Pizza Margherita

Ohut pohja, herkullista mozzarellaa, tomaattia ja vähän vihreää

Yksinkertaiset asiat ovat usein parhaita ja niin on mielestäni myös pizzan suhteen. Olen tehnyt samalla pizzapohjan ohjeella pizzat lapsuudestani saakka ja muita ohjeita ei ole tarvinnut paljoa haikailla. Viime aikoina olen mieltynyt pelkistettyihin täytteisiin ja margherita on mainiota kaikessa yksinkertaisuudessaan. Herkullisen tomaatin ja mozzarellan liiton viimeistelee kourallinen basilikaa tai rucolaa.

1½ dl vettä
25 g tuorehiivaa (tai pari tl kuivahiivaa)
½ tl suolaa
n. 3 dl vehnäjauhoja
loraus rypsiöljyä

paseerattua tomaattia (chilimaustettua)
2 pss pieniä mozzarellapalloja (250 g) + suolaa
3-4 tomaattia
muutama kierros mustapippuria
tarjoiluun basilikaa ja/tai (villi)rucolaa

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja liota siihen hiiva. Lisää myös suola ja alusta joukkoon jauhoja sekä loraus öljyä, kunnes saat kulhon reunoista irtoavan, kimmoisan taikinapallon. Anna kohota kunnolla. Taputtele tai kauli taikina ohueksi levyksi leivinpaperille ja levitä päälle (chilillä maustettua) paseerattua tomaattia ohut kerros. Levitä päälle ohuita tomaattisiivuja ja puolitettuja, suolalla maustettuja mozzarellapalloja. Rouhi päälle mustapippuria. Paista 225-asteisessa uunissa alatasolla, kunnes pohja on rapsakoitunut, mutta mozzarella ei ole vielä sulanut. Revi tarjoillessa päälle basilikaa tai rucolaa, myös lorauksen oliiviöljyä voi halutessaan pirskottaa päälle.

Ah mitä herkkua! Nykyisin itselleni pizzassa tärkeintä on yksinkertaiset raaka-aineet ja selkeät maut. Aivan ykköslempparipizzani täytevapohja on samanlainen, mutta siihen tulee vielä oliiveja, parmankinkkua, rucolaa ja parmesaania (ohjetta tulossa myöhemmin blogiin). Tässä kuitenkin käytin vain paria ainetta + päällyssalaatti, tosin se johtui lähinnä -30%-tarroitetusta päiväysuhkaisesta mozzarellasta, jota ostin. Ja tässä pizzassa tärkeätä on myös se, että pohja on todella ohut. Tein kyseisenä pizzapäivänä kuitenkin yhteensä litran taikinan taikinan 100 grammalla tuorehiivaa ja jaoin siitä pienen osan tähän pizzaan (yllä oleva pohjaohje on kuitenkin vain yhdelle ohuelle pohjalle!) ja loput kahteen pannupizzaan, joissa täytteenä oli savukinkkua, metwurstia, tomaattia, ananasta, sipulia ja aurajuustoa. Tämä yksinkertainen oli mielestäni parempaa, mutta isälle ja veljelle sekä äidillekin upposi paremmin tuo toinen versio. Täytteitä pizzoihin hupeni melkoisen paljon (nopeasti laskettuna reilusti kolmatta kiloa), sillä maalla oleva uuni on sellaista leveämpää sorttia, kuin mitä esimerkiksi kotonani.