Kasvisvoileipäkakku

Kasvisvoileipäkakussa maistuu mm. fetajuusto

Tämän kasvisvoileipäkakun valmistin maaliskuussa kolmekymppisilleni ja ystäväni lähestyviä ylioppilasjuhlia silmällä pitäen. Kakkua tituleerattiin voileipäkakkujen maistamiseen erikoistuneiden ystävieni parissa jopa parhaimmaksi ikinä, joten voin taata sen maistuvan mainiosti kasvissyöjien lisäksi myös lihansyöjille. Usein kasvisvoileipäkakun täytteet ovat tylsiä ja mauttomia, joten tässä makua on saatu aikaiseksi hieman normaalia enemmän. Jätin reseptistä kuitenkin tietoisesti oliivit pois, sillä olen huomannut niiden aiheuttavan monelle nyrpistelyä. Jos leipänä käyttää muuta kuin pelkkää vaaleaa, saa kakkua myös ruokaisammaksi ja maukkaammaksi. Myös vuokaleivän käyttäminen voileipäkakkuihin on enemmän kuin tervetullutta, mutta välillä sitä on vaikea löytää kaupasta ja aina ei toki leipomaankaan kerkeä. 

8-12 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

juustotäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

(tarvittaessa nokare kermaviiliä)

200 g fetajuustoa (tai salaattijuustoa)

n. 100 g aurinkokuivattua tomaattia

½ punasipuli

(1 dl tuoretta basilikaa)

mustapippuria myllystä

(merisuolaa myllystä)

kurkkutäyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 kurkku

1 valkosipulinkynsi

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

kuorrutus

100 g ranskankermaa

200 g aurinkokuivattu tomaatti –tuorejuustoa

ripaus merisuolaa myllystä

koristeluun

tomaattia, kurkkua, fetajuustoa, punasipulia, rucolaa, oliiveja

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen kasvisliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata ja jauha korppujauhoksi).

Juustotäyte: Sekoita kulhossa tuorejuuston joukkoon murustettu fetajuusto ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit sekä silputtu punasipuli. Mausta seos mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla (huomioi juuston suolaisuus). Mikäli käytät basilikaa, lisää se lopuksi hienoksi silputtuna. Mikäli tahna on liian tönkköä, löysytä nokareella kermaviiliä.

Kurkkutäyte: Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi ja valuta siivilässä, tarvittaessa puristele neste pois käsin ettei täytteestä tule liian vetinen. Sekoita kurkkuraaste kulhossa tuorejuuston ja kanssa, mausta merisuolalla, mustapippurilla ja hienoksi raastetulla valkosipulinkynnellä.

Asettele vuokaan kolme paahtoleipäsiivua ja täytä tarvittaessa aukot pikkupaloilla leipää. Kostuta leivät kevyesti kasvisliemellä. Levitä päälle puolet juustotäytteestä. Paina päälle seuraava kerros leipiä ja kostuta ne. Levitä päälle koko kurkkutäyte. Tee seuraava leipäkerros kuten edellinen ja levitä päälle loput juustotäytteestä. Levitä päälle viimeiset leivät, kostuta ne kevyesti ja vuoraa tuorekelmulla kakku tiiviiksi. Anna maustua kylmässä vähintään muutama tunti tai mieluiten yön yli.

Tee kuorrutus. Sekoita pehmennetyn tuorejuuston joukkoon ranskankerma ja levitä seos tasaisesti koko kakulle. Koristele kakku haluamillasi koristeilla, kuten kirsikkatomaateilla, fetajuustolla, punasipulirenkailla ja basilikalla. Koristelussa kannattaa käyttää täytteen raaka-aineita, jolloin jo koristelu kertoo kakun sisällöstä. Eli kasviskakun koristeluun ei kannata käyttää kalaa ja lihaa, vaan säästää ne niillä täytettyihin herkkuihin. Vinkki: Varaa voileipäkakkua n. 100-150 g per henkilö.

Resepti on julkaistu pitämälläni suolaisten ja makeiden kakkujen kurssin reseptivihkossa huhtikuussa ja Heilin ruokasivulla vappuna.

Voileipäkakku kannattaa koristella täytteen aineksilla, jolloin
ruokailijat huomaavat sen sisällön. Kasviskakun voi koristella runsaamminkin.

Voileipäkakussa käytetyt täytteet sopivat myös mainiosti esim. uuniperunan täytteeksi, täytettyihin pieniin voileipiin, tuulihattuihin tai munakas- ja tuulihatturulliin. Minäkin tykkäsin tästä erittäin paljon, joten nyt ei aina tarvitse valmistaa pelkkää huikean hyvää kinkkuvoileipäkakkua. Tämä resepti jää siis varmasti käyttööni ja uudet kasvisvoikkari-ideatkin muhivat jo päässäni. Sain muuten vinkin käyttää porkkanaa (kasvis)kakun täytteenä, joten tämä menee ainakin tuotekehittelyyn! Millaisia voileipäkakkuja sinä olet syönyt tai valmistanut? :)

Majoneesi

Kotitekoinen majoneesi valmistuu hetkessä

Majoneesi on melko harvinainen vieras keittiössäni, mutta kun sitä on tarvis käyttää, teen sen mieluiten itse. Vuosien majoneesinvääntämisen jälkeen tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun sen resepti päätyy blogiini. Kotitekoinen majoneesi on tällä reseptillä erittäin helppo ja nopea valmistaa ja sitä on helppo tuunata eri käyttötarkoituksiin sopivaksi. Tämä resepti ei ole ihan se perinteinen, sillä tässä käytetään kokonainen kananmuna ja tämä surautetaan muutamassa sekunnissa valmiiksi ilman öljytippojen kanssa pelaamista.

1 kananmuna

1-2 rkl sitruunamehua

1-2 tl hyvää sinappia

½ tl suolaa

2-2½ dl rypsi- tai rapsiöljyä

Riko kananmuna korkeaan kapeaan astiaan, kuten sauvasekoittimen omaan kulhoon. Lisää joukkoon oman maun mukaan sinappia ja sitruunamehua, itse laitan niitä melko paljon. Mittaa n. 2 dl öljyä kulhoon. Laita sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä sauvasekoitin, nosta sekoitinta varovasti hitaasti ylöspäin, jolloin majoneesi paksunee. Lisää tarvittaessa öljyä, että saat tarpeeksi paksun majoneesin aikaiseksi.

Nam! Kunnon sinapilla ja kunnon lorauksella sitruunamehua perusmajoneesiinkin saa hyvin makua, kuitenkaan makujen liikaa dominoidessa. Majoneesia voi maustaa vaikkapa valkosipulimurskalla, currylla, chilillä, basilikasilpulla, paprikalla, mangolla tai muilla mieleisillä mausteilla ja yrteillä. Yksi kananmuna muuten pystyy ottamaan vastaan n. 2-2½ dl öljyä, joten sen määrä on melko vakio. Liian vähällä öljyllä majoneesi ei paksune tarpeeksi. Oliiviöljyä ei kannata vahvan makunsa takia käyttää majoneesin valmistamiseen (kokemusta on...), mutta sitä voi laittaa pienen tilkan makua tuomaan. Oliiviöljyn kanssa majoneesin rakenne on myös vaarassa erottua hetken seistyään. 

Majoneesi säilyy steriliissä purkissa muutaman viikon

Hongberskat

Herkulliset hongberska-pikkuleivät

Keväällä törmäsin tutulta kuulostavaan pikkuleipäreseptin nimeen ja niinpä laitoin Googlen laulamaan, sillä mielessäni pystyin maistamaan tämän kanelisen herkun. Reseptiä en löytänyt enkä edes reseptin nimen (mielestäni oikeaa) kirjoitusmuotoa, mutta sitten tajusin ohjeen löytyvän mummoni reseptien joukosta, sillä hän leipoi näitä herkkuja ollessani pieni. Soitto mummille ja muutamassa minuutissa tuo kultaakin arvokkaampi resepti oli raapustettu pienelle paperilapulle talteen! Mummini on leikannut reseptin talteen ikivanhasta vintiltä löytyneestä Kotiliesi-lehdestä vuosikymmeniä sitten ja se lienee julkaistu alunperin joskus 1940-1960-luvulla. Ohje on Kotilieden jutun perusteella hämeenlinnalaista alkuperää. Kiitos mummilleni tämän reseptin tallentamisesta ja meille lapsenlapsille leipomisesta, on upeaa päästä jatkamaan perinnettä omassa keittiössä. Yksi lapsuusmuisto on nyt visusti tallennettu tulevien vuosikymmenien leivontahetkiä varten ja ehkäpä se päätyy myös tämän blogin lukijoiden käyttöön.

n. 80 pikkuleipää

200 g voita

200 g sokeria

1 kananmunan keltuainen

1 rkl tummaa siirappia

1 tl kanelia

2 tl ruokasoodaa

n. 4 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jäähdytä se. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jäähtyneen voin joukkoon keltuainen sekä kuiva-aineseos. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikina käsissä pieniksi pyöryköiksi, taikinasta tulee noin 80 pikkuleipää. Laita taikinapallot leivinpaperoidulle pellille, älä litistä. Jätä taikinapallojen väleihin hieman leviämisvaraa. Paista pikkuleipiä 150-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, eli kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä. Jäähdytä pikkuleivät ja pakkaa ne ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltipurkkiin. Keksit säilyisivät hyvin, mutta ne tulevat syödyiksi hetkessä. 

I-H-A-N-A-A! Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia. Ne ovat mureita ja vienon kanelisia, ehkä muistoissa voi palata iltapäivän kahvihetkeen tai jopa joulunalusaikaan. Liian jouluisia tai kanelisia ne eivät ole. Eikä tämmöisiä mistään kaupoistakaan saa. Pikkuleivät on helppo tehdä ja ohjetta ei kannata missään nimessä ainakaan lähteä pienentämään. Leipookohan kukaan enää nykypäivänä pikkuleipiä? Minä olen tainnut leipoa sellaisia viimeksi yli vuosi sitten (ja niiden espressokeksien ohje on luonnollisesti kirjoittamatta blogiin vielä...). Mutta jos jotain pientä kahviherkkua kannattaa kokeilla, niin tätä reseptiä suosittelen enemmän kuin lämpimästi!

Olisi hauskaa tietää pikkuleipien nimen alkuperä: onko se juonne pikkuleipiä leiponeen henkilön nimestä ja mitähän tämä mahdollinen alkuperäisleipuri on tehnyt? Oliko hän emäntä, pappilan ruustinna, pitäjän kuuluin pitokokki vai onkohan resepti tuotu tuliaisina matkoilta? Mistään omista kirjoistani tuota mainiota ohjetta en ole löytänyt ja ahkeran etsinnän perusteella sama resepti löytyi netistäkin, mutta eri nimillä. Koska nimi on varsinkin pohjoiskarjalaiseen suuhun hieman vieraampi, myös netistä löytyneet reseptit ovat saaneet mitä villeimpiä kirjoitusmuotoja. Tässä reseptissä nimi on kirjoitettu samalla tavalla kuin vanhassa Kotiliedessä, sillä pyysin mummiani sanelemaan nimen kirjain kirjaimelta kolmeen kertaan. 

Resepti on julkaistu 16.4. ilmestyneen Heilin ruokasivullani.

Mango-rahkamurupiirakka

Raikas ja mehevä murupintainen mangopiirakka

Pääsiäisenä meidän kahvipöydässä oli tarjolla leipomaani murupintaista rahkapiirakkaa, sillä vuosia käyttämäni ohje on niin toimiva - nyt se päätyy vihdoin myös esille. Pohjan ohje on napattu aikoinaan talteen Valion reseptilehtisestä ja täytettä sovellan tarpeen ja mielihalujen mukaan, se taas on täysin omasta päästäni. Kävin maaliskuisten synttäreideni alla pitkästä aikaa tukussa ja sieltä löysin paistonkestävää mangomarmeladia, uutuus on tullut kauppoihin ilmeisesti vasta hetki sitten. Silloin keksin, että pääsiäisen jälkkäri maistuu mangolta ja niinpä levitin marmeladin pohjan ja täytteen väliin mehevyyttä tuomaan. Kannattaa ehdottomasti kokeilla muissakin piirakoissa!

uunipellillinen, n. 30 palaa

pohja ja muruseos

250 g voita

2½ dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

7½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl manteli- tai hasselpähkinäjauhetta

1 prk kermaviiliä

1 kananmuna

täyte

500 g maitorahkaa

3 pientä kananmunaa

1 sitruunan mehu

½ dl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

1 prk mangomarmeladia (paistonkestävä)

2 prk mangoa säilykkeenä

Sulata isossa muovikulhossa voi ja lisää mukaan sokerit, leivinjauhe ja vehnäjauhot. Nypi seos sormin murumaiseksi. Ota muruseosta n. 3 dl pieneen kulhoon erilleen ja nypi mukaan mantelijauhot (tai hasselpähkinäjauhot). Lisää isoon kulhoon kermaviili ja kananmuna, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Taputtele taikina tasaisesti pellille, voit kevyesti jauhottaa kädet tarttumisen estämiseksi. Valmista täyte. Sekoita maitorahka ja munat kevyesti vispilöiden kulhossa. Mausta seos sokerilla, vaniljalla ja sitruunamehulla. Valuta säilykemangoista neste ja kuutioi mangot pieniksi kuutioiksi. Levitä mangomarmeladi tasaiseksi kerrokseksi pohjataikinan päälle. Kaada rahkaseos pellille ja ripottele päälle mangokuutiot. Lisää mantelimuruseos pinnalle ja paista uunin alaosassa 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsynyt ja pinta saanut kauniin värin. Tarjoile piirakka jäähtyneenä. Piirakka säilyy hyvänä jääkaapissa useita päiviä, ota piirakka pöydälle noin varttitunti ennen tarjoilua.

Vinkki: Voit käyttää täytteeseen myös maustettuja rahkoja (esim. sitruuna, mango, valkosuklaa-lime), jolloin täytteeseen tarvitaan kahta rahkapurkkia kohden vain yksi kananmuna. Piirakkaan sopii mangon tilalle mainiosti erityisesti persikka tai ananas. Mantelijauhot voi korvata pähkinäjauhoilla tai vaikka kookoshiutaleilla eksoottisen makumaailman saamiseksi.

Namnam! Oli kyllä hyvää. Yleensä teen muruseoksen mantelijauhoista, mutta ne olivat päässeet loppumaan. Niinpä heilautin pussinloput hasselpähkinäjauhetta tilalle ja lopputulos oli ihan onnistunut, joskin ei ehkä ihan niin raikas kuin mantelilla. Myös kaurahiutaleita on tullut käytettyä ja välillä pelkkää vehnäjauhoakin. En suuremmin tykkää ananaksesta leivonnassa sen säikeisen koostumuksen takia, mutta varsinkin näin pääsiäisen seutuun sekin toimisi. Tai sitten lähtee ihan reilusti Hawaijin suuntaan ja laittaa ananaksen kaveriksi muruseokseen kookoshiutaleita. 

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani tänään.

Feta-karitsalihapullat

Fetajuusto ja tuoreet yrtit maustavat karitsapullat

Pääsiäisenä tuli kokkailtua kotona karitsasta lihapullia, sillä isompaa lammaspalaa ei kehdannut yhden ihmisen ruokia varten hankkia. Pääateria eli karitsanpaisti kun nautiskeltiin vanhempieni luona perinteisin menoin. Pakastimestani löytyi paketti karitsanjauhelihaa, jonka kaveriksi päätyi jääkaapista fetajuuston jämät ja loput tuoreet timjamit, mitä jäi jäljelle aiemmista kokkailuista. Lopputuloksena oli herkullisia pullukoita ja niiden kanssa nautiskelin vuohenjuusto-kermaperunoita, jotka tein samalla kun pääsiäisen valkosipulikermaperunat. Näitä lihapullia kannattaa ehdottomasti kokeilla, maku on mausteista huolimatta melkoisen mieto mutta taivaallisen hyvä!

2 annosta, 12 lihapullaa

250 g karitsanjauhelihaa

1 sipuli

1 dl fetajuustokuutioita (öljymarinadissa)

5 oksaa tuoretta timjamia

1/4 puntti tuoretta persiljaa

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Kuori ja raasta sipuli karkealla terällä, purista kaikki neste sipulista pois. Riivi timjami ja hienonna persilja pieneksi silpuksi. Sekoita jauhelihan joukkoon liiasta öljystä valutetut fetajuustokuutiot, raastettu sipuli ja yrtit. Mauste lihapullamassa suolalla ja pippurilla. Pyörittele taikinasta 12 lihapullaa tai pötkylää leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes pullat ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin, n. 20 minuuttia. Tarjoile kastikkeena notkistettua turkkilaista jogurttia. Lisukkeeksi sopii vaikkapa vuohenjuusto-kermaperunat.

Herkullista! Karitsapullien maku oli todella ihana ja koska liha on melko vähärasvaista, toi pieni fetajuustoon jäänyt öljymäärä mehukkuutta. Tuoreet yrtit on nykyään muutenkin osa kokkailemiani lihapullia ja tuo raastettu ja kuivaksi puristettu sipuli on ihan ykkösjuttu, jonka opin ystävältäni. Karitsassa on mieto maku, ei ole niin lampainen kuin voisi olettaa. Ruoka sopi oikein loistavasti pääsiäiseen ja varmaan loputkin karitsanjauhelihat tulee jollain vastaavalla tavalla kokkailtua. Eli lihapullataikina on taas yksi ruoka, johon saa upotettua yrttien ja juustojen jämät. Tämmöisiä twistattuja lihapullia voi tarjoilla myös illanistujaisissa tai tapas-pöydässä.

Feta-karitsapullat tarjoiltiin vuohenjuusto-kermaperunoiden kanssa

Vuohenjuusto-kermaperunat

Vuohenjuusto ja yrtit maustavat kermaperunat

Pääsiäisenä karitsanpaistin kaveriksi meillä tehtiin iso vuoallinen perinteisiä 

valkosipulikermaperunoita, mutta perunoita jäi vielä muutama jäljelle ja ajattelin helpottaa loppupyhien kokkausurakkaani heittämällä uuniin myös itselleni oman perunalisukkeen. Olin vienyt mukanani vanhemmilleni kaiken varalta vähän tuoreita yrttejä, loppunipun kevätsipulia ja vuohenjuuston jämät, joten niinpä laitoin niitä kaikkia tähän ruokaan. Nautiskelin perunoita omatekoisten feta-karitsanlihapullien kanssa ja hyvää oli!

1 leipävuoallinen

2-4 annosta

n. 500 g kiinteähköjä perunoita

3 kevätsipulia varsineen

4 oksaa tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

2-3 dl kuohukermaa

100 g vuohenjuustoa

 

Kuori ja huuhtele perunat, leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa kevätsipulit varsineen ohuiksi renkaiksi ja riivi timjami valmiiksi. Lado pieneen vuokaan, kuten leipävuokaan kerroksittain perunaa, mausteita ja sipulia. Muista laittaa reilusti suolaa, sillä raaka peruna imee sitä melkoisesti. Laita päällimmäiseen kerrokseen pelkkää perunaa. Kaada vuokaan kuohukermaa, kunnes perunat ovat melkein peittyneet. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Murusta pinnalle kittipintainen vuohenjuusto ja jatka paistamista, kunnes juusto on saanut kauniin värin ja perunat ovat kypsiä. Tarvittaessa vuoraa vuoka foliolla palamisen estämiseksi. Tarjoa lisukkeena esim. hyvälle pihville, lihapullille tai vastaaville.

Olipa hyvää! Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta, sillä sipuli toi kivaa makua ruokaan kuten myös timjami. Samalla sai käytettyä loput vuohenjuustot ja sain viikonlopuksi ruoat pienellä vaivannäöllä. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös valkosipulia, mutta jätin sen ihan tietoisesti pois. Pääsiäisen perunoissa kun sattui olemaan kaksi kokonaista valkosipulia... Valmistamista seuraavana päivänä nakkasin jääkaappikylmän vuoan uuniin 200 asteeseen, kun samalla lämmitin uunia ja paistoin karitsapullia. Tarvittaessa vuoan voi taas suojata foliolla kuivumisen ja palamisen estämiseksi.

Vuohenjuusto-kermaperunat nautiskeltiin feta-karitsanlihapullien kanssa

Chia-kookospuuro

Chiansiemenet turvotetaan kookosmaidossa tuorepuuroksi

Superfoodien ja raakaruokien osalta on tullut kokeiltua vaikka sun mitä, mutta kokeiluja ei ole tainnut pahemmin blogiin päätyä. Säännöllisen epäsäännöllisessä käytössä keittiössäni ovat kuitenkin chiansiemenet, joista teen erilaisia puuroja. Yleensä olen laittanut siemenet turpoamaan erilaisiin mehuihin tai ihan veteen, mutta nyt jostain tuli mieleen kookosmaito. Pieni ripaus sokeria ja vaniljaa mukaan, nam!

2 annosta 

400 g kookosmaitoa

8 rkl chiansiemeniä

2 rkl sokeria

1 tl vaniljatankoa myllystä

Mittaa kookosmaito puoliksi kahteen kannelliseen lasipurkkiin, lisää puolet muista aineksista per purkki. Sekoita tasaiseksi, maista ja mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan aamuun asti. Nautiskele marjojen ja vaikka kookoslastujen kera.

Helppoa, hyvää ja herkullista. Suutuntuma chiapuurossa on yleensä melko "sammakonkutumainen", mutta tässä kookos pyöristää makuja ja koostumusta kivasti. Chiansiemeniä ei saa vedellä raakana, sillä ne turpoavat hirmuisesti ja voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa muita ongelmia. Joten vähintään muutaman kymmenen minuutin, mieluummin useamman tunnin turvotus nesteessä tarvitaan alle. Yleensä laitankin puuron valmistumaan illalla jääkaappiin, jolloin se on aamulla käyttövalmista.

Ruusukaalipasta

Ruusukaalipasta saa makua pekonista ja fetasta

Keväällä iskee aina hillitön himo ruusukaaliin, kun ensimmäiset nyssäkät pikkukaaleja saapuu kauppoihin. Yleensä kun tulee kokkailtua pikaruokia, niin tälläkin kertaa ruusukaalit saivat kumppanikseen pastaa. Pekoni tuo ruokaisuutta ja makua ruokaan, samoin fetapurkin jämäpalat ja pinjansiemenet lisärapsakkuutta, eikä koko komeus kaipaa lainkaan mitään kermoja. Todella hyvää!

2 annosta

1 pss ruusukaaleja

140 g pekonia

100 g fetajuustoa

½ dl pinjansiemeniä

tuoretta timjamia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

mieleistä pastaa

Esivalmistele ruusukaalit: leikkaa pois kova kanta ja poista pari ulommaista suojalehteä. Leikkaa ruusukaalit kahteen osaan. Höyrytä ruusukaaleja muuta minuutti kattilassa. Kuumenna pastakattilassa vesi ja mausta se suolalla, laita pastat keittymään pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu ja paahda pannulla pinjansiemeniin kaunis väri, ota siemenet syrjään. Leikkaa pekonit pieniksi palasiksi (saksilla onnistuu helpoiten) valmiiksi kuumalle pannulle ja paista pekonit rapeiksi ja ota pois pannulta valumaan talouspaperin päälle. Kippaa höyrytetyt ruusukaalit pannulle pekonirasvaan ja paista niihin kaunis väri, noin muutama minuutti. Lisää pannulle pekonit, mausta suolalla, pippurilla ja runsaalla timjamilla. Kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle muiden ainesten joukkoon, lisää mukaan myös fetajuustopalat ja paahdetut pinjansiemenet. Sekoita ja tarjoile välittömästi. 

Helppoa ja herkullista! Ruusukaalit ovat kyllä hyviä ja tässä niiden hento maku pääsee oikeuksiinsa, kun muut ainekset eivät vie liikaa huomiota. Ruoka ei kaipaa kastiketta, sillä lopputulos on mehevä, varsinkin jos käyttää öljymarinadiin säilöttyjä fetakuutioita. Potkua ruokaan saa tuoreella chilillä, sitruunalla ja halutessaan voi käyttää myös sipulia tai valkosipulia. Minä en tällä kertaa laittanut niitäkään.

Taikapannari (magic custard cake)

Taikapannarin (englanniksi magic custard cake) resepti on valloittanut maailmaa viime aikoina niin blogeissa, lehdissä kuin kotikeittiöissäkin. Minä törmäsin reseptiin pari kuukautta sitten Iltalehden sivuilla ja havaintojeni mukaan resepti on innostanut sosiaalisen median leipureita sankoin joukoin. Koska ohjeen valmistustapa poikkeaa reippaasti normaalista pannukakusta ja näkemäni kuvat lupailivat hyvää, tartuin ennakkoluulottomasti vatkaimeen. Tähän taikapannariin muodostuu uunissa kolme eri kerrosta: pohjalle tulee tavallista pannukakkua muistuttava kiinteämpi kerros, keskelle lähinnä vanukasmainen pehmeä täyte ja pinnasta tulee kuohkean kiinteä ja halkeileva, hieman marenkimainen. Taikina ei valmistu ihan yhtä nopeasti kuin peruspannari, mutta pieni vaivannäkö kannattaa ehdottomasti! Seuraavalla kerralla aion kyllä laittaa taikinaan vähemmän tomusokeria, lisätä jauhetun vaniljatangon lisäksi kardemummaa ja ehkäpä raastaa mukaan myös sitruunan tai limen kuorta tuomaan hapokkuutta…

n. 9 palaa

115 g voita

5 dl maitoa

4 kananmunaa

2½ dl tomusokeria

¼ tl omenaviinietikkaa

1 ¾ dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa

1 tl vaniljasokeria tai vaniljatankoa myllystä

tarjoiluun

hilloa

marjoja

hedelmiä

Kuumenna uuni 165-asteiseksi. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla n. 25x25 cm korkeareunainen uunivuoka tai esim. lasagnevuoka, älä valmista tätä pannaria uunipellillä. Mittaa voi ja maito kattilaan, lämmitä sekoitellen, kunnes voi sulaa. Anna liemen jäähtyä seuraavien vaiheiden ajan. Erottele keltuaiset ja valkuaiset isoihin taikinakulhoihin. Mittaa tomusokeri (jos et pidä kovin makeasta, käytä tomusokeria vain 1½-2 dl ohjeen määrästä) keltuaisten joukkoon ja vatkaa kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset puhtailla vatkaimilla kuohkeaksi, kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahtoon omenaviinietikka. Lisää hieman jäähtynyt maito-voisula keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoita. Siivilöi vehnäjauhot, suola ja vaniljasokeri taikinan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Kääntele valkuaisvaahto taikinaan varovasti nuolijalla. Taikina näyttää vetiseltä ja valkuaisvaahdon sekoittamiseen menee hetken aikaa. Pienet kokkareet eivät kuitenkaan haittaa. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa keskitasolla n. 45-60 minuuttia vuoan koosta ja taikinan paksuudesta riippuen. Taikina kohoaa jonkun verran, mutta pinta lässähtää uunista otettua. Anna taikapannarin jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua ja paloiksi leikkaamista, muuten kerrokset voivat irrota toisistaan. Koska pannari on melko makeaa, kannattaa lisukkeena tarjota vähemmän makeita herkkuja, esim. tuore passionhedelmä ja vadelmat toimivat loistavasti pannarin kanssa. 

Makeaa, huhhuh! Tästä taikapannarista tulee todella makeaa herkkua, jonka koostumus yllättää nimensä veroisesti. Minulle pannari oli jopa liian äklösokerista, joten vähentäisin jatkossa sokerin määrää tai toisin hapokkuutta sitruksella. Pannarin kanssa kannattaa tarjota hapokkaita hedelmiä tai marjoja hillojen sijaan tai hampaista tippuu paikatkin. Tosiaan pannariin saa kerroksen vain tarpeeksi pienessä vuoassa, joten peltiä tämän valmistamiseen ei kannata käyttää. Minulla oli tuo 25x25cm vuoka, jonka vuorasin korkeaksi jätetyllä leivinpaperilla. Näin taikina ei valunut yli kohotessaan ja kerrokset muodostuivat kivasti. Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani maaliskuun alussa.

Tuulihatturulla porotäytteellä

Tuulihattu taipuu myös rullaksi ja saa maistuvan täytteen porosta

Tykkään leipoa perinteisiä tuulihattuja ja erityisesti tuulihatturullaa, sillä siitä saa pienellä vaivalla näyttävän tarjottavan ja ruokaisan lisukkeen salaatille. Tuulihatturulla on klassikkoleivonnainen vuosikymmenien takaa ja minä löysin sen kymmenkunta vuotta sitten, joten aika pitkään minäkin olen tätä kerennyt jo tekemään. Täytteeksi voi säveltää kaapeista löytyvien raaka-aineiden mukaisesti sitä, mistä tykkää ja mitä sattuu olemaan. Usein minä teen hävikin välttämiseksi erilaisia tahnoja, kuten vaikkapa leikkeleet sopivat mainiosti täytteeksi tuorejuuston tai kermaviilin kanssa. Tällä kertaa ostin himoissani kaupasta kylmäsavupororouhetta ja tein siitä maistuvan täytteen. Vein pienet maistiaiset töihin ystävälleni ja hyväksyvä arviointi tuli. Kannattaa kokeilla!

n. 24 viipaletta

tuulihattutaikina

125 g voita

2 dl vehnäjauhoja

5 dl vettä

3 kananmunaa

½ tl leivinjauhetta

täyte

150 g poron kylmäsavurouhetta (Kotasavu)

300 g maustamatonta tuorejuustoa

1 maustekurkku

1 pieni punainen paprika

½ pieni punasipuli

½ ruukkua persiljaa

rosépippuria murskattuna

mustapippuria myllystä

Sulata voi kattilassa kiehuvan kuumaksi ja sekoita joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti vatkaten puulastalla. Lisää joukkoon vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja seos kiehahtaa kerran. Anna jäähtyä viitisen minuuttia ja lisää joukkoon kananmunat yksitellen, vatkaa seosta sähkövatkaimella. Lisää lopuksi joukkoon leivinjauhe. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia, tai kunnes taikina on kypsynyt ja saanut kauniin kullanruskehtavan värin. Anna taikinalevyn jäähtyä pari minuuttia ja kumoa se puhtaalle leivinpaperille paistopinta alaspäin. Anna jäähtyä kokonaan ennen täyttämistä.

Sekoita pohjan paistumisen aikana täyte. Pehmennä tuorejuuston rakenne kulhossa lusikalla sekoittaen. Lisää joukkoon kylmäsavupororouhe tai hienonnettu kylmäsavuporoleikkele. Silppua paprika, maustekurkku sekä punasipuli hyvin hienoksi silpuksi. Hienonna myös tuore persilja pieneksi silpuksi. Sekoita silputut ainekset täytteen joukkoon. Mausta seos pippureilla makusi mukaan. Maistele ja tarkista maku, yleensä suolaa tähän ei tarvitse enää lisätä, koska poro on voimakassuolaista. Anna täytteen maustua jääkaapissa. Kun tuulihattulevy on jäähtynyt, levitä seos tasaiseksi kerrokseksi sen päälle. Rullaa levy kuin kääretorttu tiukaksi rullaksi, käytä apuna leivinpaperia. Kääri rulla folioon ja anna tekeytyä jääkaapissa hetki ennen tarjoilua. Aseta valmis rulla tarjoiluvadille ja leikkaa n. 1cm levyisiksi siivuiksi. Koristele persiljalla ja tarjoile.

Vinkki: Korvaa täytteen pororouhe hienonnetulla häränpaistilla, savupalvikinkulla tai hienonnetuilla kasviksilla. Jos täyte tuntuu liian kovalta, voit lisätä joukkoon pari ruokalusikallista kuohu- tai ranskankermaa. Hauska idea on laittaa täytteen joukkoon myös karpaloita tai puolukoita paprikan tilalle. Täyte sopii myös blinien tai tortillarullien sekä uuniperunoiden täytteeksi ja miksei myös voileipäkakkuun. Tästä tahnasta sävelletyn version tein täytteeksi myös ruisnapeille, joita tarjoilin maaliskuussa kolmekymppisilläni.

Herkkua! Tykkäsin tosi paljon, taikina on ihanan pehmeää ja sitä komppaa hyvin melko suolainen täyte, jossa riittää makua. Tuo kylmäsavupororouhe on näppärä tuote, muhjustan siitä rakennetta rikki yleensä hetken kulhossa tuorejuuston kanssa ja lisään vasta sitten muut ainekset. Halutessaan pororouheen voi korvata myös (kylmäsavu)leikkeleellä, jossa on myös intensiivinen maku. Täytteesta tulee melko tanakka, joten rulla säilyy hyvin muodossaan ja kestää myös kuljettamista jopa leikattuna. Tuulihatturullia onkin tullut tehtyä usein erilaisiin juhliin niiden helppouden takia, jos vertaa perinteisiin annospala-tuulihattuihin.

Resepti on julkaistu Heilin ruokasivullani helmikuussa.

Blinit

Rapeat blinit maistuvat vaikkapa sienisalaatin kanssa

Jo alkuvuodesta, talvisen blinisesongin aikaan, tein elämäni ensimmäiset blinit itse. Olen kyllä syönyt vuosien saatossa usein blinejä ja ollut mukana tekemässä niitä, mutta nyt päädyin vihdoin alusta alkaen tekemään niitä myös omassa keittiössäni. Kuten varmasti blogistani on käynyt ilmi, olen kalalle ja äyriäisille allerginen, joten blinien lisukkeena ei nähdä mätiä tai muutakaan kalaa. Yleensä syön blinini sienisalaatin kanssa, kuten nytkin. Myös smetana, suolakurkku, hunaja ja sipulisilppu kuuluvat asiaan, joskin jälkimmäinen unohtui kattaa pöytään. Ravintolassa usein mädin tilalle saa jotain lihasta tehtyä tahnaa, kuten härkärilletteä. Blinitaikina valmistuu kuin itsestään ja haastavin osuus lieneekin annostella venyvä taikina pannuun. Pannuksi valikoitui paikallisesta realisointiliikkeestä pelastamani vanha pienehkö valurautapannu, jonka isäni käsitteli maalla avotulella minulle käyttövalmiiksi. Oikeaa blinipannua ei siis ole pakko omistaa onnistuakseen! Blinien ihana maku tulee yön yli käymisestä, oluesta ja tattarijauhoista.

n. 10 isoa tai 20 pientä bliniä

blinitaikina

2 dl maitoa

15 g tuorehiivaa

2 dl tattarijauhoja

1 ¾ dl vehnäjauhoja

3 dl olutta

½ tl suolaa

2 kananmunaa

paistamiseen

n. 150 g kirkastettua voita

täytteeksi

erilaisia mätejä

reilusti smetanaa

hienonnettua (puna)sipulia

suolakurkkukuutioita

juoksevaa hunajaa

sienisalaattia

poro-, possu-, tai härkätahnaa

pikkelöityjä kasviksia

mustapippuria

Lämmitä maito isossa kulhossa kädenlämpöiseksi (n. 37 astetta) ja liuota joukkoon murennettu hiiva. Sekoita jauhot keskenään ja vatkaa puolet jauhoista maidon joukkoon. Lisää joukkoon myös olut. Peitä kulho kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön käymään eli hapantumaan yön yli. Taikinajuuri nousee alkuvaiheessa paljon, joten sotkun välttämiseksi on hyvä käyttää isoa leivontakulhoa. 

Seuraavana päivänä taikina valmistetaan loppuun. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset suolan ja loppujen jauhojen kanssa taikinajuureen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele nuolijalla tai kapustalla varovasti taikinan joukkoon, ettei valkuaisvaahdon kuohkeus laske. Tee kirkastettu voi. Sulata voi pienessä kattilassa ja jätä se pöydälle, kunnes vaalea herasakka valuu kattilan pohjalle. Kaada tai kauho kirkas juokseva pinnalla oleva voi pieneen kannuun. Paista blinit miedohkolla lämmöllä valurautapannussa kullanruskeiksi ja rapeiksi, lisää pannulle kääntämisen aikana voita. Taikina on melko tukevaa ja sitkeää, joten kannattaa käyttää taikinan annosteluun isoa soppakauhaa. Voit käyttää paistamiseen myös tavallista paistinpannua tai lettupannua. Käännä blinejä paistamisen aikana muutaman kerran ja varo polttamista niitä. Mikäli käytössäsi ei ole useampia pannuja, pidä blinit lämpimänä uunissa. Asettele paistetut blinit yhteen kerrokseen leivinpaperoidulle uunipellille ja pidä niitä 100 asteisessa uunissa tarjoiluun saakka. 

Valmistele täytteet ennen paistamista. Annostele kuumat blinit lautasille, aseta viereen tai päälle pieniin kekoihin täytteitä. Rouhi pinnalle kevyesti mustapippuria. Ohje on mukaelma K-Ruoka–lehdestä ja ohjeeni on julkaistu myös Heilin ruokasivulla helmikuussa.

Herkullista! Blinit eivät suoranaisesti ole kevyttä ruokaa, sillä paistamiseen saa kulumaan melko reippaasti voita eivätkä täytteetkään välttämättä ole sieltä kevyimmästä päästä. Mutta kerrankos sitä herkutellaan! Blinit ovat tulleet Suomeen itärajan takaa ja ne tunnetaan myös nimellä linnit. Tammi-helmikuussa on näiden lettusten sesonki, johtuen ilmeisesti osittain mädin helposta saatavuudesta. Nykyisin kun kaupat ovat pullollaan raaka-aineita ympäri vuoden, soisi blinien löytyvän pöytään entistä useammin. Seuraavalla kerralla aion kyllä tehdä lisukkeeksi jotain lihaisaa tahnaa vaikkapa pulled porkista tai vastaavasta, sillä blienien seuraan sopii hyvin vahvemmatkin maut.    

Pataleipä auringonkukansiemenillä

Pataleipä saa rousketta auringonkukansiemenistä ja paistuu rapeaksi uunipadassa

Blogini suosituimman ja kommentoiduimman reseptin paikkaa on pitänyt jo jonkun aikaa maailman helpoimmaksikin leiväksi tituleerattu pataleipä, leipä jota ei tarvitse vaivata ollenkaan. Olen tehnyt vuosien saatossa pataleipää erilaisilla virityksillä useita kertoja, mutta tämä auringonkukansiemenillä höystetty resepti on kokeiluistani ensimmäinen laatuaan, joka näkee päivänvalon. Pataleivän suosio oli kukkeimmillaan reilut pari vuotta sitten ja nyt se on taas ponnahtanut pinnalle. On ilo huomata, kuinka moni on reseptiä kokeillut ja viritellyt omaan suuhun sopivaksi. Koska leivän valmistus herättää useita kysymyksiä, niin alle on kerätty pieni lista vinkkejä leipomista helpottamaan. Joko sinä olet kokeillut pataleipää?

1 leipä

1-2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

1 dl auringonkukansiemeniä

3½ dl lämmintä vettä

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet ja lisää joukkoon nopeasti lämmin vesi. Veden on oltava kuivahiivaa käytettäessä n. 42-asteista ja tuorehiivalle (tässä reseptissä vain noin herneen kokoinen pala) kädenlämpöistä, n. 37-asteista. Älä vaivaa taikinaa, sekoita vain sen verran että ainekset muodostavat juuri ja juuri kiinteän taikinan. Peitä kulho tiiviisti tuorekelmulla ja jätä taikina kohoamaan pöydälle huoneenlämpöön vähintään 12 tunnin ajaksi, hyväksi havaittu kohotusaika on 12-18 tuntia. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle, taittele taikina pyöreäksi palloksi ja anna sen kohota leivinliinalla peitettynä, kunnes taikina laitetaan uuniin. Laita taikinan kohotessa toisen kerran kylmään uuniin kannellinen uunipata. Kuumenna uunia 225-asteiseksi puolisen tuntia. Ota kuuma pata pois uunista, nosta kansi ylös ja aseta kohonnut taikinapallo käsiäsi polttamatta pataan. Laita kansi päälle ja nosta pata uuniin puoleksi tunniksi. Ota kansi pois, paista leipää vielä noin varttitunti tai kunnes se on saanut kauniin värin ja nosta pata pois uunista. Anna leivän jäähtyä hetki ennen kuin poistat sen padasta. Tarjoile leipä hieman lämpöisenä. 

Tämä on niiiiiin hyvää! Ostin ison pussillisen auringonkukansiemeniä ja nyt olen käyttänyt niitä monenlaisiin leipätaikinoihin. Tässä pataleivässä siemeniä saisi olla ehkä jopa hieman enemmänkin. Kannattaa kuitenkin pitää järki päässä ja kohtuus taikinan kanssa. Minä paistan leipäni useimmiten emaloidussa valurautapadassa, jolloin taikina oikein sihahtaa pataan päätyessään. Myös jauhoja saa käyttää pöydällä reilusti, pintaan tarttuneet jauhot koristavat leipää ja pohjassa olevat taas toimivat kiinnitarttumisen estämisessä. Parasta leipä on ihan tuoreena ja voin kanssa nautittuna, mutta ei se pahaksi mene pienestä säilytyksestäkään. Leipä on hyvin edullista ja samalla uuninlämmityksellä kannattaa paistaa muutakin ruokaa tai vaikka toinen pataleipä. Tämä leipä näet uppoaa alta aikayksikön parempiin suihin!

Pataleipään muodostuu kohotuksen aikana isoja ilmakuplia

Pieni listaus siitä, kuinka voit tehdä pataleipää, olkaapa hyvä!

Perustaikina

- suolaa 1-2 tl oman maun mukaan, 2tl on aika suolainen

- kuivahiivan tilalle noin herneen kokoinen nokare tuorehiivaa

- kylmä vesi, jolloin huomioitava pidempi kohotusaika

- nesteeksi käy myös olut tai esim. omenamehu

Paistoastia, mieluiten kannellinen

- pinnalta emaloitu valurautapata

- sisältä emaloitu valurautapata

- keraaminen uunipata

- vuolukivipata

- vedessä liotettu savinen uunipata

- teräskattila (ei kumia/muovia kahvoissa!)

- lasivuoka

- uunipelti leivinpaperilla vuorattuna (ei kantta)

- joku uuninkestävä astia + folio kanneksi

Taikinan tuunaus, n. 1-2 dl vehnäjauhoista vaihdettavissa

- ruisjauho

- ohrajauho

- maissijauho

- jauhoseokset

- kauralese

- kaurahiutale

- kaljamallas

- mysli (hedelmillä, pähkinöillä, tavallinen)

- erilaiset puurohiutaleet ja hiutaleseokset

- erilaiset leseet

- erilaiset pähkinät ja siemenet hienonnettuna

- porkkanaraaste

- omenaraaste

Taikinan maustaminen, oman maun mukaan

- kuivatut yrtit tai hienonnetut tuoreyrtit

- valkosipulirouhe tai tuore hienonnettu valkosipuli

- paahdettu sipulirouhe

- oliivit silputtuna

- aurinkokuivatut tomaatit silputtuna

- kuivatut hedelmät tai marjat, kuten taateli tai karpalo

- erilaiset pähkinät ja siemenet

Valmistaminen

- taikina on parempaa, mitä kauemmin se saa tekeytyä

- taikina onnistuu lyhyemmälläkin, muutaman tunnin, kohotusajalla

- pidempi kohotusaika tuo juurevamman maun ja suuremmat kuplat

- hiivaa ei tarvitse laittaa annettua määrää enemmän, jopa pienemmällä määrällä onnistuu

- taikinan tulee olla kohtuullisen kovaa, ei valuvaa

- taikinaa ei saa missään nimessä vaivata missään vaiheessa

- leivän pinnasta tulee rapeampi "miniuunissa" eli kannella peitettynä paistettuna

- taikinan voi kaataa suoraan pataan ilman kakkoskohotusta

- pataan voi heittää pohjalle jauhoja, varsinkin jos jättää jauhoissa pyörittelyn välistä

- pataa ei tarvitse voidella, jauhot toimivat eristeenä

- hyvä taikina ei jumahda kiinni pataan eikä taikina jää löysäksi/raa'aksi sisältä

- hyvä taikina irtoaa nätisti kulhosta

- kulho on kelmutettava kunnolla, ettei taikina saa liikaa ilmaa ja ala käymään

- paista samalla uunilla toinenkin leipä tai valmista muuta uuniruokaa

Chorizopasta

Mausteinen chorizopasta on ihanaa ja nopeaa herkkuruokaa

Tähän ruokaan sain idean jo alkutalvesta, kun kokkailimme ystävieni kanssa. Ystäväni oli ostanut paketin chorizoa ja teimme siitä nopeaa pastaa alkupalaksi. Nyt tein oman versioni tästä ruoasta ja se sopikin oikein mainiosti talven kylmimpään päivään, ruoka lämmitti ihanasti vaikken ystäväni tapaan laittanutkaan ruokaan enää chiliä. Chorizo on mausteista espanjalaista raakamakkaraa ja se sopii oikein hyvin myös suomalaiseen makuun, sillä ainakaan tämä käyttämäni Saarioisen makkara ei ole liian tulista. Makkarassa on herkullinen tuoksu ja olen käyttänyt sitä kotona nimenomaan massana, en makkaramuodossa. Kuivattuna kovana makkarana saatava chorizo puolestaan sopii hyvin paellaan tai lihapataan, leikkeleeksi siivutettu taas pizzaan. Kannattaa kokeilla! 

4 annosta

280 g Chorizo grilliwurst -raakamakkaraa (Saarioinen)

1 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

½ puntti tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl sokeria

250 g kirsikkatomaatteja

400 g pastaa

Leikkaa makkaroiden päät auki ja purista makkaramassa pois suolesta. Leikkaa makkaramassa pieneksi ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna suolalla maustettu pastavesi ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paista pastan kypsyessä makkarapalat öljytilkassa paistinpannulla ja kun chorizo on saanut väriä, lisää pannulle myös sipuli ja valkosipuli. Anna paistua kypsäksi. Lisää pannulle mausteet ja jatka hauduttamista hetki. Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja lisää ne hetki ennen pastan kypsymistä chorizon joukkoon. Kirsikkatomaattien tarvitsee vain lämmetä. Lisää kauhallinen pastan keitinvettä kastikkeen joukkoon, valuta pasta ja lisää pasta pannulle. Pyörittele ruoka sekaisin, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoile mausteisen pastan lisukkeena raikasta salaattia. Halutessaan ruokaan voi lisätä myös chiliä tuomaan lisäpotkua ja ruoan tarjoilla parmesaaniraasteen kera. Ruokaa voi jatkaa lisäämällä siihen vaikkapa kuutioitua kesäkurpitsaa, hienonnettua paprikaa tai soijarouhetta.

Olipas hyvää! Oikeastaan yllätyin itsekin, kuinka hyvää ja herkullista ruoasta tuli, vaikka en juuri uhrannut ajatusta kokkailulle. Heittelin vaan pannulle muutaman aineksen ja räppäsin nopeasti kuvia, sillä miulla oli kiljuva nälkä. Viime aikoina on tullut kokattua näitä vartissa valmista ja hävikistä herkuksi -teemaisia ruokia, sillä koitan saada käytettyä kuiva-ainekaappieni, maustekaappieni ja purkinjämien kautta ruokavarastoni tyhjiksi. En tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta päätin, että lopetan turhan ruokien ostelun, keskityn käyttämään jo kotoani löytyviä aineksia ja hankin ainoastaan sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Lähinnä kaupasta tarvitseekin vähään aikaan ostaa vain tuoretuotteita, kuten kasviksia, hedelmiä, maitotaloustuotteita ja leipää. Tosin leipääkin pitäisi itse leipoa ahkerasti, sillä kaapeista löytyy jos jonkinmoista jauho- ja hiutalepussia. Pataleipä on oiva keino saada jauhopussukat loppuun, leipä valmistuu ilman vaivaamista ja koska miulla on viime aikoina ollut ongelmia saada hiiva kohottamaan taikinoita, ei pitkään kohotettava pataleipä petä koskaan. Klikkaa tästä pataleivän resepti.

Chorizopasta tarjoiltiin ihanien kirpparilöytöjen kanssa. Pannu on useamman vuoden takaa
ja ison tarjoilulusikan hankin vasta tänä kesänä.

Couscous-salaatti

Couscous-suurimot saavat makua sitruksista, öljystä ja kasviksista

Couscous on nopea ja herkullinen lisuke ruoille (pastan, riisin tai perunan tilalle), jota käytetään ihan liian vähän. Siitä on myös helppo tehdä maukkaita salaatteja ja salaateiksi minäkin couscousin yleensä teen. Suurimot kypsyvät muutamassa minuutissa kuumassa liemessä ja makua voi jatkaa kaikella, mitä käteen sattuu. Usein couscous-salaatti onkin juuri hävikinvälttösalaattia, koska siihen uppoaa näppärästi kaikki parhaat päivänsä nähneet vihanneslaatikon asukit, yrtit ja erilaiset juustot, lihat ja leikkeleet. Ja tätä salaattia on kiva syödä vaikka grillatun broilerin lisukkeena tai kääräistä tortillalätyn sisään. Couscous-salaatti valmistuu nopeasti isommallekin ruokailijajoukolle eikä se tule niin kalliiksikaan, joten sitä kannattaa tehdä vaikka vuodenvaihteen juhliin tai muihin illanistujaisiin.

2 dl couscous-suurimoita

2 dl vettä

tilkka kasvisfondia

1 sitruunan mehu

½ dl oliiviöljyä

½ kurkku

½ rs kirsikkatomaatteja

½ suippopaprika

½ punasipuli

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

tuoretta basilikaa

tuoretta persiljaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja mausta se kasvisfondilla. Lisää joukkoon couscous, sekoita ja anna turvota kannella peitettynä muutama minuutti. Sekoita haarukalla irtonaiseksi, mausta seos öljyllä ja sitruunamehulla. Hienonna kaikki kasvikset pieniksi kuutioiksi ja sekoita maustetun couscousin joukkoon. Hienonna yrtit, sekoita salaattiin ja tarkista maku, mausta tarvittaessa lisää. Anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua. Couscous-salaattiin voi sekoittaa mitä tahansa vihanneksia, juustoja tai yrttejä ja se toimii mainiona hävikinvälttö-salaattina. Couscous kannattaa maustaa mehukkaaksi ja siihen uppoaakin aikamoinen määrä niin sitrusmehua kuin öljyäkin. 

Maukasta! Tykkään couscousin raikkaudesta ja siitä, että makumaailmaa voi varioida ihan mielensä mukaan. Erityisesti yrtit kannattaa muistaa couscousia valmistettaessa ja makua voi vahvistaa vielä chilillä tai valkosipulilla. Tai erilaisilla maustetuilla öljyillä, joita omista kaapeista löytyy useita pulloja. Myös mauste-etikat, joita saa esim. Punnitse&Säästä-kaupasta, kannattaa hyödyntää tässä. Joko sinä olet kokeillut couscousia?

Ezme eli turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti

Turkkilainen tomaatti-paprikasalaatti eli ezme on ihana pikkulisuke

Vietimme loppuvuodesta työpaikkamme ruokaklubin kanssa turkkilaista iltaa eli kokkasimme noin toistakymmentä ruokalajia porukalla ja herkuttelimme aikaansaannoksilla. Yhtenä alkupalana eli mezenä oli tätä upean punaista salaattia dipattavaksi pitaleipien kanssa. Ystäväni on turkkilaisten ruokien guru ja hänen kanssaan olenkin päässyt herkuttelemaan autenttisilla mauilla ja sitä kautta kokeilemaan niiden kokkailua myös itsekin. Tämä hieman aikaa vaativa hienonnustyö palkitaan kyllä ihanan raikkaalla lopputuloksella ja kylkeen kannattaa valmistaa myös tzatzikia ja melitzanoa.

4 punaista paprikaa
8 isoa kypsää tomaattia

1 punasipuli
1 puntti persiljaa

merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 sitruunan mehu
reilu loraus hyvää oliiviöljyä
(punaista tai vihreää chiliä)

Puolita paprikat, poista valkea sisus sekä siemenet ja kuutioi paprika hyvin hienoksi silpuksi. Halkaise tomaatit, poista vetiset siemenet ja kuutioi malto hienoksi silpuksi. Kuutioi myös punasipuli pieneksi hakkelukseksi. Sekoita ainekset kulhossa, mausta reilulla suolalla sekä kevyesti pippurilla ja jätä tekeytymään hetkeksi. Valuta pois astiaan kertynyt liemi ja mausta seos hienonnetulla persiljalla sekä oliiviöljyllä ja sitruunan mehulla. Tarkista maku, lisää tarvittaessa lisää suolaa ja mikäli pidät vahvemmista mauista, voit hienontaa joukkoon myös pätkän tuoretta chiliä tai valkosipulia oman maun mukaan. Pilkkomiseen kannattaa käyttää aikaa ja hermoja, sillä tämän salaatin juju on kauniisti silputut kasvikset. Tarjoile ezmeä erilaisten ruokien lisukkeena, osana meze-pöytää tai nacholastujen kanssa. Ezme sopii myös salsan tilalle tortilloihin, pitaleipiin tai hampurilaisen väliin. Ylimääräisen ezmen voi upottaa myös pizzaan, pastakastikkeisiin tai lihapullataikinaan makua tuomaan.

Herkullista! Kannattaa rohkeasti hölvätä salaattiin suolaa ja oliiviöljyä, niin maut korostuvat. Ja aina kokatessa kannattaa ehdottomasti maistella, että maut ovat balanssissa. Esimerkiksi happoa saa sitruunan muodossa lisätä melko paljon ja maustaa muutenkin. Tämmöinen kunnon pilkkomisoperaatio on kuin meditoimista, veitsi vain viuhuu ja aivot lepäävät, lopulta aistit kiittävät lopputulosta. Onko siulle pilkkonen nautintoa vai pakollista pahaa?

Mustikkajuustokakku

Mustikkajuustokakku on herkullinen ja näyttävä kahvipöydän koristus

Osallistuin aiemmin tänä vuonna Marttojen kakkukurssille ja yhtenä siellä tehdyistä kakuista oli hapankorppupohjainen hyydykekakku, jossa maku tuli kaupan valmiista marjakeitosta. Kakku jäi kytemään mieleeni ja sen idean pohjalta kehittelin tämän oman juustokakkuni reseptin, jossa hapankorppu on korvattu omatekoisilla pipareilla ja makurahkat tuorejuustolla. Kakku matkasi koristelemattomana vanhempieni luokse ja koristelin sen juuri ennen itsenäisyyspäivän kahvituokiota. Pidän yksinkertaisista koristeluista ja siksi hyytelön päälle riittivät pelkät marjat, muutama nappi suklaata ja itsekasvatettua minttua. Käytin täytteeseen mustikkajauhetta, jonka sain jo pidempi aika sitten Berryfectiltä, paikalliselta yritykseltä, joka vie marjajauheita myös ulkomaille. Jauheita on helppo huiskia smoothieihin, kakkuihin ja vaikka muroihin, 1 tl vastaa 1 dl tuoreita marjoja. Aikamoinen marjapommi!

26 cm irtopohjavuokaan

pohja

250 g kotitekoisia pipareita

n. 75 g voita sulatettuna

mousse

2 dl kuohukermaa

300 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)

250 g maitorahkaa

2 dl mustikkakeittoa

n. 1 dl sokeria

7 tl mustikkajauhetta (Berryfect)

7 liivatelehteä

2 rkl sitruunamehua

kiille

4 dl mustikkakeittoa

2 dl hyytelösokeria

koristelu

tuoretta minttua

tuoreita mustikoita tai pensasmustikoita

valkosuklaahippuja

Murskaa keksit hienoksi murskaksi perunasurvimella tai cutterissa. Sekoita joukkoon voisula ja painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Halutessasi voit voidella ja ”jauhottaa” vuoan reunat tomusokerilla kauniin reunan aikaansaamiseksi. Anna piparipohjan kovettua jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuusto sekä maitorahka. Mausta seos mustikkakeitolla, sokerilla ja halutessasi mustikkajauheella. Mustikkajauhe syventää kakun väriä ja tuo siihen makua (1tl vastaa 1dl tuoreita marjoja!). Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja sekoita siihen kuiviksi puristetut liivatteet. Kaada seos ohuena nauhana moussemassan joukkoon. Tarkista maku, lisää tarvittaessa sokeria tai mustikkajauhetta. Kaada seos vuokaan piparipohjan päälle. Anna hyytyä vähintään muutama tunti, mutta mielellään yön yli jääkaapissa. Koristele kakku kiilteellä. Siivilöi mustikkakeitosta siemenet ja kuumenna keitto pienessä kattilassa hyytelösokerin kanssa, keitä hetki ja anna jäähtyä. Lusikoi hieman jäähtynyt hyytelöseos kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna kiilteen hyytyä kylmässä. Koristele kakku mustikoilla, valkosuklaahippusilla ja tuoreella mintulla. Tarjoile kakku kylmänä.

Kakkupala leikkautuu kauniisti

Liivatteen kanssa on aina pieni riskinsä, että hyytyykö lopputulos nyt varmasti tarpeeksi. Pidän itse juuri ja juuri hyytyneistä kakuista, sillä liika liivate tekee kakuista kumimaisia ja se maistuu ikävältä suussa. Siksi pinnalle tulevaan hyytelöön olikin ihana käyttää hyytelösokeria, jolloin lopputuloksesta tuli paljon kivempi eikä vaaraa kumimatosta tullut. Hyytelösokeripinta kuitenkin alkaa valuttaa nestettä säilytyksessä, joten hirveän paljon ennen tarjoilua kakkua ei kannata hyytelöidä tai säilytellä kovin kauaa valmiina. Joka tapauksessa, kakku oli todella ihanan makuinen ja kakkuun voi laittaa mitä tahansa marjakeittoa tai keitellä keitot itse.

Munakoisodippi eli melitzano

Munakoisosta saa ihanaa dippiä

Munakoisoon tulee joka syksy hirmuinen himo ja ystäväni luona olen saanut maistaa ihan kaikkein parasta munakoisodippiä osana meze-tarjoiluja. Niinpä pyysin heiltä reseptin ja kokeilin sitä itse kotona, lopputulos oli herkullinen mutta ei ihan niin autenttinen, koska miulla ei ollut käytettävissäni korianteria eikä kaupassa ollut lehtipersiljaakaan. Monelle korianteri maistuu ihan saippualta, mutta kun sitä laittaa ihan vähän, maku ei ole dominoiva ja se komppaa hyvin kokonaisuutta. Sitten teimme tätä myös työporukkamme turkkilaisessa illanvietossa osaksi tarjoiluja ja se onkin ihanaa esim. hummuksen, tzatzikin ja ezmen eli paprika-tomaattisalaatin kanssa.

2 isoa munakoisoa

2-3 valkosipulinkynttä

½ punttia (lehti)persiljaa

(muutama rkl hienonnettua tuoretta korianteria)

1-1½ sitruunan mehut

hyvää oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

Halkaise munakoisot ja tee niihin ristiviillot. Ripottele leikkuupinnoille hieman suolaa, jolloin mahdollinen kitkeryys poistuu ja nesteet ”itkevät” munakoisoista pois. Kuivaa munakoisot ja asettele ne uunivuokaan, paista 200-asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat kypsiä. Kaavi kypsä munakoiso kuoristaan lusikalla leikkuulaudalle ja hakkaa terävällä veitsellä ryynimäiseksi seokseksi.  Laita munakoisomassa kulhoon. Hienonna valkosipuli hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita munakoison joukkoon, purista mukaan sitruunamehua ja mausta seos suolalla sekä pippurilla. Hienonna persilja ja halutessasi myös korianteri pieneksi silpuksi, sekoita mukaan ja maista. Lisää dippiin oliiviöljyä, kunnes seos on notkeaa. Maista, mausta tarvittaessa lisää ja anna tekeytyä vähintään muutama tunti ennen tarjoilua. Parasta munakoisodippi on seuraavana päivänä. Tarjoile dipin kanssa pitaleipää, nachoja tai hyvää leipää.

Mie niin rakastan kaikkia dippejä, kastikkeita ja pikkusalaatteja! Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista ja sopii niin moneen juttuun tai lisukkeeksi. Kun mietin keväälle merkkipäivätarjoiluja, niin olisikin ihana tehdä hirmuinen kasa erilaisia dippikulhoja tarjolle. Saas nähdä, mitä keksin.

Aurajuusto-kermaperunat

Aurajuusto maustaa perunavuoan superherkulliseksi

Kermaperunat ovat hyviä ja aurajuustolla aateloidut kermaperunat ovat vielä parempia! Viimeksi tein tätä herkkulisuketta itsenäisyyspäiväksi, jolloin nautiskelimme naudanpaistia pääruoaksi. Hitaasti hauduttamalla perunoista tulee pehmeitä ja kerma imeytyy perunoiden joukkoon. Ja tätä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi, niin sitä voi lämmittää paistinpannulla seuraavana päivänä, jolloin se saattaa olla vieläkin parempaa.

8 annosta

n. 1½ kg kiinteitä perunoita

170 g Aurajuustoa (1 kolmio)

mustapippuria myllystä

merisuolaa myllystä

n. 4 dl kuohukermaa

Kuori ja huuhtele perunat. Leikkaa perunat ohuehkoiksi viipaleiksi. Lado perunat voideltuun isoon uunivuokaan, ripottele väleihin suolaa ja pippuria sekä murusteltua aurajuustoa. Ripottele päällimmäiseksi vielä aurajuustoa ja kaada päälle kermaa, kunnes perunat lähes peittyvät. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti tai vähän reilu, eli kunnes perunat ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Mikäli pinta uhkaa tummua liikaa, asettele päälle folio. Anna perunavuoan vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Aura-kermaperunat käyvät lisukkeeksi mm. erilaisille paisteille ja pihveille. Halutessaan ruoan voi maustaa myös valkosipulilla tai sipulilla ja ripotella pinnalle vielä emmental-raastetta.

Hyvää ja niin perinteistä! Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, vaan vanhat ja yksinkertaiset jutut ovat yleensä niitä parhaita. Grillatun pihvin lisukkeena auraperunat ovat miun mielestäni ehkä parhaita ja miksei kylkeen sopisi myös lohi. Pääsiäisenä perunoissa aurajuusto korvataan runsaaalla valkosipulilla ja useimmiten pinnalle ripotellaan vielä kunnon kerros juustoa rapeutta tuomaan. 

Mokkamousse

Herkullinen mokkamousse valmistetaan annosmaljoihin

Joulupöytään tuleva jälkkäri selvisi minulle vasta muutama tunti ennen tarjoilua, kun selailin jotain vanhaa Glorian koti & keittiö -lehteä ja tämä resepti sattui silmääni. Ainekset ovat suoraan kaapista, sillä hätävaraksi löytyy aina vispikermaa ja kananmunia. Jälkkäri valmistuu hetkessä ja hyytyykin nopsaan, että se on melkein samantien syöntikelpoista. Mikäli konjakkia tai jallua ei löydy kaapista, voi sen korvata mainiosti kahvilla tai vedellä ja murukahvilla. Tämä kannattaa valmistaa suoraan jälkiruokakulhoihin, viini- tai vesilaseihin, jolloin se on helppo tarjoilla ja lopputuloskin on melko näyttävä. Ripottelin annosten päälle vielä karpaloita kuvanoton jälkeen tuomaan väriä ja kirpeyttä. Niin ja tuo kastike, se maistui ihan mummoni tekemältä kinuskilta, jota kauhoimme lapsena suoraan isosta pakasterasiasta lusikalla. Niin hyvää kinuskia en ole syönyt missään muualla, kuin mummolassa.

4-6 annosta

mousse

reilu ½ rkl murukahvijauhetta

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 rkl konjakkia (tai jallua)

2 keltuaista

¾ dl sokeria

2 valkuaista

3 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

3 liivatelehteä

1 rkl vettä + 1 tl murukahvijauhetta

kastike

1 dl vispikermaa (tai kuohukermaa)

½ dl tummaa kaakaojauhetta

1 dl sokeria

Sekoita murukahvi ja kaakao konjakkitilkkaan ja jätä odottamaan. Erottele keltuaiset isompaan kulhoon ja valkuaiset pienempään kulhoon. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita konjakkiseos keltuaisvaahtoon. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Kuumenna tilkka vettä, sekoita joukkoon murukahvi ja liota joukkoon kuiviksi puristetut liivatteet.  Vatkaa liivateseos keltuaisvaahtoon. Vatkaa pieneen kulhoon laitetut valkuaiset yksinään kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kolmannessa kulhossa kerma kovaksi vaahdoksi. Sekoita kermavaahto keltuaisvaahtoon ja nostele lopuksi mukaan valkuaisvaahto. Annostele mousse annosmaljoihin tai juomalaseihin, anna jäähtyä ja hyytyä vähintään tunnin ajan jääkaapissa. Kastiketta varten sekoita kaikki ainekset pienessä kattilassa ja anna kiehua muutama minuutti koko ajan sekoittaen, että kastike saostuu. Jäähdytä kastike ennen tarjoilua. Tarjoile mousse kastikkeen ja suklaarouheen kanssa.

Herkullista! Tein annokset neljälle apilamaljoihin ja lopun moussemassan kaadoin kahvikuppiin Hieman pienemmätkin annokset olisivat riittäneet (riittää hyvin kuudelle, oikein miniannoksina jopa kahdeksalle jälkiruokakombossa), sillä tämä on melko makeaa varsinkin kastikkeen kanssa tarjoiltuna. Konjakki maistui mukavasti ja kahvi tasapainotti makua. Laitoin aika tujua kahvia, sillä olen oikea kahvikissa ja mitä vahvempaa sekä tummempaa kahvi on, sitä parempaa se on. Sain muuten lahjaksi ikivanhan keittokirjan ja siitä löytyi vanhanajan mokkakreemin ohje, sitäkin pitää päästä kokeilemaan. Ennen täytekakut täytettiin ja kuorrutettiin mokkakreemillä ja tapa näyttää ainakin netin ruokapalstojen mukaan saavan uuden nousun. Vanhassa vara parempi. Tämä mousseohje oli muuten vuoden 2007 lehdestä, joten ei ihan uutukaista tämäkään.

Moussaka soijarouheesta

Moussaka sai täytteekseen tällä kertaa soijarouhetta

Vietin kesälomaa syyskuussa ja kutsuin myös kesälomailevan ystäväni luokseni kolmen ruokalajin illalliselle. Olin haaveillut kotitekoisesta moussakasta jo pidemmän aikaa ja nytpä oli oiva hetki käyttää myös soijarouhetta, sillä ystäväni on kasvissyöjä. Käyn lounaalla usein ihanassa kreikkalaisessa ravintolassa, jossa tulee syötyä usein moussakaa, mutta kasvisversioon en ole siellä tutustunut - käyttävätköhän hekin soijarouhetta vai onkohan liha korvattu jollain muulla reseptissä, tämä pitää selvittää. Alla olevassa reseptissäni soijarouheen voi korvata myös jauhelihalla, itse laittaisin 250 grammaa naudan paistijauhelihaa mutta enemmän lihaa syöville saa ruokaan upotettua 400 gramman rasiallisenkin. Mutta vannoutunut lihansyöjäkin menee varmasti tässä ruoassa vipuun, sillä lihattomuutta ei tästä ruoasta huomaa ja lopputulos on oikeasti erittäin mehevää ja maistuvaa. Moussakan kuorrutteeseen vinkin olen saanut ystävältäni joskus yli 10 vuotta sitten, hänen kanssaan kokatessaan moussakaa opin tämän niksin. Ja en ole kokenut syytä vaihtaa tekniikkaa, nam!

6 annosta

2 isoa munakoisoa

4 pienehköä perunaa

oliiviöljyä

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

soijarouhekastike

1½ dl vaaleaa soijarouhetta (250-400 g naudan paistijauhelihaa)

3 dl vettä

1 kasvisfondiannos (tomaatti-yrtti)

1 iso sipuli

2 isoa sipulia

500 g paseerattua tomaattia

merisuolaa myllystä

mustapippuria myllystä

½ dl tuoretta timjamia

½ dl tuoretta oreganoa

juustokastike

2 dl kuohukermaa

200-300 g Olympia-sulatejuustoa

ripaus kanelia

ripaus merisuolaa

ripaus mustapippuria

tarvittaessa 1 rkl maizena-kastikesuurustetta

Viipaloi munakoisot n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Paista viipaleet paistinpannulla oliiviöljyssä ruskeapilkullisiksi ja suolaa sekä pippuroi siivut, jätä odottamaan moussakan kasaamista. Kuori ja viipaloi perunat n. ½ cm paksuisiksi siivuiksi. Jätä odottamaan kylmään veteen. Kuumenna soijarouhekastikkeen vesi kiehuvaksi ja liota siihen kasvisliemikuutio tai annosfondi. Anna kiehua 10 minuuttia. Kuullota pannulla kastikkeen sipuli oliiviöljyssä ja lisää pannulle myös turvonnut kypsä soijarouhe. Paista hetki ja lisää pannulle tomaattikastike, kuutioidut tomaatit sekä mausteet, anna kiehua varttitunti miedolla lämmöllä. Kastikkeessa saa olla reilusti makua. Lado valutetut perunat uunivuokaan, joka on öljytty. Lisää päälle kerros soijarouhekastiketta ja sen päälle munakoisosiivuja. Toista, kunnes kaikki kastike ja munakoisosiivut on käytetty. Päällimmäiseksi tulee juustokastike. Valmista se juuri ennen käyttöä. Kuumenna kerma pienessä kattilassa ja sulata joukkoon sulatejuusto. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kanelilla. Mikäli kastike ei saostu tarpeeksi, niin suurusta se vaalealla maizena-kastikesuuruksella pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kaada juustokastike vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin kullanruskean värin. Anna ruoan vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Tomaattinen soijarouhekastike mehevöittää munakoison

Ihan älyttömän hyvää, kyllä kannatti nähdä hieman vaivaa! Soijarouheeseen saa laittaa reilusti mausteita, ettei se jää liian valjuksi maultaan ja kannattaa huomioida, että perunat ja munakoisotkin imevät makua itseensä. Minä en laita moussakaan kesäkurpitsaa, mutta halutessaan sitäkin voi käyttää tai korvata sillä perunan. Ruokaan sai näppärästi käytettyä myös omalta parvekkeelta yrttisatoa, ruokaan upposi reilut määrät ainakin paria erilaita timjamia ja oreganoa. Halutessaan ja varsinkin näin talvisaikaan ruokaan voi käyttää kuivayrttejäkin oman maun mukaan. Ruoka oli ihanaa vähän jäähtyneenä ja loput upposi hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä. Tuo kuorrutteeksi tuleva juustokastike on ihanaa ja sopii hyvin myös esim. lasagnen kuorrutteeksi tai muihin ruokiin valko- tai juustokastikkeen korvaajaksi. Kanelin voi silloin jättää tarvitessa pois, mutta tähän ruokaan se ehdottomasti kuuluu. Miusta kastike on helpoin tehdä näin, sillä inhoan bechamelin keittämistä enkä sen takia lasagneakaan tee perinteisellä kahdella kastikkeella, vaan helpolla yhden kastikkeen taktiikalla.

Moussaka on ihanaa ja mehevää