Sitruunarisotto

Sitruunarisotto on hyvää sellaisenaan, mutta lisänä maistuu myös broileri

Risoton valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Tulee hämmennellä sopivasti, ei saa tehdä liian tiukkaa koostumukseltaan vaan mieluummin puuromaisen valuvaa ja muistaa, ettei risotto odota ruokailijoita, vaan ruokailijat risottoa. Tässä suhteessa olen hieman kerettiläinen ja valmistan usein tarpeeseen nähden liian paljon risottoa ja mikrottelen sitä seuraavat päivät hyvällä omallatunnolla lounaaksi. Minkä koostumuksessa menettää, sen maussa voittaa. 

Risottoa voi maustaa suoraan annoksen päätähdeksi tai se toimii lisukkeena muille ruoille mitä mainioimmin. Omia risottusuosikkejani ovat espressolla maustettu herkkutattirisotto (jonka reseptillä voitin muinoin reseptikilpailunkin) sekä kantarellirisotto, mutta myös punajuuririsotto paahdetulla vuohenjuustolla on herkkua. Kannattaa rohkeasti kokeilla, risotto on mainettaan helpompi tehdä, kunhan vain lisää tarpeeksi nestettä ja hämmentää sitä miedolla lämmöllä.

4 annosta

4 dl risottoriisiä
25 g voita
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2 ½ dl kuivaa valkoviiniä
1 l vettä
2 kasvis- tai kanaliemikuutiota
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
25 g voita
3 dl parmesaaniraastetta
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuumenna vesi kattilassa ja liota siihen kasvis- tai kanaliemikuutiot, pidä liemi kuumana. Kuumenna isossa kasarissa nokare voita ja kuullota risottoriisit kuultaviksi voissa, lisää pannulle riisien kuullottumisen jälkeen myös sipulisilput. Lisää pannulle kurkuma ja anna paistua hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on haihtunut. Kaada riisiseoksen joukkoon kauhallinen kerrallaan lientä, kunnes edellinen liemi on imeytynyt riisiin. Anna muhia hiljaisella lämmöllä n. 15 minuuttia tai kunnes riisi on sopivan al dente. Lisää lähes kypsän riisin joukkoon loppuvaiheessa sitruunan kuoriraaste sekä mehu ja parmesaaniraaste. Kiillota risotto voilla. Mausta halutessasi mustapippurilla ja tarkista suola. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Tarjoile risoton seurana paistettua broilerinrintaa, paahdettua vuohenjuustoa tai muuta mieleistä lisuketta. Keltainen sitruunarisotto sopii erityisen hyvin kevääseen tai pääsiäiseksi ja parsan kumppaniksi.

Broilerinrinta on irrotettu kokonaisena uunissa paistetusta broilerista, josta on myös otettu hieman paistolientä/rasvaa viimeistelemään ruokaa.

Nam! Kylläpä on herkkua. Sitruuna maistuu vahvasti, mutta ei kuitenkaan niin, että se jyrää kaikki muut maut alleen. Sitruunankuoriraaste tuo kivasti makua, pelkällä mehulla maku jäisi vähän valjuksi. Kurkuman lisääminen kannattaa, se korostaa risoton väriä kauniisti, mutta ei tuo hirveästi makua ruokaan (älä käytä currya, se maistuisi liikaa läpi). Parmesaanin tilalla voi käyttää myös Grana Padanoa, joka on hieman edullisempaa, mutta toimii aivan hyvin risotossa. Risoton kokkaaminen kannattaa aina.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 1.3.2023.

Pullataikina

Pullataikinasta voi leipoa vaikkapa perinteisiä raesokeripintaisia pikkupullia

Pulla on aina hyvää! Olen ollut aina melko huono tekemään ihan tavallista pyöreää peruspullaa, koska tuntuu, ettei niistä koskaan tule pyöreitä ja nättejä. Liekö mummolan keittiön taikaa mutta tällä kertaa pullista tuli todella nättejä. Pullat päätyivät laskiaispulliksi vadelmahillon ja mantelimassan sekä vaniljakermavaahdon kera. Hyvän pullataikinan salaisuudet ovat mahdollisimman pieni määrä vehnäjauhoja, kunnollinen vaivaus, paljon voita ja suolaa sekä taikinaan ei kannata laittaa kananmunaa. Maalla ollessani teen taikinat aina isoissa, n. 5l, kattiloissa, joissa saan lämmitettyä taikinanesteet liedellä ja kohotettua kannen alla puulieden nurkalla. 

5 dl punaista maitoa
50 g tuorehiivaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
n. 11-13 dl vehnäjauhoja
200 g pehmeää voita

voiteluun
kananmuna

pinnalle
raesokeria

Mittaa maito kulhoon tai kattilaan ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon tuorehiiva ja vispaa sekaisin. Sekoita joukkoon suola, sokeri ja kardemumma. Vispaa joukkoon muutama desi vehnäjauhoja ja alusta käsin (tai yleiskoneella) joukkoon lisää vehnäjauhoja. Vaivaa kunnolla ja lisää loppuvaiheessa pehmeä, ei kuitenkaan sulatettu, voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisa ja irtoaa kulhon reunoista. Mitä vähemmän jauhoja, sen pehmeämpi pulla. Anna kohota noin tunnin ajan huoneenlämmössä vedottomassa paikassa. 

Vaivaa taikina jauhotetulla pöydällä ja leivo pulliksi. Anna kohota leivinpaperoidulla pellillä puolisen tuntia. Voitele kananmunalla, ripottele päälle raesokeria ja paista 225-asteisessa uunissa n. 10-13 minuuttia tai kunnes pikkupullat ovat kullanruskeita.

Pikkupulla muuntuu myös laskiaispullaksi.
Tässä sisällä vattuhilloa ja kermaa.

Nam! Niin herkullista. Vaivaaminen onnistuu käsinkin melko helposti, mutta kotosalla olen tehnyt usein koneella taikinat. Lisäksi juurimenetelmän käyttäminen kokemukseni mukaan vähentää vaivaamistarvetta. Pikajuuripullien ohje taitaakin puuttua blogista vielä, pitääkin lisätä, kunhan löydän oikeat kuvat. Nämä pullat leivoin jo vuosi sitten talvilomalla, kun olin useamman viikon lomalla vaihtaessani työpaikkaa. Minä täytän laskiaispullani aina hillolla ja kermalla, en välitä mantelimassasta, varsinkin jos se maistuu yhtään karvasmantelille. En välitä lainkaan karvasmantelin mausta.

Herkkupuustit

Kuva ei tee oikeutta näille pistaaseja, oliiveja, prosciuttoa ja juustoja sisältäville kierteille. Ihania antipastoherkkuja käärittynä hyvään taikinaan. Todella hyvä pikkusuolainen!

Tykkään leipoa erilaisia suolaisia kierteitä, rullia ja puusteja. Yksi lempparireseptejäni on tämä vanha kinkkukierteiden ohje, jota olen käyttänyt jo vuosia. Nyt muokkasin Valion reseptivihkosta löytämääni ohjetta mieleisekseni ja kokeilin tehdä vähän erilaisia, antipasto-herkuilla täytettyjä puusteja. Tämä herkkupuustiohje nousi omaksi suosikiksi heti, koska täytteissä yhdistyvät omat lempiraaka-aineeni. Täytettä voi muuttaa mieleisekseen. Ranskankermaa tulee pohjalle todella ohuelti, joten halutessaan sen määrää voi hieman suurentaa. Itse käytän levittämiseen aina palettiveistä, jolla saa ohuen kerroksen helposti aikaiseksi. Myös nuolijaa kannattaa kokeilla, jos ei ole palettiveistä kaapissa. 

n. 20 kappaletta

taikina
2 dl maitoa
100 g ranskankermaa
25 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
½ tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
75 g voita sulatettuna

täyte
100 g ranskankermaa
1 dl persiljaa tai ruohosipulia silppuna
1 tl mustapippuria

väliin
2 dl kalamata-oliiveja
50 g pistaasipähkinöitä
100 g prosciuttoa (ilmakuivattu kinkku)
100-170 g aurajuustoa
150 g mustaleima-emmentalia

voiteluun 
kananmuna

Valmista taikina. Vispaa maito ja ranskankerma tasaiseksi isossa kattilassa tai kulhossa. Jos käytät kattilaa, lämmitä seos liedellä kädenlämpöiseksi ja jos kulhoa, lämmitä seos mikrossa kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon puolikas pala tuorehiivaa (25 g). Lisää joukkoon suola ja sokeri. Vispaa joukkoon pieni määrä jauhoja ja alusta joukkoon loput jauhot, lisää vaivaamisen loppuvaiheessa joukkoon myös sulatettu voi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin tunnin ajan.

Kaulitse taikina n. 25x80 cm levyksi (tai 2 kpl 25x40 cm) jauhotetulla pöydällä. Sekoita ranskankerman joukkoon silputtu yrtti sekä pippuri. Levitä tahna ohuelti taikinalevylle. Leikkaa oliivit renkaiksi ja levitä taikinalevylle. Revi ilmakuivattu kinkku pieniksi paloiksi ja levitä oliivien päälle tasaisesti. Rouhi pistaasipähkinät ja levitä kinkun päälle. Murustele aurajuusto ja ripottele täytteen päälle. Ripottele päälle myös mustaleima-emmental. 

Kääri levy pitkältä sivulta tiukahkolle rullalle. Leikkaa rullasta n. 2 cm levyisiä kiekkoja ja laita kiekot leikkauspinta ylöspäin leivinpaperoidulle pellille. Anna kohota n. 30 minuuttia. Voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia tai kunnes puustit ovat kullanruskeita. Tarjoile lämpimänä tai haaleana. Puustit säilyvät hyvin jääkaapissa ja kestävät pakastuksen. 

Nämä ovat todella herkullisia! Taikinaan ei kannata laittaa kovin paljoa suolaa, koska täytteet ovat itsessään hyvin suolaisia. Laitoin täytteeseen kokonaisen kolmion aurajuustoa, mutta pienempikin määrä riittäisi mainiosti. Taikina säilyi useamman päivän pehmoisena jääkaapissa säilyttämisestä huolimatta, koska taikinassa ei ole kananmunaa. 

Vinkki: käytä aurajuuston sijaan pehmeää, kuoretonta vuohenjuustoa. Myös fetajuusto toimisi varmasti. Täytteeksi voit laittaa kaikkia mieleisiä asioita, vain mielikuvitus on rajana.

Resepti on julkaistu 1.2.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pavlovarulla

Pavlovarulla eli marenkirulla täytetään mascarpone-vaniljavaahdolla ja marjoilla

Pavlova ja muut marenkileivonnaiset ovat erityisesti äitini suosiossa. Tällä kertaa marenki taipui rullan muotoon. Resepti on vanha, mummini reseptikätköistä löydetty ja leivoimme tämän rullan leivontakurssilaisteni kanssa jo toissavuonna. Pidän vatuista ja ne sopivat kirpakkuutensa takia hyvin marengin makeutta taittamaan. Myös muut marjat ja hedelmät sopisivat täytteeksi mainiosti. Niin ihanaa ja juhlavaa! Marenkiherkut sopisivat niin kesään keveytensä takia kuin näyttävyytensä ansiosta myös talvikauden juhliin. Pääsiäiseen sopivaksi tämä muokkautuu käyttäen keltaisia hedelmiä ja marjoja.

n. 10 palaa

pohja
5 kananmunan valkuaista
1 tl valkoviini- tai omenaviinietikkaa
2½ dl siro-sokeria (erikoishienoa)
2 tl maissitärkkelystä (maizena)

pinnalle
3 rkl siro-sokeria

täyte
250 g mascarpone-tuorejuustoa
1 dl paksua vaniljakastiketta tai vaniljakreemiä
n. 200 g tuoreita marjoja, kuten vadelmia
3 rkl tomusokeria

Valmista pohja. Erottele keltuaiset pois ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi etikan kanssa. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten ja vatkaa, kunnes sokeri liukenee eikä erotu vaahdosta. Lisää joukkoon maissitärkkelys. Kun vaahto on paksua ja kiiltävää, levitä se tasaisesti leivinpaperoidulle (leivinpaperin voi öljytä kevyesti) pellille. Paista 175-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia. Kumoa leivinpaperille, jonka päälle on ripoteltu sokeria. Poista uunissa ollut paperi ja jäähdytä.

Valmista täyte. Vatkaa mascarpone ja vaniljakastike tai -kreemi tasaiseksi. Levitä täyte pohjalle ja ripottele pinnalle marjoja tai hedelmiä. Kääri rullalle varovasti, ettei marenki murru. Anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua ja humpsauta päälle vielä tomusokeria juuri ennen tarjoilua. Tarjoile kylmänä.

Vinkki: keltuaiset sopivat hyvin mm. key lime pie –limepiirakkaan, resepti löytyy täältä. Voit käyttää täytteeseen valmista Valion vaniljakreemiä, joka on tanakampaa kuin vatkattavat vaniljakastikkeet. Hyvä vaihtoehto olisi myös vaniljavanukas. Tämä leivonnainen on gluteeniton.

Linssikeitto

Pehmeän mausteinen linssikeitto on herkullista ja sopii niin nopeaksi arkiruoaksi kuin viikonloppuihin. Talvella se maistuu erityisen hyvältä!

Linssit ovat hyvä hätävara kaapissa ja niistä valmistuu ruoka nopeasti. Niinpä niitä löytyy aina omastakin kaapista, samoin lajitelta erilaisia kypsiä papuja. Suosikkejani ovat niin erilaiset nopeat kastikkeet kuin keitot, mutta taipuupa linssit mainiosti myös vaikkapa lasagneen kuin pyöryköiksi. Pihvien tai pullien tekeminen onkin seuraavana listalla. Linsseistä saa hyvin proteiinia ja linssiruoat on helppo tehdä myös vegaaniseksi. Monelle ehkä vieras raaka-aine vielä, mutta kannattaa rohkeasti kokeilla. Mie tykkään eniten näistä punaisista linsseistä, mutta muutkin ovat oikein mainioita. Tämä resepti on gluteeniton ja vegaaninen.

4 annosta

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

tilkka rypsiöljyä

1 tl garam masalaa

1 tl korianterijauhetta

1-2 tl kurkumaa

2 rkl tomaattipyrettä

400 g paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa

½ prk vettä

1 tl sokeria

1 prk punaisia linssejä

2 dl kookosmaitoa

suolaa

mustapippuria

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko ne pieniksi. Kuullota kattilassa tilkka rypsiöljyä ja kuullota sipuli läpikuultavaksi, älä ruskista. Lisää kuullottamisen loppuvaiheessa joukkoon myös valkosipuli ja anna pehmetä hetken. Lisää kuivamausteet (garam masala, kurkuma, korianteri) pannulle ja paista seosta pari minuuttia. Lisää pannulle reilu töräys tomaattipyrettä, ripaus sokeria ja sekoita sipuliseoksen joukkoon. Lisää pannulle paseerattu tomaatti tai tomaattimurska ja huuhtele purkki vedellä. Anna keittyä kymmenisen minuuttia. Lisää kattilaan huuhdellut punaiset linssit ja keitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisää joukkoon kookosmaito, suola ja pippuri. Kiehauta ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Annostele keitto lautasille ja koristele tuoreyrteillä, kookosmaidolla tai pähkinöillä.

Vinkki: halutessasi voit soseuttaa keiton sauvasekoittimella. Itse tykkäsin jättää keittoon pieniä sattumia. Mikäli haluat keittoa enemmän tai siitä löysempää, voit lisätä paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa toisen purkillisen, myös kookosmaidon määrää voi lisätä toisella pikkupurkillisella (2 dl) tai käyttää ison 400 g purkillisen. Kurkuma värjää erittäin tehokkkasti kapustat ja kauhat, joten ne kannattaa pestä heti keittämisen jälkeen. Itse ainakin olen varannut kurkumaruokia varten yhden erillisen - entisen valkoisen - muovikauhan, koska värjäymää en saa millään ilveellä pois.

Resepti on julkaistu 11.1.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mokkaneliöt

Mokkaneliöt on ihania! Vienosti kahvilta maistuvia ja niin makeita, että pieni pala riittää.

Vanha leipomus näkee pitkästä aikaa päivänvalon! Aloittakoon tämä makea herkku uuden vuoden blogissani. Blogini täyttää tänä vuonna jo huikeat 17 vuotta! Niihin vuosiin mahtuukin kaikenlaista hienoa keittokirjasta ruokabloggaajatapahtumiin ja onhan se poikinut myös lisää hienoja tilaisuuksia: alkoi yhdeksäs vuosi kirjoittaa Karjalan Heiliin ruokapalstaa ja kahdeksas vuosi Joensuun seudun kansalaisopiston kotitalouden tuntiopettajana. Laskeskelin tuossa äsken Heilin tammikuun juttua kirjoittaessani, että pelkästään Heiliin näiden vuosien aikana on syntynyt n. 160 artikkelia resepteineen ja siihen kaikki muut päälle, joten puhutaan aika isoista määristä tekstiä ja reseptiikkaa.  Näitä mokkaneliöitä puolestaan tuli leivottua jo toissakesänä, resepti on ollut silloin vuonna 2021 leivontakurssini vihkossakin ja luonnos roikkunut blogin julkaistavissa teksteissä vuoden verran. Alunperin resepti on todennäköisesti jostain leivontakirjasta kopioitu, tekstitkin ovat jo kuluneet lähes lukukelvottomiksi. Nyt kun tämän laittaa blogiin, resepti pysyy taas paremmin tallessa. Kannattaa leipoa! Ihania.

20 x 30 cm vuokaan

n. 24 palaa

pohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja

kuorrute
½ dl vettä + 4 tl pikakahvijauhetta
1 keltuainen
100 g voita
3 dl tomusokeria
100 g valkosuklaata

pinnalle
tomusokeria

Valmista pohja. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja vaniljasokeri. Sekoita joukkoon vehnäjauhot muutamassa erässä. Vältä turhaa vatkaamista. Painele taikina jauhojen avulla pieneen vuokaan leivinpaperin päälle, n. 20x30 cm, kokoiseksi levyksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä ja saanut reunoilta hieman väriä.

Valmista kuorrute. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja sekoita joukkoon pikakahvijauhe. Voit myös keittää vahvan kahvin, johon tulee 1 kkp vettä + 3 mittaa kahvijauhetta, käytä valmista kahvia ohjeen mukainen ½ dl. Sekoita kuuman kahvin joukkoon keltuainen. Lisää kattilaan voi ja tomusokeri. Nosta kattila takaisin liedelle ja jatka sekoittamista, kunnes seos kiehahtaa ja voi on sulanut joukkoon. Samalla kuorrute paksunee. Jäähdytä seosta muutama minuutti ja paloittele joukkoon valkosuklaa, sekoita kunnes kuorrute on tasaista. Levitä kuorrute paistetun pohjan päälle. Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Leikkaa levy pieniksi, n. 5x5 cm, neliöksi ja siivilöi pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua. Säilytä valmiit leivokset jääkaapissa. Jos pinoat paloja päällekkäin, laita väliin leivinpaperia tai muuten palat tarttuvat toisiinsa kiinni.

Vinkki: Voit nopeuttaa kuorrutteen jähmettymistä laittamalla valmiin leivoksen pakastimeen. Varaa hyytymiseen ja kovettumiseen aikaa, ihan juuri ennen tarjoilua tätä ei missään nimessä kannata tehdä. Mokkaneliöistä tulee todella makeita, joten pienen pieniksi paloiksi leikkaaminen riittää.

Niin ihanaa! Mie tykkään kovasti yleensäkin kaikista mokkaleivonnaisista, joten miksipä tästäkin ei tykkäisi. Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, kuulostaa ehkä vähän työläältä, mutta on todellisuudessa tosi helppo tehdä. Reseptin alkuperä ei ole tiedossa, mutta oletan sen olevan jo vähän vanhempaa sorttia. Pidän siitä, että vanhat reseptit pääsevät käyttöön.

Glögimarmeladi

Glögimarmeladit ovat hyvä joululahja tai herkku talvisiin glögi- tai kahvihetkiin

Tämä on vanha resepti, jolla olen tehnyt aikanaan joululahjoja läheisille. Kuvakin on vähintään 5 vuotta vanha, koska tuo pöytäliina ei ole ollut uudessa kodissani käytössä kertaakaan. Ja olen tässä asunut kohta jo neljä vuotta. Marmeladia olemme tehneet myös leivontakurssilaisteni kanssa joulukursseilla, mutta ne ei tahdo onnistua muutamassa tunnissa. Hyytymisaikaa ja kuivumisaikaa kannattaa varata aina vähintään se pari päivää, että lopputulos on onnistunut. Agar agaria käyttämällä marmeladit ovat myös vegaanisia.

5 dl valmista, vahvaa glögiä
6 tl agar agar –jauhetta
2 dl hillosokeria
ripaus kanelia
ripaus kardemummaa
viimeistelyyn hienoa sokeria (siro-sokeria)

Sekoita kattilassa glögi ja agar agar. Kiehauta ja kuumenna seosta n. 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää sokeri ja mausteet, keitä taas 5 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada hieman jäähtynyt seos n. 20x20 vuokaan, joka on vuorattu tuorekelmulla. Laita jääkaappiin hyytymään. Kun marmeladi on hyytynyt (n. 30 minuuttia), leikkaa marmeladi pieniksi paloiksi ja jätä palat kuivumaan huoneenlämpöön päiväksi tai pariksi, kääntele paloja välillä, että ne kuivuvat tasaisesti joka sivulta. Kieritä valmiit marmeladit sokerissa kauttaaltaan ja paketoi sellofaaniin tai laita rasiaan.

Vinkki: Lisää kattilaan myös pari tähtianista ja nouki ne pois ennen vuokaan kaatamista. Tähtianis tuo ihanaa makua ja se sopii mainiosti glögiin - miksi siis ei myös glögimarmeladiin! Tähtianista käytetään myös herkullisessa lakritsiglögissä. 

Herkullisia! Makuvaihtelua marmeladeihin saa, jos käyttää erimakuisia glögitiivisteitä pohjalla, samoin voi lisätä mausteeksi myös vaikkapa tähtianista (nouki pois ennen massan kaatamista vuokaan). Muutoinkin tämä toimii hyvänä mittasuhde-reseptinä kaikille marmeladeille, samoilla suhteilla voi tehdä muistakin aineksista marmeloita. Kannattaa varata reilusti aikaa marmeladin hyytymiseen ennen pakkaamista, että lopputulos on siisti ja onnistunut. Valmiit marmeladit säilyvät hyvänä kuukausia, suurin uhka on epätiivis rasia ja marmeladin liiallinen kuivuminen. 

Nougatkranssi

Nougatkranssi on juhlava ja ihana herkkukakku, joka sopii niin jouluun kuin muihinkin juhliin. Varaa aikaa valmistamiseen, sillä kakun tulee jäähtyä hyvin ennen täyttöä ja kuorruttamista.

Klassikko vuosikymmenien takaa! Nougatkranssi tai -kakku, joka olisi ehkä sopivampi nimi, on makumuisto lapsuudesta. Reseptin tarkkaa ikää tai alkuperää minulla ei ole tiedossa, mutta mennään varsinkin yli 1970-luvusta heittämällä. Minulle resepti on päätynyt mummoni reseptiarkistoista. Parina viime vuonna tällä reseptillä ovat päässeet leipomaan joululeivontakurssilaiseni ja kuvien kakut ovatkin kurssilaisteni tekemiä, joten nämä kursseilla napsittuja kuvia. Nougatkranssi on ollut herkullista myös heidän mielestään.

n. 1,5-1,8 l torvikakkuvuokaan / n. 15-20 annosta

pohja
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vuokaan 

voita

korppujauhoja

täyte ja kuorrute
2 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
2 ½ dl kermamaitoa (tai kuohukermaa)
2 tl perunajauhoja
150 g voita
(2 rkl arrakkipunssia tai –esanssia, rommia tms)

nougat
1 dl sokeria
½ dl mantelirouhetta

Valmista pohja. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita vaahtoon vehnäjauho-leivinjauheseos siivilän läpi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi varovasti nuolijalla nostellen, vältä vatkaamista ettei taikina sitkisty. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun rengas- tai torvivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia eli kunnes kakku on kypsää, kokeile kypsyyttä tikulla – kypsään kakkuun tökättäessä tikkuun ei jää taikinaa. Anna jäähtyä vuoassa 10 minuuttia, kumoa kakku ja jäähdytä. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen osaan kerroksittain, kuten täytekakku.

Leikkaa kakku kolmeen osaan, täytekakun tavoin. Voit suojata tarjoiluvadin levittämällä kakun alle leivinpaperisuikaleet, jotka on helppo poistaa kakun kuorruttamisen jälkeen.

Valmista täyte kakun paistuessa. Mittaa kattilaan keltuaiset, sokeri, kermamaito (50% maitoa ja 50% kuohukermaa) ja perunajauhot. Sekoita vispilällä koko ajan hämmentäen, kunnes kiisseli sakenee. Vaahdota seos kylmäksi sähkövatkaimella, voit nopeuttaa jäähtymistä kylmähauteella - varo, ettei vettä pääse vatkauskulhoon. Notkista voi ja lisää jäähtynyttä kiisseliä joukkoon koko ajan sekoittaen. Mausta halutessasi punssilla tai muulla alkoholilla. Levitä täytettä kakun väleihin (alle puolet) sekä kuorrutteeksi (reilut puolet) päälle.

Valmista nougat. Sulata sokeri paistinpannulla. Lisää joukkoon mantelirouhe ja sekoita hetki. Kaada seos voidellulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Rouhi nougatlevy pieneksi muruksi morttelissa, pussissa kaulimella hakaten tai veitsellä hienontaen. Ripottele muruset kakun pinnalle koristeeksi kauttaaltaan. Jäähdytä kakku jääkaapissa ennen tarjoilua. Voit pakata jähmettyneen kakun kakkupahville ja kääriä sellofaaniin.

Täytetty ja kuorrutettu nougatkranssi on todella juhlava

Niin herkullista ja unelmanpehmeää! Tämä maistui aivan lapsuudelle. Kakku itsessään on kuin pumpulia, todella kuohkeaa ja pehmeää. Täytteeksi ja kuorrutteeksi tuleva voikiisseli on pehmeää ja pinnalle ripoteltava nougatmuru on herkullista ja tuo sitten vielä rouskettakin mukavasti. Kannattaa käyttää mieluummin hienompaa mantelirouhetta kuin todella isoa ja karkeaa. Nougatkranssi tai -kakku sopii erityisesti juhlavaksi joulujälkiruoaksi mutta kaikkiin muihinkin juhliin pitkin vuotta. Täytteen ja kuorruttamisen levittämisessä oiva apu on palettiveitsi, jolla täytettä saa myös keskellä olevaan koloon.

Päärynä-fetapiirakka

Valmiin voi- tai lehtitaikinan päälle kasattu feta-päärynäpiiras on kohtuullisen nopea ja helppo valmistaa vaikkapa glögin seurassa tarjottavaksi.

Päärynä-fetapiiras on ihanan raikas, mehevä ja hieman makea piiras, jota on ollut omassa joulupöydässä jo parina vuotena. Alunperin resepti on ollut Pirkka-lehdessä ja se on jäänyt käyttöön. Olemme leiponeet reseptillä myös leivontakurssilaisteni kanssa, viimeksi viime viikonloppuna. Reseptiin kannattaa valita pieniä, yleensä rasiassa myytäviä, päärynöitä. Silloin päärynöistä saa kauniita pieniä siivuja, joskaan ne eivät ihan hirveästi näy rucolahunnun alta. Tämä tarjottava kannattaa valmistaa vasta juuri hetki ennen tarjoilua. Mukava idea on leipoa samoista aineksista myös annospiirakoita tai leikata annospalat isosta piirakasta ennen sen koristelua, jolloin rucola ei liiskaannu. 

Vegaanisena valmistamiseen vinkki postauksen lopussa!

10 annosta

pohja
600 g esikaulittu ja laskostettu voitaikinaa tai lehtitaikinaa

täyte
200 g fetajuustoa
200 g ranskankermaa
n. ½ tl mustapippuria
n. 400 g tuoretta päärynää
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa
n. 30 g tuoretta rucolaa
n. 2 rkl pekaanipähkinöitä rouhittuna

voiteluun
kananmuna

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kauli suorakaiteen muotoiseksi levyksi (25 x 40 cm, vajaan pellin kokoinen). Nosta taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistele pohja haarukalla. Halutessasi voi painaa n. 2 cm päähän reunasta veitsellä kehykset piirakalle.

Valmista täyte. Murustele feta ja sekoita puolet fetasta ranskankermaan mustapippurin kanssa. Pese ja viipaloi päärynät ohuiksi siivuiksi, voit käyttää siivuttamiseen mandoliinia. Levitä feta-ranskankerma taikinan päälle ja levitä päälle päärynäviipaleet hieman limittäin. Ripottele päälle loput fetamurut. Nosta reunat osittain täytteen päälle. Voitele piirakan reunat kananmunalla.

Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. 30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja rapea. Sillä välin paahda rouhitut pekaanipähkinät kuivalla paistinpannulla, varo polttamasta. Valuta paistetun piiraan pinnalle hunajaa, ripottele päälle rucolaa ja rouhitut paahdetut pekaanipähkinät. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Resepti: Pirkka

Päärynä-fetapiirakka ennen paistoa. Voit viipaloida pikkupäärynät myös pitkittäin.

Joulureseptien ihana uusi yllättäjä, aavistuksen makea ja sopivan suolainen, mutta kohtuullisen kepeä piiras maistuu ihanasti päärynälle ja fetalle. Sopivaa rapeutta pinnalle tuo pähkinät ja väriä vielä rucola. Todella mainio herkku niin glögin kaveriksi kuin muuhunkin herkutteluun ja ehdottomasti tätä voi leipoa muulloinkin kuin jouluna! Vuohenjuusto sopisi varmasti myös hyvin tähän fetan tilalle, samoin aurajuusto toimisi varmasti. Kaupoista löytyy isoja laskostettuja lehtitaikinalevyjä, jota tähän kannattaa käyttää sen vaivattomuuden takia. Jos et kuitenkaan satu sellaista löytämään, niin tavallisista lehtitaikinalevyistä saa yhteen nipistelemällä myös tarvittavan suuruisen taikinapohjan. Itse tekemällä kokeilisin tähän sekoitettua rahkavoitaikinaa. Sekoitetun rahkavoitaikinan reseptin löydät täältä.

Piirakasta tulee kaunis pitkittäisillä päärynäsiivuilla valmistettuna

Vinkki: resepti on helppo toteuttaa vegaanisena: varmista, että lehtitaikina on vegaaninen. Korvaa täytteen fetajuusto vastaamalla maidottomalla vegaanisella versiolla ja ranskankerma kaurafraichella, oma suosikkini on Oatlyn fraiche. Hunajan tilalle lorautetaan silloin agave-siirappia tai muuta siirappia, kuten vaaleaa tavallista siirappia. Voitelun voi jättää kokonaan pois tai tehdä sen kauramaidolla tai -kermalla. Myös soijajogurtti käy voiteluun. 

Rukiiset porotortut

Rukiiset porotortut ovat täynnä makua. Helppo taittelu takaa palamattomat
kulmat ja mehevän lopputuloksen.

Näiden rukiisten porotorttujen resepti on miulla ollut jo kauan aikaa, alunperin lienee kulkeutunut minulle kansalaisopiston joululeivontakurssin kautta joskus ammoisia aikoja sitten. Nyt olen itsekin jakanut tätä omilla joululeivontakursseilla jo vuosikausia eteenpäin. Mitäpä sitä hilloamaan hyviä reseptejä vain omassa käytössä, kun muutkin voivat niillä leipoa. Viimeisimmän kerran tällä reseptillä leipoivat lauantaiset leivontakurssilaiset ja kylläpä tuli taas herkkua! Kuvassa on siis kurssilaiseni tekemät leivonnaiset, omien tekemieni torttujen kuva on niin vanha ja pieneksi kutistunut eikä alkuperäistä löydy, ettei sitä oikein kehtaa blogiin enää laittaa.

vähintään 24 kappaletta

taikina

250 g voita

250 g maitorahkaa

2 ½ dl ruisjauhoja

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

täyte

100 g poron (tai härän) kylmäsavupaistia

200 g yrttituorejuustoa

2 dl (100 g) juustoraastetta

ripaus pippuria

voiteluun

kananmuna

Valmista taikina. Sekoita huoneenlämpöiseen voihin rahka. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina juuri ja juuri sekaisin. Pane taikina noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan. Kaulitse taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi, käytä kaulinnassa apuna vehnäjauhoja. Taita levy kolmin kerroin ja kauli uudelleen vielä kaksi kertaa aina kolmin kerroin taittaen. Poista ylimääräiset jauhot taitosten välistä pullasudilla. Kääri taikina muovikelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Taikina on helposti käsiteltävää ja kaulittavaa, kaulitsemiseen tarvitaan
hyvin vähän jauhoja. Myös kerroksittain kaulinta on helppoa.

Valmista täyte. Hienonna poro pieneksi rouheeksi ja sekoita tuorejuuston sekä juustoraasteen kanssa. Mausta täyte pippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, sillä kylmäsavuporo on itsessään suolaista. Halutessasi voit lisätä täytteeseen yrttejä tuomaan makua ja väriä.

Muotilla on helppo leikata sopivan kokoiset taikinaneliöt.
Voit tehdä muotin myös leivinpaperista mittaamalla.

Tee tortut. Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla n. 36x54cm kokoiseksi levyksi. Leikkaa taikinasta 9x9cm neliöitä (tai käytä neliönmallista muottia tai torttumuottia). Tee neliöiden kulmiin viillot kohti keskustaa, jätä keskusta kokonaiseksi. Levitä täyte keskelle ja taita joka toinen sakara kohti keskustaa tai tee kuten kuvassa: käännä vastakkaiset kulmat keskelle ja annostele täyte keskelle. Nipistä taitoskohta kunnolla kiinni. Halutessasi voit painella sakarat myös ennen täytteen laittamista tai muotoilla tortut muun muotoisiksi. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa alatasolla n. 10-12 minuuttia, eli kunnes ne saavat hieman väriä. Tarjoa tortut haaleina.

Paitsi että tässä on se ikivanha kuva!

Nämä on tosiaan omia suosikkejani. Tuo ohje on monia monituisia kertoja hyväksi havaittu niin omassa seurassa kuin kurssilaistenkin toimesta. Täytettä voi varioida vaihtamalla tuorejuuston makua ja poron tilalla voi käyttää muita leikkeleitä - tai korvata kasviksilla. Sen verran olen huomannut, ettei poroksi kannata käyttää sitä savustettua murua, sillä se on todella suolaista ja hajoaa muhjuksi, tässä on kivempaa leikkeleestä leikattu rouhe. On myös näyttävämpää niin. Muotti on jostain löytynyt 8x8 cm neliö, johon kuuluu painostanssi mukaan. On siis joku leivosmuotti varmaan enemmän, mutta mie käytän sitä enemmän näin.

Jum-jum-kakku

Jum-jum-kakku on todella herkullista!

Tässä kun olen taas kansalaisopiston kurssieni ansiosta pöllyyttänyt reseptilaarejani, tarttui käteeni hauskan kuuloinen jum-jum-kakun resepti. Jum-jum-kakku maistuu kahville ja rusinoille, vienosti mausteille ja koostumus on lähes vanukasmaisen tahmea. Se mistä kakun nimi tulee, ei minulla ole mitään tietoa, mutta pienen googlailun jälkeen selvisi, että resepti on painettu ainakin 1983 ilmestyneeseen leivontakirjaan. Kakkuvati on kasattu Marimekon lautasesta, jonka nostin ylösalaisin käännetyn murokulhon päälle. Väliin kannattaa laittaa vielä stopperiksi pieni pala kostutettua paperia tai liinaa, ettei lautanen lähde luisumaan. 

Jum-jum-kakku

1,5 l torvikakkuvuokaan

n. 20 viipaletta

taikina

50 g voita

3 dl keitettyä vahvaa kahvia

2 dl rusinoita

1 tl kanelia

½ tl neilikkaa

½ tl suolaa

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

vuokaan

voita ja korppujauhoja

halutessasi koristeluun 

tomusokeria

Keitä vahva kahvi (3 kuppia vettä, 6 mittaa puruja) ja mittaa valmista kahvia 3 dl kattilaan. Lisää joukkoon voi, rusinat, kaneli, neilikka ja suola sekä sokeri. Keitä seosta noin 3 minuuttia kevyesti poreillen. Anna jäähtyä. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon vaniljasokeri ja ruokasooda. Sekoita isolla lusikalla sekoittaen kuivat aineet kattilaan ja sekoita rakenne nopeasti tasaiseksi, älä vaivaa. Voitele ja korppujauhota torvivuoka ja kaada taikina vuokaan. Paista jum-jum-kakkua 175-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia, kokeile kypsyyttä tikulla. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia ja kumoa kakku tarjoiluvadille. Tarjoile jäähtyneenä. Halutessasi voit koristella kakun tomusokerihunnulla ennen tarjoilua. Kakku säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän, kylmässä reilun viikon. Voit myös pakastaa kakun.

Lämpimänä leikattu kakku ei leikkaannu yhtä siististi,
kuin kunnolla jäähtynyt

Olipas se hyvää! Koostumus on ihana, hieman tahmea ja mehevä. Kahvi maistuu reippaasti, varsinkin kun tein kahvin vielä vahvempana kuin ohjeessa luki (käytän aina tummapaahtoista kahvia, tällä kertaa extra tummaa). Rusinoitakin oli reippaasti. Minulla oli käytössä tavallinen n. 1,5l torvikakkuvuoka ja vähän jäi se vuoka vajaaksi, joten hieman pienempäänkin voisi tämän leipoa. Myös toki reseptin kasvattaminen toimii aika, mutta hyvin pärjää tälläkin. 

Kakku on helppo muuttaa myös vegaaniseksi vaihtamalla voi kasvimargariiniin, sillä resepti ei sisällä kananmunaa, kuten kahvikakuissa usein on. En ole vielä kerennyt testaamaan, mutta uskon myös gluteenittomana onnistuvan vallan mainiosti, kun vaihtaa vain jauhot n. 3,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, esim. Semper Fin mix.

Resepti on julkaistu 3.12.2022 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Lanttusupikkaat

 

Lanttusupikkaissa on ruiskuori kuten karjalanpiirakoissa,
täyte on kevyesti maustettua lanttusosetta.

Oma tavoitteeni on opetella vähintään yksi karjalainen perinneruoka per kesä. Tämän kesän harjoitteeksi valikoituivat lanttusupikkaat, joita olin kyllä päässyt useampaan otteeseen maistamaan, mutten koskaan vielä ollut tehnyt itse. Nyt niitä olen leiponut niin itse kuin oppilaiden kanssa kansalaisopiston leivontakurssilla jokunen viikko sitten. Lanttusupikkaat ovat hieman unohdettu herkku, jonka soisi päästä useammin lautasille. Nämä ovat varsin helppoja tehdä, kun vaan pulikoimisessa pääsee alkuun ja löytää sopivan suhteen täytteelle, että ummistaminen onnistuu. Kokeilin tehdä näitä myös lanttusiivuista, mutta siinä kyllä lähinnä meni hermot ja taikina riekaleiksi.

24 kappaletta

taikina

5 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

3 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

kaulintaan

ruisjauhoja

täyte

1 kg lanttua

50 g voita

suolaa

siirappia

valkopippuria

(muskottipähkinää)

(1 kananmuna)

(1 pkt pekonia)

voiteluun

2 dl lanttujen keitinlientä

50 g voita

Valmista täyte. Kuori lanttu ja leikkaa se pieniksi lohkoiksi. Laita lantut kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lantut kypsiksi. Valuta keitinvesi talteen ja muussaa lantut soseeksi. Sekoita joukkoon kunnon loraus siirappia, reilusti suolaa ja hieman valkopippuria. Halutessaan voi laittaa myös muskottipähkinää. Tarvittaessa soseen joukkoon voi laittaa kananmunan sitomaan täytettä. Anna jäähtyä.

Supikaskuoret ajellaan pyöreiksi läkkyröiksi
samalla tavalla kuin karjalanpiirakoiden kuoret

Valmista taikina. Mittaa isoon kulhoon jauhot ja suola. Sekoita joukkoon vesi ja öljy, vaivaa kiinteäksi kovahkoksi taikinaksi. Anna vetäytyä hetken aikaa kulhossa. Jaa taikina puoliksi ja leivo taikina pötköiksi, jaa kumpikin pötkö 12 osaan. Kaulitse piiroopulikalla palat ohuiksi kuoriksi, kuten karjalanpiirakan kuoret. 

Valmista supikkaat. Ota yksi kaulittu supikaskuori ja laita jauhoinen puoli kuoresta ylöspäin. Annostele toiselle puolikkaalle taikinaa n. reilu ruokalusikallinen lanttutäytettä ja halutessasi pari palaa pekonia (leikkaa pekoni pieniksi kuutioiksi ja jaa tasaisesti täytteen päälle). Sivele reuna lantunkeitinvedellä. Ummista reunat teräväreunaisella lautasella ajelemalla tai haarukalla painelemalla. Taputtele supikas tasaiseksi ja siisti reunat. Laita valmiit supikkaat leivinpaperoidulle pellille.

Paista lanttusupikkaita 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia ja voitele kauniisti ruskistuneet supikkaat lanttujen keitinvedellä, joihin on sulatettu kimpale voita. Lado valmiit supikkaat vadille, peitä foliolla ja kääri pyyhkeisiin hautumaan ennen tarjoilua tunniksi tai pariksi. Halutessaan täytteeksi voi käyttää myös rasvaista possunkylkeä tai pekonia, mutta huomasin supikkaiden olevan parempia ilman. Täyte itsessään kannattaa maustaa kunnolla. 

Lanttusupikastarvikkeet

Vinkki: Täytteeksi voi laittaa myös paloiteltua, soseuttamatonta, lanttua. Silloin lantun tulee olla ohuen ohueksi siivutettua, niin että veitsi näkyy läpi. Apuna kannattaa käyttää mandoliinia, mikäli sellaisen omistaa. Siivuista tehtynä hankaluusaste nousee huomattavasti, sillä mahdolliset terävät lantun kulmat voivat rikkoa ohuen taikinan ja ummistaminen on hankalampaa. Tein näitä molemmilla tavoilla ja päädyin muutaman supikkaan jälkeen soseuttamaan täytteen. Käytin osaan supikkaita myös hienonnettua pekonia. Järkeilin, ettei paksummat kylkisiivut kerkeä paistua kypsäksi nopean paistoajan aikana ja hautumisenkaan aikana ne eivät kerenne kypsyä tarpeeksi. Niinpä päädyin pekoniin, jota hieman kerettiläisittäin käytän myös omissa kukoissanikin. Lopputulemana kuitenkin pidin enemmän niistä, joissa oli soseutettua lanttua ja ei ollut possua ollenkaan. Täytettä kannattaa maustaa reilusti ja saa olla vähän jouluisen lanttulaatikon makuista - miksei näitä voisi paistaa joulun ylijäämälanttulaatikostakin!

Lanttusupikas täyttövaiheessa

Nam! Kuinka herkullisia! Ensimmäisellä kerralla en laittanut muskottia lainkaan, mutta pieni ripaus sopisi varsin mainiosti. Pienen harjoittelun jälkeen valmistus alkoi sujua oikein mallikkaasti ja helpompi oli tosiaan tehdä soseesta. Mie tykkään ajella vastaavat kuoret aina umpeen terävällä lautasella, semmoiset tuli kotiinkin ostettua kirpparilta. Vatruskoissa ajelulautanen on ihan ehdoton! Tuli tuossa mieleeni, että jos jouluna jää yli lanttulaatikkoa, niin sehän sopisi oikein hyvin supikkaiden täytteeksi. Makumaailma on identtinen.

Herkullisen ohut ja hieman rapea kuori, pehmeä täyte

Resepti on julkaistu 4.11. julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Salted caramel cheese pie - suolakinuskipiirakka

Salted caramel cheese pie eli suolakinuskipiirakka on syntisen hyvä ja makea 
herkku. Piiras kannattaa ehdottomasti valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä.

Kun makea ja suolainen kohtaavat, on yleensä luvassa jotain superherkullista. Tässä näyttävässä piirakassa maistuvat niin rapea sormisuola kuin kinuski ja juustokakku. Mikäli piirakan paistaa irtopohjaisessa piirasvuoassa, saa sen irrotettua kauniisti tarjoiluvadille. Itsekin tulin hankkineeksi irtopohjaiset piirasvuoat vasta tänä kesänä käyttööni. 

Suolakinuskipiirakasta saisi hauskan ja lähestyvään joulukauteen sopivan, kun huurruttaisi karpaloita valkuaisessa ja tomusokerissa kierittäen ja piiraan pinnalle asetellen. Pieniä joulukuusia mallaamaan voisi leikata rosmariinin oksien päätyjä, jotka kestävät juustokakkuun tökättynä pystyssä piirakassa tarjoilun ajan.

12 palaa, 26 cm irtopohjaiseen piirakkavuokaan

pohja

12 digestivekeksiä (gluteenittomia)

80 g voita

täyte

400 g philadelphia-tuorejuustoa

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä (maizena)

kinuskikuorrute

1 dl fariinisokeria

1 2/3 dl kuohukermaa

pinnalle

sormisuolahiutaleita

Valmista pohja. Voitele irtopohjainen piirakkavuoka. Murskaa keksit hienoksi jauheeksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 160-asteisessa uunissa n. 12 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä. Ota pohja uunista ja anna jäähtyä.

Valmista täyte. Vatkaa huoneenlämpöinen tuorejuusto sähkövatkaimella kuohkeaksi, noin puoli minuuttia. Lisää sokeri ja vatkaa 2-3 minuuttia. Lisää vaniljasokeri, sitruunamehu, ripaus suolaa ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat täytteeseen yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Lisää viimeisenä maissitärkkelys ja sekoita vielä nopeasti. Kaada täyte jäähtyneelle esitäytetylle pohjalle. Paista uunin keskitasolla n. 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on muuttunut mattapintaiseksi. Jäähdytä piirakka.

Valmista kinuski. Keitä kuohukermaa ja fariinisokeria miedohkolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kokeile pisaratestillä, eli tiputa tippa kuumaa kinuskia kylmään vesilasiin. Jos kinuski jähmettyy palloksi, on se valmista. Jos kinuski leviää veteen, jatka vielä keittämistä. Anna kinuskin jäähtyä muutama minuutti ja valuta se tasaisesti jäähtyneen piirakan pinnalle. Tasoita pinta. Laita piirakka jääkaappiin makuuntumaan yön yli. 

Seuraavana päivänä ennen tarjoilua ripottele valmiin kylmän piiraan päälle sormisuolaa makusi mukaan ja tarjoile piiras. 

Piirakan pohja ja täyte paistettuna,
ilman kinuskikuorrutetta

Vinkki: Piirakka todellakin kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin sen maku on huomattavasti parempi kuin suoraan valmistettuna pöytään. Sormisuola antaa sopivaa terää erittäin makealle piirakalle, kaveriksi sopisivat myös kirpeät hedelmät tasapainoa tuomaan. Piirakka on makoisaa myös ilman kinuskia ja suolaa, jolloin sen päälle voisi tehdä vaikkapa marjoista kiilteen tai tarjota sellaisenaan. 

Gluteenittomana piiraan saa valmistettua käyttämällä pohjaan gluteenittomia keksejä.

Tämä leivonnainen on ollut to do -listallani vuosikausia. Nyt kesälomallani vihdoin pääsin sitä leipomaan, kun keväällä tuli ostettua irtopohjapiirakkavuokiakin. Makeannälkä tällä varsinkin katosi ja niinpä piirakkaa riitti meille useammalle kahville, sillä todellakin pieni pala riitti per nautintakerta. Itse voisin tiputtaa täytteen sokerimäärää ainakin puoli desiä, jolloin piirakan makeus hieman pienenisi. Ilman kinuskia tätä voisi jatkokehitellä marjaversioksi.

Suolakinuskipiirakka on kaunis myös sisältä,
kun eri kerrokset näkyvät

Reseptin olen bongannut alunperin Kakkuviikarin vispailuja! -blogista ja hän taas on reseptin löytänyt Kakkuparatiisista. 

Minä olen taas puolestani kirjoittanut reseptistä 1.10.2022 ilmestyneen Heilin ruokapalstallani.

Vihertävä sieni-pekonipasta

Herkullisessa pastassa maistuu sienten ja pekonin lisäksi lehtikaali.

Erilaiset pastat ovat olleet pitkään omia suosikkejani ja nyt yritän oppia kuitenkin vähitellen niistä pois. Niinpä kasviksilla on yritettävä syrjäyttää pastan osuus ateriassa ja kaikkea porkkanasta ja kesäkurpitsasta lehtikaaliin ja papuihin on tullut upotettua ruokiin. Tässä pastassa korvasinkin osan pastasta sienillä ja lehtikaalilla, jotka toivat ruokaan myöskin mukavaa värikkyyttä. Kuten Instagramiin olin tätä ruokaa tehdessäni kirjoittanut, pannulla paistuvan sipulin, valkosipulin ja sienten tuoksu on huumaavan herkullinen. Siitä tulee jotenkin aina myös kotoisa fiilis, kun rappukäytävässä tuoksuu pannulla paistuva ruoka. Yleensä tämä tuoksu yllättää aina juuri silloin, kun vatsa kurnii ja kotona jääkaapista tervehtii lähinnä valon kaverina nuupahtanut salaattikerä. Tämän pastan kokkaamalla voit puolestaan tehdä naapurit kateelliseksi ja hurmata kanssasyöjät.

n. 3 annosta

spaghettia tai muuta pastaa

suolaa keitinveteen

kastike

1 pkt pekonia

3 kevätsipulia varsineen tai 1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

200-250 g herkkusieniä (tai metsäsieniä)

50 g lehtikaalia

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

timjamia, ruohosipulia tai persiljaa

pieni pätkä parmesaania

Valmistele kastike. Raasta parmesaani. Putsaa ja pilko herkkusienet tai metsäsienet. Jos käytät pakastettuja, esikäsiteltyjä sieniä, voit käyttää ne sulana ja valutettuna. Pilko kevätsipulit varsineen (tai käytä tavallista sipulia) sekä kuori ja hienonna valkosipuli. Saksi pekoni kylmälle paistinpannulle pieniksi paloiksi ja kuumenna paistinpannu, paista pekonit omassa rasvassaan. Lisää paistamisen loppupuolella pannulle kuullottumaan sipulit ja viimeiseksi valkosipulit. Lisää sienet pannulle ja paista nesteet pois. Lisää seokseen suolaa ja pippuria sekä kuohukermapurkki, saksi joukkoon tuoreyrttejä. Anna kiehahtaa. Riivi lehtikaaleista kovat ja paksut lehtiruodit irti sekä revi lehtiä hieman pienemmäksi. Lisää kastikkeen joukkoon ja anna keittyä kasaan hetki. Tarkista maku. Lisää joukkoon hieman raastettua parmesaania. Jos kastike on liian tanakkaa, lisää pannulle hieman vettä.

Keitä kastikkeen teon aikaan spaghetti tai muu pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kaada kastike pastan joukkoon. Annostele valmis pasta lautasille ja ripottele päälle vielä hieman raastettua parmesaania. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Herkullista kasvispastaa saat jättämällä pekonin kokonaan pois ja korvaamalla kerman sekä juuston kasvisvaihtoehdoilla. Juuston voi mainiosti korvata myös ravintohiivahiutaleilla.

Sienet olivat tällä kertaa ruskeita herkkusieniä, mutta tilalla voi käyttää juuri niitä sieniä, joita sattuu löytymään. Sieniresepteistä haluan nostaa kokeiltavaksi erityisesti tämän ihanan kantarellikeiton jallukreemillä.

Kylläpä oli hyvää! Tein tätä jo kesällä, kun naapurini kiikutti minulle reissuun lähtiessään sienet ja pekonit. Niinpä katsaus omiin kaappeihin ja tämmöinen syntyi. Lehtikaali on hurjan hyvää niin keitoissa, pastoissa kuin wokeissa eikä lehtikaalisipsitkään huonoja ole.

Resepti on julkaistu myös tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Raparperikeikauskakku mummin tapaan

Raparperikeikauskakussa maistuu ihanasti karamellisoitunut sokeri, voi ja kardemumma
sekä tietenkin raparperi. Tämä on lempireseptini.

Keikauskakku on saanut nimensä siitä, että kakku keikautetaan sananmukaisesti ympäri ennen tarjoilua. Tässä ihanassa kakussa maistuu kardemumma ja raparperi. Mummini teki aikoinaan hirmuisen hyvää raparperikeikauskakkua oman pellon raparpereistaan ja ohje katosi jossain vaiheessa, vaikka perin aikoinaan kaikki mummini reseptit. Resepti kerkesi olla kadoksissa piinaavat yli 10 vuotta, mutta nyt se on taas käytössäni. Alunperin resepti on julkaistu ET-lehdessä, johon mummini oli tehnyt omia muokkauksiaan ja tehnyt merkinnän reseptin maukkaudesta, kuten hän aina teki. Raparperi on yksi suosikkimakujani ja tässä kakussa se yhdistyy ihanan siirappiseen ja kardemummaiseen makuun ollen samalla pehmeää ja toisaalta hieman rapeaakin. Koska en halua enää ikinä reseptin katoavan, on se löydettävissä blogistani ja se on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani, joten toivottavasti resepti jää elämään jatkossa eikä enää ikinä pääse katoamaan. Ainakaan minulta.

vuokaan

50 g voita

1 dl fariinisokeria

½ tl kardemummaa

6 dl raparperia paloiteltuna

taikina

2 dl sokeria

150 g voita

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

½ dl maitoa tai kuohukermaa

Mittaa voi, fariinisokeri ja kardemumma 22-26 cm umpipohjaiseen kakkuvuokaan. Kuumenna 175-asteisessa uunissa, kunnes voi sulaa ja sekoittuu fariinisokerin kanssa siirapiksi. Sekoita seos tasaiseksi ja levitä vuokaa kallistelemalla tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Huuhtele sillä välin raparperit ja pilko raparperit ohuiksi siivuiksi, mittaa 6 dl tai hieman reilu raparperipaloja ja kaada ne vuokaan kiehuvan voi-fariinisokeriliemen päälle.

Valmista taikina. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vuorotellen maidon tai kerman kanssa taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Lusikoi taikina tasaisesti vuokaan raparperipalojen päälle ja paista keikauskakkua n. 45 minuuttia 175-asteisessa uunissa. Tarkista kypsyys tikulla, taikinan tulee olla juuri ja juuri kypsää, mutta vältä paistamasta liikaa.

Varaa valmiiksi kakkuvati ja kumoa keikauskakku suoraan uunista ottamisen jälkeen vadille. Ole varovainen, ettei tulikuumaa siirappia valu käsille tai päälle. Jos kakku jäähtyy vuoassa, se ei irtoa kunnolla vuoasta, joten kumoaminen kannattaa tehdä heti kuumana. Valuta mahdollisesti vuokaan jäänyt liemi kakun päälle.

Tarjoile keikauskakku hieman jäähtyneenä. Vaniljakastike, -jäätelö tai kermavaahto maistuu hyvin lisänä. Kakku säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Mitä pienempi vuoka, sitä korkeampi kakku.

Olipa ihanaa että resepti löytyi monien vuosien etsinnän jälkeen! Pari kertaa olen tätä päässyt leipomaan ja kyllä se on edelleen miulle selvää, että tämä on se oikea resepti. Mielestäni raparperin kanssa sopii ihanasti kardemumma ja sitä on tässäkin pieni määrä. Sokerin ja voin määrää lisäämällä saa vielä kinuskisemman ja valuvamman lopputuloksen aikaiseksi. Olen joskus kokeillut aikoinaan nimittäin määrän lisäämistäkin. Leivon tämän alumiiniseen kakkuvuokaan, joita löytyy kaapeistani montaa eri kokoa. Pienemmällä halkaisijalla olevaan vuokaan tulee korkeampi kakkutaikina ja isommalla halkaisijalla matalampi, jolloin kinuski imeytyy lähes koko kakun läpi. 

Resepti on julkaistu heinäkuun 2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani.