18.4.2021

Hirvipata

 

Maukkaan hirvipadan liha on suussasulavan mureaa ja lisukkeet perinteisiä

Hirvenliha on hirveän hyvää ruokaa, parhaimmillaan jopa lähiruokaa tai kenties jopa itse pöytään kaadettua. Hirvestä saa tehtyä niin maukkaat pihvit, pullat, kääryleet kuin hauduteltua hitaasti erilaisia maukkaita patoja. Hirvenlihaa saa paremmin syksyllä jahtikauden aikana, mutta onnistaa voi muulloinkin. Jopa hyvinvarustetun marketin tiskiltä saa urbaani saalistaja noudettua pienen kimpaleen lihaa kokkailujaan varten, mikäli ei onnistu tuntemaan metsästäjiä.

Tämän hirvipadan kokkasin jo aiemmin talvella, kun satuin saamaan käsiini pienen palan hirvenpaistia. Sieltä marketin tiskiltä ja vieläpä aletarra kyljestään. Koska riista on harvinaisempaa herkkua pöydässäni, en halunnut tuhota lihaa ylimaustamalla ja ylikäsittelemällä sitä. Lisäksi halusin varmistua, että liha on varmasti supermureaa, kun sitä rupeaa syömään. Niinpä annoin lihalle melkoisen perinteisen käsittelyn ja annoin sen muhia hiljakseen uunissa useamman tunnin, kun samalla puuhasin kotona kaikkea muuta. Ruoka valmistui siis käytännössä lähes itsestään. Lisukkeeksi hyvä muussi, puolukkaa ja suolakurkkua, niin kyllä kelpasi. Vielä kun olisi muistanut ottaa pakkasesta kukkosia ja tehdä sienisalaatin, niin olisi ollut vielä entistä parempi kokonaisuus.

4 annosta

n. 500 g hirvenpaistia
voita ruskistamiseen
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 musta- tai maustepippuria
suolaa maun mukaan
2 tl kuivattua rosmariinia tai oksa tuoretta
vettä

lisukkeeksi
perunamuusia
suolakurkkua
puolukkahilloa

Poista hirvenlihasta mahdolliset kalvot ja rasvat. Kuutioi liha kauniiksi, n. 1,5x1,5cm kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa paistinpannulla tai padan pohjalla parissa erässä, kunnes ne saavat kauniin värin. Huuhtele pannunpohja vedellä ja kaada lihojen päälle.

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa sipulit muutamaan isoon lohkoon. Kaada pataan lihojen päälle. Mittaa päälle myös muut mausteet ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Kuumenna liedellä kiehuvaksi ja laita kansi päälle. Kuumenna uuni 120-asteiseksi ja anna padan hautua miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Liha saa olla niin mureaa, että se hajoaa säikeiksi hieman painaessa. Lisää tarvittaessa vettä, mikäli se haihtuu liiaksi. Tarkista suola. Tämä pata oli uunissa 5h.

Keitä tarjoilua varten hyvä perunamuusi ja tarjoile lisänä suolakurkkuveneitä sekä puolukkahilloa. Myös metsäsienisalaatti ja pienet kukkoset ovat ihania pataruoan lisukkeita.

Niin herkullista! Liha oli suussasulavan mureaa, hajosi haarukalla tökkäämällä. Oikein hyvää, näissä harvinaisissa herkuissa, kuten riistassa, tykkään mennä aika perinteisellä. Jos lihaa olisi useammin saatavilla, voisi revitellä vähän lisää ja kokeilla kaikkea erilaistakin. Liha tosiaan oli myös melko kalvotonta, yhden pienen palan keskeltä palaa leikkasin pois. Rasvaa tässä ei ollut yhtään, eikä mielestäni sitä kannata lähteä tuomaankaan possunlihalla, koska sen jälkeen koko ruoan maku muuttuu ja maistuu lähinnä sille possunrasvalle. Eikä se ole ainakaan minusta hyvää. Joten keep it simple, se kannattaa ainakin tämän suhteen.  

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin reseptipalstallani helmikuussa 2021

27.3.2021

Parmigiana di Melanzane

Parmigiana di Melanzane, munakoiso-mozzarellavuoka

Tämä juustoinen, maukas ja herkullinen munakoisovuoka on hieman työläs tehdä, mutta lopputulos palkitsee. Kun tätä sitten tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnon vuoallinen. Melanzane säilyy hyvin jääkaapissa useamman päivän eikä rakenne kärsi pakastaessakaan mielestäni ollenkaan. Melanzane käy hyvin myös lisukkeeksi tai osaksi noutopöytää, vaikkapa karitsanlihavartaiden kaveriksi pääsiäispöydässä. Reseptin tärkeimmässä roolissa on maukas tomaattikastike. Sen raaka-aineisiin kannattaa panostaa ja maustaa kunnolla, että lopputuloksesta tulee hyvä. Tomaattisoossia voi käyttää myös muihin ruokiin, miksei vaikka pizzaankin. Hyvä nyrkkisääntö on, että yksi mozzarellapallo yhtä munakoisoa kohden, niin hyvä tulee.

n. 6 annosta pääruokana

3 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
3 palloa mozzarellaa
n. ½ kolmio parmesaania
n. ½ ruukku basilikaa

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
½ rkl sokeria tai hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½-1 ruukkua basilikaa

Viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja ripottele niille kevyesti suolaa. Lado viipaleet lautaselle itkettymään, vähintään puoleksi tunniksi ja valmista sillä välin kastike. Kuivaa itkettyneet munakoisoviipaleet ja paista ne pienessä öljytilkassa ruskeapilkullisiksi. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Raasta parmesaani. Revi loput basilikat silpuksi. Jätä ainekset odottamaan.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Silppua sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää sipulien päälle tomaattipyre, balsamico, sokeri, suola, pippuri ja sekoita kunnolla, anna paistua pari minuuttia. Lisää pannulle kuoritut tomaatit liemineen ja murskaa tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Revi basilika silpuksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Anna porista miedohkolla lämmöllä ilman kantta, kunnes olet valmis kasaamaan melanzanen. Kastike saa keittyä reilusti kasaan, ettei lopputulos ole vetinen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kasaa vuoka, sopiva koko n. 22x30cm. Lado pohjalle kerros munakoisoa, kauho päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta, ripottele päälle osa basilikasta, ripottele päälle kolmasosa parmesaanista ja lado päälle yhden pallon verran mozzarellaviipaleita. Toista seuraavat keksi kerrosta samalla tavalla. Päällimmäiseksi jää mozzarellaa ja parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes vuoka on saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ripottele päälle vielä tuoretta basilikaa ennen tarjoilua. Lisänä maistuu hyvä leipä, kuten ciabatta.

Raaka-aineet ennen kokkailua

Melanzane on jo pitkään ollut yksi lemppariruokiani. Sitä on tullut kuitenkin tehtyä liian harvoin. Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi ostaa kauniita munakoisoa ja tehtyä tätä ruokaa. Munakoisot siivuiksi ja itkettymään lautaselle kasoihin, muut aineet silpuksi ja kattilaan. Kaikkein eniten aikaa vie munakoisojen paistaminen, että niihin saa kauniin ruskeapilkullisen pinnan ja nesteet haihtuvat jo tässä vaiheessa hyvin pois. Myös kastiketta saa keittää hyvän tovin, mieluusti kastike saisi olla kunnolla kasaan keittynyttä kuin löysää. Mozzarellasta irtoaa kuitenkin vielä nestettä myöskin, niin lopputuloksesta tulee kuitenkin mehevä.

Itkettyvät munakoisot vievät vähiten tilaa, kun ne kasaa torneiksi lautaselle

Pohjalle kerros munakoisoa, sitten tomaattikastiketta, parmesaania, mozzarellaa ja basilikaa.

Kastike saisi keittyä melko tiiviiksi kasaan, että ruoka olisi lopulta melko napakkaa.

Niin herkullista! Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt, jos ei ole aiempia kokemuksia vielä. Munakoiso on miedonmakuinen vihannes ja se imee makuja itseensä hyvin, joten kastikkeella sekä yrteillä on tässä iso rooli. Juusto tuo ruokaisuutta ja minusta tätä on kiva syödä hyvän leivän kera.

Resepti on julkaistu 27.3.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

30.1.2021

Sitruunapasta

 

Sitruunapasta on todellakin sitruunainen! Kuin aurinko lautasella!

Jos pidät sitruunasta, rakastat tätä pastaa! Sitruuna pääsee tässä todellakin oikeuksiinsa. Ruoan valmistuminen ja sen maistaminen aiheutti tahattomia onnenkiljahduksia keittiössä ja pastaa piti santsata lisää vielä siinä vaiheessa, kun ei jaksanut enää syödä, niin hyvää se oli. Lisäksi koko ruoka valmistui alusta loppuun varttitunnissa, joten se on mitä mainioin arkiruoka tai viikonloppujen pelastaja nopeudessaan, mausta tinkimättä. Ja makua, sitä todellakin riittää! 

2-3 annosta

pasta
250 g tuorespaghettia
50 g voita
1 sitruunan kuoret
1 sitruunan mehut
1-2 dl kuohukermaa
½ tl kuivattua timjamia
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
n. 2 dl raastettua parmesaania tai grana padanoa
n. ½ dl tuoretta basilikaa silputtuna

lisuke halutessasi
1 rs limone italiano -broilerin minuuttipihvejä tai naturell fileitä
paistamiseen rypsiöljyä

Valmistele pastakastikkeen ainekset. Pese huolellisesti (luomu)sitruuna ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Purista mehu. Raasta parmesaani tai edullisempi grana padano. Silppua basilika valmiiksi. 

Jos valmistat pastan lisukkeeksi broilerinfileitä tai muita mieleisiä lisukkeita, kuten paistettua kalaa tai halloumia, valmista ne tässä vaiheessa. Broilerin minuuttifileet kypsyvät puolikovalla lämmöllä kauniin ruskeiksi vajaassa 10 minuutissa. Voit marinoida fileet sitruunalla, valkosipulilla ja yrteillä tai käyttää valmista Kariniemen Limone Italiano -broileria, joka on maustettu sitruunalla ja oliiviöljyllä. 

Kuumenna pienessä kasarissa voi kiehuvan kuumaksi ja lisää sinne raastettu sitruunankuori. Anna kiehua minuutti. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja kerma sekä kuivattu timjami, suola sekä pippuri. Anna kiehua toinen minuutti. 

Keitä pasta 1-2 minuuttia al denteksi. Valuta vesi pois. Kaada kuuma kastike pastan päälle, lisää silputtu basilika sekä raastettu juusto. Sekoita tasaiseksi. 

Annostele pasta isolle tarjoiluvadille, asettele päälle broilerit ja ripottele pinnalle tuoreita basilikanlehtiä. Tarjoile välittömästi. Halutessasi voit raastaa pastan päälle vielä parmesaania, varsinkin jos tarjoilet pastan sellaisenaan.

Ah kuinka hyvää! Sitrus maistui todella vahvasti, yrttejä oli juuri sopivasti ja voi sekä kerma pyöristivät makua juuri sopivasti. Minä hurautin soossiin puolikkaan kermapurkin, mutta näin kastikeihmisenä sitä olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, sillä pasta imee yllättävän paljon makuja itseensä. Varsinkin, kun loput ruoassa sai odotella seuraavaan päivään jääkaapissa. Vaikka tuorepastat ovat aina parasta juuri keitettynä. Asettelin ruoan tarjolle Arabian Kielo-vadille, joka oli kirppislöytö viime syksylä. Ostin ihan pilkkahintaan kolme erikokoista tarjoiluastiaa kirpparilta, joista tämä on keskikokoa. Pienin on enemmän kulhomainen ja iso on sitten sellainen iiiiso vati, kuin paistivati. Ihan mielettömän kivoja löytöjä välillä! 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyvän Karjalan Heilin ruokapalstallani

3.12.2020

Lakritsiglögi

Lakritsiglögi saa makua kanelista ja tähtianiksesta

Tämä glögiresepti on niin ihana! Pieni yllätys lakritsin makuna tulee mukaan ja glögi maistuu kivalta sellaisenaan, juustojen tai leivonnaisten kanssa. Glögiresepti oli jo muutama vuosi sitten joululeivontakurssillani ohjevihkossa ja sen jälkeen olen keitellyt sitä itsekin säännöllisesti. Suosittelen kokeilemaan jo vaikka heti! Tällä lämpimällä juomalla pääsee varmasti joulufiilikseen.

n. litra valmista glögiä, 5 annosta

200 g puolukoita
1 l vettä
1 ½ dl sokeria
½ dl muscovadosokeria
1-2 kanelitankoa
6 kokonaista neilikkaa
1-2 tähtianista
1 tl lakritsijauhetta

Mittaa kaikki glögin ainekset kattilaan. Kiehauta ja nosta sitten kattila pois levyltä. Anna glögin hautua kannen alla n. 30 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Pullota glögi tai kiehauta ja tarjoile se. Koristele glögimukit kanelitangolla ja tähtianiksella.

Nam! Ihana jouluinen maku ja vähän uusikin vivahde. On kyllä kokeilemisen arvoinen. Tänä vuonna täällä päin oli hyvä sato myös karpalosta, joten tätä voisi keitellä myös niistä, jos sattuu pakastimesta löytymään. Miksipä ei mustikkakin voisi toimia, jos haluaa kokeilla vähän erilaista. Tykkään itse tosi paljon tähtianiksen mausta, ne sopivat maustamaan niin marinoidut punasipulit kuin juomat. Niitä heittelen vapaalla kädellä glögin joukkoon makua tuomaan. Samoin kanelitankoja saa olla useampi. Tykkään, että makua riittää.

Lakritsijauhepurkki on riittoisa ja niitä löytyy nykyään kaikista markeista. Lakujauhetta voi käyttää monipuolisesti leivonnassa ja ruoanlaitossa. Itse olen tehnyt lakujauheella niin marenkeja, tiikerikakkua kuin laittanut sitä lihan marinadiin. 

11.11.2020

Mehevä mustikkapiirakka

Mehevän mustikkapiirakan maustaa kardemumma ja päällä
on ihana rapea murupinta

Marjapiirakat ovat kaikille tuttuja ja niitä on mukava tehdä nopeaksi herkuksi. Silti kuitenkin välillä kaipaa jotain erilaista sen oman klassikkoreseptin rinnalle. Mukavaa vaihtelua tuo vaikkapa mausteiden käyttäminen tai murun ripotteleminen piiraan pinnalle. Tässä reseptissä on kaikkea ihanaa, kuten vieno vaniljanmaku, rapea murupinta ja yllätyksenä ihanasti mustikkaan sopiva kardemumman maku. Samalla reseptillä voit tehdä piirakkaa myös puolukasta ja karpalosta, miksei omenasta ja kirsikastakin. Tai hedelmistä. Kaikki toimivat yhtä hyvin. 

24-26 cm vuokaan

taikina
2 kananmunaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kuohukermaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
(1 tl kardemummaa)
4 dl vehnäjauhoja

päälle
n. 4 dl mustikoita (pakaste tai tuore)
50 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Lämmitä uuni 200 (kiertoilmalla 175) asteeseen. Vuoraa (irtopohja)vuoka leivinpaperille kauttaaltaan. Sekoita taikinan ainekset keskenään kulhossa isolla lusikalla, älä vatkaa. Mausta taikina halutessasi kardemummalla. Kaada taikina vuokaan. Ripottele mustikat pinnalle, niin että koko pinta on täynnä mustikoita. Nypi kulhossa pehmeän voin joukkoon jauhot ja sokerit. Ripottele muruseos mustikoille. Paista uunin alatasolla 200 asteessa varttitunti, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin puolisen tuntia, eli kunnes piirakka on kypsynyt myös keskeltä ja pinta saanut väriä. Jäähdytä, nosta vuoasta ja irrota leivinpaperi. Tarjoile lisänä vaniljakastiketta tai –jäätelöä.

Niin herkullista! Pieni kardemumman tuoma aromaattisuus sopii tähän hyvin ja vaniljasokeriakin pitää kakuissa olla aina. Murupinta olisi saanut olla leipomassani kakussa vielä aavistuksen verran tummempaa ja siten rapeampaa, mutta upposipa tuo  näinkin oikein mainiosti. Paistoin piirakan 26-senttisessä alumiinisessa kakkuvuoassa, joka on yksi lemppareitani keittiössä. Voit käyttää mitä tahansa irto- tai umpipohjavuokaa, sillä leivinpaperin avulla piiraan siirtely tarjoiluvadille on helppoa.

Piirakka saa olla reilun muhkea

Vinkki: Rypistele leivinpaperi käsissä pieneksi palloksi ja avaa rypistynyt paperi. Asettele paperi vuokaan. Näin se asettuu kunnolla paikoilleen ja saat taikinan tasaisesti vuokaan. 

Resepti on julkaistu 11.11.2020 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

14.10.2020

Kantarelliboston

 

Kantarelliboston näyttää juhlavalta ja maistuu hurjan hyvältä!

Tämä kantarelliboston syntyi jo elokuisella kesälomallani, kun sain mummolan pihasta kerättyjä kantarelleja käyttööni. Sieniä oli sen verran paljon, että niitä sai upotettua leivontaankin tavallisten ruokien lisäksi aivan huoletta ja pakastimeenkin sai muutaman nyssäkän talven varalle. Niinpä laitoin maukkaan leipätaikinan kohoamaan ja kohta koko talon täytti herkulliset tuoksut. Juju oli paistaa kantarellit rapeiksi ennen taikinan sisään käärimistä, niin lopputuloksestakin löytyy rapeita kantarelleja.

1 iso boston, n. 15 palaa

taikina

2 ½ dl maitoa
50 g voita
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
n. 5-7 dl vehnäjauhoja

täyte

200 g valkosipulituorejuustoa
4-5 dl paistettua kantarellisilppua
150 g hyvää juustoraastetta
1 dl persiljasilppua
mustapippuria myllystä
kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina kohoamaan. Mittaa maito kattilaan sekä voi isoon kattilaan ja kuumenna kädenlämpöiseksi. Anna voin sulaa. Murustele joukkoon tuorehiiva, anna sen liueta maitoon. Sekoita joukkoon suola, siirappi ja kaurahiutaleet. Vispaa joukkoon pari desiä vehnäjauhoja. Alusta vehnäjauhoja käsin joukkoon sen verran, että saat taikinan kimmoisaksi ja irti kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

 Valmista täyte. Putsaa kantarellit tai käytä pakastettuja. Höyräytä sienistä kuumalla pannulla neste pois ja paista niihin voissa rapea pinta. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä sienet. Silppua persilja ja raasta juusto tai käytä valmista maukasta juustoraastetta.

Vaivaa kohonneesta taikinasta pois ilmakuplat ja kaulitse siitä jauhotetulla pöydällä iso, noin 1cm paksuinen ja suorakaiteen mallinen levy. Notkista tuorejuusto ja levitä se lastan avulla tasaisesti taikinan päälle. Ripottele päälle kantarellisilppu, juustoraaste ja persilja. Mausta pippurilla. Rullaa pitkältä sivulta tiukalle rullalle. Leikkaa n. 5 cm paksuisia paloja ja nosta palat paperilla vuorattuun, 26-28 cm kakkuvuokaan.  Anna kohota puolisen tuntia. Voitele kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kantarelliboston on kypsä. 

Kantarelliboston matkalla uuniin kohoamisen jälkeen.
Ripottelin pinnalle vielä mustapippuria ennen paistoa.

Niin hyvää, voi että! Vieläkin herahtaa ihan vesi kielelle tätä juttua kirjoitellessa. Täytettä oli juuri sopivasti ja taikinassa makua. Ehkä taikinaan voisi vielä laittaa vähän jotain yrttiä tuomaan potkua. Paiston kanssa saa olla tarkkana, varsinkin jos vuokaan laittaa leivinpaperia, ettei pohja jää veltoksi. Kannattaa siis tarvittaessa suojata pinta leivinpaperilla tai foliolla, ettei pinta ruskistus liikaa pohjan kypsyessä. 

Vinkkejä: Käytä kantarellin tilalla lempisieniäsi tai niiden yhdistelmiä. Täytteeksi sopii myös paistetut sipulit. Tuorejuuston ja juustoraasteen makuja vaihtamalla saat luotua leivonnaiseen uusia makumaailmoja. Pinnalle saat rousketta ja juhlavampaa ulkonäköä auringonkukansiemenillä. Jos taikinaa jää yli, leikkaa se ohuemmiksi 1 cm kiekoiksi ja paista pellillä.  

Juttu on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

16.9.2020

Rouva Aunion kakut

Rouva Aunion kakut ovat parhaita vain hieman jäähtyneinä

Kesän alussa äitini alkoi muistella hienoja kakkusia, joita oli saanut nauttia lapsuudessaan perheensä kanssa 70-luvun alussa sukujuhlissa Tampereella. Niinpä hän soitti äidilleen eli mummilleni ja hetken kuluttua mummini soitti minulle reseptin kanssa. Resepti kuulosti siltä, että kokeiltava oli. Kaapista löytyi kaikki vaadittavat ainekset ja hetken tuumattuani tekotapaa taikina jo kohosi liinan alla odottaen paistoa. Hurmaava tuoksu täytti toisen mummolani keittiön ja saimme kaikki maistaa vanhalla reseptillä tehtyjä herkkuja. Vein muutaman kakkusen mummille kaupunkiin palauttuani maistettavaksi ja onneksi mummikin tykkäsi!

Nämä kakkuset, eräänlaiset kierrepullat, ovat erittäin makoisia ja hurjan hyviä juuri lämpimänä. Taikina on helppo käsitellä, kun taikinassa on jauhoja sen verran, että se irtoaa kädestä. Eikä kannata lisätä vaniljaa mausteeksi, ei tämä sitä kaipaa. 

Rouva Aunion kakut

noin 20 kappaletta

taikina
175 g voita
2 rkl sokeria
50 g hiivaa
2 dl kylmää vettä
1 kananmuna
300 g vehnäjauhoja
 
täyte
100 g tomusokeria
90 g voita
 
voiteluun
kananmuna
 

175 grammaa voita hierotaan 2 ruokalusikallisen sokeriin. 50 grammaa hiivaa liotetaan 2 desilitraa kylmää vettä, joka sekoitetaan voivaahtoon, joukkoon sekoitetaan yksi kananmuna ja 300 grammaa vehnäjauhoja. Jauhoja lisätään, jos on liian löysä taikina. Kaaviloidaan heti levyksi jauhotetulla pöydällä. Väliin levitetään tasaiseksi hierottu voi ja tomusokeri. Kääritään rullalle, leikataan paloiksi ja asetetaan leivosvuokiin. Annetaan kohota hyvin (noin tunti), voidellaan kananmunalla. Paistetaan 225-asteisessa uunissa. Parhaita uunituoreina.

Nykykielellä: Vaahdota voi ja sokeri, lisää kylmään veteen liotettu hiiva ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja jauhot käsin. Mikäli taikina on liian löysää ja sitä ei saa käsiteltyä, lisää varovasti jauhoja. Kaulitse ohueksi levyksi, levitä päälle tasaiseksi tahnaksi sekoitettu pehmeä voi ja tomusokeri. Kääri rullalle, leikkaa kiekoiksi (leveys n. 1½ cm). Laita viinerivuokiin, anna kohota reilu tunti ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi noin 15 min.  

Mummolan vanha leivinliina on ihana!

Voi kuinka herkullisia ne olivatkaan! Täytettä on juuri sopivasti ja taikina on todella hyvää. Kylmään nesteeseen lisättynä hiiva aktivoitui sopivasti kesäkelissä tunnissa ja kakkuset turposivat kauniisti paistettavaan kuntoon noin tunnissa. Mikäli keittiö on syksyn tullen viileämpi, voi kohotusaika olla hieman pidempi. Alkuperäinen ohje ei käskenyt voitelemaan kakkusia, mutta pidin sitä itsestäänselvänä. Kokeilin paistaa osan kakkusista ilman voitelua ja ne jäivät väriltään sen verran hailakoiksi, että voiteleminen kannattaa ehdottomasti tehdä. Nämä leivonnaiset eivät mielellään odota huomista, hiivaa on taikinassa paljon suhteessa muihin aineksiin ja taikinan luonne ei kestä odottelua. Joten kannattaa tehdä tarjoilupäivänä ja mieluiten vielä tarjota lämpimänä. Silloin ne ovat ehdottomasti parhaimmillaan. 

12.8.2020

Herkkutattirisotto

  


Italialaisen keittiön helmi, risotto on pastan ja pizzan veroinen herkku. Risoton valmistamisessa on omat niksinsä. Pitää muistaa hämmennellä keitosta ahkerasti, joukkoon kannattaa lorauttaa hieman viiniä tuomaan hapokkuutta ja maun kruunaa pieni kunnon keko parmesaanijuustoa. Ja riisin pitää olla ehdottomasti oikeaa risottoriisiä eli arboriota tai carnarolia, jotka ovat kaiken a ja o, sillä ne puuroutuvat hieman ja luovat koko ruoalle rakenteen. Peruskoulun keittäjille kaikki kunnia, mutta se pitkäjyväisestä riisistä, herne-maissi-paprikasta, nakeista ja currysta tehty ruoka ei ollut muuten risottoa… Risotto on yksi oman keittiöni vakioruokia. Tykkään erityisesti sienirisotoista. Vuosia sitten - 2013 - muuten satuin voittamaan erään reseptikilpailunkin herkkutattirisotollani, mutta kyse ei ole oheisesta ohjeesta. Siinä risoton maustoi espresso ja sitä voi hyvin lorauttaa oheistakin reseptiä maustamaan. Sen ohjeen voit kurkata tästä. 

4 annosta
 
3 rkl voita
2 uuden sadon punasipulia varsineen
2 valkosipulinkynttä
1½ dl risottoriisiä
1½ dl valkoviiniä
n. 9 dl kanalientä (tai kasvislientä)
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä tarvittaessa
3 dl rapeaksi paistettuja tattikuutioita (n. 1l tuoreita tatteja)
½ dl ruohosipulisilppua
n. 50 g parmesaania (tai grana padanoa)
2 rkl voita

Aloita käsittelemällä sienet. Huuhtele sienet, pilko ne pieneksi kuutioiksi. Paista pannulla sienistä neste pois, lisää pannulle tilkka öljyä tai nokare voita ja paista sienet rapeiksi. Mausta sienet kevyesti suolalla ja pippurilla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.

Hienonna punasipulit pieniksi kuutioiksi ja pilko varret. Ota vihreät varret erilleen. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Raasta parmesaani. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.

Kuullota punasipulisilppu isossa kasarissa läpikuultavaksi ja lisää lopuksi joukkoon valkosipulisilppu. Lisää pannulle myös risottoriisi ja kuullota riisiä pari minuuttia tai kunnes se on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää kiehuvan kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente), hämmentele että riisin tärkkelys irtoaa ja risotosta tulee kermainen. Lisää lopuksi joukkoon herkkutattikuutiot (jätä osa koristeluun), punasipulin varret, parmesaani, kunnon nokare voita ja ruohosipuli. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita vielä kunnolla sekaisin, tarkista maku. Mikäli risotto jäykistyi liikaa, notkista rakenne kanaliemellä. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Voit tehdä liemen kuutioista, fondista, hyytelöpaloista tai käyttää laadukkaita valmisliemiä. Korvaa valkoviini omenasiiderillä tai alkoholittomilla vaihtoehdoilla omenamehulla tai kanaliemellä. Lorauta tällöin joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua tai omenaviinietikkaa joukkoon tuomaan kaivattua hapokkuutta. Myös markettiviinit tai alkoholittomat viinit käyvät risottoon hyvin ja voihan sen tehdä vaikka skumpasta, jos niikseen tulee. Jos teet punajuuririsottoa, voit käyttää myös punaviiniä syventämään värimaailmaa. 

Itse ostan kokkailuja varten Alkosta jotain pieniä parin desin tetroja viiniä, jotka ajavat oikein mainiosti asiansa. En voi juoda viinejä, joten ne ovat vain kokkailuja varten. Nyt oikein kiva löytö oli keltaisessa pahvitetrassa oleva viini. Miellyttävämpi valinta kuin lasipullo. Sitä käytin tähänkin risottoon ja seuraavaa kokkailua varten on uusi samanlainen törppö kaapissa valmiina. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin risottoa on saatava.

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

6.8.2020

Maitosuklaakakku

Maitosuklaa ja kaakaojuomajauhe maustavat mehevää kahvikakkua

Jos kaapissa keikkuu ylimääräinen suklaalevy, voi siitä leipoa nopean herkullisen kahvikakun! Kakku on todella hyvää ja siihen voi käyttää käytännössä mitä suklaata haluaa. Kaakaona käytin saatavilla olevaa kaakaojuomajauhetta, hieman vähemmän makeaa tulisi käytettäessä tummaa kaakaojauhetta. Perinteiset kahvikakut ovat kyllä hyviä ja niitä tuleekin leivottua säännöllisesti, sillä niihin voi upottaa kaikenlaisia erilaisia kaapinjämiä ja jauhopussien loppuja. 

1,5 l kahvikakkuvuokaan

200 g voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojuomajauhetta (O'boy)
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
½ dl maitoa
150 g maitosuklaata

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon varovasti nuolijalla käännellen. Lisää lopuksi maito ja veitsellä rouhitut maitosuklaahippuset, sekoita nopeasti sekaisin. Älä sekoita taikinaa liikaa ettei se sitkisty. Voitele ja korppujauhota 1,5 l vetoinen kahvikakkuvuoka. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun.

Koristele halutessasi kakku sulatetulla maitosuklaalla raidoittamalla. Tarjoile kakku jäähtyneenä, lämpimänä se voi repeillä. Kakku säilyy useita päiviä huoneenlämmössä kuvulla peitettynä tai reilun viikon jääkaapissa. Sen voi myös pakastaa.

Mehevä kakkunen juuri uunista otettuna, jäähdytä kuitenkin ennen maistamista!

Ihanaa! Sopivan suklaista, pehmeää ja herkullista. Pienensin hieman reseptiin käyttämääni sokerimäärää, koska kakku oli aika makeaa käyttämäni suuren suklaamäärän sekä makean kaakaojuomajauheen takia. Normaalistihan sopiva suklaamäärä voisi olla sellainen 100 grammaa, mutta halusin suklaan maistuvan reippaasti ja olihan koko levy tuhottavana leivontaan. Voit käyttää reseptissä myös tummaa kaakaojauhetta, sitä oikeaa leivontaan käytettävää kaakaota ja sitä riittää 3 rkl vahvemman makunsa takia.

4.8.2020

Yrtti-juustosarvet

Maukkaat yrtti-juustotäytteiset sarvet ovat klassikko!

Sarvet ovat nopea ja herkullinen lämpimäinen, joka on varmasti kaikille tuttu. Niitä on tehty niin kotitalouden tunneilla kuin ensimmäisinä omina leivonnaisina, kun on päässyt kauhanvarteen harjoittelemaan leivontaa. Sarvien perustäyte on juustoraastetta, mutta sinne voi laittaa niin kinkkua, salamia, paprikaa, mausteita ja yrttejä kuin mitä tahansa juustojakin. Parhaita ne ovat juuri uunista tulleena ja lämpimänä, joten kovasti etukäteen niitä ei kannata tehdä tai mielellään pakastaakaan.

12 isoa tai 16 pienempää sarvea

taikina
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl mustaleimaemmentalia raasteena
2½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g voita sulatettuna
1 prk kermaviiliä

täyte
2 dl mustaleimaemmentalia raasteena
1 kananmuna
½ dl ruohosipulia silputtuna
ripaus suolaa 
mustapippuria myllystä

voiteluun kananmuna
koristeluun juustoraastetta tai unikonsiemeniä

Valmista taikina. Sekoita vehnäjauhot, juustoraaste, suola ja leivinjauhe kulhossa. Lisää joukkoon sulatettu voi ja kermaviili. Sekoita nopeasti käsin tai puulastalla tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä palat palloiksi ja kaulitse ohuiksi pyöreiksi levyiksi. Jaa levyt kuuteen tai kahdeksaan kolmioon. 

Sekoita täytteen aineet kulhossa sekaisin. Jaa täyte kolmioiden leveään päähän ja rullaa kolmiot sarviksi leveästä päästä aloittaen. Aseta sarvet hieman päätyjä sisäänpäin kääntäen leivinpaperille. Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta tai siemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes sarvet ovat kauniin kullanruskeita. Tarjoile lämpiminä.

Jaa taikina kuuteen tai kahdeksaan osaan ja annostele täyte levään päätyyn

Nam! Nämä ovat kyllä ihania! Kermaviilitaikinasta tuli tehtyä sarvia paljon lapsena ja nyt viime vuosina näitä on tullut tehtyä aivan liian vähän. Välillä kokeilin tehdä sarvia myös hiivataikinasta, mutta miulle se mieleisempi tapa on tehdä sarvet kermaviilillä ja pikataikinasta. Tein tällä kertaa tuplataikinan ja puolikkaan täytin aurajuustolla ja persiljalla. Nekin olivat hurjan hyviä.

Aurajuustolla ja persiljalla täytetyt sarvet, päällä pelkkä kananmunavoitelu

15.7.2020

Mansikkakääretorttu

Muhkea ja mehevä mansikkakääretorttu maistuu kesälle!
Kääretorttu on huikean hyvä leivonnainen, joskin sitä tulee tehtyä luvattoman harvoin. Muhkea taikinapeitto sulkee sisäänsä mehevän kermaisen täytteen ja mukavia sattumia. Tällä kertaa kääretorttu sai täytteekseen kesäisesti mansikoita. Ostin mansikoita elämäni ensimmäistä kertaa 5kg:n laatikon ja niinpä viikonloppuna keittelin mansikoita hilloksi ja mehuksi, pakastin niitä ja vähän leivoinkin. Kesällä kuuluu muutenkin syödä mansikoita, sillä ne ovat huippuhyviä ja maistuvat niin makoisilta. Kohta saa myös vattuja, jotka ovat vielä ehkä parempia, kuin mansikat. Mansikoita on tässä kääretortussa oikein runsaasti ja koko rullasta tuli muutenkin oikea möhkäle. Kääretorttu kestää myös pakastamisen, joten viipaleina sen pakastaminen leivinpaperisiivujen väliin voisikin olla fiksu veto satunnaisten herkkuhimojen iskiessä. Tämä pohjaresepti on luotto-ohjeeni, se ei petä ikinä. Ainoa kompastuskivi on paistossa, jos kääretortun unohtaa uuniin ja se paistuu liikaa ja kuivuu, on kääriminen rullalle hankalaa ja torttunen voi revetä.  

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte
2 dl kuohukermaa
n. 200 g mascarpone-tuorejuustoa
n. 400 g tuoreita mansikoita
n. ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria tai –tahnaa

Valmista taikina. Vispaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja kääntele taikina varovasti sekaisi nuolijalla nostellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle matalalle pellille. Paista 225-asteisen uunin keskistasolla n. 7 minuuttia tai kunnes taikina on juuri ja juuri kypsää. Kumoa taikinalevy välittömästi uunista ottamisen jälkeen sokeroidulle puhtaalle leivinpaperille, poista uunissa ollut leivinpaperi ja kääri rullalle kuumana puhtaan leivinpaperin sisään. Kiedo rulla puhtaan leivinliinan sisään ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Perkaa mansikat ja viipaloi mansikat neljään isoon, isot mansikat vielä pienemmiksi. Vispaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri tai vaniljansiemenistä tehty tahna. Sekoita nuolijalla nostellen joukkoon mansikkakuutiot.

Kääri taikinarulla auki, levitä sille mansikkatäyte ja kääri uudelleen rullaksi. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Tarjoile kylmänä.

Niin ihanaa! Todella mehevää, muhkeaa, maukasta ja mansikkaista. Mukavasti sai täyte kevyen vaaleanpunertavan värinkin, kun mansikanpalaset värjäsivät valkoisen kerma-tuorejuustovaahdon. Jos ei halua värjäytymistä, niin kannattaa lisätä vaahto erikseen ensin pohjalle ja mansikat ripotellen sen päälle. Ja jos käy pieni moka paistamisen kanssa, niin mansikkamehulla voi kevyesti kostuttaa taikinalevyä ennen vaahdon lisäämistä. Mutta en usko sen olevan tarpeen, sillä tämä on kyllä mehevää ja kostuu mukasvasti täytteestäkin jääkaapissa. 

Nopeat leivospalat syntyy näppärästi kääretorttupaloista. Kumolleen vadille tai lautaselle asetellun kääretorttusiivun päälle pursotetaan kaunis ruusuke kermavaahtoa, päälle asetellaan viipaloitu mansikka tai pari ja päälle ripotellaan tomusokeria, suklaarouhetta tai sulasta suklaasta raitoja. Itselläni seuraava kääretorttupohjainen leivonnaiskokeilu tulee olemaan kuitenkin charlotte russe, jossa kääretorttusiivuilla vuorattuun kulhoon kaadetaan liivatemousse hyytymään ja koko komeus kumotaan tarjoiluvadille. En ole koskaan vielä tehnyt, mutta on pitänyt varmaan viimeiset kymmenen vuotta...

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 15.8.2020.

12.7.2020

Mansikankaramehu


Mansikoiden perkaamisesta jää yli aikamoinen kasa karoja, joissa on mukana pieni määrä itse mansikkaa. Ehkä joskus jokunen mansikkakin, joita ei kehtaa laittaa pakastimeen, mehuun tai hilloon. Jo viime vuonna olin kuullut karamehusta, jossa perkuujätteetkin käytetään hyödyksi. Niinpä päätin itsekin kokeilla, kun satuin ostamaan elämäni ensimmäisen laatikollisen mansikoita ja karoja jäi yli. Sitruunahappokin on keittiöni vakiovaruste, viimeksi tein sillä Louhisaaren juomaa eli mustaherukanlehtimehua tai putsailen milloin mitäkin. 

1 l mansikankaroja ja muuta perkuujätettä
1 l vettä
1½ tl sitruunahappoa
3/4 dl sokeria

Mittaa karat (5kg laatikosta tulee n. litra) ja mittaa karojen verran vettä kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada karat veteen, sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vähintään 12h, mielellään hieman pidempäänkin. Siivilöi karat mehusta puhtaaseen kannuun tai kattilaan, sekoita joukkoon sokeri ja sekoita mehua, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota mehu, säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä tai kuplavedellä ennen käyttöä. Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa. 

Hyvää oli, suorastaan yllätyin! Yllättävän paljon niinkin pieni mansikkamäärä antoi makua mehuun. Mietin jopa, että olisin tipauttanut pari kokonaista mansikkaa väriä ja makua tuomaan, mutta ajattelin olla autenttinen reseptille ja olla huijaamatta. Väri on luonnollisesti hyvin vaalea keitettyyn mehuun verrattuna ja makukin on todella paljon laimeampi, mutta pidin kovasti ideasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Kokeilemisen arvoinen resepti, jos säilöt mansikoita ja karoja jää yli - ja jäähän niitä, kun en ole ainakaan mitään muuta käyttöä niille löytänyt tai kuullut. Tein tosiaan myös kattilassa keitettyä mehua parista mansikkakilosta viikonloppuna ja niiden mehujen väri oli kuin rubiineissa, hyvin tummanpunaista. Monivuotinen haaveeni mansikkamehuista on tullut toteen tänä viikonloppuna. Mutta tätä kannattaa kokeilla ihan kokeilemisen ilosta! Hauska idea, jonka alkuperä ei ole tiedossa.

21.5.2020

Gluteeniton banaanikakku

Banaanikakku gluteenittomana on maukas herkku
"Kun banskut uhkaavat mustua pöydällä, leivo kakku. Banaanikakun resepti on miun blogini suosituin resepti ja vaikka olen leiponut tätä gluteenittomanakin jo vuosia, sain aikaiseksi vasta nyt tehdä sen blogiin asti. Kokeile, et pety."

Sain yhteydenoton paikallisesta sanomalehti Karjalaisesta leivontaan liittyen edellisellä viikolla ja niinpä lopulta kuvaaja saapui ikuistamaan lehtijuttua varten viime lauantaina leivontaani. Leivoin lehteen banaanikakun gluteenittomana ja juttu ilmestyikin juuri lehdessä. Jutussa käsiteltiin poikkeuksellisen koronakevään aiheuttamaa leivontabuumia ja sitä, kuinka se näkyy miun keittiössä ja mitä mie olen tehnyt. No, mie olen tehnyt vähän vaikka mitä ja keskittynyt tekemään myös normaalia enemmän ruokaa, kun arkilounaat ravintoloissa ovat etätöiden ansiosta jääneet pois. Myös vehnäjuuri on pöhissyt aiempaa enemmän ja toisaalta herkkuja on ehkä tullut tehtyä vähemmän - paitsi banaanikakkua, sillä se on vakiokamaa. Ihan jo senkin takia, että se on paras keino välttää hävikin muodostumista. Ja tämä resepti on niin helppo ja nopea tehdä, ettei uskoisi!

1,5l kakkuvuokaan

taikina
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 banaania muussattuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
8 rkl kuohukermaa
150 g voita sulatettuna
3 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
reilu tupsaus kanelia

vuokaan
nokare voita
gluteenitonta jauhoseosta

Kuori ja muussaa banaanit haarukalla lautasella. Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa, sekoita joukkoon oman maun mukaan kanelia (saa olla reilusti). Taikina on kuohkeaa ja löysähköä. Voitele ja jauhota vuoka (käytä samaa jauhoseosta, jota käytät kakkutaikinaan), kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Kakku tummuu päältä kauniisti, älä säikähdä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista 10 minuuttia. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku säilyy hyvänä useita päiviä, varsinkin jääkaapissa. Gluteeniton kakku murustuu hieman, mutta se kuuluu asiaan.

Vinkki: Kakkuun käy parhaiten tummuneet, jopa mustuneet banaanit, sillä niissä on eniten makua. Hyvä Paras keino välttää hävikkiä on leipoa banaanikakku!

Banaanikakku on maustettu kanelilla
Reseptin pohjana toimi blogini suosituin resepti Maailman paras banaanikakku. Siitä voit kurkata ohjeen, jos haluat tehdä reseptin vehnäjauhoilla. Mittasuhteet ovat hieman erilaiset. Mie pidän tästä kakusta aivan valtavan paljon ja se on yksi käytetyimpiä reseptejä keittiössäni. Sitä pystyy tuunaamaan lähes loputtomiin. Olen maustanut taikinaa eri tavoin (kahvi, inkivääri, kardemumma, suklaarouhe), käyttänyt taikinaan erilaisia jauhoja, kaikkia mahdollisia sokereita ja niiden yhdistelmiä sekä käyttänyt kerman tilalla vaikka mitä maitotuotteita, mehuja ja nesteitä. Reseptin veganisointikin on kovassa vauhdissa. Siitä sitten myöhemmin lisää, kun tuotekehittely on päättynyt onnistuneesti.

13.5.2020

Mangojuustokakku

Mangojuustokakku saa ylleen mangokiilteen
Mangojuustokakku on hyydytettyjen juustokakkujen klassikko! Tämä kakku syntyi muutama viikko sitten talvilomallani, kun teki hurjan paljon mieli juustokakkua. Niinpä pikkukaupasta kakkutarpeet parissa minuutissa koriin ilman sen suurempaa miettimistä ja säveltämään keittiöön reseptiä. Käytin kakussa italialaista mascarpone-tuorejuustoa, joka on ihanan pehmeää ja maukasta. Muuten aika peruskaavalla mentiin ja käytin kaikkea sitä, mitä sattui eteen löytymään. Kaiken lisäksi tein kakun niin, että se oli meillä kahvipöydässä jo viiden tunnin päästä siitä, kun rupesin sitä tekemään eli varsin nopeastikin vielä. Yön yli tekeydyttyään kakun, tai sen mitä siitä oli enää jäljellä, rakenne oli toki tiiviimpi ja kakku kannattaa tietysti tehdäkin hyvissä ajoin, jos vaan kerkeää.

26 cm irtopohjavuokaan
12-16 annospalaa

keksipohja
200 g digestive-keksejä
1 rkl sokeria
100 g oivariinia

mangomousse
2 dl kuohukermaa
500 g mascarpone-tuorejuustoa
2 dl mangososetta
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
½ sitruunan raastettu kuori
1½ limen mehut
5 liivatelehteä

kiille
3 dl mangososetta
½ limen mehu
4 liivatetta

koristeeksi
1-2 digestiveä
sitruksia tms
minttua tai sitruunamelissaa

Valmista keksipohja. Murskaa keksit esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi. Sekoita voisula ja sokeri keksimurskaan. Vuoraa 26-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat kevyesti öljyllä tai oivariinilla ja jauhota reunat tomusokerilla. Painele keksimurska kevyesti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin kovettumaan mangomoussen valmistumisen ajaksi.

Valmista mousse. Vaahdota kuohukerma. Vispaa joukkoon mascarpone, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori. Lisää joukkoon nuolijalla käännellen mangosose. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limeistä mehut ja kuumenna kiehuvaksi, sulata joukkoon kuivaksi puristetut liivatteeet. Sekoita liivateseos pieneen määrään moussea ja sen jäkeen se koko moussen joukkoon, ettei mousse lässähdä tai juoksetu. Voit halutessasi myös jäähdyttää liivateseosta ja valuttaa sen ohuena norona koko ajan vispaten täytteen joukkoon. Kaada mousse keksipohjan päälle ja tasoita pinta tasaiseksi. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi.

Valmista kiille. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limenmehu ja kuumenna kiehuvaksi. Liota kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun ja sekoita mangomoussen joukkoon. Jäähdytä hetki ja valuta varovasti hyytyneen mangomoussen päälle. Anna hyytyä kovaksi jääkaapissa ennen tarjoilua, vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.

Koristele kakku esim. keksimuruilla ja sitruslohkoilla. Tuore minttu tai sitruunamelissa olisi kaunis lisä, mutta mökillä leipoessani niitä ei ollut käytettävissä.

Kakun reunan saa tasaiseksi ja kauniisti irti vuoasta, kun vuoan sipaisee kevyesti voilla ja tomusokeroi.
Massa näköjään ei sitten levittynyt niin kauniisti vuokaan, vaan on jäänyt mutruja kun tarkemmin tarkastelee.
Niin hyvää! Meillä hupeni kakusta varmaan 3/4 heti ensi-istumalta, kun maalla sitä koko lähipiirin voimin syötiin. Kakku on todella pehmeän samettista ja siinä on mukava mangonmaku, jota piristää pieni sitruksisuus. Vähän enemmänkin olisi voinut sitrusta olla mukana, vaikka raastetun kuoren ominaisuudessa tai sitä olisi voinut raastaa kiilteen joukkoon pientä twistiä tuomaan. Miun lempparimaku on juustokakussa ehdottomasti mango. Sitten tulee sitruksiset maut. Mikä on siun lempparisi? Mitä sie tykkäät tehdä tai syödä?

Kakun kaunis rakenne pääsee oikeuksiinsa jo muutaman tunnin hyydytyksellä

26.4.2020

Vegaaninen tahmea suklaakakku

Suklaakakku on paitsi herkullisen tahmea, myös vegaaninen
Tätä syntisen hyvää suklaista ja tahmeaa kakkua nautittiin pääsiäisenä. Tähän kakkuun ei tule mitään eläinperäisiä tuotteita, joten se sopii myös maidonta tai vegaaniruokavaliota noudattaville, kunhan olet tarkkana suklaahyllyllä kuorrutetta valitessasi. Erilaisiin resepteihin vuosien varrella tutustuessani olen pistänyt merkille, että vanhat, 1900-luvun alun reseptit aina sotavuosien jälkeisiin aikoihin saakka ovat usein vegaanisia jo ihan alkujaankin, joten vanhoista keittokirjoistakin voi tehdä löytöjä reseptejä etsiessään nykypäivän käyttöön tai tuunauspohjaksi. Nykyään valinnanvaraa resepteissä löytyy laidasta laitaan ja jokaiselle sopivaksi. Tämä kakkunen sopii varmasti monelle, sillä se on monen ruokavalion kattavuuden lisäksi ihan älyttömän hyvää! Kakun kohottajana toimii tilkkanen etikkaa soodan kaverina, mutta se ei maistu lopputuloksessa. Ja mikä parasta, tähän kakkuun löytyy ainekset varmasti aina kotoa. Kannattaa kokeilla, tähän jää koukkuun.

20 cm irtopohjavuokaan

4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 ½ dl muscovadosokeria (eli tumma ruokosokeri)
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
2 ½ dl kauramaitoa (tai soijamaitoa, mantelimaitoa)
1 dl rypsiöljyä 
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 50 g vegaanista tummaa suklaata, n. 70% kaakaopitoisuus
koristeeksi tuoreita marjoja ja yrttejä

leivinpaperia vuoan vuoraamiseen

Rutistele leivinpaperi ja aseta se 20-senttisen irtopohjavuoan sisään, rypistettynä se muotoutuu vuokaan hyvin. Kuumenna uuni tasalämmöllä 175 asteeseen tai kiertoilmalla 150 asteeseen. 

Sekoita isossa kulhossa kaikki kuivat aineet isolla lusikalla sekoittaen, lisää kaakaojauhe siivilän läpi ettei mukaan jää paakkuja. Lisää nesteet ja sekoita koko taikina nopeasti tasaiseksi, älä sekoita taikinaa liikaa ettei se sitkisty. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja paista n. 40 minuuttia tai kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. Rouhi kakun kypsyessä suklaa. Ripottele suklaarouhe heti kakun pinnalle, kun se on otettu uunista. Suklaa sulaa osittain kakun pinnalle hauskaksi kuorrutteeksi. 

Voit koristella valmiin kakun tuoreilla mansikoilla tai vadelmilla sekä mintulla tai sitruunamelissalla. Tarjoile kakku mieluiten hieman lämpimänä. Kakku säilyy hyvin huoneenlämmössä ja sen voi myös pakastaa.

Nam! Kyllä todellakin oli hyvää ja ihanan tahmaisen suklaista ja herkullista. Herkutteluseurana olleet naapuritkin tykästyivät kakkuun kovasti. Tuoreet mansikat olivat ihana lisä kakkuun, ne raikastivat muuten tuhtia kokonaisuutta mukavasti. Minttu oli omasta keittiöstä vesiviljelylaitteesta suoraan kakkuun nyppäistyä. Tuli mieleen, että kakkuun sopisi kuorrutteeksi oivasti myös iki-ihana maailman parhaiden mokkapalojen kuorrute, kun käytät siihen esim. Sinistä keijua. 

9.4.2020

Juustosämpylät

Kotitekoiset juustosämpylät ovat maukkaita ja ennen kaikkea helppotekoisia
Nyt kun tulee tutkittua kotona kuivakaappeja entistä enemmän, huomaa kuinka monta pussia erilaisia jauhoja sitä ihminen osaakaan omistaa. Niinpä ensimmäinen jauhopussi käteen ja säveltämään sämpylätaikinaa, sillä on hyvä käyttää kaapit tyhjäksi ennen uusien ostamista. Toisaalta koronavirus on aiheuttanut ihmisissä myös hamstraamista ja välillä jauhohyllyillä on tyhjää etenkin vehnä- ja ruisjauhojen kohdalla, ettei aina olekaan tarjolla sitä mitä haluaa ja pitääkin sitten kotona säveltää kaappien antimista. Takaisin taikinaan: jääkaapista mukaan vielä alppikreivin jämät raastettuna ja maan makoisat juustosämpylät olivat jo kohta valmiit. Tämän taikinan idea on saada aikaiseksi pehmeät ja kupsakat sämpylät, joihin lisätään jauhoa vain juuri ja juuri tarpeeksi. Sämpyläjauhot loppuivat sopivasti 10 dl kohdalla ja se oli onnenpotku, sillä loput vehnäjauhot kuluivat lähinnä pöydällä taikinaa käsitellessä. Leipurinlastalla leikkasin taikinapötköstä palasia pellille, niin ei tarvinnut edes pyöritellä sen kummemmin. Näppärää!


20 kappaletta

5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
2 tl suolaa
75 g voita sulatettuna
100 g vahvaa juustoa raastettuna
10 dl sämpyläjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
(pinnalle juustoraastetta)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi isossa kulhossa tai kattilassa. Liuota siihen hiiva vispilällä sekoittaen, lisää mukaan siirappiloraus sekä suola. Vispaa joukkoon muutama desilitra sämpyläjauhoja, kun taikina alkaa jämäköityä vaihda alustamaan taikinaa käsin. Sekoita kaikki sämpyläjauhot joukkoon ja lisää alustamisen lopussa mukaan myös sulatettu voi sekä raastettu juusto, sekoita ne taikinaan kunnolla sekaisin. Taikinan tulisi irrota kulhon reunoista ja olla pehmeää. Lisää tarvittaessa vehnäjauhoja jo tässä vaiheessa, jos taikina on selvästi liian löysää. Vehnäjauhot on tarkoitettu lähinnä helpottamaan käsittelyä työpöydällä kohotuksen jälkeen.

Anna taikinan kohota leivinliinalla peitettynä noin tunti. Taikinan koko yli kaksinkertaistuu. Jauhota pöytä tai leivinalusta kunnolla, kumoa pehmeä taikina sille ja vaivaa taikinaa hetki jauhojen kanssa. Muotoile taikinasta pötkylä ja leikkaa pötkylä leipurinlastalla tai veitsellä 20 palaan. Nosta sämpylät leivinpaperoiduille pelleille ja anna kohota hyvin. Lämmitä uuni 225 asteiseksi sämpylöiden kohotessa. Paista sämpylöitä keskitasolla 12-15 minuuttia eli kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä.

Juustosämpylät ennen paistoa 
Herkullisia! Sämpyläjauhot tuovat mukavaa rousketta sämpylöihin, mutta vähemmälläkin määrällä pärjää halutessaan. Suunnilleen 12 dl meni kokonaismääränä jauhoja näihin sämpylöihin, kun mukana oli taikinassa juustoraastetta. Muutaman sämpylän pyöritin pyöreäksi ja ripottelin pinnalle loput juustoraasteet. Tykkäsin jotenkin kyllä enemmän näistä leikatuista versioista, niissä näkyi enemmän tekemisen meininki eikä niin säntillinen touhu.

Resepti on julkaistu huhtikuun ruokapalstallani Heilissä.

5.4.2020

Kulitsa Baba Lybeckin tapaan



Valmistin itse elämäni ensimmäisen oman kulitsan vasta vuosi sitten, vaikka sitä on tullut maistettua ensimmäisen kerran jo lapsuudessa. Kulitsa on karjalainen, ortodoksisesta ruokaperinteestä juurensa juontava perinneleivonnainen, jossa ei säästellä raaka-aineissa. Se on omiaan paaston jälkeen tuomaan herkkuhetki ja kulitsaa voi nauttia toisen pääsiäisherkun, pashan, kanssa. Itse kokeilin myös voisipaisun kanssa ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, sillä kulitsa on oikein herkullinen ja vähän erilainen tarjottava. Se myös säilyy pyhät oikein hyvin ja on ainakin vaihtelua peruspullalle.


Kulitsan sukulaisleivonnainen on italialainen panettone, jota tosin syödään jouluna ja vuodenvaihteessa. Se lienee meille jopa tutumpi kuin kotoinen kulitsa, sillä panettonea saa ainakin hyvinvarustelluista liikkeistä ja markkinoilta. Kulitsan ja panettonen idea on paistaa se korkeareunaisessa, mielellään kapoisessa vuoassa, jolloin leivonnainen kohoaa kauniin muhkeaksi. Itse koin turvallisemmaksi paistaa pullani matalammassa kakkuvuoassa, jolloin silloinkin se kohosi yllättävän korkeaksi. Mikäli teet kakun kapeaan, korkeaan vuokaan, voit leikata pullan kerroksittain ja sitten siivuiksi kuin täytekakun. Näin palasta ei tule liian suurta ja annostelu on helpompaa. Vinkin antoi toimittaja Baba Lybeck, jonka reseptillä leivoin omankin kulitsani. Baba on muuten myös eräänlainen pääsiäisenä tarjottava kakku, se kohotetaan hiivalla ja kostutetaan esim. rommilla.  


1 iso kulitsa, vähintään 12 annosta

3 dl maitoa
30 g tuorehiivaa
0,5 g sahramia
1 rkl kardemummaa
50 g voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl (1 pss) korintteja
½ dl mantelirouhetta
100 g hillottua appelsiininkuorta
1 tl suolaa
10-12 dl vehnäjauhoja
voiteluun kananmuna
koristeluun kokonaisia manteleita

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, murenna hiiva maidon joukkoon ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää sahrami ja kardemumma. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja sekoita vaahto maitoon. Lisää korintit, mantelirouhe, appelsiininkuori ja suola. Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja jäähtynyt voi. Lisää loput vähitellen ja vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina pehmeäksi. Kaada taikina hyvin voideltuun pyöreään vuokaan (halkaisija 24-26cm).

Kohota kulitsaa leivinliinan alla kaksinkertaiseksi, vajaan tunnin ajan. Voitele kohonnut kulitsa kananmunalla ja koristele pinta manteleilla. Perinteinen kuvio on kirjoittaa manteleilla XB – kristus nousi kuolleista/kristus on ylösnoussut. Paista uunin alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia, peitä kulitsan pinta leivinpaperilla tai foliolla ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia. Tarkista kypsyys, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Jäähdytä liinan alla, leikkaa viipaleiksi ja tarjoile pashan kanssa (leikkaa pashaa siivu kulitsan päälle).

Hyvää! Kulitsa on todella tuhtia, sahrami maistuu kivasti (jos et tykkää sahramista, jätä suosiolla pois) ja onhan se jotain erilaista, mitä peruspulla. Nyt kun tätä blogipostausta kirjoitan, koronavirus riehuu Suomessakin ja saas nähdä, voiko edes pääsiäistä viettää perhepiirissä. Todennäköisesti ei voi. Niin jää sitten kulitsatkin leipomatta ja syömättä tältä vuodelta, mutta onhan resepti naputettu blogiin talteen, kun sen vuosi sitten oppilaille jo koeponnistin pääsiäisleivontakurssia varten. Tälle vuodelle ajatukseni oli opetella tekemään itse pashaa, sillä reseptejä siihen on mummon arkistoissa paljon. Kulitsan kanssa tarjotaan perinteisesti pashaa ja pitäisihän nämä kaksi taitoa osata yhdistää itse. Suosittelen muuten kaupasta ostamaan lieksalaista pashaa, joka on maustettu valkosuklaalla ja samppanjalla. Oletko kuullut koskaan kulitsasta tai maistanut sitä?

Resepti on julkaistu maaliskuun 2020 ruokapalstallani Heilissä.