Joulu 2013

 

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin: ”Viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemun kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.”

Naudan ulkofilepihvit ja pippuri-kermakastike, valkosipulikermaperunat ja uunijuurekset

Mehevä pihvi ja perinteiset lisukkeet

Naudan filepihvi on herkkua, mutta filelihaa tulee ostettua kotiin erittäin harvoin. Ehkä joskus on myös arveluttanut se, että eihän pilaa kallista lihaa kypsentämällä sitä väärin. Toisaalta onneksi nykyisin saa kaupasta takuumureaa lihaa ja kun omat makumieltymyksetkin ovat vuosien varrella jalostuneet (raa'istuneet), pihvin pitäisi olla ehdottomasti useammin osa ruokanautintoja. Tällä kertaa kokkailin Atrian toimittamaa takuumureaa Kulinaari pihvinaudan ulkofileepalaa pihveiksi ja lisukkeeksi väsäsin perinteisiä herkkuruokia.

Neljälle hengelle

Ulkofilepihvit

n. 800 g Atria Kulinaari pihvinaudan ulkofilettä

voita paistamiseen

suolaa

mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen pihvien paistoa. Poista liha pakkauksesta, kuivaa se talouspaperilla ja leikkaa neljään yhtä suureen osaan. Painele nyrkillä pihvejä tasaiseksi ja isommaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu (mielellään valurautainen) kuumaksi ja lisää pannulle kunnon nokare voita. Laita pihvit pannuun ja paista, kunnes lihasnesteet nousevat pihvin pintaan. Käännä pihvi ja paista suunnilleen saman aikaa toistakin puolta. Nosta pihvit folioon ja lautasella uuniin jälkilämpöön kypsymään halutun kypsäksi, apuna voi käyttää lihalämpömittaria. Suolaa pihvit paistamisen jälkeen, pippuria ei välttämättä hyvän pippurisen kastikkeen ansiosta lisätä ollenkaan. 

Vinkki: lihan kypsyysasteet voi testata painamalla pihviä sormella. Raaka pihvi vastaa poskea, medium leukaa ja kypsä nenänpäätä.

Pippuri-kermakastike

4 dl kuohukermaa

1 rkl viherpippuria

1 rkl rosépippuria

mustapippuria

½ lihaliemikuutio tai lihanpaistonesteet

1 rkl hunajaista dijon-sinappia
1 rkl siirappia

muutama oksa tuoretta timjamia
suolaa

Kaada kerma kattilaan, lisää joukkoon pieni nippu timjamin oksia ja juuri murskatut pippurit. Lisää myös lihaliemikuution murunen tai lihasta irronnut paistoneste. Lisää myös hunajainen dijon-sinappi ja pieni loraus siirappia. Keitä kasaan kastikkeeksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Poista timjami ennen tarjoilua. Mikäli kastike sakenee liikaa, lisää tilkkanen nestettä. 

Valkosipulikermaperunat

n. 1 kg rosamunda-perunoita

n. 3 dl kuohukermaa

n. 2 dl maitoa

reilusti suolaa

mustapippuria

2 kokonaista valkosipulia

rypsiöljyä

Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Sekoita kulhossa valkosipuliraasteeseen öljyä niin, että saat tasaisen, helposti levittymän tahnan. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi, levitä perunasiivuja tasainen kerros vuoan pohjalle. Rouhi päälle hitunen pippuria ja reilusti suolaa, levitä valkosipuliöljyä perunoiden päälle. Tee lopuista aineksista samalla tavalla vuoka lähes täyteen. Kaada kerma ja maito vuokaan, perunat saavat lähes kokonaan peittyä. Huomioi, että kerma voi kuohua joten jätä kuohumisvaraa ja suojaa uuninpohja vaikkapa leivinpaperoidulla pellillä. Paista 175-asteisessa uunissa reilu tunti, eli kunnes perunat ovat kypsiä. Mikäli nestettä on liian vähän, lisää kermamaitoa. Peitä vuoka foliolla, jos pinta uhkaa tummua liikaa.

Uunijuurekset
1/3 lanttu
½ bataatti
2 porkkanaa
hunajaa
voita
siirappia
öljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia

Kuori ja leikkaa juurekset pieniksi kuutioiksi, bataatti saa jäädä lanttua ja porkkanaa isommaksi. Lorauta juureksille öljyä ja mausta ne, lisää mukaan timjamin lehtiä. Laita pieniä voinokareita juuresten päälle ja paista vuokaa noin tunnin ajan valkosipulikermaperunoiden kanssa. Maista uunijuureksia, lisää tarvittaessa mausteita.

Kokoa annokset: annostele lautaselle valkosipulikermaperunoita ja nosta halutun kypsyiset pihvit osittain perunoiden päälle. Nosta lautasen sivuun uunijuureksia ja lorauta kastiketta annoksen päälle. Älä peitä pihviä, niin saat nätimmän annoksen. Koristele ruoka tuoreella timjamilla ja tarjoile välittömästi. Tarjoile alkupalaksi tai ruoan lisukkeena raikasta salaattia, ruokajuomaksi käy vaikkapa jäävesi, hyvä olut tai mieluinen punaviini.

Tässä kastikkeessa uitettu pihvi

Tee kuten sanon, älä kuten teen. Onnistuin heilauttamaan kastikekauhaa hieman väärässä asennossa ja kastike valahti koko komeudeltaan pihvin päälle, eikä lopputuloksesta tullut kovin kaunis. Pihvin paistopinta saa jäädä siis näkyviin. Käytän mieluusti valkeita lautasia, sillä niistä mielestäni saa kaikki annoksen värit paremmin esille. Tämän piti siis olla annoskuva bloggauksen alussa, mutta siihen piti lainata pikkuveljeni lautasta. Joka tapauksessa, ruoasta tuli enemmän kuin hyvää ja maistui kaikille. Omaan makuuni pihvi kypsyi hieman liikaa, mutta hyvän lihan ansiosta siitä ei tullut liian kuivaa. Annos on hyvin perinteinen, mutta takuulla maistuva. Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voi luottaa vanhoihin hyviksi havaittuihin keinoihin :)

***

Pihvinaudan ulkofileen

tarjosi Atria

Herkullinen nakkimunakas

Arjen nautintoja: mehevä nakkimunakas

Atria otti yhteyttä ja pyysi kehittelemään reseptit kahdesta eri tuotteestaan: Atria Kulinaari Herkkunakki ja Kulinaari takuumurea pihvinaudan ulkofile. Samalla osallistun bloggaajakisaan, jossa tuotteista tehdään kaksi eri ruokaa ja voittaja palkitaan Atrian joulukinkulla, laatikoilla ja muilla herkuilla. Ensimmäisenä pääsi testiin nakit, joista piti kokata jotain arjen nautinnoksi. Mie en ole oikein koskaan syönyt nakkeja ja siten nakkiruoat eivät ole kovin tuttuja, joten lähinnä mieleeni tuli Halloweenin muumionakit, nakkipiilot, perinteinen nakkikastike ja nakkimunakas. Munakas on mielestäni aika kinkkinen ruoka valmistaa ja kunnollisen munakkaan opin valmistamaan vasta muutamia vuosia sitten - ja kyllä, olen kokannut enemmän ja vähemmän onnistuneesti jo lapsesta saakka. Munakkaan pitää olla kuohkea, mehevän mehukas ja siinä pitää olla herkullista täytettä. Niinpä voisin nyt tässäkin blogissa kertoa, kuinka munakas miun tyylilläni tehdään ja samalla saan maisteltua näitä nakkejakin (jotka muuten sisältää 80% lihaa!). Maistuuko munakas ja mikä on siun onnistuneen munakkaasi salaisuus? :)

Yhdelle nälkäiselle

2 kananmunaa
2 kuorenpuolikasta kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
voita paistamiseen
1 Atria Kulinaari Herkkunakki (supernälkäinen laittaa kaksi)
2 rkl punasipulia silputtuna
5 rkl punaista paprikaa kuutioituna
½ dl emmental-raastetta
persiljaa koristeeksi

Riko kananmunat murokulhoon ja vispaa rakenne kunnolla rikki vatkaimella. Mittaa kananmunan kuorenpuolikkaaseen kermaa kahdesti: yksi kuorenpuolikas per kananmuna. Vispaa kerma munien joukkoon ja mausta rouhaisuilla suolaa ja pippuria. Leikkaa nakit ohuiksi siivuiksi ja paista ne kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi, pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa. Kaada nakkipalat lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Leikkaa punasipulista ja paprikasta hienoa silppua, silppua myös persiljaa ruoan koristelua varten ja jätä odottamaan. Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Kaada vispattu muna-kermaseos pannulle ja vedä hyytyvää munamassaa pannun laidoilta kohti keskustaa, raaka munamassa valuu pannulle. Kun munakas on hieman hyytynyt, ripottele pinnalle juustoraaste, sipulisilppu, paprikakuutiot ja nakkipalat. Rouhaise päälle mustapippuria ja hyydytä munakasta miedolla lämmöllä, kunnes munamassa on lähes hyytynyt ja pohja on saanut hieman väriä. Ripottele pinnalle persiljaa ja kippaa munakas pannusta lautaselle siten, että kolmasosa munakkaasta kääntyy kaksinkerroin. Nautiskele välittömästi, lisukkeeksi maistuvat vaikkapa ihan vain raikas kurkku ja mehukas tomaatti.

Hyvää oli! Itseasiassa tätä nakkimunakasta samalla ohjeella tuli tehtyä kahdesti ennen reseptin julkaisemista, kiitos pitkän Itsenäisyyspäiväviikonlopun ja kiireettömien aamujen. Nakit maistuivat munakkaassa hyvältä ja toivat samalla ruokaisuutta, joten tällä ohjeella valmistettu ruoka maistuu niin aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi tai iltaruoaksi työpäivän jälkeen. Munakkaita tulee nykyisin tehtyä aika usein ja täytteeksi kasaan sitä, mitä kaapeista vaan sattuu löytymään. Kunhan juustoa löytyy, niin mie olen tyytyväinen, muut sitten voi soveltaa. Nämä nakit toimisivat hyvin pituutensa puolesta myös hodarisämpylän välissä ja olisinkin testannut vielä kyseisen reseptin, mutta kilpailuaika ei taida enää antaa sitä periksi. Nakeissa oli makua ja rakennetta, oikeasti paljon lihaa. Lisäksi pakkaus neljä nakkia eli 240g on pientä tarvetta varten oikein näppärän kokoinen. Mitähän tuosta toisesta nakkipaketista kokkaisin?

***

Kulinaari Herkkunakit

tarjosi Atria

Tyrni-vaniljapannacotta

Ihanan raikas tyrni-vaniljapannacotta

Tänä vuonna vanhempieni tyrnipensaat tuottivat ennätyssadon ja tätä kirpakkaa marjaherkkua on miunkin pakastimessani useita kiloja. Osa sadostani on vielä oksineen päivineen pakastettuna, sillä kaikesta herkullisuudestaan huolimatta tyrni on melkoisen raivostuttava kerättävä piikkiensä ansiosta. Suunnitelmissa on keittää osa tyrnistä hilloksi tai hyytelöksi talven varalle, osan syön kiisselinä ja osa päätynee jossain vaiheessa kakkuihin. Nyt ensimmäisenä kuitenkin halusin yhdistää kirpeän tyrnin kermaiseen pannacottaan ja lopputuloksena olikin näyttävät ja juhlavat jälkkärit. Pannacotta on nimittäin yksi lempparijälkkäreistäni ja rakastan myös tyrnin makua, joten näiden kahden yhdistäminen ei ole muuta kuin silkkaa herkullisuutta :)

6 annosta

Vaniljapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl maitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria 

2 liivatelehteä

Tyrnikiille

300 g tyrnimarjoja

2½ dl vettä

3/4-1 dl sokeria

2 liivatelehteä

koristeluun tyrnimarjoja

Mittaa kerma ja maito kattilaan, lisää sokeri ja vaniljatangosta raaputetut siemenet sekä koko vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia. Laita pannacottaan tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Ota kattila pois liedeltä, purista liivatteista vesi pois ja lisää liivatelehdet kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi ja jaa pannacotta kuuteen maljaan, anna jäähtyä hieman. Peitä maljat kelmulla tai foliolla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnimarjat. Keitä marjoja noin kymmenen minuuttia. Paseeraa marjat tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sokerin sulaa joukkoon. Jäähdytä liemi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi ja purista liivatteista vesi pois. Ota pieneen kuppiin tilkka tyrnilientä ja kuumenna se mikrossa kiehuvaksi. Liota joukkoon liivatteet ja sekoita tyrniseos tasaiseksi. Anna jäähtyä hetki välillä sekoitellen ja jaa tyrniliemi tasaisesti maljoihin pannacottan päälle. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään kolmeksi tunniksi tai kunnes myös tyrnikerros on hyytynyt. Koristele valmiit annokset juuri ennen tarjoilua tyrnimarjoilla. Herkuttele!

Täydellinen jälkiruoka! Tyrni tuo väriä ja kirpakkaa makua muuten niin pehmeään ja mietoon pannacottaan. Tämä sopisi hyvin vaikkapa juhlavan illallisenkin lopetukseksi, itse mietin jo Itsenäisyyspäivää... Osaako muuten joku kertoa, kuinka tässä voisi estää vaniljansiementen painumisen pohjalle? Pannacottan jäähtyttäminen kattilassa ja hieman hyytyneenä siirtää vasta laseihin? Olisi kiva saada vaniljaa tasaisesti massaan, eikä jäämään pelkästään pohjalle. Onneksi keittämisvaiheessa maku kuitenkin leviää tasaisesti joukkoon. Jos käytössäsi ei ole tyrnimarjoja, niin voit lusikoida pannacottan päälle nokareen kaupasta saatavaa tyrnihyytelöä tai keittää valmiista, laimennetusta tyrnimehusta (n. 3-3,5dl) kiilteen. 

Tyrni-vaniljapannacottan voi koota joko vesilaseihin tai viinilaseihin
perinteisten jälkiruokamaljojen sijaan

Kauniin annoksen saa muutaman sentin pannacottakerroksella
ja sitä ohuemmalla tyrnikerroksella

Tyrnipensas on kaunis, mutta piikikäs!

Nappaan joka aamu pakastimesta shottilasillisen (4cl) verran jäisiä tyrnejä syötäväksi, niin tuleepa heti aamusta nautittua kunnon c-vitamiinipommi. Olen työntänyt tyrnejä niin kiisseliin, turkkilaisen jogurtin päälle, erilaisiin smoothie-juomiin, "jääpaloiksi" veden joukkoon ja napsinut sellaisenaan. 

Näin hurjaa satoa tuottivat pensaat!

Kuten alussa mainitsin, tänä vuonna oli ennätysmäinen sato tyrnissä! Oksat oikein notkuivat oranssina ja satoa tuli jo yhdestä oksasta ihan hirmuisesti. Tämä upea oksa tovereineen oli vallannut jääkaappini erään työpäivän aikana. Keittiössä oleva ruokapöytäni on sitten oikeastikin pieni, sillä tämä isohko oksa täytti sen melkein kokonaan. Kiitos äiti ja isä ihanista tyrneistä! :)

Viljaiset luomusämpylät

Hurjasti viljaa!

Tässäpä taas oiva sämpyläohje, tai no ohje itsessään on se ihan perinteinen, mutta käyttämäni jauho on hirmuisen hyvää! Rouheisuutta sämpylöihin tuo mm. pellavansiemen, auringonkukansiemen, kaurarouhe ja eri hiutaleet jauhojen seurana. Sämpylöistä tuli todella kuohkeita ja pehmeitä. Joskus kannattaa vaihtaa perinteiset vehnäjauhot eri laatuihin tai korvata ainakin osa taikinan jauhoista jollain muulla, kuten rouheisilla sämpyläjauhoilla tai vaikkapa herkullisilla kaurahiutaleilla. Suosittelen käsien upottamista taikinaan pikimmiten! :)

12 sämpylää

2½ dl vettä

½ pss kuivahiivaa

3 rkl luomuruokosokeria

1 tl suolaa

n. 6 dl Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja (Myllärin Luomu)

50 g luomuvoita sulatettuna

leivontaan vehnäjauhoja

Liota hiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen (n. 42c) ja lisää joukkoon suola sekä sokeri. Lisää joukkoon osa jauhoista ja vispaa käsin hetki, että kaikki ainekset sekoittuvat. Alusta joukkoon loput jauhot ja sulatettu voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Anna kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi, eli reilut puoli tuntia. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leikkaa taikina 12 osaan. Pyörittele paloista sämpylät ja anna niiden kohota pellillä leivinliinan alla toiset puoli tuntia. Tässä vaiheessa sämpylöiden päälle voi ripotella vaikkapa erilaisia siemeniä tai juustoraastetta. Itse viilsin pintaan myös koristekuviot terävällä veitsellä (tee se ennen toista kohotusta) ja osaan laitoin juustoakin. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, eli kymmenkunta minuuttia. Tarjoile hieman jäähtyneenä. 

Namnam! Uunituoreet ja lämpöiset sämpylät ovat kyllä maailman parhaita, varsinkin kun kaverina nauttii lasillisen jääkylmää maitokaakaota. Tulee ihan lapsuus mieleen!

Tällä kertaa viillot eivät erotu taikinasta kunnolla, taikina oli niin pehmoista!

Jos taikinat jättää pehmoisiksi ja kuohkeiksi, ei välttämättä pintaan viilletyt koristeviillot erotu selkeästi taikinasta ennen paistamista eikä sen jälkeenkään. Tämä taikina oli juuri sellainen :) Käytä viiltämiseen terävää veitseä, metalliraappaa tai vaikkapa keittiökäyttöön hankittua mattoveitseä.  

Käyttämäni jauhot ja kauniisti kohonnut sämpylätaikina

Kaikkein parasta on upottaa kädet taikinaan ja vaivata kunnolla, siinä unohtuu samalla kaikki muu ja ainakin miulle taikinan tekeminen on hyvin rentouttava kokemus. Taikinaterapiaa siis parhaimmillaan! Lisäksi kunnolla vaivatessa taikinaan tulee sitkoa ja sitko parantaa leivonnaisten rakennetta. Tästäkin taikinasta huomaa, että se on kohonnut kauniisti ja pieni taikina täyttää koko kahden litran kulhon. 

***

Jauhot sponssasi
Myllärin Luomu

Kasvissosekeitto ja vuohenjuustoa

Samettinen kasvissosekeitto ja vuohenjuustoa, lisukkeena porkkanasämpylät

Syön aivan liian harvoin keittoja ja silloinkin lähinnä vain erilaisia sosekeittoja tai purkkihernaria. Viimeisin sosekeitto tuli tehtyä viime viikolla, kun pilkoin kattilaan sitä, mitä kaapeista löytyi. Lisäsin keiton pinnalle vähän pehmeää vuohenjuustoa ja kylkeen leivoin porkkanasämpylöitä.  Kyllä kelpasi nautiskella höyryävän kuumaa soppaa ja lämpimäisiä ensilumen sataessa! :)

4 annosta

3 isoa porkkanaa

2 rosamunda-perunaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1/3 punttia timjamia

vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

mustapippuria

tabascoa

1 rkl hunajaa

1-2 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

Kuori ja paloittele vihannekset kattilaan. Lisää joukkoon myös kunnon nippu timjamia varsineen. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että kaikki kasvikset peittyvät, lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Keitä kypsäksi. Poista yrttinippu ja soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta makusi mukaan ja lisää joukkoon loraus kermaa. Jos tykkäät ohuemmasta keitosta, niin lisää tarvittaessa vettä kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja annostele kulhoihin. Ripottele päälle murennettua pehmeää vuohenjuustoa ja muutama oksa timjamia. Tarjoile sämpylöiden tai leivän kera.

Ihanaa, niin pehmeää ja makoisaa! Vuohenjuusto tuo kivaa makua ja sopii tähän erittäin hyvin, mutta halutessaan sen voi jättää kokonaan poiskin tai korvata vaikkapa nokareella ranskankermaa tai jollain toisella juustolla. Joskus soseutan vuohenjuuston sopan joukkoon, mutta tällä kertaa halusin vähän vahvempaa makua ja lisäsin vasta tarjoiluvaiheessa, samalla saa annokseen vähän lisää ulkonäköä. Miusta sosekeitossa saa olla vähän potkua, joten lisäilen joko tabascoa, sweet chili saucea tai tuoretta chiliä sen mukaan, mitä kaapeista sattuu käteen osumaan. Lisäksi tykkään paksuista keitoista, joten en ihan hirveästi käytä keitonvalmistukseen vettä, mutta onneksi paksuutta voi säädellä vettä tai lientä lisäämällä.

Soppaa ja sämpylää!

Luomut porkkanasämpylät

Luomuna tehtyjä porkkanasämpylöitä sosekeiton kaveriksi

Nykyisin tulee leivottua usein leipää tai sämpylöitä ja nyt kun Myllärin Luomu vielä sponssasi ison tuotepaketin, niin leivoskelen jotain pientä vieläkin useammin. Myllärin Luomulla on kuukausittain vaihtuva teema, jonka mukaan tuotteita tulee käyttää - kisassa etsitään puolen vuoden ajan kuukausittain inspiroivinta ruoka- tai leivontabloggaajaa Tomi Björckin johdolla. Syyskuussa aiheena oli viljaisa välipala, mutta en kerennyt julkaisemaan silloin yhtään kisaan suunnittelemaani reseptiä (oli mm. rukiinen puolukkapiirakka ja toistaiseksi bloggaamattomat viljaisat sämpylät).  Nyt lokakuussa teemana on puolestaan luomusta lumoutuminen. Luomuna kaapista löytyi kokkaushetkellä mm. porkkanoita ja sponssattua täysjyvävehnäjauhoa, joten suurempia miettimättä päätin leipoa pellillisen sämpylöitä herkullisen vuohenjuustolla kruunatun kasvissosekeiton kaveriksi.

12 sämpylää

2½ dl vettä

½ pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

2 rkl luomuhunajaa

1 iso luomuporkkana

n. 6 dl luomu täysjyvävehnäjauhoja (Myllärin Luomu)

n. ½ dl rypsiöljyä

leipomiseen vehnäjauhoja

pinnalle unikonsiemeniä

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi ja kaada raaste mikronkestävään kulhoon. Mittaa joukkoon vesi ja mikrota, kunnes seos kiehuu. Anna jäähtyä, kunnes seos on n. 42-asteista. Sekoita joukkoon suola, hunaja ja kuivahiiva. Vispaa käden avulla osa jauhoista mukaan ja alusta taikinaan loput jauhot sekä öljy. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista ja käsistä. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi, eli reipas puoli tuntia. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja leivo taikinasta 12 sämpylää, käytä apuna leipomisessa vehnäjauhoja. Kohota sämpylät pellillä leivinliinan alla kaksinkertaiseksi. Voitele sämpylät vedellä ja ripottele pinnalle hieman unikonsiemeniä. Paista sämpylät 225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoile hieman jäähtyneenä luomuvoin kera vaikkapa sosekeiton lisukkeena.

Mikäs sen parempaa, kuin uunituoreet lämpimäiset! Sämpylöistä tuli vähän ravintorikkaampia ja tummempia, kuin valkeista vehnäjauhoista leivottuna. Maku oli juurevampi ja oikein maukas, mutta ihan yhtä kuohkeita näistä ei tullut, kuin pelkästä tavallisesta vehnäjauhosta leivottuna. Joten halutessaan osan täysjyvästä voi korvata ihan valkeillakin jauhoilla, mutta näinkin onnistuu sämpylät joka tapauksessa. Lisäksi kun en kärsi syödä raakaa porkkanaa allergian takia, niin olen ottanut tavaksi kiehauttaa porkkanaraasteen ennen leivontaa, jos kaikki ei kypsykään tarpeeksi uunissa. Kätevä tapa, joka myös pehmentää porkkanaa pikkuisen ja koska yleensä porkkanat tulee säilytettyä jääkaapissa, niin ei tule laitettua kylmää raastetta latistamaan taikinaa.

***

Jauhot sponssasi

Myllärin Luomu

Guacamole

Herkullinen avokadosta tehty guacamole

Jääkaapissa nökötti yksinäinen, hieman jo liikaa pehmennyt, avocado. Olin päättänyt tehdä tortilloita ruoaksi, joten samalla kasviksia pilkkoessani pyöräytin avocadosta parissa minuutissa ihanan guacamolen kääräistäväksi tortillalätyn täytteeksi. Guacamole on todella helpppo tehdä itse ja maku on ihan eri sfääreistä kuin kaupan guacamoleissa, sillä tämä todellakin sisältää avocadoa! Tällä ohjeella tulee hirmuisen pieni annos, joten määrä kannattaa tuplata ehdottomasti, jos pöydässä on vaikkapa neljä henkilöä herkuttelemassa.

1-2 hengelle

1 iso avocado
½ limen mehu
½ iso tomaatti
n. 2 rkl sipulisilppua
ripaus chilijauhetta
ripaus suolaa

Halkaise avocado, poista kivi (säästä se myöhempää käyttöä varten) ja lusikoi hedelmäliha pieneen kulhoon. Purista päälle heti limestä mehut ja muussaa avocado suurin piirtein tahnaksi haarukan avulla, tahnan ei tarvitse olla tasaista muussia. Kuutioi tomaatti todella pieneksi kuutioksi ja hienonna sipuli eritttäin pieneksi silpuksi, sekoita molemmat avocadon joukkoon. Mausta tahna chilillä ja suolalla, sekoita tasaiseksi ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Laita kivi guacamoleen ja peitä kulho kelmulla, laita jääkaappiin maustumaan hetkeksi ennen tarjoilua. Poista guacamolesta kivi juuri ennen tarjoilua, sekoita vielä maut tasaiseksi. Herkuttele guacamole esim. tortilloissa, tacoissa, nachojen kanssa tai laita vaikkapa leivän täytteeksi. 

Todella ihanaa! Guacamole on kyllä aivan älyttömän hyvää ja monikäyttöistä. Avocado tummuu tosi nopeasti, joten kannattaa olla ripeä limen mehun lisäämisen kanssa ja laittaa kivi valmiin guacamolen joukkoon jääkaapituksen ajaksi. Itse kerkesin heittää kiven pois jo tarjoilun jälkeen, joten kerkesihän se tummua jääkaapissa yön yli oltuaan, vaikka limeäkin oli melko reippaasti. Mutta ei se makua muuta, esteettisesti väri vaan ei ole enää niin nätin vihreä. Avocadopasta ja guacamole taitavat olla ne tunnetuimmat keinot käyttää keittiössä tätä vihreää herkkua, mutta kaikkein eniten itse käytän sitä ihan sellaisenaan, maustan kunnon lorauksella limemehua, ripauksella suolaa ja pippuria, kaveriksi riittää mozzarella ja muutama kirsikkatomaatti. Tai sitten pilkon sen salaattiin. Miten sie käytät avocadoa? :)

Lakkahillo

Lakkahillo

Tänä kesänä ostin ystäväni suuresta lakkasaaliista itselleni pari kiloa soiden kultaa. Heinäkuisia nimipäiviäni varten keitin pienen erän lakasta hilloksi, että saan leivottua kauan himoitsemani lakkatortun kahvipöytään. Lakkahilloa ei edes saanut pitkään aikaan kaupasta tai jos sai, se oli äärimmäisen kallista ja myös leipomot joutuivat myymään ei-oota lähes vuoden päivät lakkatuotteiden osalta. Onneksi tilanne korjaantui tämän vuoden huikean lakkasadon myötä ja nyt saa hilloakin kaupasta ihan kohtuulliseen hintaan. Edesmennyt mummoni oli oikea hillovelho ja hän taikoi kellariinsa maailman parhaita hilloja. Mummon hillojen makumaailmat ovat piirtyneet muistoihini ja niiden muistojen ansiosta on ollut melkoisen korkea kynnys lähteä itse opettelemaan hilloamista. Muutama vuosi sitten keitin ensimmäiset omat mansikkahilloni ja tänä vuonna olen keitellyt jos jonkinmoista hilloa tai hilloketta vähän melkein joka viikko. Lakkahillo on kuitenkin oma lempparini ja tästä annoksesta riittää hilloa yhteen kakkuun.

500 g lakkoja

½ dl vettä

1½ dl hillo-marmeladisokeria

(vaniljatanko)

Keitä lakkoja kymmenkunta minuuttia pienessä kattilassa veden kanssa miedolla lämmöllä, että marjat pehmenevät ja mehustuvat. Mikäli haluat hilloon vaniljan maun, lisää halkaistu vaniljatanko kattilaan heti alkuvaiheessa ja poista tanko ennen sokerin lisäämistä. Lisää hillo-marmeladisokeri kiehuvan kuumaan kattilaan ja keitä vielä seosta jatkuvasti hämmenellen toiset kymmenkunta minuuttia. Kuumenna purkit (ohje löytyy Jallusinapin ohjeen jälkeen) ja purkita kiehuvan kuuma hillo kuumiin purkkeihin. Jäähdytä ja säilytä viileässä ennen käyttöä. Hillo on valmis käytettäväksi heti jäähdyttyään. Käytä hilloa vaikkapa kakkujen täytteeksi, jogurtin päälle tai jäätelön kastikkeeksi. Lakkahillo on klassinen yhdistelmä myös narskuvan Kainuun leipäjuuston kanssa.

Ihan parasta! Lakkahillo on miun mielestäni kaikkein maukkainta ja tykkään jättää siemenetkin mukaan. Mikäli joukossa on huonohampaisia tai haluat muuten vaan sileää hilloa, niin voit paseerata lakat tiheän siivilän läpi ennen sokerin lisäämistä. Tätä paseerausta itse harrastan kuitenkin vain tyrnimarjojen kohdalla (joita miulla onkin ihan hirmuisen paljon pakastimessa, kiitos äidin tyrnipuskien ennätyssadon). Kiitos paljon Saaralle suolla uurastamisesta, on ihanaa saada apua ystäviltä asioissa, joihin itsellä ei riitä rahkeet! :)

Uunitortillat

Juustolla kuorrutetut uunitortillat

Eräänä päivänä teki mieli kokata jotain erilaista jauhelihasta ja löysin kaapista paketillisen tortillalättyjä, joten ajattelin pitkästä aikaa tehdä uunitortilloita. Täyte on erilainen kuin ilman uunia syötävissä tortilloissa ja päälle tulee vielä kiva juustokuorrutus. Kaveriksi kannattaa tehdä salaattia raikastamaan kokonaisuutta.

8 tortillalättyä

250 g naudan paistijauhelihaa

1 punainen paprika

3 tomaattia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl taco-mausteseosta

1 dl vettä

mustapippuria

suolaa

8 siivua cheddar-sulatejuustoa 

juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli. Paista jauheliha pannulla omassa rasvassaan ja lisää pannulle kuullottumaan sipulit. Lisää joukkoon hienoksi pilkottu paprika ja kuutioidut tomaatit. Lisää mausteet ja vesi, hauduttele paistosta, kunnes paprika on kypsää. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Täytteen tulee olla melko paksua, ettei se valu ulos tortillan sisältä. Levitä tortillalätyille jauhelihapaistosta ja cheddarjuustosiivut puolitettuina. Rullaa tiukalle rullalle ja laita uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoa ja gratinoi uunissa 175 asteessa, kunnes juusto on saanut vähän väriä. Tarjoa lisukkeena raikasta salaattia.

Hyväähän se on, ihan perusruokaa, joka valmistuu yllättävän nopeasti. Tähän sopii hyvin tuo "avararuusjuusto", mutta oikeakin cheddar käy mainiosti. Tai sen voi korvata ihan juustoraasteellakin. Näppärä ruoka vaikkapa isommalle porukalle, jos ei halua täyttää pöytää pienillä kipoilla eri täytteitä tai lämmitellä isoa kasaa tortillalättyjä. Kuitenkin tykkään enemmän tavallisista tortilloista, joiden sisään saa käärittyä paljon kasviksia ja nokareen ranskankermaa. Mutta vaihtelu virkistää!

Rukiinen puolukkapiirakka

Puolukka on oiva piirakkatäyte!

En ole koskaan hirveästi välittänyt puolukasta, mutta viime aikoina olen ruennut jopa himoitsemaan sitä. Lähinnä tosin hillon, hyytelön, mehun ja piirakan muodossa, sillä vispipuuro jää edelleen Ei enää ikinä -listalleni. Jääkaapissa oli monta purkkia kermaviiliä, joten päätin leipoa piirakkaa kermaviilitäytteellä ja laittaa kaveriksi pakastimen kätköistä noukitun purkillisen vanhempieni keräämiä puolukoita. Kaiken lisäksi kaappini ovat täynnä Myllärin Luomun blogihaasteen ansiosta erilaisia jauhoja, joten osa taikinan vehnäjauhoista korvautui vielä rukiilla. Puolukka ja ruis nimittäin toimivat hyvin yhteen! Kylläpä maistui  hyvältä vaniljalatten kaverina kuulaana syyspäivänä! :) 

1 piirakkavuoallinen

taikina

150 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

2 tl vanilliinisokeria

½ dl sokeria

200 g puolukoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon myös kananmuna ja lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle puolet puolukoista. Sekoita kermaviilin joukkoon loput ainekset ja kaada seos puolukoiden päälle. Ripottele loput puolukat piiraan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Tarjoa piirakka jäähtyneenä.

Ihan älyttömän hyvää! Tykkään kirpeydestä ja happamuudesta, joten tämä on ihan nappivalinta. Vaikka olikin tarpeeksi makeaa! Käyttämäni puolukat olivat sokeroimattomia, joten kannattaa suhteuttaa sokerien määrää tarpeen ja omien makumieltymysten mukaan. Mutta tuo on oikein näppärä perusresepti piirakalle kuin piirakalle. Halutessaan kermaviilin voi korvata rahkalla ja puolukat millä tahansa marjoilla tai hedelmillä. Mitähän puolukoista seuraavaksi tekisi...? :)

Palanen piirakkaa, ole hyvä! :)

Pasta-juustosalaatti

Pasta-juustosalaatti

Muutama viikko sitten vietimme tupaantulijaisia uudessa kodissani ystävieni kanssa ja tarjottavien joukosta löytyi myös tämä juustoinen pastasalaatti. Taustalla piili ajatus salaatista, jota tein valmistujaisiini 1,5 vuotta sitten, mutta halusin siitä raikkaamman ja ilman fetaa, sillä olen syönyt tänä vuonna melkein joka arkipäivä lounaslaatikossa fetajuustosalaattia... Tämä salaatti oli todella ihana ja hupenikin nopeasti pöydästä. Salaatti sopii mainiosti illanistujaisiin, iltapalaksi tai eväsrasiassa töihin evääksi.

kulhollinen

250 g perhospastaa

1 kurkku

1 rs kirsikkatomaatteja

½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja

½ punttia basilikaa

½ punttia persiljaa

70 g rucolaa 

350 g maukasta juustoa (minulla oli Polar)

ripaus suolaa

kunnon rouhaisu mustapippuria

1 rkl punaviinietikkaa

3 rkl aurinkokuivatun tomaatin öljyä 

Keitä pasta melkein kypsäksi ja jäähdytä se huolellisesti. Pilko kurkku ja tomaatti kuutioiksi (poista kirsikkatomaateista turhat siemenet, ettei salaatti vetisty) ja lisää pastan joukkoon. Ota muutama aurinkokuivattu tomaatti ja pilko kuutioiksi, kuutioi myös juusto ja lisää ne salaattipohjaan. Kaada samalla joukkoon pari lusikallista marinointiöljyä. Lisää joukkoon myös loraus punaviinietikkaa sekä mausteita ja hienonnetut yrtit. Sekoita salaatti ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Anna tekeytyä ennen tarjoilua vähintään puoli tuntia ja sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua revityt rucolanlehdet. 

Todella hyvää! Maut olivat tasapainossa ja salaatti oli todella maukasta. Pasta tuo mukavaa ruokaisuutta ja juustot nyt ovat vaan aina niin hyviä. Rakastan yrttejä ja erityisesti rucolaa, joten tykkään. Onneksi tykkäsivät vieraatkin. Teen tätä varmasti jatkossakin! 

Pekonipasta

Herkullinen pekonipasta

Pekonipastan, pasta carbonaran, saloihin tutustuin muutama vuosi sitten lähinnä ystäväni Anzkun blogin kautta ja jonkun verran olen vuosien saatossa itsekin erilaisia pekonipastoja tehnyt - reseptejä löytyy mm. aurajuustolla tuunattuna tai tulisen makeana. Netti ja blogit ovat pullollaan erilaisia carbonara-ohjeita ja tämä pekonipasta on oma versioni italialaisherkusta, eikä se häviä maussa yhtään esikuvalleen. Resepti on nopea valmistaa ja maistuu takuuvarmasti kaikille. CK suosittelee!

2-4 annosta

250 g Myllyn Paras Sportti täysjyväspagettia

140 g pekonia

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

n. ½ solo-valkosipuli tai pari valkosipulinkynttä raastettuna

½ punttia persiljaa hienonnettuna

100 g parmesaania raastettuna

reilusti mustapippuria

tarvittaessa ripaus suolaa

Pilko pekonit ja laita ne kylmälle paistinpannulle. Nosta liedelle lämpö ja paista pekonit rapeaksi välillä sekoitellen. Mausta pekonisilppu muutamalla kierroksella mustapippuria. Ota pieni osa pekonia sivuun koristelua varten ja jätä loput pekonit odottamaan ruoan kasaamista. Vispaa kananmunien rakenne kevyesti rikki ja lisää joukkoon kuohukerma. Raasta joukkoon parmesaani ja valkosipuli, lisää hienoksi silputtu yrtti ja rouhi joukkoon reilusti mustapippuria. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä ja valuta nopeasti. Lisää joukkoon pekonisilppu ja kermaliemi, sekoita sekaisin ja pidä kuumalla liedellä noin minuutin ajan, sekoita koko ajan äläkä anna kananmunan kypsyä. Annostele pastaa kastikkeineen lautaselle, ripottele päälle muutama murunen paistettua pekonia ja rouhaise pintaan mustapippuria. Tarjoile välittömästi. 

Ihanaa! Pekonipasta valmistui käden käänteessä, käytännössä sillä välin kun pasta keittyy ja maksimissaan aikaa tähän saa tuhraantumaan 20 minuuttia - siispä nopea ruoka arkeen tai miksei vähän juhlavampaankin hetkeen. Ruoassa on paljon makua ja luonnetta, sopii hyvin comfort foodiksikin tai vahvistamaan nuutunutta olotilaa. Tykkään persiljan ja valkosipulin tuomasta mausta ja se raikastaa lopputulosta, tuo paljon makua annokseen. Käyttämäni sporttipasta sisältää tavallista valkeaa pastaa enemmän kuituja ja makua, sillä se on valmistettu täysjyvädurumista. Eli koska tämä spagetti on terveellisempää, se kumoaa kastikkeen kalorit, eikös? ;) Tykkään myös siitä, että pasta ei ole kuivaa, vaan mielestäni tämän ruoan tulee jäädä meheväksi. Mikäli haluat tanakamman lopputuloksen, käytä enemmän pastaa tai vähemmän kermaa. Pääasia on kuitenkin se, että kananmuna ei kerkeä kypsyä ja muuttua kokkareiseksi. Mikäli pastaa jää yli, seuraavana päivänä kattilaan voi lisätä vettä ja lämmittää ruoan uudelleen. Siinä vaiheessa kananmunan hyytyminen ei enää haittaa. Oletko sinä valmistanut pasta carbonaraa tai miten teet oman pekonipastasi?

Herkkua!

Tämän ihanan lautasen ostin kesällä Juuasta Tulikiven myymälästä. Lautanen on Kermansaven valmistama ja sopii täydellisesti kuvauskäyttöön, vaikka onkin aika pieni. Mie kun rakastan näitä tummia sävyjä, niin tämä iski heti silmääni. Harmi kun ostin vain yhden! Lisäksi ostin muun muassa pari espressokuppia lautasineen (väärän värisiä makuuni, mutta olivat edullisia), pizzalapioparin, pöytäliinan ja tabletit. Ja Paola Suhosen perhoslautasen. Siinäpä olikin kesälomattoman kesäni ainoa pidempi reissu ja pitihän sitä rahaa pistää tietenkin vähän palamaan :)

Pastapussin sponssasi Myllyn Paras
reseptikilpailuaan varten

Ahvenanmaan pannukakku

Herkullinen kardemummainen Ahvenanmaan pannukakku

Keitin viime sunnuntaina kattilallisen riisipuuroa ja ajattelin jo siinä vaiheessa, että loput puurosta käytän johonkin jatkojalostettuna. Lopulta päädyin tekemään Ahvenanmaan pannukakkua, johon saa upotettua näppärästi riisipuuroa sekä lempimaustettani kardemummaa. Ihan parasta jälkkäriä, varsinkin tuon uuniomenahillon kanssa tarjoiltuna. Ahvenanmaan pannukakkuun voi käyttää myös mannaryyneistä keitettyä puuroa, mutta kardemumma on kuitenkin se tämän reseptin juju. Pannarin paistoin hillonkeiton jälkeen ja ruokaakin tuli uunissa laitettua, joten viime maanantaina viettämäni kesälomapäivä vierähti touhuten ihanien tuoksujen äärellä.

1 pellillinen

3 dl riisipuuroa

5 dl maitoa

4 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

½ tl suolaa

1-2 rkl kardemummaa
50 g  voita sulatettuna

Vispaa kananmunat ja maito keskenään, lisää jäähtynyt riisipuuro ja muut ainekset. Sekoita taikina huolellisesti ja anna turvota noin puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 30 minuuttia. Tarjoile pannarin kanssa hilloa ja kermavaahtoa. 

Ihan älyttömän herkullista! Kardemumma on ihana mauste ja se sopii tähän todella hyvin. Riisipuuro tuo rakennetta, mutta ei hallitse liikaa. Kivaa vaihtelua perinteisen pannarin rinnalle ja mikä parasta, taas hävikki pienenee. Miten sinä olet jatkojalostanut riisipuuroa?

Uuniomenahillo

Uuniomenahillo

Sain viime viikolla kassillisen omenoita kotipihan omenapuun omenoita. Jo aiemmin syksyllä sain pienen kassillisen omppuja, jotka pakastin lohkoina ja kuutioina talven varalle, mutta tästä uudemmasta satsista päätin keitellä uuniomenahilloa, jonka ohjeen bongasin jo vuosia sitten jostain blogista. Nyt tätä hilloa on keitelty tosi monessa muussakin blogissa, joten tässä on taas yksi syksyn hittituote. Hillo on äärimmäisen helppo tehdä, sillä ainekset palastellaan uunipataan ja hillo muhii valmiiksi itsestään. Ja on hyvää! Suosittelen kokeilemaan :)

2 kg omenoita

½ kg hillosokeria

1 dl vettä

1 vaniljatanko halkaistuna

2 kanelitankoa

hillopurkkeja

Poista omenista siemenkodat ja lohko omenat kuorineen. Laita omenalohkot kannelliseen uunipataan (n. 3 litraa), lisää muut ainekset ja sekoita. Laita pataan kansi päälle ja pata 200 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Hämmennä keitosta välillä, älä säikähdä nesteen suurta määrää hillonteon aikana. Kuumenna purkit ja kannet kiehuvassa vedessä. Poista padasta vanilja- ja kanelitangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Täytä kuumat purkit kuumalla hillolla. Jäähdytä ja säilö kylmiössä tai jääkaapissa. Tarjoile hilloa esimerkiksi pannukakun kanssa.

Ihanaa! Hillosta tulee lähes toffeemaista ja väri on upea. Hilloa voi käyttää kuten muitakin hilloja, eli kakkujen täytteenä, jogurtin kanssa, lettujen ja pannarin kanssa jne. Itse maistoin hilloa Ahvenanmaan pannukakun kanssa ja loput odottavat myöhempää käyttöä jääkaapissa. Vanhemmille lähetin ison purkillisen kiitokseksi omenoista ja hillopurkeista, sillä omat purkkini olivat päässeet katoamaan maailmalle tai olivat muita säilykkeitä täynnä. Viime aikoina on tullut muutenkin keiteltyä erilaisia hilloja ja hillokkeita, ihan pieniäkin määriä täsmäkäyttöön. Varsinkin hillo-marmeladisokeri on näppärä tuote, sitä ei paljoa tarvitse eikä lopputuloksestakaan tule liian makeata. Jotenkin sitä tuntui aiemmin, että hillonkeitto on hirmuisen vaikeaa ja aikaavievää, kun seurasi mummolassa säilöntäpuuhia. Määrät kun olivat niin paljon suurempia. Mutta oikeasti, ei hilloaminen ja säilöminen muutenkaan mitään rakettitiedettä ole, vaikka hieman voi aikaa viedäkin.

Kännykällä otettu kuva hilloamispuuhien alusta, lahjaksi saamani
 Kermansaven uunipata on ihan ykköstuote kaikenlaisiin uuniruokiin!

Ahvenanmaan pannukakkua kera uuniomenahillon

Herkkutattirisotto

Aromaattinen ja pehmeä herkkutattirisotto

Risotto on hyvää, mutta sitä on tullut tehtyä äärimmäisen harvoin itse. Itseasiassa en ole tainnut julkaista blogiurallani vielä yhtään risottoreseptiä, joten nyt on sen aika! Kauhanvarressa pitää seisoa koko kokkaustuokion ajan, mutta ahkera hämmentäminen palkitaan herkullisella lopputuloksella. Risoton kokkaamiseen minut innosti reseptikisa, jossa kumppanina on Pernod Ricard Finlandin maahantuoma australialainen Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay -luomuvalkoviini. Viiniä lurauttelin herkkutattirisottoon ja tilkkasen lasiinkin, vaikka yleensä en nautikaan puna- tai valkoviinejä migreenivaaran takia. Tässä viinissä on kuitenkin vähän sulfiitteja ja kun annoskoko on puoli lasia, ei päätäkään rupea särkemään. Viinitietämykseni on lähellä nollaa, mutta suuhuni maistui kivalta raikas ja jäähdytetty viini, jota luonnehdittiin hedelmäiseksi sisältäen sitruksen, persikan ja aprikoosin sävyjä olematta kuitenkaan mikään liian kevyt kukkaketo. Mielestäni herkkutattirisoton ja valkoviinin maut sopivat hyvin yhteen ja lopputulos oli varsin onnistunut, kannattaa kyllä kokeilla! :)

4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

nokare voita

3 dl risottoriisiä

2 dl hyvää valkoviiinä 

1 annos vahvaa espressoa

120 g herkkutatteja esikäsiteltynä

n. 1 l kasvislientä

100 g parmesaania raastettuna

suolaa

mustapippuria

kunnon nokare voita

koristeluun

muutama oksa timjamia

parmesaanilastuja

oliiviöljyä

Mikäli käytät tuoreita sieniä, hienonna ne pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla nesteet pois. Laita sivuun odottamaan. Pakastetut esikäsitellyt sienet käytetään myöhemmin ruokaan sulatettuna. Kiehauta kasvisliemi. Hienonna sipuli hienoksi silpuksi ja hienonna myös valkosipuli. Kuumenna kasarissa kunnon nokare voita ja kuullota sipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi, lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli pannuun. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota välillä sekoitellen, kunnes riisi on muuttunut kiiltäväksi. Lisää pannulle valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on imeytynyt kokonaan riisiin. Lisää joukkoon keitetty espresso (pari-kolme ruokalusikallista, eli yksi pieni annos) ja sienet, imeytä taas neste riisin joukkoon ennenkuin lisäät uuden kauhallisen kiehuvaa kasvislientä. Lientä menee suunnilleen litra, risoton kuuluu olla valuvaa ja samettisen pehmeää. Kun riisi on al dente, lisää joukkoon raastettu parmesaani, kunnon nokare voita ja timjami. Sekoita huolella ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Mikäli juusto ja voi tukevoittaa risottoa liikaa, lisää tilkkanen lientä. Koristele annos timjamilla, parmesaanilastuilla ja muutamalla pisaralla oliiviöljyä, tarjoile annos välittömästi.

Olipas hyvää! Viini on risoton sielu tuoden hapokkuutta ja makua, parmesaani ja voi tuovat kermaisuutta ja herkkutatin makua korostaa upeasti pieni tujaus espressoa. Espresso on tämän reseptin pikkujippo, josta kerkesinkin jo hehkuttaa lauantaina kokkaussession päätteeksi Facebookissa annoskuvan julkaistuani. Tervetuloa siis tykkäämään Cebicin keittiöstä Facebookissa, siellä kuulet blogia nopeammin keittiöelämästäni! Sienet ovat nyt sesonkiruokaa parhaimmillaan, joten vielä kannattaa kipaista metsään tai torille luonnonantimia hamstraamaan. Itse sain sienet vanhemmiltani, samoin kuin muutaman kilon tyrnimarjoja ja muita marjoja. Nyt pääsen olemaan hetken osittaisesti omavarainen, kun saa säilöä herkkua pakastimeen talven varalle. Sienireseptejä on siis lisää luvassa. Ja viiniäkin pitää vielä käyttää ruoanlaittoon, sillä kolmelitraisesta viinitonkasta on käytetty vasta muutama desi. Mihin sinä käytät viinejä ruoanlaitossa? Nyt vinkit jakoon! :)

Valkoviinillä aateloitu pehmeä risotto

Pataleipä / Maailman helpoin leipä (No-knead bread)

Maailman helpoin leipä

Mikäs sen ihanampaa, kuin paistaa aamupalaksi herkullinen leipä yön yli kohonneesta taikinasta ja nuuhkutella tuoreen lämpimäisen tuoksua kuulaassa syysaamussa! Eli maailman helpoimman leivän nimellä eri ruokayhteisöissä, lehdissä ja blogeissa liikkunut leipä on nyt vihdoin leivottu myös Cebicin keittiössä. Eräässä kokkausryhmässä tämä leipä on viime viikkoina niittänyt paljon mainetta sekä kunniaa ja päätin tarttua tuumasta toimeen, olihan ohje ollut surullisen kuuluisalla ja pitkällä "to do -listallani" jo muutaman vuoden. Nimensä mukaisesti tämä on todellakin maailman helpoin leipä, sillä taikina valmistuu parissa minuutissa, taikinaa ei tarvitse vaivata ja aika hoitaa loput. Leivästä tulee ihanan kuohkeaa, rapeapintaista ja nättikin se on, kuin leipomossa leivottu! Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla itse leivän leipomista, voin taata että tämä resepti toimii! :)

1 leipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Tämä on varmasti paras tekemäni leipä ikinä! Olen vuosien varrella leiponut paljon erilaisia leipiä ja sämpylöitä, mutta kuohkeudessa, ulkonäössä ja ehkä maussakaan ei olla tähän aiemmin päästy. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön keittiööni. Oikeastaan ainoa pelkoni leivän suhteen oli se, saanko siitä kaunista jauhopintaista aikaiseksi. Onneksi huoli oli turha, sillä ihan normaalilla toiminnalla leivästä tuli varsin salonkelpoinen, eikä tarvinnut pelätä sitäkään, että leipä jumahtaisi sementiksi pataan. Sihahdus vain kuului, kun nakkasin taikinapallon pataan. Vein puolet leivästä vanhemmilleni maistettavaksi ja samalla annoin ohjeen isälleni, kuulemma pitää päästä hänenkin kokeilemaan tätä. Ja totesipa isäni samaan hengenvetoon, että tästä selviää varmasti tumpelompikin leipuri - tosin isä on loistava keittiössä ja häneltä olen oppinut paljon keittiöhommista, kunnon ruskean kastikkeen tekemisen muun muassa. 

Taikinaa voi tuunata erilaisilla jauhoilla, jyvillä ja leseillä, yrteillä, siemenillä tai vaikkapa valkosipulilla. Ilmeisesti mitä pidempään taikinaa kohottaa, sitä maukkaampaa siitä tulee, mutta lukemani perusteella muutamankin tunnin kohotus riittää. Pääasia on, että taikinaa ei sekoiteta kuin nopeasti sekaisin ja taikinaa ei saa missään nimessä vaivata, vaikka jauhopeukaloa syyhyttäisikin. Itse käänsin taikinan "kulmat" keskelle ja muotoilin palloksi (tosin leivästä tuli pitkulainen, vähän ciabattan näköinen, kun laitoin sen pataan). Mie paistoin leipäni keraamisessa 3,3l vuoassa, mutta pienempikin riittää eikä se isommastakaan pahastu.  Myös savipata sopii paistamiseen, kunhan vuoan on ensin liottanut vedessä halkeamisen estämiseksi. Tosin leipää vuosia leiponeet ystäväni kertoivat senkin, että patakaan ei ole välttämättömyys, mutta toisaalta se on tämän reseptin juju. 

Leipä leikattuna

Pinnasta tuli myös nätti!

Cebicin keksikerrosherkku

Omatekoista hilloketta, pehmeää kermarahkaa ja rapsakoita voikeksejä sekä pistaasia

Osallistun Jules Destrooper -jälkiruokahaasteeseen, jossa me ruokabloggaajat kehitetään reseptit Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipiä käyttäen. Rapeiden ja hyvänmakuisten keksien ominaisuuksia en halunnut liikaa peittää, joten tehtävänanto tuotti hieman harmaita hiuksia ja mietintämyssy on edelleen päässäni... Päätin tehdä pappilan hätävaraa muistuttavan jälkkärin, jossa keksien rapeus pääsee oikeuksiinsa ja lopputuloksessa on pientä twistiä. Tätä on tullut tehtyä jo kahdesti, niin hyvää se on :)

2 annosta

1 dl kuohukermaa

1 dl maitorahkaa

1 tl vanilliinisokeria

1-2 rkl sokeria

6 Jules Destrooper Butter Crispiä

3 rkl pistaasipähkinöitä (suolattomia ja kuorittuja)

n. 12 teelusikallista verigreippihilloketta

verigreippihilloke

4 verigreipin perskat

1 limen mehu

½ dl vettä

1½ dl hillo-marmeladisokeria

Aloita jälkiruoan valmistus tarpeeksi ajoissa ennen tarjoilua, että hilloke kerkeää jäähtyä. Itse keittelin hillokkeen jo muutamaa päivää aiemmin ja säilytin jääkaapissa. Purista verigreippien mehut kannuun suurpiirteisesti ja tarjoile raikkaana mehuna, laita sitruspusertimeen irronnut hedelmäliha ja samalla irtoava loppumehu pieneen kasariin. Purista kasariin myös yhden limen mehu ja mittaa mukaan pieni vesitilkka. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja anna kiehua muutamia minuutteja. Mikäli säilöt hillokkeen, lusikoi se kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa, heti käytettynä jäähdytä kattilassa hyvin ennen annosten kokoamista. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja mausta sokereilla, hillokkeen makeudesta riippuen sokeria voi laittaa joukkoon enemmän tai vähemmän. Rouhi kuoritut pistaasipähkinät karkeaksi rouheeksi. Murustele keksit käsissä. Laita viinilasien tai jälkiruokamaljojen pohjalle noin yhden keksin verran pikkuleipämurskaa, lusikoi päälle reilu teelusikallinen verigreippihilloketta ja vähän pistaasimuruja. Nostele päälle pari ruokalusikallista kermarahkaa, tee kaksi samanlaista kerrosta lisää. Koristele annokset pistaasimuruilla. Tarjoile välittömästi, etteivät keksit pehmene. 

Olipas se ihanaa herkkua! Ei liian makeaa, sopivan kirpakkaa ja sisälsi erilaisia koostumuksia. Helppo ja nopea valmistaa, varsinkin jos hillokkeen on valmistanut jo etukäteen. Jääkaapissa näitä ei kannata säilyttää kuin ihan pieni hetki ennen tarjoilua, muuten keksit imevät kosteutta ja pehmenevät. Halutessaan pistaasien ja hillokkeen väliin voi kuutioida vielä mansikkaa, kuten minä laitoin toisella valmistuskerralla (kuvia tästä ei tullut otettua). Ihana yhdistelmä niinkin! Pistaasit ostin Punnitse ja säästä -kaupasta, olivat valmiiksi kuorittuja ja suolaamattomia, eikä hintakaan ollut paha.

Verigreippihilloke

Koko kerrosherkku :)

Hernesosekeitto

Pehmeän samettinen sosekeitto

Pari viikkoa sitten vietimme ystävieni kanssa rapujuhlia pitkän kaavan mukaan ja alkupalaksi nautiskelimme ystäväni keittelemää ihanaa Cremé Ninon -tuorehernesoppaa, joka aateloidaan kuohuviinillä tai samppanjalla. Mie tein kyseisen keiton innoittamana arkisemman version hernesosekeitosta, eli tästä puuttuu kuplajuomat ja alkuperäiseen reseptiinkään en sortunut, vaan nakkelin kattilaan sitä, mitä kaapeista sattui löytymään. Ihanaa tästä tuli joka tapauksessa ja tuo vaihtelua niihin ainaisiin kellertäviin sosekeittoihin (aurinkokeitto, kuten äitini tapaa sellaisesta sosekeitosta sanoa), joita tässä talossa normaalisti keitellään. Olen varmaan keittoruoasta paasannut aiemminkin blogissani, mutta totuus on se, että oikeastaan miulle maistuvat vain kasvissosekeitot - blogeistani ei varmaankaan löydy mitään muita soppaohjeita... Pitäisi varmaan ottaa talven tavoitteeksi keittää kana-, jauheliha-, liha-, tai makkarakeittoa. Mikä on siun lempikeittosi? :)

4 annosta

7 dl vettä

kanafondia/kanaliemikuutio

1 iso rosamunda-peruna

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

200 g pakasteherneitä

1/3 puska persiljaa

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun

hyvää oliiviöljyä

½-1 pkt pekonia

persiljasilppua

mustapippuria

Kiehauta kattilassa vesi ja lisää joukkoon kanafondia tai liemikuutio. Kuori ja pilko perunat, hienonna sipuli ja kuori valkosipulinkynsi. Kaada silput kattilaan ja keitä pehmeäksi. Lisää kattilaan pakasteherneet ja anna niiden kuumentua. Silppua persiljaa hienommaksi ja lisää kattilaan, aja keitto soseeksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Kaada joukkoon kerma ja tarkista maku, lisää mausteita maun mukaan. Kiehauta ja anna poreilla hetki miedolla lämmöllä. Paista hienonnettu pekoni rapeaksi ja valuta ylimääräinen rasva pois. Annostele keitto lautasille, laita päälle vähän pekonia ja persiljasilppua, pieni loraus oliiviöljyä ja muutama rouhaisu pippuria. Tarjoile välittömästi.

Todella pehmeää ja hyvää, kannatti kokeilla! Laitoin ruokaisuuden lisäämiseksi mukaan yhden jauhoisen perunan, mutta vahvemman herneenmaun saa aikaiseksi jättämällä perunan pois. Tähän kyllä olisi sopinut se skumppakin hyvin, osa kuplajuomasta lorautetaan keittoon ja tarjoillessa keittoon kaadetaan pari lusikallista lisää, jolloin keitto kuohkeutuu entisestään. Pekonia kannattaa ehdottomasti lisätä mukaan siivu tai pari per annos, tuo ihanaa makua ja vähän enemmän purtavaakin. Kasvisversioksi tämä kääntyy kasvisliemen käyttämisellä ja pekonin tilalle käy vaikka feta, chevre tai halloumi. Keittoruoan kanssa maistuu hyvä leipä, mutta tällä kertaa osaan annoksestani ripottelin kaapista löytyneitä valmiita krutonkeja, toimi hyvin niinkin. Äärettömän näppärä ruoka, kokkailun aloittamisesta kattilan ruokapöytään kantamiseen taisi mennä aikaa kutakuinkin alle puoli tuntia.

Ruispuuro (riihiruispuuro)

Aitoja makuja aamupalapöydässä

Lapsuudessani suurta viikonloppujen aamupalaherkkua, joskin kohtuullisen harvinaista, oli isän tuntikausia keittelemä ruispuuro Liperin myllyn riihiruisjauhosta valmistettuna. Meillä tähän puuroon on laitettu aina silmäksi voita, kermaa ja suolaripaus, mutta kyllähän kaveriksi käy hyvin perinteinen puolukka, maito ja sokerikin. Rakastan savuisuutta ja reilua makua, joten puurooni ei kelpaa mikään muu kuin riihiruis ja onneksi naapuripitäjässä Liperissä sitä tehdään vielä kaiken lisäksi luomuna. Kilon jauhopaketti ei paljoa maksa, on riittoisaa ja ihan älyttömän hyvää. Jos vierastat riihirukiin makua, voit keitellä puuron myös miedommista ruisjauhoista. Lisäksi ruispuuro pitää nälän poissa pitkälle iltaan asti. Kannattaa kokeilla!

2-4 annosta

8 dl vettä

2 dl riihiruisjauhoja (Liperin mylly)

1 tl suolaa

tarjoiluun

voita

kuohukermaa

suolaa

Kiehauta vesi kattilassa ja vispaa ruisjauhot mukaan, mausta suolalla. Sekoittele tasaiseksi velliksi ja keittele tunti-puolitoista miedolla lämmöllä puuroksi, muista sekoittaa välillä. Puuro ottaa hanakasti pohjaan, joten kannattaa jäähdyttää liesi kiehauttamisen jälkeen, ennen kuin kattila nostetaan takaisin liedelle. Sekoita puuro tasaiseksi ja annostele kulhoihin, laita silmäksi pieni voinokare, loraus kermaa ja ripsauta päälle vielä vähän suolaa. Herkuttele välittömästi.

Nam, tämä on niin hyvää! Tulee aina ihan lapsuus mieleen, eikä puuron makukaan eroa isän tekemästä. Salaisuus lienee oikeasti kunnon jauhot, niistähän se maku tulee. Puuron paksuutta voit säädellä lisäämällä hieman enemmän jauhoja tai jos puuro tuntuu liian tönköltä, sekoittele keittovaiheessa lisää vettä joukkoon. Jauhoja ei kuitenkaan kannata lisätä kuin ihan alussa, muuten lopputuloksesta ei tule pehmeä. Miun mielestäni puuro saa olla keskipaksua, joten tämä ohje on siihen varsin passeli. Puuro otti tosiaan pohjaan hieman tälläkin kertaa, mutta kunnon liottelulla ja vaikkapa tiskiaineen tai konetiskiaineen kanssa keittely irrottaa puuronjämät kattilasta. Kannattaa käyttää haudekattilaa tai laittaa levyn ja kattilan väliin sellainen metallinen ritilä. Miun pitääkin käydä sellainen ritilä ostamassa, kun tässä uudessa kodissa on valurautaiset levyt ja tuntuu etten osaa taas käyttää niitä, kun on vuosikausia kerennyt kokkaamaan vain keraamisilla liesillä :)

Jallusinappi

Jaloviinalla maustettu sinappi - Yhden tähden täydellisyyttä

Sinappi on hyvää, yhden tähden Jallu on hyvää ja niiden yhdistelmä hivelee vaativimpiakin makunystyröitä! Olen muutaman vuoden ajan tehnyt joululahjaksi sinappeja ja joskus sitä tulee väsättyä muulloinkin, vaikkapa kesäisiin makkaranpaistoiltamiin. Joulukinkun voi hunnuttaa omatekoisella sinapilla ja mikäpäs olisi parempaa, kuin perunainen karjalanpiirakka päällystettynä kunnon kinkkusiivulla, joka on kuorrutettu omatekoisella maukkaalla sinapilla... Ja tiedän, nyt on elokuu ja kesä on vielä kesken, mutta sinappi on onneksi ajankohtaista aina ja joskushan nämä arkistojen aarteet pitää täräyttää luettavaksi! Tämä satsi on tehty siis viime joulun alla ja annettu lahjoiksi perheelle sekä ystäville. Muistaakseni tein kaksinkertaisen annoksen ja pakkasin sinapit pieniin purnukoihin, koristelin servetistä leikatulla paperilla ja sidoin kiinni paistinarulla. Näiden säilömispuuhien takia tulee jemmailtua pitkin vuotta pieniä lasipurnukoita, mutta pilttipurkkeja en käytä niiden fuskausvaaran takia. Kunnolla tehtynä sinappi säilyy hyvänä jopa muutaman kuukauden jääkaapissa, mutta meidän perheessä sinapit kuluu muutamassa päivässä joulukinkun kanssa. Kannattaa kokeilla, sinapin tekeminen on äärimmäisen helppoa!

2-3 pientä purnukkaa

1 dl sinappijauhetta

1 dl sokeria

½-1 dl tummaa siirappia

1 tl perunajauhoja

1 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

1/4 dl omenatuoremehua

1 tl omenaviinietikkaa

n. 4 rkl *Jaloviinaa (tai maun mukaan)

Sekoita kattilassa kaikki kuivat aineet. Lisää joukkoon muut aineet, paitsi Jaloviina. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen ja anna kiehahtaa, sinappi paksunee melkoisesti tässä vaiheessa. Maistele seosta, lisää tarvittaessa siirappia taittamaan makua - lopputuloksen pitäisi olla hieman makea. Mausta jäähtynyt sinappi Jaloviinalla (maistele, laita maun mukaan eli reilusti) ja sekoita kunnolla. Sinappi notkistuu Jallun lisäämisen ansiosta, mutta tukevoituu taas jäähtyessään. Lusikoi sinappi kiehuvassa vedessä kuumennettuihin ja hyvin valutettuihin purkkeihin, kierrä päälle keitetyt kannet. Puhdista purkkien ulkopinnat. Anna maustua jääkaapissa pari kolme päivää ennen tarjoilua. Koristele purkit ja anna lahjoiksi tai nautiskele itse.

Purkkien keittäminen tappaa bakteerit, jotka voivat pilata säilöttävät tuotteet. Parhaan lopputuloksen saat, kun laitat säilömistä edeltävänä päivänä pestyt purnukat kansineen kattilaan, jossa on vettä. Näin bakteerit heräävät vesikylvyssä ja kaikki kuolevat varmasti kiehuvassa vedessä. Kaada kattilasta vesi pois ja pese se. Laita uusi vesi kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Laske lasipurkit esim keittiöpihdeillä kattilaan ja keitä muutama minuutti, nosta kuumat purkit vedestä keittiöpyyhkeen päälle valumaan kuiviksi. Keitä lopuksi kannet ja kuivaa ne. Täytä purnukat samantien, täytä purkit reunaa myöten ettei purkkeihin jää ilmaa. Varo myös kuumaa vettä, kannattaa käyttää tukevia pihtejä tai kauhaa ja suojata kädet vaikkapa patakintaalla. Purkit voi kuumentaa myös 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, käytä patakintaita. 

I-h-a-n-a-a! Jallusinappi on kokeilujeni paras yhdistelmä, tosin ei konjakkisinappi, valkosipulisinappi tai Irish coffee -sinappikaan pahaa ollut. Kalleinta konjakkia tähän ei kannata laittaa ja useamman tähden Jallut ovat muutenkin huijausta... Siirappia laitan kyllä tuon noin desin, mutta tuleepa tuota vahvaa viinastakin loroteltua mukaan aika reippaasti. Kannattaa siis maistella ahkerasti parhaan lopputuloksen löytämiseksi ja kannattaa huomioida, että maku tasaantuu vielä jääkaapituksessa. Lopputulos on ihanan samettisen pehmeää ja maukasta, sinapissa on pieni potku mutta ei polta suuta, kuten useat kauppasinapit. Kerma tekee tästä pehmeää, mutta dijonin tapaista kiukkusinappiakin voi kotioloissa tehdä kun fiksailee vähän raaka-aineluetteloa.

Huom: Ihan pienille tai absolutisteille tätä ei kannata antaa, koska yllä olevan reseptin mukaan Jallua ei keitetä ja lopputuote sisältää näin ollen jonkun verran alkoholia. Tarvittaessa viinan voi toki laittaa mukaan jo keittovaiheessa, jolloin alkoholi haihtuu, mutta jättää sinappiin kuitenkin makua. Ja kokonaan alkoholittoman version voi tehdä lisäämällä omenamehun määrää.