Mustikkaruudut

Mehevien mustikkaruutujen koristeena on mantelilastuja ja raesokeria

Nyt on mustikkaa saatavilla metsistä vaikka kuinka paljon ja niinpä erilaiset marjareseptit ovat kovassa käytössä. Yleensä marjaa tai hedelmää sisältävissä resepteissä voi korvata ne lähes millä tavalla tahansa, kunhan vain määrä pysyy samana. Niinpä voit muuntaa helposti lempireseptiä kaikille marjoille sopivaksi! Tämä herkullinen mustikkaruutujen ohje on vanhempaa sorttia ja lopputuloksena on supermehevät leivospalat. Voit käyttää joko tuoreita tai pakastettuja mustikoita. Kannattaa kokeilla!

24 annosta / 25 x 35 cm vuoka

125 g voita sulatettuna

1 ½ dl maitoa

1 ½ dl vaniljajogurttia

3 kananmunaa

1 ½ dl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

5 dl vehnäjauhoja

n. 2 dl (100 g) mustikoita + 2 rkl vehnäjauhoja

koristelu

1 dl mantelilastuja

raesokeria

Sulata voi kattilassa ja jäähdytä, sekoita jäähtyneen voin joukkoon maito ja vaniljajogurtti. Vatkaa sähkövatkaimella isossa leivontakulhossa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin, lisää jauhoseos sekoitellen voiseoksen kanssa taikinan joukkoon kevyesti vatkaten tai nuolijalla nostellen. Sekoita 2 rkl vehnäjauhoja mustikoiden joukkoon ja kääntele marjat varovasti taikinan joukkoon. Kaada taikina leivinpaperoidulle syvälle uunipellille tai uunivuokaan, esim. lasagnevuoka. Ripottele pinnalle mantelilastut ja raesokeria. Paista 175-asteisessa uunissa n. 35-40 minuuttia tai kunnes kakku on kullankeltainen ja kypsä. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä halutessasi vaniljajäätelöä tai -kastiketta.

Nam! Mustikkaruuduista tulee todella meheviä, varsinkin jos paistaa uunipeltiä aavistuksen pienemmässä vuoassa. Käytän usein sellaista muovikannen omaavaa vuokaa, joka on hieman peltiä pienempi. Näppärä, kun saa helposti koko vuoan jääkaappiin ja kannen ansiosta kuljettaminenkin on helppoa. Ohjeeseen tulee vaniljajogurttia ja sen voi korvata helposti myös muulla vaalealla jogurtilla tai miksei rahkallakin. Vehnäjauhot voi hyvin korvata gluteenittomalla jauhoseoksella. Pinnalle tulevat mantelit paahtuvat juuri sopivasti ja tuovat perinteisehköön piirakkaan vähän lisää luonnetta. Hirmuisen hyvä lisä!

Resepti on julkaistu 19.8.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mummolan raparperipiiras

Pellillinen mehevää raparperipiirakkaa, nam!

Tämä on vanha rapaperipiirakan ohje ja lopputuloksena on hyvin mehevä piirakka, joka säilyy mehevänä useammankin päivän. Ei siis ole yhtään liioiteltua käyttää reseptiin paketillista voita! Vaan eipä vastaavia herkkuja usein tehdäkään. Raparperipiirakan ohjeita on reseptikansioissani enemmän kuin varmasti elämäni aikana kerkeän kokeilla. Tämä oli oikein hyvä kokeilu.

20 annosta

taikina
6 kananmunaa
6 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
9 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
500 g sulatettua voita

päälle
1 litra raparperikuutioita
1 1/2 dl fariinisokeria

tarjoiluun
vaniljakastiketta

Valmista taikina. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokerit kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilöimällä ne erilliseen kulhoon. Lisää kuivat aineet muna-sokerivaahdon joukkoon yhdessä rasvan kanssa vuorotellen. Levitä taikina korkeareunaiselle uunipellille (50 cm leveän uunin syvä uunipelti) leivinpaperin päälle. 

Leikkaa raparperin puumainen kanta pois, huuhtele raparperit ja kuutioi varret ohuiksi siivuiksi. Alkusadon ohuita raparpereja ei tarvitse kuoria. Lisää taikinan päälle raparperipalat ja ripottele niiden päälle fariinisokeria. Paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25–30 minuuttia tai kunnes taikina on kypsynyt ja piiras kauniin kullankeltainen. Tarjoa raparperipiirakka vaniljakastikkeen kassa. 

Raparperipiiraka ennen paistamista.

Tämä oli kyllä todella mehevää, mutta niin toki pystyi jo ainesosista päättelemään. Raparperipiirakka on erittäin hyvää ja mehevää myös seuraavana päivänä, jos sitä jää jäljelle. Halutessaan voin määrää voi vähentää ja lisätä taikinaan vaikka maitoa. Lopputuloksena taikinan pitäisi olla löysää kakkutaikinaa muistuttavaa ja raparperit saavat kevyesti upota taikinaan. Pinnalle ripoteltava fariinisokeri karamellisoi pintaa ja maku on aavistuksen toffeinen. Raparperin kanssa tulee aina tarjota maitotuotteita, ettei oksaalihapot vie luiden kalsiumia, joten vaniljakastike tai -jäätelö sopii hyvin lisukkeeksi. Kokeile, on hyvä resepti! 

Resepti on julkaistu 10.6.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mansikkakulhokakku

Kauniisti kerroksittain valmistettu kulhokakku on näyttävä, rento ja maukas kakku

Tähän kakkuun sain idean kaupan keksihyllyllä, kun bongasin mansikanmakuisia savoiardikeksejä eli tiramisussa käytettäviä keksejä. Niinpä tiukka kaarros takaisin hevi-osastolle, laatikollinen mansikoita kärryyn, vähän yrttejä väriksi ja pari limeä raikastukseksi. Tavallista mansikkatiramisua en halunnut tehdä, koska sellaista tein vasta joku aika sitten, joten nappasin matkaani mascarponen lisäksi pari purkillista mansikkarahkaa ja vähän kermaa. Mansikoiden marinointi irrottaa mansikoista juuri sopivasti nestettä kostuttamaan keksit ja lopputulos on sopivan mehevä. Ja näin hetkessä oli pääsiäispöydän jälkiruoka valmis!

12 annosta

n. 21 cm leveä x 10 cm korkea lasivuoka

1 pkt mansikka-savoiardikeksejä (tiramisukeksi)

mansikat
n. 600 g mansikoita
2 limeä
n. ½ dl tomusokeria
½ ptt tuoretta minttua

vaahto
2 dl kuohukermaa
400 g mansikkarahkaa
250 g mascarponetuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria

koristelu
n. 300 g mansikoita
tuoretta minttua

Valmista ensin mansikat marinoitumaan. Perkaa mansikat ja leikkaa ne 4-8 osaan mansikan koosta riippuen. Pese limet ja raasta kuoret hienoksi raasteeksi, purista limeistä mehut. Sekoita limenkuoret ja mehu mansikoiden joukkoon, mausta seos tomusokerilla makusi mukaan. Hienonna reilusti tuoretta minttua ja sekoita mansikoiden joukkoon. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään mansikkavaahdon valmistamisen ajan, voit sekoitella mansikkaseosta välillä kevyesti.

Valmista mansikkavaahto. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon mansikkarahkat ja mascarponejuusto. Vatkaa tasaiseksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla, tavallista sokeria ei tarvita, sillä rahka on sokeroitua.

Valmista kulhokakku. Asettele lasikulhon pohjalle kerros mansikanmakuisia tiramisukeksejä ja levitä päälle noin kolmasosa marinoituja mansikoita liemineen sekä noin kolmasosa mansikkavaahdosta. Tee seuraavat kerrokset samalla tavalla, päällimmäiseksi tulee vaahtokerros. Koristele kakku lohkotuilla mansikoilla ja tuoreella mintulla, hunnuta pinta halutessasi kevyesti tomusokerilla. Anna kakun maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Varaa annosteluun iso tarjoilulusikka.

Nam! Olipas hyvää. Mansikkarahka on makeutettua, joten vaahtoon en kaivannut itse lainkaan makeutusta enkä ihan hirveästi laittanut sitä mansikoihinkaan, sillä myös keksit ovat sokerikuorrutettuja. Mikäli et saa mansikkakeksejä, voit käyttää tavallisia tiramisukeksejä tai vaikka kääretorttupohjaa kakun tekemiseen. Myöskin pieni apukokki nautti kulhokakkua ja etenkin mansikoita hyvällä mielihalulla, eikä pieni limenpotku tai minttu marinoiduissa mansikoissa haitannut lainkaan pientä kakunsyöjää. Onnistunut kokeilu! Vuoka on Pyrexin ja vanha kirppislöytö, juuri passeli kulhotiramisuille ja muille kulhokakuille. Vetoisuus lie parin litran luokkaa, koko 21 x 10 cm.

Resepti on julkaistu 20.5.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Veriappelsiinipuuro

Veriappelsiini maistuu vahvasti kauniinvärisessä mannapuurossa

Nyt kun vielä saa veriappelsiineja, niitä tulee ostettua jokaisella kauppareissulla vähintään kilo tai pari. Koska veriappelsiinien säilyvyys on heikompi kuin tavallisten appelsiinien, on välillä niitä käytettävä aamupalamehulasillista enemmän. Silloin apuun astuu vispipuuro tai tapauksessani vispaamaton mannapuuro veriappelsiinimehuun keitettynä.

Vispipuuroon tulee mielestäni vispaamalla metallinen maku, vispasipa puuron teräskattilassa tai muovikipossa. Niinpä olen jo vuosia sitten jättänyt mannapuuroni vispaamatta ja syönyt sellaisenaan. Koostumus on hieman tiiviimpi, mitä vispatussa versiossa. Lisukkeeksi kuitenkin perinteiset vispiksen kaverit, kuten vaniljakastike tai loraus kuohukermaa – maitoa kun yleensä ei kaapeistani löydy. Ja vispipuuron makukin poikkeaa totutusta, en tee sitä puolukkaan, vaan käytän muita marjoja mansikasta tyrniin ja raparperista appelsiiniin. Näin puuro saa myös erilaisen maku- ja värivivahteen hennon vaaleanpunaisen sijaan.

Voisipa puuron joukkoon sekoittaa purkillisen vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin ennen vispaamista, jolloin vispipuuro saa taas hieman uuden makuvivahteen. Kokeilunarvoista voisi olla myös rahkan sekoittaminen puuroon, jolloin siinä olisi myös hieman proteiinia. Ja miksei sitruksien kuorittua hedelmälihaa voisi surauttaa soseeksi sauvasekoittimella, jolloin kuidutkin jäävät puuroon mukaan ilman sattumia.

4 annosta

n. 7 dl veriappelsiinimehua (2 kg hedelmiä)
n. 1 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
½ tl suolaa

tarjoiluun
vaniljakastiketta tai kuohukermaa

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa se kannuun, mehua tulisi olla n. 8 dl. Mikäli mitta jää vajaaksi, lisää tarvittava määrä vettä. Kuumenna neste kiehuvaksi, vispaa joukkoon mannasuurimot ja sokeri. Kiehauta ja anna muhia miedolla lämmöllä välillä hämmentäen n. 15 minuutin ajan, kunnes suurimot ovat kypsyneet. Mausta valmis puuro suolalla, joka korostaa puuron makuja. Jäähdytä puuro ennen tarjoilua. Halutessasi voit vispata puuron sähkövatkaimella veriappelsiinivispipuuroksi. Tarjoile puuron lisukkeena vaniljakastiketta, maitoa tai kuohukermaa halutessasi. Puuro maistuu hyvältä myös sellaisenaan.

Vinkki: Käytä veriappelsiinien tilalla tavallisia appelsiineja, jos veriappelsiineja ei ole saatavilla. Halutessasi voit tehdä puuron myös kaupan tuoremehusta. Ihanaa vispipuuroa tai vispaamatonta mannapuuroa tulee käyttämällä tyrniä tai vadelmaa. Gluteenittoman puurosta saa käyttämällä karkeita riisijauhoja tai riisihiutaleita, silloin ei varmaankaan kuitenkaan puuro vispaannu. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.3.2026.

Puolukka-kinuskipalat

Puolukka-kinuskipalat maistuvat herkullisilta, olipa talvi tai kesä. Ne valmistuvat nopeasti
ja varsin helposti, sillä täytteeseen käytetään valmista puolukkahilloa.

Joulu tulla jolkottaa jo kulman takana, mutta reseptin kuva vie ajatukset keskelle kauneinta kesää. Näitä leivoksia leivoin jo toissakesänä, mutta resepti on tälläkin kertaa jäänyt odottamaan julkaisuvuoroaan. Sinänsä uusi innovaatio tämä ei ole, resepti on vuosikymmeniä vanha ja peräisin mummoni reseptiarkistoista. Miellän puolukan ja kinuskin vahvasti talveen sopiviksi mauiksi, joten niinpä joulureseptiksi tämä sopii mainiosti. Jos tarvitset hieman kirpeää, mutta kinuskilla lempeäksi muuntuvaa ja taatusti maukasta jälkiruokaa, niin kokeile tätä. Leivospalat ovat todella helppo ja nopea valmistaa, joten nämä voi tehdä vaikka pienessä kiireessäkin. Miksipä ei kinuskia voisi maustaa vaikka piparkakkumausteella inkiväärin sijaan, jos haluaa korostaa jouluista makua. 

12-16 annosta / uunipelti

pohja

6 kananmunaa

3 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

500 g kiinteää maitorahkaa

2 dl valmista puolukkahilloa

kinuski

3 dl kuohukermaa

1 ½ dl sokeria

1 ½ dl fariinisokeria

2 rkl voita

½ tl inkivääriä

1 tl vaniljasokeria

koristeeksi puolukoita

Valmista pohja. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita kuivat aineet, siivilöi vaahtokulhoon ja sekoita ne nuolijalla nostellen munasokerivaahdon joukkoon. Levitä taikina leivinpaperoidulle matalalle uunipellille tai tätä aavistuksen pienempään reunalliseen vuokaan ja paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Valmista täyte ja täytä kakkulevy. Sekoita puolukkahillo maitorahkan joukkoon. Puolita kakkulevy keskeltä. Nosta toinen kakkulevy tarjoiluvadille ja levitä täyte päälle. Nosta toinen kakkulevy päälle, paina kevyesti kiinni täytteeseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Valmista kinuski. Mittaa kattilaan kerma ja sokerit. Keitä seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes tippa kinuskia kylmään veteen pudotettuna pysyy kiinteänä pallona. Aikaa kinuskin keittämiseen menee n. 30-40 minuuttia. Sekoita voi ja mausteet kinuskin joukkoon. Kaada kinuski kuumana jääkaapissa olleen kakkulevyn pinnalle, levitä nopeasti koko kakun pinnalle. Leikkaa tasakokoisiksi leivospaloiksi ja koristele jokainen pala muutamalla kokonaisella puolukalla. Jos puolukoita ei ole saatavissa, voit laittaa koristeeksi hyvin pienen nokareen puolukkahilloa.

Nam! Nämä ovat kyllä todella hyviä. Kinuskissa pientä jujua tuo inkivääri, joka raikastaa leivosta vielä entisestään. Jos taas tykkää kirpeämmästä mausta, voisi puolukkahillon korvata puolukkasurvoksella ja lisätä tarpeen mukaan sokeria. Ja todellakin, täytteseen ei tule mitään hyydyttävää ainesta, joten kannattaa valita sitä perinteistä kiinteää rahkaa, eikä niitä nykyisin myynnissä olevia löysiä ja pehmeitä rahkoja. Tarvittaessa käytä liivatetta, jos koostumus epäilyttää. Ihan alkuperäisessä reseptissä leivokset on vielä kostutettu omenamehulla, mutta mie olen jättänyt sen pois, kun muuten näistä tulee liian hajoavia ja pehmoisia. Minusta tämä ei kaipaa ollenkaan kostutusta. 

Resepti on julkaistu 10.12.2025 julkaistulla Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Jäälauttaleivos

Jäälauttaleivokset ovat saaneet nimensä marengista, joka halkeilee kuin jäälautta.

Erityisen hyvin talven ajan kahvipöytään sopivat oheisella reseptillä valmistuvat jäälauttaleivokset. Ohje on jo vanha, mutta aina niin maistuva. Hieman rapean ja sitkeän keksipohjan päälle on ripoteltu antelias määrä maitosuklaarouhetta, joka sulaa uunissa ihanasti ja pinnalla on jäälauttoja muistuttava rapea kevyt, mutta makea marenki. Monta eri koostumusta ja makua tuovat pieneen suupalaan mukavasti yllätyksellisyyttä.

Leivospalat kannattaa leikata melko pieniksi, sillä ne ovat melkoisen makeita. Ja ainahan halutessaan niitä voi napsia tarjoiluvadilta useamman, mikäli yksi ei riitä. Tämäkin resepti on päässyt taas käyttööni vuosien unholan jälkeen. Kannattaa kokeilla!

40 pientä leivosta

pohja
200 g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kananmunan keltuaista
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

taikinan päälle
150-200 g maitosuklaata

marenki
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Erottele keltuaiset ja valkuaiset, lisää keltuaiset voi-sokerivaahtoon. Lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhoja apuna käyttäen leivinpaperoidulle uunipellille. Rouhi suklaa ja levitä tasaisesti taikinan päälle, painele suklaa taikinaan kiinni. Vatkaa valkuaiset puhtailla vispilänterillä kuohkeaksi valkeaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähitellen koko ajan vatkaten. Valmiista marengista ei erotu sokerikiteet ja se on muuttunut kauniin kiiltäväksi. Levitä marenki suklaapintaisen taikinan päälle ja levitä palettiveitsellä tai lusikalla varovasti, ettei suklaa irtoa marengin joukkoon. Paista 175-asteisesssa uunissa n. 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa hyvin pieniksi annospaloiksi. Tarjoile jäähtyneenä.

Nam! Keksipohja on todella maukas, suklaa tuo siihen kivaa makua ja marenki mukavaa rapeutta, samalla ollen viimeinen silaus leivokselle. Uunipellillisestä saa helposti leikattua 40 pientä leivospalaa, joten tämä on riittoisaa tarjottavaa isommallekin porukalle. Itse tykkään käyttää Fazerin sinistä leivonnassa, mutta halutessaan tähän voisi kokeilla vaikkapa tummaa suklaata, joka toisi aavistuksen karvautta makeaan lopputulokseen. Miksei myös joku makusuklaa voisi toimia, kuten minttusuklaa.

Kuvassa näkyvän leivoksen on leiponut leivontakurssilaiseni, sillä olen kadottanut kaikki omat kuvani oheisesta leivonnaisesta.

Resepti on julkaistu 12.11.2025 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Helppo vadelmatäytekakku

Rustiikkinen vadelmakakku syntyy rennosti kuorruttamalla ja leipävuoassa paistamalla

Rakastan tuoreita vadelmia ja halusin tehdä niistä kesälomani kunniaksi pienen kakun kahvipöydän iloksi, kun olin maalla hellettä paossa perheen seurassa. Idea kakkuun lähti siitä, että halusin leipoa makean kakun leipävuoaksi miellettyyn pitkulaiseen vuokaan. Niinpä pieni kolmen munan kakkupohja paistui vuoassa juuri sopivasti ja vadelmat sai aseteltua kakun pinnalle kauniisiin jonoihin. Vähän vielä tuoretta yrttiä väriksi ja kakku onkin sutjakasti valmis tarjoiltavaksi. Tarjoiluvadiksi valikoitui lempivatini, mustakultainen vanha lasivati, jota mummoni käytti aikoinaan voileipäkakkujen alustana. Täydellinen vastapari kauniin punaisille vadelmille! Ja kakku oli todella hyvää.

10 annosta / 1,5 l leipävuoka

kakkupohja
3 kananmunaa
sokeria
perunajauhoja
vehnäjauhoja

vuokaan
voita
korppujauhoja

kostutus
½-1 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

täyte ja kuorrutus
4 dl vispikermaa
tomusokeria
vaniljasokeria
n. 300 g tuoreita vadelmia
1 dl vadelmahilloa
tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

Valmista kakkupohja niin sanotulla lasitekniikalla. Riko kolme kananmunaa yhteen lasiin. Mittaa toiseen lasiin sama määrä sokeria, kuin mitä kananmunien määrä on. Mittaa kolmanteen lasiin puolet kananmunien määrästä perunajauhoja ja loppu puolikas vehnäjauhoja. Kaada kananmunat ja sokeri leivontakulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi munasokerivaahdon joukkoon keskenään sekoitetut vehnä- ja perunajauhot. Nostele jauhot vaahdon joukkoon varovasti nuolijalla nostellen, älä vatkaa, ettei kuohkeus laske. Voitele ja korppujauhota 1,5 l vetoinen leipävuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 160-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kakun kypsyyden voi todeta myös siitä, kun kakku alkaa irrota vuoan reunoista. Ota kakku uunista, anna sen olla 10 minuuttia pöydällä ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä kokonaan ennen täyttämistä.

Valmista täyte. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, mausta seos makusi mukaan tomusokerilla ja vaniljasokerilla. Puolita noin puolet vadelmista ja jätä loput kokonaisiksi koristelua varten. Sekoita kostutuslientä varten maitoon vaniljasokeri.

Kokoa kakku. Halkaise jäähtynyt kakku pitkittäin kahteen osaan. Aseta kakun pohjaosa tarjoiluvadille. Kostuta pohja pullasudin avulla töpötellen vaniljamaitoa kauttaaltaan kakkupohjalle, menekki riippuu siitä, kuinka kuiva kakkupohja on. Levitä muutama ruokalusikallinen vadelmahilloa kakkupohjalle, levitä (tai pursota) puolet kermavaahdosta varovasti hillon päälle ja asettele päälle tasainen kerros puolitettuja vadelmia. Nosta päälle kakun päällisosa ja kostuta pinta vaniljamaidolla. Levitä (tai pursota) päälle loput kermavaahdosta ja asettele päälle kokonaiset vadelmat. Koristele tuoreilla mintun tai sitruunamelissan lehdillä. Anna kakun maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Nam! Olipas se hyvää. Varsinkin kun sain tehdä kakkua pienen parivuotiaan apukokin kanssa <3 Mielestäni kakun juju oli juurikin se, että se oli aivan perinteinen vattukakku ja ettei sitä oltu liikaa sliipattu pursotuksilla tai muilla, vaan rentous näkyi lopputuloksessa. Kakku hupenikin porukalla nopeasti. Vatut onkin ehkä miun lempimarjojani, joten tämä oli kyllä oikein nappivalinta.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 13.8.2025.

Mansikka-limetiramisu

 

Mansikka ja lime maistuvat ihanan kesäisessä tiramisussa, jossa ei ole kahvia laisinkaan

Tiramisu on italialainen klassikkojälkiruoka, joka on verrattain helppo valmistaa. Kananmunien keltuaisten ja valkuaisten erottelu on vaikein rasti, sen jälkeen kaikki valmistuu kuin lähes itsestään. Avainasemassa on siis kananmunista syntyvät kuohkeat vaahdot sekä pehmeä mascarponetuorejuusto, joista syntyy tiramisun syvin olemus. Perinteinen tiramisu (jolla voitin aikoinaan reseptikilpailunkin) kostutetaan espressolla ja koko komeus hunnutetaan kaakaojauheella, mutta erilaisia variaatioita voi keksiä aivan loputtomiin. Kaiken lisäksi tiramisun voi tehdä jääkaappiin jo tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä tiramisu paranee tekeytyessään. Omia tiramisusuosikkejani ovat mm. sitruunasta tehty valkokeltainen pirtsakka herkku ja vadelmainen versio, mutta viimeisimpänä makuhermot vei myös tämä mansikalla ja limellä täytetty hieman erilainen versio tiramisusta. Koska ainakin itselläni mansikat kuuluvat kesään ja etenkin juhannukseen, niin tämä sopii mittumaarina kahvipöytään kuin voinokare uudelle perunalle. Pidätkö sie tiramisusta?

10 annosta / 30 x 22 cm vuoka

1 pkt (glut.) savoiardikeksejä

limemarinoidut mansikat
500 g mansikoita
2 ½ rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 limen mehu ja kuori

mascarponeseos
2 valkuaista
2 keltuaista
½ dl sokeria
500 g (veg.) mascarponetuorejuustoa

koristeluun
tuoreita mansikoita
pistaasipähkinöitä

Valmista marinoidut mansikat. Perkaa mansikoista kannat ja pilko mansikat pieniksi kuutioiksi. Lisää joukkoon sokeri ja vanujasokeri. Pese limen kuori huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu mansikoiden joukkoon. Jätä mehustumaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Valmista mascarponeseos. Erottele valkuaiset isoon vatkauskulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi valkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää keltuaisiin sokeri ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi – voit käyttää pesemättömiä vatkaimia, kun vatkaat tässä järjestyksessä. Kun keltuais-sokeriseos on kuohkean vaaleaa, lisää joukkoon mascarponetuorejuusto ja sekoita sähkövatkaimella nopeasti sekaisin. Lisää viimeiseksi valkuaisvaahto keltuaisseoksen joukkoon nuolijalla varovasti nostellen.

Kokoa tiramisu. Asettele vuokaan kerros savoiardikeksejä (puolet kekseistä) ja levitä päälle tasainen kerros marinoituja mansikoita liemineen (puolet mansikoista). Nostele mansikoiden päälle pieniä kasoja mascarponeseosta ja levitä varovasti tasaisesti mansikoiden päälle. Tee samalla tavalla toinen kerros – keksit, mansikkaa ja mascarponeseosta. Ripottele pinnalle rouhittuja pistaasipähkinöitä ja asettele koristeeksi mansikoita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua muutama tunti, että keksit pehmenevät. Voit tehdä tiramisun jo tarjoilua edeltävänä päivänä valmiiksi, koristelun voi tehdä tarvittaessa juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Mikäli mansikoista ei irtoa tarpeeksi nestettä, voit kostuttaa keksejä tarvittaessa mansikkamehulla, spritellä tai muulla punaisella tai kirkkaalla liemellä. Varo, ettei kostutusliemi ole liian makeaa. Nykyään marketeista saa gluteenittomia savoiardeja, joten tämän voi tehdä myös gluteenittomana! Maidotonkin onnistuu, sillä mascarponea löytyy myös vegaanisena vaihtoehtona.

Nam. Minun suurinta herkkuani jo viime kesänä, jolloin tämän reseptin kehittelin. Koska en kerennyt reseptiä julkaista silloin, niin laitetaan nyt esille. On tosiaan hyvää, mansikat saa marinoitua rauhassa muutaman tunnin ennen tiramisun kokoamista ja tiramisu kannattaa valmistaa tekeytymään muutama tunti ennen tarjoilua tai mielellään jo edellisenä päivänä. Jos tiramisun tekee kiireellä juuri ennen tarjoilua, tulee keksejä kostuttaa huomattavasti enemmän. Silloin keksit kannataa dipata ihan kokonaan nesteessä. Tähän voisi hyvin sopia vaikka kuohiviini kostuttajaksi, jos pöydästä ei löydy pikkuväkeä.

Resepti on julkaistu 11.6.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pistaasipannacotta

Pistaasipannacottassa pistaasi on piilotettuna annosmaljan pohjalle herkullisen kreemin muodossa, pinnalla on rouheutta tuomassa hieman rouhittua pistaasia ja hurmaavia ruusunnuppuja

Mikäli ravintolan jälkiruokalistalta löytyvät tiramisú, crème brûlée ja pannacotta, on valinta vaikea. Kaikki kuuluvat ehdottomiin jälkiruokasuosikkeihini ja niinpä niiden välillä käydään kovaa taistoa, mikä vie milloinkin voiton. Mikäli joku näistä on maustettu jollain erikoisemmalla tavalla, melko varmasti valintani osuu silloin siihen. Sen sijaan jos jokaisen pitäisi opetella joku helppo ja moneen sopiva jälkiruokaherkku, ehdottaisin pannacottaa. Sitä voi varioida lukemattomin keinoin, sillä itse pannacottamassan voi keventää vaikkapa jogurtilla ja maustaa monin tavoin. Pannacottan alle voi kätkeä erilaisia makuja kompottien, hillojen, kuutioiden tai soseiden muodossa ja pinnan voi koristella myös millä tahansa. Kauden marjat, hedelmät, mausteet ja maut on helppo tuoda pannacottan kanssa esille ja se maistuu niin arjessa kuin juhlassa. Juhliin voi pannacottasta pyöräyttää myös ison piirakan, kuten eräs pääsiäinen tein – silloin kermavanukkaan päällä oli runsaasti tuoretta passionhedelmää. Kurkkaa passion-pannacottapiiraan reseptiin.

4 annosta

4 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

½ dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 liivatelehteä

4 rkl pistaasikreemiä

koristeluun

rouhittua pistaasipähkinää

kuivattuja ruusunnuppuja tai syötäviä kukkia

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Mittaa kattilaan kuohukermat, maito ja sokerit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutaman minuutin ajan koko ajan sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Nosta kattila pois liedeltä. Nosta liotetut liivatelehdet vedestä, purista kuivaksi ja liota kuumaan vaniljakermaan. Sekoita kevyesti ja anna jäähtyä.

Annostele pistaasikreemi neljän annosmaljan tai juomalasin pohjalle, 1 rkl per annosmalja. Nosta tarvittaessa maljat jäähtymään hetki pakastimeen tai jääkaappiin. Annostele saostumisen aloittanut, jäähtynyt pannacottaseos varovasti pistaakreemin päälle, ettei kerrokset sekoitu ja sula. Anna pannacottien jäähtyä kokonaan huoneenlämmössä, peitä jokainen annosmalja tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi hyytymään. Voit valmistaa pannacotat jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Koristele annokset rouhituilla pistaasipähkinöillä ja syötävillä kukilla, kuten kuivatuilla ruusunnupuilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Pistaasikreemiä saa esim. aasialaisista ruokakaupoista. Voit korvata sen hasselpähkinä-kaakaolevitteellä, hillolla, marjoilla tai kuutioiduilla hedelmillä. Jos pohjalle tuleva yllätys on liian juoksevaa, jäädytä maljoja hetki pakastimessa ennen pannacottan lisäämistä. Voit myös annostella makuaineet pannacotan pinnalle. Koristele annokset makuun sopivasti. Kahdella liivatteella jälkiruoasta tulee hyvin pehmeää, jos pidät kovemmasta pannacottasta tai teet kumottavia annoksia, lisää yksi liivatelehti. Pannacottaan uppoaa kätevästi kaikki ylijäämäkermat.

Muita pannacottareseptejäni

tyrni-vaniljapannacotta
valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti
passion-pannacottapiiras 

Olihan se kyllä todella hyvää! Jäädytin annosmaljoja tosiaan hetken pakastimessa pistaasikreemin kanssa, ettei kreemi varmastikaan ala sulaa pannacottan lämmöstä. Olisi riittänyt hetki jääkaapissakin, mutta pelasin varman päälle. Kreemi kannattaa annostella huoneenlämpöisenä, jääkaappikylmänä sitä ei saa asettumaan nätisti kauttaaltaan kipon pohjalle. Kreemin olen ostanut varmaankin Joensuusta Jana Marketista, mielestäni myös Onni Market myy sitä. Samoin Kansainvälisiltä suurmarkkinoilta saa vastaavia ja luulisin, että isoimmista marketeistakin saa. Jos ei ole pistaasikreemiä saatavilla, niin tilalle käy hyvin Nutella, mutta miksei ihan joku hillokin tai marjat, mitä sattuu löytymään. Vaihtoehtoja on rajattomasti!

Resepti on julkaistu 5.2.2025 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani, jossa alkoi muuten kymmenes vuosi ruokajuttujen parissa! Melko kiva merkkipaalu :) Jos on toiveita vuoden resepteiksi, niin otan ideoita vastaan. Toki unohdin itse lehtijutussa mainita, että kymmenen vuotta on juttuja jo kirjoiteltu lehteen... 

Vadelma-aurajuustokakku

Ihanassa kakussa maistuvat herkullisen
suolainen aurajuusto ja makea vadelmakiille.

Tämä kuvassa näkyvä kakku tuli leivottua jo vuoden 2023 joulun jälkiruoaksi, mutta päivänvalon resepti näkee nyt, lähes vuotta myöhemmin. En tainnut julkaista aikoinaan kuvaakaan tästä kuin Instagramin reelsissä, joten idea pääsi vähän hukkumaan, kunnes oli aika kirjoittaa vuoden viimeinen ruokajuttu osaltani Heiliin. Niinpä kaivelemaan puhelimen kuvia ja Instan tarina-arkistoa, josta lopulta kuvat löytyivätkin. Pidän aurajuustosta valtavan paljon ja tässä sen kirpakka suolaisuus muuttuu lempeäksi ja suussasulavaksi sokerien kaverina, kun kylkeen tulee vielä makea vadelmakiille. Aivan ihana jälkiruoka. Uskallan luvata, että kakku maistuu myös sellaiselle, joka ei sinihomejuustosta niin välitä. Tämän vuoden jälkkäriksi on luvassa jotain, johon tulee ennakkosuunnitelmien mukaan violettia!

10 annosta / 24-26 cm irtopohjavuoka

pohja
200 g pipareita (gluteenittomia)
80 g voita

juustotäyte
170 g aurajuustoa
1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria
100 g (1 dl) ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
4 liivatelehteä
½ sitruunan mehu

vadelmakiille
200 g pakastevadelmia
1 ½ dl hyytelösokeria
1 dl vettä

koristelu
tuoreita vadelmia
minttua tai sitruunamelissaa

Valmista pohja. Murskaa piparit hienoksi murskaksi. Sulata voi ja sekoita voisula piparimurskan joukkoon. Vuoraa 24-26 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele ja tomusokeroi vuoan reunat tai käytä reunakalvoa. Taputtele piparivoiseos vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Hienonna aurajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon sokerit ja ranskankerma. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Vatkaa sillä välin kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja lisää kermavaahto juustoseoksen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Purista sitruunanpuolikkaasta mehu mukiin, kuumenna mikrossa kiehuvaksi. Sulata kuivaksi puristetut liivatteet kiehuvan sitruunamehun joukkoon ja jäähdytä. Sekoita jäähtynyt liivateseos nopeasti ohuena nauhana koko ajan vatkaten täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja tasoita pinta. Laita kakku jääkaappiin jähmettymään.

Valmista kiille, kun kakun pinta on hyytynyt. Laita kaikki kiilteen ainekset pieneen kattilaan ja keitä, kunnes vadelmat ovat soseutuneet. Halutessasi voit paseerata vadelmansiemenet pois tiheän siivilän avulla. Anna kiilteen jäähtyä kunnolla ja levitä hieman hyytymisen aloittanut, jäähtynyt vadelmaseos tasaisesti kakun pinnalle. Anna kakun jähmettyä kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua. Koristele kakku ennen tarjoilua tuoreilla vadelmilla ja mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

HUOM! Liian kuuma kiille sulattaa aurajuustotäytteen ja se voi näkyä kakun pinnalla sellaisena ikävänä sameutena ja valkoisuutena, joten kannattaa rauhassa antaa kakun hyytyä ennen kiilteen lisäämistä ja kiille saa olla oikeasti kunnolla jäähtynyttä ennen kakun päälle lisäämistä. Tämä metodi sopii kaikkiin kakkuihin, joihin tulee kiille. Jos et omista reunakalvoa, joka on sangen kätevää juustokakkuja valmistaessa, niin voitele ja tomusokeroi reunat. Silloin kakun reunoista tulee siistit ja ei tarvitse raapia vuoan reunoja piloille veitsillä. 

Resepti on julkaistu 4.12.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani. 

Punaherukkapiirakka (pellillinen)

Pellillinen herkullista ja mehevää punaherukkapiirakkaa maistuu kaikille

Erilaisia pellillä paistettavia isoja piirakoita, niin suolaisia kuin makeita, on mukava tehdä. Ne syntyvät varsin vaivattomasti ja niistä riittää purtavaa isommallekin joukolle tai saa vierasvaraa pakastimeen. Nyt loppukesästä, kun marjapensaat notkuvat herkkujaan, on mukava hyödyntää satoa tuoreena erilaisiin leivonnaisiin. Minusta mikään marja ei varsinaisesti parane pakastamalla, joten tuoreena on parasta nauttia niitä tai leipoa suoraan erilaisiin herkkuihin. Niinpä tähänkin akuuttiin marjapiirakkahimoon upposi hyvä määrä punaherukoita. Täytteen muu osuus on melko perinteinen, kermaviiliä ja vielä extrapehmeys ranskankermasta. Reseptin juju on kuitenkin ihanassa pohjassa! Siitä tulee sopivan ohut, tarpeeksi mehevä eikä se murene, mutta on tarpeeksi luonnetta erilaisten vahvojenkin marjojen kaveriksi. Ehdottomasti tämä kokeilu jää käyttöön jatkossakin!

n. 25 palaa, uunipellillinen

pohja
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isoa tai 3 pientä kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

täyte
400 g (2 prk) kermaviiliä
100 g (½ prk) ranskankerma
4-5 (isoa) kananmunaa
1-1 ½ dl hienoa sokeria
3 tl vaniljasokeria

pinnalle
n. 5 dl punaherukoita (mustikoita, mustaherukoita)

Valmista pohjataikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi sähkövatkaimella vatkaten. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaten kunnolla välillä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää sitten koko jauhoseos kerralla muun taikinan sekaan. Vatkaa muutama kierros vatkaimella aineksia sekaisin. Lisää piimä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle syvälle uunipellille. Käytä apuna jauhoja, taputtele taikina käsin pohjalle ja pellin reunoille. Taikinaa tulee melko ohut kerros (tee pohja x1.5, jos käytössäsi on 60 cm uuni).

Sekoita täytteen ainekset yhteen käsivispilällä ja kaada täyte pohjataikinan päälle. Ripottele punaherukat tasaisesti täytteen pinnalle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 25-30 min tasalämmöllä tai kunnes täyte on kypsynyt ja hyytynyt sekä saanut kevyesti väriä. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Leikkaa piirakka valmiiksi paloiksi. Säilytä piirakka jääkaapissa tai pakasta palat.

Vinkki: Piirakkapohjasta tulee mukavan ohut ja se soveltuu parhaiten 50 cm:n uunin pellille. Jos käytössäsi on isompi uuni tai uunipelti, tee pohjataikina 1.5 kertaisena. Täytteen määrä soveltuu myös isommalle pellille sellaisenaan. Punaherukat voi korvata mustaherukoilla, mustikoilla, vadelmilla, raparperilla tai vaikka omenoilla. Happamille marjoille kannattaa laittaa n. 1,5 dl sokeria mutta mustikoille riittää 1 dl. Voit ripotella marjat ensin taikinalle ja kaataa täyteliemen varovasti marjojen päälle.

Oi mitä herkkua! Mie laitoin tähän täytteeseen vain sen desin sokeria, mutta kanssasyöjien mielestä sitä olisi saanut olla enemmän, joten kannattaa laittaa kirpeille marjoille tosiaan enemmän sokeria. Makea mustikka sen sijaan pärjää sillä desillä. Piirakka oli hyvää hieman lämpimänä mutta maistui hyvin myös suoraan jääkaapista otettuna, pohja ei kovetu liikaa kylmässä.

Resepti on julkaistu 4.9.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Britakakku marinoiduilla mansikoilla

Muscat-jälkiruokaviinillä aateloitu britakakku sopii aikuisten juhliin

Kuva-arkistojeni tutkiminen jatkuu ja tällä kertaa esille pääsee jo neljä vuotta sitten keskellä kovinta koronakesää leivottu britakakku. Olimme ystäväni kanssa viettämässä varjofestaria viikonlopun ajan ystävien luona Savon puolella, jossa viikonlopun täytti hyvä ruoka, loistava seura sekä raskas musiikki. Nautimme toinen toistaan ihanimpia herkkuja etenkin grillistä kokakuttana ja mie leivoin nopean kauppapyrähdyksen jälkeen britakakun, johon mansikat marinoitiin isännän kaapista löytyneellä muscatilla. Muscat on miun lempparini, jos haluaa nauttia jotain jälkiruokaviiniä, mutta sopiipa se mainiosti leivontaankin. Kohta saa taas kotimaisia tuoreita mansikoita ja britakakussa ne ovat parhaita. Tai missä vaan kakussa, kunhan niitä on paljon!

10 annosta

marinoidut mansikat
500 g mansikoita
8 rkl muscat-jälkiruokaviiniä

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl mantelilastuja

täyte
valutetut marinoidut mansikat
4 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria

koristelu
tuoreita mansikoita
tuoreita (pensas)mustikoita
minttua

Aloita marinoitujen mansikoiden valmistamisella. Perkaa mansikat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan, laita mansikat kulhoon. Mittaa muscat-jälkiruokaviini mansikoille ja sekoita kevyesti. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan, sekoita välissä varovasti pari kertaa.

Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lasta avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Valmista täyte. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja mausta seos tomusokerilla. Valuta mansikoista viini talteen.

Kokoa britakakku. Leikkaa kakkulevy puoliksi ja aseta toinen levy kauniille tarjoiluvadille. Levitä päälle kermavaahto ja nostele päälle valutetut mansikat. Valuta täytteen päälle ohuita raitoja marinointilientä. Nosta varovasti päälle toinen kakkulevy. Perkaa koristeeksi tulevat mansikat ja asettele ne kauniisti britakakun päälle. Asettele joukkoon puolitettuja ja kokonaisia pensasmustikoita. Koristele minttutupsuilla. Tarjoile välittömästi. Palanpainikkeeksi sopii marinointiinkin käytetty muscat.

Huom! Muscat sisältää alkoholia, joten kakku ei sovellu lapsille tai alkoholia välttäville. Muscatin voi korvata seljankukkamehutiivisteellä, sitruunamehulla tai raparperisiirapilla. Lisää tarvittaessa marinadiin sokeria.

Nam! Näin vielä vuosienkin jälkeen tämä kuva nostattaa veden kielelle, muiden muistojen ohella. Oli kyllä hyvä kakku, mutta muutenkin loistava viikonloppu. Britakakut ovat miun lemppareitani ja niitä usein läheisenikin pyytävät leipomaan. Kohta varmaan pääsee taas leipomaan britakakkua!

Kokeile myös näitä versioita:

britakakku mansikoilla

kirsikkainen britakakku

britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Vironperän kakku

Vironperän kakku eli Kyllikki Virolaisen nimikkokakku

Kahvikakut ovat usein sellaisia, joita tulee leivottua, kun tekee mieli jotain nopeaa herkkua tai pitää viedä jonnekin jotain kahvileipää. Kahvikakut valmistuvat verrattain nopeasti ja helposti ja valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkia ohjeita ehdi elämänsä aikana edes kokeilemaankaan. Tämä kakku on Suomen entisen pääministeri Johannes Virolaisen puolison, Kyllikki Virolaisen, kakkuresepti. Resepti on jo vanha, mutta itse päädyin kokeilemaan "vasta äskettäin" tätä. Kakku ei ole suotta kahvikakkujen klassikkoja. Minulla oli tänä keväänä kansalaisopistolla kahvikakkukurssikin, resepti saattoi olla kurssivihkosessa, mutta mielestäni emme tätä oppilaiden kanssa kuitenkaan leiponeet. Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. On herkullista!

1,5 l kahvikakkuvuokaan

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
150 g voita sulatettuna
1 dl omenasosetta

Sekoita ainekset keskenään järjestyksessä isolla lusikalla sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1.5 l kahvikakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilmalla 150c) uunissa alatasolla n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei jää tikkuun jälkiä. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele halutessasi pinta tomusokerilla. 

Klassikkokakku! Tosin leivoin tätä vihdoin ja viimein joskus viime vuonna, kun harvemmin miulla on jääkaapissa omenoita allergiani takia. Hyvin voi käyttää myös kaupan valmista omenasosetta - sokeriton omenasose on ihan hyvä valinta, mutta voi olla myös hillomaisempaa. Jos sose on kovin sokerista, voi tiputtaa hieman reseptin muuta sokerimäärää. Erityisen helppo tähän on käyttää kaikki jämäomenasoseet, jos sellaisia tuppaa jäämään jääkaappiin tai kellarin perälle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

 

Retroherkku, suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

Tämä resepti on vanha löytö, ehkä alunperin mummoni reseptien joukosta. Tällä leivottiin joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran leivontakurssilla, kun resepti kuulosti hauskalta ja kokeilemisen arvoiselta - ehkä joskus vuonna 2020-2021 kaudella oli tämä kyseinen kurssi. Sen jälkeen ohje on odottanut vuosia blogin luonnoksissakin, että saisin aikaisiksi julkaista sen. Mutta nyt, vihdoin on tämän aika päästä esiin! Suudelman sijaiset on ihana herkkuleivonnainen, hieman juhlavakin tarjottava. Pohja on oikein maistuva, mutta erikoisen ihanan tästä tekee kahville maistuva täytevaahto. Mikäli siis pidät kahvista, niin tämä resepti on sinulle!

vajaa uunipellillinen / reunavuoka

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja (glut. jauhoseos tai perunajauho)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

kahvivaahto
6 liivatelehteä
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
¾ dl sokeria
4 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

kostutus
1-2 dl kylmää kahvia

pinnalle
suklaahippuja

Valmista pohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet munavaahtoon varovasti nuolijalla nostellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille (reunavuokaan) ja paista 225-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä pellillä.

Valmista kahvivaahto. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Liuota vedestä kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet kuuman kahvin joukkoon (1 dl vettä + n. 1 rkl pikakahvijauhetta tai 1 kkp kahvia + 3 mitallista kahvijauhetta, josta otetaan 1 dl). Vaahdota munat sokeri, vaahdota toisessa kulhossa kuohukerma ja mausta se vaniljalla. Yhdistä liivatekahviseos munavaahtoon, nostele joukkoon kermavaahto.

Kokoa leivos. Kostuta torttulevy kahvilla ja levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi kahvivaahto. Ripottele päälle raastettu tai rouhittu suklaa. Anna hyytyä hetki jääkaapissa ja leikkaa neliöiksi ennen tarjoilua.

Vinkki: Kannattaa paistaa leivospohja hieman uunipeltiä pienemmässä vuoassa, jolloin taikinapohjasta tulee sopivan paksuinen ja myös kahvivaahtokerros on paksumpi. Kaikkein helpointa on käyttää paistamiseen sekä täytteen lisäämiseen reunavuokaa, jolloin saa säädettyä sekä koon sopivaksi että se tukee leivosta sen hyytyessä. Mikäli leivot tämän uunipellillä ja haluat siitä koko pellin kokoisen, niin uunipellille taikina kannattaa tehdä 1,5x mukaisena ja täytekin kannattaa tehdä silloin 1,5x kokoisena. Pohjan voi leipoa gluteenittomista jauhoista, esim. Semper Fin mix tai ihan vain perunajauhoista.

Resepti: Anttilan ohjelehtinen ehkä 1990-luvun alusta

Tämä on ihana! Pidän kahvista, pidän kahvinmakuisista leivonnaisista ja tämä on siihen tarkoitukseen oikein sopiva. Jos ei erikseen halua keittää vahvaa kahvia, leivontakursseilla me vahvistetaan aamukahvilta ylijäänyttä kahvia pikakahvijauheella - usein tulee keitettyä joku kupillinen ylimääräistä ja toisaalta jos tietää, että tehdään kahvijuttuja, niin erityisesti silloin. Pikakahvijauhe on melkein kahvileivonnaisissa järkevin vaihtoehto - kuumaan veteen sekoitettuna saa nopeasti valmista ja vahvuutta on helppo säätää tarpeen mukaan. Lisäksi pikakahvijauhetta voi käyttää sellaisenaan maustamaan vaikkapa kakkutaikinaa.

Kookoskeksit

 

Gluteenittomat kookoskeksit ovat ihana pikkuherkku

Meillä on aina ollut lapsuudenkotini juhlissa tarjolla kauralastuja ja kookoslastuja ja ne lienevät melko ensimmäisiä leipomuksia, joita olen ihan kokonaan itse tehnyt lapsena. Kookos- ja kauralastuja tulee leivottua melko usein nykyäänkin, sillä ne ovat näppärä pikkuherkku kahvin kanssa mutta myös hyvä vierasvara - mikäli säilyisivät syömättä. Tämän gluteenittoman reseptin toteutin viime syksynä.

n. 50 pikkuleipää

2 kananmunaa
1 dl sokeria
50 g voita
4 dl kookoshiutaleita
3 rkl (glut.) perunajauhoja
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kulhossa isolla lusikalla kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinan joukkoon. Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia. Nostele pieniä nokareita taikinaa leivinpaperoiduille pelleille. Paista 200-asteisessa (kiertoilma 180c) uunissa keskitasolla n. 8 minuuttia tai kunnes keksit ovat kypsyneet ja saaneet reunoille väriä.

Nam! Nämä olivat tosi hyviä. Tein näitä veljentyttöni ristiäisiin viime syksynä, samalla kun tein suolaiset ja makeat kakut. Pienet kakut toteutin myös gluteenittomina. Halutessaan pikkuleipiin voisi lisätä makua vaikkapa sitruunankuoresta. Mietin sellaistakin, että miltähän lakujauhe maistuisi?

Ambrosiakakku

 

Ambrosiakakku on klassikkokakku. Minäkin olen tutustunut siihen jo lapsuudessani, sillä muistan mummoni leiponeen ambrosiaa. Itse leivoin tätä ensimmäisen kerran varmaan joskus 15 vuotta sitten ja siltä ajalta on tämä oheinen kuvakin. Mummolassa kuvattuna, mummon kukkapenkin orvokki koristeena. Hienostunut ja näyttävä, mutta helppo kakku. Suosittelen lämpimästi!

12 annosta / 2 litran kakkuvuoka

taikina
125 g voita
3 kananmunaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
1 dl kevytmaitoa
1 sitruunan kuori

1 sitruunan mehu

vuokaan
2 rkl voita
1 dl seesaminsiemeniä

kuorrutus
3 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunamehua

Valmista taikina. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Kääntele kuivat aineet muna-sokerivaahtoon vuorotellen voisulan kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon maito, sitruunan raastettu kuori sekä mehu. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista. Voitele noin 2 litran vetoinen tasapohjainen kakkuvuoka voilla ja seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia (kiertoilmalla 160 astetta). Anna kakun jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan ja kumoa kakku. Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrute. Vatkaa tomusokeri ja sitruunamehu tasaiseksi kuorrutukseksi pienessä kulhossa vispilällä tai lusikalla. Kuorrute saa olla melko paksua, ettei se valu kakulta ja jähmettyy ennen tarjoilua. Valuta kuorrutus kakun pintaan, anna sen valua reunoillekin. Koristele ambrosiakakku sitruunankuoriraasteella ja sitruunamelissalla tai syötävillä kukilla. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua.

Tämä jos mikä on arkistojen aarre! Kuvakin on varmaan 15 vuoden takaa. Uudempaa en ole saanut aikaiseksi ottaa, vaikka resepti on säännöllisesti käytössä. Pidän sitruunan tuomasta kirpeydestä, mutta aivan hyvin kakun voisi leipoa myös muilla sitruksilla tai vaikka kokonaan ilman. Hauska juju on seesaminsiemenillä vuoan jauhottaminen, jolloin kakku saa myös hyvää makua hienon ulkonäön lisäksi. Yleensä seesaminsiemenet tuppaavat jäämään kaappiin, niin tässä niistä pääsee näppärästi eroon.

Salted caramel brownie

 

Suolakinuskibrownie on ihana makea herkku

Nyt on luvassa oikea arkistojen aarre! Tässähän kävi niin, että tämä kyseinen herkku on leivottu jo ainakin kymmenen(!) vuotta sitten ystäväporukkamme vappujuhliin. Sitten kävi niin, että onnistuin hukkaamaan reseptin melko pitkäksi aikaa, sitten valokuvan ja sitten molemmat. Sitä paistetusta suolakinuskibrowniesta olevaa kuvaa en edelleenkään ole löytänyt, mutta muistan, että sellainenkin on jossain. Nyt kuva ja resepti vihdoin ovat taas yhdessä edes jollain tapaa ja reseptikin pääsee blogiin asti, kun ne vielä ovat tuoreessa muistissa. On nimittäin herkkujen herkku! Kannattaa kokeilla.

24-30 palaa / 20 x 30 cm vuoka

250 g voita

3 dl sokeria

3 kananmunaa

250 g (glut.) tummaa suklaata

1 ½ dl vehnäjauhoja (glut. vaalea jauhoseos)

1 ½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

397 g kondensoitua karamellisoitua maitoa

sormisuolahiutaleita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen, välissä kunnolla vatkaten. Sulata puolet suklaasta ja rouhi loput. Sekoita pienessä kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Nostele taikina sekaisin nuolijalla varovasti. Lisää sulatettu suklaa ja suklaarouhe, sekoita nopeasti sekaisin nuolijalla. Levitä puolet taikinasta leivinpaperoidun 20 x 30 cm vuoan pohjalle. Kaada päälle purkillinen kondensoitua karamellisoitua maitoa ja levitä se tasaisesti taikinan päälle. Ripottele pinnalle reilusti sormisuolahiutaleita. Nostele loput taikinasta kinuskin päälle ja tasoita pinta varovasti. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia (kiertoilmalla 160c). Anna jäähtyä vuoassa mieluiten yön yli ennen tarjoilua. Tarjoile jäähtyneenä. Leikkaa pieniksi paloiksi ennen tarjoilua.

Tämä on kyllä syntisen hyvää! Ei nimittäin ole suklaassa, kaakaossa, kinuskissa eikä voissa säästelty, verenpaineet saadaan kohdilleen vielä kunnon täräyksellä suolaa. Jos ei ole käytettävissä sormisuolaa, niin reipas teelusikallinen ripoteltuna tai sekoitettuna kinuskin joukkoon ajaa saman asian. Suosittelen käyttämään sitä kaupasta saatavaa valmista kinuskiksi tehtyä kondensoitua maitoa, niin säästää kolme tuntia valmistusaikaa. Kannattaa tehdä tämä vuorokausi ennen tarjoilua, niin kerkeää jähmettyä rakenne tarpeeksi eikä kinuski valu liikaa sisältä. Ja kannattaa myöskin leikata oikeasti pieniksi paloiksi, kovin isoa palaa tätä ei pysty mitenkään kerralla syömään edes kunnon herkkuhiiri. Oheinen kuva on otettu siinä vaiheessa, kun taikinanokareet on nosteltu kinuskin päälle, mutta niitä ei ole vielä levitelty eikä brownieta ole luonnollisesti vielä paistettukaan. Alkuperäisen reseptin alkuperä on tuntematon.

Huomioi, että kondenssimaidot eivät ole laktoosittomia, mutta ne ovat gluteenittomia. Siitäpä syystä reseptin gluteenittomaksi muokkaaminen onnistuu helposti: vaihda vehnäjauhot gluteenittomaan vaaleaan jauhoseokseen ja valitse gluteeniton tumma suklaa, esim. Pandalta.