Hatsapurit

Pannulla paistetut hatsapurit

Hatsapurit on vanha georgialainen perinneleipä, Suomessakin niitä on saanut vuosikausia, mutta tutuksi ne tulivat Ville Haapasalon hatsapurileipomon myötä ensimmäisenä koronakeväänä. Niinpä omakin matka kävi Puumalan satamaan muutaman sadan kilometrin päähän näillä juustoa tihkuvilla leipäsillä herkuttelemaan ja tapasin silloin itse Villenkin. Sen jälkeen hatsapureja on tullut leivottua itse ja syötyä vaikkapa Ilosaarirockissa Villen hatsapuribussista useaan otteeseen. Lähtee muuten isompikin nälkä, kun vetäisee yhden hatsapurin poskeensa! Perinteisessä hatsapurissa on siis puolet happamahkoa taikinaa ja toinen puolikas sulguni-juustoa. Hatsapureja opettelin leipomaan aikoinaan Marttojen georgialaisen ruoan kurssilla, jolla tehtiin paljon muitakin ihania reseptejä. Kuvat ovat kyseiseltä kurssilta.

4 kappaletta

taikina
4 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
n. 9-11 dl vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

täyte
200 g fetajuustoa
150 g mozzarellaraastetta
200 g sileää raejuustoa (keso)
1 kananmuna
n. 1 tl suolaa

öljyä paistamiseen

Valmista taikina. Liuota hiiva haaleaan veteen. Sekoita joukkoon suola, puolet jauhoista ja öljy. Vaivaa loput jauhot taikinaan vähän kerrallaan, kunnes saat aikaan pizzataikinaa muistuttavan pehmeän, ei liian löysän, taikinan. Vaivaa taikinaa 5-10 minuuttia. Peitä kulho liinalla ja anna kohota 1,5 tuntia.

Tee juustotäyte. Murustele fetajuusto pieneen kulhoon, lisää joukkoon raastettu mozzarella (voit käyttää tuoremozzarellapalloja raastettuna tai kuivempaa valmista raastetta), raejuusto ja kananmuna. Lisää suolaa maun mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Valmista hatsapurit. Painele kuplat pois taikinasta, ripottele pöydälle hieman jauhoja ja nosta taikina pöydälle. Jaa taikina neljään osaan. Kaulitse tai venyttele käsin taputtelemalla taikinapalat n. 25 cm levyisiksi tasapyöreiksi kiekoiksi. Jaa täyte neljään osaan ja laita yksi osa täytettä kiekolle. Levitä täyte kiekolle niin, että reunaan jää 1 cm tyhjää. Kerää ja venytä taikinan reunat nyytiksi ja yhteen, ummista saumat. Painele nyytit hieman paistinpannua pienemmäksi levyksi.

Paista hatsapurit. Kuumenna (valurauta)paistinpannussa reiluhkosti öljyä. Laita hatsapuri saumapuoli alaspäin pannulle ja pistele haarukalla reikiä (ei ihan reunoille, ettei repeä). Paista keskilämmöllä n. 5 minuuttia per puoli, kunnes hatsapurit ovat saaneet kauniin värin. Vältä turhaa liikuttelua ja nostelua, ettei taikina päästä läpi täytettä. Lisää pannulle öljyä ennen kääntämistä tai voitele sudilla paistamaton puoli ennen kääntämistä. Leikkaa leivät neljään osaan tai pienempiin kolmioihin ja tarjoile lämpimänä.

Alkuperäinen resepti: Martat, Makumatka Georgiaan, 2021  

Hatsapuri täyttövaiheessa

Täytetty ja ummistettu hatsapuri odottamassa pannulla paistamista. Voisi paistaa myös uunissa,
jolloin käryttää vähemmän ja ei ole niin vaarassa vuotaa juustoa tai palaa.

Valmiit ja tarjolle kolmioiksi leikatut hatsapurit. Voisi jättää myös leikkaamatta.

Tämä kuva on vuodelta 2021 Puumalasta Ville Haapasalon alkuperäiseltä hatsapurikojulta. Parhaimman makuinen hatsapuri tähän mennessä, kun siinä on reippaasti väriä ja juusto kunnolla sulanutta. Taustalla Villen kirjoittama Georgia-ruokakirja, joka löytyy muuten omastakin keittokirjahyllystä.

Hatsapurit ovat kyllä suurta herkkua! Maukasta leipätaikinaa, valuvaa venyvää juustoa. Oikeasti hatsapureihin tulee sulguni-juustoa, mutta sitä on vaikea saada ainakin täältä Joensuusta. Ei ainakaan mistään "tavallisista" marketeista saa, etninen ruokakauppa Jana Market taitaa myydä, ainakin satunnaisesti, sitä. En ole itsekään koskaan sattunut sitä saamaan, toki käyn vähän liian harvakseltaan Janassa ostoksilla, vaikka sinne on vain pari korttelia matkaa. Kannattaa paistaa hatsapureihin hyvä väri ja liikaa ei kannata pannulla liikutella, ettei tule reikiä taikinaan. 

Uunissa hatsapurit on helpompi valmistaa, mutta silloin ainakin minun mielestäni vähän häviää maussa. Uunissa paistettuna hatsapurit paistetaan ummistuspinta peltiä vasten, jotta pinnasta tulee nätti. Paistettu hatsapuri voidellaan voisulalla. Myös avomallisena voi hatsapurin tehdä, jolloin nimi on adzaruli, ja silloin yleensä päälle rikotaan vielä kokonainen kananmuna paistumaan. Adzarulit ovat veneenmallisia.

Mokkamoussekakku

Kahvi maustaa ihanan pehmeän juustokakun

Talven (ja miksei kesäisiinkin) juhliin sopii herkullisen aromaattinen mokkamoussekakku ja uskon sen maistuvan vaikkapa ensi viikolla juhlittavana itsenäisyyspäivänä. Myös pikkujouluihin tai joulun kahvipöytään se sopii oikein mainiosti. Kakkuun tulee tilkkanen alkoholia, mutta alkoholi haihtuu kuumennuksen aikana, joten kakkua uskaltaa tarjota pikkupalasen määrän myös pienemmille kahvikissoille – varman päälle pelatessa pikakahvin voi uuttaa veteen. 

12 palaa

pohja

200 g keksejä/pipareita

100 g voita

mokkamousse

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

½ dl tummaa rommia tai viskiä (vettä)

3 rkl pikakahvijauhetta

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

2 dl sokeria

2 kananmunan valkuaista

2½ dl kuohukermaa

koristeeksi

suklaarouhetta

kuivattua ruiskukkaa

hopeakuulia

sokerimassahiutaleita

sitruunamelissaa tai minttua

tms

Pingota leivinpaperi 24-senttisen irtopohjavuoan pohjan väliin. Kauniin kakkureunan halutessasi voitele vuoan reunat voilla ja jauhota tomusokerilla, kopauta ylimääräiset tomusokerit pois vuoasta. Murskaa pohjan keksit cutterissa tai esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi ja lisää se keksimurskan joukkoon, sekoita tasaiseksi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vatkaa toisessa pienessä kulhossa valkuaiset puolen sokerimäärän kanssa kovaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa isossa kulhossa tuorejuusto ja loput sokerista sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna rommi tai viski ja liuota sen joukkoon pikakahvijauhe. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Liuota kuivaksi puristetut pehmenneet liivatelehdet 2 ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Lisää tuorejuustoseokseen rommi-kahviseos ja juokseva liivateseos ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon valkuaisvaahto varovasti nuolijalla nostellen parissa erässä. Lisää viimeiseksi täytteen joukkoon kermavaahto nuolijalla nostellen ja sekoita mousse tasaiseksi. Kaada mousse vuokaan kovettuneen keksipohjan päälle. Tasoita pinta nuolijalla tai vuokaa pöytään kopauttelemalla. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai mieluiten yön yli. Irrota kakku varovasti vuoasta, liu’uta se leivinpaperilta kakkuvadille ja koristele mieleiselläsi tavalla. Tarjoile kakku jääkaappikylmänä.

Resepti on alun perin julkaistu Katja Bäcksbackan Ruokatorstai leipoo – Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat leivontaohjeet vuosien varrella –kirjassa. Joten suuret kiitokset vaan ihanasta reseptistä Hesarin suuntaan! Kakusta tuli ihanan pehmeää ja maukasta, kahvia saattaisin laittaa ehkä vielä hieman enemmänkin. Viskinä käytin Ron de Jeremyn spiced editionin rommia, joka sopi tähän oikein kivasti. Yleensä miun keittiöviinaksena toimii jokapaikanhöylä Jaloviina, mutta sen säästelen kohta alkavaan sinapinkeittoon.

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita

200 g sokeria

1 kananmunan keltuainen

1 rkl tummaa siirappia

1 tl kanelia

2 tl ruokasoodaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

Louhisaaren juoma eli mustaherukanlehtijuoma

Louhisaaren juoma on ihanan kesäinen juoma!

Marsalkka Mannerheimkin tiesi, mikä on hyvää! Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa, joka löytyy omastakin hyllystä, tätä luonnehditaan näin "Juoma, joka tuoksuu kesältä ja mustilta viinimarjoilta, kuohuu ja kimaltelee auringonpaisteen värisenä kuin samppanja". Oikeassa hän oli. Heidän aikanaan tätä ihanan raikasta ja upean aromikasta mustaherukanlehtijuomaa on tehty simatyylillä eli hiivan kanssa, mutta nykykokki voi hurauttaa juomaan sitruunahappoa, jolloin juoma myös säilyy pidempään. Minä tein tätä juhannuksen seutuun, kun olin maalla. Isäni kävi keräämässä mummolan mustaherukkapensaista sankollisen lehtiä ja äiti etsi suvun ikivanhat mehupullot käyttööni. Parasta tästä tulee, kun käytetään nuoria uusia lehtiä, joten ihan hirveän myöhälle kasvukautta tämän juoman valmistamista ei kannata jättää. Maalla tuli pureskeltua myös punaviinimarjan lehtiä ja niissä ei ole mitään makua, joten tässä ei kannata lähteä soveltamaan kuin korkeintaan sen suhteen, laittaako sitruunahappoa vaiko herneenkokoisen palan tuorehiivaa.

n. 2,5 l valmista juomaa

2½ l raikasta vettä

2 l mustaherukanlehtiä

n. 13 g sitruunahappoa (n. 1½ rkl)

250 g sokeria

Huuhtele mustaherukanlehdet huolellisesti. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja lisää kattilaan mustaherukanlehdet. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä kattila kannella ja anna juoman tekeytyä noin 12 tuntia huoneenlämmössä. Ota puhdas sideharsokangas ja siivilöi lehdet pois juomasta, voit varovasti puristella kaikki tipat talteen. Lisää sokeri juomaan ja anna sokerin liueta nesteeseen. Kun sokeri on liuennut, juoma on valmis nautittavaksi viilentämisen jälkeen. Pullota juoma kuumennettuihin lasipulloihin ja sulje tiiviillä korkilla. Säilytä valmista juomaa jääkaapissa tai voit myös pakastaa sen. Tarvittaessa laimenna juomaa vichyllä tai vedellä ennen tarjoilua.

Tämä on kyllä miun herkkuani! Olen päässyt maistamaan Louhisaaren juomaa myös Mannerheimin kartanolla, mustaherukanlehdistä tekee KontioMehu omaa alkoholitonta kuplajuomaansa ja onpa näitä lehtijuomia ollut varioituna tarjolla vaikka sun missä. Ensi keväänä tarkoituksena olisi tehdä isompi satsi tätä tai kuivata mustaherukanlehdet, kuten Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa on ohje kuivatuista lehdistä tehtyyn simaan. Tai pakastaa, joka on vielä helpompaa. Juoma säilyy kylmässä hyvin, ellei tule sitä ennen juoduksi. Ja tämä on oiva vaihtoehto skumpalle, tervetuliaismaljalle tai lantringiksi booliin tai drinkkeihin. Reseptin pohjana on Marttojen ohje.

Kirja-arvonta!

Voita kirja! Kirjasta löytyy myös minun reseptejäni :)

TADAA! Tässäpä se kirja vihdoinkin nyt on, kirja, josta löytyy myös minun kirjoittamiani reseptejä. Olen haaveillut vuosikausia omasta kirjasta ja tämä on yksi suuri askel ikiomaa kirjaa kohti. Ihana ruokabloggaamisen ikoni, Hellapoliisi, pyysi meitä muita bloggaajia mukaan kirjaprojektiin. Lopulta Makeita herkkuja - ruokabloggareiden parhaita -kirjaan päätyi miun ja Hellapoliisin lisäksi reseptejä Chef Jonesilta, Sweet Food O'Mineltä, Jälkiruokalasta ja LeivinLiinalta. Kaikki saimme jakaa kansien väliin omia makeita herkkureseptejämme ja minun osuutenani kirjasta löytyy 12 eri ohjetta. Kirja ilmestyi huhtikuun lopussa ja pari viikkoa sitten sain kirjat myös omiin käsiini, itse projekti taisi alkaa jo reilu vuosi sitten. Kieltämättä kirjaan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja olipa ihanaa vihdoin kertoa ilouutisia maailmalle, kun tästä tuli julkista aiemmin keväällä. Toivottavasti kirja inspiroi keittiössä ja miellyttää silmää, minusta ainakin lopputulos on herkullisen näköinen. Mikäli arpaonni ei ole myöten, niin kirjaa myy ainakin kustantamo readme.fi:n verkkokauppa ja kirja on myynnissä myös useissa kirjakaupoissa - Joensuun Suomalaisen kirjakaupan tilanne pitääkin käydä tarkistamassa, viimeksi käydessäni sieltä ei vielä kirjaa löytynyt. 

Nyt sinäkin voit siis päästä tutustumaan kirjaan, sillä arvon yhden kappaleen teidän lukijoideni kesken. Arpalippuja on mahdollista saada jopa neljä (4) kappaletta. Kerrothan siis blogini kommentin yhteydessä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.6.2015 kello 23.59 ja voittajaan otan yhteyttä sähköisesti. Joten jätäthän blogisi yhteystiedot tai sähköpostiosoitteesi, niin saan toimitettua paketin perille. Voittaja julkistetaan myös blogissa.

Arpoja voit hankkia seuraavasti:

1. arpa - kommentoi tätä blogipostausta ja kerro, mikä on sinun makea herkkusi

2. arpa - liity Facebookissa Cebicin keittiössä -sivun tykkääjäksi

3. arpa - jaa tämä postaus Facebookissa, blogissasi tai vastaavassa

4. arpa - seuraa @cebicinkeittio Instagramissa

Lisäksi FB:n sivuillani on menossa rikki 1000 seuraajan rajapyykki, joten arvon vielä Joensuun Taitokorttelissa toimivan Lahjapuoti KL:n lahjoittaman ihanan servettitelineen ja servettejä, lisään pakettiin vielä jotain muutakin pientä keittiöaiheista. Käykääs tutustumassa oheisesta linkistä ystäväni ihastuttavaan puotiin!

Paljon onnea arvontaan kaikille ja toivottavasti kirja löytyy pian monesta keittiöstä :)

***

Arvonta on päättynyt ja kirja lähtee kommentin "Kesäisin kaikki, missä tuoreita mansikoita, on herkkua :) Kolmella arvalla mukana! soilekor@gmail.com." jättäneelle henkilölle. Sähköpostia laitettu voitosta.

Lohdutuspalkinto osui Peggyn pienen punaisen keittiön kommentille "Oikein paljon onnea kirjasta :) Minun heikkous on marenki, yhdellä arvalla mukana." Viestiä laitettu Peggyllekin.

CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)

Pullakakku

Pullakakku eli kardemummakakku

Mummoni teki usein ihanaa kardemummakakkua, jonka runsaan kardemummainen maku pysyy edelleen mielessäni. Perin mummoni vuosikymmenien aikana keräämän ja kirjoittaman reseptiikan, mutta sen kardemummakakun reseptiä ei ole löytynyt. Ehkäpä mummo ei ollut koskaan kirjannut reseptiä ylös, vaan teki sen vuosikymmenien kokemuksella tai resepti on kadonnut tai se kulkee täysin eri nimellä... Vaikka olen kaikki reseptit käynyt useaan otteeseen läpi, ei mitään mummon lämpimäiseen verrattavaa reseptiä ole löytynyt, kuten ei myöskään sen taivaallisen saaripiirakan reseptiä... Niinpä päätin etsiä kardemummakakun reseptejä, josko niistä joku olisi tarpeeksi lähelle samanlainen. Kakku oli juuri sopivan paksua, siinä oli vahvan kardemumman maku ja pinnalla oli kaunis murupinta. Ensimmäisenä kokeilin Kinuskikissalta saamastani Kinuskikissan helpot suosikit -kirjasta Kardemummakakun reseptiä, joka kulkee myös nimellä pullakakku. Erona on mummoni kakkuun on se, että murun sijaan pinnalla on mantenia ja raesokeria. Nimensä veroisesti kakku on kuin pullaa, mutta etsimäni resepti se ei valitettavasti ollut. Niinpä luottoresepteihini päätyi taas uusi resepti, mutta sen Täydellisen Kardemummakakun reseptin etsiminen jatkuu edelleen. Mikäli sinulta löytyy (vanha) resepti, varsinkin jonka pinnalla on murua, vinkkaathan minulle! :)

10 palaa

200 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl kardemummaa

2 dl maitoa

½ dl mantelirouhetta

½ dl raesokeria

Vuoraa pieni kakkuvuoka (halkaisija 20cm) leivinpaperilla. Vatkaa voi ja soekri vaahdoksi, vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina vuokaa, ripottele pinnalle mantelirouhe ja raesokeri. Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, mikäli kakku saa liikaa väriä. Tarjoile haaleana.

Herkullista! Pullakakku maistui todellakin pullalta, mutta se valmistuu niin paljon nopeammin ja ilman kohotteluja. Vein kakun tuliaisiksi perheelleni ja erityisesti pikkuveljeni tykästyi pullakakun makuun. Niin paljon, että sitä piti tehdä uudelleen. Mutta koska tavoitteenani on löytää se oikea resepti, päädyin kokeilemaan toista reseptiä. Siitä joskus myöhemmin lisää :)

Paksu siivu pullakakkua maistuu maitolasillisen tai kahvimukillisen kanssa!

Kiitos Kinuskikissalle ihanasta kirjasta! Kirja on pullollaan ihania reseptejä ja kauniita kuvia, joten uskon monen reseptin päätyvän kokeiluun omassakin keittiössäni. Suosittelen kirjaa myös kaikille hyviä perusteoksia kaipaaville ja vaikkapa kotoa pois muuttaville nuorille, sillä näiden ohjeiden ansiosta jokainen voi loistaa keittiötaidoillaan.

Paprika-chilihillo

Paholaisen hillon tapaan tehtyä paprikahilloa

Joskus iskee hirmuinen himo tehdä itse säilykkeitä, hillota ja mehustaa. Tämä jo joulun alla tekemäni paprika-chilihillo muistui mieleeni tällä viikolla, kun postipaketista löytyi Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi -keittokirja (Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, kuvat Laura Riihelä).  Tämä resepti on oiva niille, jotka haluavat päästä eroon vihanneslaatikon sisällöstä - minä upotin tähän sujuvasti kaikki talon loput paprikat, chilit ja tomaatit. Kunhan hillottava määrä pysyy suunnilleen samana, niin raaka-aineita voi hiisata suuntaan ja toiseen mielensä mukaan. Chilin määrääkin jokainen voi säädellä itse maku- ja sietokykynsä mukaan, tässä sitä on hyvin maltillisesti. Paholaisen hillon reseptin pohjalta säveltämäni paprika-chilihillo oli sopivan kirpakkaa ja hyvää herkkua  pienten keksien ja juustojen kanssa nautittuna, mutta sopipa se mainiosti jauhelihakastikkeeseenkin tuomaan lisämakua. Osan purkeista annoin joululahjoina eteenpäin kotitekoisen Jallusinappini seurassa (sekin ohje pitäisi lisätä blogiin). Resepti säilykeherkkuun, olkaapa hyvä:

muutama säilykepurkillinen

1 iso sipuli

1 iso tomaatti

250 g kirsikkatomaatteja

2 chilipaprikaa (tai enemmän/vahvempaa)

3 suippopaprikaa

4 valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

oreganoa

½ dl väkiviinaetikkaa

½-1 pkt hillo-marmeladisokeria

Pese paprikat ja poista niistä siemenet ja leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Silppua chilit ja valkosipulinkynnet hyvin pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli ja tomaatit. Kaada kaikki vihannekset kattilaan ja lisää mausteet. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, maista ja mausta tarvittaessa lisää, sekoittele välillä ettei keitos pala pohjaan (tomaattipitoisemmasta lähtee enemmän nestettä, paprikavoittoisesta tulee kuivempaa). Lisää kattilaan hillo-marmeladisokeri sekä etikka. Keitä muutama minuutti kunnolla sekoittaen. Desinfioi pestyt säilykepurkit kiehuvassa vedessä, käytä pihtejä purkkien ja kansien liikutteluun. Purkita kuuma hillo vähän jäähtyneisiin purnukoihin ja säilytä viileässä. Hillo on valmista nautittavaksi kun se on jäähtynyt ja rakenne tukevoitunut. Paprika-chilihilloa voi käyttää juustotarjottimella lisukkeena, kastikkeena, mausteena tai antaa vaikkapa lahjaksi.  

Ihan älyttömän hyvää! Rakenteesta tuli lähinnä marmeladimainen, sillä käytin paprikaa niin paljon enemmän kuin mehukkuutta tuovaa tomaattia. Alkuperäisen idean tämän hillon tekemiseen sain rakkaalta ystävältäni, joka kiikutti minulle maistettavaksi tekemäänsä paholaisen hilloa. Kiitos vaan, hyvää oli! :) Tämä säilyke on kyllä niin hyvää ja nopeatekoista, että kannattaa ehdottomasti kokeilla! Desinfioiduissa purkeissa ja paljon sokeria käyttäen hillo säilyy hyvänä kylmässä avattunakin muutamia kuukausia, kuten marjahillotkin. Jos haluaa oikaista tai haluaa varoa kuumien vesien ja purkkien kanssa säätämistä, voi säilyvyysaika lyhentyä. Lisäksi säilöminen kannattaa tehdä aina ensiluokkaisista raaka-aineista, ettei ylimenneet tuotteet pilaa koko keitosta ja rupea käymään kesken kaiken. Tuosta mainitsemastani Purkissa!-kirjasta muuten ei kannata paholaisen hillon reseptiä etsiä, mutta kaikkea muuta ihanaa reseptiikkaa se on täynnä. Ehkäpä innostun kokeilemaan jotain purkkijuttuja kirjan reseptien pohjalta, valinnanvaikeus vaan iskee kivoja ohjeita selatessa! Pitkästä aikaa keittokirjamarkkinoille tulee jotain omaperäistä ja innostavaa luettavaa, eikä kirjan sisältö vanhentune ihan hetkeen. Lisäksi kuvatkin ovat kauniita. Oiva tuliainen keittiössä hääräämisestä kiinnostuneella. Cebic suosittelee!

***

Purkissa!-keittokirjan arvostelukappaleen lähetti WSOY

Avokadopasta

Avocadopasta Safkaa-kirjan tapaan

Sain kustantajalta Alexander ja Hanna Gullichsenin suositun Safkaa-keittokirjan heti sen ilmestyttyä. Luin heti kirjan läpi ja muutama ohje jäi mieleeni - kirja itsessään oli miellyttävän simppeli niin ulkoasultaan kuin materiaaliltaan, sellainen hyvän mielen konstailematon keittokirja. Yksi mielenkiintoisista ohjeista oli tämä Chicling-blogin avokadopasta, josta sitten syksyn aikana kehkeytyikin resepti, jota suunnilleen koko Suomi kokkasi. Enpä olisi uskonut kirjaa lukiessani, että näinkin voi käydä. Kunnon maanlaajuisia ruokailmiöitä kun ei ole tuntunut hetkeen olevan! Koska asun täällä susirajalla kaukana pääkaupunkiseudusta ja sen trendikkyydestä, niin taaperran sitten hieman jäljessä kaikista trendeistä, joten muutaman kuukauden kypsyttelyn jälkeen kaupassa ostoskoriini päätyi vihdoinkin avokadoja ja muuta tarpeellista avokadopastaa varten. Jos olisin kokannut tätä  pastaa heti boomin alkaessa, olisin kerrankin ollut edelläkävijä. Tyylilleen pitää olla uskollinen, joten enpä ollut... :D Joka tapauksessa joulun alla kokkailin pitkästä aikaa valmiin reseptin mukaan ja ihan oikeasta käsinkosketeltavasta keittokirjasta (vaikka tälläkin kertaa lopputuloksessa näkyi oma kädenjälkeni). Kuten Facebookin Cebicin keittiössä -sivulle silloin kirjoitin, vasta nyt ymmärrän, miksi koko Suomi sekosi avokadopastasta. Onhan se ihan äärettömän hyvää! Suosittelen kokeilemaan!

1 valkosipulinkynsi

½ chili

1 limen mehu

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

½ dl oliiviöljyä

1 nippu (lehti)persiljaa

1 nippu basilikaa

n. 2 dl raastettua parmesaania/grana padanoa (reilu puolikas kolmiopala)

1 dl pastan keitinvettä

spaghettia

Ota iso kulho ja raasta sinne valkosipulinkynsi sekä siemenetöntä chiliä. Purista päälle limenmehu, rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa, lorauta joukkoon oliiviöljy. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi, raasta parmesaani ja sekoita kulhossa. Halkaise kypsät avokadot ja poista kivet. Leikkaa avokadon malto pieniksi kuutioiksi kuorissaan ja kauho malto kulhoon lusikalla. Sekoita kastikkeen ainekset tahnaksi ja odota pastan kypsymistä. Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Ota desi keitinvettä ja sekoita se kastikkeeseen. Valuta pasta ja kippaa kulhoon, sekoita ainekset sekaisin ja tarjoile välittömästi. Pastan voi koristella basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla. 

Huippuhyvää! Nimi voisi olla myös yrtti-avokadopasta, sillä ainakin tässä miun versiossani oli reilusti yrttien makua ja avokado ehkä hukkui hieman makujen sinfoniaan, onhan avokado itsessään hyvin mietoa. Tosin se johtui myös siitä, että käyttämäni avokadot olivat tosi pieniä, yrttejä laitoin koko puskat ja pastaa keitin vain kahden hengen annoksen... Niin perinteistä! Suolaa, mustapippuria ja chiliä ruoassa saa olla ihan kunnolla eikä Alexanderinkaan mukaan mikään ole niin hirveätä, kuin suolaton pasta. Paitsi ehkä liian kypsä pasta... Tämä pasta ei kestä odottelua vaan tehdään syötäväksi kokonaan heti, joten kannattaa pienentää annosta ehdottomasti, ellei halua pastaansa paljon kastiketta tai syöjiä on paljon vähemmän kuin neljä. Osan kastikkeesta nimittäin jätin jääkaappiin seuraavaa päivää varten, eikä se ollut suuremmin kärsinyt, väri oli tallella ja maku syventynyt. Laitoin kylmää avokadosoossia voileipäkeksien päälle ja mietin, että tässäpä olisi oiva täyteidea esimerkiksi pienille suupaloille illanistujaisiin tai miksei vaikkapa voileipäkakkuun, kun vaan pilkkoo mallon vielä pienemmäksi mitä nyt. Sen sijaan pastaan sekoitettu kastike oli muuttunut harmaaksi, joten se ei päätynyt enää syötäväksi. Allergioideni takia en voi syödä kovinkaan mausteista/tulista ruokaa, mutta ihmeekseni totesin, että tässä ohjeessa voisin jopa hieman nostaa chilin määrää (jos yrttien annostus on yhtä ronskilla kädellä). Paketin loput chilit muuten käy mainiosti vaikkapa paprika-chilimarmeladiin, jota keittelin joululahjoiksi. Ohje tulee piakkoin blogiin, kunhan löydän kyseisen kuvauspäivän kuvat jostain. Summa summarum: kokeilkaa avokadopastaa, rakastutte siihen!