Leipäjuustosalaatti

Alkupalaksi nautittu juustoinen salaatti

Vietimme rakkaan ystäväni kanssa jo aikoja sitten tyttöjeniltaa ja kokkailin meille herkkuja. Alkupalaksi tarjoilin tätä salaattia, jossa makua toivat leipäjuusto ja valkosipuliset ruistikut.  Toki en voinut tietää, ettei ystäväni juurikaan perusta leipäjuustolle, mutta hän söi rohkeasti salaattia ja valaisi tietämätöntä juusto(pirtti)hirmua vasta jälkikäteen. Perusjuttuja tämmöiset salaatit, mutta niin hyviä. Ruokajuomana toimi tietenkin kuohuviini, joka näin punkku-valkkariallergikolle sopii hyvin läpi aterian. 

2 annosta

½ pss napolitana-salaattisekoitusta

kourallinen rucolaa

½ punttia tuoretta basilikaa

1 iso tomaatti

pätkä tuorekurkkua

1 kevätsipuli varsineen (tai lohko punasipulia)

100-200 g leipäjuustoa

balsamicoa

oliiviöljyä

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

ruistikkuja

Huuhtele salaatit ja yrtit, kuivaa ne salaattilingossa tai keittiöpyyhkeen sisällä. Kuutioi tomaatti ja kurkku, hienonna sipuli pieneksi. Kuutioi juusto suupaloiksi. Yhdistä ainekset kulhossa tai asettele ne suoraan lautasille. Pirskota päälle balsamicoa ja öljyä, ripsauta mausteita ja nakkaa päälle reilusti ruistikkuja. Tarjoile välittömästi.

Ruistikut olivat tällä kertaa messutuliaisia, joita minulla oli ainakin juuston, aurajuuston ja valkosipulin makuisina. Niitä on ollut mukava laittaa keittojen pinnalle tai salaatteihin, tai sitten napostella ihan sellaisenaan. Erilaisia tikkuja saa toki kaupasta, mutta helppo ne on tehdä itsekin. Hyvää leipää kuutoidaan mieleiseksi paloiksi ja ne pyöritetään öljyn ja mausteiden kanssa sekaisin, sitten laitetaan uunipellille ja kuivataan krutongeiksi. Nam! Salaatin jälkeen taisi olla tarjolla moussakaa soijarouheesta ja jälkkäriksi suklaista kääretorttua. 

Possu-paprikapata

Murea possupata on oikeaa syysruokaa

Tein syyskuun alussa lanttu-lihakukkoa ja siitä jäi yli possua kylkenä ja paistina, ehkä joku pala saattoi olla vielä nautaakin. Ajattelin tehdä niistä vaivatonta pataruokaa muuta touhutessani, pataan nakkelin muita aineksia, mitä ensimmäisenä sattui eteen. Kylkeen vähän kunnon pottumuusia ja rakuuna-hunajaporkkanaa, niin kyllä kelpasi! Eikä tullut hävikkiäkään.

4 annosta

200 g possun kylkisiivuja

200 g possunpaistia/kinkkua

1 iso sipuli

1 iso suippopaprika

4 valkosipulinkynttä

½ punttia timjamia

1-2 isoa oksaa tuoretta rosmariinia

pannun huuhdevesi + lisää tarvittaessa vettä

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa myllystä

Pilko kylkisiivut ja paisti annospaloiksi. Paista ensin kylkisiivut omassa rasvassaan kauniin ruskeaksi ja laita ne uunipataan, valuta suurin osa rasvasta pois pannulta ja paista loput lihapalat pienessä määrässä irronnutta rasvaa. Mausta lihapalat kevyesti suolalla. Huuhtele viimeisen pannullisen jälkeen pannu tilkalla vettä ja kaada liemi uunipataan lihojen päälle. Kuutioi paprika, hienonna sipuli isoiksi paloiksi ja kuori valkosipulinkynnet. Laita kasvispalat pataan lihojen kanssa, lisää joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, mausta mustapippureilla ja kevyesti suolalla. Kaada pataan vettä niin paljon, että lihat suunnilleen peittyvät. Laita uunipataan kansi ja anna padan muhia 150-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes liha on oikein mureaa. Varmista, ettei neste haihdu liikaa. Maistele suola vielä ennen tarjoamista. Lisukkeeksi käy hyvin esim. perunamuusi ja hunaja-rakuunaporkkanat sekä salaatti.

Hyvää oli! Oli oikea veto valutella suurin osa rasvasta pois, sillä jos olisin kipannut kaiken suoraan pataan, olisi se maistunut ällöttävän possunrasvaiselta. Siitä en tykkää, sillä syön porsaanlihaa muutenkin todella harvoin (ellei satunnaista pekonia lasketa). Paprika antoi mukavaa makeutta ja väriä ruokaan ja eihän patoja voi ilman sipuleitakaan tehdä. Ruokaseura totesi, että pataan olisi voinut lisätä suoraan perunat, porkkanat ja lantut. Minä taas olen sitä mieltä, että on kiva joskus tehdä ihan vain lihapataa ja lisukkeet erikseen, mutta tokihan ne voi halutessaan mukaankin laittaa. Samalla tavalla voi valmistaa ruokaa mistä lihasta tahansa, esim. pelkkä nauta voisi maistua itselleni vielä paremmin. Tai hirvi.