Broilerisalaatti

Paahdettua leipää ja broilerisalaattia

Joskus jo alkusyksystä tuli tehtyä broilerisalaattia ja vaikkei ruoka varsinaisesti ulkonäöllään hurmaa, vie se kuitenkin kielen mennessään. Rakastan yksinkertaista vinegrettiä ja valkosipulilla maustettua broileria, joten ne olivat tässäkin pääroolissa. 

2 annosta

1 rs broilerinfilesuikaleita naturell

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

voinokare

suolaa

mustapippuria

1 tl hunajasinappia

1 rkl balsamicoa

3 rkl rypsiöljyä

2 tl siirappia

ripaus suolaa

hippunen mustapippuria

salaattisekoitusta

kirsikkatomaatteja

kurkkua

ranskankermaa kastikkeeksi

2 paahdettua leipää

Vispaa kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa hyvin sekaisin tai ravista ainekset pienessä lasipurkissa. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, kastiketta voi ohentaa öljytilkalla jos sinappi tukevoittaa sitä liikaa. Anna maustua jääkaapissa tarjoiluun asti. Ota kanasuikaleet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen ruoan valmistamista. Paahda broilereihin nätti väri pannulla voinokareessa ja lisää joukkoon kypsymään myös viipaloitu sipuli sekä raastettu valkosipuli. Anna kuullottua ja mausta suolalla ja kunnon rouhaisulla pippuria ja anna hautua hetki. Paista toisella pannulla voissa tangoiksi leikatusta leivästä krutongintapaiset ja kasaa lautaselle salaatti. Ripottele pinnalle broileri-sipuliseosta ja asettele lautasen reunalle leipätangot, mausta vinegretillä ja ranskankermalla.

Herkullista! Tuo vinegretti yhdistettynä valkosipuliseen broileriin on ihan älyttömän hyvää. Yleensä suunnilleen tuollaisella reseptillä tulee tehtyä nopea kastike salaatille ja joka kerta voi hieman muuttaa maustamistapaa tai ainesten suhteita, itse tykkään kirpakasta ja etikkaisesta. Ja kastiketta on helppo tehdä kerralla isompikin määrä ja se säilyy hyvin jääkaapissa. Salaattiin toiseksi kastikkeeksi sopisi hyvin myös ihana tzatziki. 

Karpalojuustokakku

Raikas ja maukas karpaloista tehty kakku

Jääkaapissa karpalotuorejuustoa ja pakastimessa karpaloita sekä hirmuinen himo juustokakkuun, niin eihän siinä auta kuin rueta vispailemaan... Ohjeella tulee pieni kakku, joka maistuu ihanasti karpalolle olematta kuitenkaan liian vahva. Bonuksena ihanan pinkki väri!

20 cm irtopohjavuokaan

10 kpl digistive-keksejä

50 g oivariinia

1 rkl sokeria

4 dl karpaloita

1 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2 prk karpalotuorejuustoa (Creme Bonjour)

sokeria maun mukaan

vanilliinisokeria

2 liivatelehteä

1 rkl vettä

kiille

2 dl karpalomehua

sokeria

2 liivatelehteä

Keitä karpaloita hetki pienessä vesitilkassa, että maku irtoaa. Kaada mehu pieneen kulhoon. Paseeraa karpalot tiiviin siivilän läpi toiseen kulhoon. Laita siivilään jääneet perskat takaisin kattilaan ja kaada joukkoon sen verran vettä, että saat yhteensä noin kaksi desiä karpalomehua. Kiehauta mehu sokerin kanssa, maista että se on tarpeeksi makeaa. Anna karpalososeen ja -mehun jäähtyä. Murskaa keksit perunanuijalla kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri sekä sulatettu voi. Painele seos perunanuijalla tiiviiksi pieneen irtopohjavuokaan ja laita vuoka kohmettumaan jääkaappiin. Vispaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuustot sekä noin 6 ruokalusikallista karpalososetta, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Älä sokeroi liikaa, muista että makea karpalokiille tulee kakun päälle. Liota kakkuun tulevat liivatelehdet kylmässä vedessä ja sekoita tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna liivateseoksen jäähtyä hieman ennen täytteeseen lisäämistä, vispaa hyvin sekaisin. Kaada täyte jähmettyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään. Kun täyte on hyytynyt, voit tehdä kiilteen. Liota kiilteen liivatelehdet kylmässä vedessä ja lisää ne noin ruokalusikalliseen kiehuvaa mehua. Sekoita tasaiseksi ja lisää viileän mehun joukkoon. Sekoita, älä vatkaa ja kaada varovasti hyytyneen kakun päälle. Anna kakun hyytyä vielä pari tuntia tai mielellään yön yli ennen tarjoilua. Halutessasi voit koristella kakun vaikkapa kermavaahtoruusukkeilla tai karpaloilla.

Ihanaa! Tykkäsin tosi paljon, sillä juusto maistui tarpeeksi hyvin ja karpalonkaan maku ei ollut liian hallitseva. Kakusta tuli todella hyvin leikkautuvaa ja koska kiille onnistui hyvin, ei se mielestäni kaivannut sen kummempia koristeitakaan. Kakun voi tehdä myös vaikkapa puolukoista tai muista marjoista ja karpalojuuston voi korvata vaikkapa ihan maustamattomalla tuorejuustolla. Omat tuorejuustolempparini ovat Creme Bonjourin juustot tai maustamaton Philadelphia, niissä on tosi hyvä maku. Valion tuorejuustoista en valitettavasti tykkää vaikka se olisi kotimainen vaihtoehto, varsinkaan tuorejuustokakuissa. Valion juustojen maku ei ole mielestäni kovin hyvä ja koostumuskin on jotenkin löysempi. Harmi vain, että Valio taitaa olla ainoa, jolta saa myös laktoositonta tuorejuustoa ja siihen on joskus pakko turvautua. Mikä on siun lempituorejuustosi?

Kukkakaalikeitto

Samettinen kukkakaalikeitto ja pekonia

Loppukesästä sosiaalisessa mediassa kuhistiin viikkotolkulla samettisen pehmeästä kukkakaalikeitosta, joka kruunataan rapealla pekonilla. Tällä kertaa olin jopa kohtuullisen ajoissa kokeilemassa kohuttua ruokaa ja tein tätä jo syksyllä, mutta bloggaaminen asiasta on sitten taas jo eri juttu - se taas venähti, kuten monen muunkin reseptin julkaisulle on valitettavasti päässyt käymään. Tykkään pehmeistä ja paksuista sosekeitoista, mutta makkara- ja lihakeittoja keittiössäni ei ole nähty, joten kukkakaalikeitto sopii hyvin miulle. Hyväähän tämä oli, mutta ei ihan niin loistavaa, mitä isosta myllytyksestä päätellen olisi voinut odottaa. Maukas ja nopea ruoka, maistamisen arvoinen joka tapauksessa.

4 annosta

5 dl vettä

½ pkt paprika-koskenlaskijaa

1 pienehkö kukkakaali

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

1 pkt pekonia

Laita kattilaan vesi ja sulatejuusto, kiehauta ja lisää paloitellut kukkakaalinnuput mukaan. Keitä nuput kypsäksi miedolla lämmöllä, soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kiehauta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Paahda pekoni rapeaksi ja ripottele annosten pinnalle juuri ennen tarjoilua. Tarjoa lisänä hyvää leipää. Jos pekoni ei uppoa, korvaa se paistetulla halloumilla tai vaikka salsalla.

Pehmeää ja hyvää, näppärää perusruokaa. Sopisi varmasti hyvin vaikkapa juhlavan illallisen alkupalaksikin cappucino-kupista tarjottuna. Kukkakaalia tulee syötyä lähinnä kausiluontoisesti, vaikka sitä pitäisi ihan ehdottomasti käyttää enemmän kokatessa. Kukkakaalipyre tai -muussikin on hyvää. Ja kukkakaaligratiini, ah! Koskenlaskijaa tulee erittäin harvoin käytettyä, nyt sitä perinteistä on sattumien ansiosta kaksi pakettia jääkaapissani. Lienee edessä siis sosekeittopäivät. Kiitos Avelle reseptistä!

Puolukkainen ruisleipä

Kuivatulla puolukalla ryyditetty herkullinen ruisleipä

Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voi luottaa muiden viisauteen. Bloggaajahaasteesta saadut Myllärin Luomun jauhot ovat olleet kovassa käytössä ja yhtenä viimeisimmistä kokeiluista on ollut tehdä kahta erilaista ruisleipää jauhopussin ohjeen mukaan. Oma ruisleivän juuri on vielä tekemättä, joten on hyvä kokeilla myös helpompaa versiota valmiilla ruisleipä-ainesten seoksella ja saada tuntumaa siihen, millaista ruisleipätaikinan tulisi olla. Jauhoseoksen yhtenä osana on kuivattu juuri, joten leivänteko ei ihmeitä vaadi, sen kuin vain sekoittaa ainekset yhteen ja antaa taikinan hetken levätä. Tällä kertaa nakkasin kuitenkin mukaan pussinjämät kuivattua puolukkaa ja leivästä tuli todella hyvää pienten sattumien kanssa. Puolukka toi kivaa makua ja kuivatut puolukat kostuivat tarpeeksi nostatuksen aikana. Käyhän tähän tuoreet tai pakastetutkin puolukat, mutta ne voivat hajotessaan värjätä taikinaa. Leivän ohje on siis ihan pussin kyljestä puolitettuna, puolukka on miun oma lisäykseni.

1 leipä

4 dl vettä
1/4 pss eli n. 4g kuivahiivaa
8 dl ruisleipäainesta
1 dl kuivattuja puolukoita
vehnäjauhoja pöydän jauhottamiseen

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva ja puolukat. Vaivaa mukaan jauhot ja alusta pehmeäksi taikinaksi. Kohota reilu tunti. Vaivaa taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä ja anna sen kohota vielä toinen tunti. Voit halutessasi leikata leipään viillot. Paista leipää 240-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kääri leivinliinaan ja anna jäähtyä.

Hyvää oli! Sopivan suolaistakin on, ettei tarvitse erikseen suolaa enää miunkaan lisätä, vaikka suolaisen leivän ystävä olen. Varmaan nuo loputkin kuivatut marjat ja marjajauheet sopisivat tähän reseptiin yhtä hyvin. Löytyy nimittäin mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa vielä muutamat pussilliset.

Perinteistä poiketen, viillot ruisleipään!

Viiltojen ei kyllä tarvitse olla ihan noin syvät, muuten leipä aukeaa liikaa kohotessaan ja paistuessaan ja siitä voi tulla vaikeampaa leikata. Taikina oli kyllä todella näppärää käsitellä ja veitsi upposi siihen hyvin, vaikka ei kovasti painanutkaan. Leipä oli ihan oikean ruisleivän tuntuista, jes!

***

Jauhot sponssasi
Myllärin Luomu

Broileria ja pastaa kermaisessa tomaattikastikkeessa

Kermaiseen tomaattikastikkeeseen upotettua pastaa ja broilerinfilettä

Kerrostalossa asuvana sitä joskus miettii, mitä naapureissa kokkaillaan, kun rappukäytävään tulvii ihanaa tuoksua. Tällä kertaa mie toivoin, että tuoksu keittiöstäni leviää myöskin puolestaan käytävään ja saa naapurit hyvälle tuulelle. Bongasin nimittäin Facebookissa herkullisen kuvan kanapastasta ja pakkohan se oli Terhiltä kysellä vinkit ihan tuoreeltaan, sillä tarkoitukseni oli kokkailla pakastimesta löytyneistä broilerin fileistä ruokaa. Nyt on jo Terhin keittiössäkin julkaistu hänen kuvaansa liittynyt resepti, mutta tähän alla olevaan omaan versiooni päädyin Terhin kanssa käydyn viestittelyn perusteella - hauska huomata, että raaka-aineiden ja summittaisen ohjeistuksen mukaan pystyy päätymään lähestulkoon samanlaiseen lopputulokseen, vaikka tämä miun tekemäni ei niin herkulliselta kuvassa näytäkään... :) Itse ruoka, se oli yksi parhaista maistamistani kanapastoista ikinä! Pieni vichy-jippo valmistuksessa takasi mehevän ja herkullisen lopputuloksen ja ihana tuoksu täytti koko kodin. Suosittelen kokeilemaan tuota haudutusmenetelmää, ei nimittäin ole kanaruoat enää entisellään sen jälkeen! Herkullista!

1 rs/3-4 kpl broilerin rintafileitä

voinokare

suolaa

mustapippuria

n. 3 dl vichyvettä (kuplavettä, siideriä, omenamehua, vettä...)

2 dl paseerattua tomaattia

2 dl kuohukermaa

1 rkl soijakastiketta

3 rkl sitruunan mehua

2 valkosipulinkynttä

1 rkl kuivattua basilikaa (kun ei ollut tuoretta)

conchiglie-pastaa (Sacla)

1 kanaliemikuutio

tarjoiluun parmesaania höylättynä ja basilikaa

Ota broilerit lämpeämään n. 30 minuuttia ennen kokkailua. Sulata pannulla nokare voita ja paista broilereihin nätti pinta, mausta fileet suolalla ja pippurilla. Lorauta pannuun muutama desiä vichyä ja hauduttele miedolla lämmöllä broilerit kannen alla kypsäksi. Mikäli neste uhkaa haihtua kokonaan, lisää sitä tarpeen mukaan pannulle - kun fileet ovat kypsät, pannussa pitäisi olla hyvä loraus lientä kastikepohjaksi. Nosta fileet pois pannusta, kaada pannulle paistoliemen jatkoksi paseerattu tomaattikastike ja kerma. Raasta joukkoon myös valkosipulinkynnet ja lisää loraus soijaa ja sitruunaa sekä kunnon tupsaus kuivattua basilikaa. Jos käytät tuorebasilikaa, lisää se vasta hauduttamisen loppuvaiheessa kastikkeen joukkoon. Anna kuplia kunnolla hetki, että kastike saostuu. Keitä kuppimainen pasta, kuten käyttämäni simpukkapasta, sillä välin al denteksi. Pastan on hyvä olla muodoltaan sellaista, että se kerää tehokkaasti ihanan kastikkeen sisäänsä. Valuta pasta huolellisesti ja kumoa kastikkeen joukkoon, lisää myös kypsät fileet pannulle ja sekoittele hetki, että maut tasaantuvat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Höylää parmesaania annosten pinnalle ja koristele basilikalla, tarjoile välittömästi. 

Kuten ylhäällä jo mainitsin, yksi parhaista kanapastoista ikinä! Ehkäpä jopa ylipäänsä kanaruoista. Kastike oli jo alkuvaiheessa niin hyvää, että sitä tuli maisteltua vähän tarpeettoman paljon makuja loppuunsa viilatessa... Pehmeää, aromikasta ja maukasta, ihana valkosipulinen maku ja mikä hassuinta, täysin ilman sipulia, jota tuppaan tunkemaan vähän jokaiseen ruokaan. Vaan voisihan sen sipulinkin siihen halutessaan pikkusilppuna lisätä. Pastan sain testattavasti Saclalta loppuvuodesta ja kylläpä se sopi oivasti tähän ruokaan, pienehkö simpukan mallinen pasta keräsi kastikkeen hyvin sisälleen ja tietysti tuo muutenkin vaihtelua niihin tavallisimpiin pastamuotoihin verrattuna. Broilerin tulen varmasti jatkossakin kypsentämään näin, sillä lopputulos oli enemmän kuin täydellinen, ihanan mehevä ja kaukana siitä perinteisestä kälmeästä kanasta, jota itsekin on joskus onnistunut väsäämään. En yhtään ihmettele, että Terhin perheessä broileri valmistetaan juuri tällä tavalla, että kiitos vaan vinkistä ja inspiraatiosta!

Lehtipihvi ja lohkoperunat

Naudan lehtipihvi, lohkoperunoita ja fetasalaattia

Vuosi 2014 otettiin vastaan perheen kesken maalla saunoen, tinaa valaen, herkutellen ja pikkuveljen ampumia raketteja valokuvaten. Ja pitkin pihaa led-lampun, öljylyhdyn tai tähtisadetikun kanssa pomppien kameran kuvatessa pitkällä valotusajalla... Vuoden ensimmäisenä päivänä kokkailin mummolan keittiössä kasan lehtipihvejä, joita isäni oli ostanut Lidlistä - kilo täyslihaa alle viidellätoista eurolla! Lisukkeena lehtipihville maistuvat lohkoperunat tai ranskanperunat, maustevoi ja raikas salaatti. 

5 hengelle

1 kg lehtipihvejä (naudan ulkofilettä)
voita paistamiseen
mustapippuria
suolaa
tarjoiluun valkosipuli- ja grillimaustevoita

kiinteitä perunoita
valkosipulijauhetta
suolaa
mustapippuria
kuivayrttejä
rypsiöljyä

jääsalaattia
rucolaa
kirsikkatomaatteja
suippopaprikaa
kurkkua
tummia viinirypäleitä
fetakuutioita öljymarinadissa
öljymarinadia kastikkeeksi

Ota liha tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön tekeytymään. Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi (n. 100g/pihvi) ja kuivaa siivut talouspaperilla. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa perunat noin kuuteen tai kahdeksaan osaan veneiksi. Mausta perunat ja lorottele päälle öljyä, hiero mausteet ja öljy tasaisesti perunalohkoille. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran tai kunnes perunat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä. Tee perunoiden paistuessa salaatti valmiiksi odottelemaan tarjoilua. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi ja laita pannulle nokare voita, paista tai grillaa pihvit nopeasti yksitellen pannulla, mausta pihvit pippurilla ja suolalla. Nosta lautaselle lohkoperunoita ja niiden päälle maustettu pihvi, laita viereen fetasalaattia. Kruunaa pihvit nokareella maustevoita, tarjoile annokset välittömästi. 

Ihanaa! Lehtipihvi on kyllä klassikko, jota piti yleensä aina lapsena tilata ravintolassa. En edes muista, milloin viimeksi olisin lehtipihvejä syönyt! Ja onhan se niin, ettei hyvää pihviä voita mikään. Totesin paluumatkalla vanhemmilleni, että söisin tällaista ruokaa paljon mieluummin kuin jouluruokaa... Ei nimittäin oikein maistu jouluruoka enää meikäläiselle ja ne mautkin ovat jotain niin tympeitä, eikä niissä ole mitään koostumustakaan. Tuo Lidlin tarjouksessa ollut lehtipihvipakkaus oli positiivinen yllätys, pihvit olivat valmiiksi leikattuja ja tasakokoisia, liha oli renssattu hyvin ja siinä ei ollut jänteitä tai muutakaan ylimääräistä. Ainoa miinus olivat kaupan valmiit maustevoit, ne olisi ollut helppo tehdä itsekin maustamalla voi ja antamalla makujen tasaantua jääkaapissa ennen tarjoilua. Mutta kokonaisuus oli maistuva ja ei tarvinnut paljoa häärätä keittiössä, vaan sai nauttia vuoden ensimmäisestä päivästä lumetonta maata ihmetellen - vuosi nimittäin päättyi lumista maata katsellessa!

Myskikurpitsakeitto

Myskikurpitsaa ja maailman helpointa leipää, pataleipää

Myskikurpitsa on kiehtonut jo kauan hauskan ulkomuotonsa takia ja nytpä sellainen tarttui matkaan, kun hintakaan ei päätä huimannut. Myskikurpitsa on siis se muhkean keilan mallinen oranssi kurpitsa, tällä ostamallani yksilöllä oli painoa alle kilon verran. Ne halloween-kurpitsat kun painavat useita kiloja, pienin saamani talvikurpitsa taisi painaa 11 kiloa... Kurpitsan siemenetkin tulivat taas hyötykäyttöön, mutta muistin ripotella ne keiton koristeeksi vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kannattaa ottaa talteet siis siemenetkin, ovat suurta herkkua keittojen ja salaattien pinnalla! Paahdetut siemenet säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa ja niitä on mukava napsia vaikka ihan sellaisenaan tai laittaa ruokien koristeeksi :)

4 hengelle

myskikurpitsakeitto

1 pieni myskikurpitsa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 iso rosamunda-peruna

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

rosmariinia

1-2 dl kuohukermaa

paahdetut kurpitsansiemenet

kurpitsansiemenet

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun 

paahdetut kurpitsansiemenet

ranskankermaa

mustapippuria

pataleipää

Halkaise kurpitsa ja nypi keskeltä irti kaikki siemenet siivilään. Poista pehmeä malto lusikalla kovertamalla ja kuori kurpitsasta kova kuori pois. Paloittele kurpitsa ja laita kattilaan. Kuori ja pilko myös muut kasvikset kattilaan. Kaada vettä kattilaan sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, nakkaa sekaan myös kasvisliemikuutio, mustapippuria myllystä ja rosmariinia. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja soseuta keitto vaikkapa sauvasekoittimella. Käsittele keiton kiehuessa siemenet: nypi ylimäräinen malto pois ja pese siemenet huolellisesti siivilässä, ravistele kuivaksi ja paahda rapsakaksi kuivalla paistinpannulla. Siemenet ovat valmiita, kun ne alkavat poksua kuten popcornit, mausta suolalla ja pippurilla. Paseeraa keitto siivilän läpi kattilaan, lisää kerma ja kiehauta. Lisää tarvittaessa mustapippuria tai suolaa. Nosta nokare ranskankermaa keittolautaselle ja ripottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä ja rouhaisu mustapippuria. Tarjoile kaverina hyvää leipää.

Hyvää oli! Omaan makuuni tuli tosin liikaa nestettä, sillä tykkään paksuhkoista sosekeitoista. Maku oli varsin mieto, mutta herkullinen ja kurpitsan maku pääsi kivasti esille. Rapeat siemenet toivat mukavaa rouskuvuutta ruokaan ja uunituore pataleipä maistui mainiolta keiton ohessa. Sosekeitot ovat mukavia talviruokia ja ne ovatkin keitoista oikeastaan ainoita, joita tulee kokkailtua. Milloinkahan sitä oikein kehtaisi tehdä jotain muuta sopparuokaa... Millainen on siun lempikeittosi?

Läskisoossi eli sianlihakastike

Perinteinen läskisoossi, eli kunnolla ruskistettu sianlihakastike

Pari kuukautta sitten kaupassa sattui silmääni rasiallinen kylkisiivuja alennuslaputettuna ja nappasin parin euron paketin mukaani. Kylkisiivuja olen käyttänyt elämäni aikana ilmeisesti kerran tai kaksi tätä aiemmin (eli lanttu- ja perunakukkoja valmistaessa), sillä muutenkin possua tulee kokattua äärimmäisen harvoin. Puhelinsoitto isälle ja ajatukseni sai vahvistuksen, eli juuri tästä lihasta tehdään perinteistä sianlihakastiketta, jota myös läskisoossiksi kutsutaan! Meillä kotona läskisoossi on aina ollut sellaista, että sitä voi myös syödä, eikä läskipaloja ruoassa todellisuudessa ole - eikä kaupastakaan taida saada enää kunnollista läskilihaa, sellaista jota vaikkapa isäni lapsuudessa kaupoissa oli kuulemma myyty. Kylkisiivujen rasva siis sulaa ruskistettaessa ja lihasta tulee rapsakkaa, muhevuutensa ruoka saa pitkästä haudutuksesta ja värinsä kunnolla ruskistetusta jauhokastikkeen pohjasta, lue kokkausvinkit valmistamiseen kirjoituksen loppupuolelta. Perinteistä ja niin äärettömän hyvää, kannattaa ehdottomasti kokeilla epäilyttävästä nimestä huolimatta! :)

4 hengelle

400 g possun kylkisiivuja

1 iso sipuli

50 g voita

½ dl rypsiöljyä

n. 1 dl vehnäjauhoja

n. 1 l kiehuvaa vettä

muutama kokonainen maustepippuri

suolaa

lisukkeeksi
perunamuussia
suolakurkkuja
etikkapunajuuria

Leikkaa kylkisiivut noin sentin-kahden palasiksi ja ruskista palat huolellisesti pannulla omassa rasvassaan, mausta lihapalat suolalla. Nostele ruskistetut lihapalat kattilaan ja paista lihoista irronneessa rasvassa hienonnettu sipuli nätin ruskeaksi. Mikäli et halua käyttää possurasvaa tai se on täynnä palaneita liharetlakkeita, voit kuullottaa sipulin voinokareessa tai öljytilkassa. Kaada sipulit kattilaan lihojen seuraksi. Putsaa pannu huolellisesti ja sulata pannulla voi ja öljy. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vispaa voi-öljyseoksen joukkoon vehnäjauhoja, kunnes saat tasaisen ja helposti sekoitettavan, juoksevan massan aikaiseksi. Jos massa kuivuu liikaa, lisää tilkkanen öljyä ja sekoita hyvin. Ruskista vehnäjauhoja koko ajan vispaten, kunnes saat vahvan ruskean värin jauhoihin, varo polttamasta. Mikäli jauhot palavat, aloita alusta. Kaada vesi kerralla pannulle jauhoseoksen päälle ja varo höyryä, sitä tulee paljon ja kastike kiehuu tässä vaiheessa erittäin voimakkaasti. Laske pannun lämpö matalaksi ja sekoittele hetki, että jauhot kypsyvät. Kun kastike on tasaista, kaada kastike kattilaan lihojen ja sipulin päälle ja heitä mukaan kouranpohjallinen pippureita. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti, mielellään noin puolitoista. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa suolaa. Mikäli kastike ei ole tarpeeksi löysää, lisää vettä. Valmista lisukkeeksi hyvää perunamuussia ja tarjoile suolakurkun sekä punajuuren kanssa.

Nam! Tämä jos mikä tuo lapsuuden mieleen ja on hyvää! Kuten yleensäkin ruskeakastikeruoat ovat makoisia, varsinkin kun niitä tulee harvoin kokkailtua. Liha on todella mureaa ja kastikkeessa on hyvä maku, tässä eivät oikotiet ja kiire auta. Jos lihoja ei ruskista kunnolla, lopputuloksesta ei tule niin maukas ja lihan koostumus jää mielestäni vajavaiseksi. Jos taas jauhoja ei ruskista tarpeeksi rauhassa ja tarpeeksi pitkään, on lopputuloksena valju harmaa kastike, jos taas jauhoseos on liian kuivaa tai ei sekoittele kunnolla, se palaa ja koko kastikepohja on pilalla. Ja jos kastiketta ei hauduta tarpeeksi kauan, jauhot eivät kypsy ja lopputuloksesta ei tule maukasta ja sen koostumuskin kärsii. Itse vahtaan silmä tarkkana jauhoseosta ja sekoittelen koko ajan, helpottaa tekemistä kun seos on tarpeeksi juoksevaa. Ja ruskistan todella ruskeaksi, että on makua ja väriä, mutta onnistuneesta ajoituksesta johtuen en ole pohjaa koskaan polttanut. Isä miulle aikoinaan opetti kädestä pitäen ruskeakastikkeen tekemisen ja kiitos siitä, sillä muuten olisin edelleenkin ihan hakoteillä! Perusjutut kannattaa kyllä opetella tekemään kunnolla alusta alkaen, niin välttää monta katastrofia keittiössä. Ja läskisoossi taitaa olla nyt muutenkin in, sillä ruokabloggaajien piireissä kuhistaan siitä melkoisesti ja läskisoossia tarjoileviin ravintoloihin tehdään pyhiinvaellusmatkoja... ;)