Pekoniburgerit

Grillatut herkulliset pekoniburgerit saa kaverikseen uunipaahdetut bataattiranskalaiset ja fetakastikkeen

Juhannus, mummola, grilli, kasa herkkuja ja lopputuloksena herkulliset burgerit. Paras burgeri on kombinaatio majoneesia (jos et tee itse, käytä Hellman'sia), mehevää pihviä, rapeaa pekonia, juustoa ja kasviksia. Tuo avaruusjuusto (Hochland) on ehkä tutuin juusto burgerin sisällä, mutta kannattaa testata myös kaupoista nyt löytyvää siivutettua aitoa cheddaria, bataattiranejen lisuke-fetakastiketta, auraa tai miedompien makujen ystävien kermajuustoa. Paista pihvit rasvaisesta jauhelihasta, jolloin lopputuloksesta tulee mehevä. Pihvejä ei myöskään kannata kuivattaa korpuiksi, vaan ne voi nautaa käytettäessä jättää reilusti mediumiksi. Huippukokit vannovat kylmien pihvien nimeen, eli nakkaa grilliin liha suoraan jääkaapista tai pakastimesta. Tällöin rasva sulaa pihvien sisään eikä valu grilliin, jolloin myös välttää turhat liekit ruokaa valmistettaessa. Kun kaikki täyteainekset on valmisteltu etukäteen, voi grillistä nostella pihvejä, pekonia ja sämpylöitä pöytään ja jokainen ruokailija voi täyttää hampurilaisensa omien mieltymystensä mukaisesti.

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa (17% rasvaa)
suolaa
mustapippuria
4 hampurilaissämpylää
4-8 siivua pekonia
4-8 siivua cheddar-juustoa
majoneesia
ketsuppia
sinappia
suolakurkkua
jääsalaattia
tomaattia
marinoitua sipulia

Vaivaa jauhelihaa hetki käsin kulhossa ja muotoile siitä neljä hampurilaissämpylää suurempaa pihviä. Pihvit kutistuvat paistettaessa. Paista pihvit kuumassa grillissä halutun kypsiksi ja mausta pihvit molemmin puolin suolalla ja mustapippurilla. Pihvit ovat sopivan kypsiä, kun nestepisaroita nousee pinnalle, eli muutamassa minuutissa. Käännä ja paista toinen puoli samoin. Jätä pihvit mieluummin hieman puolikypsiksi, ettei lopputuloksena ole kuivuneet pihvit. Laita juustot sulamaan pihvien päälle hetki ennen valmistumista. Paista pekonit kypsiksi grillissä (lisämakua pekoniin saa ripottelemalla päälle fariinisokeria ja cayennepippuria). Paahda grillissä myös hampurilaissämpylät kevyesti. Kokoa hampurilaiset levittämällä sämpylöille ketsuppia ja sinappia. Laita pohjasämpylälle rapeaa jääsalaattia, tomaattia ja juustolla kuorrutetut pihvit. Levitä pihveille majoneesia ja lisää päälle suolakurkkua sekä marinoitua sipulia. Paina päälle kansisämpylä. Tarjoile välittömästi herkullisten lisukkeiden kanssa. Voit valmistaa pihvit, pekonin ja sämpylät uunissa 200 asteessa, mikäli käytössäsi ei ole grilliä. 

Marinoitu sipuli
2 isoa keltasipulia
1 dl omenaviinietikkaa
½ dl sokeria
3 rkl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kuoritut sipulit puoliksi ja siivuta ne ohuiksi puoliympyröiksi. Kuumenna pienessä kattilassa etikka, sokeri ja mausteet, anna sokerin sulaa. Lisää joukkoon sipulit ja keitä pari minuuttia. Jäähdytä sipuliseos ja siirrä se jääkaappiin maustumaan vähintään puoleksi tunniksi tai mieluiten yön yli. Marinoitu sipuli kannattaa valmistaa hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja se käy hampurilaisten lisäksi mm. salaattiin tai grillipihvin lisukkeeksi. Voit valmistaa marinoidun sipulin myös punaviinietikasta ja punasipulista, jolloin väristä tulee upean punainen - kurkkaa ohje tästä.

Eipä sitä ihminen paljoa muuta tarvitse. Kyllä kunnon kotiburgeri hakkaa pikaruokaloiden appeet ihan kevyesti ja niitä on hauska valmistaa vaikka isommallakin porukalla. Paras pekoni-idea on saatu ystävältäni, joka ripottele paistuvan pekonin pinnalle fariinisokeria ja cayennepippuria. Savuinen pekoni, pieni makeus ja polte, ihan täydellistä.

Less is more ei päde, vaan burgerit valmistetaan kaloreita kaihtamatta ja täytteitä säästelemättä

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 28.6. näköislehdestä

Bataattiranskalaiset ja fetakastike

Bataattiranskikset ovat oiva lisuke vaikkapa hampurilaisille

Vietin juhannusta perheeni kanssa mummolassa ja ensimmäisenä grilliin päätyivät suosikkini, eli pekoniburgerit. Mummolan uunissa paistoin kaveriksi kauniin oransseja bataattiranskalaisia, jotka saivat lisämakua ketsupin sijaan fetakastikkeesta. Tätä yhdistelmää kannattaa ehdottomasti testata! Hakkaa kyllä perunan ihan sata-nolla.

4 annosta

Bataattiranskalaiset
1 iso bataatti
rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria
oreganoa
timjamia
valkosipulia
paprikajauhetta

Kuori bataatit ja leikkaa ne ohuiksi tikuiksi, kuten ranskalaiset. Sekoita bataattien joukkoon loraus rypsiöljyä ja mausta ne mieleisilläsi mausteilla. Paista bataattiranskalaiset uunipellillä 200-asteisessa uunissa, n. 45 minuuttia. Käännä ranskalaisia paistamisen aikana, että ne kypsyvät ja ruskistuvat tasaisesti. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti. Tee lisukkeeksi fetakastiketta. 

Fetakastike
200 g hyvää fetajuustoa
150 g ranskankermaa
mustapippuria

Murusta fetajuusto pienessä kulhossa, sekoita joukkoon ranskankerma. Älä tee fetasta liian hienoa murskaa, vaan jätä siihen purutuntumaa. Mausta seos mustapippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Voit käyttää kastiketta myös hampurilaisten välissä kastikkeena tai dippailla siihen kasvistikkuja.

Kyllä on makoisaa! Pidän bataatin pienestä makeudesta ja se sopii hyvin korvaamaan perunaa vaikkapa juuri hampurilaisten lisukkeena. Bataatissa on mieto maku, joten sitä kannattaa maustaa hyvin. Itse laitoin useita eri mausteita, eikä lopputuloksesta tullut liian hallitseva. Fetakastike on suolaisehko lisuke, mutta tuo juuri loistavasti vastapainoa miedolle ja paahteiselle bataatille. Tämä on oiva naposteltava myös illanistujaisiin.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin 28.6. verkkolehdestä

Ohjeet on julkaistu myös viikonlopun Karjalan Heilissä.

Manteli-raparperipiirakka

Helppo raparperipiirakka saa makua mantelista

Meillä on perheessä ja suvussa käytetty paljon helppoa piimäpiirakan reseptiä pohjana raparperi-, omena-  ja marjapiirakoille. Nyt päätin jalostaa tuota reseptiä vielä hieman vaihtamalla sokerin tummemmaksi ja lisäämällä mukaan mantelijauhoja. Toimi oikein mukavasti! Raparperi ja manteli käyvät hyvin makuina yhteen ja samalla sai tietysti käytettyä kaapissa olevia jauheita pois. Seuraavaksi sitten varmaan blogi täyttyy hasselpähkinäjauheita sisältävistä resepteistä... Ja vielä tästä piirakkataikinasta, niin tämä tai tuo yllä olevan linkin takaa löytyvä perinteinen resepti on erittäin muuntautumiskykyinen, piirakan päälle voi laittaa vaikka puolukkaa ja kookoshiutaleita tai ihan mitä vaan ja teossa suttaantuu vain yksi pienehkö kulho. Voisiko leivonta tämän helpompaa olla? Tuskin!

1 pyöreään piirakkavuokaan tai 

25x25cm neliövuokaan

2½ dl piimää

2½ dl ruokokidesokeria

3 dl vehnäjauhoja

80 g mantelijauhetta

1 tl ruokasoodaa

100 g voita sulatettuna

raparperia pilkottuna

kanelia

sokeria

Sekoita isolla lusikalla kulhossa piimän joukkoon sokeri, vehnä- ja mantelijauhot, ruokasooda ja sulatettu voi. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, älä vatkaa. Voitele ja korppujauhota tai vuoraa leivinpaperilla joko pyöreä piirakkavuoka tai 25x25cm kokoinen neliövuoka. Kaada taikina vuokaan ja painele pinnalle pilkottuja raparperipaloja maun mukaan. Ripottele pinnalle hieman kanelia ja sokeria. Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskehtava ja taikina juuri ja juuri kypsynyt. Tarjoile raparperipiirakan kanssa halutessasi vaniljajäätelöä, kermavaahtoa tai vaniljakastiketta, mutta se on hyvää ja mehevää ilmankin.

Ihanaa! Piirakka onnistui vallan mainiosti, vaikka ensin näytti siltä, ettei taikina tiivisty tarpeeksi. Laitoin nimittäin ensin piimään mantelijauhot ja tietysti ne käyttäytyvät ihan eri tavalla, kuin vehnäjauhot. Sen jälkeen enää silmämääräisesti vehnäjauhot kuntoon ja leipomus uuniin. Vaikka raparperin kanssa pyydetään aina tarjoilemaan jotain kalsiumpitoista, tässä sen osan saa pelkkä pohjan piimä. Lopputulos on oikeasti niin mehevä ja maukas, ettei päälle tarvitse enää hölvätä lisukkeita. Tämä resepti on julkaistu yhdessä vaniljaisen raparperimehun ja raparperihillon kanssa tämän viikonlopun Karjalan Heilissä.

Viime aikoina olen tykästynyt leipomaan neliövuokiin pyöreiden sijaan ja
samalla perinteiset herkut saavat hieman uudenlaista tuntumaa

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Raparperihillo

Raparperihillo on hävikkiherkkua parhaimmillaan

Tein viime viikolla vaniljaista raparperimehua ilman mehumaijaa ja siitä jäi hirmuisesti yli valmiiksi pehmeää raparperia, jota en vaan raaskinut heittää biojätteeseen tälläkään kertaa. Niinpä heitin muhjun siivilästä takaisin kattilaan, lisäsin vähän hillo-marmeladisokeria ja mausteita ja keittelin sen hilloksi. Muutama purkillinen hilloa odottelee jääkaapissa jatkokäyttöä ja viime aikoina olenkin tehnyt raparperihillosta mm. pari kertaa britakakkua ja hyydytettyä juustokakkua. Ihan mielettömän hyvää ja mitään ei mene haaskuuseen! 

n. 1,5-2 kg raparperimehusta ylijäänyttä raparperimuhjua

1 pkt hillo-marmeladisokeria

1 tl rouhittua vanilljatankoa myllystä

(ripaus kanelia, inkivääriä tai kardemummaa)

Kuumenna raparperiseos kiehuvaksi ja sekoita joukkoon hillo-marmeladisokeri. Mausta hillo vaniljalla, voit käyttää vaniljatangosta raaputettuja siemeniä tai myllyssä myytävää rouhittavaa vaniljatankoa. Mausta hilloa lisää halutessasi esim. kanelilla, inkiväärillä tai kardemummalla. Keitä hilloa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia ja purkita kuumennettuihin säilykepurkkeihin. Jäähdytä ja säilytä kylmässä. Raparperihillo käy mainiosti esimerkiksi kakkujen täytteeksi, jäätelön kera, tuorejuustokakkuun, kääretorttuun tai herkuttelujuustojen kera nautittavaksi. Huom: Voit keittää hillon myös suoraan raparpereista, lisää tällöin huuhdottujen ja paloiteltujen raparperien kanssa kattilaan kiehumaan n. 1 dl vettä, valkoviiniä tai sitruunamehua. Lisää hillo-marmeladisokeri vasta sitten, kun raparperi on pehmennyt ja alkanut hajota säikeiksi. Maistele ja lisää tarvittaessa makeutta sokerilla, sillä mehunkeitossa käytetty raparperi on jo maustunut hieman sokerilla. 

Hillosta tuli oikein hyvää ja se kiinteytyi sopivasti jääkaapissa. Käytin hilloa tuoreeltaan britakakkuun ja se maistui hyvin vierailleni. Pidän raparperin kanssa kardemumman mausta, mutta tällä kertaa laitoin hilloon ripauksen kanelia. Jemmassa nimittäin on vielä kardemummaistakin hilloa. Raparperia kannattaa tehdä mehuksi ja hilloksi, mutta säilöä myös pakastimeen myöhempiä leivontahetkiä varten. Tämä hilloresepti on julkaistu tämän viikonlopun Karjalan Heilissä yhdessä vaniljaisen raparperimehun ja manteli-raparperipiirakan kanssa.

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Vaniljainen raparperimehu

Vaniljatanko maustaa herkullisen punaisen raparperimehun

Rakastan raparperia sen raikkaan ja kirpeän maun takia. Lisäksi raparperi on niin monikäyttöinen, se kun sopii niin makeaan kuin suolaiseen, monenlaiseen säilöntään, leivontaan ja ruoanlaittoon. Nyt kun raparperisadot alkavat olla parhaimmillaan (pääsääntöisesti juhannukseen mennessä), olen onnekseni saanut satoa mm. työkaveriltani. Meillä on maalla mummolan pihapiirissä hirmuisen vanhoja raparperipensaita, mutta valitettavasti ne eivät jaksa enää tuottaa satoa niin paljoa, että niistä riittäisi suurempiinkin kokkailuihin. Ehkäpä pitää pyytää vanhempia hankkimaan uusia juurakoita maalle, sillä itselleni kerrostalossa asuvana on raparperin kasvattaminen mahdotonta. Olen löytänyt jostain vuosikausia sitten helpon mehun reseptin ja sitä jatkojalostamalla syntyi tämä vaniljainen tiukempi tiivistemehu. Ja mikä parasta, tämän mehun valmistamisessa ei tarvitse mehumaijaa! Iso kattila tai pari riittää vallan mainiosti.

n. 2 litraa mehutiivistettä

3 kg raparperia

2 vaniljatankoa

9 dl sokeria

9 dl vettä

Huuhdo raparperit huolellisesti ja leikkaa puumaiset varret pois, käytä mahdollisimman punaisia raparperin varsia. Leikkaa varret paloiksi ja laita palat kookkaaseen kattilaan tai kahteen pienempään. Halkaise vaniljatangot ja raaputa siemenet raparperien joukkoon, laita myös avatut tangot kattilaan. Mittaa sokeri joukkoon ja sekoita huolellisesti. Mehusta raparperia sokerin kanssa yön yli huoneenlämmössä, voit välillä sekoittaa syntyvää lientä. Kun raparperi on mehustunut, siirrä kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä seosta noin 10 minuuttia, eli kunnes raparperi on pehmennyt ja irrottanut nestettä. Poimi vaniljatangon palat pois kattilasta tässä vaiheessa. Siivilöi mehu tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan, vältä raparperin painelua, että mehusta tulee mahdollisimman kirkasta. Halutessasi voit myös siivilöidä mehun kahteen kertaan. Kiehauta mehu ja kaada suppilon avulla kuumennettuihin pulloihin, valmista mehutiivistettä tulee noin kaksi litraa. Jäähdytä ja säilytä kylmässä. Laimenna mehu tarjoilua ennen vedellä tai vichyllä. Älä heitä raparperimuhjua pois, vaan keitä se hilloksi ohjeellani ja vältä raaka-aineiden hukkaan heittäminen.

Tämä on niin hyvää! Mehussa maistuu mukavasti vanilja, mutta se ei kuitenkaan hallitse liikaa. Sokeriakaan ei mielestäni ole liian paljoa, mutta ehkä omaan makuun saisi olla vielä vähemmän ja näin raparperin kirpeys pääsisi paremmin esille. Tai sitten osan vedestä voisi korvata sitruunanmehulla. Mehu valmistuu vuorokaudessa, joten sitä kerkeää valmistaa vielä hetki ennen kesän juhlia tai lähestyvää juhannusta. Monikäyttöinen mehu sopii niin janojuomaksi kuin alkumaljaksikin. Hienomman drinkin saat käyttämällä laimentamiseen samppanjaa tai kuohuviiniä, mutta niiden sijaan sopii hyvin vichy tai vesikin. Resepti on julkaistu tämän viikonlopun Karjalan Heilissä yhdessä raparperihillon ja manteli-raparperipiirakan kanssa.

Vaniljainen raparperimehu sopii vaikka juhlien alkumaljaksi

Kuvakaappaus Karjalan Heilin verkkolehdestä 11.6.2015

Kirja-arvonta!

Voita kirja! Kirjasta löytyy myös minun reseptejäni :)

TADAA! Tässäpä se kirja vihdoinkin nyt on, kirja, josta löytyy myös minun kirjoittamiani reseptejä. Olen haaveillut vuosikausia omasta kirjasta ja tämä on yksi suuri askel ikiomaa kirjaa kohti. Ihana ruokabloggaamisen ikoni, Hellapoliisi, pyysi meitä muita bloggaajia mukaan kirjaprojektiin. Lopulta Makeita herkkuja - ruokabloggareiden parhaita -kirjaan päätyi miun ja Hellapoliisin lisäksi reseptejä Chef Jonesilta, Sweet Food O'Mineltä, Jälkiruokalasta ja LeivinLiinalta. Kaikki saimme jakaa kansien väliin omia makeita herkkureseptejämme ja minun osuutenani kirjasta löytyy 12 eri ohjetta. Kirja ilmestyi huhtikuun lopussa ja pari viikkoa sitten sain kirjat myös omiin käsiini, itse projekti taisi alkaa jo reilu vuosi sitten. Kieltämättä kirjaan kirjoittaminen oli mielenkiintoinen kokemus ja olipa ihanaa vihdoin kertoa ilouutisia maailmalle, kun tästä tuli julkista aiemmin keväällä. Toivottavasti kirja inspiroi keittiössä ja miellyttää silmää, minusta ainakin lopputulos on herkullisen näköinen. Mikäli arpaonni ei ole myöten, niin kirjaa myy ainakin kustantamo readme.fi:n verkkokauppa ja kirja on myynnissä myös useissa kirjakaupoissa - Joensuun Suomalaisen kirjakaupan tilanne pitääkin käydä tarkistamassa, viimeksi käydessäni sieltä ei vielä kirjaa löytynyt. 

Nyt sinäkin voit siis päästä tutustumaan kirjaan, sillä arvon yhden kappaleen teidän lukijoideni kesken. Arpalippuja on mahdollista saada jopa neljä (4) kappaletta. Kerrothan siis blogini kommentin yhteydessä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta päättyy keskiviikkona 17.6.2015 kello 23.59 ja voittajaan otan yhteyttä sähköisesti. Joten jätäthän blogisi yhteystiedot tai sähköpostiosoitteesi, niin saan toimitettua paketin perille. Voittaja julkistetaan myös blogissa.

Arpoja voit hankkia seuraavasti:

1. arpa - kommentoi tätä blogipostausta ja kerro, mikä on sinun makea herkkusi

2. arpa - liity Facebookissa Cebicin keittiössä -sivun tykkääjäksi

3. arpa - jaa tämä postaus Facebookissa, blogissasi tai vastaavassa

4. arpa - seuraa @cebicinkeittio Instagramissa

Lisäksi FB:n sivuillani on menossa rikki 1000 seuraajan rajapyykki, joten arvon vielä Joensuun Taitokorttelissa toimivan Lahjapuoti KL:n lahjoittaman ihanan servettitelineen ja servettejä, lisään pakettiin vielä jotain muutakin pientä keittiöaiheista. Käykääs tutustumassa oheisesta linkistä ystäväni ihastuttavaan puotiin!

Paljon onnea arvontaan kaikille ja toivottavasti kirja löytyy pian monesta keittiöstä :)

***

Arvonta on päättynyt ja kirja lähtee kommentin "Kesäisin kaikki, missä tuoreita mansikoita, on herkkua :) Kolmella arvalla mukana! soilekor@gmail.com." jättäneelle henkilölle. Sähköpostia laitettu voitosta.

Lohdutuspalkinto osui Peggyn pienen punaisen keittiön kommentille "Oikein paljon onnea kirjasta :) Minun heikkous on marenki, yhdellä arvalla mukana." Viestiä laitettu Peggyllekin.

Teriyaki-broileria ja kasviksia

Teriyakilla marinoitua broileria ja paistettuja kasviksia

Teriyaki on soijapohjainen maustekastike, jota on tullut käytettyä kotikeittiössä aika harvoin. Olen kuitenkin syönyt usein teriyaki-broileria ravintoloissa, joten tiesin sen olevan herkullista. Blogiringin kautta sain tehtäväkseni kokkailla Kikkomanin teriyakisoossista ruokaa ja niinpä päädyin suoraan broilerireseptiin. Broilerinpalojen kelliessä grillin sijaan uunin lämmössä valmistui pannulla lisukkeeksi wokkityyppinen kasvislisuke, joka sai myöskin makua teriyakista. Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, pääsee omassakin keittiössä helposti makumatkalle kaukomaihin. Pieni ripaus itämaisuutta itärajalla ja makuhermoja hellittiin taas hyvällä ruoalla. Reseptejä Kikkomanin kastikkeista loihtivat myös muut bloggaajat ja kaikkien reseptit ovat luettavissa sekä äänestettävissä Radio Aallon sivuilla olevassa kilpailussa. Kilpailussa arvotaan joka päivä äänestäjien kesken Kikkomanin tuotepaketteja. Siispä kannattaa käydä äänestämässä mieleistään reseptiä! :)

4 annosta

1 kg broilerin koipi- ja reisipaloja (maustamaton)

3/4 pll Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 valkosipulinkynttä

2 cm pala tuoretta inkivääriä

½ kukkakaali

½ parsakaali

½ kesäkurpitsa

1 iso porkkana

1 suippopaprika

1 pieni sipuli

3 kevätsipulia varsineen

2 cm pala tuoretta inkivääriä

1 tuore mieto chilipalko

3 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl hunajaa

n. 3 rkl Kikkoman teriyaki-kastiketta

2 kaffirlimen lehteä

1 dl cashew-pähkinöitä

Laita broileripalat pariksi tunniksi marinoitumaan teriyaki-kastikkeeseen ja lisää joukkoon muutama siivutettu valkosipulinkynsi sekä viipaloitua inkivääriä. Nostele marinoituneet broilerit uunivuokaan ja lorauta päälle tilkkanen marinointilientä, kaada loput marinadit pois. Paista broilereita 200-asteisessa uunissa n. 50 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin.

Valmistele broilerien kypsyessä kasvislisuke. Kuori porkkana ja leikkaa se vinottain ohuiksi siivuiksi, kuori inkivääri sekä valkosipulinkynnet ja hienonna ne pieneksi silpuksi. Hienonna tuore chilipalko ja leikkaa kukka- ja parsakaalit pieniksi nupuiksi. Leikkaa kesäkurpitsa pitkittäin kahteen osaan ja poista pehmeä keskikohta, leikkaa kesäkurpitsat siivuiksi, kuutioi suippopaprika isoiksi paloiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen siivuiksi ja sipuli puolirenkaiksi. Kuumenna wok-pannussa tai isossa kasarissa tilkka öljyä ja laita vihannekset kypsymään kypsymisjärjestyksessä eli porkkana, kukkakaali, parsakaali, paprika, sipulit, inkivääri, chili ja valkosipuli. Pyörittele kasviksia pannulla muutama minuutti, lisää joukkoon kaffirlimen lehdet, mausta seos hunajalla ja teriyaki-kastikkeella. Maista ja lisää tarvittaessa teriyakia. Lisää lopuksi pannulle kuumenemaan myös cashew-pähkinät ja tarjoile paistos teriyaki-broilerin kanssa. Koristele annos ohuilla vinoiksi leikatuilla kevätsipulinvarsilla.

Annoksen voi valmistaa myös esikypsentämällä broilereita n. 40 minuuttia uunissa ja grillaamalla niihin kauniin pinnan. Kasvislisuke valmistuu muurikkapannulla paistamalla.

Teriyaki-kastike sopii hyvin kasvisten maustamiseen

Mietin aluksi, tekisinkö nuudelikasviksia lisukkeeksi, mutta nuudeleita ei kaapista löytynytkään ja riisiä ei tehnyt ollenkaan mieli. Niinpä pääosaan pääsivät pelkät kasvikset ja kookosmaitoakaan en tähän käyttänyt, ehkä se oli enemmänkin tuohon nuudeliin liittyvä ajatus. Halutessaan ruokaisamman version tästä voi siis lisätä pannuun keitettyjä nuudeleita ja lorauksen kookosmaitoakin, silloin kannattaa maustaa paistosta vähän runsaammalla kädellä. Jos miulla olisi ollut käytössäni grilli (eli kokkailisin muualla kuin kerrostalokaksiossani), niin olisin heittänyt ne lopuksi grilliin. Ehkä grillipannu liedelläkin olisi voinut ajaa asian. Samoin teriyakikastiketta voisi keittää kasaan ja sivellä kanapaloja syntyneellä vähän tahmaisella kastikkeella, toimii niin grillissä kuin uunissakin valmistettavan ruoan yhteydessä.

Näistä aineksista syntyi herkullinen teriyaki-annos

***

Yhteistyössä Blogirinki ja Kikkoman

Perunasalaatti

Kotitekoinen perunasalaatti on ihanaa!

Perunasalaatti on suurta herkkuani, mutta liian usein ostoskoriini on päätynyt joku einessalaatti. Niiden maku on hyvin pistävä ja toisaalta majoneesipohjaisuuskin on vähän no-no. Joten sain ystäväporukkani vappujuhlista hyvän syyn tehdä ison kulhollisen kunnon kotitekoista perunasalaattia kaikkien muiden ihanien tarjottavien ja grillattavien kylkeen. Mitään tarkempaa ohjetta minulla ei tähän ollut, heittelin vaan kulhoon mieleisiä asioita ja jätin allergiani takia omenan pois, sitähän usein käytetään kotitekoisissa perunasalaateissa. Tämä salaatti näytti maistuvan hyvin koko seurueelle, joten pienemmässä kaavassa teen tätä varmasti jatkossakin. Tämä kulhollinen riittää siis isommallekin ruokaseurueelle, joten tarvittaessa ohjetta kannattaa puolittaa.

n. 10 annosta

n. 1,5 kg uusia perunoita

1 nippu kesäsipulia varsineen

½ puntti ruohosipulia

 3 isoa maustekurkkua

1 pieni prk pikkuisia säilykekapriksia

2 prk kermaviiliä

1 sitruunan mehu

suolaa

mustapippuria

Raaputa perunoista hennot kuoret irti ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko hieman jäähtyneet perunat noin neljään osaan ja laita ne salaattikulhoon. Hienonna kesäsipulit varsineen hienoksi silpuksi ja hienonna myös maustekurkut kuutioiksi, lisää ne perunoiden joukkoon. Valuta säilykekapristen liemi pois ja kippaa kaprikset mukaan. Sekoita puristettu sitruunamehu, kermaviilit, suolaa ja pippuria joukkoon ja tarkista maku, anna maustua jääkaapissa tovi ennen tarjoilua, voit tehdä salaatin jääkaappiin maustumaan jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Sekoita salaatti ennen tarjoilua ja hienonna pinnalle ruohosipulia. 

Klassisen hyvää! Tässä oli kyllä maut kohdillaan ja toimi hyvin salaattien ja grillilihojen kumppanina. Kaprikset ja maustekurkut tuovat pientä hapokkuutta salaattiin, samoin sitruuna. Ne ovat oleellinen osa makuelämystä ja sitruuna raikastaa ja keväntää kokonaisuutta vielä vähän. Valmistin salaatin jo edellisenä iltana, niin maut kerkesivät tasaantua kunnolla ja oli helppo napata kulho mukaan. Jos haluaa löysempää salaattia, niin voi vähentää perunan määrää tai lisätä kermaviiliä. Annoksesta riitti hyvin n. 15 hengen aterialle, kun tarjolla oli paljon muutakin syötävää broilerista pihveihin, makkaraan ja muihin salaatteihin. Jälkkäriksi olikin sitten ihana kakkukimara ja oman tekemäni jälkkärin resepti tulee myöhemmin blogiin. Olipa ihana viettä vappua herkutellen hyvässä seurassa, ilman kiirettä minnekkään. Kiitos ystävät! :)

Persikka-mascarponekakku

Keväinen ja raikas mascarponejuustolla tehty kakku on kiva herkku kahvipöytään

Tänä keväänä on tullut leivoskeltua kakkuja vähän hiljaisempaan tahtiin, mutta pääsiäiseksi tekaisin tämmöisen hyydytetyn kakun viemisiksi vanhempieni pääsiäispöytään. Pidän persikasta ja pohdin pitkään, millaisen herkun siitä tekesin. Koska kokeilukelpoisia ideoita oli useampia, tein vielä ystävieni luokse vietäväksi ison murupintaisen persikkapiirakan (ohje tulossa). Tässä kakussa ei ole persikkaa soseutettu täytteeseen, vaan se jätetään paloiksi tuomaan suutuntumaa. Kieltämättä leikatessa ulkonäkö hieman kärsii, mutta ei anneta sen häiritä. Maku on kuitenkin ihana! Resepti on julkaistu myös Heilin ruokasivullani muutama viikko sitten. 

24-26 cm irtopohjavuokaan

keksipohja

150 g digestive-keksejä

75 g voita sulatettuna

1 rkl sokeria

persikka-mascarponetäyte

2 dl kuohukermaa

500 g mascarpone-tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 sitruunan mehu

5 liivatelehteä

1 iso prk persikkasäilykettä

persikkakiille

1 pieni prk persikkasäilykettä

1 mangopiltti

2 rkl sokeria

½ sitruunan mehu

3 liivatelehteä

koristeluu n ananaskirsikoita

Murskaa keksit kattilassa perunasurvimella, sekoita joukkoon voisula ja sokeri. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Painele keksiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin kovettumaan täytteen valmistamisen ajaksi. Valuta persikat ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi, purista sitruunasta mehu. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon mascarpone-tuorejuusto. Mausta seos sokereilla ja sekoita joukkoon persikkakuutiot. Laita täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kuumenna reilu ruokalusikallinen täytteeseen tulevasta sitruunamehusta kiehuvaksi ja sulata siihen kuivaksi puristellut pehmenneet liivatelehdet. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja vispaa se täytteen joukkoon ohuena nauhana. Tarkista seoksen maku ja mausta tarvittaessa lisää sokereilla. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. 

Valmista kiille, kun täyte on hyytynyt, ettei se valahda kakun keskelle. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Valuta persikat ja soseuta ne sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää joukkoon mangopiltti ja ripaus sokeria. Purista puolikkaan sitruunan mehu ja kaada suurin osa persikkasoseen joukkoon, kuumenna ruokalusikallinen sitruunamehua kiehuvaksi. Sulata pehmenneet, kuiviksi puristellut liivatteet sitruunamehuun ja kaada seos persikkasoseen joukkoon. Kaada kiille varovasti hyytyneen täytteen päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään 1,5 tuntia ennen tarjoilua. Irrota vuoasta reunat ja nosta kakku tarjoiluvadille. Koristele kakku ananaskirsikoilla ja tarjoile välittömästi. Kakku säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman päivän.

Liian innokas kokki sai kakun reunankin hajoamaan vuoasta irroitettaessa

Kakku oli maultaan ihanan raikas ja keväinen, joten se sopi myös pääsiäiseen tai muihin kevään juhliin vallan mainiosti. Pelkkä kakkumassa on hieman tylsä eikä niin värikäs, niin kannattaa ihmeessä tehdä nopea kiille kakun päälle. Näin kakku saa ihan hetkessä uuden ulottuvuuden! Kuten yllä olevaan kuvatekstiin kirjoitinkin, onnistuin hajottamaan pätkän keksipohjaa kakkua vuoasta irroittaessani. Digestive-kekseistä ja voista tulee melko tiivis ja kova lopputulos, joten sen takia pääsääntöisesti käytänkin jotain muita keksejä. Myös voin vaihtaminen oivariiniin helpottaa kakun leikkaamista, mutta eipä mikään estä kostuttamasta voi-keksipohjaa vaikkapa vaniljamaidolla. Halutessaan irtopohjavuoan voi myös vuorata kelmulla tai leivinpaperilla, monet leipurit vannovat myös vuokasprayn nimeen mutta minä olen jättänyt sen vielä kauppaan. Voin nimittäin kuvitella, millaiseksi luisteluradaksi saisin keittiöni sprayamalla öljyä... Kuvat tässä reseptissä taitaa olla ihan ensimmäiset ruudut, jotka nappasin uudella linssilläni. Huomaa kyllä, ettei ole ihan tarkkaa ja lopputulos näytti erilaiselta, mitä kuvittelin. Onneksi on taas koko loppuelämä aikaa harjoitella valokuvaamista ja siihen liittyviä asioita :)

Tomaattisalaatti

Nopea tomaattisalaatti muistuttaa salsaa

Muistan jo lapsuudestani, kuinka mummoni teki tomaatista ja sipulista salaattia, joka maustettiin ketsupilla. Ohjeen hän muistaakeni oli bongannut joskus jostain telkkariohjelmasta. Tätä kyseistä lisuketta tuli tehtyä usein kotonakin asuessani, mutta sitten se unohtui vuosikausiksi. Nyt kun jääkaapissa oli rasiallinen päiväysuhkaisia kirsikkatomaatteja, tämä herkku muistui mieleeni. Niinpä muokkasin muistamaani ohjetta hieman ja tämä on lopputulos. Hieman tomaattisalsan kaltainen herkku, joka raikastaa niin grilliruoan kuin tavallisenkin kotiruoan. 

250 g kirsikkatomaatteja

1 pieni sipuli

n. ½ dl basilikasilppua

1 rkl rypsiöljyä

2 rkl tomaattiketsuppia

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

Hienonna tomaatti pieniksi kuutioiksi ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Hienonna basilika, helpoiten se käy käärimällä lehdet yhteen ja leikkaamalla sen jälkeen tiukka rulla pikkuruiseksi silpuksi. Yhdistä ainekset kulhossa ja mausta seos suolalla, pippurilla ja ketsupilla, lorauta joukkoon hieman rypsiöljyä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile erilaisten ruokien lisukkeena tai vaikkapa tortillan täytteenä. 

Muutamassa minuutissa valmista ja maistuu takuuvarmasti! Ketsupin juju on mehevöittää aineksia ja sen sisältämä sokeri tuo pientä makeutta pyöristämään kokonaisuutta. Kuulostaa ehkä hieman hurjalta, mutta toimii ihan oikeasti. Kannattaa kokeilla! Näin ihanan kesäsipulin aikaan kannattaa korvata sipuli varsineen hienonnetuilla kesäsipuleilla, niin salaatti saa lisää väriä. Nyt kun mietin, niin tämähän olisi mitä oivallisin täyte crostineillekin, eli uunissa paahdetuille öljytyille patonkisiivuille sipaistaan pieni keko salaattia ja tarjoillaan alkupalana. Myös mozzarellan, kotijuuston tai fetajuuston kaveriksi tämä sopisi hyvin.

Parsarisotto ja valkoviinibroileri

Keväinen parsarisotto on ihanaa valkoviinissä haudutetun broilerin kanssa

Kevään huomaa saapuneen viimeistään silloin, kun kaupasta löytyy kauniita vihreitä parsanippuja. Tässä keittiössä parsaa on kokkailtu aktiivisesti useampi vuosi, mutta huomasin että näitä reseptejä on aivan liian vähän täällä. Joten nyt on aika julkaista helppo ja hyvä risoton ohje, jossa on käytetty näitä kevään herkkuvarsia. Käytin risottoon puolen kilon nipusta vain puolet, joten lopusta tein pienen keiton. Lisäsin parsan kaveriksi vähän kesäsipulia, jauhoisen perunan, kasvislientä ja mausteita. Ja tietenkin pieni kermaloraus sopi keittoa pehmentämään. Sekin oli herkullista! Sellaisilla parsaherkuilla tässä talossa jatkettiin pääsiäisen tarjoiluita, kun lammaspaisti oli jo nautittu.

Parsarisotto

2 annosta

250 g vihreää parsaa

2-4 kesäsipulia varsineen

1 rkl voita paistamiseen

3 rkl voita kuullottamiseen

2 dl risottoriisiä

2 dl kuivaa valkoviiniä

n. 6 dl kanalientä

mustapippuria

n. 50 g parmesaania raastettuna

2 rkl voita kiillottamiseen

Valkoviinibroileri

2 annosta

2 broilerin rintafilettä

1 rkl voita paistamiseen

1 dl valkoviiniä

suolaa

mustapippuria

Ota parsanvarresta kiinni ja taita, niin puumainen tyviosa katkeaa ja parsa on huuhtelun jälkeen valmista käytettäväksi. Nuoria ohutkuorisia vihreitä parsoja on turha kuoria. Pilko parsat muutamaan osaan ja leikkaa kesäsipulit isohkoiksi siivuiksi. Paista kasvikset voinokareen kera paistinpannulla ja jätä odottamaan. Kiehauta kanaliemi. Kuumenna laaja kasari tai kattila ja kuullota risottoriisit voissa, riisit eivät saa ruskistua vaan muuttua läpikuultaviksi. Lisää pannulle valkoviini ja kiehauta riisi kuivaksi, alenna pannun lämpöä. Lisää kiehuvankuumaa kanalientä pieni kauhallinen kerrallaan riisin joukkoon, kun edellinen liemiannos on imeytynyt riisiin. Sekoita risottoa usein oikean lopputuloksen saamiseksi, kypsennä risottoriisi al denteksi ettei se muutu liian puuromaiseksi ja siinä säilyy pieni purutuntuma. Juuri ennen valmistumista lisää risottoon paistetut parsat ja sipulit mukaan lämpenemään, mausta risotto mustapippurilla. Viimeistele risotto runsaalla raastetulla parmesaanilla ja voinokareella. Risoton kuuluu jäädä valuvan pehmeäksi, joten lisää tarvittaessa vielä tilkkanen lientä. Tarjoile parsarisotto välittömästi, ettei se jämäköidy liikaa. Parsarisotto maistuu ihanalta sellaisenaan, mutta halutessaan ateriaa voi tukevoittaa mehevällä broilerilla. Leikkaa broilerinfileet auki perhosfileiksi paista ne voinokareen kanssa pannulla kauniin ruskeiksi. Lisää pannulle valkoviiniä ja hauduta broileri kypsäksi kannen alla. Mausta fileet mustapippurilla ja suolalla. Mikäli neste haihtuu kokonaan, voit lisätä viiniä tai kanalientä pannulle. Pidä fileet lämpimänä tarjoilua varten. Kasaa lautaselle keko risottoa ja asettele broilerit annoksille, koristele annos kesäsipulin varrella tai yrteillä.

Kylläpä oli maukasta ja minun suuhuni sopivaa! Parsan hento ja herkullinen maku pääsee hyvin esiin, kun annoksen muutkin raaka-aineet ovat hillittyjä. Sen takia en laittanut esimerkiksi lempiyrttiäni timjamia kuin koristeeksi annokseen, että parsa saa olla annoksessa pääosassa. Tuo broilerin kypsennystapa on tullut jäädäkseen: tein ensimmäisen kerran broileria tällä tavalla kokatessani broileria kermaisessa ja tomaattisessa kastikkeessa ja siitä lähtien olen kypsentänyt broilerin juuri näin. Kannattaa kokeilla, niin saa lautaselleen ihanan mehevää broileria. 

Halutessaan valkoviinin voi korvata risotossa kana- tai kasvisliemellä ja tilkalla sitruunamehua, sillä pieni hapokkuus sopii raikastamaan kokonaisuutta. Broileriin käytetyn valkoviinin voi korvata millä tahansa nesteellä, kuten vichyllä tai omenatuoremehulla, sillä nesteen tarkoitus on säilyttää broilerin mehukkuus ja höyrystää broileri kypsäksi. Kiehuessaan viinin alkoholi haihtuu ja jättää vain makua, joten se sopii myös lapsille tarjottavaan ruokaan. Älä siis lisää viiniä enää juuri ennen tarjoilua!

Resepti on julkaistu myös Karjalan Heilissä 19.4.2015 ruokapalstallani.

Kinkkunapit

Helppo ja herkullinen kinkkutahna maistuu ruissipseistä tarjoiltuna

Teen usein - kaverinikin tämän ovat saaneet kokea - helppoa ja nopeaa kinkkutahnaa tarjottavaksi ruissipseistä. Herkullinen täyte valmistuu hetkessä ja sen voi pursottaa tai lusikoida sipseille, crustadeille, palttoonappeihin tai se sopii myös tuulihattuihin, uuniperunalle tai ihan mihin vaan. Tätä on myös helppo varioida kaapista löytyvien ainesten mukaan. Ruissipsejäkin saa nykyään perinteisen lisäksi useaa eri maustettua versiota. Empiiristen tutkimusteni mukaisesti herkullisin on chilillä maustettu, sillä chiliaste ei ole kovin voimakas ja se käy hyvin kinkun kaveriksi. Näiden nappien maku on sour cream & onion. Kuva on muuten otettu uudella linssilläni, joka tuli hankittua muutama viikko sitten. Kyllä saa pienillä asioilla kuviin eloa, kun vertaa aiempiin perusputkella otettuihin kuviin! Eli seikkailut valokuvauksen maailmassa jatkuvat ja lisävinkkejä saa onneksi meidän työpaikan valokuvauskerhostakin. Ihan huippua!

300 g saunapalvikinkkua

300 g Philadelphia-tuorejuustoa

ruohosipulia (basilikaa, persiljaa, timjamia)

merisuolaa

mustapippuria

½ pss ruissipsejä

yrttejä koristeluun

Hienonna kinkku hyvin pieneksi rouheeksi ja sekoita se notkistettuun tuorejuustoon, tarvittaessa tahnaa voi käyttötarpeen mukaan löysyttää vaikkapa ranskankermalla. Silppua puolisen punttia mieleistäsi yrttiä ja sekoita tahnan joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku ja anna makuuntua jääkaapissa. Lusikoi tahna (tyllalla varustettuun) pursotinpussiin ja pidä jääkaapissa tarjoiluun saakka. Pursota napeille täytettä ja koristele yrteillä. Napit kestävät hetken lötkistymättä ennen tarjoilua ja tarvittaessa ylijäämän (minkä????!!!!) voi säilyttää jääkaapissa. Sopii erityisen hyvin kuohuviinin kanssa tarjottavaksi pienenä suupalana ennen illallista. Nautitaan hyvässä seurassa.

Tämä on kyllä meikäläisen bravuuri ja klassikko! Näitä nappeja tulee tehtyä suunnilleen joka kerta ennen meidän kaveriporukan illallisia ja tein kasvistäytteisiä nappeja tarjolle synttäreillenikin maaliskuussa. Joskus laitan täytteeksi myös paprikaa tai suolakurkkua, joskus punasipulia, joskus jotain juustoakin. Käytännössä näihin tahnoihin ja täytteisiin voi upottaa ihan mitä vain sattuu olemaan saatavilla. Samoin kermaviiliä, turkkilaista jogurttia, ranskankermaa tai muuta vastaavaa voi upottaa täytteen joukkoon, mutta mielestäni paras syntyy juurikin pääsääntöisesti tuorejuustoa käyttämällä.

Turkkilaiset fetasikarit

Turkkilaiset fetasikarirullat

Joensuuhun avautui alkuvuodesta etninen ruokakauppa, Halal Market. Pienestä erikoispuodista saa mm. itämaisia mausteita, säilykkeitä, mehuja sekä myös halal-teurastettua lihaa. Kävin siellä toista kertaa ja mukaani tarttui mm. juustoja, taikinoita, säilyketahnoja ja appelsiininkukkavettä, granaattiomenasiirappia ja mausteita. Ostin myös karitsanjauhelihaa pienen paketin, mutta iso edullinen fetajuustotölkki jäi tälläkin kertaa odottamaan isompaa ruokavieraiden määrää. Onnekseni mukanani ruokaretkellä oli pari työkaveria ja toinen heistä toimi meille tulkkina. Ja sepäs olikin hauskaa! Tutkimme hyllyjen valikoimia innokkaasti varmasti reilut puoli tuntia, vaikka pinta-alaa kaupalla ei ihan älyttömästi ole. Niinpä saimme paljon tietoutta siitä, mitä eri purnukat sisältävät ja kuinka tuotteita voi käyttää. Suurin ahaa-elämys syntyi pakastealtaalla, sillä siellä oli filotaikinan lisäksi myynnissä yufkaa. Yufka on ystäväni mukaan parempaa kuin filo, sillä se ei ole niin sitkeää. Niinpä ostin yufkaa paketillisen ja sain vielä samana iltana to do -ohjeet kuvien kera. Eli kiitos vaan hauskasta reseptistä! Tätä teen varmasti toistekin ja kieltämättä mielessäni pyörii jo monta muuta uutta ideaa kyseistä taikinaa hyödyntäen.

n. 25 kpl

1 pkt (360 g) yufka-taikinaa

400 g fetajuustoa

2 kananmunaa

2 dl persiljaa hienonnettuna

vettä taikinan liimaamiseen

auringonkukka- tai rypsiöljyä kypsentämiseen

Ota taikinapaketti sulamaan huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen leipomista. Hienonna fetajuusto haarukalla kulhossa ja sekoita joukkoon kananmunat sekä hienoksi silputtu persilja. Avaa taikinapaketti ja laita yksi taikinalevy kerrallaan työpöydälle. Pidä muut levyt hyvin suojattuna vaikkapa muovin tai leivinliinan alla kuivumisen estämiseksi. Kuivahtaneet ohuet taikina-arkit murtuvat helposti. Laita taikinan leveään päähän pieni määrä, noin vajaa ruokalusikallinen, fetatäytettä pitkittäin kapeaksi vanaksi. Voit laittaa täytteen myös pursotinpussiin ja pursottaa pyöreällä tyllalla täytettä levylle. Taita leveät sivureunat taikinan keskustaa kohti, että saat käärittyä päät siististi paketiksi. Pyöritä taikina ohueksi rullaksi, kostuta taikinan terävä kärki kunnolla vedellä liimaten (käytä apuna pullasutia) ja taputtele taikinakäärö umpeen. Tee samoin kaikille taikinalevyille. Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä ja lorauta siihen reilun sentin kerros mietoa öljyä. Paista muutama rulla kerrallaan ruskeatäplikkääksi, paistoon menee yllättävän vähän aikaa. Käännä rullat, kun ne ovat saaneet väriä. Varaa viereen kansi, sillä kuuma öljy voi roiskua. Kasaa paistetut sikarit keoksi lautaselle ja tarjoa ne hieman jäähtyneenä.

Nam! Sikarirullat olivat ihania lämpimänä ja koska niitä tuli hyvin paljon, ne säilyivät näppärästi jääkaapissa seuraavaa tarjoilukertaa varten. Rullia voi lämmittää uudelleen uunissa tai mikrossa, mutta maistuivat ne ihan suoraan jääkaapistakin otettuna. Omaan keittiööni parasta olisikin, jos paketista saisi näppärästi otettua puolet tai kolmasosan käyttöön yhdellä kertaa ja muut voisi laittaa takaisin pakastimeen. Nyt se ei ollut mahdollista, sillä tietysti kerkesin sulattaa kaikki taikina-arkit kerralla. En ole ihan varma, minkä kanssa nämä rullat tulisi nauttia tai tarjoilla, mutta uskoisin niiden sopivan hyvin vaikkapa illanistujaisiin, meze-pöytään tai raikkaan salaatin kaveriksi. Tein sen virheen, että laitoin ensimmäisiin rulliin liikaa täytettä ja lopuille taikinoille piti säveltää lisää täytettä. Oikeasti taikinan sisään kääritään hyvin vähän täytettä, tämän aion muistaa jatkossa. Laitoin muutaman rullan sisään pehmeää vuohenjuustoa + basilikaa, osaan mozzarellaraastetta ja basilikaa, joihinkin sipulituorejuustoa jne. Hyviä tuli niistäkin, mutta mielestäni tuo feta-persilja oli kuitenkin ehdottomasti parhaimman makuista. Fetassa ja persiljassa oli tarpeeksi luonnetta miedon taikinan pariksi. Taikina sopii suolattomana varmasti hyvin myös makeaan leivontaan ja miksei sisään voisi kääräistä kestohitti Nutellaa, pähkinöitä tai muuta vastaavaa.

Ohuen ohut taikina käärittynä ja sisälle kätkeytyy fetajuustoa yrttien kera

Yllä olevassa kuvassa ovat pyöritellyt sikarirullat ennen paistamista. Kuten kuvasta huomaa, taikina on todellakin hyvin ohutta ja herkkää. Taikinalevyt tulee suojata kuivumiselta käsittelyn aikana, joten massiivisena sarjatyönä näitä ei voi tehdä. Tuttu juttu karjalanpiirakoista! Sitten terävä pää kannattaa liimata kunnolla vedellä kiinni, ettei rulla lähde avautumaan paistamisen aikana. Mikäli pannulla käryyttäminen kammottaa, voi nämä sikarit paistaa hyvin myös uunissa, kannattaa voidella ne ensin kananmunalla kauniin paistopinnan saamiseksi. 

Yufkaa myydään mm. tällaisessa pakkauksessa pakastealtaassa

Tuommoinen paketti sieltä pakastealtaasta löytyi. Taikinassa oli mielestäni pelkästään vehnäjauhoja ja vettä, suolaa siinä ei ainakaan ollut. Hintaa riittoisalla paketilla oli täällä alle neljä euroa, joten ei paha. Nämä rullat ovat kuulemma hyvin suosittuja Turkissa ja ystäväni perheessä näitä on totuttu syömään ja nyt niitä on mahdollista tehdä myös täällä kaukana etelän helteistä. 

Karjalan Heili 4.4.2015

Resepti on julkaistu myös pääsiäislauantain Heilissä. Ohessa kuvakaappaus Heilin verkkolehdestä. Mitäs toiveita teillä olisi lukea lehdestä? Kesän juhlien lähestyessä varmaankin on tulossa erilaisia juhlatarjoiluja, mutta mieluusti tekisin juttuja aiheista, jotka kiinnostavat lukijoitakin :)

Helppo kinuskitorttu

Kinuskitorttu valmistuu nopeasti

Jostain netistä bongasin aikanaan helpon reseptin, johon käytetään kondensoitua, karamellisoitua maitoa. Kaikista hauskinta tässä reseptissä on se, että se lopputulos muistuttaa ihan juustokakkua sisältämättä sitä lainkaan. Eli varsin näppärä huijaus, joka valmistuu ilman suurempaa tuskaa. Kakun kanssa kannattaa tarjoilla jotain marjaa, joka raikastaa makua. Minä nakkasin kaveriksi mustikoita pakastimesta, mutta vadelma olisi vieläkin parempi maultaan, ainakin minun mielestäni.

20 cm irtopohjavuokaan

150 g kaurakeksejä

75 g voita sulatettuna

1 dl vaniljakreemijauhetta

3 dl kylmää vettä

3 kananmunaa

1 prk karamellisoitua maitotiivistettä

Murskaa keksit hienoksi ja sekoita voisulan kanssa. Painele seos irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin kohmettumaan. Vatkaa vaniljakreemijauhe veden kanssa kreemiksi sähkövatkaimella noin viiden minuutin ajan. Sekoita joukkoon kananmunat sekä karamellisoitu maito. Kaada täyte vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa tunnin ajan (laita päälle leivinpaperi, jos pinta uhkaa tummua liikaa). Sammuta uuni ja anna tortun olla uunissa vielä vähintään puolisen tuntia. Anna tortun jäähtyä ja irrota vuoasta kakkuvadille. Koristele torttu marjoilla juuri ennen tarjoilua.

Namnam! Vaikka tämä on aika makeaa, on se silti niin ihanaa herkkua. Tein tämän pieneen vuokaan, kovin isoa tästä ei siis tule. Mikäli käytät isoa 26-28cm irtopohjavuokaa, kannattaa resepti tuplata. Maitotiiveisteitä myydään yleensä säilykehyllyssä kookosmaitojen vieressä. Mikäli sieltä ei löydy, niin kannattaa kurkata leivontahyllyyn. Minun tutkimusteni mukaan näitä erilaisia maitotiivisteitä (kondensoitu, karemellisoitu, suklainen) myydään jo ihan pienemmissäkin ruokakaupoissa, kun muutamia vuosia sitten niitä ei löytänyt kuin erikoiskaupoista tai kaikkein isoimmasta kaupungin kaupasta. Ihan ensimmäiset maitotiivisteeni olen tuonut matkalaukussa reissuiltani, joten tämä muutos on otettu ihan ilolla vastaan :)

Reseptissä on käytetty keskimmäistä tuotetta

Valkosuklaapannacotta ja granaattiomenakompotti

Valkosuklainen pannacotta ja kirpsakka granaattiomenakompotti

Vietimme jo tammikuussa ystävieni kanssa illanistujaisia, jonne kokkailimme yhdessä upean illallisen. Kävimme yhdessä kaupoista hakemassa ihania raaka-aineita, valmistelimme edellisenä iltana suuren osan ruoista valmiiksi ja jatkoimme kokkailua seuraavana päivänä juhlatalona toimineessa ystävieni kodissa. Minun vastuullani oli valmistaa jälkiruoka kokonaisuudessaan ja päädyin yhteen jälkkärilemppariini, pannacottaan. Pannacotta oli helppo valmistaa etukäteen hyytymään ja pakata kylmälaukkuun, kompotinkin keittelin valmiiksi ja vein sen mukanani isossa hillopurkissa. Näin jäi aikaa loppujen ruokien valmistamiselle ja tähän herkkuun oli hyvä päättää herkullinen viiden ruokalajin illallinen. Lisäksi granaattiomenan sesonki on nyt ja ihanan kirpeän makea hedelmä onkin oiva pari niin suolaiseen kuin makeaankin. Kannattaa kokeilla!

4 annosta

Valkosuklaapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl täysmaitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria

130 g valkosuklaata

2 liivatelehteä

Granaattiomenakompotti

2 kypsää granaattiomenaa

1 dl vadelmamehua

1 tähtianis

1 dl hillo-marmeladisokeria

Mittaa kerma ja maito isoon kattilaan, halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet kermamaidon joukkoon. Lisää kattilaan myös sokeri sekä vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan varovasti vispilöiden 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja poista vaniljatanko, lisää joukkoon paloiteltu valkosuklaa ja sekoita tasaiseksi. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen veteen 5 minuutiksi. Purista liivatteet kuivaksi ja lisää kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja annostele kauniisiin maljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa yön yli tai vähintään muutama tunti. Ota pannacottat juuri ennen tarjoilua jääkaapista, lisää päälle granaattiomenakompottia ja koristele annokset vaikkapa tuoreilla vadelmilla, sitruunamelissan tai basilikan lehdillä ja kokonaisella tähtianiksella.

Halkaise granaattiomenat ja nypi siemenet kattilaan yksitellen. Poista kaikki valkea malto. Lisää kattilaan vadelmamehu, tähtianis ja hillo-marmeladisokeri. Keitä hillokkeeksi varttitunti välillä sekoitellen ja anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi.  

I-h-a-n-a-a! Rakastan pannacottan kermaisuutta ja pehmeyttä, erityisesti silloin kun sen kanssa tarjoillaan jotain kirpeää. Pienensin ohjeen blogia varten, tein illanistujaisiimme nimittäin 12 annosta pannacottaa lisukkeineen. Ja leivoin vielä espressokeksejä lautasen reunalle laitettavaksi, mutta unohdin tarjoilla ne jälkkärin kanssa, kun nostimme annokset nopeasti tarjolle. Nautiskelimme rapeat keksit sitten ruokailun jälkeen myöhemmin illalla. Loppujen lopuksi unohdukseni oli varmaan ihan hyvä juttu, sillä mielestäni pannacotta ei enää tarvinnut lisäosia. Pitääkin laittaa keksien ohje joku kerta blogiin! 

Tämä resepti on julkaistu Heilissä helmikuussa ruokasivulla, yhdessä parin muun kermaisen reseptin kanssa. Ohessa on kuvakaappaus verkkolehden sivuilta.

Helmililjoja pääsiäiseksi

Olen aina pitänyt paljon kukista, mutta vasta viimeiset reilut 1,5 vuotta minulla on ollut mahdollisuus pitää niitä kotonani säännöllisesti. Eli muuttaessani toissakesänä isompaan asuntoon lisääntyi pöytätila sekä luonnonvalo, lisäksi asuntoni parvekkeella on katto. Viherpeukaloni on kadonnut syntyessäni jonnekin (29-vuotissynttäreitäni muuten juhlittiin pari viikkoa sitten) ja olen nyt harjoittanut tätä puutetta hankkimalla jos jonkinmoista kukkapukettia kotiini. Olen edistynyt jo niin paljon, että uskalsin ottaa Blogiringin haasteen vastaan ja tehdä postauksen kukkasista. Oikeastaan huoleni oli ihan turha, sillä kauniit pienet helmililjat ovat sangen helppohoitoisia! Leikkokukat ja muutaman viikon kestävät ruukkukukat ovat suosikkejani, mutta olen myös uskaltautunut parvekeviljelyyn, yrtteihin ja monivuotisiin viherkasveihin. En ole mikään suunnaton värien ystävä, joten onneksi kukakseni valikoitui harmoninen sinertävä helmililja, joista olen tykännytkin aina. Niitä kasvaa mummolassa ja ne ovat minulle mieleisiä pääsiäiskukkia, sillä arastelen hieman keltaista väriä.

Alkuvuodesta sain sisustuskärpäsen pureman ja laitoin koko olohuoneen sisustuksen uusiksi: tilasin ihan vain uuden tummanharvaan sohvan vanhan beigen vuodesohvan tilalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ensin päätin hankkia sohvan kaveriksi uuden tummanharmaan maton. Sitten tuli mieleen, ettei vuokranantajani minulle jättämä vanha kuution kokoinen kuvaputkitelkkarikaan sovi sisustukseen. Sitten bongasin fb-kirpparilta mustanruskean tv-tason ja kaverini sattui ajelemaan Kuopion Ikeaan, josta toi minulle samalla uudet kirjahyllyt... Hups... Oikeasti tuo 1940-1950 -lukujen tienoilla valmistettu kotimainen ruokapöytä tuoleineen on ainoa asia, joka jäi vanhasta olkkaristani jäljelle. Ja isän poikamiesboksin Marimekon verhot 1970-luvulta. Ja niistäpä en ihan hevillä luovukaan! Ruokapöytä on palvellut pian 10 vuotta kotini ruokahetkiä, ollut alustana monelle keittiöhärväykselleni ja taustana suurelle osalle blogini kuvista. Sen ääressä teen töitä, vietän aikaa vieraideni kanssa ja toteutan itseäni. Tällä viikolla levitin pöydälle sanomalehdet, helmililjat ja heinää, erilaisia purnukoita ja pienen kastelukannun.

Sain museostamme maalta jo viime syksynä lainaan vanhan Korona-kahvipurkin, johon helmililja sopi kuin nakutettu. Vähän samaa väriä löytyy niin helmililjan kukinnoista kuin purkin kyljistä. Olen minimalismin ystävä, joten kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo viehättää suuresti silmääni. Ja asuntoni värimaailma on hyvin pelkistetty: mustaa, valkoista, tummanharmaata ja ripaus ruskeaa, niin pieni hillitty väriruiske on paikallaan. Käytännössä asuntoni väriläiskät ovat juurikin tuo purkki ja pari muuta vanhaa esinettä sekä viikon parin välein vaihtuvat leikkokukat. Niin ja ensimmäisessä kuvassa näkyvät helmililjat päätyivät vanhaan kirpparilta ostettuun isoon leipävuokaan. Laitoin vuokaan neljä sipuliruukkua, painelin vuoan reunojen ja ruukkujen väliin kukkakaupasta ostamaani heinää ja lopputuloksena on kaunis pieni asetelma. Näin usein toimettomina olevat keittiövälineet pääsevät enemmän esille ja hyötykäyttöön. Samalla tavalla voisi hyödyntää montaa muutakin keittiöstä löytyvää juttua, astiaa tai mitä vaan sattuu löytymään. Lopputulos on varmasti ruokaintoilijalle mieleinen :)

Olkkarissa toisen kirjahyllyn päällä on pieni musta asetelma, jonka eteen nakkasin yhden helmililjaruukun folioon käärittynä tuomaan pehmeyttä. Sanoisin, että oikein mukavalta näyttää! Toisena ajatuksena olisi ollut poistaa helmililjat ruukuistaan, pestä mullat pois sipulien ympäriltä ja istuttaa ne lasimaljakkoon sellaisenaan. Kuitenkaan sopivaa maljakkoa tai purkkia ei tähän hätään löytynyt, joten idea jää muhimaan seuraavia viikkoja varten. Ehkäpä pienemmän kukan voisikin istuttaa sille liian suureen maljakkoon, jolloin koko kasvi jää ruukun sisään...

Vastuullisesti ja kotimaisesti kasvatetun helmililjan tunnistaa tuosta sirkkalehtimerkistä. Kun ostaa kotimaisia tuotteita, tukee samalla myös työllisyyttä ja työpaikkojen säilymistä. Joten kannattaa kurkkia, mitä ostoskoriinsa valitsee. Kantokassi olikin näppärä: pyöräilen töihin talvellakin ja ajattelin, että näinköhän kasvit kestävät hengissä reilun kilometrin matkan pikkupakkasessa pyöränkorissa keikkuen. Ei hätää: helmililja viihtyy hyvin ulkona ja ei säikähdä jopa -10 asteen pakkastakaan. Eli niitä ei tarvinnut erikseen pakata johonkin kääröihin tai viedä autolla kotiin, vaan kukat kulkivat siinä missä maitopurkkikin. En kyllä ollut uskoa kuulemaani, joten kävin varmistamassa asian vielä Kauniisti kotimainen -sivustolta kasvien hoito-ohjeista ja kurkkasin myös heidän Facebook-sivuilleenkin Kasvien hoitaminen oli helppoa, onnekseni. Helmililjat olivat pienillä nupuilla ja lämpimässä keittiössä yrttilampun valon alla ne aukesivat täyteen loistoonsa ihan parissa kolmessa päivässä! Kastelin kasveja niukasti, etteivät ne kasvata pitkää vartta. Osan kasvupyrähdyksen kokeneista helmililjoista nakkasin sellaisenaan parvekkeen pöydälle, jossa viileys hidastaa niiden kasvua ja kukintaa. Kun ne ovat koristaneet kotiani tarpeeksi ja kukinta on päättynyt, lahjoitan sipulit vanhemmilleni ja he saavat istuttaa ne maalle mummolan keittiön ikkunan alle tuomaan iloa ensi vuotena. Ja sitä seuraavina. Eli nämä tuovat iloa vielä pitkään!

***

Yhteistyössä Blogirinki ja 

Kauppapuutarhaliitto ry

Simppeli pizza

Yksinkertaisen maistuva pizza tarvitsee vain muutaman täytteen

Pizza on mielestäni herkullisimmillaan silloin, kun siinä on ohut pohja ja muutama laadukas, mutta maistuva täyte. Piirakat ovat sitten asia erikseen ja niille on oma paikkansa. Teen ulkomuistista ja käsituntumalla yleensä pienen pizzapohjan, joka riittää juuri ja juuri pellilliseen. Tällä kertaa täytteeksi päätyi basilikaa, kun puskaa piti harventaa ja polvijärveläisen LiPan juustolan Isoäidin juustoa, jota ostin mukaani Pizzeria Roihusta. Ja väriksi vähän punasipulia. Kyllä oli hyvää!

1 pienehkö pizza

2 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

ripaus suolaa

n. 4-5 dl vehnäjauhoja

hyvä loraus oliiviöljyä

tomaattikastiketta

extra mature cheddaria raastettuna

½ punasipuli ohuina siivuina

Isoäidin juustoa (tai mozzarellaa, fetaa, kotijuustoa)

paiston jälkeen basilikaa

halutessasi mustapippuria

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, lisää hiiva ja suola. Vispaa käsin hetki ja lisää mukaan osa vehnäjauhoista, sekoita tasaiseksi ja alusta joukkoon vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista, lorauta mukaan öljyä ja vaivaa tasaisen kimmoisaksi. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Taputtele taikina pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Lisää päälle tomaattikastiketta (huijasin ja käytin tomaattipyreen ja ketsupin sekoitusta), ripottele päälle vähän cheddaria ja revi päälle juusto sekä ripottele punasipulit. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on paistunut, mutta juusto ei ole vielä ruskistunut. Revi päälle tuoreita basilikanlehtiä ja rouhi mustapippuria, tarjoile pizza välittömästi. 

Taivaallisen hyvää! Pizza on kyllä näppärää, kun siihen voi upottaa kaiken mahdollisen, mitä kaapeista vain sattuu löytymään. Tällä kertaa tein kasvistäytteellä, vaikka olisi jääkaapissa ollut paketti parmankinkkuakin. Oma suosikkipizzani sisältää yleensä rucolaa tai basilikaa, hyviä juustoja (mozzarella, vuohenjuusto, LiPa) ja vaikkapa parmankinkkua. Pidän myös artisokansydämistä, oliiveista ja pekonista. Kun on päässyt maistamaan hyvää italialaistyyppistä, suomalaisittain jopa niukkaa pizzaa, on sellaista tehtävä myös kotona. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt tai tehnyt vanhaa suosikkiani kinkku-ananas-aurajuustoa. Niin ne ajat ja tavat muuttuvat... :) Mitä sinun suosikkipizzasi sisältää? Onko eroa siinä, millaista pizzaa syöt ravintolassa tai mitä teet kotona?