31.7.2021

Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita
2 ¼ dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

5.7.2021

Perinteinen raparperipiirakka

Perinteinen raparperipiirakka on ihanaa.
Tällä reseptillä se valmistuu mummolan tyyliin ja hyvin vaivattomasti.

Raparperisatoa pääsin tänä vuonna keräämään ensimmäistä kertaa ystäväni omalta pihalta ja tietenkin ensimmäisenä niistä oli leivottava raparperipiirakkaa. Tällä reseptillä ovat leiponeet niin mummoni kuin äitini, lie se yksi ensimmäisiä ohjeita, jolla olen itsekin opetellut leipomaan pienenä keittiössä. Piimä taikinassa tuo ihanaa pientä happamuutta ja se sopii mainiosti kaikkien makujen pohjaksi. Ainekset ovat myös sellaiset, että ne löytyvät ainakin meidän suvun kaapeista aina. Pohjan voi maustaa mieleisekseen ja pinnalle voi ripotella vaikka mitä, kookoshiutaleista lähtien. Puolukka-kookos on oikeasti kokeilemisen arvoinen yhdistelmä!

Olen kokeillut jos jonkinmoista ohjetta niin raparperi- kuin omenapiirakoille ja tähän reseptiin palaan aina. Klassinen toinen resepti on uuden brändäyksen saanut murupintainen ja rahkatäytettä sisältä Maisemakahvilan raparperipiirakka, mutta omaan makuuni se ei niinkään iske. Teen mieluummin vaikka kermaviilipäällysteisen piiraan, joka ei ole niin raskas. Toinen suosikki on tuorejuustolla ja sitruunalla päällystetty raparperipiirakka, pitääkin muistaa laittaa senkin ohje ylös blogiin.

26 cm piirasvuokaan

taikina
2½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
2½ dl piimää
100 g voita sulatettuna

pinnalle
muutama varsi raparperia
kanelia
sokeria

vuokaan
voita
korppujauhoja

Mittaa taikinan kuivat aineet pieneen sekoituskulhoon ja kaada päälle piimä. Sekoita tasaiseksi isolla lusikalla tai nuolijalla. Sulata voi ja sekoita se taikinan joukkoon nopeasti. Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. Kaada taikina vuokaan. Huuhtele ja kuivaa raparperit, pilko ne ohuiksi siivuiksi. Paksuimmat varret voi leikata keskeltä kahtia. Ripottele runsas kerros raparperia taikinan päälle ja taputtele sitä varovasti taikinaan kiinni. Hunnuta pinta kanelilla ja sokerilla. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 30-40 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut kauniin värin. Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Vinkki: Saat piirakasta gluteenittoman käyttämällä 3½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta ja jauhottamalla samoilla jauhoilla vuoan tai käyttämällä gluteenitonta korppujauhoa. Voit käyttää raparperin sijaan myös omenoita tai puolukoita. Taikinan voi maustaa kanelilla tai kardemummalla.

Tämä on niiiiin hyvää! Piirakka hupenee vadilta hetkessä, se maistuu hyvältä myös jääkaapituksen jälkeen ja menee alas ilman lisukkeitakin. Sopii myös pakastukseen, mutta luonnollisesti parasta uunituoreena ja vähän lämpöisenä. Tämä on kyllä ehdottomasti niitä yksiä miun elämäni reseptejä, joihin palaan aina ja jotka osaan ulkoa vaikka unissani.

Resepti on julkaistu 19.6.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

14.6.2021

Mansikkahillo minihillosokerilla

 

Kesäinen mansikkahillo valmistuu vähäsokerisemmin minihillosokerilla


Viime kesänä ostin elämäni ensimmäisen oman mansikkalaatikon, siis sellaisen 5 kilon laatikon. Niinpä päätin mehustaa osan kattilassa mehumaijan puuttuessa, hillota osan ja osan nautin sellaisenaan, osasta leivoin mm. mansikkakääretorttua. Ja hillonkeiton rippeistä syntyi vielä mansikankaramehua. Koska aiemmin olen keitellyt hilloja niin tavallisella hillosokerilla kuin hillo-marmeladisokerilla, niin nyt oli aika kokeilla itselleni uutta minihillosokeria. Minihillosokeria käyttäen kiloon marjoja tarvitaan sokeria 250g eli yksi paketti, kun taas tavallisella hillosokerilla kiloon marjoja tarvitaan hillosokeria puoli pussia, eli puoli kiloa. Eli toisin sanoa, minihillosokeria tarvitsee puolet vähemmän. Ainoa ero tuntui olevan se, että hilloni saattoi olla ehkä hiukan löysempää kuin hillosokerilla keitettynä. 

1 kg tuoreita mansikoita paloiteltuna
250 g minihillosokeria
1 vaniljatanko

Perkaa mansikoista kannat (ota ne erilleen karamehua varten!) ja poista kaikki huonot mansikat. Pilko mansikat neljään osaan kattilaan. Lisää minihillosokeri ja puolitettu vaniljatanko sekä raaputetut siemenet, kuumenna kiehuvaksi, sekoittele välillä ettei pala pohjaan. Anna kiehua sekoitellen 5-10 minuuttia, kuori vaahto huolellisesti pinnalta. Poista vaniljatangon palaset, purkita kuumennettuihin purkkeihin. Itse keitän purkit ja kannet kiehuvassa vedessä ja valutan ne. Sulje kannet, anna jäähtyä, laita jääkaapppiin tai kellariin.

Hillo on käyttövalmista heti jäähdyttyään ja säilyy avaamattomana kuukausia, jopa vuosia. Mutta ei säilykkeitä koristeeksi kannata tehdä, vaan käyttöä varten. Hillon väri voi muuttua säilytyksen aikana ja varsinkin näissä vähäsokerisimmissa säilyvyys voi olla heikompi kuin perinteisemmissä versioissa. Pieni määrä hilloa kyllä kuluu nopeasti, joten hilloa voi keitellä niin oman pakastimen aarteista kuin kaupan pakastealtaan tarjonnasta ympäri vuoden tarpeen mukaan. Hilloja voi maustaa vaikkapa yrteillä, sitruunalla, lakritsajauheella tai eri alkoholeilla halutessaan. 

23.5.2021

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled pork eli nyhtöpossu

Pulled porkia eli nyhtöpossua kannattaa valmistaa samalla kerralla reippaasti, sillä liha muhii uunissa kuutisen tuntia. Itse valmistin 2,5kg määrän, josta riitti syötävää meidän porukalle koko vappuviikonlopuksi sekä pariin taloon pariksi päiväksi sen jälkeen. Lisäksi lihaa riitti vielä pakastimeen muutama nyssäkkä myöhempää käyttöä varten. Lihaksi kannattaa porsaasta valita mieluiten rasvainen kassler eli niska, jolloin lopputulos on mehevää. Kun liha oli muhinut uunissa meheväksi, se lähestulkoon hajosi itsestään, kun vähän haarukoilla tökkäsi. Marinadi- ja paistoliemestä saa hyvän kastikkeen lihalle ja tarjoilussa vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa liha päätyi pääasiassa hampurilaisten sisään. 

n. 2,5 kg porsaan kassleria
2 dl Sweet baby Ray's Original bbq-kastiketta
1 dl Coca Colaa (ei light)
3 sipulia lohkottuna
8 valkosipulinkynttä siivutettuna
3 tl suolaa
2 tl pippuria rouhittuna
1 tl chiliä rouhittuna (tai lisää maun mukaan)
1 tl kuivattua rosmariinia

Laita porsaanlihat (3x n. 800g) paistopussiin ja mittaa päälle loput ainekset. Sulje pussi ja hiero marinadi kaikkialle lihojen päälle. Anna maustua vähintään 12h jääkaapissa ennen paistamista, kääntele ja hiero lihoja välillä, että lihat maustuvat tasaisesti.

Kuumenna uuni 250-asteiseksi. Nostele lihat ja marinadiainekset laakeaan vuokaan ja paista välillä käännellen n. 1-1,5h ajan eli kunnes lihat ovat saaneet kauttaaltaan kauniin ruskean värin. Laita päälle folio ja jatka kypsentämistä vähintään 4,5-5h 100-asteisessa uunissa. Kun liha on ylikypsän mureaa, on se valmista. Nosta lihat vadille ja revi kahdella haarukalla säikeiksi.

Siivilöi paistoliemi kattilaan, keitä sitä voimakkaasti kasaan lihojen nyhtämisen ajan. Valuta paistoliemi nyhdetylle lihalle ja sekoita. Paahda vielä hetki kuumassa uunissa ennen käyttöä, että liha on kauttaaltaan kuumaa. Kokoa vaikkapa hampurilaiset tai pitaleivät ja nauti välittömästi. Ylimääräinen liha kannattaa pakastaa myöhempää käyttöä varten annospusseissa.

Yön yli marinoitunut liha matkalla uuniin, valitse mieluummin tätä isompi astia

Oli kyllä niin hyvää! Makuja oli juuri sopivasti, varsinkin kun otin melko reippaan pintavärin ennen folion alle kypsymään menemistä. Lisäksi chiliä ei ollut liikaa, niin se sopi kaikkien makuun. Mikäli pidät pienestä potkusta, lisää chiliä ehdottomasti enemmän. Reseptissä pitää käyttää sokericolaa, sillä light-limppareista tämä ei onnistu. Sokerin tulee karamellisoitua. Joskus saatan laittaa mukaan vähän fariinisokeriakin tai muscovadoa, varsinkin jos teen ilman colaa nyhtölihan. 

Pulled pork burger ja ranskalaisia, nam!

Resepti nyhtöpossuun ja burgeriin on julkaistu 29.5.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

2.5.2021

Kuusenkerkkäsiirappi

 

Kuusenkerkkäsiirappi maistuu ihanalta lettujen kanssa


Olen monena vuotena kerännyt maalta mummolan tiluksilta kuusenkerkkiä ja keitellyt niistä siirappia. Kuusenkerkkien aika alkaa olla ihan juuri nyt, samoin kaikkien muiden villiyrttien, joten kannattaa suunnata luontoon sillä silmällä. Muistathan, ettei puista saa kerätä kerkkiä ilman maanomistajan lupaa eikä muutenkaan saa luonnosta nyhtää irti mitään sellaista, mihin ei ole joko maanomistajan lupaa tai jokamiehenoikeudet salli. Joten jos yhtään epäilyttää saako jotain tehdä, googlaa. Kannattaa kokeilla myös ihanaa kuusenkerkkäjuomaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.

3 l nuoria kuusenkerkkiä
3 l vettä
2-3 kg sokeria

Kerää puhtaalta paikalta nuoria, vihreitä ja pehmoisia kuusenkerkkiä. Huuhtele kerkät ja laita ne kattilaan. Mittaa päälle vesi ja kiehauta, anna jäähtyä huoneenlämmössä yön yli. Yön aikana vesi muuttuu harmaaksi, älä säikähdä. Siivilöi vesi puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri, voit laittaa sokeria joko enemmän tai vähemmän. Keitä hiljalleen siirapiksi välillä sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Koska nestettä on useampi litra ja siirapiksi muuttuminen vie oman aikansa, niin tähän voi mennä useampi tunti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Mitä pidempään ja hitaammin keität, sitä punertavammaksi siirapin väri muuttuu ja sitä kiinteämpi koostumus on, kun neste haihtuu. Älä tee liian tiukkaa. Jos käytät vähemmän sokeria, ylikeittämisen vaara pienenee. Purkita kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. 

Kyllähän se maistuu niin hyvälle, varsinkin lettujen tai vaniljajäätelön kanssa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää joko perinteiseen tapaan niiden lisukkeena, mutta se soveltu mainiosti vaikkapa marinadeihin, kastikkeisiin kuin teehenkin. Kannattaa kuoria pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois, sillä se sisältää niin siitepölyä, homeitiöitä kuin kaikkia muitakin ilman epäpuhtauksia, jotka on hyvä saada pois lopputuotteesta. Näin sen säilyvyys paranee. Siirappi säilyy hyvänä jopa useita vuosia. 

30.4.2021

Kantarellirisotto

 

Kantarellirisotto

Risotto on yksi lemppariruokiani ja sitä voi varioida vaikka kuinka paljon. Risoton voi valmistaa pääruoaksi tai se voi olla ruoan lisuke. Tällä kertaa risottoon upposivat torilta ostetut kantarellit ja kuten kuvasta huomaa, risottoni jäi melkein jopa liian löysäksi muistuttaen vähän keittoa. Risoton kuuluukin jäädä puuromaisen valuvaksi ja pehmeäksi, se ei saa muodostaa lautaselle kekoa vaan sen pitää levitä kuin Jokisen eväät. Sen takia risotto onkin paras tarjota pastakulhosta. Minäkin jätin aiemmin risoton aivan liian kovaksi, joskin maussa ei ollut ongelmia. Joten kyllä, risottopannuun saa laittaa lientä enemmän kuin normaalilta tuntuisi. Lopputulos kyllä palkitsee. Valkoviinin voi reseptissä korvata alkoholittomalla valkkarilla, muutoin reseptissä käytetyllä liemellä, omenamehulla tai –siiderillä (jos sopii muutoin makuihin) ja puuttuvan hapokkuuden tuoda mukaan sitruunamehulla tai miksei etikalla. Risottokokkausta varten voi ostaa pienen annospakkauksen viiniä, jos ei kokonainen pullo uppoa. Mutta viinin voi hyvin pakastaa, jolloin viinipaloja voi heitellä risottoon tai eri kastikkeisiin myöhemminkin. Niin mie käytän lahjaksi saadut viinit, kun niitä ei muuten tule käytettyä.

3-4 annosta
 
1 l tuoreita kantarelleja
2 dl risottoriisiä
kunnon nokare voita
2 nippusipulia varsineen
1 valkosipulinkynsi
2 dl valkoviiniä (tai kasvislientä)
n. 8-10 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria myllystä
tarvittaessa merisuolaa myllystä
n. 100 g parmesaania raastettuna
2 rkl ranskankermaa tai smetanaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
½ dl silputtua ruohosipulia

Puhdista sienet ja pilko tai revi ne pienemmiksi. Paista sienet rapeiksi korkeareunaisella pannulla ilman voita ja mausta kevyesti suolalla sekä pippurilla. Kaada lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Silppua sipulit varsineen hienoksi silpuksi, raasta valkosipulinkynsi sekä parmesaani. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna vesi ja liota siihen kasvisliemikuutio, pidä kiehuvankuumana.

Kuumenna pannu uudelleen ja sulata sillä nokare voita. Kuullota riisejä, kunnes ne muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää sipulisilppu pannulle ja anna niiden kuullottua myös. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää tässä vaiheessa pannulle valkosipuliraaste. Lisää kuumaa kasvislientä desi kerrallaan ja hämmentele riisiä, lisää uusi vesidesi, kun edellinen on imeytynyt riiseihin. Hämmentäminen takaa risotolle kermaisen rakenteen. Kun riisi alkaa olla lähes kypsää, lisää pannulle kantarellit, parmesaaniraaste, pari nokaretta ranskankermaa, loraus oliiviöljyä (tai voinokareita) sekä ruohosiipuli. Hämmennä ja kuumenna, tarkista maku. Mausta tarvittaessa lisää. Risoton tulisi olla valuvan löysää, puuromaista. Annostele risotto lautasille, koristele annokset parmesaanilastuilla, ruohosipulilla sekä oliiviöljyllä, tarjoile välittömästi.

Ah, miun lemppariani! Risottoa voisi kauhoa kitusiinsa vielä sen pari haarukallista liikaa. Pidän sienistä hyvin paljon, niin tämä on senkin takia hyvää. Risottoon voi mainiosti käyttää myös herkkutatteja kuin herkkusieniä, korvasieniä kuin mitä tahansa muitakin. Mustatorvisienistä kannattaa huomioida, että ne värjäävät ruoan vähän hassun harmaaksi. Sitruunarisotto on oma uusi suosikkini ja se sopii vaikkapa broilerin kaveriksi enemmän kuin hyvin. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani elokuussa 2019. 

28.4.2021

Kirsikkaclafoutis

 

Kirsikkaclafoutis on ranskalainen herkku

Erityisen herkullista ja hieman erilaista pannukakkua saa aikaiseksi ranskalaista alkuperää olevalla reseptillä. Clafoutis kohoaa uunissa hurjasti, mutta jäähtyessään se laskeutuu ja rakenne tiivistyy. Minusta koostumus on silloin hieman vanukasmainen ja siinä on ihania sattumia, kuten kirsikoita. Kirsikka on klassisin clafoutiksen hedelmä, mutta siihen voi käyttää myös muita hedelmiä tai marjoja, kunhan ne eivät ole liian kypsiä tai mehukkaita, ettei paistoksen koostumus kärsi. Luumu sopii cloufoutikseen todella hyvin! Itselleni kirsikka on vähän kielletty hedelmä, rakastaisin syödä niitä sellaisenaan tuoreena, mutta olen niille allerginen. Niinpä kirsikkakauden alkaessa leivon niistä erilaisia herkkuja tai teen niistä hilloa, jota sitten käytän eri leivoksiin. Myös pakastaminen auttaa tuhoamaan allergeenit, joten nytkin miun pakastimessani on pieni pussi viimekesäisiä kirsikoita. Tämä resepti on jäänyt arkistojen aarteeksi, kuvat on jo kesältä 2017 ja resepti on julkaistu silloin Heilissäkin. Blogiin se päätyi heti nyt 2021. Hupsista. Kuvat on yhdet omista blogini lemppareista, joten on harmi, että ne näkivät päivänvalon vasta nyt :D 

8 annosta, 26 cm piirakkavuoka
 
4 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
½ dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
n. 300 g tuoreita kirsikoita
koristeluun tomusokeria

 Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Poista kirsikoista kivet ja leikkaa kirsikat puoliksi. Asettele kirsikat voidellun piirakkavuoan pohjalle leikkuupinta ylöspäin. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vanilja, kerma sekä maito, sekoita. Ripottele jauhot taikinaan ja kääntele nuolijan avulla nopeasti sekaisin. Kaada taikina varovasti kirsikoiden päälle ja paista uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes taikina on saanut kullanruskean värin ja on kohonnut reilusti. Jäähdytä, jäähtyessään clafoutis laskeutuu alaspäin. Ennen tarjoilua siivilöi pinnalle kevyesti tomusokeria. Lisukkeena voi tarjota esim. jäätelöä, vaniljakastiketta tai kirsikkahilloketta.

Arabian vanhassa perhoskannussa on mummolan syreenejä ja pöytään on katettu lempiastiat

Vinkki: Korvaa kirsikat tuoreilla luumuilla, persikoilla, aprikooseilla, vadelmilla tai muilla mieleisillä hedelmillä tai marjoilla. Voit käyttää taikinaan myös pelkkää maitoa tai maito-kermaseosta. Kermalla clafoutiksesta tulee erityisen herkullinen ja pehmeä. Päälle kannattaa humpsauttaa kerros tomusokeria.

Ulos katetut iltapäiväkahvit ja omenapuusta poimittu koriste

Clafoutis on kyllä herkkua. Vanukasmainen rakenne, vähän rapsakka pinta ja pehmeä sisus. Herkullisia hedelmiä sattumina. Tässä leivonnaisessa maistuu kesä! Nyt kun kirjoittelen tätä juttua huhtikuisena, joskin aurinkoisena päivänä, voin kadota ajatuksissani edelleen tuohon heinäkuiseen aurinkoiseen päivään mummolan keittiössä. Syreenit tuoksuivat, tuuli lepatteli pyykkejä vienosti narulla ja pikkulinnut sirkuttelivat puissa ympärillä. Sitten ympärillä oli kaikkein läheisimmät ihmiset meille tärkeässä paikassa, sain leipoa mummoni jättämässä keittiössä perinteitä vaalien, joskin tällä kertaa en hänen reseptillään. Mummon aarteista nautitut kahvit, kauniit maisemat pellon yli järvelle, niin mitäpä muuta sitä ihminen oikeastaan voi toivoa. Voisipa tuollaisen hetken kokea taas pian uudelleen.

Oletko sinä maistanut clafoutista?

Resepti on julkaistu 7/2017 Heilin ruokapalstallani.

24.4.2021

Passion-pannacottapiiras

 

Kermavanukas, panna cotta, saa väriä passionhedelmäkiilteestä

Panna cotta on italiaa ja tarkoittaa keitettyä kermaa. Yleisimmin panna cotta on totuttu tarjoilemaan kerta-annoksina joko suoraan astioista tai kumottuina hyydytettyinä annoksina. Joskus panna cotta valmistetaan isoon kulhoon, josta sitä voi kauhoa omalle lautaselle sielunsa kyllyydestä. Lisukkeena on usein marjoja, hedelmiä tai niistä tehtyjä kiilteitä tuomaan hapokkuutta ja raikkautta melko tuhdille jälkiruoalle. Panna cottan keventäminen onnistuu, jos osan kermasta korvaa maidolla, jogurtilla tai vaikkapa makurahkalla. Liivatetta välttelevät voivat hyydyttää massan hyytelösokeri multilla. Koska panna cotta vaatii hieman aikaa hyytyäkseen, on se oivallista valmistaa jo ennen juhlia. Muutama minuutti koristeluun ennen tarjoilua ja se on siinä. Tarjoile panna cotta suoraan jääkaapista, mahdollisimman kylmänä. Ja tämä on mahtava jälkkäri valmistaa silloin, kun jääkaapissa on paljon kermaa jäämässä päiväysvanhaksi!

26 cm irtopohjavuokaan, 12 palaa

keksipohja
300 g digestive-keksejä
2 rkl fariinisokeria
75 g voita sulatettuna

panna cotta
7 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljatahnaa
5 liivatelehteä

passionkiille
1 dl (mango-)passionmehua
1 dl tuoretta passionhedelmää
2 liivatelehteä

koristeluun
tuoretta minttua
tuoretta passionhedelmää

Aloita keksipohjasta. Mittaa keksit cutterin kulhoon ja aja murskaksi, lisää joukkoon fariinisokeri ja sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi. Voit myös murskata keksit perunasurvimella kattilassa. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Kaada keksiseos vuokaan ja taputtele seos pohjalle sekä n. 4cm reunoille. Paista 175-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia eli seos on muuttunut mattapintaiseksi ja saanut kevyesti väriä. Jäähdytä kunnolla.

Valmista panna cotta. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kerma ja sokeri kulhoon. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kerman joukkoon, lisää myös tangonpuolikkaat antamaan makua. Mikäli et käytä vaniljatankoa, on hyvä vaihtoehto runsasarominen vaniljatahna. Tarvittaessa käy myös vaniljasokeri. Keitä miedosti kuplien koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia. Nouki vaniljatangonpalat pois. Purista liivatteet kuivaksi, sekoita kuuman panna cottan joukkoon. Siirrä seos kannuun ja anna jäähtyä, kunnes seos alkaa hieman hyytyä. Kaada jäähtyneelle keksipohjalle varovasti pienen siivilän läpi. Anna hyytyä vähintään 4 tuntia tai mieluiten yön yli jääkaapissa.

Valmista kiille. Liota liivatteita 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kaavi tuoreiden passionhedelmien (kolme isoa, painavaa hedelmää) hedelmäliha pieneen kulhoon ja mittaa joukkoon mehua, kunnes seosta on 2dl. Ota muutama lusikallinen mehua ja kuumenna se kiehuvaksi mikrossa. Purista liivatteet kuivaksi ja sekoita kiehuvan mehun joukkoon. Sekoita passionseokseen. Kaada lusikan kautta hyytyneen panna cottan pinnalle välittömästi. Anna hyytyä jääkaapissa, noin tunnin ajan. Koristele piirakka ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit valmistaa oheisen reseptin mukaan hyvin myös yksittäisiä annoksia, lasit käyvät tarjoiluun hyvin tai mikä tahansa mieluinen pikkukippo. Kovin isoa annosta ei kannata tehdä, sillä tämä on tuhtia. Jos teet annoksia, riittää pelkkä murustettu keksi pohjalle ja voit ohittaa paistovaiheen. Täytteen liivatteen voi korvata hyytelösokeri multilla, kiilteen liivatteen tavallisella hyytelösokerilla.

Panna cotta -piiras leikkautuu todella kauniisti.

Ah, yksi miun lempparijälkkäreistäni on panna cotta ja nyt ensimmäistä kertaa valmistin sen piirakan muotoon. Oli ihan hyvä kokeilu, varmasti jatkossaki tulen tekemään näitä kokeiluja. Tavoitteena on onnistua tekemään täydellisen kaunis virheetön pinta piirakkaan, sillä nyt se ei onnistunut. Tein tätä lähestulkoon keskellä yötä pitkäperjantain pääsiäisateriaa varten ja jouduin kaatamaan täytteen liian kuumana keksipohjalle, jonka ansiosta varmaankin muodostui kuplia pintaan. No, onneksi kiille peitti sen joka tapauksessa, mutta kun pyrkii aina asettamaan itselleen tavoitteita... Makuunhan se ei toki vaikuta, mutta jos joskus pyrkisi tekemään kiilteettömänä, niin nyt tällä tavalla ei ainakaan olisi onnistunut :D

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

18.4.2021

Hirvipata

 

Maukkaan hirvipadan liha on suussasulavan mureaa ja lisukkeet perinteisiä

Hirvenliha on hirveän hyvää ruokaa, parhaimmillaan jopa lähiruokaa tai kenties jopa itse pöytään kaadettua. Hirvestä saa tehtyä niin maukkaat pihvit, pullat, kääryleet kuin hauduteltua hitaasti erilaisia maukkaita patoja. Hirvenlihaa saa paremmin syksyllä jahtikauden aikana, mutta onnistaa voi muulloinkin. Jopa hyvinvarustetun marketin tiskiltä saa urbaani saalistaja noudettua pienen kimpaleen lihaa kokkailujaan varten, mikäli ei onnistu tuntemaan metsästäjiä.

Tämän hirvipadan kokkasin jo aiemmin talvella, kun satuin saamaan käsiini pienen palan hirvenpaistia. Sieltä marketin tiskiltä ja vieläpä aletarra kyljestään. Koska riista on harvinaisempaa herkkua pöydässäni, en halunnut tuhota lihaa ylimaustamalla ja ylikäsittelemällä sitä. Lisäksi halusin varmistua, että liha on varmasti supermureaa, kun sitä rupeaa syömään. Niinpä annoin lihalle melkoisen perinteisen käsittelyn ja annoin sen muhia hiljakseen uunissa useamman tunnin, kun samalla puuhasin kotona kaikkea muuta. Ruoka valmistui siis käytännössä lähes itsestään. Lisukkeeksi hyvä muussi, puolukkaa ja suolakurkkua, niin kyllä kelpasi. Vielä kun olisi muistanut ottaa pakkasesta kukkosia ja tehdä sienisalaatin, niin olisi ollut vielä entistä parempi kokonaisuus.

4 annosta

n. 500 g hirvenpaistia
voita ruskistamiseen
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 musta- tai maustepippuria
suolaa maun mukaan
2 tl kuivattua rosmariinia tai oksa tuoretta
vettä

lisukkeeksi
perunamuusia
suolakurkkua
puolukkahilloa

Poista hirvenlihasta mahdolliset kalvot ja rasvat. Kuutioi liha kauniiksi, n. 1,5x1,5cm kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa paistinpannulla tai padan pohjalla parissa erässä, kunnes ne saavat kauniin värin. Huuhtele pannunpohja vedellä ja kaada lihojen päälle.

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa sipulit muutamaan isoon lohkoon. Kaada pataan lihojen päälle. Mittaa päälle myös muut mausteet ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Kuumenna liedellä kiehuvaksi ja laita kansi päälle. Kuumenna uuni 120-asteiseksi ja anna padan hautua miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Liha saa olla niin mureaa, että se hajoaa säikeiksi hieman painaessa. Lisää tarvittaessa vettä, mikäli se haihtuu liiaksi. Tarkista suola. Tämä pata oli uunissa 5h.

Keitä tarjoilua varten hyvä perunamuusi ja tarjoile lisänä suolakurkkuveneitä sekä puolukkahilloa. Myös metsäsienisalaatti ja pienet kukkoset ovat ihania pataruoan lisukkeita.

Niin herkullista! Liha oli suussasulavan mureaa, hajosi haarukalla tökkäämällä. Oikein hyvää, näissä harvinaisissa herkuissa, kuten riistassa, tykkään mennä aika perinteisellä. Jos lihaa olisi useammin saatavilla, voisi revitellä vähän lisää ja kokeilla kaikkea erilaistakin. Liha tosiaan oli myös melko kalvotonta, yhden pienen palan keskeltä palaa leikkasin pois. Rasvaa tässä ei ollut yhtään, eikä mielestäni sitä kannata lähteä tuomaankaan possunlihalla, koska sen jälkeen koko ruoan maku muuttuu ja maistuu lähinnä sille possunrasvalle. Eikä se ole ainakaan minusta hyvää. Joten keep it simple, se kannattaa ainakin tämän suhteen.  

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin reseptipalstallani helmikuussa 2021

27.3.2021

Parmigiana di Melanzane

Parmigiana di Melanzane, munakoiso-mozzarellavuoka

Tämä juustoinen, maukas ja herkullinen munakoisovuoka on hieman työläs tehdä, mutta lopputulos palkitsee. Kun tätä sitten tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnon vuoallinen. Melanzane säilyy hyvin jääkaapissa useamman päivän eikä rakenne kärsi pakastaessakaan mielestäni ollenkaan. Melanzane käy hyvin myös lisukkeeksi tai osaksi noutopöytää, vaikkapa karitsanlihavartaiden kaveriksi pääsiäispöydässä. Reseptin tärkeimmässä roolissa on maukas tomaattikastike. Sen raaka-aineisiin kannattaa panostaa ja maustaa kunnolla, että lopputuloksesta tulee hyvä. Tomaattisoossia voi käyttää myös muihin ruokiin, miksei vaikka pizzaankin. Hyvä nyrkkisääntö on, että yksi mozzarellapallo yhtä munakoisoa kohden, niin hyvä tulee.

n. 6 annosta pääruokana

3 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
3 palloa mozzarellaa
n. ½ kolmio parmesaania
n. ½ ruukku basilikaa

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
½ rkl sokeria tai hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½-1 ruukkua basilikaa

Viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja ripottele niille kevyesti suolaa. Lado viipaleet lautaselle itkettymään, vähintään puoleksi tunniksi ja valmista sillä välin kastike. Kuivaa itkettyneet munakoisoviipaleet ja paista ne pienessä öljytilkassa ruskeapilkullisiksi. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Raasta parmesaani. Revi loput basilikat silpuksi. Jätä ainekset odottamaan.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Silppua sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää sipulien päälle tomaattipyre, balsamico, sokeri, suola, pippuri ja sekoita kunnolla, anna paistua pari minuuttia. Lisää pannulle kuoritut tomaatit liemineen ja murskaa tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Revi basilika silpuksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Anna porista miedohkolla lämmöllä ilman kantta, kunnes olet valmis kasaamaan melanzanen. Kastike saa keittyä reilusti kasaan, ettei lopputulos ole vetinen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kasaa vuoka, sopiva koko n. 22x30cm. Lado pohjalle kerros munakoisoa, kauho päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta, ripottele päälle osa basilikasta, ripottele päälle kolmasosa parmesaanista ja lado päälle yhden pallon verran mozzarellaviipaleita. Toista seuraavat keksi kerrosta samalla tavalla. Päällimmäiseksi jää mozzarellaa ja parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes vuoka on saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ripottele päälle vielä tuoretta basilikaa ennen tarjoilua. Lisänä maistuu hyvä leipä, kuten ciabatta.

Raaka-aineet ennen kokkailua

Melanzane on jo pitkään ollut yksi lemppariruokiani. Sitä on tullut kuitenkin tehtyä liian harvoin. Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi ostaa kauniita munakoisoa ja tehtyä tätä ruokaa. Munakoisot siivuiksi ja itkettymään lautaselle kasoihin, muut aineet silpuksi ja kattilaan. Kaikkein eniten aikaa vie munakoisojen paistaminen, että niihin saa kauniin ruskeapilkullisen pinnan ja nesteet haihtuvat jo tässä vaiheessa hyvin pois. Myös kastiketta saa keittää hyvän tovin, mieluusti kastike saisi olla kunnolla kasaan keittynyttä kuin löysää. Mozzarellasta irtoaa kuitenkin vielä nestettä myöskin, niin lopputuloksesta tulee kuitenkin mehevä.

Itkettyvät munakoisot vievät vähiten tilaa, kun ne kasaa torneiksi lautaselle

Pohjalle kerros munakoisoa, sitten tomaattikastiketta, parmesaania, mozzarellaa ja basilikaa.

Kastike saisi keittyä melko tiiviiksi kasaan, että ruoka olisi lopulta melko napakkaa.

Niin herkullista! Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt, jos ei ole aiempia kokemuksia vielä. Munakoiso on miedonmakuinen vihannes ja se imee makuja itseensä hyvin, joten kastikkeella sekä yrteillä on tässä iso rooli. Juusto tuo ruokaisuutta ja minusta tätä on kiva syödä hyvän leivän kera.

Resepti on julkaistu 27.3.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

30.1.2021

Sitruunapasta

 

Sitruunapasta on todellakin sitruunainen! Kuin aurinko lautasella!

Jos pidät sitruunasta, rakastat tätä pastaa! Sitruuna pääsee tässä todellakin oikeuksiinsa. Ruoan valmistuminen ja sen maistaminen aiheutti tahattomia onnenkiljahduksia keittiössä ja pastaa piti santsata lisää vielä siinä vaiheessa, kun ei jaksanut enää syödä, niin hyvää se oli. Lisäksi koko ruoka valmistui alusta loppuun varttitunnissa, joten se on mitä mainioin arkiruoka tai viikonloppujen pelastaja nopeudessaan, mausta tinkimättä. Ja makua, sitä todellakin riittää! 

2-3 annosta

pasta
250 g tuorespaghettia
50 g voita
1 sitruunan kuoret
1 sitruunan mehut
1-2 dl kuohukermaa
½ tl kuivattua timjamia
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
n. 2 dl raastettua parmesaania tai grana padanoa
n. ½ dl tuoretta basilikaa silputtuna

lisuke halutessasi
1 rs limone italiano -broilerin minuuttipihvejä tai naturell fileitä
paistamiseen rypsiöljyä

Valmistele pastakastikkeen ainekset. Pese huolellisesti (luomu)sitruuna ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Purista mehu. Raasta parmesaani tai edullisempi grana padano. Silppua basilika valmiiksi. 

Jos valmistat pastan lisukkeeksi broilerinfileitä tai muita mieleisiä lisukkeita, kuten paistettua kalaa tai halloumia, valmista ne tässä vaiheessa. Broilerin minuuttifileet kypsyvät puolikovalla lämmöllä kauniin ruskeiksi vajaassa 10 minuutissa. Voit marinoida fileet sitruunalla, valkosipulilla ja yrteillä tai käyttää valmista Kariniemen Limone Italiano -broileria, joka on maustettu sitruunalla ja oliiviöljyllä. 

Kuumenna pienessä kasarissa voi kiehuvan kuumaksi ja lisää sinne raastettu sitruunankuori. Anna kiehua minuutti. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja kerma sekä kuivattu timjami, suola sekä pippuri. Anna kiehua toinen minuutti. 

Keitä pasta 1-2 minuuttia al denteksi. Valuta vesi pois. Kaada kuuma kastike pastan päälle, lisää silputtu basilika sekä raastettu juusto. Sekoita tasaiseksi. 

Annostele pasta isolle tarjoiluvadille, asettele päälle broilerit ja ripottele pinnalle tuoreita basilikanlehtiä. Tarjoile välittömästi. Halutessasi voit raastaa pastan päälle vielä parmesaania, varsinkin jos tarjoilet pastan sellaisenaan.

Ah kuinka hyvää! Sitrus maistui todella vahvasti, yrttejä oli juuri sopivasti ja voi sekä kerma pyöristivät makua juuri sopivasti. Minä hurautin soossiin puolikkaan kermapurkin, mutta näin kastikeihmisenä sitä olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, sillä pasta imee yllättävän paljon makuja itseensä. Varsinkin, kun loput ruoassa sai odotella seuraavaan päivään jääkaapissa. Vaikka tuorepastat ovat aina parasta juuri keitettynä. Asettelin ruoan tarjolle Arabian Kielo-vadille, joka oli kirppislöytö viime syksylä. Ostin ihan pilkkahintaan kolme erikokoista tarjoiluastiaa kirpparilta, joista tämä on keskikokoa. Pienin on enemmän kulhomainen ja iso on sitten sellainen iiiiso vati, kuin paistivati. Ihan mielettömän kivoja löytöjä välillä! 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyvän Karjalan Heilin ruokapalstallani

3.12.2020

Lakritsiglögi

Lakritsiglögi saa makua kanelista ja tähtianiksesta

Tämä glögiresepti on niin ihana! Pieni yllätys lakritsin makuna tulee mukaan ja glögi maistuu kivalta sellaisenaan, juustojen tai leivonnaisten kanssa. Glögiresepti oli jo muutama vuosi sitten joululeivontakurssillani ohjevihkossa ja sen jälkeen olen keitellyt sitä itsekin säännöllisesti. Suosittelen kokeilemaan jo vaikka heti! Tällä lämpimällä juomalla pääsee varmasti joulufiilikseen.

n. litra valmista glögiä, 5 annosta

200 g puolukoita
1 l vettä
1 ½ dl sokeria
½ dl muscovadosokeria
1-2 kanelitankoa
6 kokonaista neilikkaa
1-2 tähtianista
1 tl lakritsijauhetta

Mittaa kaikki glögin ainekset kattilaan. Kiehauta ja nosta sitten kattila pois levyltä. Anna glögin hautua kannen alla n. 30 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Pullota glögi tai kiehauta ja tarjoile se. Koristele glögimukit kanelitangolla ja tähtianiksella.

Nam! Ihana jouluinen maku ja vähän uusikin vivahde. On kyllä kokeilemisen arvoinen. Tänä vuonna täällä päin oli hyvä sato myös karpalosta, joten tätä voisi keitellä myös niistä, jos sattuu pakastimesta löytymään. Miksipä ei mustikkakin voisi toimia, jos haluaa kokeilla vähän erilaista. Tykkään itse tosi paljon tähtianiksen mausta, ne sopivat maustamaan niin marinoidut punasipulit kuin juomat. Niitä heittelen vapaalla kädellä glögin joukkoon makua tuomaan. Samoin kanelitankoja saa olla useampi. Tykkään, että makua riittää.

Lakritsijauhepurkki on riittoisa ja niitä löytyy nykyään kaikista markeista. Lakujauhetta voi käyttää monipuolisesti leivonnassa ja ruoanlaitossa. Itse olen tehnyt lakujauheella niin marenkeja, tiikerikakkua kuin laittanut sitä lihan marinadiin. 

11.11.2020

Mehevä mustikkapiirakka

Mehevän mustikkapiirakan maustaa kardemumma ja päällä
on ihana rapea murupinta

Marjapiirakat ovat kaikille tuttuja ja niitä on mukava tehdä nopeaksi herkuksi. Silti kuitenkin välillä kaipaa jotain erilaista sen oman klassikkoreseptin rinnalle. Mukavaa vaihtelua tuo vaikkapa mausteiden käyttäminen tai murun ripotteleminen piiraan pinnalle. Tässä reseptissä on kaikkea ihanaa, kuten vieno vaniljanmaku, rapea murupinta ja yllätyksenä ihanasti mustikkaan sopiva kardemumman maku. Samalla reseptillä voit tehdä piirakkaa myös puolukasta ja karpalosta, miksei omenasta ja kirsikastakin. Tai hedelmistä. Kaikki toimivat yhtä hyvin. 

24-26 cm vuokaan

taikina
2 kananmunaa
2 dl sokeria
100 g voita sulatettuna
2 dl kuohukermaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
(1 tl kardemummaa)
4 dl vehnäjauhoja

päälle
n. 4 dl mustikoita (pakaste tai tuore)
50 g huoneenlämpöistä voita
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Lämmitä uuni 200 (kiertoilmalla 175) asteeseen. Vuoraa (irtopohja)vuoka leivinpaperille kauttaaltaan. Sekoita taikinan ainekset keskenään kulhossa isolla lusikalla, älä vatkaa. Mausta taikina halutessasi kardemummalla. Kaada taikina vuokaan. Ripottele mustikat pinnalle, niin että koko pinta on täynnä mustikoita. Nypi kulhossa pehmeän voin joukkoon jauhot ja sokerit. Ripottele muruseos mustikoille. Paista uunin alatasolla 200 asteessa varttitunti, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin puolisen tuntia, eli kunnes piirakka on kypsynyt myös keskeltä ja pinta saanut väriä. Jäähdytä, nosta vuoasta ja irrota leivinpaperi. Tarjoile lisänä vaniljakastiketta tai –jäätelöä.

Niin herkullista! Pieni kardemumman tuoma aromaattisuus sopii tähän hyvin ja vaniljasokeriakin pitää kakuissa olla aina. Murupinta olisi saanut olla leipomassani kakussa vielä aavistuksen verran tummempaa ja siten rapeampaa, mutta upposipa tuo  näinkin oikein mainiosti. Paistoin piirakan 26-senttisessä alumiinisessa kakkuvuoassa, joka on yksi lemppareitani keittiössä. Voit käyttää mitä tahansa irto- tai umpipohjavuokaa, sillä leivinpaperin avulla piiraan siirtely tarjoiluvadille on helppoa.

Piirakka saa olla reilun muhkea

Vinkki: Rypistele leivinpaperi käsissä pieneksi palloksi ja avaa rypistynyt paperi. Asettele paperi vuokaan. Näin se asettuu kunnolla paikoilleen ja saat taikinan tasaisesti vuokaan. 

Resepti on julkaistu 11.11.2020 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

14.10.2020

Kantarelliboston

 

Kantarelliboston näyttää juhlavalta ja maistuu hurjan hyvältä!

Tämä kantarelliboston syntyi jo elokuisella kesälomallani, kun sain mummolan pihasta kerättyjä kantarelleja käyttööni. Sieniä oli sen verran paljon, että niitä sai upotettua leivontaankin tavallisten ruokien lisäksi aivan huoletta ja pakastimeenkin sai muutaman nyssäkän talven varalle. Niinpä laitoin maukkaan leipätaikinan kohoamaan ja kohta koko talon täytti herkulliset tuoksut. Juju oli paistaa kantarellit rapeiksi ennen taikinan sisään käärimistä, niin lopputuloksestakin löytyy rapeita kantarelleja.

1 iso boston, n. 15 palaa

taikina

2 ½ dl maitoa
50 g voita
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
n. 5-7 dl vehnäjauhoja

täyte

200 g valkosipulituorejuustoa
4-5 dl paistettua kantarellisilppua
150 g hyvää juustoraastetta
1 dl persiljasilppua
mustapippuria myllystä
kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina kohoamaan. Mittaa maito kattilaan sekä voi isoon kattilaan ja kuumenna kädenlämpöiseksi. Anna voin sulaa. Murustele joukkoon tuorehiiva, anna sen liueta maitoon. Sekoita joukkoon suola, siirappi ja kaurahiutaleet. Vispaa joukkoon pari desiä vehnäjauhoja. Alusta vehnäjauhoja käsin joukkoon sen verran, että saat taikinan kimmoisaksi ja irti kulhon reunoista. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.

 Valmista täyte. Putsaa kantarellit tai käytä pakastettuja. Höyräytä sienistä kuumalla pannulla neste pois ja paista niihin voissa rapea pinta. Mausta suolalla ja pippurilla. Jäähdytä sienet. Silppua persilja ja raasta juusto tai käytä valmista maukasta juustoraastetta.

Vaivaa kohonneesta taikinasta pois ilmakuplat ja kaulitse siitä jauhotetulla pöydällä iso, noin 1cm paksuinen ja suorakaiteen mallinen levy. Notkista tuorejuusto ja levitä se lastan avulla tasaisesti taikinan päälle. Ripottele päälle kantarellisilppu, juustoraaste ja persilja. Mausta pippurilla. Rullaa pitkältä sivulta tiukalle rullalle. Leikkaa n. 5 cm paksuisia paloja ja nosta palat paperilla vuorattuun, 26-28 cm kakkuvuokaan.  Anna kohota puolisen tuntia. Voitele kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kantarelliboston on kypsä. 

Kantarelliboston matkalla uuniin kohoamisen jälkeen.
Ripottelin pinnalle vielä mustapippuria ennen paistoa.

Niin hyvää, voi että! Vieläkin herahtaa ihan vesi kielelle tätä juttua kirjoitellessa. Täytettä oli juuri sopivasti ja taikinassa makua. Ehkä taikinaan voisi vielä laittaa vähän jotain yrttiä tuomaan potkua. Paiston kanssa saa olla tarkkana, varsinkin jos vuokaan laittaa leivinpaperia, ettei pohja jää veltoksi. Kannattaa siis tarvittaessa suojata pinta leivinpaperilla tai foliolla, ettei pinta ruskistus liikaa pohjan kypsyessä. 

Vinkkejä: Käytä kantarellin tilalla lempisieniäsi tai niiden yhdistelmiä. Täytteeksi sopii myös paistetut sipulit. Tuorejuuston ja juustoraasteen makuja vaihtamalla saat luotua leivonnaiseen uusia makumaailmoja. Pinnalle saat rousketta ja juhlavampaa ulkonäköä auringonkukansiemenillä. Jos taikinaa jää yli, leikkaa se ohuemmiksi 1 cm kiekoiksi ja paista pellillä.  

Juttu on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

16.9.2020

Rouva Aunion kakut

Rouva Aunion kakut ovat parhaita vain hieman jäähtyneinä

Kesän alussa äitini alkoi muistella hienoja kakkusia, joita oli saanut nauttia lapsuudessaan perheensä kanssa 70-luvun alussa sukujuhlissa Tampereella. Niinpä hän soitti äidilleen eli mummilleni ja hetken kuluttua mummini soitti minulle reseptin kanssa. Resepti kuulosti siltä, että kokeiltava oli. Kaapista löytyi kaikki vaadittavat ainekset ja hetken tuumattuani tekotapaa taikina jo kohosi liinan alla odottaen paistoa. Hurmaava tuoksu täytti toisen mummolani keittiön ja saimme kaikki maistaa vanhalla reseptillä tehtyjä herkkuja. Vein muutaman kakkusen mummille kaupunkiin palauttuani maistettavaksi ja onneksi mummikin tykkäsi!

Nämä kakkuset, eräänlaiset kierrepullat, ovat erittäin makoisia ja hurjan hyviä juuri lämpimänä. Taikina on helppo käsitellä, kun taikinassa on jauhoja sen verran, että se irtoaa kädestä. Eikä kannata lisätä vaniljaa mausteeksi, ei tämä sitä kaipaa. 

Rouva Aunion kakut

noin 20 kappaletta

taikina
175 g voita
2 rkl sokeria
50 g hiivaa
2 dl kylmää vettä
1 kananmuna
300 g vehnäjauhoja
 
täyte
100 g tomusokeria
90 g voita
 
voiteluun
kananmuna
 

175 grammaa voita hierotaan 2 ruokalusikallisen sokeriin. 50 grammaa hiivaa liotetaan 2 desilitraa kylmää vettä, joka sekoitetaan voivaahtoon, joukkoon sekoitetaan yksi kananmuna ja 300 grammaa vehnäjauhoja. Jauhoja lisätään, jos on liian löysä taikina. Kaaviloidaan heti levyksi jauhotetulla pöydällä. Väliin levitetään tasaiseksi hierottu voi ja tomusokeri. Kääritään rullalle, leikataan paloiksi ja asetetaan leivosvuokiin. Annetaan kohota hyvin (noin tunti), voidellaan kananmunalla. Paistetaan 225-asteisessa uunissa. Parhaita uunituoreina.

Nykykielellä: Vaahdota voi ja sokeri, lisää kylmään veteen liotettu hiiva ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja jauhot käsin. Mikäli taikina on liian löysää ja sitä ei saa käsiteltyä, lisää varovasti jauhoja. Kaulitse ohueksi levyksi, levitä päälle tasaiseksi tahnaksi sekoitettu pehmeä voi ja tomusokeri. Kääri rullalle, leikkaa kiekoiksi (leveys n. 1½ cm). Laita viinerivuokiin, anna kohota reilu tunti ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi noin 15 min.  

Mummolan vanha leivinliina on ihana!

Voi kuinka herkullisia ne olivatkaan! Täytettä on juuri sopivasti ja taikina on todella hyvää. Kylmään nesteeseen lisättynä hiiva aktivoitui sopivasti kesäkelissä tunnissa ja kakkuset turposivat kauniisti paistettavaan kuntoon noin tunnissa. Mikäli keittiö on syksyn tullen viileämpi, voi kohotusaika olla hieman pidempi. Alkuperäinen ohje ei käskenyt voitelemaan kakkusia, mutta pidin sitä itsestäänselvänä. Kokeilin paistaa osan kakkusista ilman voitelua ja ne jäivät väriltään sen verran hailakoiksi, että voiteleminen kannattaa ehdottomasti tehdä. Nämä leivonnaiset eivät mielellään odota huomista, hiivaa on taikinassa paljon suhteessa muihin aineksiin ja taikinan luonne ei kestä odottelua. Joten kannattaa tehdä tarjoilupäivänä ja mieluiten vielä tarjota lämpimänä. Silloin ne ovat ehdottomasti parhaimmillaan. 

12.8.2020

Herkkutattirisotto

  


Italialaisen keittiön helmi, risotto on pastan ja pizzan veroinen herkku. Risoton valmistamisessa on omat niksinsä. Pitää muistaa hämmennellä keitosta ahkerasti, joukkoon kannattaa lorauttaa hieman viiniä tuomaan hapokkuutta ja maun kruunaa pieni kunnon keko parmesaanijuustoa. Ja riisin pitää olla ehdottomasti oikeaa risottoriisiä eli arboriota tai carnarolia, jotka ovat kaiken a ja o, sillä ne puuroutuvat hieman ja luovat koko ruoalle rakenteen. Peruskoulun keittäjille kaikki kunnia, mutta se pitkäjyväisestä riisistä, herne-maissi-paprikasta, nakeista ja currysta tehty ruoka ei ollut muuten risottoa… Risotto on yksi oman keittiöni vakioruokia. Tykkään erityisesti sienirisotoista. Vuosia sitten - 2013 - muuten satuin voittamaan erään reseptikilpailunkin herkkutattirisotollani, mutta kyse ei ole oheisesta ohjeesta. Siinä risoton maustoi espresso ja sitä voi hyvin lorauttaa oheistakin reseptiä maustamaan. Sen ohjeen voit kurkata tästä. 

4 annosta
 
3 rkl voita
2 uuden sadon punasipulia varsineen
2 valkosipulinkynttä
1½ dl risottoriisiä
1½ dl valkoviiniä
n. 9 dl kanalientä (tai kasvislientä)
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä tarvittaessa
3 dl rapeaksi paistettuja tattikuutioita (n. 1l tuoreita tatteja)
½ dl ruohosipulisilppua
n. 50 g parmesaania (tai grana padanoa)
2 rkl voita

Aloita käsittelemällä sienet. Huuhtele sienet, pilko ne pieneksi kuutioiksi. Paista pannulla sienistä neste pois, lisää pannulle tilkka öljyä tai nokare voita ja paista sienet rapeiksi. Mausta sienet kevyesti suolalla ja pippurilla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.

Hienonna punasipulit pieniksi kuutioiksi ja pilko varret. Ota vihreät varret erilleen. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Raasta parmesaani. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.

Kuullota punasipulisilppu isossa kasarissa läpikuultavaksi ja lisää lopuksi joukkoon valkosipulisilppu. Lisää pannulle myös risottoriisi ja kuullota riisiä pari minuuttia tai kunnes se on muuttunut läpikuultavaksi. Lisää pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää kiehuvan kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente), hämmentele että riisin tärkkelys irtoaa ja risotosta tulee kermainen. Lisää lopuksi joukkoon herkkutattikuutiot (jätä osa koristeluun), punasipulin varret, parmesaani, kunnon nokare voita ja ruohosipuli. Mausta mustapippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa. Sekoita vielä kunnolla sekaisin, tarkista maku. Mikäli risotto jäykistyi liikaa, notkista rakenne kanaliemellä. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Voit tehdä liemen kuutioista, fondista, hyytelöpaloista tai käyttää laadukkaita valmisliemiä. Korvaa valkoviini omenasiiderillä tai alkoholittomilla vaihtoehdoilla omenamehulla tai kanaliemellä. Lorauta tällöin joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua tai omenaviinietikkaa joukkoon tuomaan kaivattua hapokkuutta. Myös markettiviinit tai alkoholittomat viinit käyvät risottoon hyvin ja voihan sen tehdä vaikka skumpasta, jos niikseen tulee. Jos teet punajuuririsottoa, voit käyttää myös punaviiniä syventämään värimaailmaa. 

Itse ostan kokkailuja varten Alkosta jotain pieniä parin desin tetroja viiniä, jotka ajavat oikein mainiosti asiansa. En voi juoda viinejä, joten ne ovat vain kokkailuja varten. Nyt oikein kiva löytö oli keltaisessa pahvitetrassa oleva viini. Miellyttävämpi valinta kuin lasipullo. Sitä käytin tähänkin risottoon ja seuraavaa kokkailua varten on uusi samanlainen törppö kaapissa valmiina. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin risottoa on saatava.

Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

6.8.2020

Maitosuklaakakku

Maitosuklaa ja kaakaojuomajauhe maustavat mehevää kahvikakkua

Jos kaapissa keikkuu ylimääräinen suklaalevy, voi siitä leipoa nopean herkullisen kahvikakun! Kakku on todella hyvää ja siihen voi käyttää käytännössä mitä suklaata haluaa. Kaakaona käytin saatavilla olevaa kaakaojuomajauhetta, hieman vähemmän makeaa tulisi käytettäessä tummaa kaakaojauhetta. Perinteiset kahvikakut ovat kyllä hyviä ja niitä tuleekin leivottua säännöllisesti, sillä niihin voi upottaa kaikenlaisia erilaisia kaapinjämiä ja jauhopussien loppuja. 

1,5 l kahvikakkuvuokaan

200 g voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojuomajauhetta (O'boy)
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
½ dl maitoa
150 g maitosuklaata

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon varovasti nuolijalla käännellen. Lisää lopuksi maito ja veitsellä rouhitut maitosuklaahippuset, sekoita nopeasti sekaisin. Älä sekoita taikinaa liikaa ettei se sitkisty. Voitele ja korppujauhota 1,5 l vetoinen kahvikakkuvuoka. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun.

Koristele halutessasi kakku sulatetulla maitosuklaalla raidoittamalla. Tarjoile kakku jäähtyneenä, lämpimänä se voi repeillä. Kakku säilyy useita päiviä huoneenlämmössä kuvulla peitettynä tai reilun viikon jääkaapissa. Sen voi myös pakastaa.

Mehevä kakkunen juuri uunista otettuna, jäähdytä kuitenkin ennen maistamista!

Ihanaa! Sopivan suklaista, pehmeää ja herkullista. Pienensin hieman reseptiin käyttämääni sokerimäärää, koska kakku oli aika makeaa käyttämäni suuren suklaamäärän sekä makean kaakaojuomajauheen takia. Normaalistihan sopiva suklaamäärä voisi olla sellainen 100 grammaa, mutta halusin suklaan maistuvan reippaasti ja olihan koko levy tuhottavana leivontaan. Voit käyttää reseptissä myös tummaa kaakaojauhetta, sitä oikeaa leivontaan käytettävää kaakaota ja sitä riittää 3 rkl vahvemman makunsa takia.

4.8.2020

Yrtti-juustosarvet

Maukkaat yrtti-juustotäytteiset sarvet ovat klassikko!

Sarvet ovat nopea ja herkullinen lämpimäinen, joka on varmasti kaikille tuttu. Niitä on tehty niin kotitalouden tunneilla kuin ensimmäisinä omina leivonnaisina, kun on päässyt kauhanvarteen harjoittelemaan leivontaa. Sarvien perustäyte on juustoraastetta, mutta sinne voi laittaa niin kinkkua, salamia, paprikaa, mausteita ja yrttejä kuin mitä tahansa juustojakin. Parhaita ne ovat juuri uunista tulleena ja lämpimänä, joten kovasti etukäteen niitä ei kannata tehdä tai mielellään pakastaakaan.

12 isoa tai 16 pienempää sarvea

taikina
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl mustaleimaemmentalia raasteena
2½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
50 g voita sulatettuna
1 prk kermaviiliä

täyte
2 dl mustaleimaemmentalia raasteena
1 kananmuna
½ dl ruohosipulia silputtuna
ripaus suolaa 
mustapippuria myllystä

voiteluun kananmuna
koristeluun juustoraastetta tai unikonsiemeniä

Valmista taikina. Sekoita vehnäjauhot, juustoraaste, suola ja leivinjauhe kulhossa. Lisää joukkoon sulatettu voi ja kermaviili. Sekoita nopeasti käsin tai puulastalla tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahteen osaan. Pyöritä palat palloiksi ja kaulitse ohuiksi pyöreiksi levyiksi. Jaa levyt kuuteen tai kahdeksaan kolmioon. 

Sekoita täytteen aineet kulhossa sekaisin. Jaa täyte kolmioiden leveään päähän ja rullaa kolmiot sarviksi leveästä päästä aloittaen. Aseta sarvet hieman päätyjä sisäänpäin kääntäen leivinpaperille. Voitele sarvet kananmunalla ja ripottele pinnalle juustoraastetta tai siemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes sarvet ovat kauniin kullanruskeita. Tarjoile lämpiminä.

Jaa taikina kuuteen tai kahdeksaan osaan ja annostele täyte levään päätyyn

Nam! Nämä ovat kyllä ihania! Kermaviilitaikinasta tuli tehtyä sarvia paljon lapsena ja nyt viime vuosina näitä on tullut tehtyä aivan liian vähän. Välillä kokeilin tehdä sarvia myös hiivataikinasta, mutta miulle se mieleisempi tapa on tehdä sarvet kermaviilillä ja pikataikinasta. Tein tällä kertaa tuplataikinan ja puolikkaan täytin aurajuustolla ja persiljalla. Nekin olivat hurjan hyviä.

Aurajuustolla ja persiljalla täytetyt sarvet, päällä pelkkä kananmunavoitelu