Pizza Antipasti

Italian herkut ohuen pizzapohjan päällä

Italialainen antipasto-alkupala taipuu näppärästi myös pizzaksi. Yksi ehdoton lempparipizzani, se kinkku-ananas-aurajuuston sofistikoituneempi sisar, sisältää mozzarellan lisäksi parmankinkkua, parmesaania ja rucolaa. Tässä mennään vielä parempaan, sillä täytteenä on myös artisokansydämiä ja oliiveja, kirsikkatomaatteja ja paljon mozzarellaa. On muuten hyvää!

1 ½ dl vettä

1/3 pss kuivahiivaa

ripaus suolaa

ripaus sokeria

n. 4 dl vehnäjauhoja

loraus oliiviöljyä

paseerattua tomaattia

1 prk artisokansydämiä

kirsikkatomaatteja

oliiveja

1 pkt mozzarellaa (mulla arla apetinan sponssaamaa viipaletta)

1 pkt ilmakuivattua kinkkua

rucolaa

parmesaania höylättynä

mustapippuria myllystä

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, suola ja sokeri. Alusta mukaan vehnäjauhoja, kunnes saat kimmoisan ja kulhosta irtoavan taikinan. Vaivaa joukkoon loraus oliiviöljyä ja anna taikinan kohota vedottomassa lämpimässä paikassa vähintään kaksinkertaiseksi. Taputtele tai kaulitse pizzapohja pellin kokoiselle leivinpaperiarkille, levitä päälle tomaattikastike ja asettele pinnalle puolitetut artisokansydämet, viipaloidut kirsikkatomaatit (siemeniä voi valuttaa pois), oliiveja ja mozzarella. Paista 225 asteisessa uunissa, kunnes juusto on hieman sulanut ja reunat ovat saaneet väriä. Asettele paistetun pizzan päälle ilmakuivattua kinkkua (kasvissyöjä voi jättää pois) ja rucolaa, höylää päälle parmesaanilastuja ja rouhi pinnalle vielä mustapippuria. Jos haluaa, voi pinnalle lorottaa vielä hieman oliiviöljyä, mutta miusta se ei ole välttämätöntä.

Tämä on kyllä parasta pizzaa ikinä! Ihanan ohut ja rapea pohja, herkullisia maukkaita täytteitä ja erilaisia suutuntumia. Joensuussa mistään oikeasta pizzeriasta ei saa ilmakuivattua kinkkua, rucolaa tai parmesaania, niin pitää sitten itse tehdä, vaikka kunnon pizzauunissa paistettuna pohjasta tulisi vieläkin parempi ja reunat hiiltyisivät ihanasti... Mie oon huomannut, että ilmakuivattua kinkkua ei (välttämättä) kannata paistaa, vaan sen maku toimii kaikkein parhaiten paistamattomana ja raikkaimpana. Joskus tekee mieli tällaista pizzaa ja joskus sitten "junttipizzaa", kuten rakas ystäväni peruspizzaa kutsuu - mitkä ovat siun lempitäytteet? :)

Pizza paistetaan osan täytteiden kanssa, loput laitetaan päälle vasta paistamisen jälkeen

Feta-porkkanasämpylät

Fetalla ja porkkanalla tuunatut sämpylät

Tykkään leipoa sämpylöitä ja leipiä, sillä samalla niihin saa kätevästi käytettyä kaapissa päiväysvaarassa olevia tuotteita tai yksittäisiä porkkanoita, juustonkänttyjä tai vaikkapa keitonjämät. Tällä kertaa laitoin taikinaan niin marinoidun fetajuuston kuin muutaman nahistumaisillaan olevan porkkanan. Sämpylät nautiskelin perunavellin kanssa. Herkullista!

3 dl vettä

½ pss kuivahiivaa

suolaa

1 rkl (leipä)siirappia

n. 5-7 dl vehnäjauhoja

125 g marinoitua fetajuustoa

3 porkkanaa

fetapurkin öljyä

Kuori ja raasta porkkanat karkealla raastinterällä, nypi fetapurkista pois marinoidut oliivit ja valkosipulinkynnet. Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, suola ja siirappi. Vispaa sormilla tai vatkaimella joukkoon osa jauhoista ja alusta taikinaa käsin. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja fetajuusto, kaada joukkoon myös fetapurkista öljyä, itse laitoin kokonaan. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo, joka irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan tai lämpimään vesihauteeseen. Leivo kohonnut taikina jauhotetuin tai öljytyin käsin sämpylöiksi ja kohota uudelleen. Paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi ja kauniin värisiksi. Nautiskele lämpöisinä.

Meheviä ja maukkaita lämpimäisiä, joihin tuli kyllä himo! Feta murskaantui taikinaa vaivatessa ihan pieneksi ja maustoi näin koko taikinaa, porkkana oli isompaa raastetta niin erottui taikinasta kunnolla eikä taikina värjääntynyt ihan oranssiksi :) Selkeämmät fetasattumat saa aikaiseksi pyörittelemällä fetasydämen sämpylöihin tai kaulitsemalla taikinan levyksi ja murustamalla fetan täytteeksi. Kannattaa kokeilla! 

Key Lime Pie (limepiiras)

Key Lime Pie tai tuttavallisemmin Lime Pie tai ihan vaan limepiirakka

Key Lime Pie tai Key West Lime Pie on yksi jenkkikeittiön klassikko. Piiras on saanut alkunsa Floridan Key Westissä aikana, jolloin tuoretta maitoa ei ole ollut saatavilla ja käytössä on ollut ainoastaan kondensoitua purkkimaitoa, eli makeutettua maitoa, eli leche con dulcea (jota voi myös keittää itse). Lisäksi piirasta ei ole alunperin paistettu, vaan kondensoidun maidon, keltuaisten ja limemehun kemiallinen reaktio on hyydyttänyt piiraan täytteen. Nopeammin piiras kuitenkin valmistuu pienellä uunituksella ja eipähän ainakaan pitäisi salmonellan iskeä, jos joku raakojen kananmunien salmonellariskistä on huolissaan. Lisäksi key lime on erilainen hedelmä kuin tämä Suomeenkin tuotava lime. Key lime on keltainen ja myös sen mehu on kauniin keltaista ja hapokkaampaa, kun taas tämä meille tuontitavarana tuleva vihreä persialainen lime. Ja koska Suomesta, ainakaan Joensuusta, ei key limejä saa, voi sen mainiosti korvata tällä kaupasta löytyvällä vihreällä kaverilla. Täytteen väri kuitenkin kun tulee pääasiassa keltuaisista (omien kanojen keltuaiset taas oli potenssiin miljoona verrattuna ihan mihin tahansa kaupalliseen kananmunaan, jos väriin ja makuun katsoo). Piiras on ihanan sitruksinen ja melkoisen tuhti, mutta pieni kermavaahtonokare kruunaa lopputuloksen. Alunperin key lime pie on saanut ylleen marenkihunnun, mutta ainakaan itse en oikein marenkipiiraista välitä, niin laitoin pienet kermapursotukset pintaan. Herkullista!

18 kpl digestive-keksejä

150 g voita

1 rkl sokeria

5 keltuaista

400 g kondensoitua maitoa (makeutettu purkkimaito säilykehyllystä)

1 dl limemehua

1 rkl limenkuoriraastetta

koristeluun kermavaahtoa, limesiivuja, kuoriraastetta, marenkia...

Murusta keksit esim. perunasurvimella, sekoita joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan reunoille ja pohjalle (n. 24 cm). Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jätä pohja jäähtymään täytteen valmistamisen ajaksi ja nosta uunin lämpötila 175 asteeseen.

Erottele kananmunista keltuaiset kulhoon ja säästä valkuaiset esim. marenkia varten. Vatkaa keltuaiset sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja vatkaa, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon limemehu ja -kuoriraaste. Kaada täyte vuokaan. Kypsennä uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Jäähdytä piiras ja laita se yön yli (vähintään muutamaksi tunniksi) jääkaappiin. Koristele esim. kermavaahtoruusukkeilla ja limesiivuilla. Tarjoile piiras viileänä.

Ihan mielettömän hyvää, kannatti vihdoin tehdä! Piiras lunasti kaikki sille vuosien saatossa luomani odotukset. Pidän limestä ja kirpakkuudesta, joten ei tietysti mikään ihmekään. Muut kommentoivat piirasta myös makeaksi, kirpakaksi ja hyväksi eikä se kovin kauaa säilynytkään, eli herkullista on. Kondensoitua maitoa olen käyttänyt nyt kolmesti, eli rommirusina-fudgeissa, banoffeessa ja nyt tässä lime piessä. Aika jännä tuote, sellaisenaan maistuu aika erikoiselta, mutta jalostettuna leivonnaiseksi tai makeiseksi tosi hyvältä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos ei vielä siihen ole kotikeittiössä tutustunut. Tätä kondensoitua maitoa löytää yleensä kookosmaitojen vierestä kaupan säilykehyllystä, miksei voisi olla myös vaikkapa leivontatuotteiden vieressä. Niin ja ne valkuaiset. Niistä tein herkullisia marenkeja!

Nam!

Kukkakaaligratiini

Mehevä kukkakaaligratiini

Kukkakaaligratiini on ollut miulle aina suurta herkkua, mutta yllättävän harvoin sitä muistaa itse kokata. Syksyllä kuitenkin valmistin perinteistä gratiinia, kun kukkakaalin kerrankin muistin ostaa - olivathan ne myös söpön pieniä ja edullisiakin. Gratiiniin kaveriksi kokkailin ruskeata jauhelihakastiketta, oikeita nostalgiatuokioita keittiössä siis! Lukio- ja yläasteajoilta kaipaan muuten edelleen sitä ihanaa kukkisgratiinia, samoin italianpataa, omenaista broilerikastiketta ja Italia-teemaviikolla ollutta tomaattikeittoa... Onko teille jäänyt jotain makumuistoa kouluajoilta? Miulla ei negatiivisia muistoja kouluruoasta ole kuin jauhemaksapihvien suhteen, jo pelkkä niiden tuoksu sai etomaan. Muuten tykkäsin kouluruoasta ja se oli hyvää, varsinkin nyt aikuisena opiskellessa ammattiopiston keittiön tarjoomuksia osasi arvostaa ihan eri tavalla, kuin yläasteikäisenä teininä... Mutta se ohje, olkaa hyvä:

1 pienehkö kukkakaali

nokare voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

150 g emmental-raastetta

Paloittele kukkakaali pienempiin nuppuihin ja keitä suolalla maustetussa vesitilkassa melkein kypsäksi. Valuta kukinnot ja laita ne uunivuokaan. Sulata pienessä kasarissa nokare voita ja pyörittele siinä vehnäjauhoja hetki, älä ruskista. Lisää maito ja vispaa kastike tasaiseksi, keitä 5-10 minuuttia eli kunnes kastike on paksuuntunut ja kypsynyt, maistettaessa kastike ei maistu vehnäjauhoille. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää joukkoon juustoraaste ja anna sen sulaa. Kaada valmis kuorruteseos vuokaan kukkakaalien päälle ja paista 225 asteisessa uunissa (grillivastuksella) kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile vaikkapa liharuoan lisukkeena tai ihan sellaisenaan. 

Ihanaa! Pehmeää ja herkullista, maistuu vaikka ruisleivän päällä tai jauhelihakastikkeen lisukkeena. Mie pidän gratiinikastikkeesta, mutta sitä ei kuitenkaan saa olla liikaa, että gratinoitavat aineksetkin maistuvat. Tällä ohjeella tulee juuri passeli, ruoka ei huku soossiin ja kellu siinä, mutta kuitenkin on tarpeeksi päällystämään koko kukkakaalimäärä. Juustona kannattaa käyttää maukasta juustoa, ei edamia ja mikseipä mukaan voisi laittaa vaikka aurajuustoa tai vuohenjuustoa. Sama kuorrute käy kaikkiin gratinoitaviin ruokiin ja isompaa annosta valmistettaessa tai runsaasta gratiinikastikkeesta pitävät voivat tuplata ohjeen.