Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Appelsiinivoi

Appelsiinivoi maustaa valmiit ruoat kuin sopii paistamiseenkin

Viime keväänä aateloin pääsiäisruokani eli karitsanfileet appelsiinivoilla. Appelsiinivoita voi kuitenkin käyttää myös paistamiseen ja erityisesti parsalle se sopii erittäin hyvin. Valmistaminen on äärettömän helppoa, mutta lopputulos palkitsee sitäkin enemmän.

100 g voita

1 appelsiinin kuori

suolaa

mustapippuria

tilkka appelsiinin mehua notkistamiseen

Kuutioi voi pieneen kulhoon ja anna lämmetä. Pese ja raasta appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Purista puolikkaan appelsiinin mehu. Sekoita kuoriraaste sekä suolaa ja pippuria maun mukaan pehmeän voin joukkoon. Notkista lisäämällä tilkka appelsiinista puristettua mehua. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Tee maustevoipötkö leivinpaperin sisään tai lusikoi seos pieneen kannelliseen rasiaan ja laita jääkaappiin kovettumaan. Tarjoile esim. karitsanfileen lisukkeena tai paista siinä vaikkapa tuoretta parsaa.

Hyvää ja monikäyttöistä! Muutoinkin kannattaa kokeilla erilaisia maustevoisekoituksia kotona, tulee todella herkullista. Maustevoi on myös näppärä keino hävittää eri tuoreyrttien jämät, jos ne muuten uhkaavat jäädä kuivumaan pöydälle.

Pavlova lemon curdilla ja mansikoilla

Juhlava ja näyttävä pavlova on täytetty tuoreilla mansikoilla, kermalla ja kotitekoisella lemon curdilla

Pavlova on näyttävä marenkikakku, jonka juuret juontavat sadan vuoden taakse Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, jossa kevyttä herkkua on tarjoiltu venäläiselle balettitanssija Anna Pavlovalle. Pavlova on rapea päältä, sisus on vaahtokarkkimaisen sitkeä ja sen voi täyttää millä tahtoo – kesällä parhain täyte ovat marjat, talvella hedelmät ja makumaailmaan sopivat myös erilaiset kastikkeet, tahnat ja muut lisukkeet. Näyttävyydestään huolimatta pavlova on varsin vaivaton ja nopea valmistaa. Itse tein tämän pavlovan äitini pyynnöstä hänen ja isäni 40-vuotiskihlajaispäivän kunniaksi viime juhannuksena. Koska pavlovanteosta jää yli keltuaisia, keittelin täytteeksi lemon curdin luottoreseptilläni ja pilkoin täytteeksi myös lähes kilon mansikoita. Toinen suosikkini on käyttää passionhedelmää ja mangoa, jolloin pavlova käy vaikkapa pääsiäisen juhlapöytään. Kannattaa kokeilla, lopputulos palkitsee!

8-10 annosta

pavlova (g, m)
5 kananmunan valkuaista
250 g tomusokeria
1 rkl maissitärkkelystä
1 rkl omenaviinietikkaa

täyte ja koristelu (g, l)
n. 2 dl lemon curdia (resepti alla)
3 dl kuohukermaa
tomusokeria
vaniljasokeria
500-1000 g tuoreita mansikoita

tuoretta minttua

Mikäli teet itse lemon curdin, valmista se ensimmäisenä, että se kerkeää jäähtyä ja kiinteytyä kunnolla ennen kakun valmistamista. Resepti curdiin löytyy hieman alempaa. Jos käytät kaupan valmista lemon curdia, valmistuu kakku heti pavlovapohjien jäähdyttyä.

Valmista pavlova. Kuumenna uuni 100-asteiseksi ja leivinpaperoi uunipelti, piirrä leivinpaperiin n. 20 cm halkaisijaltaan oleva ympyrä. Erottele kananmunien valkuaiset isoon vatkauskulhoon, säästä keltuaiset muihin leivonnaisiin. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi. Sekoita tomusokeri ja maissitärkkelys ja siivilöi seosta vähän kerrallaan valkuaisseoksen joukkoon koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnes marenki on kiiltävää ja kovaa. Sekoita viimeisenä joukkoon omenaviinietikka. Lusikoi marenki leivinpaperille piirretyn ympyrän keskelle ja levitä marenkia niin, että reunat ovat korkeat mutta keskelle syntyy kuoppa täytteitä varten. Siisti ulkoreunat esim. palettiveitsellä alhaalta ylös vetämällä. Paista pavlovaa 100-asteisessa uunissa 1 tunti 15 minuuttia. Sammuta uuni ja jätä uuninluukku raolleen, anna pavlovan jäähtyä uunissa kokonaan.

Valmista täyte pavlovan ollessa uunissa. Tee ensin lemon curd jäähtymään. Sen jälkeen perkaa mansikat ja leikkaa ne siivuiksi. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja mausta se vaniljasokerilla sekä kevyesti tomusokerilla. Kokoa pavlova levittämällä kuopan pohjalle kermavaahto, sen päälle lemon curdia ja levitä päällimmäiseksi kekomaiseen muodostelmaan mansikat. Koristele mintunlehdillä. Tarjoile pavlova heti, ettei marenki vety.

Pavlova sekä nämä oheiset täytteet ovat gluteenittomia.

Lemon curd -sitruunatahnassa on kaunis keltainen väri ja herkullinen kirpeänpehmeä maku

Lemon curd -sitruunatahna (g)

n. 3 dl valmista curdia

1 dl sitruunamehua
1 ½ dl tomusokeria
4 kananmunan keltuaista
50 g voita

Purista sitruunasta mehut ja mittaa mehu kattilaan yhdessä tomusokerin kanssa. Kiehauta seos kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset, säästä valkuaiset muita leivonnaisia, kuten pavlovaa, varten. Sekoita keltuaiset kattilaan mehuseoksen joukkoon koko ajan käsivispilällä vatkaten, kunnes seos sakenee, voit tarvittaessa kuumentaa seosta kevyesti liedellä, jos se on jäähtynyt liikaa. Varo massan kuumentamista liian kuumaksi keltuaisten lisäämisen jälkeen, ettei keltuaiset kokkeloidu. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja sekoita voipalat saostuneen curdin joukkoon. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja käytä jäähtyneenä. Säilytä jääkaapissa, säilyvyys n. 2 viikkoa. Voit myös pakastaa valmiin lemon curdin, pakastimessa säilyvyys muutaman kuukauden.

Kesäinen mansikkapavlova Suomen suvessa

Ihanaa! Pavlova on kyllä omakin suosikkini, niin ihana rakenne ja täytteeksi kun valitsee omia lemppareitaan, niin eipä voi epäonnistua. Kannattaa suosia täytteessä satokauden antimia, eli kesällä tuoreita marjoja ja hedelmiä, talvella käy tuontihedelmät kuin säilykepurkista löytyvät. Pieni yrttitupsu siellä täällä raikastaa ja kirkastaa kokonaisuutta. Täytteeksi voi lorauttaa myös vaikkapa suolakinuskia tai lakukastiketta, mikäli ne sopivat muihin täytteisiin. Curdeja voi keitellä kaikista happamista marjoista ja hedelmistä, oma suosikkini on ehdottomasti tyrni. Nyt näin vuodenvaihteessa suosittelen kokeilemaan myös veriappelsiinia tai -greippiä.

Resepti on julkaistu 7.2.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Lemon curd -sitruunatahna

 

Kotitekoinen lemon curd eli sitruunatahna on herkullista sekä kauniin keltaista

Lemon curd on ollut omaa lemppariani siitä asti, kun siihen ensimmäisen kerran törmäsin joskus parikymmentä vuotta sitten. Silloin se oli vielä harvinaista tuontitavaraa eikä kukaan sitä itse vielä tehnytkään. Ensimmäisen omatekoisen curdini keittelin vasta joskus reilu kymmenkunta vuotta sitten ja sen jälkeen sitä onkin tullut tehtyä useammin. Tämä ohje on vakiintunut helppoutensa vuoksi käyttööni jo aikoja sitten, mutta hassua kyllä, tänne blogin puolelle se päätyy vasta nyt. Ainekset tähän löytyy aina omasta kaapistani ja valmista tulee noin varttitunnissa, ellei jäähtymistä lasketa mukaan.

n. 3 dl valmista curdia

1 dl sitruunamehua

1 ½ dl tomusokeria

4 kananmunan keltuaista

50 g voita

Purista sitruunasta mehut ja mittaa mehu kattilaan yhdessä tomusokerin kanssa. Kiehauta seos kattilassa ja anna jäähtyä hetki. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset, säästä valkuaiset muita leivonnaisia, kuten pavlovaa, varten. Sekoita keltuaiset kattilaan mehuseoksen joukkoon koko ajan käsivispilällä vatkaten, kunnes seos sakenee, voit tarvittaessa kuumentaa seosta kevyesti liedellä, jos se on jäähtynyt liikaa. Varo massan kuumentamista liian kuumaksi keltuaisten lisäämisen jälkeen, ettei keltuaiset kokkeloidu. Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja sekoita voipalat saostuneen curdin joukkoon. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja käytä jäähtyneenä. Säilytä jääkaapissa, säilyvyys n. 2 viikkoa. Voit myös pakastaa valmiin lemon curdin, pakastimessa säilyvyys muutaman kuukauden.

Vinkki: curdia voi tehdä kaikista muista sitrushedelmistä, tyrnistä ja marjoista, kuten vadelmasta. Käytä marjoja paseerattuna eli siivilän läpi paineltuna, ettei siemeniä tule mukaan.

Nam! Kirpakka sitruunanmaku, kaunis keltainen väri ja keltuaisten sekä voin tuoma pehmeys luovat kyllä täydellisen liiton. Lemon curd sopii niin kakkuihin, leivonnaisiin, paahtoleivälle kuin mihin tahansa muuallekin. Kompastuskivet curdinkeitossa ovat keltuaisten ja valkuaisten erottelu (curdissa ei haittaa, jos mukana on vähän keltuaista, voisi sen tehdä jopa kokonaisista munistakin!), sillä usein curdia tulee tehtyä silloin, kun valkuaisia on tarvinnut johonkin leivonnaiseen. Keltuaiset tuppaa jäämään yli, mutta curdiin ne saa upotettua vallan mainiosti. Tämä erä on keitetty viime juhannuksena, kun leivoin pavlovaa juhannuspöytään. 

Resepti on julkaistu 7.2.2024 julkaistun Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Rosmariinitoffee

Pinnalta kova, mutta syödessä ihanan tahmeaksi muuttuva toffee

Jouluna valmistetaan lahjaksi paljon erilaisia makeisia ja toffee on varmaankin se, jota tulee kaikkein eniten tehtyä. Lämpömittari helpottaa toffeekokkailua huomattavan paljon ja varmistaa sen, ettei toffee jää liian pehmeäksi tai vastaavasti jumahda liian kivikovaksi, johon ei hampaatkaan pysty. Tässä toffeessa maistuu ihanasti tuore rosmariini ja makua lisää kanelitangot. Jouluinen maku, joka sopii toki myös muhin vuodenaikoihin. Halutessaan kanelin tilalle voi laittaa myös vaniljatankoa - tai miksei lisäksi. Vanilja on aina ihanaa. Tämän toffeen keittelivät joululeivontakurssilaiseni.

reilu ½ ruukku tuoretta rosmariinia

2-3 kanelitankoa

5 dl kuohukermaa

2 dl sokeria

¾ dl tummaa siirappia

½ tl suolaa

tarvitset lämpömittarin

Laita kokonaiset rosmariininoksat sekä kanelitangot isoon paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan. Kaada joukkoon kerma, sokeri ja siirappi. Kiehauta ja sekoita koko ajan puukapustalla pohjaa myöten. Keitä, kunnes toffeemassa on 120-asteista (mittaa mittarilla). Aikaa menee 30-45 minuuttia lieden kuumuudesta riippuen. Varo, seos kuohuu alussa runsaasti ja on vaarassa kuohua yli. Valmis toffee on kiiltävää ja paksuhkoa, vesitestillä (tippa massaa kylmään veteen pudottaessa kohmettuu heti pyöriteltäväksi palloksi eikä leviä veteen) voi varmistua myös, mikäli mittaria ei ole käytettävissä. Poista rosmariininoksat ja kanelitangot. Mausta toffeemassa suolalla ja sekoita. Kaada toffee leivinpaperoituun isoon vuokaan tai pellille ja anna jäähtyä hetki, että pinta jähmettyy hieman. Siirrä kylmään jähmettymään noin tunniksi. Leikkaa tai murra pieniksi paloiksi. Kääri halutessasi valmiit toffeet sellofaaniin tai leivinpaperiin.

Vinkki: Mitä laakeampaan vuokaan kaadat toffeen jähmettymään, sitä ohuempaa toffeeta saat. Paksu toffeelevy jähmettyy kauemmin. Kannattaa mieluummin tehdä ohuempaa kuin paksumpaa toffeeta, sillä ohut toffee on huomattavasti helpompi syödä.

Niin herkullista! Rosmariini maistuu todella ihanasti ja kaneli sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Rosmariinin lehtiä irtoaa ja jää massaan sattumiksi, se ei haittaa laisinkaan. Kannattaa ahkerasti sekoitella, ettei seos pala pohjaan. Puulasta on hyvä sekoitusväline, mutta muovivispiläkin käy. Kannattaa kaataa laakeaan vuokaan, esimerkiksi isoimpaan Teema-vatiin tai pellille, että toffeesta tulee ohutta. Massa leviää levyksi lähes itsestään ja kannattaa olla nopea, sillä seos jähmettyy nopeasti.

Kuivatut herkkutatit

 

Herkkutattien ja muiden sienien kuivaaminen onnistuu kotona mainiosti

Ostin ystävältäni kilokaupalla herkkutatteja ja kokeilin ensimmäistä kertaa niiden kuivaamista kotioloissa. En omista kasvikuivuria, mutta käytössäni on tehokas ja hyvillä säädöillä oleva kiertoilmauuni, jolla kuivaaminen onnistuu oikein hyvin. Kuivaaminen vie useamman tunnin aikaa, mutta lopputulos palkitsee. Miedosti toffeelle tuoksuvia sieniä on ihana käyttää talvella ruoanlaittoon ja leivontaan! Kuivattuna sienet vievät myös huomattavasti vähemmän tilaa kuin pakastamalla.

tarvitset

ensiluokkaisia kiinteitä herkkutatteja

uuniritilöitä tai peltejä

pelleille leivinpaperia

tiiviitä kannellisia lasipurkkeja

halutessasi purkkien koristeita

Putsaa sienet huolellisesti, mutta älä kastele niitä. Leikkaa sienet maksimissaan 0,5cm paksuisiksi siivuiksi ja asettele ne ritilöille tai leivinpaperoiduille pelleille. Voit asetella sienet tiiviisti, ne kutistuvat hurjasti kuivuessaan. Kuivata sieniä kiertoilmauunilla 30c asetuksella n. 5-8h tai kunnes sienet ovat rapsahtavan kuivia ja murenevat, kun niitä rutistaa. Pidä uuninluukun välissä puukapusta, että ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan pois uunista. Älä nosta lämpötilaa missään vaiheessa yli 50c, koska muuten sienet paistuvat ja ne menettävät nesteenimemiskykynsä jatkokäytössä. Siirrä kuivat sienet säilöntäpurkkiin, säilytä valolta suojattuna kaapissa. 

• 1 l tuoreita sieniä tulee n. 50 g kuivattuja sieniä 
• 1 dl kuivattuja sieniä painaa n. 10 g ja vastaa n. 100 g tuoreita sieniä

Jatkokäyttö: 

Kuivatut sienet liotetaan ennen käyttöä. Sieniä 1 dl/n. 10 g + vettä 3 dl, aikaa vähintään 15 minuuttia tai niin kauan, kunnes sienet ovat pehmenneet. Likoamista tehostaa kiehuvan veden käyttäminen. Sienten liotusveden voi käyttää ruoanlaitossa, kuten risoton nesteenä, liotusvesi on täynnä makua. 

Voit myös jauhaa tai murskata sienet jauheeksi ja käyttää tattijauhetta mausteena. Suolan kanssa murskattuna saa ihanaa sienisuolaa, jota voi ripotella ruokiin. 

Pienistä ja suloisista herkkutateista tulee söpöimmät kuivatut tatit

Sienet voi latoa pellille vieriviereen

Siellä ne herkkutatit odottavat purkissa (kaksi peltiä kuivattuja sieniä mahtui yhteen olisikohan 5dl säilöntäpurkkiin) tulevia kokkailuja. Minulla on myös aiempien vuosien kuivattuja mustatorvisieniä sekä asunnon oston yhteydessä saatuja purkkeja tatteja, torvisieniä sekä kantarelleja. Pakastimessa taas on pannulla kuivaksi paistettuja tattikuutioita 100g ja 200g pusseissa, josta niitä on näppärä sulatella eri ruokiin. Käytän pakastesienet pannun kautta, että vielä pakastuksen yhteydessä syntynyt neste haihtuu ja saan sieniin rapean paistopinnan. Kuivatuista sienistä kannattaa tehdä erityisesti risottoja, keittoja, mausteseoksia sekä liemiä. 

Kurkkaa vaikkapa tavallinen helppo herkkutattirisoton tai espressolla aateloidun herkkutattirisoton reseptit blogistani. 

Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita

2 ¼ dl sokeria

1 keltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Mansikkahillo minihillosokerilla

 

Kesäinen mansikkahillo valmistuu vähäsokerisemmin minihillosokerilla

Viime kesänä ostin elämäni ensimmäisen oman mansikkalaatikon, siis sellaisen 5 kilon laatikon. Niinpä päätin mehustaa osan kattilassa mehumaijan puuttuessa, hillota osan ja osan nautin sellaisenaan, osasta leivoin mm. mansikkakääretorttua. Ja hillonkeiton rippeistä syntyi vielä mansikankaramehua. Koska aiemmin olen keitellyt hilloja niin tavallisella hillosokerilla kuin hillo-marmeladisokerilla, niin nyt oli aika kokeilla itselleni uutta minihillosokeria. Minihillosokeria käyttäen kiloon marjoja tarvitaan sokeria 250g eli yksi paketti, kun taas tavallisella hillosokerilla kiloon marjoja tarvitaan hillosokeria puoli pussia, eli puoli kiloa. Eli toisin sanoa, minihillosokeria tarvitsee puolet vähemmän. Ainoa ero tuntui olevan se, että hilloni saattoi olla ehkä hiukan löysempää kuin hillosokerilla keitettynä. 

1 kg tuoreita mansikoita paloiteltuna

250 g minihillosokeria

1 vaniljatanko

Perkaa mansikoista kannat (ota ne erilleen karamehua varten!) ja poista kaikki huonot mansikat. Pilko mansikat neljään osaan kattilaan. Lisää minihillosokeri ja puolitettu vaniljatanko sekä raaputetut siemenet, kuumenna kiehuvaksi, sekoittele välillä ettei pala pohjaan. Anna kiehua sekoitellen 5-10 minuuttia, kuori vaahto huolellisesti pinnalta. Poista vaniljatangon palaset, purkita kuumennettuihin purkkeihin. Itse keitän purkit ja kannet kiehuvassa vedessä ja valutan ne. Sulje kannet, anna jäähtyä, laita jääkaapppiin tai kellariin.

Hillo on käyttövalmista heti jäähdyttyään ja säilyy avaamattomana kuukausia, jopa vuosia. Mutta ei säilykkeitä koristeeksi kannata tehdä, vaan käyttöä varten. Hillon väri voi muuttua säilytyksen aikana ja varsinkin näissä vähäsokerisimmissa säilyvyys voi olla heikompi kuin perinteisemmissä versioissa. Pieni määrä hilloa kyllä kuluu nopeasti, joten hilloa voi keitellä niin oman pakastimen aarteista kuin kaupan pakastealtaan tarjonnasta ympäri vuoden tarpeen mukaan. Hilloja voi maustaa vaikkapa yrteillä, sitruunalla, lakritsajauheella tai eri alkoholeilla halutessaan. 

Mansikankaramehu

Mansikoiden perkaamisesta jää yli aikamoinen kasa karoja, joissa on mukana pieni määrä itse mansikkaa. Ehkä joskus jokunen mansikkakin, joita ei kehtaa laittaa pakastimeen, mehuun tai hilloon. Jo viime vuonna olin kuullut karamehusta, jossa perkuujätteetkin käytetään hyödyksi. Niinpä päätin itsekin kokeilla, kun satuin ostamaan elämäni ensimmäisen laatikollisen mansikoita ja karoja jäi yli. Sitruunahappokin on keittiöni vakiovaruste, viimeksi tein sillä Louhisaaren juomaa eli mustaherukanlehtimehua tai putsailen milloin mitäkin. 

1 l mansikankaroja ja muuta perkuujätettä
1 l vettä
1½ tl sitruunahappoa
3/4 dl sokeria

Mittaa karat (5kg laatikosta tulee n. litra) ja mittaa karojen verran vettä kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada karat veteen, sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vähintään 12h, mielellään hieman pidempäänkin. Siivilöi karat mehusta puhtaaseen kannuun tai kattilaan, sekoita joukkoon sokeri ja sekoita mehua, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota mehu, säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä tai kuplavedellä ennen käyttöä. Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa. 

Hyvää oli, suorastaan yllätyin! Yllättävän paljon niinkin pieni mansikkamäärä antoi makua mehuun. Mietin jopa, että olisin tipauttanut pari kokonaista mansikkaa väriä ja makua tuomaan, mutta ajattelin olla autenttinen reseptille ja olla huijaamatta. Väri on luonnollisesti hyvin vaalea keitettyyn mehuun verrattuna ja makukin on todella paljon laimeampi, mutta pidin kovasti ideasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Kokeilemisen arvoinen resepti, jos säilöt mansikoita ja karoja jää yli - ja jäähän niitä, kun en ole ainakaan mitään muuta käyttöä niille löytänyt tai kuullut. Tein tosiaan myös kattilassa keitettyä mehua parista mansikkakilosta viikonloppuna ja niiden mehujen väri oli kuin rubiineissa, hyvin tummanpunaista. Monivuotinen haaveeni mansikkamehuista on tullut toteen tänä viikonloppuna. Mutta tätä kannattaa kokeilla ihan kokeilemisen ilosta! Hauska idea, jonka alkuperä ei ole tiedossa.

Kirsikkainen britakakku

Kirsikkainen brita on juhlava ja upea kakku, jossa myös kirsikoiden upean syvä väri pääsee oikeuksiinsa vaaleaa marenkia vasten.

Britakakku on ollut vuosia oma lempileivonnaiseni ja teen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt mielessäni pyöri tuoreet kirsikat, sillä ne ovat ihan mielettömän suuri herkku ja niitä on monessa torikojussa nyt myynnissä. Niinpä ajattelin keittää elämäni ensimmäisen kirsikkahillon ja tehdä siitä britan, sillä tuoreena niitä en voi allergian takia syödä kuin pari ja kaikki kaupan valmiit kirsikkajutut maistuvat oudon teolliselle. Tästä hillosta tuli kyllä ihan älyttömän hyvää! Vanilja maistui melko vahvasti ja Cointreau-appelsiiniliköörin vieno aromi tuli myös esiin, vaikkei sitä ollut kuin ihan tilkkanen. Onneksi kirsikkahilloa jäi kakun jälkeen vielä pari purkkia nautittavaksi vaikkapa aamupalalla jogurtin kanssa tai miksei sitä voisi sivellä letuillekin. Kannattaa kokeilla yhdessä ja erikseen. Yleensäkin britassa viehättää sen makean rapea marenkikerros, voinen täyteläinen ohut kakkupohja ja ihanien makujen täytekombo. Ja mikä parasta, tämä on äärettömän helppo ja nopea valmistaa, vaikka yllätysvieraille. 

Britakakun pohjan voi tehdä mainiosti jo tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilyttää sen leivinliinan alla pöydällä huoneenlämmössä. Muovipussit ja -kelmut sekä jääkaappi pehmentää marengin, joten vältä niitä. Yön yli lepääminen ei vaadi myöskään pakastusta, mutta jos haluat säilyttää britapohjia vaikka yllätysvieraita varten, pakasta ne. Britapohjat sulavat nopeasti ja säilyvät hyvänä tarjoilupöydässä pakastimen jälkeen. Muutoinkin brita kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua, että marenki säilyy rapsakkana. Yön yli jääkaapitetut rippeet kakusta ovat kyllä edelleen hyviä, mutta britan kokonaisuus on jo hieman silloin kärsinyt siitä upeudesta, mitä se alkujaan on ollut. 

n. 10 annosta

kirsikkahillo

1 kg kirsikoita (2 litraa)
1 pkt hillo-marmeladisokeria
5 cl Cointreau-likööriä tai vettä (½ dl)
1 vaniljatanko

kakkupohja

125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki

2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl mantelilastuja

täyte

n. 400 g kirsikkahilloa
2 dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa

koristeluun

tuoreita kirsikoita
tuoretta minttua tai sitruunamelissaa

Valmista kirsikkahillo, mieluiten leipomista edeltävänä päivänä, että hillo kerkeää kunnolla jäähtyä ja koostumus saota. Huuhtele kirsikat, puolita ne pienellä veitsellä ja poista kivi. Laita kirsikanpuolikkaat isoon kattilaan, kumoa perään hillo-marmeladisokerilaatikko ja lorauta joukkoon tilkka likööriä tai vettä. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kattilaan, laita myös tangot mukaan tuomaan makua. Keitä noin 15 minuuttia välillä hämmentäen. Poista vaniljatangon puolikkaat. Purkita ja jäähdytä, säilytä kylmässä.

Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lastan avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon rahka, mausta halutessasi hyvin kevyesti sokerilla (ota huomioon kirsikkahillon makeus). Leikkaa leivoslevy kolmeen tasakokoiseen palaan. Nosta lastan avulla yksi levy tarjoiluastian pohjalle, levitä sille puolet hillomäärästä ja puolet rahka-kermavaahdosta. Aseta päälle varovasti toinen leivoslevy ja täytä samoin. Aseta päälle viimeinen leivoslevy, koristele se kirsikoilla ja yrteillä sekä halutessasi tomusokerihunnulla. Tarjoile välittömästi, ettei marenki kostu ja menetä rapeuttaan.

Britakakun voi kasasta huolettomasti niin, että täytteet näkyvät kunnolla väleistä ja hillo saa vapaasti valua vadille asti.

Vinkki: Halutessasi voit piirtää leivinpaperin nurjalle puolelle myös 3 laatikkoa, jotka ovat 10x20cm kokoisia, jolloin saat reunoista nätimmät leivoslevyt. Jätä laatikoiden väliin jonkun verran leviämisvaraa. Voit käyttää britakakun täytteenä mitä tahansa hilloja, marjoja, hedelmiä tai vaikkapa kaupan makurahkoja tai pelkkää kermavaahtoa. Vain mielikuvitus on rajana! Kurkkaa aiempi ohjeeni mansikka-raparperitäytteiseen britaan ja mansikkabritaan. 

Britakakun ohje on julkaistu tänään ilmestyneen Heilin ruokapalstallani ja tämäkin ohje pärähtää eetteriin ajastettuna, sillä olen valmistautumassa Ilosaarirock-rientoihin. Seuraa Instagramissa @cebicinkeittio ja Facebookissa Cebicin keittiö, niin et jää mistään paitsi ;)

Vuohenjuustobroileri paholaisenhillolla

Vuohenjuusto on oma suosikkini tuomaan makua miedolle broilerille ja niistä saa yhdessä aikaiseksi monenmoista ruokaa gratinoiduista fileistä pasta-annoksiin. Kaupassa myytävät ohuet kittipintaiset vuohenjuustot ovat yleensä hyvin miedon makuisia, mutta voit korvata reseptissä vuohenjuuston myös fetalla (huomioi suola) tai mozzarellaviipaleilla. Itse tykkään erityisesti leveinä kiekkoina myytävistä vuohenjuustoista, mutta niitä sattuu eteen harvemmin varsinkin käyttämissäni pikkukaupoissa. Paholaisenhillon keittelen itse, mutta kaupastakin löytyy oivia korvikkeita, jos vihannesten kuutioiminen ei innosta.  Paholaisenhillonkin ohje löytyy tuolta alempaa. 

1 broilerin filee/ruokailija
2-3 siivua kittikuorista vuohenjuustoa/filee
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
½ dl kuohukermaa/filee

lisukkeeksi

(jasmiini)riisiä
paholaisenhilloa

Varaa 1 filee per ruokailija ja 200 g vuohenjuustoa per 3-4 annosta. Ota fileet huoneenlämpöön 30 minuuttia ennen paistamista. Paista öljytilkassa fileisiin kaunis väri ja fileet puolikypsiksi. Laita fileet pieneen vuokaan ja lisää vuokaan kermaa. Paista kypsiksi 200-asteisessa uunissa ja lisää fileille vuohenjuustokiekot n. 5 minuuttia ennen niiden valmistumista. Halutessasi voit paahtaa juustoihin kauniin värin grillivastuksen alla. Keitä samalla riisi pakkauksen ohjeen mukaan.

Ruoka oli kyllä nappisuoritus, vaikka itse sanonkin. Tässä yhdistyvät kaikki omat lempparini: meheväksi kypsynyt broileri, aromikas vuohenjuusto ja makeantulinen paholaisenhillo. Jos tosiaan vuohenjuusto ei maistu, voit korvata sen muulla mieleisellä juustolla, kuten mozzarellalla, fetalla tai miksei vaikka halloumilla. Vuohenjuustot ja halloumit voi paahtaa myös erikseen pannulla ja lisätä ne valmiiden fileiden päälle juuri ennen tarjoilua. Jos taas tykkää saada vuohenjuustosta enemmän kastikemaista, voi ne lisätä fileille niiden mennessä uuniin ja juusto valuu kerman joukkoon tehden ihanan kastikkeen. 

Paholaisenhillo on helppo keittää itse ja se säilyy pari viikkoa jääkaapissa

Paholaisenhillo

1½ suippopaprikaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
n. ½ tl chilijauhetta
½ dl punaviinietikkaa
n. ½ tl merisuolaa myllystä
n. ½ tl mustapippuria myllystä
¾ dl hillosokeria
¼ dl vettä

Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.

Resepti on julkaistu 12.1.2019 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Paholaisenhillo

Paholaisenhilloa syntyy tällä reseptillä vajaa puolen litran purkillinen. Eikös olekin ihana Iittalan keraaminen lusikka?

Makeantulinen paholaisenhillo on erittäin loistava lisuke monelle ruoalle ja mikä parasta, se valmistuu syöntikelpoiseksi hyvin sukkelaan. Teen säännöllisesti paholaisenhilloa ja erityisesti se sopii vuohenjuustobroilerin kaveriksi. Tai yleensäkin eri juustojen kanssa nautittavaksi. Mikä parasta, hillon tulisuuden voi määrittää itse säätämällä chilin määrää omaan makuun sopivaksi. Tällä kertaa olin unohtanut tuoreet chilipalot kauppaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää tulisuutena chilijauhetta. Onnistui oikein hyvin! Myös tulista sambal oelek –chilitahnaa voi käyttää ja jos kaapissa on miedompaa sweet chili saucea, voisi sitäkin testata.

1½ suippopaprikaa
250 g kirsikkatomaatteja
1 pieni punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
n. ½ tl chilijauhetta
½ dl punaviinietikkaa
n. ½ tl merisuolaa myllystä
n. ½ tl mustapippuria myllystä
¾ dl hillosokeria
¼ dl vettä

Kuutioi paprikat ja kirsikkatomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna punasipuli ja valkosipulinkynnet pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit miedohkolla lämmöllä öljyn kanssa, lisää sen jälkeen kattilaan paprikakuutiot ja kun ne ovat pehmenneet, myös tomaatit. Anna hautua hetki. Lisää kattilaan suola, pippuri, chilijauhe (voit korvata jauheen puolikkaalla tuoreella chilillä tai maun mukaan) ja etikka. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen n. 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja vesi, keitä vielä n. 5 minuuttia. Purkita kuuma hillo ja jäähdytä ennen tarjoilua. Paholaisenhillo säilyy pari viikkoa jääkaapissa.

Niin hyvää! Paholaisenhillo on muuten lois-ta-va keino käyttää nahistumisuhan alla olevat paprikat ja tomaatit jääkaapista eikä mittasuhteetkaan ole niin justiinsa, joskus mukaan voi mennä enemmän paprikaa ja joskus tomaattia. Punasipulin voi korvata normaalilla sipulilla ja tulisuutta tosiaan voi säätää mieleisekseen chilin määrällä ja laadulla. Tällä kertaa kokkailin hillon vuohenjuustobroilerin kaveriksi, kun pelastin kaupasta päiväyspaketin broilerinfileitä ja joululta oli jäänyt jääkaappiin myös pari tankoa vuohenjuustoa. Harmi, kun ns. pikkukaupoista ei saa isoja vuohenjuustokiekkoja, pitäisi asiakseen lähteä niitä etsimään. Oikein iso ja sopivan paksu kiekko vuohenjuustoa on ihan unelmahyvää. Tykkäätkö sie vuohenjuustosta?

Paholaisenhillo kruunasi vuohenjuustobroilerin

Kurpitsapikkelssi

Sain viime syksynä ystäväni omakasvattamaa kurpitsaa ison sankollisen. Pilkoin kurpitsaa pakastimeen myöhempiä kokkailuja varten ja osasta keittelin elämäni ensimmäiset kurpitsapikkelssit. Rakastan kaikkea etikkaista ja varsinkin tässä kokeilussa maut olivat kohdallaan - etikka ei hallinnut liikaa ja mausteita oli sopivasti. Jätin kuvauksellisista syistä kokonaisia mausteita säilykepurkkiin, mutta niin ei kannata tehdä, sillä mausta tulee liian voimakas. Eli purkita säilyke ilman mausteita, niin lopputulos ei yllätä liikaa. Pikkelssit ovat oivia lisiä lautaselle vaikkapa liharuokien kylkeen tai ne tuovat kivaa kivaa makua salaattien yhteyteen. Säilykkeen voi keitellä myös kaupasta saatavasta myskikurpitsasta, jolloin lopputulos on kauniin oranssi.

2 kg kurpitsaa
2½ dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
3 dl sokeria
12 kokonaista neilikkaa
3 kokonaista tähtianista
2 kanelitankoa

Kuori ja paloittele kurpitsa. Leikkaa kurpitsaviipaleet pieniksi tasakokoisiksi kuutioiksi. Mittaa isoon kattilaan kaikki loput ainekset ja kiehauta mausteliemi. Lisää kurpitsakuutiot mausteliemen joukkoon ja keitä miedohkolla lämmöllä niin kauan, että kurpitsan väri muuttuu läpikuultavaksi. Nouki mausteet pois ja annostele kuuma kurpitsapikkelsi pestyihin, puhtaisiin ja mahdollisesti steriloituihin lasipurkkeihin. Jäähdytä suljetut pikkelsipurkit huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin. Anna pikkelsin tekeytyä jääkaapissa pari päivää ennen tarjoilua. Valmis kurpitsapikkelsi säilyy kylmässä hyvänä vähintään kuukauden.

Vinkki: Kurpitsapikkelsin väri riippuu käytetyn kurpitsan väristä, esim. myskikurpitsasta tulee huomattavasti oranssimpaa, kuin tästä käyttämästäni vaaleasta jättikurpitsasta. Väriä voit tehostaa vaihtamalla yhden desilitran vettä porkkana- tai tyrnimehuun, joka samalla maustaa. 

Juttu on julkaistu syksyllä 2018 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Inkiväärishotti

Tuoreen inkiväärin muhkurainen maavarsi on tunnettu lähinnä kuivattuna jauhettuna mausteena, mutta sitä kannattaa käyttää ehdottomasti myös tuoreena maustamaan ruokia ja juomia. Vahvan makunsa ansiosta inkivääriä ei käytetä kerralla ihan hirmuisia määriä, mutta oheisessa reseptissä sen suurella määrällä on oma tarkoituksensa. Inkiväärillä on luontaislääkinnällisiä vaikutuksia ja sitä käytetään erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen ja flunssan karkottamiseen. Tähän reseptiin inkivääri raastetaan, että kaikki mahdolliset nesteet saadaan liikkeelle ja liukenemaan juomaan, mutta normaalissa ruoanlaitossa säikeisen inkiväärin käyttö on helpointa veitsellä pilkottuna ja marinadeissa isommiksi paloiksi jätettynä, jolloin se on helppo noukkia marinadiliemen seasta tarvittaessa pois. Inkiväärishotti on todella raikastava ja virkistävä aamun aloittaja, joten pieni shottilasillinen sitä tosiaankin riittää. Joko olet kokeillut inkiväärishottia?

n. puoli litraa

• 5 dl vettä
• 100 g tuoretta inkivääriä
• 2-4 rkl hunajaa
• 1 sitruunan mehu

Kuori inkivääri ja raasta se karkealla terällä. Purista sitruunasta mehu. Kiehauta vesi pienessä kattilassa ja nosta kattila liedeltä. Lisää inkivääriraaste ja siitä irronnut mehu kiehuvan veden joukkoon. Anna hautua 20 minuuttia kannen alla, siivilöi inkivääriraaste pois vedestä. Kaada inkiväärillä maustuneen veden joukkoon puristettu sitruunamehu siivilän läpi ja mittaa joukkoon makusi mukaan hunajaa, sekoita sen aikaa että hunaja sulaa. Kaada juoma steriloituun lasipulloon tai –purkkiin, anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi. Tarjoile shottilasista (n. 4 cl) jääkaappikylmänä. Juoma säilytetään jääkaapissa.

Vinkki: Voit käyttää hunajan tilalla myös sokeria tai siirappia, käytä makeutusta makusi mukaan. Kaksi ruokalusikallista hunajaa jättää juoman todella kirpakaksi. Itse laitoin juomaan 2 rkl hunajaa ja lisäsin myöhemmin 1 rkl tummaa siirappia. Jos et halua juoman tummuvan, käytä vaaleaa siirappia.

Raikas ja tehokas flunssankarkottaja, inkiväärishotti

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 1.9.2018.

Kuusenkerkkäjuoma

Villiruoan käyttö on yksi viime aikojen uusista jutuistani, joka on kulkenut mukana enemmän ja vähemmän vajaan kymmenkunta vuotta. Alkupotku innostukseen tuli aikoinaan Villiruokakurssilta, jonka toteutti Pohjois-Karjalan Aikuisopisto ja jossa muut osallistujat olivat ammattikokeja - ja sit siellä olin mie, innokas paikallinen ruokaharrastaja ja -bloggaaja. Vaikka on meidän perheessä aina villiruokaa käytetty, milloin on mökkipolulta napsittu ketunleipiä heti kävelemään opittuani ja milloin mummon kanssa haudukkeita tehden, niin tuolta ammattilaisten joukosta sai paljon uutta oppia. Ja ymmärsi, kuinka monipuolisesti asioita voi ylipäänsä tehdä. Viimeksi villiruokajuttuja kokkailtiin Marttojen kurssilla, josta jäi taas uusia reseptejä kotikäyttöön. Vuosien varrella on tullut kokeiltua kotona vaikka mitä voikukkamarmeladista lähtien ja tänä vuonna kesäkuun alussa käydessäni maalla keräsin koppaan mummolan pihakuusistä kerkkiä. Nyt kuitenkin kokeilin omaa versiotani kuusenkerkkäjuomasta, jonka innoittajana toimi Tiipiin blogista löydetty resepti, tässäpä siis miun versioni, olkaa hyvä. 

vajaa 3 litraa valmista juomaa

7 dl kuusenkerkkiä
2,5 l vettä
1 dl sokeria
1 iso appelsiini

Kerää kuusenkerkät puhtaalta paikalta, puun pohjoiselta puolelta. Käytä ruoanlaittoon mahdollisimman pieniä, tuoreita ja napakoita kerkkiä. Kun keräät muualta kuin omasta metsästä kerkkiä, muista kysyä maanomistajan lupa! Huuhtele kuusenkerkät juoksevalla vedellä. Mittaa kattilaan kerkkien lisäksi kylmä vesi. Keitä kerkkiä 20 minuuttia ja siivilöi liemi. Sekoita kuumaan liemeen sokeri. Pese appelsiini huolellisesti ja käytä mieluiten luomuappelsiinia. Kuori oranssi kuori ohuelti kuorimaveitsellä ja laita kuoriviipaleet kattilaan. Leikkaa appelsiinin hedelmäliha irti valkoisesta kitkerästä appelsiininkuoresta ja lisää kuorettomat hedelmälihat kattilaan. Jäähdytä liemi ja siirrä kattila jääkaappiin yön yli. Siivilöi maustunut juoma ja pullota puhtaisiin pulloihin. Tarjoile kuusenkerkkäjuoma kylmänä, halutessasi voit koristella lasit pienellä kuusenkerkällä.

Vinkki: Voit käyttää appelsiinin tilalla kaksi sitruunaa tai yhden ison greipin. Säilytä juoma jääkaapissa ja juontikelpoisena se säilyy muutaman päivän ajan. Kuusenkerkkäjuoman voi myös pakastaa ja tarvittaessa sitä voi lantrata vedellä tai lorauttaa joukkoon tuorepuristettua appelsiinimehua.

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 9.6.2018