Auragratinoidut valkosipulietanat ja patonki

Herkullisia auragratinoituja valkosipulietanoita ja uunituoretta patonkia

Sain kutsun osallistua Hyvää Suomesta ja ja Ruoka.fi:n suomalaisen kotiruoan kilpailuun. Tarkoituksena oli kokata kotiruokaa siten, että reseptissä käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkittyä tuotetta. Tutummin merkki on "joutsenmerkki". Yleensä kaupassa tulee käytyä siten, että ostaa niitä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita on tottunut aina käyttämään, ihan lapsuudesta asti. Ilokseni huomasin, että lähestulkoon kaikista päivittäisostoksistani kyseinen merkki löytyikin ja niitä löytyi myös tuotteista, joista sitä en ensimmäisenä olisi osannut edes odottaa. Loppujen lopuksi Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita päätyi reseptiini reilusti useampi, kuin vaaditut kolme - Hyvää Suomesta -merkillä varustetut valmistajat ovat merkitty sulkuihin. Jos aivot olisivat toimineet yhtään paremmin, keittiössä olisi pystynyt helposti kokkaamaan melkeinpä mausteita lukuunottamatta ihan mitä vain tuotteilla, joista löytyy joutsenmerkki. Nyt vaan oli hirmuinen himo saada etanoita ja niitä nyt ei joutsenmerkattuna sattunut kaupasta saamaan, valikoiman rajautuessa yhteen ainoaan tuotteeseen. 

3 annosta

100 g voita (Valio)

4 valkosipulinkynttä

1/3 punttia persiljaa (Järvikylä)

1/3 punttia ruohosipulia (Järvikylä)

suolaa

mustapippuria

1 prk etanoita

½ pkt Aurajuustoa (Valio)

2 dl punaleima Emmentalia (Valio)

3 lohkoa sitruunaa tarjoiluun

patonki

2½ dl vettä

1/4 palaa hiivaa (Suomen Hiiva oy)

50 g voita sulatettuna (Valio)

1 tl suolaa

3 dl hiivaleipäjauhoja (Helsingin Mylly)

2 dl vehnäjauhoja (Rainbow/Helsingin Mylly)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita veteen murusteltu hiiva, suola ja sulatettu voi. Anna hiivaliemen tekeytyä noin varttitunti pöydällä hiivan aktivoimiseksi. Alusta joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia kunnon sitkon aikaansaamiseksi. Anna taikinan kohota noin puoli tuntia leivinliinan alla vedottomassa paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa hetki. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi paksuksi levyksi. Rullaa levyt kulmittain patongeiksi ja anna kohota puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes patongit ovat saaneet hiukan väriä. Jäähdytä.

Ota voi pehmenemään pöydälle. Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipulinkynnet raastettuna ja yrtit hienoksi silputtuna, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeytyä hetki huoneenlämmössä. Valuta ja huuhtele etanat siivilässä, kuivaa ne talouspaperilla. Annostele nokare yrtti-valkosipulivoita etanapannujen pohjalla ja aseta yksi etana per kolo. Sipaise maustevoita nokareet myös etanoiden päälle. Raasta emmental ja jaa se etanoiden päälle, murustele pinnalle reilusti aurajuustoa. Gratinoi etanoita 200-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pinta on kauniisti gratinoitunut. 

Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja siivuta patonki. Gratinoi etanat juuri ennen tarjoilua. Nosta etanapannu isolle lautaselle, laita muutama viipale patonkia lautaselle ja laita mukaan myös sitruunalohko. Tarjoile välittömästi.

Uunituore patonki

Kilpailureseptin lisäksi meitä bloggaajia pyydettiin miettimään, mitä suomalainen ruoka on minulle ja mitä se minulle merkitsee. Mielenkiintoinen tehtävä! Suomalainen ruoka on minulle kotimaisista, puhtaista ja laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa. Suomalaista ruokaa voi ajatella mielestäni laajemmalla tasolla kattaen koko Suomen, mutta sen voi tuoda myös mikrotasolle vaikka kotipihaan tai ikkunalautapuutarhaan asti. Perinneruoat ovat mielestäni olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria ja sitä myös parhaimmillaan, vai kukapa ei olisi joskus kuullut vaikkapa karjalanpaistista ja -piirakoista, läskisoossista, mykyrokasta, särästä, lepuskoista, leipäjuustosta tai lanttulaatikosta! Suomalaisuuden lisäksi itselleni hyvin merkittävä asia ovat omat karjalaiset juureni, jotka määrittävät myös vahvasti omaa identiteettiäni ja makumieltymyksiäni. Täällä syvässä idässä kun on totuttu iät ja ajat syömään sieniä, joille länsirannikolla lähinnä naurettiin "lehmien ruokana" sota-aikaan asti. Karjalaisten evakkojen mukana sienien ja marjojen käyttö levisi pitkin Suomea ja samalla myös ihana karjalainen piirookulttuuri (piiroo = piirakka) päätyi osaksi suomalaisia ruokapöytiä. Ja miksipä ei, Suomi on täynnä herkullisia oivalluksia ja ruoan ilosanomaa pitääkin jakaa toisilleen. Jokaisella maakunnalla on omat erityispiirteensä ja toisaalta rikkautemme on se, että jopa naapurikylässä sama ruoka on saanut oman erityisen vivahteensa.

Suomalainen ruokakulttuuri on ollut viime vuosina melkoisen myllerryksen kohteena, kun mm. matkustaminen ja internet ovat tuoneet kaukomaidenkin ruokaherkut osaksi suomalaista arkea. Ei ole loppujen lopuksi montaa vuosikymmentä aikaa siitä, kun ensimmäistä kertaa pikkupitäjässäkin iskettiin hampaat kiinni pizzasiivuun tai varsinkaan siitä, kun kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä valmiita tortillalättyjä. Suomalaisista perinteisistä raaka-aineista pystyy valmistamaan kansainvälistä ruokaa tai twistaamaan niitä omilla raaka-aineillamme kotimaisemmiksi - sushiinkin voi tuontitonnikalan sijaan laittaa kotimaista kalaa tai italialaisista tapaksista tehdä sapaksia käyttämällä vaikkapa poroa parmankinkun sijaan. Ja ihan huippua, että New Yorkista saa oikeaa suomalaista ruisleipää!

Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa paljon siihen, mitä meille myydään ja mitä on tarjolla. Valitsemalla kotimaisen lantun tuontibataatin sijaan varmistetaan se, että suomalainen viljelijä saa elannon perhelleen ja kriisin iskiessä olemme taas hetken omavaraisempia. Lähiruokaa ostamalla tukee kotiseutunsa pienyrittäjiä ja elinvoimaisuutta, luomuruokaa valitsemalla voi eettisyyden lisäksi vaikuttaa siihen, millainen hintataso luomutuotteille syntyy. Kaupassa voi pyytää kauppiasta hankkimaan mieleisiään raaka-aineita tai toivoa asettelemaan selkeästi esille vaikkapa lähialueilla tuotettuja tuotteita. 

Olen tämän usein ennenkin sanonut, mutta jos pitäisi valita viimeinen ateria, niin se olisi ehdottomasti perunaisia karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne ovat miulle sitä suomalaisuutta parhaimmillaan. Juurevia makuja, yksinkertaisia aineksia ja herkullisuutta. Ilman turhaa hifistelyä.

***

Kilpailun järjestää

Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi

Raaka-aineita tuettu 10€ lahjakortilla