Nämä herkulliset muffinit suunnittelin aiemmin keväällä, kun kehittelin leivottavaa kansalaisopistolla pitämälleni kakkukurssille. Teimme muffineista paria eri versiota ja ne olivat oikein maukkaita suuntaan jos toiseen tuunattuina. Resepti on helppo ja nopea toteuttaa myös yllätysvieraille, sillä muffinien täytteeksi käy mitä vaan kaapista löytyy ja yleensä perusraaka-aineet löytyy aina kaapista (kermaviilinkin voi korvata vaikka maidolla). Jos valmistat muffineita juhliin, voit paistaa ne jo edellisenä päivänä ja laittaa yön yli jääkaappiin odottamaan tarjoilua, parhaita ne kuitenkin ovat pian paistamisen jälkeen.
12 kappaletta
125 g voita 2 kananmunaa ½ tl suolaa 200 g kermaviiliä 1 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta ½ pkt aurajuustoa 1 kevätsipuli varsineen n. 50 g aurinkokuivattuja tomaatteja 1 tl kuivattua timjamia n. 2 dl juustoraastetta
Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat, suola ja kermaviili kevyesti voin joukkoon vispilällä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, sekoita taikinaan isolla lusikalla hämmentäen, älä vatkaa. Valuta öljyyn säilötyt aurinkokuivatut tomaatit (käytä valmista kuutiota tai hienonna tomaatinpalat pieneksi silpuksi), hienonna kevätsipuli varsineen pieneksi silpuksi ja murustele aurajuusto. Sekoita makuaineet taikinaan, lisää mukaan myös timjami. Jaa taikina 12 muffinivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta sekä halutessasi yrttiä. Paista 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja pinta on saanut kauniin värin. Tarjoa haaleina. Muffinit kestävät hyvin jääkaapissa seuraavaan päivään.
Vinkki: Korvaa aurajuusto fetajuustolla tai muulla mieleisellä juustolla (raasta juusto tarvittaessa), vaihda tomaatti hienonnettuun paprikaan tai käytä mukana esim. hieman metwurstia. Makuaineita ei kannata käyttää liikaa, eli mittasuhteet on huomioitava. Samoin useat kosteat raaka-aineet yhdessä, kuten paprika ja aurinkokuivattu tomaatti, voivat löysyttää taikinaa liiaksi eikä se paistu kunnolla. Joten vanha sanonta ”less is more” pitää paikkansa leivonnassakin!
Aura-kasvismuffinit
Ihania! Todella nopeita tehdä ja maistuu hyvältä niin aamupalana, välipalana kuin iltapalana. Tai tarjottavana juhlapöydässä, illanistujaisissa, salaatin lisukkeena tai eväänä... Kokeilin laittaa osaan metwurstia ja hyvää oli niinkin, samoin paprikalisää testasin. Taikina jää ihan hitusen kiinni paperivuokiin, joten sitä ei kannata säikähtää. Ja nämä muffinit ovat mainio keino päästä eroon jääkaapin jämistä! Erilaiset juustot, leikkeleet, kasvikset, säilykkeet ja yrtit uppoavat näihin hyvin.
Muffiniresepti on julkaistu tämän viikon Karjalan Heilissä ruokapalstallani.
Karitsaa ja lammasta tulee syötyä lähinnä pääsiäisen seutuun, vaikka se on oikein oivaa ruokaa muulloinkin. Erityisesti karitsa valmistuu hyvin nopeasti, isommat paistit tai lammas muhivat syöntikuntoon muutamassa tunnissa. Tällä hetkellä kaupoista saa hyvin tuorelihaa, mutta onneksi sitä saa vähintään pakastettuna. Jos et ole vielä maistanut, niin nyt kannattaa! Lampaanlihalle hyviä makupareja ovat mm. rosmariini, timjami, valkosipuli, kahvi, minttu, fetajuusto ja raikas sitruuna. Herkuttelin pääsiäisenä niin perinteisellä hitaasti haudutetulla isäni marinoimalla lampaanpaistilla, mokkakastikkeella, valkosipulikermaperunoilla ja minttuhyytelöllä kuin näillä supernopeasti kypsyvillä sisäfileillä, joille keittelin kiireettä oman punaviinikastikkeen. Osa karitsanlihoista odottaa vielä pakastimessa tulevia kokkauskertoja, joten yksi fileepaketti on varsin riittoisa eikä hintakaan onneksi ole paha. Ja parhaimmillaan liha on lähellä tuotettuna!
2 annosta
marinadi karitsalle
4 karitsan sisäfileetä
½ dl rypsiöljyä
½ dl balsamiviinietikkaa
½ sitruunan mehu ja kuori
2 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
paistamiseen voita
tarvittaessa suolaa ja pippuria
Pyyhi fileet kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa puolikkaasta kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti fileiden joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että fileet maustuvat tasaisesti. Nosta fileet marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi, paista fileet runsaassa voissa nopeasti, noin minuutti, molemmilta puolilta. Nosta fileet vetäytymään folioon.
punaviinikastike
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl voita paistamiseen
3 rkl ruokokidesokeria (tai muscavadosokeria)
½ dl balsamiviinietikkaa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia viherpippureita
1 tl kokonaisia rosépippureita
3 laakerinlehteä
1 pll (7,5 dl) punaviiniä
7,5 dl lihalientä
(tummaa maizena-kastikesuurustetta)
2 rkl voita kastikkeen kiillottamiseen
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
bataattipyre
n. 700 g bataattia
3 rkl voita paistamiseen
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
nokare voita viimeistelyyn
Kuori bataatti kuorimaveitsellä ja huuhtele se. Pilko bataatti sormenpään kokoisiksi paloiksi. Kuullota kasvikset laakeassa kasarissa voin kanssa, kunnes ne saavat hieman paahteisen värin. Kaada bataattipalat kattilaan ja kaada päälle kaksi desiä kermaa sekä ripaus suolaa. Hauduttele miedolla lämmöllä kypsäksi, n. 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa kermaa, seoksen tulee näyttää keittyessään muhennosmaiselta eikä lillua nesteessä. Soseuta bataatti sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon nokare voita. Pidä kuumana tarjoiluun saakka, varo polttamasta pohjaan.
parsa
½ nippu tuoretta vihreää parsaa
merisuolaa myllystä
Huuhtele parsat juoksevalla vedellä. Taita parsaa tyvestä, jolloin kuiva puumainen osa napsahtaa poikki. Leikkaa kanta siistiksi. Kuumenna pienessä kattilassa vettä ja keitä parsoja muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä juuri ennen tarjoilua. Kaada napakoiksi jääneistä parsoista vesi pois, etteivät ne kypsy liikaa. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla tai hammastikulla varresta.
Kokoa annokset: nosta lautaselle muutama parsa, nokare bataattipyrettä ja karitsanfileet. Kaada lautaselle fileiden juureen kastiketta. Mausta fileet tarvittaessa sormisuolalla ja mustapippurilla. Koristele annos parilla oksalla tuoretta timjamia. Tarjoile välittömästi.
Karitsan sisäfile, bataattipyre, parsa ja punaviinikastike
Tämä oli varmaan kaikkien aikojen onnistunein ateria, jonka olen koskaan valmistanut! Makua, rakennetta, väriä ja ulkonäköä riitti, lihaan sattui kerrankin sopiva kypsyys (medium) ja nälkäkin lähti. Tuo postauksen kansikuva on jaettu Instagram-tililläni jo heti pääsiäisen jälkeen ja itse ohjeet olivat Karjalan Heilin ruokapalstallani huhtikuun loppupuolella.
Tykkään marinoida käyttämäni lihat itse, jolloin saan niihin juuri haluamani maut ja voin välttää turhia lisäaineita. Marinadeihin kannattaa laittaa jotain hapanta, suolaista, makeaa ja aromikasta. Eli käytännössä hyvän pohjan luo öljy sekä happo sitruunasta ja/tai etikasta. Balsamico itsessään on mielestäni makeaa, joten tähän en erikseen laittanut esim. sokeriripausta, joka sopii marinadeihin oikein hyvin. Tuoreyrttien tilalla voi käyttää myös kuivattuja.
n. 500 g lihamäärän marinointiin
1 dl rypsiöljyä
1 dl balsamiviinietikkaa
1 sitruunan mehu ja kuori
4 oksaa tuoretta rosmariinia
10 oksaa tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
merisuolaa myllystä
Pyyhi karitsanlihat kuivaksi ja nosta ne pieneen kulhoon. Pese sitruuna ja leikkaa kuoret kuorimaveitsellä. Mittaa joukkoon öljy, balsamico, puristettu sitruunan mehu ja lisää mukaan muut mausteet. Sekoita marinadi huolellisesti lihan joukkoon ja anna maustua muutama tunti ennen valmistamista, mieluiten peitettynä jääkaapissa. Sekoita välillä, että lihapalat maustuvat tasaisesti. Nosta lihat marinadista juuri ennen paistamista ja pyyhi ne kuivaksi.
Hyvää oli! Käytin tällä kertaa karitsanfileitä, jotka ovat pieniä ja ohuita. Muutamassa tunnissa fileet ottivat hyvin makua marinadista ja paistettunakin lihoista tuli mukava sitruunainen ja yrttinen maku. Marinadi sopii myös ulkofileelle tai paisteille, myös lampaalle.
Kaikki ystäväni varmasti tietävät, että olen kastike-ihminen. Ra-kas-tan erilaisia kastikkeita ja niitä mieluusti keittelen itsekin. Tällä kertaa pääsiäiseksi valmistui useamman tunnin ajan punaviinikastiketta ja sitä tuli sen verran, että jäi myöhempiinkin kokkailuihin käytettäväksi. Vaikka kastikkeen tekeminen voi kuulostaa työläältä, ei se sitä lopulta ole. Hieman vaatii toki seisomista hellan ääressä hämmentelemässä, mutta muutoin se valmistuu lähes itsestään. Punaviiniksi sopii edullisemmatkin viinit, joten sitä viinikaapin kalleinta vuosikertaa ei soossihommiin kannata uhrata. Kannattaa kokeilla ihanan punaviinikastikkeen keittämistä itse!
Kuori porkkana, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Paista kattilassa kasviksiin hyvä väri voin kanssa, varo polttamasta. Kaada sokeri kattilaan ja anna sokerin karamellisoitua kasviksien kera. Lorauta päälle balsamico ja anna sen haihtua lähes kokonaan. Kaada kattilaan pullollinen punaviiniä sekä mittaa joukkoon reilusti tuoreita yrttejä, pippurit sekä laakerinlehdet. Anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä, kunnes nestettä on jäljellä noin puolet. Siivilöi neste puhtaaseen kattilaan, painele varovasti kasviksista lientä irti, heitä kasvikset biojätteeseen. Kaada kattilaan hyvää lihalientä (tai vettä + 1½ lihaliemikuutiota tai 3 rkl härkä-punaviinifondia), anna porista miedolla lämmöllä, kunnes kastiketta on jäljellä n. 4 dl. Itselläni keittämisvaihe kesti vajaat 2h. Tarkista maku: lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria, kastikkeessa saa olla vahva maku. Tarvittaessa voit suurustaa kastikkeen tummalla kastikesuuruksella. Juuri ennen tarjoilua vispaa joukkoon pari lusikallista voita, joka kiillottaa kastikkeen. Ylimääräisen kastikkeen voi upottaa vaikka jauhelihakastikkeen joukkoon.
Punaviinikastike kruunaa annoksen kuin annoksen! Tällä kertaa punaviinikastikkeen kaverina oli tarjolla karitsan sisäfilettä, bataattipyrettä ja parsaa.
Kastikkeet on kyllä miun juttu! Tämä oli niin hyvää, että lopulta dippailin loput parsat siihen ja taisinpa uittaa tarjoilukannusta vielä leipäpalaan loput kastikepisarat. Punaviinikastike sopii hyvin esim. pihvien aateloijaksi ja tuomaan lisämakua vaikkapa bolognese-kastikkeen joukkoon.
Oma suosikkirisottoni sisältää joko erilaisia sieniä tai vihreää tankoparsaa. Myös sipulia risotostani löytyy, sillä se tuo ihanaa makua riisipohjaan ja pyöristää makuja kivasti. Risottoon kuuluu olennaisena osana happoa tuova valkoviini, mutta halutessaan sen voi korvata kasvis-, liha, kala-, sieni- tai kanaliemellä, tarvittaessa joukkoon voi puristaa hieman sitruunamehua. Valkoviiniä ei tule käyttää kuin ensimmäisessä vaiheessa riisiin, muutoin sen maku jää liian teräväksi ja lopputuloksesta ei tule niin hyvä. Itse käytän yleensä alkoholitonta valkoviiniä risotossa, koska viinejä ei tule nautiskeltua tässä talossa muuten kuin korkeintaan kuohuvan muodossa.
Risoton valmistamisessa A ja O on koko ajan sekoittaminen, että riisi muhjuuntuu hieman. Samoin lientä lisätään vähitellen, jolloin sen määrän voi säännöstellä ruokaan sopivaksi. Mieluummin kuitenkin liian paljon kuin liian vähän! Lopussa joukkoon lisätään reilusti parmesaanijuustoa raastettuna, joka osaltaan tukevoittaa risoton rakennetta melkoisesti - juustossa kun ei voi koskaan säästellä. Halutessaan lopussa ruokaan voi lisätä myös voinokareen, lorauksen kermaa tai nokareen ranskankermaa, jos rakenne näyttää liian tiiviiltä. Tämä ei ole ehkä sitä aidointa italialaista, mutta maistuvaa joka tapauksessa. Ja ainahan keittiössä uuden kokeileminen on sallittua!
2 annosta
3 rkl voita 200 g tuoreita herkkusieniä mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä 3 rkl voita 1½ dl risottoriisiä (arborio) ½ sipuli hienonnettuna 1 dl (alkoholitonta) valkoviiniä n. 6 dl kasvis- tai kanalientä 75 g parmesaania raastettuna tarvittaessa ripaus merisuolaa
lisäksi valkosipulilla ja persiljalla maustettua broilerin filettä
Puhdista herkkusienet pienellä harjalla rapsuttamalla. Pilko ne jalkoineen kuuteen osaan. Kuori ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Raasta parmesaani. Kiehauta pienessä kattilassa vesi ja lisää siihen kasvis-, kantarelli- tai kanafondia, pidä liemi kiehuvana kokkailun ajan. Kuumenna kasarissa nokare voita ja paista sienet kovalla lämmöllä ruskeiksi, mausta mustapippurilla ja kevyesti suolalla. Siirrä sienet lautaselle odottamaan.
Putsaa kasari ja kuumenna siinä uusi reilu nokare voita. Kumoa risottoriisit kasariin ja kuullota ne kevyesti silputun sipulin kanssa, riisit ja sipulit eivät saa ruskistua. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Lisää kauhallinen kerrallaan kiehuvaa lientä riisin joukkoon ja sekoittele kermaisen rakenteen aikaansaamiseksi. Kun liemi on imeytynyt riisin joukkoon, lisää seuraava kauhallinen. Jatka näin, kunnes riisi on lähes kypsää (al dente) ja rakenne on puuromaisen valuvaa. Lisää joukkoon raastettu parmesaani, mausta ja lisää tarvittaessa mausteita. Annostele risotto lautasille ja nosta päälle halutessasi paistettua ja siivutettua broilerin filettä. Koristele annokset tuoreyrteillä ja raastetulla parmesaanilla.
Vinkki: Herkkusienien sijaan voit käyttää ruokaan metsäsieniä, kuten kantarelleja tai herkkutatteja. Herkkutattirisoton mausteeksi käy loraus espressokahvia! Mikäli keittiöstäsi löytyy tuoretta timjamia, se sopii risottoon mainiosti.
Herkkusienirisoton kanssa tarjoilin yrteillä ja valkosipulilla maustettua broilerinrintaa
Oikein maistuvaa risottoa oli! Tykkään kyllä sienten ja sipulin mausta kovasti, eikä tuo broilerikaan hullumpi lisä ollut ruokaan. Risoton valmistaminen on kyllä taitolaji ja tunnustan, etten vieläkään tee sitä tarpeeksi valuvaksi ja ehkä toisaalta tarpeeksi al denteksikään. Hyvää se silti on. Kunnon risotto poikkeaa kyllä koulussa tarjoilluista nakki-hemapa-virityksistä kuin yö ja päivä. Eli pitkäjyväiset riisit voi risoton kohdalla unohtaa kaappiin ja ottaa käyttöön risottoriisin. Risottoriisiä saa nykyään pikkukaupoistakin ja paketti on to-del-la riittoisa. Niin ja risotto on mainio lisuke erilaisille ruoille, kuten broilerille tai lohelle, mutta se käy sellaisenaankin ateriaksi. Mikä on siun oma lempparirisottosi?
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani maaliskuun alussa.
Voikukansukuinen mustajuuri on maan alla kasvava juures, joka maistuu hienostuneen hempeälle. Makua ei kannata piilottaa vahvojen makujen alle, vaan nauttia sen herkästä pehmeydestä lähes sellaisenaan. Mustajuuresta irtoaa maitiaisnestettä, joka tummuttaa juureksen nopeasti. Tummumisen saa ehkäistyä sillä, että juuret kuoritaan juoksevan veden alla ja ne laitetaan välittömästi sitruunalla maustettuun veteen. Sitruunavedessä voi keittää mustajuuret, jolloin niihin tulee pieni kirpakkuus - mikäli et ole sitruunan ystävä, niin laita juuret kiehumaan uuteen maustamattomaan veteen. Tämä keitto oli oikein ihanan makuista ja vuohenjuustokreemi sopii siihen todella hyvin. Innoittajana kreemiin toimi ystäväni kanssa ystäväillallisille kokattu kokonaisuus "mustajuurta kolmella tapaa", jossa keitto valmistettiin mustajuuresta, päälle pikkelöitiin mustajuurta ja kokonaisuus kruunattiin pehmeällä mustajuuri-vuohenjuustokreemillä. Siihen vivahtava resepti löytyy täältä punajuuresta valmistettuna.
2-4 annosta
keitto
1 pkt mustajuuria (n. 300 g) ½ sitruuna vettä ½ kasvisliemikuutio 1 varsi tuoretta rosmariinia 2 dl kuohukermaa merisuolaa myllystä mustapippuria myllystä
vuohenjuustokreemi
½ dl kuohukermaa 1 varsi tuoretta rosmariinia n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa tarvittaessa ripaus suolaa
Pese, kuori ja huuhtele mustajuuret juoksevan veden alla. Laita ne kattilaan, jonne on puristettu puolikkaan sitruunan mehut. Mustajuuret tummuvat todella nopeasti, jonka takia ne pitää kuoria veden alla ja sitruunavesi estää myös tummumisen. Keitä mustajuuret kasvisliemikuutiolla sekä rosmariininoksalla maustetussa sitruunavedessä kypsiksi, noin 15 minuuttia. Valuta hieman keitinvettä pois, jos sitä näyttää olevan paljon. Poista rosmariininoksa ja mahdolliset irronneet lehdet ja aja keitto sileäksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan kuohukerma ja surauta vielä sauvasekoittimella kuohkeaksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita (pyöristä makua tarvittaessa pienellä määrällä hunajaa). Kuumenna keitto kiehuvaksi.
Valmista keiton poristessa vuohenjuustokreemi. Kuumenna kerma pienessä kattilassa kiehuvaksi rosmariininoksan kanssa ja anna keitoksen jäähtyä. Poista rosmariini ja sulata joukkoon pehmeää vuohenjuustoa. Tarvittaessa kuumenna kreemiä varovasti hellalla, jos vuohenjuusto ei sula muuten. Mausta tarvittaessa ripauksella suolaa. Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle lusikallinen kreemiä sekä pieni tupsu rosmariinia. Tarjoile välittömästi.
Keittoa riittää neljälle henkilölle alkupalana tai kahdelle hengelle pääruokana.
Maukas mustajuurikeitto ja saa lisämakua vuohenjuustokreemistä
Ihanaa! Niin pehmeän samettista ja maukasta! Tuo kreemi oli kyllä ihan älyttömän hyvää ja kuinka nopeasti saa jotain koristusta tehtyä tavallisen keiton pinnalle. Miksei se maistuisi muidenkin sosekeittojen pinnalle annosteltuna... Mie dippailin keittoon ruislastuja, jotka toivat mukavaa rousketta lopputulokseen. Lisukkeena maistuu myös hapankorppu tai hyvä leipä.
Resepti on julkaistu Karjalan Heilin ruokapalstallani toukokuun alussa.
Kurpitsakeitto saa makua vuohenjuustosta ja pekonista
Tätä keittoa teimme ystävieni kanssa jo syksyllä, kun vietimme kaveriporukan illallisia ystäväni kotona. Keitto oli tehty vain kurpitsasta, sillä jatkeeksi varatut perunat unohtuivat pöydälle. Tämä keitto oli kolmen ruokalajin ateriamme alkupala. Pääruoaksi nautimmenaudan paahtopaistia uunijuureksien ja pippurikastikkeenkera. Keitto oli ihanan makuista ja sopi keveytensä ansiosta oikein hyvin alkupalaksi. Keitot on kiva koristella jollain herkuilla ja tällä kertaa päälle päätyi kurpitsansiemenet, pekonisilppua ja vuohenjuustoa.
280 g pekonia 300 g hyvää vuohenjuustoa kurpitsansiemenet (ohje käsittelyyn täällä)
Kuori ja paloittele kurpitsa isohkoiksi lohkoiksi. Huuhtele kurpitsapalat. Laita kurpitsat kattilaan, lohko joukkoon kuoritut sipulit ja lisää valkosipulinkynnet kuorittuina kokonaisina mukaan. Mikäli haluat keittoon potkua, laita mukaan kuivattuja chilejä makusi mukaan (nämä olivat ystävieni kasvattamia) tai käytä 1-2 palkoa tuoretta chiliä. Poista tuoreista chileistä vaaleat kannakkeet ja siemenet, pilko ne isohkoihin paloihin. Kaada kattilaan vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Mausta keittopohja kasvisliemikuutiolla ja tuoreilla yrteillä. Anna porista liedellä, kunnes kurpitsat ovat kypsyneet, sekoita välillä ettei se pala pohjaan. Nouki yrttien rangat pois keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää mukaan tarpeen mukaan suolaa sekä reilusti mustapippuria. Kaada joukkoon ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahtaa ja annostele lautasille. Koristele annokset paahdetuilla kurpitsansiemenillä, paistetulla ja valutetulla pekonilla (mausta suolalla ja pippurilla) sekä vuohenjuustokuutioilla. Halutessasi voit lorauttaa pinnalle vielä kevyesti hyvää oliiviöljyä.
Kurpitsakeitto maistuu vahvasti kurpitsalle. Ripotteeksi pinnalle sopii vuohenjuusto ja pekoni.
Herkullista oli! Maku ja rakenne oli todella pehmeä, sillä kurpitsa soseutuu hyvin hienojakoiseksi. Perunaa tämä ei edes kaivannut, mutta halutessaan sitä voi laittaa myös mukaan. Kurpitsana oli meillä ns. halloween-kurpitsa, talvikurpitsaksikin sitä taidetaan kutsua. Keiton voi tehdä myös myskikurpitsasta, jota on ympäri vuoden kaupoissa saatavilla. Halutessasi lihattoman version, jätä pinnalle ripoteltava pekoni pois. Tarvittaessa keiton makua voi pyöristää lorauksella hunajaa.
Ohraryynirieska tehdään rikotuista ohrasuurimoista, niistä syntyy myös ihana uuniohrapuuro
Kotona leivottu leipä, sämpylät ja rieskat ovat herkullisia ja sellaisia tulee leivottua usein, sillä samalla yleensä saa käytettyä hyödykseen erilaisia jämiä maitotuotteista kasviksiin. Tällä kertaa piimäpurkki meinasi vanhentua, joten päätin kokeilla rieskantekoa pitkästä aikaa, varsinkin kun niitä ohraryynejä löytyi kaapista. Ohraryynejä tuli ostettua talvella, kun mieleeni muistui koulussa tarjottu ihanan pehmeä ohrapuuro mehukeiton kera, jota onkin tullut sittemmin keiteltyä pariin otteeseen. Kaivelin tämän oheisen reseptin arkistoistani, resepti on alun perin lähtöisin mummoni reseptikokoelmasta. Maku oli juuri niin hyvä, kuin muistelinkin sen olleen, vaikka edellisen kerran sitä olin syönyt ehkä vuonna 2007. Rieska upposi syöjäkuntaan kuin lämmin veitsi voihin, ettei edes pakastimeen sitä hätävara-aamupalaksi riittänyt.
Rieska: Mittaa illalla ohrasuurimot ja piimä suureen leivontakulhoon, jätä kulho tekeytymään yön yli huoneenlämpöön hyvin peitettynä. Lisää seuraavana päivänä turvonneeseen suurimoseokseen loput aineet, sekoita tasaiseksi massaksi. Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 250-asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia eli kunnes pinta on tummapilkullisen ruskea ja taikina on kypsynyt. Tarjoile rieska hieman jäähtyneenä munavoin tai voinokareen kanssa. Rieska säilyy jääkaapissa useita päiviä.
Munavoi: Laita kananmunat pieneen kasariin ja mittaa päälle kylmää vettä, kunnes kananmunat peittyvät. Keitä kananmunia miedolla lämmöllä n. 8 minuuttia. Kaada vesi pois kasarista ja valuta päälle kylmää vettä, jäähdytä kananmunat. Kuori munat ja hienonna ne kulhossa haarukalla painellen, sekoita joukkoon pehmennyttä voita ja mausta suolalla. Tarkista maku ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Vinkki: kananmunien ei tarvitse olla täysin kypsiä munavoihin käytettäessä, vaan keltuainen saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.
Ohraryynirieska maistuu ihanalle ja toimii hyvin niin aamupalana kuin iltapalanakin.
Kylläpä oli hyvää! Maistui ihan mummon tekemältä ja varsinkin tämä herkku toi paljon hyviä muistoja mieleen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla! Joskus muuten Marttojen kurssilla tehtiin rouskurieskaa, idea oli samanlainen mutta taikinaan laitettiin huuhdeltuja suolattuja rouskuja (pakastetutkin käyvät), kunhan puristelee nesteet niistä hyvin pois ennen taikinaan lisäämistä.
Ohraryynirieskan resepti on julkaistu helmikuun alussa Heilin ruokapalstallani.
Joulun alla Joensuu Areenalla järjestettiin isot messut ja siellä myytiin paljon ruokaherkkujakin. Niinpä tuli ostettua kaikkea ihanaa lammassäilykkeestä mehuihin ja Pajuniemen kojulta lähti mukaan kassillinen erilaisia lihoja. Tämä piirakka on tehty juuri sieltä hankitusta palvihirvestä, sillä muuten hirvenlihaa on melko vaikea saada käsiinsä. Liha oli erittäin laadukasta, kalvotonta ja suussasulavaa. Ja sopiva palvausaste! Koska päiväys alkoi lähestyä, niin ajattelin tehdä siitä paistettavaa ruokaa. Vuodenvaihteeksi kokkailin tämän herkkupiiraan ja sitä maisteli myös perheeni, saaden hyväksynnän. Ihanaa olikin! Jos palvihirveä ei ole käytettävissä, niin mikä tahansa muu palvattu tai savustettu liha käy tilalle. Tuplaamalla ohjeen se riittää uunipellille.
12 palaa, piirakkavuoallinen
taikina
150 g voita 3 dl vehnäjauhoja ½ tl suolaa ½ tl kuivattua timjamia n. ½ dl kylmää vettä
täyte
1-2 rkl (viherpippuri)dijon-sinappia 200 g palvattua hirvenpaistia (tai muuta palvilihaa) ½ prk aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä 100 g emmental-juustoraastetta 1 prk kermaviiliä 2 kananmunaa 1 kananmunan keltuainen ripaus merisuolaa myllystä reilusti mustapippuria myllystä 1 tl kuivattua timjamia
Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot, suola ja timjami. Kun seos on murumaista, lisää joukkoon puolet vedestä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Jos taikina tuntuu kuivalta, lisää vielä vettä ja sekoita uudelleen. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, pistele taikina haarukalla kohoamisen estämiseksi. Esipaista taikinapohjaa 225-asteisessa uunissa n. 10-12 minuuttia, eli kunnes se on muuttanut hieman väriä mattamaiseksi. Vähennä uunin lämpötila 200 asteeseen, kun otat piirakkapohjan pois uunista.
Valmistele taikinan paistuessa täytteet: hienonna hirvenliha pieniksi kuutioiksi. Valuta siivilässä aurinkokuivatut tomaatit hyvin, painele ylimääräistä öljyä talouspaperiin. Jos tomaatit ei ole valmiiksi kuutioituja, niin kuutioi ne samankokoisiksi hirvenlihan kanssa. Sekoita pienessä kulhossa kermaviilin joukkoon kananmunat ja keltuaiset, mausta liemi suolalla, pippurilla ja timjamilla. Levitä dijon-sinappia varovasti tasaisesti koko esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele päälle hirvikuutiot, juustoraaste ja viimeisenä tomaattikuutiot. Kaada päälle liemi ja heiluta vuokaa varovasti, jotta liemi valuu täytteen sekaan tasaisesti.
Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa n. 25-35 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kevyesti väriä. Tarjoile piiras hieman jäähtyneenä raikkaan salaatin kera. Vinkki: lisää sinapin päälle hienoksi silputtua punasipulia tai ripottele pinnalle hieman sinihomejuustoa!
Ihanaa, niin paljon makua! Nuo aurinkokuivatut tomaatit sopivat tähän kuin nenä päähän, tosin niiden öljystä valuttelu vaatii hieman kärsivällisyyttä. Muutenkin tykkään laittaa niitä vähän kaikkialle. Näin jälkikäteen harmittaa, ettei tuota palvilihaa tullut hankittua enempää ja pakastettua kevään kokkailuita varten...
Resepti on julkaistu tänään ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.
Meillä on ystävien kanssa tapana järjestää kolmen-viiden ruokalajin illallisia säännöllisen epäsäännöllisesti. Syyskuussa keräännyimme noin kymmenen hengen joukolla ystävieni luokse ja kokkailimme yhdessä herkullisen aterian. Olimme suunnitelleet illallista pari viikkoa ja tarjolle piti tehdä mm. täytettyjä broilerinfileitä. Kuitenkin kaupassa silmiin sattui -30% lapuilla varustettuja naudan paahtopaisteja, jolloin liha tuli edullisemmaksi kuin broilerit. Ei paljoa tarvinnut kommunikoida, kun ruokasuunnitelma vaihtui jopa klassikkoksi muodostuneeseen pääruokaan. Kuohuviini-alkumaljojen kanssa nautittiin kinkkutahnalla täytettyjä ruissipsejä, alkuruokana kurpitsakeittoa vuohenjuuston kanssa ja jälkkäriksi oli mehevää omenapiirakkaa. Herkullista ja hyvää!
uunijuurekset 1 pieni lanttu 4 porkkanaa 4 punajuurta 1 pieni bataatti 1 kokonainen valkosipuli oliiviöljyä balsamicoa mustapippuria myllystä merisuolaa myllystä reilusti tuoretta timjamia reilusti tuoretta rosmariinia n. ½ dl hunajaa 2 rkl voita viimeistelyyn
Paahtopaisti: Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen ruoanlaittoa. Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää pannulle kunnon nokare voita ja paista talouspaperilla kuivattuun lihaan ruskea pinta. Mausta liha reilulla suolalla ja mustapippurilla. Halutessasi voit laittaa pannulle myös muutaman oksan timjamia ja rosmariinia tuomaan makua. Aseta liha uunivuokaan ja laita siihen paistomittari. Paista 150-asteisessa uunissa, kunnes lihan sisälämpötila on mieleinen. Raa’an paahtopaistin sisälämpö on uunista otettaessa 55-57c, medium 60-63c, medium plus 65c ja kypsä 70c. Peittele vuoka kevyesti foliolla ja jätä vetäytymään reiluksi varttitunniksi. Lihan lämpötila nousee vielä folioituna ja liian tiukka paketti nostaa lämpöä entisestään.
Pippurikastike: Siivilöi paistinpannulta (ja paistoastiasta vetäytymisen jälkeen) liemi kattilaan. Lisää joukkoon kuohukerma ja kiehauta, murustele joukkoon pyöreä mustapippurijuusto ja anna sen sulaa. Mausta kastike dijon-sinapilla, suolalla, hunajalla ja tarvittaessa lisää mustapippuria. Lisää kattilaan tuoreita timjaminoksia. Anna kastikkeen keittyä kasaan miedolla lämmöllä, lisää tarvittaessa tummaa maizena-kastikesuurustetta. Poista timjaminoksat ja tarvittaessa siivilöi kastike. Mikäli kastikkeesta tulee liian paksua, lisää kuohukermaa. Kiehauta kastike juuri ennen tarjoilua. Vinkki: mausta kastike kunnon lorauksella konjakkia, jaloviinaa tai rommia.
Uunijuurekset: Pese ja kuori juurekset sekä kuori valkosipulinkynnet. Paloittele lanttu, porkkana, punajuuret ja bataatti pienehköiksi kuutioiksi. Kaada kuutiot ja kokonaiset valkosipulinkynnet isolle uunipannulle, lorauta päälle oliiviöljyä, balsamicoa, hunajaa ja reilusti mausteita. Sekoita kaikki keskenään ja paista 200-asteisessa uunissa juuri ja juuri kypsäksi, n. 45 minuuttia. Kääntele juureksia välillä, että ne kypsyvät tasaisesti. Kiillota lopuksi kasvisten pinta nokareella voita. Tarkista maku ja tarvittaessa lisää mausteita. Vinkki: uunijuureksiin sopii myös peruna, sipuli ja palsternakka. Jos ruokaan haluaa potkua, mukaan voi hienontaa myös tuoretta chiliä.
Kokoa annokset: asettele lautaselle keko uunijuureksia, lorauta pohjalle kastiketta ns. peiliksi ja nosta päälle muutama siivu ohuehkoksi siivutettua paahtopaistia. Koristele annos tuoreella yrtinoksalla ja halutessasi ripottele lihalle hieman sormisuolaa. Tarjoile välittömästi.
Kyllä tämä vaan on yksi omia lemppariruokia! Lihasta tulee todella mehevää hellästi kypsennettynä, uunijuureksiin saa kunnolla makua tuoreilla yrteillä ja ehdottomasti pitää olla balsamicoa tuomassa särmää. Ja sitten kastikkeet! Olen ehdottomasti kastike-ihminen. Rakastan erilaisia kastikkeita ja niiden tekemistä. Kunnon kastike kruunaa annoksen kuin annoksen. Ystäväni tietävät intohimoni kastikkeisiin ja niitä tehdäänkin suurella intohimolla. Joskus olemme ravintolassa hyvää kastiketta saadessamme pyytäneet ohjeita tai lisäkannullisen ruokaan loroteltavaksi. Minkäs sille voi, kun kastikkeet ovat niin hyviä... Nämä lisukkeet sopivat myös esim. naudan sisä- tai ulkofilepihveille!
Resepti on julkaistu tämän päivän Karjalan Heilin ruokapalstallani.
Olin koko ala-asteen ajan tyttökerhossa, jossa suuressa roolissa olivat myös kokkaaminen ja leivonta. Yläasteella sekä lukiossa vedin sitten sellaisia kerhoja itsekin. Mutta niiltä omilta lapsuusvuosilta on kerhosta jäänyt mukaan useita reseptejä, joista oma lempparini on tämä oheinen arrakkipallojen ohje. Ohje on aikanaan kopioitu A4-arkin puolikkaalle, siinä näyttää olevan rasvaroiskeita ja suklaisia sormenjälkiäkin, jotka kertovat omalla tavallaan reseptin aktiivisesta käytöstä. Ohje oli vuosia minulta kadoksissa, kunnes äitini eräänä päivänä löysi sen reseptiensä joukosta ja pitkän hiljaiselon jälkeen arrakkipallojen ohje pääsi taas käyttööni. Itseasiassa tätä tehtiin myös kansalaisopistolla vetämälläni Pienet herkkupalat -kurssilla, joten yli 20 vuoden ympyrä sulkeutuu. Kuva on otettu kurssilaisten kanssa tekemistäni palloista. Ihan älyttömän hyvää herkkua, joka sopii pikkumakeaksi vaikka kahvipöytään tai illanistujaisiin. Ja tähän on helppo hävittää kaikki keksien ja kahvikakkujen jämät, joten resepti on varmasti joka keittiössä tarpeellinen!
n. 20-30 kappaletta
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
n. 3 dl pikkuleipä- tai sokerikakkumuruja
(arrakkiesanssia tai punssia)
pinnalle strösseliä, kookoshiutaleita, suklaarouhetta tms
Vatkaa voi, tomusokeri, vaniljasokeri ja siivilöity kaakao kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kakkumurut ja sekoita hyvin. Mausta massa halutessasi esanssilla tai alkoholilla. Laita taikina hetkeksi kylmään. Muotoile taikinasta pieniä palloja ja pyöritä ne strösseleissä tai vastaavissa. Laita pallot pieniin paperivuokiin tai leivinpaperoidulle lautaselle ja anna niiden jäähtyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile pienenä makeana kahvin kera.
Oih, mitä lapsuusmuistoja! Näitä tuli väsättyä kotona lapsena vaikka kuinka usein. Ihan ilman mitään alkoholeja ja aromeita, josta tuo reseptin nimikin juontuu. Nyt tosin kaapistani löytyy tuliais-punssia, joten ehkäpä se pitää kerrankin kokeilla terästettynäkin. Kurssilla käytimme tähän valmista Rainbown suklaahippukakkua (á 350g) ja muistaakseni yksi sellainen riittää juuri yhteen yllä olevaan reseptiin. Kakku kuitenkin on sen verran kosteaa ja muhevaa, että se muussaantui lähes tasaiseksi massaksi. Joten tykkään ennemmin käyttää niitä erilaisia kaapeista löytyviä keksejä ja pikkuleipiä, kuin pelkkää kakkumurua. Hauskan ulkonäön palloihin saa, kun ne tökkää strösseliin. Ihan ympäriinsä niitä ei tarvitse kieritellä. Koristeluun voi käyttää kanssa kaikkea, mikä vaan pintaan tarttuu. Tätä juttua rustetassa tulikin mieleeni, että nämähän muistuttavat ihan niitä muodissa olevia cakepopseja! Ovat vaan parempia nämä ;)
Olen kadottanut oman pitaleipäreseptini vuosien varrella jonnekin ja syksyllä oli tarvis saada nopeasti resepti käyttöön. Niinpä googlella päädyin Kinuskikissan blogiin, josta löytyi samankuuloinen resepti, kuin se vuosia käyttämäni ohjekin oli. Oikein makoisia pitaleipiä tulikin, kiitos Kinuskikissalle reseptistä!
14 kappaletta
25 g hiivaa
1 dl kädenlämpöistä vettä
1½ rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 kananmuna
2½ dl maustamatonta jogurttia (toim. huom.: esim. luonnonjogurtti)
9 dl vehnäjauhoja
Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää vatkaten sokeri, suola, öljy, kanamuna ja jogurtti. Sekoita joukkoon vehnäjauhot vähän kerrassaan. Jatka sekoittamista kädellä vaivaamalla, kun taikina muuttuu paksummaksi. Jaa taikina 14 osaan ja kauli palat jauhoja apuna käyttäen litteiksi kiekoiksi (halkaisija n. 12 cm). Ripottele leivinpaperille jauhoja ja nosta leivät kohoamaan. Kohota noin kaksinkertaiseksi eli vajaan tunnin. Pellillä tarvitaan jauhoja ja kunnon kohottaminen, että leipiin muodostuu ilmataskut paistettaessa. Paista pitaleipiä 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia. Pitaleivät voi täyttää ruoaksi erilaisilla täytteillä tai sitä voi käyttää dippaamiseen tzatzikin ja muiden kanssa.
Hyvää oli! Leipäset kohosivat kauniisti ja niihin syntyi hyvät taskut. Taskut tuli täytettyä erilaisilla kotitekoisilla tahnoilla ja turkkilaisilla lihapullilla eli köfteillä. Reseptissä tosiaan kannattaa käyttää ns. juoksevampaa jogurttia, kuten luonnonjogurttia, eikä turkkilaista jogurttia. Turkkilainen jogurtti on mielestäni liian tönkköä tähän, jolloin taikinasta ei tule yhtä kuohkeaa.
Joensuussa on ihana kreikkalainen ravintola Kreeta, jossa on tullut käytyä usein syömässä. Muutama ruoka sisältää pitaleivän kanssa juustotahna tirokafteria ja sitä saa ostettua dippailuun muutenkin. Minulle tuo tahna maistuu erityisen hyvin, joten halusin oppia tekemään sitä itse. Googlellakaan en löytänyt kuin muutaman englanninkielisen reseptin, joten siitäpä rupesin väsäämään omaa versiotani yhdistellen eri reseptejä. Olen tehnyt tätä niin tuoreella chilillä (kuva sellaisesta) kuin chilijauhemausteella, ehkä jauheella tulee jotenkin parempaa omaan makuuni. Myös makeaa suippopaprikaa on tullut käytettyä, mutta sitä en tähän suosittele. Eli tavallista paprikaa ja chilijauhetta, niin tulee hyvä! Vaikka tahnaan tulee chiliä, se ei ainakaan ravintolaversiossakaan ole ollut tulista. Maun mukaan voi sitäkin säätää.
200 g hyvää fetajuustoa 1 punainen paprika ½ tuore punainen chili tai maun mukaan (tai chilijauhetta) 1 rkl omena- tai punaviinietikkaa 4 rkl oliiviöljyä kuivattua oreganoa mustapippuria myllystä
Pese paprika ja laita se 200-asteiseen uuniin grillivastuksen alle, kunnes paprika on pehmennyt ja pinta mustunut. Laita paprika kulhoon kelmun alle ja anna hautua hetki. Revi mustunut kuori pois ja leikkaa paprika halki. Poista paprikan valkoiset osat ja siemenet. Laita muutamaan osaan leikattu paprika, paloiteltu fetajuusto ja chiliä maun mukaan tehosekoittimeen ja aja melko tasaiseksi massaksi. Lisää etikkaa ja öljyä, mausta oreganolla ja pippurilla. Tarkista maku ja koostumus, lisää tarvittaessa öljyä. Anna dipin maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile tirokafteria osana salaattia, pitaleivän tai naan-leivän kanssa, tacolastujen dippailuun.
Herkullista! Todella kivaa ja vähän erilaista tahnaa, mitä olen vuosien varrella syönyt. Fetajuuston rakenne saa jäädä vähän rakeiseksi, tasaista mössöä tästä ei kannata tehdä. Söin tirokafteria mm. soijapalojen ja couscous-salaatin kastikkeena, nuo soijapalat löytyy valmiiksi maustettuina lämmitysvalmiina pakastealtaasta. Tätä tahnaa, kuten hummustakin, kokailtiin syksyllä kansalaisopiston kurssillani. Hyvin näytti maistuvan kurssilaisillekin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, i-ha-naa! Kuvan kukkiva oregano on muuten kasvatettu omalla parvekkeellani.
Lisätty blogiin 1/2020 eli takaisinmuuton jälkeen.
