Rukiiset porotortut

Rukiiset porotortut ovat täynnä makua. Helppo taittelu takaa palamattomat
kulmat ja mehevän lopputuloksen.

Näiden rukiisten porotorttujen resepti on miulla ollut jo kauan aikaa, alunperin lienee kulkeutunut minulle kansalaisopiston joululeivontakurssin kautta joskus ammoisia aikoja sitten. Nyt olen itsekin jakanut tätä omilla joululeivontakursseilla jo vuosikausia eteenpäin. Mitäpä sitä hilloamaan hyviä reseptejä vain omassa käytössä, kun muutkin voivat niillä leipoa. Viimeisimmän kerran tällä reseptillä leipoivat lauantaiset leivontakurssilaiset ja kylläpä tuli taas herkkua! Kuvassa on siis kurssilaiseni tekemät leivonnaiset, omien tekemieni torttujen kuva on niin vanha ja pieneksi kutistunut eikä alkuperäistä löydy, ettei sitä oikein kehtaa blogiin enää laittaa.

vähintään 24 kappaletta

taikina

250 g voita

250 g maitorahkaa

2 ½ dl ruisjauhoja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

täyte

100 g poron (tai härän) kylmäsavupaistia

200 g yrttituorejuustoa

2 dl (100 g) juustoraastetta

ripaus pippuria

voiteluun

kananmuna

Valmista taikina. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin rahka. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina juuri ja juuri sekaisin. Pane taikina noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan. Kaulitse taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi, käytä kaulinnassa apuna vehnäjauhoja. Taita levy kolmin kerroin ja kauli uudelleen vielä kaksi kertaa aina kolmin kerroin taittaen. Poista ylimääräiset jauhot taitosten välistä pullasudilla. Kääri taikina muovikelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Taikina on helposti käsiteltävää ja kaulittavaa, kaulitsemiseen tarvitaan
hyvin vähän jauhoja. Myös kerroksittain kaulinta on helppoa.

Valmista täyte. Hienonna poro pieneksi rouheeksi ja sekoita tuorejuuston sekä juustoraasteen kanssa. Mausta täyte pippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä kylmäsavuporo on itsessään suolaista. Halutessasi voit lisätä täytteeseen yrttejä tuomaan makua ja väriä.

Muotilla on helppo leikata sopivan kokoiset taikinaneliöt.
Voit tehdä muotin myös leivinpaperista mittaamalla.

Tee tortut. Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla n. 36x54cm kokoiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta 9x9cm neliöitä (tai käytä neliönmallista muottia tai torttumuottia). Tee neliöiden kulmiin viillot kohti keskustaa, jätä keskusta kokonaiseksi. Levitä täyte keskelle ja taita joka toinen sakara kohti keskustaa tai tee kuten kuvassa: käännä vastakkaiset kulmat keskelle ja annostele täyte keskelle. Nipistä taitoskohta kunnolla kiinni. Halutessasi voit painella sakarat myös ennen täytteen laittamista tai muotoilla tortut muun muotoisiksi. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa alatasolla n. 10-12 minuuttia, eli kunnes ne saavat hieman väriä. Tarjoa tortut haaleina.

Paitsi että tässä on se ikivanha kuva!

Nämä on tosiaan omia suosikkejani. Tuo ohje on monia monituisia kertoja hyväksi havaittu niin omassa seurassa kuin kurssilaistenkin toimesta. Täytettä voi varioida vaihtamalla tuorejuuston makua ja poron tilalla voi käyttää muita leikkeleitä - tai korvata kasviksilla. Sen verran olen huomannut, ettei poroksi kannata käyttää sitä savustettua murua, sillä se on todella suolaista ja hajoaa muhjuksi, tässä on kivempaa leikkeleestä leikattu rouhe. On myös näyttävämpää niin. Muotti on jostain löytynyt 8x8 cm neliö, johon kuuluu painostanssi mukaan. On siis joku leivosmuotti varmaan enemmän, mutta mie käytän sitä enemmän näin.

Porovoileipäkakku

Porovoileipäkakku koristellaan kylmäsavuporoleikkeleellä, karhunvatukoilla ja timjamilla

Kun voileipäkakkua tekee mieli, sellaista on tehtävä! Voileipäkakkujen valmistaminen on ihanaa ja oikeasti tosi helppoa, vaikka moni ehkä arasteleekin niiden tekemistä. Voileipäkakuissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan keksii yhteensopivia täyteyhdistelmiä ja kuorrutuksia. Tällä kertaa porokakku oli työlistalla ja siitä tuli melko perinteinen, ilman erityisempää hienostelua ja oikeastaan niistä aineksista, joita kotoa sattui silloin löytymään. Kylmäsavupororouhe itsessään on hyvin vahvaa maultaan, joten se vaatii myös muilta täytteiltä tukea. Piparjuurikin sopisi porokakun mausteeksi oikein mainiosti. Ehkäpä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

n. 10 annosta

n. 13 siivua paahtoleipää
200 g kermaviiliä
200 g maustamatonta tuorejuustoa

porotäyte
2/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
100 g kylmäsavupororouhetta
1 pieni punainen suippopaprika
1 maustekurkku
1/3 ptt ruohosipulia
mustapippuria

kurkkutäyte
1/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
1 pieni kurkku
1 dl hillosipuleita
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl juoksevaa hunajaa

kostutus
1 dl vettä
½ sitruunan mehu

kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa

koristeluun
poron kylmäsavupaistia
karhunvatukoita
puolukoita
tuoretta timjamia

Sekoita ensin isossa kulhossa tuorejuuston joukkoon kermaviili ja vatkaa seos vispilällä tasaiseksi. Siirrä seoksesta n. 1/3 eli 5 rkl seosta pieneen kulhoon. Sekoita kostutusliemen vesi ja puristettu sitruunamehu yhteen ja jätä odottamaan.

Porotäyte, iso kulho. Sekoita tuorejuusto-kermaviiliseoksen joukkoon vajaa pussillinen pororouhetta ja sekoita tasaiseksi. Hienonna paprika pieniksi kuutioiksi ja mikäli silppu on kovin kosteaa, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Hienonna maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja valuta sekä kuivaa kuutioit kunnolla, ettei täyte kostu liikaa. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset porotahnan joukkoon. Mausta reilulla pippurilla ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria makua taittamaan. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Voileipäkakun reunoja voi koristella yrteillä. Itse pidän hennosta koritelusta.
Kakun vasen reuna otti osumaa valmiina koristellessa eikä pinta enää tasoittunut kauniiksi.

Kurkkutäyte, pieni kulho. Raasta pieni kurkku karkeaksi raasteeksi ja jätä siivilään valumaan. Painele kurkkuraasteesta ylimääräiset nesteet pois. Sekoita kuiva kurkkuraaste kermaviili-tuorejuustoseokseen. Hienonna hillosipulit pieneksi silpuksi ja sekoita täytteeseen. Mausta lorauksella hunajaa, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.

Leikkaa 12 leipäsiivun reunat pois ohuelti. Vuoraa 1.5l pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla niin, että kelmua roikkuu reilusti vuoan reunojen ulkopuolella. Asettele pohjalle kolme viipaletta leipää ja tarvittaessa tiivistä lisäämällä ohut suikale leipää, jos pohja ei peity. Kostuta kevyesti kauttaaltaan sitruunavedellä. Levitä päälle puolet porotäytteestä. Levitä päälle kolme palaa leipää, tiivistä tarvittaessa pienellä siivulla leipää, kostuta ja levitä päälle koko kurkkutäyte. Peitä täyte leivillä, tiivistä ja kostuta. Levitä päälle loput porotäytteestä. Levitä päälle peittävä, kakun pohjaksi tuleva kerros leipää ja tee tarvittaessa lisäpala. Kostuta hyvin kevyesti. Nosta tuorekelmut kauttaaltaan kakun päälle ja kääri kakku tiiviisti kelmuun. Laita jääkaappiin maustumaan kevyen painon alle mieluiten yön yli, mutta muutama tuntikin riittää.

Kuorrutuksen levittämisessä hyvä apu on
pienikokoinen palettiveitsi

Kuorruta kakku. Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon lusikallinen tai pari ranskankermaa, että saat helposti levittyvän massan. Mausta suolalla. Poista kakku kelmuista ja kumoa tarjoiluvadille. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai veitsellä kauttaaltaan kakun päälle, tee mahdollisimman tasainen pinta. Koristele kakku poroleikkeleruusukkeilla, tuoreilla karhunvatukoilla ja puolukoilla sekä timjaminoksilla mielesi mukaan. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Leikkaa kakku sahalaitaveitsellä tarjoillessa.

Voi kuinka hyvää porovoikkari olikaan! Kokonaisen pororouhepussinkin tähän olisi voinut käyttää, mutta silloin vaarana on hieman liian suolainen lopputulos. Tuoreen sipulin sijaan laitoin hillosipulia, koska tekeytyessään tuore sipuli muuttuu melko pistävän makuiseksi ja hallitsevaksi. Lisäksi hillosipulin kevyt etikkaisuus sopii hyvin suolaisen poron voimakkuutta taittamaan. Tykkään tehdä tällä tyylillä täytteet, että ensin pikkukipossa pohja sekaisin, sitten eri kipoissa makuaineet mukaan. Myöskin tulee hyvä määrä täytettä yhteen leipävuokaan kasatessa. Koristelun suhteen olen minimalismin ystävä ja pidän hennosta, herkästä koristelusta enkä halua peittää koko kakun pintaa koristeilla. Tämä voileipäkakku on "miun näköinen" ja pidän sitä oikein onnistuneena. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 27.11.2021

Hapanjuuriblinit poromoussella

Vehnäjuurella hapatettu blinitaikina, lisukkeena poromoussea, suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa

Blinit ovat kevään ruokaa parhaimmillaan! Ne ovat täyttäviä, rapeita, tihkuvat voita ja saavat kaverikseen kaikkia ihania täytteitä oman maun mukaan. Omia suosikkitäytteitäni ovat ehdottomasti sienisalaatti, hunaja, smetana, suolakurkku ja tämänkin postauksen tähti, poromousse. Useana vuotena blinikausi alkaa pikkujoulukaudella, kun niitä pääsee maistamaan ensimmäisen kerran. Sitten kausi jatkuukin pitkälle kevääseen niin kauan, kun niitä muistaa itse paistaa tai saa nauttia jossain. Vaivannäköä blinit hieman vaativat, sillä parhaimman taikinan saa, kun laittaa sen tekeytymään jo edellisenä iltana ennen herkuttelua. Mikäli haluat kokeilla hiivataikinalla tehtyjä blinejä, klikkaa tuota linkkiä. Sekin on oikein hyvä resepti, mutta alla on vielä sitäkin parempi.

n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä

illalla:

120 g aktiivista vehnäjuurta

180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)

2 dl piimää

ennen paistamista:

1 dl olutta

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

kirkastettu voi:

250 g normaalisuolaista voita

Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan liikuttamista, ettei kuohkeus laske.

Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.

Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim. pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois biojätteessä. 

Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä, sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia täytteitä.

Poromousse

Poromousse:

200 g ranskankermaa

100 g kylmäsavustettua pororouhetta

½ pieni punasipuli

½ punttia persiljaa

½ rkl rosépippureita murskattuna

mustapippuria

½ rkl juoksevaa hunajaa

½ dl pakastepuolukoita

Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.

Blinit kylmäsavuporomoussella, seassa myös vähän puolukoita

Tästä ei kyllä ruoka parane. Mie tein tosiaan testierän myös hiivataikinaa ja kyllä voiton vei ehdottomasti hapanjuureen tehdyt blinit, niissä oli syvempi maku ja ne myös ruskistuivat kauniimmin sekä olivat paljon kuohkeampia. Toki hapanjuuriblineissä oli käytetty myös pelkkää tattaria, joten siitäkin tuli varmaan pieni makuero, vaikka hiivataikina oli astiassa tummempaa. Poromousse oli ihanan tasapainoista, sillä vahvaa poroa tasapainotti kirpeä puolukka ja kokonaisuuden pyöristi hunaja, joka oli ehkä paras lisäyskeksintö ikinä. Kattaukseen pääsi ensimmäistä kertaa asuntokauppojen yhteydessä myyjiltä saatu kultareunainen juhla-astiasto, joka kruunasi harmaan maanantain bliniaterian juhlaksi. Blinipannut tosiaan pitäisi kaivaa esille useammin!

Resepti on julkaistu ensimmäistä kertaa viikonlopun Heilin ruokapalstallani.

Poromousse

Puolukalla ryyditetty poromousse tarjoiltiin herkullisten blinien kanssa

Poro on erittäin herkullinen raaka-aine ja varsinkin kylmäsavustettuna sitä riittää melko pienikin määrä tuomaan rutkasti makua ruokiin. Tällä kertaa pororouhepussista osa sujahti ranskankerman joukkoon ja maustamaan blinitäytettä. Ehkä suosituin porotahnani kääriytyy tuulihatturullan sisään, mutta tällä kertaa hieman erilainen versio tosiaan syntyi puolukan kera. Miksi en ole aiemmin tajunnut pyöristää makuja hunajalla? Oppia ikä kaikki. 

200 g ranskankermaa

100 g kylmäsavustettua pororouhetta

½ pieni punasipuli

½ punttia persiljaa

½ rkl rosépippureita murskattuna

mustapippuria

½ rkl juoksevaa hunajaa

½ dl pakastepuolukoita

Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.

Ihan älyttömän herkullista! Tämä täyte sopii mainiosti myös vaikka uuniperunalle, voileipäkakun sisään, tuonne tuulihatturullaan tai mihin tahansa, missä tarvitaan maukasta täytettä. 

Punaviinikastike

Kaikki ystäväni varmasti tietävät, että olen kastike-ihminen. Ra-kas-tan erilaisia kastikkeita ja niitä mieluusti keittelen itsekin. Tällä kertaa pääsiäiseksi valmistui useamman tunnin ajan punaviinikastiketta ja sitä tuli sen verran, että jäi myöhempiinkin kokkailuihin käytettäväksi. Vaikka kastikkeen tekeminen voi kuulostaa työläältä, ei se sitä lopulta ole. Hieman vaatii toki seisomista hellan ääressä hämmentelemässä, mutta muutoin se valmistuu lähes itsestään. Punaviiniksi sopii edullisemmatkin viinit, joten sitä viinikaapin kalleinta vuosikertaa ei soossihommiin kannata uhrata. Kannattaa kokeilla ihanan punaviinikastikkeen keittämistä itse! 

n. 4-5 dl valmista kastiketta

2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl voita paistamiseen
3 rkl ruokokidesokeria (tai muscavadosokeria)
½ dl balsamiviinietikkaa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia viherpippureita
1 tl kokonaisia rosépippureita
3 laakerinlehteä
1 pll (7,5 dl) punaviiniä
7,5 dl lihalientä
(tummaa maizena-kastikesuurustetta)
2 rkl voita kastikkeen kiillottamiseen

Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.

Punaviinikastike kruunaa annoksen kuin annoksen! Tällä kertaa punaviinikastikkeen kaverina oli tarjolla karitsan sisäfilettä, bataattipyrettä ja parsaa.

Kastikkeet on kyllä miun juttu! Tämä oli niin hyvää, että lopulta dippailin loput parsat siihen ja taisinpa uittaa tarjoilukannusta vielä leipäpalaan loput kastikepisarat. Punaviinikastike sopii hyvin esim. pihvien aateloijaksi ja tuomaan lisämakua vaikkapa bolognese-kastikkeen joukkoon. 

Tuulihatturulla porotäytteellä

Tuulihattu taipuu myös rullaksi ja saa maistuvan täytteen porosta

Tykkään leipoa perinteisiä tuulihattuja ja erityisesti tuulihatturullaa, sillä siitä saa pienellä vaivalla näyttävän tarjottavan ja ruokaisan lisukkeen salaatille. Tuulihatturulla on klassikkoleivonnainen vuosikymmenien takaa ja minä löysin sen kymmenkunta vuotta sitten, joten aika pitkään minäkin olen tätä kerennyt jo tekemään. Täytteeksi voi säveltää kaapeista löytyvien raaka-aineiden mukaisesti sitä, mistä tykkää ja mitä sattuu olemaan. Usein minä teen hävikin välttämiseksi erilaisia tahnoja, kuten vaikkapa leikkeleet sopivat mainiosti täytteeksi tuorejuuston tai kermaviilin kanssa. Tällä kertaa ostin himoissani kaupasta kylmäsavupororouhetta ja tein siitä maistuvan täytteen. Vein pienet maistiaiset töihin ystävälleni ja hyväksyvä arviointi tuli. Kannattaa kokeilla!

n. 24 viipaletta

tuulihattutaikina

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

5 dl vettä

3 kananmunaa

½ tl leivinjauhetta

täyte

150 g poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 maustekurkku

1 pieni punainen paprika

½ pieni punasipuli

½ ruukkua persiljaa

rosépippuria murskattuna

mustapippuria myllystä

Sulata voi kattilassa kiehuvan kuumaksi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti vatkaten puulastalla. Lisää joukkoon vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja seos kiehahtaa kerran. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja lisää joukkoon kananmunat yksitellen, vatkaa seosta sähkövatkaimella. Lisää lopuksi joukkoon leivinjauhe. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, tai kunnes taikina on kypsynyt ja saanut kauniin kullanruskehtavan värin. Anna taikinalevyn jäähtyä pari minuuttia ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille paistopinta alaspäin. Anna jäähtyä kokonaan ennen täyttämistä.

Sekoita pohjan paistumisen aikana täyte. Pehmennä tuorejuuston rakenne kulhossa lusikalla sekoittaen. Lisää joukkoon kylmäsavupororouhe tai hienonnettu kylmäsavuporoleikkele. Silppua paprika, maustekurkku sekä punasipuli hyvin hienoksi silpuksi. Hienonna myös tuore persilja pieneksi silpuksi. Sekoita silputut ainekset täytteen joukkoon. Mausta seos pippureilla makusi mukaan. Maistele ja tarkista maku, yleensä suolaa tähän ei tarvitse enää lisätä, koska poro on voimakassuolaista. Anna täytteen maustua jääkaapissa. Kun tuulihattulevy on jäähtynyt, levitä seos tasaiseksi kerrokseksi sen päälle. Rullaa levy kuin kääretorttu tiukaksi rullaksi, käytä apuna leivinpaperia. Kääri rulla folioon ja anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Aseta valmis rulla tarjoiluvadille ja leikkaa n. 1cm levyisiksi siivuiksi. Koristele persiljalla ja tarjoile.

Vinkki: Korvaa täytteen pororouhe hienonnetulla häränpaistilla, savupalvikinkulla tai hienonnetuilla kasviksilla. Jos täyte tuntuu liian kovalta, voit lisätä joukkoon pari ruokalusikallista kuohu- tai ranskankermaa. Hauska idea on laittaa täytteen joukkoon myös karpaloita tai puolukoita paprikan tilalle. Täyte sopii myös blinien tai tortillarullien sekä uuniperunoiden täytteeksi ja miksei myös voileipäkakkuun. Tästä tahnasta sävelletyn version tein täytteeksi myös ruisnapeille, joita tarjoilin maaliskuussa kolmekymppisilläni.

Herkkua! Tykkäsin tosi paljon, taikina on ihanan pehmeää ja sitä komppaa hyvin melko suolainen täyte, jossa riittää makua. Tuo kylmäsavupororouhe on näppärä tuote, muhjustan siitä rakennetta rikki yleensä hetken kulhossa tuorejuuston kanssa ja lisään vasta sitten muut ainekset. Halutessaan pororouheen voi korvata myös (kylmäsavu)leikkeleellä, jossa on myös intensiivinen maku. Täytteesta tulee melko tanakka, joten rulla säilyy hyvin muodossaan ja kestää myös kuljettamista jopa leikattuna. Tuulihatturullia onkin tullut tehtyä usein erilaisiin juhliin niiden helppouden takia, jos vertaa perinteisiin annospala-tuulihattuihin.

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani helmikuussa.

Kukkakaali-savuporokeitto

Sametinpehmeä kukkakaali-savuporokeitto

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, teen keittoja aivan liian harvoin ja kun teen, ne ovat yleensä sosekeittoja. Tällä kertaa lempeä kukkakaali sai rinnalleen vahvaa savuporoa. Keitto oli sametinpehmeää ja hyvin maukasta, rinnalle sopi hyvin palanen näkkileipää. Lisäksi ruoka valmistui hetkessä, samalla kun tein muita keittiöhommia. Näppärää!

2 annosta

500 g kukkakaali

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 rosmariininoksa

(1 kasvisliemikuutio)

vettä

100 g savuporotuorejuustoa

(1 dl kermaa)

suolaa

mustapippuria

koristeluun timjamia

Irrota kukkakaalista suojalehdet ja kova kanta, pilko kukkakaali palasiksi. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Laita kasvispalat sekä oksa tuoretta rosmariinia kattilaan ja peitä kasvikset juuri ja juuri vedellä. Lisää joukkoon halutessasi kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsäksi ja nouki yrttioksa pois kattilasta. Soseuta keitto samettiseksi. Lisää savuporotuorejuusto sekä lisää tarvittaessa kermaa, mikäli keitto on liian sakeaa. Anna juuston sulaa ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa sekä pippuria. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoile.

Olipas makoisaa! Keitossa oli hyvin makua savuporon ansiosta ja keitto oli ehkä elämäni samettisinta koostumukseltaan. Rosmariini komppaa hyvin poron makua, molemmat kun ovat vahvoja ja maanläheisiä makuja. Alunperin suunnitelmissani oli laittaa mukaan perunakin, mutta eipä sellaisia kaapista löytynyt. Hyvä niin, sillä ei tämä perunaa kaivannut ollenkaan. Kasvisversion saat käyttämällä vaikkapa valkosipulituorejuustoa.

Poronkäristys ja smetanamuussi

Mureaa poronkäristystä ja kermaisen pehmeää muussia, karpalosurvosta ja suolakurkkua - nam!

Yksittäisestä ruokahimosta pitkäaikaisimmin viime aikoina on vaivannut poronkäristyshimo ja lopulta kauppareissulla muistin ostaa pienen käristyslihapakkauksenkin. Ja muutama viikko myöhemmin muistin myös valmistaa sen... Mistään perinteisestä käristyksestä en aio edes puhua: jokainen taaplaa tyylillään ja niitä perinteisiä reseptejäkin on miljoona tähänkin ruokaan. Ja koska en ole Lapista tai omista poroja, en aio edes yrittää hyppiä toisten tontille. Sen sijaan puhun käristyksestä, joka oli herkullista ja sopi minun suuhuni. Lisukkeeksi survoin vielä sokerin kanssa ystäväni äidin lähettämiä karpaloita, kun kaapeistani ei löydy ikinä puolukkaa ja tietenkin lautasella pitää olla myös veneiksi leikattuja suolakurkkuja. Niin ja muussi, siihenhän voi upottaa vaikkapa pienen purkillisen smetanaa kun ei kehtaa avata maitopurkkia parin perunan takia. Herkullista huhtikuun alkua kaikille tämän jo aikoja sitten tehdyn ruoan merkeissä! :) 

2 annosta

poronkäristys:

3 reilua rkl voita

240 g poronkäristyslihaa

½ pkt pekonia

1 tlk olutta (tai vettä)

mustapippuria

suolaa

smetanamuussi:

5 perunaa

150 g smetanaa

suolaa

nokare voita

karpalosurvos:

1 dl kohmeisia karpaloita (puolukoita)

maun mukaan sokeria

tarjoiluun suolakurkkuja

Kuumenna valurautapata kuumaksi ja lisää sinne kunnon nokare voita, lisää jäinen poronkäristysliha ja kääntele, kunnes siivut irtoavat toisistaan. Lisää joukkoon pienehköksi saksittu pekoni ja ruskista lihasiivuja sekoitellen, kunnes ne saavat kauniin värin. Kumoa pataan tölkillinen olutta, muutama kierros suolaa ja pippuria myllystä ja hauduta miedolla lämmöllä, kunnes liha on mureaa. Valmista sillä välin muussi: keitä muutama kuorittu peruna kypsäksi, lisää joukkoon tujaus suolaa ja nokare voita sekä purkillinen smetanaa ja survo muussiksi, sattumia saa jäädä. Lisää tarvittaessa keitinvettä, maitoa tai jotain muuta maitotuotetta, kunnes saat mehevää muussi, tarkista maku. Ota jäisiä karpaloita mukiin, anna niiden sulaa hetki lieden lämmössä ja survo sokerin kanssa lisukkeeksi. Leikkaa suolakurkut veneiksi. Kasaa lautaselle kunnon keko muussia, kauho päälle käristystä liemineen ja lisää pinnalle vielä puolukkasurvosta, suolakurkut kylkeen. Nautiskele välittömästi raikkaan veden tai vaikkapa jääkylmän oluen kanssa. 

Ihanaa! Kyllä se poronkäristys vaan on hyvä ja nopea ruoka, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin. Pekonia ruoassa saa mielestäni olla, eikä sipulikaan sitä varmasti pilaisi. Nesteenä olut tuo lisää makua, mutta vesikin passaa ruokaan oikein hyvin - alkoholi haihtuu ruoasta joka tapauksessa pois, jäljelle jää siis vain maku, joten ruoka sopii lapsille tai alkottomillekin. Ainoa miinus ruoalle tulee hinnasta: paketillinen ruotsalaista poronkäristyslihaa maksoi jotain seitsemisen euroa pikkukaupassa. Muussi oli ihanan pehmeää ja hapanmaitotuote toi mukavasti oman makulisänsä siihen. Mitenkähän piimästä tehty muussi toimisi? Niin ja kiitos karpaloista Tupikseen, olen syönyt niitä suurella säästeliäisyydellä ja nautiskellen! :)