Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Kookoskeksit

 

Gluteenittomat kookoskeksit ovat ihana pikkuherkku

Meillä on aina ollut lapsuudenkotini juhlissa tarjolla kauralastuja ja kookoslastuja ja ne lienevät melko ensimmäisiä leipomuksia, joita olen ihan kokonaan itse tehnyt lapsena. Kookos- ja kauralastuja tulee leivottua melko usein nykyäänkin, sillä ne ovat näppärä pikkuherkku kahvin kanssa mutta myös hyvä vierasvara - mikäli säilyisivät syömättä. Tämän gluteenittoman reseptin toteutin viime syksynä.

n. 50 pikkuleipää

2 kananmunaa
1 dl sokeria
50 g voita
4 dl kookoshiutaleita
3 rkl (glut.) perunajauhoja
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kulhossa isolla lusikalla kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinan joukkoon. Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia. Nostele pieniä nokareita taikinaa leivinpaperoiduille pelleille. Paista 200-asteisessa (kiertoilma 180c) uunissa keskitasolla n. 8 minuuttia tai kunnes keksit ovat kypsyneet ja saaneet reunoille väriä.

Nam! Nämä olivat tosi hyviä. Tein näitä veljentyttöni ristiäisiin viime syksynä, samalla kun tein suolaiset ja makeat kakut. Pienet kakut toteutin myös gluteenittomina. Halutessaan pikkuleipiin voisi lisätä makua vaikkapa sitruunankuoresta. Mietin sellaistakin, että miltähän lakujauhe maistuisi?

Sitruuna-rahkadonitsit uunissa

Uunissa paistetuissa donitseissa maistuu sitruuna ja rahka

Koska keittiössä touhuaminen on pitkälti myös välineurheilua, niinpä tästäkin taloudesta löytyy sekä donitsipelti uunissa paistettaville donitseille että sähköinen donitsirauta pikaversioita varten. Molempia tulee kyllä käytettyä, että eivät ole turhakkeita, mutta useamminkin voisi käyttää erilaisiin juttuihin. Kohta on taas vappu ja niinpä on sopiva hetki jakaa viime vuonna kehittelemäni resepti uunissa paistettaville sitruunalle ja rahkalle maistuville donitseille.

12 kappaletta

taikina
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g voita sulatettuna
1 ½ dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maitorahaa
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

kuorrutus

4 dl tomusokeria

n. 3 rkl sitruunamehua

keltaisia koristeströsseleitä

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Sulata voi isossa leivontakulhossa ja sekoita sen joukkoon sokeri, kananmunat ja maitorahka isolla lusikalla sekoittaen. Pese sitruuna, raasta kuori hienoksi raasteeksi ja purista mehu. Sekoita kuoriraaste ja mehu taikinan joukkoon, lisää samalla myös keskenään sekoitetut kuivat aineet. Pyöräytä taikina nopeasti sekaisin isolla lusikalla, älä vatkaa ettei taikina sitkisty. Lusikoi taikina pursotinpussiin. Voitele donitsipellin kolot öljyllä tai sulalla voilla tai käytä vuokasprayta. Pursota taikina tasaisesti donitsipellin koloihin. Paista kiertoilmalla 180-asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia tai kunnes donitsit ovat kypsiä. Anna jäähtyä hetki ja kumoa pois donitsipellistä, jäähdytä kokonaan.

Valmista kuorrute. Mittaa tomusokeri muro- tai pastakulhoon ja lisää vähitellen mehua, että saat aikaan tanakan, mutta vielä levittyvän kuorrutteen. Dippaa pyöreät tasaiset pohjat donitseista reilusti kuorrutteen joukkoon ja valuta ylimääräinen kuorrute pois. Ripottele pinnalle välittömästi koristerakeita. Anna kuorrutteen jähmettyä. Tarjoile. Donitsit säilyvät pari päivää huoneenlämmössä, jääkaapissa pidempään.

Sitruuna-rahkadonitsit sisältä

Olipas ne herkkua! Sitruuna maistuu sopivan vahvasti, rahka tuo mukavaa happamuutta taikinaan. Ehkä pieni ripaus kardemummaakin olisi sopinut taikinaan, mutta ei kaikkea ekalla kerralla. Sitruunakuorrute tuo vielä mukavaa kirpakkuutta lisää, lopputuloskin on huomattavasti näyttävämpi kuorrutettuna. Kannattaa kokeilla myös kinuskia tai muita kuorrutteita donitseille. Nam. Donitsit ovat melko pieniä, joten parasta olisi, että koko satsi syödään lähes siltä istumalta. Pakastaa näitä ei kannata, kuten ei muitakaan leivinjauhe-pikaleivonnaisia. Vaan nopeastikos näitä tekee mielihalun tai yllätysvieraiden yllättäessä.

Raesokeririnkilät

Raesokeririnkilät

Raesokeririnkilät ovat kuin minikokoisia viipurinrinkeleitä ulkomuodoltaan. Ne ovat mureita ja hienostuneita pieniä pikkuleipiä, joiden tekeminen vaatii hieman sorminäppäryyttä taikinapötköjen kieputtelussa, mutta vaivannäkö palkitaan ihanalla maulla. Tämä on hyvin vanha resepti mummoni arkstoista, valmiista paistetuista rinkilöistä en löytänytkään edes kuvaa. Mummolan makuja -leivontakurssillakin tällä ohjeella on leivottu aikanaan, joten perinteet elävät reseptien muodossa.

25-30 kappaletta

150 g huoneenlämpöistä voita
¼ dl sokeria
½ dl kuohukermaa
3 2/3 dl vehnäjauhoja
¼ tl suolaa

koristeluun raesokeria

Kuumenna kiertoilmauuni 185-asteiseksi (tavallinen uuni 210c). Sekoita kaikki ainekset yhteen kulhossa. Kääri taikina kelmuun ja laita hetkeksi jääkaappiin lepäämään. Paloittele taikina pieniksi 20g kokoisiksi paloiksi (tulee 25-30 kappaletta). Pyörittele palat pitkiksi pötköiksi. Kiepauta pötköt rinkeleiksi ja nosta leivinpaperoidulle pellille. Nosta pikkuleipäpellit hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Kaada raesokeria lautaselle. Voitele pikkuleivät vedellä ja painele pinta raesokeriin. Nosta takaisin pellille. Tee loput pikkuleivät samalla tavalla. Paista raesokeririnkeleitä uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Jäähdytä. Säilytä peltirasiassa huoneenlämmössä.

Nam! Kylläpä on kahvihetki astetta juhlavampi, kun voi nauttia kahvin kaverina jonkun omatekoisen pikkuleivän. Nykyään tulee aika harvoin leivottua pikkuleipiä, vaikka ne olisivat niin hyviä myös vierasvarana.

Wilhelmiinat

Klassiset wilhemiina-viipalepikkuleivät maistuvat paahteisen kinuskisilta

Erilaisten pikkuleipien leipominen on hauskaa ja reseptejä löytyykin joka lähtöön niin pyöriteltävistä, nosteltavista, viipaloitavista, taputeltavista, pursotettavista kuin leikattavista lähtien. Wilhelmiinojen tekemiseen sain toiveen äidiltäni, joka haikaili niiden perään vieraillessani heidän luonaan. Niinpä jauhokipot esiin ja leipomaan! Kohta tuvan täytti ihanan kinuskinen tuoksu, kun valmiit pikkuleivät jäähtyivät ja mummini vanha peltirasia täytettä sisäänsä. Wilhelmiinat syntyvät muutamasta aineksesta varsin vaivattomasti ja ne ovat takuulla herkullisia.

200 g voita

2 ¼ dl sokeria

1 keltuainen

2 rkl siirappia

3 tl vaniljasokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon siirappi ja keltuainen, sekoita tasaiseksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon, vältä vatkaamista. Jaa taikina jauhotetulla pöydällä viiteen palaan ja leivo palat viideksi tangoksi. Tangon pituus on pellin pituus. Laita tangot leivinpaperoidulle uunipellille (toiselle pellille kaksi ja toiselle kolme tankoa) ja paista 200-asteisessa uunissa noin 7-10 minuuttia eli kunnes keksitangot ovat levinneet, revenneet ja saaneet kullankauniin värin. Leikkaa tangot lämpiminä viistottain parin sentin levyisiksi viipalepikkuleiviksi terävällä veitsellä. Anna jäähtyä. Säilytä peltirasiassa. Wilhelmiinat säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna ilmatiiviissä rasiassa useita kuukausia, joten voit leipoa ne jo ennen tarjoilua.

Niin herkullisia! Ei kyllä mennyt kauaa, kun peltipurkista loisti pohja, niin nopeasti nämä hupenivat parempiin suihin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit ovat siitä mainioita, että ne valmistuvat kädenkäänteessä kiireessä vaikkapa yllätysvieraita odotellessa. Samoin ne antavat hyvän pohjan omille kokeiluille – esimerkiksi tämä resepti saisi mukavaa twistiä raakalakritsijauheesta tai sitruunankuoriraasteesta. Miksei taikinaan voisi ripsattaa vaikka kanelia, kardemummaa tai muita lempimausteita? Hyvä pohja kokeilla kaikkea vänkää.

Resepti on julkaistu 31.7.2021 Karjalan Heilin ruokapalstallani

Arrakkipallot

Olin koko ala-asteen ajan tyttökerhossa, jossa suuressa roolissa olivat myös kokkaaminen ja leivonta. Yläasteella sekä lukiossa vedin sitten sellaisia kerhoja itsekin. Mutta niiltä omilta lapsuusvuosilta on kerhosta jäänyt mukaan useita reseptejä, joista oma lempparini on tämä oheinen arrakkipallojen ohje. Ohje on aikanaan kopioitu A4-arkin puolikkaalle, siinä näyttää olevan rasvaroiskeita ja suklaisia sormenjälkiäkin, jotka kertovat omalla tavallaan reseptin aktiivisesta käytöstä. Ohje oli vuosia minulta kadoksissa, kunnes äitini eräänä päivänä löysi sen reseptiensä joukosta ja pitkän hiljaiselon jälkeen arrakkipallojen ohje pääsi taas käyttööni. Itseasiassa tätä tehtiin myös kansalaisopistolla vetämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla, joten yli 20 vuoden ympyrä sulkeutuu. Kuva on otettu kurssilaisten kanssa tekemistäni palloista. Ihan älyttömän hyvää herkkua, joka sopii pikkumakeaksi vaikka kahvipöytään tai illanistujaisiin. Ja tähän on helppo hävittää kaikki keksien ja kahvikakkujen jämät, joten resepti on varmasti joka keittiössä tarpeellinen!

n. 20-30 kappaletta

100 g voita

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

2 rkl kaakaojauhetta

n. 3 dl pikkuleipä- tai sokerikakkumuruja

(arrakkiesanssia tai punssia)

pinnalle strösseliä, kookoshiutaleita, suklaarouhetta tms

Vatkaa voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja siivilöity kaakao kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kakkumurut ja sekoita hyvin. Mausta massa halutessasi esanssilla tai alkoholilla. Laita taikina hetkeksi kylmään. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja pyöritä ne strösseleissä tai vastaavissa. Laita pallot pieniin paperivuokiin tai leivinpaperoidulle lautaselle ja anna niiden jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile pienenä makeana kahvin kera.

Oih, mitä lapsuusmuistoja! Näitä tuli väsättyä kotona lapsena vaikka kuinka usein. Ihan ilman mitään alkoholeja ja aromeita, josta tuo reseptin nimikin juontuu. Nyt tosin kaapistani löytyy tuliais-punssia, joten ehkäpä se pitää kerrankin kokeilla terästettynäkin. Kurssilla käytimme tähän valmista Rainbown suklaahippukakkua (á 350g) ja muistaakseni yksi sellainen riittää juuri yhteen yllä olevaan reseptiin. Kakku kuitenkin on sen verran kosteaa ja muhevaa, että se muussaantui lähes tasaiseksi massaksi. Joten tykkään ennemmin käyttää niitä erilaisia kaapeista löytyviä keksejä ja pikkuleipiä, kuin pelkkää kakkumurua. Hauskan ulkonäön palloihin saa, kun ne tökkää strösseliin. Ihan ympäriinsä niitä ei tarvitse kieritellä. Koristeluun voi käyttää kanssa kaikkea, mikä vaan pintaan tarttuu. Tätä juttua rustetassa tulikin mieleeni, että nämähän muistuttavat ihan niitä muodissa olevia cakepopseja! Ovat vaan parempia nämä ;)

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita

200 g sokeria

1 kananmunan keltuainen

1 rkl tummaa siirappia

1 tl kanelia

2 tl ruokasoodaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

Piparkakut

Piparkakut eli piparit

Jouluna on tapana herkutella pipareilla ja mielestäni parhaat piparit paistuvat omatekoisesta taikinasta. Pipareita paistaesssa kodin täyttää huumaavan herkullinen tuoksu ja on ihana hämmentää tuoksuvaa piparitaikinaa kattilassa ennen leipomisurakkaa... En edes muista milloin olisin viimeksi kaupan taikinasta pipareita tehnyt, tämäkin resepti on kulkenut mukanani jo aika pitkään. Yleensä en kuorruta pipareita sen kummemmin, vaan niitä napostellaan sellaisenaan tai glögin tai herkuttelujuustojen kanssa. Kuitenkin vuonna 2009 pistin pystyyn koristelupajan ja kuorruttelimme pipareita koko perheen voimin - kuvakooste oli vanhassa blogissani ja nyt kuvat ovat jossain ulkoisilla kovalevyillä ja bittiavaruudessa... Lisään näitä kuvia, jahka ne joku päivä löydän :)

n. 800 g taikinaa

1 dl tummaa siirappia

1½ dl sokeria

125 g voita

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

½ tl neilikkaa

1 kananmuna

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, mausteet ja voi isohkossa kattilassa. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja vehnäjauho-ruokasoodaseos hyvin sekoittaen. Anna taikinan kovettua ja makuuntua jääkaapissa seuraavaan päivään, kääri taikina huolellisesti kelmuun tai muovipussiin. Kaulitse taikinasta ohut levy vehnäjauhojen avulla, ota haluamillasi piparimuoteilla kuvioita leivinpaperoidulle pellille. Paistaa 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Halutessasi voit kuorruttaa jäähtyneet piparit tomusokeri-vesitahnalla tai pikeerillä ja sokerihelmillä.  

Muffinsi-piparkakkumuotti tekee ihania pipareita!

Kiitos ystävälleni, jolta sain tuon yllä olevan ihanan muffinsi-piparimuotin! Näitä kohokuvioita taikinaan painaessa taikinan tulee olla aika paksua, että kuvio näkyy hyvin. Tavalliset piparit, vaikkapa nuo lumihiutale-muotilla otetut, saa olla makuuni ihan ohuen ohuita. Tykkään tehdä yleensä melko pieniä pipareita, niin sellaisia taikinasta saa väsättyä noin 100 kappaletta. Jos taas tekee "perinteisen kokoisia", niin taikina taitaa riittää noin 50 pipariin. Pitäisi varmaan testata joku kerta sitä Paraisten piparkakkujen kehuttua reseptiä ja vaaleita pipareita myös! Mutta saas nähdä, kerkeääkö tänä vuonna ollenkaan piparihommiin vai tuleeko pöytään kaupan piparit...

Aurapiparit

Yksi joulun ehdoton naposteluherkku on aurapiparit! Yleensä sinihomejuustoa sipaistaan paistetun piparkakun päälle, mutta mie käärin sen jo valmistusvaiheessa piparitaikinan sisään! Näin saadaan helposti nautittava herkku, eikä tarvitse pelätä, että juustosipru tipahtaa piparin päältä pois. Eli kaulitulle taikinalevylle ripotellaan runsaasti murennettua aurajuustoa, kääritään rullalle, leikataan siivuiksi ja paistetaan, kunnes kiekot saavat kauniin värin.

Cebicin keksikerrosherkku

Omatekoista hilloketta, pehmeää kermarahkaa ja rapsakoita voikeksejä sekä pistaasia

Osallistun Jules Destrooper -jälkiruokahaasteeseen, jossa me ruokabloggaajat kehitetään reseptit Jules Destrooper Butter Crisp -pikkuleipiä käyttäen. Rapeiden ja hyvänmakuisten keksien ominaisuuksia en halunnut liikaa peittää, joten tehtävänanto tuotti hieman harmaita hiuksia ja mietintämyssy on edelleen päässäni... Päätin tehdä pappilan hätävaraa muistuttavan jälkkärin, jossa keksien rapeus pääsee oikeuksiinsa ja lopputuloksessa on pientä twistiä. Tätä on tullut tehtyä jo kahdesti, niin hyvää se on :)

2 annosta

1 dl kuohukermaa

1 dl maitorahkaa

1 tl vanilliinisokeria

1-2 rkl sokeria

6 Jules Destrooper Butter Crispiä

3 rkl pistaasipähkinöitä (suolattomia ja kuorittuja)

n. 12 teelusikallista verigreippihilloketta

verigreippihilloke

4 verigreipin perskat

1 limen mehu

½ dl vettä

1½ dl hillo-marmeladisokeria

Aloita jälkiruoan valmistus tarpeeksi ajoissa ennen tarjoilua, että hilloke kerkeää jäähtyä. Itse keittelin hillokkeen jo muutamaa päivää aiemmin ja säilytin jääkaapissa. Purista verigreippien mehut kannuun suurpiirteisesti ja tarjoile raikkaana mehuna, laita sitruspusertimeen irronnut hedelmäliha ja samalla irtoava loppumehu pieneen kasariin. Purista kasariin myös yhden limen mehu ja mittaa mukaan pieni vesitilkka. Kuumenna seos kiehuvaksi, sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri ja anna kiehua muutamia minuutteja. Mikäli säilöt hillokkeen, lusikoi se kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa, heti käytettynä jäähdytä kattilassa hyvin ennen annosten kokoamista. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja mausta sokereilla, hillokkeen makeudesta riippuen sokeria voi laittaa joukkoon enemmän tai vähemmän. Rouhi kuoritut pistaasipähkinät karkeaksi rouheeksi. Murustele keksit käsissä. Laita viinilasien tai jälkiruokamaljojen pohjalle noin yhden keksin verran pikkuleipämurskaa, lusikoi päälle reilu teelusikallinen verigreippihilloketta ja vähän pistaasimuruja. Nostele päälle pari ruokalusikallista kermarahkaa, tee kaksi samanlaista kerrosta lisää. Koristele annokset pistaasimuruilla. Tarjoile välittömästi, etteivät keksit pehmene. 

Olipas se ihanaa herkkua! Ei liian makeaa, sopivan kirpakkaa ja sisälsi erilaisia koostumuksia. Helppo ja nopea valmistaa, varsinkin jos hillokkeen on valmistanut jo etukäteen. Jääkaapissa näitä ei kannata säilyttää kuin ihan pieni hetki ennen tarjoilua, muuten keksit imevät kosteutta ja pehmenevät. Halutessaan pistaasien ja hillokkeen väliin voi kuutioida vielä mansikkaa, kuten minä laitoin toisella valmistuskerralla (kuvia tästä ei tullut otettua). Ihana yhdistelmä niinkin! Pistaasit ostin Punnitse ja säästä -kaupasta, olivat valmiiksi kuorittuja ja suolaamattomia, eikä hintakaan ollut paha.

Verigreippihilloke

Koko kerrosherkku :)

Herrasväen pikkuleivät

Vino pino mureita pikkuleipiä

Ystäväni juhli pari viikkoa sitten synttäreitään ja samalla ovet olivat avoinna myös sankarittaren uuteen taloon. Lupasin tehdä juhliin herrasväen pikkuleipiä, jotka ovat ystäväni lemppareita. En ollut koskaan aiemmin kyseisiä herkkuja tehnyt, joten onneksi sain käyttööni ohjeen, jonka ystäväni oli hyväksi havainnut. Mukavasti hujahti yksi ilta pikkuleipiä leipoen ja pitääkin ostaa oma muotti, jolla tehdä näitä toistekin! :)

noin 50 valmista pikkuleipää

200 g voita

1 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

täytteeksi vadelmahilloa

koristeluun hienoa sokeria 

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna ja sekoita kuivat aineet joukkoon varovasti sekoittaen. Kaulitse taikina muutaman millin paksuiseksi levyksi ja ota pienehköllä pyöreällä muotilla pikkuleipiä pellille (noin sata). Paista pikkuleipiä 185 asteessa noin 8-10 minuuttia, eli kunnes pikkuleivät ovat kypsyneet mutta eivät vielä saaneet väriä. Jäähdytä ja pursota puoliin pikkuleivistä nokare vadelmahilloa sisään ja paina toinen kuori kanneksi. Pyörittele täytetyt pikkuleivät hienossa sokerissa ja anna makuuntua päivä tai pari ennen tarjoilua. Säilytä pikkuleipiä peltirasiassa.

Ihania! Niin mureita ja herkullisia! Maku parani vielä entisestään, kun pikkuleivät saivat levätä yön yli ennen tarjoilua, kun hillo mehevöitti sisustaa. Hyvin kesti sokerikin pinnassa, kun pyörittelin täyttämisen jälkeen kipossa. Kannattaa olla varovainen täyttämisen ja sokeroinnin kanssa, ettei riko hauraita pikkuleipiä liian kovakouraisilla otteilla. Suosittelenkin sen takia pursottamaan täytteen, ettei tarvitse lusikan kanssa sohrata kuoria hajalle. Mie tein yllä olevan ohjeen tuplana, joten herkkuja tuli kaksi mukavan kokoista peltirasiallista - nyt olen sitten kerennyt ostaa itsellenikin peltirasian pikkuleipäkokeiluja varten, mutta oikeankokoinen muotti puuttuu vielä. Ja kuulemma tekeleeni maistuivat niin sankarille kuin juhlaväelle, joten onnistumisen ilo oli todella suuri :)

Vadelmasydän ja sokerikuori