Nyhtöpossu-pitaleivät

Nyhtöpossua ja guacamolea pitaleivässä

Tein aiemmin keväällä parista kilosta kassleria nyhtöpossua, joten sitä jäi monta pussillista pakastettavaksikin. Niinpä vappuna (jep, päivitykset laahaa hieman...) pääsin ruoanlaitosta helpolla: pari pussia nyhtistä sulamaan, guacamole muutamassa minuutissa valmiiksi, kasviksia palasiksi ja kaikki herkut pitaleivän sisään. Nyhtöpossun loput ajattelin käyttää cannelloneihin tai lasagneen, että saan käytettyä kaappien kätköistä tuotteita pois. On nimittäin aikamoiset määrät erilaisia ruokatarvikkeita niin pakastimissa kuin kuivakaapeissakin, vaikka yrittää pitää ylimääräiset jemmat minimissä. Ja kohta on taas marja-aika...

4 annosta

400 g valmista nyhtöpossua

4 pitaleipää

1 prk kermaviiliä/ranskankermaa

2 avocadoa

½ pieni sipuli

1 lime 

ripaus chilijauhetta

ripaus suolaa

tomaattia

kurkkua

sipulia

jäävuorisalaattia

Ota nyhtöpossu sulamaan ja laita se pieneen uunivuokaan. Paista 175 asteessa, kunnes liha on lämmennyt ja saanut hieman väriä. Tee sillä välin guacamole valmiiksi, eli muussaa avocadon malto, lisää joukkoon hienoksi silputtua sipulia (noin puolikas), limenmehua ja ripaukset mausteita. Yleensä laitan guacamoleen vielä kuutioitua tomaattia, mutta tällä kertaa jätin sen pois muiden täytteiden takia. Suikaloi sipulia, hienonna tomaattia, kurkkua ja salaattia. Paista pitaleipiä uunissa pakkauksen ohjeen mukaan juuri ennen tarjoilua. Halkaise pita, sipaise pohjalle kermaviiliä, lisää kasviksia ja kunnon kasa nyhtöpossua. Viimeistele annos guacamolella ja tarjoile välittömästi.

Herkullista! Nyhtöpossu ja pita ovat oiva pari, joiden kaveriksi käy myös guacamole varsin mainiosti. Sisään voisi laittaa myös hyvää juustoa tai majoneesia, mistä ikinä sattuukin pitämään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun perheeni pääsi maistamaan nyhtöpossua ja hyvin maistui heillekin. Liha sai kiitosta mukavasta maustaan ja mehevyydestään, vaikka en edes laittanut nestettä mukaan lämmitysvaiheessa. Se mitä näistä pitoista jäi lihaa yli, taisi päätyä lopulta salaattiin tai leivän päälle. Ja seuraavan kerran pitää kyllä pitaleivät tehdä alusta alkaen itse, niin maut saisi vielä uudelle levelille. Lapsuudesta saakka täyttämässäni ruokaohjekirjassa on joku pitaleipien resepti, mutta ystäväni ohje taitaa olla vieläkin parempi. Pitääkin etsiä resepti jostain!

Valkosuklaamousse-lakkakakku

Juhlava valkosuklaamoussella ja lakkahillolla täytetty ruusukakku

Viime aikoina olen saanut onnekseni leipoa paljon erilaisia täytekakkuja niin perheen omiin juhliin kuin tilauksesta asiakkaillenikin. Samalla omat taitoni karttuvat ja pääsen kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Tätä kakkua pidän yhtenä onnistuneimmista kakuistani, kun vertaa lähtökohtiani siihen, etten vielä kolme vuotta sitten saanut tehtyä mitenkään edustuskelpoista täytekakkua. Pursotukset ovat siis parantuneet ja tekniikat hioutuneet, mutta mikäpä uusi ei vaatisi opettelua ja kovaa treeniä. Ruusupursotukseen tutustuin ensimmäistä kertaa kolmisen kuukautta sitten, kun leivoin työkavereilleni vaaleanpunaisen ruusukakun ja nyt äitienpäiväksi leivoin taas uutta kokeillen: ruusupursotuksen alle kätkeytyi suussasulavaa valkosuklaamoussea! Tällaista moussea tein siis ensimmäistä kertaa, mutta en todellakaan viimeistä. Ihan mielettömän hyvää! Suklaamousseen voi käyttää mielensä mukaisesti mitä tahansa suklaata: tummaa, maito- tai valkosuklaata ja se maistuu herkulliselta varmasti myös ihan vaikka pienestä jälkiruokamaljasta nautittuna.

26 cm/3 litran vuokaan

kakkupohja

6 kananmunaa

sokeria

perunajauhoja

vehnäjauhoja

leivinjauhetta

valkosuklaamousse

200 g valkosuklaata (Panda)

2 kananmunaa

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

n. 1 rkl vettä

täyte

lakkahilloa

kuorrutus

8 dl vispikermaa

3 rkl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

kultaisia ja valkeita pieniä nonparelleja

50 g valkosuklaata rouhittuna

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon. Voitele ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset korppujauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä.

Tee valkosuklaamousse. Sulata paloiteltu valkosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä suklaata kerrallaan noin 10 sekuntia. Jäähdytä. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vispaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi isommassa kulhossa. Yhdistä isossa kulhossa vaahdot ja jäähtynyt valkosuklaa. Kuumenna tilkka vettä ja sulata veteen kuiviksi puristetut liivatteet. Vatkaa liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Leikkaa kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä. Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Levitä kakkupohjalle kunnon kerros lakkahilloa ja kaada päälle puolet valkosuklaamoussesta. Nosta päälle kakun keskikerros ja täytä samoin. Nosta kanneksi viimeinen kerros kakkulevyä ja kääri vuoka kelmuun. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta sokereilla. Levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakulle. Laita pursotinpussiin kuusisakarainen tähtitylla (esim. Wilton M1) ja pursota lähellä kakunpintaa pyörylöitä. Aloita pursottaminen kakun alareunasta ja etene ylöspäin. Pursota kakun päälle vain yksi kerros ruusuja. Veistä valkosuklaasta kiekuroita kuorimaveitsellä ja ripottele suklaa kakun keskelle. Ripottele pinnalle vielä hieman sävyyn sopivia nonparelleja. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun saakka.

Tarkempi ohje täytekakun tekemiseen vaihe vaiheelta löydät täältä.

Valkosuklaamousse-lakkakakku

Voi kuinka herkullista kakku olikaan! Tämän kakun perheenikin listasi tekemieni täytekakkujen ykköseksi. Kakku voi kuulostaa makealta, mutta lopputulos oli erittäin tasapainoinen eikä kuitenkaan liian makea. Ja ruusupursotus on yllättävän helppo ja nopea tapa koristella kakut näyttäviksi, seuraavaksi pitänee kokeilla kahdella eri värillä pursotettuja ruusuja tai siten, että värjää toiselle puolelle pursotinpussia tulevan kerman vaikkapa hempeän vaaleanpunaiseksi ja osan jättää valkoiseksi.

Osittain syöty kakku, tästä näkee kauniit kerrokset

Ostin aiemmin keväällä Joensuun Sirkkalassa sijaitsevasta Valion tehtaanmyymälästä meijerin kupeesta 2,5 kilon sankon lakkahilloa. Koska lakkahilloa on melkoisen runsas määrä, voitelin hillolla kaikki kakkupohjien leikkuupinnat, kun normaalisti laitan hilloa vain yhteen kohtaan per täyteväli. Tehtaanmyymälä ei ole meijerialueella, vaan maito-osuuskunnan pitämässä myymälässä ja se on kaikille avoin. Erityisen edulliseksi koin tuon lakkahillon ja laktoosittoman voin, jota ostinkin useita paketteja. Ihanaa saada taas lakkahilloa monen vuoden ei-oon jälkeen!

Käyttämäni suklaa, Pandan valloittava valkoinen

Panda on julkaissut jo aiemmin keväällä Panda leipoo -sivuston, jolta löytyy suklaisia herkkureseptejä ja jolla on käynnissä myös kaikille avoin leivontakilpailu. Leivo Pandan suklaista jotain vaikkapa kevään ja kesän juhliin sopivaa, ota valokuva reseptin kaveriksi ja osallistu kilpailuun. Lisäksi reseptejä pääsee myös äänestämään sivustolla. Parhaiden suklaaleipureiden kesken jaetaan hienoja palkintoja, kuten kMix-yleiskone, keittokirjoja, tuotepalkintoja ja lisäksi luvassa on myös yllätyspalkintoja. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja osallistua!

***

Yhteistyössä Panda suklaa

Mustikka-murupiirakka

Murupintainen mustikkapiirakka

Tämän murupiirakan ohjeen sain muutama vuosi sitten ystävältäni ja silloin tein tätä raparperitäytteisenä. Olin vappuna maalla ja leivoin ison pellillisen mustikkapiirakkaa perheelleni pakastimesta löytyneistä marjoista. Raparperi tai mustikka, tai mikä tahansa muu, sopii mainiosti täytteeksi. Ainakin punaherukkaa pitää kokeilla... Ohje on erittäin iso, joten tavalliseen piirakkavuokaan tehtynä tästä riittää 1/3. Nytkin tätä piirakkaa tuli niin paljon, että pakastin osan myöhempiä herkkuhetkiä varten. 

iso pellillinen

12 dl vehnäjauhoja
4 ½ dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl ruokasoodaa
3 tl vaniljasokeria
375 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
3 dl piimää

täyte
½ l mustikoita (raparperia, omenaa, punaherukkaa...)
2 ½ dl sokeria
750 g maitorahkaa
3 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
½ dl sitruunamehua

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu voi, nypi seos käsin murumaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan eri kulhoihin. Lisää toiseen kulhoon kananmunat ja piimä, sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille. Levitä mustikat (tai pilkotut raparperit, viipaloidut omenat tai muut marjat) pohjataikinan päälle. Voit painella marjoja varovasti taikinaan. Täytettä saa olla todella reilusti, että sen huomaa myös paistetusta piirakasta. Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan mustikoiden päälle. Murenna jäljellä oleva taikina piirakan päälle murukerrokseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes piiras on kypsää ja muru on saanut hieman väriä, muttei ruskistunut. Tarjoa halutessasi kaverina vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai kermavaahtoa.

Ihanaa! Piirakka oli erittäin mehevää ja maukasta. Kuten kuvasta huomaa, piirakka on todella muhkeaa ja riittoisa. Tästä saa näppärästi tarjottavaa vaikka isompiinkin kahvikesteihin, karkeasti arvioiden ainakin 30 palaa. Jääkaapitus tai pakastaminen ei tätä piirakkaa säikäytä ja se säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman päivän. Täytteestä riippuen mausteeksi voi laittaa mm. runsaammin sitruunaa, kanelia tai kardemummaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Perunasalaatti

Raikas perunasalaatti

Tykkään perunasalaatista, mutta sitä tulee nautittua äärimmäisen harvoin. Ehkä lähinnä sen takia, että itse olen niin laiska ostamaan perunoita ja valmissalaatit puolestaan ovat makuuni liikaa majoneesilla kyllästettyjä. Mietiskelin tarjoiltavia erilaisiin kesäjuhliin tai grilliruoan kaveriksi ja päädyin ottamaan härkää sarvista - päätin siis tehdä mieleiseni perunasalaatin. Tämä perunasalaatti tärähtää täysillä omiin makuhermoihini, sillä lopputulos on raikas ja maukas. Nautiskelin salaattia kalkkunaleikkeen ja leivän kanssa, kun en kerennytkään kokkailemaan sen kummemmin. Ja siitä tulikin mieleeni, että lihaisamman ja ruokaisamman version ruoasta saat lisäämällä mukaan kuutioitua kalkkunaleikkelettä tai tietenkin pekonia. Sillä pekonihan sopii melkein ihan kaikkeen....

4 annosta

200 g Philadelphia ruohosipulituorejuustoa

2 rkl hienonnettua punasipulia

2 rkl hienonnettua kaprista

1 kuutioitu suolakurkku

4 hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia

ripaus mustapippuria

500 g keitettyjä uusia perunoita

Rapsuttele uusista perunoista hennot kuoret irti pottuhanskalla tai juuresharjalla. Laita perunat kiehumaan reilulla suolalla maustettuun veteen. Anna kiehua juuri ja juuri kypsiksi. Jäähdytä perunat ja leikkaa perunat noin kuuteen osaan. Notkista tuorejuusto lusikalla kulhossa. Lisää joukkoon kuutioitu suolakurkku, hienonnettu kapris ja punasipuli. Pilko joukkoon myös aurinkokuivatut tomaatit ja mausta seos mustapippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, ainakaan miun mielestäni. Sekoita perunapalat tahnan joukkoon ja sekoita, varo muhentamasta perunoita. Maista ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele perunasalaatti isoilla varrellisilla kapriksilla ja yrteillä.

Toimii! Suolakurkku ja kapris tuovat salaattiin pientä etikkaisuutta, Philadelphia täyteläistä kermaista makua ja loput ainekset boostaavat makua omalta osaltaan, joten lopputulos on hyvin raikas. Omenaa en ole allergioideni takia voinut perunasalaattiin koskaan laittaa, sama koskee varsiselleriä. Mutta eipä sitä paljoa raaka-aineita tarvitakaan, kun vähemmälläkin saa maukkaan lopputuloksen aikaiseksi. Lisäksi tämä on siitä näppärä salaatti, että sillä saa helposti ja edullisestikin ruokittua isomman määrän ihmisiä, kun vaan isontaa reseptiä tarpeeksi suureksi. Tai jos haluaa vähemmän kastiketta perunoilleen, niin laittaa perunoita vähän runsaammin. Minä "kastikeihmisenä" tykkään kuitenkin siitä, että höysteitä on reilummin. Reseptin lähetin Philadelphian reseptikilpailuun, joten saas nähdä mitä tuomarina toimiva Teresa Välimäki on tästä mieltä!

Letut ja marinoidut mansikat

Kivennäisvedellä kuohkeutetut letut ja yrtein marinoituja mansikoita

Kesäkeittiöön kuuluvat ehdottomasti letut! Omat lettuni, olivatpa ne sitten muurikkapannulla tai paistinpannulla paistettuja, sisältävät aina kivennäisvettä. Mielestäni kivennäisveden avulla letuista saa mukavan kuohkeat ja rapeareunaiset herkullisten lisukkeiden kanssa nautittavaksi. Olen tänä keväänä ja kesänä yrittänyt kasvattaa elämäni ensimmäisiä yrttejä keittiön ikkunalaudalla ja niinpä pienistä viljelmistäni osa päätyi myös tähän reseptiin mansikoiden kaverina. Lopputulos oli hyvin maistuva ja teinpä lettujen nauttimisen jälkeen vielä pienen coctailinkin! Kesäinen juoma sisälsi murskattua limeä, muutaman lehden sitruunamelissaa, lorauksen mansikkamehua, tilkkasen sitruslikööriä ja se pidennettiin kivennäisvedellä, lasi täytettiin jääpaloilla ennen kivennäisveden lisäämistä. 

4 annosta

Letut
2 dl maitoa
2 dl Novelle Kivennäisvettä
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1/3 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
paistamiseen 50 g voita

Marinoidut mansikat
250 g tuoreita, pieniä mansikoita
2 rkl tomusokeria
½ dl tuoretta minttua
½ dl tuoretta sitruunamelissaa
koristeluun sitruunamelissaa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, vispaa joukkoon vehnäjauhot ja maito. Lisää mukaan sokeri ja suola. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia. Lisää taikinaan tilkka rypsiöljyä ja kivennäisvesi, sekoita vain nopeasti ettei kuohkeus katoa. Kuumenna pieni lettupannu ja paista letut (12 kappaletta) kauniin ruskeiksi ja rapeareunaisiksi voissa. Taittele letut neljään osaan paistamisen jälkeen ja pidä ne lämpimänä vaikkapa uunissa tai folion alla.

Tee marinoidut mansikat sen jälkeen, kun olet saanut lettutaikinan turpoamaan. Pilko pienet mansikat neljään osaan ja sekoita joukkoon tomusokeri. Hienonna minttu sekä sitruunamelissa ja lisää yrttisilppu mansikoiden joukkoon. Anna maustua tarjoiluun asti jääkaapissa.

Asettele neljälle lautaselle jokaiselle kolme taiteltua lettua ja nosta päälle keko marinoituja mansikoita. Koristele annokset sitruunamelissalla ja tarjoile välittömästi. 

Letut ja marinoidut mansikat

Lettujen kaverina maistui tällä kertaa maustamaton Novellen kivennäisvesi. Tykkään tummiksi ja rapeareunaisiksi paistetuista letuista, juuri kuten molemmat mummonikin ovat lettuja paistaneet - ne eivät siis ole vahingossa tummuneita. Pitäähän sitä makumuistoja vaalia! Blogiringin kampanja on toteutettu yhteistyössä Hartwall Novellen kanssa ja meidän kuuden reseptejä laatineen bloggaajan tuotokset päätyvät myös teidän lukijoiden äänestettäväksi Novellen reseptikisassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki herkulliset reseptit ja äänestää :)

***

Yhteistyössä Hartwall Novelle

Pestosämpylät

Pehmeät ja maukkaat pestosämpylät

Tämän reseptin kehitin jo vuonna 2009, kun jääkaapissani nökötti puolityhjä pestopurkki. Sämpylät on leivottu juurimenetelmällä, joten lopputuloksena on unelmapehmeät ja kuohkeat sämpylät. Juurimenetelmä vaikuttaa mukavasti taikinoiden koostumukseen, makuun ja säilyvyytee, joten tätä kikkaa ei kannata unohtaa! Minäkin olen tehnyt liian kauan perustaikinoita, mutta jatkossa taas koitan petrata ja muistaa tehdä esitaikinana. Pestosämpylöitä on tullut leivoskeltua säännöllisen epäsäännöllisesti pestotilanteesta riippuen ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti täydellisin sämpyläresepti, johon olen törmännyt. Suosittelen lämpimästi juuritaikinaa ja pestonjämien kippaamista sämpylätaikinaan! Nam!

12 sämpylää

juuri

2½ dl maitoa

1 rkl (leipä)siirappia

½ pss kuivahiivaa

2½ dl vehnäjauhoja

taikina

½ tl suolaa

n. 3 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl pestoa

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi. Vispaa mukaan kuivahiiva ja vehnäjauhot, anna olla lämpimässä paikassa kunnes juuri kuplii. Vesihaude on oiva keino tähän! Lisää kuplivaan juureen suola ja suurin osa jauhoista, vaivaa taikinaksi. Lisää pestoa makusi mukaan ja lisää jauhoja, kunnes saat pehmeän kiinteän taikinan. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja käytetyn peston määrä vaikuttaa hieman jauhon menekkiin - suurempi pestomäärä vaatii enemmän jauhoja. Alusta taikinaa hetki. Leivo taikina sämpylöiksi ja kohota pellillä leivinliinan alla vähintään varttitunti. Peltikohotuksen voi tehdä tiskialtaan päällä, kun altaaseen on valuttanut kuumaa vettä. Sämpylöihin voi viiltää koristekuviot (minä leikkasin saksilla) tai voidella vedellä ja ripotella pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteessa, kunnes sämpylät ovat saaneet hiukan väriä, noin 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile.

Ovat kyllä pehmoisia ja maukkaita! Juuri sellaisia, kuin kotona leivottujen sämpylöiden pitää mielestäni ollakin. Jauhoista voi osan korvata vaikka sämpyläjauhoilla tai leseillä ja siirapin tilalle voi laittaa sokeria tai hunajaa. Lähetin osan sämpylöistä perheelleni, kun kävivät luonani hakemassa tuliaisia Saksan reissulta. Oli kuulemma maistunut - tosin en mie sitä epäillytkään, onhan tuota reseptiä moni muukin kokeillut ja kehunut... Huomisaamuna taidanpa laittaa juurimenetelmällä sämpylät valmistumaan taas, taitavat valmistua tavalliseen taikinaan verrattuna nopeamminkin. On ne lämpimäiset vaan niin äärettömän ihania! Niin ja koska nyt ei ole pestoa, niin laitan taikinaan lorauksen öljyä ja vaikkapa juustoraastetta, taikinakäsi kyllä kertoo riittävän jauhomääränt taikinaa tehdessä.

Maailman parhaat sämpylät :)

Lampaanpaisti ja mokkakastike

Perinteinen pääsiäisen lammasateria

Suunnilleen kymmenkunta vuotta meillä on ollut tapana syödä pääsiäisateria jo pitkäperjantaina aikataulusyistä. Onneksi tänä vuonna teimme taas niin, sillä pääsiäislauantaina minuun iski yllättäen 40 asteen kuume ja flunssa, joka vei petiin melkein viikoksi. Perinteisesti pääsiäispöytäämme kuuluu joko täytettyjä kananmunia tai kananmunasalaattia, lammaspaistia ja paistoliemestä tehtyä kastiketta, valkosipulikermaperunoita ja hunaja-rakuunaporkkanoita. Kieltämättä ajatus nyhtölampaasta pitaleivän sisässä tzatzikin kanssa houkutti suunnattoman paljon, mutta kanssasyöjien takia perinteisellä linjalla mennään juhlapyhien ateriat. Ylijäämälammas kannattaa pilkkoa kastikkeeseen ja lämmitellä siten seuraavana päivänä.

3,5 kg lampaanpaisti (luuton)

marinadi
1 dl ruokaöljyä
1 dl kahvia
3 rkl minttuhyytelöä
2 rkl hunajaa
1 rkl suolaa
½ rkl mustapippuria
1 rkl tuoretta rosmariinia
½ kokonaisesta valkosipulista

mokkakastike
½l paistolientä
1 dl kahvia
2-4 dl kuohukermaa
3 rkl minttuhyytelöä
mustapippuria
tarvittaessa suolaa
ripaus sokeria
(tummaa kastikesuurusta)

valkosipulikermaperunat
1½ kg perunoita
2 kokonaista valkosipulia
loraus ruokaöljyä
suolaa
mustapippuria
n. 4 dl kuohukermaa
3 dl juustoraastetta

hunaja-rakuunaporkkanat
½ kg porkkanoita
1 rkl rakuunaa
2 rkl hunajaa
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria

Sulata pakastettu lampaanpaisti hitaasti jääkaapissa. Huuhtele tai kuivaa paisti. Laita marinadin ainekset pieneen kulhoon ja sekoita tasaiseksi, kaada marinadi tukevaan pakastepussiin ja nosta paisti mukaan. Marinoi pari vuorokautta, kääntele paistia välillä. Ota paisti muutama tunti ennen paistamista huoneenlämpöön ja pyyhi ylimääräinen marinadi pois lihasta. Laita lammas paistopussiin ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes paisti on halutun kypsyistä. Meillä lammaspaisti tehdään ylikypsäksi, joten paistomittari näyttää varmaan jotain 80 astetta, arveli lampaanpaistosta vastaava isäni. Poista lammas paistopussista ja kuivata pinta uunissa. Kääri paisti folioon ja folionyytti pyyhkeeseen. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi juuri ennen tarjoilua.

Tee paistopussiin pieni reikä kulmaan ja valuta tiheän siivilän läpi paistoliemi kattilaan. Jäähdytä liemi ja kuori rasvakakkara pois pinnalta. Keitä lientä tarvittaessa hetki kasaan, lisää sitten kahvia ja kermaa. Keitä kastiketta, kunnes se on halutun paksuista. Käytä tarvittaessa tummaa kastikesuurusta. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Leikkaa kuoritut perunat ohuiksi siivuiksi. Raasta kuoritut valkosipulinkynnet hienoksi raasteeksi, sekoita raaste ruokaöljyyn ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kasaa voideltuun isoon uunivuokaan kerroksittain perunoita ja valkosipuliöljyä. Mausta jokainen perunakerros reilulla suolalla ja mustapippurilla. Kaada kermaa vuokaan, kunnes lähes kaikki perunat peittyvät. Paista n tunti 175-asteisessa uunissa. Juuri kun pinta alkaa ruskistua, ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja jatka paistamista, kunnes pinta saa kauniin värin ja perunat ovat kypsyneet loppuun. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat pieniksi tikuiksi. Keitä porkkanatikkuja suolalla maustetussa vedessä, kunnes porkkanat ovat puolikypsiä. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan muut ainekset. Keittele porkkanoita, kunnes pinta on hieman karamellisoitunut ja ylimääräinen neste on haihtunut pois. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Annostele lautasille valkosipulikermaperunoita ja nosta päälle muutama siivu paistia. Valuta lihan päälle mokkakastiketta. Asettele viereen rakuunaporkkanoita ja nokare minttuhyytelöä. Tarjoile välittömästi.

Kylläpä maistui! Tällä tavalla tehdään siis aina ja hyväähän se on. Valkosipulia uppoaa ruokiin melkoisen messevä määrä, mutta kun niitä kypsentelee hitaasti niin lopputulos on aromaattisen herkullinen, eikä suuta polttava. Isän vastuulla on lihanpaisto, molemmat tehdään kastiketta ja miun vastuulla on loput lisukkeet. Tällä kertaa jälkkärinä oli tekemäni mangotäytteinen täytekakku, sillä kiirastorstaina pidin työpaikkani ruokaklubille pienen kakunkoristelukurssin. Rahkapiirakkaa ei ollut ollenkaan ja pashat oli pikkupurkeista kaupasta, äiti oli ostanut muutaman tuokkosen mämmiäkin. Mämmin skippasin tänä vuonna yhtä vanilja-kerrosmämmiä lukuunottamatta kokonaan.

PS: Tämän kirjoituksen tullessa julkiseksi, olen jo Saksan Münchenissä, sillä jäin vapulta ensimmäiselle kesälomapätkälle... Toivottavasti kerkeän vähän shoppailemaan ja tutustumaan herkkuihin ;)

Parsapiirakka

Parsapiirakka tarjoiltiin ilmakuivatun kinkun ja mozzarellasalaatin kanssa

Kevät on parsan parasta aikaa! Kauppojen hyllyt notkuvat nyt ihania vihreitä ja valkeita parsanippuja, joten sesonkia kunnioittaen myös minun ostoskoriini päätyi parsaa. Parsa maistuu minulle kaikissa muodoissaan, olipa sitten kyseessä keitto, parsaa hollandaise, pekoniin kääritty grillattu parsa tai vaikkapa piirakka. Vaikka syön vuosittain useamman parsanipun, ei niiden ohjeita taida blogistani löytyä. Hassua! Siispä tässä on mainio parsaresepti, joka on tehty perinteiseen suolaiseen piirakkapohjaani (luottoresepti siis!) ja täytteessä on pari pientä twistiä. Taivaallisen hyvää!

pohja

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

500 g vihreä parsanippu

1 rkl hunajaista dijon-sinappia

100 g mozzarellaraastetta

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

1 tl kuivattua rakuunaa

suolaa

mustapippuria

1 dl parmesaaniraastetta

Nypi hieman pehmenneen voin joukkoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää joukkoon kylmä vesi ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele pohja haarukalla. Esipaista pohjaa n. 10-12 minuuttia 225 asteessa. 

Huuhtele sekä kuivaa parsat ja taivuta niitä varsista, jolloin kova puumainen osa varresta katkeaa pois. Mittaa vuoan leveys ja leikkaa parsan nuppupäät sopivan pituisiksi. Pilko loput varsiosat ohuiksi kiekoiksi. Sekoita kananmunat ja keltuaiset kuohukerman joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla sekä rakuunalla. Liemessä saa olla reilusti mausteita, muuten piiras voi jäädä valjuksi maultaan. Voitele esipaistettu piirakkapohja sinapilla ja ripottele päälle parsanvarsipalaset. Levitä päälle reilusti juustoraastetta ja kaada liemi vuokaan. Asettele parsanvarret piirasvuokaan ja ripottele päälle parmesaanijuusto. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes piiras on hyytynyt ja pinta on saanut hieman väriä. Anna jäähtyä ja tarjoile raikkaan salaatin kaverina. 

Kylläpä oli maukasta! Vaikka täytteessä oli vahvaa sinappia ja rakuunaa, eivät ne peittäneet parsan hentoa omaa makua. Lopputulos oli enemmän kuin hyvä ja toisaalta toi hieman mieleen perinteisen parsa hollandaisen tai rakuunalla maustetun bearnaisen, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Samalla piirakkaan sai upotettua erinäisten juustojen ja sinapin jämiä, joka oli enemmän kuin tervetullutta tässä vaiheessa. Aamuyöllä suuntaan nimittäin Helsingin kautta Saksaan muutamaksi päiväksi ja reissuun lähtiessä ei ole kivaa jättää jääkaappia notkumaan ruokatarvikkeista.

Asettele joka toinen parsa eri suuntaan

Kuvassa on paistamaton piirakka, eli parsanvarsia ei tarvitse tässä vaiheessa upottaa täytteeseen vaan ne uppoavat sinne tarvittavan paljon itsestään. Parmesaanin ei tarvitse peittää nuppuja tai olla tasaisesti ripoteltua. Tulipa mieleeni, että piirakkapohjan voisi paistaa sellaisenaan täytteen kanssa, mutta höyrytet ja voissa kiepautetut parsat voisi lisätä parmesaanilastujen kanssa päälle vasta paistamisen jälkeen.

Paistettu parsapiiras

Paistettu piiras on nätti ja juhlava, joten parsapiiras sopii hyvin kevään valmistujais- tai lakkiaisjuhliinkin. Tarjoa piiraan lisukkeena raikasta salaattia ja mikäli lihaa kaivataan pöytään, on ilmakuivattu kinkku parsalle oiva makupari. Halutessaan parsat voi kiepauttaa prosciuttoon jo ennen paistamista! Minä laitoin kaveriksi Lidlistä ostettua Prosciutto crudoa ja kirsikkatomaateista, mozzarellapalloista ja basilikasta tehtyä salaattia. Salaatin maustoin suolalla ja mustapippurilla, pinnalle ripsautin vähän hyvää oliiviöljyä.

Jauhelihakiusaus

Helppoa ja nopeaa ruokaa, jauheliha-perunavuokaa

Käytän hyvin harvoin nykyisin mitään puolivalmisteita tai varsinkaan eineksiä, mutta kerran kaupassa koriini eksyi pussillinen peruna-sipulisekoitusta, tarkoituksena tehdä varmaankin jotain kiusauksen tapaista ruokaa. Tiesin erään ystäväni olleen kaupungissa ja tulossa käymään luonani, niin teinpä meille nopean ruoan pakastimen kätköistä löytyneistä jutuista. Jos on enemmän aikaa ja intoa, niin perunat ja sipulit voi pilkkoa pieneksi itsekin.

2 annosta

400 g peruna-sipulisekoitusta

200 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

1 dl kuohukermaa

50 g ruohosipulituorejuustoa

100 g ranskankermaa

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja mausta makusi mukaan. Kaada peruna-sipulisekoitus vuokaan ja sekoita jauhelihaseoksen kanssa sekaisin. Sekoita kerman joukkoon tuorejuuston jämät ja ranskankerma, mausta seos kevyesti mustapippurilla. Kaada liemi vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes perunat ovat kypsyneet ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoile ruoan lisänä raikasta salaattia.

Hyvää perusruokaa, jota voisi tosiaan toistekin kokeilla tehdä. Liemeen käytin kaikkia jääkaappien jämiä, joita oli jäänyt leipomuksista yli. Tuli hyvää ja mehevää, kun juusto ja ranskankerma toivat vielä lisämakua kerman lisäksi. 

Mehevää ja hyvää

Salaatin päällä on kasa broileri-pastasalaatista ylijäänyttä kastiketta, eli pestolla maustettua ranskankermaa. Sama soossi sopisi hyvin myös leivän päälle levitteeksi! Muistaakseni jossain lounasruokaloissa tarjotaan samantapaista pestolevitettä.  Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Broileri-pastasalaatti

Ruokaisa broilerisalaatti

Yleensä aina järjestämisssäni illanistujaisissa on tarjolla jotain ruokaisaa salaattia. Tämä herkullinen pastasalaatti tarjoiltiin maaliskuussa synttärijuhlissani. Maustettu pasta tuo salaattiin ryhtiä ja erilaisia pastoja käytettäessä ne voivat toimia myös salaatin väripilkkuna. Salaattikastikkeena toimi herkullinen pestosta ja ranskankermasta sekoitettu yhdistelmä, nam! 

1 kulhollinen

1/3 pss tomaatti-chilipastaa

1 kanaliemikuutio

2 broilerinfilettä

vuonankaalia

rucolaa

250 g kirsikkatomaatteja

1 pieni kesäkurpitsa
oliiviöljyä
sitruunanmehua
basilikaa
persiljaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

kastike
1 prk ranskankermaa
n. 3 rkl pestoa

Ota broilerinfileet puolisen tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja paista broilerinfileisiin kaunis väri. Mausta fileet suolalla ja pippurilla, jäähdytä. Leikkaa jäähtyneinä paloiksi ja jätä odottamaan salaatin kasaamista. Keitä iso kattilallinen vettä ja keitä pasta kanaliemikuutiolla maustetussa vedessä, huuhtele ja jäähdytä pasta. Mielestäni pastasalaattiin tuleva pasta saa olla hieman enemmän keitettyä, kuin al dente. Halkaise kesäkurpitsa ja leikkaa puolikkaat ohuiksi siivuiksi. Halkaise kirsikkatomaatit. Huuhdo ja revi salaatit. Sekoita kulhossa tilkkaan öljyä sitruunan mehua ja mausteita sekä hienonnettuja yrttejä, sekoita pasta huolellisesti joukkoon. Lisää kulhoon salaatin muut ainekset ja sekoita. Sekoita ranskankermaan muutama lusikallinen pestoa. Anna molempien maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Olipas hyvää! Miksihän ruokaisia salaatteja tulee tehtyä nykyisin niin harvoin? Jos oppisi taas tämän jalon taidon, niin voisi joskus viedä eväät töihin lounaaksi. Tykkään että salaatissa on makua ja sen takia tein pienen dressingin salaattiin sekoitettavaksi, vaikka salaatin kaveriksi tarjoilin erikseen myös pestolla maustettua ranskankermaa. Tuo punainen chilillä ja tomaatilla maustettu pasta oli tähän oiva valinta, sillä pastassa itsessään on makua ja vieno tulisuus sopii broilerin seuraan enemmän kuin hyvin. Mikä on sinun lempparisalaattisi?

Juustokierteet

Mehevät juustokierteet sopivat vaikkapa illanistujaisiin

Vietin maaliskuussa 28-vuotissynttäreitäni ja kutsuin kylään ystäviäni, joille ajattelin leipoa hyväksi havaitulla reseptillä pientä naposteltavaa boolin kaveriksi. Alunperin olen bongannut ohjeen vuosia sitten Leipoi, leipoi... -blogista, kiitos vaan mainiosta reseptistä! Nämä on helpppo tehdä ja tuunatakin voi täytettä oman makunsa mukaisesti. Mie olen tottunut laittamaan näihin sisään vähän mitä sattuu, nyt laitoin osaan sweet chili saucea ja juustoa, kun varsinainen täyte loppui. Hyvää tuli niinkin!

n. 36 kiekkoa / 2 pellillistä

taikina

6 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

3 dl vahvaa juustoraastetta

1½ prk kermaviiliä 

3/4 dl rypsiöljyä

täyte
2 dl vahvaa juustoraastetta
2 kananmunaa
½ ruukku ruohosipulia/persiljaa
ripaus mustapippuria

Sekoita kulhossa kaikki taikinan kuivat aineet ja juustoraaste sekaisin. Lisää joukkoon kermaviili ja öljy, vaivaa nopeasti käsin tasaiseksi taikinaksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaulitse taikinasta ohut levy ja levitä päälle täyteseos. Kääri rullaksi ja leikkaa noin yhden sentin paksuisia viipaleita. Laita kiekot pellille ja paista 225-asteisessa uunissa hieman reilu 10 minuuttia. Vältä paistamasta liikaa, ettei kiekot menetä mehevyyttään. 

Kylläpä ovat hyviä! Kiekot valmistuivat todella nopeasti ja maistuvat takuulla kaikille vauvasta vaariin. Juustona taisi tällä kertaa olla emmental, mutta olen käyttänyt kaikkea mahdollista mozzarellasta parmesaaniin. Jo arkistoblogini puolelle olin aikanaan kirjoittanut, että täytteeksi voisi koneilla feta-pinaattia, vuohenjuusto-aurinkokuivattutomaattia, vähän kinkkua ja paprikaa juuston kaveriksi jne. Pohjataikina on oikein mainio ja varmasti kätkisi sisälleen helposti mitä tahansa. Ehkäpä tästä voisi leikata kolmioita ja kääriä rullalle, kuten croissantit? Pitääkin joku päivä testata...

Amerikkalainen juustokakku - New York Cheese Cake

Paistettu amerikkalainen juustokakku on ihanaa

Olen saanut tämän amerikkalaisen juustokakun ohjeen jo nelisen vuotta sitten ja tänä keväänä olen leiponut jo kahdesti juustokakkua tällä ohjeella. Tämä on se perinteinen ja klassinen paistettu juustokakku, jossa maistuu häivähdys sitruunaa. Maku on samettisen pehmeä ja tuhti, joten kakkua riittää melko pieni palanen. Varoitus: tämä vie kielen mennessään!

28 cm vuokaan

pohja

175 g digestive-keksejä

50 g voita sulatettuna

täyte

600 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2½ dl kuohukermaa

1 dl maissitärkkelystä (maizena)

1 tl vaniliinisokeria

½ sitruunan mehu ja kuori raastettuna

Murskaa keksit (kattilassa perunasurvimella) ja sekoita keksimuruun sulatettu voi. Painele seos ison irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Laita pohja odottamaan jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi. Sekoita kaikki täytteen aineet sähkövatkaimella tasaiseksi massaksi. Kaada täyte vuokaan ja paista 170-asteisessa uunissa n. tunnin ajan. Jäähdytä kakku ja anna sen vetäytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Tarjoile lisänä marjoista tehtyä kastiketta, joka on maustettu sokerilla. Voit myös notkistaa esim. mansikkahilloa kylmällä vedellä ja tehdä siitä kastikkeen.

Tästä ei juustokakku parane! Vieraat totesivat tämän olleen parasta juustokakkua ikinä. Ja sitä se kieltämättä onkin, juuri täydellinen leivonnainen. Kakku kestää pakastamisenkin, mutta se säilyy hyvänä useamman päivän jääkaapissakin. Ohjeella tulee iso kakku, joten vuoan on hyvä olla 28cm tai isompi halkaisijaltaan. Minä paistan kakun mieluusti lasipohjaisessa silikonivuoassa, jolloin reunus on helppo irroittaa kakusta ja lopputulos ei kärsi. Tosin ainakaan minä en saa silikonivuokaan reunalle taputeltua keksimurskaa, mutta pohjakin riittää, paistuessaan täytemassa tiivistyy. Vadelmista tai mansikoista tehty kastike on oiva pari kakulle, myös lakkahilloa on tullut kokeiltua kakun kaveriksi. Yksinään tarjoiltuna kakusta jää puuttumaan jotain, joten kannattaa täydentää makuelämys ehdottomasti kastikkeella!

Kakusta saa kauniin jo muutaman marjan avulla

Soijarouhelasagne

Tumma soijarouhe päätyi lasagneen, omakasvattamat chilintaimat saavat vielä odotella satoaan

Olin teinivuosina, eli joskus reilut kymmenen vuotta sitten, parin vuoden ajan lakto-ovovegetaristi. Silloin tuli useinkin kokkailtua soijatuotteista ruokaa, lähinnä ehkä kastikkeita ja makaroonilaatikkoa. Sittemmin rupesin taas syömään lihaa ja proteiinitarve täyttyi lihalla. Harmi ettei kasvisruokavuosiltani ole oikein tallessa reseptiikkaa, olisi hauskaa nähdä, mitä silloin tuli kokkailtua. Toisaalta soijatuotteiden valikoimakin on laajentunut sen jälkeen huomattavasti, sillä teinivuosiltani muistan lähinnä tumman ja vaalean soijarouheen, kun taas nyt löytyy rouheiden lisäksi suikaleita, fileitä, hiutaleita, paloja ja vaikka mitä! Tunnetuin soijatuotemerkki lienee Soyappétit ja heiltä löytyy kaikkia edellä mainitsemiani soijatuotteita. Minä käytin soijaa tällä kertaa lasagnen tekemiseen, sillä onhan lasagne yksi suomalaisten lemppariruokia - myös minun. Lopputuloksella olisi saanut helposti huijattua vannoutunutta lihansyöjää ja yhden kastikkeen taktiikalla valmistettuna se on nopeaakin.

4-6 annosta

1½ dl tummaa soijarouhetta

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 rkl voita

1 sipuli

½ punainen paprika

2 valkosipulinkynttä

½ pieni kesäkurpitsa

2 dl punaviiniä

500 g paseerattua tomaattia

2 rkl tomaattipyrettä
2 dl kuohukermaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oreganoa
mustapippuria
suolaa
ripaus sokeria
n. 12 lasagnelevyä
200 g juustoraastetta

Mittaa soijarouhe ja vesi pieneen kattilaan, lisää mukaan kasvisliemikuutio ja keitä muutama minuutti. Valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois. Pilko vihannekset pieneksi silpuksi. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä nokare voita. Kaada pannulle soijarouhe ja paista sitä hetki, että ylimääräinen neste kaikkoaa. Kippaa mukaan kasvikset ja anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä, lisää samaan aikaan myös mausteet pannulle. Lisää pannulle punaviini ja anna sen haihtua kokonaan, lisää sen jälkeen paseerattu tomaatti ja tomaattipyre. Anna hautua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Lisää kuohukerma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Anna hautua hetki. Kauho uunivuoan pohjalle tasainen kerros kastiketta, ripottele päälle juustoraastetta ja asettele päälle lasagnelevyjä. Toista pari kertaa ja jätä päällimmäiseksi kerros kastiketta ja juustoa. Paista 175-asteisessa  uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on kauniin ruskeaa ja lasagnelevyt ovat kypsyneet. Halutessasi voit myös antaa ruoan vetäytyä kasaamisen ja paistamisen välillä pari tuntia, kuten itse tein. Tällöin lasagnelevyt ovat pehmenneet jo mukavasti ja uunitukseen menee vähemmän aikaa. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile lasagnen lisänä raikasta salaattia.

Olipas se hyvää! Soijarouhe on näppärä korvike jauhelihalle, eikä se koostumukseltaan paljoa eroa varsinkaan kastikkeissa jauhelihasta. Hyvällä maustamisella itsessään melko mauttomasta soijasta saa varsin oivaa ruokaa ja onhan se myös edullisempaa, kuin liha. Lisäksi soijarouhe on riittoisaa, sillä 500g rouhepakkauksesta kokkaa monen monta kertaa. Mielestäni parisen desiä kuivaa soijarouhetta vastaa kokkauksessa 400g jauhelihaa ja käytännössä tuo pussi ei ole vajunut melkein ollenkaan... Nyt kun soijatuotteita on useaa eri sorttia kaapissa, tulee kokeiltua erilaisia ruokia niistä. Ajattelin tehdä ainakin makaroonilaatikkoa, "läskisoossia" ja "broileri"kastiketta. Oletko sinä kokkaillut soijasta? Jos olet, niin mitä olet tehnyt siitä? Ja jos et ole vielä kerennyt kokeilemaan, niin onko joku tietty syy ollut siihen? Minä ainakin olen sitä mieltä, että soijatuotteita voi käyttää kuten jauhelihaa, lihaa tai kanaa :)

Soijarouhelasagne ja fetasalaatti

***

Yhteistyössä 

Blogirinki ja Soyappétit

Karitsan sisäfile ja punaviinikastike

Karitsan sisäfilettä, punaviinikastiketta ja valkosipulikermaperunoita

Pääsiäiseenkin sopivaa ruokaa, karitsan sisäfilettä herkullisen kastikkeen ja valkosipulikermaperunoiden kanssa, olkaapa hyvä! Itse kokkasin tätä jo lähes pari viikkoa sitten, sillä minulla oli viikolla vapaapäivä, kaapeissa paljon herkullisia aineksia ja pöydällä punaviinipullo. Itse en punaviinejä pysty migreenin takia nautiskelemaan vaikka haluaisin, mutta ruoanlaitossa käytän punkkua sitten sitäkin mieluummin. Sain kutsun osallistua OivaPari-reseptikilpailuun (viime syksynä OivaPari-reseptikilpailusta muuten lohkesi voitto herkkutattirisotolleni), jonka järjestää Pernod Ricard Finland ja he lähettivät muutaman pullon maisteltavaksi sekä reseptikisassa käytettäväksi. Huomasin joitain viikkoja sitten, etten ole koskaan keittänyt itse kunnollista punaviinikastiketta, joten nytpä oli sen aika. Kastike keittyi parisen tuntia liedellä ja lopputuloksena olikin ihana, jopa siirappinen, kastike karitsanfileen kaveriksi. Voisinpa sanoa, että tästä ei paljoa enää ruoka parane!

2 annosta

n. 300 g karitsan sisäfilettä

merisuolaa

mustapippuria

3 rkl voita

punaviinikastike

5 dl Castillo de Molina -punaviiniä

5 dl hyvää lihalientä (Puljonki)

3 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl voita

1 sipuli

1 porkkana

3 valkosipulinkynttä

8 kokonaista mustapippuria

2 laakerinlehteä
½ rkl kuivattua rosmariinia

3 oksaa tuoretta timjamia

sokeria

valkosipulikermaperunat

4 pienehköä perunaa

3 valkosipulinkynttä

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

juomaksi

Castillo de Molina -punaviiniä

jäävettä

Ota pakastetut sisäfileet sulamaan edellisenä iltana jääkaappiin. Kokkauspäivänä ota fileet pari kolme tuntia ennen ruoanlaittoa huoneenlämpöön. Putsaa fileet irrottamalla ylimääräistä rasvaa ja poista kalvot, mausta ne reilulla suolalla ja mustapippurilla. Paista fileet juuri ennen tarjoilua.

Kuori ja pilko juurekset isoiksi lohkoiksi, paista niihin kaunis väri kattilassa voissa. Lisää päälle punaviini, lihaliemi sekä balsamico, lisää mausteet. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä vajaa tunti. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan, kun juurekset alkavat olla hajoamispisteessä. Anna kiehua miedolla lämmöllä lähes siirappiseksi eli kunnes kastike on tiivistynyt, muista hämmentää välillä.  Halutessasi voit keittää kastiketta vähemmän aikaa ja suurustaa sen esim. ruskealla maizena-kastikesuurusteella. Maista ja lisää sokeria taittamaan makeutta. Kastikkeessa saa olla hieman potkua ja suolaa se ei ainakaan minulla tarvinnut ollenkaan (lihaliemessä on suolaa). Pidä kastike lämpimänä tarjoiluun saakka.

Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi, hienonna valkosipulinkynnet. Lado perunaviipaleita ja valkosipulihakkelusta kerroksittain suola- ja pippuriripausten kanssa annosvuokiin. Kaada kerma päälle ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja vuoat saaneet kauniin värin. 

Kuumenna hyvä pannu kuumaksi ja paista fileisiin voissa kaunis väri, noin kolmisen minuuttia per puoli. Anna fileiden vetäytyä hetki folion alla ja leikkaa ne vinottain muutamaan osaan. Asettele lautaselle annosvuoka perunalisuketta, mieleistä salaattia ja asettele lautaselle fileet. Kruunaa annos valuttamalla kastiketta päälle. Koristele halutessasi annos timjamilla.

Karitsanliha paistetaan nopeasti, sillä se kypsyy foliossa vielä hetken. Tämä meni melkein liian kypsäksi!

Taivaallisen hyvää! Koska tykkään ihan hirmuisen paljon kastikkeista, upposi tämä kokonaisuus makuhermoihini kuin kuuma veitsi voihin. Ja kuinka helppoa kastike onkaan tehdä itse, kunhan välillä muistaa kattilaa hämmennellä. Paahdetut juurekset tuovat paljon makua kastikkeeseen ja näin viineistä ymmärtämättömänä viini sopi mielestäni hyvin sekä kastikkeeseen että ruoan kumppaniksi. Liha oli erittäin laadukasta ja suli suussa, olen ostanut fileet läheiseltä pikkuiselta lammastilalta suoraan pakastimeen. Reseptissä voit käyttää fileen tilalla vaikkapa uunissa haudutettua lammaspaistia, ainakin meillä se kuuluu perinteiseen pääsiäispöytäämme. Ja punaviinikastike rakastaa kaikkia liharuokia! Minä muuten käytin kastikkeen jämät jauhelihakastikkeeseen, siitäpä ehkä myöhemmin lisää... :)

Osallistun tällä reseptilläni OivaPari-reseptikilpailuun, jonka päätuomarina toimii huippukokki Alex Nurmi. Te lukijat ratkaisette kuitenkin voittajan, sillä viiniteemakilpailuiden mielenkiintoisista resepteistä parhaat kisaavat keskenään alkukesällä alkavassa kisassa Facebookissa. Äänestysmahdollisuudesta infoan sitten lähempänä (vaikka en itse loppukilpailuun pääsisikään) - kannattaa siis seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa. Toivotan samalla onnea kaikille kanssabloggaajille hauskaan kisaan!

***

Viinit sponssasi Pernod Ricard Finland

Lihaliemestä kiitos Puljonki/Nestlé

Auragratinoidut valkosipulietanat ja patonki

Herkullisia auragratinoituja valkosipulietanoita ja uunituoretta patonkia

Sain kutsun osallistua Hyvää Suomesta ja ja Ruoka.fi:n suomalaisen kotiruoan kilpailuun. Tarkoituksena oli kokata kotiruokaa siten, että reseptissä käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkittyä tuotetta. Tutummin merkki on "joutsenmerkki". Yleensä kaupassa tulee käytyä siten, että ostaa niitä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita on tottunut aina käyttämään, ihan lapsuudesta asti. Ilokseni huomasin, että lähestulkoon kaikista päivittäisostoksistani kyseinen merkki löytyikin ja niitä löytyi myös tuotteista, joista sitä en ensimmäisenä olisi osannut edes odottaa. Loppujen lopuksi Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita päätyi reseptiini reilusti useampi, kuin vaaditut kolme - Hyvää Suomesta -merkillä varustetut valmistajat ovat merkitty sulkuihin. Jos aivot olisivat toimineet yhtään paremmin, keittiössä olisi pystynyt helposti kokkaamaan melkeinpä mausteita lukuunottamatta ihan mitä vain tuotteilla, joista löytyy joutsenmerkki. Nyt vaan oli hirmuinen himo saada etanoita ja niitä nyt ei joutsenmerkattuna sattunut kaupasta saamaan, valikoiman rajautuessa yhteen ainoaan tuotteeseen. 

3 annosta

100 g voita (Valio)

4 valkosipulinkynttä

1/3 punttia persiljaa (Järvikylä)

1/3 punttia ruohosipulia (Järvikylä)

suolaa

mustapippuria

1 prk etanoita

½ pkt Aurajuustoa (Valio)

2 dl punaleima Emmentalia (Valio)

3 lohkoa sitruunaa tarjoiluun

patonki

2½ dl vettä

1/4 palaa hiivaa (Suomen Hiiva oy)

50 g voita sulatettuna (Valio)

1 tl suolaa

3 dl hiivaleipäjauhoja (Helsingin Mylly)

2 dl vehnäjauhoja (Rainbow/Helsingin Mylly)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita veteen murusteltu hiiva, suola ja sulatettu voi. Anna hiivaliemen tekeytyä noin varttitunti pöydällä hiivan aktivoimiseksi. Alusta joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia kunnon sitkon aikaansaamiseksi. Anna taikinan kohota noin puoli tuntia leivinliinan alla vedottomassa paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa hetki. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi paksuksi levyksi. Rullaa levyt kulmittain patongeiksi ja anna kohota puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes patongit ovat saaneet hiukan väriä. Jäähdytä.

Ota voi pehmenemään pöydälle. Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipulinkynnet raastettuna ja yrtit hienoksi silputtuna, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeytyä hetki huoneenlämmössä. Valuta ja huuhtele etanat siivilässä, kuivaa ne talouspaperilla. Annostele nokare yrtti-valkosipulivoita etanapannujen pohjalla ja aseta yksi etana per kolo. Sipaise maustevoita nokareet myös etanoiden päälle. Raasta emmental ja jaa se etanoiden päälle, murustele pinnalle reilusti aurajuustoa. Gratinoi etanoita 200-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pinta on kauniisti gratinoitunut. 

Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja siivuta patonki. Gratinoi etanat juuri ennen tarjoilua. Nosta etanapannu isolle lautaselle, laita muutama viipale patonkia lautaselle ja laita mukaan myös sitruunalohko. Tarjoile välittömästi.

Uunituore patonki

Kilpailureseptin lisäksi meitä bloggaajia pyydettiin miettimään, mitä suomalainen ruoka on minulle ja mitä se minulle merkitsee. Mielenkiintoinen tehtävä! Suomalainen ruoka on minulle kotimaisista, puhtaista ja laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa. Suomalaista ruokaa voi ajatella mielestäni laajemmalla tasolla kattaen koko Suomen, mutta sen voi tuoda myös mikrotasolle vaikka kotipihaan tai ikkunalautapuutarhaan asti. Perinneruoat ovat mielestäni olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria ja sitä myös parhaimmillaan, vai kukapa ei olisi joskus kuullut vaikkapa karjalanpaistista ja -piirakoista, läskisoossista, mykyrokasta, särästä, lepuskoista, leipäjuustosta tai lanttulaatikosta! Suomalaisuuden lisäksi itselleni hyvin merkittävä asia ovat omat karjalaiset juureni, jotka määrittävät myös vahvasti omaa identiteettiäni ja makumieltymyksiäni. Täällä syvässä idässä kun on totuttu iät ja ajat syömään sieniä, joille länsirannikolla lähinnä naurettiin "lehmien ruokana" sota-aikaan asti. Karjalaisten evakkojen mukana sienien ja marjojen käyttö levisi pitkin Suomea ja samalla myös ihana karjalainen piirookulttuuri (piiroo = piirakka) päätyi osaksi suomalaisia ruokapöytiä. Ja miksipä ei, Suomi on täynnä herkullisia oivalluksia ja ruoan ilosanomaa pitääkin jakaa toisilleen. Jokaisella maakunnalla on omat erityispiirteensä ja toisaalta rikkautemme on se, että jopa naapurikylässä sama ruoka on saanut oman erityisen vivahteensa.

Suomalainen ruokakulttuuri on ollut viime vuosina melkoisen myllerryksen kohteena, kun mm. matkustaminen ja internet ovat tuoneet kaukomaidenkin ruokaherkut osaksi suomalaista arkea. Ei ole loppujen lopuksi montaa vuosikymmentä aikaa siitä, kun ensimmäistä kertaa pikkupitäjässäkin iskettiin hampaat kiinni pizzasiivuun tai varsinkaan siitä, kun kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä valmiita tortillalättyjä. Suomalaisista perinteisistä raaka-aineista pystyy valmistamaan kansainvälistä ruokaa tai twistaamaan niitä omilla raaka-aineillamme kotimaisemmiksi - sushiinkin voi tuontitonnikalan sijaan laittaa kotimaista kalaa tai italialaisista tapaksista tehdä sapaksia käyttämällä vaikkapa poroa parmankinkun sijaan. Ja ihan huippua, että New Yorkista saa oikeaa suomalaista ruisleipää!

Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa paljon siihen, mitä meille myydään ja mitä on tarjolla. Valitsemalla kotimaisen lantun tuontibataatin sijaan varmistetaan se, että suomalainen viljelijä saa elannon perhelleen ja kriisin iskiessä olemme taas hetken omavaraisempia. Lähiruokaa ostamalla tukee kotiseutunsa pienyrittäjiä ja elinvoimaisuutta, luomuruokaa valitsemalla voi eettisyyden lisäksi vaikuttaa siihen, millainen hintataso luomutuotteille syntyy. Kaupassa voi pyytää kauppiasta hankkimaan mieleisiään raaka-aineita tai toivoa asettelemaan selkeästi esille vaikkapa lähialueilla tuotettuja tuotteita. 

Olen tämän usein ennenkin sanonut, mutta jos pitäisi valita viimeinen ateria, niin se olisi ehdottomasti perunaisia karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne ovat miulle sitä suomalaisuutta parhaimmillaan. Juurevia makuja, yksinkertaisia aineksia ja herkullisuutta. Ilman turhaa hifistelyä.

***

Kilpailun järjestää

Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi

Raaka-aineita tuettu 10€ lahjakortilla

Pain de campagne eli ranskalainen maalaisleipä

Ranskalainen maalaisleipä

Uusimmassa Glorian ruoka&viini -lehdessä oli juttua leivänteosta ja päätin kokeilla tätä hiivatonta ranskalaista maalaisleipää. Keittiömestari Jouni Toivasen ohje vaikutti helpolta ja ajattelin, että aika tekee kyllä tehtävänsä ja että lopputuloksena on herkullista leipää. Noudatin ohjetta säntillisesti, mutta juuren kanssa kävi kuitenkin niin, kuten pelkäsin - se ei toiminut halutulla tavalla. Kysyinkin Facebookissa GRV:n sivuilla, onko lehteen tullut palautetta reseptin toimivuudesta tai missä menee vikaan. Tiesin kyllä, että jauhojen ja ilmankosteuden ja kaiken muun vaikutus on leivonnassa merkittävä, mutta en olisi uskonut että vuorokauden käyttämisen jälkeen juuri ei vaan jaksa toimia oikein. Leipäni kyllä kohosivat, mutta eivät niin paljoa kuin pitäisi, sillä leivät olivat kuin muovailuvahaa sisältä. Joten: kannattaa ehkä kokeilla juurta ja ruokkia sitä pienellä veden ja jauhojen lisäyksellä (juuren pitäisi kuplia kauniisti ja tuoksua hieman happamelta) tai lisätä 15g tuorehiivaa juuren joukkoon. GRV vahvisti ajatuksiani ja oli samaa mieltä, mitä minä itsekin. Nämä leivät eivät siis päätyneet syötäväksi, mutta resepti on muuten niin hyvä, että bloggaan tämän silti ja aion kokeilla tätä joku kerta uudelleen. Pienet vastoinkäymiset ei saa lannistaa keittiössä ja leipominen on kuitenkin välillä niin paljon kemiaa ja jopa tuuripeliä, että koskaan ei aloittaessaan voi olla varma lopputuloksesta :)

2 leipää

leipäjuuri

1½ dl vettä

2½ dl vehnäjauhoja

(pelaa varman päälle: lisää 15g tuorehiivaa)

taikina

6 dl vettä

7½ dl hiivaleipäjauhoja

7½ dl vehnäjauhoja

1 rkl suolaa

Lämmitä juureen tuleva vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja jätä peitettynä vuorokaudeksi (24h) huoneenlämpöön tekeytymään. Tee taikina eli lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja yhdistä yleiskoneen kulhossa leipäjuuri, vesi ja loput jauhot. Vaivaa taikinakoukulla 8 minuuttia (käsin 12 minuuttia) ja lisää suola, vaivaa vielä muutama minuutti. Peitä kulho liinalla ja anna kohota tunnin verran. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja anna kohota uudestaan 1½ tunnin ajan. Jaa taikina kahtia ja leivo palat leiviksi. Jauhota pinta ripottelemalla tai siivilöimällä jauhoja päälle. Kohota leipiä pellillä leivinliinan alla tunnin ajan. Laita uuni lämpeämään 250-asteiseksi. Tee pintaan viillot terävällä veitsellä ja laita leivät uuniin. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista leipiä 35 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile.

Leivän kuoresta tuli mukavan rapsakka, vaikka en heittänyt tällä kertaa uuniin yhtään vettä. Leipä maistui myös ihan kivalta (sen mitä kuorta ja sen alla ollutta paistunutta leipää pystyi maistamaan), mutta omaan makuuni se oli liian suolatonta, joten jos tykkää vahvemmasta suolasta, niin sen määrää pitää ehdottomasti lisätä. Jotenkin tekisi mieli laittaa suola taikinan joukkoon jo hieman aiemmin, että se leviää sinne kunnolla. Muuten taikinaa oli helppo käsitellä ja yleiskone hoiti näppärästi raskaimmat hommat, vaikka paras laatumittari eli oma käsi ei taikinaa vaivannutkaan. Koska leivänteko vei noin 30 tuntia aikaa ja vaati kellon vahtaamista ja epäonnisen juuren takia koko projekti meni ihan puihin, niin seuraavalla kerralla taidan ripsauttaa juureen hieman hiivaa mukaan. Ja jos tykkää, niin osan hiivaleipäjauhoista voi korvata vaikka ruisjauholla, täysjyvällä tai muulla vastaavalla. Mikäli sinua ei huvita nähdä leivän eteen vaivaa vaivaamalla, niin kokeile takuuvarmaa pataleipää, jossa vain sekoitetaan ainekset, annetaan muhia ja lopuksi heitetään taikina taiteltuna uuniin. Eikä edes pata ole välttämätön.

Jauhelihatäytteiset cannellonit

Jauhelihacannellonit

Cannellonit on kiva pastaruoka, joka muistuttaa hyvin paljon lasagnea. Käytännössä molempien ruokien valmistamiseen tarvitset samat raaka-aineet ja vuokaan voi upottaa kaikki mahdolliset jääkaapin jämät paprikanjämistä juustonkannikoihin. Olen kuullut monesta suusta, että cannellonien tekeminen ja varsinkin täyttäminen on hankalaa. Mie käytän täyttämiseen pursotinpussia, niin homma sujuu hetkessä ilman sotkua, eikä tarvitse taiteilla pikkulusikoiden kanssa. Tein tällä kertaa cannellonit vain yhden vuokaliemen taktiikalla, mutta normaalisti olen vuoan pohjalle cannellonien alle laittanut vielä pari desiä paseerattua tomaattia. Nyt testasin Valiolta saamaani uutta ruokakermaa, jossa maistuivat yrtit. Kermassa oli yllättävän vahva maku, joten maidolla lantraaminen oli ihan hyvä juttu ja toisaalta vaatiihan pastakin kypsymiseen aika paljon nestettä. Nestemäärää kannattaa tarkkailla, itse laitoin nestettä vähän liian vähän (määrä on suurennettu reseptiin!) ja se ei peittänyt kaikkia pastaputkia, joten osa pääsi vähän kuivamaan liikaa. Joten mikäli näyttää siltä, että ruoka kuivuu liikaa, niin lisää nestettä. Oli kyllä hyvää :)

3 annosta

12 cannelloni-putkiloa

täyte

250 g naudan paistijauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

½ tuore chili

½ suippopaprika

mustapippuria

suolaa

oreganoa

timjamia

paprikajauhetta

n. 100 g tuorejuustoa

2 dl juustoraastetta (Valio Kappeli)

1 dl maitoa

vuokaan

2½ dl yrttikermaa (Valio Crea)

2 dl maitoa

juustoraastetta

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja lisää joukkoon kuullottumaan hienonnettu sipuli sekä valkosipuli. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon myös pieneksi kuutioitu paprika ja chili. Mausta mieleisilläsi mausteilla. Pyörittele seosta muutama minuutti ja lisää joukkoon tuorejuusto (itse käytin maustamatonta ja aurinkokuivattua tomaattia), juustoraaste ja maitoa niin paljon, että saat kostean massan aikaiseksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Jäähdytä seos ja laita täyte pursotinpussiin (tai paksuun pakastepussiin). Leikkaa pussiin reikä ja pursota cannellonit täyteen seosta. Laita cannellonit kumolleen vuokaan ja kaada päälle ruokakerma sekä maito, ripöottele pinnalle juustoraastetta. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes pasta on kypsää ja ruoka on saanut kauniin värin. Mikäli ruoka uhkaa kuivua, lisää paistamisen aikana vuokaan nestettä. 

Namnam! Cannellonit on melkoisen täyttävä ruoka ja neljä cannellonia on mielestäni ihan tarpeeksi iso annos salaatin kaverina täyttämään vatsan. Täytteeseen voi tosiaan laittaa vaikka mitä kasviksia ja vihanneksia, maitotuotteita ja juustoja. Tai lisätä sinne vaikka paseerattua tomaattia tai kaataa sitä vuoan pohjalle. Puolikas paketti cannelloneja on vielä jäljellä, tosin harmillisesti osa putkista on hajonnut matkalla tai kaapissa. Ajattelin kokeilla tehdä niistä makeita jälkkäricannelloneja! Täytteeksi vaikkapa rahkaa ja marjoja, päälle kermaa tai vaniljakastiketta... Kuulostaako ihan hullulta? Onko kukaan kokeillut cannelloneja makeina versioina?

Valion kevään uutuuksia

Valio lähetti kuvassa näkyviä kevään tuoteuutuuksia ja joulun alla tuli paketti, jossa oli mm. glögijuomia, ihania juustoja ja erilaisia tuorejuustoja (kuvakin oli, mutta se on jonnekin hukkunut). Tuo stevialla makeutettu keitto oli hyvää, mutta kaipaisin markkinoille vielä tuotetta, jossa olisi oikeasti vähemmän sokeria ja vähemmän muita makeutusaineita, kun tuppaavat kaikki olemaan melko makeita. Ruokermoja en olekaan pitkään aikaan käyttänyt ja tuo yrttikerma oli ihan mukava uutuus, yrtit maistuivat todella vahvasti. Mustikkapiimä oli oudolla tavalla jees, mutta mangomaito ei minulle uponnut makean makunsa vuoksi. Jogurtit millaisena vaan toimii aina, niitä kuluu tässä talossa päivittäin! Kiitos Valiolle, uutuuksia on mukava testata ja näin tulee kokeiltua myös sellaisia tuotteita, jotka eivät välttämättä muuten päätyisi omaan ostoskoriin :)

***

Maitotuotteita sponssasi Valio

Tyrnikeitto

Aurinkoinen tyrnikeitto

Viime kesänä vanhempieni tyrnipuskat tekivät ennätyssadon ja niinpä tyrnejä on tullut napsittua pakastimesta käyttöön pitkin talvea ihan sellaisenaan tai jalostettuna vaikkapa pannacottan kaveriksi. Ehkäpä tyrnien ansiosta talven ensimmäinen flunssa iski minuun vasta helmi-maaliskuun vaihteessa ja silloin oli tarve lisätä entisestään tyrninkulutusta. Niinpä keittelin pikaisen tyrnikeiton ja jäähdytettynä se teki hyvää kipeälle kurkulle ja olihan se samalla myös ilo silmälle. Koristeena on oman ikkunalautapuutarhani mintunlehtiä. 

4 annosta

1 l vettä

300 g tyrnimarjoja

1 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja + tilkka vettä

Keitä tyrnejä vedessä, kunnes marjat ovat muuttuneet vaaleiksi. Kaada keitinvesi siivilän läpi toiseen kattilaan ja puserra tyrnit siivilän läpi mukaan. Heitä siivilään jääneet siemenet ja marjankuoret pois tai jatkojalosta johonkin muuhun, mutta keittoon niitä ei tarvita. Lisää tynimehun joukkoon sokeri ja kiehauta seos. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan vettä ja hämmennä liemi ohuena nauhana mehun joukkoon. Laita kattila takaisin liedelle ja anna kuumentua, kunnes pintaan nousee muutama kupla. Ota kattila pois liedeltä ja jäähdytä keitto. Tarjoile vaikkapa aamupalana turkkilaisen jogurtin ja myslin kanssa. 

Kaunista ja virkistävää, niin helppoakin! Mitenkähän onnistuisi vispipuuron tekeminen tyrnimarjoista? Tyrniä riittää yllättävän pieni määrä tuomaan paljon makua ja kirpakkuus vaatii hieman sokeria taittamaan kaikkein suurinta kirpakkuutta. Mutta pakastinkylmät tyrnit ovat parhainta ihan sellaisenaan, ilman sokeria. Näiden pakastettujen tyrnien lisäksi minulla on vielä pussillinen tai pari tyrnijauhetta, joten onneksi bongasin juuri Kotiliedestä tyrnikakun ohjeen, jossa jauhetta oli laitettu hyydykekakun keksipohjaan. Mahtava idea! Normaalisti olen hurauttanut marjajauheita smoothieen tai taikinoihin.