Kuusenkerkkäsiirappi

 

Kuusenkerkkäsiirappi maistuu ihanalta lettujen kanssa

Olen monena vuotena kerännyt maalta mummolan tiluksilta kuusenkerkkiä ja keitellyt niistä siirappia. Kuusenkerkkien aika alkaa olla ihan juuri nyt, samoin kaikkien muiden villiyrttien, joten kannattaa suunnata luontoon sillä silmällä. Muistathan, ettei puista saa kerätä kerkkiä ilman maanomistajan lupaa eikä muutenkaan saa luonnosta nyhtää irti mitään sellaista, mihin ei ole joko maanomistajan lupaa tai jokamiehenoikeudet salli. Joten jos yhtään epäilyttää saako jotain tehdä, googlaa. Kannattaa kokeilla myös ihanaa kuusenkerkkäjuomaa, jota kokeilin muutama vuosi sitten.

3 l nuoria kuusenkerkkiä
3 l vettä
2-3 kg sokeria

Kerää puhtaalta paikalta nuoria, vihreitä ja pehmoisia kuusenkerkkiä. Huuhtele kerkät ja laita ne kattilaan. Mittaa päälle vesi ja kiehauta, anna jäähtyä huoneenlämmössä yön yli. Yön aikana vesi muuttuu harmaaksi, älä säikähdä. Siivilöi vesi puhtaaseen kattilaan ja kaada joukkoon sokeri, voit laittaa sokeria joko enemmän tai vähemmän. Keitä hiljalleen siirapiksi välillä sekoitellen, ettei seos pala pohjaan. Koska nestettä on useampi litra ja siirapiksi muuttuminen vie oman aikansa, niin tähän voi mennä useampi tunti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto. Mitä pidempään ja hitaammin keität, sitä punertavammaksi siirapin väri muuttuu ja sitä kiinteämpi koostumus on, kun neste haihtuu. Älä tee liian tiukkaa. Jos käytät vähemmän sokeria, ylikeittämisen vaara pienenee. Purkita kuumennettuihin purkkeihin, jäähdytä ja laita jääkaappiin. 

Kyllähän se maistuu niin hyvälle, varsinkin lettujen tai vaniljajäätelön kanssa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää joko perinteiseen tapaan niiden lisukkeena, mutta se soveltu mainiosti vaikkapa marinadeihin, kastikkeisiin kuin teehenkin. Kannattaa kuoria pinnalle nouseva vaahto huolellisesti pois, sillä se sisältää niin siitepölyä, homeitiöitä kuin kaikkia muitakin ilman epäpuhtauksia, jotka on hyvä saada pois lopputuotteesta. Näin sen säilyvyys paranee. Siirappi säilyy hyvänä jopa useita vuosia. 

Mansikankaramehu

Mansikoiden perkaamisesta jää yli aikamoinen kasa karoja, joissa on mukana pieni määrä itse mansikkaa. Ehkä joskus jokunen mansikkakin, joita ei kehtaa laittaa pakastimeen, mehuun tai hilloon. Jo viime vuonna olin kuullut karamehusta, jossa perkuujätteetkin käytetään hyödyksi. Niinpä päätin itsekin kokeilla, kun satuin ostamaan elämäni ensimmäisen laatikollisen mansikoita ja karoja jäi yli. Sitruunahappokin on keittiöni vakiovaruste, viimeksi tein sillä Louhisaaren juomaa eli mustaherukanlehtimehua tai putsailen milloin mitäkin. 

1 l mansikankaroja ja muuta perkuujätettä
1 l vettä
1½ tl sitruunahappoa
3/4 dl sokeria

Mittaa karat (5kg laatikosta tulee n. litra) ja mittaa karojen verran vettä kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada karat veteen, sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vähintään 12h, mielellään hieman pidempäänkin. Siivilöi karat mehusta puhtaaseen kannuun tai kattilaan, sekoita joukkoon sokeri ja sekoita mehua, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota mehu, säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä tai kuplavedellä ennen käyttöä. Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa. 

Hyvää oli, suorastaan yllätyin! Yllättävän paljon niinkin pieni mansikkamäärä antoi makua mehuun. Mietin jopa, että olisin tipauttanut pari kokonaista mansikkaa väriä ja makua tuomaan, mutta ajattelin olla autenttinen reseptille ja olla huijaamatta. Väri on luonnollisesti hyvin vaalea keitettyyn mehuun verrattuna ja makukin on todella paljon laimeampi, mutta pidin kovasti ideasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Kokeilemisen arvoinen resepti, jos säilöt mansikoita ja karoja jää yli - ja jäähän niitä, kun en ole ainakaan mitään muuta käyttöä niille löytänyt tai kuullut. Tein tosiaan myös kattilassa keitettyä mehua parista mansikkakilosta viikonloppuna ja niiden mehujen väri oli kuin rubiineissa, hyvin tummanpunaista. Monivuotinen haaveeni mansikkamehuista on tullut toteen tänä viikonloppuna. Mutta tätä kannattaa kokeilla ihan kokeilemisen ilosta! Hauska idea, jonka alkuperä ei ole tiedossa.

Kuusenkerkkäjuoma

Villiruoan käyttö on yksi viime aikojen uusista jutuistani, joka on kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vajaan kymmenkunta vuotta. Alkupotku innostukseen tuli aikoinaan Villiruokakurssilta, jonka toteutti Pohjois-Karjalan Aikuisopisto ja jossa muut osallistujat olivat ammattikokeja - ja sit siellä olin mie, innokas paikallinen ruokaharrastaja ja -bloggaaja. Vaikka on meidän perheessä aina villiruokaa käytetty, milloin on mökkipolulta napsittu ketunleipiä heti kävelemään opittuani ja milloin mummon kanssa haudukkeita tehden, niin tuolta ammattilaisten joukosta sai paljon uutta oppia. Ja ymmärsi, kuinka monipuolisesti asioita voi ylipäänsä tehdä. Viimeksi villiruokajuttuja kokkailtiin Marttojen kurssilla, josta jäi taas uusia reseptejä kotikäyttöön. Vuosien varrella on tullut kokeiltua kotona vaikka mitä voikukkamarmeladista lähtien ja tänä vuonna kesäkuun alussa käydessäni maalla keräsin koppaan mummolan pihakuusistä kerkkiä. Nyt kuitenkin kokeilin omaa versiotani kuusenkerkkäjuomasta, jonka innoittajana toimi Tiipiin blogista löydetty resepti, tässäpä siis miun versioni, olkaa hyvä. 

vajaa 3 litraa valmista juomaa

7 dl kuusenkerkkiä
2,5 l vettä
1 dl sokeria
1 iso appelsiini

Kerää kuusenkerkät puhtaalta paikalta, puun pohjoiselta puolelta. Käytä ruoanlaittoon mahdollisimman pieniä, tuoreita ja napakoita kerkkiä. Kun keräät muualta kuin omasta metsästä kerkkiä, muista kysyä maanomistajan lupa! Huuhtele kuusenkerkät juoksevalla vedellä. Mittaa kattilaan kerkkien lisäksi kylmä vesi. Keitä kerkkiä 20 minuuttia ja siivilöi liemi. Sekoita kuumaan liemeen sokeri. Pese appelsiini huolellisesti ja käytä mieluiten luomuappelsiinia. Kuori oranssi kuori ohuelti kuorimaveitsellä ja laita kuoriviipaleet kattilaan. Leikkaa appelsiinin hedelmäliha irti valkoisesta kitkerästä appelsiininkuoresta ja lisää kuorettomat hedelmälihat kattilaan. Jäähdytä liemi ja siirrä kattila jääkaappiin yön yli. Siivilöi maustunut juoma ja pullota puhtaisiin pulloihin. Tarjoile kuusenkerkkäjuoma kylmänä, halutessasi voit koristella lasit pienellä kuusenkerkällä.

Vinkki: Voit käyttää appelsiinin tilalla kaksi sitruunaa tai yhden ison greipin. Säilytä juoma jääkaapissa ja juontikelpoisena se säilyy muutaman päivän ajan. Kuusenkerkkäjuoman voi myös pakastaa ja tarvittaessa sitä voi lantrata vedellä tai lorauttaa joukkoon tuorepuristettua appelsiinimehua.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 9.6.2018

Tyrnivispipuuro

Vispipuuro saa upean värin ja maun tyrnimarjoista

Vispipuurokokeilut jatkuvat keittiössäni ja tällä kertaa testiin päätyivät tyrnit, joita kasvaa meillä maalla hyvinkin satoisasti. Niitä löytyy pakastimesta vielä vuosikertanakin, joten tein uusille tilaa surauttamalla vispipuuroa. En edelleenkään ole suuri vispipuuron ystävä, mutta kokeilutyö on saanut minut puolifanittamaan jo. Olen sitä mieltä, että vaahdotus tekee mausta jotenkin metallisen ja se ehkä on se suurin ongelma. Kuitenkin nämä vadelmaversiot ja muut ovat enemmän kuin jees puolukkaan verrattuna. Bongasin tyrniä kaupan pakastealtaasta ihan kohtuulliseen hintaan, joten kannattaa ostaa ja maistaa, jos ei ole tuttu marja!

4 annosta 

5 dl vettä

200 g tyrnimarjoja

1½-2 dl sokeria

½ tl suolaa

1 dl mannasuurimoita

1 tl vaniljasokeria

Keitä tyrnimarjoja kymmenkunta minuuttia vedessä tai kunnes marjat ovat menettäneet väriään ja ne ovat selkeästi keittyneet yli. Paseeraa siemenet ja kuoret pois tiheän siivilän läpi ja käytä jäljelle jäänyt mehu puuroon. Kiehauta tyrniliemi ja vispaa joukkoon suola, mannasuurimot sekä sokeri. Keittele usein sekoittaen kymmenkunta minuuttia tai kunnes suurimot ovat kypsyneet ja puuro on sakeutunut. Maista sokeri ja suola, lisää niitä tarvittaessa. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja jäähdytä puuro. Vispaa se kuohkeaksi joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Tarjoile jäähtyneenä, seuraksi voi laittaa tilkan kuohukermaa, vaniljakastiketta tai maitoa tai kunnon nokareen turkkilaista jogurttia.

Hyvää oli! Söin vispipuuroa jogurtin kanssa aamu- ja iltapalana. Ihana väri tulee kyllä tyrneistä ja onhan ne tyrnit makoisia muutenkin. Sen verran happamia ovat marjat, että sokeria saa laittaa melko reippaasti, ettei ikenet irtoa. Seuraavan kerran vispipuuroa tehdessäni kokeilen todennäköisimmin mustikkaa tai punaherukkaa. Tyrnin siemenet ovat superterveellisiä, joten ne kannattaa pureskella keittämisen jälkeen vielä pieneksi murskaksi. Tyrnin c-vitamiinipitoisuus on todella korkea ja jo muutama tyrni päivässä tuo potkua!

Voikukkamarmeladi

Voikukkamarmeladi maistuu vienosti salmiakille ja on ihanan aromaattista!

Tässä keittiössä on innostuttu vuosi vuodelta enemmän villiruoan käytöstä ja tänä keväänä pataan päätyi porisemaan ensimmäistä kertaa kauniit keltaiset voikukat. Keittelin voikukan terälehdistä ihanan aromaattista marmeladia, joka maistuu jopa hivenen salmiakille tai lakritsille. Voikukkia on helppo ja nopea kerätä, pisin aika kuluu terälehtien nyppimiseen ja odotteluun. Mutta lopputulos on vaivan arvoista, ihan ehdottomasti. Ajattelin käyttää marmeladin joko paahtoleivän päällä tai laittaa sitä täytteeksi vaikkapa kääretorttuun tai täytekakkuun. Ja miksei se maistuisi hyvältä myös juustojen kera tarjottuna. Ylös, ulos ja luontoon!

3 l voikukan kukintoja

7 dl vettä

1 sitruuna

330 g hillo-marmeladisokeria

2 dl voikukan terälehtiä

Kerää voikukkien uusia tuoreita kukintoja puhtaalta paikalta aurinkoisella säällä, älä valitse mukaan yhtään nuupahtaneita, värinsä menettäneitä tai ryhdittömiä kukkia. Älä painele kukkia astiaan, vaan anna niiden olla ilmavasti. Huuhtele kukinnot väljässä vedessä, jotta niistä irtoaa mahdollinen pöly ja pikkuhyönteiset. Ravistele kukinnot kuiviksi siivilässä ja tarvittaessa kuivata niitä hetki huoneenlämmössä. Ota pakasterasiallinen pestyjä, kuivattuja kukintoja talteen ja säilytä niitä jääkaapissa seuraavaan päivään. Nypi kukinnoista kaikki keltaiset terälehdet irti, pyri nyppimään kaikki vihreät osat pois terälehdistä. Vihreä osa tuo marmeladiin kitkerän maun ja ruman värin. Pese sitruuna huolellisesti ja kuori kuorimaveitsellä sitruunan kuori talteen. Leikkaa valkea kalvo irti hedelmälihasta ja paloittele hedelmäliha muutamaan osaan. Kiehauta vesi ja kaada kattilaan voikukan terälehdet. Lisää kattilaan myös sitruunankuori sekä hedelmäliha. Jäähdytä seos ja säilytä sitä yön yli jääkaapissa peitettynä. 

Seuraavana päivänä siivilöi harsokankaan avulla liemestä pois sitruunanrippeet ja terälehdet, siivilöi mehu puhtaaseen kattilaan. Lisää kukkamehuun paketillinen hillo-marmeladisokeria ja kiehauta seos. Keitä seosta pari minuuttia ja kuori reikäkauhan avulla pinnalle nouseva vaahto pois mahdollisimman huolellisesti. Putsaa pakasterasiaan jemmatut kukinnot ja ota tälläkin kertaa käyttöön vain keltaiset terälehdet. Ota marmeladiliemi pois liedeltä ja sekoita joukkoon terälehdet, sekoittele seosta, kunnes terälehdet eivät kellu ja ne ovat imeneet itseensä sokerilientä. Steriloi hillopurkit keittämällä tai uunissa, kaada kuuma marmeladi purkkeihin ja sulje purkit tiiviisti. Anna jäähtyä pöydällä ja siirrä purkit jääkaappiin hyytymään. Marmeladi on valmista seuraavana päivänä. 

Herkullista! Eipä ollut tätäkään tullut aiemmin testattua, mutta varmasti tulen tekemään tätä toisen satsin myöhemmin tänä vuonna. Hillo säilyy kylmässä jopa vuoden, mutta avattu purkki kannattaa syödä parissa viikossa. Voikukat keräsin mummolan pihapiiristä, jossa niitä kasvaa melko ruhtinaallisesti reunuksilla. Samalla reissulla tuli kerättyä kuusenkerkkiä ja tehtyä niistä kuusenkerkkäsiirappia ja sitten mustaherukkapensaiden lehdet päätyivät Louhisaaren juomaksi. Myöskin pihan välittömästi läheisyydestä noukin salaattiin poimulehtiä, vuohenputkia, suolaheinää, horsmaa ja ketunleipiä. Ja horsmaa paistoin pannulla "parsaksi", mutta ehkä tämä horsmaparsa ei ole se suurin herkku - vaikka hyvää sellaistakin olen päässyt syömään.

Marmeladiresepti on julkaistu viikonlopun Heilin ruokasivullani.

Louhisaaren juoma eli mustaherukanlehtijuoma

Louhisaaren juoma on ihanan kesäinen juoma!

Marsalkka Mannerheimkin tiesi, mikä on hyvää! Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa, joka löytyy omastakin hyllystä, tätä luonnehditaan näin "Juoma, joka tuoksuu kesältä ja mustilta viinimarjoilta, kuohuu ja kimaltelee auringonpaisteen värisenä kuin samppanja". Oikeassa hän oli. Heidän aikanaan tätä ihanan raikasta ja upean aromikasta mustaherukanlehtijuomaa on tehty simatyylillä eli hiivan kanssa, mutta nykykokki voi hurauttaa juomaan sitruunahappoa, jolloin juoma myös säilyy pidempään. Minä tein tätä juhannuksen seutuun, kun olin maalla. Isäni kävi keräämässä mummolan mustaherukkapensaista sankollisen lehtiä ja äiti etsi suvun ikivanhat mehupullot käyttööni. Parasta tästä tulee, kun käytetään nuoria uusia lehtiä, joten ihan hirveän myöhälle kasvukautta tämän juoman valmistamista ei kannata jättää. Maalla tuli pureskeltua myös punaviinimarjan lehtiä ja niissä ei ole mitään makua, joten tässä ei kannata lähteä soveltamaan kuin korkeintaan sen suhteen, laittaako sitruunahappoa vaiko herneenkokoisen palan tuorehiivaa.

n. 2,5 l valmista juomaa

2½ l raikasta vettä

2 l mustaherukanlehtiä

n. 13 g sitruunahappoa (n. 1½ rkl)

250 g sokeria

Huuhtele mustaherukanlehdet huolellisesti. Kiehauta vesi isossa kattilassa ja lisää kattilaan mustaherukanlehdet. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä kattila kannella ja anna juoman tekeytyä noin 12 tuntia huoneenlämmössä. Ota puhdas sideharsokangas ja siivilöi lehdet pois juomasta, voit varovasti puristella kaikki tipat talteen. Lisää sokeri juomaan ja anna sokerin liueta nesteeseen. Kun sokeri on liuennut, juoma on valmis nautittavaksi viilentämisen jälkeen. Pullota juoma kuumennettuihin lasipulloihin ja sulje tiiviillä korkilla. Säilytä valmista juomaa jääkaapissa tai voit myös pakastaa sen. Tarvittaessa laimenna juomaa vichyllä tai vedellä ennen tarjoilua.

Tämä on kyllä miun herkkuani! Olen päässyt maistamaan Louhisaaren juomaa myös Mannerheimin kartanolla, mustaherukanlehdistä tekee KontioMehu omaa alkoholitonta kuplajuomaansa ja onpa näitä lehtijuomia ollut varioituna tarjolla vaikka sun missä. Ensi keväänä tarkoituksena olisi tehdä isompi satsi tätä tai kuivata mustaherukanlehdet, kuten Eva Mannerheim Sparren keittokirjassa on ohje kuivatuista lehdistä tehtyyn simaan. Tai pakastaa, joka on vielä helpompaa. Juoma säilyy kylmässä hyvin, ellei tule sitä ennen juoduksi. Ja tämä on oiva vaihtoehto skumpalle, tervetuliaismaljalle tai lantringiksi booliin tai drinkkeihin. Reseptin pohjana on Marttojen ohje.

Ilosaarirock: Testasin Villiviinin

ILOSAARIROCK! Kesän paras viikonloppu on täällä nyt!

Joensuu on ihana kaupunki ja kesäisin varsinkin. Onneksemme Joensuussa on saatu nauttia Ilosaarirockin tunnelmasta jo muutaman vuosikymmenen ajan. Itse olen pyörinyt rokissa noin puolet elämästäni ja aina talkoolaisena. Tänä vuonna tilanne on hieman muuttunut: talkoovuoron lisäksi olen mukana mediasta akkreditoituna ja teen pientä ruoka-aiheista juttua rokista. Tiesin jo etukäteen saavani rokista varmasti mieleistä ruokaa, sillä paikalla on niin Big D's BBQ & Wings kuin monta muutakin tuttua kojua. Kun viime viikonlopuksi kirjoitin Heilin festariliitteeseen juttua, en vielä siinä vaiheessa tiennyt festareille nousevan myös valkoisten pöytäliinojen ravintolan. Kerubi pykäsi Laulurinteelle telttaan a lá cartea tarjoilevan valkoisten pöytäliinojen Villiviini-ravintolan, josta saa Savo-Karjalan alueella tuotetun lähiruoan lisäksi villiyrttejä ja drinkkejä.

Vuoden Baarimestari Jussi Viljala teki Villiviiniin oman drinkkilistan
ja tarjoili juomia janoiselle festariväelle

Ensimmäisenä ravintolaan astuessa ovella on pitkän linjan konkariravintoloitsija Pekka, joka ohjasi meidät pöytään istumaan. Ovensuussa oli Viljalan Jussin drinkkitiski ja Jussi loihti villiyrteistä Kyrö Distillery Companyn tuotteista maistuvia drinkkejä. Nappasin alkuun Napue Tonicin eli premiumluokan gintonicin. Napue-gin oli oikein maukas tuttavuus ja itseasiassa jopa ehkä ensimmäinen Kyrön tuote, jota maistoin. Toimii! Drinkkeihin oli keitelty itse erilaisista villiyrteistä siirappeja ja makuliemiä. Kannattaa testata. Ravintolasta saa drinkkejä myös ilman ruokaa, joten rohkeasti sisään ja pönötys pois!

Ilosaarirock Pale Ale, Ice Beaverin tuotantoa

Ilosaarirock on tuonut festariväen iloksi myös oman pale ale -oluen, joka olikin oikein maukas. Tykkään pale aleista ja tuo oli oikein kelpo yksilö. Sopii varmasti moneen makuun, joten kannattaa testata. Hinta pyöri jossain 7 euron tietämillä, joten ei paha.

Villiviinin menu.

Valkeilla pöytäliinoilla katettuihin pöytiin oli laitettu yksinkertainen kattaus: paperinen menu, mustat ruokaliinat ja kertakäyttöaterimet. Kertakäyttöaterimista kyllä pieni miinus: ravintolassa tarjoiltiin kaikki juomat oikeista laseista (hyvä!) ja vaikka lautaset olivat kertakäyttöistä puun näköistä materiaalia, oli aterimet valkeaa muovia. Tiskiä varmasti syntyy muutenkin, mutta tuolla kokemusta olisi saatu nostettua vielä entisestään. Ravintolaan muuten odotetaan villiyrttiekspertti-keittiömestari Joke Leppäsen mukaan noin 500 asiakasta syömään ja toivon totisesti, että rokkaajat löytävät tämän viileän ja rauhallisen keitaan Rentolavan sisäänkäynnin läheisyydestä.

Viljalan drinkkimenu

Alkuun leipää

Pöytiin tuotiin ensin juureen leivottua vaaleaa leipää ja voita, joka oli koristeltu apilalla. Ilmeisesti leivät oli leikattu valmiiksi odottamaan tarjoilua ja kieltämättä se oli kyllä hieman kerennyt kuivahtaa. Mutta ei paha.

Mansikkasalaatti

Ystäväni nautiskeli alkupalaksi hormanskukkavinaigretellä maustettua villiyrttisalaattia, jossa oli mansikoita ja cashew-pähkinöitä. Oli kuulemma hyvää ja kesäistä. Jokaisella suupalalla sai maistaa jotain uutta, sillä erilaisia villiyrttejä oli salaatissa käytetty erittäin runsaasti. 

Kuusenkerkkäsiirapilla maustettua villisikaa ja korvasieniä

Minä ja toinen ystäväni nautimme alkupalaksi villisikaa, joka sai seurakseen villiyrttisalaattia, korvasieniä ja kuusenkerkkää. Liha oli mureaa ja maukasta, pisteet erityisesti ihanasta kuusenkerkän tuomasta makeudesta ja siitä, että annoksessa oli käytetty rohkeasti korvasieniä. Nappisuoritus.

Hampputofu

Ystäväni pääruoka oli hiiligrillissä valmistettua hampputofua, fritattuja villivihanneksia ja kauden kasviksia. Tästä kommentoitiin, että annos oli taivaallista. Hampputofu oli kuulemma maukasta ja erittäin hyvin valmistettua, ei kuulemma voi verrata makua normitofuun. Eli pisteet tästäkin.

Kyyttöä!

Minä ja ystäväni nautimme pääruoaksi hiiligrillattua kyytönniskaa (kyyttö on itäsuomalainen vanha nautarotu), tummaa suolaheinäkastiketta, kauden kasviksia, muhennettua kaalia ja perunaa. Kyyttö oli ihanan mureaa ja se suorastaan suli suussa. Hiiligrillaus sopii lihalle kuin nyrkki silmään ja toi ihanan aromin. Ja koska rakastan kastikkeita, niin pisteet siitä, että sitä oli riittävästi. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Mesiangervo-saksankirvelikakkua ja ruusunterälehtisiirappia

Jälkkäriksi saimme palan maanpäällistä taivasta! Mesiangervo-saksankirvelikakku täräytti suoraan makuhermoon ja on ehkä parasta, mitä vaatteet päällä voi saada. Menua lukiessani ajattelin. että tarjolle tulee jotain kuivakakkumaista paistosta, mutta tämähän olikin juustokakku-tyylistä. Kakussa oli herkullinen lakritsinen aromi ja päällä tyrnigeeliä. Ihan älyttömän hyvää. Tuo ruususiirappi oli myös hyvää ja maut olivat balanssissa. Jälkkäri oli makeuden rajalla, ei liian makeaa mutta juuri sopivasti kruunaamaan hyvän aterian. Tätä voisin käydä vetämässä ihan sellaisenaankin. Monta palaa.

Minä itse!

Hello! This is me! Taustalla näkyy hiiligrillin torvi ja keittiötä. Haarukassa pala äskeistä mesiangervotaivasta ja odottava fiilis. Tästä rokista tulee niiin hyvä! Oikeasti, kannattaa käydä testaamassa Villiviini, koko rahalle saa varmasti vastinetta. Ruoat maksoivat nelisenkymmpiä kolmelta ruokalajilta, joten hintataso on tämän luokan ateriasta kohdallaan. Toivon, että rokkaajat löytävät ravintolan ja saamme jatkoa vähän paremmalle rokkiruoalle. Minä olen ainakin tyytyväinen ystävieni kanssa!

Ilosaarirock - testaa Villiviini

Ilosaarirockin paras menu! Kuva: Ilosaarirock

Terveisiä Ilosaarirockista! Tänään olen talkoilemassa festarin check-inissä, kuten jo reilut viimeiset puolenkymmentä vuotta. Yhteensä rokin talkoovuosia on takana varmaan 15, eli suunnilleen olen viettänyt Ilosaarirockissa puolet elämästäni. Aika huisia!

Jo vuosia sitten minä - ja varmasti erittäin moni muukin - on esittänyt toiveen, että rokissa olisi ihanaa saada nauttia myös kunnon ruokaa perinteisten festarisafkojen, kuten makkaraperunoiden, sijaan. Jokunen vuosi takaperin "valkeiden pöytäliinojen" ravintoloita nousi pop-up -meiningillä eri festareille ja nyt on Ilosaaren vuoro. Joensuun Popmuusikoiden, eli rokin järjestetäjien, yksi sivujuonne on ravintola Kerubi Joensuussa. Kerubi on tarjonnut rokissa muutaman vuoden kuuluisia burgereitaan jne, mutta nyt on Villiviini-nimisen ravintolan vuoro. Villiviinissä tarjoillaan valkeilla pöytäliinoilla katettuihin pöytiin ruokaa, jonka valmistamiseen on käytetty Savo-Karjalan alueella tuotettua ruokaa. Erikoisuutena on vahva panostus villiruokaan, joten menusta löytyy paljon erilaisia villivihanneksia. Itse olen menossa kokeilemaan tätä ravintolaa heti lauantaina ystävieni kanssa ja uskon saavani unohtumattoman festarikokemuksen hyvien makumuistojen lisäksi. Lisäksi ystäväni, Vuoden Baarimestari Jussi Viljalan, suunnittelemia drinkkejä. Eli huomista odottelen enemmän kuin innolla!

Jos pidemmän kaavan mukaan ruokaileminen ei kiinnosta, löytyy festareilta noita edellä mainittuja burgereita, makkaraperunoita, vegaanista ruokaa, kevätkääryleitä, jäätelöä jne. Ruokakojujen kavalkadi on mittava ja purtavaa löytyy niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Ja mikäli et vietä viikonloppuasi festariaitojen sisäpuolella, on ruokakojuja alueen välittömässä läheisyydessä. Ja jos et kerkeä festarialueelle asti, niin Joensuun torilla on hurja määrä ruokakojuja normaalien torin ympäristön ja kaupungin ravintoloiden lisäksi. 

Viikonloppuna blogi saattaa olla hieman hiljaisempi festaritunnelmista, mutta Instagramissa @cebicinkeittio jakaa festaritunnelmia!

Nauttikaa kesän parhaasta viikonlopusta, herkutelkaa festariruoalla, muistakaa juoda paljon vettä, viekää roskat roskikseen ja muistakaa juhlia kunnolla! Nähdään Ilosaarirockissa!

Maitohorsmaparsa ja koiranputkihollandaise

Villiyrtit herkullisessa hyötykäytössä: maitohorsmaa parsan tapaan tarjoiltuna,
kaveriksi koiranputkella maustettua hollandaise-kastiketta

Arkistojeni julkaisemattomia aarteita luvassa, nimittäin vuoden 2012 alkukesältä villiyrttikurssin reseptiikkaa, joka sattuu nyt passelisti villiyrttien sesonkiin. Osallistuin Pohjois-Karjalan aikuisopiston järjestämään elintarvikealan ammattilaisille eli ravintoloiden kokeille ja pitopalveluyrittäjille (ja näköjään myös meikäläisen kaltaiselle harrastelijalle) suunnattuu koulutustapahtumaan. Aiemmin viime vuonna osallistuin samaisen tahon villiyrttiluennolle, jonne kouluttajaksi oli buukattu itse villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastapauksen vuoksi. Paikallisin voimin mentiin siis alussa ja miekin sain ensikosketukseni villiyrtteihin. Tai no, onhan sitä lapsesta saakka tullut natustettua luonnosta ketunleipiä, suolaheinää ja kuusenkerkkiä, mutta nyt niitä luonnon herkkuja näki vähän laajemmin ja jalostetummassa käytössä. Tästä kaikesta innostuneena laitoin viime kesänä pikkuveljen keräämään miulle maalta nokkosta ja isä on keitellyt ahkerasti kuusenkerkkäsiirappia (tosin jo ennen tätä miun villiyrttiheräämistäni). Kaikki reseptit villiyrttien ympäriltä löytyy Villiyrtit-kategoriasta ja sinne päivittelen näitä kurssin herkkuja vähitellen.

Itse kokkailua edeltävänä päivänä oli luontoreissu, jolla kerättiin kaikki opetuskeittiössä käytettävät villivihannekset, mutta mie en sinne työesteen takia päässyt. Osallistuin vain tähän keittiöpäivään, joka olikin ihan huikea juttu: meitä opetti helsinkiläisen ravintola Juuren keittiöstä saapuneet Antti Ahokas ja Jukka Nykänen sekä joensuulaisen ravintola Kielon keittiömestari Petri Heikkinen. Mie päädyin kokkailemaan Peten ohjaamaan ryhmään jälkiruokia ja valmistin ihanaa piimä-kallioimarrevanukasta, pihasauniomarjoja ja punajuuri-hunajamurua. Reseptit ovat laatineet Antti ja Jukka, ymmärtääkseni osa resepteistä on käytössä Juuressa normaalistikin. Omalta osaltani reseptiikka on hieman haastavaa käyttää, sillä ilman vieressä olevaa keittiömestaria, kokinkoulutusta ja tietotaitoa kaikesta muutamalla sanalla selostettujen reseptien  seuraaminen on oma taitonsa. Yritän avata reseptejä hieman tarkemmin mitä saamissani paperiohjeissa on, eli googlettamaan pääsen aivan varmasti. Reseptien toteuttaminen kotikeittiössä vaatii hieman vaivannäköä, eli luonnossa tarpomista ja oikeiden kasvien löytämistä (googlen kuvahaku ja wikipedia osoittautui näppäräksi apuriksi tässäkin) ja joissain jälkkäreissä tarvittavia raaka-aineita ei taida saada kuin alan erikoisliikkeistä tai tukuista. Vaivan arvoista kuitenkin!

Maitohorsmaa pannulla sitruunan kanssa

Parhaiten miulle jäi varmaankin päivästä mieleen tämä maitohorsma, joka on hyvä vaihdokki (tuonti)parsalle. Rakastan parsaa, mutta minua kiehtoo ilmaisen "rikkaruohon" käyttö, sillä eihän sitä nyt olisi uskonut että kevään parsaherkuille voisi löytää melkeinpä paremman version ihan kotikonnuilta. Lisäkkeenä tarjottu koiranputkella maustettu hollandaise oli kanssa ihanaa, sitä olisi voinut lusikoida suoraan suuhun tarjoilukulhosta. Nyt houkutteleekin ajatus horsmikkojen harventamisesta ja tämän herkun kokkailusta uudelleen, kun se juolahti aamulla mieleeni. Facebookissa saimme tästä horsmaparsasta hyvän keskustelun aikaiseksi ja innokkaimmat ystäväni soittelivat jo ohjeita ennen kuin kerkesin rueta sitä tänne blogin puolelle näpyttelemään :)

15-20 cm pitkiä horsmanvarsia

rypsiöljyä/oliiviöljyä

voita

1 sitruuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

koiranputkihollandaise
5 keltuaista
kahden sitruunan mehu
½ dl kivennäisvettä
2-3 dl sulaa voita
suolaa
hienoksi leikattua koiranputken lehteä

Kerää nuoria pieniä horsmanvarsia puhtaalta paikalta ja valitse sellaisia varsia, jotka eivät ole nuupahtaneita tai kärsineen näköisiä. Puhdista varret pesemällä ne juoksevan veden alla ja valuta kuivaksi. Sulata kunnon pannulla (valurauta) voita ja lorauta joukkoon mietoa öljyä, paista parsat pehmeiksi niin, että ne saavat hieman väriä mutta eivät tummu. Pannulle voit laittaa myös muutaman viipaleen sitruunaa paahtumaan samaan aikaan, tuo hyvää makua. Mausta kypsyneet horsmat suolalla ja pippurilla, ripsuttele pinnalle sitruunan mehua. Tarjoile välittömästi hollandaise-kastikkeen kanssa.

Hollandaisen valmistat näin: Sulata kattilassa voi ja anna sen jäähtyä. Erottele keltuaiset isoon metallikulhoon yhdessä nesteiden kanssa. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Siirrä kulho kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle, älä anna veden ylettyä kulhon pohjaan tai vesihöyryn päästä kattilasta keltuaisten joukkoon. Saosta keltuaiset vesihauteessa koko ajan vatkaten. Ota pois hellalta ja vatkaa sulatettu voi tipoittain keltuaisten joukkoon. Mausta suolalla ja hyvin hienoksi silpuksi leikatulla koiranputkella.

Koiranputkihollandaise

Koiranputkea jos ei satu olemaan lähistöllä, niin voihan sen jättää poiskin. Tai korvata jollain muulla mausteyrtillä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa hennon horsman (tai parsan) omaa makua. Kastikkeen ohje poikkeaa näköjään jonkun verran perinteisistä soossiohjeista, sillä tässä ei tehdä etikkareduktiota ollenkaan. Tulee kuitenkin todella hyvää. Hollandaise vaatii kokilta keskittymistä, sillä seos voi juoksettua helposti. Jos näin käy, voit lisätä kastikkeeseen pari jääpalaa ja vatkata, kunnes kastike on taas kiisselimäistä tai kuten majoneesin kanssa: riko kulhoon pari keltuaista ja lisää muutama lusikallinen juoksettunutta kastiketta joukkoon. Vatkaa voimakkaasti ja lisää loppu kastikkeesta pienissä erissä joukkoon. Hollandaise ei kestä lämpöhaudetta ja se tulee tarjoilla välittömästi valmistamisen jälkeen. Ihana yhdistelmä, jota todellakin suosittelen kokeilemaan!

Nokkosen käsittely ja villiyrttiseminaari

Kaunista!

Osallistuin toukokuun puolivälissä Pohjois-Karjalan aikuisopiston elintarvike- ja luonnonvara-alan villiyrttiseminaariin, jossa kerrottiin villiyrttien keräämisestä ja käyttämisestä myös ravintola-alalla. Seminaarin koukkuna oli villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta valitettavasti hän ei sairastumisen vuoksi päässytkään saapumaan Joensuuhun. Onneksi osaamista tälläkin saralla löytyy myös omasta maakunnastamme ja Samin osuus saatiin paikattua osittain hänen muistiinpanojensa ja paikallisen villiyrttejä käyttävän ravintolan, Utran Uittotuvan, keittiömestarin johdolla. Villiyrttien tunnistamisesta ja käytöstä kertoi myös aikuisopiston opettajat ja yleensäkin marjoista ja sienistä Arktisten Aromien toiminnanjohtaja. Erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä, vaikka Samia ei pääsytkään tapaamaan, pieni villiyrttikipinä oli sytytetty tähänkin tätiin. Samalla kun mutustin voikukanlehteä ja jotain muuta villiyrttiä, ajattelin että kyllähän tässä pitää itsekin vähän petrata ja tutustua ilmaisiin luonnontuotteisiin, joita on meidänkin tilukset maalla täynnä! Niinpä toukokuun lopulla pääsin käymään maalla pitkän tauon jälkeen ja sain katsastettua että mitäs kaikkea sieltä luonnosta löytyykään. Ketunleipiä, kuusenkerkkiä, maitohorsmaa, voikukkaa, nokkosia... Kyllä! Tästä lähtee!

Sankollinen superia!

Ensimmäisenä usutin vähemmän siitepölyallergiasta kärsivän pikkuveljeni keräämään mummolan pihasta sankollisen nokkosia, sillä ajattelin niiden olevan sopivan helppo ja turvallinen kasvi ensikertalaiselle villiyrttikokkaajalle. Nuoria nokkosenversoja kerätään puhtaalta paikalta, ei koskaan esim. ulkohuussin takaa. Nokkosenpolttamia pelkäävät voivat käyttää hanskoja kerätessä ja myöhemmin käsitellessä voi käyttää pihtejä tai kumihanskoja. Nokkosia voi kerätä tarpeen mukaan tai sitten kerralla reilummin, jos haluaa vaikka pakastaa talven varalle, kuten minä. Jos kehtaa, niin nokkosista voi kerätä pelkät lehdetkin, mutta nopeammin sankon saa täyteen kokonaisista nokkosenvarsista. Nokkoset huuhdellaan huolellisesti runsaalla vedellä irtohiekasta puhtaiksi. Myös mahdolliset öttiäiset irtoavat samalla. Nokkoset laitetaan isoon kattilaan, jossa on tarpeeksi vettä peittämään lähes kaikki kasvit. Nokkosia ryöpätään 10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Kaada lähes kaikki vesi pois (nokkosveden voi käyttää esim. sämpylätaikinaan) ja muussaa nokkoset pienen keitinvesitilkan kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Jäähdytä liemi ja pullota tai pistä pieniin pakastepusseihin.

Käyttövalmista nokkosmassaa

Nokkosmassa matkasi kaupunkiin pullotettuna, josta kaadoin sitä muutaman ruokalusikallisen pieneen pakastepussiin ja laitoin pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Nokkosta tarvitaan n. 5 ruokalusikallista litraa nestettä kohti esim. lettuja tehtäessä. Nokkosen keitinvesi käy lettujen tai sämpylöiden taikinaan, massaa voi käyttää sämpylöissä ja letuissa, hienonnettu keitetty nokkonen sopii pilkottuna piirastäytteisiin jne. pinaatin tapaan. Ohjeeni nokkossämpylöihin löytyy tästä klikkaamalla.

Nokkossämpylät

Terveellisiä ja makoisia sämpylöitä villiyrteistä

Ensimmäinen villiyrttikokkailuni toteutui toukokuun lopulla nokkossämpylöiden muodossa. Ensin olin leiponut jo myslisämpylätaikinan kohoamaan (ohje linkittyy myöhemmin), kun aloitin käsittelemään nokkosia ja ajattelin, että kokeillaanpa niistä kokkaamista heti eikä vasta pakastuksen jälkeen. Säästin nokkosten keitinveden ja käytin sen sämpylätaikinaan. Laitoin lisäksi nokkosmassaa mukaan aika reilustikin, mutta sämpylöiden väri jäi harmillisen vaaleaksi. Ajattelin ehkä liikaa pestosämpylöitä, joissa on hurmaava vihreä väri. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja meheviä, eikä nokkonen maistunut tai tuoksunut liian hallitsevasti. Mukava ohje testailla luonnonantimia!

5 dl nokkosen keitinvettä, vettä tai maitoa

1 dl nokkosmassaa 

1 pss kuivahiivaa

2 tl suolaa

3 rkl (leipä)siirappia tai sokeria

4 dl kaurahiutaleita

n. 8-10 dl vehnäjauhoja

n. 75-100 g voita sulatettuna tai 5 rkl öljyä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita mukaan nokkosmassa, suola, siirappi ja kuivahiiva. Sekoitai tasaiseksi liemeksi ja alusta joukkoon kaurahiutaleet sekä suurin osa vehnäjauhoista. Lisää joukkoon sulatettu voi ja lisää jauhoja, kunnes saat kimmoisan, löysän mutta käsistä irtoavan taikinan. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Painele taikinasta ilmakuplat pois ja leivo mieluisia sämpylöitä ja anna niiden kohota uudelleen pellillä leivinliinan alla. Halutessaan sämpylät voi voidella ennen paistoa ja ripotella pinnalle esim. seesaminsiemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Parhaita juuri paistettuina voisipaisun kera.

Hyviä ja kuohkeita, sopivan pehmoisia. Nokkonen antoi makua ja vähän väriä, mutta suurimmaksi osaksi olivat kuitenkin tavallisia sämpylöitä. Terveysvaikutukset eivät näy ulospäin, mutta nokkosta kannattaa syödä, luonnon oma ja ilmainen vitamiinipommi! Kiitos pikkuveljelle, joka noukki nokkoset käyttööni. Seuraavaksi nokkosia voisin kokeilla lettutaikinassa. Ja muista villiyrteistä kiehtoo erityisesti horsmanversot (taivaallista!) ja mesiangervo...

Nättejäkin olivat :)