Makea paprikahillo

Makea paprikahillo on herkullista vaikkapa juustojen kanssa nautittuna. Syvyyttä makuun tuo tuore rosmariini, joka on itsekasvatettua.

Erilaisten kotitekoisten säilykkeiden tekeminen on hauskaa ja niitä voi tehdä hyvin ympäri vuoden. Tällä kertaa keittelin ylijäämäpaprikoista makeaa hilloa, joka valmistuu melko pienellä vaivalla. Suuritöisin vaihe on ainesten pilkkominen, joka määrittää hillon ulkonäön ja koostumuksen. Loppu valmistuukin lähes itsestään, kun muistaa sekoitella välillä keitoksiaan. Paprikahillo muuttuu paholaisenhilloksi, kun kattilaan lisätään paprikan lisäksi kuutioituja tomaatteja. Näihin hilloihin sopii hyvin chili tuomaan lämpöä tai tarvittaessa tajunnanräjäyttävää potkuakin. Itse pidän hillosta, joka antaa tilaa myös muille mauille, joten chilimäärä on tässä sellainen, että hillo maistuu myös herkemmille syöjille.

Paprikahilloa tai paholaisenhilloa käytän itse paljon erilaisten broileri- ja juustoruokien lisukkeena, kruunaan sillä pasta-annoksen tai laitan hampurilaisten väliin kastikkeeksi. Kesällä loput raparperit päätyivät sipulin ja itämaisten mausteiden kanssa chutneyksi ja chutney maistui ihanasti grilliruokien lisukkeena. Viimeisimpänä kokeiluna asettelin voitaikinalevystä leikatuille paloille viipaleen hyvää vuohenjuustoa, paistoin kunnes juusto sai väriä ja taikina kypsyi ja lopuksi lusikoin reilun nokareen makeaa paprikahilloa päälle. Muutamassa minuutissa syntyi oivia cocktail-paloja! Voitaikinasta voisi tehdä myös pieniä nyyttejä tai miksei pasteijoitakin, joihin upotetaan kotitekoisia hilloja sekä mieleisiä juttuja, kuten erilaisia juustoja tai kasviksia. Myös poron tai hirven lisukkeeksi tämä oiva hillo sopii mainiosti.


n. 2 hillopurkillista (á 400g)


5 punaista (suippo)paprikaa (n. 500 g)
2 punaista mietoa chilipaprikaa (tai maun mukaan)
1 iso sipuli
2 dl punaviinietikkaa
2 dl vettä
2 dl hillosokeria
2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
n. 1 rkl tuoretta rosmariinia


Halkaise paprikat ja chilit, poista siemenet ja valkoiset sisäosat. Kuutioi paprika pienehköksi silpuksi ja hienonna chili ihan pieneksi. Kuori sipuli ja hienonna samankokoisiksi kuutioiksi, kuin paprikat. Laita kasvikset kattilaan, lisää etikka ja keitä muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan vesi, suola ja maun mukaan pippuria. Hauduta miedohkolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kasvikset ovat kypsyneet ja pehmenneet. Lisää tarvittaessa vettä, ettei hillopohja kuivu. Lisää lopuksi hillosokeri ja hienoksi silputtu tuore rosmariini. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Kun hillo on jäähtynyt hieman, purkita se kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Paprikahillo kovettuu jäähtymisen aikana ja lopullisesti jääkaapissa. Säilytä valmis hillo jääkaapissa, käyttövalmista se on mieluiten yön yli odotettuaan ja säilyy hyvänä vähintään muutaman viikon. Tarjoile paprikahilloa esim. broilerin, juustojen tai liharuokien lisukkeena, käytä hampurilaisissa kastikkeena, piirakoissa täytteenä tai anna sievissä pikkupurkeissa lahjoiksi.


HUOM: Ohjeen chilimäärällä saat aikaiseksi lempeän mausteista hilloa, joka ei polta suuta. Mikäli pidät vahvemmasta chilinmausta, lisää sitä hilloon makusi mukaan tai käytä vahvempia chililajikkeita. Erivärisistä kasviksista ja valkoviinietikasta valmistettuna saat aikaiseksi erilaisia hilloja. Hävikkiherkkuja parhaimmillaan!

Tämä on kyllä hyvää! Nautiskelin tätä mm. leivän päällä levitteenä, juustojen kanssa, broilerin lisukkeena jne. Ja vielä tuolla on purkinloput odottamassa jotain jatkojalostusta. Ehkäpä muffinseihin broilerin kanssa! Tosiaan itse en voi kovin tulisia ruokia syödä allergioideni takia (verrokki: en voi syödä kebabia tulisella kastikkeella), niin tämä oli juuri sopivan potkuisaa. Ehkä ihan vähän olisin voinut vielä lisätä chiliä ilman tuskia. Kokeile ihmeessä!


Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani marraskuussa 2016. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Lasagne Hannan tapaan

Lasagne on ollut aina yksi lempiruokiani ja nykyään teen sitä harvemmin, sillä ihan pientä määrää sitä ei kannata tehdä. Valmistan lasagnen oikaisemalla, joten en keitä erikseen juustokastiketta vaan teen yhden löysän kermaisen tomaattikastikkeen ja ripottelen väleihin runsaasti erilaisia juustoja. Lopputulos on mehevä, maukas ja ei kyllä häviä yhtään sille aidollekaan lasagnelle. Olen tehnyt lasagnen tähän tapaan käytännössä aina, toki olen kokeillut myös perinteisiä lasagneja, mutta palaan tähän tuttuun ja varmasti maistuvaan versioon. Kannattaa kokeilla!

8 annosta

700 g naudan jauhelihaa (10%)
2 isoa sipulia
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
kuivattua oreganoa
kuivattua timjamia
400 g tomaattimurskaa
500 g paseerattua tomaattia
n. 3 dl kuohukermaa
vajaa puntti tuoretta basilikaa
n. 150 g parmesaania
n. 300 g emmentalia
n. ½ pkt lasagnelevyjä
125 g mozzarellapallo
tarjoiluun loppu basilika

Ruskista jauheliha isossa kasarissa omassa rasvassaan. Lisää pannulle hienoksi silputut sipulit ja valkosipulinkynnet, anna sipulienkin saada hieman väriä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja yrteillä, halutessasi voit käyttää myös Provencen yrttimaustetta tai jauhelihamaustetta. Mikäli kasarin koko ei riitä, siirrä jauheliha-sipuliseos kattilaan. Kumoa jauhelihan joukkoon paseerattu tomaatti ja tomaattimurska, pyöräytä purkeista kaikki maut vesitilkalla ja kaada neste kattilaan. Hauduta kastiketta puolisen tuntia miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, kastikkeen tulee tässä vaiheessa olla hyvin löysää ja hyvin maustettua. Revi joukkoon reilusti tuoretta basilikaa, säästä osa basilikasta tarjoilua varten.

Ota esille iso uunivuoka ja levitä pohjalle muutama kauhallinen jauhelihakastiketta, ripottele päälle raastettua emmentalia ja parmesaania. Asettele päälle kerros lasagnelevyjä ja toista, kunnes aineet alkavat loppua. Vuokaan viimeisenä tulee kerros jauhelihakastiketta. Mikäli aikaa on, anna lasagnen vetäytyä tässä vaiheessa pöydällä pari tuntia, jolloin pastalevyt pehmenevät. Myös yön yli jääkaapissa odottelu ennen paistoa tekee hyvää lasagnelle! Paista lasagnea 175-asteisessa uunissa, kunnes lasagnen pinta on hieman saanut väriä ja lasagnelevyt tuntuvat haarukalla kokeiltaessa pehmeiltä. Revi pallo tuoretta mozzarellaa lasagnen pinnalle ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut hieman väriä, kokeile vielä pastan kypsyys. Mikäli pinta tummuu liikaa, vuoraa vuoka foliolla. Anna lasagnen vetäytyä varttitunti ennen tarjoilua. Revi tarjoilua ennen pinnalle loput basilikat. Tarjoile lasagnen lisukkeena raikasta salaattia.

Vinkki: Voit lisätä kastikkeen joukkoon hienonnettua porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa tai paistettuja herkkusieniä. Jauhelihan tilalla voi käyttää soijarouhetta, härkistä tai nyhtökauraa.

Oi että, tämä on niin hyvää! Lasagnesta tulee ihanan mehevää, varsinkin jos se saa vetäytyä ennen paistoa hetken. Kastikkeesta saa jättää melko löysän, niin ruoka ei kuivu. Lasagnelevyt kyllä imevät kosteutta hyvin. Mikäli pinta kuitenkin näyttäisi kuivuvan, niin pinnalle voi valuttaa varovasti kermaa tai maitoa. Juustojakin voi käyttää mieleisinään, itse olen laittanut kaikkea tuorejuustonokareista raejuustoon.

Lasagnen resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani joulukuun 2016 lopussa. Resepti on lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen. 

Mokkamoussekakku

Kahvi maustaa ihanan pehmeän juustokakun

Talven (ja miksei kesäisiinkin) juhliin sopii herkullisen aromaattinen mokkamoussekakku ja uskon sen maistuvan vaikkapa ensi viikolla juhlittavana itsenäisyyspäivänä. Myös pikkujouluihin tai joulun kahvipöytään se sopii oikein mainiosti. Kakkuun tulee tilkkanen alkoholia, mutta alkoholi haihtuu kuumennuksen aikana, joten kakkua uskaltaa tarjota pikkupalasen määrän myös pienemmille kahvikissoille – varman päälle pelatessa pikakahvin voi uuttaa veteen. 

12 palaa

pohja

200 g keksejä/pipareita

100 g voita

mokkamousse

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

½ dl tummaa rommia tai viskiä (vettä)

3 rkl pikakahvijauhetta

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 rkl vaniljasokeria

2 dl sokeria

2 kananmunan valkuaista

2½ dl kuohukermaa

koristeeksi

suklaarouhetta

kuivattua ruiskukkaa

hopeakuulia

sokerimassahiutaleita

sitruunamelissaa tai minttua

tms

Pingota leivinpaperi 24-senttisen irtopohjavuoan pohjan väliin. Kauniin kakkureunan halutessasi voitele vuoan reunat voilla ja jauhota tomusokerilla, kopauta ylimääräiset tomusokerit pois vuoasta. Murskaa pohjan keksit cutterissa tai esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi ja lisää se keksimurskan joukkoon, sekoita tasaiseksi. Taputtele keksiseos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vatkaa toisessa pienessä kulhossa valkuaiset puolen sokerimäärän kanssa kovaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa isossa kulhossa tuorejuusto ja loput sokerista sekä vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kuumenna rommi tai viski ja liuota sen joukkoon pikakahvijauhe. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Liuota kuivaksi puristetut pehmenneet liivatelehdet 2 ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä hetki. Lisää tuorejuustoseokseen rommi-kahviseos ja juokseva liivateseos ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää joukkoon valkuaisvaahto varovasti nuolijalla nostellen parissa erässä. Lisää viimeiseksi täytteen joukkoon kermavaahto nuolijalla nostellen ja sekoita mousse tasaiseksi. Kaada mousse vuokaan kovettuneen keksipohjan päälle. Tasoita pinta nuolijalla tai vuokaa pöytään kopauttelemalla. Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai mieluiten yön yli. Irrota kakku varovasti vuoasta, liu’uta se leivinpaperilta kakkuvadille ja koristele mieleiselläsi tavalla. Tarjoile kakku jääkaappikylmänä.

Resepti on alun perin julkaistu Katja Bäcksbackan Ruokatorstai leipoo – Helsingin Sanomien ruokasivujen parhaat leivontaohjeet vuosien varrella –kirjassa. Joten suuret kiitokset vaan ihanasta reseptistä Hesarin suuntaan! Kakusta tuli ihanan pehmeää ja maukasta, kahvia saattaisin laittaa ehkä vielä hieman enemmänkin. Viskinä käytin Ron de Jeremyn spiced editionin rommia, joka sopi tähän oikein kivasti. Yleensä miun keittiöviinaksena toimii jokapaikanhöylä Jaloviina, mutta sen säästelen kohta alkavaan sinapinkeittoon.