Ilosaarirock: Testasin Villiviinin

ILOSAARIROCK! Kesän paras viikonloppu on täällä nyt!

Joensuu on ihana kaupunki ja kesäisin varsinkin. Onneksemme Joensuussa on saatu nauttia Ilosaarirockin tunnelmasta jo muutaman vuosikymmenen ajan. Itse olen pyörinyt rokissa noin puolet elämästäni ja aina talkoolaisena. Tänä vuonna tilanne on hieman muuttunut: talkoovuoron lisäksi olen mukana mediasta akkreditoituna ja teen pientä ruoka-aiheista juttua rokista. Tiesin jo etukäteen saavani rokista varmasti mieleistä ruokaa, sillä paikalla on niin Big D's BBQ & Wings kuin monta muutakin tuttua kojua. Kun viime viikonlopuksi kirjoitin Heilin festariliitteeseen juttua, en vielä siinä vaiheessa tiennyt festareille nousevan myös valkoisten pöytäliinojen ravintolan. Kerubi pykäsi Laulurinteelle telttaan a lá cartea tarjoilevan valkoisten pöytäliinojen Villiviini-ravintolan, josta saa Savo-Karjalan alueella tuotetun lähiruoan lisäksi villiyrttejä ja drinkkejä.

Vuoden Baarimestari Jussi Viljala teki Villiviiniin oman drinkkilistan
ja tarjoili juomia janoiselle festariväelle

Ensimmäisenä ravintolaan astuessa ovella on pitkän linjan konkariravintoloitsija Pekka, joka ohjasi meidät pöytään istumaan. Ovensuussa oli Viljalan Jussin drinkkitiski ja Jussi loihti villiyrteistä Kyrö Distillery Companyn tuotteista maistuvia drinkkejä. Nappasin alkuun Napue Tonicin eli premiumluokan gintonicin. Napue-gin oli oikein maukas tuttavuus ja itseasiassa jopa ehkä ensimmäinen Kyrön tuote, jota maistoin. Toimii! Drinkkeihin oli keitelty itse erilaisista villiyrteistä siirappeja ja makuliemiä. Kannattaa testata. Ravintolasta saa drinkkejä myös ilman ruokaa, joten rohkeasti sisään ja pönötys pois!

Ilosaarirock Pale Ale, Ice Beaverin tuotantoa

Ilosaarirock on tuonut festariväen iloksi myös oman pale ale -oluen, joka olikin oikein maukas. Tykkään pale aleista ja tuo oli oikein kelpo yksilö. Sopii varmasti moneen makuun, joten kannattaa testata. Hinta pyöri jossain 7 euron tietämillä, joten ei paha.

Villiviinin menu.

Valkeilla pöytäliinoilla katettuihin pöytiin oli laitettu yksinkertainen kattaus: paperinen menu, mustat ruokaliinat ja kertakäyttöaterimet. Kertakäyttöaterimista kyllä pieni miinus: ravintolassa tarjoiltiin kaikki juomat oikeista laseista (hyvä!) ja vaikka lautaset olivat kertakäyttöistä puun näköistä materiaalia, oli aterimet valkeaa muovia. Tiskiä varmasti syntyy muutenkin, mutta tuolla kokemusta olisi saatu nostettua vielä entisestään. Ravintolaan muuten odotetaan villiyrttiekspertti-keittiömestari Joke Leppäsen mukaan noin 500 asiakasta syömään ja toivon totisesti, että rokkaajat löytävät tämän viileän ja rauhallisen keitaan Rentolavan sisäänkäynnin läheisyydestä.

Viljalan drinkkimenu

Alkuun leipää

Pöytiin tuotiin ensin juureen leivottua vaaleaa leipää ja voita, joka oli koristeltu apilalla. Ilmeisesti leivät oli leikattu valmiiksi odottamaan tarjoilua ja kieltämättä se oli kyllä hieman kerennyt kuivahtaa. Mutta ei paha.

Mansikkasalaatti

Ystäväni nautiskeli alkupalaksi hormanskukkavinaigretellä maustettua villiyrttisalaattia, jossa oli mansikoita ja cashew-pähkinöitä. Oli kuulemma hyvää ja kesäistä. Jokaisella suupalalla sai maistaa jotain uutta, sillä erilaisia villiyrttejä oli salaatissa käytetty erittäin runsaasti. 

Kuusenkerkkäsiirapilla maustettua villisikaa ja korvasieniä

Minä ja toinen ystäväni nautimme alkupalaksi villisikaa, joka sai seurakseen villiyrttisalaattia, korvasieniä ja kuusenkerkkää. Liha oli mureaa ja maukasta, pisteet erityisesti ihanasta kuusenkerkän tuomasta makeudesta ja siitä, että annoksessa oli käytetty rohkeasti korvasieniä. Nappisuoritus.

Hampputofu

Ystäväni pääruoka oli hiiligrillissä valmistettua hampputofua, fritattuja villivihanneksia ja kauden kasviksia. Tästä kommentoitiin, että annos oli taivaallista. Hampputofu oli kuulemma maukasta ja erittäin hyvin valmistettua, ei kuulemma voi verrata makua normitofuun. Eli pisteet tästäkin.

Kyyttöä!

Minä ja ystäväni nautimme pääruoaksi hiiligrillattua kyytönniskaa (kyyttö on itäsuomalainen vanha nautarotu), tummaa suolaheinäkastiketta, kauden kasviksia, muhennettua kaalia ja perunaa. Kyyttö oli ihanan mureaa ja se suorastaan suli suussa. Hiiligrillaus sopii lihalle kuin nyrkki silmään ja toi ihanan aromin. Ja koska rakastan kastikkeita, niin pisteet siitä, että sitä oli riittävästi. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Mesiangervo-saksankirvelikakkua ja ruusunterälehtisiirappia

Jälkkäriksi saimme palan maanpäällistä taivasta! Mesiangervo-saksankirvelikakku täräytti suoraan makuhermoon ja on ehkä parasta, mitä vaatteet päällä voi saada. Menua lukiessani ajattelin. että tarjolle tulee jotain kuivakakkumaista paistosta, mutta tämähän olikin juustokakku-tyylistä. Kakussa oli herkullinen lakritsinen aromi ja päällä tyrnigeeliä. Ihan älyttömän hyvää. Tuo ruususiirappi oli myös hyvää ja maut olivat balanssissa. Jälkkäri oli makeuden rajalla, ei liian makeaa mutta juuri sopivasti kruunaamaan hyvän aterian. Tätä voisin käydä vetämässä ihan sellaisenaankin. Monta palaa.

Minä itse!

Hello! This is me! Taustalla näkyy hiiligrillin torvi ja keittiötä. Haarukassa pala äskeistä mesiangervotaivasta ja odottava fiilis. Tästä rokista tulee niiin hyvä! Oikeasti, kannattaa käydä testaamassa Villiviini, koko rahalle saa varmasti vastinetta. Ruoat maksoivat nelisenkymmpiä kolmelta ruokalajilta, joten hintataso on tämän luokan ateriasta kohdallaan. Toivon, että rokkaajat löytävät ravintolan ja saamme jatkoa vähän paremmalle rokkiruoalle. Minä olen ainakin tyytyväinen ystävieni kanssa!

Ilosaarirock - testaa Villiviini

Ilosaarirockin paras menu! Kuva: Ilosaarirock

Terveisiä Ilosaarirockista! Tänään olen talkoilemassa festarin check-inissä, kuten jo reilut viimeiset puolenkymmentä vuotta. Yhteensä rokin talkoovuosia on takana varmaan 15, eli suunnilleen olen viettänyt Ilosaarirockissa puolet elämästäni. Aika huisia!

Jo vuosia sitten minä - ja varmasti erittäin moni muukin - on esittänyt toiveen, että rokissa olisi ihanaa saada nauttia myös kunnon ruokaa perinteisten festarisafkojen, kuten makkaraperunoiden, sijaan. Jokunen vuosi takaperin "valkeiden pöytäliinojen" ravintoloita nousi pop-up -meiningillä eri festareille ja nyt on Ilosaaren vuoro. Joensuun Popmuusikoiden, eli rokin järjestetäjien, yksi sivujuonne on ravintola Kerubi Joensuussa. Kerubi on tarjonnut rokissa muutaman vuoden kuuluisia burgereitaan jne, mutta nyt on Villiviini-nimisen ravintolan vuoro. Villiviinissä tarjoillaan valkeilla pöytäliinoilla katettuihin pöytiin ruokaa, jonka valmistamiseen on käytetty Savo-Karjalan alueella tuotettua ruokaa. Erikoisuutena on vahva panostus villiruokaan, joten menusta löytyy paljon erilaisia villivihanneksia. Itse olen menossa kokeilemaan tätä ravintolaa heti lauantaina ystävieni kanssa ja uskon saavani unohtumattoman festarikokemuksen hyvien makumuistojen lisäksi. Lisäksi ystäväni, Vuoden Baarimestari Jussi Viljalan, suunnittelemia drinkkejä. Eli huomista odottelen enemmän kuin innolla!

Jos pidemmän kaavan mukaan ruokaileminen ei kiinnosta, löytyy festareilta noita edellä mainittuja burgereita, makkaraperunoita, vegaanista ruokaa, kevätkääryleitä, jäätelöä jne. Ruokakojujen kavalkadi on mittava ja purtavaa löytyy niin isompaan kuin pienempäänkin nälkään. Ja mikäli et vietä viikonloppuasi festariaitojen sisäpuolella, on ruokakojuja alueen välittömässä läheisyydessä. Ja jos et kerkeä festarialueelle asti, niin Joensuun torilla on hurja määrä ruokakojuja normaalien torin ympäristön ja kaupungin ravintoloiden lisäksi. 

Viikonloppuna blogi saattaa olla hieman hiljaisempi festaritunnelmista, mutta Instagramissa @cebicinkeittio jakaa festaritunnelmia!

Nauttikaa kesän parhaasta viikonlopusta, herkutelkaa festariruoalla, muistakaa juoda paljon vettä, viekää roskat roskikseen ja muistakaa juhlia kunnolla! Nähdään Ilosaarirockissa!

Amerikkalaiset pannukakut

Muhkeat amerikkalaiset pannukakut saavat seurakseen tietenkin vaahterasiirappia
ja erilaisia marjoja tai hedelmiä.

Suomalaiset letut ovat ihania, mutta eipä niille häviä yhtään myöskään amerikkalaiset muhkeat pannukakut. Leivinjauheella kohotettavat pienet lettuset tarjoillaan perinteisesti vaahterasiirapin kanssa ja halutessaan taikinaan voi upottaa myös suklaahippusia tai mustikoita. Vinkeimmät tavat tarjota amerikkalaisia pannukakkuja on lorauttaa päälle kunnolla vaahterasiirappia ja nostaa viereen rapeaksi paahdettua pekonia, sillä makean ja suolaisen liitto toimii aina! Näitä pannukakkuja paistoin pienelle brunssille, jolloin pöytään nostettiin myös munakasmuffinseja, vihanneksia, kasviksia, juustoja, leikkeleitä ja croissantteja.

n. 16 kappaletta

1 iso kananmuna

2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus merisuolaa myllystä

1 rkl rypsiöljyä

voita paistamiseen

Vispaa kulhossa kananmunan rakenne rikki ja vatkaa joukkoon loput ainekset. Anna taikinan tekeytyä hetki jääkaapissa. Kuumenna annoslettupannu tai iso paistinpannu ja sulata sille voita. Kauho pannulle noin puoli desilitraa taikinaa per pannukakku ja paista keskilämmöllä kauniin ruskeiksi. Pidä valmiit letut kuumina tarjoiluun asti uunin jälkilämmössä tai folion alla. Tarjoile lisukkeena tuoreita marjoja ja hedelmiä, kuten mansikoita, mustikoita ja kirsikoita sekä vaahterasiirappia. Halutessasi voit vatkata lisukkeeksi myös kermavaahtoa tai kuutioida vaniljajäätelöä pieniksi paloiksi. Nosta pannukakut tarjolle samaan aikaan pöytään muiden herkkujen kanssa.

Ah, niin makoisaa! Amerikkalaiset pannukakut ovat koostumukseltaan kuohkean "sienimäisiä" ja letunpalasella onkin helppo kaapia kaikki loput vaahterasiirapit lautaselta. Kaveriksi pilkoin tuoreita mansikoita ja kirsikoita, joskin kaloreita kaihtamattomat voivat vispata lisäksi vielä kermavaahtoa. Miun mielestä se ei ole kuitenkaan tarpeen, vaan siirappi ja marjat riittivät vallan mainiosti. Joskus olen käyttänyt amerikkalaisiin pannukakkuihin myös piimäpurkin jämät tai kermaviiliä, jolloin mausta tulee lievästi hapan. Pieni happamuus taittaa mukavasti lisukkeiden makeutta. Kannattaa varioida, kunhan vaan muistaa, että taikina saa olla melko paksua ja siinä tulee olla kunnolla kohotusainetta.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 11.7. näköislehdestä

Resepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilissä.

Munakasmuffinsit kasvistäytteellä

Munakas taipuu ihaniksi pieniksi annosmuffinseiksi. Täytteeksi sopivat
kaikki jääkaapin jämät juustoista kasviksiin.

Munakasmuffinsit ovat tämän kesän hitti ja tulipa niitä itsekin kokkailtua brunssille pikkusuolaiseksi. Muffinsivuokiin voi upottaa täytteeksi kaikki mahdolliset herkut jääkaapin ja vihanneslokeron herkuista, itse tein tästä kasvisversion ja tarjosin lisukkeeksi pekonia. Lisäksi brunssipöydästä löytyi croissantteja (Pirkan pakasteet ovat ykkösiä), vihanneksia, hedelmiä, marjoja, amerikkalaisia pannukakkuja, juustoja ja leikkeleitä. Kannattaa kokeilla näitä nopeita ja herkullisia leivottavia! Ja ne sopivat niin aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, illanistujaisiin tai lounaalle. Ja miksei vaikkapa grillimakkaran lisukkeeksi tai hieman erilaiseksi osaseksi illallista.

4 annosta

5 cm pätkä kesäkurpitsaa

6 miniluumutomaattia

½ kesäsipuli

½ dl emmental-raastetta

3 kananmunaa

2 rkl kermaa (maitoa tai vettä)

ripaus merisuolaa myllystä

ripaus mustapippuria myllystä

2 rkl tuoretta timjamia (tai muuta yrttiä)

Hienonna kasvikset hyvin hienoksi silpuksi ja yhdistä kaikki pienessä kulhossa. Jaa seos neljään silikoniseen muffinsivuokaan tai voideltuihin metallisen muffinsipellin koloihin. Kasvissilppua saa olla lähes vuokien reunaan saakka. Halutessasi voit vaihdella kasviksia mieleiseksesi tai lisätä joukkoon chiliä, lihaa tai tonnikalaa. Vispaa toisessa kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon loraus nestettä. Mausta seos suolalla, pippurilla ja tuoreilla yrteillä. Kaada munaseos tasaisesti muffinsivuokiin ja jätä muutaman millin kohoamisvara. Paista munakasmuffinseja 200-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia tai kunnes ne ovat kohonneet kauniisti ja saaneet väriä. Anna munakkaiden jäähtyä hetki ja irrota ne vuoasta, asettele tarjolle vadille, koristele muffinsit yrteillä. Paista lisukkeeksi uunissa croissantteja ja pekonia, asettele vadille tarjolle juustoja, leikkeleitä, vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä annospaloina. 

Herkullisia! Käytin näihin meidän omien kesäkanojen munia, joten munakkaiden väri oli ihanan keltainen, sillä näiden iloisena ja vapaina mummolan pihoilla pomppivien kanojen keltuaisten väri on aivan oranssi. Siihen ei tehotuotetuilla kananmunilla päästä sitten ikinä. Munaskasmuffinseja on helppo tehdä, sillä täytteeksi tulevat kasvikset, leikkeleet, juustot ja yrtit silppuaa hetkessä ja munakasmassakin valmistuu kädenkäänteessä. Lisäksi tätä on helppo isontaa suuremmallekin porukalle: mikäli täytettä tulee pilkottua enemmän kuin neljä vuokaa vetää, voi munakasmassaan lisätä tarpeen mukaan lisää kananmunia ja tarvittaessa tilkan nestettä. Munakasmassaan ei ole välttämättä edes pakko laittaa mitään nestettä, mutta itse pidän pienen (kerma)lorauksen tuomasta pehmeydestä.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 11.7. näköislehdestä

Resepti on julkaistu viikonlopun Karjalan Heilin rokkiteemaisessa lehdessä.

Deluxe-hillo (raparperi-banaanihillo)

Raparperi taipuu banaanin kanssa yllättäväksi ja herkulliseksi hilloksi

Koska sain raparperia melkoisen messevän määrän keväämmällä, olen tehnyt siitä viime aikoina vaikka mitä. Ehkä hauskin juttu sattui vastaan toukokuun lopulla, kun Joensuussa järjestettiin ranskalais-italialaiset ruokamarkkinat. Yhdestä kojusta löysin raparperi-banaanihilloa ja pakkohan sitä oli ostaa mukaan. Muutaman päivän kuluttua tapasin lehtijutun merkeissä rouvan, joka on innokas puutarha- ja viljelysharrastaja ja hänen kanssaan tuli puhetta raparperista. Siinä sivussa hän jakoi minulle luottoreseptinsä, jossa oli juurikin tätä samaa yhdistelmää: raparperia ja banaania. Hän kertoi, kuinka tästä hillosta tehty kakku on vienyt monien kielet mennessään ja makumaailma on yllättävä, sillä harva arvaa, mitä hillosta löytyy! Niinpä kattila tulille ja kokeilemaan! Se markkinoilta ostettu purkki on muuten edelleen avaamatta, sillä olen käyttänyt tätä itse keiteltyä versiota. Että kiitoksia vaan loistavasta ohjeesta! Tässä on puolitettu ohje, jolla saa muutaman pikkupurkin hilloa. Vein hilloa purkillisen myös työkaverilleni, jota on kiittäminen raparpereista, joten kiitokset lähtevät tämän jutun myötä molemmille tahoille, jotka mahdollistivat tämänkin kokeilun :)

1 l raparperia

2 banaania

1 dl vettä

3 dl sokeria

3-5 cm pala tuoretta inkivääriä

½ tl jauhettua muskottipähkinää

1 tl vaniljasokeria

Pese raparperit ja pilko ne kiehuvaan veteen. Lisää pätkä kuorittua inkivääriä ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat hieman pehmenneet. Kuori ja viipaloi banaanit, lisää banaanisiivut kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Keitä, kunnes raparperit ovat muhjaantuneet ja kypsyneet. Poista inkivääri kattilasta. Lisää muskottipähkinä sekä vaniljasokeri ja soseuta seos tasaiseksi sauvasekoittimella. Kauho kuuma hillo kuumennettuihin säilykepurkkeihin ja pidä viileässä tarjoiluun saakka. 

Voi että miten ihanaa! Kieltämättä tämä oli hyvin yllättävä ja hyvä lopputulos, muskottipähkinä tuo makuun pyöreyttä ja banaani pehmentää raparperin makua. Hieman mausteinen lopputulos on kuitenkin mieto ja se sopii moneen juttuun käytettäväksi, mutta myös vaikkapa letuille tai jäätelön kaveriksi. Itse käytin hilloa mm. pieneen mansikkatorttuun juhannuksena ja perheelle sitä maistattessa eivät kyllä arvanneet, mitä täytteestä löytyy. Tykkäsivät kovasti, enkä kyllä yhtään ihmettele reseptin luovuttaneen kertomusta omista kokemuksistaan! Tämä on taas yksi resepti, joka jää varmasti käyttöön keittiössäni. Joten vielä kerran, kiitos!

Pekoniburgerit

Grillatut herkulliset pekoniburgerit saa kaverikseen uunipaahdetut bataattiranskalaiset ja fetakastikkeen

Juhannus, mummola, grilli, kasa herkkuja ja lopputuloksena herkulliset burgerit. Paras burgeri on kombinaatio majoneesia (jos et tee itse, käytä Hellman'sia), mehevää pihviä, rapeaa pekonia, juustoa ja kasviksia. Tuo avaruusjuusto (Hochland) on ehkä tutuin juusto burgerin sisällä, mutta kannattaa testata myös kaupoista nyt löytyvää siivutettua aitoa cheddaria, bataattiranejen lisuke-fetakastiketta, auraa tai miedompien makujen ystävien kermajuustoa. Paista pihvit rasvaisesta jauhelihasta, jolloin lopputuloksesta tulee mehevä. Pihvejä ei myöskään kannata kuivattaa korpuiksi, vaan ne voi nautaa käytettäessä jättää reilusti mediumiksi. Huippukokit vannovat kylmien pihvien nimeen, eli nakkaa grilliin liha suoraan jääkaapista tai pakastimesta. Tällöin rasva sulaa pihvien sisään eikä valu grilliin, jolloin myös välttää turhat liekit ruokaa valmistettaessa. Kun kaikki täyteainekset on valmisteltu etukäteen, voi grillistä nostella pihvejä, pekonia ja sämpylöitä pöytään ja jokainen ruokailija voi täyttää hampurilaisensa omien mieltymystensä mukaisesti.

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa (17% rasvaa)
suolaa
mustapippuria
4 hampurilaissämpylää
4-8 siivua pekonia
4-8 siivua cheddar-juustoa
majoneesia
ketsuppia
sinappia
suolakurkkua
jääsalaattia
tomaattia
marinoitua sipulia

Vaivaa jauhelihaa hetki käsin kulhossa ja muotoile siitä neljä hampurilaissämpylää suurempaa pihviä. Pihvit kutistuvat paistettaessa. Paista pihvit kuumassa grillissä halutun kypsiksi ja mausta pihvit molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla. Pihvit ovat sopivan kypsiä, kun nestepisaroita nousee pinnalle, eli muutamassa minuutissa. Käännä ja paista toinen puoli samoin. Jätä pihvit mieluummin hieman puolikypsiksi, ettei lopputuloksena ole kuivuneet pihvit. Laita juustot sulamaan pihvien päälle hetki ennen valmistumista. Paista pekonit kypsiksi grillissä (lisämakua pekoniin saa ripottelemalla päälle fariinisokeria ja cayennepippuria). Paahda grillissä myös hampurilaissämpylät kevyesti. Kokoa hampurilaiset levittämällä sämpylöille ketsuppia ja sinappia. Laita pohjasämpylälle rapeaa jääsalaattia, tomaattia ja juustolla kuorrutetut pihvit. Levitä pihveille majoneesia ja lisää päälle suolakurkkua sekä marinoitua sipulia. Paina päälle kansisämpylä. Tarjoile välittömästi herkullisten lisukkeiden kanssa. Voit valmistaa pihvit, pekonin ja sämpylät uunissa 200 asteessa, mikäli käytössäsi ei ole grilliä. 

Marinoitu sipuli
2 isoa keltasipulia
1 dl omenaviinietikkaa
½ dl sokeria
3 rkl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kuoritut sipulit puoliksi ja siivuta ne ohuiksi puoliympyröiksi. Kuumenna pienessä kattilassa etikka, sokeri ja mausteet, anna sokerin sulaa. Lisää joukkoon sipulit ja keitä pari minuuttia. Jäähdytä sipuliseos ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi tai mieluiten yön yli. Marinoitu sipuli kannattaa valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja se käy hampurilaisten lisäksi mm. salaattiin tai grillipihvin lisukkeeksi. Voit valmistaa marinoidun sipulin myös punaviinietikasta ja punasipulista, jolloin väristä tulee upean punainen - kurkkaa ohje tästä.

Eipä sitä ihminen paljoa muuta tarvitse. Kyllä kunnon kotiburgeri hakkaa pikaruokaloiden appeet ihan kevyesti ja niitä on hauska valmistaa vaikka isommallakin porukalla. Paras pekoni-idea on saatu ystävältäni, joka ripottele paistuvan pekonin pinnalle fariinisokeria ja cayennepippuria. Savuinen pekoni, pieni makeus ja polte, ihan täydellistä.

Less is more ei päde, vaan burgerit valmistetaan kaloreita kaihtamatta ja täytteitä säästelemättä

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 28.6. näköislehdestä

Bataattiranskalaiset ja fetakastike

Bataattiranskikset ovat oiva lisuke vaikkapa hampurilaisille

Vietin juhannusta perheeni kanssa mummolassa ja ensimmäisenä grilliin päätyivät suosikkini, eli pekoniburgerit. Mummolan uunissa paistoin kaveriksi kauniin oransseja bataattiranskalaisia, jotka saivat lisämakua ketsupin sijaan fetakastikkeesta. Tätä yhdistelmää kannattaa ehdottomasti testata! Hakkaa kyllä perunan ihan sata-nolla.

4 annosta

Bataattiranskalaiset
1 iso bataatti
rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
oreganoa
timjamia
valkosipulia
paprikajauhetta

Kuori bataatit ja leikkaa ne ohuiksi tikuiksi, kuten ranskalaiset. Sekoita bataattien joukkoon loraus rypsiöljyä ja mausta ne mieleisilläsi mausteilla. Paista bataattiranskalaiset uunipellillä 200-asteisessa uunissa, n. 45 minuuttia. Käännä ranskalaisia paistamisen aikana, että ne kypsyvät ja ruskistuvat tasaisesti. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti. Tee lisukkeeksi fetakastiketta. 

Fetakastike
200 g hyvää fetajuustoa
150 g ranskankermaa
mustapippuria

Murusta fetajuusto pienessä kulhossa, sekoita joukkoon ranskankerma. Älä tee fetasta liian hienoa murskaa, vaan jätä siihen purutuntumaa. Mausta seos mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Voit käyttää kastiketta myös hampurilaisten välissä kastikkeena tai dippailla siihen kasvistikkuja.

Kyllä on makoisaa! Pidän bataatin pienestä makeudesta ja se sopii hyvin korvaamaan perunaa vaikkapa juuri hampurilaisten lisukkeena. Bataatissa on mieto maku, joten sitä kannattaa maustaa hyvin. Itse laitoin useita eri mausteita, eikä lopputuloksesta tullut liian hallitseva. Fetakastike on suolaisehko lisuke, mutta tuo juuri loistavasti vastapainoa miedolle ja paahteiselle bataatille. Tämä on oiva naposteltava myös illanistujaisiin.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 28.6. verkkolehdestä

Ohjeet on julkaistu myös viikonlopun Karjalan Heilissä.

Manteli-raparperipiirakka

Helppo raparperipiirakka saa makua mantelista

Meillä on perheessä ja suvussa käytetty paljon helppoa piimäpiirakan reseptiä pohjana raparperi-, omena-  ja marjapiirakoille. Nyt päätin jalostaa tuota reseptiä vielä hieman vaihtamalla sokerin tummemmaksi ja lisäämällä mukaan mantelijauhoja. Toimi oikein mukavasti! Raparperi ja manteli käyvät hyvin makuina yhteen ja samalla sai tietysti käytettyä kaapissa olevia jauheita pois. Seuraavaksi sitten varmaan blogi täyttyy hasselpähkinäjauheita sisältävistä resepteistä... Ja vielä tästä piirakkataikinasta, niin tämä tai tuo yllä olevan linkin takaa löytyvä perinteinen resepti on erittäin muuntautumiskykyinen, piirakan päälle voi laittaa vaikka puolukkaa ja kookoshiutaleita tai ihan mitä vaan ja teossa suttaantuu vain yksi pienehkö kulho. Voisiko leivonta tämän helpompaa olla? Tuskin!

1 pyöreään piirakkavuokaan tai 

25x25cm neliövuokaan

2½ dl piimää

2½ dl ruokokidesokeria

3 dl vehnäjauhoja

80 g mantelijauhetta

1 tl ruokasoodaa

100 g voita sulatettuna

raparperia pilkottuna

kanelia

sokeria

Sekoita isolla lusikalla kulhossa piimän joukkoon sokeri, vehnä- ja mantelijauhot, ruokasooda ja sulatettu voi. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, älä vatkaa. Voitele ja korppujauhota tai vuoraa leivinpaperilla joko pyöreä piirakkavuoka tai 25x25cm kokoinen neliövuoka. Kaada taikina vuokaan ja painele pinnalle pilkottuja raparperipaloja maun mukaan. Ripottele pinnalle hieman kanelia ja sokeria. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskehtava ja taikina juuri ja juuri kypsynyt. Tarjoile raparperipiirakan kanssa halutessasi vaniljajäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta, mutta se on hyvää ja mehevää ilmankin.

Ihanaa! Piirakka onnistui vallan mainiosti, vaikka ensin näytti siltä, ettei taikina tiivisty tarpeeksi. Laitoin nimittäin ensin piimään mantelijauhot ja tietysti ne käyttäytyvät ihan eri tavalla, kuin vehnäjauhot. Sen jälkeen enää silmämääräisesti vehnäjauhot kuntoon ja leipomus uuniin. Vaikka raparperin kanssa pyydetään aina tarjoilemaan jotain kalsiumpitoista, tässä sen osan saa pelkkä pohjan piimä. Lopputulos on oikeasti niin mehevä ja maukas, ettei päälle tarvitse enää hölvätä lisukkeita. Tämä resepti on julkaistu yhdessä vaniljaisen raparperimehun ja raparperihillon kanssa tämän viikonlopun Karjalan Heilissä.

Viime aikoina olen tykästynyt leipomaan neliövuokiin pyöreiden sijaan ja
samalla perinteiset herkut saavat hieman uudenlaista tuntumaa

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Raparperihillo

Raparperihillo on hävikkiherkkua parhaimmillaan

Tein viime viikolla vaniljaista raparperimehua ilman mehumaijaa ja siitä jäi hirmuisesti yli valmiiksi pehmeää raparperia, jota en vaan raaskinut heittää biojätteeseen tälläkään kertaa. Niinpä heitin muhjun siivilästä takaisin kattilaan, lisäsin vähän hillo-marmeladisokeria ja mausteita ja keittelin sen hilloksi. Muutama purkillinen hilloa odottelee jääkaapissa jatkokäyttöä ja viime aikoina olenkin tehnyt raparperihillosta mm. pari kertaa britakakkua ja hyydytettyä juustokakkua. Ihan mielettömän hyvää ja mitään ei mene haaskuuseen! 

n. 1,5-2 kg raparperimehusta ylijäänyttä raparperimuhjua

1 pkt hillo-marmeladisokeria

1 tl rouhittua vanilljatankoa myllystä

(ripaus kanelia, inkivääriä tai kardemummaa)

Kuumenna raparperiseos kiehuvaksi ja sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri. Mausta hillo vaniljalla, voit käyttää vaniljatangosta raaputettuja siemeniä tai myllyssä myytävää rouhittavaa vaniljatankoa. Mausta hilloa lisää halutessasi esim. kanelilla, inkiväärillä tai kardemummalla. Keitä hilloa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja purkita kuumennettuihin säilykepurkkeihin. Jäähdytä ja säilytä kylmässä. Raparperihillo käy mainiosti esimerkiksi kakkujen täytteeksi, jäätelön kera, tuorejuustokakkuun, kääretorttuun tai herkuttelujuustojen kera nautittavaksi. Huom: Voit keittää hillon myös suoraan raparpereista, lisää tällöin huuhdottujen ja paloiteltujen raparperien kanssa kattilaan kiehumaan n. 1 dl vettä, valkoviiniä tai sitruunamehua. Lisää hillo-marmeladisokeri vasta sitten, kun raparperi on pehmennyt ja alkanut hajota säikeiksi. Maistele ja lisää tarvittaessa makeutta sokerilla, sillä mehunkeitossa käytetty raparperi on jo maustunut hieman sokerilla. 

Hillosta tuli oikein hyvää ja se kiinteytyi sopivasti jääkaapissa. Käytin hilloa tuoreeltaan britakakkuun ja se maistui hyvin vierailleni. Pidän raparperin kanssa kardemumman mausta, mutta tällä kertaa laitoin hilloon ripauksen kanelia. Jemmassa nimittäin on vielä kardemummaistakin hilloa. Raparperia kannattaa tehdä mehuksi ja hilloksi, mutta säilöä myös pakastimeen myöhempiä leivontahetkiä varten. Tämä hilloresepti on julkaistu tämän viikonlopun Karjalan Heilissä yhdessä vaniljaisen raparperimehun ja manteli-raparperipiirakan kanssa.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Vaniljainen raparperimehu

Vaniljatanko maustaa herkullisen punaisen raparperimehun

Rakastan raparperia sen raikkaan ja kirpeän maun takia. Lisäksi raparperi on niin monikäyttöinen, se kun sopii niin makeaan kuin suolaiseen, monenlaiseen säilöntään, leivontaan ja ruoanlaittoon. Nyt kun raparperisadot alkavat olla parhaimmillaan (pääsääntöisesti juhannukseen mennessä), olen onnekseni saanut satoa mm. työkaveriltani. Meillä on maalla mummolan pihapiirissä hirmuisen vanhoja raparperipensaita, mutta valitettavasti ne eivät jaksa enää tuottaa satoa niin paljoa, että niistä riittäisi suurempiinkin kokkailuihin. Ehkäpä pitää pyytää vanhempia hankkimaan uusia juurakoita maalle, sillä itselleni kerrostalossa asuvana on raparperin kasvattaminen mahdotonta. Olen löytänyt jostain vuosikausia sitten helpon mehun reseptin ja sitä jatkojalostamalla syntyi tämä vaniljainen tiukempi tiivistemehu. Ja mikä parasta, tämän mehun valmistamisessa ei tarvitse mehumaijaa! Iso kattila tai pari riittää vallan mainiosti.

n. 2 litraa mehutiivistettä

3 kg raparperia

2 vaniljatankoa

9 dl sokeria

9 dl vettä

Huuhdo raparperit huolellisesti ja leikkaa puumaiset varret pois, käytä mahdollisimman punaisia raparperin varsia. Leikkaa varret paloiksi ja laita palat kookkaaseen kattilaan tai kahteen pienempään. Halkaise vaniljatangot ja raaputa siemenet raparperien joukkoon, laita myös avatut tangot kattilaan. Mittaa sokeri joukkoon ja sekoita huolellisesti. Mehusta raparperia sokerin kanssa yön yli huoneenlämmössä, voit välillä sekoittaa syntyvää lientä. Kun raparperi on mehustunut, siirrä kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä seosta noin 10 minuuttia, eli kunnes raparperi on pehmennyt ja irrottanut nestettä. Poimi vaniljatangon palat pois kattilasta tässä vaiheessa. Siivilöi mehu tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan, vältä raparperin painelua, että mehusta tulee mahdollisimman kirkasta. Halutessasi voit myös siivilöidä mehun kahteen kertaan. Kiehauta mehu ja kaada suppilon avulla kuumennettuihin pulloihin, valmista mehutiivistettä tulee noin kaksi litraa. Jäähdytä ja säilytä kylmässä. Laimenna mehu tarjoilua ennen vedellä tai vichyllä. Älä heitä raparperimuhjua pois, vaan keitä se hilloksi ohjeellani ja vältä raaka-aineiden hukkaan heittäminen.

Tämä on niin hyvää! Mehussa maistuu mukavasti vanilja, mutta se ei kuitenkaan hallitse liikaa. Sokeriakaan ei mielestäni ole liian paljoa, mutta ehkä omaan makuun saisi olla vielä vähemmän ja näin raparperin kirpeys pääsisi paremmin esille. Tai sitten osan vedestä voisi korvata sitruunanmehulla. Mehu valmistuu vuorokaudessa, joten sitä kerkeää valmistaa vielä hetki ennen kesän juhlia tai lähestyvää juhannusta. Monikäyttöinen mehu sopii niin janojuomaksi kuin alkumaljaksikin. Hienomman drinkin saat käyttämällä laimentamiseen samppanjaa tai kuohuviiniä, mutta niiden sijaan sopii hyvin vichy tai vesikin. Resepti on julkaistu tämän viikonlopun Karjalan Heilissä yhdessä raparperihillon ja manteli-raparperipiirakan kanssa.

Vaniljainen raparperimehu sopii vaikka juhlien alkumaljaksi

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Kirja-arvonta!

Voita kirja! Kirjasta löytyy myös minun reseptejäni :)

TADAA! Tässäpä se kirja vihdoinkin nyt on, kirja, josta löytyy myös minun kirjoittamiani reseptejä. Olen haaveillut vuosikausia omasta kirjasta ja tämä on yksi suuri askel ikiomaa kirjaa kohti. Ihana ruokabloggaamisen ikoni, Hellapoliisi, pyysi meitä muita bloggaajia mukaan kirjaprojektiin. Lopulta Makeita herkkuja - ruokabloggareiden parhaita -kirjaan päätyi miun ja Hellapoliisin lisäksi reseptejä Chef Jonesilta, Sweet Food O'Mineltä, Jälkiruokalasta ja LeivinLiinalta. Kaikki saimme jakaa kansien väliin omia makeita herkkureseptejämme ja minun osuutenani kirjasta löytyy 12 eri ohjetta. Kirja ilmestyi huhtikuun lopussa ja pari viikkoa sitten sain kirjat myös omiin käsiini, itse projekti taisi alkaa jo reilu vuosi sitten. Kieltämättä kirjaan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja olipa ihanaa vihdoin kertoa ilouutisia maailmalle, kun tästä tuli julkista aiemmin keväällä. Toivottavasti kirja inspiroi keittiössä ja miellyttää silmää, minusta ainakin lopputulos on herkullisen näköinen. Mikäli arpaonni ei ole myöten, niin kirjaa myy ainakin kustantamo readme.fi:n verkkokauppa ja kirja on myynnissä myös useissa kirjakaupoissa - Joensuun Suomalaisen kirjakaupan tilanne pitääkin käydä tarkistamassa, viimeksi käydessäni sieltä ei vielä kirjaa löytynyt. 

Nyt sinäkin voit siis päästä tutustumaan kirjaan, sillä arvon yhden kappaleen teidän lukijoideni kesken. Arpalippuja on mahdollista saada jopa neljä (4) kappaletta. Kerrothan siis blogini kommentin yhteydessä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.6.2015 kello 23.59 ja voittajaan otan yhteyttä sähköisesti. Joten jätäthän blogisi yhteystiedot tai sähköpostiosoitteesi, niin saan toimitettua paketin perille. Voittaja julkistetaan myös blogissa.

Arpoja voit hankkia seuraavasti:

1. arpa - kommentoi tätä blogipostausta ja kerro, mikä on sinun makea herkkusi

2. arpa - liity Facebookissa Cebicin keittiössä -sivun tykkääjäksi

3. arpa - jaa tämä postaus Facebookissa, blogissasi tai vastaavassa

4. arpa - seuraa @cebicinkeittio Instagramissa

Lisäksi FB:n sivuillani on menossa rikki 1000 seuraajan rajapyykki, joten arvon vielä Joensuun Taitokorttelissa toimivan Lahjapuoti KL:n lahjoittaman ihanan servettitelineen ja servettejä, lisään pakettiin vielä jotain muutakin pientä keittiöaiheista. Käykääs tutustumassa oheisesta linkistä ystäväni ihastuttavaan puotiin!

Paljon onnea arvontaan kaikille ja toivottavasti kirja löytyy pian monesta keittiöstä :)

***

Arvonta on päättynyt ja kirja lähtee kommentin "Kesäisin kaikki, missä tuoreita mansikoita, on herkkua :) Kolmella arvalla mukana! soilekor@gmail.com." jättäneelle henkilölle. Sähköpostia laitettu voitosta.

Lohdutuspalkinto osui Peggyn pienen punaisen keittiön kommentille "Oikein paljon onnea kirjasta :) Minun heikkous on marenki, yhdellä arvalla mukana." Viestiä laitettu Peggyllekin.

Teriyaki-broileria ja kasviksia

Teriyakilla marinoitua broileria ja paistettuja kasviksia

Teriyaki on soijapohjainen maustekastike, jota on tullut käytettyä kotikeittiössä aika harvoin. Olen kuitenkin syönyt usein teriyaki-broileria ravintoloissa, joten tiesin sen olevan herkullista. Blogiringin kautta sain tehtäväkseni kokkailla Kikkomanin teriyakisoossista ruokaa ja niinpä päädyin suoraan broilerireseptiin. Broilerinpalojen kelliessä grillin sijaan uunin lämmössä valmistui pannulla lisukkeeksi wokkityyppinen kasvislisuke, joka sai myöskin makua teriyakista. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, pääsee omassakin keittiössä helposti makumatkalle kaukomaihin. Pieni ripaus itämaisuutta itärajalla ja makuhermoja hellittiin taas hyvällä ruoalla. Reseptejä Kikkomanin kastikkeista loihtivat myös muut bloggaajat ja kaikkien reseptit ovat luettavissa sekä äänestettävissä Radio Aallon sivuilla olevassa kilpailussa. Kilpailussa arvotaan joka päivä äänestäjien kesken Kikkomanin tuotepaketteja. Siispä kannattaa käydä äänestämässä mieleistään reseptiä! :)

4 annosta

1 kg broilerin koipi- ja reisipaloja (maustamaton)

3/4 pll Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 valkosipulinkynttä

2 cm pala tuoretta inkivääriä

½ kukkakaali

½ parsakaali

½ kesäkurpitsa

1 iso porkkana

1 suippopaprika

1 pieni sipuli

3 kevätsipulia varsineen

2 cm pala tuoretta inkivääriä

1 tuore mieto chilipalko

3 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl hunajaa

n. 3 rkl Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 kaffirlimen lehteä

1 dl cashew-pähkinöitä

Laita broileripalat pariksi tunniksi marinoitumaan teriyaki-kastikkeeseen ja lisää joukkoon muutama siivutettu valkosipulinkynsi sekä viipaloitua inkivääriä. Nostele marinoituneet broilerit uunivuokaan ja lorauta päälle tilkkanen marinointilientä, kaada loput marinadit pois. Paista broilereita 200-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin.

Valmistele broilerien kypsyessä kasvislisuke. Kuori porkkana ja leikkaa se vinottain ohuiksi siivuiksi, kuori inkivääri sekä valkosipulinkynnet ja hienonna ne pieneksi silpuksi. Hienonna tuore chilipalko ja leikkaa kukka- ja parsakaalit pieniksi nupuiksi. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin kahteen osaan ja poista pehmeä keskikohta, leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi, kuutioi suippopaprika isoiksi paloiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen siivuiksi ja sipuli puolirenkaiksi. Kuumenna wok-pannussa tai isossa kasarissa tilkka öljyä ja laita vihannekset kypsymään kypsymisjärjestyksessä eli porkkana, kukkakaali, parsakaali, paprika, sipulit, inkivääri, chili ja valkosipuli. Pyörittele kasviksia pannulla muutama minuutti, lisää joukkoon kaffirlimen lehdet, mausta seos hunajalla ja teriyaki-kastikkeella. Maista ja lisää tarvittaessa teriyakia. Lisää lopuksi pannulle kuumenemaan myös cashew-pähkinät ja tarjoile paistos teriyaki-broilerin kanssa. Koristele annos ohuilla vinoiksi leikatuilla kevätsipulinvarsilla.

Annoksen voi valmistaa myös esikypsentämällä broilereita n. 40 minuuttia uunissa ja grillaamalla niihin kauniin pinnan. Kasvislisuke valmistuu muurikkapannulla paistamalla.

Teriyaki-kastike sopii hyvin kasvisten maustamiseen

Mietin aluksi, tekisinkö nuudelikasviksia lisukkeeksi, mutta nuudeleita ei kaapista löytynytkään ja riisiä ei tehnyt ollenkaan mieli. Niinpä pääosaan pääsivät pelkät kasvikset ja kookosmaitoakaan en tähän käyttänyt, ehkä se oli enemmänkin tuohon nuudeliin liittyvä ajatus. Halutessaan ruokaisamman version tästä voi siis lisätä pannuun keitettyjä nuudeleita ja lorauksen kookosmaitoakin, silloin kannattaa maustaa paistosta vähän runsaammalla kädellä. Jos miulla olisi ollut käytössäni grilli (eli kokkailisin muualla kuin kerrostalokaksiossani), niin olisin heittänyt ne lopuksi grilliin. Ehkä grillipannu liedelläkin olisi voinut ajaa asian. Samoin teriyakikastiketta voisi keittää kasaan ja sivellä kanapaloja syntyneellä vähän tahmaisella kastikkeella, toimii niin grillissä kuin uunissakin valmistettavan ruoan yhteydessä.

Näistä aineksista syntyi herkullinen teriyaki-annos

***

Yhteistyössä Blogirinki ja Kikkoman

Perunasalaatti

Kotitekoinen perunasalaatti on ihanaa!

Perunasalaatti on suurta herkkuani, mutta liian usein ostoskoriini on päätynyt joku einessalaatti. Niiden maku on hyvin pistävä ja toisaalta majoneesipohjaisuuskin on vähän no-no. Joten sain ystäväporukkani vappujuhlista hyvän syyn tehdä ison kulhollisen kunnon kotitekoista perunasalaattia kaikkien muiden ihanien tarjottavien ja grillattavien kylkeen. Mitään tarkempaa ohjetta minulla ei tähän ollut, heittelin vaan kulhoon mieleisiä asioita ja jätin allergiani takia omenan pois, sitähän usein käytetään kotitekoisissa perunasalaateissa. Tämä salaatti näytti maistuvan hyvin koko seurueelle, joten pienemmässä kaavassa teen tätä varmasti jatkossakin. Tämä kulhollinen riittää siis isommallekin ruokaseurueelle, joten tarvittaessa ohjetta kannattaa puolittaa.

n. 10 annosta

n. 1,5 kg uusia perunoita

1 nippu kesäsipulia varsineen

½ puntti ruohosipulia

 3 isoa maustekurkkua

1 pieni prk pikkuisia säilykekapriksia

2 prk kermaviiliä

1 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Raaputa perunoista hennot kuoret irti ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko hieman jäähtyneet perunat noin neljään osaan ja laita ne salaattikulhoon. Hienonna kesäsipulit varsineen hienoksi silpuksi ja hienonna myös maustekurkut kuutioiksi, lisää ne perunoiden joukkoon. Valuta säilykekapristen liemi pois ja kippaa kaprikset mukaan. Sekoita puristettu sitruunamehu, kermaviilit, suolaa ja pippuria joukkoon ja tarkista maku, anna maustua jääkaapissa tovi ennen tarjoilua, voit tehdä salaatin jääkaappiin maustumaan jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Sekoita salaatti ennen tarjoilua ja hienonna pinnalle ruohosipulia. 

Klassisen hyvää! Tässä oli kyllä maut kohdillaan ja toimi hyvin salaattien ja grillilihojen kumppanina. Kaprikset ja maustekurkut tuovat pientä hapokkuutta salaattiin, samoin sitruuna. Ne ovat oleellinen osa makuelämystä ja sitruuna raikastaa ja keväntää kokonaisuutta vielä vähän. Valmistin salaatin jo edellisenä iltana, niin maut kerkesivät tasaantua kunnolla ja oli helppo napata kulho mukaan. Jos haluaa löysempää salaattia, niin voi vähentää perunan määrää tai lisätä kermaviiliä. Annoksesta riitti hyvin n. 15 hengen aterialle, kun tarjolla oli paljon muutakin syötävää broilerista pihveihin, makkaraan ja muihin salaatteihin. Jälkkäriksi olikin sitten ihana kakkukimara ja oman tekemäni jälkkärin resepti tulee myöhemmin blogiin. Olipa ihana viettä vappua herkutellen hyvässä seurassa, ilman kiirettä minnekkään. Kiitos ystävät! :)

Persikka-mascarponekakku

Keväinen ja raikas mascarponejuustolla tehty kakku on kiva herkku kahvipöytään

Tänä keväänä on tullut leivoskeltua kakkuja vähän hiljaisempaan tahtiin, mutta pääsiäiseksi tekaisin tämmöisen hyydytetyn kakun viemisiksi vanhempieni pääsiäispöytään. Pidän persikasta ja pohdin pitkään, millaisen herkun siitä tekesin. Koska kokeilukelpoisia ideoita oli useampia, tein vielä ystävieni luokse vietäväksi ison murupintaisen persikkapiirakan (ohje tulossa). Tässä kakussa ei ole persikkaa soseutettu täytteeseen, vaan se jätetään paloiksi tuomaan suutuntumaa. Kieltämättä leikatessa ulkonäkö hieman kärsii, mutta ei anneta sen häiritä. Maku on kuitenkin ihana! Resepti on julkaistu myös Heilin ruokasivullani muutama viikko sitten. 

24-26 cm irtopohjavuokaan

keksipohja

150 g digestive-keksejä

75 g voita sulatettuna

1 rkl sokeria

persikka-mascarponetäyte

2 dl kuohukermaa

500 g mascarpone-tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan mehu

5 liivatelehteä

1 iso prk persikkasäilykettä

persikkakiille

1 pieni prk persikkasäilykettä

1 mangopiltti

2 rkl sokeria

½ sitruunan mehu

3 liivatelehteä

koristeluu n ananaskirsikoita

Murskaa keksit kattilassa perunasurvimella, sekoita joukkoon voisula ja sokeri. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi. Valuta persikat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi, purista sitruunasta mehu. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon mascarpone-tuorejuusto. Mausta seos sokereilla ja sekoita joukkoon persikkakuutiot. Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kuumenna reilu ruokalusikallinen täytteeseen tulevasta sitruunamehusta kiehuvaksi ja sulata siihen kuivaksi puristellut pehmenneet liivatelehdet. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja vispaa se täytteen joukkoon ohuena nauhana. Tarkista seoksen maku ja mausta tarvittaessa lisää sokereilla. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. 

Valmista kiille, kun täyte on hyytynyt, ettei se valahda kakun keskelle. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Valuta persikat ja soseuta ne sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää joukkoon mangopiltti ja ripaus sokeria. Purista puolikkaan sitruunan mehu ja kaada suurin osa persikkasoseen joukkoon, kuumenna ruokalusikallinen sitruunamehua kiehuvaksi. Sulata pehmenneet, kuiviksi puristellut liivatteet sitruunamehuun ja kaada seos persikkasoseen joukkoon. Kaada kiille varovasti hyytyneen täytteen päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään 1,5 tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoasta reunat ja nosta kakku tarjoiluvadille. Koristele kakku ananaskirsikoilla ja tarjoile välittömästi. Kakku säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman päivän.

Liian innokas kokki sai kakun reunankin hajoamaan vuoasta irroitettaessa

Kakku oli maultaan ihanan raikas ja keväinen, joten se sopi myös pääsiäiseen tai muihin kevään juhliin vallan mainiosti. Pelkkä kakkumassa on hieman tylsä eikä niin värikäs, niin kannattaa ihmeessä tehdä nopea kiille kakun päälle. Näin kakku saa ihan hetkessä uuden ulottuvuuden! Kuten yllä olevaan kuvatekstiin kirjoitinkin, onnistuin hajottamaan pätkän keksipohjaa kakkua vuoasta irroittaessani. Digestive-kekseistä ja voista tulee melko tiivis ja kova lopputulos, joten sen takia pääsääntöisesti käytänkin jotain muita keksejä. Myös voin vaihtaminen oivariiniin helpottaa kakun leikkaamista, mutta eipä mikään estä kostuttamasta voi-keksipohjaa vaikkapa vaniljamaidolla. Halutessaan irtopohjavuoan voi myös vuorata kelmulla tai leivinpaperilla, monet leipurit vannovat myös vuokasprayn nimeen mutta minä olen jättänyt sen vielä kauppaan. Voin nimittäin kuvitella, millaiseksi luisteluradaksi saisin keittiöni sprayamalla öljyä... Kuvat tässä reseptissä taitaa olla ihan ensimmäiset ruudut, jotka nappasin uudella linssilläni. Huomaa kyllä, ettei ole ihan tarkkaa ja lopputulos näytti erilaiselta, mitä kuvittelin. Onneksi on taas koko loppuelämä aikaa harjoitella valokuvaamista ja siihen liittyviä asioita :)

Tomaattisalaatti

Nopea tomaattisalaatti muistuttaa salsaa

Muistan jo lapsuudestani, kuinka mummoni teki tomaatista ja sipulista salaattia, joka maustettiin ketsupilla. Ohjeen hän muistaakeni oli bongannut joskus jostain telkkariohjelmasta. Tätä kyseistä lisuketta tuli tehtyä usein kotonakin asuessani, mutta sitten se unohtui vuosikausiksi. Nyt kun jääkaapissa oli rasiallinen päiväysuhkaisia kirsikkatomaatteja, tämä herkku muistui mieleeni. Niinpä muokkasin muistamaani ohjetta hieman ja tämä on lopputulos. Hieman tomaattisalsan kaltainen herkku, joka raikastaa niin grilliruoan kuin tavallisenkin kotiruoan. 

250 g kirsikkatomaatteja

1 pieni sipuli

n. ½ dl basilikasilppua

1 rkl rypsiöljyä

2 rkl tomaattiketsuppia

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

Hienonna tomaatti pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Hienonna basilika, helpoiten se käy käärimällä lehdet yhteen ja leikkaamalla sen jälkeen tiukka rulla pikkuruiseksi silpuksi. Yhdistä ainekset kulhossa ja mausta seos suolalla, pippurilla ja ketsupilla, lorauta joukkoon hieman rypsiöljyä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile erilaisten ruokien lisukkeena tai vaikkapa tortillan täytteenä. 

Muutamassa minuutissa valmista ja maistuu takuuvarmasti! Ketsupin juju on mehevöittää aineksia ja sen sisältämä sokeri tuo pientä makeutta pyöristämään kokonaisuutta. Kuulostaa ehkä hieman hurjalta, mutta toimii ihan oikeasti. Kannattaa kokeilla! Näin ihanan kesäsipulin aikaan kannattaa korvata sipuli varsineen hienonnetuilla kesäsipuleilla, niin salaatti saa lisää väriä. Nyt kun mietin, niin tämähän olisi mitä oivallisin täyte crostineillekin, eli uunissa paahdetuille öljytyille patonkisiivuille sipaistaan pieni keko salaattia ja tarjoillaan alkupalana. Myös mozzarellan, kotijuuston tai fetajuuston kaveriksi tämä sopisi hyvin.

Parsarisotto ja valkoviinibroileri

Keväinen parsarisotto on ihanaa valkoviinissä haudutetun broilerin kanssa

Kevään huomaa saapuneen viimeistään silloin, kun kaupasta löytyy kauniita vihreitä parsanippuja. Tässä keittiössä parsaa on kokkailtu aktiivisesti useampi vuosi, mutta huomasin että näitä reseptejä on aivan liian vähän täällä. Joten nyt on aika julkaista helppo ja hyvä risoton ohje, jossa on käytetty näitä kevään herkkuvarsia. Käytin risottoon puolen kilon nipusta vain puolet, joten lopusta tein pienen keiton. Lisäsin parsan kaveriksi vähän kesäsipulia, jauhoisen perunan, kasvislientä ja mausteita. Ja tietenkin pieni kermaloraus sopi keittoa pehmentämään. Sekin oli herkullista! Sellaisilla parsaherkuilla tässä talossa jatkettiin pääsiäisen tarjoiluita, kun lammaspaisti oli jo nautittu.

Parsarisotto

2 annosta

250 g vihreää parsaa

2-4 kesäsipulia varsineen

1 rkl voita paistamiseen

3 rkl voita kuullottamiseen

2 dl risottoriisiä

2 dl kuivaa valkoviiniä

n. 6 dl kanalientä

mustapippuria

n. 50 g parmesaania raastettuna

2 rkl voita kiillottamiseen

Valkoviinibroileri

2 annosta

2 broilerin rintafilettä

1 rkl voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

Ota parsanvarresta kiinni ja taita, niin puumainen tyviosa katkeaa ja parsa on huuhtelun jälkeen valmista käytettäväksi. Nuoria ohutkuorisia vihreitä parsoja on turha kuoria. Pilko parsat muutamaan osaan ja leikkaa kesäsipulit isohkoiksi siivuiksi. Paista kasvikset voinokareen kera paistinpannulla ja jätä odottamaan. Kiehauta kanaliemi. Kuumenna laaja kasari tai kattila ja kuullota risottoriisit voissa, riisit eivät saa ruskistua vaan muuttua läpikuultaviksi. Lisää pannulle valkoviini ja kiehauta riisi kuivaksi, alenna pannun lämpöä. Lisää kiehuvankuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon, kun edellinen liemiannos on imeytynyt riisiin. Sekoita risottoa usein oikean lopputuloksen saamiseksi, kypsennä risottoriisi al denteksi ettei se muutu liian puuromaiseksi ja siinä säilyy pieni purutuntuma. Juuri ennen valmistumista lisää risottoon paistetut parsat ja sipulit mukaan lämpenemään, mausta risotto mustapippurilla. Viimeistele risotto runsaalla raastetulla parmesaanilla ja voinokareella. Risoton kuuluu jäädä valuvan pehmeäksi, joten lisää tarvittaessa vielä tilkkanen lientä. Tarjoile parsarisotto välittömästi, ettei se jämäköidy liikaa. Parsarisotto maistuu ihanalta sellaisenaan, mutta halutessaan ateriaa voi tukevoittaa mehevällä broilerilla. Leikkaa broilerinfileet auki perhosfileiksi paista ne voinokareen kanssa pannulla kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle valkoviiniä ja hauduta broileri kypsäksi kannen alla. Mausta fileet mustapippurilla ja suolalla. Mikäli neste haihtuu kokonaan, voit lisätä viiniä tai kanalientä pannulle. Pidä fileet lämpimänä tarjoilua varten. Kasaa lautaselle keko risottoa ja asettele broilerit annoksille, koristele annos kesäsipulin varrella tai yrteillä.

Kylläpä oli maukasta ja minun suuhuni sopivaa! Parsan hento ja herkullinen maku pääsee hyvin esiin, kun annoksen muutkin raaka-aineet ovat hillittyjä. Sen takia en laittanut esimerkiksi lempiyrttiäni timjamia kuin koristeeksi annokseen, että parsa saa olla annoksessa pääosassa. Tuo broilerin kypsennystapa on tullut jäädäkseen: tein ensimmäisen kerran broileria tällä tavalla kokatessani broileria kermaisessa ja tomaattisessa kastikkeessa ja siitä lähtien olen kypsentänyt broilerin juuri näin. Kannattaa kokeilla, niin saa lautaselleen ihanan mehevää broileria. 

Halutessaan valkoviinin voi korvata risotossa kana- tai kasvisliemellä ja tilkalla sitruunamehua, sillä pieni hapokkuus sopii raikastamaan kokonaisuutta. Broileriin käytetyn valkoviinin voi korvata millä tahansa nesteellä, kuten vichyllä tai omenatuoremehulla, sillä nesteen tarkoitus on säilyttää broilerin mehukkuus ja höyrystää broileri kypsäksi. Kiehuessaan viinin alkoholi haihtuu ja jättää vain makua, joten se sopii myös lapsille tarjottavaan ruokaan. Älä siis lisää viiniä enää juuri ennen tarjoilua!

Resepti on julkaistu myös Karjalan Heilissä 19.4.2015 ruokapalstallani.

Kinkkunapit

Helppo ja herkullinen kinkkutahna maistuu ruissipseistä tarjoiltuna

Teen usein - kaverinikin tämän ovat saaneet kokea - helppoa ja nopeaa kinkkutahnaa tarjottavaksi ruissipseistä. Herkullinen täyte valmistuu hetkessä ja sen voi pursottaa tai lusikoida sipseille, crustadeille, palttoonappeihin tai se sopii myös tuulihattuihin, uuniperunalle tai ihan mihin vaan. Tätä on myös helppo varioida kaapista löytyvien ainesten mukaan. Ruissipsejäkin saa nykyään perinteisen lisäksi useaa eri maustettua versiota. Empiiristen tutkimusteni mukaisesti herkullisin on chilillä maustettu, sillä chiliaste ei ole kovin voimakas ja se käy hyvin kinkun kaveriksi. Näiden nappien maku on sour cream & onion. Kuva on muuten otettu uudella linssilläni, joka tuli hankittua muutama viikko sitten. Kyllä saa pienillä asioilla kuviin eloa, kun vertaa aiempiin perusputkella otettuihin kuviin! Eli seikkailut valokuvauksen maailmassa jatkuvat ja lisävinkkejä saa onneksi meidän työpaikan valokuvauskerhostakin. Ihan huippua!

300 g saunapalvikinkkua

300 g Philadelphia-tuorejuustoa

ruohosipulia (basilikaa, persiljaa, timjamia)

merisuolaa

mustapippuria

½ pss ruissipsejä

yrttejä koristeluun

Hienonna kinkku hyvin pieneksi rouheeksi ja sekoita se notkistettuun tuorejuustoon, tarvittaessa tahnaa voi käyttötarpeen mukaan löysyttää vaikkapa ranskankermalla. Silppua puolisen punttia mieleistäsi yrttiä ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja anna makuuntua jääkaapissa. Lusikoi tahna (tyllalla varustettuun) pursotinpussiin ja pidä jääkaapissa tarjoiluun saakka. Pursota napeille täytettä ja koristele yrteillä. Napit kestävät hetken lötkistymättä ennen tarjoilua ja tarvittaessa ylijäämän (minkä????!!!!) voi säilyttää jääkaapissa. Sopii erityisen hyvin kuohuviinin kanssa tarjottavaksi pienenä suupalana ennen illallista. Nautitaan hyvässä seurassa.

Tämä on kyllä meikäläisen bravuuri ja klassikko! Näitä nappeja tulee tehtyä suunnilleen joka kerta ennen meidän kaveriporukan illallisia ja tein kasvistäytteisiä nappeja tarjolle synttäreillenikin maaliskuussa. Joskus laitan täytteeksi myös paprikaa tai suolakurkkua, joskus punasipulia, joskus jotain juustoakin. Käytännössä näihin tahnoihin ja täytteisiin voi upottaa ihan mitä vain sattuu olemaan saatavilla. Samoin kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, ranskankermaa tai muuta vastaavaa voi upottaa täytteen joukkoon, mutta mielestäni paras syntyy juurikin pääsääntöisesti tuorejuustoa käyttämällä.