Liettualainen kylmä punajuurikeitto

 

Liettualainen kylmä punajuurikeitto tuo mieleen kotoisen rosollin

Erityisesti talvisin minut valtaa suunnaton punajuurihimo. Punajuuria tulee nautittua muodossa jos toisessa ja lähes liiankin usein. Voisipa jopa sanoa, että yksi lempiraaka-aineistani on punajuuri. Ehdotonta herkkua on uunissa paahdetut punajuuret, joita voi napostella sellaisenaan tai perinteisemmin ruoan lisukkeena tai vaikkapa vuohenjuustokreemin kaverina. Tämä kylmä liettualainen punajuurikeitto on ollut to do -listallani hyvin kauan ja nyt kun kaupasta tarttui mukaani etikkapunajuuripurkki, muistin vihdoin tehdä keittoa, enkä popsinut kaikkia punajuuria parempiin suihin jo suoraan purkista. Näin joulun lähestyessä ei voi myöskään välttyä mielleyhtymältä rosolliin, makumaailmoissa on paljon samaa - varsinkin, kun varsisipulien puutteessa laitoin keittooni tavallista sipulia. 

4 annosta

400 g etikkapunajuuria
½ iso kurkku
2 kevätsipulia varsineen tai pala sipulia
1 rku ruohosipulia
½ rku tilliä
6 dl piimää
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
½ sitruunan mehu

koristeluun
2 etikkapunajuurta
4 kananmunaa
ruohosipulisilppua

Valmista ensin keiton koristeeksi tulevat ainekset. Keitä koristeeksi tulevat kananmunat juuri ja juuri koviksi, n. 7-8 minuuttia. Anna jäähtyä kylmässä vedessä, kun ne ovat jäähtyneet, silppua pieniksi kuutioksi. Ota kaksi etikkapunajuurta ja kuutioi ne pieniksi kuutioiksi. Silppua pieni määrä ruohosipulia. Jätä koristeet erilleen odottamaan käyttöä.

Valmista keitto, käytä mieluiten jääkaapissa viilennettyjä aineksia. Valuta keitttoon tulevat punajuuret ja laita ne blenderin tai sauvasekoittimen kulhoon. Mittaa myös kaikki loput ainekset kulhoon ja soseuta keitto tasaiseksi, maistele ja lisää tarvittaessa mausteita. Jos keitto on kovin tanakkaa, löystytä rakennetta lisäämällä loraus piimää. Anna keiton tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Annostele viilennetty keitto tarjoilulautasille ja nosta pinnalle pieni keko punajuurikuutioita, sen päälle kananmunahakkelusta ja viimeiseksi ruohosipulisilppua. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Tarjoile rosollille maistuva kylmä punajuurikeitto joulun alkupalana. Alkupalana keittoa riittää kahdeksalle syöjälle. Voit tarjoilla lisänä hyvää, rapeaa leipää tai patonkia. Mikäli keittoa jää yli, siirrä se blenderin kulhosta lasiastiaan, ettei kannun tiivisteet värjäänny. 

Oijoi, olipas se herkullista! Mietin, että keitto sopisi hyvin myös kesään, vaikka näin kahdenkymmenen pakkasasteen keskellä hellekelit ovat melko kaukaisa ajatus. Etikkapunajuurista tulee melko tiukka etikkaisuus keittoon, joka ei itseäni haittaa. Mikäli tätä on tarkoitus tarjoilla lapsille tai henkilöille jotka eivät niin etikkaa fanittele, kannattaa joko käyttää osana tavallista keitettyä punajuurta tai blandata makua lisäämällä muita aineksia sekä erityisesti pehmentävää piimää. Vastaavasti ainakaan etikkapunajuurien määrää ei ainakaan kannata lisätä.

Resepti on julkaistu 5.12.2023 ilmestyvän Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Suolakinuskimokkapalat

Suolakinuski maistuu herkulliselta mehevien mokkapalojen kuorrutteena

Täydellisen mokkapalareseptin löytymiseen meni pitkään, mutta kun sellainen on plakkarissa, harvemmin on tarvemmin lähteä kokeilemaan mitään muuta. Kuitenkin mielessäni kyti pitkään suolakinuskilla kuorrutettujen mokkapalojen ohje ja niinpä oltiin taas uuden äärellä. Tuo tavallinen supermehevä ja suklainen pohja ei ihan sellaisenaan sovi suolakinuskin kanssa, ettei lopputulos ole liian tunkkainen, joten hieman kakkumaisempi pohja olla pitää. Tämän kinuskin juju on se, ettei sitä käytännössä voi pilata mitenkään. Kinuskiksi sitä ei todellisuudessa keitetä, joten lopputulosta ei tarvitse jännätä. Onnistuu aivan varmasti! Päälle sopii hyvin hapokkaat ja raikkaat marjat, mutta mikään ei estä ripottelemasta päälle myös sormisuolakiteitä. 

25 palaa / uunipellillinen

pohja
4 kananmunaa
3 dl sokeria
200 g voita
4 ½ dl vehnäjauhoja / gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
½ dl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa

kuorrute
100 g voita
2 dl fariinisokeria
1 dl kuohukermaa
4 dl tomusokeria
½ tl suolaa

koristeluun
sormisuolaa
tuoreita marjoja

Valmista pohjataikina. Vatkaa kananmuna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita yhteen kuivat aineet. Kääntele voisuola varovasti munasokerivaahtoon nuolijalla nostellen. Siivilöi jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinan joukkoon, nostele nuolijalla taikina tasaisesti sekaisin. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina pellille ja tasoita pinta. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Paista kakkulevyä n. 12-15 minuuttia tai kunnes taikina on juuri ja juuri kypsää, kypsä kakkulevy tuntuu sormella painettaessa hieman kimmoisalta. Älä ylipaista, ettei kakku kuivu.

Valmista kuorrute sillä välin, kun kakkulevy on uunissa. Mittaa voi, fariinisokeri ja kerma kattilaan. Kuumenna, kunnes sokeri sulaa. Ota kattila liedeltä ja vatkaa käsivispilällä joukkoon tomusokeri. Mausta kuorrute suolalla. Anna kuorrutteen jäähtyä ja jähmettyä hetki. Kaada kuorrute hieman jäähtyneen kakkulevyn päälle. Tasoita kuorrutteen pinta nuolijalla tai lastalla. Ripottele välittömästi pinnalle sormisuolaa koristeeksi. Anna jähmettyä jääkaapissa n. 30 minuuttia ennen tarjoilua. Leikkaa annospaloiksi ennen tarjoilua. Koristele annospalat halutessasi tuoreilla marjoilla (mansikat kannattaa laittaa leikkuupinta ylöspäin, ettei kuorrute valahda, kuten kuvassa!). Säilytä suolakinuskimokkapalat jääkaapissa.

Vinkki: Jos et käytä koristeluun sormisuolaa, käytä suolaa kuorrutteeseen 1 tl verran. Voit leipoa kakun myös gluteenittomasta vaaleasta jauhoseoksesta, oma suosikkini on Semper fin mix.

Nam! Niin herkullista! Leivoin näitä jo kesälomallani maalla, kun koko suku oli näitä syömässä. Annoksesta tulee iso, kokonainen pellillinen, joten tarvittaessa reseptin voi puolittaa pienemmälle porukalle. Tuo kuvassa näkyvä vati on mielestäni kaunis, Riihimäen lasin 1950-luvun tuotantoa. Mummoni leipoi sille aina voileipäkakkuja. Minä löysin itselleni kotiin saman sarjan neliön mallisen mustan vadin. Näitä on myös muissa väreissä, mummollakin oli vihreänä. Ihania aarteita!

Resepti on julkaistu 1.11.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kukkakaali-cheddarkeitto

Kukkakaalisosekeitto saa makua cheddar-sulatejuustodipistä sekä pinnalle ripotelluista lehtikaalisipseistä sekä keitetystä kananmunasta

Lounasruokapaikoissa on usein tarjolla kukkakaali-cheddarkeittoa ja se on varmaan jäänyt kummittelemaan jonnekin mielen sopukoihin. Niinpä cheddar päätyi ihan huomaamatta omankin kukkakaalikeiton makupariksi, kun nopeasti työpäivän päätteeksi suoriutui kauppaostoksista. Cheddar-juustoa saa monessa muodossa, helposti levittyvät dippimäiset sulatejuustotuotteet ovat keittoon melko näppäriä. Välillä kyllä olen raastanut ihan vahvasta cheddarkimpaleesta juustoa keittoon, silloin jo pieni määrä riittää tuomaan makua.

Kukkakaali-cheddarkeitto

2-3 annosta

1 pieni kukkakaali
2 pientä sipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä
vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa
mustapippuria
timjamia
125 g Koskenlaskija vahva cheddar ruoka & dippiä

lisukkeeksi
lehtikaalisipsejä
keitettyjä kananmunia

ripaus pippuria koristeluun

Paloittele kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi. Kuori ja paloittele sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna kattila ja lorauta pohjalle tilkka öljyä. Kaada kasvikset kattilaan ja paahda hetki, kunnes kasvikset saavat hieman väriä, varo polttamasta. Kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio, pippuria sekä timjamia ja keitä kypsäksi. Soseuta keitto tasaiseksi ja sekoita joukkoon cheddar-sulatejuusto tai muu mieleinen juusto. Anna sulaa, tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Tarjoile keitto lehtikaalisipsien ja haluamasi proteiinilisän kanssa.

Vinkki: Lisukkeeksi käy niin raejuusto, lehtikaalisipsit, kananmunat, paistettu jauheliha tai paahdettu broileri kuin maustetut, uunissa paahdetut kikherneet. Oikeastaan kaikki, mistä vain itse pitää.

Lehtikaalisipsit

1 pss lehtikaalia
n. 2 rkl rypsiöljyä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Irrota lehtikaalinlehdistä paksut kovat lehtiruodit. Revi lehdet pienemmiksi paloiksi, lorauta joukkoon öljyä ja mausteita, hiero ne lehtikaaleihin. Levitä lehtikaalipalat leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda kuivaksi 150-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä. Syö herkkuna tai ripottele koristeeksi ruokiin. Säilytä sipsit valolta suojattuna peltirasiassa.

Perusruokaa, niin hyvää. Kukkakaalista tulee samettisen pehmeää soppaa ja siihen saa mukavasti makua käyttämällä jotain maustettua sulatejuustoa. Itse tykkään ripotella keittoruokien pinnalle erilaisia lisukkeita, jolloin niistä saa myös ruokaisampia. Tuossa kun taas mietin joku aika sitten, niin miehän en ole tainnut ikinä edes tehdä vaikkapa nakkikeittoa, kun yleensä teen vain kasviskeittoja. Kurkkaa vanhoista resepteistä ainakin seuraavat lemppariohjeeni: mustajuurikeitto vuohenjuustokreemillä, punajuurikeitto pikkelöidyn punajuuren ja punajuurikreemin kera sekä vähän perinteistä hernerokkaa fiinimpi versio eli hernesosekeitto.

Resepti on julkaistu 4.10. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Pampushky – ukrainalainen valkosipuliyrttileipä

Pampushky, valkosipulilla ja yrteillä maustetulla voilla sivelty leipä on herkkua!

Ukraina on maailman suurimpia vehnäntuottajia ja Euroopan vilja-aitta, joten luonnollisesti leipä- ja leivoskulttuuri on siellä huipussaan. Tämä ukrainalainen näyttävä ja huumaavan tuoksuinen sekä makuinen valkosipulinen ja yrttinen leipä, pampushky, vaatii valmistuakseen hieman aikaa, mutta on melko vaivaton valmistaa. Pampushky olikin ensimmäisiä reseptejä, johon törmäsin samalla, kun Venäjä hyökkäsi reilu 1,5 vuotta sitten Ukrainaan ja tietoisuus ainutlaatuisesta kulttuurista levisi kaikkien tietoisuuteen. Yksi helpoimpia keinoja oppia tuntemaan toisia kulttuureja on tutustua niiden ruokakulttuuriin ja -perinteisiin, samalla voi osoittaa solidaarisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan. Niinpä suosittelen tekemään makumatkoja omassa keittiössä.

6 annosta, 22 senttiseen uunivuokaan

taikina, 1 päivä

2 ½ dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 tl sokeria

200 g vehnäjauhoja (3 dl)

taikina, 2 päivä

1 tl suolaa

100 g vehnäjauhoja (1,5 dl)

maustevoi

50 g voita

2-3 valkosipulinkynttä

½ ptt persiljaa

½ tl suolaa

Ensimmäinen päivä. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liota siihen kuivahiiva sekä sokeri. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa taikinakulho kelmulla ja nosta jääkaappiin yön yli.

Toinen päivä. Lisää yön yli kohonneeseen taikinaan suola ja sekä loput jauhot. Vaivaa, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa käsistä sekä kulhosta. Voit vaivata taikinaa myös pöydällä. Vältä jauhojen lisäämistä, mutta mikäli taikina on liian tarttuvaa, lisää jauhoja varovasti.

Jaa taikina kuuteen palaan ja pyöritä palloiksi. Voitele voilla tai öljyllä n. 22 senttinen pyöreä uuninkestävä vuoka, kuten kakkuvuoka ja aseta keskelle yksi taikinapallo. Asettele loput taikinapallot tasaisesti vuoan reunoille. Kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi (reilun tunnin ajan), jolloin pallojen väliset raot umpeutuvat. Paista 200-asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia tai kunnes leipä on saanut kauniin kullankeltaisen värin ja kypsynyt.

Valmista paistamisen aikana maustevoi. Sekoita huoneenlämpöisen voin joukkoon hienoksi hienonnetut tai puristetut valkosipulinkynnet sekä pieneksi silputtu persilja, mausta seos suolalla. Voitele paistettu leipä välittömästi uunista otettua maustevoilla. Anna jäähtyä ennen tarjoilua. Aseta leipä tarjoiluvadille ja murra jokainen taikinapala irti toisistaan ja tarjoile.

Vinkki: Voit nopeuttaa valmistusprosessia käyttämällä hieman kädenlämpöä lämpöisempää vettä ja kohottamalla taikinaa pari kolme tuntia huoneenlämmössä. Jatka sen jälkeen ohjeen mukaan. Saat reseptistä maidottoman ja vegaanisen, kun teet maustevoin öljyyn (½ dl) – rypsiöljy tai auringonkukkaöljy sopivat voin tilalle hyvin. Mikäli et välitä valkosipulista, voit jättää sen myös pois ja käyttää pelkkiä yrttejä. Myös pieni määrä chiliä sopii maustevoihin.

Kohotettu ja uuniin matkalla oleva leipä

Nam! Leipä oli todella herkullista ja se katosikin välittömästi kahvipöydässä viiden hengen voimin. Tuli pyyntö, että tätä voisi tehdä useamminkin. Taikina itsessään oli hyvin helppo tehdä, taikinapallojen pyörittelyssä käytin pienen määrän jauhoja, koska jouduin tekemään taikinan pikaversiona unohdettuani laittaa illalla taikinan tulemaan. Uskon, että taikinan saadessa rauhassa tekeytyä yön yli, jauholisäystä ei tarvitse lainkaan. Käytin itse voita, mutta ne voisi hyvin tosiaan korvata öljyllä.

Resepti on julkaistu syyskuun alussa ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kurpitsakakku

Kurpitsakakku saa piristystä appelsiinista

Omia syyssuosikkejani ovat erilaiset kurpitsat. Kesäkurpitsa onkin yksi arkiruokieni kivijalkatuotteista ja toisaalta erilaiset talvikurpitsat sopivat mainiosti kaikkeen säilykkeistä soppiin ja leivontaan. Tämä resepti on suunniteltu kaupasta valmiina saatavan kurpitsasoseen hyödyntämiseen. Koska koko purkillinen sosetta ei kulu kakkuun, voi lopusta tehdä vaikkapa nopean sosekeiton ja leipoa kylkeen kotoisat sämpylät. Mutta tämä kakkunen, niin hyvää! Kurpitsa maistuu mukavasti, rusinat tuo pientä purutuntumaa ja kaneli virittää makua. Tuorejuustokuorrute saa mukavan säväyksen appelsiinista, joka maistuu myös itse kakussa. Oikein mainio kakku! Koska tämä on paistettu pienessä vuoassa, tulee kakusta melkoisen korkea. Halutessaan voi valita myös isomman vuoan, jolloin kakun kokokin mataloituu.

12 annosta / 20 cm irtopohjavuokaan

taikina

175 g huoneenlämpöistä voita

2 ½ dl muscovadosokeria

3 kananmunaa

1 appelsiinin mehu ja kuori

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

2 ½ dl kurpitsasosetta

1 ½ dl rusinoita

vuokaan

voita

halutessa korppujauhoja

leivinpaperia

kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

1 tl raastettua appelsiininkuorta

1 rkl appelsiinimehua

koristelu

appelsiininkuorisuikaleita tai hillottuja appelsiininkuoripaloja

tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

Pingota leivinpaperi 20 cm irtopohjavuoan pohjalle ja voitele reunat, voit käyttää reunalle halutessasi korppujauhoja. Kuumenna kiertoilmauuni 160-asteiseksi (tasalämpöuuni 180-asteiseksi).

Valmista taikina. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja muscovadosokeri sähkövatkaimella vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat yksitellen joukkoon ja vatkaa jokaisen kananmunan lisäämisen jälkeen hetki. Raasta pestystä appelsiinista kuori hienoksi raasteeksi ja purista mehu. Ota kuorrutusta varten erilleen 1 tl kuorta ja 1 rkl mehua. Vatkaa loput appelsiinimehut ja -kuoret taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nopeasti taikinaan. Lisää kurpitsasose ja rusinat. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Nostele taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 160-180-asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes kakku on kypsynyt keskeltä. Anna jäähtyä hetki, poista kakku vuoasta ritilälle ja anna jäähtyä kokonaan ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrutus. Vatkaa huoneenlämpöistä maustamatonta tuorejuustoa hetki sähkövatkaimella pienessä kulhossa. Lisää tomusokeri sekä vaniljasokeri ja vatkaa muutama minuutti. Lisää appelsiininkuori ja -mehu, sekoita nopeasti tasaiseksi. Kuorruta kakun pinta tuorejuustokreemillä ja koristele kakku appelsiinista otetuilla kuorisuikaleilla tai valmiilla hillotuilla appelsiinikuoripaloilla ja viimeistele muutamalla mintunlehdellä.

Vinkki: Voit käyttää kakussa appelsiinin sijasta myös sitruunaa. Kakun voi paistaa myös isommassa vuoassa, jolloin siitä tulee hieman matalampi, tarkkaile tällöin paistoaikaa.

Kylläpäs oli herkullista! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Mikäli sinulla ei ole valmista kurpitsasosetta, voi sitä tehdä itse pienessä tilkassa vettä keittäen ja soseuttaen valutetun kurpitsan. Varmasti onnistuisi ihan raastamalla kurpitsaa tarvittavan määrän, jolloin kakun väristä tulisi varnaankin hieman pilkukas.

Resepti on suunniteltu Joensuun seudun kansalaisopistolle syksyksi 2023 ja julkaistu 9.8.2023 ilmestyneessä opiston lehdessä.

Karjalaiset hapanpiirakat

Karjalaiset hapanpiirakat paistetaan paistinpannulla ja
ne voi tarjota niin suolaisten kuin makeiden lisukkeiden kanssa.

Karjalaisten juurieni vaaliminen on minulle tärkeää ja erityisesti toteutan sitä ruokaperinteen säilyttämisen sekä elävöittämisen osalta. Niinpä yhtenä osana yhden naisen missiotani on opetella leipomaan karjalaisia leivonnaisia, muutakin kuin niitä kaikille tuttuja piiroita (nykyään tunnetaan nimellä karjalanpiirakat). Ja mikäs sen parempi harrastus, kuin keittiössä häärääminen! Materiaalia leipomuksia varten löytyy niin kirjoista, perinnetietoudesta kuin netinkin syövereistä. Tänä vuonna eteeni tupsahteli toistuvasti karjalaisten hapanpiirakoiden resepti ja niitähän oli ehdottomasti kokeiltava. Ja kylläpä kannattikin, sillä lopputulos oli erittäin maukas!

Koska karjalainen leivontaperinne on hyvin rikas, riittää oppimista ja opeteltavaa vielä paljon. Monta vuotta tekolistallani ovat olleet myös tsupukat, joita olen kerran päässyt maistamaan Ilomantsin Parppeinpirtin piiroovestivaaleilla reilu kymmenen vuotta sitten. Vastaavasti taas vatruskat ovat päässeet kokemaan modernisointia täytteiden osalta käsissäni ja ne ovatkin oiva pohja lähteä kokeilemaan uusia makuja. Liian tiukasti ei pidä tuijottaa perinteitä, vaan tunnistaa lähtökohdat ja elävöittää niitä sopivasti, sillä tavalla ne saadaan siirtymään nykykeittiöihinkin.

n. 30 kappaletta

taikina
5 dl maitoa
3 kananmunaa
2 tl kuivahiivaa (25 g tuorehiivaa)
1½ tl suolaa
200 g voita sulatettuna
n. 10-12 dl vehnäjauhoja

paistamiseen
n. 75 g voita

tarjoiluun
sokeria
hilloja tai marjoja
juustoa
kinkkua
vihanneksia

Valmista taikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon käsivispilällä kananmunat sekä suola. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja vispaa seos taikinaan. Lisää joukkoon vehnäjauhoja vispilällä sekoittaen ja sekoita samalla mukaan myös sulatettu voi. Jatka jauhojen alustamista taikinan joukkoon käsin. Taikinan tulee olla notkeaa ja pehmeää, lisää jauhoja vain sen verran, ettei se enää tartu käsiin ja kulhon reunoihin. Kohota leivinliinan alla 2 tuntia lämpimässä, vedottomassa paikassa.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle, älä vaivaa taikinaa. Muotoile taikinasta tanko ja leikkaa n. 30 palaan. Pyöritä palat pyöreiksi pulliksi ja laita kohoamaan jauhotetun leivinpaperin päälle. Taputtele pullat litteiksi ja anna kohota 1 tunnin ajan leivinliinan alla.

Karjalaiset hapanpiirakat paistumassa pannulla

Paista hapanpiirakat. Kuumenna iso paistinpannu keskilämmölle ja lisää pannulle nokare voita. Ota hapanpiirakkapullukka ja taputtele nopeasti litteäksi, laita pannulle paistumaan. Kerralla pannulle mahtunee 3-4 hapanpiirakka paistumaan. Paista kerran kääntäen muutaman minuutin ajan tai kunnes hapanpiirakat ovat kypsiä myös keskeltä. Lisää pannulle jokaisen erän välissä voita. Laita valmiit hapanpiirakat vadille ja peitä foliolla. Tarjoile lämpiminä mieleisten lisukkeiden kanssa.

Hapanpiirakat voi tarjota myös sokerissa pyöriteltyinä. Mikäli niitä haluaa syödä sekä makeina että suolaisina, jätä sokerointi välistä ja tarjoa lisukkeet erikseen. Hillot ja marjat ovat hyviä lisukkeita, suolaisista juustot ja leikkeleet sekä tomaatti ja kurkku. Kokeile myös smetanaa, hunajaa ja suolakurkkua. Mikäli hapanpiirakat kohoavat tarpeeksi, voi ne myös halkaista ja täyttää kuten sämpylät.

Vinkki: taikinasta tulee tällä ohjeella todella paljon hapanpiirakoita. Tarvittaessa puolita resepti. Käytä silloin taikinaan 2 kananmunaa. Hapanpiirakat säilyvät hyvin jääkaapissa ja ne voi myös pakastaa. Parhaita ne ovat kuitenkin juuri paistettuina. Paistamiseen kannattaa käyttää valurautapannua, jos sellainen keittiöstä löytyy. Muurikallakin onnistuisi!

Nam! Olipas ne herkullisia. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti ja onpahan taas taas yksi opittu resepti enemmän hallussa. Paistamiseen käytin Tefalin teflonista wokkipannua, kun se varaa lämpöä kaikkein parhaiten saatavilla olleista pannuista. Mie en tosiaan pyöritellyt näitä paiston jälkeen sokerissa, vaan tarjoilin ihan sellaisenaan. Jokainen sai sitten syödessä valita, laittaako mitä päälle. Sen verran pullakoita ovat paiston jälkeen, että hyvin voisi leikata poikkisuunnassa halki ja täyttää. Varmasti taikinan voisi tehdä piimästäkin, jos oikein hapanta makua haluaa. Uskoisin, että toimii oikein hyvin. Leivonhan mie aina kukkosetkin piimätaikinaan. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 2.8.2023.

Punaherukka-tuorejuustopiirakka

Makea piirakka sai täytteekseen mummolan punaherukoita
sekä pehmeän tuorejuusto-ranskankermatäytteen

Erilaiset makeat piirakat ovat takuuvarma hitti aina. Ne on helppo ja nopea valmistaa ja melkein aina löytyy niihin täytteetkin kotoa tai mökiltä. Välillä on mukava paistaa piirakat suorakaiteen mallisissa vuoissa perinteisen pyöreän piirakkavuoan sijaan. Nyt kun olin kesälomallani maalla, kypsyivät punaherukat juuri sopivasti ja sateiden välissä kerkesin käydä keräämässä pienen kipollisen niistä. Katsaus muihin aineksiin ja niinpä olikin hetkessä piirakka uunissa. Resepti on siitä näppärä, että sitä voi muokata mielin määrin. Punaherukan voi vaihtaa mihin tahansa muihin marjoihin tai hedelmiin ja liemen maitotuotteet voi vaihtaa toisiin, kuten rahkaan tai kermaviiliin tai käyttää enemmän tuorejuustoa, kunhan vain mittasuhteet pysyvät samanlaisina. Mie tykkään käyttää tuorejuustoa ja ranskankermaa, niistä tulee mukavaa happamuutta. Tähän voisi lisätä hyvin sitruunaakin joko raastettuna kuorena tai mehuna, mutta unohtui laittaa. Hyvin maistui ilmankin!

n. 20 x 25 cm vuokaan tai 26 cm piirasvuokaan

12 annosta

pohja

100 g huoneenlämpöistä voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

2 ½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ dl maitoa

täyte

n. 4 dl punaherukoita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g ranskankermaa

1 dl kuohukermaa

1-1½dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

1 rkl perunajauhoja

Valmista taikinapohja. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vispaa joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja sekoita seos samaan aikaan maidon kanssa taikinaan. Vatkaa nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa ettei taikina sitkisty. Taputtele taikina tasaisesti voideltuun vuokaan.

Valmista täyte. Perkaa punaherukat ja kumoa vuokaan taikinan päälle. Vispaa sähkövatkaimella kulhossa sekaisin kaikki loput täytteen ainekset. Kaada liemi punaherukoiden päälle.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia, kunnes pohja on kypsynyt ja täyte hyytynyt. Jäähdytä ennen tarjoilua. Säilytä piiras jääkaapissa.

Vinkki: Voit käyttää täytteeseen myös muita marjoja tai hedelmiä, kuten mustikoita. Voit käyttää tuorejuuston tilalla sitruunalla tai vaniljalla maustettuja tuorejuustoja. Halutessaan perunajauhot voi sekoittaa suoraan marjoihin, etenkin jos käyttää pakastemarjoja, tällöin piiras ei vety marjojen nesteestä ja kypsyy tasaisemmin. 

Hyväähän se oli. Piirakkapalaseni kerkesi matkustaa maalta kotiin kaupunkiin, ennen kuin kerkesin maistaa sitä. Hyvin maistui ja kesti leikattuna hieman lämpimänä hyvin kasassakin automatkan. Minä tykkään, että marjat jää täytteen alle piiloon, mutta mikäänhän ei estä ripottelemasta niitä liemen päälle, jolloin ne näkyy enemmän lopputuloksesta.

Ilosaarirock 2023 - ruoka ja juoma

Ilosaarirock-tekstikyltti löytyy tänä vuonna pääsisäänkäynnin välittömästä läheisyydestä
ja se onkin yksi rokin suosituimpia kuvauskohteista.

*Kaupallinen yhteistyö Ilosaarirockin ja Joensuun Popmuusikoiden kanssa, festarilippu saatu

#kesänparasviikonloppu on taas täällä, kun Ilosaarirock täyttää koko Joensuun ja erityisesti Laulurinteen alueen. Itselleni rokki on todennäköisesti järjestyksessään 21., ainoastaan parin vuoden tauon välissä teki koronavuodet, jolloin rokkia ei ole järjestetty. Vuodesta 2015 olen kirjoittanut ruoka- ja juomaraportteja rokista ja vuonna 2019 sain tittelin rokin virallisin ruokatoimittaja, joten tägillä #rokinvirallisinruokatoimittaja löytyy Instan puolelta sisältöä viikonlopun aikana jaettuna @cebicinkeittio tililtä.

Kaunis yksityiskohta lammella.

Ilosaarirockin taika toimi tälläkin kertaa ja sääennusteista huolimatta perjantain festaripäivä alkoi lämpimissä ja aurinkoisissa tunnelmissa, eikä sadetta onneksi näkynyt. Niinpä tallustelin muutaman korttelin kotoani auringon paahtaessa kohti pääporttia ja siirryin rokkialueelle. Alueelle kuljetaan yhdestä portista ja se näytti vetävän oikein hyvin, samoin narikat ja chill out zone, jonka jälkeen turvatarkastuksen kautta pääsee itse festarihommiin. Ensin kuljetaan pienen metsäpuistikon läpi ja heti ensimmäisenä vastassa on iso ja varjoisa pöytien ja tuolien täyttämä alue, jossa voi nauttia viereisen ruokapihan antimista kaikessa rauhassa. Samassa paikassa on myös ensimmäinen mahdollisuus täyttää oma vesipullo! Vesipisteitä on useita alueella, vettä kannattaa muistaa juoda ja erityisesti lämpimällä kelillä.

Ruokapiha heti pääportin ja päälavan välisellä alueella, joskus muinoin tässä oli rekkalava.

Ruokapihalta löytyy purtavaa moneen makuun. Paikallista osaamista edustivat ainakin Nikolai jäätelöt, joiden artisaanijäätelöiden maut vaihtuvat päivittäin ja saatavilla on myös suosittuja kuplavohveleita. Heti vieressä on Local Bistro, joka on tuttu jo monelta rokkivuodelta. Tällä kertaa tarjolla burgeria ja vegeburgeria, jonka saa myös vegaanisena. En hoksannut tosin kysyä, onko tarjolla miun suurta suosikkiani maa-artisokkaburgeria vai onko tullut uusi tuote tilalle. Lisäksi pizzoja oli myymässä paikallinen Pizzapojat ja heillä oli tarjolla myös perinteisestä rokkievästä eli makkaraperunoita, myös vegeseitania oli saatavissa. Joen Ruokapriha luottaa kalaisiin ja riistaisiin makuihin, myynnissä on muikkuja, savulohta sekä hirvipyöryköitä, porokebabia. Burgereihin pohjaa jo useamman kerran rokissa ollut Treffi pub, joiden grillista nousikin tirisevän pihvin savu mukavasti koko päivän ajan. Aasialaisten makujen ystäville on tarjolla Thai Papaya, joka myy mm. phad thai- ja panang curry -annoksia, Feastie boys, joilta saa pork tai vöner friesia sekä Rock'n'sushiroll, joka nimensä mukaisesti myy susheja sekä kevätkääryleitä. Premium Asian Foodin kojulta löytyy tom yamia, kung po'ta, vegan plateja ja muita aasialaisia ruokia, joista erityisesti lemon chicken kuulosti omaan suuhun mieluiselta sekä Tibet Hut, josta saa dumplingseja ja momoa sekä mangolassia. Ainakin näin maapähkinäallergisena huomasin, etten Thai Papayan ja Feastie boysin annoksia voi syödä, joten allergeenit on merkattu todella hyvin alueen kojuissa!

Näistä edellä mainituista paikoista omat tärppini olisivat Treffi pubin sekä Local Bistron burgerit, joita olen syönyt aiemmillakin rokeilla. Jälkkäriksi sitten ihanaa Nikolain jäätelöä. 

Rokin tukijalka, Kerubi ja sen grilli.

Gettomasan täyttäessä päälavan, jatkan matkaani pääanniskelun vierestä kohti Rentolavaa ja uimarantaa. Matkan varrelle jää Subwayn iso ruokakoju, jossa päälavan hiljennettyä voi käydä tanssahtelemassa silent discon merkeissä ja ostaa Subin patonkeja vatsan täytteeksi. Samoin löytyy merkkarikoju, jossa on myynnissä viralliset rokki- ja fanituotteet. Tällä kertaa nappasin mukaani lisää korvatulppia sekä mustan Ilosaarirock-lippiksen. Seuraavana on perinteisessä paikassaan Kerubin grilli. Klassikko härkäburgeri löytyy menusta tälläkin kertaa, samoin bataattiranskalaiset. Lisäksi tarjolla on kasvisburgeria, vähän parempia makkaraperunoita, kanagyrosta ja tuotteet saa myös gluteenittomina sekä vegaanisina. Joten täälläkin saa monen sorttisiin tarpeisiin evästä. Kerubin isompi ja pöydillä varustettu pop-up löytyy Tähtiteltan vierestä ja menu on siellä sama. Eli, jos haluat syödessä istumaan, kannattaa suunnata Tähtiteltan viereen! Ei rokkia ilman bataattiranskalaisia, joten nämä tulee varmasti tälläkin kertaa napsittua jossain vaiheessa.

Kerubin grillin jälkeen voisi nautiskella jälkkäriä Vankkurin jäätelövaunusta, tämäkin oman maakunnan artesaanijäätelöä ja tuttu jo monelta aiemmalta vuodelta rokista. Vankkurin vierestä löytyy rääkkyläläinen Kihaus-kahvila, niin ikään vakiokalustoa. Herkkuhampaan kolotukseen löytyy Event Candy, jonka toinen piste löytyy Tähtiteltan läheisyydestä. Metrilakuja ja muita herkkuja näytti olevan myynnissä. R-kioski puolestaan myy kahvia ja pientä purtavaa salaateista täytettyihin croissantteihin. Joskus rokissa on ollut joku kauppa-autokin, sellaiselle voisi olla ehkä nytkin tilausta? Lähikauppa on toki Papinkadulla pääportista muutaman sadan metrin päässä eikä keskustaankaan ole alueelta kuin kilometri.

Aurinko paistaa ja Tölkkibaari on lähes täynnä, lavalla Gettomasa.

Päälavan vastapäätä on iso pääanniskelualue, jolta löytyy niin erilaisia teemabaareja kuin "tavallinekin". Itselläni jää usein pääannari välistä, koska siellä on niin paljon ihmisiä. Jonot voivat välillä yltyä melko pitkiksi ja toisaalta tilaa omalle seurueelle voi olla hankala saada. Joten itse suosin pienempiä anniskelualueita. Kuvassa oleva Tölkkibaari on päälavan vasemmalla puolella ja siitä on hyvä seurata keikkoja, oikealta puolelta vastaavasti löytyy VIP-anniskelu. Sieltä seurasin perjantaina mm. Ville Valon ja The Prodigyn keikat ja tapasin paljon ystäviäni. Päälavan takana olevalta nurmikentältä löytyy Tähtiteltta ja siellä on iso anniskelualue, vierestä löytyy myös iso VIP-alue, jonka sijoittelu on tänä vuonna varmasti erittäin onnistunut - alueelta näkee Tähtitelttaan ja toisaalta etäisyyttä siihen on hieman viime vuotista enemmän. Uimarannalla Rentolavan kupeessa kaksi anniskelua, joista lavan viereinen pieni puistomaisempi on omaan mieleeni. Soundi-lavan anniskelu on yleensä melko rauhalliseksi osoittautunut ja siellä on kiva olla, sillä pääsee telttojen katveeseen istumaan penkkien ja pöytien ääreen, jos ei huvita enää tönöttää seisaallaan. Näin ainakin itselle on tosi tärkeää päästä välillä istumaan, että jaksaa kolme päivää rokkailla, muuten kantapäät ja ristiselkä huutaisi hoosiannaa jo ensimmäisen päivän jälkeen. Tätä juttua kotona lauantaina kirjoittaessakin huomaa, että on kantapäät vähän hellänä, vaikka on hyvät kengät käytössä. Puhelimen mukaan tuli eilen tallusteltua sellaiset 8 km, joten melko huomaamatta matkaa kertyy päivän aikana.

Tähtiteltan anniskelusta löytyy väripilkkuja.

Juomia saa niin tölkeissä, laseissa kuin ämpäreissä. Juomiin lisätään pantti ja pantit voi lunastaa joko seuraavan oston yhteydessä tai erillisellä panttipisteellä. Toimii hyvin, eikä juomapakkauksia jää seilaamaan pitkin alueita. Kuitenkin aiheuttaa vähän lieveilmiöitä, jonkun verran näkyi porukkaa, joka käy melko hanakasti etsimässä tyhjiä juomia panttien toivossa ja omia juomia kannattaakin vahtia. Toki noin muutenkin aina, mutta myös senkin takia, ettei lähde pantin takia toisen matkaan. 

Tapaamispaikka toimii myös penkkinä

Tähtiteltan luona olevalla alueella on katseenvangitsijana nyt toista kertaa iso turkoosi käsi, jonka jalusta toimii samalla penkkinä. Vieressä on Vip Suleimanin myyntikoju, josta saa hattuja, viuhkoja ja rekvisiittaa, kuten lei-nauhoja, Burger 5 -ruokavaunu sekä joensuulainen, ihanaa kreikkalaista ruokaa tarjoileva Mihailin taverna. Kuvia tarkemmin katsoessani bongasin vielä Joen Ruokaprihan toisen myyntipaikan Mihailin vierestä. Viime vuoden palautteita on ilmeisesti kuunneltu ja tuohon kuvan oikealle puolelle jää nyt alue penkkejä ja pöytiä, joissa levähtää sekä nauttia ruokaa. Ja tosiaan vastaavasti kuvaajan selän taakse jää Tähtiteltan anniskelu, VIP, sekä Kerubin pop-up. Onpas siinä kulmassa myös viime vuonna toimintansa aloittanut Le Petit Franco -auto, josta saa makoisia suolaisia ja makeita täytettyjä vohveleita. Viime vuonna koju oli sijoitettu vippiin ja moni harmitteli, kun jäi herkut saamatta. Samalla kannattaa käydä testauttamassa joensuulaisuutensa! Tai vaikka ihan muuttaa tänne - kannattaa tsekata Hesarin etusivu, jossa Joe Bidenkin kutsuttiin tänne asumaan!

Suositus: Mihailin kanagyros.

Päälavan vierusta raviradan suuntaan

Matka jatkuu Tähtiteltalta mäkeä alas ja päälavan kupeesta kohti ravirataa. Tämä isojen puiden varjostama hiekkatie on mukava pätkä kulkea, vieressä on pieni purokin aidan takana. Joskus 20 vuotta sitten tämä oli ihan kinttupolku ja jengi kuseskeli puroon, nykyään yksi festarialueen tunnelmallisimpia ja siisteimpiä slotteja. Kuvassa perälläkin näkyy pääanniskelualueen portti. Kurvaan kuitenkin tuonne vasemmalle raviradan viereen ja Soundi-lavalle, Cyan kicks oli aloittelemassa keikkaansa. Istuin teltan varjoon pöydän ääreen somettamaan ja odottelemaan kavereitani saapuviksi. Alueelta löytyy nykyisellään anniskelu ja erikoisolutkoju, Haapasalon hatsapuribussi sekä isoin vessa-alue.

Haapasalon Villen lihahatsapuri

Kun porukka oli kasassa, suunnattiin hatsapurien ostoon. Ostimme ystäväni kanssa liha- ja juustohatsapurit puoliksi, joten pääsi herkuttelemaan molemmilla. Juustohatsapuri on klassikko, mutta melko tuhtia ruokaa, joten liha-juustohatsapuri tasapainottaa kivasti. Koska kyseessä on oikeasti todella tukevasta eväästä, suosittelen ottamaan sen joko isoon nälkään tai jakamaan kaverin kanssa - olisiko mahdollista myydä hatsapureja paloina suoraan? Seurueen vegaani ei sen sijaan suuremmin välittänyt vegaanihatsapurista, näytti kyllä näin ulkopuolisen silmiin ihan hyvältä ja päällä oli vielä ilmeisesti adzikaa. Mutta hatsapurit ei petä, samoin sen saa eteensä erittäin nopeasti, joten kiireessä nälän yllättäessä myös melko nopea valinta. Itse Ville Haapasalo oli myös myymässä tuotteitaan, joten fanikuvien ottajia varmasti riittää tänäkin viikonloppuna. Toinen ruokajulkkis, jonka voi bongata, on Risto Mikkola, Local Bistron teltalla. 

Päälavan somistukset ovat näyttävät. Loppuillasta portaille sytytetään vielä paljon kynttilöitä.

Keikkoja tuli katsottua Ismo Alangon, Cyan Kicksin, VV:n ja The Prodigyn verran. Muutamaa muuta ohikulkiessa vilkaistua ja se onkin juuri parasta, aina löytää jotain uutta kuunneltavaa ja meno on joka kerta loistava. Itselleni VV:n keikan HIM-osiot olivat parasta antia ja The Prodigy pääsi yllättämään energisyydellään, oli aika kova keikka. Lauantaina olisin halunnut nähdä Stam1nan, mutta aikataulusyistä en niin aikaisin alueelle mitenkään kerennyt. Sunnuntailta odotan erityisesti Apulantaa, jonka olen nähnyt monta kertaa aiemminkin ja samoin Vesala tulee vetämään varmasti kovan keikan. Tärppi sunnuntaille: käy kuuntelemassa Veilaa Ilosaari Loungessa Tähtiteltan kupeessa, siellä missä on isot UEF-kirjaimet teltan edessä. Veilan näin Koli Kylä -hotellin ennakkoavajaisissa juhannusviikolla ja nelikanteleella soitetut hittibiisit oli ihan huippuja! Tästä bändistä kuullaan vielä. 

Tunnelmavalot ohjaa kohti pääporttia.

Poislähtiessä on aina jotenkin maaginen tunnelma. Kymmenettuhannet ihmiset valuvat tasaisena massana kohti pääporttia ja pois alueelta. Alue näyttää ihan erilaiselta iltavalaistuksessa kuin päivällä auringon paahtaessa. On tosi kivoja elementtejä koristelussa ja niitä on pitkin aluetta. Kannattaa kurkkia. Itse esimerkiksi joka kerta löydän jotain uutta samastakin kohdasta, mistä kulkee päivän tai viikonlopun aikana useita kertoja.

Poislähtiessä samainen lampi iltavalaistuksessa, kuin mitä ihan jutun alussa.

Johtopäätöksenä ensimmäisen rokkipäivän jälkeen: järjestelyt toimivat hyvin, asiakaspalautteita on kuunneltu ja yleensäkin on taas kehitetty asioita viime vuosista. Ruokaa on monenmoista tarjolla ja varmasti jokainen löytää itselleen mieluista isompaa ja pienempää purtavaa. Juomapuolesta on pidetty myös hyvää huolta, on tavallisia baareja kuin teemabaareja, saa kaikkea mocktaileista Lansonin sampanjaan. Vesipisteitä on useita. Jälkkäriäkin saa, jos makeannälkä yllättää. Joskus männävuosina kokeilussa oli valkoisten pöytäliinojen baari - ehkä sitä en kaipaa takaisin, mutta todella ilolla otan vastaan monesta paikasta löytyvät pöydät ja tuolit. On kiva päästä syömään pöydän ääreen - varsinkin, kun nykyisin käytössä olevilla puuhaarukoilla ja -veitsillä saalistaminen on aivan syvältä ja seisoen lähes mahdotonta. Kierrätys on Ilosaarirockissa hoidettu aina esimerkillisesti eikä nytkään pistänyt silmään roskia missään. 

Kiitos Ilosaarirock - onhan tämä odotettu vuoden kohokohta!

Lukaise myös miun aiemmat rokkipostaukset vuosilta

2022, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, osa 1 ja 2015, osa 2

Kolmen sipulin fetapiirakka

Tomaattien alla maistuu kolme sipulia ja fetajuusto.
Pohja saa makua spelttihiutaleista.

Tämä piirakka syntyi juhannuksena ajatuksella ”kaikkea kaapista”, niinpä pohja on täysjyväinen ja täyte saa makua sipulien lisäksi fetajuustosta ja ettei väri olisi liian hailakka, viipaloin pinnalle vielä muutaman kypsän tomaatin. Tomaatti, sipulit ja fetajuusto sopivatkin hyvin yhteen. Tarjoillessa vielä päälle hieman tuoretta basilikaa, niin ei ole paremmasta väliä. Valkosipuli maistuu vienosti ja nostaa makukokonaisuutta uusiin ulottuvuuksiin ja vaikka sipuleita ei esikypsennetä piirakkaan millään tavalla, muuttuvat ne uunin lämmössä lempeiksi eikä yhtään itkettäviksi ja potkiviksi. Harvoin sipulit minua kyllä itkettääkään. Erilaiset sipulit ovat lempiraaka-aineitani keittiössä ja lähes jokaiseen ruokaan niitä laitankin. Kaapeista löytyy yleensä vähintään paria kolmea eri sipulilaatua, näin kesällä lisänä aina oltava nippu- tai kevätsipulia. Niiden varret ovat ihania vaikkapa ihan salaatissa tai leivällä rouskuteltuna. Jos pidät sipuleista, tämä piirakka on kuin siulle tehty!

26 cm piirakkavuokaan, 8 annospalaa

pohja
100 g voita
½ dl spelttihiutaleita (tai kaurahiutaleita)
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1-2 rkl kylmää vettä

täyte
1 nippu kesäsipulia varsineen
½ ptt ruohosipulia
2 valkosipulinkynttä
200 g hyvää fetajuustoa
200 g creme fraichea
2 kananmunaa
2 tl mustapippuria myllystä
tarvittaessa ripaus suolaa
3 isoa tomaattia

koristeluun
tuoretta ruohosipulia tai basilikaa

Valmista taikina. Nypi huoneenlämpöiseen voihin speltti- tai kaurahiutaleet ja täysjyvävehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Nypi ryynimäiseksi seokseksi. Lisää tilkka kylmää vettä ja painele nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa ettei taikina sitkisty. Voitele 26-senttinen piirasvuoka ja painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Hienonna kesäsipulinippu varsineen hienoiksi siivuiksi. Silppua ruohosipuli hienoksi silpuksi. Kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Murusta fetajuusto pieneen vatkauskulhoon ja lisää joukkoon ranskankerma sekä kananmunat, vispaa käsivispilällä tasaiseksi seokseksi. Lisää sipulisilput kulhoon ja sekoita. Mausta seos reilulla mustapippurilla ja lisää ripaus suolaa halutessasi korostamaan makuja. Kaada täyte kovettuneelle taikinapohjalle. Leikkaa tomaateista paksuja siivuja ja päällystä piiraan pinta tomaattisiivuilla, rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 180 astetta) keskitasolla n. 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsynyt pohjasta ja täyte hyytynyt sekä tomaatit saaneet kevyen paahteisen olomuodon. Anna piiraan jäähtyä ennen tarjoilua ja leikkaa annospaloiksi. Koristele piiraspalat halutessasi tuoreilla yrteillä, kuten basilikanlehdillä ja ruohosipulisilpulla. Lisänä maistuu hyvä, raikas vihersalaatti.

Kyllä olikin pitkästä aikaa suolainen piirakka hyvää! Spelttihiutaleet tuo kivaa makua ja rouheisuutta pohjaan. Nippusipuli on miun ihan ehdoton lemppari ja käytän sitä näin sesonkiaikaan todella paljon, melkein tuntuu pahalta käyttää kypsennettävään ruokaan kauniit vihreät varret, mutta lopputulos on kyllä todella hyvä. Valkosipuli maustaa vienosti kokonaisuutta eikä puske liikaa läpi ja ruohosipuli sopii makuihin hyvin. Vaikka feta on suolaista, minusta täyte kaipaa aina pienen suolalisän, koska se korostaa makuja ja sitoo asiat yhteen, vaikka muista komponenteista löytyisikin se suolaisuuden tuoja. Samaa voisi kokeilla sitruunan lisäämisellä, sitruunankuoriraaste voisi toimia oikein hyvin täytteen maustajana ja silloin ei tarvitse välttämättä suolaa lisätä lainkaan.

Resepti on julkaistu 5.7. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Mansikkatorttu marinoiduista mansikoista

Kesän ensimmäinen mansikkakakku on tarjoiltu tortun muodossa ja
täytteessä yllättävät mintulla ja sokerilla mehustetut mansikat

Suomen suveen kuuluvat itseoikeutetusti erilaiset mansikkakakut. Niin minunkin ja mielelläni kokeilen aina jotain hieman erilaista perinteisen mansikkakermakakun tilalle. Tällä kertaa päädyin marinoimaan isossa pakkauksessa myydyt tuontimansikat entistä makeammiksi pienen sokerin ja mintun kanssa, jolloin mansikat mehustuvat mukavasti. Tällä kertaa aikataulusyistä myöhäisillassa nautittu mansikkatorttu oli kasattu kaupan valmiille torttupohjalle, koska omatekoista ei kerennyt leipomaan. Oikein hyvä näinkin ja näppärä vierasvara yllätysvieraiden varalle! Muita kesäsuosikkeja mansikkakakkujen ohella ovat erilaisilla täytteillä täytetyt  britakakut sekä piimäpohjaan leivotut raparperi- ja omenapiirakat. Rahkalla tai kermaviilillä rikastetut marjapiirakat ovat myös suomalaisuuden ytimessä ja varsin vaivattomia valmistaa, kunhan vain varaa aikaa jäähdyttämiselle.

8 annosta

1 valmis torttupohja tai

2 munan kääretorttupohja torttuvuoassa paistettuna (puolita ohje)

marinoidut mansikat

n. 600 g mansikoita

3-5 rkl sokeria

½ ptt tuoretta minttua

kerma-rahkaseos

4 dl kuohukermaa

1 prk mansikkarahkaa

3 tl vaniljasokeria

lisäksi

mansikkahilloa

koristeluun

n. 300 g tuoreita mansikoita

tuoretta minttua

Valmista marinoidut mansikat mielellään jo hyvissä ajoin. Perkaa mansikoiden kannat ja silppua mansikat neljään osaan tai viipaleiksi. Mausta mansikat muutamalla ruokalusikallisella sokeria ja reilulla määrällä tuoretta, pieneksi silputtua minttua. Anna maustua kylmässä mieluiten muutaman tunnin ajan ennen käyttöä, mutta puolikin tuntia tarvittaessa riittää.

Valmista täytevaahto. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon valmis mansikkarahka ja mausta seos vaniljasokerilla. Sokeria ei tarvinne lisätä, sillä mansikoissa ja hillossa on sokeria.

Kokoa mansikkatorttu. Sivele torttupohjalle kevyesti mansikoista irronnutta marinointilientä. Levitä kostuneelle pohjalle ohut kerros hyvää mansikkahilloa. Lisää valutetut marinoidut mansikat reiluksi tasaiseksi kerrokseksi pohjalle, keskelle voi kerrostaa hieman korkeamman kohouman. Levitä täytevaahtoseos rennolla otteella mansikoiden päälle lähes reunoihin asti ja tee pintaan koristekuvioita. Leikkaa koristeeksi tulevat mansikat neljään osaan ja ripottele päälle huolettomasti. Koristele pienillä mintunlehdillä. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit marinoida mansikoita myös moscato-viinillä, lisää sitä muutama ruokalusikallinen mansikoihin ja vähennä hieman sokerin määrää. Moscatolla marinoidut mansikat eivät sovi lapsille tai raskaana oleville alkoholin vuoksi. Marinoidut mansikat sopivat mainiosti britakakun tai muiden kakkujen täytteeksi. Myös pannacotan koristeena ne maistuvat makoisilta.

Mansikkatortun täyttäminen,
täytteessä näkyy marinoinnissa käytetty minttu

Nam! Olipas se herkullista. Tuo valmis torttupohja kerkesi napata kosteutta tarpeeksi pienestä marinointiliemellä sivelystä ja mansikkahillosta, joiden annoin levätä pohjalla hetken ennen täyttämistä. Lisäksi kakku oli jääkaapissa n. varttitunnin ennen tarjoilua, jolloin mansikoista loput irtoavat nesteet valuivat vielä pohjalle. Loput tortusta jäi jääkaappiin yön yli eikä ollut mennyt liian kosteaksi silloinkaan. Eihän tuo valmispohja yhtä maukas ole kuin omatekoinen, mutta välillä kiireessä hyvä keino oikaista, jos vaihtoehtona olisi muuten jäädä ilman kakkusta.

Resepti on julkaistu 7.6. ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Yrtti-juustomuffinit

Yrttiset ja juustoiset muffinit ovat hurjan herkullisia!

Huhtikuun alussa pidin keväistä leivontakurssia ja ajattelin, että kurssille olisi mukava saada mukaan joku helppo ja nopea resepti, jossa yhdistyvät yrtit ja juusto. Niinpä syntyi nopea muffiniresepti eräänä sunnuntaina, kun samalla kokkailin itselleni alkuviikon eväitä töihin. Reseptin taikina valmistuu muutamassa minuutissa ja toisaalta se on hyvin muokattavissa tilanteen mukaan: juustot jääkaapin antimien mukaan, yrttejä omien mieltymysten mukaisesti sekä muita makuaineita voi lisätä myös, jos niikseen tulee. 

12 kappaletta

200 g kermaviiliä
¾ dl rypsiöljyä
½ tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 dl emmentalraastetta
1 ½ dl silputtuja yrttejä (persilja, ruohosipuli, basilika)

Sekoita isossa kulhossa isolla lusikalla hämmentäen kermaviili, öljy, kananmunat ja mausteet. Sekoita joukkoon kuivat aineet. Hienonna yrtit ja lisää juustoraasteen kanssa taikinaan. Sekoita nopeasti ainekset sekaisin, älä vaivaa tai vatkaa taikinaa, ettei se sitkisty. Jaa taikina 12 muffinivuokaan kahden ruokalusikan avulla. Paista 200-asteisessa uunissa (kiertoilmalla 175 astetta) n. 20 minuuttia, kunnes muffinit saavat kauniin kullankeltaisen paistopinnan ja ovat kypsiä.

Muffinit ovat parhaita lämpiminä ja juuri paistamisen jälkeen. Niiden kanssa voi tarjota voita tai mieleistä levitettä. Kokeile vaikka valkosipulisia tai yrttisiä levitteitä.

Nam! Olipas muffinit hyviä ja kuinka vaivattomasti ne valmistuivatkaan. Aurajuusto tai feta voisi sopia oikein hyvin emmentalin tilalle reseptiin, taidan kokeilla sellaisen version vielä. Minulla taikinaan upposi tuoreiden yrttien lisäksi pöydälle kuivahtaneen basilikan loput, jotka murensin sormien välissä taikinan joukkoon. Ei kannata heittää pois kuivahtaneita yrttejä, vaan ne käyvät aivan samalla tavalla ruokiin ja leivonnaisiin. Ne voisi laittaa myös purkkiin odottamaan myöhempiä kokkailuja, mutta itse olen kokenut helpoimmaksi murentaa ne suoraan ruokiin. 

Resepti on julkaistu 3.5.2023 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Persikka-rahkapiirakka

Irtopohjaisessa piirasvuoassa saa leivottua kauniita piirakoita

Hankin viime keväänä vihdoinkin kauan haaveilemani irtopohjaiset piirasvuoat ja heti kerralla kolmessa eri koossa tai mallissa. Pitkulaisen, pyöreän ja neliön mallisen. Niinpä niillä piti alkaa leipomaan, että saa käsityksen sopivista raaka-ainemääristä kullekin vuoalle. Ensimmäisenä leivoin pitkulaisella piirasvuoalla keväisen persikkapiirakan. Olipa se herkullista!

36 x 10 cm irtopohjaiseen piirakkavuokaan 

10 annosta

taikina

1½ dl vehnäjauhoja (glut. vaaleaa jauhoseosta)

1/4 tl leivinjauhetta

1/4 dl sokeria

3/4 dl kuohukermaa

25 g voita

1 kananmuna

täyte

200 g vaniljarahkaa

1 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

5 kpl persikanpuolikasta

koristeluun
tomusokeria

Valmista taikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Mittaa kerma ja voi mukiin, lämmitä sen verran, että voi sulaa. Anna jäähtyä hetki. Sekoita kananmuna ja kerma-voiseos kuivien aineiden joukkoon isolla lusikalla nopeasti sekoittaen. Älä vatkaa. Suihkauta vuokaan vuokasprayta ja kaada taikina vuokaan.

Valmista täyte. Sekoita pienessä kulhossa rahkan sekaan vispilällä sokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kaada varovasti vuokaan taikinan päälle, varo ettei täyte sekoitu taikinaan. Leikkaa persikanpuolikkaat viipaleiksi tai kuutioi, levitä palat täytteen päälle. 

Paista 175-asteisessa uunissa (kiertoilmalla n. 160c) n. 30 minuuttia eli kunnes täyte on hyytynyt. Mikäli pinta ruskistuu, laita päälle leivinpaperi. Anna jäähtyä, nosta piirakka pois vuoasta ja koristele halutessasi tomusokerilla ennen tarjoilua. 

Nam! Niin ihanaa. Keveältä tuntuva pohja, vaikkakin sen verran tukeva että kärsii siirtää irtopohjavuoasta tarjoiluvadille. Vaniljarahkaa harvemmin käytän valmiina, mutta tässä se oli oikein toimiva ja sai oikaistua ainakin pari piirua reseptissä. Myös vaniljakreemi voisi toimia piirakassa oikein hyvin rahkan tilalla. Minulla oli visio kauniiksi viuhkoiksi leikatuista persikanpuolikkaista piirakan pinnalla, mutta lopulta päädyin tekemään pientä kuutioita, koska en saanut viuhkoja aseteltua nätisti vuokaan. Vinkki: älä leikkaa perille asti rikki viuhkan viipaleita, vaan jätä toisesta päästä kiinni niin muoto ei levahda nostettaessa.

Vinkki: Valmista piiras gluteenittomana käyttämällä vehnäjauhon sijasta gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta. Voit käyttää persikan tilalla myös muita hedelmiä, kuten mangoa, aprikoosia tai ananasta. Piiraan voi paistaa myös tavallisessa piirasvuoassa, mutta upeimmimmillaan se on irtopohjavuoassa paistettuna. Vuokaspray on kätevä apuri keittiössä, mutta perinteinen sipaisu voita toimii aivan yhtä hyvin. Hyvää vuokaa ei tarvitse jauhottaa, jolloin myös lopputulos on hieman siistimpi.

Sitruunarisotto

Sitruunarisotto on hyvää sellaisenaan, mutta lisänä maistuu myös broileri

Risoton valmistaminen on oma taiteenlajinsa. Tulee hämmennellä sopivasti, ei saa tehdä liian tiukkaa koostumukseltaan vaan mieluummin puuromaisen valuvaa ja muistaa, ettei risotto odota ruokailijoita, vaan ruokailijat risottoa. Tässä suhteessa olen hieman kerettiläinen ja valmistan usein tarpeeseen nähden liian paljon risottoa ja mikrottelen sitä seuraavat päivät hyvällä omallatunnolla lounaaksi. Minkä koostumuksessa menettää, sen maussa voittaa. 

Risottoa voi maustaa suoraan annoksen päätähdeksi tai se toimii lisukkeena muille ruoille mitä mainioimmin. Omia risottusuosikkejani ovat espressolla maustettu herkkutattirisotto (jonka reseptillä voitin muinoin reseptikilpailunkin) sekä kantarellirisotto, mutta myös punajuuririsotto paahdetulla vuohenjuustolla on herkkua. Kannattaa rohkeasti kokeilla, risotto on mainettaan helpompi tehdä, kunhan vain lisää tarpeeksi nestettä ja hämmentää sitä miedolla lämmöllä.

4 annosta

4 dl risottoriisiä
25 g voita
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2 ½ dl kuivaa valkoviiniä
1 l vettä
2 kasvis- tai kanaliemikuutiota
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
25 g voita
3 dl parmesaaniraastetta
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuumenna vesi kattilassa ja liota siihen kasvis- tai kanaliemikuutiot, pidä liemi kuumana. Kuumenna isossa kasarissa nokare voita ja kuullota risottoriisit kuultaviksi voissa, lisää pannulle riisien kuullottumisen jälkeen myös sipulisilput. Lisää pannulle kurkuma ja anna paistua hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on haihtunut. Kaada riisiseoksen joukkoon kauhallinen kerrallaan lientä, kunnes edellinen liemi on imeytynyt riisiin. Anna muhia hiljaisella lämmöllä n. 15 minuuttia tai kunnes riisi on sopivan al dente. Lisää lähes kypsän riisin joukkoon loppuvaiheessa sitruunan kuoriraaste sekä mehu ja parmesaaniraaste. Kiillota risotto voilla. Mausta halutessasi mustapippurilla ja tarkista suola. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Tarjoile risoton seurana paistettua broilerinrintaa, paahdettua vuohenjuustoa tai muuta mieleistä lisuketta. Keltainen sitruunarisotto sopii erityisen hyvin kevääseen tai pääsiäiseksi ja parsan kumppaniksi.

Broilerinrinta on irrotettu kokonaisena uunissa paistetusta broilerista, josta on myös otettu hieman paistolientä/rasvaa viimeistelemään ruokaa.

Nam! Kylläpä on herkkua. Sitruuna maistuu vahvasti, mutta ei kuitenkaan niin, että se jyrää kaikki muut maut alleen. Sitruunankuoriraaste tuo kivasti makua, pelkällä mehulla maku jäisi vähän valjuksi. Kurkuman lisääminen kannattaa, se korostaa risoton väriä kauniisti, mutta ei tuo hirveästi makua ruokaan (älä käytä currya, se maistuisi liikaa läpi). Parmesaanin tilalla voi käyttää myös Grana Padanoa, joka on hieman edullisempaa, mutta toimii aivan hyvin risotossa. Risoton kokkaaminen kannattaa aina.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 1.3.2023.