Jum-jum-kakku

Jum-jum-kakku on todella herkullista!

Tässä kun olen taas kansalaisopiston kurssieni ansiosta pöllyyttänyt reseptilaarejani, tarttui käteeni hauskan kuuloinen jum-jum-kakun resepti. Jum-jum-kakku maistuu kahville ja rusinoille, vienosti mausteille ja koostumus on lähes vanukasmaisen tahmea. Se mistä kakun nimi tulee, ei minulla ole mitään tietoa, mutta pienen googlailun jälkeen selvisi, että resepti on painettu ainakin 1983 ilmestyneeseen leivontakirjaan. Kakkuvati on kasattu Marimekon lautasesta, jonka nostin ylösalaisin käännetyn murokulhon päälle. Väliin kannattaa laittaa vielä stopperiksi pieni pala kostutettua paperia tai liinaa, ettei lautanen lähde luisumaan. 

Jum-jum-kakku

1,5 l torvikakkuvuokaan

n. 20 viipaletta

taikina

50 g voita

3 dl keitettyä vahvaa kahvia

2 dl rusinoita

1 tl kanelia

½ tl neilikkaa

½ tl suolaa

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

vuokaan

voita ja korppujauhoja

halutessasi koristeluun 

tomusokeria

Keitä vahva kahvi (3 kuppia vettä, 6 mittaa puruja) ja mittaa valmista kahvia 3 dl kattilaan. Lisää joukkoon voi, rusinat, kaneli, neilikka ja suola sekä sokeri. Keitä seosta noin 3 minuuttia kevyesti poreillen. Anna jäähtyä. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon vaniljasokeri ja ruokasooda. Sekoita isolla lusikalla sekoittaen kuivat aineet kattilaan ja sekoita rakenne nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Voitele ja korppujauhota torvivuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista jum-jum-kakkua 175-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia ja kumoa kakku tarjoiluvadille. Tarjoile jäähtyneenä. Halutessasi voit koristella kakun tomusokerihunnulla ennen tarjoilua. Kakku säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän, kylmässä reilun viikon. Voit myös pakastaa kakun.

Lämpimänä leikattu kakku ei leikkaannu yhtä siististi,
kuin kunnolla jäähtynyt

Olipas se hyvää! Koostumus on ihana, hieman tahmea ja mehevä. Kahvi maistuu reippaasti, varsinkin kun tein kahvin vielä vahvempana kuin ohjeessa luki (käytän aina tummapaahtoista kahvia, tällä kertaa extra tummaa). Rusinoitakin oli reippaasti. Minulla oli käytössä tavallinen n. 1,5l torvikakkuvuoka ja vähän jäi se vuoka vajaaksi, joten hieman pienempäänkin voisi tämän leipoa. Myös toki reseptin kasvattaminen toimii aika, mutta hyvin pärjää tälläkin. 

Kakku on helppo muuttaa myös vegaaniseksi vaihtamalla voi kasvimargariiniin, sillä resepti ei sisällä kananmunaa, kuten kahvikakuissa usein on. En ole vielä kerennyt testaamaan, mutta uskon myös gluteenittomana onnistuvan vallan mainiosti, kun vaihtaa vain jauhot n. 3,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, esim. Semper Fin mix.

Resepti on julkaistu 3.12.2022 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Lanttusupikkaat

 

Lanttusupikkaissa on ruiskuori kuten karjalanpiirakoissa,
täyte on kevyesti maustettua lanttusosetta.

Oma tavoitteeni on opetella vähintään yksi karjalainen perinneruoka per kesä. Tämän kesän harjoitteeksi valikoituivat lanttusupikkaat, joita olin kyllä päässyt useampaan otteeseen maistamaan, mutten koskaan vielä ollut tehnyt itse. Nyt niitä olen leiponut niin itse kuin oppilaiden kanssa kansalaisopiston leivontakurssilla jokunen viikko sitten. Lanttusupikkaat ovat hieman unohdettu herkku, jonka soisi päästä useammin lautasille. Nämä ovat varsin helppoja tehdä, kun vaan pulikoimisessa pääsee alkuun ja löytää sopivan suhteen täytteelle, että ummistaminen onnistuu. Kokeilin tehdä näitä myös lanttusiivuista, mutta siinä kyllä lähinnä meni hermot ja taikina riekaleiksi.

24 kappaletta

taikina

5 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

3 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

kaulintaan

ruisjauhoja

täyte

1 kg lanttua

50 g voita

suolaa

siirappia

valkopippuria

(muskottipähkinää)

(1 kananmuna)

(1 pkt pekonia)

voiteluun

2 dl lanttujen keitinlientä

50 g voita

Valmista täyte. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi lohkoiksi. Laita lantut kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lantut kypsiksi. Valuta keitinvesi talteen ja muussaa lantut soseeksi. Sekoita joukkoon kunnon loraus siirappia, reilusti suolaa ja hieman valkopippuria. Halutessaan voi laittaa myös muskottipähkinää. Tarvittaessa soseen joukkoon voi laittaa kananmunan sitomaan täytettä. Anna jäähtyä.

Supikaskuoret ajellaan pyöreiksi läkkyröiksi
samalla tavalla kuin karjalanpiirakoiden kuoret

Valmista taikina. Mittaa isoon kulhoon jauhot ja suola. Sekoita joukkoon vesi ja öljy, vaivaa kiinteäksi kovahkoksi taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa kulhossa. Jaa taikina puoliksi ja leivo taikina pötköiksi, jaa kumpikin pötkö 12 osaan. Kaulitse piiroopulikalla palat ohuiksi kuoriksi, kuten karjalanpiirakan kuoret. 

Valmista supikkaat. Ota yksi kaulittu supikaskuori ja laita jauhoinen puoli kuoresta ylöspäin. Annostele toiselle puolikkaalle taikinaa n. reilu ruokalusikallinen lanttutäytettä ja halutessasi pari palaa pekonia (leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi ja jaa tasaisesti täytteen päälle). Sivele reuna lantunkeitinvedellä. Ummista reunat teräväreunaisella lautasella ajelemalla tai haarukalla painelemalla. Taputtele supikas tasaiseksi ja siisti reunat. Laita valmiit supikkaat leivinpaperoidulle pellille.

Paista lanttusupikkaita 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja voitele kauniisti ruskistuneet supikkaat lanttujen keitinvedellä, joihin on sulatettu kimpale voita. Lado valmiit supikkaat vadille, peitä foliolla ja kääri pyyhkeisiin hautumaan ennen tarjoilua tunniksi tai pariksi. Halutessaan täytteeksi voi käyttää myös rasvaista possunkylkeä tai pekonia, mutta huomasin supikkaiden olevan parempia ilman. Täyte itsessään kannattaa maustaa kunnolla. 

Lanttusupikastarvikkeet

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa myös paloiteltua, soseuttamatonta, lanttua. Silloin lantun tulee olla ohuen ohueksi siivutettua, niin että veitsi näkyy läpi. Apuna kannattaa käyttää mandoliinia, mikäli sellaisen omistaa. Siivuista tehtynä hankaluusaste nousee huomattavasti, sillä mahdolliset terävät lantun kulmat voivat rikkoa ohuen taikinan ja ummistaminen on hankalampaa. Tein näitä molemmilla tavoilla ja päädyin muutaman supikkaan jälkeen soseuttamaan täytteen. Käytin osaan supikkaita myös hienonnettua pekonia. Järkeilin, ettei paksummat kylkisiivut kerkeä paistua kypsäksi nopean paistoajan aikana ja hautumisenkaan aikana ne eivät kerenne kypsyä tarpeeksi. Niinpä päädyin pekoniin, jota hieman kerettiläisittäin käytän myös omissa kukoissanikin. Lopputulemana kuitenkin pidin enemmän niistä, joissa oli soseutettua lanttua ja ei ollut possua ollenkaan. Täytettä kannattaa maustaa reilusti ja saa olla vähän jouluisen lanttulaatikon makuista - miksei näitä voisi paistaa joulun ylijäämälanttulaatikostakin!

Lanttusupikas täyttövaiheessa

Nam! Kuinka herkullisia! Ensimmäisellä kerralla en laittanut muskottia lainkaan, mutta pieni ripaus sopisi varsin mainiosti. Pienen harjoittelun jälkeen valmistus alkoi sujua oikein mallikkaasti ja helpompi oli tosiaan tehdä soseesta. Mie tykkään ajella vastaavat kuoret aina umpeen terävällä lautasella, semmoiset tuli kotiinkin ostettua kirpparilta. Vatruskoissa ajelulautanen on ihan ehdoton! Tuli tuossa mieleeni, että jos jouluna jää yli lanttulaatikkoa, niin sehän sopisi oikein hyvin supikkaiden täytteeksi. Makumaailma on identtinen.

Herkullisen ohut ja hieman rapea kuori, pehmeä täyte

Resepti on julkaistu 4.11. julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Salted caramel cheese pie - suolakinuskipiirakka

Salted caramel cheese pie eli suolakinuskipiirakka on syntisen hyvä ja makea 
herkku. Piiras kannattaa ehdottomasti valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä.

Kun makea ja suolainen kohtaavat, on yleensä luvassa jotain superherkullista. Tässä näyttävässä piirakassa maistuvat niin rapea sormisuola kuin kinuski ja juustokakku. Mikäli piirakan paistaa irtopohjaisessa piirasvuoassa, saa sen irrotettua kauniisti tarjoiluvadille. Itsekin tulin hankkineeksi irtopohjaiset piirasvuoat vasta tänä kesänä käyttööni. 

Suolakinuskipiirakasta saisi hauskan ja lähestyvään joulukauteen sopivan, kun huurruttaisi karpaloita valkuaisessa ja tomusokerissa kierittäen ja piiraan pinnalle asetellen. Pieniä joulukuusia mallaamaan voisi leikata rosmariinin oksien päätyjä, jotka kestävät juustokakkuun tökättynä pystyssä piirakassa tarjoilun ajan.

12 palaa, 26 cm irtopohjaiseen piirakkavuokaan

pohja

12 digestivekeksiä (gluteenittomia)

80 g voita

täyte

400 g philadelphia-tuorejuustoa

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä (maizena)

kinuskikuorrute

1 dl fariinisokeria

1 2/3 dl kuohukermaa

pinnalle

sormisuolahiutaleita

Valmista pohja. Voitele irtopohjainen piirakkavuoka. Murskaa keksit hienoksi jauheeksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 160-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä. Ota pohja uunista ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Vatkaa huoneenlämpöinen tuorejuusto sähkövatkaimella kuohkeaksi, noin puoli minuuttia. Lisää sokeri ja vatkaa 2-3 minuuttia. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu, ripaus suolaa ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat täytteeseen yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Lisää viimeisenä maissitärkkelys ja sekoita vielä nopeasti. Kaada täyte jäähtyneelle esitäytetylle pohjalle. Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on muuttunut mattapintaiseksi. Jäähdytä piirakka.

Valmista kinuski. Keitä kuohukermaa ja fariinisokeria miedohkolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kokeile pisaratestillä, eli tiputa tippa kuumaa kinuskia kylmään vesilasiin. Jos kinuski jähmettyy palloksi, on se valmista. Jos kinuski leviää veteen, jatka vielä keittämistä. Anna kinuskin jäähtyä muutama minuutti ja valuta se tasaisesti jäähtyneen piirakan pinnalle. Tasoita pinta. Laita piirakka jääkaappiin makuuntumaan yön yli. 

Seuraavana päivänä ennen tarjoilua ripottele valmiin kylmän piiraan päälle sormisuolaa makusi mukaan ja tarjoile piiras. 

Piirakan pohja ja täyte paistettuna,
ilman kinuskikuorrutetta

Vinkki: Piirakka todellakin kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin sen maku on huomattavasti parempi kuin suoraan valmistettuna pöytään. Sormisuola antaa sopivaa terää erittäin makealle piirakalle, kaveriksi sopisivat myös kirpeät hedelmät tasapainoa tuomaan. Piirakka on makoisaa myös ilman kinuskia ja suolaa, jolloin sen päälle voisi tehdä vaikkapa marjoista kiilteen tai tarjota sellaisenaan. 

Gluteenittomana piiraan saa valmistettua käyttämällä pohjaan gluteenittomia keksejä.

Tämä leivonnainen on ollut to do -listallani vuosikausia. Nyt kesälomallani vihdoin pääsin sitä leipomaan, kun keväällä tuli ostettua irtopohjapiirakkavuokiakin. Makeannälkä tällä varsinkin katosi ja niinpä piirakkaa riitti meille useammalle kahville, sillä todellakin pieni pala riitti per nautintakerta. Itse voisin tiputtaa täytteen sokerimäärää ainakin puoli desiä, jolloin piirakan makeus hieman pienenisi. Ilman kinuskia tätä voisi jatkokehitellä marjaversioksi.

Suolakinuskipiirakka on kaunis myös sisältä,
kun eri kerrokset näkyvät

Reseptin olen bongannut alunperin Kakkuviikarin vispailuja! -blogista ja hän taas on reseptin löytänyt Kakkuparatiisista. 

Minä olen taas puolestani kirjoittanut reseptistä 1.10.2022 ilmestyneen Heilin ruokapalstallani.

Vihertävä sieni-pekonipasta

Herkullisessa pastassa maistuu sienten ja pekonin lisäksi lehtikaali.

Erilaiset pastat ovat olleet pitkään omia suosikkejani ja nyt yritän oppia kuitenkin vähitellen niistä pois. Niinpä kasviksilla on yritettävä syrjäyttää pastan osuus ateriassa ja kaikkea porkkanasta ja kesäkurpitsasta lehtikaaliin ja papuihin on tullut upotettua ruokiin. Tässä pastassa korvasinkin osan pastasta sienillä ja lehtikaalilla, jotka toivat ruokaan myöskin mukavaa värikkyyttä. Kuten Instagramiin olin tätä ruokaa tehdessäni kirjoittanut, pannulla paistuvan sipulin, valkosipulin ja sienten tuoksu on huumaavan herkullinen. Siitä tulee jotenkin aina myös kotoisa fiilis, kun rappukäytävässä tuoksuu pannulla paistuva ruoka. Yleensä tämä tuoksu yllättää aina juuri silloin, kun vatsa kurnii ja kotona jääkaapista tervehtii lähinnä valon kaverina nuupahtanut salaattikerä. Tämän pastan kokkaamalla voit puolestaan tehdä naapurit kateelliseksi ja hurmata kanssasyöjät.

n. 3 annosta

spaghettia tai muuta pastaa

suolaa keitinveteen

kastike

1 pkt pekonia

3 kevätsipulia varsineen tai 1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

200-250 g herkkusieniä (tai metsäsieniä)

50 g lehtikaalia

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

timjamia, ruohosipulia tai persiljaa

pieni pätkä parmesaania

Valmistele kastike. Raasta parmesaani. Putsaa ja pilko herkkusienet tai metsäsienet. Jos käytät pakastettuja, esikäsiteltyjä sieniä, voit käyttää ne sulana ja valutettuna. Pilko kevätsipulit varsineen (tai käytä tavallista sipulia) sekä kuori ja hienonna valkosipuli. Saksi pekoni kylmälle paistinpannulle pieniksi paloiksi ja kuumenna paistinpannu, paista pekonit omassa rasvassaan. Lisää paistamisen loppupuolella pannulle kuullottumaan sipulit ja viimeiseksi valkosipulit. Lisää sienet pannulle ja paista nesteet pois. Lisää seokseen suolaa ja pippuria sekä kuohukermapurkki, saksi joukkoon tuoreyrttejä. Anna kiehahtaa. Riivi lehtikaaleista kovat ja paksut lehtiruodit irti sekä revi lehtiä hieman pienemmäksi. Lisää kastikkeen joukkoon ja anna keittyä kasaan hetki. Tarkista maku. Lisää joukkoon hieman raastettua parmesaania. Jos kastike on liian tanakkaa, lisää pannulle hieman vettä.

Keitä kastikkeen teon aikaan spaghetti tai muu pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kaada kastike pastan joukkoon. Annostele valmis pasta lautasille ja ripottele päälle vielä hieman raastettua parmesaania. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Herkullista kasvispastaa saat jättämällä pekonin kokonaan pois ja korvaamalla kerman sekä juuston kasvisvaihtoehdoilla. Juuston voi mainiosti korvata myös ravintohiivahiutaleilla.

Sienet olivat tällä kertaa ruskeita herkkusieniä, mutta tilalla voi käyttää juuri niitä sieniä, joita sattuu löytymään. Sieniresepteistä haluan nostaa kokeiltavaksi erityisesti tämän ihanan kantarellikeiton jallukreemillä.

Kylläpä oli hyvää! Tein tätä jo kesällä, kun naapurini kiikutti minulle reissuun lähtiessään sienet ja pekonit. Niinpä katsaus omiin kaappeihin ja tämmöinen syntyi. Lehtikaali on hurjan hyvää niin keitoissa, pastoissa kuin wokeissa eikä lehtikaalisipsitkään huonoja ole.

Resepti on julkaistu myös tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Raparperikeikauskakku mummin tapaan

Raparperikeikauskakussa maistuu ihanasti karamellisoitunut sokeri, voi ja kardemumma
sekä tietenkin raparperi. Tämä on lempireseptini.

Keikauskakku on saanut nimensä siitä, että kakku keikautetaan sananmukaisesti ympäri ennen tarjoilua. Tässä ihanassa kakussa maistuu kardemumma ja raparperi. Mummini teki aikoinaan hirmuisen hyvää raparperikeikauskakkua oman pellon raparpereistaan ja ohje katosi jossain vaiheessa, vaikka perin aikoinaan kaikki mummini reseptit. Resepti kerkesi olla kadoksissa piinaavat yli 10 vuotta, mutta nyt se on taas käytössäni. Alunperin resepti on julkaistu ET-lehdessä, johon mummini oli tehnyt omia muokkauksiaan ja tehnyt merkinnän reseptin maukkaudesta, kuten hän aina teki. Raparperi on yksi suosikkimakujani ja tässä kakussa se yhdistyy ihanan siirappiseen ja kardemummaiseen makuun ollen samalla pehmeää ja toisaalta hieman rapeaakin. Koska en halua enää ikinä reseptin katoavan, on se löydettävissä blogistani ja se on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani, joten toivottavasti resepti jää elämään jatkossa eikä enää ikinä pääse katoamaan. Ainakaan minulta.

vuokaan

50 g voita

1 dl fariinisokeria

½ tl kardemummaa

6 dl raparperia paloiteltuna

taikina

2 dl sokeria

150 g voita

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

½ dl maitoa tai kuohukermaa

Mittaa voi, fariinisokeri ja kardemumma 22-26 cm umpipohjaiseen kakkuvuokaan. Kuumenna 175-asteisessa uunissa, kunnes voi sulaa ja sekoittuu fariinisokerin kanssa siirapiksi. Sekoita seos tasaiseksi ja levitä vuokaa kallistelemalla tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Huuhtele sillä välin raparperit ja pilko raparperit ohuiksi siivuiksi, mittaa 6 dl tai hieman reilu raparperipaloja ja kaada ne vuokaan kiehuvan voi-fariinisokeriliemen päälle.

Valmista taikina. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vuorotellen maidon tai kerman kanssa taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Lusikoi taikina tasaisesti vuokaan raparperipalojen päälle ja paista keikauskakkua n. 45 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Tarkista kypsyys tikulla, taikinan tulee olla juuri ja juuri kypsää, mutta vältä paistamasta liikaa.

Varaa valmiiksi kakkuvati ja kumoa keikauskakku suoraan uunista ottamisen jälkeen vadille. Ole varovainen, ettei tulikuumaa siirappia valu käsille tai päälle. Jos kakku jäähtyy vuoassa, se ei irtoa kunnolla vuoasta, joten kumoaminen kannattaa tehdä heti kuumana. Valuta mahdollisesti vuokaan jäänyt liemi kakun päälle.

Tarjoile keikauskakku hieman jäähtyneenä. Vaniljakastike, -jäätelö tai kermavaahto maistuu hyvin lisänä. Kakku säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku.

Olipa ihanaa että resepti löytyi monien vuosien etsinnän jälkeen! Pari kertaa olen tätä päässyt leipomaan ja kyllä se on edelleen miulle selvää, että tämä on se oikea resepti. Mielestäni raparperin kanssa sopii ihanasti kardemumma ja sitä on tässäkin pieni määrä. Sokerin ja voin määrää lisäämällä saa vielä kinuskisemman ja valuvamman lopputuloksen aikaiseksi. Olen joskus kokeillut aikoinaan nimittäin määrän lisäämistäkin. Leivon tämän alumiiniseen kakkuvuokaan, joita löytyy kaapeistani montaa eri kokoa. Pienemmällä halkaisijalla olevaan vuokaan tulee korkeampi kakkutaikina ja isommalla halkaisijalla matalampi, jolloin kinuski imeytyy lähes koko kakun läpi. 

Resepti on julkaistu heinäkuun 2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kirsikkapiirakka

Tuoreet kirsikat ovat parasta kesäherkkua, harmikseni en vaan voi syödä niitä yhtään tuoreena allergian takia. Niinpä kirsikka tulee taltuttaa allergiaystävälliseksi joko uunissa tai keittäen. Itse halusin tällä kertaa leipoa kirsikkapiirakkaa vaivattomasti ja päädyin yksinkertaiseen sekoitettavaan taikinaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut taiteilla kaulittavasta piirastaikinasta ristikko kakun pinnalle, jolloin piiras saisi vielä juhlavamman ulkoasun. Sitäkin pitää koittaa, kunhan inspiraatio seuraavan kerran iskee. 

Kirsikat myydään yleensä puolen kilon rasioissa tai litroittain. Ylijääneet kirsikat voi popsia sellaisenaan tai keittää nopeasti hillokkeeksi (hillo)sokerin kanssa ja purkittaa, jolloin hillokkeen voi syödä turkkilaisen jogurtin lisukkeena. Hillo kannattaa maustaa kevyesti vaniljalla. Myös pieni loraus Cointreauta sopii hyvin makumaailmaan. Kirsikkahillon reseptin löydät täältä, kirsikkabritakakun yhteydestä. Myös ihanaa ranskalaista vanukasmaista pannaria, kirsikkaclafoutis'ta kannattaa kokeilla!

Kirsikoissa on iso kivi, joka tulee ehdottomasti poistaa – samoin kirsikasta roikkuva tikku. Helpoiten se mielestäni käy halkaisemalla pienellä veitsellä kirsikka puoliksi nyppäämällä kivi irti. Jotkut käyttävät erillistä kirsikankivenpoistajaa ja jotkut poistavat kivet tikun tai pillin avulla. Poisto-operaation aikana kannattaa käyttää kertakäyttöhanskoja, sillä tumma mehu värjää herkästi sormet, kuten punajuurta käsitellessä käy. Mehu myös räiskyy herkästi, joten valkoisissa vaatteissa ei kannata leipoa kirsikasta. 

8-10 palaa, 26 cm piirasvuokaan

taikina

100 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

2 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

täyte

n. 300 g tuoreita kirsikoita

raesokeria

vuokaan

voita

korppujauhoja

koristeluun

tomusokeria

Valmista taikina. Sulata voi mikrossa leivontakulhossa. Sekoita joukkoon kananmunat, sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekä vaniljasokeri isolla lusikalla nopeasti sekoittaen. Voitele ja korppujauhota piirasvuoka. Kaada taikina vuokaan.

Huuhtele kirsikat. Leikkaa kirsikat puoliksi ja poista kivi. Taputtele kirsikat kuiviksi talouspaperilla ja ripottele taikinan päälle vuokaan. Ripottele pinnalle reilusti raesokeria. Lämmitä uuni kiertoilmalla 200-asteeseen tai tavallisella 225-asteiseksi ja paista piirakkaa keskitasolla n. 30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsynyt kauniin väriseksi. Hunnuta pinta halutessasi tomusokerilla. Tarjoile piirakka sellaisenaan tai vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Kirsikkapiirakka menossa uuniin.
Raesokeri sulaa lähes välittömästi mehukkaiden kirsikoiden päälle.

Vinkki: korvaa tuoreet kirsikat pakastekirsikoilla (esim. Pirkka) tai käytä muita hedelmiä tai marjoja. Voit korvata vehnäjauhot gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella, silloin jauhoja riittää n. 1,5 dl. Jauhota vuoka gluteenittomilla korppujauhoilla tai taikinaan käytetyllä gluteenittomalla jauholla.

Tomusokerilla koristeltu kirsikkapiiras.

Niin äärettömän herkullista! Taikina kypsyi mukavan rapeaksi ja kirsikat pysyivät mehukkaina. Raesokeri kerkesi sulaa ja upota kirsikkaan melko hyvin. Halutessaan pinnan voi koristella tomusokerilla, mutta minusta sekään ei ole välttämätöntä. Juhlavamman piirakasta saa, kun sen lisukkeena tarjoilee jotain vaniljaista kastiketta tai jäätelöä, jogurttia tai muuta vastaavaa. Nokare vaaleaa kastiketta tuo myös ihanan kontrastin tummalle kirsikalle.

Resepti on julkaistu 6.8. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Ilosaarirock 2022 - Ruoka- ja juomakatsaus

Ilosaarirockin maamerkki, Laulurinteen takaa löytyvät jättikirjaimet.
Näihin kirjaimiin tiivistyy miulle joensuulainen kesä, ilo ja kaikki se iloinen odotus, joka huipentuu heinäkuiseen festariviikonloppuun, #kesänparasviikonloppu.

*Kaupallinen yhteistyö Ilosaarirockin ja Joensuun Popmuusikoiden kanssa, festarilippu saatu

Ilosaarirockia päästiin viettämään vihdoin kahden kurjan koronavuoden jälkeen. Lipunvaihtojonot kiemurtelivat jäähallin edessä pitkinä iloa hersyvinä matoina ja ihmismassat valuivat kohti pääporttia. Oma ranneke käteen ja alueelle! Miulle rokkivuosi oli järjestyksessään jo ainakin 20., saattaa mennä ylikin. Olen käynyt joka vuosi yläasteikäisestä eli 2000-luvun alusta asti rokissa, ainoan poikkeuksen ovat tehneet ne kaksi vuotta, kun koko rokkia ei järjestetty. Sain rokissa 2019 virallisen tittelin #rokinvirallisinruokatoimittaja ja näitä ruokajuttuja olenkin vuosia jo rokista kirjoitellut. Linkkipuu postauksen lopussa. Myös aiemmin olen käyttänyt tägiä #syöjuoilosaarirock

Kyrö Distillery Company ja aiheellinen muistutus

Välivuodet ovat antaneet aikaa panostaa järjestelyihin ja se näkyi heti. Alueen järjestetystä oli muutettu aiemmasta ja muutakin fiksiä tehty. Osa muutoksista olikin näin konkarin näkökulmasta oikein onnistuneita.

Ensimmäinen onnistunut muutos oli muodostaa Ruokakeidas ja tuoda se suurten ihmismassojen luokse eli entisen Rekkalavan paikalle lähelle pääporttialuetta ja saapumista alueelle. 2019 ruoka-alue sijaitsi hieman syrjässä raviradan reunalla ja sinne ei kaikki löytäneet perille. Toinen onnistunut muutos oli Tähtiteltan Kerubin ravintola-alueen ja anniskelun ilmeisesti kasvattaminen sekä muodostaminen, samoin siihen niputtuu entistä kätevämmin VIP-alue sekä VIPistä pääsee nyt suoraan Tähtiteltan reunaan seuraamaan keikkoja. Ennen VIP sijaitsi Kerubin ravintolan takana hieman syrjässä. Entisen VIPin alueelle oli tehty iso wc-alue ja siellä saa pestyä kädet vedellä. Tosi hyvä!

Muista pantti! Näkymä Rentolavan anniskelusta kohti järveä.

Kierrätys on hoidettu aina ensiluokkaisesit rokissa, mutta tällä kertaa roskiksia sai ainakin perjantaina etsimällä etsiä. Ruokakeitaalla monet ihmiset söivät annoksiaan katoamatta alueelta mihinkään ja lopulta löysin yhden roskiksen. Roskiksia olisi voinut olla paljon koko Ruokakeitaan reunamilla tai välittömässä läheisyydessä. Nyt ei roskiksia ollut myöskään päälavan alueen haarautuessa kohti rantaa, jossa on aina ollut isot roskisalueet. Lisäksi wc-tiloja ei ollut Rentolavan läheisyydessä rannassa ilmeisesti oikein lainkaan. Kaikista juomajutuista, kuten tölkeistä, pulloista ja laseista sekä mukeista saa pantin, joten kannattaa kiikuttaa ne takaisin tiskille eikä jättää lojumaan!

Haapasalon hatsapuribussi ja itse Ville Haapasalo, melko kuvattuja oli molemmat

Itse ruokapuolesta! Ennakkomainosten mukaan luvassa oli paljon kaikkea kivaa, kuten Ville Haapasalon suursuosion saaneet hatsapurit ja muut festarieväät, kaukoidässä supersuositut rullajäätelöt (näitä ei saa Joensuussa mistään) ja sen rulliksen voisi laittaa myös trendikkään kuplavohvelin sisään. Sitten on tavallista kebabsettiä, monenlaista etnistä sambusoista wokkeihin ja tietenkin monen sortin burgeria. Instan puolella @cebicinkeittio voi seurailla lähes reaaliajassa, kuinka viikonloppu festareilla sujuu ja mitä kaikkea herkkua sieltä löytyy! Sinne olin myös nostanut etukäteen juttuja ruoka-aiheista.

Risto Mikkola wellingtonhommissa

Olen monta vuotta hehkutellut joensuulaisen Local Bistron ruokarekan maa-artisokkaburgeita. Tänä vuonna burgerit olikin tehty wellingtonin muotoon ja se oli kieltämättä nerokasta! Helppo tykittää wellingtonburgeria nälkäiselle rokkikansalle ja tuote on helppo syödä. Olipa kiva nähdä myös Localin porukkaa, Markoa ja Ristoa sekä muuta henkilökuntaa. Kävin viimeksi syömässä toissaviikolla ihan Joensuun keskustassa olevassa ravintolassa maa-artisokkaburgeria ystävieni kanssa.

Maa-artisokkaa pullollaan oleva wellingtonburgeri, nam!

Localin toinen omistaja, julkkiskokki Risto Mikkola, tarjosi Localin väen kanssa miulle maa-artisokkawellingtonin ja kylläpä se oli hyvää! Pieni aavistus savua, ei liian rasvainen kokonaisuus ja maa-artisokkaa oli enemmän kuin riittävästi. Todella hyvä tuote!

Kaverit ostivat Haapasalon hatsapuribussista lihahatsapurin ja sain maistaa sitä. Ai että kun oli hyvää! Mausteinen jauheliha ja venyvä juusto oli hyvää, pitää käydä itsekin ostamassa oma lihahatsapuri. Netta maistoi myös jauhelihasambusaa ja sekin menee testilistalle.

Rullis-kojun rullajäätelö, Oreo-keksin makuisena. Tekotapa on hieno!

Jäätelövankkurin herkulliset ja kesäiset mansikat

Kaverit testasivat myös ne rullajätskit, mie en vielä kerennyt jätskihommiin. Polvijärveläinen Jäätelövankkuri on tuttuun tapaan rokissa tuomassa viilennystä rokkikansalle ja monta herkullista makua on saatavilla lähijäätelöitä. Miun suosikki on Baileys ja lähimansikka, nyt rokissa voisin testata lonkerosorbettia tai raparperi-mansikkasorbettia. Myös tuoreita mansikoita ja kahvia tarjolla, kahvi on myös paikallista, Unison coffeen paahtamaa. 

Kerubin grilli lähellä päälavaa

Kerubin yksi piste löytyy tutulta paikalta siirtyessä päälavan alueelta kohti rantaa, toinen isompi ravintola on Tähtiteltan anniskelun vieressä. Sieltä löytyy paljon pöytiä ja osa tilasta on myös varjossa päivällä, joten kelpaa lepuuttaa samalla burgeria ja muita herkkuja mussuttaessa väsyneitä jalkoja. Kyllä huomaa, että toimistohommia vuosia tehneenä nämä reissut käy entistä enemmän jalkoihin ja istumapaikkoja arvostaa entistä enemmän. Maassa istuminen ei ole vaihtoehto, kun pamahtaa selkä sitten jumiin. Tervetuloa, oi orastava keski-ikä!

Tähän väliin fanityttökuva Ville Haapasalon kanssa

Kerubilta saa tuttuun tapaan burgeria, kuten härkäburgeria, Happoradion Aki Tykin mukaan nimettyä Tykkiburgeria, kanagyrosburgeria salaatteja. Myös bataattiranet kuuluu kalustoon. Mie ajattelin testata tänään jonkun burgerin ja myös vieressä olevan Mihailin tavernan kanagyros pitaleipien ja tzatzikin kanssa kiinnostaa.

Mihailin tavernan annos, Mihailin taverna löytyy myös Joensuun torin kupeesta
Siniseltä virralta ja Torinhelmestä

Ensimmäinen rokkipäivä oli ihana! Tapasin niin paljon ystäviä, kavereita, tuttuja, sukulaisia ja uusia tuttavuuksia läheltä ja kaukaa, että kotona meni hetki ennen kuin sai unta. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, jotka ovat elämässä parasta. Onnellisuuden tunteita, iloa, sydämessä läikkyvää rakkautta kaikkea kohtaan. Tätä oli sen kaksi pitkää vuotta odottanut. Ja mikä parasta, tätä lystiä on vielä kaksi päivää edessä!

Hetki vesisateessa, juuri ennen Hassisen konetta

Lukaise myös miun aiemmat rokkipostaukset vuosilta
2019 , 2018 , 2017 , 2016 , 2015, osa 1 ja 2015, osa 2

Pohjois-Karjalan Sähkön pisteellä sai testata omaa vetovoimaa
Tähän päättyy tältä erää oma ruokaraportti ja hipsin rokkailemaan.
Nähdään! Terkuin, Hanna

Pärämätsit (peremec, pärämäts) eli tataaripiiraat

Mausteisella lihatäytteellä täytetyissä pärämätseissä on keskellä pieni kurkistusaukko.
Valmiit tataaripiiraat syödään lisukkeiden, kuten smetanan ja suolakurkun kanssa.

Tampereesta tulee monelle mieleen ensimmäisenä manserock, Särkänniemi ja Näsinneula, Tapolan mustamakkara ja lähes uuden perinneruoan asemaan nousseet siivet. Mutta hieman vähemmän tunnetumpi on grillien erikoisuus, vuosikymmeniä myynnissä ollut pärämäts-lihapiiras. Pärämätsit ovat tataarien perinneruokaa ja alun perin 1920-luvulla resepti on kulkeutunut heidän matkassaan Tampereelle Volgan mutkasta. 1960-luvulla Linkosuon leipomo aloitti piiraiden sarjatuotannon. Nyt on aika leipoa niitä myös itärajalla!

Pärämätsit ovat kohottamattomasta taikinasta tehtyjä ohutkuorisia lihapiiraita, joissa on vahvasti maustettu täyte ja pieni kurkistusaukko. Piiraat paistetaan paistinpannulla öljyssä ja tarjotaan mieluiten kuumina. Kotioloissa tataarit suosivat pieniä, 5-7 cm halkaisijaltaan olevia piiraita, kun taas sarjatuotannossa kokoluokaksi on vakiintunut n. 10 senttiset. Itse olin haikaillut näiden tekemisestä jo pidemmän aikaa ja kuinka sopivasti sattuikaan, että pidin muutama viikko sitten piirakkakurssin kansalaisopistolla. Niinpä innokkaat leipurikurssilaiset pääsivät tataarien ja tamperelaisten perinneherkkujen pariin. 

n. 16 kappaletta

taikina
2 dl vettä tai maitoa
1 rkl rypsiöljyä
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

täyte
400 g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli pienenä silppuna
(3 valkosipulinkynttä murskattuna)
1 tl valkopippuria
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa

paistamiseen
öljyä

lisukkeet
sinappi, ketsuppi
smetana, jogurtti, kermaviili
maustekurkku, salaatti
kuivamauste, jossa chiliä

Valmista taikina. Sekoita puolet jauhoista nesteeseen ja vatkaa voimakkaasti. Lisää suola, öljy ja loput jauhot, jotta syntyy melko kiinteä taikina. Anna levätä jääkaapissa n. puoli tuntia. Leivo levännyt taikina pötköksi, jaa taikina 16 osaan. Kaulitse taikinapalat pyöreiksi, n. 13 cm halkaisijaltaan oleviksi kiekoiksi. Kiekoista tulee hyvin ohuita.

Valmista täyte. Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Annostele raakaa täytettä n. 2 rkl per kiekko, kiekon keskelle ja reunoille jätetään n. 3 cm tyhjää. Taita taikina päälle ja rypytä reunat päälle niin, että keskelle jää noin 2 cm levyinen aukko, josta näkyy lihatäytettä.

Paista pärämätsit. Kuumenna (valurautaisella) paistinpannulla reilu tilkka öljyä ja paista pärämätsiä aukko alaspäin kuumassa rasvassa. Kun reunat ovat kullanruskeat, käännä piiras ja paista toiselta puolelta kypsäksi ja kullanruskeaksi.

Tarjoile kuumat pärämätsit vaikkapa sinapin, ketsupin, turkkilaisen jogurtin, smetanan tai kermaviilin kansssa. Lisukkeeksi käy myös silputtu maustekurkku sekä tuoresalaatti. Puolukkasurvosta kannattaa myös kokeilla. Venäjällä pärämätsit tarjotaan usein lihaliemen kanssa, kuten meillä perinteinen lihapiirakka tai -pasteija.

Ohuet vehnäkuoret täytetään lihatäytteellä ja rypytetään pyöreiksi piirakoiksi, samaan tapaan kuin erityisesti perunapiirakat. Myöskään karjalanpiirakkamainen soikea malli ei liene väärin täällä karjalanpiirakoiden vaikutusalueella. 

Vinkki: raakapakasta rypytetyt pärämätsit pellillä ja siirrä ne jäädyttyään pakastepussiin. Sulata jääkaapissa, paista pannulla öljyssä. Tataarituttavaltani saatu vinkki on lisätä täytteeseen vettä, jolloin täyte levittyy helpommin taikinakiekolle. Myöskään täytettä ei saa olla liikaa ja pärämätsit saavat olla mieluummin muodoltaan pienen sieviä kuin muistuttaa leipälautasta. Heillä lisukkeena on perinteisesti tarjoiltu salaattia, suolakurkkua, voi-vesisulaa ja sinappia.

Piiraat oli helppo valmistaa ja lopputulos oli todella mehevä, täyte kannattaa todellakin maustaa kunnolla ja mieluummin hieman yli kuin ali. Mietin, että näitä olisi ihana leipoa kesällä ja paistaa ulkona muurikalla, jolloin pieni paiston aikana syntyvä käry siirtyisi suoraan ulkoilmaan. Itse koin parhaaksi mausteeksi smetanan ja suolakurkkukuutiot. Pohjois-Karjalassa kovin moni ei varmaan ole kuullut näistä piirakoista, mutta taktiikka valmistamisessa on meille tuttu: rypytys syntyy täysin samalla tavalla kuin karjalanpiirakoihin ja muotokin voi olla pyöreä tai vaikka hieman solakka karjalanpiirakkamainen. Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Resepti on julkaistu 4.6.2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Appelsiinipiirakka

Raikas ja mehevä appelsiinipiirakka saa upean ulkonäön, kun kuorrutteen pursottaa koristetyllalla piirakkapohjan päälle.

Appelsiinipiiras on supermehevä, helppotekoinen ja takuulla maistuva leivonnainen, jonka saa valmistettua lähestulkoon kotoa aina löytyvistä aineksista. Reseptissä on käytetty öljyä, joka takaa leivonnaisen säilyttävän muhevan koostumuksen jääkaappisäilytyksestä huolimatta ja toki appelsiinista puristettu mehukin tuo kosteutta taikinaan. Raastettu kuori tuo kaivattua kirpeyttä ja runsasta makua.

Lisää näyttävyyttä paksuhkolle piirakalle saa vielä pursottamalla parilla kolmella erilaisella tyllalla kuorrutteen piiraspohjan päälle. Riippuen pursotuskädenjäljestä ja vuoan koosta, kannattaa kuorrutetta tehdä vaikka 1,5x annos että se varmasti riittää. Itselläni kuorrute loppui kesken, joten osa piirakasta sai ylleen pursotukset ja osalle piirakasta riitti rennolla kädellä sivelty kuorrutekerros.

 
12 isoa palaa, n. 20x30 cm vuokaan

taikina
5 dl vehnäjauhoja
3½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1½ tl ruokasoodaa
½ tl suolaa
200 g appelsiinirahkaa
2 isoa kananmunaa
1½ dl rypsiöljyä
2 dl puristettua appelsiinin mehua
1 appelsiinin kuori raastettuna

kuorrutus
120 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 appelsiinin kuori raastettuna

koristelu halutessasi
appelsiinisiivuja
keltasävyisiä nonparelleja
minttua tai sitruunamelissaa

Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi. Laita leivinpaperi vuokaan. Ota kuorrutteen aineet huoneenlämpöön valmiiksi.

Valmista taikina. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori viilaraastimella hienoksi silpuksi. Yhdistä isossa kulhossa rahka, kananmunat, rypsiöljy, appelsiinista puristettu mehu sekä raastettu kuori. Lisää isoon kulhoon kuivat aineet. Sekoita nopeasti sekaisin isolla lusikalla, älä vatkaa. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasolla n. 30-35 minuuttia kunnes taikina on kauttaaltaan kypsää, tarkista kypsyys tikulla. Anna pohjan jäähtyä hetki vuoassa ja vedä sen jälkeen jäähtymään pöydälle. Anna jäähtyä kokonaan.

Valmista kuorrute. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto yhteen. Lisää tomusokeri, vaniljasokeri ja raastettu appelsiinin kuori. Vatkaa seos kuohkeaksi vielä muutaman minuutin ajan. Laita jääkaappiin odottamaan pohjan jäähtymistä.

Levitä kuorrute jäähtyneen pohjan päälle tai halutessasi voit pursottaa kuorrutteen koristetyllien läpi pinnalle. Koristele halutessasi tuoreilla appelsiinisiivuilla, nonparelleilla tai muilla mieleisillä koristeilla. Jäähdytä jääkaapissa ennen tarjoilua. Säilyy mehevänä jääkaapissa jopa viikon ajan.

Koristeluvaiheessa voit pursottaa erilaisia kuvioita pinnalle.
Tässä on pursotettu kuusisakaraisella tähtityllalla ns. ruusupursotusta ja pieniä ruusukkeita.

HUOM: Kuorrutetta kannattaa tehdä 1,5x annos, jos pursottaa ja käytössä on yhtään isompi vuoka. Jos käyttää isompaa vuokaa ja vain levittää kuorrutteen, perusannos riittää hyvin. Itse paistoin piiraan ohjetta hieman isommassa vuoassa. Gluteenittoman piiraasta saa käyttämällä vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta, kuten Semper Fin Mixiä. Huomioithan koristerakeiden gluteenittomuuden, jos sellaisia käytät.

Nam! Todella herkullista. Tein tämän tosiaan jo pääsiäisen aikoihin ja piirakasta osa lähti perheen ja suvun herkuteltavaksi. Myös muilta tuli ylistäviä kommentteja. Itse tein testin, kuinka kauan piiras säily mehevänä jääkaapissa ja vielä viikon jälkeen testipalanen oli kuin vastaleivottu. Piiras siis kestää mainiosti pidemmänkin aikaa eikä kovetu tai kuivu. Itselläni oli isompi vuoka, ehkä 30x40 cm, käytössä ja sille ei riittänyt kokonaan pursottaa perusreseptin määrällä kuorrutetta, mutta jos olisin paistanut piiraspohjan esim. lasisessa lasagnevuoassani, olisi kuorrute riittänyt. Noin 2 appelsiinia vastaa 2 dl puristettua mehua ja silloin myös molempien appelsiinien kuoret tulee käytettyä - toinen kuori pohjaan ja toinen kuorrutteeseen.

Alkuperäinen resepti instagram.com/lemonsleipoo-tililtä, mutta olen tehnyt reseptiin pieniä omia muutoksiani.

Resepti on julkaistu 7.5.2022 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Sulhaspiirakat eli keitinpiirakat

 

Sulhaspiirakat eli keitinpiirakat ovat umpikuorisia piirakoita, jotka paistetaan pannulla voissa

Paljon on koko ikäni puhuttu sulhaspiirakoista eli keitinpiiraista, mutta en ollut varma, olinko sellaisia koskaan syönyt. Niinpä kesällä 2019 päätin tarttua perinteistä kiinni ja kaivelin mummini arkistoista reseptin, jolla kokeilin leipoa sulhaspiiraita itse. Kukkoset, kukot, vatruskat, sultsinat ja tavalliset piirakat ovatkin jo tuttuja. Seuraavaksi työlistallani ovat supikkaat lanttutäytteellä sekä pirana. Pirana nimittäin on perinneruoka eikä pelkästään Tuupovaaran kirkonkylällä oleva ravintola-baari-kioskikauppa ja palvelupiste. 

Nykyinen leipomoteollisuus on pilannut sulhaspiirakoiden nimen totaalisesti. Pakastealtaissa myydään pieniä piirakan irvikuvia sulhaspiirakoiden nimellä, vaikka ne ovat nimeltään paremminkin cocktail-piirakoita. Sulhaspiirakka eli keitinpiirakka on pannulla paistettu ummistettu piirakka, jonka täytteenä on veteen keitettyä puuroriisiä, joskus on tainnut olla irtoriisiäkin ja se on maustettu voilla. Piiraita on paistettu erityisesti silloin, kun aikaa vievää leivinuunin lämmitystä ei ole tehty tai on ollut kiire saada tarjottavaa pöytään vaikkapa yllätysvieraiden saapuessa. Nimestä voi jo päätellä, kenelle niitä on paisteltu. 

n. 20-25 kpl

kuori
2 dl vettä
½ tl suolaa
3½ dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja

sydän
8 dl vettä
2 tl suolaa
4 dl puuroriisiä
voita maustamiseen

paistamiseen
(kirkastettua) voita

Valmista ensin sydän. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon huuhdellut puuroriisit. Keitä vesipuuro miedolla lämmöllä kypsäksi ja mausta valmis puuro suolalla sekä kunnon kimpaleella voita. Jäähdytä puuro.

Valmista kuoritaikina, kuten karjalanpiirakoihin. Sekoita veteen suola, ruisjauhot ja sen verran vehnäjauhoja, että tulee kiinteä tasainen taikina, joka irtoaa kulhon reunoista. Vaivaa taikinaa hetki kunnolla. Jauhota pöytä ja tee taikinasta pötkö, jaa taikina 20-25 kappaleeseen. Pyöritä palat palloiksi ja pulikoi piiroopulikalla pyöreiksi lätyiksi. Pidä taikinapallot sekä valmiit kuoret muovin alla, etteivät ne kovetu ja kuivu. Valmiiden kuorien väliin tulee ripsauttaa kevyesti jauhoja etteivät kuoret tartu kiinni toisiinsa.

Valmista sulhaspiiroot. Harjaa kuorista ylimääräiset jauhot pullasudilla. Täytä ajellut kuoret sydänpuurolla, noin ruokalusikallinen tai reilu per kuori toiselle puolelle kuorta. Nosta toinen puoli kuoresta täytteen päälle ja painele kuori kiinni tai ajele reuna kiinni pienellä teräväreunaisella lautasella, muotoile kauniiksi sulhaspiirakaksi.

Paista keitinpiirakat kirkastetussa voissa. Sulata voi pienessä kasarissa sekoittamatta ja anna heran painua pohjalle. Kaada kirkastettu voi pieneen kannuun ja jätä kattilaan maitomainen hera. Kuumenna hyvä paistinpannu, mieluiten valurautapannu, kaada pannulle tilkka voita ja paista keitinpiiraat molemmin puolin kauniin ruskeapilkkuisiksi ja kypsiksi voissa, miedohko lämpö on paras. Tarjoile lämpimänä. Lisukkeena voi tarjota munavoita.

Ajele kuorikakkarata piiroopulikalla tai pualikalla pyöreiksi

Täytä ajellut kuoret vesipuurolla ja ajele lautasella kuoret umpeen. Kuoressa ei tarvitse jättää "pelivaraa" yhtä paljoa reunaan, kuin minä jätin. Tulee nätimpiä.

Paista valurautapannulla sulhapiirakat kauniin kullanruskeiksi. Paistamiseen kannattaa käyttää joko kirkastettua voita tai voin ja siemenvoin eli rypsiöljyn sekoitusta. Minä käytin voita.

Olihan ne hyviä! Helppoja ovat valmistaa ja oikeastaan helpompia kuin karjalanpiirakat, koska näissä ei tarvitse rypyttää yhtään. Sen kun vain ummistaa kunnolla, ettei kuori aukea paistossa ja täyte pursua ulos. Suosittelen paistamaan sulhaspiirakat kirkastetussa voissa (sama koskee mm. blinejä), koska silloin leivonnaiset palavat vähemmän herkästi eikä käryäkään synny niin paljoa. Ihan ensimmäisenä siis kannattaa aloittaa voin kirkastamisella, että hera ehtii painua kasarin pohjalle. Myöskin lautasella ummistaminen on hyvä taito osata, itselläni on tähän käyttöön sopivat tietyt vanhat lautaset, jotka ovat nykylautasia ohuempia ja teräväreunaisempia. Koska leivoin näitä aikoinaan mummolani keittiössä, kuvaan pääsi mummoni vanhat siniset kukkalautaset, jotka ovat ummistamisessa ihan huippuja. Hyviä pikkulautasia löytyy kirppareilta. 

Resepti on julkaistu 2.4.2022 ilmestyneen Karjalan Heilin perinneteemaisessa lehdessä.