Pekonipasta

Pekonipasta saa innoituksensa pasta carbonarasta

Oheinen resepti on yksi oma versioni pasta carbonarasta, miilunpolttajan pastasta. Autenttinen se ei ole, sillä käytin pekonia guancialen eli savustetun possunposken sijaan. Lisäksi tällä kertaa mukaan päätyi hävikinvälttämisen nimissä kokonaiset kananmunat keltuaisten sijaan ja persiljapuskan jämätkin sinne upposivat. Hurjan hyvää pekonipastaa siitä syntyikin!

3-4 annosta

140-170 g pekonia
2 kananmunaa
100 g parmesaania raastettuna
2 valkosipulinkynttä raastettuna
½ ptt persiljaa silputtuna
reilusti mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
pastan keitinvettä
spaghettia

pinnalle 

raastettua parmesaania

mustapippuria

Pilko pekonit pieniksi paloiksi kylmälle pannulle ja nosta pannun lämpö kuumaksi, paahda pekonit rapeiksi. Nosta pannu levyltä syrjään ja jätä odottamaan. Sekoita pienessä kulhossa kananmunien rakenne rikki vispilällä, sekoita joukkoon raastetut valkosipulinkynnet ja reilusti raastettua parmesaania, vispaa kunnes seos alkaa muodostaa kastikkeen. Silppua persilja hienoksi silpuksi, sekoita kananmunajuustoseoksen joukkoon. Mausta seos kevyesti suolalla ja runsaalla vastarouhitulla mustapippurilla.

Keitä pasta reilulla suolalla maustetussa vedessä al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan, ota kahvikupillinen keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada pasta paistinpannuun pekonien päälle, kaada joukkoon kananmunajuustoseos ja nostele sekaisin, notkista rakenne tarvittaessa lorauksella pastan keitinvettä. Annostele välittömästi lautasille ja raasta päälle vielä lisää parmesaania ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti.

Nam! Pasta carbonara tai pekonipasta, joku vastaava kuitenkin, on yksi miun lemppariruokiani. Tulee tehtyä harvoin, mutta kun tekee, niin sen nauttii erityisellä hartaudella. Pekonina tykkään käyttää Snellmanin Kunnon pekonia, jota tälläkin kertaa käytin ruokaan. Tykkään leikellä pekonit pieniksi sipruiksi saksilla suoraan kylmälle pannulle ja paahtaa ne oikein rapeiksi, lötköt pekonit eivät houkuta missään ja ikinä. Parmesaani aateloi ruoan, mutta tähän oikein hyvin grana padanokin.

Resepti on julkaistu 12.3.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Parsapasta

Ihana keväinen pasta saa makua sipuleista ja parsasta

Kevät on parsojen aikaa ja niinpä usein keväisin ostoskoristani löytyykin nippu tai pari vihreää parsaa. Parsaa tulee syötyä monella tapaa, eikä siihen edes kyllästy, koska satokausi on valitettavan lyhyt. Nykyään tosin parsaa taitaa saada kaupasta lähes ympäri vuoden, mutta kaukaa tuotujen parsojen maku ei ole mitään näihin keväällä saataviin. Myös laatu voi olla välillä todella heikko. Valitse siis aina parsanippu, jonka tyvet ovat napakoita ja nahistumattomia, pulleita ja elinvoimaisen näköisiä. Yhtään nuupahtaneet kannattaa jättää ostamatta. Kaikkein parhaan parsa-annoksen olen kuitenkin nauttinut Saksan Münchenissä eräällä messumatkalla jo aikoja ennen koronaa, kun olimme Raatihuoneen kellarissa illallisella. Valkoinen parsa oli marinoitu mansikalla, annoksessa oli ilmakuivattua kinkkua ja kastiketta oli niin, että kastikeihminenkin oli tyytyväinen. Oi että kuinka hyvää se oli! Vieläkin tulee hyvä fiilis, kun muistelee. Omassa keittiössä ei tulekaan pahemmin valkoista parsaa kokkailtua, ehkä pitäisi. Mutta vihreä parsa on oikein hyvää ja sitä kannattaa kokata nyt, kun sitä saa! Resepti on arkistojen aarre viime vuoden keväältä.

2 annosta

½-1 ptt vihreää parsaa
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa ½ appelsiinin kuori
2 dl kuohukermaa
voita paistamiseen
100 g grana padano -juustoa
tuoretta basilikaa
mieleistä (gluteenitonta) pastaa kahdelle hengelle

Taivuta parsatankoja ja napsauta kuivat varret pois, leikkaa varret pieniksi paloiksi ja säästä latvat kokonaisina paloina. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta grana padano hienoksi raasteeksi ja vuole muutama lastu koristeeksi. Raasta puolikkaan appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Hienonna basilika pieneksi silpuksi. Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se reilusti ja keitä pasta samaan aikaan kun teet kastiketta.

Kuumenna paistinpannulla tai kasarissa voita ja kuullota pari minuuttia parsapaloja voissa. Lisää pannulle salotti- ja valkosipulisilput, jatka paistamista hetki. Mausta seos appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla, kaada pannulle kerma ja anna saostua. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta. Viimeistele ruoka grana padano -juustolla ja hienonnetulla basilikalla, lisää tarvittaessa tilkka pastan keitinvettä. Annostele valmis pasta lautasille, koristele annokset juustolastuilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi.

Mie paistoin parsat suoraan appelsiinivoissa, kun sitä sattui olemaan pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa. Jos et halua tehdä erikseen appelsiinivoita, niin yllä oleva pastaresepti ajaa saman asian, kun appelsiinilla maustetaan valmistuva kastike. Tämä pasta todellakin valmistuu muutamassa minuutissa, sillä parsa kypsyy riittävästi muutamassa minuutissa pannulla. Käytin jotain kroatialaista pötkylän mallista pastaa, mutta vaikkapa penne voisi sopia oikein hyvin ruokaan. Erittäin hyvä ja astetta parempi arkiruoka!

Resepti on julkaistu 8.5.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Vihertävä sieni-pekonipasta

Herkullisessa pastassa maistuu sienten ja pekonin lisäksi lehtikaali.

Erilaiset pastat ovat olleet pitkään omia suosikkejani ja nyt yritän oppia kuitenkin vähitellen niistä pois. Niinpä kasviksilla on yritettävä syrjäyttää pastan osuus ateriassa ja kaikkea porkkanasta ja kesäkurpitsasta lehtikaaliin ja papuihin on tullut upotettua ruokiin. Tässä pastassa korvasinkin osan pastasta sienillä ja lehtikaalilla, jotka toivat ruokaan myöskin mukavaa värikkyyttä. Kuten Instagramiin olin tätä ruokaa tehdessäni kirjoittanut, pannulla paistuvan sipulin, valkosipulin ja sienten tuoksu on huumaavan herkullinen. Siitä tulee jotenkin aina myös kotoisa fiilis, kun rappukäytävässä tuoksuu pannulla paistuva ruoka. Yleensä tämä tuoksu yllättää aina juuri silloin, kun vatsa kurnii ja kotona jääkaapista tervehtii lähinnä valon kaverina nuupahtanut salaattikerä. Tämän pastan kokkaamalla voit puolestaan tehdä naapurit kateelliseksi ja hurmata kanssasyöjät.

n. 3 annosta

spaghettia tai muuta pastaa

suolaa keitinveteen

kastike

1 pkt pekonia

3 kevätsipulia varsineen tai 1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

200-250 g herkkusieniä (tai metsäsieniä)

50 g lehtikaalia

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

timjamia, ruohosipulia tai persiljaa

pieni pätkä parmesaania

Valmistele kastike. Raasta parmesaani. Putsaa ja pilko herkkusienet tai metsäsienet. Jos käytät pakastettuja, esikäsiteltyjä sieniä, voit käyttää ne sulana ja valutettuna. Pilko kevätsipulit varsineen (tai käytä tavallista sipulia) sekä kuori ja hienonna valkosipuli. Saksi pekoni kylmälle paistinpannulle pieniksi paloiksi ja kuumenna paistinpannu, paista pekonit omassa rasvassaan. Lisää paistamisen loppupuolella pannulle kuullottumaan sipulit ja viimeiseksi valkosipulit. Lisää sienet pannulle ja paista nesteet pois. Lisää seokseen suolaa ja pippuria sekä kuohukermapurkki, saksi joukkoon tuoreyrttejä. Anna kiehahtaa. Riivi lehtikaaleista kovat ja paksut lehtiruodit irti sekä revi lehtiä hieman pienemmäksi. Lisää kastikkeen joukkoon ja anna keittyä kasaan hetki. Tarkista maku. Lisää joukkoon hieman raastettua parmesaania. Jos kastike on liian tanakkaa, lisää pannulle hieman vettä.

Keitä kastikkeen teon aikaan spaghetti tai muu pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja kaada kastike pastan joukkoon. Annostele valmis pasta lautasille ja ripottele päälle vielä hieman raastettua parmesaania. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Herkullista kasvispastaa saat jättämällä pekonin kokonaan pois ja korvaamalla kerman sekä juuston kasvisvaihtoehdoilla. Juuston voi mainiosti korvata myös ravintohiivahiutaleilla.

Sienet olivat tällä kertaa ruskeita herkkusieniä, mutta tilalla voi käyttää juuri niitä sieniä, joita sattuu löytymään. Sieniresepteistä haluan nostaa kokeiltavaksi erityisesti tämän ihanan kantarellikeiton jallukreemillä.

Kylläpä oli hyvää! Tein tätä jo kesällä, kun naapurini kiikutti minulle reissuun lähtiessään sienet ja pekonit. Niinpä katsaus omiin kaappeihin ja tämmöinen syntyi. Lehtikaali on hurjan hyvää niin keitoissa, pastoissa kuin wokeissa eikä lehtikaalisipsitkään huonoja ole.

Resepti on julkaistu myös tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Linssilasagne

 

Ihanat punaiset linssit maistuvat kasvislasagnessa

Linssit ovat mainiota edullista ruokaa ja linssejä löytyy kaupasta vähän joka sorttia: keltaista, punaista, keltaista, vihreää ja mustaa, enemmän puuroutuvaa kuin muotonsa säilyttävää. Linssilasagnessa valmistetaan herkullinen kermainen ja yrttinen kastike punaisista linsseistä, joka valellaan lasagnelevyjen väliin juustojen kanssa. Runsasproteiininen lasagne riittää isollekin joukolle useammaksi päiväksi. Ruoka kestää hyvin myös pakastamisen. Teen tällä yhden kastikkeen taktiikalla kaikki lasagnet, koska ne ovat vaivattomia ja oikaisevat yhden vaiheen sekä kattilanpesun verran. Jauhelihasta tehdyn lasagneni reseptin löydät klikkaamalla tästä. 

n. 8 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 porkkana
½ kesäkurpitsa
2 tomaattia
tilkka öljyä
3 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
1 prk punaisia linssejä suolaliemessä
2 dl kuohukermaa
n. 2 dl vettä purkkien huuhteluun
suolaa
mustapippuria
n. 1 tl chilihiutaleita tai pätkä tuoretta chiliä
2 tl hunajaa tai sokeria
oreganoa
1 ptt tuoretta basilikaa

väliin
1 pss mozzarellaraastetta
1 pss emmentalraastetta
1 prk raejuustoa
(tuoretta basilikaa)
n. 12-15 lasagnelevyä
½ rs miniluumutomaatteja

Kuori ja silppua kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuullota ensin isossa kasarissa ensin sipuli, lisää sitten joukkoon porkkana, seuraavaksi kesäkurpitsa ja viimeisenä valkosipuli, ettei se pala. Kuullota välillä käännellen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja kypsyneet. Lisää pannulle tomaattipyre ja kuullota pari minuuttia, lisää kuutioidut tomaatit, paseerattu tomaatti sekä purkinhuuhdevettä ja mausteet. Anna kastikkeen muhia hetken aikaa liedellä. Silppua basilika hienoksi silpuksi sillä välin. Huuhtele ja valuta linssit, lisää ne kasariin ja kaada joukkoon kerma. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää lopuksi tuore basilika. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Huomioi, että juustoista tulee vielä suolaa.

Aloita kasaamaan lasagnea. Levitä uunivuoan pohjalle muutama kauhallinen kastiketta ja levitä päälle purkillinen raejuustoa. Lado päälle kerros lasagnelevyjä. Toista samoin, mutta lisää väliin emmentalin ja mozzarellan seosta. Lasagnelevyjä tulee kolmeen kerrokseen ja päällimmäiseksi kastiketta. Kastikkeen päälle levitetään vielä kerros juustoa ja puolitettuja minitomaatteja. Paista 175-asteisessa uunissa kiertoilmalla (tavallisessa 200c) n. 50 minuuttia. Anna vetäytyä ennen tarjoilua. Tarjoile tuoreiden basilikanlehtien ja raikkaan salaatin kanssa.

Niin herkullista! Linssilasagne on kyllä yksi parhaimmista lasagneista, mitä voi tehdä. Toki jauhelihalasagne on klassikko, mutta se on niin yleinen, että kaipaa jo vaihtelua. Myöskin on kiva välillä kokeilla jotain uutta keittiössä, joka kohdallani tarkoittaa lihan jättämistä vähemmälle ruokavaliossa. Tuore basilika on ehdoton mauntuoja lasagnessa ja sitä suosittelen ehdottomasti laittamaaan lasagneen, tekipä sen lihalla tai kasviksilla. 

Resepti on julkaistu 5.3.2022 Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Sitruunapasta

 

Sitruunapasta on todellakin sitruunainen! Kuin aurinko lautasella!

Jos pidät sitruunasta, rakastat tätä pastaa! Sitruuna pääsee tässä todellakin oikeuksiinsa. Ruoan valmistuminen ja sen maistaminen aiheutti tahattomia onnenkiljahduksia keittiössä ja pastaa piti santsata lisää vielä siinä vaiheessa, kun ei jaksanut enää syödä, niin hyvää se oli. Lisäksi koko ruoka valmistui alusta loppuun varttitunnissa, joten se on mitä mainioin arkiruoka tai viikonloppujen pelastaja nopeudessaan, mausta tinkimättä. Ja makua, sitä todellakin riittää! 

2-3 annosta

pasta
250 g tuorespaghettia
50 g voita
1 sitruunan kuoret
1 sitruunan mehut
1-2 dl kuohukermaa
½ tl kuivattua timjamia
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
n. 2 dl raastettua parmesaania tai grana padanoa
n. ½ dl tuoretta basilikaa silputtuna

lisuke halutessasi
1 rs limone italiano -broilerin minuuttipihvejä tai naturell fileitä
paistamiseen rypsiöljyä

Valmistele pastakastikkeen ainekset. Pese huolellisesti (luomu)sitruuna ja raasta sen kuori hienoksi raasteeksi. Purista mehu. Raasta parmesaani tai edullisempi grana padano. Silppua basilika valmiiksi. 

Jos valmistat pastan lisukkeeksi broilerinfileitä tai muita mieleisiä lisukkeita, kuten paistettua kalaa tai halloumia, valmista ne tässä vaiheessa. Broilerin minuuttifileet kypsyvät puolikovalla lämmöllä kauniin ruskeiksi vajaassa 10 minuutissa. Voit marinoida fileet sitruunalla, valkosipulilla ja yrteillä tai käyttää valmista Kariniemen Limone Italiano -broileria, joka on maustettu sitruunalla ja oliiviöljyllä. 

Kuumenna pienessä kasarissa voi kiehuvan kuumaksi ja lisää sinne raastettu sitruunankuori. Anna kiehua minuutti. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja kerma sekä kuivattu timjami, suola sekä pippuri. Anna kiehua toinen minuutti. 

Keitä pasta 1-2 minuuttia al denteksi. Valuta vesi pois. Kaada kuuma kastike pastan päälle, lisää silputtu basilika sekä raastettu juusto. Sekoita tasaiseksi. 

Annostele pasta isolle tarjoiluvadille, asettele päälle broilerit ja ripottele pinnalle tuoreita basilikanlehtiä. Tarjoile välittömästi. Halutessasi voit raastaa pastan päälle vielä parmesaania, varsinkin jos tarjoilet pastan sellaisenaan.

Ah kuinka hyvää! Sitrus maistui todella vahvasti, yrttejä oli juuri sopivasti ja voi sekä kerma pyöristivät makua juuri sopivasti. Minä hurautin soossiin puolikkaan kermapurkin, mutta näin kastikeihmisenä sitä olisi voinut laittaa hieman enemmänkin, sillä pasta imee yllättävän paljon makuja itseensä. Varsinkin, kun loput ruoassa sai odotella seuraavaan päivään jääkaapissa. Vaikka tuorepastat ovat aina parasta juuri keitettynä. Asettelin ruoan tarjolle Arabian Kielo-vadille, joka oli kirppislöytö viime syksylä. Ostin ihan pilkkahintaan kolme erikokoista tarjoiluastiaa kirpparilta, joista tämä on keskikokoa. Pienin on enemmän kulhomainen ja iso on sitten sellainen iiiiso vati, kuin paistivati. Ihan mielettömän kivoja löytöjä välillä! 

Resepti on julkaistu tänään ilmestyvän Karjalan Heilin ruokapalstallani

Trattoria Pielinen, Bomba (Nurmes)

Elokuun puolivälissä suuntasimme so-uppilaisen kanssa viettämään bloggaajien tiimipäivää Bomballe Nurmekseen. Bomballa olinkin käynyt viimeksi kunnolla lapsena, muutoin edellisestä vierailusta oli aikaa jokunen vuosi. Osasin odottaa suurta muutosta, sillä olen PKOn edustajistossa päässyt seuraamaan Bomban remontin edistymistä ja se valmistuikin juuri passelisti Bomban elokuisia 40-vuotisjuhlia varten. Oli todella mukava päivä, sillä pääsin ensimmäistä kertaa tapaamaan bloggaajakollegoita Pallon parissa Jonnaa, Vegaanipupu Helyä (linkissä Bomba-päivä Helyn kirjaamana), Maria Glow'n Mariaa (täälläkin kattava juttu päivästämme), Enemmän elossa Ammeria (täällä myös päivän kuulumiset!) ja Kolkytplus Jenniä sekä meidän ihanaa blogiemo Emmaa. Juttu luisti heti ensihetkestä alkaen ja oli mukava käydä blogijutuja läpi yhdessä. Kieltämättä päivä loistavassa seurassa upeassa miljöössä ilman kiirettä oli kuin miniloma arjen keskellä. Elokuussa olin vielä töissä, mutta nyt tätä juttua kirjoitan jo kesälomalta.

EDIT 1/2020: So-Up on lakkautettu 31.1.2020, joten linkit muihin blogeihin eivät toimi. Blogeilla voi olla uudet kodit, en ole selvittänyt mahdollisia uusia osoitteita. Pahoittelut.

Aamupalatarjoilu kabinetissa

Saavuttuamme Bomballe meidät otettiin iloisesti vastaan ja ohjattiin aulan läpi kabinettiin. Koska oli vielä sunnuntai-aamu, hotellivieraat nautiskelivat pöydissä maittavaa myöhäistä aamupalaa (kävin kurkkaamassa, näytti todella hyvältä) ja meille oli katettu omat herkulliset kokouseväät kabinettiin odottamaan. Autoillessa (Joensuusta Nurmekseen ajaa n. 1,5h) olimme nauttineet vain take away -kahvit, joten olikin mukava päästä haukkaamaan hieman suolaista. Seurueemme erikoisruokavaliot oli huomioitu hyvin, löytyi niin vegaanista kuin gluteenitontakin purtavaa.  Smoothie oli oikein makoisaa ja mukavaa vaihtelua! Olen edellisen työni puitteissa saanut istua erinäisissä kokous- ja koulutustilaisuuksissa erittäin paljon ja ns. kokoustarjoilut ovat tulleet tutuiksi. Koska Bomballa on vahvat karjalaiset perinteet ja vanha Bomban rakennus tarjoaa mm. karjalaista pitopöytää, niin oli itsestäänselvyys, että meillekin oli laitettu tarjolle meheviä karjalanpiirakoita. Munavoilla, tottakai. Kabinetin, kuten myös ruokasalin, isojen lasiseinien takana on Bomban spa ja olikin hauska katsoa vesipetojen elämää samalla, kun kävimme omaa agendaamme läpi. Lasiseinien takaa kajasti vielä Pielinen, joten puitteet ovat todella kauniit ja luonnonläheiset. Päivän aikana pääsimme Bomballa myös opastetulle kierrokselle ja kävimme tsasounassa, päivällisen jälkeen halukkaat pääsivät vielä polskimaan uudistettuun kylpylään. Meitä kävi moikkaamassa myös Pasi Tolonen, Bomban hotellinjohtaja. Hän vinkkasikin meille tuosta kierroksesta alueela ja se oli huippuhyvä, niin oppi taas uutta historiasta.

Pöytäämme oli katettu focacciaa oliiviöljyn ja balsamicon kera sekä iso kulhollinen namuja

Saimme nauttia meille varta vasten aiemmin avatussa Trattoria Pielisessä kolmen ruokalajin upean aterian päivän muun ohjelman jälkeen. Oli mukava istua alas ja rauhoittua, keskustella ja tutustua toisiimme vielä paremmin. Vähitellen ravintolaan alkoi tulla muitakin lounaalle ja puheensorina täytti mukavasti tunnelmallisen ravintolasalin. Heti kun saavuimme ravintolasaliin ja näimme kauniisti katetun pöytämme, alkoivat kamerat ja kännykät räpsyä kuvia. Kaikki bloggaajat kun ovat tottuneet ottamaan kuvia ruoasta ja tässä seurueessa sitäkään ei tarvinnut hävetä yhtään. 

Misto di bruschette - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, Calabro-salamia, mozzarella di bufalaa, gorgonzolamoussea, Trattorian tomaattisalsaa ja munakoisopestoa, marinoituja oliiveja ja rosmariinikasviksia.Lisäksi paahdettua valkosipulileipää.

Oma alkupalani oli bruschettaa erilaisten lisukkeiden kanssa. Rakastan erilaisia tahnoja ja dippejä, joten valkosipulietanoiden sijaan valitsin tämän annoksen. Gorgonzolamousse oli aromaattista ja pehmeää, se toimi loistavasti leivälle sipaistuna ja grillattujen kasvisten kanssa. Buffalamozzarella oli todella kermaista ja munakoisotahna ei petä ikinä. Kasvikset oli nimensä mukaisesti rosmariinisia ja tykkäsin todella paljon! Oli mukavaa, että annoksen kanssa sai fiilistellä ja rakennella omia makupaloja. Oikein onnistunut aloitus! 

Insalata Caprese - Uunissa haudutettua mozzarella di bufalaa, Trattorian tomaattikastiketta, basilikaöljyä, pinjansiemeniä ja paahdettua valkosipulileipää.

Vierustoverini Jonna tilasi alkupalaksi italialaista klassikkoa, Insalata Capresea. Annos oli nätti ja kuulemma maukasta. Onneksi omakin annokseni sisälsi mozzarellaa, niin ei annoskateus iskenyt. 

Scampi all’Aglio - Valkosipulivoissa paistettuja jättiravunpyrstöjä, marinoitua tomaattia, rucolaa ja paahdettua valkosipulileipää.

Maria ilahtui kovasti, kun tarjolla oli jättirapuja ja jokirapuja. Alkupalaksi näyttävä jättiravunpyrstöannos siis. Harmi, kun olen itse kala-äyriäisallergikko, sillä varsinkin Marian pääruoan kauneus sai vähän annoskateutta ilmaan. Helyn nauttima alkusalaatti Insalata mista (Raikasta salaattia, rosmariinikasviksia, San Marzano -tomaattia ja paahdettua sipulivinaigrettea) näytti sekin herkulliselta ja erityisesti vinaigrette kuulosti ihanalta. 

Anatra al Marsala - Paahdettua ankanrintaa, tryffelirisottoa, rosmariinikasviksia ja marsalakastiketta.

Pääruoaksi valitsin tarjoilijalta vahvistuksen ajatuksilleni saatuani ankanrintaa marsalakastikkeella ja tryffelirisottoa. Toinen vaihtoehtoni oli karitsa-annos (tällä hetkellä en löytänyt listalta), mutta tarjoilijan kanssa tuumailimme, että risotto on jo itsessään niin mainiota ja kastike herkullista, että päätös ei ollut lopulta vaikea. Pääruokia tilatessamme saimme tarjoilijatamme sekä kokilta loistavaa palvelua - taas erikoisruokavaliomme otettiin hyvin huomioon, annoksia sai tuunattua sopiviksi ja pääruoan lisukkeiden vaihto onnistui. Ankka oli mukavan punertavaa sisältä ja näin kastikeihmisenä iloitsin siitä, että annoksessa oli todellakin kunnon loraus maukasta kastiketta. Tryffelirisoton valmistumista kävinkin kurkkimassa avokeittiön kulmalla. Herkullista oli! 

Tagliata di manzo con rucola e parmigiano - Grillattua pihvikarjan sisäpaistia ja punaviinivoita, rucolaa, parmesaania ja ranskalaisia perunoita.

Emma ja Jonna valitsivat listalta nautittavikseen pihvikarjaa ja annos olikin todella kaunis! Lisukkeeksi toiseen annokseen vaihdettiin ranskisten tilalle kuuluisaa risottoa ja halutut lihankypsyydet menivät nappiin. Emma kertoi olleensa Bomballa golfkisoissa pari päivää aiemmin ja oli silloinkin tilannut tämän annoksen. Eli hyvää on ollut, kun molemmilla kerroilla on valittu sama ruoka. Tämän annoksen voisin itsekin tilata joku kerta!

Karitsaa ja kasviksia sekä tryffelirisottoa

Ammeri tilasi karitsanfilettä, jota itse pidin toisena pääruokavaihtoehtona. Ilmeisesti annos on poistunut listalta, sillä ainakaan nettimenusta sitä ei löytynyt ja täten en saanut tarkempaa kuvausta laitettua. Pieni muistikuva miulla on siitä, että annoksessa olisi ollut kanssa marsalakastiketta - tai sitten ei. Ammeri kertoi nauttineensa annoksesta ja oli hyvää. 

Paste al Gamberi di fiume - Jokirapuja, spagettia, sitruuna-voikastiketta ja pinaattia.

Maria tilasi pääruoaksi jokirapupastaa, kun oli ensin varmistanut meiltä, voiko sekä alku- että pääruoaksi syödä rapuja. No mikä ettei! Annos oli todella kaunis ja tosiaan harmittaa, kun en itse voi ikinä näitä kauniita ravunpyrstöjä nauttia. Pasta oli oikein maukasta ja sopivan al dente, eikä voikastikettakaan ollut annoksessa liikaa. 

Bistecca vegetariana della trattoria - Trattorian kasvispihvit, melanzanea, tomaatti-mascarponekastiketta ja rucolasalaattia. Veganisoituna.

Valmista vegaanista annosta ei listalta löytynyt, mutta se saatiin Vegaanipupulle veganisoitua kädenkäänteessä. Tarjoilijamme kertoi, että kastike on vaihdettavissa, jolloin annoksesta tulee vegaaninen. Eli aina kannattaa kysyä ja pyytää itselleen sopivaa annosta, vaikka sellaista ei suoraan listalla olisi. Ronskin näköinen annos sai kylkeensä vielä lisukeranskikset. Melanzane (munakoisopaistos) oli kuulemma hyvin maustettua ja pihvitkin ihan ok. Kastike tarjoiltiin hauskasti pikkukannussa.

Prosciutto - Meillä siivutettua parasta prosciuttoa, San Marzano -tomaattia, basilikaöljyä, creme fraichea, juustoa ja rucolaa.

Jenni valitsi parmankinkkupizzan ja se oli ateriamme ainoa kompastuskivi, sillä puu-uuni oli paistanut pohjan vähän turhan kovaksi. Ystävällinen tarjoilija olisi heti vaihtanut annoksen uuteen tai olisi saanut vaihtaa koko pääruokaa, mutta tälle ei ollut kuitenkaan tarvetta. Kuulemma seurueessa aiemmin Trattoria Pielisen pizzaa tilanneet ovat saaneet hyvää pizzaa, joten sattuuhan näitä. Pizzalista oli mielestäni kiva ja tykkään pizzoista, joissa on muutamaa laadukasta täytettä sopivasti ja rucolaa päällä, sillä pizza ei ole piirakka. Tämän pizzan juju oli tomaattikastikkeen sijaan pohjalle sivelty ranskankerma!

Crème brûlée alla liquirizia - Lakritsi- crème brûlée.

Upean aterian päätteeksi pitää aina nauttia vähän jälkkäriä, vaikka vatsat olivat jo täynnä ja mietimme, kuinka uinti onnistuu heti aterian päätteeksi. Hyvin onnistui! Omalla kohdallani jälkkärin valinta oli vaikeaa, sillä tarjolla oli kaikki kolme jälkkärilemppariani: paahtovanukas, pannacotta ja tiramisu. Päädyin lakritsalla maustettuun paahtovanukkaaseen ja se oli oikea ratkaisu. Oli nimittäin todella herkullista ja maukasta! Ihanan rapean sokeripinnan alla oli pehmeä vanukas ja pohjalla lakritsaa. Helyn jälkkäristä ei ole kuvaa, mutta hänelle tarjoiltiin vegaanista prosecco-jäädykettä. Oli herkkua sekin.

Torta al cioccolato - Lämmintä suklaakakkua, vaniljajäätelöä ja hasselpähkinänugaata.

Lämmin klassikko! Suklaakakku on kyllä kanssa sellainen jälkkäri, jonka mielelläni valitsen, vaikka harvemmin tulee suklaata syötyä. 

Panna cotta - Vaniljapannacottaa ja kirsikkahilloketta.

Panna cotta ei petä koskaan ja maukas vaniljahyytelö sai hilloketta kaverikseen. Meidän vierailun aikana annoksessa ei ollut kirsikkaa, vaan ilmeisesti raparperia. Nam!

Tiramisu - Klassinen italialainen tuorejuustokakku.

Oli pakko pyytää pientä maistiaispalaa tiramisusta ja voi että, kuinka hyvää se olikaan!

Ravintolasali kabinetin kulmasta kuvattuna. Oikealla takana on hotellin aula ja reception, vasemmalla on kylpylä. Edessä avokeittiö.

Tässä vielä hieman tunnelmakuvia!

Ravintolasali, taustalla lasiseinän takana kylpylä. Edessä avokeittiön tiskin edessä oli valmiina oliiviöljy-balsamicokipot ja liinojen alla focacciat odottamassa illastajia.

Tässä on Trattoria Pielisen kokkiherra, joka loihti meille upeat herkut pöytään. Kiitos! Olimme erittäin tyytyväisiä :)

Liedellä meidän ruoat!

Ravintolasaliin näkyy puu-uuni, jossa paistuu mm. Trattoria Pielisen pizzat. Ihana kevyt savuntuoksu siivitti meidän ruokailua, todella kodikasta!

Minäkin pääsin kuvaan! On se tuo ruokabloggaaminen vakava juttu ja kuvien otto varsinkin :D Kiitos kuvasta Ammeri, Enemmän elossa -blogi

Tässä Bomballa päivää viettänyt seurueemme. Kiitos Bomballe kuin blogikavereille! OIi huikeaa! Kiitos kuvasta Marialle, Maria Glow -blogi

Päivä on toteutettu yhdessä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa (PKO)n ja Break Sokos Hotel Bomban kanssa.

Aurajuustoinen pasta carbonara

Pasta carbonara on yksi lempiruoistani. Pasta alla carbonara, suomalaisittain miilunpolttajan pasta, valmistetaan guancialesta, pekonista tai pancettasta sekä kananmunista ja se maustetaan reilulla mustapippurilla. Itse olen tykännyt tuunata reseptiä hieman kosteammaksi, sillä olen kastikeihminen henkeen ja vereen. Joten loraus kermaa joukkoon ja ehkä vähän yrttejäkin... Pasta carbonaran syntysijoilla Italiassa kerman lisääminen pastakastikkeeseen on yksi pahimmista keittiörikoksista, mutta ehkä täällä kaukana pohjolassa se annetaan anteeksi. Nopeasti valmistuva ja taatusti maukas pastaresepti antaa hyvän pohjan variaatioille, kuten tälle aurajuustoiselle versiolle italiaisesta klassikosta.

2 annosta

140 g pekonia
2 kevätsipulia varsineen
spaghettia
3 kananmunan keltuaista
1 dl kuohukermaa
1-2 valkosipulinkynttä
1/3 pkt parmesaania
1/3 pkt Aurajuustoa
(ripaus merisuolaa myllystä)
reilusti mustapippuria myllystä
4 rkl tuoretta ruohosipulia

Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se reilulla suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta. Valmista sillä välin pekonit ja kastike. Silppua pekoni pieniksi paloiksi. Laita pekonisilppu kylmälle paistinpannulle ja laita liesi päälle, kypsennä pekonit omassa rasvassaan rapeiksi. Silppua kevätsipuli ja käytä nopeasti pekonin kanssa pannulla. Mausta pekoniseos ripauksella mustapippuria ja jätä odottamaan.

Riko kananmunat ja erottele keltuaiset pieneen kulhoon. Vispaa keltuaisten rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon loraus kuohukermaa. Raasta mukaan valkosipulinkynnet ja parmesaani, murustele joukkoon sinihomejuusto ja mausta seos reilulla mustapippurilla sekä ruohosipulilla. Kastikkeessa tulee olla runsaasti mustapippuria.

Valuta spaghetista vesi pois, kaada päälle kastike sekä pekoni-sipulisilppu (pekonirasvaa ei tarvitse valuttaa pois). Sekoita nopeasti ja tarjoile välittömästi. Pasta carbonaraa ei saa kuumentaa enää kastikkeen lisäämisen jälkeen, ettei keltuainen kokkaroidu.

Aurajuustolla maustettu pasta carbonara on herkkua!

Oi että! Onhan se vaan niin hyvää. Pieni kermaloraus on kyllä hyvästä, vaikka aina suunnittelen, että nyt teen vain oikeaoppista carbonaraa pelkistä kananmunista. Jotkut laittavat carbonaraan kokonaisen kananmunan, osa vain keltuaisen. Mie olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta tuo keltuaisversio on enemmän miun juttuni. 

Resepti on julkaistu 4.8.2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Lasagne Hannan tapaan

Lasagne on ollut aina yksi lempiruokiani ja nykyään teen sitä harvemmin, sillä ihan pientä määrää sitä ei kannata tehdä. Valmistan lasagnen oikaisemalla, joten en keitä erikseen juustokastiketta vaan teen yhden löysän kermaisen tomaattikastikkeen ja ripottelen väleihin runsaasti erilaisia juustoja. Lopputulos on mehevä, maukas ja ei kyllä häviä yhtään sille aidollekaan lasagnelle. Olen tehnyt lasagnen tähän tapaan käytännössä aina, toki olen kokeillut myös perinteisiä lasagneja, mutta palaan tähän tuttuun ja varmasti maistuvaan versioon. Kannattaa kokeilla!

8 annosta

700 g naudan jauhelihaa (10%)
2 isoa sipulia
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
kuivattua oreganoa
kuivattua timjamia
400 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
n. 3 dl kuohukermaa
vajaa puntti tuoretta basilikaa
n. 150 g parmesaania
n. 300 g emmentalia
n. ½ pkt lasagnelevyjä
125 g mozzarellapallo
tarjoiluun loppu basilika

Ruskista jauheliha isossa kasarissa omassa rasvassaan. Lisää pannulle hienoksi silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, anna sipulienkin saada hieman väriä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja yrteillä, halutessasi voit käyttää myös Provencen yrttimaustetta tai jauhelihamaustetta. Mikäli kasarin koko ei riitä, siirrä jauheliha-sipuliseos kattilaan. Kumoa jauhelihan joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, pyöräytä purkeista kaikki maut vesitilkalla ja kaada neste kattilaan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, kastikkeen tulee tässä vaiheessa olla hyvin löysää ja hyvin maustettua. Revi joukkoon reilusti tuoretta basilikaa, säästä osa basilikasta tarjoilua varten.

Ota esille iso uunivuoka ja levitä pohjalle muutama kauhallinen jauhelihakastiketta, ripottele päälle raastettua emmentalia ja parmesaania. Asettele päälle kerros lasagnelevyjä ja toista, kunnes aineet alkavat loppua. Vuokaan viimeisenä tulee kerros jauhelihakastiketta. Mikäli aikaa on, anna lasagnen vetäytyä tässä vaiheessa pöydällä pari tuntia, jolloin pastalevyt pehmenevät. Myös yön yli jääkaapissa odottelu ennen paistoa tekee hyvää lasagnelle! Paista lasagnea 175-asteisessa uunissa, kunnes lasagnen pinta on hieman saanut väriä ja lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Revi pallo tuoretta mozzarellaa lasagnen pinnalle ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut hieman väriä, kokeile vielä pastan kypsyys. Mikäli pinta tummuu liikaa, vuoraa vuoka foliolla. Anna lasagnen vetäytyä varttitunti ennen tarjoilua. Revi tarjoilua ennen pinnalle loput basilikat. Tarjoile lasagnen lisukkeena raikasta salaattia.

Vinkki: Voit lisätä kastikkeen joukkoon hienonnettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa tai paistettuja herkkusieniä. Jauhelihan tilalla voi käyttää soijarouhetta, härkistä tai nyhtökauraa.

Oi että, tämä on niin hyvää! Lasagnesta tulee ihanan mehevää, varsinkin jos se saa vetäytyä ennen paistoa hetken. Kastikkeesta saa jättää melko löysän, niin ruoka ei kuivu. Lasagnelevyt kyllä imevät kosteutta hyvin. Mikäli pinta kuitenkin näyttäisi kuivuvan, niin pinnalle voi valuttaa varovasti kermaa tai maitoa. Juustojakin voi käyttää mieleisinään, itse olen laittanut kaikkea tuorejuustonokareista raejuustoon.

Lasagnen resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuun 2016 lopussa. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Broileria valkoviinikastikkeessa

Broileri hautuu meheväksi valkoviinissä ja kuohukermassa

Joskus vuosia sitten bongasin ystäväni Terhin blogista mehevän broileriohjeen, jossa broileri haudutettiin vichyssä kypsäksi ja kastikkeeksi lorautettiin lisäksi tomaattia sekä kermaa. Tein siitä aikanaan oman versioni ja ruokaa on tullut varioitua useampaan otteeseen. Ihan parasta! Nyt jääkaapissa oli jämät alkoholittomasta valkoviinistä, jota käytin alunperin muistaakseni raparperihilloon. Niinpä ajattelin tehdä vaalean kastikkeen valkkarinjämistä broilerille ja olipa hyvää. Pastaksi kannattaa valita sellaista, jossa on kunnolla tilaa herkulliselle kastikkeelle. Basilikassakaan ei kannata säästellä. Suosittelen kokeilemaan!

2 annosta

2 broilerin perhosfileetä

voita paistamiseen

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

n. 4 dl valkoviiniä

1 valkosipulinkynsi

2 dl kuohukermaa

1 rkl hunajaa

2 rkl sitruunamehua

½ punttia tuoretta basilikaa

(1 rkl soijakastiketta)

( 1-2 rkl vaaleaa maizena-kastikesuurusta)

kotilopastaa

kanaliemikuutio pastan keitinveteen

parmesaania tarjoiluun

tuoretta basilikaa koristeeksi

Laita pastan keitinvesi kiehumaan ja lisää kattilaan kanaliemikuutio. Leikkaa perhosfileet puoliksi, että saat neljä ohutta broilerifilettä. Kuumenna pannulla kunnon nokare voita ja paista fileille kaunis pinta. Mausta broilerit suolalla ja pippurilla. Aloita keittämään pastaa pakkauksen ohjeen mukaan (Lidlistä ostettu iso ja paksu pasta keittyi 17 minuuttia). Kaada pannulle valkoviini, raasta joukkoon valkosipulinkynsi ja hauduta broileria viinissä noin viitisen minuuttia. Nosta broilerit lautaselle folion alle. Lisää pannulle kuohukerma ja kiehauta kastiketta hieman kasaan. Lisää tarvittaessa vaaleaa maizena-kastikesuurusta, jos kastike näyttää liian vetelältä. Lisää juuri ennen valmistumista kastikkeen joukkoon loraus sitruunamehua sekä tujaus hunajaa. Nosta broilerit takaisin pannuun kuumenemaan, mikäli broilereista on irronnut nestettä lautaselle, lisää myös se kastikkeen joukkoon. Mausta kastike silputulla basilikalla. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, halutessasi voit lorattaa joukkoon hieman soijakastiketta. Valuta pasta ja kippaa mukaan pannulle, sekoita ja annostele lautasille. Koristele annokset höylätyllä parmesaanilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi. 

Ihanaa! Todella mehevää ja tuo kastike oli erittäin maistuvaa, hapokasta mutta pehmeää ja ihanaa makua basilikasta. Toisaalta se tomaattinenkin versio olisi toiminut tässä oikein hyvin. Ja jos jääkaapissani olisi ollut aurajuustoa, sitäkin olisi voinut laittaa mukaan. Tuolloin suolan kanssa olisi saanut olla varovaisempi. Todella harvoin tulee käytettyä mitään liemikuutioita, mutta tämmöisessä ruoassa ne on kyllä jees keitinveteen lisättynä. Kävin työkaverini kanssa joku aika sitten Kuopion Ikeassa ja sieltä oli pakko ostaa pari kappaletta noita mustia lautasia (ja Iittala Outletistä valkoista Teemaa lisää). Nuo mustat lautaset ovat ihania, jotenkin tuovat mukavaa kontrastia annoksiin ja erilainen mallikin on plussaa peruslautasteni rinnalle. Niitä olen valinnut pöytään aina Marttojen ruokakursseillakin, kun siellä on näitä ollut käytössä jo pidempään. 

Nyhtökaura bolognese

Nyhtökauraa vegaanisena pastakastikkeena

I want to believe -kuva sai nauruhermot kutkuamaan, kun Facebookin Sipsikaljavegaaneissa haikailtiin kaihoisasti nyhtökauran perään. Itse olen onnistunut tähän mennessä saamaan ostoskoriini kerran nyhtökauraa ja kokkailin pitkästä aikaa täysin vegaanista ruokaa. Omina nuoruusvuosinani olin lakto-ovovegetaristi ja usein omat kasvisruokani sisältävät edelleen jotain eläinperäisiä tuotteita, lähinnä joko juustoa tai kermaa. Oli siis varsin miellyttävä kokemus tehdä täysin kasvista. Ja kasviskasvisruokaa on blogini lukijoilta tullutkin toiveena, joten tässäpä on meikäläisen kokeilu! Hyvää oli ja pitääpä jatkossakin pitää silmät auki nyhtökauran varalta. On meinaan hyvä tuote. Joko sie olet löytänyt nyhtökauraa, vai oletko bongaillut vain tuotelappuja tyhjiltä hyllyiltä?

4 annosta

250 g maustamatonta nyhtökauraa

rypsiöljyä paistamiseen

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

400 g tomaattimurskaa (Mutti)

1 iso porkkana

½ suippopaprika

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

ripaus sokeria

tuoretta oreganoa

tuoretta basilikaa

spaghettia (kananmunatonta vegaanille)

Kuullota nyhtökauraa kevyesti paistinpannulla tilkassa öljyä ja mausta se kevyesti suolalla ja pippurilla. Siirrä nyhtökaura lautaselle odottamaan ruoan valmistumista. Valmistele kasvikset: silppua sipuli ja valkosipuli, raasta kuorittu porkkana ja kuutioi paprika. Kuullota öljyssä sipuli, valkosipuli, porkkanaraaste ja paprikakuutiot. Kun kasvikset ovat pehmenneet, lisää pannulle tomaattimurska ja tarvittaessa tilkka vettä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja pienellä ripauksella sokeria (huomioi nyhtökauran mausteet). Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä. Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaisesti suolattuun veteen. Pari minuuttia ennen pastan kypsymistä lisää kastikkeen joukkoon reilusti hienonnettua tuoretta oreganoa ja basilikaa sekä pikapaistettu nyhtökaura. Anna nyhtökauran lämmetä. Valuta pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Tarjoile yrttisilpun kanssa. Mikäli haluat makuun pyöreyttä, lorauta mukaan vaikka soijakermaa tai kruunaa annos ranskankermaa vastaavalla kaurapohjaisella tuotteella. Nyhtökaura ei säikähdä sitäkään, jos lisäät ruokaan eläinperäisiä tuotteita.

Nyhtökaura oli hyvää!

Hyvää oli! Koostumukseltaan nyhtökaura muistuttanee lähinnä possua, maku on kauran ja papujen ansiosta omanlaatuinen ja suutuntuma on mukavan pureskeltava. Ei se kaurapuurolta mielestäni maistunut, kuten jotkut ovat kommentoineet. Koska raaka-aine on valmiiksi kypsää, riittää sille pelkkä nopea kuumennus. Esimerkiksi kastikkeen sekaan se lisätään juuri ennen tarjoilua ja wokatessakin muutaman minuutin pikapaisto riittää mainiosti. Kun onnistut saamaan nyhtökauraa, kannattaa pakkauksen reseptiikka lukaista läpi. Ainakin poroton käristys vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta! Ystäväni Hellapoliisi Kati Jaakonen (julkaistiin reilu vuosi sitten Katin ja muiden bloggaajien kanssa yhteinen reseptikirjakin!) julkaisee syksymmällä myös nyhtökaura-keittokirjan. Päätin yhden kokkailukerran perusteella, että nyhtökaura on tullut jääkaappiini vakiovieraaksi. Käytännössä nyhtiksellä voi korvata ruoasta kuin ruoasta lihatuotteet tai se tuo kivaa vaihtelua soijasuikaleisiin tai muihin kasviproteiineihin. On mukava kokeilla aina uusia makuja ja juttuja!

Pasta carbonara broileripekonista

Pekonipastan voi tehdä myös broileripekonista

Spaghetti alla carbonara on tunnettu italialainen pastaruoka, joskin se tehdään oikeaoppisesti vain guancialesta (italialainen savustamaton suolattu possunposki), pecorino-juustosta ja kananmunan keltuaisista. Muualla maailmassa carbonaraan lorautetaan usein kermaa, jolloin ruoka saa lisää mehevyyttä, mutta Italian mammalle tätä ei kannata kertoa. Kotoisasti pasta carbonaraan voi käyttää pekonia ja parmesaania tai grana padano –juustoa, joita on pecorinoa helpommin saatavilla pienemmistäkin kaupoista. Ja koko ruoka kruunataan runsaalla mustapippurilla. Pasta carbonaran voikin suomentaa miilunpolttajan pastaksi, kun mustapippurin sanotaan merkanneen miilunpoltossa syntynyttä tuhkaa, joka väritti pastan mustapilkulliseksi. Nyt puolestaan pekoni on kokenut muodonmuutoksen saadessaan rinnalleen siipikarjasta valmistetut pekonit, eli broileri- ja kalkkunapekonit. Kalkkunainen on kaikkein vähärasvaisinta (ja odottaa pakastimessani) ja hieman sitä rasvaisempaa, joskin lähes terveystuotetta, on broileripekoni. Testasin valmistajalta saatua broileripekonia yhteen lempiruoistani. Kiitos vaan, hyvin upposi!

Koska keittiössä on lupa säveltää, voi carbonaraakin tuunata mieleisekseen. Minä tykkään tehdä mehevää pastaa, jossa on mukana kermaa, yrttejä ja sipuleita. Ehkäpä ruokaa pitäisikin kutsua ennemmin pekonipastaksi, mutta ei se nyt niin nöpönuukaa ole. Oheinen pastaresepti on hyvä pohja helppoon pekonipastaan ja sitä on tullut varioitua viime vuosina suuntaan jos toiseenkin. Aineksia voi heitellä pataan oman maun ja mieltymyksen mukaan, kunhan vain muistaa olla kypsentämättä ruokaa liikaa ja siinä on oltava tarpeeksi pekonia. Kuten ystäväni ovat ennenkin kuulleet, pekoni on rakkautta.

2 tuhtia annosta

120 g broileripekonia

voita paistamiseen

2-3 kevätsipulia varsineen

1-2 valkosipulinkynttä

3 kananmunan keltuaista

1 dl kuohukermaa

100 g parmesaania raastettuna

ruohosipulia tai persiljaa

reilusti mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa myllystä)

150 g spaghettia

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon (käytä valkuaiset vaikka marenkiin, ohje marenkeihin blogissani) ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää joukkoon kerma, hienolla terällä raastettu parmesaani sekä valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi ja sekoita mukaan. Mausta seos tarvittaessa kevyesti suolalla, ota huomioon pekoniseoksen ja parmesaanin suolaisuus sekä rouhi mukaan lisää mustapippuria. Reilu mustapippuri kuuluu pasta carbonaraan! Ruskista broileripekoni voinokareen kanssa paistinpannulla. Kun broileripekoni alkaa olla ruskistunut, ota osa pekonista erilleen koristelua varten ja lisää loppujen joukkoon pannulle hienoksi silpuksi varsineen pilkottu kevätsipuli ja anna sen kuullottua kevyesti. Mausta seos mustapippurilla. Keitä spaghetti al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan isossa kattilassa. Sekoita valutetun pastan joukkoon broileripekoni-sipuliseos ja liemi. Käytä kattila nopeasti kuumalla levyllä koko ajan sekoittaen, että rakenne tukevoituu hieman, mutta älä anna keltuaisten kypsyä. Pasta carbonaran kuuluu olla mehevää ja mieluummin hieman juoksevaa, kuin tanakkaa. Annostele pasta lautasille, koristele yrteillä ja ripottele pinnalle ruskistettua broileripekonia. Rouhi päälle vielä lisää mustapippuria ja tarjoile välittömästi.

N-A-M-N-A-M! Ihan parasta ruokaa on carbonara ja vaikka normaalisti se on tullut tehtyä perinteisestä pekonista, ei tämä broileriversio ollut yhtään hullumpaa. Broileripekoni on vähärasvaisempaa (n. kolmasosa possupekonista), joten ehkä sen valmistamiseen pannulla kannattaa käyttää tilkka öljyä tai pieni nokare voita, ettei se kuivetu liikaa ja pyörii pannulla nätisti. Itseasiassa broiskupeksu maistuu aika paljon kanakebabilta ja on tunnistettavissa selkeästi broileriksi.  Ja sitä voi tarjota sellaisillekin, jotka eivät possua syö tai tykkää tavallisesta pekonista. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote ja ainakin mie tulen sitä käyttämään jatkossakin. Koska pekoni vaan on niin hyvää aina. Ja kaikessa. Ja ikuisesti.