Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Glögimarmeladi

Glögimarmeladit ovat hyvä joululahja tai herkku talvisiin glögi- tai kahvihetkiin

Tämä on vanha resepti, jolla olen tehnyt aikanaan joululahjoja läheisille. Kuvakin on vähintään 5 vuotta vanha, koska tuo pöytäliina ei ole ollut uudessa kodissani käytössä kertaakaan. Ja olen tässä asunut kohta jo neljä vuotta. Marmeladia olemme tehneet myös leivontakurssilaisteni kanssa joulukursseilla, mutta ne ei tahdo onnistua muutamassa tunnissa. Hyytymisaikaa ja kuivumisaikaa kannattaa varata aina vähintään se pari päivää, että lopputulos on onnistunut. Agar agaria käyttämällä marmeladit ovat myös vegaanisia.

5 dl valmista, vahvaa glögiä
6 tl agar agar –jauhetta
2 dl hillosokeria
ripaus kanelia
ripaus kardemummaa
viimeistelyyn hienoa sokeria (siro-sokeria)

Sekoita kattilassa glögi ja agar agar. Kiehauta ja kuumenna seosta n. 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää sokeri ja mausteet, keitä taas 5 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada hieman jäähtynyt seos n. 20x20 vuokaan, joka on vuorattu tuorekelmulla. Laita jääkaappiin hyytymään. Kun marmeladi on hyytynyt (n. 30 minuuttia), leikkaa marmeladi pieniksi paloiksi ja jätä palat kuivumaan huoneenlämpöön päiväksi tai pariksi, kääntele paloja välillä, että ne kuivuvat tasaisesti joka sivulta. Kieritä valmiit marmeladit sokerissa kauttaaltaan ja paketoi sellofaaniin tai laita rasiaan.

Vinkki: Lisää kattilaan myös pari tähtianista ja nouki ne pois ennen vuokaan kaatamista. Tähtianis tuo ihanaa makua ja se sopii mainiosti glögiin - miksi siis ei myös glögimarmeladiin! Tähtianista käytetään myös herkullisessa lakritsiglögissä. 

Herkullisia! Makuvaihtelua marmeladeihin saa, jos käyttää erimakuisia glögitiivisteitä pohjalla, samoin voi lisätä mausteeksi myös vaikkapa tähtianista (nouki pois ennen massan kaatamista vuokaan). Muutoinkin tämä toimii hyvänä mittasuhde-reseptinä kaikille marmeladeille, samoilla suhteilla voi tehdä muistakin aineksista marmeloita. Kannattaa varata reilusti aikaa marmeladin hyytymiseen ennen pakkaamista, että lopputulos on siisti ja onnistunut. Valmiit marmeladit säilyvät hyvänä kuukausia, suurin uhka on epätiivis rasia ja marmeladin liiallinen kuivuminen. 

Jääsuklaa

 

Jääsuklaa on lapsuuden klassikko, jota tehtiin erityisesti talviaikaan ja kenties synttäreille. Näihin supermakeisiin herkkuihin kannattaa ostaa pieniä foliomakeisvuokia, jolloin ne irtoavat vuoasta kaikkein parhaiten. 

250 g valkosuklaata
125 g kookosrasvaa
¼ dl tomusokeria

Paloittele suklaa. Pane suklaapalat, kookosrasva ja tomusokeri kulhoon, sulata vesihauteessa. Sekoita. Jaa jääsuklaa pieniin metallisiin karkkivuokiin. Anna kovettua mieluiten yön yli ja säilytä jääkaapissa. Halutessasi voit koristella puolikovettuneiden jääsuklaiden pinnat nonparelleilla. Jos ne koristelee heti vuokiin massan kaadettua, uppoaa koristeet pohjalle.

Makeaa, mutta hyvää! Nämä kannattaa tehdä kaikessa rauhassa, niin että on aikaa yön yli jähmettyä kylmässä. Teimme näitä joulukurssilla, mutta jähmettymisaika oli liian pieni. 

Rosmariinitoffee

Pinnalta kova, mutta syödessä ihanan tahmeaksi muuttuva toffee

Jouluna valmistetaan lahjaksi paljon erilaisia makeisia ja toffee on varmaankin se, jota tulee kaikkein eniten tehtyä. Lämpömittari helpottaa toffeekokkailua huomattavan paljon ja varmistaa sen, ettei toffee jää liian pehmeäksi tai vastaavasti jumahda liian kivikovaksi, johon ei hampaatkaan pysty. Tässä toffeessa maistuu ihanasti tuore rosmariini ja makua lisää kanelitangot. Jouluinen maku, joka sopii toki myös muhin vuodenaikoihin. Halutessaan kanelin tilalle voi laittaa myös vaniljatankoa - tai miksei lisäksi. Vanilja on aina ihanaa. Tämän toffeen keittelivät joululeivontakurssilaiseni.

reilu ½ ruukku tuoretta rosmariinia

2-3 kanelitankoa

5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

¾ dl tummaa siirappia

½ tl suolaa

tarvitset lämpömittarin

Laita kokonaiset rosmariininoksat sekä kanelitangot isoon paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan. Kaada joukkoon kerma, sokeri ja siirappi. Kiehauta ja sekoita koko ajan puukapustalla pohjaa myöten. Keitä, kunnes toffeemassa on 120-asteista (mittaa mittarilla). Aikaa menee 30-45 minuuttia lieden kuumuudesta riippuen. Varo, seos kuohuu alussa runsaasti ja on vaarassa kuohua yli. Valmis toffee on kiiltävää ja paksuhkoa, vesitestillä (tippa massaa kylmään veteen pudottaessa kohmettuu heti pyöriteltäväksi palloksi eikä leviä veteen) voi varmistua myös, mikäli mittaria ei ole käytettävissä. Poista rosmariininoksat ja kanelitangot. Mausta toffeemassa suolalla ja sekoita. Kaada toffee leivinpaperoituun isoon vuokaan tai pellille ja anna jäähtyä hetki, että pinta jähmettyy hieman. Siirrä kylmään jähmettymään noin tunniksi. Leikkaa tai murra pieniksi paloiksi. Kääri halutessasi valmiit toffeet sellofaaniin tai leivinpaperiin.

Vinkki: Mitä laakeampaan vuokaan kaadat toffeen jähmettymään, sitä ohuempaa toffeeta saat. Paksu toffeelevy jähmettyy kauemmin. Kannattaa mieluummin tehdä ohuempaa kuin paksumpaa toffeeta, sillä ohut toffee on huomattavasti helpompi syödä.

Niin herkullista! Rosmariini maistuu todella ihanasti ja kaneli sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Rosmariinin lehtiä irtoaa ja jää massaan sattumiksi, se ei haittaa laisinkaan. Kannattaa ahkerasti sekoitella, ettei seos pala pohjaan. Puulasta on hyvä sekoitusväline, mutta muovivispiläkin käy. Kannattaa kaataa laakeaan vuokaan, esimerkiksi isoimpaan Teema-vatiin tai pellille, että toffeesta tulee ohutta. Massa leviää levyksi lähes itsestään ja kannattaa olla nopea, sillä seos jähmettyy nopeasti.