Ahvenanmaan pannukakku

Herkullinen kardemummainen Ahvenanmaan pannukakku

Keitin viime sunnuntaina kattilallisen riisipuuroa ja ajattelin jo siinä vaiheessa, että loput puurosta käytän johonkin jatkojalostettuna. Lopulta päädyin tekemään Ahvenanmaan pannukakkua, johon saa upotettua näppärästi riisipuuroa sekä lempimaustettani kardemummaa. Ihan parasta jälkkäriä, varsinkin tuon uuniomenahillon kanssa tarjoiltuna. Ahvenanmaan pannukakkuun voi käyttää myös mannaryyneistä keitettyä puuroa, mutta kardemumma on kuitenkin se tämän reseptin juju. Pannarin paistoin hillonkeiton jälkeen ja ruokaakin tuli uunissa laitettua, joten viime maanantaina viettämäni kesälomapäivä vierähti touhuten ihanien tuoksujen äärellä.

1 pellillinen

3 dl riisipuuroa

5 dl maitoa

4 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

½ dl sokeria

½ tl suolaa

1-2 rkl kardemummaa
50 g  voita sulatettuna

Vispaa kananmunat ja maito keskenään, lisää jäähtynyt riisipuuro ja muut ainekset. Sekoita taikina huolellisesti ja anna turvota noin puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 30 minuuttia. Tarjoile pannarin kanssa hilloa ja kermavaahtoa. 

Ihan älyttömän herkullista! Kardemumma on ihana mauste ja se sopii tähän todella hyvin. Riisipuuro tuo rakennetta, mutta ei hallitse liikaa. Kivaa vaihtelua perinteisen pannarin rinnalle ja mikä parasta, taas hävikki pienenee. Miten sinä olet jatkojalostanut riisipuuroa?

Uuniomenahillo

Uuniomenahillo

Sain viime viikolla kassillisen omenoita kotipihan omenapuun omenoita. Jo aiemmin syksyllä sain pienen kassillisen omppuja, jotka pakastin lohkoina ja kuutioina talven varalle, mutta tästä uudemmasta satsista päätin keitellä uuniomenahilloa, jonka ohjeen bongasin jo vuosia sitten jostain blogista. Nyt tätä hilloa on keitelty tosi monessa muussakin blogissa, joten tässä on taas yksi syksyn hittituote. Hillo on äärimmäisen helppo tehdä, sillä ainekset palastellaan uunipataan ja hillo muhii valmiiksi itsestään. Ja on hyvää! Suosittelen kokeilemaan :)

2 kg omenoita

½ kg hillosokeria

1 dl vettä

1 vaniljatanko halkaistuna

2 kanelitankoa

hillopurkkeja

Poista omenista siemenkodat ja lohko omenat kuorineen. Laita omenalohkot kannelliseen uunipataan (n. 3 litraa), lisää muut ainekset ja sekoita. Laita pataan kansi päälle ja pata 200 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi. Hämmennä keitosta välillä, älä säikähdä nesteen suurta määrää hillonteon aikana. Kuumenna purkit ja kannet kiehuvassa vedessä. Poista padasta vanilja- ja kanelitangot ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Täytä kuumat purkit kuumalla hillolla. Jäähdytä ja säilö kylmiössä tai jääkaapissa. Tarjoile hilloa esimerkiksi pannukakun kanssa.

Ihanaa! Hillosta tulee lähes toffeemaista ja väri on upea. Hilloa voi käyttää kuten muitakin hilloja, eli kakkujen täytteenä, jogurtin kanssa, lettujen ja pannarin kanssa jne. Itse maistoin hilloa Ahvenanmaan pannukakun kanssa ja loput odottavat myöhempää käyttöä jääkaapissa. Vanhemmille lähetin ison purkillisen kiitokseksi omenoista ja hillopurkeista, sillä omat purkkini olivat päässeet katoamaan maailmalle tai olivat muita säilykkeitä täynnä. Viime aikoina on tullut muutenkin keiteltyä erilaisia hilloja ja hillokkeita, ihan pieniäkin määriä täsmäkäyttöön. Varsinkin hillo-marmeladisokeri on näppärä tuote, sitä ei paljoa tarvitse eikä lopputuloksestakaan tule liian makeata. Jotenkin sitä tuntui aiemmin, että hillonkeitto on hirmuisen vaikeaa ja aikaavievää, kun seurasi mummolassa säilöntäpuuhia. Määrät kun olivat niin paljon suurempia. Mutta oikeasti, ei hilloaminen ja säilöminen muutenkaan mitään rakettitiedettä ole, vaikka hieman voi aikaa viedäkin.

Kännykällä otettu kuva hilloamispuuhien alusta, lahjaksi saamani
 Kermansaven uunipata on ihan ykköstuote kaikenlaisiin uuniruokiin!

Ahvenanmaan pannukakkua kera uuniomenahillon

Herkkutattirisotto

Aromaattinen ja pehmeä herkkutattirisotto

Risotto on hyvää, mutta sitä on tullut tehtyä äärimmäisen harvoin itse. Itseasiassa en ole tainnut julkaista blogiurallani vielä yhtään risottoreseptiä, joten nyt on sen aika! Kauhanvarressa pitää seisoa koko kokkaustuokion ajan, mutta ahkera hämmentäminen palkitaan herkullisella lopputuloksella. Risoton kokkaamiseen minut innosti reseptikisa, jossa kumppanina on Pernod Ricard Finlandin maahantuoma australialainen Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay -luomuvalkoviini. Viiniä lurauttelin herkkutattirisottoon ja tilkkasen lasiinkin, vaikka yleensä en nautikaan puna- tai valkoviinejä migreenivaaran takia. Tässä viinissä on kuitenkin vähän sulfiitteja ja kun annoskoko on puoli lasia, ei päätäkään rupea särkemään. Viinitietämykseni on lähellä nollaa, mutta suuhuni maistui kivalta raikas ja jäähdytetty viini, jota luonnehdittiin hedelmäiseksi sisältäen sitruksen, persikan ja aprikoosin sävyjä olematta kuitenkaan mikään liian kevyt kukkaketo. Mielestäni herkkutattirisoton ja valkoviinin maut sopivat hyvin yhteen ja lopputulos oli varsin onnistunut, kannattaa kyllä kokeilla! :)

4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

nokare voita

3 dl risottoriisiä

2 dl hyvää valkoviiinä 

1 annos vahvaa espressoa

120 g herkkutatteja esikäsiteltynä

n. 1 l kasvislientä

100 g parmesaania raastettuna

suolaa

mustapippuria

kunnon nokare voita

koristeluun

muutama oksa timjamia

parmesaanilastuja

oliiviöljyä

Mikäli käytät tuoreita sieniä, hienonna ne pieniksi kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla nesteet pois. Laita sivuun odottamaan. Pakastetut esikäsitellyt sienet käytetään myöhemmin ruokaan sulatettuna. Kiehauta kasvisliemi. Hienonna sipuli hienoksi silpuksi ja hienonna myös valkosipuli. Kuumenna kasarissa kunnon nokare voita ja kuullota sipuli miedolla lämmöllä läpikuultavaksi, lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli pannuun. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota välillä sekoitellen, kunnes riisi on muuttunut kiiltäväksi. Lisää pannulle valkoviini ja sekoittele, kunnes viini on imeytynyt kokonaan riisiin. Lisää joukkoon keitetty espresso (pari-kolme ruokalusikallista, eli yksi pieni annos) ja sienet, imeytä taas neste riisin joukkoon ennenkuin lisäät uuden kauhallisen kiehuvaa kasvislientä. Lientä menee suunnilleen litra, risoton kuuluu olla valuvaa ja samettisen pehmeää. Kun riisi on al dente, lisää joukkoon raastettu parmesaani, kunnon nokare voita ja timjami. Sekoita huolella ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Mikäli juusto ja voi tukevoittaa risottoa liikaa, lisää tilkkanen lientä. Koristele annos timjamilla, parmesaanilastuilla ja muutamalla pisaralla oliiviöljyä, tarjoile annos välittömästi.

Olipas hyvää! Viini on risoton sielu tuoden hapokkuutta ja makua, parmesaani ja voi tuovat kermaisuutta ja herkkutatin makua korostaa upeasti pieni tujaus espressoa. Espresso on tämän reseptin pikkujippo, josta kerkesinkin jo hehkuttaa lauantaina kokkaussession päätteeksi Facebookissa annoskuvan julkaistuani. Tervetuloa siis tykkäämään Cebicin keittiöstä Facebookissa, siellä kuulet blogia nopeammin keittiöelämästäni! Sienet ovat nyt sesonkiruokaa parhaimmillaan, joten vielä kannattaa kipaista metsään tai torille luonnonantimia hamstraamaan. Itse sain sienet vanhemmiltani, samoin kuin muutaman kilon tyrnimarjoja ja muita marjoja. Nyt pääsen olemaan hetken osittaisesti omavarainen, kun saa säilöä herkkua pakastimeen talven varalle. Sienireseptejä on siis lisää luvassa. Ja viiniäkin pitää vielä käyttää ruoanlaittoon, sillä kolmelitraisesta viinitonkasta on käytetty vasta muutama desi. Mihin sinä käytät viinejä ruoanlaitossa? Nyt vinkit jakoon! :)

Valkoviinillä aateloitu pehmeä risotto

Pataleipä / Maailman helpoin leipä (No-knead bread)

Maailman helpoin leipä

Mikäs sen ihanampaa, kuin paistaa aamupalaksi herkullinen leipä yön yli kohonneesta taikinasta ja nuuhkutella tuoreen lämpimäisen tuoksua kuulaassa syysaamussa! Eli maailman helpoimman leivän nimellä eri ruokayhteisöissä, lehdissä ja blogeissa liikkunut leipä on nyt vihdoin leivottu myös Cebicin keittiössä. Eräässä kokkausryhmässä tämä leipä on viime viikkoina niittänyt paljon mainetta sekä kunniaa ja päätin tarttua tuumasta toimeen, olihan ohje ollut surullisen kuuluisalla ja pitkällä "to do -listallani" jo muutaman vuoden. Nimensä mukaisesti tämä on todellakin maailman helpoin leipä, sillä taikina valmistuu parissa minuutissa, taikinaa ei tarvitse vaivata ja aika hoitaa loput. Leivästä tulee ihanan kuohkeaa, rapeapintaista ja nättikin se on, kuin leipomossa leivottu! Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla itse leivän leipomista, voin taata että tämä resepti toimii! :)

1 leipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

3½ dl reilusti kädenlämpöistä vettä (n. 42 astetta)

Sekoita kulhossa kuivat aineet ja sekoita nopeasti joukkoon lämmin vesi, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä se tekeytymään huoneenlämpöön n. 12-18 tunniksi. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele nopeasti palloksi (älä vaivaa!) ja jätä leivinliinan alle kohoamaan vielä reiluksi puoleksi tunniksi. Laita kannellinen uunipata (n. 3 litraa) kylmään uuniin ja kuumenna uunia 225 asteessa noin puolisen tuntia. Ota pata pois uunista, nakkaa taikinapallo vuokaan ja paista leipää 30 minuuttia kannella peitettynä. Ota kansi pois padan päältä ja paistaa leipää vielä 15 minuuttia. Tarjoile hieman lämpimänä.

Tämä on varmasti paras tekemäni leipä ikinä! Olen vuosien varrella leiponut paljon erilaisia leipiä ja sämpylöitä, mutta kuohkeudessa, ulkonäössä ja ehkä maussakaan ei olla tähän aiemmin päästy. Tämä resepti jää varmasti vakiokäyttöön keittiööni. Oikeastaan ainoa pelkoni leivän suhteen oli se, saanko siitä kaunista jauhopintaista aikaiseksi. Onneksi huoli oli turha, sillä ihan normaalilla toiminnalla leivästä tuli varsin salonkelpoinen, eikä tarvinnut pelätä sitäkään, että leipä jumahtaisi sementiksi pataan. Sihahdus vain kuului, kun nakkasin taikinapallon pataan. Vein puolet leivästä vanhemmilleni maistettavaksi ja samalla annoin ohjeen isälleni, kuulemma pitää päästä hänenkin kokeilemaan tätä. Ja totesipa isäni samaan hengenvetoon, että tästä selviää varmasti tumpelompikin leipuri - tosin isä on loistava keittiössä ja häneltä olen oppinut paljon keittiöhommista, kunnon ruskean kastikkeen tekemisen muun muassa. 

Taikinaa voi tuunata erilaisilla jauhoilla, jyvillä ja leseillä, yrteillä, siemenillä tai vaikkapa valkosipulilla. Ilmeisesti mitä pidempään taikinaa kohottaa, sitä maukkaampaa siitä tulee, mutta lukemani perusteella muutamankin tunnin kohotus riittää. Pääasia on, että taikinaa ei sekoiteta kuin nopeasti sekaisin ja taikinaa ei saa missään nimessä vaivata, vaikka jauhopeukaloa syyhyttäisikin. Itse käänsin taikinan "kulmat" keskelle ja muotoilin palloksi (tosin leivästä tuli pitkulainen, vähän ciabattan näköinen, kun laitoin sen pataan). Mie paistoin leipäni keraamisessa 3,3l vuoassa, mutta pienempikin riittää eikä se isommastakaan pahastu.  Myös savipata sopii paistamiseen, kunhan vuoan on ensin liottanut vedessä halkeamisen estämiseksi. Tosin leipää vuosia leiponeet ystäväni kertoivat senkin, että patakaan ei ole välttämättömyys, mutta toisaalta se on tämän reseptin juju. 

Leipä leikattuna

Pinnasta tuli myös nätti!