Ezme eli turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti

Turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti eli ezme on ihana pikkulisuke

Vietimme loppuvuodesta työpaikkamme ruokaklubin kanssa turkkilaista iltaa eli kokkasimme noin toistakymmentä ruokalajia porukalla ja herkuttelimme aikaansaannoksilla. Yhtenä alkupalana eli mezenä oli tätä upean punaista salaattia dipattavaksi pitaleipien kanssa. Ystäväni on turkkilaisten ruokien guru ja hänen kanssaan olenkin päässyt herkuttelemaan autenttisilla mauilla ja sitä kautta kokeilemaan niiden kokkailua myös itsekin. Tämä hieman aikaa vaativa hienonnustyö palkitaan kyllä ihanan raikkaalla lopputuloksella ja kylkeen kannattaa valmistaa myös tzatzikia ja melitzanoa.

4 punaista paprikaa
8 isoa kypsää tomaattia

1 punasipuli
1 puntti persiljaa

merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 sitruunan mehu
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(punaista tai vihreää chiliä)

Puolita paprikat, poista valkea sisus sekä siemenet ja kuutioi paprika hyvin hienoksi silpuksi. Halkaise tomaatit, poista vetiset siemenet ja kuutioi malto hienoksi silpuksi. Kuutioi myös punasipuli pieneksi hakkelukseksi. Sekoita ainekset kulhossa, mausta reilulla suolalla sekä kevyesti pippurilla ja jätä tekeytymään hetkeksi. Valuta pois astiaan kertynyt liemi ja mausta seos hienonnetulla persiljalla sekä oliiviöljyllä ja sitruunan mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa lisää suolaa ja mikäli pidät vahvemmista mauista, voit hienontaa joukkoon myös pätkän tuoretta chiliä tai valkosipulia oman maun mukaan. Pilkkomiseen kannattaa käyttää aikaa ja hermoja, sillä tämän salaatin juju on kauniisti silputut kasvikset. Tarjoile ezmeä erilaisten ruokien lisukkeena, osana meze-pöytää tai nacholastujen kanssa. Ezme sopii myös salsan tilalle tortilloihin, pitaleipiin tai hampurilaisen väliin. Ylimääräisen ezmen voi upottaa myös pizzaan, pastakastikkeisiin tai lihapullataikinaan makua tuomaan.

Herkullista! Kannattaa rohkeasti hölvätä salaattiin suolaa ja oliiviöljyä, niin maut korostuvat. Ja aina kokatessa kannattaa ehdottomasti maistella, että maut ovat balanssissa. Esimerkiksi happoa saa sitruunan muodossa lisätä melko paljon ja maustaa muutenkin. Tämmöinen kunnon pilkkomisoperaatio on kuin meditoimista, veitsi vain viuhuu ja aivot lepäävät, lopulta aistit kiittävät lopputulosta. Onko siulle pilkkonen nautintoa vai pakollista pahaa?

Mustikkajuustokakku

Mustikkajuustokakku on herkullinen ja näyttävä kahvipöydän koristus

Osallistuin aiemmin tänä vuonna Marttojen kakkukurssille ja yhtenä siellä tehdyistä kakuista oli hapankorppupohjainen hyydykekakku, jossa maku tuli kaupan valmiista marjakeitosta. Kakku jäi kytemään mieleeni ja sen idean pohjalta kehittelin tämän oman juustokakkuni reseptin, jossa hapankorppu on korvattu omatekoisilla pipareilla ja makurahkat tuorejuustolla. Kakku matkasi koristelemattomana vanhempieni luokse ja koristelin sen juuri ennen itsenäisyyspäivän kahvituokiota. Pidän yksinkertaisista koristeluista ja siksi hyytelön päälle riittivät pelkät marjat, muutama nappi suklaata ja itsekasvatettua minttua. Käytin täytteeseen mustikkajauhetta, jonka sain jo pidempi aika sitten Berryfectiltä, paikalliselta yritykseltä, joka vie marjajauheita myös ulkomaille. Jauheita on helppo huiskia smoothieihin, kakkuihin ja vaikka muroihin, 1 tl vastaa 1 dl tuoreita marjoja. Aikamoinen marjapommi!

26 cm irtopohjavuokaan

pohja

250 g kotitekoisia pipareita

n. 75 g voita sulatettuna

mousse

2 dl kuohukermaa

300 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

250 g maitorahkaa

2 dl mustikkakeittoa

n. 1 dl sokeria

7 tl mustikkajauhetta (Berryfect)

7 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

kiille

4 dl mustikkakeittoa

2 dl hyytelösokeria

koristelu

tuoretta minttua

tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

valkosuklaahippuja

Murskaa keksit hienoksi murskaksi perunasurvimella tai cutterissa. Sekoita joukkoon voisula ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Halutessasi voit voidella ja ”jauhottaa” vuoan reunat tomusokerilla kauniin reunan aikaansaamiseksi. Anna piparipohjan kovettua jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuusto sekä maitorahka. Mausta seos mustikkakeitolla, sokerilla ja halutessasi mustikkajauheella. Mustikkajauhe syventää kakun väriä ja tuo siihen makua (1tl vastaa 1dl tuoreita marjoja!). Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sekoita siihen kuiviksi puristetut liivatteet. Kaada seos ohuena nauhana moussemassan joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria tai mustikkajauhetta. Kaada seos vuokaan piparipohjan päälle. Anna hyytyä vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli jääkaapissa. Koristele kakku kiilteellä. Siivilöi mustikkakeitosta siemenet ja kuumenna keitto pienessä kattilassa hyytelösokerin kanssa, keitä hetki ja anna jäähtyä. Lusikoi hieman jäähtynyt hyytelöseos kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna kiilteen hyytyä kylmässä. Koristele kakku mustikoilla, valkosuklaahippusilla ja tuoreella mintulla. Tarjoile kakku kylmänä.

Kakkupala leikkautuu kauniisti

Liivatteen kanssa on aina pieni riskinsä, että hyytyykö lopputulos nyt varmasti tarpeeksi. Pidän itse juuri ja juuri hyytyneistä kakuista, sillä liika liivate tekee kakuista kumimaisia ja se maistuu ikävältä suussa. Siksi pinnalle tulevaan hyytelöön olikin ihana käyttää hyytelösokeria, jolloin lopputuloksesta tuli paljon kivempi eikä vaaraa kumimatosta tullut. Hyytelösokeripinta kuitenkin alkaa valuttaa nestettä säilytyksessä, joten hirveän paljon ennen tarjoilua kakkua ei kannata hyytelöidä tai säilytellä kovin kauaa valmiina. Joka tapauksessa, kakku oli todella ihanan makuinen ja kakkuun voi laittaa mitä tahansa marjakeittoa tai keitellä keitot itse.

Munakoisodippi eli melitzano

Munakoisosta saa ihanaa dippiä

Munakoisoon tulee joka syksy hirmuinen himo ja ystäväni luona olen saanut maistaa ihan kaikkein parasta munakoisodippiä osana meze-tarjoiluja. Niinpä pyysin heiltä reseptin ja kokeilin sitä itse kotona, lopputulos oli herkullinen mutta ei ihan niin autenttinen, koska miulla ei ollut käytettävissäni korianteria eikä kaupassa ollut lehtipersiljaakaan. Monelle korianteri maistuu ihan saippualta, mutta kun sitä laittaa ihan vähän, maku ei ole dominoiva ja se komppaa hyvin kokonaisuutta. Sitten teimme tätä myös työporukkamme turkkilaisessa illanvietossa osaksi tarjoiluja ja se onkin ihanaa esim. hummuksen, tzatzikin ja ezmen eli paprika-tomaattisalaatin kanssa.

2 isoa munakoisoa

2-3 valkosipulinkynttä

½ punttia (lehti)persiljaa

(muutama rkl hienonnettua tuoretta korianteria)

1-1½ sitruunan mehut

hyvää oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Halkaise munakoisot ja tee niihin ristiviillot. Ripottele leikkuupinnoille hieman suolaa, jolloin mahdollinen kitkeryys poistuu ja nesteet ”itkevät” munakoisoista pois. Kuivaa munakoisot ja asettele ne uunivuokaan, paista 200-asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kypsiä. Kaavi kypsä munakoiso kuoristaan lusikalla leikkuulaudalle ja hakkaa terävällä veitsellä ryynimäiseksi seokseksi.  Laita munakoisomassa kulhoon. Hienonna valkosipuli hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita munakoison joukkoon, purista mukaan sitruunamehua ja mausta seos suolalla sekä pippurilla. Hienonna persilja ja halutessasi myös korianteri pieneksi silpuksi, sekoita mukaan ja maista. Lisää dippiin oliiviöljyä, kunnes seos on notkeaa. Maista, mausta tarvittaessa lisää ja anna tekeytyä vähintään muutama tunti ennen tarjoilua. Parasta munakoisodippi on seuraavana päivänä. Tarjoile dipin kanssa pitaleipää, nachoja tai hyvää leipää.

Mie niin rakastan kaikkia dippejä, kastikkeita ja pikkusalaatteja! Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista ja sopii niin moneen juttuun tai lisukkeeksi. Kun mietin keväälle merkkipäivätarjoiluja, niin olisikin ihana tehdä hirmuinen kasa erilaisia dippikulhoja tarjolle. Saas nähdä, mitä keksin.

Aurajuusto-kermaperunat

Aurajuusto maustaa perunavuoan superherkulliseksi

Kermaperunat ovat hyviä ja aurajuustolla aateloidut kermaperunat ovat vielä parempia! Viimeksi tein tätä herkkulisuketta itsenäisyyspäiväksi, jolloin nautiskelimme naudanpaistia pääruoaksi. Hitaasti hauduttamalla perunoista tulee pehmeitä ja kerma imeytyy perunoiden joukkoon. Ja tätä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi, niin sitä voi lämmittää paistinpannulla seuraavana päivänä, jolloin se saattaa olla vieläkin parempaa.

8 annosta

n. 1½ kg kiinteitä perunoita

170 g Aurajuustoa (1 kolmio)

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

n. 4 dl kuohukermaa

Kuori ja huuhtele perunat. Leikkaa perunat ohuehkoiksi viipaleiksi. Lado perunat voideltuun isoon uunivuokaan, ripottele väleihin suolaa ja pippuria sekä murusteltua aurajuustoa. Ripottele päällimmäiseksi vielä aurajuustoa ja kaada päälle kermaa, kunnes perunat lähes peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti tai vähän reilu, eli kunnes perunat ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, asettele päälle folio. Anna perunavuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Aura-kermaperunat käyvät lisukkeeksi mm. erilaisille paisteille ja pihveille. Halutessaan ruoan voi maustaa myös valkosipulilla tai sipulilla ja ripotella pinnalle vielä emmental-raastetta.

Hyvää ja niin perinteistä! Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan vanhat ja yksinkertaiset jutut ovat yleensä niitä parhaita. Grillatun pihvin lisukkeena auraperunat ovat miun mielestäni ehkä parhaita ja miksei kylkeen sopisi myös lohi. Pääsiäisenä perunoissa aurajuusto korvataan runsaaalla valkosipulilla ja useimmiten pinnalle ripotellaan vielä kunnon kerros juustoa rapeutta tuomaan. 

Mokkamousse

Herkullinen mokkamousse valmistetaan annosmaljoihin

Joulupöytään tuleva jälkkäri selvisi minulle vasta muutama tunti ennen tarjoilua, kun selailin jotain vanhaa Glorian koti & keittiö -lehteä ja tämä resepti sattui silmääni. Ainekset ovat suoraan kaapista, sillä hätävaraksi löytyy aina vispikermaa ja kananmunia. Jälkkäri valmistuu hetkessä ja hyytyykin nopsaan, että se on melkein samantien syöntikelpoista. Mikäli konjakkia tai jallua ei löydy kaapista, voi sen korvata mainiosti kahvilla tai vedellä ja murukahvilla. Tämä kannattaa valmistaa suoraan jälkiruokakulhoihin, viini- tai vesilaseihin, jolloin se on helppo tarjoilla ja lopputuloskin on melko näyttävä. Ripottelin annosten päälle vielä karpaloita kuvanoton jälkeen tuomaan väriä ja kirpeyttä. Niin ja tuo kastike, se maistui ihan mummoni tekemältä kinuskilta, jota kauhoimme lapsena suoraan isosta pakasterasiasta lusikalla. Niin hyvää kinuskia en ole syönyt missään muualla, kuin mummolassa.

4-6 annosta

mousse

reilu ½ rkl murukahvijauhetta

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl konjakkia (tai jallua)

2 keltuaista

¾ dl sokeria

2 valkuaista

3 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

3 liivatelehteä

1 rkl vettä + 1 tl murukahvijauhetta

kastike

1 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl sokeria

Sekoita murukahvi ja kaakao konjakkitilkkaan ja jätä odottamaan. Erottele keltuaiset isompaan kulhoon ja valkuaiset pienempään kulhoon. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita konjakkiseos keltuaisvaahtoon. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Kuumenna tilkka vettä, sekoita joukkoon murukahvi ja liota joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet.  Vatkaa liivateseos keltuaisvaahtoon. Vatkaa pieneen kulhoon laitetut valkuaiset yksinään kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahto keltuaisvaahtoon ja nostele lopuksi mukaan valkuaisvaahto. Annostele mousse annosmaljoihin tai juomalaseihin, anna jäähtyä ja hyytyä vähintään tunnin ajan jääkaapissa. Kastiketta varten sekoita kaikki ainekset pienessä kattilassa ja anna kiehua muutama minuutti koko ajan sekoittaen, että kastike saostuu. Jäähdytä kastike ennen tarjoilua. Tarjoile mousse kastikkeen ja suklaarouheen kanssa.

Herkullista! Tein annokset neljälle apilamaljoihin ja lopun moussemassan kaadoin kahvikuppiin Hieman pienemmätkin annokset olisivat riittäneet (riittää hyvin kuudelle, oikein miniannoksina jopa kahdeksalle jälkiruokakombossa), sillä tämä on melko makeaa varsinkin kastikkeen kanssa tarjoiltuna. Konjakki maistui mukavasti ja kahvi tasapainotti makua. Laitoin aika tujua kahvia, sillä olen oikea kahvikissa ja mitä vahvempaa sekä tummempaa kahvi on, sitä parempaa se on. Sain muuten lahjaksi ikivanhan keittokirjan ja siitä löytyi vanhanajan mokkakreemin ohje, sitäkin pitää päästä kokeilemaan. Ennen täytekakut täytettiin ja kuorrutettiin mokkakreemillä ja tapa näyttää ainakin netin ruokapalstojen mukaan saavan uuden nousun. Vanhassa vara parempi. Tämä mousseohje oli muuten vuoden 2007 lehdestä, joten ei ihan uutukaista tämäkään.

Moussaka soijarouheesta

Moussaka sai täytteekseen tällä kertaa soijarouhetta

Vietin kesälomaa syyskuussa ja kutsuin myös kesälomailevan ystäväni luokseni kolmen ruokalajin illalliselle. Olin haaveillut kotitekoisesta moussakasta jo pidemmän aikaa ja nytpä oli oiva hetki käyttää myös soijarouhetta, sillä ystäväni on kasvissyöjä. Käyn lounaalla usein ihanassa kreikkalaisessa ravintolassa, jossa tulee syötyä usein moussakaa, mutta kasvisversioon en ole siellä tutustunut - käyttävätköhän hekin soijarouhetta vai onkohan liha korvattu jollain muulla reseptissä, tämä pitää selvittää. Alla olevassa reseptissäni soijarouheen voi korvata myös jauhelihalla, itse laittaisin 250 grammaa naudan paistijauhelihaa mutta enemmän lihaa syöville saa ruokaan upotettua 400 gramman rasiallisenkin. Mutta vannoutunut lihansyöjäkin menee varmasti tässä ruoassa vipuun, sillä lihattomuutta ei tästä ruoasta huomaa ja lopputulos on oikeasti erittäin mehevää ja maistuvaa. Moussakan kuorrutteeseen vinkin olen saanut ystävältäni joskus yli 10 vuotta sitten, hänen kanssaan kokatessaan moussakaa opin tämän niksin. Ja en ole kokenut syytä vaihtaa tekniikkaa, nam!

6 annosta

2 isoa munakoisoa

4 pienehköä perunaa

oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

soijarouhekastike

1½ dl vaaleaa soijarouhetta (250-400 g naudan paistijauhelihaa)

3 dl vettä

1 kasvisfondiannos (tomaatti-yrtti)

1 iso sipuli

2 isoa sipulia

500 g paseerattua tomaattia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

½ dl tuoretta timjamia

½ dl tuoretta oreganoa

juustokastike

2 dl kuohukermaa

200-300 g Olympia-sulatejuustoa

ripaus kanelia

ripaus merisuolaa

ripaus mustapippuria

tarvittaessa 1 rkl maizena-kastikesuurustetta

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Paista viipaleet paistinpannulla oliiviöljyssä ruskeapilkullisiksi ja suolaa sekä pippuroi siivut, jätä odottamaan moussakan kasaamista. Kuori ja viipaloi perunat n. ½ cm paksuisiksi siivuiksi. Jätä odottamaan kylmään veteen. Kuumenna soijarouhekastikkeen vesi kiehuvaksi ja liota siihen kasvisliemikuutio tai annosfondi. Anna kiehua 10 minuuttia. Kuullota pannulla kastikkeen sipuli oliiviöljyssä ja lisää pannulle myös turvonnut kypsä soijarouhe. Paista hetki ja lisää pannulle tomaattikastike, kuutioidut tomaatit sekä mausteet, anna kiehua varttitunti miedolla lämmöllä. Kastikkeessa saa olla reilusti makua. Lado valutetut perunat uunivuokaan, joka on öljytty. Lisää päälle kerros soijarouhekastiketta ja sen päälle munakoisosiivuja. Toista, kunnes kaikki kastike ja munakoisosiivut on käytetty. Päällimmäiseksi tulee juustokastike. Valmista se juuri ennen käyttöä. Kuumenna kerma pienessä kattilassa ja sulata joukkoon sulatejuusto. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kanelilla. Mikäli kastike ei saostu tarpeeksi, niin suurusta se vaalealla maizena-kastikesuuruksella pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kaada juustokastike vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Anna ruoan vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Tomaattinen soijarouhekastike mehevöittää munakoison

Ihan älyttömän hyvää, kyllä kannatti nähdä hieman vaivaa! Soijarouheeseen saa laittaa reilusti mausteita, ettei se jää liian valjuksi maultaan ja kannattaa huomioida, että perunat ja munakoisotkin imevät makua itseensä. Minä en laita moussakaan kesäkurpitsaa, mutta halutessaan sitäkin voi käyttää tai korvata sillä perunan. Ruokaan sai näppärästi käytettyä myös omalta parvekkeelta yrttisatoa, ruokaan upposi reilut määrät ainakin paria erilaita timjamia ja oreganoa. Halutessaan ja varsinkin näin talvisaikaan ruokaan voi käyttää kuivayrttejäkin oman maun mukaan. Ruoka oli ihanaa vähän jäähtyneenä ja loput upposi hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä. Tuo kuorrutteeksi tuleva juustokastike on ihanaa ja sopii hyvin myös esim. lasagnen kuorrutteeksi tai muihin ruokiin valko- tai juustokastikkeen korvaajaksi. Kanelin voi silloin jättää tarvitessa pois, mutta tähän ruokaan se ehdottomasti kuuluu. Miusta kastike on helpoin tehdä näin, sillä inhoan bechamelin keittämistä enkä sen takia lasagneakaan tee perinteisellä kahdella kastikkeella, vaan helpolla yhden kastikkeen taktiikalla.

Moussaka on ihanaa ja mehevää

Stollen eli saksalainen joulupulla

Stollen on sakalaista mehevää ja herkullista joulupullaa

Jokunen viikko sitten kansalaisopiston joululeivonnaiskurssilla eräs työpari teki ihanaa saksalaista joulupullaa, stollenia. Mukava suolainen voinmaku rapean pullan pinnalla ja mehevät hedelmäpalat sisällä, ihan älyttömän hyvää. Muutaman kerran olen elämäni aikana maistanut stollenia, mutta eivät ne ole näin hyvää olleet. Kannattaa kokeilla. Ohje on Valion.

2 kappaletta

taikina

1½ dl maitoa

25 g tuorehiivaa

1 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1 tl kardemummaa

½ rkl sitruunamehua

50 g (1 dl) mantelilastuja

100 g voita sulatettuna

täyte

1 pss (60 g) korintteja

1 dl rusinoita

1 pss (65 g) sukaatteja

voiteluun

100 g voita

koristeluun

tomusokeria

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää puolet sokerista ja alusta jauhot joukkoon. Kohota seos kaksinkertaiseksi. Lisää loput sokerista ja muut aineet. Alusta uudelleen ja kohota taikina. Kaulitse kohonnut taikina sentin paksuiseksi levyksi. Levitä puolet hedelmistä levyn toiselle puolelle. Taita toinen taikinapuoli hedelmien päälle. Toista kaulinta ja lisää loput hedelmät koko taikinalevylle. Rullaa kuin kääretorttu, jätä sauma alapuolelle. Kohota n. 20 minuuttia leivinliinan alla. Voitele pullat voisulalla. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Voitele paistamisen aikana voisulalla. Voitele vielä kypsä leivonnainen voisulalla, anna jäähtyä. Siivilöi jäähtyneille pullille runsaasti tomusokeria. Säilytä joulupulla folioon käärittynä jääkaapissa. Stollen on parhaimmillaan n. 3 viikon kuluttua valmistuksesta, joten sen voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen tarjoilua (joulua) ja on oiva vierasvara.

Nam! Tykkäsin tosi paljon, hedelmäpalat tuovat kivaa makua ja tietysti reilu voimääräkin vaikuttaa lopputulokseen. Kuulostaa vähän työläämmältä kuin peruspulla, mutta ei oikeasti ole sen vaikeampaa tehdä. Sukaatit ovat hyviä, jännä että niitäkin tulee käytettyä lähinnä vain jouluna hedelmäkakkuihin.

Joululimppu

Jouluinen mallaslimppu ilman siirappihuntua

Osallistuin muutama viikko sitten kansalaisopiston kokkauskurssille, jonka teemana olivat erilaiset joululeivonnaiset. Teimme perinteisten leivonnaisten lisäksi myös itselleni uusia juttuja, kuten stollenia. Tämän joululimpun teko napsahti omalle kohdalleni ja leivästä tulikin oikein herkullista. Koska limppuja ei syöty kurssilla vaan kuljetettiin kotiin, niin en voidellut leipiä siirappivedellä. Siirappivesi tuo leivän pintaan upean tahmaisen kiillon ja pienen makeuden. Limppuun on käytetty perinteisiä mausteita, kuten fenkolia, kuminaa ja anista. Kaljamaltaat ovat ihania ja yhdestä pussillisesta leipoo monen monta kertaa ihania leipiä tai voihan niistä kokeilla tehdä kotikaljaakin. Suosittelen. Resepti on saatu kurssilta ja peräisin jostain vanhasta keittokirjasta, jonka nimeä minulla ei valitettavasti ole tiedossani. Monisteessa oli vielä toinen leipäohje, jonka aion testata jossain vaiheessa, siinä on vähemmän hiivaa ja resepti on kuminaton.

3 limppua

1 l piimää

100 g tuorehiivaa

3 rkl suolaa

1 dl tummaa siirappia

2 rkl fenkolia

1 rkl anista

1 rkl kuminaa

2 tl pomeranssinkuorta

2 dl kaljamaltaita

6 dl hiivaleipäjauhoja

n. 12 dl ruisjauhoja

Kuumenna piimä kädenlämpöiseksi isossa kattilassa liedellä tai muovikulhossa mikrossa. Liuota haaleaan piimään hiiva ja suola. Hienonna kokonaiset mausteet huhmaressa hienoksi jauhelmaksi. Lisää piimän sekaan hienonnetut mausteet, siirappi ja kaljamaltaat. Alusta joukkoon hiivaleipäjauhot ja ruisjauhot, vaivaa taikina tasaiseksi ja anna sen kohota. Leivo taikinasta kolme pyöreää limppua pellille (käytä apuna jauhoja) ja anna kohota uudelleen. Pistele leivät haarukalla ja paista niitä 175-asteisessa uunissa reilu tunti tai kunnes leipä on kypsää. Kypsän leivän pohjaan koputettaessa leipä kumisee kauniisti. Voitele leivät paistamisen loppuvaiheessa siirappivedellä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Hyvää oli! Leivässä on mukavan mausteinen maku mausteiden ansiosta ja kaljamaltaat tuovat mukavaa rousketta. Taikina on alustusvaiheessa sitkotonta ja vähän tarttuvaa, mutta jauhoja ei ainakaan pidä lisätä ohjetta enempää, muuten lopputuloksesta tulee liian kova ja kuiva. Maltaat imevät itseensä nestettä aika paljon. Kohonnut taikina on kuitenkin helppo leipoa limpuiksi. Halutessaan taikinan voi paistaa myös pitkulaisiksi leiviksi tai valmistaa leipävuoassa. Itse pidän kuminasta eikä se ole tässä liian hallitsevassa osassa, mutta halutessaan sen voi jättää poiskin. En tiedä miten tämä nyt on niin jouluinen limppu, koska ihan hyvin tätä voi leipoa ympäri vuoden.

Kantarellikeitto ja jallukreemi

Herkullinen kantarellikeitto saa kaverikseen rapeita pekoninatusia ja jallulla
terästettyä yrttikreemiä

Rakastan sieniruokia ja erityisesti kaunis kantarelli on mieleeni. Pakastimesta löytyi eräänä viileänä syyskuisena päivänä (kesälomallani) pussillinen kantarelleja ja niinpä päädyin tekemään niistä keittoa. Koska pelkkä keitto on vähän tylsää, paahdoin pinnalle rapeita pekoninpalasia ja kruunasin annoksen smetanalla, johon oli lisätty viimeiset parvekkeen valkosipulilta maistuvat ruohosipulinvarret ja kunnon luraus Jaloviinaa. Tämän paremmaksi ei keittoruoka tule! Lisänä nautiskelin vielä paistamaani spelttileipää, jonka ohjeen lupaan päivittää blogiin jossain vaiheessa.

3 annosta

500 g esikäsiteltyjä kantarelleja

1 sipuli

voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä (alkoholitonta)

5 tuoretta timjaminoksaa

(½ kasvisliemikuutio)

vettä

2 dl kuohukermaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

(vaaleaa Maizena-suurustetta)

140 g pekonia

jallukreemi

120 g smetanaa (tai ranskankermaa)

½ dl ruohosipulisilppua

3-6 rkl Jaloviinaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Sulata pakastetut sienet ja valuta ne, mikäli käytät tuoreita niin paista niistä nesteet pois. Kuullota hienonnetut sienet silputun sipulin kanssa voissa paistinpannulla. Lisää pannulle kunnon loraus (alkoholitonta) valkoviiniä ja anna sen haihtua. Siirrä seos kattilaan ja lisää päälle vettä sen verran, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää kattilaan tuoreita timjaminoksia, halutessasi kasvisliemikuutio ja mausta keittopohja suolalla sekä pippurilla. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä varttitunti. Lisää keittoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi, nouki timjaminoksat pois. Suurusta tarvittaessa vaalealla Maizena-kastikesuuruksella. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Paahda silputtu pekoni kuumalla kuivalla pannulla rapeaksi, valuta ylimääräinen rasva talouspaperiin lautasella. Annostele keitto lautasille, nosta päälle reilu lusikallinen jallukreemiä ja ripottele pinnalle pekoninatuset.

Tee keiton hautuessa jallukreemi: Notkista smetana tai ranskankerma pienessä kulhossa, lisää joukkoon pieneksi silputtu ruohosipuli ja mausta seos Jaloviinalloa, suolalla ja pippurilla. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, Jallu saa maistua reilusti. Anna makuuntua jääkaapissa tarjoiluun asti.

Aivan älyttömän herkullista! Keitto oli ihanan kermaista ja kantarellit maistuivat kunnolla, joten sen takia en käyttänyt esim. valkosipulia makua häiritsemään ja muutenkin maustamisen kanssa olin melko varovainen. Jääkaapissa on viettänyt aikaa avattu alkoholiton valkkaripullo, josta lorottelen pieniä määriä eri ruokiin ja näin ruoat saavat vähän hapokkuutta ja syvyyttä. Alkoholillinen versio käy yhtä hyvin ja alussa lisätessä alkoholi haihtuu pois, joten se sopii myös lapsille. Pikkuväelle suunnatusta kreemistä jätetään Jallu pois kokonaan tai annos koristellaan pelkällä smetanalla. Pekoninatuset sopivat useimpien keittojen koristeeksi ja erityisesti sienikeitoissa pekoni on enemmän kuin oiva lisä, joten jos pekonista tykkää enemmänkin, sitä voi lisätä myös keiton joukkoon tuomaan makua. Smetanan sijaan käyttäisin seuraavalla kerralla kuitenkin ranskankermaa, koska se on hieman happamampaa ja komppaa Jallua paremmin. Smetanaa nyt vain sattui olemaan kaapissa.

Kookoksinen kurpitsakeitto

Kurpitsakeitto saa makua ja pehmeyttä kookoskermasta

Syksyllä iskee punajuurihimon lisäksi kurpitsahimo. Tämän reseptin kurpitsa on bongattu työmatkalla torilta, jossa legendaarisen Burmanin kojun väki palasteli isolla sahalla yöpakkasten puremaa kurpitsaa ronskein ottein. Kurpitsaa ostin pienen siivun ja painoa sille palalle tuli lähes kolme kiloa. Veikkaan kokonaisen kurpitsan painaneen vähintään 15 kiloa, sen verran iso se oli! Ja aivan liian iso omaan keittiöön tällä kertaa, kun pakastimet huutaa hoosiannaa jo muutenkin. Onneksi oli saha. Tällä kertaa kurpitsa sai makupareikseen itämaisia vivahteita ja lopputulos olikin oikein maistuva. Tykkään jättää sosekeitot melko paksuiksi, joten halutessaan tätä voi löysentää kookosmaitoa tai enemmän vettä käyttämällä. Ja kurpitsansiemenet kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Niistä saa kivaa rousketta keittojen ja salaattien päälle.

4 annosta

1 kg kurpitsaa

loraus rypsiöljyä

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

3 cm tuoretta inkivääriä

½ punainen chili

1 hapokas omena

n. 1 l vettä

(1 kasvisliemikuutio)

250 ml kookoskermaa

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

yrttiöljy

½ punttia timjamia

½ punttia persiljaa

½ punttia basilikaa

½ punttia oreganoa

suolaa

mustapippuria

n. 2 dl rypsiöljyä

Paloittele kurpitsa isoiksi lohkoiksi, poista höttöinen keskiosa ja valele ne kevyesti öljyllä sekä mausta suolalla ja pippurilla uunipellillä. Nypi hötöstä irti isot kurpitsansiemenet, poista ylimääräinen malto ja pese siemenet siivilässä. Lisää pellille siemenet. Paahda siemeniä noin 10 minuuttia tai kunnes ne saavat väriä ja jatka kurpitsapalojen paahtamista 200-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on saanut hieman väriä. Leikkaa kurpitsoista kuori irti. Hienonna sillä välin kuoritut sipuli, valkosipuli, chili, inkivääri ja omena. Kuullota ne öljytilkassa kattilassa. Lisää kattilaan kurpitsa ja kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Jos käytät kasvisliemikuution, lisää se tässä vaiheessa mukaan. Keitä keittoa noin puoli tuntia tai kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet kunnolla. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä, lisää joukkoon kookoskerma ja ohenna tarvittaessa vedellä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Tarjoile keiton lisukkeena yrttiöljyä, paahdettuja siemeniä ja hyvää leipää. Yrttiöljy syntyy nopeasti surauttamalla mieleiset yrtit öljyn, suolan ja pippurin kanssa cutterissa tai sauvasekoittimella.

I-ha-naa! Tykkäsin tosi paljon, keitossa oli pientä potkua chilin ansiosta, yrttiöljy toi lisää makua ja kookoskerma pehmensi makua entisestään. Kurpitsan koostumus on ihanan samettinen ja helposti pehmenevänä se on enemmän kuin paikallaan keitoissa. Olen tehnyt myös uunissa paahdettuja kurpitsalohkoja, mutta kyllä mie ne mieluiten käytän keittoon tai amerikkalaiseen kurpitsapiirakkaan eli pumpkin piehin. Yrttiöljyyn käytetyt yrtit ovat muuten oman parvekkeeni satoa, siihen upposi oikeastaan kaikista puskista jotain. Tulipahan hyödynnettyä kaikki loputkin rippeet ja öljy säilyy jääkaapissa vielä hyvänä melko pitkään, joten sitä voi pirskotella tarpeen mukaan pienestä pullosta moniin ruokiin tai koristeeksi.