Jäälauttaleivos

Jäälauttaleivokset ovat saaneet nimensä marengista, joka halkeilee kuin jäälautta.

Erityisen hyvin talven ajan kahvipöytään sopivat oheisella reseptillä valmistuvat jäälauttaleivokset. Ohje on jo vanha, mutta aina niin maistuva. Hieman rapean ja sitkeän keksipohjan päälle on ripoteltu antelias määrä maitosuklaarouhetta, joka sulaa uunissa ihanasti ja pinnalla on jäälauttoja muistuttava rapea kevyt, mutta makea marenki. Monta eri koostumusta ja makua tuovat pieneen suupalaan mukavasti yllätyksellisyyttä.

Leivospalat kannattaa leikata melko pieniksi, sillä ne ovat melkoisen makeita. Ja ainahan halutessaan niitä voi napsia tarjoiluvadilta useamman, mikäli yksi ei riitä. Tämäkin resepti on päässyt taas käyttööni vuosien unholan jälkeen. Kannattaa kokeilla!

40 pientä leivosta

pohja
200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kananmunan keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

taikinan päälle
150-200 g maitosuklaata

marenki
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Erottele keltuaiset ja valkuaiset, lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon. Lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhoja apuna käyttäen leivinpaperoidulle uunipellille. Rouhi suklaa ja levitä tasaisesti taikinan päälle, painele suklaa taikinaan kiinni. Vatkaa valkuaiset puhtailla vispilänterillä kuohkeaksi valkeaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. Valmiista marengista ei erotu sokerikiteet ja se on muuttunut kauniin kiiltäväksi. Levitä marenki suklaapintaisen taikinan päälle ja levitä palettiveitsellä tai lusikalla varovasti, ettei suklaa irtoa marengin joukkoon. Paista 175-asteisesssa uunissa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa hyvin pieniksi annospaloiksi. Tarjoile jäähtyneenä.

Nam! Keksipohja on todella maukas, suklaa tuo siihen kivaa makua ja marenki mukavaa rapeutta, samalla ollen viimeinen silaus leivokselle. Uunipellillisestä saa helposti leikattua 40 pientä leivospalaa, joten tämä on riittoisaa tarjottavaa isommallekin porukalle. Itse tykkään käyttää Fazerin sinistä leivonnassa, mutta halutessaan tähän voisi kokeilla vaikkapa tummaa suklaata, joka toisi aavistuksen karvautta makeaan lopputulokseen. Miksei myös joku makusuklaa voisi toimia, kuten minttusuklaa.

Kuvassa näkyvän leivoksen on leiponut leivontakurssilaiseni, sillä olen kadottanut kaikki omat kuvani oheisesta leivonnaisesta.

Resepti on julkaistu 12.11.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Harissakana-hummusvoileipäkakku

Voileipäkakusta löytyy harissalla maustettu nyhtökanatäyte ja hummustäyte, nam!

Rakastan voileipäkakkuja ja useilla leivontakursseillanikin sellaisia pääsee tekemään. Tätä kyseistä kakkua tehtiin sitruksisella leivontakurssilla ja kakku oli niin hyvää, että hieman muokattuna tein sitä jonkun ajan kuluttua kotonakin. Tämä on siis reseptiversio 2.0 tästä kokeilusta. Voileipäkakussa valmis nyhtökana saa makua aavistuksen tulisesta ja mausteisesta, mutta hyvin herkullisesta harissatahnasta. Harissalla makuun saa pienen välimerellisen vivahteen ja kun kakkuun makupariksi tulee tahinilla eli seesaminsiementahnalla maustettu hummustäyte, on toimiva makuyhdistelmä valmis. Samaa hummusta voi käyttää hieman notkistettuna kuorruttamiseen, mutta yhtä hyvältä se maistuu ranskankermalla notkitetulla tuorejuustolla kuorrutettuna – olen kokeillut myös niin. Kun käyttää hummusta kuorruttamiseen, niin ei tule hävikkiä. Samoin sain optimoitua tässä parin ranskankermapurkin käytön - ei tule hukkaa tästäkään ja jää turhaan purkinpohjia pyörimään jääkaappiin. Harissatahnaa myy esim. Baba Foods -tuotemerkki ihan marketeissa muutamalla eurolla ja samasta purkista riittää niin voileipäkakkuun tai pariin kuin vaikkapa linssikeittoon. Linssikeitto kannattaa maustaa harissalla, tulee ihanaa!

10 annosta / 1,5 l leipävuokaan

n. 15 paahtoleipäviipaletta
1 sitruunan mehu
tilkka vettä

harissakanatäyte
300 g naturel nyhtökanaa (esim. Pouttu)
2 maustekurkkua
250 g ranskankermaa
1–2 rkl harissatahnaa
1 sitruunan kuori
1 rkl tuoretta timjamia (1 tl kuivattua)
suolaa
mustapippuria

hummustäyte
1 prk kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1–2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl oliiviöljyä
vajaa 1 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
100 g ranskankermaa

kuorrutus
1/3 hummuksesta
50 g ranskankermaa
ripaus suolaa
mustapippuria

koristelu
sitruunaviipaleita
kalamata-oliiveja
kurkkua
rucolaa tai yrttejä
pinjansiemeniä
mustapippuria rouhittuna

Valmista harissakanatäyte. Pilko nyhtökana pieneksi silpuksi ja laita kulhoon. Pilko maustekurkut pienen pieneksi kuutioksi ja sekoita kanan joukkoon. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Lisää täytteeseen ranskankerma ja mausta seos harissalla makusi mukaan (aloita ensin vajaalla ruokalusikallisella, lisää maun mukaan) sekä raastetulla sitruunan kuorella ja timjamilla. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Valmis kanatäyte saa olla aavistuksen tulista, sillä maku laimenee muiden voileipäkakun ainesten kanssa. Jätä odottamaan.

Valmista hummus. Valuta ja huuhtele kikherneet, kaada ne monitoimikoneen tai blenderin kulhoon. Kuori ja pilko rouheasti valkosipulinkynnet, lisää kikherneiden joukkoon. Mittaa päälle tahini. Purista raastetusta sitruunasta mehu ja kaada lähes kaikki joukkoon. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Aja hummus sametinpehmeäksi tahnaksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tässä vaiheessa hummus saa olla tiivistä. Sekoita viimeiseksi joukkoon ranskankerma ja sekoita ainekset juuri ja juuri sekaisin. Mittaa hummuksesta 1/3 pieneen kulhoon kuorrutusta varten.

Valmista kuorrutus. Sekoita hummuksen joukkoon nokare ranskankermaa, jolloin siitä tulee helpommin levitettävää. Mausta seos tarvittaessa lisäämällä hieman suolaa ja pippuria. Jätä odottamaan.

Kokoa kakku. Vuoraa 1,5 l vetoinen leipävuoka tuorekelmulla. Leikkaa 12 leipäpalasta hyvin ohuelti kova reuna pois samalla paloja tasoittaen. Lado vuoan pohjalle tiivis kerros leipiä. Purista sitruunasta mehu ja laimenna sitä tilkalla vettä niin, että nestettä on yhteensä 1,5 dl. Kostuta leipäsiivut kevyesti sitruunamehulla. Kaada päälle puolet harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado päälle seuraava kerros leipiä, tilkitse mahdolliset raot pienillä leipäsuiroilla ja kostuta ne kevyesti sitruunavedellä, kaada päälle täytteeksi tuleva hummus, tasoita pinta. Lado seuraava kerros leipiä ja tee tarvittaessa täyttöpaloja, kostuta leivät. Kaada päälle loput harissakanatäytteestä ja tasoita pinta. Lado viimeinen kerros leipiä päälle, joista tulee lopulta kakun pinta. Täytä mahdollinen kolo leivillä. Kääri tuorekelmu tiukasta vuoan ympärille ja jätä voileipäkakku makuuntumaan jääkaappiin kevyen painon alle mieluiten yön yli tai vähintään muutamaksi tunniksi.

Kuorruta voileipäkakku. Notkista hummus-ranskankermaseos ja levitä se pienellä palettiveitsellä tai nuolijalla kauttaaltaan kumotun kakun päälle. Tee halutessasi pintaan koristekuvio. Koristele pinta pestystä sitruunasta leikatuilla pienillä sitruunaviipaleilla, kurkkukoristeilla, kalamata-oliiveilla, pinjansiemenillä ja yrteillä tai rucolalla. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Anna makuuntua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Nam! Oli niin hyvää. Kannattaa laittaa harissaa reilusti, sillä kakun muut maut ja leivät imevät osan täytteen tulisuudesta. Pieni potku siis saa tulla kakkuun. Mie tykkään, että voileipäkakun täytteet on naputettu mahdollisimman pieneksi kuutioksi ja tässäkin kannattaa nähdä se vaiva niin kanan pilkkomisessa kuin maustekurkkujen silppuamisessa pieniksi silpuiksi, lopputulos palkitsee. Kartan yleensä sosemasia täytteitä voileipäkakuissa - esim. kinkkuvoileipäkakussa en ikinä ajaisi kinkkutäytettä soseeksi - mutta hummus ja muut vastaavat tahnat tuovat ainoan poikkeuksen. Samalla tahnalla voi sitten kuorruttaa kakkua, niin saa kätevästi käytettyä koko satsin. 

Vinkki: Halutessaan voisi tehdä kuorrutteen 200g maustamattomasta tuorejuustosta, johon lisää n. 50g ranskankermaa notkistamaan. Seoksen voi maustaa vaikka raastetulla valkosipulilla suolan ja pippurin lisäksi, niin se ei jää liian valjuksi täytteen rinnalla. Tuorejuustokuorrutteella kakusta tulee valkoinen, kun tämä hummuspintainen kakkunen on vähän kellertävämpi.

Resepti on julkaistu 2.4. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vironperän kakku

Vironperän kakku eli Kyllikki Virolaisen nimikkokakku

Kahvikakut ovat usein sellaisia, joita tulee leivottua, kun tekee mieli jotain nopeaa herkkua tai pitää viedä jonnekin jotain kahvileipää. Kahvikakut valmistuvat verrattain nopeasti ja helposti ja valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkia ohjeita ehdi elämänsä aikana edes kokeilemaankaan. Tämä kakku on Suomen entisen pääministeri Johannes Virolaisen puolison, Kyllikki Virolaisen, kakkuresepti. Resepti on jo vanha, mutta itse päädyin kokeilemaan "vasta äskettäin" tätä. Kakku ei ole suotta kahvikakkujen klassikkoja. Minulla oli tänä keväänä kansalaisopistolla kahvikakkukurssikin, resepti saattoi olla kurssivihkosessa, mutta mielestäni emme tätä oppilaiden kanssa kuitenkaan leiponeet. Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. On herkullista!

1,5 l kahvikakkuvuokaan

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
150 g voita sulatettuna
1 dl omenasosetta

Sekoita ainekset keskenään järjestyksessä isolla lusikalla sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1.5 l kahvikakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilmalla 150c) uunissa alatasolla n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei jää tikkuun jälkiä. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele halutessasi pinta tomusokerilla. 

Klassikkokakku! Tosin leivoin tätä vihdoin ja viimein joskus viime vuonna, kun harvemmin miulla on jääkaapissa omenoita allergiani takia. Hyvin voi käyttää myös kaupan valmista omenasosetta - sokeriton omenasose on ihan hyvä valinta, mutta voi olla myös hillomaisempaa. Jos sose on kovin sokerista, voi tiputtaa hieman reseptin muuta sokerimäärää. Erityisen helppo tähän on käyttää kaikki jämäomenasoseet, jos sellaisia tuppaa jäämään jääkaappiin tai kellarin perälle.

Suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

 

Retroherkku, suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

Tämä resepti on vanha löytö, ehkä alunperin mummoni reseptien joukosta. Tällä leivottiin joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran leivontakurssilla, kun resepti kuulosti hauskalta ja kokeilemisen arvoiselta - ehkä joskus vuonna 2020-2021 kaudella oli tämä kyseinen kurssi. Sen jälkeen ohje on odottanut vuosia blogin luonnoksissakin, että saisin aikaisiksi julkaista sen. Mutta nyt, vihdoin on tämän aika päästä esiin! Suudelman sijaiset on ihana herkkuleivonnainen, hieman juhlavakin tarjottava. Pohja on oikein maistuva, mutta erikoisen ihanan tästä tekee kahville maistuva täytevaahto. Mikäli siis pidät kahvista, niin tämä resepti on sinulle!

vajaa uunipellillinen / reunavuoka

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja (glut. jauhoseos tai perunajauho)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

kahvivaahto
6 liivatelehteä
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
¾ dl sokeria
4 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

kostutus
1-2 dl kylmää kahvia

pinnalle
suklaahippuja

Valmista pohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet munavaahtoon varovasti nuolijalla nostellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille (reunavuokaan) ja paista 225-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä pellillä.

Valmista kahvivaahto. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Liuota vedestä kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet kuuman kahvin joukkoon (1 dl vettä + n. 1 rkl pikakahvijauhetta tai 1 kkp kahvia + 3 mitallista kahvijauhetta, josta otetaan 1 dl). Vaahdota munat sokeri, vaahdota toisessa kulhossa kuohukerma ja mausta se vaniljalla. Yhdistä liivatekahviseos munavaahtoon, nostele joukkoon kermavaahto.

Kokoa leivos. Kostuta torttulevy kahvilla ja levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi kahvivaahto. Ripottele päälle raastettu tai rouhittu suklaa. Anna hyytyä hetki jääkaapissa ja leikkaa neliöiksi ennen tarjoilua.

Vinkki: Kannattaa paistaa leivospohja hieman uunipeltiä pienemmässä vuoassa, jolloin taikinapohjasta tulee sopivan paksuinen ja myös kahvivaahtokerros on paksumpi. Kaikkein helpointa on käyttää paistamiseen sekä täytteen lisäämiseen reunavuokaa, jolloin saa säädettyä sekä koon sopivaksi että se tukee leivosta sen hyytyessä. Mikäli leivot tämän uunipellillä ja haluat siitä koko pellin kokoisen, niin uunipellille taikina kannattaa tehdä 1,5x mukaisena ja täytekin kannattaa tehdä silloin 1,5x kokoisena. Pohjan voi leipoa gluteenittomista jauhoista, esim. Semper Fin mix tai ihan vain perunajauhoista.

Resepti: Anttilan ohjelehtinen ehkä 1990-luvun alusta

Tämä on ihana! Pidän kahvista, pidän kahvinmakuisista leivonnaisista ja tämä on siihen tarkoitukseen oikein sopiva. Jos ei erikseen halua keittää vahvaa kahvia, leivontakursseilla me vahvistetaan aamukahvilta ylijäänyttä kahvia pikakahvijauheella - usein tulee keitettyä joku kupillinen ylimääräistä ja toisaalta jos tietää, että tehdään kahvijuttuja, niin erityisesti silloin. Pikakahvijauhe on melkein kahvileivonnaisissa järkevin vaihtoehto - kuumaan veteen sekoitettuna saa nopeasti valmista ja vahvuutta on helppo säätää tarpeen mukaan. Lisäksi pikakahvijauhetta voi käyttää sellaisenaan maustamaan vaikkapa kakkutaikinaa.

Broileritaskut

Broileritaskut ovat sämpylätaikinaleivonnaisia, jotka täytetään mehevällä broileritäytteellä

Tämä broileritaskujen resepti on ollut luotto-ohjeeni jo vuosikausien ajan, olemme tällä leiponeet useilla leivontakursseillakin ja vähän täytettä aina tuunanneet tarpeen mukaan. Jujuna reseptissä on se, että taikina leivotaan pitkäksi levyksi, joka halkaistaan pitkittäin kahdeksi levyksi ja levyjen keskelle tehdään täytteestä suiro, jonka jälkeen reunat käännetään päälle. Taikinakäärö leikataan pieniksi paloiksi ja täyte näkyy aavistuksen verran leikkauspinnoilta. Oikein hauska tarjottava vaikkapa juhlissa tai illanistujaisissa! Ja tästä tulee kerralla paljon tarjottavaa.

n. 30-40 annospalaa

taikina
5 dl vettä tai maitoa
1½ dl ruisrouhetta
2 dl mannaryynejä
75 g tuorehiivaa
11 dl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
¾ dl siirappia
50 g huoneenlämpöistä voita (tai ½ dl rypsiöljyä)

täyte
n. 130 g tuorejuustoa (valkosipuli / yrtit / paprika-chili)
n. 130 g paprikaa pieninä kuutioina
n. 130 g purjosipulia pieneksi pilkottuna
1 prk ananasmurskaa valutettuna
n. 250 g kypsää broileria, esim. vuolu fajitas
1 tl currya
½ tl chilijauhetta
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa

voiteluun
1 kananmuna

Kaada puolet taikinan vesimäärästä (tai maidosta) kulhoon, lisää mannaryynit ja ruisrouheet ja anna turvota n. 15 minuuttia. Liota hiiva loppuun veteen. Yhdistä kaikki loput aineet manna-ruisrouheseoksen joukkoon. Alusta taikinaksi ja anna taikinan levätä n. 15 minuuttia.

Sekoita täytteen aineet, maistele ja mausta tarvittaessa lisää. Täytteen ainekset kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieneksi silpuksi, silloin lopputulos on onnistunein. Kaulitse taikina 4mm paksuiseksi ja 24cm levyiseksi suorakaiteeksi. Leikkaa pituussuunnassa taikinalevy kahtia. Voitele taikinan alareunat kananmunalla. Levitä täyte nauhaksi keskelle taikinalevyä. Taita ensin ylä- ja sitten alareunat täytteen päälle. Nipistä kiinni ja käännä rulla niin, että liitoskohta jää alle. Leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi, nosta palat pellille - huomioi, että palat kohoavat, joten älä leikkaa liian leveitä paloja taikinasta. Kohota taskut, voitele kananmunalla, ripottele juustoraastetta päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes taskut ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. 

Kaikkein hankalinta minulle on niinkin tarkat määreet, kuin 130 g täytettä per laatu. Ihan hyvin voi laittaa 150g, jolloin vaikkapa tuorejuustosta se tekee 3/4 osaa 200 g purkista. Tai pieni paprika, pätkä purjosipulia. Ihan älyttömän isoa määrää täytettä ei kuitenkaan kannata tehdä, koska muuten se ei pysy taskujen sisällä. Tuorejuustona oma suosikki on valkosipuli, mutta muutkin sopivat. Samoin täytteeseen voi käyttää pelkkiä kasviksia, vaihtaa broilerin kalkkunaan, lihaan tai loheen, miksei katkarapuun tai tonnikalaankin. Lisäksi täytteeseen sopisi hyvin myös erilaiset juustot. Jos käyttää vaikka aurajuustoa, niin silloin kannattaa valita maustamaton tuorejuusto.

Vihikset uunissa

Vihis eli vihannespiirakka eli lihapiirakan kasvisversio on ihana herkku
ja valmistuu vaivattomasti uunissa

Vihikset eli vihapiirakat eli vihannespiirakat ovat kasvisversio kaikille tutuista lihapiirakoista. Nämä eivät ole suoraan kuitenkaan vegaanisia, mutta vinkkiosiosta löytyy tietoa, kuinka veganisoida resepti. Uunissa paistetut liha- tai vihapiirakat ovat uppopaistettuja sisaruksiaan helpompi valmistaa ja ehkä aavistuksen terveellisempiäkin. Näitä herkkuja jos tekee, niin kerralla kannattaa tehdä enemmän ja vaikka pakastaa loput - tai pitää vihisbileet ystävien kanssa. Tämäkin resepti on arkistojen aarre jostain viime vuosikymmeneltä ja olemme näitä leiponeet myös joillain leivontakursseillanikin vuosien saatossa.

n. 15 kappaletta

taikina
3 dl maitoa
60 g tuorehiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
n. 250 g kasviksia (eli pala kaalia, 1-2 porkkanaa, 1 sipuli)
n. 1½ dl kypsää pitkäjyväistä riisiä (raakana n. ¾ dl)
n. 1 rkl siirappia
meiramia
suolaa
mustapippuria

ummistamiseen kananmunaa
voiteluun voisulaa

Valmista taikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sekoita. Lisää suola, sokeri ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen joukkoon jauhoja, alustamisen lopussa lisää joukkoon huoneenlämpöisen tai sulatettu voi. Lisää jauhoja, kunnes taikina on tasaisen kimmoisaa ja sitkeää, mutta vältä liikojen jauhojen lisäämistä, ettei taikinasta tulee kovaa. Anna taikinan kohota n. 20 minuuttia. Jaa kohonnut taikina n. 15 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Mitä isompi pallo, sitä isompi vihis. Kohota pallot uudelleen.

Valmista täyte. Raasta kaali, kuori ja raasta porkkanat, kuori ja hienonna sipuli. Paista öljytilkassa pehmeäksi. Keitä riisi tai käytä ylijäämäriisiä. Sekoita kasvisseos ja riisi, mausta ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Täytteessä saa olla reilusti makua.

Valmista vihikset. Taputtele tai kaulitse pallot läkkäröiksi. Levitä puolikkaalle läkkärälle täytettä ja voitele reuna kananmunalla. Nosta toinen reuna päälle, painele kiinni kunnolla esim. haarukan avulla. Kohota uudelleen. Kypsennä uunissa 200-220 asteessa keskitasolla n. 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin. Voitele kypsät vihikset sulatetulla voilla ja anna niiden vetäytyä hetki ennen tarjoilua. 

Halutessaan tarjoillessa voi käyttää lisukkeena esim. kurkkusalaattia, ketsuppia, sinappia ja majoneesia. Myös paahdettu sipulirouhe on hyvää. Minusta vihikset maistuvat hyviltä ihan sellaisinaan.

Vinkki: Ruokaisuutta vihiksiin saa käyttämällä täytteessä lisänä kasviproteiinia, kuten härkistä tai soijarouhetta. Reseptin voi veganisoida käyttämällä taikinaan vettä tai kasvijuomaa, kananmunan voi jättää kokonaan pois ja voin tilalle valitaan maidoton margariini, kuten Eleplant. Ummistaminen onnistuu hyvin vedelläkin.

Voit valmistaa samalla reseptillä myös uunilihapiirakoita, kun vaihdat täytteen kasvikset jauhelihaan. Silloin voi jättää pois meiramin. Herkkulihikset voi täyttää tarjoillessa vielä nakeilla muiden edellä mainittujen lisukkeiden kera. Kerran teinkin näin maalla, olikohan joku juhannus? Kuvakin lie jossain.

Niin hyvää! Voisulalla voitelu paistamisen jälkeen tekee sen syntisen hieman rapean voisen kuoren, jolloin tämä muistuttaa lähes uppopaistetun vihiksen identtistä sisarusta. Täytteessä tykkään sekoittaa kaaliin mm. porkkanaa ja sipulia, mutta voihan siihen laittaa mitä ikinä haluaa. Liikaa ei kannata täytettä laittaa yhdelle piirakalle, ettei se rupea irvistämään uunissa. Olen tehnyt näitä uunipiirakoita lihaversionakin ja hyvää on nekin. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä testannut!

Feta-kasvispiirakka (pellillinen)

Herkullinen feta-kasvispiirakka maistuu takuuvarmasti kaikille

Rakastan suolaisia piirakoita ja niitä on tullut veivattua vuosien saatossa jos monenmoisia. Niitä on usein leivontakurssieni resepteissä mukana ja onpas ollut kerran yksi kurssi ihan pelkkiin piirakoihin (suolaisiin ja makeisiin) keskittyen. Tämä resepti on myös arkistojen aarre vuosien takaa. Ihanan maukas piirakkapohja saa ylleen runsaasti kasviksia ja fetaa. Päälle vielä kerros munamaitoa ja eikun uuniin. Tämmöinen peltipiirakka on kätevä valmistaa myös juhliin tai illanistujaisiin - saa nopeasti valmista ja ruokkii helposti isommankin porukan. Piirakka kestää niin jääkaapituksen kuin pakastimen.

uunipellillinen, n. 40 pientä palaa tai 20 suurta

pohja
2 dl perunahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
200 g voita
2 dl vettä

täyte
400 g parsakaalin nuppuja
2-3 sipulia
2 paprikaa
200 g fetajuustoa
2-3 tl kuivattua basilikaa

munamaito
6 dl maitoa
6 kananmunaa
1 tl suolaa
mustapippuria
4 dl juustoraastetta (200 g, esim. emmental)

Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi tai sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota jääkaapissa 15 minuuttia. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paloittele tuore parsakaali keitä nuput melkein kypsäksi (3-5 min) ja valuta tai höyrytä ne napakan kypsiksi. Jos käytät pakasteparsakaalia, anna nuppujen sulaa. Hienonna sipulit, suikaloi paprikat, kuutioi fetajuusto tai käytä valutettuja valmiskuutioita.

Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina leivinpaperille ja kaulitse tai taputtele taikina tasaisesti pellille jauhojen avulla, levitä taikinaa myös pannun reunoille asti. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 10 minuuttia tai kunnes taikinan pinta muuttuu mattamaiseksi.

Sekoita maidon joukkoon kananmunat ja suola, mausta pippurilla. Levitä esipaistetun taikinan päälle tasaisesti parsakaalit, sipulit, paprikat, fetat ja ripottele pinnalle basilikaa. Kaada päälle munamaito ja ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-35 minuuttia eli kunnes piirakka on saanut väriä ja munamaito on hyytynyt. Jäähdytä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa annospaloiksi. 

Vinkki: Voit käyttää munamaitoon myös kermaa, ruokakermaa, kermaviiliä tai näiden sekoituksia. Voit lisätä täytteeseen myös kypsää kanaa, kuten vuolukanaa tai kinkkusuikaleita. Myös lohi sopinee. Mikäli leikkaat piirakan pieniksi paloiksi, saa siitä sopivia näppipaloja buffetpöytään. Mikäli piirakka tarjoillaan ruokaisana tarjottavana esim. salaatin kera, voi yhdestä pellillisestä leikata maun mukaan joko 12-24 isoa annospalaa. Yleensä omat peltipalat leikkaan siihen n. 20-25 palan kokoon, olipa käyttötarve mikä tahansa.

Tämä on kyllä yksi ehdottomia lemppareita! Perunahiutaleiden sijaan voi hyvin käyttää perunamuusijauhetta, jota saattaa olla helpommin tai edullisemminkin saatavilla. Muusijauhe onkin siitä jännä tuote, että käytän sitä aika paljon leivonnassa, mutta en tee siitä koskaan ruoan lisukemuussia. Näppärä tuote, kannattaa kokeilla! Käytän yleensä leivonnassa mustaleima-emmentalia tai vähintään punaleimaista, jotta lopputuloskin on maistuva. Piirakan voi hyvin tehdä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa, kevyt lämmitys ennen tarjoilua kannattaa. Parasta se on kuitenkin juuri uunituoreena, kuten kaikki muutkin leivonnaiset. Suosittelen kokeilemaan, herkullista!

Vuohenjuustopiirakka (gluteeniton)

Ihana gluteeniton ja maukas piirakkapohja saa ylleen ylellisen vuohenjuustotäytteen. Paistamisen jälkeen piirakka koristellaan vielä viinirypäleillä ja hunajalla. Herkullista!

Tämä ihana luontaisesti gluteeniton suolaisenmakea piirakka on myöskin muisto jo vuosien takaa, olemme tällä leiponeet ainakin pari kertaa leivontakursseillani. Joskus tähän vaihdettiin "tavallinen" piirakkapohja tilalle ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, tuo täyte on todella hyvää. Ja koristeluun käytetty viinirypäle-hunaja on kiva lisä, joka raikastaa ja tuo hapokkuutta kermaiseen piirakkaan. 

8-10 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

pohja
125 g pekaanipähkinöitä
125 g cashewpähkinöitä
100 g pehmeitä taateleita
½ tl suolaa
n. 1 rkl vettä

täyte
200g vuohenjuustoa (kittipintainen)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g pippurituorejuustoa
3 kananmunaa
1 tl sokeria tai hunajaa

lisäksi
n. 250 g tummia viinirypäleitä
n. 250 g vaaleita viinirypäleitä
rucolaa

hunajaa

mustapippuria  

Valmista pohja. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Voitele reunat. Mittaa pähkinät, taatelit ja suola monitoimikoneen kulhoon, hienonna. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Valmista täyte. Paloittele vuohenjuusto monitoimikoneen kulhoon, lisää tuorejuustot, kananmunat ja sokeri tai hunaja. Soseuta sileäksi tahnaksi. Ota pähkinäpohja jääkaapista ja levitä täyte pohjan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla n. 30 minuuttia tai kunnes kakku on hyytynyt myös keskeltä. Kakku saa tummua kauniisti pinnalta. Jäähdytä.

Leikkaa rypäleet pieniksi paloiksi. Hienonna osa rucolan lehdistä ja jätä osa koristeeksi. Sekoita rypäleet ja rucola salaatiksi. Koristele jäähtynyt kakku rypälesalaatilla ja rucolan lehdillä. Valuta halutessasi pinnalle hunajaa (kuten kuvassa).

Tämä on täytteen osalta yksi lemppareitani! Harmi kun en muista, että mikä se pohja oli, joka tähän tuli kerran vaihdettua tilalle. Se ei ollut ihan perinteinen piirakkataikina sekään, mutta sisälsi kuitenkin gluteenia. Hyvää on siis tämä alkuperäinenkin, ja mikä parasta, se on gluteeniton. Mutta jos ei ole tarpeen tehdä gluteenitonta tai tuo tuntuu vaivalloiselta, vaihda johonkin muuhun mieleiseen. Täyte on todella hyvää sellaisenaan, siihen ei tarvitse muutoksia.

Fetaufot

 

Perunainen ufotaikina saa täytteekseen maukasta aurinkokuivatusta tomaatista, fetasta ja timjamista tehtyä täytettä. Nam!

Minulla oli mahdollisuus testata Rootyn uutta perunamuusijauhetta ja kokeilla siitä jotakin - muusia, ruokaa tai leivontaa. Valitsin luonnollisesti leivonnan ja mielessäni olikin heti pari reseptiä, joita kokeilla. Ensimmäinen ajatus oli tuunatut vatruskat ja toinen oli tämmöiset ufot, kyllä jotka nekin muistuttavat vähän vatruskoita. Rootyn perunamuusijauhe on maultaan hyvin perunainen ja aito, joten kuoresta tuli todella maukas. Leivontakursseillani tulee jonkun verran käytettyä perunamuusijauheita leivonnaisissa, kuten vaikkapa piirakkataikinoissa. Tätäkin reseptiä oppilaani pääsevät kokeilemaan huhtikuun lopussa olevalla helppojen kotileivonnaisten kurssilla.

24 kappaletta

taikina
1pss perunamuusijauhetta (*Rooty)
4 dl vettä
1 dl kylmää maitoa
1 tl suolaa
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
200 g fetajuustoa
70 g aurinkokuivattuja tomaattikuutioita
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria

voiteluun
1 kananmuna

Valmista taikina. Kiehauta vesi kattilassa, lisää kylmä maito ja suola. Sekoita perunamuusijauhe joukkoon. Anna turvota minuutin ajan. Sekoita joukkoon pehmeä, huoneenlämpöinen voi sekä jauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa, ettei taikina sitkisty. Anna jäähtyä, mikäli taikina on kuumaa. Valmista sillä välin täyte.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto haarukalla kulhossa. Nostele aurinkokuivattuja tomaattikuutioita öljyliemestä haarukalla fetan joukkoon, valuta enin öljy pois. Mausta seos reilulla tuoreella timjamilla. Sekoita tasaiseksi täytteeksi haarukalla.

Valmista ufot. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi isoksi levyksi. Ota taikinasta lasilla painaen 48 kappaletta taikinakiekkoja, kaulitse taikinaa tarvittaessa uudelleen, vältä vaivaamista, ettei taikina sitkisty. Lusikoi täyte tasaisesti 24 kiekolle pieniksi keoiksi. Nosta loput taikinakiekot kuoriksi, painele reunat sormilla kiinni. Painele haarukalla reunat kunnolla yhteen. Voitele pinta kananmunalla. Paista kiertoilmalla 175-asteisessa uunissa (tasalämpö 200c) n. 20 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja pohja saanut väriä. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Fetaufotaikina kaulittuna ja leikattuna, täyte jaettuna puolelle ufoista

Nam! Oli kyllä hyviä! Taikina on vähän vatruskatyyppinen ja täyte sopi hyvin pääsiäiseen, jolloin näitä perheelleni leivoin. Pidän erittäin paljon fetan ja aurinkokuivatun tomaatin yhdistelmästä, tuore timjami tuo siihen mukavaa syvyyttä. Halutessaan voisi laittaa myös vaikkapa basilikaa silputtuna. Aloituskuvassa on kananmunalla voitelemattomia ufoja, mutta suosittelen tosiaan voitelemaan pinnan, niin siitä tulee mukavan kiiltävä ja kaunis. Toinen vaihtoehto minulla oli voidella ne voisulalla paiston jälkeen, kuten vatruskoissa, mutta rasvaa en välttämättä halunnut tähän enää lisätä.

*Perunamuusijauhe on saatu näytteenä Rootylta

Timjamiskonssit

Timjami maustaa pikaleipäset

Skonssi tai teeleipä, rakkaalla pikkusuolaisella on monta nimeä. Nämä pienet leipäset valmistuvat alta aikayksikön ja ovat todella herkullisia vaikkapa iltapalana tai keiton lisukkeena. Tykkään laittaa teeleipätaikinoihin juustoa, näissä on yhtä suosikkiani eli mozzarella-emmantalia, mutta vaikkapa mustaleima-emmentalista saisi vielä maukkaamman. Timjami tai rosmariini sopii hyvin leipätaikinoihin, mutta myös perinteisemmät leipämausteet, kuten anis tai fenkoli.

8 palaa

2½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2½ dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
1 tl timjamia
1 dl mozzarella-emmentalraastetta
½ dl öljyä
2 dl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet, suola, timjami ja juustoraaste. Lisää nopeasti öljy ja maito. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista. Jaa taikina kahdeksi keoksi pellille leivinpaperin päälle. Ripottele taikinan pinnalle vähän vehnäjauhoja ja taputtele jauhojen avulla taikina pyöreiksi ohuiksi n. 20cm levyiksi. Jaa taikinapyörällä levyt neljään osaan. Paista uunissa keskitasolla tai hieman alempana n. 10 minuuttia tai kunnes skonssit ovat saaneet kauniin kullanruskean värin. Tarjoa skonssit eli teeleivät lämpiminä tuorejuuston tai maukkaan levitteen kanssa.

Nyt löytyi taas arkiston aarre, joka kuvan leiman perusteella on jäänyt aikanaan bloggaamatta. Resepti on ollut mukana ainakin syksyn 2019 suolaisen leivonnan kurssillani. Nämä on kyllä niin hyviä ja valmistuvatkin nopeasti, kun kaapissa ei ole yhtään leipää tai on tarvis saada lämpimäisiä vaikkapa keiton tai salaatin kaveriksi.

Leikkelekakku

Suolainen leikkelekakku sisältää makuaineina mm. kinkkua, aurajuustoa ja paprikaa

Tämä vanha resepti on alunperin Snellmannin tuotantoa, ehkä 1990-luvulta ja olen sitä varioinut vuosien saatossa. Olen tällä reseptillä leiponut jo lapsuudessani ja joitain vuosia sitten löysin tuon käsinkirjoitetun reseptin omista arkistoistani, joten pitihän se muuttaa myös sähköiseen muotoon. Reseptillä on tullut sen jälkeen leivottua useamman kerran, oheinen kuva on viime kesältä, kun leivoin leikkelekakkua lomaillessani maalla. Myös kahvikakkukurssilaiseni pääsivät leipomaan makeiden kakkujen lisäksi suolaisia kahvikakkuja tänä keväänä ja nämä olivat myös heidän keskuudessaan tykättyjä reseptejä. Kannattaa kokeilla!

12 annosta

¾ dl perunasosejauhetta (2 dl valmista muussia)
1 ½ dl maitoa (ei lisätä, jos valmis muussi)
4 kananmunaa
100 g voita sulatettuna
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 dl paprikakuutioita (n. ½ paprika)
200 g ylikypsää saunapalvikinkkua/savukalkkunaa
½ kolmio aurajuustoa
1/3 ptt tuoretta ruohosipulia silputtuna
vuokaan voita ja korppujauhoja

Lämmitä 1 ½ dl maitoa mikrossa kuumaksi isossa kulhossa ja sekoita perunasosejauhe maidon joukkoon. Anna muussin jäähtyä ja sekoita joukkoon kananmunat, sulatettu ja jäähtynyt voisula ja 1 dl maitoa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kuutioi paprika pieniksi kuutioiksi, kuutioi myös saunapalvi tai savukalkkuna ja murusta aurajuusto sekä hienonna ruohosipuli pieneksi silpuksi. Sekoita kuivat aineet sekä muut täytteen ainekset taikinan joukkoon. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Lusikoi taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilma 150-160c) uunissa n. 1 tunti. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä. Säilytä leikkelekakku jääkaapissa.

Yllättävää ja herkullista! Kahvikakkuvuoassa paistettuna kakku todellakin hämää syöjäänsä, leikkauspinta paljastaa, ettei kyseessä olekaan tavallinen tiikerikakku vaan ihan jotain muuta. Perunamuusijauheen tai valmiin muussin ansiosta kakku on myös kuohkean pehmeä. Mie tykkään käyttää saunapalvikinkkua ja sitä usein onkin kaapissani. Juustoksi sopii kaikki maukkaat juustot, kuten feta, aura, cheddar tai vaikka mustaleima-emmental. Myös erilaiset tuoreyrtit sopivat kakun täytteeksi hyvin ja toisaalta ne tuovat myös mukavaa väripilkkua. Ihan hirveästi ei kannata oheisia määriä ylittää, ettei kakusta tule liian raskas, jolloin se ei jaksa kypsyä sisältä. Muutoin makuaineiksi voi valita kaikkea sitä, mistä itse pitää.

Leipäjuusto-puolukkapiirakka

Helpossa piirakassa maistuu puolukka ja leipäjuusto

Voileipäkakkukursseja on tullut pidettyä jo useampi vuosi ja koska suolaista syötävää on paljon, on kurssi kiva lopettaa kuitenkin jollain pienellä makealla. Niinpä kehittelin aikoinaan tämän leipäjuustoa sisältävän makean piirakan reseptin, jolloin se ainakin vähän pidemmän aasinsillan kautta osuu päivän teemaan. Ihana suomalaisuutta sykkivä herkku arkeen ja viikonloppuun! Tämäkin resepti on odottanut julkaisuvuoroaan jo vuosia, mutta laitan sen esiin nyt, kun tämän kevään voileipäkakkukurssi on pidetty. Ei paljastu ihan kaikki yllätykset.

12 palaa, 26 cm piirasvuoka

pohja
75 g voita
½ dl sokeria
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja (glut. vaalea jauhoseos)
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa

täyte
200 g Kainuun leipäjuustoa
200 g puolukoita
3 kananmunaa
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Valmista pohja. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna edelleen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne voi-sokerivaahtoon. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halk. 28 cm) jauhoja apuna käyttäen. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimalla tasolla 8-10 minuuttia.

Valmista täyte. Leikkaa leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Levitä puolet juustopaloista ja puolukoista piirasvuoan pohjalle. Vatkaa munat, kermaviili ja sokerit vispilällä keskenään. Valuta seos vuokaan. Ripottele päälle loput juustokuutiot ja puolukat. Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 30-35 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä. Paistoaika on pidempi, jos käytät pakastepuolukoita.

Jäähdytä haaleaksi ennen tarjoilua. Piirakan kaverina maistuu vaniljajäätelö tai –kastike, myös kinuski on sopiva lisuke puolukalle ja leipäjuustolle.

Herkullista, hyvää. Leipäjuusto sopii hyvin suolaiseen ja makeaan leivontaan, mutta myös ruoanlaittoon. Varsinkin nyt, kun Valio lopetti kotijuuston valmistuksen. Leipäjuuston perinteinen tarjoilutapa on kuutioituna upottaa kahviin, jolloin se muuttuu narskuvaksi. Jotkut saattavat kutsua leipäjuustoa juustoleiväksi, mutta minulle juustoleipä tarkoittaa leipäviipaletta, jolle on siivutettu vaikkapa edamia. 

Raesokeririnkilät

Raesokeririnkilät

Raesokeririnkilät ovat kuin minikokoisia viipurinrinkeleitä ulkomuodoltaan. Ne ovat mureita ja hienostuneita pieniä pikkuleipiä, joiden tekeminen vaatii hieman sorminäppäryyttä taikinapötköjen kieputtelussa, mutta vaivannäkö palkitaan ihanalla maulla. Tämä on hyvin vanha resepti mummoni arkstoista, valmiista paistetuista rinkilöistä en löytänytkään edes kuvaa. Mummolan makuja -leivontakurssillakin tällä ohjeella on leivottu aikanaan, joten perinteet elävät reseptien muodossa.

25-30 kappaletta

150 g huoneenlämpöistä voita
¼ dl sokeria
½ dl kuohukermaa
3 2/3 dl vehnäjauhoja
¼ tl suolaa

koristeluun raesokeria

Kuumenna kiertoilmauuni 185-asteiseksi (tavallinen uuni 210c). Sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kääri taikina kelmuun ja laita hetkeksi jääkaappiin lepäämään. Paloittele taikina pieniksi 20g kokoisiksi paloiksi (tulee 25-30 kappaletta). Pyörittele palat pitkiksi pötköiksi. Kiepauta pötköt rinkeleiksi ja nosta leivinpaperoidulle pellille. Nosta pikkuleipäpellit hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Kaada raesokeria lautaselle. Voitele pikkuleivät vedellä ja painele pinta raesokeriin. Nosta takaisin pellille. Tee loput pikkuleivät samalla tavalla. Paista raesokeririnkeleitä uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Jäähdytä. Säilytä peltirasiassa huoneenlämmössä.

Nam! Kylläpä on kahvihetki astetta juhlavampi, kun voi nauttia kahvin kaverina jonkun omatekoisen pikkuleivän. Nykyään tulee aika harvoin leivottua pikkuleipiä, vaikka ne olisivat niin hyviä myös vierasvarana.

Gluteeniton ja hiivaton pähkinäleipä

Kuva ei anna oikeutta tälle ihanalle gluteenittomalle ja hiivattomalle leivälle

Tämä resepti on käytössä minulla etenkin joulun seutuun, kun haluan jotain helppoa ja hyvää leipää syötäväksi juustojen ja hillojen kanssa. Tai ihan vain herkutella hyvällä leivällä. Resepti on saatu alunperin Martoilta, jollain ehkä joulukurssilla jo lähemmäs 10 vuotta sitten. 

1 kpl / 1,5l leipävuoka

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 ½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita

1 dl cashewpähkinöitä

½ dl hasselpähkinöitä

1 tl kuminan siemeniä

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

1 ½ tl suolaa

4 dl omenamehua

1 ½ dl tummaa siirappia

Hienonna pähkinät ja murskaa morttelissa kuminansiemenet. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet. Sekoita joukkoon omenamehu ja siirappi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Voitele 1,5 l leipävuoka voilla ja kaada taikina voideltuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 160c) n. 45 minuuttia tai kunnes leipä on kypsää ja saanut kauniin värin. Anna leivän jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sen jälkeen, jäähdytä kunnolla ennen leikkaamista.

Nam! Tämä on yksi parhaista gluteenittomista leivistä, mitä olen vuosien varrella tehnyt tai syönytkään. Todella hyvä maku ja makuahan saa muutettua vaihtelemalla eri pähkinöitä ja makuaineita. Mie pidän kuminasta, mutta kaikki eivät siitä välitä. Kuminan voi vaihtaa fenkoliin tai jättää vaikka kokonaan pois. Ananasmehu tai muu vaalea mehu käy hyvin omppumehun tilalle.

Herne-minttutahna

Pakasteherneistä ja mintusta saa ihanan kastikkeen

Tämä pakasteherneistä ja tuoreesta mintusta tehtävä tahna on ihan älyttömän ihanan makuista! Reseptiin olen tutustunut joskus vuosia sitten jollain Marttojen kurssilla, en edes muista, minkä kanssa tätä käytettiin tai mihin tämä tuli. Mutta maku on hyvä! Useamman kerran olen tätäkin sen jälkeen kotona suruutellut ja taidettiin tehdä joskus kokkauskurssilaiteni kanssa. Alkuperäinen resepti siis Pohjois-Karjalan Marttojen reseptivihkosta, mutta olen muuttanut tämän ainakin vegaaniseksi sen jälkeen.

200 g pakasteherneitä
1 valkosipulinkynsi
½ rku minttua
2 rkl sitruunamehua
1 rkl (agave)siirappia
¾ dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria

Sulata herneet pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori valkosipulinkynsi. Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Jäähdytä jääkapissa ennen tarjoilua. Dippaile tähän vaikkapa pitaleipää tai käytä salaatinkastikkeena.

Ihanaa! Värikin on tosi upea. Harvoin tulee herneitä käytettyä, sillä olen tuoreille allerginen ja pakasteversioita ei muista koskaan erikseen ostaa, joten pitää olla ihan joku täsmäsyy ostoksiin. Yleensä se on tämä. Valkosipulia voi laittaa halutessaan yhden kynnen reseptiä enemmän. Jos ei ole vegaanisuudesta niin väliksi, voi makeuttamiseen käyttää myös hunajaa.

Tahini-yrttikastike

Ihanassa tahnassa maistuu tahini ja yrtit

Rakastan erilaisia tahnoja, kastikkeita ja dippejä! Tähän soossiin tutustuin aikoinaan jollain Marttojen kokkauskurssilla, olisiko ollut joku Lähi-Itä tai kasvisruoka aiheena. Sen jälkeen olen tehnyt tätä useasti ja teimmepä tätä kerran kurssilaisten kanssa brunssikurssillakin uunituoreen leivän dippailuun.

n. 2 dl valmista kastiketta

1 dl vaaleaa tahinia (seesaminsiementahna)
2 valkosipulinkynttä
1 tl siirappia
1 sitruunan mehu
½ rku lehtipersiljaa
½ rku minttua
½ dl oliiviöljyä
2 rkl kylmää vettä (lisää tarvittaessa)
suolaa ja pippuria

Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen tai kutterin kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa. Jäähdytä ennen tarjoilua jääkaapissa. Tarjoa kastikkeena tai dippaile siihen leipää, kasviksia tai muita mieleisiä herkkuja.

Nam! Tämä on niiiiin hyvää! Kastike sopii hyvin myös kasvispihveille tai -pullille kastikkeeksi, mutta se käy niin salaatinkastikkeeksi kuin dippailuun. Todella herkkua, kokeile itse. Tahini on siis seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, jossa on melko voimakas maku. Itse tykkään käyttää vaaleaa tahinia, joka myydään alaspäin kapenevassa purkissa esim. K-kaupassa ja Ässällä. Tahini antaa myös hummukselle sen ominaisen maun.

Feta-oliivimuffinit

Suolaiset muffinit saavat makua fetasta ja oliiveista

Rakastan suolaisia muffineita! Niihin on helppo upottaa vaikka sun mitä jämiä kaapeista ja lopputulos on aina takuulla maistuva. Suolaiset muffinit valmistuvat myös vaivattomasti eikä aikaa kulu kohotteluuun tai odotteluun, kunhan vain sekoittaa ainekset ja paistaa.

12 kappaletta

taikina
1 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl sokeria
½ tl suolaa

täyte
n. 50 g fetajuustoa
8-12 kivetöntä kalamata-oliivia
muutama timjamin oksa
½ pieni punasipuli

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Laita (muffini)pellille valmiiksi paperivuoat. Mikäli käytössä ei ole muffinipeltiä, laita kaksi paperivuokaa päällekkäin. 

Valmista taikina. Sekoita jogurtti ja oliiviöljy kulhossa, sekoita joukkoon kananmuna. Sekoita toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet yhteen ja lisää seos kosteiden aineiden joukkoon. Nostele taikina nopeasti sekaisin isolla lusikalla sekoittaen.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto. Hienonna oliivit pieniksi kuutioiksi ja riivi timjami (tai voit hienontaa joko ruohosipulia tai persiljaa timjamin sijaan täytteeseen). Sekoita yhteen ja seos vielä taikinan joukkoon. Annostele taikina tasaisesti muffinipellin koloihin. Kuori ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Paina hieman punasipulia jokaisen muffinin päälle. Paista muffineita n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat kullan kullanruskeita. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Vinkki: Muffinit säilyvät jääkaapissa pari päivää rasiassa ennen tarjoilua.

Hyvää, helppoa ja herkullista! Fetan määrää ei yleensä tule sen kummemmin mittailtua, ripottelee pinnalle, sen mitä menee. Halutessaan täytteen ainekset voisi silputa pieneksi ja sekoittaa nopeasti taikinan joukkoon, mutta silloin muffinit kannattaa koristella vaikkapa tuorejuustopursotuksilla. Tällä reseptillä pääsivät kokkailemaan viime vuoden brunssikurssilaiseni.

Karamellipekoni

 

Syntisen hyvä karamellipekoni kruunaa aamun tai brunssin

Brunssi ilman pekonia on turhaa, brunssi karamellipekonilla on juhlaa! Samoin karamellipekoni sopii täydellisesti burgerin väliin. Tässä on helppo ohje, jolla pääsee alkuun. Valitse pekoniksi kunnollista tarpeeksi paksua pekonisiivua, jossa itsessäänkin on jo makua. Itse suosin Snellmannin kunnon pekonia.

n. 4 annosta

200 g hyvää pekonia (Snellmann kunnon pekoni)
100 g ruskeaa sokeria (muscovado tai fariini)
50 g sokeria

Lämmitä uuni 175-asteiseksi. Sekoita yhteen sokerit ja dippaa pekonisiivut sokeriseokseen. Levitä pekonit voidellulle pellille ja paista uunissa n. 15 minuuttia. Varo polttamasta pekoneja sekä omia sormiasi, karamelli on kuumaa. Pekonit tarttuvat leivinpaperiin ja toisiinsa, joten käytä irrottamiseen haarukoita tai pihtejä.

Karamellipekonin voi tehdä myös pannulla tai grillissä. Irrottele pekonisiivut toisistaan isoon kulhoon, lisää joukkoon 50-50-suhteella fariinisokeria ja tavallista sokeria, nostele sekaisin pekonin kanssa ja anna maustua jonkun aikaa. Halutessasi voit maustaa seoksen cayannepippurilla tai chilillä. Paista pannulla tai avotulella rapeaksi. Parasta on avotulella paistettu karamellipekoni, jolloin se saa makua savusta. Karamellipekoni on ihana täyte kotitekoiseen hampurilaiseen!

Avotulella grillattua karamellipekonia burgerin keskellä

Nam! Karamellipekoni on ehkä parasta ikinä. Se on mainio lisä brunssille, jolloin se nostaa pekonin uusiin sfääreihin, mutta eipä oikeastaan voisi kuvitella upeaa kotitekoista burgeriakaan ilman sitä. Kaikkein helpoimmalla se tulee grillissä niin, että ripottelee pelkkää fariinia ja cayannea paistuvalle pekonille, mutta kannattaa kokeilla näitä kahden sokerin sekoituksia sekä sitä, että antaa pekonin imeä sokeria hetken ennen paistoa. 

Kuvan burgeri on tehty viime toukokuussa Joensuun seudun kansalaisopiston Big D's Burger clinicilla, pihvillä on painoa 200g ja muut lisukkeet päälle. Oli muuten heittämällä parhaita burgereita i-ki-nä. Varsinkin omatekemänä varmasti ykkönen, mutta ykköseksi taitaa kiilata edelleen Davidin valmistamat versiot. Davidilta sainkin vähän myös oppia täydelliseen karamellipekoniin, joita on sovellettu näihin teksteihin, mutta itse reseptiosuus on jo vanhempaa mallia.

Munakoiso-paprikaleivokset

Munakoiso-paprikaleivokset voi koristella joko annospaloina
tai leikkaamattomana leivoslevynä

Löysin joskus vuosikausia sitten Valion kierreselkäisestä reseptikirjasta hauskan kasvis"voileipäkakun" reseptin ja olen sillä muutaman kerran leiponut tarjottavaa, samoin olemme pari kertaa tehneet sillä voileipäkakkukurssilaisten kanssa tarjottavaa. Jatkossa resepti ei kyllä löydy enää ainakaan voileipäkakkukurssimateriaaleista, sillä hyytymistä tätä kakkunen vaatii oikeasti enemmän mitä kurssilla on koskaan aikaa, varsinkin kun kasvisten paahtamiseenkin menee oma aikansa. Mutta ajan kanssa, tämä resepti on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! Resepti on helppo veganisoida käyttämällä vaikkapa Mö kreikkalaista fetan tilalla ja hyydyttämiseen käy agar agar. Gluteenittomaksi saa vastaavasti käyttämällä gluteenitonta paahtoleipää, jota menee varmaankin kolmisen palaa enemmän tähän ohjeessa mainittuun verrattuna. Näistä olisi helppo tehdä myös kippoannoksia, leivän voisi murustella amouse bouche -kipon pohjalle, lusikoida päälle täytettä ja koristella. Silloin myöskään hyytymisaika ei ole niin kriittinen vaihe.

n. 24 palaa

6 viipaletta isoa grahampaahtoleipää

täyte
2 kpl (600 g) munakoisoa
4 kpl (500 g) vihreää paprikaa
3 liivatelehteä
1½ (350 g) palaa fetajuustoa
2 rkl vettä (sitruunamehua)

koristelu
½ dl pinjansiemeniä
1 dl persiljaa
½-1 rasiaa (250 g) kirsikkatomaatteja
¼ pala (50 g) fetajuustoa
tuoretta basilikaa tai persiljaa

Leikkaa munakoisot ja paprikat pitkittäin puoliksi. Poista paprikoista siemenet. Paahda 250 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes kasvisten kuoret alkavat tummua.  Siirrä kasvikset kulhoon ja peitä kelmulla. Anna jäähtyä vähän ja irrota kuoret, käytä apuna ruokaveistä raaputtamiseen. HUOM: Mitä tummemmaksi paahdat kuoret, sitä helpompi kuori on poistaa.

Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä. Soseuta jäähtyneet kuoritut kasvikset sauvasekoittimella. Lisää valutettu feta. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Purista vesi liivatelehdistä. Liuota ne kiehuvan kuumaan vesitilkkaan (2 rkl) ja lisää liivateseos haaleana kasvisseoksen joukkoon sekoittaen. Anna täytteen hieman hyytyä, että sen voi levittää pohjalle (tai käytä irtoreunavuokaa).

Leikkaa leivistä reunat ohuelti. Levitä viipaleet tiiviisti vierekkäin (2x3 palaa) leivinpaperin päälle tarjottimelle, käytä irtoreunaa tai voit käyttää myös irtopohjavuokaa. Levitä täyte pohjalle. Peitä tuorekelmulla, käytä apuna cocktailtikkuja. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Paahda pinjansiemenet keskilämmöllä kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen. Anna jäähtyä. Ripota leivoslevyn pintaan hienonnettua persiljaa. Jaa 24 osaan. Koristele leivospalat kirsikkatomaatin puolikkailla, pinjansiemenillä, fetalla ja pienillä basilikan lehdillä.

Resepti: Valio, Leivotaan lämpimäisiä –kirja 2009

Nämä on kyllä tosi hyviä! Vihreitä paprikoita on ollut joskus ihan kunnon metsästäminen ja niiden hintakin on yleensä melko korkea, joten tämä ei välttämättä ole mikään edullisin tarjottava valmistaa. Suosittelen ehdottomasti tekemään nämä reunavuoalla tai kokoamaan koko kakun esim. 26-30cm irtopohjavuokaan, jolloin täytteen saa siististi paahtoleiville eikä lopputulos levahda. Muutamassa tunnissa on nopeimmillaan saatu kakku pöytään, liivatetta voi vähän lisätä, mutta luonnollisesti paras lopputulos syntyy yön yli rauhassa hyydyttämällä. Palat kannattaa leikata niin, että jokaisen leikkuuviillon jälkeen veitsi putsataan talouspaperiin ennen seuraavaa viiltoa, näin paloista tulee siistit. Paloiksi leikattuna koristelu on myös helpointa, silloin myöskään koristeet eivät kärsi leikkuuoperaatiosta. Koristetomaatit voi leikata pienellä teräväkärkisellä veitsellä, sahalaitakuviota keskelle tomaattia tökkien. On tähän olemassa koristeluveitsikin, joka minulta löytyy, mutta melkein näppärin tulee pikkuveitsellä.

Vadelma-timjamipiirakka

Vaniljavanukkaalla täytetty näyttävä piiras maistuu timjamilta ja vadelmilta

Ostin aikoinaan Prisman asiakasomistajapäiviltä alennuksesta Heirolin vuokia, joita olin jo kauan aikaa haaveillut. Niinpä mukaan tarttui tämä neliönmallinen irtopohjainen piirasvuoka sekä pitkulainen piirasvuoka, samoin irtopohjalla sekin. Koska uudet vuoat piti saada heti käyttöön, leivoin ensimmäisenä neliövuokaani tätä upeaa vadelma-timjamipiirakkaa. Sama resepti päätyi sitten samaisen kevään piirakkakurssille käyttöön kurssilaisten kokeiltavaksi. Resepti on pyörinyt blogin julkaisemattomien resepteissä, ehkä odottaen inspiraatiota julkaista tai julkaista se myös Karjalan Heilin ruokapalstallani, mutta asia on aina jäänyt odottamaan. Nyt lähes pari vuotta myöhemmin lienee aika julkaista resepti edes blogissa, ettei ihan vaivu unholaan. Vähän on mutkikkaampi tehdä, mutta vaivannäkö on kaiken sen arvoista. Lopputulos on upea!

8 annosta / 23x23 cm irtopohjainen neliöpiirasvuoka

taikina
225 g vehnäjauhoja
50 g tomusokeria
120 g kylmää voita pieninä kuutioina
1 iso munankeltuainen
1-2 rkl vettä tarvittaessa

täyte
2 isoa kananmunaa
3 isoa munankeltuaista
100 g sokeria
1 vaniljatangon siemenet
2 tl maissitärkkelystä
3 dl kuohukermaa
n. 6 tuoretta timjaminoksaa

150-200 g tuoreita vadelmia

koristeeksi
n. 50 g tuoreita vadelmia
tuoreita timjaminoksia

Valmista taikina. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri keskikokoisessa kulhossa. Sekoita voi taikinanyppijällä seoksen joukkoon. Jatka sekoittamista, kunnes seos on murumaista. Lisää munankeltuainen ja vaivaa kevyesti, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kiinteäksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa sen verran vettä, että taikinasta tulee tasainen. Painele taikina levyksi kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi. Voitele 23-senttinen irtopohjavuoka (aaltokuvioinen piirakkavuoka irrotettavalla pohjalla paras).

Avaa taikina kelmusta jauhotetulle pöydälle. Kaulitse taikinaa, kunnes se on 5 cm vuokaa suurempi. Kääri taikina kevyesti kaulimen ympärille ja nosta vuokaan tai painele taikina suoraan vuokaan. Painele taikina tasaisesti vuokaan ja sen reunoille n. 3-5 mm paksuiseksi levyksi. Nipistä taikinan reunat vuoan reunojen yläpuolelle kauniisti (irtopohjavuoassa ei tätä tarvitse tehdä, aja kaulimella taikina poikki reunoja myöten). Pistele pohja haarukalla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Esilämmitä uuni 200-asteiseksi (kiertoilmalla 180c), vuoraa piirakan pohja leivinpaperilla ja laita painoksi esim. kuivia herneitä tai paistokuulia. Paista 10 minuuttia. Ota leivinpaperi ja herneet pois, jatka paistamista, kunnes taikina on kuivaa ja vaaleanruskeaa (n. 5-10 minuuttia). Tai voit vuorata reunat foliosuikaleilla reunan valumisen estämiseksi, paista 15 minuuttia. Ota taikinapohja pois uunista. Anna taikinan jäähtyä, kun valmistat täytteen. Laita uuni 150 asteeseen ja leivinpelti uuniin. HUOM! Uskalla paistaa pohjaa riittävästi, ettei tule kuuluisa "soggy bottom"!

Valmista täyte. Sekoita nopeasti vispaamista välttäen kananmunat, munankeltuaiset, sokeri, vaniljatangon raaputetut siemenet ja maissitärkkelys kulhossa. Kuumenna kuohukerma muutaman timjaminoksan kanssa lähes kiehuvaksi ja siivilöi se sitten kananmunaseoksen päälle ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, liian nopeasti lisätty kuuma kerma voi tehdä täytteestä munakokkelia. Sekoita seos vaniljakastikkeeksi. Siivilöi kastike taikinapohjan päälle, valuta seos mahdollisimman läheltä pohjaa, ettei se tee reikiä. Ripottele tai asettele vadelmat kastikkeen päälle tasaisesti. Voit tohottaa pinnalta pois mahdolliset ilmakuplat tai tökkiä ne rikki hammastikulla. Paista torttua, kunnes se on juuri ja juuri hyytynyt (n. 25-30 minuuttia). 

Anna piirakan jäähtyä hieman ja ota se sitten pois vuoasta tarjoiluvadille. Koristele piirakan pinta lopuilla timjaminoksilla sekä muutamalla tuoreella vadelmalla. Tarjoile piirakka lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Säilytä piirakka jääkaapissa.

Vinkki: Kuumenna pinta nopeasti toholla, jolloin pienet kuplat katoavat ennen paistamista. Alkuperäinen resepti lienee jostain kirjasta, jonka nimeä mullakaan ei ole tallessa. Olen tehnyt alkuperäiseen muutoksia, esimerkiksi kasvattanut timjamin määrää. Kannattaa paistaa pohjaa reilusti, muuten se vettyy täytteen ansiosta. Samoin vadelmat kannattaa asetella nätisti piirakalle tasaisesti, sillä ne jäävät varmasti hieman näkyviin, kuten kuuluukin.

Tämä piirakka on näyttävä, juhlava ja makukin on upea. Hieman työläs tehdä, mutta lopputulos on todella palkitseva. Jalallisella kakkuvadilla tämä pääsee oikeuksiinsa. Vadelma-timjamipiirakan voisi hyvin tarjota pääsiäispöydässä, juhlissa tai muussa tilaisuudessa. Seurana maistuisi lasillinen hyvää proseccoa. Harmi kun en äkkiseltään löytänyt enempää kuvia tästä, toivottavasti tuo yksi riittää avuksi.