Muhkea ja mehevä mansikkakääretorttu maistuu kesälle!
Kääretorttu on huikean hyvä leivonnainen, joskin sitä tulee tehtyä luvattoman harvoin. Muhkea taikinapeitto sulkee sisäänsä mehevän kermaisen täytteen ja mukavia sattumia. Tällä kertaa kääretorttu sai täytteekseen kesäisesti mansikoita. Ostin mansikoita elämäni ensimmäistä kertaa 5kg:n laatikon ja niinpä viikonloppuna keittelin mansikoita hilloksi ja mehuksi, pakastin niitä ja vähän leivoinkin. Kesällä kuuluu muutenkin syödä mansikoita, sillä ne ovat huippuhyviä ja maistuvat niin makoisilta. Kohta saa myös vattuja, jotka ovat vielä ehkä parempia, kuin mansikat. Mansikoita on tässä kääretortussa oikein runsaasti ja koko rullasta tuli muutenkin oikea möhkäle. Kääretorttu kestää myös pakastamisen, joten viipaleina sen pakastaminen leivinpaperisiivujen väliin voisikin olla fiksu veto satunnaisten herkkuhimojen iskiessä. Tämä pohjaresepti on luotto-ohjeeni, se ei petä ikinä. Ainoa kompastuskivi on paistossa, jos kääretortun unohtaa uuniin ja se paistuu liikaa ja kuivuu, on kääriminen rullalle hankalaa ja torttunen voi revetä.
pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
täyte
2 dl kuohukermaa
n. 200 g mascarpone-tuorejuustoa
n. 400 g tuoreita mansikoita
n. ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria tai –tahnaa
Valmista taikina. Vispaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi
kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja
kääntele taikina varovasti sekaisi nuolijalla nostellen. Levitä taikina
leivinpaperoidulle matalalle pellille. Paista 225-asteisen uunin keskistasolla
n. 7 minuuttia tai kunnes taikina on juuri ja juuri kypsää. Kumoa taikinalevy
välittömästi uunista ottamisen jälkeen sokeroidulle puhtaalle leivinpaperille, poista uunissa ollut leivinpaperi ja kääri rullalle kuumana puhtaan leivinpaperin sisään. Kiedo rulla puhtaan leivinliinan sisään ja anna
jäähtyä.
Valmista täyte. Perkaa mansikat ja viipaloi mansikat
neljään isoon, isot mansikat vielä pienemmiksi. Vispaa kuohukerma napakaksi
vaahdoksi, sekoita joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri tai
vaniljansiemenistä tehty tahna. Sekoita nuolijalla nostellen joukkoon
mansikkakuutiot.
Kääri taikinarulla auki, levitä sille mansikkatäyte ja
kääri uudelleen rullaksi. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.
Tarjoile kylmänä.
Niin ihanaa! Todella mehevää, muhkeaa, maukasta ja mansikkaista. Mukavasti sai täyte kevyen vaaleanpunertavan värinkin, kun mansikanpalaset värjäsivät valkoisen kerma-tuorejuustovaahdon. Jos ei halua värjäytymistä, niin kannattaa lisätä vaahto erikseen ensin pohjalle ja mansikat ripotellen sen päälle. Ja jos käy pieni moka paistamisen kanssa, niin mansikkamehulla voi kevyesti kostuttaa taikinalevyä ennen vaahdon lisäämistä. Mutta en usko sen olevan tarpeen, sillä tämä on kyllä mehevää ja kostuu mukasvasti täytteestäkin jääkaapissa.
Nopeat leivospalat syntyy näppärästi kääretorttupaloista. Kumolleen vadille tai lautaselle asetellun kääretorttusiivun päälle pursotetaan kaunis ruusuke kermavaahtoa, päälle asetellaan viipaloitu mansikka tai pari ja päälle ripotellaan tomusokeria, suklaarouhetta tai sulasta suklaasta raitoja. Itselläni seuraava kääretorttupohjainen leivonnaiskokeilu tulee olemaan kuitenkin charlotte russe, jossa kääretorttusiivuilla vuorattuun kulhoon kaadetaan liivatemousse hyytymään ja koko komeus kumotaan tarjoiluvadille. En ole koskaan vielä tehnyt, mutta on pitänyt varmaan viimeiset kymmenen vuotta...
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani 15.8.2020.
Mansikoiden perkaamisesta jää yli aikamoinen kasa karoja, joissa on mukana pieni määrä itse mansikkaa. Ehkä joskus jokunen mansikkakin, joita ei kehtaa laittaa pakastimeen, mehuun tai hilloon. Jo viime vuonna olin kuullut karamehusta, jossa perkuujätteetkin käytetään hyödyksi. Niinpä päätin itsekin kokeilla, kun satuin ostamaan elämäni ensimmäisen laatikollisen mansikoita ja karoja jäi yli. Sitruunahappokin on keittiöni vakiovaruste, viimeksi tein sillä Louhisaaren juomaa eli mustaherukanlehtimehua tai putsailen milloin mitäkin.
1 l mansikankaroja ja muuta perkuujätettä
1 l vettä
1½ tl sitruunahappoa
3/4 dl sokeria
Mittaa karat (5kg laatikosta tulee n. litra) ja mittaa karojen verran vettä kattilaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada karat veteen, sekoita joukkoon sitruunahappo. Anna tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä vähintään 12h, mielellään hieman pidempäänkin. Siivilöi karat mehusta puhtaaseen kannuun tai kattilaan, sekoita joukkoon sokeri ja sekoita mehua, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Pullota mehu, säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä tai kuplavedellä ennen käyttöä. Mehu säilyy jääkaapissa pari viikkoa.
Hyvää oli, suorastaan yllätyin! Yllättävän paljon niinkin pieni mansikkamäärä antoi makua mehuun. Mietin jopa, että olisin tipauttanut pari kokonaista mansikkaa väriä ja makua tuomaan, mutta ajattelin olla autenttinen reseptille ja olla huijaamatta. Väri on luonnollisesti hyvin vaalea keitettyyn mehuun verrattuna ja makukin on todella paljon laimeampi, mutta pidin kovasti ideasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Kokeilemisen arvoinen resepti, jos säilöt mansikoita ja karoja jää yli - ja jäähän niitä, kun en ole ainakaan mitään muuta käyttöä niille löytänyt tai kuullut. Tein tosiaan myös kattilassa keitettyä mehua parista mansikkakilosta viikonloppuna ja niiden mehujen väri oli kuin rubiineissa, hyvin tummanpunaista. Monivuotinen haaveeni mansikkamehuista on tullut toteen tänä viikonloppuna. Mutta tätä kannattaa kokeilla ihan kokeilemisen ilosta! Hauska idea, jonka alkuperä ei ole tiedossa.
"Kun banskut uhkaavat mustua pöydällä, leivo kakku. Banaanikakun resepti on miun blogini suosituin resepti ja vaikka olen leiponut tätä gluteenittomanakin jo vuosia, sain aikaiseksi vasta nyt tehdä sen blogiin asti. Kokeile, et pety."
Sain yhteydenoton paikallisesta sanomalehti Karjalaisesta leivontaan liittyen edellisellä viikolla ja niinpä lopulta kuvaaja saapui ikuistamaan lehtijuttua varten viime lauantaina leivontaani. Leivoin lehteen banaanikakun gluteenittomana ja juttu ilmestyikin juuri lehdessä. Jutussa käsiteltiin poikkeuksellisen koronakevään aiheuttamaa leivontabuumia ja sitä, kuinka se näkyy miun keittiössä ja mitä mie olen tehnyt. No, mie olen tehnyt vähän vaikka mitä ja keskittynyt tekemään myös normaalia enemmän ruokaa, kun arkilounaat ravintoloissa ovat etätöiden ansiosta jääneet pois. Myös vehnäjuuri on pöhissyt aiempaa enemmän ja toisaalta herkkuja on ehkä tullut tehtyä vähemmän - paitsi banaanikakkua, sillä se on vakiokamaa. Ihan jo senkin takia, että se on paras keino välttää hävikin muodostumista. Ja tämä resepti on niin helppo ja nopea tehdä, ettei uskoisi!
Kuori ja muussaa banaanit haarukalla lautasella. Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa, sekoita joukkoon oman maun mukaan kanelia (saa olla reilusti). Taikina on kuohkeaa ja löysähköä. Voitele ja jauhota vuoka (käytä samaa jauhoseosta, jota käytät kakkutaikinaan), kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Kakku tummuu päältä kauniisti, älä säikähdä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista 10 minuuttia. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku säilyy hyvänä useita päiviä, varsinkin jääkaapissa. Gluteeniton kakku murustuu hieman, mutta se kuuluu asiaan.
Vinkki: Kakkuun käy parhaiten tummuneet, jopa mustuneet banaanit, sillä niissä on eniten makua. Hyvä Paras keino välttää hävikkiä on leipoa banaanikakku!
Banaanikakku on maustettu kanelilla
Reseptin pohjana toimi blogini suosituin resepti Maailman paras banaanikakku. Siitä voit kurkata ohjeen, jos haluat tehdä reseptin vehnäjauhoilla. Mittasuhteet ovat hieman erilaiset. Mie pidän tästä kakusta aivan valtavan paljon ja se on yksi käytetyimpiä reseptejä keittiössäni. Sitä pystyy tuunaamaan lähes loputtomiin. Olen maustanut taikinaa eri tavoin (kahvi, inkivääri, kardemumma, suklaarouhe), käyttänyt taikinaan erilaisia jauhoja, kaikkia mahdollisia sokereita ja niiden yhdistelmiä sekä käyttänyt kerman tilalla vaikka mitä maitotuotteita, mehuja ja nesteitä. Reseptin veganisointikin on kovassa vauhdissa. Siitä sitten myöhemmin lisää, kun tuotekehittely on päättynyt onnistuneesti.
Mangojuustokakku on hyydytettyjen juustokakkujen klassikko! Tämä kakku syntyi muutama viikko sitten talvilomallani, kun teki hurjan paljon mieli juustokakkua. Niinpä pikkukaupasta kakkutarpeet parissa minuutissa koriin ilman sen suurempaa miettimistä ja säveltämään keittiöön reseptiä. Käytin kakussa italialaista mascarpone-tuorejuustoa, joka on ihanan pehmeää ja maukasta. Muuten aika peruskaavalla mentiin ja käytin kaikkea sitä, mitä sattui eteen löytymään. Kaiken lisäksi tein kakun niin, että se oli meillä kahvipöydässä jo viiden tunnin päästä siitä, kun rupesin sitä tekemään eli varsin nopeastikin vielä. Yön yli tekeydyttyään kakun, tai sen mitä siitä oli enää jäljellä, rakenne oli toki tiiviimpi ja kakku kannattaa tietysti tehdäkin hyvissä ajoin, jos vaan kerkeää.
26 cm irtopohjavuokaan
12-16 annospalaa
keksipohja
200 g digestive-keksejä
1 rkl sokeria
100 g oivariinia
kiille
3 dl mangososetta
½ limen mehu
4 liivatetta
koristeeksi
1-2 digestiveä
sitruksia tms
minttua tai sitruunamelissaa
Valmista keksipohja. Murskaa keksit esim. perunasurvimella kattilassa. Sulata voi. Sekoita voisula ja sokeri keksimurskaan. Vuoraa 26-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Voitele reunat kevyesti öljyllä tai oivariinilla ja jauhota reunat tomusokerilla. Painele keksimurska kevyesti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin kovettumaan mangomoussen valmistumisen ajaksi.
Valmista mousse. Vaahdota kuohukerma. Vispaa joukkoon mascarpone, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunankuori. Lisää joukkoon nuolijalla käännellen mangosose. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limeistä mehut ja kuumenna kiehuvaksi, sulata joukkoon kuivaksi puristetut liivatteeet. Sekoita liivateseos pieneen määrään moussea ja sen jäkeen se koko moussen joukkoon, ettei mousse lässähdä tai juoksetu. Voit halutessasi myös jäähdyttää liivateseosta ja valuttaa sen ohuena norona koko ajan vispaten täytteen joukkoon. Kaada mousse keksipohjan päälle ja tasoita pinta tasaiseksi. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi.
Valmista kiille. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Purista limenmehu ja kuumenna kiehuvaksi. Liota kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun ja sekoita mangomoussen joukkoon. Jäähdytä hetki ja valuta varovasti hyytyneen mangomoussen päälle. Anna hyytyä kovaksi jääkaapissa ennen tarjoilua, vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.
Koristele kakku esim. keksimuruilla ja sitruslohkoilla. Tuore minttu tai sitruunamelissa olisi kaunis lisä, mutta mökillä leipoessani niitä ei ollut käytettävissä.
Kakun reunan saa tasaiseksi ja kauniisti irti vuoasta, kun vuoan sipaisee kevyesti voilla ja tomusokeroi.
Massa näköjään ei sitten levittynyt niin kauniisti vuokaan, vaan on jäänyt mutruja kun tarkemmin tarkastelee.
Niin hyvää! Meillä hupeni kakusta varmaan 3/4 heti ensi-istumalta, kun maalla sitä koko lähipiirin voimin syötiin. Kakku on todella pehmeän samettista ja siinä on mukava mangonmaku, jota piristää pieni sitruksisuus. Vähän enemmänkin olisi voinut sitrusta olla mukana, vaikka raastetun kuoren ominaisuudessa tai sitä olisi voinut raastaa kiilteen joukkoon pientä twistiä tuomaan. Miun lempparimaku on juustokakussa ehdottomasti mango. Sitten tulee sitruksiset maut. Mikä on siun lempparisi? Mitä sie tykkäät tehdä tai syödä?
Kakun kaunis rakenne pääsee oikeuksiinsa jo muutaman tunnin hyydytyksellä
Suklaakakku on paitsi herkullisen tahmea, myös vegaaninen
Tätä syntisen hyvää suklaista ja tahmeaa kakkua nautittiin pääsiäisenä. Tähän kakkuun ei tule mitään eläinperäisiä tuotteita, joten se sopii myös maidonta tai vegaaniruokavaliota noudattaville, kunhan olet tarkkana suklaahyllyllä kuorrutetta valitessasi. Erilaisiin resepteihin vuosien varrella tutustuessani olen pistänyt merkille, että vanhat, 1900-luvun alun reseptit aina sotavuosien jälkeisiin aikoihin saakka ovat usein vegaanisia jo ihan alkujaankin, joten vanhoista keittokirjoistakin voi tehdä löytöjä reseptejä etsiessään nykypäivän käyttöön tai tuunauspohjaksi. Nykyään valinnanvaraa resepteissä löytyy laidasta laitaan ja jokaiselle sopivaksi. Tämä kakkunen sopii varmasti monelle, sillä se on monen ruokavalion kattavuuden lisäksi ihan älyttömän hyvää! Kakun kohottajana toimii tilkkanen etikkaa soodan kaverina, mutta se ei maistu lopputuloksessa. Ja mikä parasta, tähän kakkuun löytyy ainekset varmasti aina kotoa. Kannattaa kokeilla, tähän jää koukkuun.
20 cm irtopohjavuokaan
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 ½ dl muscovadosokeria (eli tumma ruokosokeri)
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
3/4 tl suolaa
2 ½ dl kauramaitoa (tai soijamaitoa, mantelimaitoa)
1 dl rypsiöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 50 g vegaanista tummaa suklaata, n. 70% kaakaopitoisuus
koristeeksi tuoreita marjoja ja yrttejä
leivinpaperia vuoan vuoraamiseen
Rutistele leivinpaperi ja aseta se 20-senttisen irtopohjavuoan sisään, rypistettynä se muotoutuu vuokaan hyvin. Kuumenna uuni tasalämmöllä 175 asteeseen tai kiertoilmalla 150 asteeseen.
Sekoita isossa kulhossa kaikki kuivat aineet isolla lusikalla sekoittaen, lisää kaakaojauhe siivilän läpi ettei mukaan jää paakkuja. Lisää nesteet ja sekoita koko taikina nopeasti tasaiseksi, älä sekoita taikinaa liikaa ettei se sitkisty. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja paista n. 40 minuuttia tai kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. Rouhi kakun kypsyessä suklaa. Ripottele suklaarouhe heti kakun pinnalle, kun se on otettu uunista. Suklaa sulaa osittain kakun pinnalle hauskaksi kuorrutteeksi.
Voit koristella valmiin kakun tuoreilla mansikoilla tai vadelmilla sekä mintulla tai sitruunamelissalla. Tarjoile kakku mieluiten hieman lämpimänä. Kakku säilyy hyvin huoneenlämmössä ja sen voi myös pakastaa.
Nam! Kyllä todellakin oli hyvää ja ihanan tahmaisen suklaista ja herkullista. Herkutteluseurana olleet naapuritkin tykästyivät kakkuun kovasti. Tuoreet mansikat olivat ihana lisä kakkuun, ne raikastivat muuten tuhtia kokonaisuutta mukavasti. Minttu oli omasta keittiöstä vesiviljelylaitteesta suoraan kakkuun nyppäistyä. Tuli mieleen, että kakkuun sopisi kuorrutteeksi oivasti myös iki-ihana maailman parhaiden mokkapalojen kuorrute, kun käytät siihen esim. Sinistä keijua.
Kotitekoiset juustosämpylät ovat maukkaita ja ennen kaikkea helppotekoisia
Nyt kun tulee tutkittua kotona kuivakaappeja entistä enemmän, huomaa kuinka monta pussia erilaisia jauhoja sitä ihminen osaakaan omistaa. Niinpä ensimmäinen jauhopussi käteen ja säveltämään sämpylätaikinaa, sillä on hyvä käyttää kaapit tyhjäksi ennen uusien ostamista. Toisaalta koronavirus on aiheuttanut ihmisissä myös hamstraamista ja välillä jauhohyllyillä on tyhjää etenkin vehnä- ja ruisjauhojen kohdalla, ettei aina olekaan tarjolla sitä mitä haluaa ja pitääkin sitten kotona säveltää kaappien antimista. Takaisin taikinaan: jääkaapista mukaan vielä alppikreivin jämät raastettuna ja maan makoisat juustosämpylät olivat jo kohta valmiit. Tämän taikinan idea on saada aikaiseksi pehmeät ja kupsakat sämpylät, joihin lisätään jauhoa vain juuri ja juuri tarpeeksi. Sämpyläjauhot loppuivat sopivasti 10 dl kohdalla ja se oli onnenpotku, sillä loput vehnäjauhot kuluivat lähinnä pöydällä taikinaa käsitellessä. Leipurinlastalla leikkasin taikinapötköstä palasia pellille, niin ei tarvinnut edes pyöritellä sen kummemmin. Näppärää!
20 kappaletta
5 dl vettä
50 g tuorehiivaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
2 tl suolaa
75 g voita sulatettuna
100 g vahvaa juustoa raastettuna
10 dl sämpyläjauhoja
2-3 dl vehnäjauhoja
(pinnalle juustoraastetta)
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi isossa kulhossa tai
kattilassa. Liuota siihen hiiva vispilällä sekoittaen, lisää mukaan
siirappiloraus sekä suola. Vispaa joukkoon muutama desilitra sämpyläjauhoja,
kun taikina alkaa jämäköityä vaihda alustamaan taikinaa käsin. Sekoita kaikki
sämpyläjauhot joukkoon ja lisää alustamisen lopussa mukaan myös sulatettu voi
sekä raastettu juusto, sekoita ne taikinaan kunnolla sekaisin. Taikinan tulisi
irrota kulhon reunoista ja olla pehmeää. Lisää tarvittaessa vehnäjauhoja jo
tässä vaiheessa, jos taikina on selvästi liian löysää. Vehnäjauhot on
tarkoitettu lähinnä helpottamaan käsittelyä työpöydällä kohotuksen jälkeen.
Anna taikinan kohota leivinliinalla peitettynä noin
tunti. Taikinan koko yli kaksinkertaistuu. Jauhota pöytä tai leivinalusta
kunnolla, kumoa pehmeä taikina sille ja vaivaa taikinaa hetki jauhojen kanssa.
Muotoile taikinasta pötkylä ja leikkaa pötkylä leipurinlastalla tai veitsellä
20 palaan. Nosta sämpylät leivinpaperoiduille pelleille ja anna kohota hyvin.
Lämmitä uuni 225 asteiseksi sämpylöiden kohotessa. Paista sämpylöitä keskitasolla
12-15 minuuttia eli kunnes ne saavat kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä.
Juustosämpylät ennen paistoa
Herkullisia! Sämpyläjauhot tuovat mukavaa rousketta sämpylöihin, mutta vähemmälläkin määrällä pärjää halutessaan. Suunnilleen 12 dl meni kokonaismääränä jauhoja näihin sämpylöihin, kun mukana oli taikinassa juustoraastetta. Muutaman sämpylän pyöritin pyöreäksi ja ripottelin pinnalle loput juustoraasteet. Tykkäsin jotenkin kyllä enemmän näistä leikatuista versioista, niissä näkyi enemmän tekemisen meininki eikä niin säntillinen touhu.
Resepti on julkaistu huhtikuun ruokapalstallani Heilissä.
Valmistin itse
elämäni ensimmäisen oman kulitsan vasta vuosi sitten, vaikka sitä on tullut
maistettua ensimmäisen kerran jo lapsuudessa. Kulitsa on karjalainen, ortodoksisesta
ruokaperinteestä juurensa juontava perinneleivonnainen, jossa ei säästellä
raaka-aineissa. Se on omiaan paaston jälkeen tuomaan herkkuhetki ja kulitsaa
voi nauttia toisen pääsiäisherkun, pashan, kanssa. Itse kokeilin myös
voisipaisun kanssa ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, sillä kulitsa on
oikein herkullinen ja vähän erilainen tarjottava. Se myös säilyy pyhät oikein
hyvin ja on ainakin vaihtelua peruspullalle.
Kulitsan
sukulaisleivonnainen on italialainen panettone, jota tosin syödään jouluna ja
vuodenvaihteessa. Se lienee meille jopa tutumpi kuin kotoinen kulitsa, sillä
panettonea saa ainakin hyvinvarustelluista liikkeistä ja markkinoilta. Kulitsan
ja panettonen idea on paistaa se korkeareunaisessa, mielellään kapoisessa
vuoassa, jolloin leivonnainen kohoaa kauniin muhkeaksi. Itse koin
turvallisemmaksi paistaa pullani matalammassa kakkuvuoassa, jolloin silloinkin
se kohosi yllättävän korkeaksi. Mikäli teet kakun kapeaan, korkeaan vuokaan,
voit leikata pullan kerroksittain ja sitten siivuiksi kuin täytekakun. Näin
palasta ei tule liian suurta ja annostelu on helpompaa. Vinkin antoi toimittaja Baba Lybeck,
jonka reseptillä leivoin omankin kulitsani. Baba on muuten myös eräänlainen pääsiäisenä tarjottava kakku, se kohotetaan hiivalla ja kostutetaan esim. rommilla.
1 iso kulitsa,
vähintään 12 annosta
3 dl maitoa
30 g tuorehiivaa
0,5 g sahramia
1 rkl kardemummaa
50 g voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl (1 pss)
korintteja
½ dl mantelirouhetta
100 g hillottua
appelsiininkuorta
1 tl suolaa
10-12 dl
vehnäjauhoja
voiteluun kananmuna
koristeluun
kokonaisia manteleita
Lämmitä maito
kädenlämpöiseksi, murenna hiiva maidon joukkoon ja sekoita, kunnes hiiva on
liuennut. Lisää sahrami ja kardemumma. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa
sokeri ja kananmunat vaahdoksi ja sekoita vaahto maitoon. Lisää korintit,
mantelirouhe, appelsiininkuori ja suola. Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja
jäähtynyt voi. Lisää loput vähitellen ja vaivaa taikinaa, kunnes se on
kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Jätä taikina pehmeäksi. Kaada taikina
hyvin voideltuun pyöreään vuokaan (halkaisija 24-26cm).
Kohota kulitsaa
leivinliinan alla kaksinkertaiseksi, vajaan tunnin ajan. Voitele kohonnut
kulitsa kananmunalla ja koristele pinta manteleilla. Perinteinen kuvio on
kirjoittaa manteleilla XB – kristus nousi kuolleista/kristus on ylösnoussut. Paista
uunin alatasolla 175 asteessa puolisen tuntia, peitä kulitsan pinta
leivinpaperilla tai foliolla ja jatka paistamista vielä noin 15 minuuttia.
Tarkista kypsyys, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Jäähdytä liinan
alla, leikkaa viipaleiksi ja tarjoile pashan kanssa (leikkaa pashaa siivu
kulitsan päälle).
Hyvää! Kulitsa on todella tuhtia, sahrami maistuu kivasti (jos et tykkää sahramista, jätä suosiolla pois) ja onhan se jotain erilaista, mitä peruspulla. Nyt kun tätä blogipostausta kirjoitan, koronavirus riehuu Suomessakin ja saas nähdä, voiko edes pääsiäistä viettää perhepiirissä. Todennäköisesti ei voi. Niin jää sitten kulitsatkin leipomatta ja syömättä tältä vuodelta, mutta onhan resepti naputettu blogiin talteen, kun sen vuosi sitten oppilaille jo koeponnistin pääsiäisleivontakurssia varten. Tälle vuodelle ajatukseni oli opetella tekemään itse pashaa, sillä reseptejä siihen on mummon arkistoissa paljon. Kulitsan kanssa tarjotaan perinteisesti pashaa ja pitäisihän nämä kaksi taitoa osata yhdistää itse. Suosittelen muuten kaupasta ostamaan lieksalaista pashaa, joka on maustettu valkosuklaalla ja samppanjalla. Oletko kuullut koskaan kulitsasta tai maistanut sitä?
Resepti on julkaistu maaliskuun 2020 ruokapalstallani Heilissä.
Vehnäjuurella hapatettu blinitaikina, lisukkeena poromoussea, suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa
Blinit ovat kevään ruokaa parhaimmillaan! Ne ovat täyttäviä, rapeita, tihkuvat voita ja saavat kaverikseen kaikkia ihania täytteitä oman maun mukaan. Omia suosikkitäytteitäni ovat ehdottomasti sienisalaatti, hunaja, smetana, suolakurkku ja tämänkin postauksen tähti, poromousse. Useana vuotena blinikausi alkaa pikkujoulukaudella, kun niitä pääsee maistamaan ensimmäisen kerran. Sitten kausi jatkuukin pitkälle kevääseen niin kauan, kun niitä muistaa itse paistaa tai saa nauttia jossain. Vaivannäköä blinit hieman vaativat, sillä parhaimman taikinan saa, kun laittaa sen tekeytymään jo edellisenä iltana ennen herkuttelua. Mikäli haluat kokeilla hiivataikinalla tehtyjä blinejä, klikkaa tuota linkkiä. Sekin on oikein hyvä resepti, mutta alla on vielä sitäkin parempi. n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä
illalla:
120 g aktiivista vehnäjuurta
180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)
2 dl piimää
ennen paistamista:
1 dl olutta
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
kirkastettu voi:
250 g normaalisuolaista voita
Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan liikuttamista, ettei kuohkeus laske.
Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.
Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim. pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois biojätteessä. Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä, sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia täytteitä.
Poromousse
Poromousse:
200 g ranskankermaa
100 g kylmäsavustettua pororouhetta
½ pieni punasipuli
½ punttia persiljaa
½ rkl rosépippureita murskattuna
mustapippuria
½ rkl juoksevaa hunajaa
½ dl pakastepuolukoita
Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.
Blinit kylmäsavuporomoussella, seassa myös vähän puolukoita
Tästä ei kyllä ruoka parane. Mie tein tosiaan testierän myös hiivataikinaa ja kyllä voiton vei ehdottomasti hapanjuureen tehdyt blinit, niissä oli syvempi maku ja ne myös ruskistuivat kauniimmin sekä olivat paljon kuohkeampia. Toki hapanjuuriblineissä oli käytetty myös pelkkää tattaria, joten siitäkin tuli varmaan pieni makuero, vaikka hiivataikina oli astiassa tummempaa. Poromousse oli ihanan tasapainoista, sillä vahvaa poroa tasapainotti kirpeä puolukka ja kokonaisuuden pyöristi hunaja, joka oli ehkä paras lisäyskeksintö ikinä. Kattaukseen pääsi ensimmäistä kertaa asuntokauppojen yhteydessä myyjiltä saatu kultareunainen juhla-astiasto, joka kruunasi harmaan maanantain bliniaterian juhlaksi. Blinipannut tosiaan pitäisi kaivaa esille useammin!
Resepti on julkaistu ensimmäistä kertaa viikonlopun Heilin ruokapalstallani.
Kun hurahtaa johonkin, niin hurahtaa sitten kunnolla.
Minulle kävi viimeisimpänä niin hapanjuurileivonnan kanssa ja tajusin, että blinitkin
syntyvät hiivablinitaikinan sijaan hapanjuurella varsin mukavasti. Ja lopputulos kyllä oli ainakin meidän testiryhmän mukaan paljon maukkaampikin, joten hurahtaminen myös kannatti tällä kertaa. Erona myös tuohon hiivataikinaan on se, että tässä taikinassa on käytetty pelkkää tattaria.
Blinipannuja kannattaa hankkia talouteen muutama,
varsinkin jos syöjiä on useampia tai satut paistamaan isompia taikinoita
kerralla. Yksi blini viihtyy pannulla sen verran pitkään, että kiireisimmillä
alkaa jalka vipattaa hellan edessä. Samalla pannulla voi toki paistaa sitten
muutakin kuin blinejä, niin ostokset ei mene hukkaan. Myös mukavan pienet
valurautapannut tai lettupannuset käyvät vallan mainiosti tähän puuhaan. Miulla on kaksi alennusmyynnistä ostettua Heirolin blinipannua.
Klassiset blinitäytteet ovat erilaiset mädit, joita on
nyt keväisin saatavilla hyvin niin itse kalastaen kuin kaupastakin. Muita
mainioita täytteitä ovat sienisalaatti, smetana, hunaja, suolakurkku,
sipulisilppu, poromousse, liharilletet kuin miksei vaikka marinoidut kasvikset. Huomasin muuten, että ankka- ja possurillittejä saa valmiina S-marketista! Ostin possua, vaan en ole vielä kerennyt maistaa. Härkärilletteä olen syönyt ravintoloissa. Vain mielikuvitus on tässäkin rajana. Kannattaa huomioida, että blinit ovat
aika tuhtia tavaraa runsaan voimäärän vuoksi, joten keveys tai etikkaisuus
täytteissä ei varsinaisesti ole pahaksi. Itse tein blinien kaveriksi
poromoussea ja voi kuinka hyvää se olikaan! Puolukat toivat mukavaa kirpeyttä
täytteeseen ja hunaja aateloi koko komeuden tasapainoiseksi. Ehkä blinipannut
voisi kaivaa kaapista useamminkin kuin kerran tai kaksi vuoteen.
n. 10 kappaletta blinipannulla paistettuja blinejä
illalla:
120 g aktiivista vehnäjuurta
180 g tattarijauhoja (n. 2½ dl)
2 dl piimää
ennen paistamista:
1 dl olutta
1 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 kananmunaa, keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna
kirkastettu voi:
250 g normaalisuolaista voita
Sekoita aktiivinen vehnäjuuri, tattarijauhot ja piimä
tasaiseksi taikinaksi vispilällä. Seos on hyvin kiinteää. Anna taikinan nousta
foliolla tai kannella peitettynä yön yli tai vähintään muutama tunti, että se
kuplii reilusti. Pidemmän aikaa taikina voi käydä jääkaapissa, jolloin käyminen
hidastuu. Kun taikinapohja on käynyt kunnolla, lisää siihen olut, suola, öljy
sekä keltuaiset ja vispaa sekaisin. Lisää valkuaiset taikinaan juuri ennen
paistamista: vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai
vispilällä varovasti nostellen taikinan joukkoon, vältä liikaa taikinan
liikuttamista, ettei kuohkeus laske.
Paista blinit kirkastetussa voissa kullanruskeiksi, käytä
mieluiten blinipannua tai pientä valurautaista pannua. Pidä blinit lämpimänä
uunissa miedolla lämmöllä tai folion alla lautasella. Jos paistat blinit
runsaasti ennen tarjoilua, sivele ne tarvittaessa voilla ja lämmitä kuumassa
uunissa kunnolla ennen tarjoilua. Hyvä paistolämpö on keskilämpö, lisää
pannulle voita bliniä kääntäessä ettei lettunen tartu kiinni. Tarkkaile
paistolämpöä oman hellasi ja pannusi mukaan. Edellispäivänä tehdystä kirkastetusta
voista lusikoituna reilu teelusikallinen per puoli on hyvä voimäärä. Jos et
käytä kirkastettua voita, blinit käryttävät ja voi palaa pannulle.
Tarjoile blinien lisukkeena poromoussea, smetanaa, mätiä,
sipulisilppua, suolakurkkua, hunajaa, sienisalaattia tai muita mieluisia
täytteitä.
Valmista kirkastettu voi samalla kun laitat taikinan
käymään. Sulata voi miedolla lämmöllä kasarissa ilman liikuttelua. Kun voi on
sulanut, anna sen jäähtyä hieman. Kaada pinnalle jäänyt kirkas voi esim.
pakasterasiaan ja anna jäähtyä ennen jääkaappiin siirtämistä. Käytä kattilan
pohjalle jäävä maitomainen hera esim. sämpylätaikinaan tai heitä se pois
biojätteessä.
Niin hyvää! Tosiaan, pannua kannattaa tarkkailla blinejä paistettaessa ja voin kanssa ei kannata kitsastella. Yllättävän paljon sitä kuluu kuitenkin, mutta ilmankaan ei pärjää, koska taikina tarraa muuten pannuihin kiinni. Liian kuumalla pannulla blinit palavat, liian kylmällä imevät lähinnä kaiken voin eivätkä kypsy. Oma induktioni on asteikolla 1-14, paistelin noin lämmöllä 8. Saat reseptistä nopeasti gluteenittoman, kun käytät gluteenitonta olutta.
Resepti on julkaistu viikonlopun Heilin reseptipalstallani.
Puolukalla ryyditetty poromousse tarjoiltiin herkullisten blinien kanssa
Poro on erittäin herkullinen raaka-aine ja varsinkin kylmäsavustettuna sitä riittää melko pienikin määrä tuomaan rutkasti makua ruokiin. Tällä kertaa pororouhepussista osa sujahti ranskankerman joukkoon ja maustamaan blinitäytettä. Ehkä suosituin porotahnani kääriytyy tuulihatturullan sisään, mutta tällä kertaa hieman erilainen versio tosiaan syntyi puolukan kera. Miksi en ole aiemmin tajunnut pyöristää makuja hunajalla? Oppia ikä kaikki.
200 g ranskankermaa
100 g kylmäsavustettua pororouhetta
½ pieni punasipuli
½ punttia persiljaa
½ rkl rosépippureita murskattuna
mustapippuria
½ rkl juoksevaa hunajaa
½ dl pakastepuolukoita
Sekoita kulhossa ranskankerman joukkoon valmista
pororouhetta tai hienoksi kuutioitua poroleikkelettä. Lisää joukkoon hienoksi silputtua punasipulia ja hienonnettua persiljaa, mausta seos rosé- ja mustapippureilla
sekä pyöristä maku hunajalla. Sekoita viimeiseksi joukkoon pakastepuolukat.
Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua, että maut kerkeävät tasaantua.
Ihan älyttömän herkullista! Tämä täyte sopii mainiosti myös vaikka uuniperunalle, voileipäkakun sisään, tuonne tuulihatturullaan tai mihin tahansa, missä tarvitaan maukasta täytettä.
Pielispakarin Auringonkukkasämpylöitä, turkkijogua mustikoilla ja hunajalla, mehua ja kahvia - lemppariaamiainen!
Aloitin joulukuussa nurmeslaisen Pielispakari-leipomon brändilähettiläänä yhdessä huippusellisti Jussi Makkosen ja maajoukkuelentopalloilija Olli-Pekka "Lelu" Ojansivun kanssa. Pääsimme heti juhlallisen uuden suuren tuotelinjaston avaamisen ja brändilähettiläsjulkistuksen jälkeen alkuvuodesta tositoimiin, kun kuvasimme videoita uuden Auringonkukkasämpyläntuotelanseerauksen ympärille. Nyt on sitten ulkona tuotelinjastolta niin sämpylät kuin eetteristä meidän videot. Minun videoni on niin tuossa hieman alempana katsottavissa ja Pielispakarin Youtube-sivullasekä Instagramissa, joista löytyvät myös molempien toisten brändilähettiläiden aamiaisvideot.
Auringonkukkasämpylä onkin ihana tuote, sillä siitä löytyy mukavasti rousketta niin auringonkukansiementen, maissihiutaleen ja pellavansiementen kautta sekä makua merisuolasta. Tuote on myös vegaaninen, sillä taikinaan on lorautettu auringonkukkaöljyä. Viiden sämpylän pussin tunnistaa hyllystä aurinkoisen oranssista pakkauksesta, joka myös pitää sämpylät pinnalta rapsakkana ja sisältä pehmoisena. Sämpylät löytyy nyt kaupasta, kannattaa kokeilla ja kerrohan sitten kommenteissa, mitä tykkäsit!
Auringonkukkasämpylä sai päälleen omatekoista porkkanalevitettä, vähän rucolaa,
kirsikkatomaatteja ja rouhaisun mustapippuria. Ihana yhdistelmä!
Katso tästä minun videoni:
Videollakin nähdylle unelma-aamiaiselleni koostin Auringonkukkasämpylän ympärille hieman myös jotain omatekoista. Tein nimittäin ihan älyttömän hyvää ja aurinkoisen väristä porkkanalevitettä! Porkkanan ja rakuunan liitto on sanoinkuvaamattoman toimiva ja valkosipuli tuo pientä potkua kokonaisuuteen. Porkkanalevitettä kannattaa tehdä kerralla vähän isompikin satsi, sillä ainakin meillä kuvauksissa kippo hupeni hyvää tahtia videokameran sammuttua.
Aurinkoinen porkkanalevite
3 porkkanaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 valkosipulinkynsi
1 tl kuivattua rakuunaa (1 rkl tuoretta)
ripaus merisuolaa myllystä
ripaus mustapippuria myllystä
Kuori porkkanat, huuhdo ne ja keitä niukassa vedessä kypsiksi. Soseuta valutetut jäähtyneet porkkanat hienoksi soseeksi. Yhdistä porkkanasose tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi lusikalla tai nuolijalla sekoittaen. Mausta seos hienonnetulla (puristetulla tai raastetulla) valkosipulinkynnellä, reilulla ripauksella kuivattua rakuunaa tai muutamalla oksalla tuoretta, hienonnettua rakuunaa, sekä muutamalla rouhaisulla suolaa ja pippuria. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Anna levitteen tekeytyä hetki jääkaapissa ennen leivälle levittämistä.
Vinkki: Vaihde vegaaniversioon tuorejuusto PåMackan-kauralevitteeseen (testattu mm. videon editoijien toimesta ja toimii). Tee levitettä kerralla isompi annos, puoli kiloa porkkanaa ja 200g tuorejuustoa on oiva suhde. Mausta rohkeasti myös muilla yrteillä. Levite säilyy jääkaapissa muutaman päivän.
Pielispakarin Auringonkukkasämpylät tunnistaa iloisen oranssista pakkauksesta
Miun herkkuaamiaiseni on koostettu Pielispakarin Auringonkukkasämpylöistä, joille on levitetty aurinkoista porkkanalevitettä kera rucolan ja kirsikkatomaattien, makeana versiona paahdetut auringonkukkasämpylät tuorejuustosipaisulla ja kotitekoisella tyrnihillolla ja lautasella myös vähän vesimelonia. Murokiposta löytyy turkkilaista jogurttia mummolan metsän mustikoilla ja ilomantsilaisella luomuhunajalla, kupista vahvaa tummapaahtoista kahvia ja lasista vielä kuvauspaikan emännän tekemää ihanaa kotipihan herukkamehua. Kyllä kelpasi aloittaa aamu!
Tässä vielä virallinen brändilähettiläskuvani. Kiitos Rookien Jonille kuvaamisesta!
Kuva: Pielispakari Oy
***
Kirjoitus on osa kaupallista yhteistyötä Pielispakarin leipomon kanssa.
Pensasmustikkaa ja valkosuklaata sisältävät muffinit
Näitä muffineita leivoin jo kesällä, kun torilta tarttui matkaan muiden ostosten lisäksi pieni kipollinen pensasmustikoita. Pensasmustikka on siitä hauska marja, ettei se suttaa ja sotke samalla tavalla kuin metsässä kasvava tavallinen mustikka. Pensasmustikat ovat myös kooltaan paljon isompia ja sisältä kauniin vaaleita, joten ne ovat näyttäviä halkaistuna koristeina myös vaikka kakkujen päällä. Jonkun sortin kaapintyhjennysleivonnat näyttää olleen kyseessä, kun vähän kaikkea on päätynyt taikinaan. Oikein meheviä ja herkullisia, kannattaa ehdottomasti kokeilla! 12 kappaletta
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl piimää (maitoa tai jogurttia)
100 g voita sulatettuna
100 g valkosuklaata rouhittuna
125 g pensasmustikoita
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kulhossa kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokerivaahtoon kuivat aineet, piimä ja sulatettu voi. Sekoita nopeasti tasaiseksi sähkövatkaimella, älä vatkaa. Rouhi valkosuklaa karkeaksi rouheeksi veitsen avulla ja kääntele suklaarouhe pensasmustikoiden kanssa taikinan joukkoon nuolijalla nostellen. Asettele pellille 12 italialaista leivosvuokaa (kartonkisia paksuja muffinivuokia) ja annostele taikina vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi eli n. 15-20 minuuttia.
HUOM: Jos käytät paperisia muffinivuokia, käytä niitä pari päällekkäin ja paista mieluiten metallisen muffinipellin sisällä kypsäksi, sillä ohuet paperiset vuoat eivät kestä paljoa painoa ja voivat pettää. Käyttämäni italialaiset leivosvuoat ovat huomattavasti tukevampaa tekoa ja kestävät sellaisenaan taikinan painon.
Mehevät ja pehmoiset muffinit kestävät hyvin myös seuraavaan päivään
Herkkua! Nopeat valmistaa ja maistuu takuulla kaikille. Piimän tosiaan voi korvata muullakin nesteellä taikinassa ja halutessaan suklaan määrää voi vaikka pikkuisen lisätä, jos siitä tykkää oikein kovasti. Perushyvä muffiniresepti, jota voi varioida myös muilla marjoilla. Ja hei, jos et ole vielä huomannut, olen takaisin! So-upin blogissa vietetyt kolme vuotta ovat nyt takana, kun alusta lakkautuu tammikuun 2020 loppuun. Tämän viikonlopun aikana olen siirtänyt kaiken väliajan materiaalin tänne, joten blogivirta säilyy katkeamattomana vuodesta 2012 alkaen. Ihan ne ensimmäiset, 2006-2012 reseptit ovat edelleen vuodatuksessa ja sellaista huttua myös kuvanlaadun osalta, että mahtavat jäädä unholaan. On tässä tätä uudempaakin materiaalia niin tuhottoman paljon siirtämättä blogiin, että tekemistä riittää tuleville vapaille hetkille ihan riittävästi :)
Lihattoman lokakuun värikäs voileipäkakku syntyy ruisleivästä, avokadosta ja hummuksesta – katso video!
Nyt vietetään lihatonta lokakuuta, ja sen kunniaksi osallistun itsekin vegaaniselle ruokakurssille kansalaisopistolla. Lisäksi sain hauskan haasteen nurmeslaiselta Pielispakarinleipomolta: suunnittele lihaton resepti käyttäen heidän tuotettaan! Hetken makusteltuani tulin päätyneeksi voileipäkakkureseptiin, sillä rakastan erilaisia voileipäkakkuja. Lisäksi voileipäkakussa itseoikeutetussa roolissa on myös hyvä leipä, ja karjalanpiirakoidensa ohella Pielispakari on tunnettu erityisesti ihanista ruisleivistään. Voileipäkakkujen ympärillä vellovaa mystiikkaa pitäisi saada hälvennettyä muutenkin, sillä ei voileipäkakun tarvitse olla vain harvinaista juhlaherkkua, sitä voi ihan hyvin tehdä myös arkena. Niin miekin tein tämän voileipäkakun kasuaalisti tiistaina, ja hyvin toimi.
Pielispakarin Pielisen Eväsvuokaviipaleet sopii voileipäkakun tekemiseen enemmän kuin hyvin, sillä yhdestä paketista saa juuri passelisti yhden voileipäkakun. Kasasin pöydälle kaikki kakkusessa käytetyt tarvikkeet, niin oli helppo aloittaa hommat.
Kokemuksesta voin kertoa, että voileipäkakku toimii niin eväänä töissä, aamupalana, välipalana, iltapalana, lounaana, päiväateriana kuin kahvipullanakin. Sitten kun itse järjestän juhlia, niin voileipäkakkua on pöydässä oltava. Keväällä pidin kansalaisopistolla voileipäkakkukurssin, jossa innokkaat voileipäkakkufanit pyöräyttivät hetkessä pöytään kaksitoista erilaista voileipäkakkua (johon niitä reseptejä testailin alkuvuoden). Myös perhejuhliin miulta tilataan aina voileipäkakut, ja samoin asiakkaani ovat tottuneet tilaamaan makean kakun kylkeen miulta voileipäkakun, joten taustaa voileipäkakkujen tekemisestä löytyy entuudestaan. Ja palaute on kieltämättä ollut hyvää, onhan voileipäkakut hyviä, joskin muutama niksi niiden tekemisessä on – muutamia kantapään kautta opittuja vinkkejä on listattu ihan postauksen loppuun. Eli voileipäkakkujen suosio ei ole kadonnut mihinkään, vaikka niitä pidettiin ehkä hieman vanhanaikaisina jossain välissä. Voileipäkakkujen ilosanoma leviää siis ainakin tämän yhden innokkaan ruokaharrastajan kautta pitkin maakuntaa ja blogin välityksellä ihan koko Suomeen.
Voileipäkakun voi tehdä pyöreänä tai perinteisempänä pitkulaisena, kumpikin onnistuu ihan yhtä hyvin. Olenpa joskus tehnyt eräänlaisen voileipäkakun kovertamalla pyöreän leivän sisuksen pois ja täyttämällä leivän kaikilla herkullisilla täytteillä fetajuustotahnasta aurinkokuivattuun tomaattiin.
Ruisleipä taipuu moneen, onhan se yksi meidän kansallisruokiamme. Erityisesti täällä Pohjois-Karjalassa ruisleipäperinne elää ja voi hyvin. Itsekin opettelen hiljalleen tekemään omaa ruisleipää, olen päässyt jopa niin pitkälle, että muhittelen hapanjuurta jääkaapissani, mutta leivän tekoon en ole vielä uskaltanut. Kaupasta löytyy runsaasti vaihtoehtoja helposti, ja erityisesti oma leipäsuosikkini on Pielispakarin Kiviarinaruisviipaleet, joita ostoskoristani löytyy viikoittain. Tähän voileipäkakkuun päädyin käyttämään kuitenkin Pielisen Eväsvuokaviipaleita, sillä pakkauskoko on melkoisen optimaalinen pienehkölle voileipäkakulle, ja leivän muoto on juuri passeli tarkoitukseen.
Värikäs kakku sai ylleen yksinkertaisen kivan koristelun: kirsikkatomaatteja, yrttejä ja pinjansiemeniä sekä hummusta. Näin upeat värit pääsevät kunnolla esille.
Tässä voileipäkakkureseptissä yhdistyy moni miun lempimakuni: ruisleipä, avokado, hummus, punajuuri sekä tuoreet yrtit. Päälle ripotellut paahdetut pinjansiemenet tuovat ihanaa rapeutta, ja koko kakkusen värimaailma kauniin raikas. Kakkua tehdessä tuli ahaa-elämys videokuvausporukasta: timjami ja tomaatti ne yhteen soppii, eikä tomaatin kumppaniyrtin tarvitse aina olla se perinteinen basilika.
Tämä kakku on lihattoman lokakuun kunniaksi täysin vegaaninen, mutta halutessaan kasvispohjaisen tuorejuuston voi korvata toki tavallisellakin. Veganisoitu resepti on hyvä siitäkin syystä, että ystäväpiiristäni löytyy useita vegaaneja, ja haluan tarjota keittiössäni makuelämyksiä myös heille. Samoin vegaaninen leipomus soveltuu myös kaikille muille pöydän ympärille kerääntyville, kunhan vain allergioita ei satu kohdalle (gluteeniton tämä ei esimerkiksi ole ruisleivän ja kauralevitteen vuoksi). Itse kun on koko ikänsä tottunut allergioiden takia välttämään ja muokkaamaan asioita ja toisaalta myös monesti joutunut kieltäytymään asioista oireiden pelossa, niin on mukava ottaa muut huomioon. Huomaavaisuus on hyve, ja tuskin kukaan kaipaa turhaa öyhötystä, joka lähtee omista ennakkoluuloista? Ja eipä kakkua natustaessaan olisi varmasti kukaan uskonut, mitä se sisältää, sillä kakku vie kielen kiemuralle ja saa silmät pyörimään kuin pajatsossa konsanaan. Niin hyvää se on!
Vegaaninen voileipäkakku on valmis ja vieläpä videokameroiden kuvatessa! Fiilis on mitä mahtavin, sillä vältyin suuremmilta kommelluksilta, kakusta tuli maukas ja ihan miun tyylinen koristeluita myöten.
Lihaton lokakuu on hyvä muistutus siitä, ettei ihan joka aterian tarvitse sisältää lihaa, ja ympäristökin kiittää siinä samalla. Maukkaita vaihtoehtoja kun on nykyään maailma pullollaan. Mie olin nuorena parin vuoden ajan lakto-ovovegetaristi, eli jätin ruoastani pois punaisen lihan mutta en kieltäytynyt kananmunista ja maitotuotteista. Niihin vuosiin 2000-luvun alussa verrattuna nykyään on paljon helpompaa noudattaa kasvisruokavaliota tai jopa vegaaniutta, sillä kaupasta saa paljon monipuolisemmin erilaisia vaihtoehtoja ja valmiitakin annoksia. Omakin kulutukseni on monipuolistunut viime vuosina huomattavasti, ja entistä useampi kotonani tehty ateria on kasvisruokaa, sillä arkisin lounasravintoloissa eteen tupsahtaa usein sitä liharuokaa. Monipuolisuus, sitä nimenomaan haluan omassa keittiössäni tuoda esiin ja tarjota vaihtoehtoja myös lukijoilleni. Ja onhan se aina pieni seikkailu käydä ruokakaupassa, kun voi tutustua uutuustuotteisiin niin vihanneshyllyllä kuin muillakin, ja napata matkaan jotain sellaista, mitä ei ole ennen itse kokannut tai maistanut. Siksi onkin mukava huomata, että vaihtoehtoja löytyy jokaiselle ja moneen makuun, eikä tarvitse enää purra pelkkää porkkanaa. Ja itse asiassa mie en voi edes syödä sitäkään raakana.
Myös asioiden ennakkoluuloton yhdistäminen on hauskaa. Niinpä otin talteen myös leivänkantit ja jauhan ne kakkupohjaksi, samalla vältän niin hävikkiä kuin keksin jotain uutta keittiössä. Itse asiassa leipää voi hyödyntää keittiössä hyvin monin tavoin!
Action! Alkujännitystä havaittavissa, mutta siitäpä se hälveni, kun pääsi tutumpiin hommiin, eli kokkaamaan. Huikean hauska kokemus!
Kaupallinen yhteistyö Pielispakarin kanssa
Tämä julkaisu videoineen on tehty yhteistyössä nurmeslaisen Pielispakari-leipomon kanssa. Pielispakari aloitti vuonna 1992 kahden hengen kotileipomona, ja nyt yritys työllistää yli 50 henkilöä ollen yksi Suomen suurimmista leipomoista. Pielispakari valmistaa muun muassa karjalanpiirakoita, ruisleipiä, kukkoja ja muita karjalaisia perinneleivonnaisia sekä konditoriatuotteita. Yhteensä valikoimaa on yli 250 tuotteen verran. Pelkästään karjalanpiirakoita valmistuu vuosittain yli 100 miljoonaa, ja tällä määrällä irtoaakin maan suurimman piirakanvalmistajan titteli! Pohjoiskarjalaista osaamista parhaimmillaan. Ja onkin hienoa, että mie saan olla mukana tässä, sillä karjalaisuus, johon Pielispakarilla vahvasti nojataan, on miullekin hyvin vahvasti verissä ja ollut yksi blogini kantavia juttuja alusta asti. Saas nähdä, mitä heidän osaavista käsistään vielä syntyykään.
Lauantaina tapahtuu! Tule Joensuun satamamarkkinoille, kahvila Rennon kulmille, niin löydät mm. kaiken tämän.
Kurkkaahan tuo alussa oleva video, miten voileipäkakku valmistuu! En ole aiemmin blogiini videota julkaissut, joten ollaan monin tavoin ihan uuden äärellä tässä – yhdessä. Ja jätä ihmeessä kommenttia, mitä pidit, sillä meitä karjalaisittain bloggaavia, kokkaavia ja puhuvia ei ihan liiaksi asti ole. Pielispakarin väen voit tavata lauantaina 12.10.2019 Joensuussa Satamamarkkinoilla Rantakadun ja Kalastajankadun kulmassa olevalla rantabulevardilla, ohjelmassa on niin musiikkia, ongintaa, Satamakahvila Pielispakari, karjalaista katuruokaa ja arvotaan myös yksi oheisen reseptin mukaan valmistettu voileipäkakku. Mie olen lauantaina myös Pielispakarin Satamafestivaaleilla paikalla, joten tulehan rupattelemaan!
Halutessaan kakun voi kasata myös vuokaan, jolloin reunat ovat tasaisemmat. Rustiikkisempi ja kotoisampi lopputulos syntyy vapaasti vadille kasaamalla.
1 prk kikherneitä 1-2 valkosipulinkynttä ½ sitruunan mehu n. 2 rkl oliiviöljyä 1-2 rkl tahinia (seesaminsiementahna, vaalea tai tumma) mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä
punajuurihummustäyte
n. 2/3 osaa omatekoista hummusta ½ prk PåMackan-kauratuorejuustoa 1 etikkapunajuuri 1 pieni punainen suippopaprika (suolaa, pippuria ja sitruunaa)
avokadotäyte
2 tomaattia 2 isoa avokadoa n. ½ dl sitruunamehua ½ tl suolaa ¼ tl chilihiutaleita ¼ tl mustapippuria 3 rkl tuoretta persiljasilppua
kostutus
2½ dl vettä 1 kasvisliemikuutio leipien kostutukseen kuluu valmista lientä n. 1 dl
kuorrutus ja koristelu
n. 1/3 osaa omatekoista hummusta ½ prk PåMackan-kauratuorejuustoa kirsikkatomaatteja 3 rkl pinjansiemeniä paahdettuna tuoretta timjamia mustapippuria myllystä
Omatekoinen hummus: Valuta kikherneet (ota liemi talteen ja tee siitä vegaanista marenkia) ja laita ne tehosekoittimen kulhoon. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsiä hieman ja laita valkosipuli kikherneiden päälle kulhoon, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä ja soseuta tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon tahinia (seesaminsiementahna) ja ripaus suolaa sekä pippuria. Hummukseen tulee kauniimpi väri vaalealla tahinilla. Hummus saa olla tässä vaiheessa melko tönkköä, kunhan sen saa juuri ja juuri tahnaksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Ota 1/3 hummuksesta pieneen kulhoon kuorrutusta varten.
Punajuurihummustäyte: Jatka tehosekoittimen kulhossa täytteen valmistuksella, eli käytä täytteeseen 2/3 osaa hummusta. Lisää kulhoon etikkapunajuuri ja PåMackan, pyöräytä sileäksi massaksi. Huuhtele paprika, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja sekoita paprikakuutiot lusikan avulla hummustäytteen joukkoon. Tarkista täytteen maku, lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua.
Avokadotäyte: Tee tomaattien päälle ristiviilto ja kalttaa ne, eli kasta tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen ja vedä kuori pois. Halkaise tomaatit, poista kanta ja siemenet. Hienonna tomaatin hedelmäliha pieniksi kuutioiksi. Halkaise avokadot, poista kivi, kaiva avokadon hedelmäliha lusikalla kulhoon ja hienonna avokadot haarukalla. Lisää sitruunamehu tummumisen ehkäisemiseksi, lisää tomaattikuutiot ja hienoksi silputtu persilja sekä mausteet. Tarkista maku, mausta lisää tarvittaessa suolalla, pippurilla ja chilillä. Chilin ei pidä polttaa, vaan tuoda lempeää lämpöä täytteeseen.
Kuorrute ja koristelu: Sekoita hummuksen joukkoon loput PåMackanista. Halkaise kirsikkatomaatit, irrota timjamista pieniä kauniita oksia. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Jäähdytä.
Valmista kakku: Tee kasvisliemi eli lämmitä vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Leikkaa 9 leipäsiivun reunat ohuelti pois (jos tarjoiluvadille mahtuu, täyte riittää myös 12 leipäpalalle). Laita kolme leipäviipaletta peräkkäin tarjoilualustalle (suojaa alusta leivinpaperisuikaleilla). Kostuta leivät kevyesti kasvisliemellä, käytä pullasutia apuna. Levitä hummustäyte leipien päälle, lisää seuraava leipäkerros ja kostuta leivät, paina leipiä täytteen päälle hyvin kevyesti. Levitä päälle avokadotäyte. Peitä kakku leivillä, kostuta vielä viimeinen leipäkerros. Levitä päälle kuorrutehummus, koristele kirsikkatomaateilla, timjamilla, paahdetuilla pinjansiemenillä sekä ripsauksella mustapippuria. Tarjoile kakku.
Lisäys 1/2020: Vuokaan kasattuna voileipäkakusta tulee hyvin siisti. Moni kerkesi kysyä, tursuaako täytteet voileipäkakusta, jos sen kasaa vapaasti vadille. Niin ei tursua kummallakaan tavalla, oikein hyvin pysyy täytteet sisällä.
Mikäli teet kakun tarjoilua edeltävänä päivänä, kokoa kakku mieluiten pitkulaiseen leipävuokaan, vetoisuus n. 1.5 litraa. Vuoraa vuoka tuorekelmulla, levitä pohjalle kerros leipiä ja kostuta ne hyvin kevyesti liemellä. Ensimmäiseksi vuokaan kaadetaan avokadotäyte, päälle ladotaan toinen leipäkerros ja se kostutetaan. Päälle tulee hummustäyte, jonka päälle ladotaan kakun pohjaksi tuleva leipäkerros. Kostuta leivät ja kääri kakku kelmuun. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Kumoa kakku tarjoiluvadille, poista kelmu. Kuorruta ja koristele kakun pinta kuten edellä. Mikäli kakku on tiivistynyt yön aikana kunnolla, voit kokeilla myös reunojen kuorruttamista.
Ennen kuvaamisen aloitusta ruokapöytä ympäri, tuolit pois, kattolamppu ylös ja kuvauskalusto kuntoon. Siitä se lähti käyntiin ihan hetkessä ammattilaisten käsissä. Kiitos Rookie communications!
Muutama hyväksi havaittu vinkki voileipäkakun tekemiseen:
Leipä on parasta hieman kuivahtaneena, joten käytä mielellään edellispäivän leipää kuin uunituoretta. Leipä voi olla vaaleaa tai tummaa, niitä molempia tai hyydykekakkujen pohjassa myös näkkäriä tai hapankorppua.
Poista leivistä reunat ja kostuta leivät tasaisesti, että myös lopputulos on tasaisesti kostunut. Kostuta kakkua reilummin, jos se tarjotaan välittömästi, mutta paras kakku tulee, kun maut saavat tekeytyä yön yli jääkaapissa. Huomioi täytteen kosteus!
Vältä hävikkiä, käytä leivänkuoret krutonkeihin, korppujauhoksi tai naposteluun, hienonnetulla leivänkantilla voi myös tukevoittaa liian löysää täytemassaa vahingon sattuessa.
Kasaa kakku kelmutettuun vuokaan, se helpottaa valmistamista ja lopputulos on siistimpi.
9 paahtoleipäpalan kakku riittää 8 hengelle, 12 palan kakku 10 hengelle. Suorakaiteen muotoisesta kakusta noutopöydässä lasketaan 1-2 cm levyinen pala, riippuen muusta tarjottavasta, voit myös mitata menekin painossa (n. 200 g per henkilö), kirjaa menekki omista kakuistasi (leivänpalat, paino tms).
Käytä kakun koristeluun samoja aineksia, mitä täytteessä, niin myös syöjät tietävät mitä saavat. Myös mahdollinen hävikki vähenee. Koristele kakku juuri ennen tarjoilua nahistumisen välttämiseksi.
Paras kakku makuuntuu yön yli ennen tarjoilua, huomioi että mm. sipulin, chilin ja yrttien maku vahvistuu, kun taas suolaisuus voi laantua maun imeytyessä leipään.
Kuorrutuksen voi tehdä tuorejuustosta, jota notkistetaan hieman ranskankermalla, smetanalla tai kermaviilillä. Vältä majoneesia sen rasvaisen ja vähän tunkkaisen maun takia, myös kesällä siinä vaanii ruokamyrkytysvaara. Tuorejuuston ja kermavaahdon sekoitusta voi myös pursottaa.
Perinteinen kuorrutus syntyy levittyvästä sulatejuustosta tai liemitilkkaan sulatetusta sulatejuustosta, varo ettei kuorrutteesta tule liian löysää.
Ota huomioon allergeenit ja erikoisruokavaliot, kaikelle löytyy korvaaja tai vaihtoehtoinen tuote, vältä isoissa juhlissa esim. porkkanaa, omenaa ja maapähkinää.
