Cebicin keksikerrosherkku

Omatekoista hilloketta, pehmeää kermarahkaa ja rapsakoita voikeksejä sekä pistaasia

Osallistun Jules Destrooper -jälkiruokahaasteeseen, jossa me ruokabloggaajat kehitetään reseptit Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipiä käyttäen. Rapeiden ja hyvänmakuisten keksien ominaisuuksia en halunnut liikaa peittää, joten tehtävänanto tuotti hieman harmaita hiuksia ja mietintämyssy on edelleen päässäni... Päätin tehdä pappilan hätävaraa muistuttavan jälkkärin, jossa keksien rapeus pääsee oikeuksiinsa ja lopputuloksessa on pientä twistiä. Tätä on tullut tehtyä jo kahdesti, niin hyvää se on :)

2 annosta

1 dl kuohukermaa

1 dl maitorahkaa

1 tl vanilliinisokeria

1-2 rkl sokeria

6 Jules Destrooper Butter Crispiä

3 rkl pistaasipähkinöitä (suolattomia ja kuorittuja)

n. 12 teelusikallista verigreippihilloketta

verigreippihilloke

4 verigreipin perskat

1 limen mehu

½ dl vettä

1½ dl hillo-marmeladisokeria

Aloita jälkiruoan valmistus tarpeeksi ajoissa ennen tarjoilua, että hilloke kerkeää jäähtyä. Itse keittelin hillokkeen jo muutamaa päivää aiemmin ja säilytin jääkaapissa. Purista verigreippien mehut kannuun suurpiirteisesti ja tarjoile raikkaana mehuna, laita sitruspusertimeen irronnut hedelmäliha ja samalla irtoava loppumehu pieneen kasariin. Purista kasariin myös yhden limen mehu ja mittaa mukaan pieni vesitilkka. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja anna kiehua muutamia minuutteja. Mikäli säilöt hillokkeen, lusikoi se kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa, heti käytettynä jäähdytä kattilassa hyvin ennen annosten kokoamista. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja mausta sokereilla, hillokkeen makeudesta riippuen sokeria voi laittaa joukkoon enemmän tai vähemmän. Rouhi kuoritut pistaasipähkinät karkeaksi rouheeksi. Murustele keksit käsissä. Laita viinilasien tai jälkiruokamaljojen pohjalle noin yhden keksin verran pikkuleipämurskaa, lusikoi päälle reilu teelusikallinen verigreippihilloketta ja vähän pistaasimuruja. Nostele päälle pari ruokalusikallista kermarahkaa, tee kaksi samanlaista kerrosta lisää. Koristele annokset pistaasimuruilla. Tarjoile välittömästi, etteivät keksit pehmene. 

Olipas se ihanaa herkkua! Ei liian makeaa, sopivan kirpakkaa ja sisälsi erilaisia koostumuksia. Helppo ja nopea valmistaa, varsinkin jos hillokkeen on valmistanut jo etukäteen. Jääkaapissa näitä ei kannata säilyttää kuin ihan pieni hetki ennen tarjoilua, muuten keksit imevät kosteutta ja pehmenevät. Halutessaan pistaasien ja hillokkeen väliin voi kuutioida vielä mansikkaa, kuten minä laitoin toisella valmistuskerralla (kuvia tästä ei tullut otettua). Ihana yhdistelmä niinkin! Pistaasit ostin Punnitse ja säästä -kaupasta, olivat valmiiksi kuorittuja ja suolaamattomia, eikä hintakaan ollut paha.

Verigreippihilloke

Koko kerrosherkku :)

Hernesosekeitto

Pehmeän samettinen sosekeitto

Pari viikkoa sitten vietimme ystävieni kanssa rapujuhlia pitkän kaavan mukaan ja alkupalaksi nautiskelimme ystäväni keittelemää ihanaa Cremé Ninon -tuorehernesoppaa, joka aateloidaan kuohuviinillä tai samppanjalla. Mie tein kyseisen keiton innoittamana arkisemman version hernesosekeitosta, eli tästä puuttuu kuplajuomat ja alkuperäiseen reseptiinkään en sortunut, vaan nakkelin kattilaan sitä, mitä kaapeista sattui löytymään. Ihanaa tästä tuli joka tapauksessa ja tuo vaihtelua niihin ainaisiin kellertäviin sosekeittoihin (aurinkokeitto, kuten äitini tapaa sellaisesta sosekeitosta sanoa), joita tässä talossa normaalisti keitellään. Olen varmaan keittoruoasta paasannut aiemminkin blogissani, mutta totuus on se, että oikeastaan miulle maistuvat vain kasvissosekeitot - blogeistani ei varmaankaan löydy mitään muita soppaohjeita... Pitäisi varmaan ottaa talven tavoitteeksi keittää kana-, jauheliha-, liha-, tai makkarakeittoa. Mikä on siun lempikeittosi? :)

4 annosta

7 dl vettä

kanafondia/kanaliemikuutio

1 iso rosamunda-peruna

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

200 g pakasteherneitä

1/3 puska persiljaa

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun

hyvää oliiviöljyä

½-1 pkt pekonia

persiljasilppua

mustapippuria

Kiehauta kattilassa vesi ja lisää joukkoon kanafondia tai liemikuutio. Kuori ja pilko perunat, hienonna sipuli ja kuori valkosipulinkynsi. Kaada silput kattilaan ja keitä pehmeäksi. Lisää kattilaan pakasteherneet ja anna niiden kuumentua. Silppua persiljaa hienommaksi ja lisää kattilaan, aja keitto soseeksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada joukkoon kerma ja tarkista maku, lisää mausteita maun mukaan. Kiehauta ja anna poreilla hetki miedolla lämmöllä. Paista hienonnettu pekoni rapeaksi ja valuta ylimääräinen rasva pois. Annostele keitto lautasille, laita päälle vähän pekonia ja persiljasilppua, pieni loraus oliiviöljyä ja muutama rouhaisu pippuria. Tarjoile välittömästi.

Todella pehmeää ja hyvää, kannatti kokeilla! Laitoin ruokaisuuden lisäämiseksi mukaan yhden jauhoisen perunan, mutta vahvemman herneenmaun saa aikaiseksi jättämällä perunan pois. Tähän kyllä olisi sopinut se skumppakin hyvin, osa kuplajuomasta lorautetaan keittoon ja tarjoillessa keittoon kaadetaan pari lusikallista lisää, jolloin keitto kuohkeutuu entisestään. Pekonia kannattaa ehdottomasti lisätä mukaan siivu tai pari per annos, tuo ihanaa makua ja vähän enemmän purtavaakin. Kasvisversioksi tämä kääntyy kasvisliemen käyttämisellä ja pekonin tilalle käy vaikka feta, chevre tai halloumi. Keittoruoan kanssa maistuu hyvä leipä, mutta tällä kertaa osaan annoksestani ripottelin kaapista löytyneitä valmiita krutonkeja, toimi hyvin niinkin. Äärettömän näppärä ruoka, kokkailun aloittamisesta kattilan ruokapöytään kantamiseen taisi mennä aikaa kutakuinkin alle puoli tuntia.

Ruispuuro (riihiruispuuro)

Aitoja makuja aamupalapöydässä

Lapsuudessani suurta viikonloppujen aamupalaherkkua, joskin kohtuullisen harvinaista, oli isän tuntikausia keittelemä ruispuuro Liperin myllyn riihiruisjauhosta valmistettuna. Meillä tähän puuroon on laitettu aina silmäksi voita, kermaa ja suolaripaus, mutta kyllähän kaveriksi käy hyvin perinteinen puolukka, maito ja sokerikin. Rakastan savuisuutta ja reilua makua, joten puurooni ei kelpaa mikään muu kuin riihiruis ja onneksi naapuripitäjässä Liperissä sitä tehdään vielä kaiken lisäksi luomuna. Kilon jauhopaketti ei paljoa maksa, on riittoisaa ja ihan älyttömän hyvää. Jos vierastat riihirukiin makua, voit keitellä puuron myös miedommista ruisjauhoista. Lisäksi ruispuuro pitää nälän poissa pitkälle iltaan asti. Kannattaa kokeilla!

2-4 annosta

8 dl vettä

2 dl riihiruisjauhoja (Liperin mylly)

1 tl suolaa

tarjoiluun

voita

kuohukermaa

suolaa

Kiehauta vesi kattilassa ja vispaa ruisjauhot mukaan, mausta suolalla. Sekoittele tasaiseksi velliksi ja keittele tunti-puolitoista miedolla lämmöllä puuroksi, muista sekoittaa välillä. Puuro ottaa hanakasti pohjaan, joten kannattaa jäähdyttää liesi kiehauttamisen jälkeen, ennen kuin kattila nostetaan takaisin liedelle. Sekoita puuro tasaiseksi ja annostele kulhoihin, laita silmäksi pieni voinokare, loraus kermaa ja ripsauta päälle vielä vähän suolaa. Herkuttele välittömästi.

Nam, tämä on niin hyvää! Tulee aina ihan lapsuus mieleen, eikä puuron makukaan eroa isän tekemästä. Salaisuus lienee oikeasti kunnon jauhot, niistähän se maku tulee. Puuron paksuutta voit säädellä lisäämällä hieman enemmän jauhoja tai jos puuro tuntuu liian tönköltä, sekoittele keittovaiheessa lisää vettä joukkoon. Jauhoja ei kuitenkaan kannata lisätä kuin ihan alussa, muuten lopputuloksesta ei tule pehmeä. Miun mielestäni puuro saa olla keskipaksua, joten tämä ohje on siihen varsin passeli. Puuro otti tosiaan pohjaan hieman tälläkin kertaa, mutta kunnon liottelulla ja vaikkapa tiskiaineen tai konetiskiaineen kanssa keittely irrottaa puuronjämät kattilasta. Kannattaa käyttää haudekattilaa tai laittaa levyn ja kattilan väliin sellainen metallinen ritilä. Miun pitääkin käydä sellainen ritilä ostamassa, kun tässä uudessa kodissa on valurautaiset levyt ja tuntuu etten osaa taas käyttää niitä, kun on vuosikausia kerennyt kokkaamaan vain keraamisilla liesillä :)

Jallusinappi

Jaloviinalla maustettu sinappi - Yhden tähden täydellisyyttä

Sinappi on hyvää, yhden tähden Jallu on hyvää ja niiden yhdistelmä hivelee vaativimpiakin makunystyröitä! Olen muutaman vuoden ajan tehnyt joululahjaksi sinappeja ja joskus sitä tulee väsättyä muulloinkin, vaikkapa kesäisiin makkaranpaistoiltamiin. Joulukinkun voi hunnuttaa omatekoisella sinapilla ja mikäpäs olisi parempaa, kuin perunainen karjalanpiirakka päällystettynä kunnon kinkkusiivulla, joka on kuorrutettu omatekoisella maukkaalla sinapilla... Ja tiedän, nyt on elokuu ja kesä on vielä kesken, mutta sinappi on onneksi ajankohtaista aina ja joskushan nämä arkistojen aarteet pitää täräyttää luettavaksi! Tämä satsi on tehty siis viime joulun alla ja annettu lahjoiksi perheelle sekä ystäville. Muistaakseni tein kaksinkertaisen annoksen ja pakkasin sinapit pieniin purnukoihin, koristelin servetistä leikatulla paperilla ja sidoin kiinni paistinarulla. Näiden säilömispuuhien takia tulee jemmailtua pitkin vuotta pieniä lasipurnukoita, mutta pilttipurkkeja en käytä niiden fuskausvaaran takia. Kunnolla tehtynä sinappi säilyy hyvänä jopa muutaman kuukauden jääkaapissa, mutta meidän perheessä sinapit kuluu muutamassa päivässä joulukinkun kanssa. Kannattaa kokeilla, sinapin tekeminen on äärimmäisen helppoa!

2-3 pientä purnukkaa

1 dl sinappijauhetta

1 dl sokeria

½-1 dl tummaa siirappia

1 tl perunajauhoja

1 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

1/4 dl omenatuoremehua

1 tl omenaviinietikkaa

n. 4 rkl *Jaloviinaa (tai maun mukaan)

Sekoita kattilassa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon muut aineet, paitsi Jaloviina. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen ja anna kiehahtaa, sinappi paksunee melkoisesti tässä vaiheessa. Maistele seosta, lisää tarvittaessa siirappia taittamaan makua - lopputuloksen pitäisi olla hieman makea. Mausta jäähtynyt sinappi Jaloviinalla (maistele, laita maun mukaan eli reilusti) ja sekoita kunnolla. Sinappi notkistuu Jallun lisäämisen ansiosta, mutta tukevoituu taas jäähtyessään. Lusikoi sinappi kiehuvassa vedessä kuumennettuihin ja hyvin valutettuihin purkkeihin, kierrä päälle keitetyt kannet. Puhdista purkkien ulkopinnat. Anna maustua jääkaapissa pari kolme päivää ennen tarjoilua. Koristele purkit ja anna lahjoiksi tai nautiskele itse.

Purkkien keittäminen tappaa bakteerit, jotka voivat pilata säilöttävät tuotteet. Parhaan lopputuloksen saat, kun laitat säilömistä edeltävänä päivänä pestyt purnukat kansineen kattilaan, jossa on vettä. Näin bakteerit heräävät vesikylvyssä ja kaikki kuolevat varmasti kiehuvassa vedessä. Kaada kattilasta vesi pois ja pese se. Laita uusi vesi kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Laske lasipurkit esim keittiöpihdeillä kattilaan ja keitä muutama minuutti, nosta kuumat purkit vedestä keittiöpyyhkeen päälle valumaan kuiviksi. Keitä lopuksi kannet ja kuivaa ne. Täytä purnukat samantien, täytä purkit reunaa myöten ettei purkkeihin jää ilmaa. Varo myös kuumaa vettä, kannattaa käyttää tukevia pihtejä tai kauhaa ja suojata kädet vaikkapa patakintaalla. Purkit voi kuumentaa myös 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, käytä patakintaita. 

I-h-a-n-a-a! Jallusinappi on kokeilujeni paras yhdistelmä, tosin ei konjakkisinappi, valkosipulisinappi tai Irish coffee -sinappikaan pahaa ollut. Kalleinta konjakkia tähän ei kannata laittaa ja useamman tähden Jallut ovat muutenkin huijausta... Siirappia laitan kyllä tuon noin desin, mutta tuleepa tuota vahvaa viinastakin loroteltua mukaan aika reippaasti. Kannattaa siis maistella ahkerasti parhaan lopputuloksen löytämiseksi ja kannattaa huomioida, että maku tasaantuu vielä jääkaapituksessa. Lopputulos on ihanan samettisen pehmeää ja maukasta, sinapissa on pieni potku mutta ei polta suuta, kuten useat kauppasinapit. Kerma tekee tästä pehmeää, mutta dijonin tapaista kiukkusinappiakin voi kotioloissa tehdä kun fiksailee vähän raaka-aineluetteloa.

Huom: Ihan pienille tai absolutisteille tätä ei kannata antaa, koska yllä olevan reseptin mukaan Jallua ei keitetä ja lopputuote sisältää näin ollen jonkun verran alkoholia. Tarvittaessa viinan voi toki laittaa mukaan jo keittovaiheessa, jolloin alkoholi haihtuu, mutta jättää sinappiin kuitenkin makua. Ja kokonaan alkoholittoman version voi tehdä lisäämällä omenamehun määrää. 

Vadelmatäytekakku hääjuhlaan - pieni opas onnistumiseen

Vadelmainen täytekakku 

Sain pari viikkoa sitten suuren kunnian tehdä yllätyshäihin pari täytekakkua. En ollut koskaan aiemmin tehnyt kakkuja noin merkittäviin juhliin ja minulle sitäkin suurempi merkitys oli sillä, että lapsuudenystäväni vei vihille pikkuserkkuni. Kakkutilaus tehtiin jo alkuvuodesta, mutta juhlavieraille tilaisuuden todellinen laita selvisi vasta paikanpäälle saavuttua, kun onnellinen aviopari kertoi yllätyksen "grillaamaan" saapuneille vieraille. Tippahan siinä tuli omaankin linssiin! Kakkujen lisäksi tein sukujuhliin myös alkuruoat ja pääruoat, niihin palaan sitten myöhemmin. Onnittelut vielä hääparille tätäkin kautta ja kiitos, että sain olla mukana juonessa! :)

Nyt muutama sana kuitenkin täytekakuista ja siitä, kuinka mie teen ne. Vielä pari vuotta sitten olin heikko tekemään kakkuja, mutta Siperia opettaa ja taidot kehittyvät tehdessä. Nyt uskaltaa kokeilla erilaisia yhdistelmiä täytteissä ja pursotuskin alkaa näyttää jo asialliselta verrattuna ensimmäisiin piperryksiin. Massojen kanssa on vielä tekemistä, mutta ensimmäinen sokerimassakoristekin tuli alkukesästä tehtyä pienen synttärisankarin kakkuun! Minun kakuistani tulee saatujen kommenttien perusteella maukkaita, meheviä ja kuohkeita ja kieltämättä hyviä niistä onkin tullut, eikä onneksi ole lässähtänytkään yksikään kakku. Kokemukseni perusteella täydellisen täytekakun tekeminen vie yhteensä kolme päivää, mutta tarvittaessa oikoakin voi - ja joskus joutuu. Tärkeintä on, että kakku saa jäähtyä ja tekeytyä rauhassa, niin maut tasoittuvat ja kuorruttamisesta tulee helpompaa. Eivätkä nämä ohjeet kiveen hakattuja ole, mutta niissä on monta pientä jujua ja tekemistä helpottavaa vinkkiä, jotka olen kantapään kautta matkan varrella oppinut. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia! :)

28 cm vuokaan

kakkupohjaan

6 kananmunaa

sokeria

vehnäjauhoja

perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

vuokaan

voita

korppujauhoja

lisäksi

tuorekelmua

kevyt paino

täytteeseen

2 dl kuohukermaa

1 prk maitorahkaa

vadelmahilloa

vadelmia

sokeria

vaniljasokeria/vanilliinisokeria

kuorrutukseen

6 dl vispikermaa

(elintarvikeväriä)

vadelmia

sokerihelmiä

Päivä 1

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon, vältä vatkaamista ja liiallista käsittelyä. Katso ettei taikinaan jää jauhopaakkuja. Voitele kakkuvuoka voilla ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset jauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja tasoita pinta, älä kopauttele vuokaa turhaan, ettei kuohkeus laske. Paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä. Laita jäähtynyt kakku takaisin pestyyn vuokaan ja kelmuta hyvin. Säilytä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Päivä 2

Leikkaa tiivistynyt kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä tai kakkujen leikkaamiseen suunnitellulla lankaleikkurilla. Yön yli levännyt kakku on myös helpompi leikata, eikä se murene kuten juuri paistettu. Tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka levyistä ei ihan tasapaksuja tulisi! Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sokeria sekä vaniljasokeria/vanilliinisokeria. Maistele, makeita täytteitä käytettäessä vähemmän ja kirpakampien kanssa hieman enemmän. Kostuta kakkua tarvittaessa (itse en kostuta, koska täytteet ovat meheviä). Lusikoi pohjalle hilloa tasaisesti, levitä päälle puolet kerma-rahkaseoksesta ja jätä reunoille sentti tyhjää - kakun paino tasaa täytteen. Laita päälle keskikerros kakkupohjaa ja täytä samoin. Laita pohja päälle, paistopinta ylöspäin. Kelmuta vuoka ja laita jääkaappiin makuuntumaan seuraavaan päivään asti. Päälle voit laittaa kevyen painon, itse käytän toista samankokoista kakkuvuokaa ja esim muutamaa kermapurkkia. 

Päivä 3

Kumoa kakku tarjoiluvadille tai kakkupahville, laita alle kakkudreija ja tarvittaessa koroke, esim kattila tai kakkuvuoka. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi, mausta se kevyesti sokerilla ja lisää tarvittaessa pari tippaa haluaamaasi elintarvikeväriä. Levitä lastalla päälle ja reunoille ohut kerros kermaa, että pursotukset tarttuvat kunnolla kiinni. Mikäli kakkuun jää kermapäällys, laita kermaa enemmän ja tasoita pinta kuumaan veteen kastetulla lastalla tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Voit myös tehdä kevyitä aaltoja pintaan. Laita loppu kerma tyllalla varustettuun pursotuspussiin (kertakäyttöinen mielestäni paras) ja sulje pussin yläreuna pienellä klipsillä. Pidä pussista kiinni ja pursota turhat ilmat pois kärjestä. Pursota rauhallisesti haluamasi kuvio kakun reunoille ja viimeistele kakun reuna tekemällä vaikkapa ruusukkeita. Koristele pinta haluamallasi tavalla, esim marjat voi asetella päälle jo ennen reunapursotusten tekemistä, mutta itse laitoin tällä kertaa vatut päälle kermaamisen jälkeen. Ripottele reunalle sokerihelmiä ja pakkaa kakku rasiaan/kakkukupuun jääkaappiin. Ota kakku jääkaapista juuri ennen tarjoilua ja herkuttele!

TADAA! Näin tehdään minun tavallani onnistunut täytekakku kahvipöydän kruunuksi. Tärkeää on, että taikinaa tehdessä kananmunat ja muut ainekset ovat huoneenlämpöisiä, taikinaa vatkataan kunnolla ja se paistetaan myös kunnolla kypsäksi. Täytteen tulee olla sopivan makea, mutta ei kuitenkaan äitelä. Vadelmat ovat hieman kirpeämpiä, joten ne tasapainottavat makua sopivasti. Eikä kerman varsinkaan tarvitse irroittaa hampaista paikkoja makeutensa ansiosta ja kermaa kannattaa varata kaiken varalta muutama ylimääräinen desi ihan kaiken varalta. Itse en koske enää Flora vispiin pitkällä tikullakaan, kun omaa synttärikakkuani varten vatkasin sitä 40 minuuttia, eikä se ollut vaahtoa vieläkään. Mie pidän itse yksinkertaisista koristeluista, mutta näissähän vain mielikuvitus on rajana ja omalla kohdalla myös taidot... Joskus kuitenkin yksinkertainen on kaunista ja luonnostakin saa paljon kauniita koristeita, kuten vaikkapa kuivattua ruiskukan lehtiä tai orvokkeja! Vinkki kerman värjäämiseen: pastavärien kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei väriä hölvää liikaa (annostelen hammastikun kärjellä) ja mustalla värillä ei kermaa saa värjättyä kuin rumaksi harmaaksi ja se maistuukin pahalta silloin... Oli muuten kyseessä sama synttärikakkuni! Kakut on helppo tehdä laktoosittomina ja tarvittaessa rahkan voi vaihtaa vaikka kermaan tai tuorejuustoon - huomioithan, että vuoan voiteluun käytetty voikin on laktoositonta! Näillä eväillä minä leivon kakkuja ja toivottavasti näistä saa jotain vinkkejä muidenkin keittiöihin. Kakkuilun iloa! :)

Perinteinen omenapiirakka

Perinteistä omenapiirakkaa, herkkua!

Jotkut asiat kestävät vuodesta toiseen muuttumattomina ja tämä resepti on yksi sellaisista, luotto-ohjeeni pannarireseptin ohella. Ohje on kirjattu yli 10 vuotta sitten käsinkirjoitettuun omaan reseptikirjaani ja ohje on ollut jo mummini käytössä vuosikymmeniä. Äitikin on tällä ohjeella leiponut jo vähintään koko ikäni niin raparperi- kuin omenapiirakat. Tai oikeastaan mitkä piirakat vain. Ohje on nopea toteuttaa ja lopputuloksena on takuulla maistuvaa herkkua, käytitpä täytteenä mitä tahansa! Minä sain aiemmin tällä viikolla kassillisen kotiomppuja ystävältäni, joten itseoikeutetusti niistä leivottiin nyt. Loput omenat kuutioin tai lohkoin ja laitoin pakastimeen (pakastintilani tuplaantui muuton myötä :)) odottaa myöhempiä ruoanlaitto- ja leivontahetkiä. Kiitos mukavasta yllätyksestä ystävälleni! :)

1 piirakka

2½ dl piimää 

2½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

100 g voita sulatettuna

muutama omena

kanelia

sokeria

vuokaan voita ja korppujauhoja

koristeluun tomusokeria

Sekoita kulhossa isolla lusikalla hämmentäen kaikki ainekset sekaisin, etene listan järjestyksessä. Voitele piirasvuoka ja korppujauhota se. Kumoa taikina vuokaan ja tasoita pinta tasaiseksi. Leikkaa omenoista kauniita siivuja ja asettele ne vuokaan taikinan päälle. Ripottele pinnalle maun mukaan kanelia ja omenoiden happamuuden mukaan sokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia, eli kunnes piirakka on kauniin ruskea ja omenat ovat kypsyneet. Anna jäähtyä, ripottele pinnalle tomusokeria ja nautiskele. Kaveriksi voi laittaa tarjolle kermavaahtoa, vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta, mutta on tämä niin hyvää että uppoaa ihan sellaisenaankin.

Miun mielestäni tämä on ehdottomasti paras ohje omena- tai raparperipiirakalle! Tykkään piimän tuomasta pienestä kirppakuudesta, joskin tällä kertaa laitoin pohjaan purkillisen maitorahkaa, kun kaapissa ei ollutkaan piimää. Notkistin rahkaa noin puolella desillä kylmää vettä. Toimii niinkin ja säveltäminen on keittiössä enemmän kuin sallittua ;) 

Omenapiirakan kanssa maistuu kupillinen hyvää espressoa

Tämä piirakka kestää hyvin myös pakastamisen ja pakastaminen kannattaa tehdä heti tuoreeltaan, kuten kaikelle muullekin pakastimista vaativalle ruoalle. Tämä sulaa noin puolessa tunnissa syöntikelpoiseksi ja uunituoreeksi tämän voi huijata lämmittämällä varovasti folioituna uunissa 150 asteessa. Jos pakastat tätä piirakkaa, kannattaa se tomusokeroida vasta pakastamisen jälkeen. 

Jauhelihapihvit kermakastikkeessa ja dijon-muussi

Herkullisia jauhelihapihvejä lisukkeineen

Jauhelihaa löytyy suunnilleen aina jääkaapista tai vähintäänkin pakastimesta. Joskus ideat jauhelihan käytöstä loppuvat kuitenkin kesken, eikä aina huvita syödä makaroonilaatikkoa, lihapullia tai jauhelihakastiketta. Viime aikoina jauhelihasta on tullut tehtyä pihvejä ja pihvit on sujautettu paistamisen jälkeen hampurilaisen sisään, mausteenaan vain pippuri ja suola. Nyt tein kuitenkin ehkä toista kertaa elämässäni ruoaksi jauhelihapihvejä internetin innoittamana ja voi kuinka hyviä ne olivatkaan! Loput pihveistä tuli nautiskeltua kylmänä viipaleiksi leikattuna hyvän leivän päällä, päälle pieni sipaisu lemppariani hunajaista dijonia. Miksihän jauhelihapihvit eivät ole kuuluneet  miun kokkauksiin tätä aiemmin - enkä ole koskaan kokannut broilerinjauhelihasta? Mikäs on sinun lempiruokasi jauhelihasta tai tuleeko mieleesi joku (jauheliha)ruoka, josta haluaisit minun kokkailevan oman versioni? :)

2-3 annosta

pihvit

250 g naudan paistijauhelihaa

1 pieni sipuli

suolaa

mustapippuria

1 kananmuna

½ dl korppujauhetta

loraus kermaa/maitoa/vettä/kermaviiliä

1/3 punttia persiljaa

voita paistamiseen

kastike

pannun huuhdevesi

2 dl kermaa

2 rkl ruskeakastikejauhetta (Maustepörssi)

suolaa

mustapippuria

sinappinen perunamuussi

muutama peruna

maitoa

suolaa

nokare voita

1 rkl kokojyvä-dijonia

Ota jauheliha huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen kokkailua. Hienonna sipuli hyvin pieneksi silpuksi, samoin persilja. Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet sekä hienonnettu sipuli ja yrtti. Lisää vähän korppujauhoja ja kananmuna, lisää tarvittaessa nestettä. Taikinan pitää olla kiinteää, mutta pehmeää. Anna makuuntua hetki ennen paistamista ja muotoile pihveistä kuusi pihviä. Sulata paistinpannulla kunnon nokare voita ja paista pihvit molemmin puolin kypsäksi. Voit valella pihvejä voilla paiston aikana. Siirrä pihvit folion alle hautumaan. Lorauta pannuun suunnilleen reilu desilitra vettä (varo roiskeita) ja rapsuttele pannuun mahdollisesti tarttuneet paistorippeet mukaan. Sekoita joukkoon kerma ja kastikejauhe (pärjäät ilmankin). Anna kiehua kasaan hetki, tarkista maku ja lisää tarvittaessa esim. suolaa tai pippuria. Lisää pannulle paistetut pihvit ja anna niiden kuumentua. Viimeistele perunamuussi voilla ja sinapilla. Asettele lautasille ja nautiskele. 

Herkullista! Jauhelihapihveistä tuli tosi maukkaita, mausteita saa laittaa ihan reippaalla kädellä ja tuoreyrtti nyt toimii missä vaan. Veikkaan, ettää koulun mauttomat jauhelihapihvit ja mielikuva kaupan valmispihveistä ovat aiheuttaneet sen, että pihvejä ei tässä talossa ole nähty kuin hampurilaisessa. Kastikkeeseen laitoin myös muutossa löytyneen purkinjämän ruskeakastikejauhetta, joka onkin ihan näppärä tuote silloin, kun ei huvita rueta tekemään aitoa ruskeakastiketta jauhoista ruskistamalla. Mutta pelkällä kermallakin pärjää oikein mainiosti. Sinappia hujahti muussiin vähän jopa liian paljon (useampi ruokalusikallinen, resepti järkeistetty), mutta onneksi tykkään kirpakkuudesta ja vahvasta mausta :)

Jules Destrooper -jälkiruokahaaste alkoi!

Ohuen rapeita JD Butter Crisps -vohvelikeksejä

Sain kutsun bloggaajien jälkiruokahaasteeseen ja pitihän se lähteä mukaan, kun en ennen koko belgialaisista Jules Destrooper -tuotteista ollut kuullutkaan! Mukana on lisäkseni kahdeksan itsellenikin tuttua ja seuraamaani blogia ja syyskuun alkupuoleen mennessä jokainen meistä kehittelee oman jälkkärireseptin, jossa on käytetty näitä kuvan pikkuleipiä. Edessäni on mielenkiintoinen kokeilu, sillä nämä herkkupalat ovat ohuita ja rapeita, eikä miulla muutenkaan ole oikein kokemusta pikkuleipäjutuista. Maku on hyvä, muoto mukavan suikula ja maistamisen mielikuva muistuttaa aitoa rapsakkaa jäätelövohvelia - vähän vastaavia olen ostanut Amsterdamista (kinuskitäytteisiä vohvelikeksejä) ja Belgiassa aikanaan lomaillessani tietämättäni maistanut ehkä näitä alkuperäisiäkin? Sen takia haasteet ovat hauskoja, että voi haastaa itsensä ja osaamisensa, kokeilla jotain uutta ja kenties oivaltaa jotain uutta keittiössä touhutessaan. Vaikka tässä on koko pienen elämänsä kokannut ja leiponutkin, niin uskoisin että tässä on blogitaipaleeni yksi eniten aivotyötä vaativista haasteista. Kuinka saada hyvästä tehtyä vielä jotain parempaa tai erilaista, ilman että alkuperäinen kärsii tai menettää luonteensa? Siinä riittää haastetta ainakin minulle! Voittajablogi saa jälkkärinsä vähintään viikoksi helsinkiläisen Ravintola Postresin listalle, ravintolalahjakortin ko. ravintolaan ja voittaja saa vielä JD-herkkukorinkin. Myös muut haasteeseen osallistuvat blogit saavat herkkukorit. Nyt ollaan taas siis jännän äärellä, pysykäähän kuulolla ja seuratkaa, millaiseen lopputulokseen täällä päädytään! :)

Lämmin sieni-papusalaatti ja halloumia

Lämmin lounassalaatti ja jämien hyötykäyttöä

Heipä hei, pitkästä aikaa! Cebicin keittiössä on viime aikoina ollut hieman hiljaista bloggausten puolesta, mutta sitäkin enemmän on sitten tapahtunut kulisseissa. Reilu kuukausi sitten kuulin isommasta asunnosta ja edessä oli heinäkuun lopulla muutto (kiitos perheelle ja ystäville avusta!) yli kahdeksan vuotta kotinani toimineesta keittokomerollisesta yksiöstä kaksioon, jossa on ihanan iso kunnollinen keittiö! Siinä välissä tuli pakkailtua kaikki miljoonat kipot ja kupit, keittiövälineet ja kodinkoneet, ruoat ja kaikki muu omaisuus, vietettyä railakasta kesän kohokohtaa eli Ilosaarirockia ja käytyä tietenkin töissä, sillä tänä vuonna ei kesälomaa ole muutamaa päivää enempää siunaantunut. Ja sitten olen tehnyt asiakkaille muun muassa täytekakkuja, niihin palaan myöhemmin ainakin kuvina. Omat kokkailut ja muu touhuaminen ovat olleet sattuneista syistä viime viikkoina vähissä, mutta silloin tällöin sentään tulee jotain itsekin tehtyä ja jatkossa taas varmasti enemmän, kun on tilaa missä tehdä ja tiskikone tiskaa astiat... Ja olisihan tässä koneellakin paljon blogattavia kuvia jo valikoituna, kun vaan saisi välillä intoa avata tietokoneen ja keskityttyä fiilistelyn sijasta kirjoittamiseenkin. Tänään vietin vapaapäivää ja kyhäsin nopean, mutta sitäkin maukkaamman lämpimän lounaan uudessa isossa valkoisessa keittiössäni, joten resepti alla, olkaapa hyvä :)

2 annosta

200 g tuoreita herkkusieniä
1 isohko kesäsipuli varsineen
1 valkosipulinkynsi
1 tlk isoja valkoisia papuja
kourallinen kirsikkatomaatteja
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
2-4 viipaletta leipää
200 g halloumia
voita paistamiseen
kastikkeeksi valkoista balsamicosiirappia

Kuutioi leipä ja paista se voinokareessa kauniin ruskeaksi, laita krutongit salaattikulhon pohjalle. Poista herkkusienistä halutessasi ja jalat ja leikkaa sienet neljään osaan. Silppua sipulit, halkaise kirsikkatomaatit pitkittäissuunnassa ja huuhtele pavut. Lämmitä pannu ja paista siinä ensin sienistä neste pois, lisää nokare voita ja lisää pannuun sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, lisää hienonnettu valkosipuli, tomaatinpuolikkaat ja pavut. Kuumenna nopeasti, mausta ja lisää hienonnettu persilja. Paista samaan aikaan toisessa pannussa halloumiin kaunis väri, pannuun ei tarvitse laittaa lainkaan voita. Nostele kasvisseosta leipien päälle kulhoon, asettele muutama siivu halloumia päällimmäiseksi ja lorauta kastikkeeksi vaaleaa balsamicosiirappia (tai tummaa, tai tavallista balsamicoa). Tarjoile välittömästi, ettei halloumi sitkisty.

Ihanaa! Pavut ovat suurta herkkuani, kuten varmaan muuttoa tehneet ystävänikin huomasivat... Samoin sienet ovat ihania ja eilen illalla kaupasta tarttui mukaani vielä halloumia. Perinteistä salaattipuskaa en muistanut ostaa, mutta hyvinpä toimi ruoka näinkin. Toisaalta jos osa salaatista on lämmintä, niin mie ainakin tykkään, että sitten koko ruoka olisi lämmintä, eikä kylmä salaatti nahistu lämpimien osuuksien alla. Lisäksi salaattiin sai upotettua panzanella-tyyppisesti vanhaa leipää, joka unohtui kotiin mökille ystävien kanssa suunnatessani. Tämä ruoka ei lihaa kaipaa, mutta kieltämättä mielessäni käväisi, että pekonihan (yllätys!) sopisi tähänkin vallan mainiosti. Tätä hävikkikokkausta on hyvä harrastaa ihan koko ajan ja seuraavana operaationa on käyttää kaikki säilyke- ja ruokakomerojemmat pois. Eli papureseptejä tulee sitten jatkossakin! :D