Fetaufot

 

Perunainen ufotaikina saa täytteekseen maukasta aurinkokuivatusta tomaatista, fetasta ja timjamista tehtyä täytettä. Nam!

Minulla oli mahdollisuus testata Rootyn uutta perunamuusijauhetta ja kokeilla siitä jotakin - muusia, ruokaa tai leivontaa. Valitsin luonnollisesti leivonnan ja mielessäni olikin heti pari reseptiä, joita kokeilla. Ensimmäinen ajatus oli tuunatut vatruskat ja toinen oli tämmöiset ufot, kyllä jotka nekin muistuttavat vähän vatruskoita. Rootyn perunamuusijauhe on maultaan hyvin perunainen ja aito, joten kuoresta tuli todella maukas. Leivontakursseillani tulee jonkun verran käytettyä perunamuusijauheita leivonnaisissa, kuten vaikkapa piirakkataikinoissa. Tätäkin reseptiä oppilaani pääsevät kokeilemaan huhtikuun lopussa olevalla helppojen kotileivonnaisten kurssilla.

24 kappaletta

taikina
1pss perunamuusijauhetta (*Rooty)
4 dl vettä
1 dl kylmää maitoa
1 tl suolaa
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
200 g fetajuustoa
70 g aurinkokuivattuja tomaattikuutioita
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria

voiteluun
1 kananmuna

Valmista taikina. Kiehauta vesi kattilassa, lisää kylmä maito ja suola. Sekoita perunamuusijauhe joukkoon. Anna turvota minuutin ajan. Sekoita joukkoon pehmeä, huoneenlämpöinen voi sekä jauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa, ettei taikina sitkisty. Anna jäähtyä, mikäli taikina on kuumaa. Valmista sillä välin täyte.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto haarukalla kulhossa. Nostele aurinkokuivattuja tomaattikuutioita öljyliemestä haarukalla fetan joukkoon, valuta enin öljy pois. Mausta seos reilulla tuoreella timjamilla. Sekoita tasaiseksi täytteeksi haarukalla.

Valmista ufot. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi isoksi levyksi. Ota taikinasta lasilla painaen 48 kappaletta taikinakiekkoja, kaulitse taikinaa tarvittaessa uudelleen, vältä vaivaamista, ettei taikina sitkisty. Lusikoi täyte tasaisesti 24 kiekolle pieniksi keoiksi. Nosta loput taikinakiekot kuoriksi, painele reunat sormilla kiinni. Painele haarukalla reunat kunnolla yhteen. Voitele pinta kananmunalla. Paista kiertoilmalla 175-asteisessa uunissa (tasalämpö 200c) n. 20 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja pohja saanut väriä. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Fetaufotaikina kaulittuna ja leikattuna, täyte jaettuna puolelle ufoista

Nam! Oli kyllä hyviä! Taikina on vähän vatruskatyyppinen ja täyte sopi hyvin pääsiäiseen, jolloin näitä perheelleni leivoin. Pidän erittäin paljon fetan ja aurinkokuivatun tomaatin yhdistelmästä, tuore timjami tuo siihen mukavaa syvyyttä. Halutessaan voisi laittaa myös vaikkapa basilikaa silputtuna. Aloituskuvassa on kananmunalla voitelemattomia ufoja, mutta suosittelen tosiaan voitelemaan pinnan, niin siitä tulee mukavan kiiltävä ja kaunis. Toinen vaihtoehto minulla oli voidella ne voisulalla paiston jälkeen, kuten vatruskoissa, mutta rasvaa en välttämättä halunnut tähän enää lisätä.

*Perunamuusijauhe on saatu näytteenä Rootylta

Porkkanalevite Auringonkukkasämpylöille ja video

Pielispakarin Auringonkukkasämpylöitä, turkkijogua mustikoilla ja hunajalla, mehua ja kahvia - lemppariaamiainen!

Aloitin joulukuussa nurmeslaisen Pielispakari-leipomon brändilähettiläänä yhdessä huippusellisti Jussi Makkosen ja maajoukkuelentopalloilija Olli-Pekka "Lelu" Ojansivun kanssa. Pääsimme heti juhlallisen uuden suuren tuotelinjaston avaamisen ja brändilähettiläsjulkistuksen jälkeen alkuvuodesta tositoimiin, kun kuvasimme videoita uuden Auringonkukkasämpylän tuotelanseerauksen ympärille. Nyt on sitten ulkona tuotelinjastolta niin sämpylät kuin eetteristä meidän videot. Minun videoni on niin tuossa hieman alempana katsottavissa ja Pielispakarin Youtube-sivulla sekä Instagramissa, joista löytyvät myös molempien toisten brändilähettiläiden aamiaisvideot.

Auringonkukkasämpylä onkin ihana tuote, sillä siitä löytyy mukavasti rousketta niin auringonkukansiementen, maissihiutaleen ja pellavansiementen kautta sekä makua merisuolasta. Tuote on myös vegaaninen, sillä taikinaan on lorautettu auringonkukkaöljyä. Viiden sämpylän pussin tunnistaa hyllystä aurinkoisen oranssista pakkauksesta, joka myös pitää sämpylät pinnalta rapsakkana ja sisältä pehmoisena. Sämpylät löytyy nyt kaupasta, kannattaa kokeilla ja kerrohan sitten kommenteissa, mitä tykkäsit!

Auringonkukkasämpylä sai päälleen omatekoista porkkanalevitettä, vähän rucolaa,
kirsikkatomaatteja ja rouhaisun mustapippuria. Ihana yhdistelmä!

Katso tästä minun videoni:

Videollakin nähdylle unelma-aamiaiselleni koostin Auringonkukkasämpylän ympärille hieman myös jotain omatekoista. Tein nimittäin ihan älyttömän hyvää ja aurinkoisen väristä porkkanalevitettä! Porkkanan ja rakuunan liitto on sanoinkuvaamattoman toimiva ja valkosipuli tuo pientä potkua kokonaisuuteen. Porkkanalevitettä kannattaa tehdä kerralla vähän isompikin satsi, sillä ainakin meillä kuvauksissa kippo hupeni hyvää tahtia videokameran sammuttua. 

Aurinkoinen porkkanalevite

3 porkkanaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 valkosipulinkynsi

1 tl kuivattua rakuunaa (1 rkl tuoretta)

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

Kuori porkkanat, huuhdo ne ja keitä niukassa vedessä kypsiksi. Soseuta valutetut jäähtyneet porkkanat hienoksi soseeksi. Yhdistä porkkanasose tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi lusikalla tai nuolijalla sekoittaen. Mausta seos hienonnetulla (puristetulla tai raastetulla) valkosipulinkynnellä, reilulla ripauksella kuivattua rakuunaa tai muutamalla oksalla tuoretta, hienonnettua rakuunaa, sekä muutamalla rouhaisulla suolaa ja pippuria. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Anna levitteen tekeytyä hetki jääkaapissa ennen leivälle levittämistä. 

Vinkki: Vaihde vegaaniversioon tuorejuusto PåMackan-kauralevitteeseen (testattu mm. videon editoijien toimesta ja toimii). Tee levitettä kerralla isompi annos, puoli kiloa porkkanaa ja 200g tuorejuustoa on oiva suhde. Mausta rohkeasti myös muilla yrteillä. Levite säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Pielispakarin Auringonkukkasämpylät tunnistaa iloisen oranssista pakkauksesta

Miun herkkuaamiaiseni on koostettu Pielispakarin Auringonkukkasämpylöistä, joille on levitetty aurinkoista porkkanalevitettä kera rucolan ja kirsikkatomaattien, makeana versiona paahdetut auringonkukkasämpylät tuorejuustosipaisulla ja kotitekoisella tyrnihillolla ja lautasella myös vähän vesimelonia. Murokiposta löytyy turkkilaista jogurttia mummolan metsän mustikoilla ja ilomantsilaisella luomuhunajalla, kupista vahvaa tummapaahtoista kahvia ja lasista vielä kuvauspaikan emännän tekemää ihanaa kotipihan herukkamehua. Kyllä kelpasi aloittaa aamu!

Tässä vielä virallinen brändilähettiläskuvani. Kiitos Rookien Jonille kuvaamisesta!
Kuva: Pielispakari Oy

***

Kirjoitus on osa kaupallista yhteistyötä Pielispakarin leipomon kanssa.

Dairy Cream -kakku

Kaunis kerros vattuja, upean pehmeä moussekerros ja pehmoista kermalikööriä sekä koristeita.

Ystäväni Jussi on isokyröläisen Kyrö Distillery Companyn maailmanlaajuisesti reissaava brand ambassador ja hänen kanssaan juttelimme erään kerran tislaamon tulevista uutuksista - kaikille on varmasti jo tuttu voitokas Napue Gin. Sain kuulla ruisviskipohjaisesta kermalikööristä, jota sitten sainkin tislaamolta terveisten kera keväällä, kun tuote oli lanseerattu myyntiin asti. Meillä oli puhetta siitä, että saisikohan liköörin ujutettua jotenkin meikäläisen tontille eli leivontaan ja lupasin kokeilla, kunhan keittiöön taas kerkeän. Aluksi miulla oli ajatus mustikoista ja rosmariinista, mutta sitten lopulta miulla oli mielessäni kerma(likööri), vattu ja lakritsa. Lakua ja vaniljaa kun löytyy likööristä itsestään, niin nuo maut löytyivät sitten kakustakin tavalla tai toisella. Ja vähän tuoreita vattuja kirpeyttä ja väriä antamaan. Kermalikööriä käytin niin kakkumassaan makua tuomaan kuin sitten kiilteeksi päälle. Kiilteestä tuli niin kiiltävä, että sitä sopi epäillä jopa mirror glazeksi ensivilkaisulla. Kahviseuraksi saapuneet ystäväni olivat sitä mieltä, että kakku oli ihan hitti ja kyröläisten terveiset oli kuvan nähtyään, että saattaisi maistua vaikka Ilosaarirockissa. Ainakin se on varmaa, että Kyrön kojulla rokissa tavataan!

18 cm korkeaan irtopohjavuokaan

8 annosta 

pohja

8 kpl digestive-keksejä
50 g oivariiniä

täyte

2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
½ dl Dairy Cream -likööriä (Kyrö Distillery Company)
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 valkuainen
4 liivatelehteä
½ dl Dairy Cream -likööriä
300 g tuoreita vadelmia

kiille

2 liivatelehteä
2 dl Dairy Cream -likööriä 

koristeluun

tuoreita vadelmia
lakupatukka
sitruunamelissaa tai minttua
digestive-keksiä murustettuna

Valmista pohja. Mittaa keksit cutteriin ja aja hienoksi, sulata oivariini ja sekoita joukkoon. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle, voitele reunat oivariinilla ja jauhota tomusokerilla, niin saat kakkuun kauniin sileän reunan. Kaada keksiseos vuoan pohjalle ja taputtele tasaiseksi pohjaksi lusikan avulla. Laita jääkaappiin kovettumaan.

Valmista täyte. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vispaa joukkoon tomusokeri, tuorejuusto, ripaus vaniljaa ja puoli desiä likööriä.  Vaahdota eri kulhossa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Mittaa toinen puoli desiä mikronkestävään kuppiin ja kiehauta, sulata joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Anna jäähtyä hiukan. Kaada seos ohuena nauhana tuorejuustotäytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Nostele lopuksi nuolijan avulla joukkoon valkuaisvaahto.

Kokoa kakku. Asettele kovettuneelle keksipohjalle tasaisesti reunaan kierros vadelmia ja kaada ohut kerros täytettä päälle, että vadelmat pysyvät paikoillaan. Aseta loput vadelmat keskemmälle vuokaa täytteeseen ja kaada loput täytteestä päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. 

Valmista kiille. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Kuumenna ½ desiä kermalikööriä mikronkestävässä kulhossa, sekoita joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet. Sekoita joukkoon loput 1½ dl kermalikööriä. Valuta jäähtynyt kiilleseos hyytyneen kakun pinnalle lusikan avulla, ettei kakkuun tulee painaumia. Peitä kelmulla ja anna hyytyä. Kun kiille on hyytynyt, koristele kakku lakupatukasta leikatuilla pikkukiekoilla, tuoreilla vadelmilla ja yrteillä sekä keksimuruilla.

Pienessäkin kakussa voi koristelu olla runsas olematta liian raskaan näköinen. Kakun halkaisija 18cm.

Tämä oli NIIIIIN hyvää! Kakussa oleva moussekerros on todellakin unelmanpehmeä, sillä valkuainen tuo ilmavaa rakennetta kakkuun ja sen pehmeän maun rikkoo yllätyksenä keskeltä kakkua löytyvät kirpeät vatut. Lapsillehan tätä kakkua ei kannata syöttää, ellei kuumenna likööriä kiehuvaksi ja höyryttele alkoholeja pois. Tässä kakussa mikrossa kävi ainoastaan liivatteen sulatukseen käytetyt tilkkaset nestettä. Jos käytät isompaa vuokaa, tuplaa ohje. Tämä oli tarkoituksella toteutettu pikkukakkuna, kun ostin tuon uuden kapean korkean vuoan. Olisi saanut ehkä olla vielä vähän korkeampikin kakku, mutta oikein oli mainio näinkin. Sen huomasin, että miulta puuttuu kokonaan pieni jalallinen kakkuvati, sellainen tulee hankkia pikimmiten. Tämän alla ollut vati oli vähän liian iso tarkoitukseen.

Pehmeän moussen sisältä löytyy kirpeä vattuyllätys

Dairy Cream -kermaliköörissä oli kiva potku taustalla, laku maistui mukavasti ja kokonaisuus liköörissä oli oikein onnistunut. Taustatietona sen verran, että tuote on myös laktoositon(!) ja se on tehty lähikermasta ja lakusta tisleen lisäksi ja koska se on myös aitoa tavaraa ilman lisäaineita, niin säilyvyys siinä on puolisen vuotta valmistuksesta. Avattuna 7 päivää. Mutta ei hätää, tähän kakkuun ja sen oikeaoppiseen maisteluun saa kyllä käytettyä vaikka koko pullon. Nam. Kokeilimme muuten kakkua syödessä lisätä lakukastiketta vielä päälle ja voi kuinka hyvin se toimikaan niin kakun kuin liköörinkin kera. Ja Alkon sivuja tutkittuamme huomattiin, että myynnistähän puuttuu kokonaan kermalakujuoma, että tässä on tuotekehittelijöille miljoonan taalan paikka. 

Kyrön kavereilta on saatu tämä pullo.

Tuotenäytteenä on saatu likööripullo sekä muutama lasinalunen, niitä joista löytyy suomalaista mieskomeutta. Kiitos <3

Päivä Makuvankkurin kyydissä ja kauppa-auton talviaikataulu

Vietin syyskuisen kesälomatorstain Makuvankkuri-lähiruokamyymäläauton kyydissä. Lähdimme aamupäivällä Joensuusta ja päivän vakioreitti vei tiemme Selkien kautta Koveroon, Tuupovaaraan, Kiihtelysvaaraan, Heinävaaraan ja Joensuun kävelykadulle. Olen seurannut Makuvankkurin kauppiaan, ystäväni Teemu Virrantalon, vankkuriprojektia alusta asti Makuvankkurin Facebookin kautta. Makuvankkurin tarina alkoi muodostua, kun Teemu osti vuodesta 1986 myymäläautona liikennöineen bussin keväällä 2017 ja ison remontin jälkeen Makuvankkuri aloitti liikennöintinsä maaliskuussa 2018. Nykyään Makuvankkurina palvellut auto oli vakituisena myymäläautona, ns. maitokauppana, vuoteen 2014 saakka ja sen jälkeen Hangossa kesäisenä myyntiautona. Nyt matka jatkuu vakaasti pitkin pohjoiskarjalaisia teitä pitkin, kun Teemu kuljettaa laajaa lähiruokavalikoimaa lähestulkoon kotioville asti. Ja kyselyitä on kuulemma tullut myös Savon puolelta, josko Makuvankkurin saisi sinnekin liikennöimään. Toistaiseksi Makuvankkuri pysyttelee kuitenkin Pohjois-Karjalan teillä, sillä siinäkin on jo yhden miehen yritykselle kilometrejä nieltäväksi.

Vasemmalla Makuvankkurin kauppias Teemu Virrantalo ja oikealla vakioasiakas, joka lupasi auttaa Teemua talviaikataulukylttien asentamisessa Selkien kylälle. Keskustelua käytiin myös puurohiutaleista ja joensuulaisen paahtimon kahvilaaduista.

Laatu ja ekologisuus, lähi- ja luomuruoka, tuoreus ja tuoteturvallisuus, oma arvomaailma ja halu olla itsensä herra, tehdä sitä mitä sydämestään haluaa. Näin Teemu kommentoi, kun kyselin taustoja kauppiaaksi ryhtymiseen. Aiemmin hän toimi hektisellä IT-alalla ja asui vuosia ulkomaillakin töiden takia, mutta veri veti takaisin omaan kotimaakuntaan ja lopulta syntyi ajatus palvelevasta lähiruokamyymälästä pyörien päällä. Aikaa on kulunut niin myymäläauton korjaamiseen, laajan maakunnan tuottajavalikoiman läpikäyntiin ja myytävien tuotteiden hankkimiseen sekä tietysti reittien suunnitteluun, markkinointiin ja kyläteillä huristeluun. On hienoa nähdä, kuinka Teemun oma arvomaailma ja liikeidea ovat jalostuneet toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kauppiaan tunnistaa olkihatusta ja iloisesta hymystä!

Makuvankkuri ja iloisen ystävällinen Teemu-kauppias olkihattuineen on jo käsite maakunnassa. Kun ajelimme pitkin mutkaisia ja mäkisiä kyläteitä, nousi vastaantulijoiden huulille hymy ja kädet heiluttelivat meille tervehdyksiä. Eikä mikään ihme, sillä sympaattisen näköinen oranssi iso auto varmasti huomataan tielläliikkujien joukosta ja ovathan myymäläautot harvinaisuus: Pohjois-Karjalassa liikennöi Teemun Makuvankkurin lisäksi kolme muuta myymäläautoa. Vielä omassa lapsuudessanikin kauppa-autoja liikennöi maakunnan alueella suurempi määrä. Kun kesäreitillä on lähes 30 pysäkkiä ja maanantaina 15.10.2018 starttaavalla talvikaudellakin yli 20 pysäkkiä, tulevat kauppiaalle kylät ja niiden asukkaat tutuiksi. Monella pysäkillä meitä oltiinkin jo vastassa ja Makuvankkurin saapumista odotettiin selkeästi. Teemu kertoi, että yhteisöllisillä kylillä, joissa on aktiivista asukas- ja kylätoimintaa, näkyy selkeästi asiakkaissa: pysäkeillä odotetaan kyläyhteisön voimin ja iloinen puheensorina siirtyy maitolaitureilta sisälle Makuvankkuriin. Makuvankkurin saapuminen kylille laajentaa asiakkaidenkin kertoman mukaan palvelutarjontaa, on mahdollisuus ostaa erikoistuotteita laajemmalla skaalalla kuin tavallisesta maitokaupasta ja se on piristysruiske kylällä, kun oranssi auto kaartaa tuotteineen paikalle.

Koveron kylän pysäkillä oli sateesta huolimatta paljon asiakkaita jo meitä odottelemassa, samalla kyläläiset vaihtoivat kuulumisia keskenään. Lähiruoka-auton vierailu on siis päivän piristysruiske!

Kesän aikana Makuvankkurin ja Teemun saattoi bongata monista kunta- ja kylätapahtumista, pesismatseista, Joen Yöstä, perinnepäivistä ja suurtapahtumista vakioreitin lisäksi. Talvikaudella ajetaan vakioreittiä ja ehkä viikonlopputapahtumia on vähemmän kuin kesällä, mutta kuulemma ensi kesänä Makuvankkurin voi taas tavata erilaisista tapahtumista. Tärkeintä on kuulemma ollut olla tapahtumissa mukana ja laajentaa palvelutarjontaa, vaikka myynti olisi jäänytkin hieman vaatimattomammaksi. Samalla pohjoiskarjalaiset tuotteet tulevat tutuiksi ihmisille ja maistiaispalojen kautta voi tutustua helposti tuotteisiin. Kaikkea ei kuulemma voi mitata kannattavuuden ja rahan perusteella. Arvomaailma ja lähiruoan arvostaminen toistui pitkin päivää kauppiaan puheessa, joten on helppo uskoa sanomaan liikeidean taustalla. Arvostan ajatusta, tehdä sitä mistä tykkää ja nauttia tekemisestään. Oravanpyörästä on ollut rohkeaa hypätä pois!

Osta omalta seudulta, tue omaa seutua -slogan kuvastaa hyvin myös Makuvankkurin liikeideaa. Hyllyt notkuvat monensorttista maakunnan lähi- ja luomuruokaa.

Yli 50 oman maakuntamme Pohjois-Karjalan ja muutaman savolaisen tuottajan lähiruoka- ja luomutuotteita on hyvin laajasti myynnissä. Kauppiaan omat mieltymykset näkyvät hyllyssä: myynnissä oleva tuotevalikoima on koostettu Teemun ja hänen perheensä omista suosikkituotteista, jotka ovat hyväksi ja erityisesti maukkaiksi todettuja. Tuotetietous oli huipussaan, kun Teemu kertoi päivän aikana niin minulle kuin asiakkaille tuotteiden alkuperästä, tuottajista ja antoi ruokavinkkejä ostoksien tekemisen lomassa asiakkaille. Mutta niinhän se on, kun tuotteet ovat tuttuja ja laadukkaita, on helppo seisoa sanojensa takana. Erityisen kattava valikoima löytyy erilaisia jauhoja, hiutaleita, leseitä ja muita viljatuotteita, säilykkeitä ja hilloja sekä mehuja. Erikoisempaa tarjontaakin on, kuten kyytönlihaa, villisikaa, nokkosensiemeniä ja purukumia sekä sirkkoja. Valikoimaa on niin tuoreita kasviksia ja vihanneksia, kesäisin uutta perunaa, pakastimesta saa monensorttista lihaa possua, nautaa, jauhelihoja, ternimaitoa ja paistovalmiita tuotteita, myös gluteenittomana. Kylmähyllystä saa lihatuotteita, juustoja, erilaisia kukkoja ja vaikka mitä!

Tohmajärveläistä Karelia-jogurttia, tämä oli uutuus itselleni. Tarjolla tällä kertaa oli maustamatonta sekä raparperijogurttia, oikein oli makoisaa!

Omia suosikkituotteitani on myös paljon myynnissä: lähes jokaisella vierailulla Makuvankkuriin ostan luomukananmunia, polvijärveläistä georgialaisella perinnereseptillä tehtyä LiPan Isoäidin tuorejuustoa ja leipätuotteita tai karjalanpiirakoita. Usein tuohiseen ostoskoriin päätyy myös hilloja, mehuja tai lihaa. Nyt kun tuotevalikoimaan oli mahdollisuus tutustua kiireettä, löytyi omaan ostoskoriin paljon uutta maisteltavaa tohmajärveläisestä jogurtista kiteeläiseen hammastahnaan. Tuotteiden joukosta löytyy myös jännittäviä uutuuksia, kuten sirkkoja! Harmi, kun itse en voi kala-äyriäisallergiani takia sirkkoja maistella, sillä kuulemani mukaan ne ovat hauskan rapeita ja yllättävän mietoja. Ja taustalla on taas ekologisuus: sirkkatuotannon hiilijalanjälki on lihaa pienempi. Vastaavasti kunhan vanhat jauhovarastot on käytetty kaapeistani loppuun, on Makuvankkurin tuotevalikoimasta löydetty tilalle minulle sopivat tuotteet. Tällä kertaa ostin rikottuja ohrasuurimoita, joista tykkään tehdä puuron lisäksi rieskaa.

Ahkerien leipojien ostoskoreihin kertyi isoja, 5kg suuruisia, jauhopakkauksia. Kuulemma ruisleipää ja piirakoita leipoessa iso pussi hupenee viikossa tai kahdessa.

Makuvankkurin asiakkaiden kanssa oli mukava rupatella, jaoimme ruokavinkkejä puolin ja toisin, keskustelimme omista lempituotteistamme ja parilla pysäkillä jopa päivitimme kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa, kun reitti vei muun muassa oman mummolani kylälle. Selkeästi suosikeiksi nousivat erilaiset jauho- ja ryynituotteet, joista kuului syntyvän niin karjalapiirakoiden kuoria, leipää kuin puurojakin. Myös erilaiset leivät menivät kuin kuumille kiville ja niiden suosio on kuulemma aina ollut kovaa, eikä mikään ihme, sillä onhan täysrukiinen rapeakuorinen samana aamuna paistettu leipä maailman herkullisinta. Teemun sanoin, ”Ensimmäinen viikko ruisleipää menee pelkän voin kanssa ja sen jälkeen päälle voi silpaista juustoa tai leikkelettä, mikä sitä sinne asti jää”. No, miulla ei ainakaan jää. Vierailupäivälle myyntiin oli saatu myös uutta hapanjuureen leivottua siemenleipää, jolle povaan suurta menekkiä tulevaisuudessa. Ja kyllähän uunituore leipä herkistää tuoksuhermot.

Lapsiperheitä kävi paljon Makuvankkurissa tutustumassa kauppa-autotoimintaan ja hyllyjen valikoimaan. Monelle lapselle vierailu myymäläautossa ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, joka on mielestäni hyvä juttu. Vanhemmat yleensä muistelivat aiempia käyntikertojaan ja kertoivat niistä lapsillensa.

Makuvankkurin kyydissä ollessani tuli selkeästi esille se, kuinka moni asiakas on jo vakiokävijä. Myymäläauton käyntiä odotetaan ja sille on tarvetta laajentamaan omia ruokaostoksia, mutta tuntui hyllyiltä löytyvän aina uuttakin ostettavaa ja kokeiltavaa. Joka pysäkillä sisään astui myös ensikertalaisia, jotka hämmästelivät laajaa tuotevalikoimaa ja näin upean palvelun olemassaoloa. Myös matkailijoita kävi ostoksilla ja paperikassiin sujahti tuotetuliaisia maakunnastamme vietäväksi jopa toiselle puolelle Suomea. Oli mukava vinkata asiakkaille omista suosikeista ja kertoa omia käyttövinkkejä, sillä monet tuotteet tosiaan löytyvät omista ruokakaapeistanikin. Nostalgiseksi vierailua myymäläautossa kuvailtiin useamman asiakkaan suusta, sillä pisimmillään tauko myymäläautovierailuun oli vierähtänyt 50 vuoden mittaiseksi. Usein vaihdoimme muistoja lapsuudesta, kesistä ja mummolan lähelle pysähtyneistä myymäläautoista, joista ostettiin peruselintarvikkeet ja herkutteluun jäätelöä tai lasinen limonadipullo. Ilahduin myös siitä, kuinka monet tulivat koko perheen voimin asioille ja lapsille kerrottiin innokkaasti omia muistoja lapsuudesta ja valittiin viikonlopun saunalimppari. Limonadit myydäänkin lasipulloissa, joka jo itsessään on nostalgiatrippi nykyisten muovipullojen rinnalla ja valikoimaa löytyy mustikasta mansikkaan ja saskatooniin.

Koveron pysäkille naulattiin uusi talviaikataulu. Tarkista oman lähipysäkkisi tiedot jutun lopusta!

Kauppiaan työpäivä on monipuolinen. Se sisältää niin tuotteiden hyllyttämistä, tilausten tekemistä, reitillä ajoa, autonhuoltoa, asiakaspalvelua, markkinointia ja mainontaa, siivoamista tai vaikkapa talviaikataulun nitomista maitolaiturin seinään. Koveron pysäkki on kylän maitolaiturilla, josta löytyy Makuvankkurin aikataulun lisäksi muitakin ajankohtaisia juttuja tai nuorisoseuran tiedotteita.  

Makuvankkurista löytyy laaja valikoima erilaisia marja- ja villiyrttikuohujuomia, jotka ovat alkoholittomia ja sopivat näin kaikille.

Kysyin Teemulta, kuinka voisin saada vaikkapa omia kahvikakkujani myyntiin - tai kuka tahansa muu omia tuotteitaan. Se on yllättävän helppoa ja nopeaa! Usein kuulemma onkin käynyt niin, että pientuottaja saapuu Makuvankkuriin ja tarjoaa tuotteitaan myytäväksi tai testattavaksi ja Teemu tekee sen jälkeen päätökset. Tuotteet ostetaan tuottajilta suoraan autoon, kyseessä ei ole provisiomyynti. Huomattavasti helpompaa, kun välissä ei ole tukkuja tai keskusliikkeitä, ketjuohjausta tai byrokratiaa. Saimmekin aikaiseksi hyvän keskutelun Teemun kanssa aiheesta, joten ehkäpä tästä jäi itsellekin pieni ajatus kytemään... Joten jos uskot sinulla olevan tuote, jonka haluaisit nähdä Makuvankkurissa myynnissä, ota rohkeasti yhteyttä kauppiaaseen ja tarjoa tuotteitasi! 

Joka aamu Makuvankkuriin tulee myyntiin uunituoretta leipää Polvijärveltä. Nämä leivät olivat vielä höyryävän kuumia, kun hyppäsin myymäläauton kyytiin.

Päivästä jäi mieleen päällimmäisenä lämmin tunnelma. Teemu toimii kauppiaana rakkaudesta lähi- ja luomuruokaan, puheesta huokuu yhteisöllisyyden ja oman maakunnan tuotteiden ja tuottajien arvostus sekä aito halu edistää maakunnan elinvoimaisuutta. Oli mukava vaihtaa ajatuksia niin kauppiaan kuin asiakkaiden kanssa ja vinkkailla omista suosikkituotteista, koska valikoima on omastakin käytöstä tuttua. Ja opin valtavasti päivän aikana lisää! Arvostus pientuottajia kohtaan kasvoi entisestään ja ne lukuisat tarinat - on mahtavaa tietää, kuka tuottaa tämän ja tuon tuotteen, mistä ne ovat peräisin ja mitä tapahtuu taustalla. Kun poistuin painavan ostoskassin kanssa autosta, jäi Teemu vilkuttamaan kävelykadulla Makuvankkurin ovelle hymyillen ja vastaanottamaan seuraavat uudet asiakkaat palvelevan lähiruokamyymälän hellään huomaan. Kiitos mahtavasta kokemuksesta saada olla Makuvankkurin kyydissä päivän ajan! 

Näppärä jääkaappimagneetti muistuttaa, milloin Makuvankkuri on lähellä. Miun lähin pysäkki on Joensuun kävelykadulla maanantaisin klo 17-19.

Nyt muuten kannattaa olla ajoissa liikenteessä joulua varten, sillä Makuvankkurista saa joulunalusviikolle tilattua ennakkoon lähijoulukinkkua! Lähikinkut ovat vastuullisesti tuotettua laadukasta viljasianlihaa pohjoiskarjalaisilta ja pohjoissavolaisilta tiloilta ja ne leikataan Polvijärvellä ja Kuopiossa sijaitsevissa pienteurastamoissa. Kinkut ovat pakastamattomia ja tuoresuolattuja. Eikä hinta päätä huimaa! Tee ennakkotilaus lokakuun loppuun mennessä ja varmista lähikinkun olemassaolo omassa joulupöydässäsi. Saatavilla viljasian lisäksi rajoitettu erä Mangalitzaa eli villasikaa! Kinkkutilauksen voit tehdä helposti Makuvankkurin joulukinkku -sivulta. Makuvankkurista saa ostettua myös joululaatikot ja muut herkut joulupöytään, joten kannattaa käydä joulun alla ostoksilla, niin saa kotitekoista ruokaa vähemmällä vaivalla omaan pöytään. 

TALVIKAUDEN 2018-2019 VAKIOREITTI: 

TALVIAIKATAULU 2018-2019. Voimassa 15.10.2018 alkaen. Tarkista kuvaa klikkaamalla vakioreitin lisäksi tapahtumat, joista Makuvankkuri löytyy!

Pääset Makuvankkurin verkkosivuille tätä kuvaa klikkaamalla! Kuva: www.makuvankkuri.fi

Pasta carbonara broileripekonista

Pekonipastan voi tehdä myös broileripekonista

Spaghetti alla carbonara on tunnettu italialainen pastaruoka, joskin se tehdään oikeaoppisesti vain guancialesta (italialainen savustamaton suolattu possunposki), pecorino-juustosta ja kananmunan keltuaisista. Muualla maailmassa carbonaraan lorautetaan usein kermaa, jolloin ruoka saa lisää mehevyyttä, mutta Italian mammalle tätä ei kannata kertoa. Kotoisasti pasta carbonaraan voi käyttää pekonia ja parmesaania tai grana padano –juustoa, joita on pecorinoa helpommin saatavilla pienemmistäkin kaupoista. Ja koko ruoka kruunataan runsaalla mustapippurilla. Pasta carbonaran voikin suomentaa miilunpolttajan pastaksi, kun mustapippurin sanotaan merkanneen miilunpoltossa syntynyttä tuhkaa, joka väritti pastan mustapilkulliseksi. Nyt puolestaan pekoni on kokenut muodonmuutoksen saadessaan rinnalleen siipikarjasta valmistetut pekonit, eli broileri- ja kalkkunapekonit. Kalkkunainen on kaikkein vähärasvaisinta (ja odottaa pakastimessani) ja hieman sitä rasvaisempaa, joskin lähes terveystuotetta, on broileripekoni. Testasin valmistajalta saatua broileripekonia yhteen lempiruoistani. Kiitos vaan, hyvin upposi!

Koska keittiössä on lupa säveltää, voi carbonaraakin tuunata mieleisekseen. Minä tykkään tehdä mehevää pastaa, jossa on mukana kermaa, yrttejä ja sipuleita. Ehkäpä ruokaa pitäisikin kutsua ennemmin pekonipastaksi, mutta ei se nyt niin nöpönuukaa ole. Oheinen pastaresepti on hyvä pohja helppoon pekonipastaan ja sitä on tullut varioitua viime vuosina suuntaan jos toiseenkin. Aineksia voi heitellä pataan oman maun ja mieltymyksen mukaan, kunhan vain muistaa olla kypsentämättä ruokaa liikaa ja siinä on oltava tarpeeksi pekonia. Kuten ystäväni ovat ennenkin kuulleet, pekoni on rakkautta.

2 tuhtia annosta

120 g broileripekonia

voita paistamiseen

2-3 kevätsipulia varsineen

1-2 valkosipulinkynttä

3 kananmunan keltuaista

1 dl kuohukermaa

100 g parmesaania raastettuna

ruohosipulia tai persiljaa

reilusti mustapippuria myllystä

(ripaus merisuolaa myllystä)

150 g spaghettia

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon (käytä valkuaiset vaikka marenkiin, ohje marenkeihin blogissani) ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää joukkoon kerma, hienolla terällä raastettu parmesaani sekä valkosipulinkynsiä oman maun mukaan. Hienonna yrtit pieneksi silpuksi ja sekoita mukaan. Mausta seos tarvittaessa kevyesti suolalla, ota huomioon pekoniseoksen ja parmesaanin suolaisuus sekä rouhi mukaan lisää mustapippuria. Reilu mustapippuri kuuluu pasta carbonaraan! Ruskista broileripekoni voinokareen kanssa paistinpannulla. Kun broileripekoni alkaa olla ruskistunut, ota osa pekonista erilleen koristelua varten ja lisää loppujen joukkoon pannulle hienoksi silpuksi varsineen pilkottu kevätsipuli ja anna sen kuullottua kevyesti. Mausta seos mustapippurilla. Keitä spaghetti al denteksi pakkauksen ohjeen mukaan isossa kattilassa. Sekoita valutetun pastan joukkoon broileripekoni-sipuliseos ja liemi. Käytä kattila nopeasti kuumalla levyllä koko ajan sekoittaen, että rakenne tukevoituu hieman, mutta älä anna keltuaisten kypsyä. Pasta carbonaran kuuluu olla mehevää ja mieluummin hieman juoksevaa, kuin tanakkaa. Annostele pasta lautasille, koristele yrteillä ja ripottele pinnalle ruskistettua broileripekonia. Rouhi päälle vielä lisää mustapippuria ja tarjoile välittömästi.

N-A-M-N-A-M! Ihan parasta ruokaa on carbonara ja vaikka normaalisti se on tullut tehtyä perinteisestä pekonista, ei tämä broileriversio ollut yhtään hullumpaa. Broileripekoni on vähärasvaisempaa (n. kolmasosa possupekonista), joten ehkä sen valmistamiseen pannulla kannattaa käyttää tilkka öljyä tai pieni nokare voita, ettei se kuivetu liikaa ja pyörii pannulla nätisti. Itseasiassa broiskupeksu maistuu aika paljon kanakebabilta ja on tunnistettavissa selkeästi broileriksi.  Ja sitä voi tarjota sellaisillekin, jotka eivät possua syö tai tykkää tavallisesta pekonista. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuote ja ainakin mie tulen sitä käyttämään jatkossakin. Koska pekoni vaan on niin hyvää aina. Ja kaikessa. Ja ikuisesti.

Mustikkajuustokakku

Mustikkajuustokakku on herkullinen ja näyttävä kahvipöydän koristus

Osallistuin aiemmin tänä vuonna Marttojen kakkukurssille ja yhtenä siellä tehdyistä kakuista oli hapankorppupohjainen hyydykekakku, jossa maku tuli kaupan valmiista marjakeitosta. Kakku jäi kytemään mieleeni ja sen idean pohjalta kehittelin tämän oman juustokakkuni reseptin, jossa hapankorppu on korvattu omatekoisilla pipareilla ja makurahkat tuorejuustolla. Kakku matkasi koristelemattomana vanhempieni luokse ja koristelin sen juuri ennen itsenäisyyspäivän kahvituokiota. Pidän yksinkertaisista koristeluista ja siksi hyytelön päälle riittivät pelkät marjat, muutama nappi suklaata ja itsekasvatettua minttua. Käytin täytteeseen mustikkajauhetta, jonka sain jo pidempi aika sitten Berryfectiltä, paikalliselta yritykseltä, joka vie marjajauheita myös ulkomaille. Jauheita on helppo huiskia smoothieihin, kakkuihin ja vaikka muroihin, 1 tl vastaa 1 dl tuoreita marjoja. Aikamoinen marjapommi!

26 cm irtopohjavuokaan

pohja

250 g kotitekoisia pipareita

n. 75 g voita sulatettuna

mousse

2 dl kuohukermaa

300 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

250 g maitorahkaa

2 dl mustikkakeittoa

n. 1 dl sokeria

7 tl mustikkajauhetta (Berryfect)

7 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

kiille

4 dl mustikkakeittoa

2 dl hyytelösokeria

koristelu

tuoretta minttua

tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

valkosuklaahippuja

Murskaa keksit hienoksi murskaksi perunasurvimella tai cutterissa. Sekoita joukkoon voisula ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Halutessasi voit voidella ja ”jauhottaa” vuoan reunat tomusokerilla kauniin reunan aikaansaamiseksi. Anna piparipohjan kovettua jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuusto sekä maitorahka. Mausta seos mustikkakeitolla, sokerilla ja halutessasi mustikkajauheella. Mustikkajauhe syventää kakun väriä ja tuo siihen makua (1tl vastaa 1dl tuoreita marjoja!). Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sekoita siihen kuiviksi puristetut liivatteet. Kaada seos ohuena nauhana moussemassan joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria tai mustikkajauhetta. Kaada seos vuokaan piparipohjan päälle. Anna hyytyä vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli jääkaapissa. Koristele kakku kiilteellä. Siivilöi mustikkakeitosta siemenet ja kuumenna keitto pienessä kattilassa hyytelösokerin kanssa, keitä hetki ja anna jäähtyä. Lusikoi hieman jäähtynyt hyytelöseos kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna kiilteen hyytyä kylmässä. Koristele kakku mustikoilla, valkosuklaahippusilla ja tuoreella mintulla. Tarjoile kakku kylmänä.

Kakkupala leikkautuu kauniisti

Liivatteen kanssa on aina pieni riskinsä, että hyytyykö lopputulos nyt varmasti tarpeeksi. Pidän itse juuri ja juuri hyytyneistä kakuista, sillä liika liivate tekee kakuista kumimaisia ja se maistuu ikävältä suussa. Siksi pinnalle tulevaan hyytelöön olikin ihana käyttää hyytelösokeria, jolloin lopputuloksesta tuli paljon kivempi eikä vaaraa kumimatosta tullut. Hyytelösokeripinta kuitenkin alkaa valuttaa nestettä säilytyksessä, joten hirveän paljon ennen tarjoilua kakkua ei kannata hyytelöidä tai säilytellä kovin kauaa valmiina. Joka tapauksessa, kakku oli todella ihanan makuinen ja kakkuun voi laittaa mitä tahansa marjakeittoa tai keitellä keitot itse.

Kirja-arvonta!

Voita kirja! Kirjasta löytyy myös minun reseptejäni :)

TADAA! Tässäpä se kirja vihdoinkin nyt on, kirja, josta löytyy myös minun kirjoittamiani reseptejä. Olen haaveillut vuosikausia omasta kirjasta ja tämä on yksi suuri askel ikiomaa kirjaa kohti. Ihana ruokabloggaamisen ikoni, Hellapoliisi, pyysi meitä muita bloggaajia mukaan kirjaprojektiin. Lopulta Makeita herkkuja - ruokabloggareiden parhaita -kirjaan päätyi miun ja Hellapoliisin lisäksi reseptejä Chef Jonesilta, Sweet Food O'Mineltä, Jälkiruokalasta ja LeivinLiinalta. Kaikki saimme jakaa kansien väliin omia makeita herkkureseptejämme ja minun osuutenani kirjasta löytyy 12 eri ohjetta. Kirja ilmestyi huhtikuun lopussa ja pari viikkoa sitten sain kirjat myös omiin käsiini, itse projekti taisi alkaa jo reilu vuosi sitten. Kieltämättä kirjaan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja olipa ihanaa vihdoin kertoa ilouutisia maailmalle, kun tästä tuli julkista aiemmin keväällä. Toivottavasti kirja inspiroi keittiössä ja miellyttää silmää, minusta ainakin lopputulos on herkullisen näköinen. Mikäli arpaonni ei ole myöten, niin kirjaa myy ainakin kustantamo readme.fi:n verkkokauppa ja kirja on myynnissä myös useissa kirjakaupoissa - Joensuun Suomalaisen kirjakaupan tilanne pitääkin käydä tarkistamassa, viimeksi käydessäni sieltä ei vielä kirjaa löytynyt. 

Nyt sinäkin voit siis päästä tutustumaan kirjaan, sillä arvon yhden kappaleen teidän lukijoideni kesken. Arpalippuja on mahdollista saada jopa neljä (4) kappaletta. Kerrothan siis blogini kommentin yhteydessä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.6.2015 kello 23.59 ja voittajaan otan yhteyttä sähköisesti. Joten jätäthän blogisi yhteystiedot tai sähköpostiosoitteesi, niin saan toimitettua paketin perille. Voittaja julkistetaan myös blogissa.

Arpoja voit hankkia seuraavasti:

1. arpa - kommentoi tätä blogipostausta ja kerro, mikä on sinun makea herkkusi

2. arpa - liity Facebookissa Cebicin keittiössä -sivun tykkääjäksi

3. arpa - jaa tämä postaus Facebookissa, blogissasi tai vastaavassa

4. arpa - seuraa @cebicinkeittio Instagramissa

Lisäksi FB:n sivuillani on menossa rikki 1000 seuraajan rajapyykki, joten arvon vielä Joensuun Taitokorttelissa toimivan Lahjapuoti KL:n lahjoittaman ihanan servettitelineen ja servettejä, lisään pakettiin vielä jotain muutakin pientä keittiöaiheista. Käykääs tutustumassa oheisesta linkistä ystäväni ihastuttavaan puotiin!

Paljon onnea arvontaan kaikille ja toivottavasti kirja löytyy pian monesta keittiöstä :)

***

Arvonta on päättynyt ja kirja lähtee kommentin "Kesäisin kaikki, missä tuoreita mansikoita, on herkkua :) Kolmella arvalla mukana! soilekor@gmail.com." jättäneelle henkilölle. Sähköpostia laitettu voitosta.

Lohdutuspalkinto osui Peggyn pienen punaisen keittiön kommentille "Oikein paljon onnea kirjasta :) Minun heikkous on marenki, yhdellä arvalla mukana." Viestiä laitettu Peggyllekin.

Teriyaki-broileria ja kasviksia

Teriyakilla marinoitua broileria ja paistettuja kasviksia

Teriyaki on soijapohjainen maustekastike, jota on tullut käytettyä kotikeittiössä aika harvoin. Olen kuitenkin syönyt usein teriyaki-broileria ravintoloissa, joten tiesin sen olevan herkullista. Blogiringin kautta sain tehtäväkseni kokkailla Kikkomanin teriyakisoossista ruokaa ja niinpä päädyin suoraan broilerireseptiin. Broilerinpalojen kelliessä grillin sijaan uunin lämmössä valmistui pannulla lisukkeeksi wokkityyppinen kasvislisuke, joka sai myöskin makua teriyakista. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, pääsee omassakin keittiössä helposti makumatkalle kaukomaihin. Pieni ripaus itämaisuutta itärajalla ja makuhermoja hellittiin taas hyvällä ruoalla. Reseptejä Kikkomanin kastikkeista loihtivat myös muut bloggaajat ja kaikkien reseptit ovat luettavissa sekä äänestettävissä Radio Aallon sivuilla olevassa kilpailussa. Kilpailussa arvotaan joka päivä äänestäjien kesken Kikkomanin tuotepaketteja. Siispä kannattaa käydä äänestämässä mieleistään reseptiä! :)

4 annosta

1 kg broilerin koipi- ja reisipaloja (maustamaton)

3/4 pll Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 valkosipulinkynttä

2 cm pala tuoretta inkivääriä

½ kukkakaali

½ parsakaali

½ kesäkurpitsa

1 iso porkkana

1 suippopaprika

1 pieni sipuli

3 kevätsipulia varsineen

2 cm pala tuoretta inkivääriä

1 tuore mieto chilipalko

3 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl hunajaa

n. 3 rkl Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 kaffirlimen lehteä

1 dl cashew-pähkinöitä

Laita broileripalat pariksi tunniksi marinoitumaan teriyaki-kastikkeeseen ja lisää joukkoon muutama siivutettu valkosipulinkynsi sekä viipaloitua inkivääriä. Nostele marinoituneet broilerit uunivuokaan ja lorauta päälle tilkkanen marinointilientä, kaada loput marinadit pois. Paista broilereita 200-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin.

Valmistele broilerien kypsyessä kasvislisuke. Kuori porkkana ja leikkaa se vinottain ohuiksi siivuiksi, kuori inkivääri sekä valkosipulinkynnet ja hienonna ne pieneksi silpuksi. Hienonna tuore chilipalko ja leikkaa kukka- ja parsakaalit pieniksi nupuiksi. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin kahteen osaan ja poista pehmeä keskikohta, leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi, kuutioi suippopaprika isoiksi paloiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen siivuiksi ja sipuli puolirenkaiksi. Kuumenna wok-pannussa tai isossa kasarissa tilkka öljyä ja laita vihannekset kypsymään kypsymisjärjestyksessä eli porkkana, kukkakaali, parsakaali, paprika, sipulit, inkivääri, chili ja valkosipuli. Pyörittele kasviksia pannulla muutama minuutti, lisää joukkoon kaffirlimen lehdet, mausta seos hunajalla ja teriyaki-kastikkeella. Maista ja lisää tarvittaessa teriyakia. Lisää lopuksi pannulle kuumenemaan myös cashew-pähkinät ja tarjoile paistos teriyaki-broilerin kanssa. Koristele annos ohuilla vinoiksi leikatuilla kevätsipulinvarsilla.

Annoksen voi valmistaa myös esikypsentämällä broilereita n. 40 minuuttia uunissa ja grillaamalla niihin kauniin pinnan. Kasvislisuke valmistuu muurikkapannulla paistamalla.

Teriyaki-kastike sopii hyvin kasvisten maustamiseen

Mietin aluksi, tekisinkö nuudelikasviksia lisukkeeksi, mutta nuudeleita ei kaapista löytynytkään ja riisiä ei tehnyt ollenkaan mieli. Niinpä pääosaan pääsivät pelkät kasvikset ja kookosmaitoakaan en tähän käyttänyt, ehkä se oli enemmänkin tuohon nuudeliin liittyvä ajatus. Halutessaan ruokaisamman version tästä voi siis lisätä pannuun keitettyjä nuudeleita ja lorauksen kookosmaitoakin, silloin kannattaa maustaa paistosta vähän runsaammalla kädellä. Jos miulla olisi ollut käytössäni grilli (eli kokkailisin muualla kuin kerrostalokaksiossani), niin olisin heittänyt ne lopuksi grilliin. Ehkä grillipannu liedelläkin olisi voinut ajaa asian. Samoin teriyakikastiketta voisi keittää kasaan ja sivellä kanapaloja syntyneellä vähän tahmaisella kastikkeella, toimii niin grillissä kuin uunissakin valmistettavan ruoan yhteydessä.

Näistä aineksista syntyi herkullinen teriyaki-annos

***

Yhteistyössä Blogirinki ja Kikkoman

Tapenade

Tapenade eli oliivitahna

Tapenade on herkullinen oliiveista tehtävä levite tai tahna, jota syödään esimerkiksi hyvän leivän päällä tai tarjotaan osana tapas-valikoimaa. Tapenade sopii mainiosti myös lihojen kuorruttamiseen tai täyttämiseen. Sen koostumus vaihtelee rakeisesta tasaiseen ja tanakasta löysään, itse päädyin tekemään oliiveista leikkuulaudalla karkeahkoa tahnaa, joka pysyy hyvin patonkisiivulla. Aloitin tekemään tahnaa morttelissa, mutta huomasin morttelini - taas kerran - soveltuvan ainoastaan pienten maustemäärien möyhentämiseen. Pitää siis hankkia isompi mortteli, jossa on helppo tehdä tahnat ja maustekastikkeet, kuten pestot. En nimittäin kehdannut kaivella kaapeista isoja sähkölaitteita ja tiskiäkin siitä olisi tullut.

4 annosta

100 g kalamata-oliiveja

2 rkl pieniä kapriksia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl limemehua

oliiviöljyä

mustapippuria

Hienonna tai aja tasaiseksi massaksi oliivit, kaprikset ja valkosipulinkynsi. Lisää joukkoon sitrusmehua sekä oliiviöljyä, kunnes saat helposti levittyvän koostumuksen aikaiseksi. Mausta seos pippurilla ja anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä hyvää rapeaa leipää.

Herkullista! Käytin GAEAn uusia pussiin pakattuja, oliiviöljyllä ja merisuolalla maustettuja oliiveja sekä notkistamiseen saman valmistajan Sparta-oliiviöljyä. Oliivit oli pakettu näppärään uutuuspakkaukseen, jonka ansiosta oliivit ei lillu liemessä tai paina liikaa kauppakassissa. Oliiveissa oli melko tanakka suola, joten tarvittaessa oliivit kyllä voi nopeasti huuhtaista ennen käyttöä (tai sitten flunssan kadottama makuaistini teki tepposet ja en maistanut kuin suolan). Sarjaan kuuluu myös sitruuna-basilikamarinoidut oliivit ja nyt ruokabloggareilta pyydettiin uusia ehdotuksia oliivien maustamiseen. Oma ehdotukseni on lempeä chili. Ehdotustani voit äänestää täällä Ruoka.fi-sivustolla. Äänestämällä voi voittaa välimerellisen tuotepaketin. 

***

Oliivit ja oliiviöljyn sponssasi
Ruoka.fi ja GAEA

Routapaisti

Routapaisti eli jääpaisti

Jäisenä paistettu ja sen jälkeen marinoitu liha on nimeltään routapaistia tai jääpaistia. Itse olen tottunut käyttämään nimeä routapaisti. Ruoanvalmistustapa on ikivanha, mutta aiheetta hieman unholaan jäänyt. Valmistus tulee aloittaa tarjoilua edeltävänä päivänä, sillä liha viihtyy hyvin matalassa uuninlämmössä jopa puoli vuorokautta ja sen jälkeen vielä marinointiliemen syleilyssä jääkaapissa toisen mokoman. Lihasta tulee suussasulavaa ja näyttävää, lisukkeeksi voi valmistaa mieleisiään juttuja, kuten vaikkapa uunipaahdettuja punajuuria. Minä valmistin tätä pari viikkoa sitten sunnuntaina, kun vietimme isänpäivää ja isäni syntymäpäivää. Samalla resepti lähtee viimeiseen Kotitila.fi:n reseptikilpailuun.

8 annosta

1,2 kg naudan (kulma)paistia pakastettuna

marinointiliemi

5 dl vettä

2 rkl härkäfondia

3,3 dl tummaa olutta

2 rkl balsamicoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

2 laakerinlehteä

1 rkl mustapippureita

1 rkl viherpippureita

1 rkl rosepippureita

2 rosmariininoksaa

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

1-2 tl suolaa

kastike marinointiliemestä

redusoitu liemi

3 dl kuohukermaa

mustapippuria

suolaa

Laita jäinen liha uunivuokaan ja paistumaan uuniin 80 asteen lämpöön. Noin kahden-kolmen tunnin päästä liha on sulanut sen verran, että voit laittaa paistomittarin lihan paksuimpaan kohtaan. Paista lihaa, kunnes sisälämpö on 65 astetta (kuvassa) tai jos haluat hieman kypsempää, anna lihan paistua 70-asteiseksi. Minulla liha oli uunissa yhteensä 8 tuntia, joten varaa aikaa tarpeeksi paljon valmistamiseen. Laita marinointiliemen ainekset korkeaan kapeaan kattilaan ja kiehauta ainekset. Kun paisti on kypsää, laita liha liemeen maustumaan vähintään seuraavaan päivään. Siirrä kattila jääkaappiin sisällön jäähdyttyä. Itse laitoin lihan kuumaan liemeen, mutta se voi olla myös kylmää. Nosta liha tarjoiluvadille ja leikkaa ohuen ohuiksi siivuiksi. Lihan lisukkeeksi sopii hyvin esim. karpalohilloketta, joka on maustettu jaloviinalla.

Siivilöi liemi ja keitä sitä kasaan, kunnes jäljellä on puolet nestemäärästä. Lisää kattilaan kerma ja kiehuttele kastikkeeksi, tarkista maku ja lisää ainakin mustapippuria. Pidä kuumana tarjoiluun saakka. 

Hasselbackan perunoihin tarvitaan kiinteitä pieniä perunoita, joihin leikataan viillot lähes pohjaan asti. Peruna on helpoin leikata, kun sen laittaa pieneen kapustaan ja tekee viillot, sillä kapustan reuna pitää huolen ettei peruna leikkaudu läpi ja hajoa. Viillettyjen perunoiden päälle laitetaan ripaukset suolaa ja korppujauhetta sekä voinokare. Hieman ennen kypsymistä päälle laitetaan maukasta juustoraastetta. Uunissa käy lämmöksi 200 astetta.

Uunipaahdetut punajuuret ovat yksi lempparilisukkeistani. Raa'at punajuuret lohkotaan ja laitetaan uunivuokaan. Päälle lorautetaan rypsiöljyä ja balsamicoa, maustetaan suolalla, mustapippurilla sekä rosmariinilla. Paahdetaan noin tunti, että punajuuret kypsyvät  ja viimeiksi maku aateloidaan parilla voinokareella. Punajuuri rakastaa vuohenjuustoa, joten tein vielä nopean moussekastikkeen punajuurille. Vatkasin puoli desiä kuohukermaa kovaksi vaahdoksi, sekoitin joukkoon purkin levittyvää vuohenjuustoa, maustoin suolalla ja pippurilla. 

Routapaistia, jallu-puolukkahilloketta, hasselbackan perunaa ja marinointiliemestä tehty kermakastike

Liha oli todella mureaa ja mehevää! Paistista tuli kaiken lisäksi juuri sellaista kuin olin ajatellut, sisältä kauniin punervaa ja pinnalta tummaksi paahtunutta. Liha olisi saanut olla pöytäseurueeni makuun ehkä asteen-pari kypsempää, nyt lihasta irtosi hieman leikattaessa nestettä. Routapaisti pitää leikata ehdottomasti ohueksi, niin siitä saa kauniita siivuta ja näin sopii myös vaikkapa noutopöytään leikkeleeksi tai iltapalaleivälle. Lisukkeeksi keittelin karpalohilloketta karpaloista, hillosokerista, jaloviinasta ja vedestä. Lisäksi lautaselle tuli hasselbackan perunoita, liemikastiketta ja uunissa paahdettuja punajuuria vuohenjuustomoussen kanssa. Tosin kuvausteknisistä syistä minun lautasellani punajuuria ei ollut, vaan napostelin ne pienestä kulhosta. Alkupalaksi nautimme heppanappeja, eli hevosenpaistista tehdyllä tuorejuustotahnalla täytettyjä ruissipsejä. Jälkkäriksi tein täytekakun, jonka täytteenä oli mansikkaa ja lime curd -moussea. Sanoisin, että tuo kyseinen ateria oli yksi parhaista syksyn makuelämyksistä.

***

Lihan sponssasi
Kotitila.fi