Porkkanasämpylät

Porkkanasämpylät, osa juustolla ja osa sellaisenaan

Pidän kovasti sämpylöiden leipomisesta ja viime aikoina olen palauttanut mieleeni esitaikinan eri juuren kanssa leipomista. Pari viikkoa sitten laitoin pienen juuren tekeytymään ja kohta sämpylät olivatkin jo paistokelpoisia. Mielestäni juureen leivotut leivonnaiset ovat maukkaampia ja niissä on enemmän luonnetta. Myös sämpylät valmistuvat juurella ehkä hitusen nopeammin, kuin tavallisesti alustettua taikinaa kohottamalla. Koska parvekkeeni yrttisato on yllättänyt minut erittäin suuresti, pyöräytin lämpimäisten kaveriksi herkullisen yrttilevitteen vanhan valkosipulileviteohjeeni pohjalta (ohje tulossa myöhemmin). 

12 sämpylää

juuri

2½ dl maitoa

½ pss kuivahiivaa

3 rkl (leipä)siirappia

2½ dl vehnäjauhoja

taikina

1 tl suolaa

n. 3½ dl vehnäjauhoja

2 porkkanaa raastettuna

½ dl rypsiöljyä

pinnalle juustoraastetta

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (n. +42c) ja liota joukkoon kuivahiiva.Vatkaa joukkoon siirappi ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi ja anna muhia lämpimässä paikassa, kunnes juuri kuplii. Lisää juureen suola, kuoritut ja raastetut porkkanat, jauhoja ja tilkka öljyä. Alusta taikinaa ja lisää jauhoja sekä öljyä, kunnes saat kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoista. Leivo taikinasta öljytyin käsin 12 sämpylää ja laita ne pellille - jos käytät juustoraastetta, laita juusto lautaselle ja paina sämpylät kevyesti juustoraasteeseen. Anna kohota leivinliinan alla vähintään varttitunti. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi.

Valmiit porkkanasämpylät ja yrttilevite

Kylläpä olivat makoisia! Osaan sämpylöistä laitoin päälle juustoraastetta ja osan paistoin ilman juustoa. Tällä kertaa en laittanut taikinaan erikseen juustoa, mutta halutessaan sitä voi laittaa noin desin-parin verran samaan aikaan porkkanaraasteen kanssa. Sämpylä- ja leipätaikinoihin saa näppärästi käytettyä nahistuneet juurekset ja juustonkannikat, mutta myös vaikkapa sosekeitot tai ylimääräiset maidot. Käytin muuten näihin sämpylöihin jo yläasteen köksäntunneilta tuttua juustoa, eli Metro-tukusta saatavaa tukun omaa juustoraastetta. Aika hyvää! Juustoa jäi yli yhdestä tilausjutusta ja juustoraaste on näppärä säilyttää pakastimessa. Varsinkin kun pussilla on painoa useampi kilo...

Maitosuklaamousse täytekakkuun

Vadelmainen suklaamoussekakku

Vietimme äitini syntymäpäiviä jo hieman etukäteen maalla ja minä leivoin viemisiksi täytekakun, jonka kuorrutin paikan päällä juuri ennen tarjoilua. Kakku on täytetty kaikella sillä, mitä kotoani sattui löytymään ilman kauppareissua ja onneksi lopputulos olikin hyvin herkullinen! Suklaan kaveriksi sopii hyvin sekä vattu että päärynä. Kakku maistui myös muille ja jopa mummoni tykkäsi, vaikka hän ei liiemmin ole täytekakkujen ystävä. Tuo mousseohje on mainio, sillä pystyy tekemään moussen mistä tahansa suklaasta, olen käyttänyt tuota perusohjetta viime aikoina hyvin paljon. Täytekakkujen tekeminen on kyllä hauskaa ja onneksi viime aikoina niitä onkin päässyt tekemään ihan mukavasti. Vielä on niin paljon juttuja kokeilematta ja koristelunkin suhteen on niin älyttömästi opeteltavaa! Joku tosi erikoinen täyte olisi hauska kehitellä :)

26 cm/3 litran vuokaan

kakkupohja

6 kananmunaa

sokeria

perunajauhoja

vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

maitosuklaamousse

200 g maitosuklaata

2 kananmunaa

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

n. 1 rkl vettä

täyte

pieni purkki vadelmahilloa

1 prk päärynänpuolikkaita sokeriliemessä

kuorrutus

6 dl vispikermaa

3 rkl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

tuoreita vadelmia

pari palaa maitosuklaata

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon. Voitele ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset korppujauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä.

Tee maitosuklaamousse. Sulata paloiteltu maitosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä suklaata kerrallaan noin 10 sekuntia. Jäähdytä. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vispaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi isommassa kulhossa. Yhdistä isossa kulhossa vaahdot ja jäähtynyt maitosuklaa. Kuumenna tilkka vettä ja sulata veteen kuiviksi puristetut liivatteet. Vatkaa liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Leikkaa kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä. Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Levitä kakkupohjalle kunnon kerros vadelmahilloa ja kaada päälle puolet maitosuklaamoussesta, ripottele moussen päälle puolet kuutioidusta päärynästä. Nosta päälle kakun keskikerros ja täytä samoin. Nosta kanneksi viimeinen kerros kakkulevyä ja kääri vuoka kelmuun. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta sokereilla. Levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakulle. Laita pursotinpussiin tähtitylla ja pursota kakun reunaan tankoja. Pursota kakun päälle vain ruusukkeita. Asettele kakun pinnalle tuoreita vadelmia ja veistä maitosuklaasta kiekuroita kuorimaveitsellä ja ripottele suklaata kakulle. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun saakka.

Täytteenä oli vattuhilloa, suklaamoussea ja päärynäkuutioita

Nam! Käyttämässäni suklaassa oli pieniä kinuskicrispejä, joten ne toivat vielä hieman lisämakua kakkuun. Kinuskimurut tosin taisivat pehmentyä sen verran, että niitä ei hampailla kunnolla erottanut valmiista kakusta. Päärynän sijasta voi käyttää kakussa myös pelkkää vadelmaa, mutta minulla ei niitä ollut. Päälle tulleet vatutkin piti ostaa puolimatkasta pikkukaupasta, että saan kakun koristeltua. Mikäli kakkupohjasta tulee tosi kuiva, niin kannattaa kostuttaa levyjä hieman ennen moussella täyttämistä, sillä mousse jähmettyy aika pian eikä kostuta kakkua hirveästi. Miun kakkupohjat ovat olleet sen verran meheviä, etten edes muista milloin viimeksi olisin täytteiden lisäksi laittanut erillistä kostuketta ja kun täytän kakut vuorokautta ennen tarjoilua, niin kerkeävät maut ja kosteudetkin tasaantua hyvin. Kannattaa muuten ennen täyttämistä kelmuta vuoka kunnolla, sillä laiskuuksissani mie jätin sen tekemättä ja isän kumotessa kakkua tarjoiluvadille tietysti osa reunasta jäi kiinni vuokaan. Sen takia kakusta tuli tasasivuisen sijaan tuollainen ylöspäin kapeneva... 

Herkkutatti-pekonipasta

Maukas herkkutatti-pekonipasta

Pakastimestani löytyi vielä viimekesäisiä mummolan herkkutatteja pieni nyssäkällinen, joten pakkohan ne oli käyttää pois. Ja koska pakastimessa on edelleen paljon muutakin pikaisesti käytettävää ruokaa, niin nappasin puolikkaan paketillisen pekonia herkkutattien kaveriksi. Pasta valmistui alta aikayksikössä ja oli erittäin maistuvaa. Kyllä kotimaiset sienet vaan ovat hyviä!

2 annosta

200 g pakastettuja herkkutatteja

100 g pekonia

1 pieni sipuli

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

sitruunatimjamia

spaghettia

Sulata pakastetut sienet ja hakkaa ne pieneksi silpuksi. Silppua pekoni pieneksi ja laita kylmälle paistinpannulle paistumaan. Hienonna sipuli ja lisää pannulle ruskistumaan pekonin kanssa. Lisää joukkoon myös sienisilppu. Paista kullanruskeaksi ja varo polttamasta. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla, lisää pannulle kerma ja hauduta kastikkeeksi. Hienonna timjami ja lisää melkein valmiin ruoan joukkoon. Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita herkkutatti-pekonikastike valmiin pastan joukkoon. Tarjoile välittömästi. Halutessasi pinnalle voit raastaa vielä parmesaania.

Herkkuruokaa! Sienet ja pekoni ovat loistava makuyhdistelmä ja toimivat pastassa hyvin yhteen. Tuota sitruunatimjamia kasvattelen omalla parvekkeellani ja sitä tulee silputtua paljon ruokaan kuin ruokaan. Timjami onkin mielestäni paras yrtti sienten kaveriksi ja timjamia olen käyttänyt vuosikausia sieniruokien maustamiseen. Tämän vuoden sienisato taitaa jäädä melkoisen niukaksi helteisen ja sateettoman kesän takia, mutta onneksi pakastimessa on vielä ainakin kauniin pulleita kantarelleja viime kesältä.

Meloni-mansikkafruitie

Hedelmäinen ja marjainen aamunaloitus

Fruitie on hedelmistä tehty juoma, joka maistuu herkulliselta. Tämän fruitien surautin aamupalaksi viikonloppuna, kun jääkaapissa oli vielä puolet minivesimelonista jäljellä. Ja koska yrttipuutarha kukoistaa, niin nappasin vielä kourallisen sitruunamelissaa joukkoon. Tähän olisi voinut lisätä joukkoon vaikkapa leseitä tai siemeniä, jopa mysliä, tuomaan lisää ruokaisuutta ja kuituja. Miun työpaikkani alakerrassa on vanhan luokkakaverini ja hänen puolisonsa omistama Super Smoothie -niminen ravintola, jossa tulee silloin tällöin käytyä joko smoothiella tai salaatilla. Oma lempparini heidän tarjoiluistaan on hedelmäinen keltainen smoothie (nimi hukassa) ja smoothiet sisältävät siis myös superfoodeja, mutta eivät esim. gluteenia. Superfoodien maailma on miulle vielä sen verran oudompi, että miun smoothiet ja fruitiet ovat vähän ravintoköyhempiä. Lähinnä työnnän blenderin kuppiin kaikki hedelmien ja marjojen jämät ja salaatinloput, säilykehedelmät (olen allerginen lähinnä kaikille tuoreille hedelmillekin) ja maitotuotteiden loput tai mehupurkkien pohjat. Toimii!

2 isoa lasia

½ minivesimeloni

n. 200 g pakastemansikoita

kourallinen sitruunamelissaa

Lohko vesimelonin hedelmäliha blenderin kulhoon ja kumoa päälle jäiset mansikat. Aja tasaiseksi massaksi ja lisää lopussa joukkoon hienontumaan myös yrtit. Tarjoile välittömästi isoista laseista. Mikäli massa jää liian paksuksi, sitä voi jatkaa vaikkapa hedelmämehulla tai vichyllä. Joskus saatan lorauttaa mukaan myös tilkan hunajaa, jos käytän hapokkaampia marjoja tai salaatinlehtiä.

Näppärä aamupala! Työpäivinäkin tämmöinen on helppo ja nopea pyöräyttää, kun tuotteet ovat valmiiksi jääkaapissa odottamassa tai ne eivät vaadi paljoa esikäsittelyä. Ennemmin myös teen tämmöisiä, kuin keittelen puuroa kaikessa kiireessä.

Mutakakku / mudcake

Herkullinen mutakakku ei kaipaa kuin hieman tomusokeria

Mutakakku eli mudcake on ihanaa valuvan mehevän sisuksensa ansiosta. Mutakakku taltuttaa takuuvarmasti suklaanhimon ja makeanhimon, se on oiva kumppani kahville ja sopii niin hellekesään kuin kylmään talveenkin. Muun muassa näistä syistä se on yksi lempileivonnaisiani, vaikka en ole mikään suklaafani oikein koskaan ollutkaan. Kuvissa ihanan valuva keskusta ei näy, mutta tarkoituksena kakkua on paistaa mieluummin hieman liian vähän kuin liikaa. Ylipaistettuna, kuten miulle viimeksi kävi (ei kuvatodistetta), tästä tulee ihan vaan tavallinen suklaakakku. Sen kakun tuunasin valkosuklaarouheella ja lisäsuklaalla ja tarjoilin kermavaahdon kanssa ystävilleni grillibileiden päätteeksi. Onneksi se maistui silti, vaikka tämä valuva versio on enemmän makuuni :)

26-28 cm irtopohjavuokaan

4 kananmunaa

2 dl sokeria

200 g hyvää tummaa suklaata

200 g voita

2½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

tarjoiluun vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, turkkilaista jogurttia,

vaniljakastiketta ja tuoreita marjoja

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoan reunat, pingota pohjalle leivinpaperi. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sulata voi kattilassa ja sulamisen loppupuolella lisää kattilaan myös paloiteltu suklaa. Sekoita voi-suklaaseosta ahkerasti, ettei se pala pohjaan. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita se muna-sokerivaahtoon varovasti nuolijalla sekoittaen. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja siivilöi taikinaan, sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi nuolijalla sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ja siirrä se tarjoiluvadille. Tahmaista ja valuvaa kakkua haluavan ei kannata laittaa mutakakkua jääkaappiin, vaan syödä se mahdollisimman pian paistamisen jälkeen. Tarjoa mutakakun lisukkeena vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, turkkilaista jogurttia tai muuta vastaavaa, myös tuoreet marjat käyvät mutakakun kaveriksi mainiosti.

Herkullinen mutakakku

Tämä on kyllä niin herkullista! Ohjeella olen tehnyt usein mutakakkua ja en ole ajatellut ohjetta vaihtaa, kun se toimii niin hyvin. Joskus teen jotain marjoilla tuunattuja versioita (vattu ja suklaa on taivaallinen yhdistelmä), joskus puolitan ohjeen pieneen vuokaan sopivaksi ja joskus ripottelen pinnalle valkosuklaata sattumiksi. Oma lempparini mutakakun lisukkeeksi taitaa olla hieman happamahko turkkilainen jogurtti, joka taittaa makuja sopivasti. Mietinpä tuossa, että kaveriksi sopisi myös vaahdotettu smetana tai ranskankermakin, mutta kaloreita ei silloin kannata laskeskella... Maistuuko sinulle mutakakku?

Marinoitu punasipuli

Marinoitu punasipuli

Rakastan erilaisia sipuleita ja käytän sipulia melkein kaikissa suolaisissa ruoissa. Erityisen ihanaa sipuli on salaateissa tai osana salaattibuffettia. Tein ystäväni kolmekymppisille tätä upean väristä marinoitua punasipulia salaattipöytään ja reilusta kilosta sipulia tehty lisuke loppui jopa vähän liian aikaisin. Niin kivan makuista ja hieman makeaa se on, että maistui lapsillekin! Eikös olekin nättiä? :)

1-1½ kg punasipulia

3 dl punaviinietikkaa

1½-2 dl sokeria

½ dl rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

Kuori punasipulit ja leikkaa ne pitkittäin kahteen osaan. Leikkaa sipulit ohuiksi puoliympyrän muotoisiksi siivuiksi. Kiehauta kattilassa etikka ja liuota joukkoon sokeri. Lisää mukaan hyvä loraus öljyä ja makusi mukaan suolaa sekä pippuria. Laita punasipulisiivut kattilaan ja kiehauta. Anna jäähtyä huoneenlämmössä välillä sekoitellen. Anna maustua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään, mutta vähintään muutama tunti. Sekoittele välillä. Purkita sipulit puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin. Valuta sipuleista liemi ennen tarjoilua. Marinoitu punasipuli maistuu hyvin salaateissa, munakkaissa, grilliruoan tai pihvin lisukkeena - oikeastaan missä tahansa!

Tämä on kyllä hyvää! Sipuli kypsyy kuuman etikkaliemen ansiosta ja pikkelöityy, karvain kitkeryys poistuu ja sokeri makeuttaa lopputulosta, eikä etikkaisuus puske liikaa läpi. Sokerin suhdetta lisäämällä tai vähentämällä sipulista saa enemmän makeaa tai etikkaista. Osa tekee marinoidun punasipulin kylmällä liemellä ja sekin toimii, mutta minusta tämä kiehautettu liemi tekee upeamman värin ja nopeuttaa valmistusprosessia. Samalla idealla voi pikkelöidä tavallista keltasipulia ja punaviinietikan voi vaihtaa valkoviini- tai siiderietikkaan. Tästä tuli sen verran sipulia, että se riitti noin parin-kolmenkymmenen hengen salaattipöytään lisukkeeksi, mutta määrä uppoaa kyllä normaalistikin ihan kotioloissa hyvin nopeaan. Pilttipurkillinen marinoitua sipulia hupenee melkeinpä yhdellä ateriakerralla parilla ihmisellä. Tätä teen taas pian uudestaan!

Kokonainen uunikana

Kokonainen kana paistettuna

Valmistin elämäni ensimmäisen kokonaisen kanan eilen! Kokeilu oli hauska, sillä olen jo vuosien ajan nähnyt useissa blogeissa ja kokkausohjelmissa sitä valmistettavan. Koska olen tämän kesän ajan viljellyt parvekkeellani useita erilaisia yrttejä, oli luontevaa työntää niitä runsain määrin maustamaan kanaa. Nahkan alle päätyi paljon lempimakujani ja samassa uunivuoassa valmistui näppärästi myös kanalle lisuke paahdettujen kasvisten muodossa. Huumaava tuoksu täytti kotini ja makuhermoja helli lempeät maut. Tämä kana on tuoretuote ja leikattu avoimeksi pakkausta helpottamaan. Pakastettuja umpinaisia kanoja en ole kokeillut, mutta seuraavaksi pitänee kokeilla tölkkipeppukanaa, kun tästä avomallista se ei valitettavasti onnistu. 

4 annosta

n. 1,3 kg kokonainen kana

50 g voita

3 solo-valkosipulia tai n. 10 valkosipulinkynttä

1 dl hienonnettua sitruunatimjamia

1 dl hienonnettua persiljaa

reilusti suolaa

reilusti mustapippuria

1 limen raastettu kuori

1 limen mehu

juoksevaa hunajaa

vuokaan

3 porkkanaa

10 pientä uutta perunaa

4 pientä sipulia

1 suippopaprika

limenjämät

tilkka rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Kuori porkkanat, sipulit ja valkosipulit. Leikkaa porkkanat ja sipulit lohkoiksi, lohko pestyt kuorimattomat perunat ja kuutioi paprika. Lorauta päälle tilkkanen öljyä ja rouhi päälle mausteita. Pyöräytä mausteet kasviksille tasaisesti ja valmistele kana. Raasta valkosipulit ja limenkuori voihin, mausta se reilulla pippurilla ja suolalla. Hienonna yrtit ja sekoita maustevoi tasaiseksi tahnaksi. Irrota varovasti kanan nahka lihasta käsillä. Keskellä rintalastaa oleva nahka on hieman kiinni lihassa, joten voit varovasti nahkaa rikkomatta leikata koko nahkakaistaleen irti. Ota maustevoita käsiin ja hiero voi tasaiseksti kaikkialle nahkan alle. Hiero käsiin tarrannut voi ja yrtinjämät kanan pinnalle. Rouhi päälle reilusti suolaa ja mustapippuria. Halkaise lime ja purista mehu kanan päälle. Laita limenpuolikkaat vuokaan ja nosta kana kasvisten päälle. 

Paista kanaa 225-asteisessa uunissa alatasolla noin tunti, valele voita ja paistolientä muutaman kerran kanan päälle. Ota vuoka uunista ja valuta tarvittaessa ylimääräinen liemi pieneen kippoon, että kasvikset pääsevät paahtumaan kunnolla. Lorottele kanan päälle reilusti hunajaa ja laita takaisin uuniin n. 20 minuutin ajaksi, eli kunnes kana on varmasti kypsää ja kasvikset ovat paahtuneet kypsiksi. Anna hautua folion alla varttitunti. Leikkaa kanasta annospaloja ja annostele kasviksia lautasille. Annoksen kaverina maistuu vaikkapa rucolasta, kirsikkatomaatista, mozzarellasta ja basilikasta tehty salaatti. Tarjoile välittömästi.

Kananpoika odottelee uunin hellivää lämpöä

Kana maustettuna. Nahkan alla on yrteillä ja valkosipulilla maustettu voi, päällä lisää makuja. Uuniaika kannattaa hyödyntää ja paahtaa lisukekasvikset kanan kanssa samassa vuoassa. Kanasta irtoaa sekä voita että paistolientä aika paljon, joten jossain vaiheessa kaadoin ylimääräistä lientä lähes murokulhollisen pois vuosta, sillä tykkään kunnolla paahtuneista kasviksista. Hunaja lisätään kanan pinnalle vasta lopussa, ettei se pala ja polta kanaa. Nahkan reilu ruskistuminen ei haittaa, sillä siten siitä saa rapeaa, tosin itse en syö kanannahkaa vaan kuorin sen pois ennen syöntiä. Koska osa suolasta ja pippurista jää nahkaan, saa mausteita olla reilusti maustevoissa.

Valmis! Ruoassa on omakasvattamaani rucolaa, basilikaa, sitruunatimjamia ja persiljaa.

Valmiin kanan kanssa tarjoilin paahdettuja kasviksia ja tomaatti-mozzarellasalaattia. Salaatin rucola ja basilika ovat peräisin omasta yrttipuutarhastani parvekkeelta, samoin kuin kanan timjami ja persiljakin. Ruoasta tuli erittäin mehukasta, maukasta ja tuoksuvaa. Ihan älyttömän hyvää! Minkähän takia tätä ei ollut aiemmin tullut testattua?

Huttulan Kukon Naapurin kokonainen maalaiskananpoika päätyi ensimmäisenä
testiin. Muut kananpojat odottavat kokkausvuoroaan pakastimessani.

Kanakokeiluni mahdollisti Huttulan Kukon Naapurin maalaiskana, joka lähetti yllä olevan kuvan mukaiset kananpoikatuotteet testattavakseni. Kananpojat saavat elää tehotuotettuja broileriressukoita pidempään ja vapaammin, syödä geenimuunteluvapaata ruokaa ja Huttulan kukko hoitaa niin kasvattamisen, teurastamisen kuin jalostamisenkin. Pisteet myös pakkauksen visuaalisesta ilmeestä! Kokki Jyrki Sukula häärii toiminnassa mukana ja hän kyselikin halukkuuttani testata tuotteita, niin eihän sitä tietenkään voinut kieltäytyä kunniasta. Lisäksi Sukula on luonut Naapurin kananpojista reseptejä yhtiön nettisivuille, jos haluaa saada valmiita vinkkejä ruoanlaittoon. Loput saamani kanatuotteet ovat nyt pakastimessa ja ainakin paistista ajattelin tehdä jotain kanapataa, filesuikaleet päätynevät johonkin kastikkeeseen. Mukavaa saada lautaselle muutakin kuin tehotuotettua stressibroileria, sillä varsinkin näitä omia kesäkanoja seuraamalla huomaa sen laatueron niin maussa kuin ulkonäössäkin. Joten testaapa joku kerta Naapurin maalaiskanaa! Mie ainakin tykkäsin.

***

Kanan tarjosi
Huttulan Kukko oy

Kinuski-puolukkatäyte kakkuun

Makean kinuskin ja kirpeän puolukan täyttämä kakku on herkkua!

Minulta tilattiin pienen pojan ristiäisiin kakku, jonka täytteeksi toivottiin kinuskia ja puolukkaa. Niinpä ajattelin tehdä kinuskimoussea ja laittaa pakastepuolukkaa makupilkuiksi, jolloin lopputulos on ihanan kirpeän makea. Lisäksi kakusta toivottiin neliskulmaista, joten kakun runsas täyte teki kakusta myös erittäin korkean. Jos et halua tehdä ihan niin isoa tai korkeaa kakkua, pienennä täytettä puolella. 

25x25cm neliövuokaan tai 26-28cm pyöreään vuokaan

noin 6-8 munan kakkuun kaksi täyteväliä

kinuski

5 dl kuohukermaa

5 dl fariinisokeria

mousse

4 dl kuohukermaa

500 g maitorahkaa

6 liivatelehteä

2 rkl vettä

n. 300 g puolukoita

Aloita täytteen tekeminen samaan aikaan, kun paistat kakkupohjan eli päivää ennen kakun täyttämistä. Mittaa kinuskiin tuleva kerma isoon (teflon)kattilaan ja lisää mukaan fariinisokeri. Kiehauta ja keitä kinuskiksi muutama minuutti koko ajan vispilällä sekoittaen. Anna kinuskin jäähtyä ja siirrä seos isoon vatkauskulhoon. Peitä kulho ja anna jäähtyä seuraavaan päivään jääkaapissa. Vatkaa kylmä kinuski kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Vatkaa toisessa isossa kulhossa mousseen tuleva kerma vaahdoksi, lisää joukkoon maitorahka ja vatkaa tasaiseksi. Vispaa mukaan myös vaahdoksi vatkattu kinuski. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä viisi minuuttia ja liota kuivaksi puristetut liivatteet kiehautettuun vesitilkkaan. Anna liivateseoksen jäähtyä ja vatkaa se täytteen joukkoon. Levitä kakkupohjalle 1/4 täytemoussea ja puolet puolukoista, lisää toinen 1/4 moussea päälle. Tee toinen täyteväli samalla tavalla. Anna kakun hyytyä seuraavaan päivään kaapissa ja kuorruta kakku. Tähän kahdeksasta kananmunasta tehtyyn kakkuun meni n. 9dl vispikermaa kuorruttamiseen.

Ihanaa! Kinuski oli todella makeaa, joten rahka sopii hyvin keventämään ja raikastamaan lopputulosta. Omaan makuuni saattaisin jopa laittaa kinuskia hieman vähemmän suhteessa muun täytteen määrään. Pienempään tai matalampaan kakkuun puolittaisin täytteen määrän kokonaan. Tuosta 25x25cm vuokaan tehdystä kakusta tuli lähes 12cm korkea (ennen kermakoristelua), sillä kakkupohjat olivat hyvin kuohkeat. Käytän isojen kakkujen tekemiseen apuna vuokia, elmukelmua ja foliota, kalvoja ja muita tukia. Tällä kerralla korkeutta tukivat niin pienet leikkuulaudat kuin pannunalusetkin ja koko komeus oli kiristetty vahvalla narulla muotoonsa... Harmi kun en tajunnut ottaa viritelmästä kuvaa, mutta pääasia että kakku onnistui!

Moussea jäi tämän verran yli

Koska tämä oli taas ensimmäinen kokeilu tällaisella makuyhdistelmällä, jäi täytettä onneksi hieman kakusta yli. Laitoin lopun moussen puolukkakerroksen kanssa lasiin ja yön yli jääkaappiin hyytymään. Oli kyllä hyvää, mutta kakkupohjan kanssa se olisi ollut vielä parempi. Tuota vaahdotettua kinuskia voisi jalostaa muutenkin kakkukäyttöön. Myös kakun hyytymisastetta voi huomioida pienestä kiposta, sillä ainakin minua jännittää joka kerta tehdä hyydykekakkuja. Vielä kun joskus uskaltaisi luottaa omiin taitoihinsa ja lopettaa jännittämisen... :)

Ristiäiskakku valmiina

Tässäpä kinuski-puolukkakakku vielä kuorrutettuna. Oli aika lähellä, ettei kakku olisi mahtunut pahviseen isoon kakkulaatikkooon, sillä lopputulos oli kermapursotusten kanssa erittäin korkea, varmaankin noin 14cm. Kakkuun toivottiin mintunvihreää väriä, kukkakoristeita ja kruunua. Kruunu matkasi tilaajille omassa astiassaan. Onnea Mirolle hienosta nimestä! :)

Pullakakku

Pullakakku eli kardemummakakku

Mummoni teki usein ihanaa kardemummakakkua, jonka runsaan kardemummainen maku pysyy edelleen mielessäni. Perin mummoni vuosikymmenien aikana keräämän ja kirjoittaman reseptiikan, mutta sen kardemummakakun reseptiä ei ole löytynyt. Ehkäpä mummo ei ollut koskaan kirjannut reseptiä ylös, vaan teki sen vuosikymmenien kokemuksella tai resepti on kadonnut tai se kulkee täysin eri nimellä... Vaikka olen kaikki reseptit käynyt useaan otteeseen läpi, ei mitään mummon lämpimäiseen verrattavaa reseptiä ole löytynyt, kuten ei myöskään sen taivaallisen saaripiirakan reseptiä... Niinpä päätin etsiä kardemummakakun reseptejä, josko niistä joku olisi tarpeeksi lähelle samanlainen. Kakku oli juuri sopivan paksua, siinä oli vahvan kardemumman maku ja pinnalla oli kaunis murupinta. Ensimmäisenä kokeilin Kinuskikissalta saamastani Kinuskikissan helpot suosikit -kirjasta Kardemummakakun reseptiä, joka kulkee myös nimellä pullakakku. Erona on mummoni kakkuun on se, että murun sijaan pinnalla on mantenia ja raesokeria. Nimensä veroisesti kakku on kuin pullaa, mutta etsimäni resepti se ei valitettavasti ollut. Niinpä luottoresepteihini päätyi taas uusi resepti, mutta sen Täydellisen Kardemummakakun reseptin etsiminen jatkuu edelleen. Mikäli sinulta löytyy (vanha) resepti, varsinkin jonka pinnalla on murua, vinkkaathan minulle! :)

10 palaa

200 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

4½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 rkl kardemummaa

2 dl maitoa

½ dl mantelirouhetta

½ dl raesokeria

Vuoraa pieni kakkuvuoka (halkaisija 20cm) leivinpaperilla. Vatkaa voi ja soekri vaahdoksi, vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen. Yhdistä vehnäjauhot, leivinjauhe ja kardemumma keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina vuokaa, ripottele pinnalle mantelirouhe ja raesokeri. Paista 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Suojaa pinta foliolla, mikäli kakku saa liikaa väriä. Tarjoile haaleana.

Herkullista! Pullakakku maistui todellakin pullalta, mutta se valmistuu niin paljon nopeammin ja ilman kohotteluja. Vein kakun tuliaisiksi perheelleni ja erityisesti pikkuveljeni tykästyi pullakakun makuun. Niin paljon, että sitä piti tehdä uudelleen. Mutta koska tavoitteenani on löytää se oikea resepti, päädyin kokeilemaan toista reseptiä. Siitä joskus myöhemmin lisää :)

Paksu siivu pullakakkua maistuu maitolasillisen tai kahvimukillisen kanssa!

Kiitos Kinuskikissalle ihanasta kirjasta! Kirja on pullollaan ihania reseptejä ja kauniita kuvia, joten uskon monen reseptin päätyvän kokeiluun omassakin keittiössäni. Suosittelen kirjaa myös kaikille hyviä perusteoksia kaipaaville ja vaikkapa kotoa pois muuttaville nuorille, sillä näiden ohjeiden ansiosta jokainen voi loistaa keittiötaidoillaan.

Grillattua broileria ja cheddar-mansikkasalaattia

Mansikka-cheddarjuustosalaattia ja grillattua broileria

Tällä kertaa Blogirinki haastoi Cebicin keittiön yhdistämään oluen ruokaan, joka sopii hyvin kesäisiin nautintoihin vaikkapa grillin ääressä. Olut onkin perinteinen valintani ruokajuomaksi esimerkiksi ravintolassa ja onneksi nykyään saa muutakin kuin sitä tavallista kolmosta niin ravintolasta kuin maitokaupastakin. Tykkään ale-tyyppisistä oluista ja päädyin itseoikeutetusti kokkailemaan Brooklyn American Ale mielessäni, sillä sitä on tullut aiemminkin nautiskeltua hyvän ruoan seurana. Oluen maku on hedelmäisen maltainen, mukavasti humaloitu ja keveä, mutta luonnetta ja makua löytyy silti mielestäni oikein mukavasti. Jopa ruokaseuralaiseni tykkäsivät tästä oluesta, sillä se ei ollut maultaan se perinteinen lager, johon suomalaiset ovat tottuneet, vaan jotain parempaa. Mikäli et ole suuri olutfani, niin kokeilepas tätä! Ja sitten ihan muuten vaan suosittelen grillailemaan itse marinoitua broileria ja tekemään kaveriksi herkullista salaattia. Kyllä maistui! :)

5 annosta

marinadi
700 g broilerin fileitä
1 limen mehu ja raastettu kuori
2 solo-valkosipulia
3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
½ dl rypsiöljyä
suolaa
mustapippuria

cheddar-mansikkasalaatti
1 rku villirucolaa
1 rku lehtisalaattisekoitusta
½ rku jääsalaattia
3-4 tomaattia
½ kurkku
3 kesäsipulia varsineen
200 g extra mature cheddaria
250 g tuoreita mansikoita
2 dl krutonkeja

ruohosipulidressinki
½ dl balsamiviinietikkaa
½ dl rypsiöljyä
2 tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
½ dl ruohosipulisilppua

Aloita broilerin marinadista. Sekoita kulhossa raastettu valkosipuli, raastettu inkivääri ja raastettu limenkuori, purista joukkoon limestä mehut. Lisää mukaan loraus öljyä ja mausteita. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja kääntele broilerinfileet mukaan. Anna maustua muutama tunti jääkaapissa, ota huoneenlämpöön n. 45min ennen grillaamista. Pyyhi ylimääräistä marinadia pois lihalta ja grillaa kohtuullisella lämmöllä kypsäksi. Anna tasaantua hetki folion alla ennen tarjoilua.

Tee dressinki valmiiksi. Mittaa kaikki ainekset tiiviiseen kannelliseen lasipurkkiin ja ravista hyvin sekaisin. Anna makujen tasaantua huoneenlämmössä tarjoiluun asti. Ravista sekaisin vielä ennen salaatille pirskottelua.

Revi salaatit kulhoon, kuutioi tomaatit ja kurkut, siivuta kesäsipulit varsineen ja leikkaa mansikat neljään osaan. Kuutioi juusto pienehköiksi kuutioiksi ja paahda muutama viipale leipää krutongeiksi. Annostele lautasille salaatteja, ripottele päälle loput ainekset ja valuta ruohosipulikastiketta päälle. Lisää grillatut fileet annosten päälle ja tarjoile välittömästi.

Grillistä saa vähän väriä broilerin pintaan

Salaatti oli ihanan kevyttä ja cheddar sopii mansikan kanssa erittäin hyvin edelleen! Mikäli et ole tätä taivaallista kombinaatiota vielä testannut, niin nyt kannattaa! Muutenkin tykkään yhdistää mansikkaa vuohenjuustoon, fetaan tai muihinkin juustoihin, sillä milloinpa makean ja suolaisen liitto ei toimisi... Broilerissa oli kerrankin tarpeeksi makua, myös lime maistui vahvasti lopputuloksessa. Ja painiihan itse marinoitu liha muutenkin eri sarjassa niihin kaupan valmismarinadiin upotettuihin verrattuna. Marinointi vaalentaa broileria entisestään sitrushappojen ansiosta, joten onneksi grillistä tarttui vähän väriä lihaan, mielestäni grillatussa ruoassa saa näkyäkin valmistustapa pienenä mustumisena - kunhan vain varoo kypsentämästä liian pitkään eli kuivaksi korpuksi. Brooklyn American Alen hedelmäisyys sopi täydellisesti mansikan hedelmäisyyteen ja juuston vahvuuteen, itseasiassa jälkikäteen lueskeltuani oluen ominaisuuksista huomasinkin määritelmistä, että juustot sopivat oluelle hyvin ja maun hedelmäisyys komppaa tietenkin myös mansikkaa. Ei hullummin oivallettu! Enemmän vinkkejä oluen ja ruoan yhdistämiseen löytyy Sinebrychoffin Olut ja ruoka -sivuilta ja Sinebrychoffin edustamat juomat täältä, josta voi samalla etsiä omaan makuunsa sopivia juomia kuvausten perusteella.

Herkkua!

Tällä tavalla meillä herkuteltiin juhannusaattona mummolassa perheen kanssa ja jälkkäriksi maistui omatekoisesta raparperihillosta ja valkosuklaamoussesta tehty torttu. Torttuun tuli muuten käytettyä omien kesäkanojemme munia, joten torttukin maistui entistä paremmalta. Nuo mummolan sinivalkoiset lautaset ovat mielestäni todella ihanat, muistaakseni englantilaiset. Ja olikohan vielä mummin ja ukin häälahjaksi saamat astiat, eli melkoisen vanhat. Kyllä ennenvanhaan on osattu :)

***

Yhteistyössä Sinebrychoff

Nyhtöpossu-pitaleivät

Nyhtöpossua ja guacamolea pitaleivässä

Tein aiemmin keväällä parista kilosta kassleria nyhtöpossua, joten sitä jäi monta pussillista pakastettavaksikin. Niinpä vappuna (jep, päivitykset laahaa hieman...) pääsin ruoanlaitosta helpolla: pari pussia nyhtistä sulamaan, guacamole muutamassa minuutissa valmiiksi, kasviksia palasiksi ja kaikki herkut pitaleivän sisään. Nyhtöpossun loput ajattelin käyttää cannelloneihin tai lasagneen, että saan käytettyä kaappien kätköistä tuotteita pois. On nimittäin aikamoiset määrät erilaisia ruokatarvikkeita niin pakastimissa kuin kuivakaapeissakin, vaikka yrittää pitää ylimääräiset jemmat minimissä. Ja kohta on taas marja-aika...

4 annosta

400 g valmista nyhtöpossua

4 pitaleipää

1 prk kermaviiliä/ranskankermaa

2 avocadoa

½ pieni sipuli

1 lime 

ripaus chilijauhetta

ripaus suolaa

tomaattia

kurkkua

sipulia

jäävuorisalaattia

Ota nyhtöpossu sulamaan ja laita se pieneen uunivuokaan. Paista 175 asteessa, kunnes liha on lämmennyt ja saanut hieman väriä. Tee sillä välin guacamole valmiiksi, eli muussaa avocadon malto, lisää joukkoon hienoksi silputtua sipulia (noin puolikas), limenmehua ja ripaukset mausteita. Yleensä laitan guacamoleen vielä kuutioitua tomaattia, mutta tällä kertaa jätin sen pois muiden täytteiden takia. Suikaloi sipulia, hienonna tomaattia, kurkkua ja salaattia. Paista pitaleipiä uunissa pakkauksen ohjeen mukaan juuri ennen tarjoilua. Halkaise pita, sipaise pohjalle kermaviiliä, lisää kasviksia ja kunnon kasa nyhtöpossua. Viimeistele annos guacamolella ja tarjoile välittömästi.

Herkullista! Nyhtöpossu ja pita ovat oiva pari, joiden kaveriksi käy myös guacamole varsin mainiosti. Sisään voisi laittaa myös hyvää juustoa tai majoneesia, mistä ikinä sattuukin pitämään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun perheeni pääsi maistamaan nyhtöpossua ja hyvin maistui heillekin. Liha sai kiitosta mukavasta maustaan ja mehevyydestään, vaikka en edes laittanut nestettä mukaan lämmitysvaiheessa. Se mitä näistä pitoista jäi lihaa yli, taisi päätyä lopulta salaattiin tai leivän päälle. Ja seuraavan kerran pitää kyllä pitaleivät tehdä alusta alkaen itse, niin maut saisi vielä uudelle levelille. Lapsuudesta saakka täyttämässäni ruokaohjekirjassa on joku pitaleipien resepti, mutta ystäväni ohje taitaa olla vieläkin parempi. Pitääkin etsiä resepti jostain!

Valkosuklaamousse-lakkakakku

Juhlava valkosuklaamoussella ja lakkahillolla täytetty ruusukakku

Viime aikoina olen saanut onnekseni leipoa paljon erilaisia täytekakkuja niin perheen omiin juhliin kuin tilauksesta asiakkaillenikin. Samalla omat taitoni karttuvat ja pääsen kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Tätä kakkua pidän yhtenä onnistuneimmista kakuistani, kun vertaa lähtökohtiani siihen, etten vielä kolme vuotta sitten saanut tehtyä mitenkään edustuskelpoista täytekakkua. Pursotukset ovat siis parantuneet ja tekniikat hioutuneet, mutta mikäpä uusi ei vaatisi opettelua ja kovaa treeniä. Ruusupursotukseen tutustuin ensimmäistä kertaa kolmisen kuukautta sitten, kun leivoin työkavereilleni vaaleanpunaisen ruusukakun ja nyt äitienpäiväksi leivoin taas uutta kokeillen: ruusupursotuksen alle kätkeytyi suussasulavaa valkosuklaamoussea! Tällaista moussea tein siis ensimmäistä kertaa, mutta en todellakaan viimeistä. Ihan mielettömän hyvää! Suklaamousseen voi käyttää mielensä mukaisesti mitä tahansa suklaata: tummaa, maito- tai valkosuklaata ja se maistuu herkulliselta varmasti myös ihan vaikka pienestä jälkiruokamaljasta nautittuna.

26 cm/3 litran vuokaan

kakkupohja

6 kananmunaa

sokeria

perunajauhoja

vehnäjauhoja

leivinjauhetta

valkosuklaamousse

200 g valkosuklaata (Panda)

2 kananmunaa

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

n. 1 rkl vettä

täyte

lakkahilloa

kuorrutus

8 dl vispikermaa

3 rkl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

kultaisia ja valkeita pieniä nonparelleja

50 g valkosuklaata rouhittuna

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon. Voitele ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset korppujauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä.

Tee valkosuklaamousse. Sulata paloiteltu valkosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä suklaata kerrallaan noin 10 sekuntia. Jäähdytä. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vispaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi isommassa kulhossa. Yhdistä isossa kulhossa vaahdot ja jäähtynyt valkosuklaa. Kuumenna tilkka vettä ja sulata veteen kuiviksi puristetut liivatteet. Vatkaa liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Leikkaa kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä. Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Levitä kakkupohjalle kunnon kerros lakkahilloa ja kaada päälle puolet valkosuklaamoussesta. Nosta päälle kakun keskikerros ja täytä samoin. Nosta kanneksi viimeinen kerros kakkulevyä ja kääri vuoka kelmuun. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta sokereilla. Levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakulle. Laita pursotinpussiin kuusisakarainen tähtitylla (esim. Wilton M1) ja pursota lähellä kakunpintaa pyörylöitä. Aloita pursottaminen kakun alareunasta ja etene ylöspäin. Pursota kakun päälle vain yksi kerros ruusuja. Veistä valkosuklaasta kiekuroita kuorimaveitsellä ja ripottele suklaa kakun keskelle. Ripottele pinnalle vielä hieman sävyyn sopivia nonparelleja. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun saakka.

Tarkempi ohje täytekakun tekemiseen vaihe vaiheelta löydät täältä.

Valkosuklaamousse-lakkakakku

Voi kuinka herkullista kakku olikaan! Tämän kakun perheenikin listasi tekemieni täytekakkujen ykköseksi. Kakku voi kuulostaa makealta, mutta lopputulos oli erittäin tasapainoinen eikä kuitenkaan liian makea. Ja ruusupursotus on yllättävän helppo ja nopea tapa koristella kakut näyttäviksi, seuraavaksi pitänee kokeilla kahdella eri värillä pursotettuja ruusuja tai siten, että värjää toiselle puolelle pursotinpussia tulevan kerman vaikkapa hempeän vaaleanpunaiseksi ja osan jättää valkoiseksi.

Osittain syöty kakku, tästä näkee kauniit kerrokset

Ostin aiemmin keväällä Joensuun Sirkkalassa sijaitsevasta Valion tehtaanmyymälästä meijerin kupeesta 2,5 kilon sankon lakkahilloa. Koska lakkahilloa on melkoisen runsas määrä, voitelin hillolla kaikki kakkupohjien leikkuupinnat, kun normaalisti laitan hilloa vain yhteen kohtaan per täyteväli. Tehtaanmyymälä ei ole meijerialueella, vaan maito-osuuskunnan pitämässä myymälässä ja se on kaikille avoin. Erityisen edulliseksi koin tuon lakkahillon ja laktoosittoman voin, jota ostinkin useita paketteja. Ihanaa saada taas lakkahilloa monen vuoden ei-oon jälkeen!

Käyttämäni suklaa, Pandan valloittava valkoinen

Panda on julkaissut jo aiemmin keväällä Panda leipoo -sivuston, jolta löytyy suklaisia herkkureseptejä ja jolla on käynnissä myös kaikille avoin leivontakilpailu. Leivo Pandan suklaista jotain vaikkapa kevään ja kesän juhliin sopivaa, ota valokuva reseptin kaveriksi ja osallistu kilpailuun. Lisäksi reseptejä pääsee myös äänestämään sivustolla. Parhaiden suklaaleipureiden kesken jaetaan hienoja palkintoja, kuten kMix-yleiskone, keittokirjoja, tuotepalkintoja ja lisäksi luvassa on myös yllätyspalkintoja. Joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja osallistua!

***

Yhteistyössä Panda suklaa

Mustikka-murupiirakka

Murupintainen mustikkapiirakka

Tämän murupiirakan ohjeen sain muutama vuosi sitten ystävältäni ja silloin tein tätä raparperitäytteisenä. Olin vappuna maalla ja leivoin ison pellillisen mustikkapiirakkaa perheelleni pakastimesta löytyneistä marjoista. Raparperi tai mustikka, tai mikä tahansa muu, sopii mainiosti täytteeksi. Ainakin punaherukkaa pitää kokeilla... Ohje on erittäin iso, joten tavalliseen piirakkavuokaan tehtynä tästä riittää 1/3. Nytkin tätä piirakkaa tuli niin paljon, että pakastin osan myöhempiä herkkuhetkiä varten. 

iso pellillinen

12 dl vehnäjauhoja
4 ½ dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
3 tl ruokasoodaa
3 tl vaniljasokeria
375 g voita sulatettuna
2 kananmunaa
3 dl piimää

täyte
½ l mustikoita (raparperia, omenaa, punaherukkaa...)
2 ½ dl sokeria
750 g maitorahkaa
3 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
½ dl sitruunamehua

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu voi, nypi seos käsin murumaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan eri kulhoihin. Lisää toiseen kulhoon kananmunat ja piimä, sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille. Levitä mustikat (tai pilkotut raparperit, viipaloidut omenat tai muut marjat) pohjataikinan päälle. Voit painella marjoja varovasti taikinaan. Täytettä saa olla todella reilusti, että sen huomaa myös paistetusta piirakasta. Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan mustikoiden päälle. Murenna jäljellä oleva taikina piirakan päälle murukerrokseksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia, tai kunnes piiras on kypsää ja muru on saanut hieman väriä, muttei ruskistunut. Tarjoa halutessasi kaverina vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta tai kermavaahtoa.

Ihanaa! Piirakka oli erittäin mehevää ja maukasta. Kuten kuvasta huomaa, piirakka on todella muhkeaa ja riittoisa. Tästä saa näppärästi tarjottavaa vaikka isompiinkin kahvikesteihin, karkeasti arvioiden ainakin 30 palaa. Jääkaapitus tai pakastaminen ei tätä piirakkaa säikäytä ja se säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman päivän. Täytteestä riippuen mausteeksi voi laittaa mm. runsaammin sitruunaa, kanelia tai kardemummaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Perunasalaatti

Raikas perunasalaatti

Tykkään perunasalaatista, mutta sitä tulee nautittua äärimmäisen harvoin. Ehkä lähinnä sen takia, että itse olen niin laiska ostamaan perunoita ja valmissalaatit puolestaan ovat makuuni liikaa majoneesilla kyllästettyjä. Mietiskelin tarjoiltavia erilaisiin kesäjuhliin tai grilliruoan kaveriksi ja päädyin ottamaan härkää sarvista - päätin siis tehdä mieleiseni perunasalaatin. Tämä perunasalaatti tärähtää täysillä omiin makuhermoihini, sillä lopputulos on raikas ja maukas. Nautiskelin salaattia kalkkunaleikkeen ja leivän kanssa, kun en kerennytkään kokkailemaan sen kummemmin. Ja siitä tulikin mieleeni, että lihaisamman ja ruokaisamman version ruoasta saat lisäämällä mukaan kuutioitua kalkkunaleikkelettä tai tietenkin pekonia. Sillä pekonihan sopii melkein ihan kaikkeen....

4 annosta

200 g Philadelphia ruohosipulituorejuustoa

2 rkl hienonnettua punasipulia

2 rkl hienonnettua kaprista

1 kuutioitu suolakurkku

4 hienonnettua aurinkokuivattua tomaattia

ripaus mustapippuria

500 g keitettyjä uusia perunoita

Rapsuttele uusista perunoista hennot kuoret irti pottuhanskalla tai juuresharjalla. Laita perunat kiehumaan reilulla suolalla maustettuun veteen. Anna kiehua juuri ja juuri kypsiksi. Jäähdytä perunat ja leikkaa perunat noin kuuteen osaan. Notkista tuorejuusto lusikalla kulhossa. Lisää joukkoon kuutioitu suolakurkku, hienonnettu kapris ja punasipuli. Pilko joukkoon myös aurinkokuivatut tomaatit ja mausta seos mustapippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä, ainakaan miun mielestäni. Sekoita perunapalat tahnan joukkoon ja sekoita, varo muhentamasta perunoita. Maista ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Anna salaatin maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele perunasalaatti isoilla varrellisilla kapriksilla ja yrteillä.

Toimii! Suolakurkku ja kapris tuovat salaattiin pientä etikkaisuutta, Philadelphia täyteläistä kermaista makua ja loput ainekset boostaavat makua omalta osaltaan, joten lopputulos on hyvin raikas. Omenaa en ole allergioideni takia voinut perunasalaattiin koskaan laittaa, sama koskee varsiselleriä. Mutta eipä sitä paljoa raaka-aineita tarvitakaan, kun vähemmälläkin saa maukkaan lopputuloksen aikaiseksi. Lisäksi tämä on siitä näppärä salaatti, että sillä saa helposti ja edullisestikin ruokittua isomman määrän ihmisiä, kun vaan isontaa reseptiä tarpeeksi suureksi. Tai jos haluaa vähemmän kastiketta perunoilleen, niin laittaa perunoita vähän runsaammin. Minä "kastikeihmisenä" tykkään kuitenkin siitä, että höysteitä on reilummin. Reseptin lähetin Philadelphian reseptikilpailuun, joten saas nähdä mitä tuomarina toimiva Teresa Välimäki on tästä mieltä!

Letut ja marinoidut mansikat

Kivennäisvedellä kuohkeutetut letut ja yrtein marinoituja mansikoita

Kesäkeittiöön kuuluvat ehdottomasti letut! Omat lettuni, olivatpa ne sitten muurikkapannulla tai paistinpannulla paistettuja, sisältävät aina kivennäisvettä. Mielestäni kivennäisveden avulla letuista saa mukavan kuohkeat ja rapeareunaiset herkullisten lisukkeiden kanssa nautittavaksi. Olen tänä keväänä ja kesänä yrittänyt kasvattaa elämäni ensimmäisiä yrttejä keittiön ikkunalaudalla ja niinpä pienistä viljelmistäni osa päätyi myös tähän reseptiin mansikoiden kaverina. Lopputulos oli hyvin maistuva ja teinpä lettujen nauttimisen jälkeen vielä pienen coctailinkin! Kesäinen juoma sisälsi murskattua limeä, muutaman lehden sitruunamelissaa, lorauksen mansikkamehua, tilkkasen sitruslikööriä ja se pidennettiin kivennäisvedellä, lasi täytettiin jääpaloilla ennen kivennäisveden lisäämistä. 

4 annosta

Letut
2 dl maitoa
2 dl Novelle Kivennäisvettä
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1/3 tl suolaa
1 rkl rypsiöljyä
paistamiseen 50 g voita

Marinoidut mansikat
250 g tuoreita, pieniä mansikoita
2 rkl tomusokeria
½ dl tuoretta minttua
½ dl tuoretta sitruunamelissaa
koristeluun sitruunamelissaa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, vispaa joukkoon vehnäjauhot ja maito. Lisää mukaan sokeri ja suola. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia. Lisää taikinaan tilkka rypsiöljyä ja kivennäisvesi, sekoita vain nopeasti ettei kuohkeus katoa. Kuumenna pieni lettupannu ja paista letut (12 kappaletta) kauniin ruskeiksi ja rapeareunaisiksi voissa. Taittele letut neljään osaan paistamisen jälkeen ja pidä ne lämpimänä vaikkapa uunissa tai folion alla.

Tee marinoidut mansikat sen jälkeen, kun olet saanut lettutaikinan turpoamaan. Pilko pienet mansikat neljään osaan ja sekoita joukkoon tomusokeri. Hienonna minttu sekä sitruunamelissa ja lisää yrttisilppu mansikoiden joukkoon. Anna maustua tarjoiluun asti jääkaapissa.

Asettele neljälle lautaselle jokaiselle kolme taiteltua lettua ja nosta päälle keko marinoituja mansikoita. Koristele annokset sitruunamelissalla ja tarjoile välittömästi. 

Letut ja marinoidut mansikat

Lettujen kaverina maistui tällä kertaa maustamaton Novellen kivennäisvesi. Tykkään tummiksi ja rapeareunaisiksi paistetuista letuista, juuri kuten molemmat mummonikin ovat lettuja paistaneet - ne eivät siis ole vahingossa tummuneita. Pitäähän sitä makumuistoja vaalia! Blogiringin kampanja on toteutettu yhteistyössä Hartwall Novellen kanssa ja meidän kuuden reseptejä laatineen bloggaajan tuotokset päätyvät myös teidän lukijoiden äänestettäväksi Novellen reseptikisassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki herkulliset reseptit ja äänestää :)

***

Yhteistyössä Hartwall Novelle

Pestosämpylät

Pehmeät ja maukkaat pestosämpylät

Tämän reseptin kehitin jo vuonna 2009, kun jääkaapissani nökötti puolityhjä pestopurkki. Sämpylät on leivottu juurimenetelmällä, joten lopputuloksena on unelmapehmeät ja kuohkeat sämpylät. Juurimenetelmä vaikuttaa mukavasti taikinoiden koostumukseen, makuun ja säilyvyytee, joten tätä kikkaa ei kannata unohtaa! Minäkin olen tehnyt liian kauan perustaikinoita, mutta jatkossa taas koitan petrata ja muistaa tehdä esitaikinana. Pestosämpylöitä on tullut leivoskeltua säännöllisen epäsäännöllisesti pestotilanteesta riippuen ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on ehdottomasti täydellisin sämpyläresepti, johon olen törmännyt. Suosittelen lämpimästi juuritaikinaa ja pestonjämien kippaamista sämpylätaikinaan! Nam!

12 sämpylää

juuri

2½ dl maitoa

1 rkl (leipä)siirappia

½ pss kuivahiivaa

2½ dl vehnäjauhoja

taikina

½ tl suolaa

n. 3 dl vehnäjauhoja

n. 1 dl pestoa

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon siirappi. Vispaa mukaan kuivahiiva ja vehnäjauhot, anna olla lämpimässä paikassa kunnes juuri kuplii. Vesihaude on oiva keino tähän! Lisää kuplivaan juureen suola ja suurin osa jauhoista, vaivaa taikinaksi. Lisää pestoa makusi mukaan ja lisää jauhoja, kunnes saat pehmeän kiinteän taikinan. Taikina saa jäädä pehmeäksi ja käytetyn peston määrä vaikuttaa hieman jauhon menekkiin - suurempi pestomäärä vaatii enemmän jauhoja. Alusta taikinaa hetki. Leivo taikina sämpylöiksi ja kohota pellillä leivinliinan alla vähintään varttitunti. Peltikohotuksen voi tehdä tiskialtaan päällä, kun altaaseen on valuttanut kuumaa vettä. Sämpylöihin voi viiltää koristekuviot (minä leikkasin saksilla) tai voidella vedellä ja ripotella pinnalle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteessa, kunnes sämpylät ovat saaneet hiukan väriä, noin 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile.

Ovat kyllä pehmoisia ja maukkaita! Juuri sellaisia, kuin kotona leivottujen sämpylöiden pitää mielestäni ollakin. Jauhoista voi osan korvata vaikka sämpyläjauhoilla tai leseillä ja siirapin tilalle voi laittaa sokeria tai hunajaa. Lähetin osan sämpylöistä perheelleni, kun kävivät luonani hakemassa tuliaisia Saksan reissulta. Oli kuulemma maistunut - tosin en mie sitä epäillytkään, onhan tuota reseptiä moni muukin kokeillut ja kehunut... Huomisaamuna taidanpa laittaa juurimenetelmällä sämpylät valmistumaan taas, taitavat valmistua tavalliseen taikinaan verrattuna nopeamminkin. On ne lämpimäiset vaan niin äärettömän ihania! Niin ja koska nyt ei ole pestoa, niin laitan taikinaan lorauksen öljyä ja vaikkapa juustoraastetta, taikinakäsi kyllä kertoo riittävän jauhomääränt taikinaa tehdessä.

Maailman parhaat sämpylät :)

Lampaanpaisti ja mokkakastike

Perinteinen pääsiäisen lammasateria

Suunnilleen kymmenkunta vuotta meillä on ollut tapana syödä pääsiäisateria jo pitkäperjantaina aikataulusyistä. Onneksi tänä vuonna teimme taas niin, sillä pääsiäislauantaina minuun iski yllättäen 40 asteen kuume ja flunssa, joka vei petiin melkein viikoksi. Perinteisesti pääsiäispöytäämme kuuluu joko täytettyjä kananmunia tai kananmunasalaattia, lammaspaistia ja paistoliemestä tehtyä kastiketta, valkosipulikermaperunoita ja hunaja-rakuunaporkkanoita. Kieltämättä ajatus nyhtölampaasta pitaleivän sisässä tzatzikin kanssa houkutti suunnattoman paljon, mutta kanssasyöjien takia perinteisellä linjalla mennään juhlapyhien ateriat. Ylijäämälammas kannattaa pilkkoa kastikkeeseen ja lämmitellä siten seuraavana päivänä.

3,5 kg lampaanpaisti (luuton)

marinadi
1 dl ruokaöljyä
1 dl kahvia
3 rkl minttuhyytelöä
2 rkl hunajaa
1 rkl suolaa
½ rkl mustapippuria
1 rkl tuoretta rosmariinia
½ kokonaisesta valkosipulista

mokkakastike
½l paistolientä
1 dl kahvia
2-4 dl kuohukermaa
3 rkl minttuhyytelöä
mustapippuria
tarvittaessa suolaa
ripaus sokeria
(tummaa kastikesuurusta)

valkosipulikermaperunat
1½ kg perunoita
2 kokonaista valkosipulia
loraus ruokaöljyä
suolaa
mustapippuria
n. 4 dl kuohukermaa
3 dl juustoraastetta

hunaja-rakuunaporkkanat
½ kg porkkanoita
1 rkl rakuunaa
2 rkl hunajaa
2 rkl voita
suolaa
mustapippuria

Sulata pakastettu lampaanpaisti hitaasti jääkaapissa. Huuhtele tai kuivaa paisti. Laita marinadin ainekset pieneen kulhoon ja sekoita tasaiseksi, kaada marinadi tukevaan pakastepussiin ja nosta paisti mukaan. Marinoi pari vuorokautta, kääntele paistia välillä. Ota paisti muutama tunti ennen paistamista huoneenlämpöön ja pyyhi ylimääräinen marinadi pois lihasta. Laita lammas paistopussiin ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes paisti on halutun kypsyistä. Meillä lammaspaisti tehdään ylikypsäksi, joten paistomittari näyttää varmaan jotain 80 astetta, arveli lampaanpaistosta vastaava isäni. Poista lammas paistopussista ja kuivata pinta uunissa. Kääri paisti folioon ja folionyytti pyyhkeeseen. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia. Leikkaa paisti ohuiksi siivuiksi juuri ennen tarjoilua.

Tee paistopussiin pieni reikä kulmaan ja valuta tiheän siivilän läpi paistoliemi kattilaan. Jäähdytä liemi ja kuori rasvakakkara pois pinnalta. Keitä lientä tarvittaessa hetki kasaan, lisää sitten kahvia ja kermaa. Keitä kastiketta, kunnes se on halutun paksuista. Käytä tarvittaessa tummaa kastikesuurusta. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Leikkaa kuoritut perunat ohuiksi siivuiksi. Raasta kuoritut valkosipulinkynnet hienoksi raasteeksi, sekoita raaste ruokaöljyyn ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kasaa voideltuun isoon uunivuokaan kerroksittain perunoita ja valkosipuliöljyä. Mausta jokainen perunakerros reilulla suolalla ja mustapippurilla. Kaada kermaa vuokaan, kunnes lähes kaikki perunat peittyvät. Paista n tunti 175-asteisessa uunissa. Juuri kun pinta alkaa ruskistua, ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja jatka paistamista, kunnes pinta saa kauniin värin ja perunat ovat kypsyneet loppuun. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat pieniksi tikuiksi. Keitä porkkanatikkuja suolalla maustetussa vedessä, kunnes porkkanat ovat puolikypsiä. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan muut ainekset. Keittele porkkanoita, kunnes pinta on hieman karamellisoitunut ja ylimääräinen neste on haihtunut pois. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Annostele lautasille valkosipulikermaperunoita ja nosta päälle muutama siivu paistia. Valuta lihan päälle mokkakastiketta. Asettele viereen rakuunaporkkanoita ja nokare minttuhyytelöä. Tarjoile välittömästi.

Kylläpä maistui! Tällä tavalla tehdään siis aina ja hyväähän se on. Valkosipulia uppoaa ruokiin melkoisen messevä määrä, mutta kun niitä kypsentelee hitaasti niin lopputulos on aromaattisen herkullinen, eikä suuta polttava. Isän vastuulla on lihanpaisto, molemmat tehdään kastiketta ja miun vastuulla on loput lisukkeet. Tällä kertaa jälkkärinä oli tekemäni mangotäytteinen täytekakku, sillä kiirastorstaina pidin työpaikkani ruokaklubille pienen kakunkoristelukurssin. Rahkapiirakkaa ei ollut ollenkaan ja pashat oli pikkupurkeista kaupasta, äiti oli ostanut muutaman tuokkosen mämmiäkin. Mämmin skippasin tänä vuonna yhtä vanilja-kerrosmämmiä lukuunottamatta kokonaan.

PS: Tämän kirjoituksen tullessa julkiseksi, olen jo Saksan Münchenissä, sillä jäin vapulta ensimmäiselle kesälomapätkälle... Toivottavasti kerkeän vähän shoppailemaan ja tutustumaan herkkuihin ;)