Mansikkakulhokakku

Kauniisti kerroksittain valmistettu kulhokakku on näyttävä, rento ja maukas kakku

Tähän kakkuun sain idean kaupan keksihyllyllä, kun bongasin mansikanmakuisia savoiardikeksejä eli tiramisussa käytettäviä keksejä. Niinpä tiukka kaarros takaisin hevi-osastolle, laatikollinen mansikoita kärryyn, vähän yrttejä väriksi ja pari limeä raikastukseksi. Tavallista mansikkatiramisua en halunnut tehdä, koska sellaista tein vasta joku aika sitten, joten nappasin matkaani mascarponen lisäksi pari purkillista mansikkarahkaa ja vähän kermaa. Mansikoiden marinointi irrottaa mansikoista juuri sopivasti nestettä kostuttamaan keksit ja lopputulos on sopivan mehevä. Ja näin hetkessä oli pääsiäispöydän jälkiruoka valmis!

12 annosta

n. 21 cm leveä x 10 cm korkea lasivuoka

1 pkt mansikka-savoiardikeksejä (tiramisukeksi)

mansikat
n. 600 g mansikoita
2 limeä
n. ½ dl tomusokeria
½ ptt tuoretta minttua

vaahto
2 dl kuohukermaa
400 g mansikkarahkaa
250 g mascarponetuorejuustoa
2 tl vaniljasokeria

koristelu
n. 300 g mansikoita
tuoretta minttua

Valmista ensin mansikat marinoitumaan. Perkaa mansikat ja leikkaa ne 4-8 osaan mansikan koosta riippuen. Pese limet ja raasta kuoret hienoksi raasteeksi, purista limeistä mehut. Sekoita limenkuoret ja mehu mansikoiden joukkoon, mausta seos tomusokerilla makusi mukaan. Hienonna reilusti tuoretta minttua ja sekoita mansikoiden joukkoon. Anna maustua huoneenlämmössä vähintään mansikkavaahdon valmistamisen ajan, voit sekoitella mansikkaseosta välillä kevyesti.

Valmista mansikkavaahto. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon mansikkarahkat ja mascarponejuusto. Vatkaa tasaiseksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla, tavallista sokeria ei tarvita, sillä rahka on sokeroitua.

Valmista kulhokakku. Asettele lasikulhon pohjalle kerros mansikanmakuisia tiramisukeksejä ja levitä päälle noin kolmasosa marinoituja mansikoita liemineen sekä noin kolmasosa mansikkavaahdosta. Tee seuraavat kerrokset samalla tavalla, päällimmäiseksi tulee vaahtokerros. Koristele kakku lohkotuilla mansikoilla ja tuoreella mintulla, hunnuta pinta halutessasi kevyesti tomusokerilla. Anna kakun maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Varaa annosteluun iso tarjoilulusikka.

Nam! Olipas hyvää. Mansikkarahka on makeutettua, joten vaahtoon en kaivannut itse lainkaan makeutusta enkä ihan hirveästi laittanut sitä mansikoihinkaan, sillä myös keksit ovat sokerikuorrutettuja. Mikäli et saa mansikkakeksejä, voit käyttää tavallisia tiramisukeksejä tai vaikka kääretorttupohjaa kakun tekemiseen. Myöskin pieni apukokki nautti kulhokakkua ja etenkin mansikoita hyvällä mielihalulla, eikä pieni limenpotku tai minttu marinoiduissa mansikoissa haitannut lainkaan pientä kakunsyöjää. Onnistunut kokeilu! Vuoka on Pyrexin ja vanha kirppislöytö, juuri passeli kulhotiramisuille ja muille kulhokakuille. Vetoisuus lie parin litran luokkaa, koko 21 x 10 cm.

Resepti on julkaistu 20.5.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Shimejimunakas

Ihana munakas on täytetty cheddarilla ja shimejillä, vehreyttä tuovat
kevätsipuli ja lehtipersilja

Vaikka näin alkukeväästä ei vielä ole ihan paras sienisadon aika, on kauppojen hevi-osastoilla sienikausi aina. Uutuutena kaupoista saa nyt vaikkapa hennon pähkinäisiä, aavistuksen makeita ja umamisia shimejisieniä, joita myydään vaaleina ja tummina versioina. Itse nappasin matkaani tummia shimejeitä, koska tiesin niissä olevan hieman vivahteikkaampi maku kuin vaaleissa versioissa. Niitä voi paistaa tai keittää, käyttää erilaisissa ruoissa wokeista keittoihin ja bowleista salaatteihin – kunhan kypsennät ne. Raaka shimeji näet maistuu kitkerä. Käsittelyksi riittää kantojen leikkaaminen ja mahdollinen rapsuttelu sekä huuhtelu. Koska sienten hauska ulkonäkö ja varsin pieni koko ovat se juttu, ei näitä sieniä kannata pilkkoa. Niinpä ne ovatkin tuttuja vaikkapa aasialaisten keittojen koristeellisina elementteinä tai miksei vaikka munakkaan pinnalla olevina herkkusattumina.

4 annosta

munakasmassa
4 kananmunaa
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

täytteet
150 g shimejisieniä (muita sieniä)
1-2 kevätsipulia varsineen
50-100 g vaaleaa cheddaria raastettuna
lehtipersiljaa

paistamiseen voita

Valmista ensimmäinen munakasmassa maustumaan. Riko kananmunat pieneen kulhoon ja vispaa rakennetta rikki hetki haarukalla tai vispilällä. Lorauta päälle kuohukermaa ja vispaa hetki. Mausta seos suolalla ja pippurilla, jätä maustumaan täytteiden valmistelun ajaksi.

Valmista täytteet. Leikkaa huuhdeltujen shimejisieninipun kanta pois ja irrottele sienet toisistaan. Paista sienet kuumalla kuivalla pannulla sienistä nesteet pois. Lisää pannulle pieni nokare voita ja paista sienet rapeiksi voissa, mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Nosta sienet pannulta lautaselle odottamaan käyttöä. Silppua kevätsipulin varsi tai pari hienoksi silpuksi ja raasta reilusti vaaleaa cheddaria hienoksi raasteeksi. Jätä odottamaan.

Valmista munakas. Kuumenna laakea paistinpannu tai kasari kuumaksi, sulata voi pannulla. Kumoa munakasmassa pannulle ja vedä paistinlastalla tai nuolijalla munakasmassaa reunoilta kohti keskustaa, kunnes seos alkaa hieman hyytyä. Ripottele pohjalle juustoraaste sulamaan, sen päälle sienet tasaisesti ja viimeiseksi kevätsipulisilppu. Anna munakkaan paistua sen verran, että munakasmassa on hyytynyt. Rouhi pinnalle mustapippuria ja revi päälle lehtipersiljan lehtiä juuri ennen tarjoilua. Leikkaa munakas neljään osaan ja tarjoile esimerkiksi aamupalana, osana brunssia tai lounaaksi. Brunssikattauksessa munakkaan voi leikata ihan pieniksi paloiksi tai siivuiksi, jolloin siitä riittää useampi suupala.

Nam! Olipas se herkullista. Shimejissä on todella jännä maku, kannattaa maistaa. Umamimaisuus ja pähkinäisyys kääntyy jopa vähän aromaattisuudeksi, siis sellaiseksi aavistuksen parfyymimaiseksi. Cheddar kävi sienten makupariksi hyvin ja kevätsipuli toi kivaa tuoreutta ja raikkautta makuun. Cheddariksi kannattaakin valita kimpale, ei prosessoitu oranssiksi värjätty hampurilaisjuusto. Lehtipersilja on vähän hienostuneempi versio ruokien pinnalle heiteltävästä yrtistä ja syönkin sitä lähes salaatin asemasta. Ei sen puoleen, teen siitä kyllä kaikkea muutakin. Helppo ja nopea tapa tuoda vihreyttä ja raikkautta ruokiin käyttämällä tuoreyrttejä tai kevätsipulia, jota nykyään onneksi saa kaupasta ympäri vuoden. En kyllä malta odottaa, että kohta saa nippusipulia tai kesäsipulia varsineen. Siinä jää kevätsipulit toiseksi!

Resepti on julkaistu 15.4.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Veriappelsiinipuuro

Veriappelsiini maistuu vahvasti kauniinvärisessä mannapuurossa

Nyt kun vielä saa veriappelsiineja, niitä tulee ostettua jokaisella kauppareissulla vähintään kilo tai pari. Koska veriappelsiinien säilyvyys on heikompi kuin tavallisten appelsiinien, on välillä niitä käytettävä aamupalamehulasillista enemmän. Silloin apuun astuu vispipuuro tai tapauksessani vispaamaton mannapuuro veriappelsiinimehuun keitettynä.

Vispipuuroon tulee mielestäni vispaamalla metallinen maku, vispasipa puuron teräskattilassa tai muovikipossa. Niinpä olen jo vuosia sitten jättänyt mannapuuroni vispaamatta ja syönyt sellaisenaan. Koostumus on hieman tiiviimpi, mitä vispatussa versiossa. Lisukkeeksi kuitenkin perinteiset vispiksen kaverit, kuten vaniljakastike tai loraus kuohukermaa – maitoa kun yleensä ei kaapeistani löydy. Ja vispipuuron makukin poikkeaa totutusta, en tee sitä puolukkaan, vaan käytän muita marjoja mansikasta tyrniin ja raparperista appelsiiniin. Näin puuro saa myös erilaisen maku- ja värivivahteen hennon vaaleanpunaisen sijaan.

Voisipa puuron joukkoon sekoittaa purkillisen vaahtoutuvaa vaniljakastikettakin ennen vispaamista, jolloin vispipuuro saa taas hieman uuden makuvivahteen. Kokeilunarvoista voisi olla myös rahkan sekoittaminen puuroon, jolloin siinä olisi myös hieman proteiinia. Ja miksei sitruksien kuorittua hedelmälihaa voisi surauttaa soseeksi sauvasekoittimella, jolloin kuidutkin jäävät puuroon mukaan ilman sattumia.

4 annosta

n. 7 dl veriappelsiinimehua (2 kg hedelmiä)
n. 1 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
½ dl sokeria
½ tl suolaa

tarjoiluun
vaniljakastiketta tai kuohukermaa

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa se kannuun, mehua tulisi olla n. 8 dl. Mikäli mitta jää vajaaksi, lisää tarvittava määrä vettä. Kuumenna neste kiehuvaksi, vispaa joukkoon mannasuurimot ja sokeri. Kiehauta ja anna muhia miedolla lämmöllä välillä hämmentäen n. 15 minuutin ajan, kunnes suurimot ovat kypsyneet. Mausta valmis puuro suolalla, joka korostaa puuron makuja. Jäähdytä puuro ennen tarjoilua. Halutessasi voit vispata puuron sähkövatkaimella veriappelsiinivispipuuroksi. Tarjoile puuron lisukkeena vaniljakastiketta, maitoa tai kuohukermaa halutessasi. Puuro maistuu hyvältä myös sellaisenaan.

Vinkki: Käytä veriappelsiinien tilalla tavallisia appelsiineja, jos veriappelsiineja ei ole saatavilla. Halutessasi voit tehdä puuron myös kaupan tuoremehusta. Ihanaa vispipuuroa tai vispaamatonta mannapuuroa tulee käyttämällä tyrniä tai vadelmaa. Gluteenittoman puurosta saa käyttämällä karkeita riisijauhoja tai riisihiutaleita, silloin ei varmaankaan kuitenkaan puuro vispaannu. 

Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 18.3.2026.

Pinza Mortazza

 

Pinsa hurmaa makunsa lisäksi myös ulkonäöllään

Tällä hetkellä pizzatrendien aallonharjalla keikkuvat pinsat, pinsa romanat, ovaalinmuotoinen pizzatyyppi. Pinsa eroaa tavallisesta pizzasta kahdella tavalla: taikinalla ja rakenteellaan. Pinsapohjat leivotaan vehnä-, riisi- ja soijajauhojen sekoituksesta korkeammalla vesipitoisuudella ja pitkällä kohotusajalla. Lopputuloksena on kevyen ilmavaa ja rapeaa pizzaa, joka valmistetaan ovaalinmuotoiseksi. Pinsataikinaa voi tehdä itsekin, mutta kaikkein helpointa sellainen on ostaa esipaistettuna kaupasta.

Esipaistettu pinsapohja on helppo täyttää kotona. Päälle mieluisat täytteet ja uuniin reiluksi kymmeneksi minuutiksi kovalle lämmölle, jotta juusto sulaa. Täytteistä riippuen osa voidaan levittää päälle vasta paistamisen jälkeen. Pinsat, kuten tavallisetkin pizzat, voi täyttää tomaattikastikepohjaisina tai valkoisella pohjalla, bianca, jolloin pohja kuorrutetaan esim. smetanalla, ranskankermalla tai vastaavalla.

Oma suosikkini pinsasta on ohessa. Pinsapohjalle levitetään ennen uunia smetanaa ja juustoa, annetaan niiden ruskistua kevyesti. Kun pinsa on otettu uunista, sen päälle asetellaan kauniisti makuaineita ja päälle lorautetaan vielä tilkkanen sitruunaista oliiviöljyä viimeistelemään makuelämys. Tein kyllä ihan kesällä ihan tavallista kinkku-aura-ananasta ja pepperoni-persikka-auraakin, toimii. Voit siis täyttää pinsan mieleisillä täytteillä, kaikki samat täytteet toimivat, kuin tavallisessakin pizzassa.

2 annosta

1 esipaistettu pinsapohja

pohjalle
120 g smetanaa
100-150 g kolmen juuston raastetta (Valio) tai mustaleimaemmentalia

päälle
½-1 pkt mortadella-leikkelettä
1-2 pkt burrataa tai bufala di mozzarellaa
4 rkl tuorepestoa
½ dl pistaasipähkinää
tuoretta basilikaa
mustapippuria
halutessasi sitruunaoliiviöljyä

Laita esipaistettu pinsapohja leivinpaperoidulle uunipellille. Notkista smetanan rakenne ja lusikoi se tasaisesti pinsan päälle, ripottele päälle maukasta vahvaa juustoa. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes juusto on ruskistunut sopivasti.

Taittele päälle muutama siivu mortadella-leikkelettä, revi päälle burrataa tai bufalamozzarellaa, huomioi, että burrata on valuvan kermaista sisältä. Levitä tuorepestonokareita sinne tänne pinsan päälle, ripottele päälle rouhittuja pistaasipähkinöitä. Asettele päälle kauniita basilikanlehtiä, revi tarvittaessa pienemmiksi. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele kevyesti sitruunaisella oliiviöljyllä. Tarjoile välittömästi.

Vinkki: Käytä samoja täytteitä tavalliseen pizzaan tai schiacciata-leipään.

Niiiiiin hyvää! Olen tehnyt erilaisia pinsoja melko paljon, sillä niihin voi upottaa kaikki jääkaapin juustot ja kaikkien kaappien täytejutut. Omia suosikkejani ovat ehdottomasti erilaiset mozzarellat, kuten buffalat ja burratat sekä kaveriksi joku vahvempi juustoraaste. Tykkään käyttää mustapussista kolmen juuston sekoitusta, jossa on vahvoja juustoja. Jos sitä ei ole saatavilla niin mustaleimaemmental tai vaikkapa vahva cheddar ajaa hyvin asiansa. Ja tuoreyrteistä basilika tai lehtipersilja toimii hyvin raikastajana!  

Resepti on julkaistu 18.2.2026 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.