11.1.2022

Tilli-ricottalevite

 

Pehmeän valkosipulinen ja tillinen tahna sopii hyvin levitteeksi eri leiville

Tämä ihanan valkosipulinen ja reilusti tilliä sisältävä levite tai tahna sopii mainiosti niin näkkärille, leiville, voileipäkakun täytteeksi kuin dippailuunkin. Valkosipulin määrä kuulostaa enemmän kuin hurjalta, mutta uunissa paahtaminen miedontaa valkosipulin makua todella paljon ja lopputuloksena on pehmeän paahteinen sekä maukas lopputulos. Samalla tavalla kypsennetty valkosipuli maustaa ihanasti myös muut ruoat ja kastikkeet. Ricotta on italialainen tuorejuusto, joka sopii niin leivontaan kuin ruoanlaittoon. Kannattaa kokeilla!


1 kokonainen valkosipuli

250 g ricottajuustoa

½ dl tuoretta tilliä

1 rkl oliiviöljyä (rypsiöljyä)

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa ja pippuria


Paahda valkosipuli 175-asteisessa uunissa kypsäksi, n. 40 minuuttia. Jäähdytä valkosipuli. Notkista ricotta kulhossa, leikkaa valkosipulista kärki pois ja purista valkosipulitahna ricotan joukkoon. Hienonna tilli ja sekoita se ricotan joukkoon yhdessä öljyn, sitruunan ja mausteiden kanssa. Sekoita huolellisesti sekaisin, maista ja mausta tarvittaessa lisää.


Superhyvää! Itse olen tykännyt syödä tätä erityisesti mallasleivän kanssa sekä näkkärillä. Mieleeni tuli, että levitettä voisi käyttää hyvin myös voileipäkakun täytteessä, kuten kala- tai äyriäiskakussa tai kasviskakussa. Tillin miellän itse kala-allergikkona tosi vahvasti kalamausteeksi ja tätä voisi kokeilla myös vaikka persiljan tai ruohosipulin kanssa, ne sopivat varmasti tähän makumaailmaan hyvin.

8.1.2022

Rosmariinitoffee


Pinnalta kova, mutta syödessä ihanan tahmeaksi muuttuva toffee

Jouluna valmistetaan lahjaksi paljon erilaisia makeisia ja toffee on varmaankin se, jota tulee kaikkein eniten tehtyä. Lämpömittari helpottaa toffeekokkailua huomattavan paljon ja varmistaa sen, ettei toffee jää liian pehmeäksi tai vastaavasti jumahda liian kivikovaksi, johon ei hampaatkaan pysty. Tässä toffeessa maistuu ihanasti tuore rosmariini ja makua lisää kanelitangot. Jouluinen maku, joka sopii toki myös muhin vuodenaikoihin. Halutessaan kanelin tilalle voi laittaa myös vaniljatankoa - tai miksei lisäksi. Vanilja on aina ihanaa. Tämän toffeen keittelivät joululeivontakurssilaiseni.

reilu ½ ruukku tuoretta rosmariinia
2-3 kanelitankoa
5 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
¾ dl tummaa siirappia
½ tl suolaa
tarvitset lämpömittarin

Laita kokonaiset rosmariininoksat sekä kanelitangot isoon paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan. Kaada joukkoon kerma, sokeri ja siirappi. Kiehauta ja sekoita koko ajan puukapustalla pohjaa myöten. Keitä, kunnes toffeemassa on 120-asteista (mittaa mittarilla). Aikaa menee 30-45 minuuttia lieden kuumuudesta riippuen. Varo, seos kuohuu alussa runsaasti ja on vaarassa kuohua yli. Valmis toffee on kiiltävää ja paksuhkoa, vesitestillä (tippa massaa kylmään veteen pudottaessa kohmettuu heti pyöriteltäväksi palloksi eikä leviä veteen) voi varmistua myös, mikäli mittaria ei ole käytettävissä. Poista rosmariininoksat ja kanelitangot. Mausta toffeemassa suolalla ja sekoita. Kaada toffee leivinpaperoituun isoon vuokaan tai pellille ja anna jäähtyä hetki, että pinta jähmettyy hieman. Siirrä kylmään jähmettymään noin tunniksi. Leikkaa tai murra pieniksi paloiksi. Kääri halutessasi valmiit toffeet sellofaaniin tai leivinpaperiin.

Vinkki: Mitä laakeampaan vuokaan kaadat toffeen jähmettymään, sitä ohuempaa toffeeta saat. Paksu toffeelevy jähmettyy kauemmin. Kannattaa mieluummin tehdä ohuempaa kuin paksumpaa toffeeta, sillä ohut toffee on huomattavasti helpompi syödä.

Niin herkullista! Rosmariini maistuu todella ihanasti ja kaneli sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Rosmariinin lehtiä irtoaa ja jää massaan sattumiksi, se ei haittaa laisinkaan. Kannattaa ahkerasti sekoitella, ettei seos pala pohjaan. Puulasta on hyvä sekoitusväline, mutta muovivispiläkin käy. Kannattaa kaataa laakeaan vuokaan, esimerkiksi isoimpaan Teema-vatiin tai pellille, että toffeesta tulee ohutta. Massa leviää levyksi lähes itsestään ja kannattaa olla nopea, sillä seos jähmettyy nopeasti.

7.1.2022

Chia-vanukas

 

Chia-vanukas tarjoillaan tuoreiden marjojen kanssa

Chiansiemenet ovat terveellisiä ja niitä onkin kaapissani useampi pussi. Yleensä olen laittanut chiaa erilaisiin leipä- ja näkkäritaikinoihin. Mutta nyt kun on mm. jauhot ikäänkuin kiellettyjen listalla, olen palauttanut kokkauslistalleni erilaiset chia-vanukkaat ja -puurot. Niitä onkin näppärä tehdä etukäteen valmiiksi aamupaloja varten. Lisäksi vain tarvitaan vähän marjoja tai hedelmiä ja nopea aamiainen on valmis. Tässä on miun ehdoton lemppariyhdistelmäni!

250 ml alpro banaanisoijajuomaa
4 ½ rkl chiansiemeniä
tuoreita marjoja ja hedelmiä
tuoreita yrttejä

Kaada banaanisoijajuoma (yksi purkillinen) kulhoon ja ripottele päälle chiansiemenet. Sekoita huolellisesti. Sulje kannella ja anna tekeytyä yön yli jääkapissa. Voit sekoittaa välillä kerran tai pari, että siemenet turpoavat tasaisesti nesteeseen. Lisää päälle tuoreita marjoja ja herkuttele.

Eikös olekin nättiä! Minusta chia-vanukkaat ovat hyviä eikä niiden koostumus ole mielestäni epämukava. Tämä banaanisoijajuoma on oma lempparinesteeni tähän, se on hieman makea ja banaani häivähtää lopputuloksesta kivasti. Myöskin juomassa on kivasti proteiinia, mutta vähänlaisesti kaloreita. Tällä setillä jaksaa pitkälle päivään! Minä tykkään käyttää vanukkaille näitä pyöreitä lasisia kulhoja, joihin saa tiiviit kannet, muutenkin nämä kunnolliset säilytysastiat ovat korvanneet muovin melkein kokonaan keittiössäni.

Tämä chia-vanukas on gluteeniton, maidoton sekä vegaaninen.

6.1.2022

Porovoileipäkakku

Porovoileipäkakku koristellaan kylmäsavuporoleikkeleellä, karhunvatukoilla ja timjamilla

Kun voileipäkakkua tekee mieli, sellaista on tehtävä! Voileipäkakkujen valmistaminen on ihanaa ja oikeasti tosi helppoa, vaikka moni ehkä arasteleekin niiden tekemistä. Voileipäkakuissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan keksii yhteensopivia täyteyhdistelmiä ja kuorrutuksia. Tällä kertaa porokakku oli työlistalla ja siitä tuli melko perinteinen, ilman erityisempää hienostelua ja oikeastaan niistä aineksista, joita kotoa sattui silloin löytymään. Kylmäsavupororouhe itsessään on hyvin vahvaa maultaan, joten se vaatii myös muilta täytteiltä tukea. Piparjuurikin sopisi porokakun mausteeksi oikein mainiosti. Ehkäpä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

n. 10 annosta

n. 13 siivua paahtoleipää
200 g kermaviiliä
200 g maustamatonta tuorejuustoa

porotäyte
2/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
100 g kylmäsavupororouhetta
1 pieni punainen suippopaprika
1 maustekurkku
1/3 ptt ruohosipulia
mustapippuria

kurkkutäyte
1/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
1 pieni kurkku
1 dl hillosipuleita
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl juoksevaa hunajaa

kostutus
1 dl vettä
½ sitruunan mehu

kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa

koristeluun
poron kylmäsavupaistia
karhunvatukoita
puolukoita
tuoretta timjamia

Sekoita ensin isossa kulhossa tuorejuuston joukkoon kermaviili ja vatkaa seos vispilällä tasaiseksi. Siirrä seoksesta n. 1/3 eli 5 rkl seosta pieneen kulhoon. Sekoita kostutusliemen vesi ja puristettu sitruunamehu yhteen ja jätä odottamaan.

Porotäyte, iso kulho. Sekoita tuorejuusto-kermaviiliseoksen joukkoon vajaa pussillinen pororouhetta ja sekoita tasaiseksi. Hienonna paprika pieniksi kuutioiksi ja mikäli silppu on kovin kosteaa, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Hienonna maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja valuta sekä kuivaa kuutioit kunnolla, ettei täyte kostu liikaa. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset porotahnan joukkoon. Mausta reilulla pippurilla ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria makua taittamaan. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Voileipäkakun reunoja voi koristella yrteillä. Itse pidän hennosta koritelusta.
Kakun vasen reuna otti osumaa valmiina koristellessa eikä pinta enää tasoittunut kauniiksi.

Kurkkutäyte, pieni kulho. Raasta pieni kurkku karkeaksi raasteeksi ja jätä siivilään valumaan. Painele kurkkuraasteesta ylimääräiset nesteet pois. Sekoita kuiva kurkkuraaste kermaviili-tuorejuustoseokseen. Hienonna hillosipulit pieneksi silpuksi ja sekoita täytteeseen. Mausta lorauksella hunajaa, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.

Leikkaa 12 leipäsiivun reunat pois ohuelti. Vuoraa 1.5l pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla niin, että kelmua roikkuu reilusti vuoan reunojen ulkopuolella. Asettele pohjalle kolme viipaletta leipää ja tarvittaessa tiivistä lisäämällä ohut suikale leipää, jos pohja ei peity. Kostuta kevyesti kauttaaltaan sitruunavedellä. Levitä päälle puolet porotäytteestä. Levitä päälle kolme palaa leipää, tiivistä tarvittaessa pienellä siivulla leipää, kostuta ja levitä päälle koko kurkkutäyte. Peitä täyte leivillä, tiivistä ja kostuta. Levitä päälle loput porotäytteestä. Levitä päälle peittävä, kakun pohjaksi tuleva kerros leipää ja tee tarvittaessa lisäpala. Kostuta hyvin kevyesti. Nosta tuorekelmut kauttaaltaan kakun päälle ja kääri kakku tiiviisti kelmuun. Laita jääkaappiin maustumaan kevyen painon alle mieluiten yön yli, mutta muutama tuntikin riittää.

Kuorrutuksen levittämisessä hyvä apu on
pienikokoinen palettiveitsi

Kuorruta kakku. Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon lusikallinen tai pari ranskankermaa, että saat helposti levittyvän massan. Mausta suolalla. Poista kakku kelmuista ja kumoa tarjoiluvadille. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai veitsellä kauttaaltaan kakun päälle, tee mahdollisimman tasainen pinta. Koristele kakku poroleikkeleruusukkeilla, tuoreilla karhunvatukoilla ja puolukoilla sekä timjaminoksilla mielesi mukaan. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Leikkaa kakku sahalaitaveitsellä tarjoillessa.


Voi kuinka hyvää porovoikkari olikaan! Kokonaisen pororouhepussinkin tähän olisi voinut käyttää, mutta silloin vaarana on hieman liian suolainen lopputulos. Tuoreen sipulin sijaan laitoin hillosipulia, koska tekeytyessään tuore sipuli muuttuu melko pistävän makuiseksi ja hallitsevaksi. Lisäksi hillosipulin kevyt etikkaisuus sopii hyvin suolaisen poron voimakkuutta taittamaan. Tykkään tehdä tällä tyylillä täytteet, että ensin pikkukipossa pohja sekaisin, sitten eri kipoissa makuaineet mukaan. Myöskin tulee hyvä määrä täytettä yhteen leipävuokaan kasatessa. Koristelun suhteen olen minimalismin ystävä ja pidän hennosta, herkästä koristelusta enkä halua peittää koko kakun pintaa koristeilla. Tämä voileipäkakku on "miun näköinen" ja pidän sitä oikein onnistuneena. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 27.11.2021

30.10.2021

Vaniljapyörykät

 

Vaniljapyörykät eli vaniljapullat ovat superherkullisia

Näiden ihanien leivonnaisten nimi vaniljapyörykät eivät ensimmäisenä tuo mieleen suussa sulavia pullia, mutta kerran kokeiltuaan niitä ei voi olla leipomatta jatkuvasti! Keväällä eteeni tupsahti hauskan kuuloinen resepti, vaniljapyörykät. Tutustuin ohjeeseen tarkemmin ja totesin, että nämähän ovat varmasti suussa sulavia täytepullia, joita on ehdottomasti kokeiltava. Niinpä ohjetta oli testattava omassakin keittiössä ja sen jälkeen resepti on tullut hyvinkin tutuksi. Kaiken lisäksi ohjetta on tuntunut tulevan esiin netin leivontaryhmissä kiihtyvään tahtiin, joten ehkäpä taas on yksi vanha resepti päätynyt nykykeittiöihin käyttöön. Hieno juttu!

Taikinan juju on sekoittaa huoneenlämpöistä voita taikinaan ja jos se näyttää rakeiselta tai leikanneelta, ei hätää. Taikina kyllä ottaa kiinni ja tekeytyy, kun sekaan kippaa jauhot. Sama ilmiö on havaittavissa myös näissä ihanissa Rouva Aunion kakuissa, taikina näyttää lähinnä juoksettuneelta ennen jauhojen lisäämistä. Näissä pyöryköissä ei haittaa, jos voi jää pieniksi nokareiksi taikinaan, sillä se sulaa mehevöittämään taikinan sitten uunissa. Joten rohkeasti vaan eteenpäin, vaikka joku välivaihe vähän erikoiselta näyttäisikin.

Koristelu syntyy helposti tomusokerikuorrutteesta ja halutessaan leivoksiin saa lisää makua tekemällä kuorutteen sitruunamehuun tai lisäämällä täytteen sekaan raastettua sitruunankuorta. Parhaita nämä leivonnaiset ovat uunituoreina, joten ne kannattaa leipoa vasta tarjoilupäivänä ja mielellään juuri ennen syöntiä, jolloin ne ovat ehdottomasti parhaimmillaan. Mikäli niitä kuitenkin jää, niin nopea käyttäminen mikrossa ei tee pahaa. Voit tehdä vaniljapyöryköitä myös pakastimeen odottamaan yllätysvieraita. Voit samalla varautua siihen, että resepti tulee antaa vieraille kotiinviemisinä.

n. 25 kpl

taikina
25 g tuorehiivaa
2 dl kylmää maitoa
200 g huoneenlämpöistä voita
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
5-6 dl vehnäjauhoja

täyte
75 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

voiteluun
kananmuna

kuorrutus
1 dl tomusokeria
1 rkl vettä

Valmista taikina. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää päälle maito, sekoita vispilällä kunnes hiiva on liuennut maitoon. Lisää huoneenlämpöinen voi joukkoon pieninä nokareina, sokeri, vaniljasokeri, suola ja vehnäjauhot. Sekoita nopeasti sileäksi taikinaksi, vältä vaivaamista. Taikinan tulee irrota kulhosta ja käsistä. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä n. 40 x 40 cm kokoinen levy ja jaa se taikinapyörällä n. 8 x 8 cm kokoisiksi neliöiksi.

Valmista täyte. Sekoita huoneenlämpöisen voin joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Jaa täyte tasaisesti nokareina keskelle taikinaneliöitä. Taita neliöiden kulmat täytteen päälle niin, että taikinaan jää pienet aukot joka sivulle. Nosta vaniljapyörykät paperisiin muffinivuokiin ja anna kohota noin kaksi tuntia vedottomassa lämpimässä paikassa. Voitele pyörykät kananmunalla ja paista 200-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä. Sekoita tomusokerin joukkoon vesi ja valuta tomusokerikuorrutus ohuina raitoina valmiiden vaniljapyöryköiden päälle.

Vinkki: Voit pakastaa kohotetut, mutta paistamattomat pyörykät. Kun otat pyörykät pakastimesta, laita uuni kuumenemaan ja jatka ohjeen mukaisesti. Vaniljapyörykät ovat parhaita uunituoreina, samana päivänä tarjottuina, joten kovin paljoa etukäteen niitä ei kannata valmistaa.

Nämä ovat kyllä yksiä herkullisimpia pullia, mitä olen syönyt! Ihan valehtelematta. Kannattaa kokeilla, jos et usko. Tai vaikka uskoisit, kokeile silti. Minulla on keittiössä pieni rullamitta, jolla mittailen taikinoita ja sama mitta kulkee aina kansalaisopiston leivontakursseillani mukana. Vaikka olen melko suurpiirteinen keittiössä, niin joskus siitä mittaamisestakin on hyötyä. Kuvan viherkasvi on muuten kultaköynnös marble queen, aivan ihana väritys lehdissä. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 30.10.2021.

4.10.2021

Halloumi-kesäkurpitsapihvit ja valkosipulikastike

Ihanan rapeat ja maukkaat halloumi-kesäkurpitsapihvit tarjoillaan aavistuksen makean ja tuhdisti valkosipulisen kylmän kastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Herkulliset halloumille ja kesäkurpitsalle maistuvat kasvispihvit on helppo valmistaa. Ainekset raastetaan ja silputaan, sekoitetaan ja hetken kuluttua paistetaan. Lisukkeeksi kannattaa valmistaa hieman makea ja vahvasti valkosipulinen sekä yrttinen kastike, joka tuo sopivaa kontrastia lempeille pihveille. Pihvien niksi on kuuma pannu ja vähän taikinaa per pihvi, jotta ne paistuvat rapeiksi ja ruskeiksi eivätkä jää löllöiksi. 

pihvit
n. 600 g kesäkurpitsa
200 g halloumia
2 kananmunaa
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl ruohosipulia
1/2 dl persiljaa tai minttua
1/2 tl suolaa
mustapippuria
paistamiseen rypsiöljyä

valkosipulikastike
200 g ranskankermaa
3 valkosipulinkynttä
2 tl juoksevaa hunajaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
1 tl kuivattua minttua tai 2 rkl tuoretta

Raasta huuhdeltu kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Ripottele päälle suolaa ja valuta neste siivilässä, painele neste pois. Raasta halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita valutetun kesäkurpitsan joukkoon halloumiraaste, kananmunat, hienonnetut yrtit ja perunajauhot (voit käyttää myös vehnäjauhoja) ja mausteet. Anna jauhojen turvota noin vartti. Paista kuumalla pannulla öljyssä pieniä ohuita lettuja ja tarjoile valkosipulikastikkeen kanssa. 

Kastike: sekoita ranskankerman joukkoon murskatut tai raastetut valkosipulinkynnet, hunaja sekä mausteet. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Tee kastike maustumaan ennen pihvien paistoa.

Nam! Nämä olivat kyllä niin hyviä! Monesti on ollut mielessä tehdä tällaisia pihvejä, sillä halloumia löytyy aina kaapista ja usein kesäkurpitsaakin. Varsinkin nyt, kun korvaan pastat, riisit ja perunat kasviksilla. 


2.10.2021

Budapest-leivos

Budapest-leivos maistuu mantelimarengille ja mansikoille

Konditorian leivoshyllyssä on monta kertaa sattunut silmään viehkeä marenkileivos, Budapest-leivos. Budapest-leivosta on nautittu Suomessa kohta jo sata vuotta sen saavuttua meille Ruotsista. Koskaan en ollut sellaista aiemmin itse tehnyt, joten kesällä ajattelin tarttua härkää sarvista ja kokeilla tuon klassikon valmistamista kotioloissa. Kuinka nopeasti herkullinen ja näyttävä leivonnainen valmistuikaan! Täytteeksi voi vielä laittaa mitä sattuu eteensä saamaan, joten käsissä on monikäyttöinen resepti.

n. 8 annosta

taikina
4 kananmunan valkuaista
1½ dl siro-sokeria (erikoishienoa sokeria)
1 dl mantelijauhetta
1 dl mantelirouhetta
½ dl maissitärkkelystä (maizena)

täyte
1 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
100 g valkosuklaata
2 tl vaniljasokeria
n. 250 g tuoreita mansikoita
tarvittaessa sokeria

koristeluun
n. 4 palaa suklaata
tomusokeria
(mansikoita)
(tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)

Valmista taikina. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset voit käyttää muihin leivonnaisiin. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella isossa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nostele nuolijan avulla joukkoon mantelirouhe ja –jauhe sekä maissitärkkelys. Älä vatkaa, ettei vaahto laske. Laita seos pursotinpussiin (pyöreä tylla paras) ja pursota leivinpaperoidulle pellille tankoja vieri viereen. Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Älä anna pohjan ruskistua, ettei se kovetu ja murene. Kumoa leivoslevy puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä pohja.

Valmista täyte. Sulata valkosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Jäähdytä suklaa. Vaahdota kuohukerma ja sekoita joukkoon maitorahka sekä vaniljasokeri. Lisää täytteeseen jäähtynyt valkosuklaa. Perkaa mansikat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria ja vaniljasokeria. Levitä täyte tasaisesti leivospohjalle ja mikäli pohja on kovettunut, anna täytteen pehmittää sitä hetki. Kääri rullalle niin, että tankojen pituussuunnasta tulee rullan pituus ja palat leikkautuvat kauniisti.

Anna makuuntua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli, rapeamman lopputuloksen saat, mikäli tarjoilet leivokset heti. Sulata muutama pala suklaata pienessä minigrip-pussissa tai pursotinpussissa ja valuta rullan pinnalle ohuita suklaaraitoja. Painele päälle halutessasi mansikoita. Lisää yrtinlehtiä ja halutessasi hunnuta tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Budapest-leivos on gluteeniton tarjottava, huomioi suklaan osalta gluteenittomuus. Siro-sokerin sijasta voit käyttää myös tavallista taloussokeria. Mantelit voi korvata pähkinällä. Voit käyttää mansikan tilalla muita marjoja tai hedelmiä.

Resepti on julkaistu 25.9.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

28.8.2021

Hakkoopiirakka

Hakkoopiirakka on karjalainen perinneruoka, uunipellille tehtävä kukko

Hakkoopiirakka, rusupiirakka, hakkeluspiirakka, lohkopiirakka, lohkokukko tai jopa peltikukko tai mökköpiirakka, karjalaisella kukolla voi olla monta nimeä. Eteläkarjalainen Säkkijärvi jäi sodassa lähes kokonaan Neuvostoliitolle, pieni pala Suomelle jääneestä kunnasta liitettiin sittemmin Ylämaahan ja Miehikkälään. Etelä-Karjalassa kukkoa kutsutaan lähinnä piirakaksi, kun meillä Pohjois-Karjalassa kukko on kukko, mutta meillä se on myös vähän korkeampi muodoiltaan. Rajan takana voi taas törmätä kurniekkaan. Tämä hakkoopiirakka sisältää hakkelukseksi hakattua täytettä ja valmistetaan syvällä uunipellillä, jolloin sen muotokin on hieman matalampi, mihin meillä on totuttu.

Tutkin erilaisia reseptejä niin kirjoista kuin netistäkin ja päädyin tekemään oman mukaelmani reseptistä, perinteitä kunnioittaen. Olenhan tehnyt perinteisistä kukoistakin omanlaiseni vuosien saatossa ja tästä syystä on tuntuma kukontekoon. Käytössäni ei ollut hapanjuuritaikinaa, sillä juureni uinuivat kotonani jääkaapissa ja itse leivoin maalla. En myöskään välitä liiemmin ruiskuorisista kukoista, joten tein oman kokemukseni perusteella varsin onnistuneen muutoksen kuoreen. Grahamjauhot tuovat makua ja ruisjauhomaisuutta, vehnäjauhot leivottavuutta. Tavallisesta kukkotaikinastani poiketen tein taikinan kuitenkin veteen, kun normaalisti käyttäisin piimää ja hiivaleipäjauhoja. Pekoni ei kuulu aitokarjalaisiin kukkoihin, mutta minä tykkään sitä lisätä hyvää makua ja kevyttä savuisuutta tuomaan. 

Mummini vanhalla petkeleellä hakkasin perunat täytteeseen ja se olikin huomattavasti nopeampaa kuin veitsellä pilkkominen tai hakkaaminen. Nyt pitääkin etsiä omaan keittiöön oma hakkuri ja hakkuulaatikko, jossa syntyisi näppärästi myös sienisalaatit ja rosollit. Itse piirakka on helpompi koota kuin tavallinen kukko, paistoprosessi muuten on samanlainen. Lopputulos palkitsee! Annoksesta tulee todella suuri, reilu kolmekiloinen kukko, joten pienemmälle syöjämäärälle kannattaa puolittaa resepti. Hakkoopiirakka säilyy jääkaapissa useamman päivän.

taikina
5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
1 rkl siirappia
2 rkl suolaa
n. 500 g grahamjauhoja
n. 500 g vehnäjauhoja

täyte
2 kg raakoja, kiinteitä perunoita
merisuolaa myllystä
n. 500 g sian kylkisiivuja
140 g amerikanpekonia
voita

muut tarvikkeet
leivinpaperia
foliota
syvä uunipelti
sanomalehtiä
pyyhe tai viltti

Valmista taikina. Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi, liota siihen hiiva ja lisää joukkoon suola sekä siirappi. Alusta joukkoon grahamjauhot kädellä vatkaten ja lisää vehnäjauhoja niin paljon, että saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinapallon. Anna kohota lämpöisessä, vedottomassa paikassaliinan alla reilu tunti.

Valmistele taikinan kohotessa täytteet. Suikaloi sian kylkisiivuviipaleet peukalon paksuisiksi ja suolaa ne kevyesti. Laita jääkaappiin odottamaan. Kuori perunat (perunoita kuorimatta 2kg) ja hakkaa ne hakkelukseksi joko petkeleellä puukaukalossa tai kuutioi veitsellä, voit hakata veitsellä myös pienehköä kuutiota. Perunoiden tasakokoisuudella ei ole merkitystä. Ripottele perunoille reilusti suolaa ja kääntele sekaisin, valuta tai kuivaa ennen piirakan täyttämistä.

Muotoile piirakka. Levitä pöydälle hieman uunipeltiä suurempi leivinpaperi. Kaulitse taikina leivinpaperin päällä ja sen yli, että ylimenevästä taikinasta muodostuu taikinakuori piirakalle. Liu’uta taikina ja leivinpaperi toisen leivinpaperin päälle uunipellille. Täytä piirakka. Kaada valutetuista ja kuivatuista perunoista puolet taikinalle tasaisesti. Ripottele päälle tarvittaessa suolaa. Asettele päälle sian kylkisivuupalat. Kaada päälle loput perunat ja viimeistele pinta pekonisiivuilla. Vuole päälle muutama voinokare. Nosta taikinan reunat piirakan päälle ja ummista piirakka tasakuoriseksi, siistiksi piirakaksi. Käytä muotoilussa apuna vettä.

Paista piirakkaa 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta on kuortunut ja saanut väriä. Voitele pinta voilla. Laske lämpötila 175-asteiseksi ja anna piirakan paistua vähintään 2,5-3,5 tuntia. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, peitä pinta foliolla. Voitele pinta uudelleen reilulla voilla, asettele päälle leivinpaperi ja vuoraa koko komeus foliolla. Peittele pelti sanomalehdillä ja parilla paksulla pyyhkeellä, viltillä tai jollain muulla. Anna hautua kolmisen tuntia. Leikkaa paloiksi, tarjoile lisukkeena voita, mustikkasoppaa, punajuuri- ja suolakurkkuviipaleita.

Hakkaa kuoritut perunat petkeleellä tai leikkaa kuutioiksi, ei tarvitse olla tasakokoista. 

Tarvittaessa voit pieniä perunoita myös lisää kattilassa. Perinteisesti petkeleen kanssa käytetään kuitenkin puista hakkuulaatikkoa, jossa ainekset pilkotaan. Minulla sellaista ei ollut käytössä.

Ripottele jauhoja yli leivinpaperin ja kaulitse kohonnut taikina.

Mittaa syvällä uunipellillä, kuinka iso taikinasta tulee tehdä. Ylimenevästä taikinasta tulee hakkoopiirakan kansi.

Laita pellille leivinpaperi ja vedä päälle leivinpaperin kanssa kaulittu taikina. 

Lisää pohjalle puolet perunapaloista. Lisää seuraavaksi kaikki valutetut kylkisiivupalat.

Keskelle jää kylkisiivusuikaleet, päälle tulee tasaiseksi kerrokseksi loput perunat.
Voit lisätä suolaa, mikäli tuntu ettei sitä ole tarpeeksi.

Laita halutessasi päällimmäiseksi kerrokseksi paketillinen maukkaita amerikanpekonisiivuja. Pekoni tuo pientä savuisuutta ja runsaasti makua sekä lisää mehukkuutta paistokseen. Vuole päälle pieniä voinokareita tuomaan kosteutta ja makua.

Ummista hakkoopiirakka tasapintaiseksi kukoksi kääntämällä roikkuvat taikinat täytteen päälle ja ummista piirakka vettä apuna käyttäen. Voit muotoilla pinnan vettä kädelle laittamalla ja pintaa sivelemällä. Varo, ettei pintaan tule reikiä. Vie uuniin kuortumaan reiluksi vartiksi kovaan lämpöön ja voitele pinta. Laske lämpö ja anna paistua miedossa lämmössä muutama tunti.

Kun hakkoopiirakka on paistunut, voitele pinta runsaalla voilla ja kääri piirakka leivinpaperiin, folioon ja pyyhkeisiin. Käytän erikseen keittiökäyttöön tarkoitettuja kukkopyyhkeiksi sanottuja lämpöisiä pyyhkeitä, joiden suojissa paistokset saavat hautua rauhassa. Froteepyyhe käy hyvin tähän.

Leikkaa hakkoopiirakka paloiksi ja tarjoile. Lisukkeena tarjotaan voita, mustikka- tai mustaherukkasoppaa tai piimää juotavaksi sekä piirakan kaverina hapokkuutta tuovia säilykkeitä eli suolakurkkuja ja punajuurisiivuja. Pellillisestä syö muutama ihminen useamman päivän.

Pekonit jäivät kanteen kiinni ja muut täytteet alakuoressa. Tavallisen kukon eli siivutetut perunat tai lantut voi tehdä ihan samalla kuin hakkoopiirakan. Siivutetuista täytteistä tehty kukko on helpompi syödä, kun täytekuutiot ei ropise pöydälle.

Oli kyllä erittäin mukava kokeilu! Hakkoopiirakka oli kaikkinensa helppo tehdä ja hieman helpompi tehdä kuin tavallinen kukko. Tässä kun ei tarvitse asetella mitään kauniisti kuorta rikkomattomaan muotoon. Petkeleellä täytteen perunoiden pilkkominen kävi nopeammin kuin veitsellä ja nyt kieltämättä haaveilen omasta petkeleestä hakkuulaatikoineen. Kiireisen ihmisen ruokaa kukot ei ole, aloitin tämän tekemisen rauhassa aamupäivällä ja illalla söimme, kun olin saanut muut hommat hoidettua. Kannattaa aloittaa aikaisin aamulla, niin saa kohtuulliseen aikaan syötävää pöytään. 

Se, onko tämä täysin aito säkkijärveläinen hakkoopiirakka, niin en mene takuuseen. Pekonia tuskin kukkoon silloin aikoinaan on laitettu, mutta moni nykypäivän kukkoleipuri niin tekee - minäkin olen tehnyt niin vuosia. Samoin kuoritaikina vaihtelee talosta taloon, osa käyttää ruiskuorta, osa tekee vehnäisemmän. Minä teen tavalliset kukot piimään ja hiivaleipäjauhoihin, tähän taas sopi hyvin täysjyvä- eli grahamjauhot ja leivottavuutta tuomaan tavallinen vehnä. Jos tekisi grahamista, muistuttaisi se enemmän rukiiseen leivottua kuorta. Usein teen omat kukkoni sian kylkisiivun sijaan naudanpaistilla, mutta nyt muiden syöjien takia käytin pelkkää possua. Ei sitä kerralla voi kaikkia perinteitä rikkoa... 

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kotona! Jos ei ole syöjiä montaa tai ei huvita syödä samaa, varsin täyttävää ruokaa, montaa päivää, kannattaa tehdä tästä puolikas tai jopa vain neljäsosa annosta ja valita vuoaksi vaikkapa lasagnevuoka tai joku muu uuninkestävä vuoka uunipellin sijaan.

Resepti on julkaistu 28.8.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

25.8.2021

Kinkkukierteet

Ihanat kinkkukierteet saavat lisämakua pestosta ja juustoista

Resepti syntyi jo pari vuotta sitten, kun kaipasin jotain kiekkoina paistettavaa hiivataikinaohjetta niiden aiempien versioideni tilalle. Tästä ei ainakaan makua puutu ja nämä kierteet sopivat mainiosti myös vaikkapa höyryävän kuuman keittolautasen kyytipojaksi tai illanistujaisiin. Jotain tämänkaltaisia kiekkoja tuli väsättyä myös kouluaikoina myyjäisiin luokkaretkirahastoa kartuttamaan, mutta nyt ollaan versiossa 2.0., onnistuneiden makujen äärellä.

Nämä kinkkukierteet ovat todella maukkaita, sillä niiden väliin sipaistaan aromaattista punaista pestoa, pehmeää tuorejuustoa ja makoisaa kinkkua tuoreiden yrttien sekä juuston kaverina. Ohjeen mukaisesta annoksesta leipoo melkoisen määrän herkuteltavaa, joten jos kahvipöytään ei ole istumassa kovin suurta joukkoa tai pakastimesi on täynnä, puolita annos rohkeasti. Muutoin kierteitä saa syödä aamupalaksi, välipalaksi, kahvin kanssa, lounaaksi, iltapalaksi ja hiukopalaksi ihan joka välissä. Kierteet ovat herkullisia ihan sellaisenaan, mutta meidän isän yllätin sipaisemasta niille välillä myös voinokareen, sillä leivoin näitä kesällä mummolassa vieraillessani.

n. 40 kappaletta

taikina
50 g voita
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
n. 13-14 dl sämpyläjauhoja
2 dl juustoraastetta

täyte
200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa
4 rkl punaista pestoa
300 g kinkkua suikaloituna
3 dl juustoraastetta
n. ½ ptt ruohosipulia
mustapippuria myllystä

voiteluun
1 kananmuna
2 rkl vettä

Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon maito ja kuumenna kädenlämpöiseksi. Kaada seos taikinakulhoon, liuota hiiva nesteeseen. Lisää sokeri, suola, oregano ja osa jauhoista, vatkaa hetki vispilällä tai käsin. Lisää loput jauhot, juustoraaste ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota peitettynä noin tunnin ajan.

Valmista täyte. Sekoita tuorejuuston joukkoon punainen pesto. Suikaloi kinkku ohuiksi siivuiksi tai käytä valmista kinkkusuikaletta, kuten Korpelan kevyt kinkkusuikale. Raasta juusto tai käytä valmista juustoraastetta. Juustoraasteessa saa olla reilusti makua. Hienonna ruohosipuli pieneksi silpuksi.

Jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse molemmat taikinat jauhotetulla alustalla noin 30x50cm kokoiseksi levyksi. Levitä tuorejuusto-pestoseos tasaisesti molemmille taikinalevyille, ripottele pinnalle kinkkusuikaleet ja juustoraaste sekä ruohosipulisilppu. Rouhi päälle mustapippuria. Kääri levyt tiukalle rullalle ja leikkaa kumpikin rulla n. 20 palaan. Nosta kiekot leikkauspinta ylöspäin leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota n. 10-20 minuuttia. Sekoita kananmuna ja vesi, voitele kinkkukierteiden pinnat. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla n. 12 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja taikina on kypsynyt.

Mummin vanha voileipäkakkuvati on miun lempiastioita! Tämmöinen on meillä vihreänäkin. Sopii hyvin kakkujen lisäksi myös muiden leivonnaisten aluseksi. Voi kun löytäisin omankin!

Vinkki: Reseptistä jää yli puolikas purkki punaista pestoa. Sen voi piilottaa vaikkapa keittopohjaan, lasagneen, jauhelihakastikkeeseen ja sekoittaa pastasalaatin joukkoon mehevöittäjäksi. Pesto tulee säilyttää avaamisen jälkeen jääkaapissa ja se ei kestä kovin montaa päivää, joten ethän unohda avattua purkkia jääkaapin perälle. Itselleni hävikin välttäminen on keittiössä tärkeää ja niinpä esimerkiksi hummusta tehdessäni kikherneiden suolaliemikin on päätynyt hyötykäyttöön vegaanisten marenkien pohjana.

Voi että kuinka hyviä nämä ovatkaan! Näitä on tämän parin vuoden aikana pitänyt leipoa useaan otteseen, olen saanut kurssilaisilta kehuja reseptistä sekä lähipiirissäkin ohjeella on kieputeltu kierteitä useaan kertaan. Täytteeksihän näihin voi laittaa mitä tahansa, niin metwurstia, kalkkunaa, tonnikalaa, kasviksia kuin mitä tahansa juustojakin. Pestonkin voi jättää halutessaan kokonaan pois ja käyttää pelkkkää tuorejuustoa jne. Pidän kovasti resepteistä, joissa on hyvä pohja ja niitä voi tuunata mieleisekseen lähes loputtomasti. Tämä on ehdottomasti yksi luottoreseptejäni. Kurkkaa myös vanha juustokierteiden resepti, jossa taikinaa ei kohotella laisinkaan. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 11/2019.

24.8.2021

Kuivatut herkkutatit

 

Herkkutattien ja muiden sienien kuivaaminen onnistuu kotona mainiosti

Ostin ystävältäni kilokaupalla herkkutatteja ja kokeilin ensimmäistä kertaa niiden kuivaamista kotioloissa. En omista kasvikuivuria, mutta käytössäni on tehokas ja hyvillä säädöillä oleva kiertoilmauuni, jolla kuivaaminen onnistuu oikein hyvin. Kuivaaminen vie useamman tunnin aikaa, mutta lopputulos palkitsee. Miedosti toffeelle tuoksuvia sieniä on ihana käyttää talvella ruoanlaittoon ja leivontaan! Kuivattuna sienet vievät myös huomattavasti vähemmän tilaa kuin pakastamalla.

tarvitset
ensiluokkaisia kiinteitä herkkutatteja
uuniritilöitä tai peltejä
pelleille leivinpaperia
tiiviitä kannellisia lasipurkkeja
halutessasi purkkien koristeita

Putsaa sienet huolellisesti, mutta älä kastele niitä. Leikkaa sienet maksimissaan 0,5cm paksuisiksi siivuiksi ja asettele ne ritilöille tai leivinpaperoiduille pelleille. Voit asetella sienet tiiviisti, ne kutistuvat hurjasti kuivuessaan. Kuivata sieniä kiertoilmauunilla 30c asetuksella n. 5-8h tai kunnes sienet ovat rapsahtavan kuivia ja murenevat, kun niitä rutistaa. Pidä uuninluukun välissä puukapusta, että ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan pois uunista. Älä nosta lämpötilaa missään vaiheessa yli 50c, koska muuten sienet paistuvat ja ne menettävät nesteenimemiskykynsä jatkokäytössä. Siirrä kuivat sienet säilöntäpurkkiin, säilytä valolta suojattuna kaapissa. 

  • 1 l tuoreita sieniä tulee n. 50 g kuivattuja sieniä 
  • 1 dl kuivattuja sieniä painaa n. 10 g ja vastaa n. 100 g tuoreita sieniä

Jatkokäyttö: 

Kuivatut sienet liotetaan ennen käyttöä. Sieniä 1 dl/n. 10 g + vettä 3 dl, aikaa vähintään 15 minuuttia tai niin kauan, kunnes sienet ovat pehmenneet. Likoamista tehostaa kiehuvan veden käyttäminen. Sienten liotusveden voi käyttää ruoanlaitossa, kuten risoton nesteenä, liotusvesi on täynnä makua. 

Voit myös jauhaa tai murskata sienet jauheeksi ja käyttää tattijauhetta mausteena. Suolan kanssa murskattuna saa ihanaa sienisuolaa, jota voi ripotella ruokiin. 


Pienistä ja suloisista herkkutateista tulee söpöimmät kuivatut tatit

Sienet voi latoa pellille vieriviereen

Siellä ne herkkutatit odottavat purkissa (kaksi peltiä kuivattuja sieniä mahtui yhteen olisikohan 5dl säilöntäpurkkiin) tulevia kokkailuja. Minulla on myös aiempien vuosien kuivattuja mustatorvisieniä sekä asunnon oston yhteydessä saatuja purkkeja tatteja, torvisieniä sekä kantarelleja. Pakastimessa taas on pannulla kuivaksi paistettuja tattikuutioita 100g ja 200g pusseissa, josta niitä on näppärä sulatella eri ruokiin. Käytän pakastesienet pannun kautta, että vielä pakastuksen yhteydessä syntynyt neste haihtuu ja saan sieniin rapean paistopinnan. Kuivatuista sienistä kannattaa tehdä erityisesti risottoja, keittoja, mausteseoksia sekä liemiä. 

Kurkkaa vaikkapa tavallinen helppo herkkutattirisoton tai espressolla aateloidun herkkutattirisoton reseptit blogistani. 

23.8.2021

Gluteeniton vadelma-suklaamoussekakku

Vadelman ja suklaan makuinen gluteeniton kakku

Tämä resepti on tilauskakku jo viime syksyltä ystäväperheeseen, kakkuun toiveena olivat makuparit vadelma ja suklaa, lisäksi kakusta toivottiin gluteeniton ja laktoositon. Tässä herkullisessa kakussa on huomioitu nämä kaikki toiveet ja siitä tulikin todella herkullinen sekä suorastaan söpö. 


n. 15 henkilölle, 26 cm irtopohjavuokaan

pohja
n. 200 g gluteenittomia suklaakeksejä
75 g voita

suklaamousse
4 dl kuohukermaa
200 g kermarahkaa
300 g Panda tummaa suklaata (gluteeniton)
2 kananmunaa
3 liivatetta

vadelmamousse
4 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria
400 g pakastevadelmia
4 rkl sokeria
4 liivatelehteä

koristelu
muutama pala tummaa suklaata
tuoreita vadelmia
tuoreita pensasmustikoita
minttua tai sitruunamelissaa

Valmista pohja. Murskaa keksit ja sekoita keksimurskan joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat öljyllä ja "jauhota" reunat tomusokerilla tai asettele reunalle hieman vuokaa korkeampi leivinpaperisuikale, jonka voi liimata paikalleen voinokareella. Taputtele keksimurska vuokaan. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista suklaamousse. Sulata suklaa pienessä kulhossa mikrossa varovasti. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon kermarahka. Vatkaa sulatetun suklaan joukkoon kananmunat. Liota liivatteet kylmässä vedessä. Kun liivatteet ovat lionneet pehmeiksi, puristele ne kuivaksi ja sulata tilkkaan kiehuvan kuumaa vettä. Lisää liivateseos suklaan joukkoon nopeasti vatkaten. Yhdistä suklaaseos kermarahkan joukkoon. Kaada suklaamousse kovettuneen keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 1.5 tuntia ennen vadelmamoussen tekemistä.

Valmista vadelmamousse. Jos käytät ulkomaisia pakastevadelmia, keitä niitä 5 minuuttia ja paseeraa ne painelemalle siivilän läpi. Jos käytät kotimaisia vadelmia, sulata ja paseeraa ne. Heitä siemenet pois, käytä sileä vadelmasose kakkuun. Lisää vadelmasoseeseen sokeri. Liota liivatteet kylmässä vedessä, kun ne ovat lionneet, liuota tilkkaan kiehuvaa vettä ja sekoita vadelmasoseen joukkoon. Vatkaa kuohukerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Sekoita joukkoon vadelmaseos ja vatkaa nopeasti tasaiseksi. Kaada vuokaan suklaamoussen päälle. Anna hyytyä yön yli jääkapissa.

Koristelu. Sulata pienessä minigrip-pussissa muutama pala tummaa suklaata. Leikkaa pussin kulmaan pieni reikä ja pursota suklaasta muutama kierros suklaata kakun reunoille ja paina suklaaseen heti muutama vadelma sekä pensasmustikka. Koristele vielä mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

Ihanan herkän koristelun pitää paikoillaan ohuet suklaaraidat

Vinkki: Kakusta tulee melko iso, joten voit huoletta puolittaa ohjeen pienempään vuokaan, mikäli syöjiä on vähemmän. Voit käyttää tuolloin myös halkaisijaltaan pienempää vuokaa, jolloin saat paksummat kerrokset kakkuun. 

Kakkua tehdessä mousset maistuivat todella hyviltä ja asiakkailta saatu palaute oli myös kiittävää. Olen tehnyt kakkua sittemmin myös omaan käyttöön puolittamalla reseptin ja todellakin on hyvää! Kannattaa kokeilla. Todella ihanaa. Kakku on gluteniton, mutta voit halutessasi voit tehdä sen myös tavallisista suklaakekseistä. Kaikki käyetyt maitotuotteet olivat laktoosittomia, niiden osalta voi käyttää myös mieleisiään.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 12/2020.

31.7.2021

Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita
2 ¼ dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

5.7.2021

Perinteinen raparperipiirakka

Perinteinen raparperipiirakka on ihanaa.
Tällä reseptillä se valmistuu mummolan tyyliin ja hyvin vaivattomasti.

Raparperisatoa pääsin tänä vuonna keräämään ensimmäistä kertaa ystäväni omalta pihalta ja tietenkin ensimmäisenä niistä oli leivottava raparperipiirakkaa. Tällä reseptillä ovat leiponeet niin mummoni kuin äitini, lie se yksi ensimmäisiä ohjeita, jolla olen itsekin opetellut leipomaan pienenä keittiössä. Piimä taikinassa tuo ihanaa pientä happamuutta ja se sopii mainiosti kaikkien makujen pohjaksi. Ainekset ovat myös sellaiset, että ne löytyvät ainakin meidän suvun kaapeista aina. Pohjan voi maustaa mieleisekseen ja pinnalle voi ripotella vaikka mitä, kookoshiutaleista lähtien. Puolukka-kookos on oikeasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä!

Olen kokeillut jos jonkinmoista ohjetta niin raparperi- kuin omenapiirakoille ja tähän reseptiin palaan aina. Klassinen toinen resepti on uuden brändäyksen saanut murupintainen ja rahkatäytettä sisältä Maisemakahvilan raparperipiirakka, mutta omaan makuuni se ei niinkään iske. Teen mieluummin vaikka kermaviilipäällysteisen piiraan, joka ei ole niin raskas. Toinen suosikki on tuorejuustolla ja sitruunalla päällystetty raparperipiirakka, pitääkin muistaa laittaa senkin ohje ylös blogiin.

26 cm piirasvuokaan

taikina
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2½ dl piimää
100 g voita sulatettuna

pinnalle
muutama varsi raparperia
kanelia
sokeria

vuokaan
voita
korppujauhoja

Mittaa taikinan kuivat aineet pieneen sekoituskulhoon ja kaada päälle piimä. Sekoita tasaiseksi isolla lusikalla tai nuolijalla. Sulata voi ja sekoita se taikinan joukkoon nopeasti. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada taikina vuokaan. Huuhtele ja kuivaa raparperit, pilko ne ohuiksi siivuiksi. Paksuimmat varret voi leikata keskeltä kahtia. Ripottele runsas kerros raparperia taikinan päälle ja taputtele sitä varovasti taikinaan kiinni. Hunnuta pinta kanelilla ja sokerilla. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30-40 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vinkki: Saat piirakasta gluteenittoman käyttämällä 3½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta ja jauhottamalla samoilla jauhoilla vuoan tai käyttämällä gluteenitonta korppujauhoa. Voit käyttää raparperin sijaan myös omenoita tai puolukoita. Taikinan voi maustaa kanelilla tai kardemummalla.

Tämä on niiiiin hyvää! Piirakka hupenee vadilta hetkessä, se maistuu hyvältä myös jääkaapituksen jälkeen ja menee alas ilman lisukkeitakin. Sopii myös pakastukseen, mutta luonnollisesti parasta uunituoreena ja vähän lämpöisenä. Tämä on kyllä ehdottomasti niitä yksiä miun elämäni reseptejä, joihin palaan aina ja jotka osaan ulkoa vaikka unissani.

Resepti on julkaistu 19.6.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

14.6.2021

Mansikkahillo minihillosokerilla

 

Kesäinen mansikkahillo valmistuu vähäsokerisemmin minihillosokerilla


Viime kesänä ostin elämäni ensimmäisen oman mansikkalaatikon, siis sellaisen 5 kilon laatikon. Niinpä päätin mehustaa osan kattilassa mehumaijan puuttuessa, hillota osan ja osan nautin sellaisenaan, osasta leivoin mm. mansikkakääretorttua. Ja hillonkeiton rippeistä syntyi vielä mansikankaramehua. Koska aiemmin olen keitellyt hilloja niin tavallisella hillosokerilla kuin hillo-marmeladisokerilla, niin nyt oli aika kokeilla itselleni uutta minihillosokeria. Minihillosokeria käyttäen kiloon marjoja tarvitaan sokeria 250g eli yksi paketti, kun taas tavallisella hillosokerilla kiloon marjoja tarvitaan hillosokeria puoli pussia, eli puoli kiloa. Eli toisin sanoa, minihillosokeria tarvitsee puolet vähemmän. Ainoa ero tuntui olevan se, että hilloni saattoi olla ehkä hiukan löysempää kuin hillosokerilla keitettynä. 

1 kg tuoreita mansikoita paloiteltuna
250 g minihillosokeria
1 vaniljatanko

Perkaa mansikoista kannat (ota ne erilleen karamehua varten!) ja poista kaikki huonot mansikat. Pilko mansikat neljään osaan kattilaan. Lisää minihillosokeri ja puolitettu vaniljatanko sekä raaputetut siemenet, kuumenna kiehuvaksi, sekoittele välillä ettei pala pohjaan. Anna kiehua sekoitellen 5-10 minuuttia, kuori vaahto huolellisesti pinnalta. Poista vaniljatangon palaset, purkita kuumennettuihin purkkeihin. Itse keitän purkit ja kannet kiehuvassa vedessä ja valutan ne. Sulje kannet, anna jäähtyä, laita jääkaapppiin tai kellariin.

Hillo on käyttövalmista heti jäähdyttyään ja säilyy avaamattomana kuukausia, jopa vuosia. Mutta ei säilykkeitä koristeeksi kannata tehdä, vaan käyttöä varten. Hillon väri voi muuttua säilytyksen aikana ja varsinkin näissä vähäsokerisimmissa säilyvyys voi olla heikompi kuin perinteisemmissä versioissa. Pieni määrä hilloa kyllä kuluu nopeasti, joten hilloa voi keitellä niin oman pakastimen aarteista kuin kaupan pakastealtaan tarjonnasta ympäri vuoden tarpeen mukaan. Hilloja voi maustaa vaikkapa yrteillä, sitruunalla, lakritsajauheella tai eri alkoholeilla halutessaan. 

23.5.2021

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled porkia eli nyhtöpossua kannattaa valmistaa samalla kerralla reippaasti, sillä liha muhii uunissa kuutisen tuntia. Itse valmistin 2,5kg määrän, josta riitti syötävää meidän porukalle koko vappuviikonlopuksi sekä pariin taloon pariksi päiväksi sen jälkeen. Lisäksi lihaa riitti vielä pakastimeen muutama nyssäkkä myöhempää käyttöä varten. Lihaksi kannattaa porsaasta valita mieluiten rasvainen kassler eli niska, jolloin lopputulos on mehevää. Kun liha oli muhinut uunissa meheväksi, se lähestulkoon hajosi itsestään, kun vähän haarukoilla tökkäsi. Marinadi- ja paistoliemestä saa hyvän kastikkeen lihalle ja tarjoilussa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa liha päätyi pääasiassa hampurilaisten sisään. 

n. 2,5 kg porsaan kassleria
2 dl Sweet baby Ray's Original bbq-kastiketta
1 dl Coca Colaa (ei light)
3 sipulia lohkottuna
8 valkosipulinkynttä siivutettuna
3 tl suolaa
2 tl pippuria rouhittuna
1 tl chiliä rouhittuna (tai lisää maun mukaan)
1 tl kuivattua rosmariinia

Laita porsaanlihat (3x n. 800g) paistopussiin ja mittaa päälle loput ainekset. Sulje pussi ja hiero marinadi kaikkialle lihojen päälle. Anna maustua vähintään 12h jääkaapissa ennen paistamista, kääntele ja hiero lihoja välillä, että lihat maustuvat tasaisesti.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Nostele lihat ja marinadiainekset laakeaan vuokaan ja paista välillä käännellen n. 1-1,5h ajan eli kunnes lihat ovat saaneet kauttaaltaan kauniin ruskean värin. Laita päälle folio ja jatka kypsentämistä vähintään 4,5-5h 100-asteisessa uunissa. Kun liha on ylikypsän mureaa, on se valmista. Nosta lihat vadille ja revi kahdella haarukalla säikeiksi.

Siivilöi paistoliemi kattilaan, keitä sitä voimakkaasti kasaan lihojen nyhtämisen ajan. Valuta paistoliemi nyhdetylle lihalle ja sekoita. Paahda vielä hetki kuumassa uunissa ennen käyttöä, että liha on kauttaaltaan kuumaa. Kokoa vaikkapa hampurilaiset tai pitaleivät ja nauti välittömästi. Ylimääräinen liha kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten annospusseissa.

Yön yli marinoitunut liha matkalla uuniin, valitse mieluummin tätä isompi astia

Oli kyllä niin hyvää! Makuja oli juuri sopivasti, varsinkin kun otin melko reippaan pintavärin ennen folion alle kypsymään menemistä. Lisäksi chiliä ei ollut liikaa, niin se sopi kaikkien makuun. Mikäli pidät pienestä potkusta, lisää chiliä ehdottomasti enemmän. Reseptissä pitää käyttää sokericolaa, sillä light-limppareista tämä ei onnistu. Sokerin tulee karamellisoitua. Joskus saatan laittaa mukaan vähän fariinisokeriakin tai muscovadoa, varsinkin jos teen ilman colaa nyhtölihan. 

Pulled pork burger ja ranskalaisia, nam!

Resepti nyhtöpossuun ja burgeriin on julkaistu 29.5.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

2.5.2021

Kuusenkerkkäsiirappi

 

Kuusenkerkkäsiirappi maistuu ihanalta lettujen kanssa


Olen monena vuotena kerännyt maalta mummolan tiluksilta kuusenkerkkiä ja keitellyt niistä siirappia. Kuusenkerkkien aika alkaa olla ihan juuri nyt, samoin kaikkien muiden villiyrttien, joten kannattaa suunnata luontoon sillä silmällä. Muistathan, ettei puista saa kerätä kerkkiä ilman maanomistajan lupaa eikä muutenkaan saa luonnosta nyhtää irti mitään sellaista, mihin ei ole joko maanomistajan lupaa tai jokamiehenoikeudet salli. Joten jos yhtään epäilyttää saako jotain tehdä, googlaa. Kannattaa kokeilla myös ihanaa kuusenkerkkäjuomaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.

3 l nuoria kuusenkerkkiä
3 l vettä
2-3 kg sokeria

Kerää puhtaalta paikalta nuoria, vihreitä ja pehmoisia kuusenkerkkiä. Huuhtele kerkät ja laita ne kattilaan. Mittaa päälle vesi ja kiehauta, anna jäähtyä huoneenlämmössä yön yli. Yön aikana vesi muuttuu harmaaksi, älä säikähdä. Siivilöi vesi puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri, voit laittaa sokeria joko enemmän tai vähemmän. Keitä hiljalleen siirapiksi välillä sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Koska nestettä on useampi litra ja siirapiksi muuttuminen vie oman aikansa, niin tähän voi mennä useampi tunti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Mitä pidempään ja hitaammin keität, sitä punertavammaksi siirapin väri muuttuu ja sitä kiinteämpi koostumus on, kun neste haihtuu. Älä tee liian tiukkaa. Jos käytät vähemmän sokeria, ylikeittämisen vaara pienenee. Purkita kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. 

Kyllähän se maistuu niin hyvälle, varsinkin lettujen tai vaniljajäätelön kanssa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää joko perinteiseen tapaan niiden lisukkeena, mutta se soveltu mainiosti vaikkapa marinadeihin, kastikkeisiin kuin teehenkin. Kannattaa kuoria pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois, sillä se sisältää niin siitepölyä, homeitiöitä kuin kaikkia muitakin ilman epäpuhtauksia, jotka on hyvä saada pois lopputuotteesta. Näin sen säilyvyys paranee. Siirappi säilyy hyvänä jopa useita vuosia. 

30.4.2021

Kantarellirisotto

 

Kantarellirisotto

Risotto on yksi lemppariruokiani ja sitä voi varioida vaikka kuinka paljon. Risoton voi valmistaa pääruoaksi tai se voi olla ruoan lisuke. Tällä kertaa risottoon upposivat torilta ostetut kantarellit ja kuten kuvasta huomaa, risottoni jäi melkein jopa liian löysäksi muistuttaen vähän keittoa. Risoton kuuluukin jäädä puuromaisen valuvaksi ja pehmeäksi, se ei saa muodostaa lautaselle kekoa vaan sen pitää levitä kuin Jokisen eväät. Sen takia risotto onkin paras tarjota pastakulhosta. Minäkin jätin aiemmin risoton aivan liian kovaksi, joskin maussa ei ollut ongelmia. Joten kyllä, risottopannuun saa laittaa lientä enemmän kuin normaalilta tuntuisi. Lopputulos kyllä palkitsee. Valkoviinin voi reseptissä korvata alkoholittomalla valkkarilla, muutoin reseptissä käytetyllä liemellä, omenamehulla tai –siiderillä (jos sopii muutoin makuihin) ja puuttuvan hapokkuuden tuoda mukaan sitruunamehulla tai miksei etikalla. Risottokokkausta varten voi ostaa pienen annospakkauksen viiniä, jos ei kokonainen pullo uppoa. Mutta viinin voi hyvin pakastaa, jolloin viinipaloja voi heitellä risottoon tai eri kastikkeisiin myöhemminkin. Niin mie käytän lahjaksi saadut viinit, kun niitä ei muuten tule käytettyä.

3-4 annosta
 
1 l tuoreita kantarelleja
2 dl risottoriisiä
kunnon nokare voita
2 nippusipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 dl valkoviiniä (tai kasvislientä)
n. 8-10 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria myllystä
tarvittaessa merisuolaa myllystä
n. 100 g parmesaania raastettuna
2 rkl ranskankermaa tai smetanaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
½ dl silputtua ruohosipulia

Puhdista sienet ja pilko tai revi ne pienemmiksi. Paista sienet rapeiksi korkeareunaisella pannulla ilman voita ja mausta kevyesti suolalla sekä pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Silppua sipulit varsineen hienoksi silpuksi, raasta valkosipulinkynsi sekä parmesaani. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna vesi ja liota siihen kasvisliemikuutio, pidä kiehuvankuumana.

Kuumenna pannu uudelleen ja sulata sillä nokare voita. Kuullota riisejä, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää sipulisilppu pannulle ja anna niiden kuullottua myös. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää tässä vaiheessa pannulle valkosipuliraaste. Lisää kuumaa kasvislientä desi kerrallaan ja hämmentele riisiä, lisää uusi vesidesi, kun edellinen on imeytynyt riiseihin. Hämmentäminen takaa risotolle kermaisen rakenteen. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää pannulle kantarellit, parmesaaniraaste, pari nokaretta ranskankermaa, loraus oliiviöljyä (tai voinokareita) sekä ruohosiipuli. Hämmennä ja kuumenna, tarkista maku. Mausta tarvittaessa lisää. Risoton tulisi olla valuvan löysää, puuromaista. Annostele risotto lautasille, koristele annokset parmesaanilastuilla, ruohosipulilla sekä oliiviöljyllä, tarjoile välittömästi.

Ah, miun lemppariani! Risottoa voisi kauhoa kitusiinsa vielä sen pari haarukallista liikaa. Pidän sienistä hyvin paljon, niin tämä on senkin takia hyvää. Risottoon voi mainiosti käyttää myös herkkutatteja kuin herkkusieniä, korvasieniä kuin mitä tahansa muitakin. Mustatorvisienistä kannattaa huomioida, että ne värjäävät ruoan vähän hassun harmaaksi. Sitruunarisotto on oma uusi suosikkini ja se sopii vaikkapa broilerin kaveriksi enemmän kuin hyvin. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani elokuussa 2019.