Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Raparperipiirakka vaniljakiisselillä

 

Raparperipiirakka, jossa on kastike valmiina

Tämän ikivanhan raparperipiirakan juju on siinä, että se kuorrutetaan kuumana omatekoisella vaniljakastikkeella ja piirakan annetaan sitten jäähtyä ihanaksi herkuksi. Piirakka on todella hyvää ja mehevää. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein kaunein valjun kiisselin ansiosta, mutta maku tosiaan korvaa sen, mitä ulkonäössä menetetään. Onko resepti sinulle tuttu?

20 annosta / uunipellillinen

taikina

4 kananmunaa

4 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

125 g voita sulatettuna

5 ½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 l raparperinpaloja

vaniljakiisseli

5 dl maitoa

2 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

4 rkl voita

lopuksi 3 tl vaniljasokeria

Valmista taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kerma ja voisula, sekoita nuolijalla nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nuolijalla nostellen. Pese raparperinvarret ja pilko raparperit pieniksi kuutioiksi. Sekoita raparperipalat taikinan joukkoon, nostele nopeasti sekaisin nuolijalla mutta älä vatkaa, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 200-asteisessa (kiertoilmalla 180c) uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Valmista vaniljakiisseli piirakan kypsyessä. Mittaa kiisselin ainekset teflon-kattilaan ja kiehauta kiisseliksi koko ajan sekoittaen. Lisää vaniljasokeri valmiiseen kiisseliin. Anna kiisselin jäähtyä hetki ja levitä se kuuman piirakan päälle. Anna piirakan jäähtyä ja täytteen jähmettyä, leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi esim. tuoreilla mansikoilla ja yrteillä. Säilytä piirakka kylmässä.

Nam! Todellista herkkua. Kuten aina raparperiherkuissa, kannattaa käyttää mahdollisimman pieniä ja nuoria varsia, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Mutta koska lopputulos on mehevä, voi tähän käyttää vähän jo vanhempiakin varsia ja tarvittaessa paksuja varsia pilkkoa pienemmiksi, jolloin ne varmasti kypsyvät taikinan sisällä. Onnistuu myös mainiosti pakastetuista ja sulatetuista raparperipaloista.

Resepti on julkaistu 5.6.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsapasta

Ihana keväinen pasta saa makua sipuleista ja parsasta

Kevät on parsojen aikaa ja niinpä usein keväisin ostoskoristani löytyykin nippu tai pari vihreää parsaa. Parsaa tulee syötyä monella tapaa, eikä siihen edes kyllästy, koska satokausi on valitettavan lyhyt. Nykyään tosin parsaa taitaa saada kaupasta lähes ympäri vuoden, mutta kaukaa tuotujen parsojen maku ei ole mitään näihin keväällä saataviin. Myös laatu voi olla välillä todella heikko. Valitse siis aina parsanippu, jonka tyvet ovat napakoita ja nahistumattomia, pulleita ja elinvoimaisen näköisiä. Yhtään nuupahtaneet kannattaa jättää ostamatta. Kaikkein parhaan parsa-annoksen olen kuitenkin nauttinut Saksan Münchenissä eräällä messumatkalla jo aikoja ennen koronaa, kun olimme Raatihuoneen kellarissa illallisella. Valkoinen parsa oli marinoitu mansikalla, annoksessa oli ilmakuivattua kinkkua ja kastiketta oli niin, että kastikeihminenkin oli tyytyväinen. Oi että kuinka hyvää se oli! Vieläkin tulee hyvä fiilis, kun muistelee. Omassa keittiössä ei tulekaan pahemmin valkoista parsaa kokkailtua, ehkä pitäisi. Mutta vihreä parsa on oikein hyvää ja sitä kannattaa kokata nyt, kun sitä saa! Resepti on arkistojen aarre viime vuoden keväältä.

2 annosta

½-1 ptt vihreää parsaa
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa ½ appelsiinin kuori
2 dl kuohukermaa
voita paistamiseen
100 g grana padano -juustoa
tuoretta basilikaa
mieleistä (gluteenitonta) pastaa kahdelle hengelle

Taivuta parsatankoja ja napsauta kuivat varret pois, leikkaa varret pieniksi paloiksi ja säästä latvat kokonaisina paloina. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta grana padano hienoksi raasteeksi ja vuole muutama lastu koristeeksi. Raasta puolikkaan appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Hienonna basilika pieneksi silpuksi. Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se reilusti ja keitä pasta samaan aikaan kun teet kastiketta.

Kuumenna paistinpannulla tai kasarissa voita ja kuullota pari minuuttia parsapaloja voissa. Lisää pannulle salotti- ja valkosipulisilput, jatka paistamista hetki. Mausta seos appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla, kaada pannulle kerma ja anna saostua. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta. Viimeistele ruoka grana padano -juustolla ja hienonnetulla basilikalla, lisää tarvittaessa tilkka pastan keitinvettä. Annostele valmis pasta lautasille, koristele annokset juustolastuilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi.

Mie paistoin parsat suoraan appelsiinivoissa, kun sitä sattui olemaan pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa. Jos et halua tehdä erikseen appelsiinivoita, niin yllä oleva pastaresepti ajaa saman asian, kun appelsiinilla maustetaan valmistuva kastike. Tämä pasta todellakin valmistuu muutamassa minuutissa, sillä parsa kypsyy riittävästi muutamassa minuutissa pannulla. Käytin jotain kroatialaista pötkylän mallista pastaa, mutta vaikkapa penne voisi sopia oikein hyvin ruokaan. Erittäin hyvä ja astetta parempi arkiruoka!

Resepti on julkaistu 8.5.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Herne-minttutahna

Pakasteherneistä ja mintusta saa ihanan kastikkeen

Tämä pakasteherneistä ja tuoreesta mintusta tehtävä tahna on ihan älyttömän ihanan makuista! Reseptiin olen tutustunut joskus vuosia sitten jollain Marttojen kurssilla, en edes muista, minkä kanssa tätä käytettiin tai mihin tämä tuli. Mutta maku on hyvä! Useamman kerran olen tätäkin sen jälkeen kotona suruutellut ja taidettiin tehdä joskus kokkauskurssilaiteni kanssa. Alkuperäinen resepti siis Pohjois-Karjalan Marttojen reseptivihkosta, mutta olen muuttanut tämän ainakin vegaaniseksi sen jälkeen.

200 g pakasteherneitä
1 valkosipulinkynsi
½ rku minttua
2 rkl sitruunamehua
1 rkl (agave)siirappia
¾ dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria

Sulata herneet pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori valkosipulinkynsi. Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen kulhoon ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Jäähdytä jääkapissa ennen tarjoilua. Dippaile tähän vaikkapa pitaleipää tai käytä salaatinkastikkeena.

Ihanaa! Värikin on tosi upea. Harvoin tulee herneitä käytettyä, sillä olen tuoreille allerginen ja pakasteversioita ei muista koskaan erikseen ostaa, joten pitää olla ihan joku täsmäsyy ostoksiin. Yleensä se on tämä. Valkosipulia voi laittaa halutessaan yhden kynnen reseptiä enemmän. Jos ei ole vegaanisuudesta niin väliksi, voi makeuttamiseen käyttää myös hunajaa.

Tahini-yrttikastike

Ihanassa tahnassa maistuu tahini ja yrtit

Rakastan erilaisia tahnoja, kastikkeita ja dippejä! Tähän soossiin tutustuin aikoinaan jollain Marttojen kokkauskurssilla, olisiko ollut joku Lähi-Itä tai kasvisruoka aiheena. Sen jälkeen olen tehnyt tätä useasti ja teimmepä tätä kerran kurssilaisten kanssa brunssikurssillakin uunituoreen leivän dippailuun.

n. 2 dl valmista kastiketta

1 dl vaaleaa tahinia (seesaminsiementahna)
2 valkosipulinkynttä
1 tl siirappia
1 sitruunan mehu
½ rku lehtipersiljaa
½ rku minttua
½ dl oliiviöljyä
2 rkl kylmää vettä (lisää tarvittaessa)
suolaa ja pippuria

Mittaa kaikki ainekset sauvasekoittimen tai kutterin kulhoon ja soseuta tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa. Jäähdytä ennen tarjoilua jääkaapissa. Tarjoa kastikkeena tai dippaile siihen leipää, kasviksia tai muita mieleisiä herkkuja.

Nam! Tämä on niiiiin hyvää! Kastike sopii hyvin myös kasvispihveille tai -pullille kastikkeeksi, mutta se käy niin salaatinkastikkeeksi kuin dippailuun. Todella herkkua, kokeile itse. Tahini on siis seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa, jossa on melko voimakas maku. Itse tykkään käyttää vaaleaa tahinia, joka myydään alaspäin kapenevassa purkissa esim. K-kaupassa ja Ässällä. Tahini antaa myös hummukselle sen ominaisen maun.

Appelsiinivoi

Appelsiinivoi maustaa valmiit ruoat kuin sopii paistamiseenkin

Viime keväänä aateloin pääsiäisruokani eli karitsanfileet appelsiinivoilla. Appelsiinivoita voi kuitenkin käyttää myös paistamiseen ja erityisesti parsalle se sopii erittäin hyvin. Valmistaminen on äärettömän helppoa, mutta lopputulos palkitsee sitäkin enemmän.

100 g voita

1 appelsiinin kuori

suolaa

mustapippuria

tilkka appelsiinin mehua notkistamiseen

Kuutioi voi pieneen kulhoon ja anna lämmetä. Pese ja raasta appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Purista puolikkaan appelsiinin mehu. Sekoita kuoriraaste sekä suolaa ja pippuria maun mukaan pehmeän voin joukkoon. Notkista lisäämällä tilkka appelsiinista puristettua mehua. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tee maustevoipötkö leivinpaperin sisään tai lusikoi seos pieneen kannelliseen rasiaan ja laita jääkaappiin kovettumaan. Tarjoile esim. karitsanfileen lisukkeena tai paista siinä vaikkapa tuoretta parsaa.

Hyvää ja monikäyttöistä! Muutoinkin kannattaa kokeilla erilaisia maustevoisekoituksia kotona, tulee todella herkullista. Maustevoi on myös näppärä keino hävittää eri tuoreyrttien jämät, jos ne muuten uhkaavat jäädä kuivumaan pöydälle.

Lemon curd -sitruunatahna

 

Kotitekoinen lemon curd eli sitruunatahna on herkullista sekä kauniin keltaista

Lemon curd on ollut omaa lemppariani siitä asti, kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli vielä harvinaista tuontitavaraa eikä kukaan sitä itse vielä tehnytkään. Ensimmäisen omatekoisen curdini keittelin vasta joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä useammin. Tämä ohje on vakiintunut helppoutensa vuoksi käyttööni jo aikoja sitten, mutta hassua kyllä, tänne blogin puolelle se päätyy vasta nyt. Ainekset tähän löytyy aina omasta kaapistani ja valmista tulee noin varttitunnissa, ellei jäähtymistä lasketa mukaan.

n. 3 dl valmista curdia

1 dl sitruunamehua

1 ½ dl tomusokeria

4 kananmunan keltuaista

50 g voita

Purista sitruunasta mehut ja mittaa mehu kattilaan yhdessä tomusokerin kanssa. Kiehauta seos kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset, säästä valkuaiset muita leivonnaisia, kuten pavlovaa, varten. Sekoita keltuaiset kattilaan mehuseoksen joukkoon koko ajan käsivispilällä vatkaten, kunnes seos sakenee, voit tarvittaessa kuumentaa seosta kevyesti liedellä, jos se on jäähtynyt liikaa. Varo massan kuumentamista liian kuumaksi keltuaisten lisäämisen jälkeen, ettei keltuaiset kokkeloidu. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja sekoita voipalat saostuneen curdin joukkoon. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja käytä jäähtyneenä. Säilytä jääkaapissa, säilyvyys n. 2 viikkoa. Voit myös pakastaa valmiin lemon curdin, pakastimessa säilyvyys muutaman kuukauden.

Vinkki: curdia voi tehdä kaikista muista sitrushedelmistä, tyrnistä ja marjoista, kuten vadelmasta. Käytä marjoja paseerattuna eli siivilän läpi paineltuna, ettei siemeniä tule mukaan.

Nam! Kirpakka sitruunanmaku, kaunis keltainen väri ja keltuaisten sekä voin tuoma pehmeys luovat kyllä täydellisen liiton. Lemon curd sopii niin kakkuihin, leivonnaisiin, paahtoleivälle kuin mihin tahansa muuallekin. Kompastuskivet curdinkeitossa ovat keltuaisten ja valkuaisten erottelu (curdissa ei haittaa, jos mukana on vähän keltuaista, voisi sen tehdä jopa kokonaisista munistakin!), sillä usein curdia tulee tehtyä silloin, kun valkuaisia on tarvinnut johonkin leivonnaiseen. Keltuaiset tuppaa jäämään yli, mutta curdiin ne saa upotettua vallan mainiosti. Tämä erä on keitetty viime juhannuksena, kun leivoin pavlovaa juhannuspöytään. 

Resepti on julkaistu 7.2.2024 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Marry me chicken eli naimakana

Marry me chicken eli naimakana. Kermaisessa kastikkeessa mehevää broileria, aurinkokuivattua tomaattia ja makuina myös parmesaania, valkosipulia ja timjamia. Nam!

Tällä hetkellä ruokamaailmassa trendaa marry me chicken eli naimakana, jonka resepti on luotu jo 2016, mutta sosiaalisen median ansiosta se pomppasi suursuosioon vasta nyt. Yleensä en kerkeä itse ensimmäisten joukossa uusia reseptejä kokeilemaan, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Niinpä pakkaspäivänä nopeasti valmistuva, vienosti valkosipulinen broileriruoka, oli paikallaan. Todella hyvää ruokaa niin arkeen kuin viikonloppuun, suosittelen kyllä kokeilemaan! Alla on resepti, jonkalaisena minä ruoan toteutin. Netissä näyttää olevan hieman variaatioita sen suhteen, minkä verran nestettä ruokaan tulee. Minä kastikeihmisenä pidän tätä melko vähimmäismääränä.

4 annosta

500 g broilerinfilettä

tilkka öljyä

ripaus suolaa

mustapippuria

4 valkosipulinkynttä

½ ptt tuoretta timjamia

1 tl chilihiutaleita

½ kanaliemikuutio

2 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2/3 pieni prk aurinkokuivattua tomaattia

n. 70 g parmesaania tai grana padanoa

lisukkeeksi

jasmiiniriisiä

koristeluun

parmesaania

tuoretta timjamia

Ota broilerinfileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen ruoanlaittoa. Pyyhi fileet kuiviksi talouspaperilla ja halutessasi voit leikata fileet pitkittäin puoliksi. Paista broilerinfileet öljytilkassa kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi muutaman minuutin ajan. Mausta fileet kevyesti suolalla sekä mustapippurilla. Nosta fileet uunivuokaan. Hienonna valkosipulinkynnet ja kuullota kevyesti paistinpannulla (lisää tarvittaessa tilkka öljyä), lisää tuoreet timjaminlehdet sekä chilihiutaleet. Lisää pannulle murusteltu puolikas kanaliemikuutio, vesi ja kuohukerma. Raasta parmesaani tai grana padano ja valuta aurinkokuivatut tomaattisuikaleet ja lisää ne pannulle. Kiehauta kastike ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada kastike vuokaan broilerinfileiden päälle ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Keitä sillä välin lisukkeeksi jasmiiniriisiä. Tarjoile marry me chicken -annokset parmesaanilastuilla ja tuoreella timjamilla koristeltuna.

Vinkki: Parmesaanissa on paras maku, mutta se on melko arvokasta. Ruoanlaitossa sen voi usein korvata mainiosti esim. grana padano -juustolla, joka on edullisempaa. Myös muut vastaavat juustot soveltuvat ruokaan. Aurinkokuivatuista tomaateista kannattaa valita suoraan valmiiksi suikaloitu versio, jolloin välttyy pilkkomiselta – parhaiten isot aurinkokuivatut tomaatit saa palasiksi saksilla. Pienen purkin aurinkokuivattua tomaattia voi käyttää myös kokonaan ruokaan, jolloin purkinpohjat eivät jää pyörimään kaappiin. Jäljelle jäävän öljyn voi käyttää salaatinkastikkeena tai marinoida siinä vaikkapa fetajuustoa.

En yhtään ihmettele, että tämä ruoka on ollut suosittu ympäri maailmaa. Broilerista tulee kastikkeessa kypsyessään todella mehevää, kastike on herkullista ja siinä on hyvät maut. Omalta kohdaltani olisin voinut vielä suoraan lisätä sen loppupurkin aurinkokuivattuja tomaatteja kastikkeeseen, koska pidän niistä valtavasti ja toisaalta, koitan välttää jääkaappiin pesiytyvää vajaiden purkkien armeijaa. Käytän usein ruoanlaitossa edullisempaa juustoa kuin parmesaania, aivan hyvin toimii niinkin. Broileri maistuisi varmasti hyvin myös pastan kanssa, mutta minä satuin tekemään riisiä.

Resepti on julkaistu 10.1.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Linssilasagne

 

Ihanat punaiset linssit maistuvat kasvislasagnessa

Linssit ovat mainiota edullista ruokaa ja linssejä löytyy kaupasta vähän joka sorttia: keltaista, punaista, keltaista, vihreää ja mustaa, enemmän puuroutuvaa kuin muotonsa säilyttävää. Linssilasagnessa valmistetaan herkullinen kermainen ja yrttinen kastike punaisista linsseistä, joka valellaan lasagnelevyjen väliin juustojen kanssa. Runsasproteiininen lasagne riittää isollekin joukolle useammaksi päiväksi. Ruoka kestää hyvin myös pakastamisen. Teen tällä yhden kastikkeen taktiikalla kaikki lasagnet, koska ne ovat vaivattomia ja oikaisevat yhden vaiheen sekä kattilanpesun verran. Jauhelihasta tehdyn lasagneni reseptin löydät klikkaamalla tästä. 

n. 8 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 porkkana
½ kesäkurpitsa
2 tomaattia
tilkka öljyä
3 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
1 prk punaisia linssejä suolaliemessä
2 dl kuohukermaa
n. 2 dl vettä purkkien huuhteluun
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl chilihiutaleita tai pätkä tuoretta chiliä
2 tl hunajaa tai sokeria
oreganoa
1 ptt tuoretta basilikaa

väliin
1 pss mozzarellaraastetta
1 pss emmentalraastetta
1 prk raejuustoa
(tuoretta basilikaa)
n. 12-15 lasagnelevyä
½ rs miniluumutomaatteja

Kuori ja silppua kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuullota ensin isossa kasarissa ensin sipuli, lisää sitten joukkoon porkkana, seuraavaksi kesäkurpitsa ja viimeisenä valkosipuli, ettei se pala. Kuullota välillä käännellen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja kypsyneet. Lisää pannulle tomaattipyre ja kuullota pari minuuttia, lisää kuutioidut tomaatit, paseerattu tomaatti sekä purkinhuuhdevettä ja mausteet. Anna kastikkeen muhia hetken aikaa liedellä. Silppua basilika hienoksi silpuksi sillä välin. Huuhtele ja valuta linssit, lisää ne kasariin ja kaada joukkoon kerma. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää lopuksi tuore basilika. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Huomioi, että juustoista tulee vielä suolaa.

Aloita kasaamaan lasagnea. Levitä uunivuoan pohjalle muutama kauhallinen kastiketta ja levitä päälle purkillinen raejuustoa. Lado päälle kerros lasagnelevyjä. Toista samoin, mutta lisää väliin emmentalin ja mozzarellan seosta. Lasagnelevyjä tulee kolmeen kerrokseen ja päällimmäiseksi kastiketta. Kastikkeen päälle levitetään vielä kerros juustoa ja puolitettuja minitomaatteja. Paista 175-asteisessa uunissa kiertoilmalla (tavallisessa 200c) n. 50 minuuttia. Anna vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile tuoreiden basilikanlehtien ja raikkaan salaatin kanssa.

Niin herkullista! Linssilasagne on kyllä yksi parhaimmista lasagneista, mitä voi tehdä. Toki jauhelihalasagne on klassikko, mutta se on niin yleinen, että kaipaa jo vaihtelua. Myöskin on kiva välillä kokeilla jotain uutta keittiössä, joka kohdallani tarkoittaa lihan jättämistä vähemmälle ruokavaliossa. Tuore basilika on ehdoton mauntuoja lasagnessa ja sitä suosittelen ehdottomasti laittamaaan lasagneen, tekipä sen lihalla tai kasviksilla. 

Resepti on julkaistu 5.3.2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Halloumi-kesäkurpitsapihvit ja valkosipulikastike

Ihanan rapeat ja maukkaat halloumi-kesäkurpitsapihvit tarjoillaan aavistuksen makean ja tuhdisti valkosipulisen kylmän kastikkeen kanssa. Kannattaa kokeilla!

Herkulliset halloumille ja kesäkurpitsalle maistuvat kasvispihvit on helppo valmistaa. Ainekset raastetaan ja silputaan, sekoitetaan ja hetken kuluttua paistetaan. Lisukkeeksi kannattaa valmistaa hieman makea ja vahvasti valkosipulinen sekä yrttinen kastike, joka tuo sopivaa kontrastia lempeille pihveille. Pihvien niksi on kuuma pannu ja vähän taikinaa per pihvi, jotta ne paistuvat rapeiksi ja ruskeiksi eivätkä jää löllöiksi. 

pihvit

n. 600 g kesäkurpitsa

200 g halloumia

2 kananmunaa

1/2 dl perunajauhoja

1/2 dl ruohosipulia

1/2 dl persiljaa tai minttua

1/2 tl suolaa

mustapippuria

paistamiseen rypsiöljyä

valkosipulikastike

200 g ranskankermaa

3 valkosipulinkynttä

2 tl juoksevaa hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua minttua tai 2 rkl tuoretta

Raasta huuhdeltu kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Ripottele päälle suolaa ja valuta neste siivilässä, painele neste pois. Raasta halloumi karkeaksi raasteeksi. Sekoita valutetun kesäkurpitsan joukkoon halloumiraaste, kananmunat, hienonnetut yrtit ja perunajauhot (voit käyttää myös vehnäjauhoja) ja mausteet. Anna jauhojen turvota noin vartti. Paista kuumalla pannulla öljyssä pieniä ohuita lettuja ja tarjoile valkosipulikastikkeen kanssa. 

Kastike: sekoita ranskankerman joukkoon murskatut tai raastetut valkosipulinkynnet, hunaja sekä mausteet. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua. Tee kastike maustumaan ennen pihvien paistoa.

Nam! Nämä olivat kyllä niin hyviä! Monesti on ollut mielessä tehdä tällaisia pihvejä, sillä halloumia löytyy aina kaapista ja usein kesäkurpitsaakin. Varsinkin nyt, kun korvaan pastat, riisit ja perunat kasviksilla. 

Kuusenkerkkäsiirappi

 

Kuusenkerkkäsiirappi maistuu ihanalta lettujen kanssa

Olen monena vuotena kerännyt maalta mummolan tiluksilta kuusenkerkkiä ja keitellyt niistä siirappia. Kuusenkerkkien aika alkaa olla ihan juuri nyt, samoin kaikkien muiden villiyrttien, joten kannattaa suunnata luontoon sillä silmällä. Muistathan, ettei puista saa kerätä kerkkiä ilman maanomistajan lupaa eikä muutenkaan saa luonnosta nyhtää irti mitään sellaista, mihin ei ole joko maanomistajan lupaa tai jokamiehenoikeudet salli. Joten jos yhtään epäilyttää saako jotain tehdä, googlaa. Kannattaa kokeilla myös ihanaa kuusenkerkkäjuomaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.

3 l nuoria kuusenkerkkiä
3 l vettä
2-3 kg sokeria

Kerää puhtaalta paikalta nuoria, vihreitä ja pehmoisia kuusenkerkkiä. Huuhtele kerkät ja laita ne kattilaan. Mittaa päälle vesi ja kiehauta, anna jäähtyä huoneenlämmössä yön yli. Yön aikana vesi muuttuu harmaaksi, älä säikähdä. Siivilöi vesi puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri, voit laittaa sokeria joko enemmän tai vähemmän. Keitä hiljalleen siirapiksi välillä sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Koska nestettä on useampi litra ja siirapiksi muuttuminen vie oman aikansa, niin tähän voi mennä useampi tunti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Mitä pidempään ja hitaammin keität, sitä punertavammaksi siirapin väri muuttuu ja sitä kiinteämpi koostumus on, kun neste haihtuu. Älä tee liian tiukkaa. Jos käytät vähemmän sokeria, ylikeittämisen vaara pienenee. Purkita kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. 

Kyllähän se maistuu niin hyvälle, varsinkin lettujen tai vaniljajäätelön kanssa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää joko perinteiseen tapaan niiden lisukkeena, mutta se soveltu mainiosti vaikkapa marinadeihin, kastikkeisiin kuin teehenkin. Kannattaa kuoria pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois, sillä se sisältää niin siitepölyä, homeitiöitä kuin kaikkia muitakin ilman epäpuhtauksia, jotka on hyvä saada pois lopputuotteesta. Näin sen säilyvyys paranee. Siirappi säilyy hyvänä jopa useita vuosia. 

Parmigiana di Melanzane

Parmigiana di Melanzane, munakoiso-mozzarellavuoka

Tämä juustoinen, maukas ja herkullinen munakoisovuoka on hieman työläs tehdä, mutta lopputulos palkitsee. Kun tätä sitten tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnon vuoallinen. Melanzane säilyy hyvin jääkaapissa useamman päivän eikä rakenne kärsi pakastaessakaan mielestäni ollenkaan. Melanzane käy hyvin myös lisukkeeksi tai osaksi noutopöytää, vaikkapa karitsanlihavartaiden kaveriksi pääsiäispöydässä. Reseptin tärkeimmässä roolissa on maukas tomaattikastike. Sen raaka-aineisiin kannattaa panostaa ja maustaa kunnolla, että lopputuloksesta tulee hyvä. Tomaattisoossia voi käyttää myös muihin ruokiin, miksei vaikka pizzaankin. Hyvä nyrkkisääntö on, että yksi mozzarellapallo yhtä munakoisoa kohden, niin hyvä tulee.

n. 6 annosta pääruokana

3 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
3 palloa mozzarellaa
n. ½ kolmio parmesaania
n. ½ ruukku basilikaa

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
½ rkl sokeria tai hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½-1 ruukkua basilikaa

Viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja ripottele niille kevyesti suolaa. Lado viipaleet lautaselle itkettymään, vähintään puoleksi tunniksi ja valmista sillä välin kastike. Kuivaa itkettyneet munakoisoviipaleet ja paista ne pienessä öljytilkassa ruskeapilkullisiksi. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Raasta parmesaani. Revi loput basilikat silpuksi. Jätä ainekset odottamaan.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Silppua sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää sipulien päälle tomaattipyre, balsamico, sokeri, suola, pippuri ja sekoita kunnolla, anna paistua pari minuuttia. Lisää pannulle kuoritut tomaatit liemineen ja murskaa tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Revi basilika silpuksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Anna porista miedohkolla lämmöllä ilman kantta, kunnes olet valmis kasaamaan melanzanen. Kastike saa keittyä reilusti kasaan, ettei lopputulos ole vetinen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kasaa vuoka, sopiva koko n. 22x30cm. Lado pohjalle kerros munakoisoa, kauho päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta, ripottele päälle osa basilikasta, ripottele päälle kolmasosa parmesaanista ja lado päälle yhden pallon verran mozzarellaviipaleita. Toista seuraavat keksi kerrosta samalla tavalla. Päällimmäiseksi jää mozzarellaa ja parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes vuoka on saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ripottele päälle vielä tuoretta basilikaa ennen tarjoilua. Lisänä maistuu hyvä leipä, kuten ciabatta.

Raaka-aineet ennen kokkailua

Melanzane on jo pitkään ollut yksi lemppariruokiani. Sitä on tullut kuitenkin tehtyä liian harvoin. Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi ostaa kauniita munakoisoa ja tehtyä tätä ruokaa. Munakoisot siivuiksi ja itkettymään lautaselle kasoihin, muut aineet silpuksi ja kattilaan. Kaikkein eniten aikaa vie munakoisojen paistaminen, että niihin saa kauniin ruskeapilkullisen pinnan ja nesteet haihtuvat jo tässä vaiheessa hyvin pois. Myös kastiketta saa keittää hyvän tovin, mieluusti kastike saisi olla kunnolla kasaan keittynyttä kuin löysää. Mozzarellasta irtoaa kuitenkin vielä nestettä myöskin, niin lopputuloksesta tulee kuitenkin mehevä.

Itkettyvät munakoisot vievät vähiten tilaa, kun ne kasaa torneiksi lautaselle

Pohjalle kerros munakoisoa, sitten tomaattikastiketta, parmesaania, mozzarellaa ja basilikaa.

Kastike saisi keittyä melko tiiviiksi kasaan, että ruoka olisi lopulta melko napakkaa.

Niin herkullista! Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt, jos ei ole aiempia kokemuksia vielä. Munakoiso on miedonmakuinen vihannes ja se imee makuja itseensä hyvin, joten kastikkeella sekä yrteillä on tässä iso rooli. Juusto tuo ruokaisuutta ja minusta tätä on kiva syödä hyvän leivän kera.

Resepti on julkaistu 27.3.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Sitruunapasta

 

Sitruunapasta on todellakin sitruunainen! Kuin aurinko lautasella!

Jos pidät sitruunasta, rakastat tätä pastaa! Sitruuna pääsee tässä todellakin oikeuksiinsa. Ruoan valmistuminen ja sen maistaminen aiheutti tahattomia onnenkiljahduksia keittiössä ja pastaa piti santsata lisää vielä siinä vaiheessa, kun ei jaksanut enää syödä, niin hyvää se oli. Lisäksi koko ruoka valmistui alusta loppuun varttitunnissa, joten se on mitä mainioin arkiruoka tai viikonloppujen pelastaja nopeudessaan, mausta tinkimättä. Ja makua, sitä todellakin riittää! 

2-3 annosta

pasta
250 g tuorespaghettia
50 g voita
1 sitruunan kuoret
1 sitruunan mehut
1-2 dl kuohukermaa
½ tl kuivattua timjamia
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
n. 2 dl raastettua parmesaania tai grana padanoa
n. ½ dl tuoretta basilikaa silputtuna

lisuke halutessasi
1 rs limone italiano -broilerin minuuttipihvejä tai naturell fileitä
paistamiseen rypsiöljyä

Valmistele pastakastikkeen ainekset. Pese huolellisesti (luomu)sitruuna ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Purista mehu. Raasta parmesaani tai edullisempi grana padano. Silppua basilika valmiiksi. 

Jos valmistat pastan lisukkeeksi broilerinfileitä tai muita mieleisiä lisukkeita, kuten paistettua kalaa tai halloumia, valmista ne tässä vaiheessa. Broilerin minuuttifileet kypsyvät puolikovalla lämmöllä kauniin ruskeiksi vajaassa 10 minuutissa. Voit marinoida fileet sitruunalla, valkosipulilla ja yrteillä tai käyttää valmista Kariniemen Limone Italiano -broileria, joka on maustettu sitruunalla ja oliiviöljyllä. 

Kuumenna pienessä kasarissa voi kiehuvan kuumaksi ja lisää sinne raastettu sitruunankuori. Anna kiehua minuutti. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja kerma sekä kuivattu timjami, suola sekä pippuri. Anna kiehua toinen minuutti. 

Keitä pasta 1-2 minuuttia al denteksi. Valuta vesi pois. Kaada kuuma kastike pastan päälle, lisää silputtu basilika sekä raastettu juusto. Sekoita tasaiseksi. 

Annostele pasta isolle tarjoiluvadille, asettele päälle broilerit ja ripottele pinnalle tuoreita basilikanlehtiä. Tarjoile välittömästi. Halutessasi voit raastaa pastan päälle vielä parmesaania, varsinkin jos tarjoilet pastan sellaisenaan.

Ah kuinka hyvää! Sitrus maistui todella vahvasti, yrttejä oli juuri sopivasti ja voi sekä kerma pyöristivät makua juuri sopivasti. Minä hurautin soossiin puolikkaan kermapurkin, mutta näin kastikeihmisenä sitä olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, sillä pasta imee yllättävän paljon makuja itseensä. Varsinkin, kun loput ruoassa sai odotella seuraavaan päivään jääkaapissa. Vaikka tuorepastat ovat aina parasta juuri keitettynä. Asettelin ruoan tarjolle Arabian Kielo-vadille, joka oli kirppislöytö viime syksylä. Ostin ihan pilkkahintaan kolme erikokoista tarjoiluastiaa kirpparilta, joista tämä on keskikokoa. Pienin on enemmän kulhomainen ja iso on sitten sellainen iiiiso vati, kuin paistivati. Ihan mielettömän kivoja löytöjä välillä! 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyvän Karjalan Heilin ruokapalstallani

Hapanjuuriblinit poromoussella

Vehnäjuurella hapatettu blinitaikina, lisukkeena poromoussea, suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa

Blinit ovat kevään ruokaa parhaimmillaan! Ne ovat täyttäviä, rapeita, tihkuvat voita ja saavat kaverikseen kaikkia ihania täytteitä oman maun mukaan. Omia suosikkitäytteitäni ovat ehdottomasti sienisalaatti, hunaja, smetana, suolakurkku ja tämänkin postauksen tähti, poromousse. Useana vuotena blinikausi alkaa pikkujoulukaudella, kun niitä pääsee maistamaan ensimmäisen kerran. Sitten kausi jatkuukin pitkälle kevääseen niin kauan, kun niitä muistaa itse paistaa tai saa nauttia jossain. Vaivannäköä blinit hieman vaativat, sillä parhaimman taikinan saa, kun laittaa sen tekeytymään jo edellisenä iltana ennen herkuttelua. Mikäli haluat kokeilla hiivataikinalla tehtyjä blinejä, klikkaa tuota linkkiä. Sekin on oikein hyvä resepti, mutta alla on vielä sitäkin parempi.

n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä

illalla:

120 g aktiivista vehnäjuurta

180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)

2 dl piimää

ennen paistamista:

1 dl olutta

1 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna

kirkastettu voi:

250 g normaalisuolaista voita

Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan liikuttamista, ettei kuohkeus laske.

Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.

Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim. pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois biojätteessä. 

Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä, sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia täytteitä.

Poromousse

Poromousse:

200 g ranskankermaa

100 g kylmäsavustettua pororouhetta

½ pieni punasipuli

½ punttia persiljaa

½ rkl rosépippureita murskattuna

mustapippuria

½ rkl juoksevaa hunajaa

½ dl pakastepuolukoita

Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.

Blinit kylmäsavuporomoussella, seassa myös vähän puolukoita

Tästä ei kyllä ruoka parane. Mie tein tosiaan testierän myös hiivataikinaa ja kyllä voiton vei ehdottomasti hapanjuureen tehdyt blinit, niissä oli syvempi maku ja ne myös ruskistuivat kauniimmin sekä olivat paljon kuohkeampia. Toki hapanjuuriblineissä oli käytetty myös pelkkää tattaria, joten siitäkin tuli varmaan pieni makuero, vaikka hiivataikina oli astiassa tummempaa. Poromousse oli ihanan tasapainoista, sillä vahvaa poroa tasapainotti kirpeä puolukka ja kokonaisuuden pyöristi hunaja, joka oli ehkä paras lisäyskeksintö ikinä. Kattaukseen pääsi ensimmäistä kertaa asuntokauppojen yhteydessä myyjiltä saatu kultareunainen juhla-astiasto, joka kruunasi harmaan maanantain bliniaterian juhlaksi. Blinipannut tosiaan pitäisi kaivaa esille useammin!

Resepti on julkaistu ensimmäistä kertaa viikonlopun Heilin ruokapalstallani.

Poromousse

Puolukalla ryyditetty poromousse tarjoiltiin herkullisten blinien kanssa

Poro on erittäin herkullinen raaka-aine ja varsinkin kylmäsavustettuna sitä riittää melko pienikin määrä tuomaan rutkasti makua ruokiin. Tällä kertaa pororouhepussista osa sujahti ranskankerman joukkoon ja maustamaan blinitäytettä. Ehkä suosituin porotahnani kääriytyy tuulihatturullan sisään, mutta tällä kertaa hieman erilainen versio tosiaan syntyi puolukan kera. Miksi en ole aiemmin tajunnut pyöristää makuja hunajalla? Oppia ikä kaikki. 

200 g ranskankermaa

100 g kylmäsavustettua pororouhetta

½ pieni punasipuli

½ punttia persiljaa

½ rkl rosépippureita murskattuna

mustapippuria

½ rkl juoksevaa hunajaa

½ dl pakastepuolukoita

Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.

Ihan älyttömän herkullista! Tämä täyte sopii mainiosti myös vaikka uuniperunalle, voileipäkakun sisään, tuonne tuulihatturullaan tai mihin tahansa, missä tarvitaan maukasta täytettä. 

Vaniljajuustokakku vadelmakastikkeella

Juustokakut ovat ihania ja tämä vienosti vaniljalta maistuva kakku sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Juustotäytteestä tulee unelmanpehmeä ja kevyen tuntuinen valkuaisvaahdon ansiosta, sillä hyydytetty juustokakku ei mielestäni saa missään nimessä olla kovaa ja tönkköä. Kakun lisukkeeksi ja samalla myös koristeeksi käy mainiosti vadelmakastike, joka tuo pientä kirpakkuutta kakulle. Samalla kakkuidealla voit valmistaa myös muita makuvariaatioita ja kastikkeeseen voi vaihtaa minkä tahansa marjan tilalle. Takuuvarma hitti ja helppokin vielä!

26 cm irtopohjavuokaan

keksipohja

200 g kandisokerikeksejä (Bastogne)
75 g voita sulatettuna

täyte

2½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
400 g maustamatonta tuorejuustoa (Philadelphia)
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 t vaniljatahnaa tai vanilja-aromia
2 valkuaista
5 liivatelehteä
1 limen mehu

vadelmakastike

200 g pakastevadelmia
½ dl tomusokeria

koristeluun

sitruunamelissan lehtiä
tuoreita vadelmia

Murskaa keksit perunasurvimella kattilassa hienoksi murskaksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sekä tomusokeroi reunat. Taputtele keksimurska vuoan pohjalle lusikan avulla ja laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Vispaa sähkövatkaimella vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi isossa kulhossa, vatkaa joukkoon tuorejuusto, tomusokeri, vaniljasokeri ja vaniljatahna. Vatkaa pienessä kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Purista limestä mehu ja kuumenna se kiehuvaksi. Sulata joukkoon kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet ja jäähdytä hieman. Vispaa liivateliemi vaniljavaahdon joukkoon ja nostele nuolijan avulla valkuaisvaahto viimeisenä täytteen sekaan. Kaada täyte kovettuneelle pohjalle, tasoita pinta ja laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi, mieluiten yön yli. 

Valmista vadelmakastike. Kaada vadelmat pieneen kattilaan ja keitä muutama minuutti, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Paseeraa siivilän läpi vadelmat toiseen kattilaan, heitä siivilään jääneet siemenet pois. Sekoita tomusokeri vadelmapyreen joukkoon ja kiehauta. Jäähdytä kylmäksi ennen tarjoilua. 

Irrota kakku varovasti vuoasta ja aseta se kakkuvadille. Koristele sitruunamelissan lehdillä ja tuoreilla vadelmilla. Tarjoile lisänä vadelmakastiketta.

Vaniljajuustokakun resepti on hyvä peruspohja erilaisille juustokakuille. Nam!

Vinkki: Saat kakusta gluteenittoman käyttämällä gluteenittomia keksejä. Kakun pinnalle voi tehdä myös hyytelösokerikiilteen tai liivatteella hyydytetyn kiilteen paseeratuista vadelmista tai muista marjoista, jos haluaa koko kakun pinnalle väriä. Minä tykkään yleensä jättää kakun sellaisenaan pinnan osalta, vähän jotain reunakoristeita laittaa. Tuoreet yrtit ja marjat on aina aika varma valinta.

Kakun reunoista saa nätit, kun vuoan voitelee öljyllä ja "jauhottaa" tomusokerilla. Myös reunakalvoa voi käyttää, mutta mie en sellaista edes omista.

Niin herkullisen hyvää ja todellakin kuohkeaa kuin mikä! 

Juttu on julkaistu tämän viikonlopun Heilin ruokapalstallani.

Paholaisenhillo

Paholaisenhilloa syntyy tällä reseptillä vajaa puolen litran purkillinen. Eikös olekin ihana Iittalan keraaminen lusikka?

Makeantulinen paholaisenhillo on erittäin loistava lisuke monelle ruoalle ja mikä parasta, se valmistuu syöntikelpoiseksi hyvin sukkelaan. Teen säännöllisesti paholaisenhilloa ja erityisesti se sopii vuohenjuustobroilerin kaveriksi. Tai yleensäkin eri juustojen kanssa nautittavaksi. Mikä parasta, hillon tulisuuden voi määrittää itse säätämällä chilin määrää omaan makuun sopivaksi. Tällä kertaa olin unohtanut tuoreet chilipalot kauppaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää tulisuutena chilijauhetta. Onnistui oikein hyvin! Myös tulista sambal oelek –chilitahnaa voi käyttää ja jos kaapissa on miedompaa sweet chili saucea, voisi sitäkin testata.

1½ suippopaprikaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
n. ½ tl chilijauhetta
½ dl punaviinietikkaa
n. ½ tl merisuolaa myllystä
n. ½ tl mustapippuria myllystä
¾ dl hillosokeria
¼ dl vettä

Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.

Niin hyvää! Paholaisenhillo on muuten lois-ta-va keino käyttää nahistumisuhan alla olevat paprikat ja tomaatit jääkaapista eikä mittasuhteetkaan ole niin justiinsa, joskus mukaan voi mennä enemmän paprikaa ja joskus tomaattia. Punasipulin voi korvata normaalilla sipulilla ja tulisuutta tosiaan voi säätää mieleisekseen chilin määrällä ja laadulla. Tällä kertaa kokkailin hillon vuohenjuustobroilerin kaveriksi, kun pelastin kaupasta päiväyspaketin broilerinfileitä ja joululta oli jäänyt jääkaappiin myös pari tankoa vuohenjuustoa. Harmi, kun ns. pikkukaupoista ei saa isoja vuohenjuustokiekkoja, pitäisi asiakseen lähteä niitä etsimään. Oikein iso ja sopivan paksu kiekko vuohenjuustoa on ihan unelmahyvää. Tykkäätkö sie vuohenjuustosta?

Paholaisenhillo kruunasi vuohenjuustobroilerin

Parsakaalisalaatti

Erilaiset kaalit ovat herkullista ruokaa ja ne sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon. Erityisen hyvältä parsakaalit ja kukkakaalit maistuvat raakana, ilman keittämistä, jolloin ne säilyttävät myös rakenteensa napakkana. Tässä ohjeessa kaalien pienet nuput marinoidaan majoneesipohjaisessa kastikkeessa herkulliseksi salaatiksi. Kastike saa luonnetta omenaviinietikasta, joka taittaa majoneesin rasvaisuutta, mutta lopputulos ei ole pistävän etikkainen, vaan erittäin tasapainoinen ja herkullinen. Kastiketta kannattaa tehdä myös muiden ruokien kastikkeeksi ja lisukkeeksi tai siihen voi vaikka dipata kasvistikkuja!

n. 10 annosta

salaatti

2 parsakaalia
1 kukkakaali
1 iso punasipuli
2 pkt (á 200 g) pekonisuikaleita

kastike

n. 300 g majoneesia (Hellmann’s, vajaa lasipurkillinen)
0,75 dl omenaviinietikkaa
3 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
mustapippuria

koristeluun

yrttisilppua, esim. ruohosipuli
2 dl cashew-pähkinöitä (suolaamattomia)

Pilko parsakaalien ja kukkakaalin kukinnot pieniksi nupuiksi, älä käytä kovia varsia. Silppua punasipuli hienoksi silpuksi. Laita pekonisuikaleet kylmälle paistinpannulle, laita levy päälle ja paista pekonit rapeiksi. Valuta pekoneista rasva ja jäähdytä pekonit. Yhdistä ainekset isossa kulhossa tai kattilassa.

Mittaa majoneesi pieneen kulhoon, sekoita joukkoon omenaviinietikka. Mausta kastike sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike salaatin joukkoon. Maista, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna salaatin maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua, mieluiten yön yli. Sekoita salaatti sekaisin ja lisää osa cashew-pähkinöistä, ripottele loput pähkinät ja yrttisilppu salaatin pinnalle. Tarjoile esim. grilliruoan lisukkeena tai ruokaisana välipalana hyvän leivän kera. Salaatti säilyy mainiosti pari päivää jääkaapissa.

Kesäisessä salaatissa maistuu parsakaali ja kukkakaali, salaatti maustuu meheväksi majoneesipohjaisesta kastikkeesta

Parsakaalisalaattia tulee todella iso annos tällä ohjeella, joten tarvittaessa puolita ainesmäärät. Voit korvata cashew-pähkinät muilla pähkinöillä tai jättää kokonaan pois. Reseptissä on tarkoituksella käytetty valmiita pekonisuikaleita, koska ne ovat siivuja paksumpia ja säilyttävät näin paremman rakenteen salaatissa. Pekonin voi korvata myös kalkkunasta tai broilerista valmistetulla pekonilla, kuutioidulla savutofulla tai jättää kokonaan pois. Parsakaalisalaatti on oiva tarjottava isommissakin juhlissa, illanistujaisissa tai buffet-pöydässä, kaiken lisäksi se valmistuu nopeasti ja sen voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi odottamaan tarjoilua. Kastiketta kannattaa testata myös muiden salaattien lisukkeena, se on todella maukasta! Mielestäni kastikkeessa on jenkkityylinen vivahde. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 7.7.2018.