Ilosaarirock 2023 - ruoka ja juoma

Ilosaarirock-tekstikyltti löytyy tänä vuonna pääsisäänkäynnin välittömästä läheisyydestä
ja se onkin yksi rokin suosituimpia kuvauskohteista.

*Kaupallinen yhteistyö Ilosaarirockin ja Joensuun Popmuusikoiden kanssa, festarilippu saatu

#kesänparasviikonloppu on taas täällä, kun Ilosaarirock täyttää koko Joensuun ja erityisesti Laulurinteen alueen. Itselleni rokki on todennäköisesti järjestyksessään 21., ainoastaan parin vuoden tauon välissä teki koronavuodet, jolloin rokkia ei ole järjestetty. Vuodesta 2015 olen kirjoittanut ruoka- ja juomaraportteja rokista ja vuonna 2019 sain tittelin rokin virallisin ruokatoimittaja, joten tägillä #rokinvirallisinruokatoimittaja löytyy Instan puolelta sisältöä viikonlopun aikana jaettuna @cebicinkeittio tililtä.

Kaunis yksityiskohta lammella.

Ilosaarirockin taika toimi tälläkin kertaa ja sääennusteista huolimatta perjantain festaripäivä alkoi lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, eikä sadetta onneksi näkynyt. Niinpä tallustelin muutaman korttelin kotoani auringon paahtaessa kohti pääporttia ja siirryin rokkialueelle. Alueelle kuljetaan yhdestä portista ja se näytti vetävän oikein hyvin, samoin narikat ja chill out zone, jonka jälkeen turvatarkastuksen kautta pääsee itse festarihommiin. Ensin kuljetaan pienen metsäpuistikon läpi ja heti ensimmäisenä vastassa on iso ja varjoisa pöytien ja tuolien täyttämä alue, jossa voi nauttia viereisen ruokapihan antimista kaikessa rauhassa. Samassa paikassa on myös ensimmäinen mahdollisuus täyttää oma vesipullo! Vesipisteitä on useita alueella, vettä kannattaa muistaa juoda ja erityisesti lämpimällä kelillä.

Ruokapiha heti pääportin ja päälavan välisellä alueella, joskus muinoin tässä oli rekkalava.

Ruokapihalta löytyy purtavaa moneen makuun. Paikallista osaamista edustivat ainakin Nikolai jäätelöt, joiden artisaanijäätelöiden maut vaihtuvat päivittäin ja saatavilla on myös suosittuja kuplavohveleita. Heti vieressä on Local Bistro, joka on tuttu jo monelta rokkivuodelta. Tällä kertaa tarjolla burgeria ja vegeburgeria, jonka saa myös vegaanisena. En hoksannut tosin kysyä, onko tarjolla miun suurta suosikkiani maa-artisokkaburgeria vai onko tullut uusi tuote tilalle. Lisäksi pizzoja oli myymässä paikallinen Pizzapojat ja heillä oli tarjolla myös perinteisestä rokkievästä eli makkaraperunoita, myös vegeseitania oli saatavissa. Joen Ruokapriha luottaa kalaisiin ja riistaisiin makuihin, myynnissä on muikkuja, savulohta sekä hirvipyöryköitä, porokebabia. Burgereihin pohjaa jo useamman kerran rokissa ollut Treffi pub, joiden grillista nousikin tirisevän pihvin savu mukavasti koko päivän ajan. Aasialaisten makujen ystäville on tarjolla Thai Papaya, joka myy mm. phad thai- ja panang curry -annoksia, Feastie boys, joilta saa pork tai vöner friesia sekä Rock'n'sushiroll, joka nimensä mukaisesti myy susheja sekä kevätkääryleitä. Premium Asian Foodin kojulta löytyy tom yamia, kung po'ta, vegan plateja ja muita aasialaisia ruokia, joista erityisesti lemon chicken kuulosti omaan suuhun mieluiselta sekä Tibet Hut, josta saa dumplingseja ja momoa sekä mangolassia. Ainakin näin maapähkinäallergisena huomasin, etten Thai Papayan ja Feastie boysin annoksia voi syödä, joten allergeenit on merkattu todella hyvin alueen kojuissa!

Näistä edellä mainituista paikoista omat tärppini olisivat Treffi pubin sekä Local Bistron burgerit, joita olen syönyt aiemmillakin rokeilla. Jälkkäriksi sitten ihanaa Nikolain jäätelöä. 

Rokin tukijalka, Kerubi ja sen grilli.

Gettomasan täyttäessä päälavan, jatkan matkaani pääanniskelun vierestä kohti Rentolavaa ja uimarantaa. Matkan varrelle jää Subwayn iso ruokakoju, jossa päälavan hiljennettyä voi käydä tanssahtelemassa silent discon merkeissä ja ostaa Subin patonkeja vatsan täytteeksi. Samoin löytyy merkkarikoju, jossa on myynnissä viralliset rokki- ja fanituotteet. Tällä kertaa nappasin mukaani lisää korvatulppia sekä mustan Ilosaarirock-lippiksen. Seuraavana on perinteisessä paikassaan Kerubin grilli. Klassikko härkäburgeri löytyy menusta tälläkin kertaa, samoin bataattiranskalaiset. Lisäksi tarjolla on kasvisburgeria, vähän parempia makkaraperunoita, kanagyrosta ja tuotteet saa myös gluteenittomina sekä vegaanisina. Joten täälläkin saa monen sorttisiin tarpeisiin evästä. Kerubin isompi ja pöydillä varustettu pop-up löytyy Tähtiteltan vierestä ja menu on siellä sama. Eli, jos haluat syödessä istumaan, kannattaa suunnata Tähtiteltan viereen! Ei rokkia ilman bataattiranskalaisia, joten nämä tulee varmasti tälläkin kertaa napsittua jossain vaiheessa.

Kerubin grillin jälkeen voisi nautiskella jälkkäriä Vankkurin jäätelövaunusta, tämäkin oman maakunnan artesaanijäätelöä ja tuttu jo monelta aiemmalta vuodelta rokista. Vankkurin vierestä löytyy rääkkyläläinen Kihaus-kahvila, niin ikään vakiokalustoa. Herkkuhampaan kolotukseen löytyy Event Candy, jonka toinen piste löytyy Tähtiteltan läheisyydestä. Metrilakuja ja muita herkkuja näytti olevan myynnissä. R-kioski puolestaan myy kahvia ja pientä purtavaa salaateista täytettyihin croissantteihin. Joskus rokissa on ollut joku kauppa-autokin, sellaiselle voisi olla ehkä nytkin tilausta? Lähikauppa on toki Papinkadulla pääportista muutaman sadan metrin päässä eikä keskustaankaan ole alueelta kuin kilometri.

Aurinko paistaa ja Tölkkibaari on lähes täynnä, lavalla Gettomasa.

Päälavan vastapäätä on iso pääanniskelualue, jolta löytyy niin erilaisia teemabaareja kuin "tavallinekin". Itselläni jää usein pääannari välistä, koska siellä on niin paljon ihmisiä. Jonot voivat välillä yltyä melko pitkiksi ja toisaalta tilaa omalle seurueelle voi olla hankala saada. Joten itse suosin pienempiä anniskelualueita. Kuvassa oleva Tölkkibaari on päälavan vasemmalla puolella ja siitä on hyvä seurata keikkoja, oikealta puolelta vastaavasti löytyy VIP-anniskelu. Sieltä seurasin perjantaina mm. Ville Valon ja The Prodigyn keikat ja tapasin paljon ystäviäni. Päälavan takana olevalta nurmikentältä löytyy Tähtiteltta ja siellä on iso anniskelualue, vierestä löytyy myös iso VIP-alue, jonka sijoittelu on tänä vuonna varmasti erittäin onnistunut - alueelta näkee Tähtitelttaan ja toisaalta etäisyyttä siihen on hieman viime vuotista enemmän. Uimarannalla Rentolavan kupeessa kaksi anniskelua, joista lavan viereinen pieni puistomaisempi on omaan mieleeni. Soundi-lavan anniskelu on yleensä melko rauhalliseksi osoittautunut ja siellä on kiva olla, sillä pääsee telttojen katveeseen istumaan penkkien ja pöytien ääreen, jos ei huvita enää tönöttää seisaallaan. Näin ainakin itselle on tosi tärkeää päästä välillä istumaan, että jaksaa kolme päivää rokkailla, muuten kantapäät ja ristiselkä huutaisi hoosiannaa jo ensimmäisen päivän jälkeen. Tätä juttua kotona lauantaina kirjoittaessakin huomaa, että on kantapäät vähän hellänä, vaikka on hyvät kengät käytössä. Puhelimen mukaan tuli eilen tallusteltua sellaiset 8 km, joten melko huomaamatta matkaa kertyy päivän aikana.

Tähtiteltan anniskelusta löytyy väripilkkuja.

Juomia saa niin tölkeissä, laseissa kuin ämpäreissä. Juomiin lisätään pantti ja pantit voi lunastaa joko seuraavan oston yhteydessä tai erillisellä panttipisteellä. Toimii hyvin, eikä juomapakkauksia jää seilaamaan pitkin alueita. Kuitenkin aiheuttaa vähän lieveilmiöitä, jonkun verran näkyi porukkaa, joka käy melko hanakasti etsimässä tyhjiä juomia panttien toivossa ja omia juomia kannattaakin vahtia. Toki noin muutenkin aina, mutta myös senkin takia, ettei lähde pantin takia toisen matkaan. 

Tapaamispaikka toimii myös penkkinä

Tähtiteltan luona olevalla alueella on katseenvangitsijana nyt toista kertaa iso turkoosi käsi, jonka jalusta toimii samalla penkkinä. Vieressä on Vip Suleimanin myyntikoju, josta saa hattuja, viuhkoja ja rekvisiittaa, kuten lei-nauhoja, Burger 5 -ruokavaunu sekä joensuulainen, ihanaa kreikkalaista ruokaa tarjoileva Mihailin taverna. Kuvia tarkemmin katsoessani bongasin vielä Joen Ruokaprihan toisen myyntipaikan Mihailin vierestä. Viime vuoden palautteita on ilmeisesti kuunneltu ja tuohon kuvan oikealle puolelle jää nyt alue penkkejä ja pöytiä, joissa levähtää sekä nauttia ruokaa. Ja tosiaan vastaavasti kuvaajan selän taakse jää Tähtiteltan anniskelu, VIP, sekä Kerubin pop-up. Onpas siinä kulmassa myös viime vuonna toimintansa aloittanut Le Petit Franco -auto, josta saa makoisia suolaisia ja makeita täytettyjä vohveleita. Viime vuonna koju oli sijoitettu vippiin ja moni harmitteli, kun jäi herkut saamatta. Samalla kannattaa käydä testauttamassa joensuulaisuutensa! Tai vaikka ihan muuttaa tänne - kannattaa tsekata Hesarin etusivu, jossa Joe Bidenkin kutsuttiin tänne asumaan!

Suositus: Mihailin kanagyros.

Päälavan vierusta raviradan suuntaan

Matka jatkuu Tähtiteltalta mäkeä alas ja päälavan kupeesta kohti ravirataa. Tämä isojen puiden varjostama hiekkatie on mukava pätkä kulkea, vieressä on pieni purokin aidan takana. Joskus 20 vuotta sitten tämä oli ihan kinttupolku ja jengi kuseskeli puroon, nykyään yksi festarialueen tunnelmallisimpia ja siisteimpiä slotteja. Kuvassa perälläkin näkyy pääanniskelualueen portti. Kurvaan kuitenkin tuonne vasemmalle raviradan viereen ja Soundi-lavalle, Cyan kicks oli aloittelemassa keikkaansa. Istuin teltan varjoon pöydän ääreen somettamaan ja odottelemaan kavereitani saapuviksi. Alueelta löytyy nykyisellään anniskelu ja erikoisolutkoju, Haapasalon hatsapuribussi sekä isoin vessa-alue.

Haapasalon Villen lihahatsapuri

Kun porukka oli kasassa, suunnattiin hatsapurien ostoon. Ostimme ystäväni kanssa liha- ja juustohatsapurit puoliksi, joten pääsi herkuttelemaan molemmilla. Juustohatsapuri on klassikko, mutta melko tuhtia ruokaa, joten liha-juustohatsapuri tasapainottaa kivasti. Koska kyseessä on oikeasti todella tukevasta eväästä, suosittelen ottamaan sen joko isoon nälkään tai jakamaan kaverin kanssa - olisiko mahdollista myydä hatsapureja paloina suoraan? Seurueen vegaani ei sen sijaan suuremmin välittänyt vegaanihatsapurista, näytti kyllä näin ulkopuolisen silmiin ihan hyvältä ja päällä oli vielä ilmeisesti adzikaa. Mutta hatsapurit ei petä, samoin sen saa eteensä erittäin nopeasti, joten kiireessä nälän yllättäessä myös melko nopea valinta. Itse Ville Haapasalo oli myös myymässä tuotteitaan, joten fanikuvien ottajia varmasti riittää tänäkin viikonloppuna. Toinen ruokajulkkis, jonka voi bongata, on Risto Mikkola, Local Bistron teltalla. 

Päälavan somistukset ovat näyttävät. Loppuillasta portaille sytytetään vielä paljon kynttilöitä.

Keikkoja tuli katsottua Ismo Alangon, Cyan Kicksin, VV:n ja The Prodigyn verran. Muutamaa muuta ohikulkiessa vilkaistua ja se onkin juuri parasta, aina löytää jotain uutta kuunneltavaa ja meno on joka kerta loistava. Itselleni VV:n keikan HIM-osiot olivat parasta antia ja The Prodigy pääsi yllättämään energisyydellään, oli aika kova keikka. Lauantaina olisin halunnut nähdä Stam1nan, mutta aikataulusyistä en niin aikaisin alueelle mitenkään kerennyt. Sunnuntailta odotan erityisesti Apulantaa, jonka olen nähnyt monta kertaa aiemminkin ja samoin Vesala tulee vetämään varmasti kovan keikan. Tärppi sunnuntaille: käy kuuntelemassa Veilaa Ilosaari Loungessa Tähtiteltan kupeessa, siellä missä on isot UEF-kirjaimet teltan edessä. Veilan näin Koli Kylä -hotellin ennakkoavajaisissa juhannusviikolla ja nelikanteleella soitetut hittibiisit oli ihan huippuja! Tästä bändistä kuullaan vielä. 

Tunnelmavalot ohjaa kohti pääporttia.

Poislähtiessä on aina jotenkin maaginen tunnelma. Kymmenettuhannet ihmiset valuvat tasaisena massana kohti pääporttia ja pois alueelta. Alue näyttää ihan erilaiselta iltavalaistuksessa kuin päivällä auringon paahtaessa. On tosi kivoja elementtejä koristelussa ja niitä on pitkin aluetta. Kannattaa kurkkia. Itse esimerkiksi joka kerta löydän jotain uutta samastakin kohdasta, mistä kulkee päivän tai viikonlopun aikana useita kertoja.

Poislähtiessä samainen lampi iltavalaistuksessa, kuin mitä ihan jutun alussa.

Johtopäätöksenä ensimmäisen rokkipäivän jälkeen: järjestelyt toimivat hyvin, asiakaspalautteita on kuunneltu ja yleensäkin on taas kehitetty asioita viime vuosista. Ruokaa on monenmoista tarjolla ja varmasti jokainen löytää itselleen mieluista isompaa ja pienempää purtavaa. Juomapuolesta on pidetty myös hyvää huolta, on tavallisia baareja kuin teemabaareja, saa kaikkea mocktaileista Lansonin sampanjaan. Vesipisteitä on useita. Jälkkäriäkin saa, jos makeannälkä yllättää. Joskus männävuosina kokeilussa oli valkoisten pöytäliinojen baari - ehkä sitä en kaipaa takaisin, mutta todella ilolla otan vastaan monesta paikasta löytyvät pöydät ja tuolit. On kiva päästä syömään pöydän ääreen - varsinkin, kun nykyisin käytössä olevilla puuhaarukoilla ja -veitsillä saalistaminen on aivan syvältä ja seisoen lähes mahdotonta. Kierrätys on Ilosaarirockissa hoidettu aina esimerkillisesti eikä nytkään pistänyt silmään roskia missään. 

Kiitos Ilosaarirock - onhan tämä odotettu vuoden kohokohta!

Lukaise myös miun aiemmat rokkipostaukset vuosilta

2022, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, osa 1 ja 2015, osa 2

Ilosaarirock - testaa Villiviini

Ilosaarirockin paras menu! Kuva: Ilosaarirock

Terveisiä Ilosaarirockista! Tänään olen talkoilemassa festarin check-inissä, kuten jo reilut viimeiset puolenkymmentä vuotta. Yhteensä rokin talkoovuosia on takana varmaan 15, eli suunnilleen olen viettänyt Ilosaarirockissa puolet elämästäni. Aika huisia!

Jo vuosia sitten minä - ja varmasti erittäin moni muukin - on esittänyt toiveen, että rokissa olisi ihanaa saada nauttia myös kunnon ruokaa perinteisten festarisafkojen, kuten makkaraperunoiden, sijaan. Jokunen vuosi takaperin "valkeiden pöytäliinojen" ravintoloita nousi pop-up -meiningillä eri festareille ja nyt on Ilosaaren vuoro. Joensuun Popmuusikoiden, eli rokin järjestetäjien, yksi sivujuonne on ravintola Kerubi Joensuussa. Kerubi on tarjonnut rokissa muutaman vuoden kuuluisia burgereitaan jne, mutta nyt on Villiviini-nimisen ravintolan vuoro. Villiviinissä tarjoillaan valkeilla pöytäliinoilla katettuihin pöytiin ruokaa, jonka valmistamiseen on käytetty Savo-Karjalan alueella tuotettua ruokaa. Erikoisuutena on vahva panostus villiruokaan, joten menusta löytyy paljon erilaisia villivihanneksia. Itse olen menossa kokeilemaan tätä ravintolaa heti lauantaina ystävieni kanssa ja uskon saavani unohtumattoman festarikokemuksen hyvien makumuistojen lisäksi. Lisäksi ystäväni, Vuoden Baarimestari Jussi Viljalan, suunnittelemia drinkkejä. Eli huomista odottelen enemmän kuin innolla!

Jos pidemmän kaavan mukaan ruokaileminen ei kiinnosta, löytyy festareilta noita edellä mainittuja burgereita, makkaraperunoita, vegaanista ruokaa, kevätkääryleitä, jäätelöä jne. Ruokakojujen kavalkadi on mittava ja purtavaa löytyy niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Ja mikäli et vietä viikonloppuasi festariaitojen sisäpuolella, on ruokakojuja alueen välittömässä läheisyydessä. Ja jos et kerkeä festarialueelle asti, niin Joensuun torilla on hurja määrä ruokakojuja normaalien torin ympäristön ja kaupungin ravintoloiden lisäksi. 

Viikonloppuna blogi saattaa olla hieman hiljaisempi festaritunnelmista, mutta Instagramissa @cebicinkeittio jakaa festaritunnelmia!

Nauttikaa kesän parhaasta viikonlopusta, herkutelkaa festariruoalla, muistakaa juoda paljon vettä, viekää roskat roskikseen ja muistakaa juhlia kunnolla! Nähdään Ilosaarirockissa!

Kirja-arvonta!

Voita kirja! Kirjasta löytyy myös minun reseptejäni :)

TADAA! Tässäpä se kirja vihdoinkin nyt on, kirja, josta löytyy myös minun kirjoittamiani reseptejä. Olen haaveillut vuosikausia omasta kirjasta ja tämä on yksi suuri askel ikiomaa kirjaa kohti. Ihana ruokabloggaamisen ikoni, Hellapoliisi, pyysi meitä muita bloggaajia mukaan kirjaprojektiin. Lopulta Makeita herkkuja - ruokabloggareiden parhaita -kirjaan päätyi miun ja Hellapoliisin lisäksi reseptejä Chef Jonesilta, Sweet Food O'Mineltä, Jälkiruokalasta ja LeivinLiinalta. Kaikki saimme jakaa kansien väliin omia makeita herkkureseptejämme ja minun osuutenani kirjasta löytyy 12 eri ohjetta. Kirja ilmestyi huhtikuun lopussa ja pari viikkoa sitten sain kirjat myös omiin käsiini, itse projekti taisi alkaa jo reilu vuosi sitten. Kieltämättä kirjaan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja olipa ihanaa vihdoin kertoa ilouutisia maailmalle, kun tästä tuli julkista aiemmin keväällä. Toivottavasti kirja inspiroi keittiössä ja miellyttää silmää, minusta ainakin lopputulos on herkullisen näköinen. Mikäli arpaonni ei ole myöten, niin kirjaa myy ainakin kustantamo readme.fi:n verkkokauppa ja kirja on myynnissä myös useissa kirjakaupoissa - Joensuun Suomalaisen kirjakaupan tilanne pitääkin käydä tarkistamassa, viimeksi käydessäni sieltä ei vielä kirjaa löytynyt. 

Nyt sinäkin voit siis päästä tutustumaan kirjaan, sillä arvon yhden kappaleen teidän lukijoideni kesken. Arpalippuja on mahdollista saada jopa neljä (4) kappaletta. Kerrothan siis blogini kommentin yhteydessä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.6.2015 kello 23.59 ja voittajaan otan yhteyttä sähköisesti. Joten jätäthän blogisi yhteystiedot tai sähköpostiosoitteesi, niin saan toimitettua paketin perille. Voittaja julkistetaan myös blogissa.

Arpoja voit hankkia seuraavasti:

1. arpa - kommentoi tätä blogipostausta ja kerro, mikä on sinun makea herkkusi

2. arpa - liity Facebookissa Cebicin keittiössä -sivun tykkääjäksi

3. arpa - jaa tämä postaus Facebookissa, blogissasi tai vastaavassa

4. arpa - seuraa @cebicinkeittio Instagramissa

Lisäksi FB:n sivuillani on menossa rikki 1000 seuraajan rajapyykki, joten arvon vielä Joensuun Taitokorttelissa toimivan Lahjapuoti KL:n lahjoittaman ihanan servettitelineen ja servettejä, lisään pakettiin vielä jotain muutakin pientä keittiöaiheista. Käykääs tutustumassa oheisesta linkistä ystäväni ihastuttavaan puotiin!

Paljon onnea arvontaan kaikille ja toivottavasti kirja löytyy pian monesta keittiöstä :)

***

Arvonta on päättynyt ja kirja lähtee kommentin "Kesäisin kaikki, missä tuoreita mansikoita, on herkkua :) Kolmella arvalla mukana! soilekor@gmail.com." jättäneelle henkilölle. Sähköpostia laitettu voitosta.

Lohdutuspalkinto osui Peggyn pienen punaisen keittiön kommentille "Oikein paljon onnea kirjasta :) Minun heikkous on marenki, yhdellä arvalla mukana." Viestiä laitettu Peggyllekin.

Helmililjoja pääsiäiseksi

Olen aina pitänyt paljon kukista, mutta vasta viimeiset reilut 1,5 vuotta minulla on ollut mahdollisuus pitää niitä kotonani säännöllisesti. Eli muuttaessani toissakesänä isompaan asuntoon lisääntyi pöytätila sekä luonnonvalo, lisäksi asuntoni parvekkeella on katto. Viherpeukaloni on kadonnut syntyessäni jonnekin (29-vuotissynttäreitäni muuten juhlittiin pari viikkoa sitten) ja olen nyt harjoittanut tätä puutetta hankkimalla jos jonkinmoista kukkapukettia kotiini. Olen edistynyt jo niin paljon, että uskalsin ottaa Blogiringin haasteen vastaan ja tehdä postauksen kukkasista. Oikeastaan huoleni oli ihan turha, sillä kauniit pienet helmililjat ovat sangen helppohoitoisia! Leikkokukat ja muutaman viikon kestävät ruukkukukat ovat suosikkejani, mutta olen myös uskaltautunut parvekeviljelyyn, yrtteihin ja monivuotisiin viherkasveihin. En ole mikään suunnaton värien ystävä, joten onneksi kukakseni valikoitui harmoninen sinertävä helmililja, joista olen tykännytkin aina. Niitä kasvaa mummolassa ja ne ovat minulle mieleisiä pääsiäiskukkia, sillä arastelen hieman keltaista väriä.

Alkuvuodesta sain sisustuskärpäsen pureman ja laitoin koko olohuoneen sisustuksen uusiksi: tilasin ihan vain uuden tummanharvaan sohvan vanhan beigen vuodesohvan tilalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin päätin hankkia sohvan kaveriksi uuden tummanharmaan maton. Sitten tuli mieleen, ettei vuokranantajani minulle jättämä vanha kuution kokoinen kuvaputkitelkkarikaan sovi sisustukseen. Sitten bongasin fb-kirpparilta mustanruskean tv-tason ja kaverini sattui ajelemaan Kuopion Ikeaan, josta toi minulle samalla uudet kirjahyllyt... Hups... Oikeasti tuo 1940-1950 -lukujen tienoilla valmistettu kotimainen ruokapöytä tuoleineen on ainoa asia, joka jäi vanhasta olkkaristani jäljelle. Ja isän poikamiesboksin Marimekon verhot 1970-luvulta. Ja niistäpä en ihan hevillä luovukaan! Ruokapöytä on palvellut pian 10 vuotta kotini ruokahetkiä, ollut alustana monelle keittiöhärväykselleni ja taustana suurelle osalle blogini kuvista. Sen ääressä teen töitä, vietän aikaa vieraideni kanssa ja toteutan itseäni. Tällä viikolla levitin pöydälle sanomalehdet, helmililjat ja heinää, erilaisia purnukoita ja pienen kastelukannun.

Sain museostamme maalta jo viime syksynä lainaan vanhan Korona-kahvipurkin, johon helmililja sopi kuin nakutettu. Vähän samaa väriä löytyy niin helmililjan kukinnoista kuin purkin kyljistä. Olen minimalismin ystävä, joten kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo viehättää suuresti silmääni. Ja asuntoni värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, tummanharmaata ja ripaus ruskeaa, niin pieni hillitty väriruiske on paikallaan. Käytännössä asuntoni väriläiskät ovat juurikin tuo purkki ja pari muuta vanhaa esinettä sekä viikon parin välein vaihtuvat leikkokukat. Niin ja ensimmäisessä kuvassa näkyvät helmililjat päätyivät vanhaan kirpparilta ostettuun isoon leipävuokaan. Laitoin vuokaan neljä sipuliruukkua, painelin vuoan reunojen ja ruukkujen väliin kukkakaupasta ostamaani heinää ja lopputuloksena on kaunis pieni asetelma. Näin usein toimettomina olevat keittiövälineet pääsevät enemmän esille ja hyötykäyttöön. Samalla tavalla voisi hyödyntää montaa muutakin keittiöstä löytyvää juttua, astiaa tai mitä vaan sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti ruokaintoilijalle mieleinen :)

Olkkarissa toisen kirjahyllyn päällä on pieni musta asetelma, jonka eteen nakkasin yhden helmililjaruukun folioon käärittynä tuomaan pehmeyttä. Sanoisin, että oikein mukavalta näyttää! Toisena ajatuksena olisi ollut poistaa helmililjat ruukuistaan, pestä mullat pois sipulien ympäriltä ja istuttaa ne lasimaljakkoon sellaisenaan. Kuitenkaan sopivaa maljakkoa tai purkkia ei tähän hätään löytynyt, joten idea jää muhimaan seuraavia viikkoja varten. Ehkäpä pienemmän kukan voisikin istuttaa sille liian suureen maljakkoon, jolloin koko kasvi jää ruukun sisään...

Vastuullisesti ja kotimaisesti kasvatetun helmililjan tunnistaa tuosta sirkkalehtimerkistä. Kun ostaa kotimaisia tuotteita, tukee samalla myös työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä. Joten kannattaa kurkkia, mitä ostoskoriinsa valitsee. Kantokassi olikin näppärä: pyöräilen töihin talvellakin ja ajattelin, että näinköhän kasvit kestävät hengissä reilun kilometrin matkan pikkupakkasessa pyöränkorissa keikkuen. Ei hätää: helmililja viihtyy hyvin ulkona ja ei säikähdä jopa -10 asteen pakkastakaan. Eli niitä ei tarvinnut erikseen pakata johonkin kääröihin tai viedä autolla kotiin, vaan kukat kulkivat siinä missä maitopurkkikin. En kyllä ollut uskoa kuulemaani, joten kävin varmistamassa asian vielä Kauniisti kotimainen -sivustolta kasvien hoito-ohjeista ja kurkkasin myös heidän Facebook-sivuilleenkin Kasvien hoitaminen oli helppoa, onnekseni. Helmililjat olivat pienillä nupuilla ja lämpimässä keittiössä yrttilampun valon alla ne aukesivat täyteen loistoonsa ihan parissa kolmessa päivässä! Kastelin kasveja niukasti, etteivät ne kasvata pitkää vartta. Osan kasvupyrähdyksen kokeneista helmililjoista nakkasin sellaisenaan parvekkeen pöydälle, jossa viileys hidastaa niiden kasvua ja kukintaa. Kun ne ovat koristaneet kotiani tarpeeksi ja kukinta on päättynyt, lahjoitan sipulit vanhemmilleni ja he saavat istuttaa ne maalle mummolan keittiön ikkunan alle tuomaan iloa ensi vuotena. Ja sitä seuraavina. Eli nämä tuovat iloa vielä pitkään!

***

Yhteistyössä Blogirinki ja 

Kauppapuutarhaliitto ry

CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)

Hyvää uutta vuotta!

Tähtisadetikkutaidetta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja loistokasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille! :)

Terveisin Hanna

Joulu 2013

 

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin: ”Viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemun kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.”

Päärynä-gorgonzolapasta

Hieman erilainen pasta, tuleeko tästä uusi hitti?

Osallistuin vuosia sitten jollekin Joensuun seudun kansalaisopiston kokkauskurssille, jossa tehtiin Välimeren alueen ruokaherkkuja. Tämä pasta-annos on kummitellut päässäni vuosia ja kiihtyvällä tahdilla tänä keväänä. Kun bongasin työpaikan alakerrassa olevasta marketista kauniita pulleita päärynöitä, oli pakko alkaa metsästämään gorgonzolaa. No eihän sitä sitten mistään kaupasta löytynyt ja kauppahallin juustopuotiin en kerennyt, niin laitoin sitten roquefortia. Ihan aurajuustokin, varsinkin se gold, olisi toiminut. Ja tietenkin kun kyseisen ohjeen luki vasta siinä vaiheessa, kun rupesin kokkailemaan, jäi reseptissä mainittu kesäkurpitsa tietenkin ostamatta. Tosin hyvää tämä oli ilman kesäkurpitsaakin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka voi alkuun kuulostaa vähän erikoiselta. Vie kielen mennessään :)

2-4 annosta

2 kypsää päärynää
1 pieni kesäkurpitsa
kunnon nokare voita
suolaa
mustapippuria

tagliatellea tai muuta mieleistä pastaa
150 g gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa
n. ½ dl pastan keitinvettä

koristeluun ruohosipulia

Pese päärynä ja kesäkurpitsa ja leikkaa ne ohuiksi, n. ½ sentin, viipaleiksi/suikaleiksi kuorineen. Poista päärynästä siemenkota ja kanta. Paista viipaleita voissa kasarissa pari minuuttia, eli kunnes ne kuullottuvat mutta eivät menetä napakkuuttaan. Käsittele varoen äläkä hämmennä turhaan, ettei päärynä muhjaannu (kannattaa ostaa mahdollisimman kovia päärynöitä). Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Mittaa korkeaan kulhoon kastiketta varten pieni tilkka keitinvettä. Lisää murusteltu sinihomejuusto ja surraa sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi, mausta halutessasi mustapippurilla. Valuta pasta ja sekoita siihen juustokastike. Kastikkeen tulee olla melko tanakkaa, että se pysyy pastassa. Lisää pastan joukkoon hieman karamellisoituneet päärynät ja kesäkurpitsat, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoile välittömästi. Kaveriksi käy hyvin patonki tai rapea leipä. Lihansyöjille annokseen voi lisätä vaikkapa parmankinkkuruusukkeita, jos pelkkä kasvisruoka kammottaa.

Ihanaa! Hieman makea päärynä yhdistettynä suolaisen kirpakkaan juustoon, ei voi mennä pahasti metsään. Mie jätin päärynät isoiksi siivuiksi, että saa näköä annokseen. Muuten kannattaa leikata vielä tuosta suikaleiksi ja käyttää vaikka sitä kesäkurpitsaakin tuomassa ruokaisuutta. Eikä kannata lorottaa keitinvettä mittaamatta kulhoon ja miettiä kastikkeen rakennetta vasta sitten, kun juusto on lisätty. Piti nimittäin suurustaa maizenalla soossia, kun tein siitä ihan luirua. Mitenhän sitä ei vaan koskaan opi? :D

Bloggaaja touhuaa myös ravintola Kesäladossa pizzakokkina!

Ja kerrotaanpas sitten hieman kuulumisia viime kuukausilta. Vuodenvaihteessa päättyi 5,5 vuoden määräaikainen työsuhteeni kolmannella sektorilla ja aloitin uuden elämän. Tammikuun alussa perustin toiminimen blogini ympärille, eli monet jutut helpottuu osaltaan ja toisaalta voin tehdä myös pieniä työjuttuja jatkossa rakastamieni asioiden ympärillä. Yrittäjäperheen lapsena yrittäjyys on aina kiehtonut minua ja aika monta vuotta miulle on on ollut selvää, että joskus miekin toimin yrittäjänä. Vuosi sitten, kun valmistuin yo-merkonomiksi, tein päättötyöni nimenomaan blogiini liittyen, eli kuinka harrastuksesta voisi joskus kenties vaikka saada jonkun euronkin hankituksi. Samalla sitten kun Liemessä-Jenni perusti Blogiringin, pääsin mukaan Suomen ykkösblogeja yhdistävään blogiverkostoon. Aikamoista! 

Tammikuun lopussa aloitin uudessa työpaikassa, eli muutokset eivät loppuneet ihan vielä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla osana isoa organisaatiota, jossa työajat ovat määritellyt ja työt eivät seuraa kotiin. Hirmuinen muutos entiseen elämään verrattuna ja mukavaa päästä kokeilemaan uutta pitkästä aikaa! Ja sitten se kaikkein suurin pommi iski myöhemmin, kun ystäväni Pete lempiravintolastani Kielosta pyysi minua töihin. Vapuksi aukesi nimittäin Joensuuhun ihan uutukainen ravintola, Kesälato. Ravintola löytyy kaupungin sydämestä Taitokorttelista, Surakan pihasta, eli sympaattinen ja kaunis puutalomiljöö vilkastuu entisestään. Tässäpä sitä on sitten pari viikkoa harjoiteltu paistamaan pizzaa oikeassa pizzauunissa, käyttämään pizzalapiota ja olemaan polttamatta pizzoja... Opettelua kyllä vaatii että pääsee eroon kaulimesta, mutta yllättävän nopeasti pääsin jyvälle siitä, kuinka homma toimii. Onnekseni saan oppia parhailta! Muutamana iltana viikossa käyn Kesäladossa hommissa, joten tulkaahan moikkailemaan ja maistamaan meidän herkullisia pizzoja! 

Tästä kaikesta pienenä johtopäätöksenä voisin tehdä sen, että vapaa-aika on hieman kortilla kesän ajan, kun on niin paljon uutta opittavaa ettei ihan kaikkeen riitä aikaa. Blogia kuitenkin koitan vapaina hetkinäni päivittää, sillä on täällä kuitenkin viime kuukausina kokkailtu vaikka mitä! Hieman nopeampaa päivitystahtia ja erilaisia kuulumisia löytyy Facebookin CK-sivulta, joten tervetuloa tykkäämään sivusta ja seurailemaan touhuamistani sitäkin kautta! Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen kaikesta, että tässähän ihan on pyörällä päästään. Mukavaa päästä kokeilemaan siipiään monen uuden jutun parissa. Aika huippu fiilis. Kiitos teille, että olette jaksaneet klikkailla blogiini, vaikka pientä hiljaiseloa onkin vietetty linjan täällä päässä. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :) 

Joulutervehdys

"Joulu ovella kolkutteli 

ja ulkona ritisi pakkaskeli, 

kun hankea kosketti enkelin siipi 

ja enkeli portista pihaan hiipi. 

Pieni enkeli tahtoi katsella vaan, 

kun joulua laittoivat ihmiset maan: 

koristeita, lamppuja pensaissa pihan, 

ne taivaan tähtiä muistutti ihan."

Herkullista ja rauhallista joulua kaikille!

Onnea Suomi!

Rauhallista ja hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!


Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!

Uusi alku - muutto käynnissä!

Kesän 2011 karviaiset

Harva lukijani taitaa tietääkään, että alunperin kesäkuussa 2006 perustin Cebicin keittiössä -ruokablogin nimenomaan tänne bloggeriin, josta samaisen vuoden elokuussa muutin vuodatukseen. Nyt kuutisen vuotta myöhemmin on aika palata takaisin blogin synnyinsijoille, joten tervetuloa mukaan! :)

Niinhän siinä sitten kävi, että vuodatuksen blogit kokivat suuren takaiskun kuvapalvelimen kaaduttua ja minultakin yli kolmen vuoden kuvat katosivat vanhasta rakkaasta blogistani kokonaan. Yhden sähkökatkon johdosta hukkaan valuivat lukemattomien tuntien työ ja panostus blogin eteen - kyllä tekniikka on ihmeellistä!  Olin kuitenkin tyytyväinen vuodatukseen kaikki nämä vuodet ja loppuun asti jaksoin uskoa, että kaikki kuvat saadaan palautettua takaisin blogeihin. Valitettavasti toisin kuitenkin kävi ja haikein mielin jätän vuodatuksen nyt taakseni. Toisaalta olin jo pidempään haaveillut blogin "remontoimisesta" niin ulkoasullisesti kuin ehkä vähän muutenkin. Vanhan blogin ulkoasu ei ole miellyttänyt silmääni enää vuosiin, mutta minkäs teet, kun ei aikaa ja taitoa itsellä riitä ja hyvä kun välillä kerkesi edes jonkun postauksen tekemään. Koska puolet blogiurastani haihtui kuin savuna ilmaan, oli muuttopäätös huomattavasti helpompi tehdä, vaikka vielä hetki sitten olin sitä mieltä, että vuodatuksessa blogataan jatkossakin, kävi miten kävi. Harmi kuitenkin jättää noin 1200 sivun verran blogitekstiä taakseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä, vaikka toisaalta tässä muutoksessa on suuri mahdollisuus kaikkeen uuteen. Taakse jää myös kuukautta vajaa kuusi vuotta vuodatuslaisena ja kävijälaskuri raksuttelee tätä postausta kirjoittaessa noin 919 000 kävijän lukemia, eli myöskään huimaa miljoonan kävijän lukua en koskaan taida samassa laskurissa nähdä. 

Uudessa Cebicin keittiössä jatketaan bloggailua tuttuun CK-tyyliin, eli postauksien alussa kerrotaan hieman taustatarinaa kokkaustuokiolle tai muita kuulumisia, seuraavaksi kerrotaan resepti valmistusohjeineen ja lopussa ovat omat kommentit reseptin toimivuudesta ja toteuttamisesta, mahdollisia tuunausvinkkejä ja muita fiiliksiä. Ja koska vanha blogini sisältää - ainakin omasta mielestäni - paljon mukavia ja kokeilemisen arvoisia reseptejä, nostan vanhoja postauksiani jossain vaiheessa tähänkin blogiin. Postauksien sisältämää kategoria-määrää tulen tässä blogissa hieman järkeistämään ja pitämään kategoriat napakkana sen takia, että itsekin ilman suurempia etsimisiä löydän etsimäni ohjeet kätevästi.

Vanha blogini jää siis arkistoksi vanhoille resepteilleni ja niille kuville, jotka sieltä vielä löytyvät. Blogin löytää jatkossakin osoitteesta cebic.vuodatus.net, mutta uutta sisältöä sinne ei enää muuttoilmoitusta lukuunottamatta ole tällä hetkellä tiedossa. Facebookin Cebicin keittiössä meininki ei kuitenkaan muutu ja siellä julkaistaan myös paljon sellaista materiaalia, jota ei tänne blogiin laiteta, joten tervetuloa tykkäämään fb-sivusta samalla!

Siispä lämpimästi tervetuloa uuteen Cebicin keittiöön seuraamaan, mitä tästä uudesta alusta kehkeytyy! :)

terveisin Hanna