Simppeli pizza

Yksinkertaisen maistuva pizza tarvitsee vain muutaman täytteen

Pizza on mielestäni herkullisimmillaan silloin, kun siinä on ohut pohja ja muutama laadukas, mutta maistuva täyte. Piirakat ovat sitten asia erikseen ja niille on oma paikkansa. Teen ulkomuistista ja käsituntumalla yleensä pienen pizzapohjan, joka riittää juuri ja juuri pellilliseen. Tällä kertaa täytteeksi päätyi basilikaa, kun puskaa piti harventaa ja polvijärveläisen LiPan juustolan Isoäidin juustoa, jota ostin mukaani Pizzeria Roihusta. Ja väriksi vähän punasipulia. Kyllä oli hyvää!

1 pienehkö pizza

2 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

ripaus suolaa

n. 4-5 dl vehnäjauhoja

hyvä loraus oliiviöljyä

tomaattikastiketta

extra mature cheddaria raastettuna

½ punasipuli ohuina siivuina

Isoäidin juustoa (tai mozzarellaa, fetaa, kotijuustoa)

paiston jälkeen basilikaa

halutessasi mustapippuria

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi, lisää hiiva ja suola. Vispaa käsin hetki ja lisää mukaan osa vehnäjauhoista, sekoita tasaiseksi ja alusta joukkoon vehnäjauhoja. Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista, lorauta mukaan öljyä ja vaivaa tasaisen kimmoisaksi. Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Taputtele taikina pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Lisää päälle tomaattikastiketta (huijasin ja käytin tomaattipyreen ja ketsupin sekoitusta), ripottele päälle vähän cheddaria ja revi päälle juusto sekä ripottele punasipulit. Paista 250-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on paistunut, mutta juusto ei ole vielä ruskistunut. Revi päälle tuoreita basilikanlehtiä ja rouhi mustapippuria, tarjoile pizza välittömästi. 

Taivaallisen hyvää! Pizza on kyllä näppärää, kun siihen voi upottaa kaiken mahdollisen, mitä kaapeista vain sattuu löytymään. Tällä kertaa tein kasvistäytteellä, vaikka olisi jääkaapissa ollut paketti parmankinkkuakin. Oma suosikkipizzani sisältää yleensä rucolaa tai basilikaa, hyviä juustoja (mozzarella, vuohenjuusto, LiPa) ja vaikkapa parmankinkkua. Pidän myös artisokansydämistä, oliiveista ja pekonista. Kun on päässyt maistamaan hyvää italialaistyyppistä, suomalaisittain jopa niukkaa pizzaa, on sellaista tehtävä myös kotona. En edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt tai tehnyt vanhaa suosikkiani kinkku-ananas-aurajuustoa. Niin ne ajat ja tavat muuttuvat... :) Mitä sinun suosikkipizzasi sisältää? Onko eroa siinä, millaista pizzaa syöt ravintolassa tai mitä teet kotona?

Hapankermakakku

Maukas ja mehevä kakku, erikoisesta nimestään huolimatta

Jääkaapissa nökötti kuohukermapurkki, jonka päiväys oli umpeutunut muutama päivä sitten. Haju- ja makutestin perusteella kerma oli vielä käyttökelpoista, joten kaivoin ikivanhan hapankermakakun reseptin kätköistäni. Tosin nimensä veroisesti, jos kerma olisi kerennyt jo vähän happamoitumaan, ei se olisi menoa haitannut. Lopputuloksena oli suussasulava kakku kahvin seuraksi. Kannattaa kokeilla, vaikka kerma olisikin ihan tuoretta. Netissä ruoanlaittajia ja leipojia mietityttää kokemukseni perusteella hyvinkin usein viimeiset käyttöpäivät, parasta ennen -merkinnät ja se, onko tuote kerennyt mennä jo pilalle. Vanhat hyvät keinot kunniaan: jos se näyttää hyvältä eikä siinä ole muutoksia, jos se tuoksuu raikkaalle ja jos se maistuu tai haisee normaalille, voi tuotetta käyttää huoletta. Kuitenkin kannattaa huomioida, ettei pakastinkaan pelasta pilaantunutta tuotetta tai raskaana oleville ja lapsille tai herkkävatsaisille vanhaksi menneitä tuotteita ei kannata tarjota. Keittiössä maalaisjärjen käyttö on enemmän kuin suotavaa eikä biojätepönttöä kannata ruokkia silloin, kun siihen ei ole aihetta.

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

½ tl suolaa

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

100 g voita sulatettuna

2 dl (hapanta) kermaa

2 kananmunaa

koristeluun tomusokeria

Siivilöi kuivat aineet kulhoon, lisää sulatettu voi ja kerma. Vatkaa taikinaa pari minuuttia sähkövatkaimella ja lisää kananmunat, vatkaa toiset pari minuuttia. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja tee nuolijalla keskelle taikinaa vako, että kakku kohoaa tasaisesti. Paista kakkua 180-asteisessa uunissa n. 35-45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla, jos tikkuun ei jää taikinaa, on kakku valmis. Kumoa hieman jäähtynyt kakku tarjoiluvadille ja koristele halutessasi tomusokerilla.

Herkullista! Kakusta tuli mehevä ja maukas, muistutti mummolan kahvikakkuja koostumukseltaan ja maultaan. Sellainen oikea kunnon vanhanajan kakku! Mikäli kakkuun kaipaa lisää makua, voisi sitä tuunata vaikkapa kardemummalla, sitruunankuoriraasteella, suklaahipuilla tai tuhdimmalla vaniljalla. Mutta hyvin pärjää ilmankin :)

Kukkakaali-savuporokeitto

Sametinpehmeä kukkakaali-savuporokeitto

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, teen keittoja aivan liian harvoin ja kun teen, ne ovat yleensä sosekeittoja. Tällä kertaa lempeä kukkakaali sai rinnalleen vahvaa savuporoa. Keitto oli sametinpehmeää ja hyvin maukasta, rinnalle sopi hyvin palanen näkkileipää. Lisäksi ruoka valmistui hetkessä, samalla kun tein muita keittiöhommia. Näppärää!

2 annosta

500 g kukkakaali

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 rosmariininoksa

(1 kasvisliemikuutio)

vettä

100 g savuporotuorejuustoa

(1 dl kermaa)

suolaa

mustapippuria

koristeluun timjamia

Irrota kukkakaalista suojalehdet ja kova kanta, pilko kukkakaali palasiksi. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipuli. Laita kasvispalat sekä oksa tuoretta rosmariinia kattilaan ja peitä kasvikset juuri ja juuri vedellä. Lisää joukkoon halutessasi kasvisliemikuutio. Keitä kasvikset kypsäksi ja nouki yrttioksa pois kattilasta. Soseuta keitto samettiseksi. Lisää savuporotuorejuusto sekä lisää tarvittaessa kermaa, mikäli keitto on liian sakeaa. Anna juuston sulaa ja tarkista maku, lisää maun mukaan suolaa sekä pippuria. Kuumenna kiehuvaksi ja tarjoile.

Olipas makoisaa! Keitossa oli hyvin makua savuporon ansiosta ja keitto oli ehkä elämäni samettisinta koostumukseltaan. Rosmariini komppaa hyvin poron makua, molemmat kun ovat vahvoja ja maanläheisiä makuja. Alunperin suunnitelmissani oli laittaa mukaan perunakin, mutta eipä sellaisia kaapista löytynyt. Hyvä niin, sillä ei tämä perunaa kaivannut ollenkaan. Kasvisversion saat käyttämällä vaikkapa valkosipulituorejuustoa.

Nutellapulla

Näyttävä ja herkullinen nutellalla täytetty tähtipulla

Viime aikoina netissä on liikkunut paljon reseptejä, joissa käytetään hasselpähkinä-kaakaolevite Nutellaa. Nutella onkin herkullinen tahna, jota voi käyttää monella tapaa ja itse olen käyttänyt sitä mm. lettujen ja vohveleiden täytteenä, kakuntäytteissä tai sellaisenaan keksin päällä. Uusimpana hittireseptinä blogeissa ja leivontaryhmissä on tehty Nutellalla täytettyä tähtipullaa. Tähtipulla on erittäin näyttävä ja yllättävän helppo valmistaa. Pullataikina taipuu nätisti täytteen kanssa kranssimalliin ja lopputulos on hieman nyhtöpullan ja sticky bunin yhdistelmä, eli pullan keskusta on mehevän tahmeahko. Reseptin jälkeen on vaihekuvia, jotka helpottavat pullan muotoilussa. Pullaresepti on julkaistu myös viikonlopun Karjalan Heilissä, jossa lupasin kuvalliset ohjeet löytyvän blogistani.

1 tähtipulla

2,5 dl maitoa
25 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
1 kananmuna
75 g voita
n. 6-7 dl vehnäjauhoja
½ prk Nutellaa
kananmunaa voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (kuivahiivaa käytettäessä hieman lämpöisemmäksi) mikrossa isossa kulhossa ja sekoita joukkoon hiiva, kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Vispaa joukkoon noin puolet vehnäjauhoista ja alusta joukkoon loput jauhot sekä sulatettu voi. Vaivaa taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Anna pullataikinan kohota leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa vähintään puoli tuntia. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja ota siitä ison ruokalautasen avulla neljä pyöreää taikinapalaa. Mikäli taikinaa jää yli, tee niistä vaikkapa pikkupullia. Laita yksi taikinapyörylä leivinpaperille ja levitä päälle nutellaa, jätä reunasta 1cm vajaaksi. Asettele päälle seuraava kerros taikinaa ja nutellaa, toista vielä kerran ja jätä päällimmäinen pullalevy ilman nutellaa. Nipistele pullalevyt hyvin kiinni toisiinsa. Aseta keskelle pullaa juomalasi, paina sillä ympyrä keskelle ja leikkaa levyyn 16 viiltoa lasista lähtien. Ota molempiin käsiin vierekkäiset pullapalat ja kieritä vasenta palaa vasemmalle kierteelle ja oikeaa oikealle. Taita kierteiden päät pullan alle ja toista loppujen palojen kanssa samalla tavalla, anna pullan kohota puoli tuntia. Voitele pullaosat kananmunalla ja paista 175-asteisessa uunissa kullanruskeaksi, noin 20-30 minuuttia. 

Ihanaa! Pulla on todellakin herkullisen makuista ja ihanaa vaihtelua vaikkapa laskiaisen jälkiruoaksi perinteisten laskiaispullien tilalle. Tein kaksinkertaisen taikinan, joten pyörittelin lopusta taikinasta muutaman pikkupullan ja osasta tein nutellatäytteisiä kierrepullia paperivuokiin. Näin samalla vaivalla sai helposti vierasvaraa pakastimeen ja lämpimäisiä lähetettyä myös perheelle. Nutellapullasta on olemassa useita versioita ja eri blogeista ja YouTubesta löytyy myös videoreseptejä aiheesta. Pullan voi täyttää myös vaikkapa perinteisellä korvapuustitäytteellä tai sen voi säveltää omien mieltymystensä mukaiseksi kaapista löytyvistä aineksista.

Kohonnut pullataikina

Teen pullataikinan mieluiten yleiskoneella, jolloin taikinaan saa kunnolla sitkoa. Taikinan voi alustaa myös käsin, jolloin siihen menee hieman enemmän aikaa. Yleiskoneeni on perintönä saatu aarre, yli 30-vuotias sukutalostamme löytynyt, takuukuitin mukaan jouluksi 1982 lahjaksi ostettu laite. Kenwoodin väri on punaoranssi ja siinä on hieman tummanruskeaa väriä luomassa kontrastia. Olen nimennyt koneen värityksensä mukaisesti Rouva Retroksi ja se onkin oikea silmänilo ja väriläikkä mustavalkoisessa keittiössäni. Koneeseen on olemassa myös lisäosia ja se toimii edelleen kuin unelma, vaikka ikää on leipojaakin enemmän. Kuvan yleiskoneestani löydät CK:n Facebook-sivulta. Pullanteossa minulla on apuna silikoonimatto, kirpparilta löytynyt taipuisa lasta ja kaulin. 

Pullataikinasta otetaan lautasen avulla pyörylöitä

Hyvästä pullataikinasta on helppo kaulita ja leikata tarvittavan kokoinen taikinapala leivontaa varten. Kannattaa huomioida, ettei silikoonista leivinalustaa saa viillellä terävillä esineillä, ettei se mene pilalle. Sen takia käytän tavallista ruokaveistä apuna.

Nutellaa levitetään hyvä määrä pullalevyille

Tämä täyttäminen ja pullan reunojen yhdistäminen nipistelemällä on ehkä se vaikein vaihe. Saa olla tarkkana, että pullalevyt osuvat kohdikkain ne eivät kutistu käsiteltäessä. Koin helpoimmaksi tehdä pullan suoraan leivinpaperille pellille, jolloin sitä ei tarvitse nostella erikseen. On myös tärkeää, että pullalevyt ovat mahdollisimman ohuita, jolloin kerroksista tulee kauniita ja pullasta ei tule ihan jättikokoista.

Pullaan tehtävät viillot ovat tärkeät

Pullan ulkonäköön vaikuttava tekovaihe on tämä, eli pullaan viiltojen tekeminen. Lasin saa painaa kunnolla keskelle pullaa. Minä leikkasin ensin pullalevyn neljään osaan ja isot sektorit vielä kolmeen osaan. Näin saa yhteensä 16 palaa pullaa, joita lähdetään kieputtamaan tangoiksi. Tein viillot terävällä keittiöveitsellä, mutta seuraavalla kerralla käyttänen teräviä keittiösaksia. Pullataikina venyi ja liukui jonkun verran, sillä yksi levyistä jäi liian paksuksi ja täyte on sen verran liukasta, että lopputulos ei ollut ihan siisteimmästä päästä. Myös Nutella valuu hieman ulos ja sotkee kädet. Sen takia itse kieputteluvaiheesta ei ole erillisiä kuvia, koska olisi pitänyt koko ajan olla pesemässä käsiä ja ottamassa valokuvia. Mutta siis vierekkäiset pullapalat otetaan käsiin, vasemman käden palaa pyöritetään spiraalille vasempaan suuntaan ja oikean käden pullapalaa oikealle. Sitten pullapalojen päät nipistetään yhteen ja taitetaan nätisti sakaroiden alle.

Viilletyistä pullapaloista kieputetaan tangot, jotka solmitaan yhteen

Kohottamista, kananmunavoitelua ja paistoa vaille valmis pulla! Kuten kuvasta huomaa, Nutellaa oli lopulta niin pellillä kuin pullallakin. Onneksi pahimmat kököt sai putsattua pullasta pois ja kananmunalla voitelin vain pullaosiot, ettei enää voiteluvaihe sotkisi Nutellaa pitkin poikin. Ja onneksi kohotus+paisto peitti myös kaikkein pahimmat kauneusvirheet ja lopputuloksesta tuli kuin tulikin lopulta ihan nätti, vaikka ensikertalaisena kammotti hieman :) Joko sinä olet kokeillut tätä? Jos et, niin nyt kannattaa laittaa pullataikina kohoamaan!

CK goes print!

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 10.1.2015

Vierähtipä tammikuu ihan huomaamatta ohi, vaikka tarkoituksena oli päivittää blogiin paljon lisää lukemista ja kertoa hieman kuulumisia. Joulunpyhätkin hujahtivat ohi ja lomalla olin vain ykköspäiviä. Vapaapäivät tuli täytettyä tehokkaasti kotihommilla ja rentoutumisella, pahoittelut siis taas vaivanneesta "radiohiljaisuudesta". Jäi sitten tekemättä se edellisvuoden vuosikatsaus, jonka piti pitää sisällään kooste viime vuodesta ja ajatuksistani - blogikin kerkesi täyttää jo 8 vuotta... No, se nyt sitten jäi ja ollaan jo vahvasti uudessa vuodessa.  Täällä kuitenkin ollaan taas ja intoa puhkuen vieläpä! 

Viime syksystä lähtien on ollut melko kiireistä niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Olen nimittäin salaa valmistellut Hellapoliisin ja muiden bloggaajien kanssa yhteistä makeaa keittokirjaa, joka näkee päivänvalonsa ihan lähiaikoina Readme.fi:n kustantamana. Itseasiassa miun suuri haaveeni on jo vuosien ajan ollut saada omia reseptejä kansien väliin, joten nyt se unelma on toteutumassa hyvinkin pian. Haaveilen toki vielä joskus saavani julkaistua kokonaisen kirjan omia juttujani, suolaista ja makeaa. Saas nähdä, toteutuvatko haave koskaan, toivottavasti! Meidän perheessä on muuten kohta kaksi "kirjailijaa", sillä isältäni on ilmestynyt parin viime vuoden sisään jo useampi kirja. Ja mistäkö nämä bloggauksessa olevat kuvat ovat? Ne ovat paikallislehti Karjalan Heilistä, jonne minut pyydettiin kirjoittelemaan ruoka-aiheiselle sivulle, jaamme sivun maakunnan Marttapiirin kanssa. Ensimmäinen juttuni julkaistiin tammikuun puolivälissä ja kirjoituksiani tipahtelee alueen postiluukuista suunnilleen parin viikon välein. Seuraava juttu muuten ilmestyy tulevan viikonlopun lehdessä, kannattaa kurkata vaikka Heilin näköislehdestä! Tämä lehtipalstakin oli siellä salaisten haaveiden listalla...  Sitten työrintamalla on tapahtunut paljon kivoja juttuja ja pääsen kehittymään myös ammatillisesti - lisäksi sain kaksi vuotta nykyisessä työpaikassani työskenneltyäni elämäni ensimmäisen vakituisen työsuhteen. Lupasin muuten työkavereilleni, että leivon kakun, kunhan kerkeän... 

Kuvakaappaus Karjalan Heilistä 24.1.2015

Elämä on tehty elämistä varten ja unelmat toteutettaviksi. On kieltämättä ollut aikamoista turbulenssia koko vuosi ja sitä edellinenkin, niin hyvässä kuin pahassa. Nyt kun jälkikäteen katsoo menneisiin, niin ei voi olla kuin tyytyväinen kokonaisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka viimeisten kuukausien aikana on toteutunut monta haaveilemaani juttua. Ja ettei kukaan luule, että kultalusikka on jossain piilotettuna, niin ei ole. Kyllä sitä on saanut tehdä paljon ja pitkäjänteisesti erilaisia asioita, että ollaan tässä hetkessä. Joskus asiat vaan lähtevät rullaamaan eteenpäin ja jokainen askel tuo eteensä uusia seikkailuja. Pitää uskaltaa unelmoida ja kulkea eteenpäin, vaikka sen harmaan kiven läpi. Mie uskon siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ilmeisesti miullekin on riittänyt onnenmurusia ja olen siitä hyvin kiitollinen. Olen kiitollinen myös niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet näitä asioita ja jotka ovat eläneet kanssani, kuunnelleet ja tukeneet, nauraneet ja itkeneet kanssani. Lisäksi olen enemmän kuin kiitollinen erityisesti teille blogini lukijoille, jotka olette jaksaneet kulkea mukanani jo yhdeksättä vuotta, lukea juttujani ja kommentoida niitä tai mikä parasta, saaneet kenties pienen innostuksen keittiöpuuhiin tai testanneet jakamiani ohjeita. Ilman teitä nimittäin ei olisi koko blogia tai mitään muutakaan. Siispä suuret kiitokset! 

Mitäs tänä vuonna sitten tapahtuu? Ainakin olen hakemassa keittiöinspiraatiota harrastamalla itse esim. Marttojen sekä kansalaisopiston ohjaamana, tietokoneella on jemmassa paljon blogattavaa ja Heiliinkin tulee ihan uusia juttuja. Sitten meinasin yrittää parvekeviljelyä uudelleen, tällä kertaa apuna on maalaisjärki, tiukka yrtteihin rajautuminen ja altakastelu-valaisukeittiöpuutarhalaite, jolla saa kasvatettua yrtit talvellakin. Ei nimittäin mennyt ihan putkeen viime keväänä aloitettu kotiviljely. Chilit kuoli pystyyn ja lukuisista taimista vain kaksi tuotti hedelmää. Toinen chilipalko surkastui mystisesti ja toinen homehtui, että reilun puolen vuoden yrittäminen ei tuottanut edes maistettavaa murusta... No, tulipahan kokeiltua. Jatkossakin ostan chilini kaupasta ja lopetan viherpeukalosta haaveilemisen. Osa yrteistä sentään onnistui selviämään kesän yli ja niitä olen ripotellut ruokiin pakastimesta, satoa jäi ihan säilöntään asti. Niin ja se miun viime vuonna aloittamani Täydellisen Kardemummakakun etsintä jatkuu edelleen, mummoni leipoman vertaista reseptiä kun ei ole vieläkään sattunut eteen!

Mikäli täällä blogissa on joskus rauhallisempaa tai haluat tietää, mitä taustalla tapahtuu, niin suosittelen tykkäämään Cebicin keittiön Facebook-sivusta! Facebookissa menee kohta rikki 1000 tykkääjän raja ja meinasin järjestää pienen arvonnan, kun  kerkesi elokuiset blogisynttäritkin mennä ohi huikeista suunnitelmista huolimatta...

Joten jatketaanhan yhdessä matkaa eteenpäin ja katsotaan kivien ja kantojen alle, sillä koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan? :)

Pinaattipasta

Pinaattinen pastakastike maistuu herkulliselta!

Pinaatti on kaunis kasvis, jonka tummanvihreät lehdet houkuttelevat shoppailijaa valitsemaan pinaattirasian ostoskorin täytteeksi. Nykyään pinaattia saa helposti tuoretuotteena pienemmistäkin kaupoista, eikä tarvitse aina valita pakastealtaan pinaattipussia. Tuoreena pinaattia voi käyttää salaatteihin, kypsennettynä taas vaikkapa pinaattikeittoon, lettuihin tai kastikkeisiin. Kannattaa huomioida, että kypsennettäessä pinaatti painuu kasaan ja litrasta pinaatinlehtiä jää kypsennettynä noin desilitra. Useimmiten kaupassa myytävät pinaattirasiat painavat 70 grammaa, joten se on sopiva määrä kahden ruokailijan kastikkeeseen tai litran lettutaikinaan. Pinaatti sisältää maistuvassa muodossa elimistölle elintärkeää rautaa, mutta sen imeytymistä vaikeuttaa korkea oksaalihappopitoisuus. Sen takia kannattaakin käyttää pinaatin kanssa maitotuotteita, joka edistää myös kalsiumin imeytymistä. Tuttu juttu raparperista, eikös!

2 annosta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl rypsiöljyä
70 g tuorepinaattia
2 dl kuohukermaa
ripaus muskottipähkinää
merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä
1 dl basilikanlehtiä
(3 rkl levittyvää vuohenjuustoa)
250 g fettucine-tuorepastaa

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota sipulit pienessä öljytilkassa paistinpannussa ja lisää pannulle huuhdotut pinaatinlehdet. Sekoittele pinaattia pari minuuttia pannulla, kunnes se on painunut kasaan. Mausta pinaattiseos ripauksella muskottipähkinää, suolaa ja mustapippuria. Kaada pannulle kerma ja anna kiehahtaa. Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen nokareen pehmeää vuohenjuustoa, joka sopii hyvin pinaatin makupariksi. Lisää pinaattikastikkeeseen juuri ennen tarjoilua hienonnettu basilika, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä sillä välin tuorepasta suolalla maustetussa vedessä al denteksi, eli noin kaksi minuuttia. Valuta pasta ja sekoita kastike pastan joukkoon, koristele basilikanlehdillä ja tarjoile välittömästi.

Kylläpä oli herkullista! Olen tykästynyt taas hieman enemmän kasvispainotteisiin ruokiin, kun kokkailen kotonani. Arkisin syön lähestulkoon aina lounaalla lihaa ja viikonloppuisin on mukavaa syödä sitten jotain muuta. Myös juustot, erityisesti vuohenjuustot, houkuttelevat. Pinaattia on tullut käytettyä koko elämänsä ajan aivan liian vähän ja nyt pitää korjata asia. Mikäs olisi parempaa, kuin rapeareunaiset pinaattiletut herkullisten lisukkeiden kanssa... Kesäisin toki korvaan pinaattia mummolan pihalta löytyvällä nokkosella, jota on tullut ujutettua niin sämpylätaikinaan kuin keittoihinkin. Tällä hetkellä nokkosmuussia on pakastimessa pinaattipussin vieressä, sulassa sovussa. Pinaattipasta on julkaistu myös Karjalan Heilissä, jossa pidän ruokapalstaa. 

Hyvää uutta vuotta!

Tähtisadetikkutaidetta

Kiitos kuluneesta vuodesta ja loistokasta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille! :)

Terveisin Hanna

Omenahyve

Omenahyve ja vaniljajäätelöä

Syksyisin tulee valmistettua omenahyvettä, ihan samalla tavalla kuin vanhemmat valmistivat meidän lasten ollessa pieniä. Omppuja sain vanhempien pihassa kasvavista vanhoista puista ja vieläkin vanhemmista mummolan puista, mutta voi niitä tehdä tietysti ympäri vuoden kaupan ompuistakin. Omenahyve on parasta jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa tarjoiltuna.

2 annosta

6 pientä omenaa

2 rkl sitruunamehua

75 g voita

½ dl sokeria

2 dl kaurahiutaleita

1 tl kanelia

½ dl rusinoita

Viipaloi omenat kuorineen pieneen uunivuokaan, pirskottele päälle tilkka sitrusmehua tummumisen estämiseksi. Kiehauta kattilassa voi ja lisää joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet, sekoita tasaiseksi. Mausta seos kanelilla ja lisää mukaan rusinat. Ripottele kauraseos omenoiden päälle. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes omenat ovat kypsyneet ja kauratosca on saanut hieman väriä. Tarjoile lämpimänä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Omenahyve on lapsuusherkkua, joka maistuu näin aikuisenakin hyvältä. Parhaiten tähän mielestäni käyvät hapokkaat omenat, niin lopputuloksessa on enemmän luonnetta. Meillä tämä on ollut aina omenahyvettä, mutta ilmeisesti tämä tunnetaan useilla eri nimillä. Millä nimellä sinä tunnet tämän herkun?

Feta-tomaattipiirakka

Feta-tomaattipiiras

Suolaiset piirakat ovat helppoja sekä nopeita valmistaa, samalla niihin saa upotettua kaapeista kaikki ruoanjämät. Tähän piirakkaan laitoin kaikki jääkaapista löytyneet tomaatit ja juustot. Lopputulos oli enemmän kuin herkullinen! Millainen on sinun suosikkipiirakkasi?

pohjataikina

150 g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

½ tl suolaa

½ dl kylmää vettä

täyte

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

1 valkosipulinkynsi raastettuna

150 g fetajuustoa

kourallinen tuoretta basilikaa ja timjamia hienonnettuna

suolaa 

mustapippuria

pinnalle

4 tomaattia

50 g fetajuustoa

mustapippuria

rucolaa koristeluun

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Vispaa täytteen aineet kulhossa sekaisin, maista täytettä ja mausta tarvittaessa lisää - ota huomioon, että fetajuusto on suolaista. Kaada täyte vuokaan esipaistetun pohjan päälle. Viipaloi tomaatit, voit käyttää myös kirsikkatomaatteja jne. Asettele tomaatit täytteen päälle kauniisti ja murusta päälle loput fetajuustosta. Rouhi pinnalle mustapippuria ja paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut hieman väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä, asettele päälle keko rucolaa koristeeksi.

Tämä oli herkkua! Suolaiset piirakat ovat miun suosikkileipomukseni, sillä niihin tosiaan saa käytettyä kaiken mahdollisen kaapeista. Tässäkin on pohjassa ruisjauhopussin jämät, täytteeseen upposi loput munat ja kermaviilit, kirsikkatomaattipurkkien loput ja liikaa pehmenneet tomaatit. Ruokaisuutta piirakkaan saa lisäämällä täytteeseen vaikkapa metwurstia, kalkkunaleikettä tai palvikinkkua. Koska tämänkin kokkaamisesta on jo jonkun aikaa, niin saattaapa olla että laitoin muutaman siivun metwurstia tähän. Silloin suolaa ei tarvitse lisätä enää yhtään.

Feta-tomaattipiirakan kaverina maistui raikas salaatti

Nautiskelin valmistamaan i piirakkaa raikkaan salaatin kanssa. Salaatissa oli rucolaa, hunajamelonia, leipäjuustoa, cashew-pähkinöitä, sipulia, oliiviöljyä ja limenmehua sekä ripaus pippuria. Tämäkin koostui kaikista jämistä ja maku oli ihana! Pähkinöitä on mukava laittaa tuomaan rousketta, hedelmät taas tuovat pientä makeutta. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita!

Paahdetut punajuuret ja vuohenjuustokreemi

Paahdetut punajuuret

Joka syksy minulle tulee hirmuinen himo punajuuriin ja vuohenjuustoon, sekä yhdessä että erikseen. Isänpäivänä ratkaisin mielitekoni tarjoamalla routapaistin lisukkeena suurta herkkuani, eli uunipaahdettuja punajuuria. Punajuurten kaveriksi tein nopean kreemin vuohenjuustosta, joka tasapainotti makua hirmuisen hyvin. Tuollaisenaan tarjottuna ruoka kävisi mainiosti myös alkupalaksi illallisella! Punajuuria kannattaa valmistaa kerralla kunnon satsi, sillä ne hupenevat hetkessä. Joko sinä olet hullaantunut punajuuresta? :)

4 annosta

punajuuret

1 kg punajuuria

2 rkl rypsiöljyä

2 rkl balsamicoa

1 rkl fariinisokeria/hunajaa

suolaa

mustapippuria

rosmariinia

vuohenjuustokreemi

½ dl kuohukermaa

150 g vuohenjuustolevitettä (Soignon)

suolaa

mustapippuria

Kuori punajuuret ja lohko ne 4-6 osaan, koosta riippuen. Lorauta punajuurilohkoille öljyä ja balsamicoa, ripottele pinnalle sokeri sekä muut mausteet. Sekoita hyvin sekaisin. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes punajuuret ovat kypsiä eli n. 45 minuuttia. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Tee hieman ennen tarjoilua kreemi. Vatkaa kerma vaahdoksi pienessä kulhossa ja sekoita joukkoon vuohenjuusto, mausta kreemi ripauksella suolaa ja pippuria. Anna tekeytyä jääkaapissa tarjoiluun asti. Annostele kreemiä punajuurten päälle ja koristele yrteillä, tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Tykkään punajuuren omasta makeudesta ja balsamicon tuomasta hapokkuudesta, voisin syödä vaikka koko loppuelämäni paahdettuja punajuuria! Vuohenjuustoreemi oli mukava lisä, löysin työpaikkani alakerrassa olevasta kaupasta tuota ihanaa levittyvää vuohenjuustoa ja sovelsin lisukkeen parissa sekunnissa. Juusto oli kyllä sinänsä aika pehmeää jo muutenkin, joten välttämättä kermanotkistus ei ole edes tarpeen. Mutta minä tykkäsin tuosta vaahtomaisen valuvasta rakenteesta ja samalla vuohenjuuston maku laimeni hieman, joten kreemi maistui kaikille. Kyseistä juustoa onkin tullut jo ostettua useaan otteeseen, niin ihanaa se on. Huom: tämä sopii mainiosti tarjolle joulupöytäänkin!

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko ja puolukkahillo

Pidän kaalilaatikosta, mutta sitä tulee kokkailtua aivan liian harvoin! Tämäkin kaalilaatikko on tehty jo syksyllä, silloin kun kaalisato oli juuri korjattua ja kaalin hinta alhaisimmillaan. Käytin keräkaalin sijaan vinkeän näköistä suippokaalia, joka oli sopivan pieni tarkoituksiini. Keitin kaalilaatikon kaveriksi vielä pienen satsin puolukkahilloa, mutta kaveriksi sopii mainiosti niin puolukkasurvos, karpalo- tai mustaherukkahillokin.

6 annosta 

600 g suippokaali

250 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 dl puuroriisiä

2 lihaliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

2 rkl meiramia

siirappia

voinokareita

Silppua kaali hienoksi silpuksi ja keitä se läpikuultavaksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Keitä toisessa kattilassa riisi lihaliemellä maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan, lisää pannulle kuullottumaan myös hienoksi silputut sipulit. Mausta jauhelihaseos reilusti suolalla, pippurilla ja meiramilla. Yhdistä vuoassa valutettu kaali ja riisi, jauhelihaseos ja kerma, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Valuta päälle ohuita siirappiraitoja ja lisää pinnalle muutama voinokare. Paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes kaalilaatikko on saanut kauniin värin. Tarjoile lisukkeena puolukkahilloa.

Kaalilaatikko on kyllä niin hyvää! Tätä tulee tehtyä vain kerran-kaksi vuoteen, sillä tuota tulee niin paljon, että pakastimeenkin riittää jemmattavaksi muutama annos. Pidän pehmeästä ja kermaisesta kaalilaatikosta, eikä kaalilaatikkooni kuulu porkkana. Riisin toki voi korvata ohrahelmillä, jolloin ruoka on vielä juurevampaa. Seuraavan kerran pitääkin tehdä kaalilaatikko soijarouheesta! Eroa tuskin huomaisi... Puolukkahillo syntyi muutamassa minuutissa: kippasin pieneen kattilaan pakastimesta puolukoita, tilkan vettä ja humauksen hillosokeria, keittelin muutaman minuutin ja purkitin. 

Joulukinkku

Joulukinkku

Meillä tykätään ylikypsästä joulukinkusta, joten kinkku saa muhia pitkään uunissa matalassa lämmössä ja kypsä kinkku saa ylleen hunnun omatekoisesta Jallusinapista sekä korppujauhoista. Yleensä laitamme 23. päivä iltayöstä kinkun uuniin ja paistamme kinkkua aattoaamuun saakka. Kaikkein parasta on ottaa siivu kinkusta juuri uunista tultua ja jättää sen jälkeen kinkku muhimaan kääreen alle tarjoiluun asti. 

5-7 kg luullinen joulukinkku

paistopussi

sinappia

korppujauhoja

(kokonaisia neilikoita)

Sulata jäistä kinkkua muutama päivä jääkaapissa tai kylmiössä. Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen, kun kinkun sisälämpötila on 10 astetta (ota kinkku muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön). Laita kinkku isoon paistopussiin ja sulje pussi, tökkää paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan pussin ulkopuolelta - älä tökkää piikkiä luuhun saakka. Paista kinkkua n. 12 tuntia tai enemmän, ylikypsän kinkun sisälämpötila on n. 90 astetta. Ota kinkku uunista, valuta paistopussista liemi siivilän läpi kattilaan ja jätä odottamaan. Kuori kinkun ympäriltä verkko ja leikkaa nahka sekä suurin osa rasvasta pois. Sivele kinkku runsaalla sinapilla, ripottele pinnalle korppujauhoja ja halutessasi koristele pinta kokonaisilla neilikoilla. Kuorruta kinkkua 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Peitä kinkku foliolla ja kääri se pyyhkeeseen, anna hautua tarjoiluun asti peitettynä. Leikkaa kinkusta tarjolle ohuita siivuja ja pidä muuten kinkku koko ajan kylmässä, ettei se mene pahaksi. Tee kinkun paistoliemestä kastike juuri ennen tarjoilua.

Kinkku on joulupöydän kunkku! Isän kanssa paistetaan kinkku perinteisesti yhdessä ja isä käy yölläkin taskulampun kanssa katsomassa kinkun kypsymistä. Minun vastuullani on sitten tehdä kinkun paistoliemestä kastike. Kastikkeeseen laitan yleensä sinappia, hunajaa, lorauksen konjakkia tai pari lusikallista omenasosetta, mustapippuria ja muita mausteita tarpeen mukaan sekä tietenkin kermaa. Kastike saa olla sen verran paksua, että se pysyy hyvin kinkkusiivun päällä, eikä jää lainehtimaan lautaselle. Karjalanpiirakat muuten maistuvat taivaalliselta kinkkukastikeessa uitettuna... Ja tietenkin kinkku vaatii kunnon sinappia kaverikseen, sinappia olenkin keitellyt useita vuosia lahjoiksi ja joulupöytään nostettavaksi. Suurinta herkkua on tuolla ylempänä linkittämäni jallusinappi, mutta muitakin onnistuneita variaatioita olen sinapista tehnyt. Sinappi kannattaa tehdä viimeistään silloin, kun pakastekinkun ottaa sulamaan jääkaappiin.

Imelletty perunalaatikko

Imelletty perunalaatikko

Ensimmäistä kertaa tein itse imellettyä perunalaatikkoa vuonna 2007, jolta tämä kuvakin on peräisin. Mikäli löydän paremman kuvan, vaihdan sen tilalle. Tänä vuonna suunnitelmissani ei aikataulusyistä ole tehdä itse imellettyä perunalaatikkoa, sillä se on aika suuritöistä verrattuna siihen, että sitä syö allekirjoittanut jouluna kaksi ruokalusikallista ja äiti vähän enemmän. Muuten se ei oikein ole saavuttanut suosiota meidän joulupöydässä, tosin eipä se taida perinteistä karjalaista ruokaa ollakaan. Taitaa imelletyn perunalaatikon juuret olla Hämeessä, jossa muutenkin tupataan syömään makeampaa ruokaa, kuin täällä kaukana idässä. Joka tapauksessa, imellytys on hauskaa puuhaa ja lopputulos on ihanaa  herkkua, joka hakkaa kaupan valmislaatikot mennen tullen! Kannattaa ehdottomasti kokeilla :)

1 kg kuorellisia, kiinteitä tärkkelyspitoisia perunoita

vettä

½ dl vehnäjauhoja

Ensimmäisenä päivänä keitä perunat kuorineen suolattomassa vedessä. Kuori perunat kuumina (käytä keittiöhanskoja, ettei näpit pala) ja survo ne perunasurvimella muussiksi. Kun muusi on kädenlämpöistä, ripottele pinnalle vehnäjauhot ja sekoita ne varovasti perunamassaan. Jätä vuoka imeltymään huoneenlämpöön yön yli, peitä vuoka liinalla. Voit kevyesti sekoittaa perunamassaa imeltymisen aikana, mutta se ei ole pakollista. Pikaimellytystä voi kokeilla uunissa 50 asteessa muutaman tunnin ajan. 

5 dl täysmaitoa

50-100 g voita sulatettuna

suolaa

muskottipähkinää

(loraus siirappia)

Lisää imeltyneeseen perunaseokseen voisulaa ja maitoa niin paljon, että saat aikaiseksi löysähkön vellin. Mausta seos reilulla suolalla ja ripauksella muskottipähkinää, halutessasi vahvasti imelän lopputuloksen, voit lorauttaa joukkoon vähän tummaa siirappia. Kaada perunalaatikko vuokiin, jätä reilusti kuohumisvaraa (n. 1/3 vuoasta vajaaksi) ja paista vuokia 150-asteisessa uunissa 2-3 tuntia, eli kunnes laatikot ovat kypsyneet kunnolla ja saaneet kauniin värin. 

Ihanaa! Perunalaatikko on kyllä hyvää, pitäähän sitä joulupöydässä kuitenkin olla muiden laatikoiden ja kinkun seurana. Väri valmiissa laatikossa on yllättävän tumma, joskin tuo kuva vääristää entisestään oranssimmaksi. Ruokaa ei kannata valmistaa alusta loppuun samassa astiassa, tai muuten joulupöydässä on rumaksi palaneet reunat vuoassa. Sen minä ainakin olen näiden vuosien aikana oppinut :) Perunalaatikon voi myös pakastaa ja nopean elvytyksen sille tekee vuolemalla muutamia voinokareita päälle ja tarvittaessa lorauttamalla pienen tilkan kermaa ennen uunikuumennusta.

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko

Porkkanalaatikko kuuluu ehdottomasti joulupöytään lanttulaatikon kumppaniksi! Tykkään mausteisesta, pehmeästä ja pinnalta rapeasta porkkanalaatikosta. Tässä annan itseni oikaista hieman, eli käytän kaupan valmista porkkanasosetta. Ohjeella tulee sopivan pieni annos meidän joulupöytäämme, eli juhannukseen asti ei tarvitse laatikoida syödä. Porkkanalaatikko kestää hyvin myös pakastamisen, joten laatikot voi tehdä hyvissä ajoin valmiiksi ennen joulua. Pikaelvytyksen saa pakastetuille (ja jääkaapitetuillekin) laatikoille muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella.

3 x 0,5l vuokaa

500 g kypsää porkkanasosetta

2 dl puuroriisiä

2 dl vettä

7 dl täysmaitoa

2 kananmunaa

suolaa

valkopippuria

muskottipähkinää

loraus siirappia

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Huuhtele riisit ja kiehauta ne kattilassa veden kanssa. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, lisää maito ja keitä puuroksi miedolla lämmöllä. Mausta puuro suolalla. Kuori, paloittele ja keitä porkkanat kypsäksi, soseuta porkkanat tai käytä kaupan valmista porkkanasosetta. Lisää riisipuuroon porkkanasose, kananmunat ja mausteita, seoksessa saa olla reilusti makua. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Kaada porkkanalaatikko vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhoa ja kuvioi pinta haarukalla painelemalla. Ripottele pinnalle voinokareita ja paista 175 asteessa noin tunti, tai kunnes laatikko on saanut kauniin värin. 

Herkkua! Laatikko saa jäädä melko löysäksi siinä vaiheessa, kun se laitetaan uuniin. Joten jos riisipuuro on hyvin kovaa, voi kokonaisuutta notkistaa lisäämällä maitoa tai kermaa. Kuvassa on tekemäni laatikko vuodelta 2009, joten kun löydän tai viimeistään jouluna saan paremman kuvan, vaihdan sellaisen tänne tilalle. Kaiken lisäksi tuo laatikko on vielä paistamaton, joten siitä puuttuu paras osuus, eli ihanan rapeat ja tummuneet reunat!

Lanttulaatikko

Lanttulaatikko

Jouluruoista oma ehdoton suosikkini on lanttulaatikko, ollut ihan lapsuudesta asti! Maalla oli mummon tekemää lanttulaatikkoa tarjolla ja sitä tulikin lusikoitua suurella mielihyvällä suuhun. Sitten kun aloin kiinnostua itse ruoasta, rupesin tekemään laatikotkin itse. Nykyään olen tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi ja kiireiseksi, että käytän kaupasta saatavia valmiita juuressoseita laatikkojen pohjaksi. Näin vältyn entuudestaan tiukoissa aikatauluissa isolta kuorinta-, paloittelu ja keittelyoperaatiolta. Olen hukannut kaikki uudemmat lanttulaatikon kuvat, joten tämä otos on vuodelta 2009 - vaihdetaan viimeistään joulun jälkeen tuoreempaan!

2 x 0,85l vuokaa

1 kg kypsää lanttusosetta

2 dl kuohukermaa

1 dl korppujauhoja

2 kananmunaa

5 rkl tummaa siirappia (tai maun mukaan)

suolaa

maustepippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Kuori, paloittele ja keitä kilon lanttu suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta se tai käytä kaupan valmista lanttusosetta. Sekoita korppujauhot kermaan ja sekoita turvottuaan lanttusoseen joukkoon. Lisää kananmunat ja sopivasti siirappia seokseen. Mausta hyvin, lanttusoseessa saa olla reilusti suolaa ja makua. Tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada seos vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhetta ja kuvioi lanttulaatikoiden pinta pienellä lusikalla. Annostele pieniä voinokareita koko komeuden päälle ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, eli noin tunnin ajan. Mikäli paistat laatikot hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja mahdollisesti pakastat ne, mehevöitä laatikko muutamalla voinokareella ja pienellä kermalorauksella, kuumenna uunissa. 

Herkullista! Tällä ohjeella teen aina lanttulaatikot, sillä tämä on sopivan pieni satsi meidän joulupöytään (5 henkilöä) eikä laatikoita tarvitse syödä juhannukseen asti itkua tuhertaen. Tykkään maustaa lanttulootan reilulla siirapilla ja maustepippuriakin saa olla runsaasti, mutta muskottipähkinän kanssa saa olla varoinen, ettei se rupea hallitsemaan liikaa makuja. Jännää, että muskottipähkinää ei tule käytettyä kuin joululaatikoissa... 

Joulutortut

Mureat joulutortut

Jo vuosikausia olen tehnyt tortut ystäväni Terhin blogin reseptillä. Tortuista tulee ihanan makuisia ja lehteviä, varsinkin jos jaksaa kaulata taikinan useampaan otteeseen kerroksittain. Ja taikina on jo paistamattakin maukasta, sillä se on "vanhan ajan taikina", vähän paremmista aineksista tehty kuin tavalliset voi- tai rahkavoitaikinat. Kieltämättä joulutorttujen maku muistuttaa mummolasta... Kun näitä torttuja on syönyt, maistuvat kaikki kaupan taikinat melko mauttomilta sen jälkeen. Onneksi taikina on helppo ja nopea valmistaa, eikä se säikähdä pakastustakaan. Joten kannattaa kokeilla itse! Olen tehnyt tästä taikinasta myös pasteijoita, joten taikina soveltuu hyvin myös suolaiseen leivontaan.

3 dl kuohukermaa

6½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

250 g voita

1 rkl konjakkia (tai *Jaloviinaa)

mieleistä paistonkestävää marmeladia täytteeksi

kananmunaa voiteluun

tomusokeria koristeluun

Vaahdota kuohukerma. Nypi voi, leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon konjakki ja nostele joukkoon kermavaahto. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, vältä liikaa vaivaamista. Anna levätä jääkaapissa vähintään pari tuntia tai yön yli, voit myös pakastaa taikinan. Kaulitse taikina maksimissaan sentin paksuiseksi, leikkaa taikinapyörällä tasakokoisiksi neliöiksi ja siitä mieleiseksi tortuiksi, kuten tähtitortuiksi, enkeleiksi tai kukiksi. Täytä keskusta mieleisellä marmeladilla ja voitele tortut kananmunalla. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes tortut ovat saaneet hieman väriä. Sihtaa jäähtyneiden torttujen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

Ihania! Tortuista tulee todella mureita, eivätkä ne murustu kuten teolliset tortut. Meillä täytteeksi laitetaan yleensä vadelmamarmeladia tai jotain muuta hedelmä- tai marjamarmeladia, joskus sipaisen pohjalle tuorejuustoa, vaniljakreemiä tai maustettua rahkaa tuomaan mehevyyttä ja makua. Vuosikausia sitten tein Sanomalehti Karjalaisen joulunumeroon torttuja, jotka täytin tiramisurahkalla ja vattumarmeladilla, pursotin molemmat täytteet suorakaiteen mallisiksi torttuviinereiksi. Usein teen myös kukkakuvioisia torttuja, mutta siinä on sen verran monta työvaihetta tähtitorttuihin verrattuna, että helpommalla pääsee vanhaan tyyliin... 

Tortuista voi tehdä haluamansa kokoisia

Taikina on helppo kaulita levyksi, tarvitsee korkeintaan ripauksen estämään tarttumista. Minä tein aika pieniä torttuja, sillä mielestäni taikinaa ei saa olla liikaa verrattuna marmeladiin ja mikään ei ole niin ikävää, kuin kuiva torttu! Kaupan torttutaikinalevystä saa helposti kolme isoa torttua tai kahdeksan minitorttua. Kahdeksan minitorttua saa leikkaamalla isot neliöt vielä neljään osaan ja kolme torttua tulee, kun kaulitsee taikinaa pituussuunnassa ohuemmaksi ja pidemmäksi.

Tortut täytetään mieleisellä marmeladilla

Perinteiset tähtitortut ovat mielestäni ehkä niitä kaikkein kauneimpia torttuja. Ripsuttelin pullasudilla vielä kevyesti ylimääräiset jauhot pois torttujen pinnalta ennen täyttämistä. Meillä tortut täytetään yleensä vadelmamarmeladilla, sillä luumutortut ei oikein maistu oikein minulle ja muillekaan. Mutta joka joulun alla tulee syötyä vähintään yksi luumutorttukin, ihan vain perinteiden vuoksi :)

Piparkakut

Piparkakut eli piparit

Jouluna on tapana herkutella pipareilla ja mielestäni parhaat piparit paistuvat omatekoisesta taikinasta. Pipareita paistaesssa kodin täyttää huumaavan herkullinen tuoksu ja on ihana hämmentää tuoksuvaa piparitaikinaa kattilassa ennen leipomisurakkaa... En edes muista milloin olisin viimeksi kaupan taikinasta pipareita tehnyt, tämäkin resepti on kulkenut mukanani jo aika pitkään. Yleensä en kuorruta pipareita sen kummemmin, vaan niitä napostellaan sellaisenaan tai glögin tai herkuttelujuustojen kanssa. Kuitenkin vuonna 2009 pistin pystyyn koristelupajan ja kuorruttelimme pipareita koko perheen voimin - kuvakooste oli vanhassa blogissani ja nyt kuvat ovat jossain ulkoisilla kovalevyillä ja bittiavaruudessa... Lisään näitä kuvia, jahka ne joku päivä löydän :)

n. 800 g taikinaa

1 dl tummaa siirappia

1½ dl sokeria

125 g voita

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

½ tl neilikkaa

1 kananmuna

2 tl soodaa

5 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri, mausteet ja voi isohkossa kattilassa. Lisää jäähtyneeseen seokseen kananmuna ja vehnäjauho-ruokasoodaseos hyvin sekoittaen. Anna taikinan kovettua ja makuuntua jääkaapissa seuraavaan päivään, kääri taikina huolellisesti kelmuun tai muovipussiin. Kaulitse taikinasta ohut levy vehnäjauhojen avulla, ota haluamillasi piparimuoteilla kuvioita leivinpaperoidulle pellille. Paistaa 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Halutessasi voit kuorruttaa jäähtyneet piparit tomusokeri-vesitahnalla tai pikeerillä ja sokerihelmillä.  

Muffinsi-piparkakkumuotti tekee ihania pipareita!

Kiitos ystävälleni, jolta sain tuon yllä olevan ihanan muffinsi-piparimuotin! Näitä kohokuvioita taikinaan painaessa taikinan tulee olla aika paksua, että kuvio näkyy hyvin. Tavalliset piparit, vaikkapa nuo lumihiutale-muotilla otetut, saa olla makuuni ihan ohuen ohuita. Tykkään tehdä yleensä melko pieniä pipareita, niin sellaisia taikinasta saa väsättyä noin 100 kappaletta. Jos taas tekee "perinteisen kokoisia", niin taikina taitaa riittää noin 50 pipariin. Pitäisi varmaan testata joku kerta sitä Paraisten piparkakkujen kehuttua reseptiä ja vaaleita pipareita myös! Mutta saas nähdä, kerkeääkö tänä vuonna ollenkaan piparihommiin vai tuleeko pöytään kaupan piparit...

Aurapiparit

Yksi joulun ehdoton naposteluherkku on aurapiparit! Yleensä sinihomejuustoa sipaistaan paistetun piparkakun päälle, mutta mie käärin sen jo valmistusvaiheessa piparitaikinan sisään! Näin saadaan helposti nautittava herkku, eikä tarvitse pelätä, että juustosipru tipahtaa piparin päältä pois. Eli kaulitulle taikinalevylle ripotellaan runsaasti murennettua aurajuustoa, kääritään rullalle, leikataan siivuiksi ja paistetaan, kunnes kiekot saavat kauniin värin.

Pizzeria Roihu, Joensuu

Roihun herkullinen pizza: parmankinkkua, rucolaa, päärynää ja parmesaania. Kuva otettu kännykällä.

Joensuun keskustan lounaspaikat ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi viimeisen parin vuoden aikana ja syyskuun lopussa valinnanvara kasvoi entisestään, kun Pizzeria Roihu avasi ovensa Yläsatamakatu 9:ssä, työpaikkani viereisessä korttelissa. Pizza ei ollut pariin vuoteen kuulunut kuin pari kertaa valinnakseni, mutta Roihun avaamisen jälkeen olen syönyt pizzaa lounaaksi lähestulkoon viikottain. Ja hyvällä omallatunnolla! Roihun avasivat ystäväni Mika, Reeta ja Ville, joilla on vankka ja pitkä kokemus ravintola-alalta. Reeta toimii pizzerian ravintolapäällikkönä herrojen vastatessa yhtiön muiden toimipisteiden pyörittämisestä.

Näiden muutaman kuukauden aikana Roihu on kyllä lunastanut paikkansa Joensuun ravintolaskenessä, sillä ympärivuotisesti kaupungista ei tähän mennessä ole saanut pizzaa, joka on täytetty laadukkailla raaka-aineilla. Raaka-aineet ovatkin tämän pizzerian juttu: tomaattikastike on omatekoista ja sitä saa kolmessa eri vahvuusluokassa: mieto, tulinen ja extratulinen, täytevalikoimasta löytyy ihanaa niin ikään itsetehtyä paholaisenhilloa sekä talon omaa pestoa. Lisäksi listalta löytyy mm. hyvää parmankinkkua ja salamia, chorizoa, kylmäsavulohta, päärynää, riistarouhetta, vuohenjuustoa ja parmesaania. Lisäksi Roihussa on kausituotteita: marraskuussa herkuteltiin leipäjuustolla, joulukuussa pizzaan saa tuoretta mozzarellaa. Reetalta joensuulaisten makutottumuksia kysellessäni sain vahvistuksen aavistuksilleni: ravintolan suosituimmat pizzatäytteet ovat parmankinkku ja rucola, joita muuten löytyy noin 90% aina omastakin pizzastani. Myös gluteenittoman ja vegaanisen pizzanpurijan ei tarvitse Roihussa pettyä, sillä gluteenittoman pizzan tai vegaanisen juuston saa ihan samaan hintaan! Listalta saa valita mieleisensä täytteet: pizza kahdella täytteellä maksaa 7,5 euroa ja lisätäytteen saa 2e lisähintaan. Pizzojen hinta-laatusuhde on loistava, sillä hyvistä ja laadukkaista aineksista sekä hyvästä asiakaspalvelusta maksaa ilomielin. Ja ei hätää, vaikka seurueessa jollekin ei maistu pizza tai haluaa nauttia hieman kevyemmin, sillä pizzatäytteitä saa myös herkullisen salaatin (salaatti kahdella täytteellä 7,90e ja lisätäyte +2e) lisukkeeksi. Ystäväni ovat kehuneet salaatteja, itse en niitä ole vielä kerennyt testaamaan.

Koska olen jo kerennyt testailemaan useita eri vaihtoehtoja, niin listaanpa alle muutaman oman suosikkini:

- parmankinkku, päärynä, vuohenjuusto, rucola

- salami, paholaisenhillo, vuohenjuusto, rucola

- riistarouhe, punasipuli, smetana, rucola

Roihu on sisustettu upeasti! Kuva: Pizzeria Roihu

Roihu poikkeaa myös sisustuksellisesti muista kaupungin pizzerioista, sillä se näyttää oikealta ravintolalta ja on tunnelmaltaan sellainen, että siellä istuu mieluusti herkuttelemassa vaikka hieman pidempäänkin, ystävän kanssa samalla rupatellen. Sisustus noudattelee mustaa ja punaista linjaa, seinillä on raitatapettia ja ajatusmatkalle johdattelevia vanhoja ikkunanpokia. Ravintola on myös lapsiystävällinen, naperot otetaan huomioon palvelussa ja jälkkärijäätelönkin taitavat pienet ruokailijat saada. Roihussa on kokemukseni mukaan usein paljon ruokailijoita, joten olemmekin kavereideni kanssa naureskelleet, että laajennushan ravintolaan on tarpeen - tällä hetkellä paikan päällä mahtuu syömään 22 henkilöä. Onneksi Roihun pizzat saa myös noudettua mukaansa.

Roihun värimaailma on mustaa ja punaista, oikein kodikas! Kuva: Pizzeria Roihu

Keittiössä kuitenkin on jotain, mikä sai aikaan jo ennen ravintolan avaamista huomioita mediassakin: pizzataikina prässätään hirmuisen painavassa laitteessa lättänäksi ja samalla pohja esipaistuu hieman 160-asteisessa prässissä. Näin ollen pizzan saa eteensä hyvin nopeassa aikataulussa, sillä pizzojen paistoaika uunissa vähenee hitusen. Samalla tuo esipaistaminen helpottaa pizzan siirtämistä uuniin, kun pohja rapeutuu. Ja pizzat ovat ihanan rapsakoita! Koska pääasiassa oma ruokahuoltoni ajoittuu työpäivien aikana nopeaksi lounastamiseksi, on keittiön ripeä toiminta ehdottomasti plussaa - tosin kaiken varalta vielä soitan ja tilaan ruoat etukäteen, niin pääsee samantien saavuttuaan syömään. 

Näistä kaikista muodostuu sen verran hyvä paketti, että Roihu on valloittanut niin miun, ystävieni, työkavereideni kuin lukuisten muidenkin joensuulaisten sydämet. Pizza maistuu oikeasti maukkaille ja laadukkaille täytteille, pizzasta ei tipu rinnuksille rasvaa kuten puristekinkkupaikoissa ja palvelu on ystävällistä sekä nopeaa. 

Logon on suunnitellut Hexed Ink -tatuointistudiosta tunnettu taiteilija Heikki Kärnä. Kuva: Pizzeria Roihu

Pizzeria Roihu on avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 11-22, poikkeuksellisesti suljettu 24.-25.12.2014, mutta ovet avautuvat taas Tapaninpäivänä kello 15. Ravintolasta löytyy C-oikeudet, joten pizzansa saa nautiskeltua vaikkapa oluen kera. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan Roihun herkullisia pizzoja sekä salaatteja!

Pizzeria Roihu

Yläsatamakatu 9

80100 Joensuu

puh. 044 765 6790

Facebook-sivu: Pizzeria Roihu

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet

Marinoidut herkkusienet ovat mainio lisä tapas-valikoimaan, salaatin joukkoon tai vaikkapa pikkujoulupöytään. Itse tykkään varsinkin pikkujouluihin viritellä tarjolle jotain uutta ja erilaista, mieluusti tekisin sen myös jouluaaton tarjoiluiden osalta. Joulupöytään kuuluu itseoikeutetusti sienisalaatti, mutta tässä on sille ehta haastaja tai kumppani! Voisipa sienisalaatinkin toki tehdä viljellyistä ruokasienistä. Herkkusieniä on lisäksi saatavilla helposti ympäri vuoden, niin niitä tuleekin käytettyä metsäsienten ohella paljon ruoanlaitossa. Herkkusienipiirakka on herkullista, samoin erilaisissa lihapadoissa sienet toimivat hyvin. Ja kypsentämättömänä herkkusienet ovat ihania vihersalaatin joukossa,

4 annosta

200 g Champ-herkkusieniä

½ dl balsamicoa

1 dl oliiviöljyä

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 valkosipulinkynsi 

1 tl kokonaisia rosépippureita

1 tl kokonaisia viherpippureita

1 tl kokonaisia mustapippureita

½ tl merisuolaa myllystä

2 cm pala mietoa punaista chiliä

1 dl hienonnettua persiljaa ja timjamia

Harjaa sieniveitsellä tai pyyhi paperilla herkkusienet puhtaiksi. Leikkaa sienet neljään osaan, raasta valkosipulinkynsi, hienonna chili pieneksi silpuksi ja hienonna yrtit. Vispaa kulhossa balsamico ja oliiviöljy emulsioksi, lisää joukkoon hunaja ja loput mausteet. Sekoita joukkoon herkkusienipalat sekä yrttisilppu. Anna sienten marinoitua jääkaapissa ennen tarjoilua vähintään puoli tuntia, mieluiten yön yli. Tarjolle aseteltaessa sienistä kannattaa poistaa ylimääräistä marinointilientä.

Ihanaa herkkua! Sienet kiinteytyvät ja maustuvat herkullisiksi marinadissa. Chili tuo pientä potkua ja hunaja tasapainottaa makua sekä etikkaisuutta. Tykkään laittaa marinadeihin pippurit kokonaisina, niin ne ovat myös nättejä tarjoillessa ja toisaalta luovuttavat makua sopivasti, samalla ne on tarpeen vaatiessa helppo nyppiä lautasen reunalle syödessä.

Sieniä, chiliä, hunajaa, yrttejä... Nam!

Siinäpä on aineksia, joista tein tämän herkkupalan. Horsmahunaja on muuten ystäväni tuottamaa lähiruokaa, oikein herkullista! Champ-sienet on sirkkalehtimerkillä varustettuja, eli puhtaasti kotimaisia ja laadukkaita. Merkillä varustettujen tuotteiden ostamisella tuetaan lisäksi kotimaista työllisyyttä ja hyvinvointia. Myös käyttämissäni yrteissä oli sama logo! Sirkkalehtimerkki myös takaa ainoana merkkinä sen, että kyseinen tuote on 100% suomalainen. Kannattaa siis valita viisaasti kaupassa :)

Sirkkalehtimerkki kertoo 100% suomalaisuudesta

***

Yhteistyössä Blogirinki ja
Kauppapuutarhaliitto ry

Kurpitsapiirakka (Pumpkin pie)

Jenkkiherkku kurpitsapiirakka

Amerikkalainen keittiö on tunnettu herkullisesta kurpitsapiirakastaan, eli pumpkin piesta. Nyt tätä kyseistä herkkua on vihdoin kokeiltu Cebicin keittiössäkin! Innostuksen sain Marttojen kasvisruokakurssilta joku aika sitten, kun kokkailimme tätä yhdessä parini kanssa ja kuvaan päätynyt piiraspala on sitten ihan kotikeittiössä kokkailtu. Marttojen ruokakurssit on kyllä mahtavia, saa aina jotain uutta inspiraatiota kokkailuun - kuten tälläkin kertaa - ja pääsee kokkaamaan hyvässä porukassa ja hyvän ohjaajan opastuksessa. Tänä syksynä olen osallistunut kolmelle Marttojen kurssille (kasvisruoka, sushi ja leipäherkut) ja voin kyllä lämpimästi suositella toimintaa kaikille. Koska kurpitsapiirakka on maustettu jouluisin maustein, sopii se hyvin myös joulupöytään. Mie laitoin piirakan melkein kokonaisena pakastimeen ja todennäköisesti vien sitä perheelleni jouluksi.

1 piirakkavuoallinen

pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
n. ½ dl jääkylmää vettä

täyte
2 kananmunaa
3 dl kypsää (myski)kurpitsasosetta
1 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
ripaus suolaa
1 dl kuohukermaa

tarjoiluun
kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä
vaahterasiirappia

Nypi kuutioitu kylmä voi, sokeri ja vehnäjauhot, kunnes seos on murumaista. Lisää jääkylmää vettä, kunnes saat tasaisen taikinan (minulla ei mennyt kuin ihan pieni tilkkanen, ei koko määrä) ja vältä vaivaamasta taikinaa liikaa. Painele taikina piirakkavuokaan ja laita kovettumaan jääkaappiin hetkeksi. Sekoita kananmunat ja kurpitsasose, lisää joukkoon fariinisokeri, mausteet ja kerma. Kaada kovettuneelle pohjalle täyteseos ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jäähdytä piirakka ja tarjoa sen kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä. 

Kurpitsan käsittely

Kurpitsasose kannattaa valmistaa jo etukäteen, että se ehtii jäähtyä. Itse teen niin, että paloittelen ja kuorin tuoreen kurpitsan, laitan palat kattilaan ja kaadan päälle vettä niin, että palat peittyvät. Kurpitsaa keitetään kunnes se on kypsää ja soseutuu helposti. Itse muussasin kurpitsan perunasurvimella ja se oli ihan ok, mutta halutessaan voi ajaa tasaiseksi blenderillä tai sauvasekoittimella. Soseen pitää olla notkeaa, eli keitinlientä voi jättää hieman kurpitsan joukkoon. Sitten käytän osan suoraan ja loput pakastan pienissä annoksissa. Kolmisen desiä menee piirakkaan, desillä saa makua risottoon ja parilla keittoon. Käytän myös kurpitsasta siemenet, eli ne nypitään irti maltosta ja pestään siivilässä, kuivataan uunissa rapeaksi ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Käytän paahdettuja siemeniä salaattien ja keittojen koristeluun, sämpylöihin tuomaan rousketta tai napsin sellaisenaan. Ostan mieluiten myskikurpitsaa, sitä keilaa muistuttavaa kurpitsaa.

Herkullista! Kyllä jenkit osaa. Kurpitsa tuo hauskan koostumuksen piirakkaan, se on pehmeää mutta toisaalta siinä on hieman rakennetta, maku on viehkeän makea muttei äitelä. Mausteet tuovat mieleen joulun, joten joskus pitää kokeilla jättää mausteiden määrää pienemmäksi tai maustaa täyte pelkällä vaniljalla ja kanelilla. Marttakurssilla piiras tarjoiltiin kanelikerman kanssa, mutta mielestäni piirakka ei tarvitse enempää makua kylkeensä. Paitsi ehkä vaahterasiirappia... Kiitos Martoille ohjeesta!

Tapenade

Tapenade eli oliivitahna

Tapenade on herkullinen oliiveista tehtävä levite tai tahna, jota syödään esimerkiksi hyvän leivän päällä tai tarjotaan osana tapas-valikoimaa. Tapenade sopii mainiosti myös lihojen kuorruttamiseen tai täyttämiseen. Sen koostumus vaihtelee rakeisesta tasaiseen ja tanakasta löysään, itse päädyin tekemään oliiveista leikkuulaudalla karkeahkoa tahnaa, joka pysyy hyvin patonkisiivulla. Aloitin tekemään tahnaa morttelissa, mutta huomasin morttelini - taas kerran - soveltuvan ainoastaan pienten maustemäärien möyhentämiseen. Pitää siis hankkia isompi mortteli, jossa on helppo tehdä tahnat ja maustekastikkeet, kuten pestot. En nimittäin kehdannut kaivella kaapeista isoja sähkölaitteita ja tiskiäkin siitä olisi tullut.

4 annosta

100 g kalamata-oliiveja

2 rkl pieniä kapriksia

1 valkosipulinkynsi

1 rkl limemehua

oliiviöljyä

mustapippuria

Hienonna tai aja tasaiseksi massaksi oliivit, kaprikset ja valkosipulinkynsi. Lisää joukkoon sitrusmehua sekä oliiviöljyä, kunnes saat helposti levittyvän koostumuksen aikaiseksi. Mausta seos pippurilla ja anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä hyvää rapeaa leipää.

Herkullista! Käytin GAEAn uusia pussiin pakattuja, oliiviöljyllä ja merisuolalla maustettuja oliiveja sekä notkistamiseen saman valmistajan Sparta-oliiviöljyä. Oliivit oli pakettu näppärään uutuuspakkaukseen, jonka ansiosta oliivit ei lillu liemessä tai paina liikaa kauppakassissa. Oliiveissa oli melko tanakka suola, joten tarvittaessa oliivit kyllä voi nopeasti huuhtaista ennen käyttöä (tai sitten flunssan kadottama makuaistini teki tepposet ja en maistanut kuin suolan). Sarjaan kuuluu myös sitruuna-basilikamarinoidut oliivit ja nyt ruokabloggareilta pyydettiin uusia ehdotuksia oliivien maustamiseen. Oma ehdotukseni on lempeä chili. Ehdotustani voit äänestää täällä Ruoka.fi-sivustolla. Äänestämällä voi voittaa välimerellisen tuotepaketin. 

***

Oliivit ja oliiviöljyn sponssasi
Ruoka.fi ja GAEA