Herkkutattikeitto

Maukasta herkkutattikeittoa ja pekonia

Reilu kuukausi sitten tähän taloon muutti uusi asukas, nimittäin korkea jääkaappi-pakastin. Samalla kun perkasin vanhan pakastimen sisältöä uuteen, tein paljon herkullisia löytöjä. Esimerkiksi sieniä löytyikin pakastimen uumenista enemmän kuin muistin! Ja pekonia! Niinpä eräänä iltana väsäilin nopeaa pekonista herkkutattikeittoa ja kylkeen paistoin vielä piimäsämpylöitä, sämpylöiden ohje tulee myöhemmin blogiin. Sienistä omia lemppareitani ovat ehdottomasti mustatorvisienet (harvinaista herkkua), kantarellit ja korvasienet. Herkkutatit ovat kanssa jees, erityisesti natusiksi voissa paistettuina tai vaikkapa näin keitossa, mutta kastiketta en niistä mielelläni tee - ellei sienet ole hakattu hyvin pieneksi silpuksi, kuten tässä keitossa. Sienistä suuri kiitos ystäväni äidille Ylämyllylle, kassillinen sieniä riitti useaan pakastepussilliseen herkkua! :)

4 annosta

n. 200 g herkkutatteja (käsitelty ja pakastettu)

140 g pekonia

1 iso sipuli

3,3 dl kuohukermaa

n. 2 dl vettä

suolaa

mustapippuria

Sulata jäiset sienet ja hakkaa ne hienoksi silpuksi, paista kuumalla pannulla niistä neste pois ja nosta syrjään. Saksi pekoni ohuiksi suikaleiksi paistinpannulle ja paista rapeaksi. Ota pekoninatuset pois pannulta ja paista pekonirasvassa hienoksi silputtu sipuli, varo polttamasta. Kaada sieni- ja sipulisilppu kattilaan, ota pekonista pieni määrä erilleen koristelua varten ja lisää loput pekonit kattilaan. Kaada kattilaan kerma ja vettä, kunnes saat sopivan notkean keiton. Mausta suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä miedolla lämmöllä varttitunti tai kunnes keitto on saostunut hieman. Annostele keitto lautasille, laita pinnalle pekonisilppua ja rouhi päälle vielä mustapippuria. Kävisihän siihen tupsu yrttiäkin tuomaan väriä. Tarjoa lisukkeena hyvää leipää. 

Ah! Ei mitään ylimääräistä, vaan täyttä makua pieni kattilallinen! Herkkutatti maistui hyvin, pekoni ei dominoinut vaan toi ihanaa makua ja molemmat rakastavat sipulia rinnallaan. Tein keitosta aika paksua, joten tarvittaessa keittoon voi lisätä vettä, maitoa tai vaikka kasvislientä. Ja veget voi jättää pekonin keitoksesta pois ja lisätä joukkoon vaikkapa lisää sieniä. Uunilämmin sämpylä oli oiva lisuke ja osa sämpylästä tuli revittyä pieniksi palasiksi ja nakattua keittoon imemään makuja itseensä. Jos keittoa jää yli, siitä voi seuraavana päivänä tehdä vaikka lämpimän sienileivän, ainakin miulla keitto sakeni sen verran tehokkaasti jääkaapituksesta että olisi muhennoksesta kelvannut. Yksinkertainen on useimmiten parasta, kuten tässäkin tapauksessa.

Uunilämmin sämpylä sopii muhevan keiton kaveriksi

Kinkkuvoileipäkakku

Kinkkuvoileipäkakku vuosimallia 2011

Voileipäkakku on ihanaa herkkua, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin! Tämä ohje on alunperin sävelletty kesällä 2011 ja se löytyy kuvattomana CK arkistoblogistani. Ohje on sen verran hyvä, että en ole kokenut tarvetta vaihtaa sitä vielä toiseen - tällä mentiin niin omat valmistujaiset kuin veljen lakkiaiset ja monet muut juhlat. Ja onpa se saanut jo vajaan parin vuoden aikana muutaman vannoutuneen faninkin! Tämän juju nimittäin on mehevyys ja raikkaus, sillä valitettavan usein voileipäkakut ovat kuivia, tunkkaisia ja majoneesia pullollaan. Kannattaa kokeilla, vaikka jo tämän kevään juhlissa! :)

8-10 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa vaaleaa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 lihaliemikuutio

200 g philadelphiaa (maustamatonta tuorejuustoa)

1 prk kermaviiliä

2/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

300 g ylikypsää saunapalvikinkkua

1 punainen suippopaprika

2 rkl sinappia

mustapippuria

1/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

2 suolakurkkua

loraus juoksevaa hunajaa

mustapippuria

koristeluun

200 g ruohosipulituorejuustoa

150 g creme fraichea

jääsalaattia

meetwurstia

minimozzarellapalloja

kirsikkatomaatteja

(viinirypäleitä, juustoraastetta, fetaa, oliiveja, (parman)kinkkusiivuja, paprikaa...)

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen lihaliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata korppujauhoksi). Vispaa maustamaton tuorejuusto ja kermaviili tasaiseksi seokseksi isohkossa kulhossa. Ota noin kolmasosa tahnasta pieneen kulhoon ja hienonna siihen kaksi suolakurkkua pieneksi kuutioksi (valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois), mausta seos hunajalla ja pippurilla. Hienonna saunapalvikinkku ja paprika hyvin pieneksi kuutioksi ja sekoita ne isomman kulhon tahnan joukkoon. Mausta mustapippurilla ja sinapilla. Tarkista tahnojen maut ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Asettele kolme kuoretonta siivua leipää vuoan pohjalle (täytä tarvittaessa vuoan reunat pienillä leipäsuikaleilla) ja kostuta kauttaaltaan lihaliemellä, käytä pullasutia. Levitä puolet kinkku-paprikatahnasta leipien päälle ja laita seuraava kerros leipiä täytteen päälle. Paina leipiä kevyesti kädellä ja kostuta ne. Levitä koko suolakurkkutahna päälle ja asettele seuraava kerros leipiä päälle, kostuta. Levitä loput kinkku-paprikatahnasta ja päällystä viimeisillä leipäsiivuilla. Kostuta tätä kakun pohjaksi tulevaa kerrosta hieman enemmän. Kääri tuorekelmu huolellisesti kakun päälle ja laita päälle leikkuulauta ja jotain painoksi, itse laitoin kaksi pakettia oivariinia ja kilon jogurttia. Anna maustua ja tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti tai yön yli.

Vatkaa ruohosipulijuusto ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Ota tarjoiluvuoka esille ja kumoa kakku sille, poista kelmut. Levitä ruohosipulinen tahna kauttaaltaan tasaiseksi kerrokseksi kakulle. Tasoita pinta huolellisesti. Koristele esim. laittamalla salaattia reunoille ja asettelemalle muita aineksia pinnalle.

Liemi ja täytteet

Vasemmalla kostutuslihaliemi, keskellä kinkku-paprikatahna ja oikealla suolakurkkutahna. Vuoassa kakun päällimmäiseksi tuleva voileipäkerros ja ensimmäinen kerros täytettä.

Keskikerros

Keskimmäinen täytekerros, eli suolakurkkutahna ja seuraava välikerros leipää. Kakku nousi reilun sentin vuoan reunojen yli, mutta painojen ansiosta lopputulos oli reunoihin asti korkea, tiivis ja tasainen.

Kuorrutusta vaille valmis!

Painon alla jääkaapitettu valmis kakku vailla kuorrutetta ja koristeita. Koska kakku on hyydytetty vuoassa, ei sen reunoja tarvinnut siistiä leikkaamalla, täytekään ei pursuillut pahasti, kun ylimääräiset nesteet oli imeytynyt leipiin. Seuraavaksi sivelin veitsen avulla ruohosipuli-ranskankermatahnan kakun päälle ja asettelin koristeet.

Koristeita

Koristeet muodostuivat pyöräyttämällä meetwurstisiivu rullalle, siivuun leikataan viilto että se on helpompi rullata. Rullia asetetaan neljä (lopputuloksena about ympyrä) yhteen, rullan sisälle puolikas mozzarellapallo ja meetwurstien päälle kruunuksi leikattu kirsikkatomaatti. Kakun kulmiin laitoin vielä yhdet kirsikkatomaattikruunut. Reunoille asettelin jääsalaatista revittyjä pienehköjä paloja. Vati on ollut mummolassani vuosikymmeniä ja sillä mummikin piti aina voileipäkakkua tai pitkulaista kahvikakkua. Pitkään olen sitä katsonut ja sille kakkua suunnitellut. Nyt pääsin sen tekemään. Joku "juju" tässä vadissa on, ehkä kuviointi ja muoto, sillä normaalisti väri ei silmääni miellytä. Mutta aivan omiaan vihreäreunaisen voileipäkakun alla :)

Ihanaa herkkua!

Muutaman tunnin päästä valmistuksesta kakku oli maustunut ja mehustunut tarpeeksi ja sen leikkaaminen sujui helposti sahateräveitsellä. Päällä ja alla kinkku-paprikatahnat ja keskellä suolakurkkutahna. Kylläpä oli hyvää! Ihan valehtelematta oli yksi parhaista ja raikkaimmista voileipäkakuista, joita olen syönyt ja olihan nuo muidenkin kommentit samansuuntaisia. Veikkaan, että nyt kun "voileipäkakkukynnyksestä" on päästy yli, seuraava kakku kasataan hyvinkin pian. Kreikkalaistyylinen feta-kasviskakku on ollut jo pari vuotta toteutuslistalla... :)

Mallia kevät 2013

Kakkuun tein "kukkakoristeita" pienellä muotilla metwurstista leikkaamalla, kirsikkatomaatit on tehty ruusukkeiksi koristeveitsellä (onnistuu tavallisella hedelmäveitselläkin) ja loput kuorrutteesta on pursotettu koristeeksi reunalle. Päällä oleva väkerrys esittää kukkivaa puuta.

Pikkuveljen lakkiaisten voikkari vuosi sitten

Kolmin- tai nelinkertainen kakku veljen lakkiaisiin, minimalistiset koristelut tässäkin.

Omien valmistujaisteni kakku vuosi sitten

Omien valmistujaisjuhlieni voileipäkakku tuli koristeltua parmankinkulla ja tämä on mielestäni yksi onnistuneimmista kakuistani vielä tänäkin päivänä :)

Vuodenvaihdetta 11-12 juhlistettiin tällä harvinaisen askeettisella kakulla

Perunarieskat ja munavoi

Hävikistä herkuksi: nopeat lämpimäiset iltapalaksi

Yleensä kun teen perunamuussia, teen sitä tarkoituksella hieman enemmän. Perunamuussin jämät nimittäin pyöräyttää muutamassa minuutissa lämpimäisiksi vaikkapa iltapalaksi tai keittoruoan kylkeen. Ohjekin on maailman helpoin ja lopputuloksena on takuulla maistuvia pieniä rieskoja! Päälle sopii parhaiten mielestäni munavoi, mutta eipä rieska pelkää juustoa, kinkkua, kurkkua tai tomaattiakaan. Parhaita nämä ovat juuri uunista tulleina, eikä pienestä muussimäärästä onneksi paljoa tulekaan kerralla.

perunarieskat 6 kpl

2 dl perunamuussia

2 dl vehnäjauhoja

tilkka rypsiöljyä

ripaus suolaa

munavoi

2 kananmunaa

50 g voita

suolaa

Laita jäähtynyt jämäperunamuussi pieneen kulhoon, mittaa perään saman verran vehnäjauhoja ja ripauta joukkoon myös vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lorauta joukkoon vähän öljyä. Taputtele taikinasta pieniä ohkaisia kakkaroita jauhotetuin käsin pellille. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi. Tarjoile munavoin kanssa.

Keitä kananmunat, sellainen kuusi minuuttia riittää. Keltuaiset saavat jäädä pehmeiksi ja jopa hieman valuviksi. Kuori kananmunat ja hienonna ne pienessä kipossa haarukalla, lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Mausta reilulla suolalla. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Perunarieskat on kyllä hyviä! Tulee mieleen lapsuus ja isot perunamuussikattilat, tieto siitä että seuraavana päivänä lopusta muussista taputellaan kakkaroita uuniin. Suolaa saa olla niin muussissa kuin munavoissakin, tai muuten ei maistu miltään. Vähän niinkuin riisipuurokin, karmeaa suolattomana.

Perinteisiä herkkuja!

Maitohorsmaparsa ja koiranputkihollandaise

Villiyrtit herkullisessa hyötykäytössä: maitohorsmaa parsan tapaan tarjoiltuna,
kaveriksi koiranputkella maustettua hollandaise-kastiketta

Arkistojeni julkaisemattomia aarteita luvassa, nimittäin vuoden 2012 alkukesältä villiyrttikurssin reseptiikkaa, joka sattuu nyt passelisti villiyrttien sesonkiin. Osallistuin Pohjois-Karjalan aikuisopiston järjestämään elintarvikealan ammattilaisille eli ravintoloiden kokeille ja pitopalveluyrittäjille (ja näköjään myös meikäläisen kaltaiselle harrastelijalle) suunnattuu koulutustapahtumaan. Aiemmin viime vuonna osallistuin samaisen tahon villiyrttiluennolle, jonne kouluttajaksi oli buukattu itse villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastapauksen vuoksi. Paikallisin voimin mentiin siis alussa ja miekin sain ensikosketukseni villiyrtteihin. Tai no, onhan sitä lapsesta saakka tullut natustettua luonnosta ketunleipiä, suolaheinää ja kuusenkerkkiä, mutta nyt niitä luonnon herkkuja näki vähän laajemmin ja jalostetummassa käytössä. Tästä kaikesta innostuneena laitoin viime kesänä pikkuveljen keräämään miulle maalta nokkosta ja isä on keitellyt ahkerasti kuusenkerkkäsiirappia (tosin jo ennen tätä miun villiyrttiheräämistäni). Kaikki reseptit villiyrttien ympäriltä löytyy Villiyrtit-kategoriasta ja sinne päivittelen näitä kurssin herkkuja vähitellen.

Itse kokkailua edeltävänä päivänä oli luontoreissu, jolla kerättiin kaikki opetuskeittiössä käytettävät villivihannekset, mutta mie en sinne työesteen takia päässyt. Osallistuin vain tähän keittiöpäivään, joka olikin ihan huikea juttu: meitä opetti helsinkiläisen ravintola Juuren keittiöstä saapuneet Antti Ahokas ja Jukka Nykänen sekä joensuulaisen ravintola Kielon keittiömestari Petri Heikkinen. Mie päädyin kokkailemaan Peten ohjaamaan ryhmään jälkiruokia ja valmistin ihanaa piimä-kallioimarrevanukasta, pihasauniomarjoja ja punajuuri-hunajamurua. Reseptit ovat laatineet Antti ja Jukka, ymmärtääkseni osa resepteistä on käytössä Juuressa normaalistikin. Omalta osaltani reseptiikka on hieman haastavaa käyttää, sillä ilman vieressä olevaa keittiömestaria, kokinkoulutusta ja tietotaitoa kaikesta muutamalla sanalla selostettujen reseptien  seuraaminen on oma taitonsa. Yritän avata reseptejä hieman tarkemmin mitä saamissani paperiohjeissa on, eli googlettamaan pääsen aivan varmasti. Reseptien toteuttaminen kotikeittiössä vaatii hieman vaivannäköä, eli luonnossa tarpomista ja oikeiden kasvien löytämistä (googlen kuvahaku ja wikipedia osoittautui näppäräksi apuriksi tässäkin) ja joissain jälkkäreissä tarvittavia raaka-aineita ei taida saada kuin alan erikoisliikkeistä tai tukuista. Vaivan arvoista kuitenkin!

Maitohorsmaa pannulla sitruunan kanssa

Parhaiten miulle jäi varmaankin päivästä mieleen tämä maitohorsma, joka on hyvä vaihdokki (tuonti)parsalle. Rakastan parsaa, mutta minua kiehtoo ilmaisen "rikkaruohon" käyttö, sillä eihän sitä nyt olisi uskonut että kevään parsaherkuille voisi löytää melkeinpä paremman version ihan kotikonnuilta. Lisäkkeenä tarjottu koiranputkella maustettu hollandaise oli kanssa ihanaa, sitä olisi voinut lusikoida suoraan suuhun tarjoilukulhosta. Nyt houkutteleekin ajatus horsmikkojen harventamisesta ja tämän herkun kokkailusta uudelleen, kun se juolahti aamulla mieleeni. Facebookissa saimme tästä horsmaparsasta hyvän keskustelun aikaiseksi ja innokkaimmat ystäväni soittelivat jo ohjeita ennen kuin kerkesin rueta sitä tänne blogin puolelle näpyttelemään :)

15-20 cm pitkiä horsmanvarsia

rypsiöljyä/oliiviöljyä

voita

1 sitruuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

koiranputkihollandaise
5 keltuaista
kahden sitruunan mehu
½ dl kivennäisvettä
2-3 dl sulaa voita
suolaa
hienoksi leikattua koiranputken lehteä

Kerää nuoria pieniä horsmanvarsia puhtaalta paikalta ja valitse sellaisia varsia, jotka eivät ole nuupahtaneita tai kärsineen näköisiä. Puhdista varret pesemällä ne juoksevan veden alla ja valuta kuivaksi. Sulata kunnon pannulla (valurauta) voita ja lorauta joukkoon mietoa öljyä, paista parsat pehmeiksi niin, että ne saavat hieman väriä mutta eivät tummu. Pannulle voit laittaa myös muutaman viipaleen sitruunaa paahtumaan samaan aikaan, tuo hyvää makua. Mausta kypsyneet horsmat suolalla ja pippurilla, ripsuttele pinnalle sitruunan mehua. Tarjoile välittömästi hollandaise-kastikkeen kanssa.

Hollandaisen valmistat näin: Sulata kattilassa voi ja anna sen jäähtyä. Erottele keltuaiset isoon metallikulhoon yhdessä nesteiden kanssa. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Siirrä kulho kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle, älä anna veden ylettyä kulhon pohjaan tai vesihöyryn päästä kattilasta keltuaisten joukkoon. Saosta keltuaiset vesihauteessa koko ajan vatkaten. Ota pois hellalta ja vatkaa sulatettu voi tipoittain keltuaisten joukkoon. Mausta suolalla ja hyvin hienoksi silpuksi leikatulla koiranputkella.

Koiranputkihollandaise

Koiranputkea jos ei satu olemaan lähistöllä, niin voihan sen jättää poiskin. Tai korvata jollain muulla mausteyrtillä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa hennon horsman (tai parsan) omaa makua. Kastikkeen ohje poikkeaa näköjään jonkun verran perinteisistä soossiohjeista, sillä tässä ei tehdä etikkareduktiota ollenkaan. Tulee kuitenkin todella hyvää. Hollandaise vaatii kokilta keskittymistä, sillä seos voi juoksettua helposti. Jos näin käy, voit lisätä kastikkeeseen pari jääpalaa ja vatkata, kunnes kastike on taas kiisselimäistä tai kuten majoneesin kanssa: riko kulhoon pari keltuaista ja lisää muutama lusikallinen juoksettunutta kastiketta joukkoon. Vatkaa voimakkaasti ja lisää loppu kastikkeesta pienissä erissä joukkoon. Hollandaise ei kestä lämpöhaudetta ja se tulee tarjoilla välittömästi valmistamisen jälkeen. Ihana yhdistelmä, jota todellakin suosittelen kokeilemaan!

Päärynä-gorgonzolapasta

Hieman erilainen pasta, tuleeko tästä uusi hitti?

Osallistuin vuosia sitten jollekin Joensuun seudun kansalaisopiston kokkauskurssille, jossa tehtiin Välimeren alueen ruokaherkkuja. Tämä pasta-annos on kummitellut päässäni vuosia ja kiihtyvällä tahdilla tänä keväänä. Kun bongasin työpaikan alakerrassa olevasta marketista kauniita pulleita päärynöitä, oli pakko alkaa metsästämään gorgonzolaa. No eihän sitä sitten mistään kaupasta löytynyt ja kauppahallin juustopuotiin en kerennyt, niin laitoin sitten roquefortia. Ihan aurajuustokin, varsinkin se gold, olisi toiminut. Ja tietenkin kun kyseisen ohjeen luki vasta siinä vaiheessa, kun rupesin kokkailemaan, jäi reseptissä mainittu kesäkurpitsa tietenkin ostamatta. Tosin hyvää tämä oli ilman kesäkurpitsaakin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka voi alkuun kuulostaa vähän erikoiselta. Vie kielen mennessään :)

2-4 annosta

2 kypsää päärynää
1 pieni kesäkurpitsa
kunnon nokare voita
suolaa
mustapippuria

tagliatellea tai muuta mieleistä pastaa
150 g gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa
n. ½ dl pastan keitinvettä

koristeluun ruohosipulia

Pese päärynä ja kesäkurpitsa ja leikkaa ne ohuiksi, n. ½ sentin, viipaleiksi/suikaleiksi kuorineen. Poista päärynästä siemenkota ja kanta. Paista viipaleita voissa kasarissa pari minuuttia, eli kunnes ne kuullottuvat mutta eivät menetä napakkuuttaan. Käsittele varoen äläkä hämmennä turhaan, ettei päärynä muhjaannu (kannattaa ostaa mahdollisimman kovia päärynöitä). Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Mittaa korkeaan kulhoon kastiketta varten pieni tilkka keitinvettä. Lisää murusteltu sinihomejuusto ja surraa sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi, mausta halutessasi mustapippurilla. Valuta pasta ja sekoita siihen juustokastike. Kastikkeen tulee olla melko tanakkaa, että se pysyy pastassa. Lisää pastan joukkoon hieman karamellisoituneet päärynät ja kesäkurpitsat, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoile välittömästi. Kaveriksi käy hyvin patonki tai rapea leipä. Lihansyöjille annokseen voi lisätä vaikkapa parmankinkkuruusukkeita, jos pelkkä kasvisruoka kammottaa.

Ihanaa! Hieman makea päärynä yhdistettynä suolaisen kirpakkaan juustoon, ei voi mennä pahasti metsään. Mie jätin päärynät isoiksi siivuiksi, että saa näköä annokseen. Muuten kannattaa leikata vielä tuosta suikaleiksi ja käyttää vaikka sitä kesäkurpitsaakin tuomassa ruokaisuutta. Eikä kannata lorottaa keitinvettä mittaamatta kulhoon ja miettiä kastikkeen rakennetta vasta sitten, kun juusto on lisätty. Piti nimittäin suurustaa maizenalla soossia, kun tein siitä ihan luirua. Mitenhän sitä ei vaan koskaan opi? :D

Bloggaaja touhuaa myös ravintola Kesäladossa pizzakokkina!

Ja kerrotaanpas sitten hieman kuulumisia viime kuukausilta. Vuodenvaihteessa päättyi 5,5 vuoden määräaikainen työsuhteeni kolmannella sektorilla ja aloitin uuden elämän. Tammikuun alussa perustin toiminimen blogini ympärille, eli monet jutut helpottuu osaltaan ja toisaalta voin tehdä myös pieniä työjuttuja jatkossa rakastamieni asioiden ympärillä. Yrittäjäperheen lapsena yrittäjyys on aina kiehtonut minua ja aika monta vuotta miulle on on ollut selvää, että joskus miekin toimin yrittäjänä. Vuosi sitten, kun valmistuin yo-merkonomiksi, tein päättötyöni nimenomaan blogiini liittyen, eli kuinka harrastuksesta voisi joskus kenties vaikka saada jonkun euronkin hankituksi. Samalla sitten kun Liemessä-Jenni perusti Blogiringin, pääsin mukaan Suomen ykkösblogeja yhdistävään blogiverkostoon. Aikamoista! 

Tammikuun lopussa aloitin uudessa työpaikassa, eli muutokset eivät loppuneet ihan vielä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla osana isoa organisaatiota, jossa työajat ovat määritellyt ja työt eivät seuraa kotiin. Hirmuinen muutos entiseen elämään verrattuna ja mukavaa päästä kokeilemaan uutta pitkästä aikaa! Ja sitten se kaikkein suurin pommi iski myöhemmin, kun ystäväni Pete lempiravintolastani Kielosta pyysi minua töihin. Vapuksi aukesi nimittäin Joensuuhun ihan uutukainen ravintola, Kesälato. Ravintola löytyy kaupungin sydämestä Taitokorttelista, Surakan pihasta, eli sympaattinen ja kaunis puutalomiljöö vilkastuu entisestään. Tässäpä sitä on sitten pari viikkoa harjoiteltu paistamaan pizzaa oikeassa pizzauunissa, käyttämään pizzalapiota ja olemaan polttamatta pizzoja... Opettelua kyllä vaatii että pääsee eroon kaulimesta, mutta yllättävän nopeasti pääsin jyvälle siitä, kuinka homma toimii. Onnekseni saan oppia parhailta! Muutamana iltana viikossa käyn Kesäladossa hommissa, joten tulkaahan moikkailemaan ja maistamaan meidän herkullisia pizzoja! 

Tästä kaikesta pienenä johtopäätöksenä voisin tehdä sen, että vapaa-aika on hieman kortilla kesän ajan, kun on niin paljon uutta opittavaa ettei ihan kaikkeen riitä aikaa. Blogia kuitenkin koitan vapaina hetkinäni päivittää, sillä on täällä kuitenkin viime kuukausina kokkailtu vaikka mitä! Hieman nopeampaa päivitystahtia ja erilaisia kuulumisia löytyy Facebookin CK-sivulta, joten tervetuloa tykkäämään sivusta ja seurailemaan touhuamistani sitäkin kautta! Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen kaikesta, että tässähän ihan on pyörällä päästään. Mukavaa päästä kokeilemaan siipiään monen uuden jutun parissa. Aika huippu fiilis. Kiitos teille, että olette jaksaneet klikkailla blogiini, vaikka pientä hiljaiseloa onkin vietetty linjan täällä päässä. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :)