Shimejimunakas

Ihana munakas on täytetty cheddarilla ja shimejillä, vehreyttä tuovat
kevätsipuli ja lehtipersilja

Vaikka näin alkukeväästä ei vielä ole ihan paras sienisadon aika, on kauppojen hevi-osastoilla sienikausi aina. Uutuutena kaupoista saa nyt vaikkapa hennon pähkinäisiä, aavistuksen makeita ja umamisia shimejisieniä, joita myydään vaaleina ja tummina versioina. Itse nappasin matkaani tummia shimejeitä, koska tiesin niissä olevan hieman vivahteikkaampi maku kuin vaaleissa versioissa. Niitä voi paistaa tai keittää, käyttää erilaisissa ruoissa wokeista keittoihin ja bowleista salaatteihin – kunhan kypsennät ne. Raaka shimeji näet maistuu kitkerä. Käsittelyksi riittää kantojen leikkaaminen ja mahdollinen rapsuttelu sekä huuhtelu. Koska sienten hauska ulkonäkö ja varsin pieni koko ovat se juttu, ei näitä sieniä kannata pilkkoa. Niinpä ne ovatkin tuttuja vaikkapa aasialaisten keittojen koristeellisina elementteinä tai miksei vaikka munakkaan pinnalla olevina herkkusattumina.

4 annosta

munakasmassa
4 kananmunaa
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

täytteet
150 g shimejisieniä (muita sieniä)
1-2 kevätsipulia varsineen
50-100 g vaaleaa cheddaria raastettuna
lehtipersiljaa

paistamiseen voita

Valmista ensimmäinen munakasmassa maustumaan. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vispaa rakennetta rikki hetki haarukalla tai vispilällä. Lorauta päälle kuohukermaa ja vispaa hetki. Mausta seos suolalla ja pippurilla, jätä maustumaan täytteiden valmistelun ajaksi.

Valmista täytteet. Leikkaa huuhdeltujen shimejisieninipun kanta pois ja irrottele sienet toisistaan. Paista sienet kuumalla kuivalla pannulla sienistä nesteet pois. Lisää pannulle pieni nokare voita ja paista sienet rapeiksi voissa, mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Nosta sienet pannulta lautaselle odottamaan käyttöä. Silppua kevätsipulin varsi tai pari hienoksi silpuksi ja raasta reilusti vaaleaa cheddaria hienoksi raasteeksi. Jätä odottamaan.

Valmista munakas. Kuumenna laakea paistinpannu tai kasari kuumaksi, sulata voi pannulla. Kumoa munakasmassa pannulle ja vedä paistinlastalla tai nuolijalla munakasmassaa reunoilta kohti keskustaa, kunnes seos alkaa hieman hyytyä. Ripottele pohjalle juustoraaste sulamaan, sen päälle sienet tasaisesti ja viimeiseksi kevätsipulisilppu. Anna munakkaan paistua sen verran, että munakasmassa on hyytynyt. Rouhi pinnalle mustapippuria ja revi päälle lehtipersiljan lehtiä juuri ennen tarjoilua. Leikkaa munakas neljään osaan ja tarjoile esimerkiksi aamupalana, osana brunssia tai lounaaksi. Brunssikattauksessa munakkaan voi leikata ihan pieniksi paloiksi tai siivuiksi, jolloin siitä riittää useampi suupala.

Nam! Olipas se herkullista. Shimejissä on todella jännä maku, kannattaa maistaa. Umamimaisuus ja pähkinäisyys kääntyy jopa vähän aromaattisuudeksi, siis sellaiseksi aavistuksen parfyymimaiseksi. Cheddar kävi sienten makupariksi hyvin ja kevätsipuli toi kivaa tuoreutta ja raikkautta makuun. Cheddariksi kannattaakin valita kimpale, ei prosessoitu oranssiksi värjätty hampurilaisjuusto. Lehtipersilja on vähän hienostuneempi versio ruokien pinnalle heiteltävästä yrtistä ja syönkin sitä lähes salaatin asemasta. Ei sen puoleen, teen siitä kyllä kaikkea muutakin. Helppo ja nopea tapa tuoda vihreyttä ja raikkautta ruokiin käyttämällä tuoreyrttejä tai kevätsipulia, jota nykyään onneksi saa kaupasta ympäri vuoden. En kyllä malta odottaa, että kohta saa nippusipulia tai kesäsipulia varsineen. Siinä jää kevätsipulit toiseksi!

Resepti on julkaistu 15.4.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vadelma-timjamipiirakka

Vaniljavanukkaalla täytetty näyttävä piiras maistuu timjamilta ja vadelmilta

Ostin aikoinaan Prisman asiakasomistajapäiviltä alennuksesta Heirolin vuokia, joita olin jo kauan aikaa haaveillut. Niinpä mukaan tarttui tämä neliönmallinen irtopohjainen piirasvuoka sekä pitkulainen piirasvuoka, samoin irtopohjalla sekin. Koska uudet vuoat piti saada heti käyttöön, leivoin ensimmäisenä neliövuokaani tätä upeaa vadelma-timjamipiirakkaa. Sama resepti päätyi sitten samaisen kevään piirakkakurssille käyttöön kurssilaisten kokeiltavaksi. Resepti on pyörinyt blogin julkaisemattomien resepteissä, ehkä odottaen inspiraatiota julkaista tai julkaista se myös Karjalan Heilin ruokapalstallani, mutta asia on aina jäänyt odottamaan. Nyt lähes pari vuotta myöhemmin lienee aika julkaista resepti edes blogissa, ettei ihan vaivu unholaan. Vähän on mutkikkaampi tehdä, mutta vaivannäkö on kaiken sen arvoista. Lopputulos on upea!

8 annosta / 23x23 cm irtopohjainen neliöpiirasvuoka

taikina
225 g vehnäjauhoja
50 g tomusokeria
120 g kylmää voita pieninä kuutioina
1 iso munankeltuainen
1-2 rkl vettä tarvittaessa

täyte
2 isoa kananmunaa
3 isoa munankeltuaista
100 g sokeria
1 vaniljatangon siemenet
2 tl maissitärkkelystä
3 dl kuohukermaa
n. 6 tuoretta timjaminoksaa

150-200 g tuoreita vadelmia

koristeeksi
n. 50 g tuoreita vadelmia
tuoreita timjaminoksia

Valmista taikina. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri keskikokoisessa kulhossa. Sekoita voi taikinanyppijällä seoksen joukkoon. Jatka sekoittamista, kunnes seos on murumaista. Lisää munankeltuainen ja vaivaa kevyesti, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kiinteäksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa sen verran vettä, että taikinasta tulee tasainen. Painele taikina levyksi kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi. Voitele 23-senttinen irtopohjavuoka (aaltokuvioinen piirakkavuoka irrotettavalla pohjalla paras).

Avaa taikina kelmusta jauhotetulle pöydälle. Kaulitse taikinaa, kunnes se on 5 cm vuokaa suurempi. Kääri taikina kevyesti kaulimen ympärille ja nosta vuokaan tai painele taikina suoraan vuokaan. Painele taikina tasaisesti vuokaan ja sen reunoille n. 3-5 mm paksuiseksi levyksi. Nipistä taikinan reunat vuoan reunojen yläpuolelle kauniisti (irtopohjavuoassa ei tätä tarvitse tehdä, aja kaulimella taikina poikki reunoja myöten). Pistele pohja haarukalla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Esilämmitä uuni 200-asteiseksi (kiertoilmalla 180c), vuoraa piirakan pohja leivinpaperilla ja laita painoksi esim. kuivia herneitä tai paistokuulia. Paista 10 minuuttia. Ota leivinpaperi ja herneet pois, jatka paistamista, kunnes taikina on kuivaa ja vaaleanruskeaa (n. 5-10 minuuttia). Tai voit vuorata reunat foliosuikaleilla reunan valumisen estämiseksi, paista 15 minuuttia. Ota taikinapohja pois uunista. Anna taikinan jäähtyä, kun valmistat täytteen. Laita uuni 150 asteeseen ja leivinpelti uuniin. HUOM! Uskalla paistaa pohjaa riittävästi, ettei tule kuuluisa "soggy bottom"!

Valmista täyte. Sekoita nopeasti vispaamista välttäen kananmunat, munankeltuaiset, sokeri, vaniljatangon raaputetut siemenet ja maissitärkkelys kulhossa. Kuumenna kuohukerma muutaman timjaminoksan kanssa lähes kiehuvaksi ja siivilöi se sitten kananmunaseoksen päälle ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, liian nopeasti lisätty kuuma kerma voi tehdä täytteestä munakokkelia. Sekoita seos vaniljakastikkeeksi. Siivilöi kastike taikinapohjan päälle, valuta seos mahdollisimman läheltä pohjaa, ettei se tee reikiä. Ripottele tai asettele vadelmat kastikkeen päälle tasaisesti. Voit tohottaa pinnalta pois mahdolliset ilmakuplat tai tökkiä ne rikki hammastikulla. Paista torttua, kunnes se on juuri ja juuri hyytynyt (n. 25-30 minuuttia). 

Anna piirakan jäähtyä hieman ja ota se sitten pois vuoasta tarjoiluvadille. Koristele piirakan pinta lopuilla timjaminoksilla sekä muutamalla tuoreella vadelmalla. Tarjoile piirakka lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Säilytä piirakka jääkaapissa.

Vinkki: Kuumenna pinta nopeasti toholla, jolloin pienet kuplat katoavat ennen paistamista. Alkuperäinen resepti lienee jostain kirjasta, jonka nimeä mullakaan ei ole tallessa. Olen tehnyt alkuperäiseen muutoksia, esimerkiksi kasvattanut timjamin määrää. Kannattaa paistaa pohjaa reilusti, muuten se vettyy täytteen ansiosta. Samoin vadelmat kannattaa asetella nätisti piirakalle tasaisesti, sillä ne jäävät varmasti hieman näkyviin, kuten kuuluukin.

Tämä piirakka on näyttävä, juhlava ja makukin on upea. Hieman työläs tehdä, mutta lopputulos on todella palkitseva. Jalallisella kakkuvadilla tämä pääsee oikeuksiinsa. Vadelma-timjamipiirakan voisi hyvin tarjota pääsiäispöydässä, juhlissa tai muussa tilaisuudessa. Seurana maistuisi lasillinen hyvää proseccoa. Harmi kun en äkkiseltään löytänyt enempää kuvia tästä, toivottavasti tuo yksi riittää avuksi.

Kesäkurpitsapaistos

Mehevä kesäkurpitsapaistos pitää sisällään sitruuna-valkosipuliöljyllä siveltyjä kesäkurpitsaviipaleita

sekä kuohkeaa mintun maustamaa ricottajuustotäytettä.

Tämän reseptin bongasin jo aiemmin ilmestyneestä Glorian ruoka & viini -lehdestä, joka on tullut postilaatikkooni jo vuosien ajan. Reseptiä silmäillessä ajattelin, että taidanpas kerrankin kokeilla jotain valmisohjetta, mutta kuinkas kävikään: jo luonnosvaiheessa ajattelin, että ohjetta on hieman muokattava ja se kieltämättä kannatti – ainakin omaan makuuni lopputulos on varmasti näin tuunattuna mieleisempi. Reseptissä on nyt runsaammin oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja minttua. Eikä jäänyt pyörimään puoliksi raastettua sitruunaa jääkaappiin, mehunkin sai näppärästi käytettyä aamupalasmoothien joukkoon. Hävikin välttäminen on yksi hyvä keino lähestyä kokkailuja, usein reseptit eivät pahastu siitä, jos niihin käyttää puolikkaan puskan sijaan kokonaisen kimpun tuoreyrttiä ja lorauksen jotain voi helposti suurentaa vähän isommaksi.

Kesäkurpitsapaistos olikin herkullinen kokeilu. Uunista tulvi sitruunan ja valkosipulin aromit, minttu maistuu edelleen melko vienosti täytteessä ja kananmunat hyydyttävät täytteen vaaleanvihreiden kesäkurpitsasiivujen väliin kauniiksi kerroksiksi. Pinjansiemenien palamista kuumottelin etukäteen, mutta eiväthän ne mihinkään palaneet. Jos haluat pelata varman päälle, voit paistaa vuokaruokaa hetken uunissa ennen pinjansiementen lisäämistä pinnalle. Edullisemman version pinjalle saat auringonkukansiemenistä. Jos paistos kaipaa rinnalleen jotain tukevampaa, niin vaikkapa broilerinfileet sopisivat hyvin kaveriksi. Mielestäni ruoka oli kyllä näinkin oikein hyvää ja täyttävää. Kannattaa kokeilla!

6 annosta / 20 x 25 cm uunivuokaan

2 rs ricotta-tuorejuustoa
5 valkuaista
3 keltuaista

1,5 isoa kesäkurpitsaa (n. 600 g)
100 g grana padanoa tai parmesaania
½ ptt minttua (voi laittaa myös kokonaisen)
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

mausteöljy
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan kuori
4 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

pinnalle
½ dl pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään, anna valua muiden valmistelujen ajan.

Erottele 5 valkuaista isoon kulhoon ja 3 keltuaista toiseen isoon kulhoon. Hienonna mintunlehdet pieneksi silpuksi ja raasta grana padano, sekoita minttu ja juustoraaste keltuaisiin. Mausta keltuaisseos suolalla ja pippurilla. Jätä odottamaan.

Pese kesäkurpitsat, poista päädyt ja leikkaa keskeltä poikki. Leikkaa paloista pitkittäin ohuita siivuja. Jätä odottamaan.

Pese sitruuna ja raasta kuori hienoksi raasteeksi. Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Mittaa oliiviöljy kahvimukiin ja sekoita raasteet joukkoon, mausta seos suolalla ja pippurilla.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa sen jälkeen keltuaisseoksen rakenne sekaisin (vispilöitä ei tarvitse pestä välissä) ja vispaa valutettu ricotta joukkoon. Kääntele valkuaisvaahto nuolijalla varovasti nostellen täytteen joukkoon.

Kokoa vuoka. Levitä vuoan (20 x 25 cm) pohjalle kerros kesäkurpitsasiivuja ja sivele ne mausteöljyllä. Nostele päälle kerros juustotäytettä (n. 4 nuolijallista) ja levitä päälle taas kerros kesäkurpitsasiivuja, sivele mausteöljyllä. Jatka, kunnes ainekset on käytetty. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Sivele lopulla mausteöljyllä (öljyä saa olla päällimmäisessä kerroksessa runsaasti) ja ripottele pinnalle pinjansiemenet. Paista 175-asteisessa uunissa n. 45-55 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsat ovat kypsyneet ja saaneet kullankeltaisen värin.

Vuoan kasaus. Nuolijalla on kätevä nostella täytettä vuokaan ja
levittää se sen jälkeen tasaisesti kesäkurpitsasiivujen päälle.

Herkullista! Kesäkurpitsa kypsyi sopivasti ricottatäytteen keskellä ja eikä se jäänyt myöskään liian vetiseksi, vaikka viipaleita ei itketetä etukäteen. Sitä voisi toki joskus kokeilla - tai kesäkurpitsan paistaa pannulla ennen vuokaan lisäämistä. Mikäli mausteöljy kerkeää loppua kesken ennen viimeisten päälle tulevien kesäkurpitsoiden voitelua, lisää mukaan loraus öljyä. Kun viipaleissa on tarpeeksi öljyä, ne paistuvat paremmin kuivumatta. Mietin ennakkoon, tuleekohan täytteestä kuinka tanakkaa ja pahastuisiko se, jos lisäisin ne pari ylimääräistä keltuaistakin mukaan. Ratkaisu oli tämän suhteen ihan oikea: älä lisää, muuten täytteestä tulee varmasti liian kovaa. Tee keltuaisista jotain muuta. Seuraavalla kerralla laittaisin kyllä kokonaisen puskan minttua mukaan, se saisi makuuni maistua vahvemminkin.

Resepti on julkaistu 6.3.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Lemon curd -sitruunatahna

 

Kotitekoinen lemon curd eli sitruunatahna on herkullista sekä kauniin keltaista

Lemon curd on ollut omaa lemppariani siitä asti, kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli vielä harvinaista tuontitavaraa eikä kukaan sitä itse vielä tehnytkään. Ensimmäisen omatekoisen curdini keittelin vasta joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä useammin. Tämä ohje on vakiintunut helppoutensa vuoksi käyttööni jo aikoja sitten, mutta hassua kyllä, tänne blogin puolelle se päätyy vasta nyt. Ainekset tähän löytyy aina omasta kaapistani ja valmista tulee noin varttitunnissa, ellei jäähtymistä lasketa mukaan.

n. 3 dl valmista curdia

1 dl sitruunamehua

1 ½ dl tomusokeria

4 kananmunan keltuaista

50 g voita

Purista sitruunasta mehut ja mittaa mehu kattilaan yhdessä tomusokerin kanssa. Kiehauta seos kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset, säästä valkuaiset muita leivonnaisia, kuten pavlovaa, varten. Sekoita keltuaiset kattilaan mehuseoksen joukkoon koko ajan käsivispilällä vatkaten, kunnes seos sakenee, voit tarvittaessa kuumentaa seosta kevyesti liedellä, jos se on jäähtynyt liikaa. Varo massan kuumentamista liian kuumaksi keltuaisten lisäämisen jälkeen, ettei keltuaiset kokkeloidu. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja sekoita voipalat saostuneen curdin joukkoon. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja käytä jäähtyneenä. Säilytä jääkaapissa, säilyvyys n. 2 viikkoa. Voit myös pakastaa valmiin lemon curdin, pakastimessa säilyvyys muutaman kuukauden.

Vinkki: curdia voi tehdä kaikista muista sitrushedelmistä, tyrnistä ja marjoista, kuten vadelmasta. Käytä marjoja paseerattuna eli siivilän läpi paineltuna, ettei siemeniä tule mukaan.

Nam! Kirpakka sitruunanmaku, kaunis keltainen väri ja keltuaisten sekä voin tuoma pehmeys luovat kyllä täydellisen liiton. Lemon curd sopii niin kakkuihin, leivonnaisiin, paahtoleivälle kuin mihin tahansa muuallekin. Kompastuskivet curdinkeitossa ovat keltuaisten ja valkuaisten erottelu (curdissa ei haittaa, jos mukana on vähän keltuaista, voisi sen tehdä jopa kokonaisista munistakin!), sillä usein curdia tulee tehtyä silloin, kun valkuaisia on tarvinnut johonkin leivonnaiseen. Keltuaiset tuppaa jäämään yli, mutta curdiin ne saa upotettua vallan mainiosti. Tämä erä on keitetty viime juhannuksena, kun leivoin pavlovaa juhannuspöytään. 

Resepti on julkaistu 7.2.2024 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Budapest-leivos

Budapest-leivos maistuu mantelimarengille ja mansikoille

Konditorian leivoshyllyssä on monta kertaa sattunut silmään viehkeä marenkileivos, Budapest-leivos. Budapest-leivosta on nautittu Suomessa kohta jo sata vuotta sen saavuttua meille Ruotsista. Koskaan en ollut sellaista aiemmin itse tehnyt, joten kesällä ajattelin tarttua härkää sarvista ja kokeilla tuon klassikon valmistamista kotioloissa. Kuinka nopeasti herkullinen ja näyttävä leivonnainen valmistuikaan! Täytteeksi voi vielä laittaa mitä sattuu eteensä saamaan, joten käsissä on monikäyttöinen resepti.

n. 8 annosta

taikina

4 kananmunan valkuaista

1½ dl siro-sokeria (erikoishienoa sokeria)

1 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

½ dl maissitärkkelystä (maizena)

täyte

1 dl kuohukermaa

1 prk maitorahkaa

100 g valkosuklaata

2 tl vaniljasokeria

n. 250 g tuoreita mansikoita

tarvittaessa sokeria

koristeluun

n. 4 palaa suklaata

tomusokeria

(mansikoita)

(tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)

Valmista taikina. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset voit käyttää muihin leivonnaisiin. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella isossa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Nostele nuolijan avulla joukkoon mantelirouhe ja –jauhe sekä maissitärkkelys. Älä vatkaa, ettei vaahto laske. Laita seos pursotinpussiin (pyöreä tylla paras) ja pursota leivinpaperoidulle pellille tankoja vieri viereen. Paista 175-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes pohja on kypsä. Älä anna pohjan ruskistua, ettei se kovetu ja murene. Kumoa leivoslevy puhtaalle leivinpaperille. Jäähdytä pohja.

Valmista täyte. Sulata valkosuklaa varovasti vesihauteessa tai mikrossa. Jäähdytä suklaa. Vaahdota kuohukerma ja sekoita joukkoon maitorahka sekä vaniljasokeri. Lisää täytteeseen jäähtynyt valkosuklaa. Perkaa mansikat ja pilko ne pieniksi kuutioiksi, sekoita täytteen joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria ja vaniljasokeria. Levitä täyte tasaisesti leivospohjalle ja mikäli pohja on kovettunut, anna täytteen pehmittää sitä hetki. Kääri rullalle niin, että tankojen pituussuunnasta tulee rullan pituus ja palat leikkautuvat kauniisti.

Anna makuuntua jääkaapissa muutama tunti tai yön yli, rapeamman lopputuloksen saat, mikäli tarjoilet leivokset heti. Sulata muutama pala suklaata pienessä minigrip-pussissa tai pursotinpussissa ja valuta rullan pinnalle ohuita suklaaraitoja. Painele päälle halutessasi mansikoita. Lisää yrtinlehtiä ja halutessasi hunnuta tomusokerilla juuri ennen tarjoilua.

Vinkki: Budapest-leivos on gluteeniton tarjottava, huomioi suklaan osalta gluteenittomuus. Siro-sokerin sijasta voit käyttää myös tavallista taloussokeria. Mantelit voi korvata pähkinällä. Voit käyttää mansikan tilalla muita marjoja tai hedelmiä.

Resepti on julkaistu 25.9.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Aurajuustoinen pasta carbonara

Pasta carbonara on yksi lempiruoistani. Pasta alla carbonara, suomalaisittain miilunpolttajan pasta, valmistetaan guancialesta, pekonista tai pancettasta sekä kananmunista ja se maustetaan reilulla mustapippurilla. Itse olen tykännyt tuunata reseptiä hieman kosteammaksi, sillä olen kastikeihminen henkeen ja vereen. Joten loraus kermaa joukkoon ja ehkä vähän yrttejäkin... Pasta carbonaran syntysijoilla Italiassa kerman lisääminen pastakastikkeeseen on yksi pahimmista keittiörikoksista, mutta ehkä täällä kaukana pohjolassa se annetaan anteeksi. Nopeasti valmistuva ja taatusti maukas pastaresepti antaa hyvän pohjan variaatioille, kuten tälle aurajuustoiselle versiolle italiaisesta klassikosta.

2 annosta

140 g pekonia
2 kevätsipulia varsineen
spaghettia
3 kananmunan keltuaista
1 dl kuohukermaa
1-2 valkosipulinkynttä
1/3 pkt parmesaania
1/3 pkt Aurajuustoa
(ripaus merisuolaa myllystä)
reilusti mustapippuria myllystä
4 rkl tuoretta ruohosipulia

Laita pastavesi kiehumaan ja mausta se reilulla suolalla. Kun vesi kiehuu, keitä pasta. Valmista sillä välin pekonit ja kastike. Silppua pekoni pieniksi paloiksi. Laita pekonisilppu kylmälle paistinpannulle ja laita liesi päälle, kypsennä pekonit omassa rasvassaan rapeiksi. Silppua kevätsipuli ja käytä nopeasti pekonin kanssa pannulla. Mausta pekoniseos ripauksella mustapippuria ja jätä odottamaan.

Riko kananmunat ja erottele keltuaiset pieneen kulhoon. Vispaa keltuaisten rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon loraus kuohukermaa. Raasta mukaan valkosipulinkynnet ja parmesaani, murustele joukkoon sinihomejuusto ja mausta seos reilulla mustapippurilla sekä ruohosipulilla. Kastikkeessa tulee olla runsaasti mustapippuria.

Valuta spaghetista vesi pois, kaada päälle kastike sekä pekoni-sipulisilppu (pekonirasvaa ei tarvitse valuttaa pois). Sekoita nopeasti ja tarjoile välittömästi. Pasta carbonaraa ei saa kuumentaa enää kastikkeen lisäämisen jälkeen, ettei keltuainen kokkaroidu.

Aurajuustolla maustettu pasta carbonara on herkkua!

Oi että! Onhan se vaan niin hyvää. Pieni kermaloraus on kyllä hyvästä, vaikka aina suunnittelen, että nyt teen vain oikeaoppista carbonaraa pelkistä kananmunista. Jotkut laittavat carbonaraan kokonaisen kananmunan, osa vain keltuaisen. Mie olen tehnyt kummallakin tavalla, mutta tuo keltuaisversio on enemmän miun juttuni. 

Resepti on julkaistu 4.8.2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pannukakku

Maailman paras pannukakku on muhkea!

Tajusin viikonloppuna, ettei tätä maailman parhaan pannarin reseptiä löydy "uudesta" blogistani ollenkaan. Löytyy vain Ahvenanmaan pannukakkua ja amerikkalaisia pannukakkuja! Onneksi asiaan sai helposti tehtyä korjausliikkeen, kun jääkaapissa nakotti 2dl maitotörppöjä päiväysuhan alla ja pursotinpussissa oli viikonlopun kakusta jäänyttä kermavaahtoakin. Tämä resepti on ollut käytössä meidän perheessä jo vuosikymmeniä. Äiti on leikannut reseptin nuorena jostain lehdestä ja se on pienessä muovitaskussa äidin luottoreseptien joukossa. Meillä on tehty aina paljon pannaria ja varsinkin silloin, kun maalla on ollut kesäkanoja. Pannariin kun saa upotettua kätevästi niin kananmunat kuin kaikki maitotuotteetkin ja lisukkeena voi tarjota kanssa mitä tahansa sattuu löytämään. Miulle tämä resepti on jäänyt jo mieleen niin hyvin, etten ole tarvinnut kurkkia reseptiä ollenkaan vuosikausiin ja ehkä sen takia se on unohtunut laittaa blogiinkin. Nyt tein ihan vain maidosta tämän, mutta yleensä laitan pannariin kermaviiliä tai rahkaa.

1 pellillinen

3-4 kananmunaa

2½ dl vehnäjauhoja

6 dl maitoa (tai osa kermaviiliä/rahkaa)

1 tl suolaa

½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

n. 25 g voita sulatettuna (tai 3 rkl rypsiöljyä)

tarjoiluun

hilloa

marjoja

kermavaahtoa

jäätelöä

sokeria

nutellaa

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa niiden rakenne rikki. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kun seos on tasaista, lisää mukaan maitoa tai maitotuotteita vähitellen koko ajan sekoittaen. Lopputuloksena on paakuton taikina. Mausta taikina sokereilla ja suolalla. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Sulata kunnon nokare voita ja lisää se taikinaan tai käytä rypsiöljyä. Kaada taikina syvälle uunipellille, jolla on sulatettua voita tai vuoraa pelti ensin leivinpaperilla ja kaada taikina päälle. Paista pannaria 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes se on saanut kauniin kullanruskean värin. Pannari kohoaa kunnolla ja siihen tulee paljon muhkuroita.

Ihan ykköstä! Mie olen kokeillut elämäni aikana paljon muitakin pannarireseptejä, mutta tämän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Tykkään tästä siksi, kun pannariin tulee kunnolla muhkuroita ja tämä ei ole sellaista tiivistä lättänää. Reseptissä voi korvata 2 dl maitoa vaikka sillä kermaviilillä tai rahkalla, jos niitä sattuu olemaan ylimääräisenä kaapissa. Olen tainnut joskus laittaa enemmänkin, mutta tuo suhde on kuitenkin se paras, eikä esim. rahkan hapokkuus rupea dominoimaan makua liikaa. Taikinaan voi upottaa mausteita (vanilja, kardemumma, kaneli), hedelmäpaloja tai marjoja, banaani ja päärynä erityisesti ovat makoisia. Kun olin paikallisessa tanssiravintolassa kymmenkunta vuotta sitten töissä, siellä kokit opettivat syömään pannarin voisulan kanssa. Kuulemma perinteinen tapa. Mie laitan voita jo taikinaan ja syön pannarin joko ihan paljaaltaan tai pienen hillonokareen kanssa. Tämä kuvaan päätynyt oli ihan juhlaversio, kun oli tuota kermavaahtoa kaapissa.

Lihapiirakka

Klassinen ja jopa retro levylihapiirakka

Meillä on syöty lihapiirakkaa tai levylihapiirakkaa tai peltilihapiirakkaa niin kauan kuin muistan, niin mummoni kuin äitini tekemänä. Ja sitten olen vääntänyt sitä itsekin jo ikuisuuden. Tämä mummoni reseptillä tehty lihapiirakka on luotto-ohjeeni ja julkaistu vuonna 2009 arkistoblogissani, josta päivittelen ohjeen viimeinkin myös tänne. Tähän käytössä olevaan blogiin se on jotenkin jäänyt vaiheeseen, vaikka kuvatkin on olleet olemassa jo kauan - onneksi, sillä nämä uudet kuvat ovat huomattavasti paremmat, joskin vanhemmat kuvat näyttivät kotikutoisemmilta ja taikina vähän ilmavammalta. Nyt tämä retroherkku sai viikko sitten uuden nousun, kun Hanna G. julkaisi ylistyskirjan jauhelihalle ja Sivumaku-blogin Jani bloggasi siitä levylihapiirakan - 80-lukulaisittain kaupan pakastetaikinaan tehtynä. Tuntui, että some räjähti taas ja kuinka monelle tulikaan puskista se, että lihapiirakkaa voi tehdä ihan itsekin. Suosittelen kyllä tekemään taikinan kuitenkin itse, sillä se on huomattavasti paremman makuista ja se valmistuu nopeammin, kuin pakastelevyt sulavat. Näissä kuvissa ohje esiintyy puolikkaana, eli tein miniversion. Kun teet alla olevan reseptin mukaan, saat puolikkaan pellillisen tätä todellista lohturuokaa. Milloin sinä olet viimeksi leiponut tai syönyt tätä? :)

½ pellillistä

taikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
250 g maitorahkaa

täyte
400 g naudan jauhelihaa
2 sipulia
1½ dl pitkäjyväistä riisiä
(½ lihaliemikuutio)
2-4 kananmunaa
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa kananmuna

koristeluun
loppu kananmuna
pieni pala taikinaa
pieniä koristemuotteja

Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää rahka ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Laita se jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistumisen ajaksi.

Keitä kananmunat koviksi, noin 8 minuuttia. Jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja pilko hakkelukseksi. Keitä riisi suolalla tai lihaliemellä maustetussa vedessä kypsäksi, noin 10 minuuttia. Mikäli riisiin jää vettä, kaada se pois. Ruskista jauheliha paistinpannulla omassa rasvassaan ja lisää kypsymisen loppupuolella pannulle myös hienoksi silputtu sipuli. Ruskista kunnolla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Sekoita yhteen jauheliha-sipuliseos, kypsä riisi ja kananmunahakkelus. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Vispaa kananmunan rakenne rikki haarukalla ja kaada reilu puolet munasta täytteen joukkoon, sekoita tasaiseksi. Jätä loppu kananmuna odottamaan piirakan voitelua.

Ota taikina jääkaapista ja kaulitse se jauhotetun leivinpaperin päällä (älä käytä liikaa jauhoja, ettei taikina kovene liikaa) uunipellin kokoiseksi levyksi. Leikkaa reunat tasaiseksi ja säästä taikinan jämäpalat koristeita varten. Levitä täyte vajaalle puolikkaalle levylle, jätä reunoihin noin 1-2cm vapaata tilaa. Voitele reunat vedellä, nosta loput taikinasta täytteen päälle leivinpaperin avulla. Nipistä reunat kiinni vaikka haarukan avulla tai taittele ne piirakan alle. Kaulitse loput taikinasta ohueksi ja ota siitä muotilla erilaisia kuvioita piirakan päälle tai leikkaa taikina ohuiksi tangoiksi, joista muotoillaan ristikko piirakalle. Liimaa koristeet vedellä piirakkaan. Pistele ilmareiät haarukalla ja voitele pinta lopulla kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin ja pohja on kypsynyt. Tarjoa lihapiirakka hieman jäähtyneenä. 

Lihapiirakan voi koristella taikinakuvioilla

Klassinen herkku, joka tuo mieleen lapsuusmuistot! Maistuu kyllä hyvälle, varsinkin kun tätä muistaa tehdä aivan liian harvoin. Ainakin minun lapsuudessani lihapiirakka oli usein juhlatarjottavaakin, vaikka ehkä useimmiten sitä syötiin viikonloppuisin parempana iltaherkkuna tai siellä mummolassa käydessä. Ja jouluisin! Lihapiirakat kuuluvat jouluun! Itseasiassa teininä olin pari vuotta kasvissyöjä ja se homma kaatui serkkuni luona vieraillessa, kun äitinsä otti uunista lihapiirakan. Minä olen tottunut keittiössäni ehkä hieman vähempään täytteeseen, niin käytän tuohon yllä olevaan taikinamäärään oikeasti jauhelihaa vain 250 grammaa ja ison sipulin sekä suunnilleen desin riisiä. Kananmunia saa makuuni olla reilusti, joten sekin oman maun mukaan. Silloin myös taikinan määrä suhteessa täytteeseen on enemmän balanssissa, mutta muhkeasta tykkäävien kannattaa tehdä resepti ohjeen mukaisena. Täytteeseen voi laittaa puolikkaan paketin pekonia, kuten mummoni usein teki tai siihen voi sekoittaa mehevöittäjäksi tuorejuustoa (erityisen hyvää on valkosipulinen) tai aurajuustoa, kuten minä joskus laitan tai lisätä mieleisiään mausteita, kuten paprikajauhetta. Minulle tässä kuitenkin ovat tärkeintä selkeät maut ja se lapsuuden tuttu maku.

Lihapiirakan voi koristella pienillä taikinakuvioilla

Lihapiirakan voi koristella ennen paistoa piparimuoteilla taikinasta otetuilla koristeilla, tähän miniversiooni käytin pientä sienimuottia. Ohjeen mukaan tehtyyn sopii isommatkin koristeet, kun sen pinta-ala on huomattavasti suurempi. Perinteinen tapa on kuitenkin leikata taikinapyörällä aaltoreunaisia ohuita taikinatankoja ja asetella ne ristikkokuvioon. Palat kannattaa liimata vedellä kiinni, etteivät ne rupea irvistelemään uunissa. Muuten perinteinen tapa lihapiirakan tarjoiluun on tarjota se hyvän lihaliemen kanssa lautaselta. Mie en ole tätä kokeillut muistaakseni koskaan, sillä parasta tämä on ihan sellaisenaan tai mukulana maitolasillisen kanssa. Näissä kuvissa näkyvä musta levy on mummolan ikivanha uunipelti, joka on ihanasti ruostunut ja muhkuroilla. Sain isomman matalareunaisen ja uunipannun, jotka ovat täysin valokuvaustaustoisiksi, sillä eiväthän ne nykyisiin sähköuuneihin mahdu. Olin kerennyt kysellä patinoituneita peltejä leipomoistakin, kunnes maalla käydessäni äitini antoi nämä minulle asiasta tietämättä. Eipä ollut tullut miullekaan mieleen, että sieltähän näitäkin voisi löytyä... 

Munakasmuffinsit kasvistäytteellä

Munakas taipuu ihaniksi pieniksi annosmuffinseiksi. Täytteeksi sopivat
kaikki jääkaapin jämät juustoista kasviksiin.

Munakasmuffinsit ovat tämän kesän hitti ja tulipa niitä itsekin kokkailtua brunssille pikkusuolaiseksi. Muffinsivuokiin voi upottaa täytteeksi kaikki mahdolliset herkut jääkaapin ja vihanneslokeron herkuista, itse tein tästä kasvisversion ja tarjosin lisukkeeksi pekonia. Lisäksi brunssipöydästä löytyi croissantteja (Pirkan pakasteet ovat ykkösiä), vihanneksia, hedelmiä, marjoja, amerikkalaisia pannukakkuja, juustoja ja leikkeleitä. Kannattaa kokeilla näitä nopeita ja herkullisia leivottavia! Ja ne sopivat niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, illanistujaisiin tai lounaalle. Ja miksei vaikkapa grillimakkaran lisukkeeksi tai hieman erilaiseksi osaseksi illallista.

4 annosta

5 cm pätkä kesäkurpitsaa

6 miniluumutomaattia

½ kesäsipuli

½ dl emmental-raastetta

3 kananmunaa

2 rkl kermaa (maitoa tai vettä)

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

2 rkl tuoretta timjamia (tai muuta yrttiä)

Hienonna kasvikset hyvin hienoksi silpuksi ja yhdistä kaikki pienessä kulhossa. Jaa seos neljään silikoniseen muffinsivuokaan tai voideltuihin metallisen muffinsipellin koloihin. Kasvissilppua saa olla lähes vuokien reunaan saakka. Halutessasi voit vaihdella kasviksia mieleiseksesi tai lisätä joukkoon chiliä, lihaa tai tonnikalaa. Vispaa toisessa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon loraus nestettä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Kaada munaseos tasaisesti muffinsivuokiin ja jätä muutaman millin kohoamisvara. Paista munakasmuffinseja 200-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia tai kunnes ne ovat kohonneet kauniisti ja saaneet väriä. Anna munakkaiden jäähtyä hetki ja irrota ne vuoasta, asettele tarjolle vadille, koristele muffinsit yrteillä. Paista lisukkeeksi uunissa croissantteja ja pekonia, asettele vadille tarjolle juustoja, leikkeleitä, vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä annospaloina. 

Herkullisia! Käytin näihin meidän omien kesäkanojen munia, joten munakkaiden väri oli ihanan keltainen, sillä näiden iloisena ja vapaina mummolan pihoilla pomppivien kanojen keltuaisten väri on aivan oranssi. Siihen ei tehotuotetuilla kananmunilla päästä sitten ikinä. Munaskasmuffinseja on helppo tehdä, sillä täytteeksi tulevat kasvikset, leikkeleet, juustot ja yrtit silppuaa hetkessä ja munakasmassakin valmistuu kädenkäänteessä. Lisäksi tätä on helppo isontaa suuremmallekin porukalle: mikäli täytettä tulee pilkottua enemmän kuin neljä vuokaa vetää, voi munakasmassaan lisätä tarpeen mukaan lisää kananmunia ja tarvittaessa tilkan nestettä. Munakasmassaan ei ole välttämättä edes pakko laittaa mitään nestettä, mutta itse pidän pienen (kerma)lorauksen tuomasta pehmeydestä.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 11.7. näköislehdestä

Resepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilin rokkiteemaisessa lehdessä.

Parsapiirakka

Parsapiirakka tarjoiltiin ilmakuivatun kinkun ja mozzarellasalaatin kanssa

Kevät on parsan parasta aikaa! Kauppojen hyllyt notkuvat nyt ihania vihreitä ja valkeita parsanippuja, joten sesonkia kunnioittaen myös minun ostoskoriini päätyi parsaa. Parsa maistuu minulle kaikissa muodoissaan, olipa sitten kyseessä keitto, parsaa hollandaise, pekoniin kääritty grillattu parsa tai vaikkapa piirakka. Vaikka syön vuosittain useamman parsanipun, ei niiden ohjeita taida blogistani löytyä. Hassua! Siispä tässä on mainio parsaresepti, joka on tehty perinteiseen suolaiseen piirakkapohjaani (luottoresepti siis!) ja täytteessä on pari pientä twistiä. Taivaallisen hyvää!

pohja

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

500 g vihreä parsanippu

1 rkl hunajaista dijon-sinappia

100 g mozzarellaraastetta

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

1 tl kuivattua rakuunaa

suolaa

mustapippuria

1 dl parmesaaniraastetta

Nypi hieman pehmenneen voin joukkoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon kylmä vesi ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele pohja haarukalla. Esipaista pohjaa n. 10-12 minuuttia 225 asteessa. 

Huuhtele sekä kuivaa parsat ja taivuta niitä varsista, jolloin kova puumainen osa varresta katkeaa pois. Mittaa vuoan leveys ja leikkaa parsan nuppupäät sopivan pituisiksi. Pilko loput varsiosat ohuiksi kiekoiksi. Sekoita kananmunat ja keltuaiset kuohukerman joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla sekä rakuunalla. Liemessä saa olla reilusti mausteita, muuten piiras voi jäädä valjuksi maultaan. Voitele esipaistettu piirakkapohja sinapilla ja ripottele päälle parsanvarsipalaset. Levitä päälle reilusti juustoraastetta ja kaada liemi vuokaan. Asettele parsanvarret piirasvuokaan ja ripottele päälle parmesaanijuusto. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes piiras on hyytynyt ja pinta on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä ja tarjoile raikkaan salaatin kaverina. 

Kylläpä oli maukasta! Vaikka täytteessä oli vahvaa sinappia ja rakuunaa, eivät ne peittäneet parsan hentoa omaa makua. Lopputulos oli enemmän kuin hyvä ja toisaalta toi hieman mieleen perinteisen parsa hollandaisen tai rakuunalla maustetun bearnaisen, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Samalla piirakkaan sai upotettua erinäisten juustojen ja sinapin jämiä, joka oli enemmän kuin tervetullutta tässä vaiheessa. Aamuyöllä suuntaan nimittäin Helsingin kautta Saksaan muutamaksi päiväksi ja reissuun lähtiessä ei ole kivaa jättää jääkaappia notkumaan ruokatarvikkeista.

Asettele joka toinen parsa eri suuntaan

Kuvassa on paistamaton piirakka, eli parsanvarsia ei tarvitse tässä vaiheessa upottaa täytteeseen vaan ne uppoavat sinne tarvittavan paljon itsestään. Parmesaanin ei tarvitse peittää nuppuja tai olla tasaisesti ripoteltua. Tulipa mieleeni, että piirakkapohjan voisi paistaa sellaisenaan täytteen kanssa, mutta höyrytet ja voissa kiepautetut parsat voisi lisätä parmesaanilastujen kanssa päälle vasta paistamisen jälkeen.

Paistettu parsapiiras

Paistettu piiras on nätti ja juhlava, joten parsapiiras sopii hyvin kevään valmistujais- tai lakkiaisjuhliinkin. Tarjoa piiraan lisukkeena raikasta salaattia ja mikäli lihaa kaivataan pöytään, on ilmakuivattu kinkku parsalle oiva makupari. Halutessaan parsat voi kiepauttaa prosciuttoon jo ennen paistamista! Minä laitoin kaveriksi Lidlistä ostettua Prosciutto crudoa ja kirsikkatomaateista, mozzarellapalloista ja basilikasta tehtyä salaattia. Salaatin maustoin suolalla ja mustapippurilla, pinnalle ripsautin vähän hyvää oliiviöljyä.

Herkullinen nakkimunakas

Arjen nautintoja: mehevä nakkimunakas

Atria otti yhteyttä ja pyysi kehittelemään reseptit kahdesta eri tuotteestaan: Atria Kulinaari Herkkunakki ja Kulinaari takuumurea pihvinaudan ulkofile. Samalla osallistun bloggaajakisaan, jossa tuotteista tehdään kaksi eri ruokaa ja voittaja palkitaan Atrian joulukinkulla, laatikoilla ja muilla herkuilla. Ensimmäisenä pääsi testiin nakit, joista piti kokata jotain arjen nautinnoksi. Mie en ole oikein koskaan syönyt nakkeja ja siten nakkiruoat eivät ole kovin tuttuja, joten lähinnä mieleeni tuli Halloweenin muumionakit, nakkipiilot, perinteinen nakkikastike ja nakkimunakas. Munakas on mielestäni aika kinkkinen ruoka valmistaa ja kunnollisen munakkaan opin valmistamaan vasta muutamia vuosia sitten - ja kyllä, olen kokannut enemmän ja vähemmän onnistuneesti jo lapsesta saakka. Munakkaan pitää olla kuohkea, mehevän mehukas ja siinä pitää olla herkullista täytettä. Niinpä voisin nyt tässäkin blogissa kertoa, kuinka munakas miun tyylilläni tehdään ja samalla saan maisteltua näitä nakkejakin (jotka muuten sisältää 80% lihaa!). Maistuuko munakas ja mikä on siun onnistuneen munakkaasi salaisuus? :)

Yhdelle nälkäiselle

2 kananmunaa
2 kuorenpuolikasta kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
voita paistamiseen
1 Atria Kulinaari Herkkunakki (supernälkäinen laittaa kaksi)
2 rkl punasipulia silputtuna
5 rkl punaista paprikaa kuutioituna
½ dl emmental-raastetta
persiljaa koristeeksi

Riko kananmunat murokulhoon ja vispaa rakenne kunnolla rikki vatkaimella. Mittaa kananmunan kuorenpuolikkaaseen kermaa kahdesti: yksi kuorenpuolikas per kananmuna. Vispaa kerma munien joukkoon ja mausta rouhaisuilla suolaa ja pippuria. Leikkaa nakit ohuiksi siivuiksi ja paista ne kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi, pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa. Kaada nakkipalat lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Leikkaa punasipulista ja paprikasta hienoa silppua, silppua myös persiljaa ruoan koristelua varten ja jätä odottamaan. Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Kaada vispattu muna-kermaseos pannulle ja vedä hyytyvää munamassaa pannun laidoilta kohti keskustaa, raaka munamassa valuu pannulle. Kun munakas on hieman hyytynyt, ripottele pinnalle juustoraaste, sipulisilppu, paprikakuutiot ja nakkipalat. Rouhaise päälle mustapippuria ja hyydytä munakasta miedolla lämmöllä, kunnes munamassa on lähes hyytynyt ja pohja on saanut hieman väriä. Ripottele pinnalle persiljaa ja kippaa munakas pannusta lautaselle siten, että kolmasosa munakkaasta kääntyy kaksinkerroin. Nautiskele välittömästi, lisukkeeksi maistuvat vaikkapa ihan vain raikas kurkku ja mehukas tomaatti.

Hyvää oli! Itseasiassa tätä nakkimunakasta samalla ohjeella tuli tehtyä kahdesti ennen reseptin julkaisemista, kiitos pitkän Itsenäisyyspäiväviikonlopun ja kiireettömien aamujen. Nakit maistuivat munakkaassa hyvältä ja toivat samalla ruokaisuutta, joten tällä ohjeella valmistettu ruoka maistuu niin aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi tai iltaruoaksi työpäivän jälkeen. Munakkaita tulee nykyisin tehtyä aika usein ja täytteeksi kasaan sitä, mitä kaapeista vaan sattuu löytymään. Kunhan juustoa löytyy, niin mie olen tyytyväinen, muut sitten voi soveltaa. Nämä nakit toimisivat hyvin pituutensa puolesta myös hodarisämpylän välissä ja olisinkin testannut vielä kyseisen reseptin, mutta kilpailuaika ei taida enää antaa sitä periksi. Nakeissa oli makua ja rakennetta, oikeasti paljon lihaa. Lisäksi pakkaus neljä nakkia eli 240g on pientä tarvetta varten oikein näppärän kokoinen. Mitähän tuosta toisesta nakkipaketista kokkaisin?

***

Kulinaari Herkkunakit

tarjosi Atria

Täytetyt kananmunat

Pääsiäisruoka, jota voisi syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä

Erilaiset täytetyt kananmunat ovat kuuluneet jo jonkun aikaa meidän perheemme pääsiäismenuun. Toinen kananmunainen vaihtoehto on sitten kermaviilikastikkeella maustettu kananmunasalaatti, joka tuo taas lapsuuden ja mummolakesät mieleen... Noh, näitä täytettyjä kananmunia tein siis jo tämän vuoden pääsiäispöytään, sen kummemmin meillä ei erillistä alkupalakattausta ollut, mutta näitä oli muiden herkkujen ohella tarjolla. Kananmunat ovat mielestäni tuote, jossa laatu maistuu kaikkein selvimmin läpi, joten kannattaa ostaa hyviä luomumunia tai hankkia munia suoraan pikkutilalta, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä oli muutamana menneenä kesänä maalla muutamia kesäkanoja ja maailman parhaimpia kananmunia riitti alkukesästä melkeinpä talven ensipakkasille. Nyt kun pikkuveljeni suorittaa asepalvelustaan tämän vuoden ajan, ei kesäkanoja tällä kertaa hankittu. Eli nyt joutuu tyytymään kaupan kananmuniin ja voin kertoa, ettei parhaimmassakaan ostomunassa ole niin keltaista keltuaista tai pehmeää makua, mitä maalla kunnon ruoalla, onnellisina ja vapaina kasvaneet omat kanat tuottivat... Toivottavasti ensi vuonna saa taas todellista lähiruokaa mummolan navetan päädystä pienestä kanalasta! :)

5-10 annosta

5 hyvää isoa kananmunaa

100 g valkosipulituorejuustoa

suolaa

mustapippuria

muutama tippa tabascoa

koristeeksi vaikkapa rapeaa salaattia ja viinirypäleitä, persiljaa tms

Keitä kananmunat kypsiksi, noin kahdeksan minuuttia. Jäähdytä kananmunat kylmässä vedessä ja kuori ne. Halkaise munat ja irrota keltuainen kulhoon. Hiero keltuaisen rakenne rikki ja lisää tuorejuusto, sekoita tasaiseksi pehmeäksi tahnaksi. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa lisää mausteita. Pursota tai lusikoi keltuaistahna takaisin keltuaisten paikalle, koristele ja anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile kylmänä alkupalapöydässä tai cocktail-palana. 

Hyviä olivat, joskaan ei kovin kauniita kun lapoin pikkulusikalla tahnaa takaisin kananmunaan pursotinpussin ja tyllan jäätyä kotiini... Majoneesi saattaisi tehdä näistä liian tunkkaisia, joten sen takia käytin tuorejuustoa. Myös ranskankerma toimisi hapokkuutensa ansiosta. Valkosipulituorejuuston tilalla voi käyttää myös maustamatonta, yrttistä tai oikeastaan ihan mitä tahansa, mistä vaan sattuu tykkäämään. Onhan tämä ehkä vähän vanhahtava juttu, mutta minkäs sille voi, että ovat niin hyviä. Nyt kun on taas jääkaapissa hirmuinen kasa kananmunia, niin tässäpä oiva käyttökohde niille, ettei taas tarvitse tehdä paistettuja munia tai munakasta :)

Perunarieskat ja munavoi

Hävikistä herkuksi: nopeat lämpimäiset iltapalaksi

Yleensä kun teen perunamuussia, teen sitä tarkoituksella hieman enemmän. Perunamuussin jämät nimittäin pyöräyttää muutamassa minuutissa lämpimäisiksi vaikkapa iltapalaksi tai keittoruoan kylkeen. Ohjekin on maailman helpoin ja lopputuloksena on takuulla maistuvia pieniä rieskoja! Päälle sopii parhaiten mielestäni munavoi, mutta eipä rieska pelkää juustoa, kinkkua, kurkkua tai tomaattiakaan. Parhaita nämä ovat juuri uunista tulleina, eikä pienestä muussimäärästä onneksi paljoa tulekaan kerralla.

perunarieskat 6 kpl

2 dl perunamuussia

2 dl vehnäjauhoja

tilkka rypsiöljyä

ripaus suolaa

munavoi

2 kananmunaa

50 g voita

suolaa

Laita jäähtynyt jämäperunamuussi pieneen kulhoon, mittaa perään saman verran vehnäjauhoja ja ripauta joukkoon myös vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lorauta joukkoon vähän öljyä. Taputtele taikinasta pieniä ohkaisia kakkaroita jauhotetuin käsin pellille. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi. Tarjoile munavoin kanssa.

Keitä kananmunat, sellainen kuusi minuuttia riittää. Keltuaiset saavat jäädä pehmeiksi ja jopa hieman valuviksi. Kuori kananmunat ja hienonna ne pienessä kipossa haarukalla, lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Mausta reilulla suolalla. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Perunarieskat on kyllä hyviä! Tulee mieleen lapsuus ja isot perunamuussikattilat, tieto siitä että seuraavana päivänä lopusta muussista taputellaan kakkaroita uuniin. Suolaa saa olla niin muussissa kuin munavoissakin, tai muuten ei maistu miltään. Vähän niinkuin riisipuurokin, karmeaa suolattomana.

Perinteisiä herkkuja!

Kinkku-paprikapiiras

Herkullinen kinkkua ja paprikaa sisältävä piiras talvi-iltojen iloksi

Tämä resepti on unohtunut kokonaan blogata! Resepti on tehty jo lokakuussa erääseen lehtijulkaisuun, tekstiä muokkasin kuitenkin hieman paremmin tähän päivään sopivaksi. Muutamaa raaka-ainetta sisältävä herkullinen piiras valmistuu alle tunnissa ja maistuu varmasti kaikille vauvasta vaariin! Kananmunissa kannattaa suosia luomumunia, sillä niissä on paras maku ja upein väri, kananmunat ovat merkittävässä roolissa piiraan täytteessä. Kananmunien määrä voi tuntua suurelta, sillä niiden tarkoituksena on hyydyttää täytemassa kauniisti leikkautuvaksi, muttei maistua munakkaalta. Myös piiraan muut ainekset kannattaa ostaa luomuna, jos kaupassa niitä on tarjolla. Ainakin omassa keittiössäni pyrin mahdollisuuksien mukaan käyttämään lähiruokaa ja luomua, kesäisin puolestaan kaupan kananmunat ovat kolmen vuoden ajan korvautuneet omien kesäkanojen maailman herkullisimmilla munilla. Saas nähdä miten tänä vuonna käy, kun kanafarmarina toiminut pikkuveljeni astui maanantaina armeijan harmaisiin :)

pohjataikina

3 dl vehnäjauhoja

150 g voita

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

180 g kinkkua hienonnettuna

1 punainen suippopaprika kuutioituna

150 g (emmental)juustoa raastettuna

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

ripaus suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria

Nypi huoneenlämpöinen voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina pyöreään piirakkavuokaan tai muuhun samankokoiseen vuokaan. Levitä päälle foliopala ja painele folio kiinni taikinaan, myös reunoille etteivät ne valu paiston aikana. Esipaista taikinaa 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Poista folio ja levitä päälle hienonnettu kinkku, kuutioitu paprika ja juustoraaste. Erottele kolmesta kananmunasta keltuaiset, säästä valkuaiset. Vispaa kulhossa kananmunien ja keltuaisten rakenne rikki, sekoita joukkoon kuohukerma ja mausta seos. Kaada täytemassa tasaisesti täytteiden päälle vuokaan ja paista piirasta 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pinta on saanut hieman väriä. Tarjoile piiras jäähtyneenä raikkaan salaatin kanssa.

Herkullinen ja helppotekoinen piirakka, josta löytyy paljon makua. Piiras on parhaimmillaan hieman jäähtyneenä salaatin kera tarjottuna, mutta piiras kestää myös jääkaapin ja pakastamisen. Tarvittaessa piiraspaloja voi lämmittää uunissa ennen tarjoilua. Kinkun ja paprikan voi vaihtaa oman maun tai ruokavalion mukaisiksi, hyviä täytevaihtoehtoja ovat esimerkiksi sienet, jauheliha, ananas, kasvissuikaleet, broileri tai tonnikala. Valkuaisista voi valmistaa  ihania marenkeja

Vaniljaiset marengit

Vaniljamarengit

Valkuaisia jäi yli, kun tein limepiirasta eli key lime pie'ta. Siispä tein niistä marenkeja ja tällä kertaa ne onnistuivatkin täydellisesti. Marenkeja tulee melko reilusti, mutta ne säilyvät hyvin kuivassa peltirasiassa huoneenlämmössä. Marenkivaahdosta voisi tehdä myös pohjat pavlovaan. Kätevä vierasvara, josta tekee hetkessä näyttävän jälkiruoan kasaamalla kerroksittain maljoihin marenkimurua, kermavaahtoa, hilloa ja marjoja, ehkä myös keksejä murusteltuna :)

5 kananmunan valkuaista

5 dl sokeria

3 tl vaniljasokeria

muutama pisara sitruunan tai limen mehua

1 tl omenaviinietikkaa (käytin väkiviinaetikkaa, kun en löytänyt omppua)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella ja lisää joukkoon sokerit. Vatkaa, kunnes vaahto on kovaa, kiinteää ja kauniin kiiltävää ja sokeri on liuennut vaahtoon (ei näy, eikä ratise hampaissa). Lisää sitrusmehu ja etikka, pursota kauniita marenkeja esim. tähtityllalla pellille ja kuivata uunissa 75 asteessa kolme tuntia (pienemmät vähemmän aikaa, isommat pidempään). Sammuta uuni ja laita uuninluukun väliin puukapusta, anna marenkien kuivua raollaan olevassa uunissa yön yli. Jos käytät tavallista uunia, vaihtele peltien paikkaa, että kaikki marengit kuivuvat tasaisesti. Kiertoilmauunissa ei tarvitse vaihdella peltien paikkoja, paistoaikakin saattaa olla hetken lyhyempi. Säilytä kuivassa ja tiiviissä rasiassa.

Hyviä tuli :) Marengit olivat valkeita ja maistuivat vienosti vaniljalle, sitrus ei maistu mutta vaikuttaa väriin ja koostumukseen etikan tavoin. Ilman niitä marengeista tulisi hajoavia ja kellertävänrusehtavia väriltään. Voimakkaampaa makua halutessaan massan voi maustaa aromeilla tai karkkirouheilla ja värjätä elintarvikeväreillä tai mansikkatomusokerilla.

Mummon marenkirasia

Mummo säilytti omatekoisia marenkeja ihanassa vanhassa peltirasiassa, johon miekin perinteitä kunnioittaen laitoin marenkini. Ja rasia jemmataan visusti yläkaapin reunaan, josta se nostetaan kahvipöytään :) 

Marengit uunissa kuivumassa

Cheddarmunakas

Kesäinen herkullinen munakas valmistuu hetkessä!

Vielä pari vuotta sitten en osannut tehdä munakasta ollenkaan ja olin vältellyt suunnilleen puoli vuosikymmentä niiden tekemistä, mutta lopulta muutaman epäonnistuneen kokkailukerran jälkeen päätin ottaa munakkaista niskalenkin ja onnistua niiden tekemisessä. Onnistuihan se lopulta, kun olin muutaman kivan reseptin netistä bongannut ja lueskellut, kuinka niistä saa onnistuneita. Nyt syön munakkaita usein ja ovathan ne kätevää, nopeaa ja edullistakin ruokaa. Täytteillä saa kivaa vaihtelua ja toisaalta myös ruokaisuutta. Ainakin juustoa pitää munakkaassani olla!

2 kananmunaa
2 munankuorenpuolikasta kylmää vettä/kermaa/maitoa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
muutama siivu metwurstia
1 kevätsipuli varsineen
muutama miniluumutomaatti
pieni pala mature cheddaria raastettuna
nokare voita paistamiseen
ripaus pippuria pinnalle

Hienonna metwursti ja leikkaa siivuiksi sipuli varsineen sekä tomaatit (purista siemenet pois ennen viipaloimista). Laita paistinpannu kuumenemaan ja vispaa kananmunien rakenne rikki. Lisää vatkattuihn muniin kaksi kuorenpuolikasta nestettä ja vispaa, mausta suolalla ja pippurilla. Sulata nokare voita ja kaada munamassa pannulle. Vedä hyytynyttä massaa pannun keskelle ja kallistele pannua tarvittaessa, että hyytymätön massa valuu pannun reunoille. Kun massa on hieman hyytynyt, lisää päälle ripotellen metwursti, sipuli ja tomaatit. Raasta pinnalle reilusti juustoa ja anna munakkaan ruskistua hieman pohjasta, mutta jätä massa hieman pehmeäksi mukavan mehevän lopputuloksen saamiseksi. Rouhi pinnalle ripaus mustapippuria ennen tarjoilua.

Ihanaa! Käytin mature cheddaria ja se antoi tosi hyvää makua munakkaalle, ei voi edes verrata kumisulatejuustocheddareihin. Usein kaapistani löytyy metwurstia/leikkelettä ja jotain juustoa, joten ne ovat käytännössä vakiovarustetta munakkaassani. Ja sitten toki aina jotain kasvista ja usein myös yrttejä.  Uusi sipuli on näin kesäisin myös aivan must-tuote kaapissa, joten sitä tulee laitettua joka paikkaan. Koska nykyisin tulee tehtyä usein munakkaita, niin yritän valikoida tänne vain osan niistä ja sellaisia, missä on jotain hieman erilaista ihan tähän "perusversiooni" verrattaessa. Ihan pelkkää munamunakasta en olekaan edes tehnyt, tartteis varmaan joskus kokeilla!