Terveisiä taas Ilosaarirockista! Se on #kesänparasviikonloppu eli Ilosaarirock nyt! Omalta osaltani vietän rokkia jo 17. kertaa putkeen. Vastahan sitä ensimmäisen kerran teininä saapui alueelle isän kyyditsemänä ja aloitti ensimmäisen talkoovuoronsa rannekepisteellä. Sittemmin on tullut tutuksi niin järkkärihommat, check-in ja nämä kirjoitusjutut. Tälle vuodelle festari muutettiin kolmepäiväiseksi ja nyt perjantaina noin kello 18.30 mennessä olen kerennyt jo näkemään Happoradion ja kuulemaan myös Jenni Vartiaista samalla, kun olimme syömässä. Erityisesti tältä illalta odotan Insomniumin keikkaa, jossa veivataan Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Paljon on vielä viikonloppuna hyviä keikkoja edessä ja odotan innolla sitä, mitä viikonloppu antaa eteen.
Ensimmäisenä kuitenkin oli vaellettava koko festarialueen ympäri ja tutkailtava, mitä kaikkea on tarjolla. Ruokapuolihan se ruokabloggaria kiinnostaa ja niinpä kävin kurkkailemassa eri kojujen tarjontaa. Tosin jo Ilosaarirock 2017 -mobiilisovelluksesta olin bongannut parhaat jutut etukäteen ja niistä kirjoitin keskiviikkona Heilin ruokasivulle. Nyt voi tehdä täsmäiskuja mielenkiintoisiin paikkoihin ja myös VIP-teltta tuntuu tehneen muutoksia tarjontaansa aiempaan nähden. Tässäpä hieman rokkitunnelmia!
Muista hastagit #ilosaarirock #kesänparasviikonloppu #JNSfood
Ruokatarjoilu on keskitetty päälavan vastapäätä, Linnunlahti Campingin aitaa vasten, Tässä noin neljäsosa kojuista.
Vähän erilaisempaa tarjontaa niiden perinteisten festariruokien sijaan
Kävelyretkellä tuli bongattua kattavasti paikallista purtavaa ja maailman makuja. Kävin ystäväni kanssa syömässä tuttuun tapaan Kerubin ravintolassa, tällä kertaa valkoiset pöytäliinat olivat vaihtuneet festaripöytiin.
Ei joensuulaisia/pohjoiskarjalaisia festareita ilman piirakkaa!
Suomen paras Food Truck on toista kertaa Ilosaaressa ja mukana on viime vuonna miun sydämeni vieneet maa-artisokkaburgerit ja tietysti ihana Mikkolan Risto joukkoineen!
Joen Ruokaprihan myyntipisteeltä saa nyhtöhirveä ja poropullia!
Gastro rulla myy kebab- ja soijarullia
Viettelevä valkosipulintuoksu houkuttelee ruiskojulle ja ainakin näiden annosten nimet ovat lupaavia!
Jälkkäriksi lieksalaista artesaanijäätelöä!
Metelli-teltan anniskelualueelta löytyy pelkkiin viskeihin erikoistunut baari. Maailman savuisin viskikin löytyy. Uskaltaakohan maistaa?
Maailman parasta. Mitäpä sitä muuta maailman parhailla festareilla voisikaan tarjoilla? Rentolava näkyy taustalla, huomenna tuossa kuvasta oikealle jäävällä rannalla tehdään maailmanennätystä naku-uinnissa!
Kyrö Distillery Companyn toinen piste löytyy Kerubin pop-upin kupeesta. Ihanaa!
Kyrö panostaa myös ulkonäköön. Tämä houkutteleva kori olisi kiva myös omassa kodissa!
Ei Kerubin ravintolaa ilman huikeita bataattiraneja ja aiolia. Herkkua!
Kävimme syömässä Kerubin pop-uipissa Tähtiteltan kupeessa. Bataattiranet ei tosiaan petä koskaan ja joka ikisen festarivieraan kannattaa niitä maistaa ainakin kerran viikonlopun aikana.
Kerubin Jack Daniel's härkää, kesäsalaattia, paahdettua valkosipulipottua. Kastikkeessa Jaskaa.
Alkuruokia ei pop-upissa ollut tarjolla, mutta 250 grammainen härän entrecoté kyllä vei nälän. Kypsyys medium+ oli ihan passeli valinta puuhiilillä paahdetulle lihapalalle. Kastikkeessa olisi saanut olla vahvempi Jack Daniel'sin maku.
Jälkkäriksi mansikoita, mascarponevaahtoa, marsala-saiirappia ja mustapippurimanteleita. Juomana Panimo Honkavuoren Iloliemi, eli rokille varta vasten tehty luomupils. Toimii!
Maistoin jo reipas kuukausi sitten ensimmäisen kerran Ilolientä, eli Ilosaarirockin virallista nimikko-olutta. Olut on pantu Joensuussa, ei liene kahta kilometriä matkaa rokkialueelle. Tämä jälkkäri oli ihana lopetus aterialle, makoisaa mansikkaa ja pehmeää mascarponea. Marsala-siirappi oli niin hyvää, että siinä voisi uida.
Vitamiinit kohdillaan Kyrön Sainio-drinksussa. Tyrniä on käytetty Napuen valmistukseen ja samoin sitä löytyy runsaasti drinkistäkin. Kiitos ja nam!
Taustayhteisöni, So-Up on myös edustettuna rokissa ainakin yhden bloggaajan ja aitalakanoiden muodossa.
Instaan yritän saada tänään vielä kuvia, onnistuin nimittäin siirtämään puhelimesta KAIKKI kuvat mediakeitaan koneelle ja en pääse edes kirjautumaan tietokoneilta sähköpostitileihini googlen tietoturvasyistä. Ja tokihan ne varmuustarkistuksen kaikki muut laitteet ovat kotona ja tietty myös puhelimen latauspiuha... No, onneksi rokkia on vielä kaksi päivää jäljellä!
Nämä herkulliset muffinit suunnittelin aiemmin keväällä, kun kehittelin leivottavaa kansalaisopistolla pitämälleni kakkukurssille. Teimme muffineista paria eri versiota ja ne olivat oikein maukkaita suuntaan jos toiseen tuunattuina. Resepti on helppo ja nopea toteuttaa myös yllätysvieraille, sillä muffinien täytteeksi käy mitä vaan kaapista löytyy ja yleensä perusraaka-aineet löytyy aina kaapista (kermaviilinkin voi korvata vaikka maidolla). Jos valmistat muffineita juhliin, voit paistaa ne jo edellisenä päivänä ja laittaa yön yli jääkaappiin odottamaan tarjoilua, parhaita ne kuitenkin ovat pian paistamisen jälkeen.
12 kappaletta
125 g voita 2 kananmunaa ½ tl suolaa 200 g kermaviiliä 1 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta ½ pkt aurajuustoa 1 kevätsipuli varsineen n. 50 g aurinkokuivattuja tomaatteja 1 tl kuivattua timjamia n. 2 dl juustoraastetta
Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat, suola ja kermaviili kevyesti voin joukkoon vispilällä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan isolla lusikalla hämmentäen, älä vatkaa. Valuta öljyyn säilötyt aurinkokuivatut tomaatit (käytä valmista kuutiota tai hienonna tomaatinpalat pieneksi silpuksi), hienonna kevätsipuli varsineen pieneksi silpuksi ja murustele aurajuusto. Sekoita makuaineet taikinaan, lisää mukaan myös timjami. Jaa taikina 12 muffinivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta sekä halutessasi yrttiä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa haaleina. Muffinit kestävät hyvin jääkaapissa seuraavaan päivään.
Vinkki: Korvaa aurajuusto fetajuustolla tai muulla mieleisellä juustolla (raasta juusto tarvittaessa), vaihda tomaatti hienonnettuun paprikaan tai käytä mukana esim. hieman metwurstia. Makuaineita ei kannata käyttää liikaa, eli mittasuhteet on huomioitava. Samoin useat kosteat raaka-aineet yhdessä, kuten paprika ja aurinkokuivattu tomaatti, voivat löysyttää taikinaa liiaksi eikä se paistu kunnolla. Joten vanha sanonta ”less is more” pitää paikkansa leivonnassakin!
Aura-kasvismuffinit
Ihania! Todella nopeita tehdä ja maistuu hyvältä niin aamupalana, välipalana kuin iltapalana. Tai tarjottavana juhlapöydässä, illanistujaisissa, salaatin lisukkeena tai eväänä... Kokeilin laittaa osaan metwurstia ja hyvää oli niinkin, samoin paprikalisää testasin. Taikina jää ihan hitusen kiinni paperivuokiin, joten sitä ei kannata säikähtää. Ja nämä muffinit ovat mainio keino päästä eroon jääkaapin jämistä! Erilaiset juustot, leikkeleet, kasvikset, säilykkeet ja yrtit uppoavat näihin hyvin.
Muffiniresepti on julkaistu tämän viikon Karjalan Heilissä ruokapalstallani.
Karitsaa ja lammasta tulee syötyä lähinnä pääsiäisen seutuun, vaikka se on oikein oivaa ruokaa muulloinkin. Erityisesti karitsa valmistuu hyvin nopeasti, isommat paistit tai lammas muhivat syöntikuntoon muutamassa tunnissa. Tällä hetkellä kaupoista saa hyvin tuorelihaa, mutta onneksi sitä saa vähintään pakastettuna. Jos et ole vielä maistanut, niin nyt kannattaa! Lampaanlihalle hyviä makupareja ovat mm. rosmariini, timjami, valkosipuli, kahvi, minttu, fetajuusto ja raikas sitruuna. Herkuttelin pääsiäisenä niin perinteisellä hitaasti haudutetulla isäni marinoimalla lampaanpaistilla, mokkakastikkeella, valkosipulikermaperunoilla ja minttuhyytelöllä kuin näillä supernopeasti kypsyvillä sisäfileillä, joille keittelin kiireettä oman punaviinikastikkeen. Osa karitsanlihoista odottaa vielä pakastimessa tulevia kokkauskertoja, joten yksi fileepaketti on varsin riittoisa eikä hintakaan onneksi ole paha. Ja parhaimmillaan liha on lähellä tuotettuna!
2 annosta
marinadi karitsalle
4 karitsan sisäfileetä
½ dl rypsiöljyä
½ dl balsamiviinietikkaa
½ sitruunan mehu ja kuori
2 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
paistamiseen voita
tarvittaessa suolaa ja pippuria
Pyyhi fileet kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa puolikkaasta kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti fileiden joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että fileet maustuvat tasaisesti. Nosta fileet marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi, paista fileet runsaassa voissa nopeasti, noin minuutti, molemmilta puolilta. Nosta fileet vetäytymään folioon.
punaviinikastike
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl voita paistamiseen
3 rkl ruokokidesokeria (tai muscavadosokeria)
½ dl balsamiviinietikkaa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia viherpippureita
1 tl kokonaisia rosépippureita
3 laakerinlehteä
1 pll (7,5 dl) punaviiniä
7,5 dl lihalientä
(tummaa maizena-kastikesuurustetta)
2 rkl voita kastikkeen kiillottamiseen
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
bataattipyre
n. 700 g bataattia
3 rkl voita paistamiseen
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
nokare voita viimeistelyyn
Kuori bataatti kuorimaveitsellä ja huuhtele se. Pilko bataatti sormenpään kokoisiksi paloiksi. Kuullota kasvikset laakeassa kasarissa voin kanssa, kunnes ne saavat hieman paahteisen värin. Kaada bataattipalat kattilaan ja kaada päälle kaksi desiä kermaa sekä ripaus suolaa. Hauduttele miedolla lämmöllä kypsäksi, n. 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa kermaa, seoksen tulee näyttää keittyessään muhennosmaiselta eikä lillua nesteessä. Soseuta bataatti sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon nokare voita. Pidä kuumana tarjoiluun saakka, varo polttamasta pohjaan.
parsa
½ nippu tuoretta vihreää parsaa
merisuolaa myllystä
Huuhtele parsat juoksevalla vedellä. Taita parsaa tyvestä, jolloin kuiva puumainen osa napsahtaa poikki. Leikkaa kanta siistiksi. Kuumenna pienessä kattilassa vettä ja keitä parsoja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä juuri ennen tarjoilua. Kaada napakoiksi jääneistä parsoista vesi pois, etteivät ne kypsy liikaa. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla varresta.
Kokoa annokset: nosta lautaselle muutama parsa, nokare bataattipyrettä ja karitsanfileet. Kaada lautaselle fileiden juureen kastiketta. Mausta fileet tarvittaessa sormisuolalla ja mustapippurilla. Koristele annos parilla oksalla tuoretta timjamia. Tarjoile välittömästi.
Karitsan sisäfile, bataattipyre, parsa ja punaviinikastike
Tämä oli varmaan kaikkien aikojen onnistunein ateria, jonka olen koskaan valmistanut! Makua, rakennetta, väriä ja ulkonäköä riitti, lihaan sattui kerrankin sopiva kypsyys (medium) ja nälkäkin lähti. Tuo postauksen kansikuva on jaettu Instagram-tililläni jo heti pääsiäisen jälkeen ja itse ohjeet olivat Karjalan Heilin ruokapalstallani huhtikuun loppupuolella.
Tykkään marinoida käyttämäni lihat itse, jolloin saan niihin juuri haluamani maut ja voin välttää turhia lisäaineita. Marinadeihin kannattaa laittaa jotain hapanta, suolaista, makeaa ja aromikasta. Eli käytännössä hyvän pohjan luo öljy sekä happo sitruunasta ja/tai etikasta. Balsamico itsessään on mielestäni makeaa, joten tähän en erikseen laittanut esim. sokeriripausta, joka sopii marinadeihin oikein hyvin. Tuoreyrttien tilalla voi käyttää myös kuivattuja.
n. 500 g lihamäärän marinointiin
1 dl rypsiöljyä
1 dl balsamiviinietikkaa
1 sitruunan mehu ja kuori
4 oksaa tuoretta rosmariinia
10 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
Pyyhi karitsanlihat kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti lihan joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että lihapalat maustuvat tasaisesti. Nosta lihat marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi.
Hyvää oli! Käytin tällä kertaa karitsanfileitä, jotka ovat pieniä ja ohuita. Muutamassa tunnissa fileet ottivat hyvin makua marinadista ja paistettunakin lihoista tuli mukava sitruunainen ja yrttinen maku. Marinadi sopii myös ulkofileelle tai paisteille, myös lampaalle.
Kaikki ystäväni varmasti tietävät, että olen kastike-ihminen. Ra-kas-tan erilaisia kastikkeita ja niitä mieluusti keittelen itsekin. Tällä kertaa pääsiäiseksi valmistui useamman tunnin ajan punaviinikastiketta ja sitä tuli sen verran, että jäi myöhempiinkin kokkailuihin käytettäväksi. Vaikka kastikkeen tekeminen voi kuulostaa työläältä, ei se sitä lopulta ole. Hieman vaatii toki seisomista hellan ääressä hämmentelemässä, mutta muutoin se valmistuu lähes itsestään. Punaviiniksi sopii edullisemmatkin viinit, joten sitä viinikaapin kalleinta vuosikertaa ei soossihommiin kannata uhrata. Kannattaa kokeilla ihanan punaviinikastikkeen keittämistä itse!
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
Punaviinikastike kruunaa annoksen kuin annoksen! Tällä kertaa punaviinikastikkeen kaverina oli tarjolla karitsan sisäfilettä, bataattipyrettä ja parsaa.
Kastikkeet on kyllä miun juttu! Tämä oli niin hyvää, että lopulta dippailin loput parsat siihen ja taisinpa uittaa tarjoilukannusta vielä leipäpalaan loput kastikepisarat. Punaviinikastike sopii hyvin esim. pihvien aateloijaksi ja tuomaan lisämakua vaikkapa bolognese-kastikkeen joukkoon.
Oma suosikkirisottoni sisältää joko erilaisia sieniä tai vihreää tankoparsaa. Myös sipulia risotostani löytyy, sillä se tuo ihanaa makua riisipohjaan ja pyöristää makuja kivasti. Risottoon kuuluu olennaisena osana happoa tuova valkoviini, mutta halutessaan sen voi korvata kasvis-, liha, kala-, sieni- tai kanaliemellä, tarvittaessa joukkoon voi puristaa hieman sitruunamehua. Valkoviiniä ei tule käyttää kuin ensimmäisessä vaiheessa riisiin, muutoin sen maku jää liian teräväksi ja lopputuloksesta ei tule niin hyvä. Itse käytän yleensä alkoholitonta valkoviiniä risotossa, koska viinejä ei tule nautiskeltua tässä talossa muuten kuin korkeintaan kuohuvan muodossa.
Risoton valmistamisessa A ja O on koko ajan sekoittaminen, että riisi muhjuuntuu hieman. Samoin lientä lisätään vähitellen, jolloin sen määrän voi säännöstellä ruokaan sopivaksi. Mieluummin kuitenkin liian paljon kuin liian vähän! Lopussa joukkoon lisätään reilusti parmesaanijuustoa raastettuna, joka osaltaan tukevoittaa risoton rakennetta melkoisesti - juustossa kun ei voi koskaan säästellä. Halutessaan lopussa ruokaan voi lisätä myös voinokareen, lorauksen kermaa tai nokareen ranskankermaa, jos rakenne näyttää liian tiiviiltä. Tämä ei ole ehkä sitä aidointa italialaista, mutta maistuvaa joka tapauksessa. Ja ainahan keittiössä uuden kokeileminen on sallittua!
2 annosta
3 rkl voita 200 g tuoreita herkkusieniä mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä 3 rkl voita 1½ dl risottoriisiä (arborio) ½ sipuli hienonnettuna 1 dl (alkoholitonta) valkoviiniä n. 6 dl kasvis- tai kanalientä 75 g parmesaania raastettuna tarvittaessa ripaus merisuolaa
lisäksi valkosipulilla ja persiljalla maustettua broilerin filettä
Puhdista herkkusienet pienellä harjalla rapsuttamalla. Pilko ne jalkoineen kuuteen osaan. Kuori ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Raasta parmesaani. Kiehauta pienessä kattilassa vesi ja lisää siihen kasvis-, kantarelli- tai kanafondia, pidä liemi kiehuvana kokkailun ajan. Kuumenna kasarissa nokare voita ja paista sienet kovalla lämmöllä ruskeiksi, mausta mustapippurilla ja kevyesti suolalla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.
Putsaa kasari ja kuumenna siinä uusi reilu nokare voita. Kumoa risottoriisit kasariin ja kuullota ne kevyesti silputun sipulin kanssa, riisit ja sipulit eivät saa ruskistua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää kauhallinen kerrallaan kiehuvaa lientä riisin joukkoon ja sekoittele kermaisen rakenteen aikaansaamiseksi. Kun liemi on imeytynyt riisin joukkoon, lisää seuraava kauhallinen. Jatka näin, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente) ja rakenne on puuromaisen valuvaa. Lisää joukkoon raastettu parmesaani, mausta ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele risotto lautasille ja nosta päälle halutessasi paistettua ja siivutettua broilerin filettä. Koristele annokset tuoreyrteillä ja raastetulla parmesaanilla.
Vinkki: Herkkusienien sijaan voit käyttää ruokaan metsäsieniä, kuten kantarelleja tai herkkutatteja. Herkkutattirisoton mausteeksi käy loraus espressokahvia! Mikäli keittiöstäsi löytyy tuoretta timjamia, se sopii risottoon mainiosti.
Herkkusienirisoton kanssa tarjoilin yrteillä ja valkosipulilla maustettua broilerinrintaa
Oikein maistuvaa risottoa oli! Tykkään kyllä sienten ja sipulin mausta kovasti, eikä tuo broilerikaan hullumpi lisä ollut ruokaan. Risoton valmistaminen on kyllä taitolaji ja tunnustan, etten vieläkään tee sitä tarpeeksi valuvaksi ja ehkä toisaalta tarpeeksi al denteksikään. Hyvää se silti on. Kunnon risotto poikkeaa kyllä koulussa tarjoilluista nakki-hemapa-virityksistä kuin yö ja päivä. Eli pitkäjyväiset riisit voi risoton kohdalla unohtaa kaappiin ja ottaa käyttöön risottoriisin. Risottoriisiä saa nykyään pikkukaupoistakin ja paketti on to-del-la riittoisa. Niin ja risotto on mainio lisuke erilaisille ruoille, kuten broilerille tai lohelle, mutta se käy sellaisenaankin ateriaksi. Mikä on siun oma lempparirisottosi?
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani maaliskuun alussa.
Voikukansukuinen mustajuuri on maan alla kasvava juures, joka maistuu hienostuneen hempeälle. Makua ei kannata piilottaa vahvojen makujen alle, vaan nauttia sen herkästä pehmeydestä lähes sellaisenaan. Mustajuuresta irtoaa maitiaisnestettä, joka tummuttaa juureksen nopeasti. Tummumisen saa ehkäistyä sillä, että juuret kuoritaan juoksevan veden alla ja ne laitetaan välittömästi sitruunalla maustettuun veteen. Sitruunavedessä voi keittää mustajuuret, jolloin niihin tulee pieni kirpakkuus - mikäli et ole sitruunan ystävä, niin laita juuret kiehumaan uuteen maustamattomaan veteen. Tämä keitto oli oikein ihanan makuista ja vuohenjuustokreemi sopii siihen todella hyvin. Innoittajana kreemiin toimi ystäväni kanssa ystäväillallisille kokattu kokonaisuus "mustajuurta kolmella tapaa", jossa keitto valmistettiin mustajuuresta, päälle pikkelöitiin mustajuurta ja kokonaisuus kruunattiin pehmeällä mustajuuri-vuohenjuustokreemillä. Siihen vivahtava resepti löytyy täältä punajuuresta valmistettuna.
2-4 annosta
keitto
1 pkt mustajuuria (n. 300 g) ½ sitruuna vettä ½ kasvisliemikuutio 1 varsi tuoretta rosmariinia 2 dl kuohukermaa merisuolaa myllystä mustapippuria myllystä
vuohenjuustokreemi
½ dl kuohukermaa 1 varsi tuoretta rosmariinia n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa tarvittaessa ripaus suolaa
Pese, kuori ja huuhtele mustajuuret juoksevan veden alla. Laita ne kattilaan, jonne on puristettu puolikkaan sitruunan mehut. Mustajuuret tummuvat todella nopeasti, jonka takia ne pitää kuoria veden alla ja sitruunavesi estää myös tummumisen. Keitä mustajuuret kasvisliemikuutiolla sekä rosmariininoksalla maustetussa sitruunavedessä kypsiksi, noin 15 minuuttia. Valuta hieman keitinvettä pois, jos sitä näyttää olevan paljon. Poista rosmariininoksa ja mahdolliset irronneet lehdet ja aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan kuohukerma ja surauta vielä sauvasekoittimella kuohkeaksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita (pyöristä makua tarvittaessa pienellä määrällä hunajaa). Kuumenna keitto kiehuvaksi.
Valmista keiton poristessa vuohenjuustokreemi. Kuumenna kerma pienessä kattilassa kiehuvaksi rosmariininoksan kanssa ja anna keitoksen jäähtyä. Poista rosmariini ja sulata joukkoon pehmeää vuohenjuustoa. Tarvittaessa kuumenna kreemiä varovasti hellalla, jos vuohenjuusto ei sula muuten. Mausta tarvittaessa ripauksella suolaa. Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle lusikallinen kreemiä sekä pieni tupsu rosmariinia. Tarjoile välittömästi.
Keittoa riittää neljälle henkilölle alkupalana tai kahdelle hengelle pääruokana.
Maukas mustajuurikeitto ja saa lisämakua vuohenjuustokreemistä
Ihanaa! Niin pehmeän samettista ja maukasta! Tuo kreemi oli kyllä ihan älyttömän hyvää ja kuinka nopeasti saa jotain koristusta tehtyä tavallisen keiton pinnalle. Miksei se maistuisi muidenkin sosekeittojen pinnalle annosteltuna... Mie dippailin keittoon ruislastuja, jotka toivat mukavaa rousketta lopputulokseen. Lisukkeena maistuu myös hapankorppu tai hyvä leipä.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani toukokuun alussa.
Kurpitsakeitto saa makua vuohenjuustosta ja pekonista
Tätä keittoa teimme ystävieni kanssa jo syksyllä, kun vietimme kaveriporukan illallisia ystäväni kotona. Keitto oli tehty vain kurpitsasta, sillä jatkeeksi varatut perunat unohtuivat pöydälle. Tämä keitto oli kolmen ruokalajin ateriamme alkupala. Pääruoaksi nautimmenaudan paahtopaistia uunijuureksien ja pippurikastikkeenkera. Keitto oli ihanan makuista ja sopi keveytensä ansiosta oikein hyvin alkupalaksi. Keitot on kiva koristella jollain herkuilla ja tällä kertaa päälle päätyi kurpitsansiemenet, pekonisilppua ja vuohenjuustoa.
280 g pekonia 300 g hyvää vuohenjuustoa kurpitsansiemenet (ohje käsittelyyn täällä)
Kuori ja paloittele kurpitsa isohkoiksi lohkoiksi. Huuhtele kurpitsapalat. Laita kurpitsat kattilaan, lohko joukkoon kuoritut sipulit ja lisää valkosipulinkynnet kuorittuina kokonaisina mukaan. Mikäli haluat keittoon potkua, laita mukaan kuivattuja chilejä makusi mukaan (nämä olivat ystävieni kasvattamia) tai käytä 1-2 palkoa tuoretta chiliä. Poista tuoreista chileistä vaaleat kannakkeet ja siemenet, pilko ne isohkoihin paloihin. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Mausta keittopohja kasvisliemikuutiolla ja tuoreilla yrteillä. Anna porista liedellä, kunnes kurpitsat ovat kypsyneet, sekoita välillä ettei se pala pohjaan. Nouki yrttien rangat pois keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää mukaan tarpeen mukaan suolaa sekä reilusti mustapippuria. Kaada joukkoon ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa ja annostele lautasille. Koristele annokset paahdetuilla kurpitsansiemenillä, paistetulla ja valutetulla pekonilla (mausta suolalla ja pippurilla) sekä vuohenjuustokuutioilla. Halutessasi voit lorauttaa pinnalle vielä kevyesti hyvää oliiviöljyä.
Kurpitsakeitto maistuu vahvasti kurpitsalle. Ripotteeksi pinnalle sopii vuohenjuusto ja pekoni.
Herkullista oli! Maku ja rakenne oli todella pehmeä, sillä kurpitsa soseutuu hyvin hienojakoiseksi. Perunaa tämä ei edes kaivannut, mutta halutessaan sitä voi laittaa myös mukaan. Kurpitsana oli meillä ns. halloween-kurpitsa, talvikurpitsaksikin sitä taidetaan kutsua. Keiton voi tehdä myös myskikurpitsasta, jota on ympäri vuoden kaupoissa saatavilla. Halutessasi lihattoman version, jätä pinnalle ripoteltava pekoni pois. Tarvittaessa keiton makua voi pyöristää lorauksella hunajaa.
Ohraryynirieska tehdään rikotuista ohrasuurimoista, niistä syntyy myös ihana uuniohrapuuro
Kotona leivottu leipä, sämpylät ja rieskat ovat herkullisia ja sellaisia tulee leivottua usein, sillä samalla yleensä saa käytettyä hyödykseen erilaisia jämiä maitotuotteista kasviksiin. Tällä kertaa piimäpurkki meinasi vanhentua, joten päätin kokeilla rieskantekoa pitkästä aikaa, varsinkin kun niitä ohraryynejä löytyi kaapista. Ohraryynejä tuli ostettua talvella, kun mieleeni muistui koulussa tarjottu ihanan pehmeä ohrapuuro mehukeiton kera, jota onkin tullut sittemmin keiteltyä pariin otteeseen. Kaivelin tämän oheisen reseptin arkistoistani, resepti on alun perin lähtöisin mummoni reseptikokoelmasta. Maku oli juuri niin hyvä, kuin muistelinkin sen olleen, vaikka edellisen kerran sitä olin syönyt ehkä vuonna 2007. Rieska upposi syöjäkuntaan kuin lämmin veitsi voihin, ettei edes pakastimeen sitä hätävara-aamupalaksi riittänyt.
Rieska: Mittaa illalla ohrasuurimot ja piimä suureen leivontakulhoon, jätä kulho tekeytymään yön yli huoneenlämpöön hyvin peitettynä. Lisää seuraavana päivänä turvonneeseen suurimoseokseen loput aineet, sekoita tasaiseksi massaksi. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 250-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia eli kunnes pinta on tummapilkullisen ruskea ja taikina on kypsynyt. Tarjoile rieska hieman jäähtyneenä munavoin tai voinokareen kanssa. Rieska säilyy jääkaapissa useita päiviä.
Munavoi: Laita kananmunat pieneen kasariin ja mittaa päälle kylmää vettä, kunnes kananmunat peittyvät. Keitä kananmunia miedolla lämmöllä n. 8 minuuttia. Kaada vesi pois kasarista ja valuta päälle kylmää vettä, jäähdytä kananmunat. Kuori munat ja hienonna ne kulhossa haarukalla painellen, sekoita joukkoon pehmennyttä voita ja mausta suolalla. Tarkista maku ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Vinkki: kananmunien ei tarvitse olla täysin kypsiä munavoihin käytettäessä, vaan keltuainen saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.
Ohraryynirieska maistuu ihanalle ja toimii hyvin niin aamupalana kuin iltapalanakin.
Kylläpä oli hyvää! Maistui ihan mummon tekemältä ja varsinkin tämä herkku toi paljon hyviä muistoja mieleen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Joskus muuten Marttojen kurssilla tehtiin rouskurieskaa, idea oli samanlainen mutta taikinaan laitettiin huuhdeltuja suolattuja rouskuja (pakastetutkin käyvät), kunhan puristelee nesteet niistä hyvin pois ennen taikinaan lisäämistä.
Ohraryynirieskan resepti on julkaistu helmikuun alussa Heilin ruokapalstallani.
