11.1.2022

Tilli-ricottalevite

 

Pehmeän valkosipulinen ja tillinen tahna sopii hyvin levitteeksi eri leiville

Tämä ihanan valkosipulinen ja reilusti tilliä sisältävä levite tai tahna sopii mainiosti niin näkkärille, leiville, voileipäkakun täytteeksi kuin dippailuunkin. Valkosipulin määrä kuulostaa enemmän kuin hurjalta, mutta uunissa paahtaminen miedontaa valkosipulin makua todella paljon ja lopputuloksena on pehmeän paahteinen sekä maukas lopputulos. Samalla tavalla kypsennetty valkosipuli maustaa ihanasti myös muut ruoat ja kastikkeet. Ricotta on italialainen tuorejuusto, joka sopii niin leivontaan kuin ruoanlaittoon. Kannattaa kokeilla!


1 kokonainen valkosipuli

250 g ricottajuustoa

½ dl tuoretta tilliä

1 rkl oliiviöljyä (rypsiöljyä)

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa ja pippuria


Paahda valkosipuli 175-asteisessa uunissa kypsäksi, n. 40 minuuttia. Jäähdytä valkosipuli. Notkista ricotta kulhossa, leikkaa valkosipulista kärki pois ja purista valkosipulitahna ricotan joukkoon. Hienonna tilli ja sekoita se ricotan joukkoon yhdessä öljyn, sitruunan ja mausteiden kanssa. Sekoita huolellisesti sekaisin, maista ja mausta tarvittaessa lisää.


Superhyvää! Itse olen tykännyt syödä tätä erityisesti mallasleivän kanssa sekä näkkärillä. Mieleeni tuli, että levitettä voisi käyttää hyvin myös voileipäkakun täytteessä, kuten kala- tai äyriäiskakussa tai kasviskakussa. Tillin miellän itse kala-allergikkona tosi vahvasti kalamausteeksi ja tätä voisi kokeilla myös vaikka persiljan tai ruohosipulin kanssa, ne sopivat varmasti tähän makumaailmaan hyvin.

8.1.2022

Rosmariinitoffee


Pinnalta kova, mutta syödessä ihanan tahmeaksi muuttuva toffee

Jouluna valmistetaan lahjaksi paljon erilaisia makeisia ja toffee on varmaankin se, jota tulee kaikkein eniten tehtyä. Lämpömittari helpottaa toffeekokkailua huomattavan paljon ja varmistaa sen, ettei toffee jää liian pehmeäksi tai vastaavasti jumahda liian kivikovaksi, johon ei hampaatkaan pysty. Tässä toffeessa maistuu ihanasti tuore rosmariini ja makua lisää kanelitangot. Jouluinen maku, joka sopii toki myös muhin vuodenaikoihin. Halutessaan kanelin tilalle voi laittaa myös vaniljatankoa - tai miksei lisäksi. Vanilja on aina ihanaa. Tämän toffeen keittelivät joululeivontakurssilaiseni.

reilu ½ ruukku tuoretta rosmariinia
2-3 kanelitankoa
5 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
¾ dl tummaa siirappia
½ tl suolaa
tarvitset lämpömittarin

Laita kokonaiset rosmariininoksat sekä kanelitangot isoon paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan. Kaada joukkoon kerma, sokeri ja siirappi. Kiehauta ja sekoita koko ajan puukapustalla pohjaa myöten. Keitä, kunnes toffeemassa on 120-asteista (mittaa mittarilla). Aikaa menee 30-45 minuuttia lieden kuumuudesta riippuen. Varo, seos kuohuu alussa runsaasti ja on vaarassa kuohua yli. Valmis toffee on kiiltävää ja paksuhkoa, vesitestillä (tippa massaa kylmään veteen pudottaessa kohmettuu heti pyöriteltäväksi palloksi eikä leviä veteen) voi varmistua myös, mikäli mittaria ei ole käytettävissä. Poista rosmariininoksat ja kanelitangot. Mausta toffeemassa suolalla ja sekoita. Kaada toffee leivinpaperoituun isoon vuokaan tai pellille ja anna jäähtyä hetki, että pinta jähmettyy hieman. Siirrä kylmään jähmettymään noin tunniksi. Leikkaa tai murra pieniksi paloiksi. Kääri halutessasi valmiit toffeet sellofaaniin tai leivinpaperiin.

Vinkki: Mitä laakeampaan vuokaan kaadat toffeen jähmettymään, sitä ohuempaa toffeeta saat. Paksu toffeelevy jähmettyy kauemmin. Kannattaa mieluummin tehdä ohuempaa kuin paksumpaa toffeeta, sillä ohut toffee on huomattavasti helpompi syödä.

Niin herkullista! Rosmariini maistuu todella ihanasti ja kaneli sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Rosmariinin lehtiä irtoaa ja jää massaan sattumiksi, se ei haittaa laisinkaan. Kannattaa ahkerasti sekoitella, ettei seos pala pohjaan. Puulasta on hyvä sekoitusväline, mutta muovivispiläkin käy. Kannattaa kaataa laakeaan vuokaan, esimerkiksi isoimpaan Teema-vatiin tai pellille, että toffeesta tulee ohutta. Massa leviää levyksi lähes itsestään ja kannattaa olla nopea, sillä seos jähmettyy nopeasti.

7.1.2022

Chia-vanukas

 

Chia-vanukas tarjoillaan tuoreiden marjojen kanssa

Chiansiemenet ovat terveellisiä ja niitä onkin kaapissani useampi pussi. Yleensä olen laittanut chiaa erilaisiin leipä- ja näkkäritaikinoihin. Mutta nyt kun on mm. jauhot ikäänkuin kiellettyjen listalla, olen palauttanut kokkauslistalleni erilaiset chia-vanukkaat ja -puurot. Niitä onkin näppärä tehdä etukäteen valmiiksi aamupaloja varten. Lisäksi vain tarvitaan vähän marjoja tai hedelmiä ja nopea aamiainen on valmis. Tässä on miun ehdoton lemppariyhdistelmäni!

250 ml alpro banaanisoijajuomaa
4 ½ rkl chiansiemeniä
tuoreita marjoja ja hedelmiä
tuoreita yrttejä

Kaada banaanisoijajuoma (yksi purkillinen) kulhoon ja ripottele päälle chiansiemenet. Sekoita huolellisesti. Sulje kannella ja anna tekeytyä yön yli jääkapissa. Voit sekoittaa välillä kerran tai pari, että siemenet turpoavat tasaisesti nesteeseen. Lisää päälle tuoreita marjoja ja herkuttele.

Eikös olekin nättiä! Minusta chia-vanukkaat ovat hyviä eikä niiden koostumus ole mielestäni epämukava. Tämä banaanisoijajuoma on oma lempparinesteeni tähän, se on hieman makea ja banaani häivähtää lopputuloksesta kivasti. Myöskin juomassa on kivasti proteiinia, mutta vähänlaisesti kaloreita. Tällä setillä jaksaa pitkälle päivään! Minä tykkään käyttää vanukkaille näitä pyöreitä lasisia kulhoja, joihin saa tiiviit kannet, muutenkin nämä kunnolliset säilytysastiat ovat korvanneet muovin melkein kokonaan keittiössäni.

Tämä chia-vanukas on gluteeniton, maidoton sekä vegaaninen.

6.1.2022

Porovoileipäkakku

Porovoileipäkakku koristellaan kylmäsavuporoleikkeleellä, karhunvatukoilla ja timjamilla

Kun voileipäkakkua tekee mieli, sellaista on tehtävä! Voileipäkakkujen valmistaminen on ihanaa ja oikeasti tosi helppoa, vaikka moni ehkä arasteleekin niiden tekemistä. Voileipäkakuissa on vain mielikuvitus rajana, kunhan keksii yhteensopivia täyteyhdistelmiä ja kuorrutuksia. Tällä kertaa porokakku oli työlistalla ja siitä tuli melko perinteinen, ilman erityisempää hienostelua ja oikeastaan niistä aineksista, joita kotoa sattui silloin löytymään. Kylmäsavupororouhe itsessään on hyvin vahvaa maultaan, joten se vaatii myös muilta täytteiltä tukea. Piparjuurikin sopisi porokakun mausteeksi oikein mainiosti. Ehkäpä kokeilen sitä seuraavalla kerralla!

n. 10 annosta

n. 13 siivua paahtoleipää
200 g kermaviiliä
200 g maustamatonta tuorejuustoa

porotäyte
2/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
100 g kylmäsavupororouhetta
1 pieni punainen suippopaprika
1 maustekurkku
1/3 ptt ruohosipulia
mustapippuria

kurkkutäyte
1/3 kermaviili-tuorejuustoseoksesta
1 pieni kurkku
1 dl hillosipuleita
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl juoksevaa hunajaa

kostutus
1 dl vettä
½ sitruunan mehu

kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus suolaa

koristeluun
poron kylmäsavupaistia
karhunvatukoita
puolukoita
tuoretta timjamia

Sekoita ensin isossa kulhossa tuorejuuston joukkoon kermaviili ja vatkaa seos vispilällä tasaiseksi. Siirrä seoksesta n. 1/3 eli 5 rkl seosta pieneen kulhoon. Sekoita kostutusliemen vesi ja puristettu sitruunamehu yhteen ja jätä odottamaan.

Porotäyte, iso kulho. Sekoita tuorejuusto-kermaviiliseoksen joukkoon vajaa pussillinen pororouhetta ja sekoita tasaiseksi. Hienonna paprika pieniksi kuutioiksi ja mikäli silppu on kovin kosteaa, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Hienonna maustekurkku pieniksi kuutioiksi ja valuta sekä kuivaa kuutioit kunnolla, ettei täyte kostu liikaa. Hienonna ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset porotahnan joukkoon. Mausta reilulla pippurilla ja lisää tarvittaessa ripaus sokeria makua taittamaan. Suolaa ei tarvitse lisätä.

Voileipäkakun reunoja voi koristella yrteillä. Itse pidän hennosta koritelusta.
Kakun vasen reuna otti osumaa valmiina koristellessa eikä pinta enää tasoittunut kauniiksi.

Kurkkutäyte, pieni kulho. Raasta pieni kurkku karkeaksi raasteeksi ja jätä siivilään valumaan. Painele kurkkuraasteesta ylimääräiset nesteet pois. Sekoita kuiva kurkkuraaste kermaviili-tuorejuustoseokseen. Hienonna hillosipulit pieneksi silpuksi ja sekoita täytteeseen. Mausta lorauksella hunajaa, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita.

Leikkaa 12 leipäsiivun reunat pois ohuelti. Vuoraa 1.5l pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla niin, että kelmua roikkuu reilusti vuoan reunojen ulkopuolella. Asettele pohjalle kolme viipaletta leipää ja tarvittaessa tiivistä lisäämällä ohut suikale leipää, jos pohja ei peity. Kostuta kevyesti kauttaaltaan sitruunavedellä. Levitä päälle puolet porotäytteestä. Levitä päälle kolme palaa leipää, tiivistä tarvittaessa pienellä siivulla leipää, kostuta ja levitä päälle koko kurkkutäyte. Peitä täyte leivillä, tiivistä ja kostuta. Levitä päälle loput porotäytteestä. Levitä päälle peittävä, kakun pohjaksi tuleva kerros leipää ja tee tarvittaessa lisäpala. Kostuta hyvin kevyesti. Nosta tuorekelmut kauttaaltaan kakun päälle ja kääri kakku tiiviisti kelmuun. Laita jääkaappiin maustumaan kevyen painon alle mieluiten yön yli, mutta muutama tuntikin riittää.

Kuorrutuksen levittämisessä hyvä apu on
pienikokoinen palettiveitsi

Kuorruta kakku. Notkista tuorejuusto kulhossa ja lisää joukkoon lusikallinen tai pari ranskankermaa, että saat helposti levittyvän massan. Mausta suolalla. Poista kakku kelmuista ja kumoa tarjoiluvadille. Levitä kuorrute pienellä palettiveitsellä tai veitsellä kauttaaltaan kakun päälle, tee mahdollisimman tasainen pinta. Koristele kakku poroleikkeleruusukkeilla, tuoreilla karhunvatukoilla ja puolukoilla sekä timjaminoksilla mielesi mukaan. Anna jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Leikkaa kakku sahalaitaveitsellä tarjoillessa.


Voi kuinka hyvää porovoikkari olikaan! Kokonaisen pororouhepussinkin tähän olisi voinut käyttää, mutta silloin vaarana on hieman liian suolainen lopputulos. Tuoreen sipulin sijaan laitoin hillosipulia, koska tekeytyessään tuore sipuli muuttuu melko pistävän makuiseksi ja hallitsevaksi. Lisäksi hillosipulin kevyt etikkaisuus sopii hyvin suolaisen poron voimakkuutta taittamaan. Tykkään tehdä tällä tyylillä täytteet, että ensin pikkukipossa pohja sekaisin, sitten eri kipoissa makuaineet mukaan. Myöskin tulee hyvä määrä täytettä yhteen leipävuokaan kasatessa. Koristelun suhteen olen minimalismin ystävä ja pidän hennosta, herkästä koristelusta enkä halua peittää koko kakun pintaa koristeilla. Tämä voileipäkakku on "miun näköinen" ja pidän sitä oikein onnistuneena. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 27.11.2021