Simppeli pizza

Yksinkertaisen maistuva pizza tarvitsee vain muutaman täytteen

Pizza on mielestäni herkullisimmillaan silloin, kun siinä on ohut pohja ja muutama laadukas, mutta maistuva täyte. Piirakat ovat sitten asia erikseen ja niille on oma paikkansa. Teen ulkomuistista ja käsituntumalla yleensä pienen pizzapohjan, joka riittää juuri ja juuri pellilliseen. Tällä kertaa täytteeksi päätyi basilikaa, kun puskaa piti harventaa ja polvijärveläisen LiPan juustolan Isoäidin juustoa, jota ostin mukaani Pizzeria Roihusta. Ja väriksi vähän punasipulia. Kyllä oli hyvää!

1 pienehkö pizza

2 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

ripaus suolaa

n. 4-5 dl vehnäjauhoja

hyvä loraus oliiviöljyä

tomaattikastiketta

extra mature cheddaria raastettuna

½ punasipuli ohuina siivuina

Isoäidin juustoa (tai mozzarellaa, fetaa, kotijuustoa)

paiston jälkeen basilikaa

halutessasi mustapippuria

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, lisää hiiva ja suola. Vispaa käsin hetki ja lisää mukaan osa vehnäjauhoista, sekoita tasaiseksi ja alusta joukkoon vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista, lorauta mukaan öljyä ja vaivaa tasaisen kimmoisaksi. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Taputtele taikina pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Lisää päälle tomaattikastiketta (huijasin ja käytin tomaattipyreen ja ketsupin sekoitusta), ripottele päälle vähän cheddaria ja revi päälle juusto sekä ripottele punasipulit. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on paistunut, mutta juusto ei ole vielä ruskistunut. Revi päälle tuoreita basilikanlehtiä ja rouhi mustapippuria, tarjoile pizza välittömästi. 

Taivaallisen hyvää! Pizza on kyllä näppärää, kun siihen voi upottaa kaiken mahdollisen, mitä kaapeista vain sattuu löytymään. Tällä kertaa tein kasvistäytteellä, vaikka olisi jääkaapissa ollut paketti parmankinkkuakin. Oma suosikkipizzani sisältää yleensä rucolaa tai basilikaa, hyviä juustoja (mozzarella, vuohenjuusto, LiPa) ja vaikkapa parmankinkkua. Pidän myös artisokansydämistä, oliiveista ja pekonista. Kun on päässyt maistamaan hyvää italialaistyyppistä, suomalaisittain jopa niukkaa pizzaa, on sellaista tehtävä myös kotona. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt tai tehnyt vanhaa suosikkiani kinkku-ananas-aurajuustoa. Niin ne ajat ja tavat muuttuvat... :) Mitä sinun suosikkipizzasi sisältää? Onko eroa siinä, millaista pizzaa syöt ravintolassa tai mitä teet kotona?

Hapankermakakku

Maukas ja mehevä kakku, erikoisesta nimestään huolimatta

Jääkaapissa nökötti kuohukermapurkki, jonka päiväys oli umpeutunut muutama päivä sitten. Haju- ja makutestin perusteella kerma oli vielä käyttökelpoista, joten kaivoin ikivanhan hapankermakakun reseptin kätköistäni. Tosin nimensä veroisesti, jos kerma olisi kerennyt jo vähän happamoitumaan, ei se olisi menoa haitannut. Lopputuloksena oli suussasulava kakku kahvin seuraksi. Kannattaa kokeilla, vaikka kerma olisikin ihan tuoretta. Netissä ruoanlaittajia ja leipojia mietityttää kokemukseni perusteella hyvinkin usein viimeiset käyttöpäivät, parasta ennen -merkinnät ja se, onko tuote kerennyt mennä jo pilalle. Vanhat hyvät keinot kunniaan: jos se näyttää hyvältä eikä siinä ole muutoksia, jos se tuoksuu raikkaalle ja jos se maistuu tai haisee normaalille, voi tuotetta käyttää huoletta. Kuitenkin kannattaa huomioida, ettei pakastinkaan pelasta pilaantunutta tuotetta tai raskaana oleville ja lapsille tai herkkävatsaisille vanhaksi menneitä tuotteita ei kannata tarjota. Keittiössä maalaisjärjen käyttö on enemmän kuin suotavaa eikä biojätepönttöä kannata ruokkia silloin, kun siihen ei ole aihetta.

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl suolaa

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

100 g voita sulatettuna

2 dl (hapanta) kermaa

2 kananmunaa

koristeluun tomusokeria

Siivilöi kuivat aineet kulhoon, lisää sulatettu voi ja kerma. Vatkaa taikinaa pari minuuttia sähkövatkaimella ja lisää kananmunat, vatkaa toiset pari minuuttia. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja tee nuolijalla keskelle taikinaa vako, että kakku kohoaa tasaisesti. Paista kakkua 180-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, on kakku valmis. Kumoa hieman jäähtynyt kakku tarjoiluvadille ja koristele halutessasi tomusokerilla.

Herkullista! Kakusta tuli mehevä ja maukas, muistutti mummolan kahvikakkuja koostumukseltaan ja maultaan. Sellainen oikea kunnon vanhanajan kakku! Mikäli kakkuun kaipaa lisää makua, voisi sitä tuunata vaikkapa kardemummalla, sitruunankuoriraasteella, suklaahipuilla tai tuhdimmalla vaniljalla. Mutta hyvin pärjää ilmankin :)

Kukkakaali-savuporokeitto

Sametinpehmeä kukkakaali-savuporokeitto

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, teen keittoja aivan liian harvoin ja kun teen, ne ovat yleensä sosekeittoja. Tällä kertaa lempeä kukkakaali sai rinnalleen vahvaa savuporoa. Keitto oli sametinpehmeää ja hyvin maukasta, rinnalle sopi hyvin palanen näkkileipää. Lisäksi ruoka valmistui hetkessä, samalla kun tein muita keittiöhommia. Näppärää!

2 annosta

500 g kukkakaali

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 rosmariininoksa

(1 kasvisliemikuutio)

vettä

100 g savuporotuorejuustoa

(1 dl kermaa)

suolaa

mustapippuria

koristeluun timjamia

Irrota kukkakaalista suojalehdet ja kova kanta, pilko kukkakaali palasiksi. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Laita kasvispalat sekä oksa tuoretta rosmariinia kattilaan ja peitä kasvikset juuri ja juuri vedellä. Lisää joukkoon halutessasi kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsäksi ja nouki yrttioksa pois kattilasta. Soseuta keitto samettiseksi. Lisää savuporotuorejuusto sekä lisää tarvittaessa kermaa, mikäli keitto on liian sakeaa. Anna juuston sulaa ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa sekä pippuria. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoile.

Olipas makoisaa! Keitossa oli hyvin makua savuporon ansiosta ja keitto oli ehkä elämäni samettisinta koostumukseltaan. Rosmariini komppaa hyvin poron makua, molemmat kun ovat vahvoja ja maanläheisiä makuja. Alunperin suunnitelmissani oli laittaa mukaan perunakin, mutta eipä sellaisia kaapista löytynyt. Hyvä niin, sillä ei tämä perunaa kaivannut ollenkaan. Kasvisversion saat käyttämällä vaikkapa valkosipulituorejuustoa.

Nutellapulla

Näyttävä ja herkullinen nutellalla täytetty tähtipulla

Viime aikoina netissä on liikkunut paljon reseptejä, joissa käytetään hasselpähkinä-kaakaolevite Nutellaa. Nutella onkin herkullinen tahna, jota voi käyttää monella tapaa ja itse olen käyttänyt sitä mm. lettujen ja vohveleiden täytteenä, kakuntäytteissä tai sellaisenaan keksin päällä. Uusimpana hittireseptinä blogeissa ja leivontaryhmissä on tehty Nutellalla täytettyä tähtipullaa. Tähtipulla on erittäin näyttävä ja yllättävän helppo valmistaa. Pullataikina taipuu nätisti täytteen kanssa kranssimalliin ja lopputulos on hieman nyhtöpullan ja sticky bunin yhdistelmä, eli pullan keskusta on mehevän tahmeahko. Reseptin jälkeen on vaihekuvia, jotka helpottavat pullan muotoilussa. Pullaresepti on julkaistu myös viikonlopun Karjalan Heilissä, jossa lupasin kuvalliset ohjeet löytyvän blogistani.

1 tähtipulla

2,5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
75 g voita
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
½ prk Nutellaa
kananmunaa voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (kuivahiivaa käytettäessä hieman lämpöisemmäksi) mikrossa isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Vispaa joukkoon noin puolet vehnäjauhoista ja alusta joukkoon loput jauhot sekä sulatettu voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna pullataikinan kohota leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja ota siitä ison ruokalautasen avulla neljä pyöreää taikinapalaa. Mikäli taikinaa jää yli, tee niistä vaikkapa pikkupullia. Laita yksi taikinapyörylä leivinpaperille ja levitä päälle nutellaa, jätä reunasta 1cm vajaaksi. Asettele päälle seuraava kerros taikinaa ja nutellaa, toista vielä kerran ja jätä päällimmäinen pullalevy ilman nutellaa. Nipistele pullalevyt hyvin kiinni toisiinsa. Aseta keskelle pullaa juomalasi, paina sillä ympyrä keskelle ja leikkaa levyyn 16 viiltoa lasista lähtien. Ota molempiin käsiin vierekkäiset pullapalat ja kieritä vasenta palaa vasemmalle kierteelle ja oikeaa oikealle. Taita kierteiden päät pullan alle ja toista loppujen palojen kanssa samalla tavalla, anna pullan kohota puoli tuntia. Voitele pullaosat kananmunalla ja paista 175-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 20-30 minuuttia. 

Ihanaa! Pulla on todellakin herkullisen makuista ja ihanaa vaihtelua vaikkapa laskiaisen jälkiruoaksi perinteisten laskiaispullien tilalle. Tein kaksinkertaisen taikinan, joten pyörittelin lopusta taikinasta muutaman pikkupullan ja osasta tein nutellatäytteisiä kierrepullia paperivuokiin. Näin samalla vaivalla sai helposti vierasvaraa pakastimeen ja lämpimäisiä lähetettyä myös perheelle. Nutellapullasta on olemassa useita versioita ja eri blogeista ja YouTubesta löytyy myös videoreseptejä aiheesta. Pullan voi täyttää myös vaikkapa perinteisellä korvapuustitäytteellä tai sen voi säveltää omien mieltymystensä mukaiseksi kaapista löytyvistä aineksista.

Kohonnut pullataikina

Teen pullataikinan mieluiten yleiskoneella, jolloin taikinaan saa kunnolla sitkoa. Taikinan voi alustaa myös käsin, jolloin siihen menee hieman enemmän aikaa. Yleiskoneeni on perintönä saatu aarre, yli 30-vuotias sukutalostamme löytynyt, takuukuitin mukaan jouluksi 1982 lahjaksi ostettu laite. Kenwoodin väri on punaoranssi ja siinä on hieman tummanruskeaa väriä luomassa kontrastia. Olen nimennyt koneen värityksensä mukaisesti Rouva Retroksi ja se onkin oikea silmänilo ja väriläikkä mustavalkoisessa keittiössäni. Koneeseen on olemassa myös lisäosia ja se toimii edelleen kuin unelma, vaikka ikää on leipojaakin enemmän. Kuvan yleiskoneestani löydät CK:n Facebook-sivulta. Pullanteossa minulla on apuna silikoonimatto, kirpparilta löytynyt taipuisa lasta ja kaulin. 

Pullataikinasta otetaan lautasen avulla pyörylöitä

Hyvästä pullataikinasta on helppo kaulita ja leikata tarvittavan kokoinen taikinapala leivontaa varten. Kannattaa huomioida, ettei silikoonista leivinalustaa saa viillellä terävillä esineillä, ettei se mene pilalle. Sen takia käytän tavallista ruokaveistä apuna.

Nutellaa levitetään hyvä määrä pullalevyille

Tämä täyttäminen ja pullan reunojen yhdistäminen nipistelemällä on ehkä se vaikein vaihe. Saa olla tarkkana, että pullalevyt osuvat kohdikkain ne eivät kutistu käsiteltäessä. Koin helpoimmaksi tehdä pullan suoraan leivinpaperille pellille, jolloin sitä ei tarvitse nostella erikseen. On myös tärkeää, että pullalevyt ovat mahdollisimman ohuita, jolloin kerroksista tulee kauniita ja pullasta ei tule ihan jättikokoista.

Pullaan tehtävät viillot ovat tärkeät

Pullan ulkonäköön vaikuttava tekovaihe on tämä, eli pullaan viiltojen tekeminen. Lasin saa painaa kunnolla keskelle pullaa. Minä leikkasin ensin pullalevyn neljään osaan ja isot sektorit vielä kolmeen osaan. Näin saa yhteensä 16 palaa pullaa, joita lähdetään kieputtamaan tangoiksi. Tein viillot terävällä keittiöveitsellä, mutta seuraavalla kerralla käyttänen teräviä keittiösaksia. Pullataikina venyi ja liukui jonkun verran, sillä yksi levyistä jäi liian paksuksi ja täyte on sen verran liukasta, että lopputulos ei ollut ihan siisteimmästä päästä. Myös Nutella valuu hieman ulos ja sotkee kädet. Sen takia itse kieputteluvaiheesta ei ole erillisiä kuvia, koska olisi pitänyt koko ajan olla pesemässä käsiä ja ottamassa valokuvia. Mutta siis vierekkäiset pullapalat otetaan käsiin, vasemman käden palaa pyöritetään spiraalille vasempaan suuntaan ja oikean käden pullapalaa oikealle. Sitten pullapalojen päät nipistetään yhteen ja taitetaan nätisti sakaroiden alle.

Viilletyistä pullapaloista kieputetaan tangot, jotka solmitaan yhteen

Kohottamista, kananmunavoitelua ja paistoa vaille valmis pulla! Kuten kuvasta huomaa, Nutellaa oli lopulta niin pellillä kuin pullallakin. Onneksi pahimmat kököt sai putsattua pullasta pois ja kananmunalla voitelin vain pullaosiot, ettei enää voiteluvaihe sotkisi Nutellaa pitkin poikin. Ja onneksi kohotus+paisto peitti myös kaikkein pahimmat kauneusvirheet ja lopputuloksesta tuli kuin tulikin lopulta ihan nätti, vaikka ensikertalaisena kammotti hieman :) Joko sinä olet kokeillut tätä? Jos et, niin nyt kannattaa laittaa pullataikina kohoamaan!

CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)

Pinaattipasta

Pinaattinen pastakastike maistuu herkulliselta!

Pinaatti on kaunis kasvis, jonka tummanvihreät lehdet houkuttelevat shoppailijaa valitsemaan pinaattirasian ostoskorin täytteeksi. Nykyään pinaattia saa helposti tuoretuotteena pienemmistäkin kaupoista, eikä tarvitse aina valita pakastealtaan pinaattipussia. Tuoreena pinaattia voi käyttää salaatteihin, kypsennettynä taas vaikkapa pinaattikeittoon, lettuihin tai kastikkeisiin. Kannattaa huomioida, että kypsennettäessä pinaatti painuu kasaan ja litrasta pinaatinlehtiä jää kypsennettynä noin desilitra. Useimmiten kaupassa myytävät pinaattirasiat painavat 70 grammaa, joten se on sopiva määrä kahden ruokailijan kastikkeeseen tai litran lettutaikinaan. Pinaatti sisältää maistuvassa muodossa elimistölle elintärkeää rautaa, mutta sen imeytymistä vaikeuttaa korkea oksaalihappopitoisuus. Sen takia kannattaakin käyttää pinaatin kanssa maitotuotteita, joka edistää myös kalsiumin imeytymistä. Tuttu juttu raparperista, eikös!

2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
70 g tuorepinaattia
2 dl kuohukermaa
ripaus muskottipähkinää
merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä
1 dl basilikanlehtiä
(3 rkl levittyvää vuohenjuustoa)
250 g fettucine-tuorepastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit pienessä öljytilkassa paistinpannussa ja lisää pannulle huuhdotut pinaatinlehdet. Sekoittele pinaattia pari minuuttia pannulla, kunnes se on painunut kasaan. Mausta pinaattiseos ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja mustapippuria. Kaada pannulle kerma ja anna kiehahtaa. Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen nokareen pehmeää vuohenjuustoa, joka sopii hyvin pinaatin makupariksi. Lisää pinaattikastikkeeseen juuri ennen tarjoilua hienonnettu basilika, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä sillä välin tuorepasta suolalla maustetussa vedessä al denteksi, eli noin kaksi minuuttia. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon, koristele basilikanlehdillä ja tarjoile välittömästi.

Kylläpä oli herkullista! Olen tykästynyt taas hieman enemmän kasvispainotteisiin ruokiin, kun kokkailen kotonani. Arkisin syön lähestulkoon aina lounaalla lihaa ja viikonloppuisin on mukavaa syödä sitten jotain muuta. Myös juustot, erityisesti vuohenjuustot, houkuttelevat. Pinaattia on tullut käytettyä koko elämänsä ajan aivan liian vähän ja nyt pitää korjata asia. Mikäs olisi parempaa, kuin rapeareunaiset pinaattiletut herkullisten lisukkeiden kanssa... Kesäisin toki korvaan pinaattia mummolan pihalta löytyvällä nokkosella, jota on tullut ujutettua niin sämpylätaikinaan kuin keittoihinkin. Tällä hetkellä nokkosmuussia on pakastimessa pinaattipussin vieressä, sulassa sovussa. Pinaattipasta on julkaistu myös Karjalan Heilissä, jossa pidän ruokapalstaa.