Porkkanasämpylät

Porkkanasämpylät, osa juustolla ja osa sellaisenaan

Pidän kovasti sämpylöiden leipomisesta ja viime aikoina olen palauttanut mieleeni esitaikinan eri juuren kanssa leipomista. Pari viikkoa sitten laitoin pienen juuren tekeytymään ja kohta sämpylät olivatkin jo paistokelpoisia. Mielestäni juureen leivotut leivonnaiset ovat maukkaampia ja niissä on enemmän luonnetta. Myös sämpylät valmistuvat juurella ehkä hitusen nopeammin, kuin tavallisesti alustettua taikinaa kohottamalla. Koska parvekkeeni yrttisato on yllättänyt minut erittäin suuresti, pyöräytin lämpimäisten kaveriksi herkullisen yrttilevitteen vanhan valkosipulileviteohjeeni pohjalta (ohje tulossa myöhemmin). 

12 sämpylää

juuri

2½ dl maitoa

½ pss kuivahiivaa

3 rkl (leipä)siirappia

2½ dl vehnäjauhoja

taikina

1 tl suolaa

n. 3½ dl vehnäjauhoja

2 porkkanaa raastettuna

½ dl rypsiöljyä

pinnalle juustoraastetta

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (n. +42c) ja liota joukkoon kuivahiiva.Vatkaa joukkoon siirappi ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi ja anna muhia lämpimässä paikassa, kunnes juuri kuplii. Lisää juureen suola, kuoritut ja raastetut porkkanat, jauhoja ja tilkka öljyä. Alusta taikinaa ja lisää jauhoja sekä öljyä, kunnes saat kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoista. Leivo taikinasta öljytyin käsin 12 sämpylää ja laita ne pellille - jos käytät juustoraastetta, laita juusto lautaselle ja paina sämpylät kevyesti juustoraasteeseen. Anna kohota leivinliinan alla vähintään varttitunti. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi.

Valmiit porkkanasämpylät ja yrttilevite

Kylläpä olivat makoisia! Osaan sämpylöistä laitoin päälle juustoraastetta ja osan paistoin ilman juustoa. Tällä kertaa en laittanut taikinaan erikseen juustoa, mutta halutessaan sitä voi laittaa noin desin-parin verran samaan aikaan porkkanaraasteen kanssa. Sämpylä- ja leipätaikinoihin saa näppärästi käytettyä nahistuneet juurekset ja juustonkannikat, mutta myös vaikkapa sosekeitot tai ylimääräiset maidot. Käytin muuten näihin sämpylöihin jo yläasteen köksäntunneilta tuttua juustoa, eli Metro-tukusta saatavaa tukun omaa juustoraastetta. Aika hyvää! Juustoa jäi yli yhdestä tilausjutusta ja juustoraaste on näppärä säilyttää pakastimessa. Varsinkin kun pussilla on painoa useampi kilo...

Maitosuklaamousse täytekakkuun

Vadelmainen suklaamoussekakku

Vietimme äitini syntymäpäiviä jo hieman etukäteen maalla ja minä leivoin viemisiksi täytekakun, jonka kuorrutin paikan päällä juuri ennen tarjoilua. Kakku on täytetty kaikella sillä, mitä kotoani sattui löytymään ilman kauppareissua ja onneksi lopputulos olikin hyvin herkullinen! Suklaan kaveriksi sopii hyvin sekä vattu että päärynä. Kakku maistui myös muille ja jopa mummoni tykkäsi, vaikka hän ei liiemmin ole täytekakkujen ystävä. Tuo mousseohje on mainio, sillä pystyy tekemään moussen mistä tahansa suklaasta, olen käyttänyt tuota perusohjetta viime aikoina hyvin paljon. Täytekakkujen tekeminen on kyllä hauskaa ja onneksi viime aikoina niitä onkin päässyt tekemään ihan mukavasti. Vielä on niin paljon juttuja kokeilematta ja koristelunkin suhteen on niin älyttömästi opeteltavaa! Joku tosi erikoinen täyte olisi hauska kehitellä :)

26 cm/3 litran vuokaan

kakkupohja

6 kananmunaa

sokeria

perunajauhoja

vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

maitosuklaamousse

200 g maitosuklaata

2 kananmunaa

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

n. 1 rkl vettä

täyte

pieni purkki vadelmahilloa

1 prk päärynänpuolikkaita sokeriliemessä

kuorrutus

6 dl vispikermaa

3 rkl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

tuoreita vadelmia

pari palaa maitosuklaata

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon. Voitele ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset korppujauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä.

Tee maitosuklaamousse. Sulata paloiteltu maitosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä suklaata kerrallaan noin 10 sekuntia. Jäähdytä. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vispaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi isommassa kulhossa. Yhdistä isossa kulhossa vaahdot ja jäähtynyt maitosuklaa. Kuumenna tilkka vettä ja sulata veteen kuiviksi puristetut liivatteet. Vatkaa liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Leikkaa kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä. Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Levitä kakkupohjalle kunnon kerros vadelmahilloa ja kaada päälle puolet maitosuklaamoussesta, ripottele moussen päälle puolet kuutioidusta päärynästä. Nosta päälle kakun keskikerros ja täytä samoin. Nosta kanneksi viimeinen kerros kakkulevyä ja kääri vuoka kelmuun. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta sokereilla. Levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakulle. Laita pursotinpussiin tähtitylla ja pursota kakun reunaan tankoja. Pursota kakun päälle vain ruusukkeita. Asettele kakun pinnalle tuoreita vadelmia ja veistä maitosuklaasta kiekuroita kuorimaveitsellä ja ripottele suklaata kakulle. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun saakka.

Täytteenä oli vattuhilloa, suklaamoussea ja päärynäkuutioita

Nam! Käyttämässäni suklaassa oli pieniä kinuskicrispejä, joten ne toivat vielä hieman lisämakua kakkuun. Kinuskimurut tosin taisivat pehmentyä sen verran, että niitä ei hampailla kunnolla erottanut valmiista kakusta. Päärynän sijasta voi käyttää kakussa myös pelkkää vadelmaa, mutta minulla ei niitä ollut. Päälle tulleet vatutkin piti ostaa puolimatkasta pikkukaupasta, että saan kakun koristeltua. Mikäli kakkupohjasta tulee tosi kuiva, niin kannattaa kostuttaa levyjä hieman ennen moussella täyttämistä, sillä mousse jähmettyy aika pian eikä kostuta kakkua hirveästi. Miun kakkupohjat ovat olleet sen verran meheviä, etten edes muista milloin viimeksi olisin täytteiden lisäksi laittanut erillistä kostuketta ja kun täytän kakut vuorokautta ennen tarjoilua, niin kerkeävät maut ja kosteudetkin tasaantua hyvin. Kannattaa muuten ennen täyttämistä kelmuta vuoka kunnolla, sillä laiskuuksissani mie jätin sen tekemättä ja isän kumotessa kakkua tarjoiluvadille tietysti osa reunasta jäi kiinni vuokaan. Sen takia kakusta tuli tasasivuisen sijaan tuollainen ylöspäin kapeneva... 

Herkkutatti-pekonipasta

Maukas herkkutatti-pekonipasta

Pakastimestani löytyi vielä viimekesäisiä mummolan herkkutatteja pieni nyssäkällinen, joten pakkohan ne oli käyttää pois. Ja koska pakastimessa on edelleen paljon muutakin pikaisesti käytettävää ruokaa, niin nappasin puolikkaan paketillisen pekonia herkkutattien kaveriksi. Pasta valmistui alta aikayksikössä ja oli erittäin maistuvaa. Kyllä kotimaiset sienet vaan ovat hyviä!

2 annosta

200 g pakastettuja herkkutatteja

100 g pekonia

1 pieni sipuli

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

sitruunatimjamia

spaghettia

Sulata pakastetut sienet ja hakkaa ne pieneksi silpuksi. Silppua pekoni pieneksi ja laita kylmälle paistinpannulle paistumaan. Hienonna sipuli ja lisää pannulle ruskistumaan pekonin kanssa. Lisää joukkoon myös sienisilppu. Paista kullanruskeaksi ja varo polttamasta. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla, lisää pannulle kerma ja hauduta kastikkeeksi. Hienonna timjami ja lisää melkein valmiin ruoan joukkoon. Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita herkkutatti-pekonikastike valmiin pastan joukkoon. Tarjoile välittömästi. Halutessasi pinnalle voit raastaa vielä parmesaania.

Herkkuruokaa! Sienet ja pekoni ovat loistava makuyhdistelmä ja toimivat pastassa hyvin yhteen. Tuota sitruunatimjamia kasvattelen omalla parvekkeellani ja sitä tulee silputtua paljon ruokaan kuin ruokaan. Timjami onkin mielestäni paras yrtti sienten kaveriksi ja timjamia olen käyttänyt vuosikausia sieniruokien maustamiseen. Tämän vuoden sienisato taitaa jäädä melkoisen niukaksi helteisen ja sateettoman kesän takia, mutta onneksi pakastimessa on vielä ainakin kauniin pulleita kantarelleja viime kesältä.

Meloni-mansikkafruitie

Hedelmäinen ja marjainen aamunaloitus

Fruitie on hedelmistä tehty juoma, joka maistuu herkulliselta. Tämän fruitien surautin aamupalaksi viikonloppuna, kun jääkaapissa oli vielä puolet minivesimelonista jäljellä. Ja koska yrttipuutarha kukoistaa, niin nappasin vielä kourallisen sitruunamelissaa joukkoon. Tähän olisi voinut lisätä joukkoon vaikkapa leseitä tai siemeniä, jopa mysliä, tuomaan lisää ruokaisuutta ja kuituja. Miun työpaikkani alakerrassa on vanhan luokkakaverini ja hänen puolisonsa omistama Super Smoothie -niminen ravintola, jossa tulee silloin tällöin käytyä joko smoothiella tai salaatilla. Oma lempparini heidän tarjoiluistaan on hedelmäinen keltainen smoothie (nimi hukassa) ja smoothiet sisältävät siis myös superfoodeja, mutta eivät esim. gluteenia. Superfoodien maailma on miulle vielä sen verran oudompi, että miun smoothiet ja fruitiet ovat vähän ravintoköyhempiä. Lähinnä työnnän blenderin kuppiin kaikki hedelmien ja marjojen jämät ja salaatinloput, säilykehedelmät (olen allerginen lähinnä kaikille tuoreille hedelmillekin) ja maitotuotteiden loput tai mehupurkkien pohjat. Toimii!

2 isoa lasia

½ minivesimeloni

n. 200 g pakastemansikoita

kourallinen sitruunamelissaa

Lohko vesimelonin hedelmäliha blenderin kulhoon ja kumoa päälle jäiset mansikat. Aja tasaiseksi massaksi ja lisää lopussa joukkoon hienontumaan myös yrtit. Tarjoile välittömästi isoista laseista. Mikäli massa jää liian paksuksi, sitä voi jatkaa vaikkapa hedelmämehulla tai vichyllä. Joskus saatan lorauttaa mukaan myös tilkan hunajaa, jos käytän hapokkaampia marjoja tai salaatinlehtiä.

Näppärä aamupala! Työpäivinäkin tämmöinen on helppo ja nopea pyöräyttää, kun tuotteet ovat valmiiksi jääkaapissa odottamassa tai ne eivät vaadi paljoa esikäsittelyä. Ennemmin myös teen tämmöisiä, kuin keittelen puuroa kaikessa kiireessä.

Mutakakku / mudcake

Herkullinen mutakakku ei kaipaa kuin hieman tomusokeria

Mutakakku eli mudcake on ihanaa valuvan mehevän sisuksensa ansiosta. Mutakakku taltuttaa takuuvarmasti suklaanhimon ja makeanhimon, se on oiva kumppani kahville ja sopii niin hellekesään kuin kylmään talveenkin. Muun muassa näistä syistä se on yksi lempileivonnaisiani, vaikka en ole mikään suklaafani oikein koskaan ollutkaan. Kuvissa ihanan valuva keskusta ei näy, mutta tarkoituksena kakkua on paistaa mieluummin hieman liian vähän kuin liikaa. Ylipaistettuna, kuten miulle viimeksi kävi (ei kuvatodistetta), tästä tulee ihan vaan tavallinen suklaakakku. Sen kakun tuunasin valkosuklaarouheella ja lisäsuklaalla ja tarjoilin kermavaahdon kanssa ystävilleni grillibileiden päätteeksi. Onneksi se maistui silti, vaikka tämä valuva versio on enemmän makuuni :)

26-28 cm irtopohjavuokaan

4 kananmunaa

2 dl sokeria

200 g hyvää tummaa suklaata

200 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

tarjoiluun vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, turkkilaista jogurttia,

vaniljakastiketta ja tuoreita marjoja

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoan reunat, pingota pohjalle leivinpaperi. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sulata voi kattilassa ja sulamisen loppupuolella lisää kattilaan myös paloiteltu suklaa. Sekoita voi-suklaaseosta ahkerasti, ettei se pala pohjaan. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita se muna-sokerivaahtoon varovasti nuolijalla sekoittaen. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja siivilöi taikinaan, sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi nuolijalla sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ja siirrä se tarjoiluvadille. Tahmaista ja valuvaa kakkua haluavan ei kannata laittaa mutakakkua jääkaappiin, vaan syödä se mahdollisimman pian paistamisen jälkeen. Tarjoa mutakakun lisukkeena vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, turkkilaista jogurttia tai muuta vastaavaa, myös tuoreet marjat käyvät mutakakun kaveriksi mainiosti.

Herkullinen mutakakku

Tämä on kyllä niin herkullista! Ohjeella olen tehnyt usein mutakakkua ja en ole ajatellut ohjetta vaihtaa, kun se toimii niin hyvin. Joskus teen jotain marjoilla tuunattuja versioita (vattu ja suklaa on taivaallinen yhdistelmä), joskus puolitan ohjeen pieneen vuokaan sopivaksi ja joskus ripottelen pinnalle valkosuklaata sattumiksi. Oma lempparini mutakakun lisukkeeksi taitaa olla hieman happamahko turkkilainen jogurtti, joka taittaa makuja sopivasti. Mietinpä tuossa, että kaveriksi sopisi myös vaahdotettu smetana tai ranskankermakin, mutta kaloreita ei silloin kannata laskeskella... Maistuuko sinulle mutakakku?

Marinoitu punasipuli

Marinoitu punasipuli

Rakastan erilaisia sipuleita ja käytän sipulia melkein kaikissa suolaisissa ruoissa. Erityisen ihanaa sipuli on salaateissa tai osana salaattibuffettia. Tein ystäväni kolmekymppisille tätä upean väristä marinoitua punasipulia salaattipöytään ja reilusta kilosta sipulia tehty lisuke loppui jopa vähän liian aikaisin. Niin kivan makuista ja hieman makeaa se on, että maistui lapsillekin! Eikös olekin nättiä? :)

1-1½ kg punasipulia

3 dl punaviinietikkaa

1½-2 dl sokeria

½ dl rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

Kuori punasipulit ja leikkaa ne pitkittäin kahteen osaan. Leikkaa sipulit ohuiksi puoliympyrän muotoisiksi siivuiksi. Kiehauta kattilassa etikka ja liuota joukkoon sokeri. Lisää mukaan hyvä loraus öljyä ja makusi mukaan suolaa sekä pippuria. Laita punasipulisiivut kattilaan ja kiehauta. Anna jäähtyä huoneenlämmössä välillä sekoitellen. Anna maustua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään, mutta vähintään muutama tunti. Sekoittele välillä. Purkita sipulit puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin. Valuta sipuleista liemi ennen tarjoilua. Marinoitu punasipuli maistuu hyvin salaateissa, munakkaissa, grilliruoan tai pihvin lisukkeena - oikeastaan missä tahansa!

Tämä on kyllä hyvää! Sipuli kypsyy kuuman etikkaliemen ansiosta ja pikkelöityy, karvain kitkeryys poistuu ja sokeri makeuttaa lopputulosta, eikä etikkaisuus puske liikaa läpi. Sokerin suhdetta lisäämällä tai vähentämällä sipulista saa enemmän makeaa tai etikkaista. Osa tekee marinoidun punasipulin kylmällä liemellä ja sekin toimii, mutta minusta tämä kiehautettu liemi tekee upeamman värin ja nopeuttaa valmistusprosessia. Samalla idealla voi pikkelöidä tavallista keltasipulia ja punaviinietikan voi vaihtaa valkoviini- tai siiderietikkaan. Tästä tuli sen verran sipulia, että se riitti noin parin-kolmenkymmenen hengen salaattipöytään lisukkeeksi, mutta määrä uppoaa kyllä normaalistikin ihan kotioloissa hyvin nopeaan. Pilttipurkillinen marinoitua sipulia hupenee melkeinpä yhdellä ateriakerralla parilla ihmisellä. Tätä teen taas pian uudestaan!

Kokonainen uunikana

Kokonainen kana paistettuna

Valmistin elämäni ensimmäisen kokonaisen kanan eilen! Kokeilu oli hauska, sillä olen jo vuosien ajan nähnyt useissa blogeissa ja kokkausohjelmissa sitä valmistettavan. Koska olen tämän kesän ajan viljellyt parvekkeellani useita erilaisia yrttejä, oli luontevaa työntää niitä runsain määrin maustamaan kanaa. Nahkan alle päätyi paljon lempimakujani ja samassa uunivuoassa valmistui näppärästi myös kanalle lisuke paahdettujen kasvisten muodossa. Huumaava tuoksu täytti kotini ja makuhermoja helli lempeät maut. Tämä kana on tuoretuote ja leikattu avoimeksi pakkausta helpottamaan. Pakastettuja umpinaisia kanoja en ole kokeillut, mutta seuraavaksi pitänee kokeilla tölkkipeppukanaa, kun tästä avomallista se ei valitettavasti onnistu. 

4 annosta

n. 1,3 kg kokonainen kana

50 g voita

3 solo-valkosipulia tai n. 10 valkosipulinkynttä

1 dl hienonnettua sitruunatimjamia

1 dl hienonnettua persiljaa

reilusti suolaa

reilusti mustapippuria

1 limen raastettu kuori

1 limen mehu

juoksevaa hunajaa

vuokaan

3 porkkanaa

10 pientä uutta perunaa

4 pientä sipulia

1 suippopaprika

limenjämät

tilkka rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Kuori porkkanat, sipulit ja valkosipulit. Leikkaa porkkanat ja sipulit lohkoiksi, lohko pestyt kuorimattomat perunat ja kuutioi paprika. Lorauta päälle tilkkanen öljyä ja rouhi päälle mausteita. Pyöräytä mausteet kasviksille tasaisesti ja valmistele kana. Raasta valkosipulit ja limenkuori voihin, mausta se reilulla pippurilla ja suolalla. Hienonna yrtit ja sekoita maustevoi tasaiseksi tahnaksi. Irrota varovasti kanan nahka lihasta käsillä. Keskellä rintalastaa oleva nahka on hieman kiinni lihassa, joten voit varovasti nahkaa rikkomatta leikata koko nahkakaistaleen irti. Ota maustevoita käsiin ja hiero voi tasaiseksti kaikkialle nahkan alle. Hiero käsiin tarrannut voi ja yrtinjämät kanan pinnalle. Rouhi päälle reilusti suolaa ja mustapippuria. Halkaise lime ja purista mehu kanan päälle. Laita limenpuolikkaat vuokaan ja nosta kana kasvisten päälle. 

Paista kanaa 225-asteisessa uunissa alatasolla noin tunti, valele voita ja paistolientä muutaman kerran kanan päälle. Ota vuoka uunista ja valuta tarvittaessa ylimääräinen liemi pieneen kippoon, että kasvikset pääsevät paahtumaan kunnolla. Lorottele kanan päälle reilusti hunajaa ja laita takaisin uuniin n. 20 minuutin ajaksi, eli kunnes kana on varmasti kypsää ja kasvikset ovat paahtuneet kypsiksi. Anna hautua folion alla varttitunti. Leikkaa kanasta annospaloja ja annostele kasviksia lautasille. Annoksen kaverina maistuu vaikkapa rucolasta, kirsikkatomaatista, mozzarellasta ja basilikasta tehty salaatti. Tarjoile välittömästi.

Kananpoika odottelee uunin hellivää lämpöä

Kana maustettuna. Nahkan alla on yrteillä ja valkosipulilla maustettu voi, päällä lisää makuja. Uuniaika kannattaa hyödyntää ja paahtaa lisukekasvikset kanan kanssa samassa vuoassa. Kanasta irtoaa sekä voita että paistolientä aika paljon, joten jossain vaiheessa kaadoin ylimääräistä lientä lähes murokulhollisen pois vuosta, sillä tykkään kunnolla paahtuneista kasviksista. Hunaja lisätään kanan pinnalle vasta lopussa, ettei se pala ja polta kanaa. Nahkan reilu ruskistuminen ei haittaa, sillä siten siitä saa rapeaa, tosin itse en syö kanannahkaa vaan kuorin sen pois ennen syöntiä. Koska osa suolasta ja pippurista jää nahkaan, saa mausteita olla reilusti maustevoissa.

Valmis! Ruoassa on omakasvattamaani rucolaa, basilikaa, sitruunatimjamia ja persiljaa.

Valmiin kanan kanssa tarjoilin paahdettuja kasviksia ja tomaatti-mozzarellasalaattia. Salaatin rucola ja basilika ovat peräisin omasta yrttipuutarhastani parvekkeelta, samoin kuin kanan timjami ja persiljakin. Ruoasta tuli erittäin mehukasta, maukasta ja tuoksuvaa. Ihan älyttömän hyvää! Minkähän takia tätä ei ollut aiemmin tullut testattua?

Huttulan Kukon Naapurin kokonainen maalaiskananpoika päätyi ensimmäisenä
testiin. Muut kananpojat odottavat kokkausvuoroaan pakastimessani.

Kanakokeiluni mahdollisti Huttulan Kukon Naapurin maalaiskana, joka lähetti yllä olevan kuvan mukaiset kananpoikatuotteet testattavakseni. Kananpojat saavat elää tehotuotettuja broileriressukoita pidempään ja vapaammin, syödä geenimuunteluvapaata ruokaa ja Huttulan kukko hoitaa niin kasvattamisen, teurastamisen kuin jalostamisenkin. Pisteet myös pakkauksen visuaalisesta ilmeestä! Kokki Jyrki Sukula häärii toiminnassa mukana ja hän kyselikin halukkuuttani testata tuotteita, niin eihän sitä tietenkään voinut kieltäytyä kunniasta. Lisäksi Sukula on luonut Naapurin kananpojista reseptejä yhtiön nettisivuille, jos haluaa saada valmiita vinkkejä ruoanlaittoon. Loput saamani kanatuotteet ovat nyt pakastimessa ja ainakin paistista ajattelin tehdä jotain kanapataa, filesuikaleet päätynevät johonkin kastikkeeseen. Mukavaa saada lautaselle muutakin kuin tehotuotettua stressibroileria, sillä varsinkin näitä omia kesäkanoja seuraamalla huomaa sen laatueron niin maussa kuin ulkonäössäkin. Joten testaapa joku kerta Naapurin maalaiskanaa! Mie ainakin tykkäsin.

***

Kanan tarjosi
Huttulan Kukko oy