Hirvipata

 

Maukkaan hirvipadan liha on suussasulavan mureaa ja lisukkeet perinteisiä

Hirvenliha on hirveän hyvää ruokaa, parhaimmillaan jopa lähiruokaa tai kenties jopa itse pöytään kaadettua. Hirvestä saa tehtyä niin maukkaat pihvit, pullat, kääryleet kuin hauduteltua hitaasti erilaisia maukkaita patoja. Hirvenlihaa saa paremmin syksyllä jahtikauden aikana, mutta onnistaa voi muulloinkin. Jopa hyvinvarustetun marketin tiskiltä saa urbaani saalistaja noudettua pienen kimpaleen lihaa kokkailujaan varten, mikäli ei onnistu tuntemaan metsästäjiä.

Tämän hirvipadan kokkasin jo aiemmin talvella, kun satuin saamaan käsiini pienen palan hirvenpaistia. Sieltä marketin tiskiltä ja vieläpä aletarra kyljestään. Koska riista on harvinaisempaa herkkua pöydässäni, en halunnut tuhota lihaa ylimaustamalla ja ylikäsittelemällä sitä. Lisäksi halusin varmistua, että liha on varmasti supermureaa, kun sitä rupeaa syömään. Niinpä annoin lihalle melkoisen perinteisen käsittelyn ja annoin sen muhia hiljakseen uunissa useamman tunnin, kun samalla puuhasin kotona kaikkea muuta. Ruoka valmistui siis käytännössä lähes itsestään. Lisukkeeksi hyvä muussi, puolukkaa ja suolakurkkua, niin kyllä kelpasi. Vielä kun olisi muistanut ottaa pakkasesta kukkosia ja tehdä sienisalaatin, niin olisi ollut vielä entistä parempi kokonaisuus.

Kurkkaa myös resepti kermaiseen hirvipataani.

4 annosta

n. 500 g hirvenpaistia
voita ruskistamiseen
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
3 laakerinlehteä
n. 10 katajanmarjaa
n. 10 musta- tai maustepippuria
suolaa maun mukaan
2 tl kuivattua rosmariinia tai oksa tuoretta
vettä

lisukkeeksi
perunamuusia
suolakurkkua
puolukkahilloa

Poista hirvenlihasta mahdolliset kalvot ja rasvat. Kuutioi liha kauniiksi, n. 1,5x1,5cm kuutioiksi. Ruskista lihapalat voissa paistinpannulla tai padan pohjalla parissa erässä, kunnes ne saavat kauniin värin. Huuhtele pannunpohja vedellä ja kaada lihojen päälle.

Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Leikkaa sipulit muutamaan isoon lohkoon. Kaada pataan lihojen päälle. Mittaa päälle myös muut mausteet ja kaada päälle kylmää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Kuumenna liedellä kiehuvaksi ja laita kansi päälle. Kuumenna uuni 120-asteiseksi ja anna padan hautua miedolla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Liha saa olla niin mureaa, että se hajoaa säikeiksi hieman painaessa. Lisää tarvittaessa vettä, mikäli se haihtuu liiaksi. Tarkista suola. Tämä pata oli uunissa 5h.

Keitä tarjoilua varten hyvä perunamuusi ja tarjoile lisänä suolakurkkuveneitä sekä puolukkahilloa. Myös metsäsienisalaatti ja pienet kukkoset ovat ihania pataruoan lisukkeita.

Niin herkullista! Liha oli suussasulavan mureaa, hajosi haarukalla tökkäämällä. Oikein hyvää, näissä harvinaisissa herkuissa, kuten riistassa, tykkään mennä aika perinteisellä. Jos lihaa olisi useammin saatavilla, voisi revitellä vähän lisää ja kokeilla kaikkea erilaistakin. Liha tosiaan oli myös melko kalvotonta, yhden pienen palan keskeltä palaa leikkasin pois. Rasvaa tässä ei ollut yhtään, eikä mielestäni sitä kannata lähteä tuomaankaan possunlihalla, koska sen jälkeen koko ruoan maku muuttuu ja maistuu lähinnä sille possunrasvalle. Eikä se ole ainakaan minusta hyvää. Joten keep it simple, se kannattaa ainakin tämän suhteen.  

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin reseptipalstallani helmikuussa 2021

Parmigiana di Melanzane

Parmigiana di Melanzane, munakoiso-mozzarellavuoka

Tämä juustoinen, maukas ja herkullinen munakoisovuoka on hieman työläs tehdä, mutta lopputulos palkitsee. Kun tätä sitten tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnon vuoallinen. Melanzane säilyy hyvin jääkaapissa useamman päivän eikä rakenne kärsi pakastaessakaan mielestäni ollenkaan. Melanzane käy hyvin myös lisukkeeksi tai osaksi noutopöytää, vaikkapa karitsanlihavartaiden kaveriksi pääsiäispöydässä. Reseptin tärkeimmässä roolissa on maukas tomaattikastike. Sen raaka-aineisiin kannattaa panostaa ja maustaa kunnolla, että lopputuloksesta tulee hyvä. Tomaattisoossia voi käyttää myös muihin ruokiin, miksei vaikka pizzaankin. Hyvä nyrkkisääntö on, että yksi mozzarellapallo yhtä munakoisoa kohden, niin hyvä tulee.

n. 6 annosta pääruokana

3 munakoisoa
suolaa
oliiviöljyä
3 palloa mozzarellaa
n. ½ kolmio parmesaania
n. ½ ruukku basilikaa

kastike
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
2 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja
½ rkl sokeria tai hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1-2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
½-1 ruukkua basilikaa

Viipaloi munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja ripottele niille kevyesti suolaa. Lado viipaleet lautaselle itkettymään, vähintään puoleksi tunniksi ja valmista sillä välin kastike. Kuivaa itkettyneet munakoisoviipaleet ja paista ne pienessä öljytilkassa ruskeapilkullisiksi. Leikkaa mozzarella ohuiksi viipaleiksi. Raasta parmesaani. Revi loput basilikat silpuksi. Jätä ainekset odottamaan.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Silppua sipulit pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit tilkassa oliiviöljyä. Lisää sipulien päälle tomaattipyre, balsamico, sokeri, suola, pippuri ja sekoita kunnolla, anna paistua pari minuuttia. Lisää pannulle kuoritut tomaatit liemineen ja murskaa tomaatteja lastan avulla pienemmäksi. Revi basilika silpuksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Anna porista miedohkolla lämmöllä ilman kantta, kunnes olet valmis kasaamaan melanzanen. Kastike saa keittyä reilusti kasaan, ettei lopputulos ole vetinen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kasaa vuoka, sopiva koko n. 22x30cm. Lado pohjalle kerros munakoisoa, kauho päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta, ripottele päälle osa basilikasta, ripottele päälle kolmasosa parmesaanista ja lado päälle yhden pallon verran mozzarellaviipaleita. Toista seuraavat keksi kerrosta samalla tavalla. Päällimmäiseksi jää mozzarellaa ja parmesaania. Paista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes vuoka on saanut kauniin värin. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Ripottele päälle vielä tuoretta basilikaa ennen tarjoilua. Lisänä maistuu hyvä leipä, kuten ciabatta.

Raaka-aineet ennen kokkailua

Melanzane on jo pitkään ollut yksi lemppariruokiani. Sitä on tullut kuitenkin tehtyä liian harvoin. Nyt pitkästä aikaa sain aikaiseksi ostaa kauniita munakoisoa ja tehtyä tätä ruokaa. Munakoisot siivuiksi ja itkettymään lautaselle kasoihin, muut aineet silpuksi ja kattilaan. Kaikkein eniten aikaa vie munakoisojen paistaminen, että niihin saa kauniin ruskeapilkullisen pinnan ja nesteet haihtuvat jo tässä vaiheessa hyvin pois. Myös kastiketta saa keittää hyvän tovin, mieluusti kastike saisi olla kunnolla kasaan keittynyttä kuin löysää. Mozzarellasta irtoaa kuitenkin vielä nestettä myöskin, niin lopputuloksesta tulee kuitenkin mehevä.

Itkettyvät munakoisot vievät vähiten tilaa, kun ne kasaa torneiksi lautaselle

Pohjalle kerros munakoisoa, sitten tomaattikastiketta, parmesaania, mozzarellaa ja basilikaa.

Kastike saisi keittyä melko tiiviiksi kasaan, että ruoka olisi lopulta melko napakkaa.

Niin herkullista! Tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla nyt, jos ei ole aiempia kokemuksia vielä. Munakoiso on miedonmakuinen vihannes ja se imee makuja itseensä hyvin, joten kastikkeella sekä yrteillä on tässä iso rooli. Juusto tuo ruokaisuutta ja minusta tätä on kiva syödä hyvän leivän kera.

Resepti on julkaistu 27.3.2021 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Possu-paprikapata

Murea possupata on oikeaa syysruokaa

Tein syyskuun alussa lanttu-lihakukkoa ja siitä jäi yli possua kylkenä ja paistina, ehkä joku pala saattoi olla vielä nautaakin. Ajattelin tehdä niistä vaivatonta pataruokaa muuta touhutessani, pataan nakkelin muita aineksia, mitä ensimmäisenä sattui eteen. Kylkeen vähän kunnon pottumuusia ja rakuuna-hunajaporkkanaa, niin kyllä kelpasi! Eikä tullut hävikkiäkään.

4 annosta

200 g possun kylkisiivuja

200 g possunpaistia/kinkkua

1 iso sipuli

1 iso suippopaprika

4 valkosipulinkynttä

½ punttia timjamia

1-2 isoa oksaa tuoretta rosmariinia

pannun huuhdevesi + lisää tarvittaessa vettä

kokonaisia mustapippureita

merisuolaa myllystä

Pilko kylkisiivut ja paisti annospaloiksi. Paista ensin kylkisiivut omassa rasvassaan kauniin ruskeaksi ja laita ne uunipataan, valuta suurin osa rasvasta pois pannulta ja paista loput lihapalat pienessä määrässä irronnutta rasvaa. Mausta lihapalat kevyesti suolalla. Huuhtele viimeisen pannullisen jälkeen pannu tilkalla vettä ja kaada liemi uunipataan lihojen päälle. Kuutioi paprika, hienonna sipuli isoiksi paloiksi ja kuori valkosipulinkynnet. Laita kasvispalat pataan lihojen kanssa, lisää joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, mausta mustapippureilla ja kevyesti suolalla. Kaada pataan vettä niin paljon, että lihat suunnilleen peittyvät. Laita uunipataan kansi ja anna padan muhia 150-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes liha on oikein mureaa. Varmista, ettei neste haihdu liikaa. Maistele suola vielä ennen tarjoamista. Lisukkeeksi käy hyvin esim. perunamuusi ja hunaja-rakuunaporkkanat sekä salaatti.

Hyvää oli! Oli oikea veto valutella suurin osa rasvasta pois, sillä jos olisin kipannut kaiken suoraan pataan, olisi se maistunut ällöttävän possunrasvaiselta. Siitä en tykkää, sillä syön porsaanlihaa muutenkin todella harvoin (ellei satunnaista pekonia lasketa). Paprika antoi mukavaa makeutta ja väriä ruokaan ja eihän patoja voi ilman sipuleitakaan tehdä. Ruokaseura totesi, että pataan olisi voinut lisätä suoraan perunat, porkkanat ja lantut. Minä taas olen sitä mieltä, että on kiva joskus tehdä ihan vain lihapataa ja lisukkeet erikseen, mutta tokihan ne voi halutessaan mukaankin laittaa. Samalla tavalla voi valmistaa ruokaa mistä lihasta tahansa, esim. pelkkä nauta voisi maistua itselleni vielä paremmin. Tai hirvi.

Kantarellirisotto

Herkullinen kantarellirisotto maistuu syksyllä

Sienet on ihania ja risotto on hyvää, joten sienirisotto on tietenkin superhyvää! Tätä lempeää kantarellirisottoa kokkailin suunnilleen kuukausi sitten, kun tulin ostaneeksi torilta herkullisia kantarelleja. Vielä niitä löytyy metsästäkin, jos kerkeää vaan etsimään. Mausteita ei kannata kantarelliin laittaa liikaa, ettei sienen hieno oma aromi peity. Myös valkopippuria kannattaa koittaa kantarellin maustamisessa, joskin itse olen luottanut tässäkin lähinnä mustapippuriin. Risotto on helppo valmistaa ja se maistuu varmasti kaikille, kunhan vain muistaa sekoittaa ahkerasti ja jättää ruoan löysäksi puuroksi. Jos haluaa välttää ruoan jämähtämistä, voi parmesaanin tarjoilla vasta ruoan pinnalle ripoteltuna.  Sen sijaan kouluissa tarjoiltu nakkeja tai jauhelihaa, herne-maissi-paprikaa ja pitkäjyväistä riisiä sisältävää ruokaa ei pidä sotkea risottoon. Meikäläinen on edelleen ihan noviisi risottokokkina ja kuvatessa ruoat kerkeävät jumahtaakin lautaselle, mutta maku on yksinkertaisuudessaan loistava. Kolmisen vuotta sitten voitin herkkutattirisotollani kuitenkin yhden reseptikilpailun. Alkoholittomille viineille pisteet kotiin, ne kestää viinallisia veljiään parempana jääkaapissa satunnaisia kokkaushetkiä.

4 annosta

voita kuullottamiseen

3 dl risottoriisiä

1 iso kesäsipuli varsineen

1½ dl valkoviiniä (alkoholiton)

1 l tuoreita kantarelleja

1 l vettä

1 kasvisliemikuutio

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

1 rkl tuoretta timjamia

100 g parmesaania raastettuna

2 rkl smetanaa

1 rkl voita

Valmistele ensin sienet. Putsaa ja hienonna kantarellit sopiviksi suupaloiksi. Kiehuta niistä paistinpannulla pois nesteet ja mausta kevyesti suolalla. Mikäli käytät jo pakastettuja sieniä, ota ne sulamaan ajoissa tai turvota kuivatut sienet kuumassa vedessä käyttövalmiiksi. Laita kasvisliemi kiehumaan pieneen kattilaan. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä voi. Kuullota risottoriisiä miedohkolla lämmöllä, kunnes se on läpikuultavaa. Älä anna riisin ruskistua, muuten se ei pysty imemään nestettä itseensä ja tärkkelys palaa. Kun riisi alkaa olla kiiltävää, lisää pannulle hienonnettu kesäsipuli ja anna sen kuullottua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin samalla koko ajan sekoitellen. Aloita lisäämään kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Sekoita riisiseosta usein, että se alkaa hieman puuroutua. Kun neste on imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Käytä kasvislientä niin paljon, että saat juuri ja juuri kypsää riisiä, joka on vielä valuvan pehmeää. Lisää pannulle kantarellit ja kuumenna seos kiehuvan kuumaksi, lisää vielä tarvittaessa tilkka nestettä. Lisää pannulle mustapippuria, timjamia ja reilusti hienoksi raastettua parmesaania. Maista seosta, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Lisää viimeisenä pannulle nokare smetanaa (ranskankermaa tai tilkka kermaa) ja voita. Tarjoile risotto välittömästi, ettei se ehdi kiinteytyä liikaa ja höylää pinnalle parmesaanilastuja. Jos haluat lisää ruokaisuutta, voit paistaa joukkoon pekonisilppua.

Ihanaa! Sienirisotto on kyllä ehdottomasti yksi lemppariruokiani. Sienen hienot aromit pääsevät oikeuksiinsa miedon riisin seurassa ja lopputuloksena on vaivattomasti iso annos ruokaa, jota voi ottaa vaikka evääksi töihinkin. Risotto ei kuitenkaan odottele syöjiä, vaan syöjien on oltava valmiina risottolautasta odottamassa. Kannattaa kokeilla!

Resepti on julkaistu elokuussa Heilin ruokapalstallani.

Vuohenjuusto-kermaperunat

Vuohenjuusto ja yrtit maustavat kermaperunat

Pääsiäisenä karitsanpaistin kaveriksi meillä tehtiin iso vuoallinen perinteisiä 

valkosipulikermaperunoita, mutta perunoita jäi vielä muutama jäljelle ja ajattelin helpottaa loppupyhien kokkausurakkaani heittämällä uuniin myös itselleni oman perunalisukkeen. Olin vienyt mukanani vanhemmilleni kaiken varalta vähän tuoreita yrttejä, loppunipun kevätsipulia ja vuohenjuuston jämät, joten niinpä laitoin niitä kaikkia tähän ruokaan. Nautiskelin perunoita omatekoisten feta-karitsanlihapullien kanssa ja hyvää oli!

1 leipävuoallinen

2-4 annosta

n. 500 g kiinteähköjä perunoita

3 kevätsipulia varsineen

4 oksaa tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

2-3 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

 

Kuori ja huuhtele perunat, leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja riivi timjami valmiiksi. Lado pieneen vuokaan, kuten leipävuokaan kerroksittain perunaa, mausteita ja sipulia. Muista laittaa reilusti suolaa, sillä raaka peruna imee sitä melkoisesti. Laita päällimmäiseen kerrokseen pelkkää perunaa. Kaada vuokaan kuohukermaa, kunnes perunat ovat melkein peittyneet. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Murusta pinnalle kittipintainen vuohenjuusto ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut kauniin värin ja perunat ovat kypsiä. Tarvittaessa vuoraa vuoka foliolla palamisen estämiseksi. Tarjoa lisukkeena esim. hyvälle pihville, lihapullille tai vastaaville.

Olipa hyvää! Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta, sillä sipuli toi kivaa makua ruokaan kuten myös timjami. Samalla sai käytettyä loput vuohenjuustot ja sain viikonlopuksi ruoat pienellä vaivannäöllä. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös valkosipulia, mutta jätin sen ihan tietoisesti pois. Pääsiäisen perunoissa kun sattui olemaan kaksi kokonaista valkosipulia... Valmistamista seuraavana päivänä nakkasin jääkaappikylmän vuoan uuniin 200 asteeseen, kun samalla lämmitin uunia ja paistoin karitsapullia. Tarvittaessa vuoan voi taas suojata foliolla kuivumisen ja palamisen estämiseksi.

Vuohenjuusto-kermaperunat nautiskeltiin feta-karitsanlihapullien kanssa

Pataleipä auringonkukansiemenillä

Pataleipä saa rousketta auringonkukansiemenistä ja paistuu rapeaksi uunipadassa

Blogini suosituimman ja kommentoiduimman reseptin paikkaa on pitänyt jo jonkun aikaa maailman helpoimmaksikin leiväksi tituleerattu pataleipä, leipä jota ei tarvitse vaivata ollenkaan. Olen tehnyt vuosien saatossa pataleipää erilaisilla virityksillä useita kertoja, mutta tämä auringonkukansiemenillä höystetty resepti on kokeiluistani ensimmäinen laatuaan, joka näkee päivänvalon. Pataleivän suosio oli kukkeimmillaan reilut pari vuotta sitten ja nyt se on taas ponnahtanut pinnalle. On ilo huomata, kuinka moni on reseptiä kokeillut ja viritellyt omaan suuhun sopivaksi. Koska leivän valmistus herättää useita kysymyksiä, niin alle on kerätty pieni lista vinkkejä leipomista helpottamaan. Joko sinä olet kokeillut pataleipää?

1 leipä

1-2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

3½ dl lämmintä vettä

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet ja lisää joukkoon nopeasti lämmin vesi. Veden on oltava kuivahiivaa käytettäessä n. 42-asteista ja tuorehiivalle (tässä reseptissä vain noin herneen kokoinen pala) kädenlämpöistä, n. 37-asteista. Älä vaivaa taikinaa, sekoita vain sen verran että ainekset muodostavat juuri ja juuri kiinteän taikinan. Peitä kulho tiiviisti tuorekelmulla ja jätä taikina kohoamaan pöydälle huoneenlämpöön vähintään 12 tunnin ajaksi, hyväksi havaittu kohotusaika on 12-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele taikina pyöreäksi palloksi ja anna sen kohota leivinliinalla peitettynä, kunnes taikina laitetaan uuniin. Laita taikinan kohotessa toisen kerran kylmään uuniin kannellinen uunipata. Kuumenna uunia 225-asteiseksi puolisen tuntia. Ota kuuma pata pois uunista, nosta kansi ylös ja aseta kohonnut taikinapallo käsiäsi polttamatta pataan. Laita kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi. Ota kansi pois, paista leipää vielä noin varttitunti tai kunnes se on saanut kauniin värin ja nosta pata pois uunista. Anna leivän jäähtyä hetki ennen kuin poistat sen padasta. Tarjoile leipä hieman lämpöisenä. 

Tämä on niiiiiin hyvää! Ostin ison pussillisen auringonkukansiemeniä ja nyt olen käyttänyt niitä monenlaisiin leipätaikinoihin. Tässä pataleivässä siemeniä saisi olla ehkä jopa hieman enemmänkin. Kannattaa kuitenkin pitää järki päässä ja kohtuus taikinan kanssa. Minä paistan leipäni useimmiten emaloidussa valurautapadassa, jolloin taikina oikein sihahtaa pataan päätyessään. Myös jauhoja saa käyttää pöydällä reilusti, pintaan tarttuneet jauhot koristavat leipää ja pohjassa olevat taas toimivat kiinnitarttumisen estämisessä. Parasta leipä on ihan tuoreena ja voin kanssa nautittuna, mutta ei se pahaksi mene pienestä säilytyksestäkään. Leipä on hyvin edullista ja samalla uuninlämmityksellä kannattaa paistaa muutakin ruokaa tai vaikka toinen pataleipä. Tämä leipä näet uppoaa alta aikayksikön parempiin suihin!

Pataleipään muodostuu kohotuksen aikana isoja ilmakuplia

Pieni listaus siitä, kuinka voit tehdä pataleipää, olkaapa hyvä!

Perustaikina

- suolaa 1-2 tl oman maun mukaan, 2tl on aika suolainen

- kuivahiivan tilalle noin herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

- kylmä vesi, jolloin huomioitava pidempi kohotusaika

- nesteeksi käy myös olut tai esim. omenamehu

Paistoastia, mieluiten kannellinen

- pinnalta emaloitu valurautapata

- sisältä emaloitu valurautapata

- keraaminen uunipata

- vuolukivipata

- vedessä liotettu savinen uunipata

- teräskattila (ei kumia/muovia kahvoissa!)

- lasivuoka

- uunipelti leivinpaperilla vuorattuna (ei kantta)

- joku uuninkestävä astia + folio kanneksi

Taikinan tuunaus, n. 1-2 dl vehnäjauhoista vaihdettavissa

- ruisjauho

- ohrajauho

- maissijauho

- jauhoseokset

- kauralese

- kaurahiutale

- kaljamallas

- mysli (hedelmillä, pähkinöillä, tavallinen)

- erilaiset puurohiutaleet ja hiutaleseokset

- erilaiset leseet

- erilaiset pähkinät ja siemenet hienonnettuna

- porkkanaraaste

- omenaraaste

Taikinan maustaminen, oman maun mukaan

- kuivatut yrtit tai hienonnetut tuoreyrtit

- valkosipulirouhe tai tuore hienonnettu valkosipuli

- paahdettu sipulirouhe

- oliivit silputtuna

- aurinkokuivatut tomaatit silputtuna

- kuivatut hedelmät tai marjat, kuten taateli tai karpalo

- erilaiset pähkinät ja siemenet

Valmistaminen

- taikina on parempaa, mitä kauemmin se saa tekeytyä

- taikina onnistuu lyhyemmälläkin, muutaman tunnin, kohotusajalla

- pidempi kohotusaika tuo juurevamman maun ja suuremmat kuplat

- hiivaa ei tarvitse laittaa annettua määrää enemmän, jopa pienemmällä määrällä onnistuu

- taikinan tulee olla kohtuullisen kovaa, ei valuvaa

- taikinaa ei saa missään nimessä vaivata missään vaiheessa

- leivän pinnasta tulee rapeampi "miniuunissa" eli kannella peitettynä paistettuna

- taikinan voi kaataa suoraan pataan ilman kakkoskohotusta

- pataan voi heittää pohjalle jauhoja, varsinkin jos jättää jauhoissa pyörittelyn välistä

- pataa ei tarvitse voidella, jauhot toimivat eristeenä

- hyvä taikina ei jumahda kiinni pataan eikä taikina jää löysäksi/raa'aksi sisältä

- hyvä taikina irtoaa nätisti kulhosta

- kulho on kelmutettava kunnolla, ettei taikina saa liikaa ilmaa ja ala käymään

- paista samalla uunilla toinenkin leipä tai valmista muuta uuniruokaa

Aurajuusto-kermaperunat

Aurajuusto maustaa perunavuoan superherkulliseksi

Kermaperunat ovat hyviä ja aurajuustolla aateloidut kermaperunat ovat vielä parempia! Viimeksi tein tätä herkkulisuketta itsenäisyyspäiväksi, jolloin nautiskelimme naudanpaistia pääruoaksi. Hitaasti hauduttamalla perunoista tulee pehmeitä ja kerma imeytyy perunoiden joukkoon. Ja tätä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi, niin sitä voi lämmittää paistinpannulla seuraavana päivänä, jolloin se saattaa olla vieläkin parempaa.

8 annosta

n. 1½ kg kiinteitä perunoita

170 g Aurajuustoa (1 kolmio)

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

n. 4 dl kuohukermaa

Kuori ja huuhtele perunat. Leikkaa perunat ohuehkoiksi viipaleiksi. Lado perunat voideltuun isoon uunivuokaan, ripottele väleihin suolaa ja pippuria sekä murusteltua aurajuustoa. Ripottele päällimmäiseksi vielä aurajuustoa ja kaada päälle kermaa, kunnes perunat lähes peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti tai vähän reilu, eli kunnes perunat ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, asettele päälle folio. Anna perunavuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Aura-kermaperunat käyvät lisukkeeksi mm. erilaisille paisteille ja pihveille. Halutessaan ruoan voi maustaa myös valkosipulilla tai sipulilla ja ripotella pinnalle vielä emmental-raastetta.

Hyvää ja niin perinteistä! Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan vanhat ja yksinkertaiset jutut ovat yleensä niitä parhaita. Grillatun pihvin lisukkeena auraperunat ovat miun mielestäni ehkä parhaita ja miksei kylkeen sopisi myös lohi. Pääsiäisenä perunoissa aurajuusto korvataan runsaaalla valkosipulilla ja useimmiten pinnalle ripotellaan vielä kunnon kerros juustoa rapeutta tuomaan. 

Kermainen hirvipata

Kermainen hirvipata on syysruokaa parhaimmillaan

Hirvenliha on harvinaista herkkua keittiössäni ja tämän lihakimpaleen ostin Joensuun kauppahallista, Hallin lihasta. Kilohinta oli 40 euroa, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Hirvenliha on vähärasvaista, mureaa ja helppo valmistaa, joten sitä kokkailisi mieluusti useamminkin. Lisäksi pääsin testaamaan uutta Sarpaneva-pataani, kun tein tätä ruokaa. Investointi kannatti ja pata palvelee sukupolvelta toiselle, kun sitä muistaa huoltaa oikein. Tämäkin melko karmivalta näyttävä pata puhdistui pienellä talouspaperin pyyhkäisyllä, sillä sisäpinta on emaloitu. Toinen patani on puolestaan emaloitu ulkopuolelta ja sen putsaamisesta en suuremmin nauti. Hirvipata on kehitetty muiden lihapatojeni reseptiä mukaillen ja lorautin siihen vielä kermaa tuomaan pehmeyttä. Jos hirveä on käytettävissä pienempi määrä tai ruokailijoita on useampia, niin lihamäärää voi jatkaa vaikkapa karitsalla, possulla tai naudalla. Itse laittaisin nautaa.

4 annosta

Hirvipata

n. 800 g hirvenpaistia

voita paistamiseen

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

vettä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

3 laakerinlehteä

1 rkl katajanmarjoja

½ rkl kokonaisia maustepippureita

n. 1 dl kuohukermaa

koristeeksi karpaloita

Ota hirvenpaisti huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen kypsennystä. Leikkaa liha kuutioiksi ja ruskista kuutiot kahdessa erässä kunnolla kauttaaltaan kuumalla pannulla voissa. Mausta lihat kevyesti suolalla ja pippurilla. Kumoa paistetut lihat kannelliseen uunipataan. Huuhtele pannusta vedellä maut talteen paistoerien välillä ja kaada neste pataan lihojen päälle. Lisää pataan kuorittu ja isoksi lohkottu sipuli sekä kuoritut valkosipulinkynnet, mausta pata laakerinlehdillä, katajanmarjoilla ja maustepippurilla, lisää tarvittaessa lisää suolaa. Kaada pataan vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Hauduta pataa 175-asteisessa uunissa 2-3 tuntia. Kääntele lihapaloja pari kertaa paistamisen aikana ja lisää tarvittaessa vettä, jos pata uhkaa kuivua liikaa. Lisää pataan varttitunti ennen valmistumista kerma ja sekoita tasaiseksi. Maista, mausta tarvittaessa lisää suolalla. Tarjoile lisukkeena hyvää perunamuussia sekä uunissa paahdettuja punajuuria ja porkkanoita.

Paahdetut punajuuret

1 kg punajuuria

8 valkosipulinkynttä

½ dl rypsiöljyä

½ dl balsamiviinietikkaa

½ rkl kuivattua rosmariinia

½ dl fariinisokeria

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja huuhtele punajuuret sekä kuori valkosipulinkynnet. Leikkaa punajuuret lohkoiksi. Sekoita punajuurten ja valkosipulien joukkoon öljyä, balsamicoa, sokeria ja mausteita. Paahda pellillä tai isossa vuoassa 175-asteisessa uunissa n. 40-60 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Halutessasi voit kiillottaa värin sekoittamalla kypsien punajuurten joukkoon pari nokaretta voita.

Paahdetut porkkanat

500 g porkkanoita

2 rkl rypsiöljyä

½ rkl kuivattua rakuunaa

1 rkl hunajaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja huuhtele porkkanat. Leikkaa porkkanat pitkittäin neljään osaan, mikäli porkkanat ovat pitkiä, leikkaa ne vielä puoliksi. Sekoita porkkanoiden joukkoon loput ainekset. Paahda vuoassa 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. 

Sarpaneva-padassa uunin lämmössä hirvipata kypsyi suussasulavaksi

Tämä vei kyllä kielen mennessään! Olen saanut elämäni aikana syödä usein erilaisia hirvipatoja ja keittoja, muutaman kerran jopa hirvipeijaisissa. Aiemmin kotioloissa hirviruoasta on vastannut isäni ja kieltämättä valmistustapa muistuttaa paljon omaa sävellystäni. Katajanmarjojakin käytin ensimmäistä kertaa, niitä kun tuli ostettua joku aika sitten jostain markkinoilta. Pataruoat ovat ihania ja varsinkin talviaikaan ne ovat näppäriä, kun ne valmistuvat lähestulkoon itsestään. Jää aikaa tehdä kaikkea muuta ja varsinkin leivinuunia käytettäessä pehmeä lämpö leviää koko taloon. Ja kun ruoka alkaa olla loppu tai liemi on löysää, voi lautaselle voidella kunnon siivun ruisleipää ja imeyttää viimeisetkin kastikkeen rippeet leipäpalaseen. Näin meillä muuten syötiin kotona perinteiset jauheliha- ja sianlihakastikkeetkin... Tämäkin resepti on julkaistu Heilin ruokapalstalla.

Kinkkukiusaus

Helppo ja nopea kinkkukiusaus

Osallistuin lauantaina kansalaisopiston kokkauskurssille ja sen jälkeen tarkoituksenani oli käydä nopeasti kaupassa ostamassa leipää ja jotain ruokaa. Vatsa täynnä espanjalaisen keittiön herkkuja ja ilman valmista kauppalistaa tehtävästä olisi voinut tulla haastava, sillä eihän sellaisessa tilanteessa keksi mitään kokkailtavaa seuraavalle päivälle ja ei jaksa keskittyä koko kaupan tarjonnan läpikäymiseen ja aterioiden suunnitteluun. Onneksi apuun tuli kännykästäni löytyvä ShopBaloo-mobiilisovellus ja muutamalla napinpainalluksella näin kaikkien lähikauppojeni tarjoustuotteet. Olen kuluttajana hieman huonomuistinen, luen kyllä kaikki postilaatikostani kolahtavat tarjouslehtiset, mutta kauppaan lähtiessäni en enää muista, mitkä tuotteet olivat kiinnittäneet huomioni tai missä kaupassa olisi mitäkin tarjolla. Varsinkin, jos päädyn vielä vaihtamaan alunperin suunnittelemaani ostospaikkaa viime hetkellä. Oikeastaan tarjouslehtiset ovat minulle enemmänkin virikkeitä siitä, mitä tuotteita on sesongissa ja mitäs kaikkea voisikaan kokkailla. Ostan harvoin eineksiä tai puolivalmisteita, mutta nyt meinasin kyllä selvitä kokkailuista mahdollisimman helpolla. Mobiilisovellus kun näytti, että kotimatkani varrelle jäävässä kaupassa on tarjouksessa peruna-sipulisekoituspakaste, saunapalvikinkku, juustoraaste ja punajuurisäilyke. Siispä kinkkukiusausta pitkästä aikaa! Joskus kokkaaminen voi oikeasti olla näin helppoa.

500 g peruna-sipulisekoitusta
200 g (palvi)kinkkua suikaloituna
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
2-2½ dl kermaa
juustoraastetta

lisukkeeksi
punajuurisäilykettä
suolakurkkua

Kaada jäinen peruna-sipulisekoitus uunivuokaan ja suikaloi kinkku, palvattu kinkku antaa ruokaan hyvää savunmakua. Sekoita kinkku peruna-sipuliin vuoassa. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla, kaada vuokaan kermaa (kuohukerma, ruokakerma tai jopa maustetut ruokakermat, kuten pekoni-sipuli käy). Ripottele päällimmäiseksi juustoraastetta. Paista kiusausta 225-asteisessa uunissa n. 40-50 minuuttia tai kunnes ruoka on saanut kauniin kullanruskean värin. Tarjoile kiusaus perinteisten lisukkeiden, eli suolakurkun ja punajuuren kanssa.

Kinkkukiusaus kruunataan juustoraasteella

Kinkkukiusaus on ruoka, joka maistuu varmasti aina ja kaikille. Erityisesti silloin, kun on hirmuinen kiire tai ei huvita viettää aikaansa keittiössä. Tämä ruoka valmistui uunikelpoiseksi kolmessa minuutissa: käyttämäni perunapakaste kumoutui vuokaan parissa sekunnissa ja pisin aika meni kinkun silppuamiseen, se pari minuuttia minuuttia ja loput kermapurkin etsimiseen jääkaapin perukoilta. Eikä tälle ruoalle tullut hintaakaan montaa euroa, joten edullisesti selvisin kaupasta ulos. Toki tämänkin ruoan voisi tehdä alusta alkaen itse, eli käyttää tuoretta perunaa ja sipulia, mutta silloin kypsymisaikakin olisi hieman pidempi ja silppuamiseen saa varata vähän enemmän aikaa. Kun ruoka kypsyi uunissa, laitoin pyykkikoneen pyörimään ja levitin edellisen koneellisen kuivumaan. Ja tein pannukakkutaikinan, sillä jääkaapissa oli päiväysuhkaista maitoa muutama pikkupurkki.

Kuvakaappaus kännykkäni ruudulta mobiiliappsista

Olen nyt jonkin aikaa käyttänyt ShopBaloo-sovellusta ja voin kyllä lämpimästi jokaiselle sen lataamista kännykkään, löytyy tuolla nimellä suoraan sovelluskaupastakin. Tykkään sovelluksessa siitä, että siihen saa merkitä viisi mieluisinta kauppaa ja vaikka useammasta kaupungista. Minä merkkailin käyttöönoton yhteydessä ne kaupat, joita normaalistikin käytän. Niinpä sovelluksen avatessani se näyttää suoraan, mitä näissä paikoissa on tarjouksessa ja kaupat voivat laittaa sinne myös hävikkiuhkaisia tuotteita tarjoukseen, eli vaikkapa maitotuotteita, joiden päiväys lähestyy. Mie olen innostunut tästä hävikkikokkauksesta paljon jo muutama vuosi sitten, koitan hyödyntää omien kaappien tuotteet viimeistä myöten ja toisaalta myös kaupoilla on haastava tehtävä hävikin minimoimiseksi. Tuonne sovellukseen tarjouksia syöttämällä kun kaupatkin voivat reagoida hävikkiin, toisin kuin perinteisellä printtimainonnalla tai pelkillä kaupasta löytyvillä mainoksilla tai aletarroilla. Ja tuossa appsissa saa suoraan tehtyä kauppalistojakin, tosin niitä en ole vielä itse kokeillut kun yleensä ostan tiettyjä perustuotteita ja sitten kauppakohtaisesti olen katsonut ostettavat jutut suoraan tuosta tuotelistauksesta, jonka kanssa eilenkin pyörin kaupassa. Eli jos bongaat meikäläisen näpräämässä kännykkää kaupassa, niin en chattaile kavereiden kanssa, vaan tutkin appsista ostosvinkkejä... ShopBaloo muuten kilpailee Suomen parhaan mobiilisovelluksen tittelistä ja äänestää voi 23.10. saakka. Mie olen ainakin vakuuttunut sen näppäryydestä ja kyllähän tämäkin sovellus helpottaa arkea, kun kännykkä kuitenkin kulkee aina mukana. Kannattaa tutustua!

***

Yhteistyössä Blogirinki
ja ShopBaloo

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko ja puolukkahillo

Pidän kaalilaatikosta, mutta sitä tulee kokkailtua aivan liian harvoin! Tämäkin kaalilaatikko on tehty jo syksyllä, silloin kun kaalisato oli juuri korjattua ja kaalin hinta alhaisimmillaan. Käytin keräkaalin sijaan vinkeän näköistä suippokaalia, joka oli sopivan pieni tarkoituksiini. Keitin kaalilaatikon kaveriksi vielä pienen satsin puolukkahilloa, mutta kaveriksi sopii mainiosti niin puolukkasurvos, karpalo- tai mustaherukkahillokin.

6 annosta 

600 g suippokaali

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 dl puuroriisiä

2 lihaliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

2 rkl meiramia

siirappia

voinokareita

Silppua kaali hienoksi silpuksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Keitä toisessa kattilassa riisi lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan, lisää pannulle kuullottumaan myös hienoksi silputut sipulit. Mausta jauhelihaseos reilusti suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä vuoassa valutettu kaali ja riisi, jauhelihaseos ja kerma, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle ohuita siirappiraitoja ja lisää pinnalle muutama voinokare. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kaalilaatikko on saanut kauniin värin. Tarjoile lisukkeena puolukkahilloa.

Kaalilaatikko on kyllä niin hyvää! Tätä tulee tehtyä vain kerran-kaksi vuoteen, sillä tuota tulee niin paljon, että pakastimeenkin riittää jemmattavaksi muutama annos. Pidän pehmeästä ja kermaisesta kaalilaatikosta, eikä kaalilaatikkooni kuulu porkkana. Riisin toki voi korvata ohrahelmillä, jolloin ruoka on vielä juurevampaa. Seuraavan kerran pitääkin tehdä kaalilaatikko soijarouheesta! Eroa tuskin huomaisi... Puolukkahillo syntyi muutamassa minuutissa: kippasin pieneen kattilaan pakastimesta puolukoita, tilkan vettä ja humauksen hillosokeria, keittelin muutaman minuutin ja purkitin. 

Kanaa Igorin tapaan

Kanaa Igorin tapaan matkalla uuniin

Ensin sosiaalisessa mediassa oli avokadopasta, sitten tuli twitter-tomaattikastike ja nyt verkossa jyllää Igorin kana! Peggyn blogista lähtenyt villitys tuli itsekin testattua nyt viikonloppuna hieman varioiden, koska ruokaan vaadittava smetana puuttui kaapista kokonaan ja halusin käyttää broilerifileiden sijaan Naapurin maalaiskanan luullisia ja nahallisia reisipaloja, joita oli vielä pakastimessa. Tätä pitää siis vielä kokeilla uudestaan alkuperäisreseptin aineksilla, mutta ei tuo miunkaan versioni huono ole. Keittiötouhuilu on siitä hauskaa, että kaikkea voi kokeilla ja varioida ihan loputtomiin, sen mukaan mikä on fiilis tai mitä sattuu kaapeista löytymään. Paras hetki on se, kun herkullinen tuoksu leijailee keittiöstä koko kotiin - kuten tämänkin ruoan kohdalla. Kiitos Peggylle hauskasta reseptistä, joka tuntuu maistuvan myös lapsille!

2-4 annosta

500 g kanan luullisia reisipaloja 

1½ punaista suippopaprikaa

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

turaus tomaattipyrettä

1½-2 dl kanalientä

2 dl kuohukermaa

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

ripaus chilijauhetta

1 dl hienonnettua persiljaa

½-1 tl rakuunaa kuivattuna

½ suolakurkku

Leikkaa paprika suikaleiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljytilkassa pannulla ja lisää mukaan tomaattipyrettä, kanalientä ja mausteita. Pyörittele hetki ja lisää pannulle kuohukerma. Keitä kastiketta hetki, että se saostuu. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Paista toisella pannulla kanoihin kaunis väri ja mausta palat kevyesti suolalla sekä pippurilla. Asettele kanat pieneen uunivuokaan ja kippaa kastikeseos päälle, ripottele pinnalle pieniksi kuutioiksi silputtua suolakurkkua. Paista 175 asteisessa n. 45 minuuttia, että luulliset kanapalat kypsyvät varmasti. Jos käytät filettä, noin puoli tuntia riittää. Keitä lisukkeeksi riisiä ja tarjoile välittömästi.

Hyvää oli! Ehkä smetana olisi tehnyt ruoasta vielä pehmeämpää ja kermaisempaa, mutta toimi se näinkin. Otin kanoista nahkan ja luut pois, ennenkuin aloitin syömään - siispä ne fileet toimii paremmin, ilman ylimääräistä showta. Paprika kypsyi uunissa meheväksi ja makeaksi, pieni sokeri tasapainotti tomaattisuutta. Vaikka ruoasta henkii venäläisvaikutteet, niin miulle tuli jo ensimmäisellä kertaa tähän reseptiin törmätessäni mieleen oliivit! Ne voisivat tuoda mukavan lisän tähän.

Igorin kanaa

Ratatouille

Ratatouille

Ratatouille on klassinen ranskalainen kasvisruoka, joka on äärimmäisen hyvää! Olen syönyt sitä monta kertaa, mutta viime viikolla päädyin tekemään sitä vihdoinkin ihan itse. Ruoka on lähinnä kasvismuhennos tai -pata, joka sopii sellaisenaan pääruoaksi tai lisukkeeksi vaikkapa pihville, mutta minä tarjoilin sen kotitekoisen karitsakebabin lisukkeena. Samalla ruokaan saa upotettua helposti nahistumassa olevia kasviksia (olin ostanut munakoison ja kesäkurpitsan moussakaa varten, jota en kerennytkään valmistamaan) ja hurjan määrän yrttejä. Ihanaa, kun yrttejä pääsee poimimaan ruokiin omalta parvekkeelta!

4 annosta 

loraus oliiviöljyä

1 punasipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 pieni kesäkurpitsa

1 suippopaprika

1 pieni munakoiso

100 g kirsikkatomaatteja

2 dl paseerattua tomaattia

2 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

reilusti tuoretta timjamia

kourallinen tuoretta basilikaa

Kuori ja viipaloi punasipuli, hienonna kuorittu valkosipuli ja leikkaa muut kasvikset noin peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistokasari ja kuullota sipulisilput oliiviöljyssä. Lisää seuraavaksi pannulle kesäkurpitsakuutiot ja pyörittele pari minuuttia. Lisää pannulle paprikakuutiot sekä munakoisokuutiot, hauduta kunnes munakoisot alkavat pehmetä ja mausta suolalla, pippurilla, hunajalla sekä timjamilla. Seuraavaksi lisää pannulle neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit sekä paseerattu tomaatti. Hauduta puolisen tuntia, tarkista maku ja lisää lopuksi joukkon hienonnettu basilika. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa liharuoan kaverina.

Kyllä oli herkullista! Harmi kun näin hyvää kasvisruokaa ei tullut tehneeksi silloin nuorena, kun olin pari vuotta kasvissyöjä. Ratatouille oli maukasta lisukkeena, olisi toiminut yksistäänkin ja erittäin hyvää se oli jämäkokkailuna eli pastan kastikkeeksi jatkojalostettuna. Ja olisihan se ihan älyttömän hyvä täyte (kasvis)lasagneen vaikkapa vuohenjuuston kanssa! Jos ratatouille ei ole ruokana tuttu, niin ehkäpä olet nähnyt Disney Pixarin Rottatouille-elokuvan, jossa suloinen pieni rotta kokkailee ranskalaisessa keittiössä...

Jauhelihakiusaus

Helppoa ja nopeaa ruokaa, jauheliha-perunavuokaa

Käytän hyvin harvoin nykyisin mitään puolivalmisteita tai varsinkaan eineksiä, mutta kerran kaupassa koriini eksyi pussillinen peruna-sipulisekoitusta, tarkoituksena tehdä varmaankin jotain kiusauksen tapaista ruokaa. Tiesin erään ystäväni olleen kaupungissa ja tulossa käymään luonani, niin teinpä meille nopean ruoan pakastimen kätköistä löytyneistä jutuista. Jos on enemmän aikaa ja intoa, niin perunat ja sipulit voi pilkkoa pieneksi itsekin.

2 annosta

400 g peruna-sipulisekoitusta

200 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

1 dl kuohukermaa

50 g ruohosipulituorejuustoa

100 g ranskankermaa

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja mausta makusi mukaan. Kaada peruna-sipulisekoitus vuokaan ja sekoita jauhelihaseoksen kanssa sekaisin. Sekoita kerman joukkoon tuorejuuston jämät ja ranskankerma, mausta seos kevyesti mustapippurilla. Kaada liemi vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes perunat ovat kypsyneet ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoile ruoan lisänä raikasta salaattia.

Hyvää perusruokaa, jota voisi tosiaan toistekin kokeilla tehdä. Liemeen käytin kaikkia jääkaappien jämiä, joita oli jäänyt leipomuksista yli. Tuli hyvää ja mehevää, kun juusto ja ranskankerma toivat vielä lisämakua kerman lisäksi. 

Mehevää ja hyvää

Salaatin päällä on kasa broileri-pastasalaatista ylijäänyttä kastiketta, eli pestolla maustettua ranskankermaa. Sama soossi sopisi hyvin myös leivän päälle levitteeksi! Muistaakseni jossain lounasruokaloissa tarjotaan samantapaista pestolevitettä.  Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Nyhtöpossuburgerit (pulled pork)

Herkullista nyhtöpossua burgerin täytteenä

Suomesssa ja somessa on kohistu jo pitkän aikaa jenkkiherkusta, pulled porkista. Pulled pork muotoutui aikanaan erään ruokabloggaajan suussa nyhtöpossuksi ja tuo sana on jäänyt elämään - hyvä niin, sillä sana on mainio. Itse olen muutaman kerran syönyt tätä ylikypsää, revittyä ja mausteista possua ja tammikuussa tein sitä ensimmäistä kertaa ihan itse. Toki olin lukenut nyhtöpossusta ehkä noin miljoona juttua kokeiluani ennen, mutta päädyin lopulta lähemmäs kuin arvasinkaan. Nimittäin alkuvuodesta ystäväni paistoivat possua leivinuunissa portviinissä ja mausteissa ja siitä sain idean omaan possuuni (se portviininyhtis tarjottiin samassa padassa paistettujen juuresten ja herkullisen calvados-kermakastikkeen kanssa vähän hienompana ruokana). Valmistustapoja on hyvin monia, osa hauduttaa possun liemessä ja osa tekee kuivamaustettua, osa luottaa perinteisiin makuihin ja osa twistaa possunsa itämaiseksi. Itse kokeilin marinointiliemeä (käyttämiäni nestemääriä on pienennetty ohjeeseen hävikin välttämiseks) ja seuraavalla kerralla teen kuivaversion. Käytin ruokaan HK:n Lihakoulun lahjoittamalla lahjakortilla hankittua porsaan kassleria, joka oli hyvin rasvaista. Ehkäpä omaan keittiööni soveltuisi paremmin lapa, jota myös ystäväni käyttivät. Kauppojen possuosastot ovat vain olleet melko tyhjiä viime aikoina, kenties nyhtöpossubuumin johdosta ;) 

n. 2 kg porsaan kassleria tai lapaa

suolaa

mustapippuria

savupaprikajauhetta

3 rkl fariinisokeria

3 tähtianista

8 valkosipulinkynttä

2 tuoretta mietoa chiliä

2 sipulia

n. 1 dl coca colaa

n. 1 dl punaviiniä

loraus balsamicoa

tilkka paistolientä

loraus bbq-kastiketta

Kuivaa lihapalat ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteissa. Hiero pintaan hienonnettu chili, valkosipuli ja fariinisokeri. Aseta lihat uunipataan ja lisää viereen lohkotut sipulit sekä tähtianikset. Kaada pataan punkkua, colaa ja balsamicoa. Anna maustua yön yli jääkaapissa, kääntele lihoja välillä että ne maustuvat tasaisesti. Ota pata huoneenlämpöön aamulla tunti ennen uuniin laittamista ja paista ilman kantta 250-asteisessa uunissa reipas tunti. Laske uunin lämpö n. 125 asteeseen ja paista kannen alla viitisen tuntia välillä lihapaloja käännellen ja paistoliemellä valellen, lihan pitäisi alkaa hajoamaan kosketuksesta. Tarkista nesteen määrä ja jos sitä on paljon, kaada ylimääräinen liemi pois. Paista lihoja vielä hetki uunissa ilman kantta. Revi ylikypsä liha kahden haarukan avulla suiroiksi ja lisää pataan hieman paistolientä ja bbq-kastiketta. Pyörittele liemet tasaisesti lihoihin ja paista vielä varttitunti 150-asteisessa uunissa. Possu käy mainiosti burgerin tai ciabattan väliin, uunijuuresten tai perunan lisukkeeksi, tortilloihin tai burritoihin...

Burgerit: Paahda hampurilaissämpylät uunissa ja kasaa hampurilaisen väliin hyvää (valkosipuli)majoneesia, rapeaa salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja sipulia, nyhtöpossua, cheddaria tai muuta juustoa ja bbq-kastiketta. Tarjoile lisukkeena ranskanperunoita, ketsuppia ja bbq-kastiketta. Ruokajuomana maistuu cokis.

Olipa hyvää lihaa ja sitä oli paljon! Laitoin loput possut pakastepusseihin ja pakastimeen, josta niitä voisi käyttää vaikkapa burgereihin, lasagneen tai tortilloihin. Possusta irtosi paistamisen aikana paljon nestettä ja rasvaa, joten kaadoin nesteet pois ja kuorin jäähdytetystä liemestä rasvakakun pois. Osan liemestä taisin pakastaa ja osa meni takaisin lihan joukkoon. Tähtianis on yllättävän vahva mauste, joten sitä kannattaa käyttää varoen. Jossain vaiheessa kotonani tuoksui ihan joululta, kun possu muhi uunissa... Käytin kyllä nyt valmista HP:n bbq-kastiketta, sillä halusin mukaan selkeää savunmakua ja eteeni ei kaupasta sattunut mitään savujuttuja, sillä kerrostalossa pussisavustaminen saa vielä hetken odottaa. Savustettu paprikajauhe kun ei savulle tarpeeksi maistunut ja savusuolakin oli muuton jäljiltä hukassa. Puhdasoppisestihan tähän pitäisi keittää itse mausteliemikin, mutta mie en kehdannut. Lisäksi käytin kaupan valmissämpylöitä ja avaruusjuustoa, eikä ranskalaisetkaan ollut itse palasteltuja vaan ihan pakastealtaasta. Joskus toisella kertaa sitten tehdään kaikki ihan alusta alkaen itse :)

Paistettu possu ennen nyhtövaihetta

Tässä hitaasti ja hartaasti paistettu possu. Väri saa olla hyvinkin paahtunut, sillä tummunut pinta tuo makua ruokaan ja maku tasoittuu sen yhdistyessä muuhun lihaan nyhtämisen jälkeen. Kauhoin padasta vielä enempiä rasvaliemiä pois ennen viimeistelyä. Käytin Kermansaven 3,3l uunipataa, joka on tähän tai pataleivänkin paistoon ihan mahtava. Jos vielä jostain saan näitä patoja käsiini, niin pitää kyllä ostaa tälle kaveri!

Uuniomenahillo

Uuniomenahillo

Sain viime viikolla kassillisen omenoita kotipihan omenapuun omenoita. Jo aiemmin syksyllä sain pienen kassillisen omppuja, jotka pakastin lohkoina ja kuutioina talven varalle, mutta tästä uudemmasta satsista päätin keitellä uuniomenahilloa, jonka ohjeen bongasin jo vuosia sitten jostain blogista. Nyt tätä hilloa on keitelty tosi monessa muussakin blogissa, joten tässä on taas yksi syksyn hittituote. Hillo on äärimmäisen helppo tehdä, sillä ainekset palastellaan uunipataan ja hillo muhii valmiiksi itsestään. Ja on hyvää! Suosittelen kokeilemaan :)

2 kg omenoita

½ kg hillosokeria

1 dl vettä

1 vaniljatanko halkaistuna

2 kanelitankoa

hillopurkkeja

Poista omenista siemenkodat ja lohko omenat kuorineen. Laita omenalohkot kannelliseen uunipataan (n. 3 litraa), lisää muut ainekset ja sekoita. Laita pataan kansi päälle ja pata 200 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Hämmennä keitosta välillä, älä säikähdä nesteen suurta määrää hillonteon aikana. Kuumenna purkit ja kannet kiehuvassa vedessä. Poista padasta vanilja- ja kanelitangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Täytä kuumat purkit kuumalla hillolla. Jäähdytä ja säilö kylmiössä tai jääkaapissa. Tarjoile hilloa esimerkiksi pannukakun kanssa.

Ihanaa! Hillosta tulee lähes toffeemaista ja väri on upea. Hilloa voi käyttää kuten muitakin hilloja, eli kakkujen täytteenä, jogurtin kanssa, lettujen ja pannarin kanssa jne. Itse maistoin hilloa Ahvenanmaan pannukakun kanssa ja loput odottavat myöhempää käyttöä jääkaapissa. Vanhemmille lähetin ison purkillisen kiitokseksi omenoista ja hillopurkeista, sillä omat purkkini olivat päässeet katoamaan maailmalle tai olivat muita säilykkeitä täynnä. Viime aikoina on tullut muutenkin keiteltyä erilaisia hilloja ja hillokkeita, ihan pieniäkin määriä täsmäkäyttöön. Varsinkin hillo-marmeladisokeri on näppärä tuote, sitä ei paljoa tarvitse eikä lopputuloksestakaan tule liian makeata. Jotenkin sitä tuntui aiemmin, että hillonkeitto on hirmuisen vaikeaa ja aikaavievää, kun seurasi mummolassa säilöntäpuuhia. Määrät kun olivat niin paljon suurempia. Mutta oikeasti, ei hilloaminen ja säilöminen muutenkaan mitään rakettitiedettä ole, vaikka hieman voi aikaa viedäkin.

Kännykällä otettu kuva hilloamispuuhien alusta, lahjaksi saamani
 Kermansaven uunipata on ihan ykköstuote kaikenlaisiin uuniruokiin!

Ahvenanmaan pannukakkua kera uuniomenahillon

Pataleipä / Maailman helpoin leipä (No-knead bread)

Maailman helpoin leipä

Mikäs sen ihanampaa, kuin paistaa aamupalaksi herkullinen leipä yön yli kohonneesta taikinasta ja nuuhkutella tuoreen lämpimäisen tuoksua kuulaassa syysaamussa! Eli maailman helpoimman leivän nimellä eri ruokayhteisöissä, lehdissä ja blogeissa liikkunut leipä on nyt vihdoin leivottu myös Cebicin keittiössä. Eräässä kokkausryhmässä tämä leipä on viime viikkoina niittänyt paljon mainetta sekä kunniaa ja päätin tarttua tuumasta toimeen, olihan ohje ollut surullisen kuuluisalla ja pitkällä "to do -listallani" jo muutaman vuoden. Nimensä mukaisesti tämä on todellakin maailman helpoin leipä, sillä taikina valmistuu parissa minuutissa, taikinaa ei tarvitse vaivata ja aika hoitaa loput. Leivästä tulee ihanan kuohkeaa, rapeapintaista ja nättikin se on, kuin leipomossa leivottu! Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla itse leivän leipomista, voin taata että tämä resepti toimii! :)

1 leipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Tämä on varmasti paras tekemäni leipä ikinä! Olen vuosien varrella leiponut paljon erilaisia leipiä ja sämpylöitä, mutta kuohkeudessa, ulkonäössä ja ehkä maussakaan ei olla tähän aiemmin päästy. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön keittiööni. Oikeastaan ainoa pelkoni leivän suhteen oli se, saanko siitä kaunista jauhopintaista aikaiseksi. Onneksi huoli oli turha, sillä ihan normaalilla toiminnalla leivästä tuli varsin salonkelpoinen, eikä tarvinnut pelätä sitäkään, että leipä jumahtaisi sementiksi pataan. Sihahdus vain kuului, kun nakkasin taikinapallon pataan. Vein puolet leivästä vanhemmilleni maistettavaksi ja samalla annoin ohjeen isälleni, kuulemma pitää päästä hänenkin kokeilemaan tätä. Ja totesipa isäni samaan hengenvetoon, että tästä selviää varmasti tumpelompikin leipuri - tosin isä on loistava keittiössä ja häneltä olen oppinut paljon keittiöhommista, kunnon ruskean kastikkeen tekemisen muun muassa. 

Taikinaa voi tuunata erilaisilla jauhoilla, jyvillä ja leseillä, yrteillä, siemenillä tai vaikkapa valkosipulilla. Ilmeisesti mitä pidempään taikinaa kohottaa, sitä maukkaampaa siitä tulee, mutta lukemani perusteella muutamankin tunnin kohotus riittää. Pääasia on, että taikinaa ei sekoiteta kuin nopeasti sekaisin ja taikinaa ei saa missään nimessä vaivata, vaikka jauhopeukaloa syyhyttäisikin. Itse käänsin taikinan "kulmat" keskelle ja muotoilin palloksi (tosin leivästä tuli pitkulainen, vähän ciabattan näköinen, kun laitoin sen pataan). Mie paistoin leipäni keraamisessa 3,3l vuoassa, mutta pienempikin riittää eikä se isommastakaan pahastu.  Myös savipata sopii paistamiseen, kunhan vuoan on ensin liottanut vedessä halkeamisen estämiseksi. Tosin leipää vuosia leiponeet ystäväni kertoivat senkin, että patakaan ei ole välttämättömyys, mutta toisaalta se on tämän reseptin juju. 

Leipä leikattuna

Pinnasta tuli myös nätti!

Lihapata ulkofileestä

Lihaa ja kasviksia pataan muhimaan!

Löysin pakastinta tutkiessani paketillisen naudan ulkofilettä, joka paljastuikin lihaköntin sijasta neljäksi pihviksi. Pähkäilin aikani kuluksi erilaisia käyttökohteita ja soittelin vielä isältäkin reseptivinkkejä, sillä eihän nyt yksi ihminen saa 600 g naudanfilettä syötyä mitenkään pihveinä päivässä tai parissa. Tai ainakaan mie en saa. Muutenkin olen vähän huono kokkailemaan kokoliharuokia, niin ajattelin tehdä pitkästä aikaa pataa, joka sopii viileneviin syysiltoihin enemmän kuin hyvin. Kaapissakin sattui olemaan sopivasti perusaineksia, niin siinäpä oli viikonlopun ruoka toteutusta vaille valmiina ja aika keittiössä touhuamisesta vapautuu muihin kotiaskareisiin! Näin minä tein ihanan mureaa ja maukasta lihapataa:

n. 400 g naudan ulkofilettä
voita
rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
4 porkkanaa
6 perunaa
3 sipulia
4 valkosipulinkynttä
jokunen maustepippuri
1 lihaliemikuutio
pari pientä laakerinlehteä
vettä paistinpannun huuhtomiseen

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen kokkausta. Kuumenna hyvä iso paistinpannu ja kun se on kuuma, paista suikaloituun lihaan kunnon paistopinnat voin ja öljyn seoksessa. Älä laita pannua liian täyteen, vaan paista lihat ennemmin kahdessa erässä. Näin estät lihoja puskemasta nesteet pihalle ja liha ei kuivu eikä keity omissa liemissään. Laita ruskistetut lihat uunipataan. Kaada pannulle pari desiä vettä ja rapsuta pohjasta lihanrippeet ja paistojämät irti, kippaa huuhdevesi pataan lihojen päälle. Lisää lihojen joukkoon muutama maustepippuri ja laakerinlehti, laita kansi päälle ja pistä pata 150 asteiseen uuniin muhimaan kasvisten valmistelun ajaksi. Huuhtele perunat ja porkkanat, kuori ne tarvittaessa. Lohko perunat 6 osaan ja leikkaa porkkana muutaman sentin palasiksi, lohko sipulit neljään osaan ja kuori valkosipulinkynnet. Nosta pata uunista ja lisää kasvikset pataan, sekoita kevyesti. Lisää tarvittaessa vettä, että ainekset peittyvät lähestulkoon kokonaan. Anna padan muhia kannen alla uunissa pari kolme tuntia, tarkista lopuksi kasvisten kypsyys ja maku, lisää tarvittaessa pataan lihaliemikuutio vahvistamaan padan makua ja suolaisuutta. Anna liemikuution sulaa ja sekoita pata sekaisin ennen tarjoilua. Halutessaan padan kanssa voi tarjota esim. mustaherukkahilloa tai smetanaa/ranskankermaa.

Ihanan tuoksuista ja makuista! Tuntui että koko talo tuoksui kunnolla muhineelle lihalle ja sipuleille :) Maistoin ruokaa vain pari haarukallista ruokaa heti sen valmistettua ja otin valokuvat blogiin, jäähdytin loput nopeasti seuraavia päiviä varten. Lämmitin padan seuraavana päivänä liedellä ja olipa hyvää, kun maut olivat tasaantuneet! Pataruoat ovat niitä harvoja, jotka paranevat lämmityskerrasta toiseen, sillä uudelleenlämmityksessä kärsii ainoastaan padan kaunis liemen väri. Maistui samanlaiselle kuin kotona isän tekemät lihapadat, vaikka tuttu Kokkipadan kannen poksutus puuttuikin. Olen kyllä tykännyt tosi paljon tuosta aikanaan lahjaksi saamastani Hackmanin Value-padasta, joka on emalilla pinnoitettua valurautaa. Enkä vaihtanut pataa välillä, vaan annoin ruoan olla valurautaisessa astiassa sen elinkaaren ajan. Valuraudassa on kyllä tunnelmaa, vaikka pata onkin morttelin lisäksi ainoa kotonani oleva valurautainen tuote... 

Muutaman tunnin muhinut pata tuoksuu upeasti!

Perusmaut toimivat