kasvupyrähdyksen kokeneista helmililjoista nakkasin sellaisenaan parvekkeen pöydälle, jossa viileys hidastaa niiden kasvua ja kukintaa. Kun ne ovat koristaneet kotiani tarpeeksi ja kukinta on päättynyt, lahjoitan sipulit vanhemmilleni ja he saavat istuttaa ne maalle mummolan keittiön ikkunan alle tuomaan iloa ensi vuotena. Ja sitä seuraavina. Eli nämä tuovat iloa vielä pitkään!

***

Yhteistyössä Blogirinki ja 

Kauppapuutarhaliitto ry