Kaali-ohralaatikko

 

Kaali-ohralaatikon lisukkeena maistuu puolukka

Kaupoista saa nyt mukavankokoisia kaalinpäitä, joista on helppo tehdä kaalilaatikkoa tai muita kaaliruokia. Itse tykkään kaalilaatikkoon paistaa kaalisilpun pannulla, mutta halutessaan kaalin voisi myös keittää liha- tai kasvisliemessä. Mielestäni paistaminen tuo enemmän makua, mutta kuitenkin kaiken a ja o on pitkä paistoaika haudutuksineen, jolloin kaalilaatikon pinta saa runsaasti ruskistunutta paistopintaa. Rapea paistopinta on parasta!

Toinen mitä tykkään tehdä kaalilaatikkoni kanssa, on käyttää kaalin ohessa ohraa ruokaisuutta tuomaan. Riisiäkin voisi käyttää, mutta ohralla ruoasta saa vielä enemmän lähiruokaa – oma ohrani tulee ihan naapuripitäjästä. Ohra on muutoinkin aivan liian harvinainen näky lautasella, se kun taipuu niin ruoan lisukkeeksi, salaatteihin tai puuroksikin oikein hyvin. Suosittelen kokeilemaan, jos on vieraampi tuote.

Kaalilaatikko on helppo tehdä myös kasvisruokavalioon sopivaksi: lihaliemen tilalle kasvisliemi, jauheliha korvataan kasvisjauhiksella tai soijarouheella ja kerman tilalle kaurakermaa ja voin tilalle maidotonta margariinia. Ja jos taas ohra ei sovi gluteenin takia, niin siloin voi sen jättää joko kokonaan pois (huomioi kokonaisnestemäärä ruoassa) tai korvata riisillä. Ja halutessaan kermankin voi korvata liemellä tai maidolla. Jotkut tykkäävät tehdä kaalilaatikkoonsa munamaidon, mutta miulle se on vieras ajatus. Ja nestettä saa omassa kaalilootassani olla reilusti, ettei tule kuivaa. Puolukkaa vielä kaveriksi.

n. 15 annosta

3 dl rikottuja ohranjyviä
1 ½ l vettä
2 lihaliemikuutiota
3 kg keräkaalia
3 sipulia
700 g naudan jauhelihaa (10 %)
mustapippuria
suolaa
2 rkl meiramia
5 dl kuohukermaa
vettä tarvittaessa
½-1 dl tummaa siirappia
50 g voita

tarjoiluun puolukkahilloa tai -survosta

Mittaa vesi kattilaan, lisää lihaliemikuutiot ja kuumenna kiehuvaksi. Mittaa joukkoon rikotut ohrasuurimot ja keitä kypsäksi, n. 20–30 minuuttia. Valmistele sillä välin muut ainekset ja jätä ohra jäähtymään liemeen sen kypsyttyä.

Kuori kaalin pari päällimmäistä lehteä pois, puolita kaali tai leikkaa se lohkoihin ja suikaloi kaali pieniksi ohuiksi lastuiksi. Paista kaali muutamassa erässä esim. wokkipannussa kauniin kullanruskehtavaksi kuivalla, kuumalla pannulla ja kaada paistettu kaalisilppu isoon uunivuokaan (tai kahteen uunivuokaan).

Kuori ja silppua sipulit pieneksi silpuksi. Paista jauheliha paistinpannulla ja lisää sipulisilppu pannulle kuullottumaan, anna ruskistua hieman. Mausta jauhelihaseos kevyesti suolalla ja pippurilla (voit käyttää myös esim. Santa Marian jauhelihamaustetta).

Sekoita paistettu kaalisilppu, jauhelihaseos ja keitetty ohra liemineen isossa vuoassa. Mausta seos suolalla, mustapippurilla ja meiramilla. Sekoita huolellisesti, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Kaada vuokaan kuohukerma ja lisää tilkka vettä tarvittaessa, nestettä tulee olla lähes pintaan asti, ettei laatikosta tule kuivaa. Lorauta pinnalle siirappia ohuina vanoina ja vuole voinokareita kaalilaatikon pinnalle.

Paista kaali-ohralaatikkoa 200-asteisessa uunissa n. 1 tunnin ajan, laske lämpö 100 asteeseen ja hauduta (folion alla) vielä toinen tunti. Pinta saa tummua reilusti. Ota vuoka uunista ja anna vetäytyä n. 15 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä puolukkahilloa tai -survosta.

Kaalilaatikko saa tummua reilusti pinnaltaan

Huomioi, että annoksesta tulee todella iso vuoallinen valmista kaalilaatikkoa. Puolita tai tee kolmasosa, mikäli syöjiä ei ole paljoa tai pakastimeen ei mahdu kaalilaatikkoa annosrasioissa. Jääkaapissa ruoka säilyy hyvänä useamman päivän ja lämmittäminen onnistuu parhaiten paistinpannulla. Mie keittelin tämän ruoan lisukkeeksi aiemmin aamupäivällä puolukkamarmeladin, osa puolukoista oli pakastettuja edelliskesältä ja osa tuoreita. Puolukoita oli ehkä puoli kiloa ja hillo-marmeladisokeria puoli paketillista, vettä en mielestäni laittanut yhtään. Toimii. Paistoastiana minulla toimii vanha Jamie Oliverin teflonvuoka, josa on kahvat. Kahvojen takia se ei mahdu kotona 50 senttiseen uuniin, mutta maalla meillä on 60 senttinen, joten siellä se on hyvä. Ja maalla on sitten aina enemmän syöjiäkin, joten tällä on näppärä tehdä niin lasagnet, makaronilootat kuin kaalilaatikotkin.

Resepti on julkaistu 16.9.2026 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Shimejimunakas

Ihana munakas on täytetty cheddarilla ja shimejillä, vehreyttä tuovat
kevätsipuli ja lehtipersilja

Vaikka näin alkukeväästä ei vielä ole ihan paras sienisadon aika, on kauppojen hevi-osastoilla sienikausi aina. Uutuutena kaupoista saa nyt vaikkapa hennon pähkinäisiä, aavistuksen makeita ja umamisia shimejisieniä, joita myydään vaaleina ja tummina versioina. Itse nappasin matkaani tummia shimejeitä, koska tiesin niissä olevan hieman vivahteikkaampi maku kuin vaaleissa versioissa. Niitä voi paistaa tai keittää, käyttää erilaisissa ruoissa wokeista keittoihin ja bowleista salaatteihin – kunhan kypsennät ne. Raaka shimeji näet maistuu kitkerä. Käsittelyksi riittää kantojen leikkaaminen ja mahdollinen rapsuttelu sekä huuhtelu. Koska sienten hauska ulkonäkö ja varsin pieni koko ovat se juttu, ei näitä sieniä kannata pilkkoa. Niinpä ne ovatkin tuttuja vaikkapa aasialaisten keittojen koristeellisina elementteinä tai miksei vaikka munakkaan pinnalla olevina herkkusattumina.

4 annosta

munakasmassa
4 kananmunaa
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

täytteet
150 g shimejisieniä (muita sieniä)
1-2 kevätsipulia varsineen
50-100 g vaaleaa cheddaria raastettuna
lehtipersiljaa

paistamiseen voita

Valmista ensimmäinen munakasmassa maustumaan. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vispaa rakennetta rikki hetki haarukalla tai vispilällä. Lorauta päälle kuohukermaa ja vispaa hetki. Mausta seos suolalla ja pippurilla, jätä maustumaan täytteiden valmistelun ajaksi.

Valmista täytteet. Leikkaa huuhdeltujen shimejisieninipun kanta pois ja irrottele sienet toisistaan. Paista sienet kuumalla kuivalla pannulla sienistä nesteet pois. Lisää pannulle pieni nokare voita ja paista sienet rapeiksi voissa, mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Nosta sienet pannulta lautaselle odottamaan käyttöä. Silppua kevätsipulin varsi tai pari hienoksi silpuksi ja raasta reilusti vaaleaa cheddaria hienoksi raasteeksi. Jätä odottamaan.

Valmista munakas. Kuumenna laakea paistinpannu tai kasari kuumaksi, sulata voi pannulla. Kumoa munakasmassa pannulle ja vedä paistinlastalla tai nuolijalla munakasmassaa reunoilta kohti keskustaa, kunnes seos alkaa hieman hyytyä. Ripottele pohjalle juustoraaste sulamaan, sen päälle sienet tasaisesti ja viimeiseksi kevätsipulisilppu. Anna munakkaan paistua sen verran, että munakasmassa on hyytynyt. Rouhi pinnalle mustapippuria ja revi päälle lehtipersiljan lehtiä juuri ennen tarjoilua. Leikkaa munakas neljään osaan ja tarjoile esimerkiksi aamupalana, osana brunssia tai lounaaksi. Brunssikattauksessa munakkaan voi leikata ihan pieniksi paloiksi tai siivuiksi, jolloin siitä riittää useampi suupala.

Nam! Olipas se herkullista. Shimejissä on todella jännä maku, kannattaa maistaa. Umamimaisuus ja pähkinäisyys kääntyy jopa vähän aromaattisuudeksi, siis sellaiseksi aavistuksen parfyymimaiseksi. Cheddar kävi sienten makupariksi hyvin ja kevätsipuli toi kivaa tuoreutta ja raikkautta makuun. Cheddariksi kannattaakin valita kimpale, ei prosessoitu oranssiksi värjätty hampurilaisjuusto. Lehtipersilja on vähän hienostuneempi versio ruokien pinnalle heiteltävästä yrtistä ja syönkin sitä lähes salaatin asemasta. Ei sen puoleen, teen siitä kyllä kaikkea muutakin. Helppo ja nopea tapa tuoda vihreyttä ja raikkautta ruokiin käyttämällä tuoreyrttejä tai kevätsipulia, jota nykyään onneksi saa kaupasta ympäri vuoden. En kyllä malta odottaa, että kohta saa nippusipulia tai kesäsipulia varsineen. Siinä jää kevätsipulit toiseksi!

Resepti on julkaistu 15.4.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Veriappelsiinipuuro

Veriappelsiini maistuu vahvasti kauniinvärisessä mannapuurossa

Nyt kun vielä saa veriappelsiineja, niitä tulee ostettua jokaisella kauppareissulla vähintään kilo tai pari. Koska veriappelsiinien säilyvyys on heikompi kuin tavallisten appelsiinien, on välillä niitä käytettävä aamupalamehulasillista enemmän. Silloin apuun astuu vispipuuro tai tapauksessani vispaamaton mannapuuro veriappelsiinimehuun keitettynä.

Vispipuuroon tulee mielestäni vispaamalla metallinen maku, vispasipa puuron teräskattilassa tai muovikipossa. Niinpä olen jo vuosia sitten jättänyt mannapuuroni vispaamatta ja syönyt sellaisenaan. Koostumus on hieman tiiviimpi, mitä vispatussa versiossa. Lisukkeeksi kuitenkin perinteiset vispiksen kaverit, kuten vaniljakastike tai loraus kuohukermaa – maitoa kun yleensä ei kaapeistani löydy. Ja vispipuuron makukin poikkeaa totutusta, en tee sitä puolukkaan, vaan käytän muita marjoja mansikasta tyrniin ja raparperista appelsiiniin. Näin puuro saa myös erilaisen maku- ja värivivahteen hennon vaaleanpunaisen sijaan.

Voisipa puuron joukkoon sekoittaa purkillisen vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin ennen vispaamista, jolloin vispipuuro saa taas hieman uuden makuvivahteen. Kokeilunarvoista voisi olla myös rahkan sekoittaminen puuroon, jolloin siinä olisi myös hieman proteiinia. Ja miksei sitruksien kuorittua hedelmälihaa voisi surauttaa soseeksi sauvasekoittimella, jolloin kuidutkin jäävät puuroon mukaan ilman sattumia.

4 annosta

n. 7 dl veriappelsiinimehua (2 kg hedelmiä)
n. 1 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
½ tl suolaa

tarjoiluun
vaniljakastiketta tai kuohukermaa

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa se kannuun, mehua tulisi olla n. 8 dl. Mikäli mitta jää vajaaksi, lisää tarvittava määrä vettä. Kuumenna neste kiehuvaksi, vispaa joukkoon mannasuurimot ja sokeri. Kiehauta ja anna muhia miedolla lämmöllä välillä hämmentäen n. 15 minuutin ajan, kunnes suurimot ovat kypsyneet. Mausta valmis puuro suolalla, joka korostaa puuron makuja. Jäähdytä puuro ennen tarjoilua. Halutessasi voit vispata puuron sähkövatkaimella veriappelsiinivispipuuroksi. Tarjoile puuron lisukkeena vaniljakastiketta, maitoa tai kuohukermaa halutessasi. Puuro maistuu hyvältä myös sellaisenaan.

Vinkki: Käytä veriappelsiinien tilalla tavallisia appelsiineja, jos veriappelsiineja ei ole saatavilla. Halutessasi voit tehdä puuron myös kaupan tuoremehusta. Ihanaa vispipuuroa tai vispaamatonta mannapuuroa tulee käyttämällä tyrniä tai vadelmaa. Gluteenittoman puurosta saa käyttämällä karkeita riisijauhoja tai riisihiutaleita, silloin ei varmaankaan kuitenkaan puuro vispaannu. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.3.2026.

Kukkakaaligratiini

Ihanan tumman juustokuoren alla on pehmeäksi gratinoitunut kukkakaali

Kukkakaaligratiini on ruoka, joka ei jätä takuulla ketään kylmäksi. Osalle ei maistu kukkakaali tahi muut kaaliruoat missään muodossa, kasvissyöjät ainakin parikymmentä vuotta sitten saivat henkisen allergian erilaisista gratinoiduista kasviksista sen ollen lähes ainoa kasvisruokavaihtoehto ja loput taas voisivat syödä kukkakaalia koko ajan. Pitkästä aikaa teki kukkakaaligratiinia mieli, kun kaupan hevi-osastolta löytyi kauniita uuden sadon kukkakaaleja varsin edulliseen hintaan. Kotona tehty gratiini on kaukana koulun versiosta, mutta molemmat omissa sarjoissaan erittäin hyviä.

Gratiini on myös kenties ainoa ruokalaji, johon keitän bechamel-pohjaisen juustokastikkeen. Edes lasagneni ei pidä sisällään sitä, mutta gratiinin kohdalla ei voi oikoa tai tehdä poikkeuksia – toki nekin sallittaneen. Voi-vehnäjauhoseoksen hidas muhittelu hellalla ja varovaisuus, ettei maito pala pohjaan, vaatii pientä tarkkuutta kokilta, mutta on täysin tehtävissä. Lopputulos palkitsee tässäkin tapauksessa. Juustoisen kastikkeen ja juustokerroksen alla kukkakaalit muhivat suussa sulavaksi herkuksi.

8 annosta

2 kukkakaalia (1,6 kg)

kastike
50 g voita
½ dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
150 g kolmen juuston juustoraatetta (Valio) tai mustaleima emmentalia
suolaa
mustapippuria

pinnalle
100 g kolmen juuston juustoraastetta tai mustaleima emmentalia

Irrota kukkakaalista mahdolliset lehdet ja paloittele kukkakaali suupalan kokoisiksi nupuiksi, halutessasi pilko kova varsi pieniksi paloiksi. Keitä kukkakaalinnuppuja 3-4 minuuttia suolatussa kiehuvassa vedessä. Valuta huolellisesti ja kaada nuput voideltuun isoon uunivuokaan.

Valmista gratinointikastike. Mittaa voi kasariin tai kattilaan ja sulata kuplivaksi, älä ruskista. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele vispilällä tasaiseksi tahnaksi, anna kypsyä muutaman minuutin ajan, mutta älä ruskista. Lisää joukkoon maito, anna kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kastike saostuu. Lisää joukkoon pussillinen vahvaa mustaleimaista juustoraastetta tai juustoraasteseosta, mausta kastike suolalla ja mustapippurilla. Kaada gratinointikastike tasaisesti vuokaan kukkakaalien päälle. Ripottele pinnalle vielä kaunis kerros mustaleimaista juustoa.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes gratiini on saanut kauniin kullanruskean värin ja kukkakaalit ovat kypsyneet tarpeeksi. Vuoan laakeudesta ja kukkakaalin määrästä riippuen tähän voi mennä aikaa n. puolesta tunnista vajaaseen tuntiin. Tarjoile vaikkapa grilliruoan lisukkeena.

Vinkki: Mausta gratiinikastike aurajuustolla. Kokeile korvata osa kukkakaalista parsakaalilla, toimi muutoin samoin. Minä maustan aina kaiken mustapippurilla enkä käytä edes valkokastikkeeseen valkopippuria, mutta myös sitä voi halutessaan käyttää. Helpoimmalla gratiinissa pääsee, kun korvaa juustokastikkeen valmiilla juustoruokadipillä tai maustetuilla ruokakermoilla. Juustoksi kannattaa aina valita maukas juusto, itse käytän ruoanlaittoon lähes ainoastaan mustaleimaista emmentalia tai nyt tätä uutta kolmesta juustosta tehtyä mustan pussin raasteseosta. Me söimme gratiinin uunissa paahdettujen kanan reisikoipien kanssa, lisukkeena oli raikasta salaattia. Erityisen hyvä lisuke gratiinille on erilaiset punajuuri- ja suola- tai maustekurkkusäilykkeet, joista saa kivaa happoa ruokaan.

Resepti on julkaistu 10.9.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsa-vuohenjuustopiirakka

Parsapiirakka kätkee sisäänsä kahta eri vuohenjuustoa. Nam!

Kun veriappelsiinikausi on ohi, alkaa parsasesonki. Vuoden ensimmäinen parsanippu uppoaa pannulla paistettuna ja hollandaisella hölvättynä, mutta sen jälkeen on erilaisten parsaleivonnaisten vuoro. Tällä kertaa mieleni teki piirakkaa ja vaikka minulla on killerihyvä ikivanha piirakkaresepti parsasta, halusin kokeilla jotain uutta. Rakastan vuohenjuustoa ja tähän piirakkaan sitä upposi kahdessa muodossa. Liemeen purkillinen pehmeää, levittyvää tuorejuustoa ja piirakan täytteeksi vielä pieni pötköllinen homepintaista vuohenjuustoa kiekoiksi leikattuina. Kun piirakkaa leikkaa annospaloiksi, juustokiekot näkyvät hauskasti piirakasta. Mikäli vuohenjuusto ei maistu, sen voi korvata vaikkapa paketillisella fetaa tai mustaleimaemmentalraastetta. Parsan tilalla voi kokeilla broccolinia eli varsiparsakaalia, jos parsaa ei satu olemaan saatavilla. Varsinkin pääsiäisen ja vapun seutuun kaupoista jää käteen parsalaarien kohdalla usein ei-oota, sillä muutkin ovat huomanneet, kuinka hyvää parsa on.

8 isoa tai 16 pientä annospalaa, 23 x 23 cm piirasvuoka

pohja
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
¼ dl kylmää vettä

liemi
200 g ranskankermaa
150 g maustamatonta vuohentuorejuustoa
2 kananmunaa
2 keltuaista
2 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa

täyte
180 g vuohenjuustopötkö
500 g vihreää parsaa

Valmista pohja. Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot sekä suola. Lisää tilkka vettä, että saat helposti käsiteltävän taikinapallon, joka ei murene. Voitele irtopohjaisen piirasvuoan reunat ja pohja voilla. Taputtele taikina vehnäjauhojen avulla tasaisesti vuoan reunoille ja pohjalle, siisti reunat. Aseta uunipellin päälle leivinpaperi ja nosta piirakkavuoka sen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes taikina on muuttunut mattamaiseksi ja saanut kevyesti väriä.

Valmista liemi. Sekoita pienessä kulhossa ranskankerma ja vuohentuorejuusto. Lisää joukkoon kaksi kokonaista kananmunaa ja erottele lisäksi kahdesta kananmunasta mukaan pelkät keltuaiset. Vispaa sekaisin. mausta seos silputulla tuoreella timjamilla, suolalla ja pippurilla. Huomioi, että juustot ovat suolaisia.

Valmistele täytteet. Leikkaa kittipintainen vuohenjuustopötkö 16 ohueksi viipaleeksi. Taivuta parsaa tyvestä, että kova puumainen varsi napsahtaa poikki, siisti päät. Leikkaa parsat tarvittaessa vuokaan sopiviksi. Höyrytä parsoja kaksi minuuttia tai paista niitä hetki kevyesti paistinpannulla öljytilkassa. Anna jäähtyä.

Kokoa piirakka. Kaada esipaistetulle piirakkapohjalle liemi ja asettele päälle tasaisesti vuohenjuustokiekot. Lado parsat piirakan päälle ja paina kevyesti täytteen joukkoon. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia tai kunnes piirakan reunat ovat saaneet kullanruskean värin, piirakkapohja on kypsynyt ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua. Voit koristella valmiin piirakan tuoreilla timjaminoksilla.

Piirakasta tulee näyttävä, kun kokonaiset parsatangot latoo samansuuntaisesti piirakan päälle.

Vinkki: Jos haluat, voit tukea esipaiston aikana piirakan reunat foliosuikaleilla, jotka tukevat piirakan reunoja pysymään ylhäällä. Minä en tällä kertaa tehnyt edes sitä ja ihan hyvin pysyi reunat ylhäällä. Tarvittaessa valahtaneita reunuksia voi painelle takaisin paikoilleen esipaiston jälkeen pikkulusikan avulla. Koska piirakka on paistettu irtopohjaisessa piirasvuoassa, falskaa se aina vähän voita läpi. Kannattaa siis suojata pelti leivinpaperilla. Piirakka kannattaa irrottaa vuoasta ennen kuin se jäähtyy liikaa, ettei voi jämähdä vuokaan kiinni, silloin piiras irtoaa nätisti vuoasta. Tarjoiluvatina tällä kertaa ilmeisesti joku Arabian pizzalautanen.

Kylläpäs se oli hyvää! Timjami sopii parsan maustamiseen oikein hyvin ja tähän sitä upposikin ihan hyvä määrä. Nuo koristetimjamit oli kyllä vähän turhia, olisi tullut parempia kuvia, jos niitä ei olisi laittanut päälle. Myöhäistä tässä vaiheessa, kun piirakka on jo popsittu parempiin suihin. Minä höyrytin parsoja pari minuuttia ihan kaiken varalta, ettei ne jää liian koviksi. Parempi lopputulos tulisi kevyesti paistamalla, sillä parsa on parasta paistettuna tai grillattuna. Keittäminen varsinkin vie parsan maun. Varret voi halutessaan maustaa vielä kevyesti suolalla sekä pippurilla.

Resepti on julkaistu 14.5.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Paahdettu munakoisokeitto

Munakoisot ja tomaatit paahtuvat uunissa itsekseen, kunnes niistä tehdään ihana samettinen keitto

Tämä oheinen keittoresepti syntyi edellisenä viikonloppuna, jolloin piti tehdä melanzane alla parmigianaa, mutta sen monivaiheisen tekemisen joutui vaihtamaan lennosta nopeasti lähes itsestään valmistuvaan ruokaan, kun oli vähän kiire ja hoppu. Niinpä uunissa paahtuivat keittoainekset itsekseen ja niistä jalostui lopulta muutamassa minuutissa keitto, joka hurmasi maullaan. Sekoitin osaan keittoa vielä tahinia, joka sekin on usein keittiössäni nähty raaka-aine - jos ei muuten, niin käytän sitä leivällä levitteenä. Kannattaa kokeilla tätä herkullista keittoa, tahinilla tai ilman, jos munakoiso maistuu!

6 annosta

n. 1 kg munakoisoja
4-5 isoa tomaattia
4 isoa valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 salottisipulia
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
suolaa
halutessasi 2 rkl tahinia
1 limen mehu

tarjoiluun
oliiviöljyä
cashewpähkinöitä
persiljaa tai basilikaa

Leikkaa munakoisot pitkittäin puoliksi ja leikkaa tomaatit poikittain puoliksi. Kuori valkosipulinkynnet. Laita kaikki ainekset leivinpaperoidulle uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljyä, mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Paahda 210-asteisessa uunissa kiertoilmalla n. 45-55 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Ota valkosipulinkynnet aiemmin pois, jos ne uhkaavat tummua liikaa. Kuori ja silppua salottisipulit, kuullota ne tilkassa oliiviöljyä kattilan pohjalla. Kaavi paahtuneiden munakoisojen malto kuorista irti kattilaan, lisää joukkoon paahdetut tomaatinpuolikkaat ja valkosipulinkynnet. Mittaa kattilaan puoli litraa vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua muutama minuutti. Soseuta seos joko rouheammaksi tai silkinsileäksi keitoksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Maista, mausta tarpeen mukaan pippurilla ja suolalla. Halutessasi voit ripauttaa joukkoon myös muita mieleisiä mausteita, kuten juustokuminaa tai ras el hanoutia. Lisää 2 ruokalusikallista tahinia eli seesaminsiementahnaa ja yhden puristetun limen mehu, kiehauta keitto. Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Tarjoile keiton lisukkeena hyvää, rapeakuorista leipää.

Vinkki: Voit jättää tahinin pois tai korvata sen 1 desillä mieleistä kermaa. Jos käytät kasvikermaa, on keitto vegaaninen. Kookoskermakin sopii keittoon oikein hyvin! Keitto kestää hyvin myös pakastamisen. Pinnalle sopii hyvin tuoreesta tomaatista leikatut pikkukuutiot, jotka on maustettu pippurilla ja tuoreyrteillä. Tein nimittäin sellaisen tomaatti-oliivisalaatinkin, jota söin keiton lisukkeena. Hyvin maistui sekin!

Olipas herkullista. Tosiaan aktiivinen valmisteluaika oli varmaankin alle 5 minuuttia ennen uunia ja uunissa nämä saivat olla sen vajaan tunnin, kun puuhastelin sillä välin kaikkea muuta. Kun kasvikset olivat paahtuneet, olisivat saaneet olla valkosipulia lukuunottamatta vaikka vielä pidempäänkin, sen jälkeen keiton valmistaminen vei aikaa vajaat 10 minuuttia. Mikäli olisin muistanut ja kerennyt, olisin paahtanut vielä cashewpähkinät ennen ruokailua. Tai olisihan ne voinut laittaa muutamaksi minuutiksi uuniinkin paahtumaan. Mutta melanzane alla parmigianaa miun on aivan pakko tehdä joku päivä! Tämän syksyn moussakakiintiö on jo täynnä, mutta muut ei :)

Resepti on julkaistu 13.11.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vuohenjuustorisotto

Vuohenjuustoa löytyy tästä risotosta niin tuorejuustotyyppisenä itse risotosta kuin paistettuina kiekkoina annoksen päältä. Ihanaa!

Joka syksy minut valtaa hirmuinen vuohenjuuston ja punajuuren himo ja usein yhdistänkin nämä kaksi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin vuohenjuusto houkutteli niin paljon, että sen piti päästä annoksen tähdeksi aivan yksinään. Ruokasuunnittelua helpotti myös se, että jääkaapissa oli avattu proseccopullo, joka käy aivan hyvin myös risoton valmistamiseen - ei siis tarvitse aina käyttää valkoviiniä! Niinpä kauppareissulta nappasin mukaani timjamiruukun, purkillisen vuohenjuustoa ja pikkupötkön kittipintaista juustoa. Olisi taas pitänyt olla fiksu ja ostaa suosiolla se iso, paksu vuohenjuustomöhkäle. Siitä saa kauniimmat kiekot annoksen päälle, mutta siinä on myös rutkasti enemmän makua kuin näissä ohuemmissa pötköissä. Harmi vain, että pakkauskoko on niissä sen verran suuri, että aina pitäisi olla useampi juttu mielessä, mihin kokonainen iso pötkö vuohenjuustoa käyttää. Mutta, lopputuloksena oli ihanan makuinen risotto ja proseccokin hupeni jo alle puolen pullon kokkailun ansiosta. Jos et pidä vuohenjuustosta, kokeile vaikka sitruunarisottoa. Vuohenjuuston ystävien kannattaa puolestaa tsekata myös nämä arkistojen aarteet: vuohenjuusto-kermaperunat, vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta ja punajuurta kolmella tapaa, jossa vuohenjuusto löytyy ihanan kreemin muodossa.

4-6 annosta

3 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

muutama tuore timjaminoksa

reilu loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä (arborio)

2 dl proseccoa tai valkoviiniä

1 l vettä

1 ½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä)

tarjoiluun

200-400 g kittipintaista vuohenjuustoa

tuoretta timjamia

hunajaa

mustapippuria

Kuori ja hienonna shalottisipulit pieneksi silpuksi, kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Ota muutama tuore timjaminoksa ja riivi tai nypi lehdet irti, jätä odottamaan. Kuumenna kasarissa reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota shalottisipulit. Kun sipulit ovat kuullottuneet kunnolla, lisää pannulle hetkeksi valkosipuliraaste, varo polttamasta. Mittaa pannulle risottoriisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada pannulle prosecco tai valkoviini ja anna kaiken viinin imeytyä riisiin. Kiehauta vesi ja liuota kasvisliemikuutiot siihen, pidä liemi kuumana. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin ja alkoholi on haihtunut, lisää kauhallinen kasvislientä risoton joukkoon ja hämmentele, kunnes se on imeytynyt riisiin. Toista, kunnes risotto on sopivan kypsää, jätä pieni purutuntuma. Lisää risottoon riivityt timjaminlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus juoksevaa hunajaa.

Kun risotto alkaa suunnilleen olla kypsää, kuumenna paistinpannu kuumaksi. Leikkaa vuohenjuustopötköstä muutama paksu kiekko ja paista niihin nopeasti kaunis pinta pannulla, pannulle ei tarvitse lisätä voita tai öljyä. Lisää risoton joukkoon pehmeä vuohenjuusto, hämmennä se risoton joukkoon. Jos koostumus sakenee liikaa, lisää vielä tilkka lientä. Annostele risotto lautasille, nosta päälle paistetut vuohenjuustot ja rouhi pinnalle mustapippuria. Lorauta päälle juoksevaa hunajaa ja viimeistele annos muutamalla timjaminoksalla.

Vinkki: Voit korvata prosecco-kuohuviinin myös muulla kuohuviinillä tai valkoviinillä, myös alkoholittomat viinit sopivat. Jos et halua käyttää viiniä, voit korvata sen 1 dl lime- tai sitruunamehua. Myös (alkoholiton) kuiva siideri sopii risottoon. Viinin tarkoitus on tuoda happoa ruokaan, jolloin joku happoinen elementti tilalle kannattaa lisätä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hätätapauksessa pieni tilkka makuetikkaa ajaa saman asian. Punajuuririsottoon voi käyttää myös punaviiniä. Annosten päälle kannattaa valita mieluiten paksu vuohenjuustopötkö, mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös kuvassa näkyvä ohuempi versio. Minä paistan yleensä vuohenjuustot leivinpaperin välissä, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei leivinpaperi syty palamaan kuumalla pannulla. Leivinpaperi estää juuston tarttumisen pannuun ja sulamisen, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Voit myös paahtaa vuohenjuuston pinnan kaasupolttimella.

Resepti on julkaistu 2.10.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsapasta

Ihana keväinen pasta saa makua sipuleista ja parsasta

Kevät on parsojen aikaa ja niinpä usein keväisin ostoskoristani löytyykin nippu tai pari vihreää parsaa. Parsaa tulee syötyä monella tapaa, eikä siihen edes kyllästy, koska satokausi on valitettavan lyhyt. Nykyään tosin parsaa taitaa saada kaupasta lähes ympäri vuoden, mutta kaukaa tuotujen parsojen maku ei ole mitään näihin keväällä saataviin. Myös laatu voi olla välillä todella heikko. Valitse siis aina parsanippu, jonka tyvet ovat napakoita ja nahistumattomia, pulleita ja elinvoimaisen näköisiä. Yhtään nuupahtaneet kannattaa jättää ostamatta. Kaikkein parhaan parsa-annoksen olen kuitenkin nauttinut Saksan Münchenissä eräällä messumatkalla jo aikoja ennen koronaa, kun olimme Raatihuoneen kellarissa illallisella. Valkoinen parsa oli marinoitu mansikalla, annoksessa oli ilmakuivattua kinkkua ja kastiketta oli niin, että kastikeihminenkin oli tyytyväinen. Oi että kuinka hyvää se oli! Vieläkin tulee hyvä fiilis, kun muistelee. Omassa keittiössä ei tulekaan pahemmin valkoista parsaa kokkailtua, ehkä pitäisi. Mutta vihreä parsa on oikein hyvää ja sitä kannattaa kokata nyt, kun sitä saa! Resepti on arkistojen aarre viime vuoden keväältä.

2 annosta

½-1 ptt vihreää parsaa
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa ½ appelsiinin kuori
2 dl kuohukermaa
voita paistamiseen
100 g grana padano -juustoa
tuoretta basilikaa
mieleistä (gluteenitonta) pastaa kahdelle hengelle

Taivuta parsatankoja ja napsauta kuivat varret pois, leikkaa varret pieniksi paloiksi ja säästä latvat kokonaisina paloina. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta grana padano hienoksi raasteeksi ja vuole muutama lastu koristeeksi. Raasta puolikkaan appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Hienonna basilika pieneksi silpuksi. Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se reilusti ja keitä pasta samaan aikaan kun teet kastiketta.

Kuumenna paistinpannulla tai kasarissa voita ja kuullota pari minuuttia parsapaloja voissa. Lisää pannulle salotti- ja valkosipulisilput, jatka paistamista hetki. Mausta seos appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla, kaada pannulle kerma ja anna saostua. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta. Viimeistele ruoka grana padano -juustolla ja hienonnetulla basilikalla, lisää tarvittaessa tilkka pastan keitinvettä. Annostele valmis pasta lautasille, koristele annokset juustolastuilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi.

Mie paistoin parsat suoraan appelsiinivoissa, kun sitä sattui olemaan pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa. Jos et halua tehdä erikseen appelsiinivoita, niin yllä oleva pastaresepti ajaa saman asian, kun appelsiinilla maustetaan valmistuva kastike. Tämä pasta todellakin valmistuu muutamassa minuutissa, sillä parsa kypsyy riittävästi muutamassa minuutissa pannulla. Käytin jotain kroatialaista pötkylän mallista pastaa, mutta vaikkapa penne voisi sopia oikein hyvin ruokaan. Erittäin hyvä ja astetta parempi arkiruoka!

Resepti on julkaistu 8.5.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Vihikset uunissa

Vihis eli vihannespiirakka eli lihapiirakan kasvisversio on ihana herkku
ja valmistuu vaivattomasti uunissa

Vihikset eli vihapiirakat eli vihannespiirakat ovat kasvisversio kaikille tutuista lihapiirakoista. Nämä eivät ole suoraan kuitenkaan vegaanisia, mutta vinkkiosiosta löytyy tietoa, kuinka veganisoida resepti. Uunissa paistetut liha- tai vihapiirakat ovat uppopaistettuja sisaruksiaan helpompi valmistaa ja ehkä aavistuksen terveellisempiäkin. Näitä herkkuja jos tekee, niin kerralla kannattaa tehdä enemmän ja vaikka pakastaa loput - tai pitää vihisbileet ystävien kanssa. Tämäkin resepti on arkistojen aarre jostain viime vuosikymmeneltä ja olemme näitä leiponeet myös joillain leivontakursseillanikin vuosien saatossa.

n. 15 kappaletta

taikina
3 dl maitoa
60 g tuorehiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
n. 250 g kasviksia (eli pala kaalia, 1-2 porkkanaa, 1 sipuli)
n. 1½ dl kypsää pitkäjyväistä riisiä (raakana n. ¾ dl)
n. 1 rkl siirappia
meiramia
suolaa
mustapippuria

ummistamiseen kananmunaa
voiteluun voisulaa

Valmista taikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sekoita. Lisää suola, sokeri ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen joukkoon jauhoja, alustamisen lopussa lisää joukkoon huoneenlämpöisen tai sulatettu voi. Lisää jauhoja, kunnes taikina on tasaisen kimmoisaa ja sitkeää, mutta vältä liikojen jauhojen lisäämistä, ettei taikinasta tulee kovaa. Anna taikinan kohota n. 20 minuuttia. Jaa kohonnut taikina n. 15 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Mitä isompi pallo, sitä isompi vihis. Kohota pallot uudelleen.

Valmista täyte. Raasta kaali, kuori ja raasta porkkanat, kuori ja hienonna sipuli. Paista öljytilkassa pehmeäksi. Keitä riisi tai käytä ylijäämäriisiä. Sekoita kasvisseos ja riisi, mausta ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Täytteessä saa olla reilusti makua.

Valmista vihikset. Taputtele tai kaulitse pallot läkkäröiksi. Levitä puolikkaalle läkkärälle täytettä ja voitele reuna kananmunalla. Nosta toinen reuna päälle, painele kiinni kunnolla esim. haarukan avulla. Kohota uudelleen. Kypsennä uunissa 200-220 asteessa keskitasolla n. 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin. Voitele kypsät vihikset sulatetulla voilla ja anna niiden vetäytyä hetki ennen tarjoilua. 

Halutessaan tarjoillessa voi käyttää lisukkeena esim. kurkkusalaattia, ketsuppia, sinappia ja majoneesia. Myös paahdettu sipulirouhe on hyvää. Minusta vihikset maistuvat hyviltä ihan sellaisinaan.

Vinkki: Ruokaisuutta vihiksiin saa käyttämällä täytteessä lisänä kasviproteiinia, kuten härkistä tai soijarouhetta. Reseptin voi veganisoida käyttämällä taikinaan vettä tai kasvijuomaa, kananmunan voi jättää kokonaan pois ja voin tilalle valitaan maidoton margariini, kuten Eleplant. Ummistaminen onnistuu hyvin vedelläkin.

Voit valmistaa samalla reseptillä myös uunilihapiirakoita, kun vaihdat täytteen kasvikset jauhelihaan. Silloin voi jättää pois meiramin. Herkkulihikset voi täyttää tarjoillessa vielä nakeilla muiden edellä mainittujen lisukkeiden kera. Kerran teinkin näin maalla, olikohan joku juhannus? Kuvakin lie jossain.

Niin hyvää! Voisulalla voitelu paistamisen jälkeen tekee sen syntisen hieman rapean voisen kuoren, jolloin tämä muistuttaa lähes uppopaistetun vihiksen identtistä sisarusta. Täytteessä tykkään sekoittaa kaaliin mm. porkkanaa ja sipulia, mutta voihan siihen laittaa mitä ikinä haluaa. Liikaa ei kannata täytettä laittaa yhdelle piirakalle, ettei se rupea irvistämään uunissa. Olen tehnyt näitä uunipiirakoita lihaversionakin ja hyvää on nekin. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä testannut!

Feta-kasvispiirakka (pellillinen)

Herkullinen feta-kasvispiirakka maistuu takuuvarmasti kaikille

Rakastan suolaisia piirakoita ja niitä on tullut veivattua vuosien saatossa jos monenmoisia. Niitä on usein leivontakurssieni resepteissä mukana ja onpas ollut kerran yksi kurssi ihan pelkkiin piirakoihin (suolaisiin ja makeisiin) keskittyen. Tämä resepti on myös arkistojen aarre vuosien takaa. Ihanan maukas piirakkapohja saa ylleen runsaasti kasviksia ja fetaa. Päälle vielä kerros munamaitoa ja eikun uuniin. Tämmöinen peltipiirakka on kätevä valmistaa myös juhliin tai illanistujaisiin - saa nopeasti valmista ja ruokkii helposti isommankin porukan. Piirakka kestää niin jääkaapituksen kuin pakastimen.

uunipellillinen, n. 40 pientä palaa tai 20 suurta

pohja
2 dl perunahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
200 g voita
2 dl vettä

täyte
400 g parsakaalin nuppuja
2-3 sipulia
2 paprikaa
200 g fetajuustoa
2-3 tl kuivattua basilikaa

munamaito
6 dl maitoa
6 kananmunaa
1 tl suolaa
mustapippuria
4 dl juustoraastetta (200 g, esim. emmental)

Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi tai sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota jääkaapissa 15 minuuttia. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paloittele tuore parsakaali keitä nuput melkein kypsäksi (3-5 min) ja valuta tai höyrytä ne napakan kypsiksi. Jos käytät pakasteparsakaalia, anna nuppujen sulaa. Hienonna sipulit, suikaloi paprikat, kuutioi fetajuusto tai käytä valutettuja valmiskuutioita.

Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina leivinpaperille ja kaulitse tai taputtele taikina tasaisesti pellille jauhojen avulla, levitä taikinaa myös pannun reunoille asti. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 10 minuuttia tai kunnes taikinan pinta muuttuu mattamaiseksi.

Sekoita maidon joukkoon kananmunat ja suola, mausta pippurilla. Levitä esipaistetun taikinan päälle tasaisesti parsakaalit, sipulit, paprikat, fetat ja ripottele pinnalle basilikaa. Kaada päälle munamaito ja ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-35 minuuttia eli kunnes piirakka on saanut väriä ja munamaito on hyytynyt. Jäähdytä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa annospaloiksi. 

Vinkki: Voit käyttää munamaitoon myös kermaa, ruokakermaa, kermaviiliä tai näiden sekoituksia. Voit lisätä täytteeseen myös kypsää kanaa, kuten vuolukanaa tai kinkkusuikaleita. Myös lohi sopinee. Mikäli leikkaat piirakan pieniksi paloiksi, saa siitä sopivia näppipaloja buffetpöytään. Mikäli piirakka tarjoillaan ruokaisana tarjottavana esim. salaatin kera, voi yhdestä pellillisestä leikata maun mukaan joko 12-24 isoa annospalaa. Yleensä omat peltipalat leikkaan siihen n. 20-25 palan kokoon, olipa käyttötarve mikä tahansa.

Tämä on kyllä yksi ehdottomia lemppareita! Perunahiutaleiden sijaan voi hyvin käyttää perunamuusijauhetta, jota saattaa olla helpommin tai edullisemminkin saatavilla. Muusijauhe onkin siitä jännä tuote, että käytän sitä aika paljon leivonnassa, mutta en tee siitä koskaan ruoan lisukemuussia. Näppärä tuote, kannattaa kokeilla! Käytän yleensä leivonnassa mustaleima-emmentalia tai vähintään punaleimaista, jotta lopputuloskin on maistuva. Piirakan voi hyvin tehdä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa, kevyt lämmitys ennen tarjoilua kannattaa. Parasta se on kuitenkin juuri uunituoreena, kuten kaikki muutkin leivonnaiset. Suosittelen kokeilemaan, herkullista!

Fetaufot

 

Perunainen ufotaikina saa täytteekseen maukasta aurinkokuivatusta tomaatista, fetasta ja timjamista tehtyä täytettä. Nam!

Minulla oli mahdollisuus testata Rootyn uutta perunamuusijauhetta ja kokeilla siitä jotakin - muusia, ruokaa tai leivontaa. Valitsin luonnollisesti leivonnan ja mielessäni olikin heti pari reseptiä, joita kokeilla. Ensimmäinen ajatus oli tuunatut vatruskat ja toinen oli tämmöiset ufot, kyllä jotka nekin muistuttavat vähän vatruskoita. Rootyn perunamuusijauhe on maultaan hyvin perunainen ja aito, joten kuoresta tuli todella maukas. Leivontakursseillani tulee jonkun verran käytettyä perunamuusijauheita leivonnaisissa, kuten vaikkapa piirakkataikinoissa. Tätäkin reseptiä oppilaani pääsevät kokeilemaan huhtikuun lopussa olevalla helppojen kotileivonnaisten kurssilla.

24 kappaletta

taikina
1pss perunamuusijauhetta (*Rooty)
4 dl vettä
1 dl kylmää maitoa
1 tl suolaa
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
200 g fetajuustoa
70 g aurinkokuivattuja tomaattikuutioita
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria

voiteluun
1 kananmuna

Valmista taikina. Kiehauta vesi kattilassa, lisää kylmä maito ja suola. Sekoita perunamuusijauhe joukkoon. Anna turvota minuutin ajan. Sekoita joukkoon pehmeä, huoneenlämpöinen voi sekä jauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa, ettei taikina sitkisty. Anna jäähtyä, mikäli taikina on kuumaa. Valmista sillä välin täyte.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto haarukalla kulhossa. Nostele aurinkokuivattuja tomaattikuutioita öljyliemestä haarukalla fetan joukkoon, valuta enin öljy pois. Mausta seos reilulla tuoreella timjamilla. Sekoita tasaiseksi täytteeksi haarukalla.

Valmista ufot. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi isoksi levyksi. Ota taikinasta lasilla painaen 48 kappaletta taikinakiekkoja, kaulitse taikinaa tarvittaessa uudelleen, vältä vaivaamista, ettei taikina sitkisty. Lusikoi täyte tasaisesti 24 kiekolle pieniksi keoiksi. Nosta loput taikinakiekot kuoriksi, painele reunat sormilla kiinni. Painele haarukalla reunat kunnolla yhteen. Voitele pinta kananmunalla. Paista kiertoilmalla 175-asteisessa uunissa (tasalämpö 200c) n. 20 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja pohja saanut väriä. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Fetaufotaikina kaulittuna ja leikattuna, täyte jaettuna puolelle ufoista

Nam! Oli kyllä hyviä! Taikina on vähän vatruskatyyppinen ja täyte sopi hyvin pääsiäiseen, jolloin näitä perheelleni leivoin. Pidän erittäin paljon fetan ja aurinkokuivatun tomaatin yhdistelmästä, tuore timjami tuo siihen mukavaa syvyyttä. Halutessaan voisi laittaa myös vaikkapa basilikaa silputtuna. Aloituskuvassa on kananmunalla voitelemattomia ufoja, mutta suosittelen tosiaan voitelemaan pinnan, niin siitä tulee mukavan kiiltävä ja kaunis. Toinen vaihtoehto minulla oli voidella ne voisulalla paiston jälkeen, kuten vatruskoissa, mutta rasvaa en välttämättä halunnut tähän enää lisätä.

*Perunamuusijauhe on saatu näytteenä Rootylta

Leipäjuusto-puolukkapiirakka

Helpossa piirakassa maistuu puolukka ja leipäjuusto

Voileipäkakkukursseja on tullut pidettyä jo useampi vuosi ja koska suolaista syötävää on paljon, on kurssi kiva lopettaa kuitenkin jollain pienellä makealla. Niinpä kehittelin aikoinaan tämän leipäjuustoa sisältävän makean piirakan reseptin, jolloin se ainakin vähän pidemmän aasinsillan kautta osuu päivän teemaan. Ihana suomalaisuutta sykkivä herkku arkeen ja viikonloppuun! Tämäkin resepti on odottanut julkaisuvuoroaan jo vuosia, mutta laitan sen esiin nyt, kun tämän kevään voileipäkakkukurssi on pidetty. Ei paljastu ihan kaikki yllätykset.

12 palaa, 26 cm piirasvuoka

pohja
75 g voita
½ dl sokeria
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja (glut. vaalea jauhoseos)
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

täyte
200 g Kainuun leipäjuustoa
200 g puolukoita
3 kananmunaa
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Valmista pohja. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna edelleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne voi-sokerivaahtoon. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halk. 28 cm) jauhoja apuna käyttäen. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimalla tasolla 8-10 minuuttia.

Valmista täyte. Leikkaa leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Levitä puolet juustopaloista ja puolukoista piirasvuoan pohjalle. Vatkaa munat, kermaviili ja sokerit vispilällä keskenään. Valuta seos vuokaan. Ripottele päälle loput juustokuutiot ja puolukat. Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 30-35 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Paistoaika on pidempi, jos käytät pakastepuolukoita.

Jäähdytä haaleaksi ennen tarjoilua. Piirakan kaverina maistuu vaniljajäätelö tai –kastike, myös kinuski on sopiva lisuke puolukalle ja leipäjuustolle.

Herkullista, hyvää. Leipäjuusto sopii hyvin suolaiseen ja makeaan leivontaan, mutta myös ruoanlaittoon. Varsinkin nyt, kun Valio lopetti kotijuuston valmistuksen. Leipäjuuston perinteinen tarjoilutapa on kuutioituna upottaa kahviin, jolloin se muuttuu narskuvaksi. Jotkut saattavat kutsua leipäjuustoa juustoleiväksi, mutta minulle juustoleipä tarkoittaa leipäviipaletta, jolle on siivutettu vaikkapa edamia. 

Paistettu fetajuustokakku

Paistettu suolainen juustokakku pitää sisällään mm. fetaa ja ricottaa.

Tämä keväinen ja maukas piirakka on jo pidemmän aikaa ollut omassa reseptiarkistossani, reseptin alkuperäkään ei ole enää muistissa. Rapean keksipohjan päälle tehdään vaaleista maukkaista juustoista herkullinen täyte, mutta reseptin juju ovat vienosti mausteiset puolikuivatut tomaatit sekä pinnalle ripoteltava basilika, jotka nostavat piirakan uudelle tasolle. Joskus yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaimpia ja niin tälläkin kertaa. Piirakan pystyy valmistamaan laktoosittomana, sillä kaikkia juustoja on saatavilla laktoosittomana. Pohjan voi tehdä halutessaan gluteenittomana. Tämä piiras on takuuvarma hitti ja voisipa sitä tehdä vaikka kevään juhliinkin. Ihan parasta!

12 annosta / 22-24 cm irtopohjavuoka

pohja

200 g (glut.) digestivekeksejä

125 g voita

täyte

200 g fetajuustoa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

250 g ricottajuustoa

4 kananmunaa

3 rkl (lehti)persiljaa hienonnettuna

1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

¼ tl chilihiutaleita

puolikuivatut tomaatit

250 g terttuminiluumutomaatteja tms. minitomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

lisäksi

½ rku tuoretta basilikaa

Valmista puolikuivatut tomaatit. Levitä tomaatit leivinpaperoidulle pellille, lisää öljy ja mausteet. Kuivata 100-asteisessa uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ne ovat pinnalta kuivaneet mutta sisältä meheviä. Jätä odottamaan.

Valmista pohja. Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi, sekoita tasaiseksi. Painele leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin 30 minuutiksi.

Valmista täyte. Hienonna feta kulhossa haarukalla. Sekoita joukkoon juustot ja kananmunat, sekoita tasaiseksi ja lisää persiljasilppu, hienonnettu kevätsipulinvarsi sekä mausteet, sekoita ja tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää. Kaada seos kovettuneen keksipohjan päälle ja paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä. Siirrä piiras vuoasta tarjoiluvadille ja koristele puolikuivatuilla tomaateilla sekä basilikalla.

Niin hyvää! Fetajuusto toimii kyllä hyvin paistettavissa juustokakuissa. Tämä piiras on maultaan hyvin pehmeä ja tosiaan hauskan vivahteen tuovat tomaatit. Halutessaan tomaateille voi pirskottaa uunin jälkeen vielä hieman punaviinietikkaa, jolloin niiden hapokkuus korostuu. Toinen kokeilemisen arvoinen suolainen juustokakku on jo vuosien takainen parmesaanijuustokakku.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 10.4.2024 ja reseptillä ovat päässeet leipomaan myös kevään 2023 leivontakurssilaiseni.

Feta-oliivimuffinit

Suolaiset muffinit saavat makua fetasta ja oliiveista

Rakastan suolaisia muffineita! Niihin on helppo upottaa vaikka sun mitä jämiä kaapeista ja lopputulos on aina takuulla maistuva. Suolaiset muffinit valmistuvat myös vaivattomasti eikä aikaa kulu kohotteluuun tai odotteluun, kunhan vain sekoittaa ainekset ja paistaa.

12 kappaletta

taikina
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl sokeria
½ tl suolaa

täyte
n. 50 g fetajuustoa
8-12 kivetöntä kalamata-oliivia
muutama timjamin oksa
½ pieni punasipuli

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Laita (muffini)pellille valmiiksi paperivuoat. Mikäli käytössä ei ole muffinipeltiä, laita kaksi paperivuokaa päällekkäin. 

Valmista taikina. Sekoita jogurtti ja oliiviöljy kulhossa, sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet yhteen ja lisää seos kosteiden aineiden joukkoon. Nostele taikina nopeasti sekaisin isolla lusikalla sekoittaen.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto. Hienonna oliivit pieniksi kuutioiksi ja riivi timjami (tai voit hienontaa joko ruohosipulia tai persiljaa timjamin sijaan täytteeseen). Sekoita yhteen ja seos vielä taikinan joukkoon. Annostele taikina tasaisesti muffinipellin koloihin. Kuori ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Paina hieman punasipulia jokaisen muffinin päälle. Paista muffineita n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullan kullanruskeita. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Vinkki: Muffinit säilyvät jääkaapissa pari päivää rasiassa ennen tarjoilua.

Hyvää, helppoa ja herkullista! Fetan määrää ei yleensä tule sen kummemmin mittailtua, ripottelee pinnalle, sen mitä menee. Halutessaan täytteen ainekset voisi silputa pieneksi ja sekoittaa nopeasti taikinan joukkoon, mutta silloin muffinit kannattaa koristella vaikkapa tuorejuustopursotuksilla. Tällä reseptillä pääsivät kokkailemaan viime vuoden brunssikurssilaiseni.

Munakoiso-paprikaleivokset

Munakoiso-paprikaleivokset voi koristella joko annospaloina
tai leikkaamattomana leivoslevynä

Löysin joskus vuosikausia sitten Valion kierreselkäisestä reseptikirjasta hauskan kasvis"voileipäkakun" reseptin ja olen sillä muutaman kerran leiponut tarjottavaa, samoin olemme pari kertaa tehneet sillä voileipäkakkukurssilaisten kanssa tarjottavaa. Jatkossa resepti ei kyllä löydy enää ainakaan voileipäkakkukurssimateriaaleista, sillä hyytymistä tätä kakkunen vaatii oikeasti enemmän mitä kurssilla on koskaan aikaa, varsinkin kun kasvisten paahtamiseenkin menee oma aikansa. Mutta ajan kanssa, tämä resepti on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! Resepti on helppo veganisoida käyttämällä vaikkapa Mö kreikkalaista fetan tilalla ja hyydyttämiseen käy agar agar. Gluteenittomaksi saa vastaavasti käyttämällä gluteenitonta paahtoleipää, jota menee varmaankin kolmisen palaa enemmän tähän ohjeessa mainittuun verrattuna. Näistä olisi helppo tehdä myös kippoannoksia, leivän voisi murustella amouse bouche -kipon pohjalle, lusikoida päälle täytettä ja koristella. Silloin myöskään hyytymisaika ei ole niin kriittinen vaihe.

n. 24 palaa

6 viipaletta isoa grahampaahtoleipää

täyte
2 kpl (600 g) munakoisoa
4 kpl (500 g) vihreää paprikaa
3 liivatelehteä
1½ (350 g) palaa fetajuustoa
2 rkl vettä (sitruunamehua)

koristelu
½ dl pinjansiemeniä
1 dl persiljaa
½-1 rasiaa (250 g) kirsikkatomaatteja
¼ pala (50 g) fetajuustoa
tuoretta basilikaa tai persiljaa

Leikkaa munakoisot ja paprikat pitkittäin puoliksi. Poista paprikoista siemenet. Paahda 250 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes kasvisten kuoret alkavat tummua.  Siirrä kasvikset kulhoon ja peitä kelmulla. Anna jäähtyä vähän ja irrota kuoret, käytä apuna ruokaveistä raaputtamiseen. HUOM: Mitä tummemmaksi paahdat kuoret, sitä helpompi kuori on poistaa.

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Soseuta jäähtyneet kuoritut kasvikset sauvasekoittimella. Lisää valutettu feta. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Purista vesi liivatelehdistä. Liuota ne kiehuvan kuumaan vesitilkkaan (2 rkl) ja lisää liivateseos haaleana kasvisseoksen joukkoon sekoittaen. Anna täytteen hieman hyytyä, että sen voi levittää pohjalle (tai käytä irtoreunavuokaa).

Leikkaa leivistä reunat ohuelti. Levitä viipaleet tiiviisti vierekkäin (2x3 palaa) leivinpaperin päälle tarjottimelle, käytä irtoreunaa tai voit käyttää myös irtopohjavuokaa. Levitä täyte pohjalle. Peitä tuorekelmulla, käytä apuna cocktailtikkuja. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Paahda pinjansiemenet keskilämmöllä kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä. Ripota leivoslevyn pintaan hienonnettua persiljaa. Jaa 24 osaan. Koristele leivospalat kirsikkatomaatin puolikkailla, pinjansiemenillä, fetalla ja pienillä basilikan lehdillä.

Resepti: Valio, Leivotaan lämpimäisiä –kirja 2009

Nämä on kyllä tosi hyviä! Vihreitä paprikoita on ollut joskus ihan kunnon metsästäminen ja niiden hintakin on yleensä melko korkea, joten tämä ei välttämättä ole mikään edullisin tarjottava valmistaa. Suosittelen ehdottomasti tekemään nämä reunavuoalla tai kokoamaan koko kakun esim. 26-30cm irtopohjavuokaan, jolloin täytteen saa siististi paahtoleiville eikä lopputulos levahda. Muutamassa tunnissa on nopeimmillaan saatu kakku pöytään, liivatetta voi vähän lisätä, mutta luonnollisesti paras lopputulos syntyy yön yli rauhassa hyydyttämällä. Palat kannattaa leikata niin, että jokaisen leikkuuviillon jälkeen veitsi putsataan talouspaperiin ennen seuraavaa viiltoa, näin paloista tulee siistit. Paloiksi leikattuna koristelu on myös helpointa, silloin myöskään koristeet eivät kärsi leikkuuoperaatiosta. Koristetomaatit voi leikata pienellä teräväkärkisellä veitsellä, sahalaitakuviota keskelle tomaattia tökkien. On tähän olemassa koristeluveitsikin, joka minulta löytyy, mutta melkein näppärin tulee pikkuveitsellä.

Hatsapurit

Pannulla paistetut hatsapurit

Hatsapurit on vanha georgialainen perinneleipä, Suomessakin niitä on saanut vuosikausia, mutta tutuksi ne tulivat Ville Haapasalon hatsapurileipomon myötä ensimmäisenä koronakeväänä. Niinpä omakin matka kävi Puumalan satamaan muutaman sadan kilometrin päähän näillä juustoa tihkuvilla leipäsillä herkuttelemaan ja tapasin silloin itse Villenkin. Sen jälkeen hatsapureja on tullut leivottua itse ja syötyä vaikkapa Ilosaarirockissa Villen hatsapuribussista useaan otteeseen. Lähtee muuten isompikin nälkä, kun vetäisee yhden hatsapurin poskeensa! Perinteisessä hatsapurissa on siis puolet happamahkoa taikinaa ja toinen puolikas sulguni-juustoa. Hatsapureja opettelin leipomaan aikoinaan Marttojen georgialaisen ruoan kurssilla, jolla tehtiin paljon muitakin ihania reseptejä. Kuvat ovat kyseiseltä kurssilta.

4 kappaletta

taikina
4 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 9-11 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

täyte
200 g fetajuustoa
150 g mozzarellaraastetta
200 g sileää raejuustoa (keso)
1 kananmuna
n. 1 tl suolaa

öljyä paistamiseen

Valmista taikina. Liuota hiiva haaleaan veteen. Sekoita joukkoon suola, puolet jauhoista ja öljy. Vaivaa loput jauhot taikinaan vähän kerrallaan, kunnes saat aikaan pizzataikinaa muistuttavan pehmeän, ei liian löysän, taikinan. Vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia. Peitä kulho liinalla ja anna kohota 1,5 tuntia.

Tee juustotäyte. Murustele fetajuusto pieneen kulhoon, lisää joukkoon raastettu mozzarella (voit käyttää tuoremozzarellapalloja raastettuna tai kuivempaa valmista raastetta), raejuusto ja kananmuna. Lisää suolaa maun mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Valmista hatsapurit. Painele kuplat pois taikinasta, ripottele pöydälle hieman jauhoja ja nosta taikina pöydälle. Jaa taikina neljään osaan. Kaulitse tai venyttele käsin taputtelemalla taikinapalat n. 25 cm levyisiksi tasapyöreiksi kiekoiksi. Jaa täyte neljään osaan ja laita yksi osa täytettä kiekolle. Levitä täyte kiekolle niin, että reunaan jää 1 cm tyhjää. Kerää ja venytä taikinan reunat nyytiksi ja yhteen, ummista saumat. Painele nyytit hieman paistinpannua pienemmäksi levyksi.

Paista hatsapurit. Kuumenna (valurauta)paistinpannussa reiluhkosti öljyä. Laita hatsapuri saumapuoli alaspäin pannulle ja pistele haarukalla reikiä (ei ihan reunoille, ettei repeä). Paista keskilämmöllä n. 5 minuuttia per puoli, kunnes hatsapurit ovat saaneet kauniin värin. Vältä turhaa liikuttelua ja nostelua, ettei taikina päästä läpi täytettä. Lisää pannulle öljyä ennen kääntämistä tai voitele sudilla paistamaton puoli ennen kääntämistä. Leikkaa leivät neljään osaan tai pienempiin kolmioihin ja tarjoile lämpimänä.

Alkuperäinen resepti: Martat, Makumatka Georgiaan, 2021  

Hatsapuri täyttövaiheessa

Täytetty ja ummistettu hatsapuri odottamassa pannulla paistamista. Voisi paistaa myös uunissa,
jolloin käryttää vähemmän ja ei ole niin vaarassa vuotaa juustoa tai palaa.

Valmiit ja tarjolle kolmioiksi leikatut hatsapurit. Voisi jättää myös leikkaamatta.

Tämä kuva on vuodelta 2021 Puumalasta Ville Haapasalon alkuperäiseltä hatsapurikojulta. Parhaimman makuinen hatsapuri tähän mennessä, kun siinä on reippaasti väriä ja juusto kunnolla sulanutta. Taustalla Villen kirjoittama Georgia-ruokakirja, joka löytyy muuten omastakin keittokirjahyllystä.

Hatsapurit ovat kyllä suurta herkkua! Maukasta leipätaikinaa, valuvaa venyvää juustoa. Oikeasti hatsapureihin tulee sulguni-juustoa, mutta sitä on vaikea saada ainakin täältä Joensuusta. Ei ainakaan mistään "tavallisista" marketeista saa, etninen ruokakauppa Jana Market taitaa myydä, ainakin satunnaisesti, sitä. En ole itsekään koskaan sattunut sitä saamaan, toki käyn vähän liian harvakseltaan Janassa ostoksilla, vaikka sinne on vain pari korttelia matkaa. Kannattaa paistaa hatsapureihin hyvä väri ja liikaa ei kannata pannulla liikutella, ettei tule reikiä taikinaan. 

Uunissa hatsapurit on helpompi valmistaa, mutta silloin ainakin minun mielestäni vähän häviää maussa. Uunissa paistettuna hatsapurit paistetaan ummistuspinta peltiä vasten, jotta pinnasta tulee nätti. Paistettu hatsapuri voidellaan voisulalla. Myös avomallisena voi hatsapurin tehdä, jolloin nimi on adzaruli, ja silloin yleensä päälle rikotaan vielä kokonainen kananmuna paistumaan. Adzarulit ovat veneenmallisia.