Maailman paras banaanikakku

Maailman parasta banaanikakkua!

Tämä ohje on ollut luotto-ohjeeni ihan lapsuudesta saakka. Ohjeen sain äidiltäni, joka on taas saanut sen ystävältään vuosikymmeniä sitten. Kakusta tulee ihanan mehevä ja maukas, säilyykin mukavasti ellei kerkeä huveta parempiin suihin hetkessä. Ja ohjeessa ei tarvitse vatkata, vaahdottaa tai sotkea montaa eri kippoa - ihan parasta! Arkistoblogissani olevassa ohjeessa on monen monta kommenttia, jossa ohjetta testanneet kertovat että ovat myös tykänneet kakusta. Ei siis voi olla pahaa, kannattaa testata! :) 

2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 banaania muussattuna
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
8 rkl kuohukermaa
150 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja
kanelia

Sekoita kaikki aineet isolla lusikalla kulhossa, sekoita joukkoon oman maun mukaan kanelia. Taikina on kuohkeaa ja löysähköä. Voitele ja korppujauhota vuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan. Kakku tummuu päältä kauniisti, älä säikähdä. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsästä kakusta ei jää taikinaa tikkuun. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku säilyy hyvänä useita päiviä, varsinkin jääkaapissa. 

Maailman parasta! Tämä on kahvikakuista ehdoton lempparini ja sitä tuleekin tehtyä mm. jouluksi ja silloin, jos kaapista löytyy jo parhaat päivänsä nähneitä banskuja. Oikeastaan mitä pilkullisempi banaani, sitä maukkaampi kakku. Tähän ohjeeseen muokkasin alkuperäisestä ohjeesta kahvikupin (kkp) vastaamaan desimittoja, kun huomasin että päivitettyä ohjetta kyseltiin vanhassa blogissa ja samoin vähensin rasvan määrää, 150g on sopiva (alkuperäisessä messevät 200g). Itse olen käyttänyt mittana pientä perinteistä kahvikuppia, ei mitään muumimukia. Ja koska tykkään säveltää keittiössä, antaa tämäkin kakku siihen mahdollisuuden. Kuohukerman voi korvata kermaviilillä, piimällä, ranskankermalla, jogurtilla tai maidolla. Olipa joku lukijoista kokeillut tehdä kakusta maidottoman ja munattomankin. Ja joskus olen muokannut ohjeen mokka-banaanikakuksi. Huom: kakku on myös taikinana ihan törkeän hyvää... ;) 

Paprika-chilihillo

Paholaisen hillon tapaan tehtyä paprikahilloa

Joskus iskee hirmuinen himo tehdä itse säilykkeitä, hillota ja mehustaa. Tämä jo joulun alla tekemäni paprika-chilihillo muistui mieleeni tällä viikolla, kun postipaketista löytyi Purkissa! Makuja arkeen, juhlaan ja lahjaksi -keittokirja (Teresa Välimäki, Johanna Lindholm, kuvat Laura Riihelä).  Tämä resepti on oiva niille, jotka haluavat päästä eroon vihanneslaatikon sisällöstä - minä upotin tähän sujuvasti kaikki talon loput paprikat, chilit ja tomaatit. Kunhan hillottava määrä pysyy suunnilleen samana, niin raaka-aineita voi hiisata suuntaan ja toiseen mielensä mukaan. Chilin määrääkin jokainen voi säädellä itse maku- ja sietokykynsä mukaan, tässä sitä on hyvin maltillisesti. Paholaisen hillon reseptin pohjalta säveltämäni paprika-chilihillo oli sopivan kirpakkaa ja hyvää herkkua  pienten keksien ja juustojen kanssa nautittuna, mutta sopipa se mainiosti jauhelihakastikkeeseenkin tuomaan lisämakua. Osan purkeista annoin joululahjoina eteenpäin kotitekoisen Jallusinappini seurassa (sekin ohje pitäisi lisätä blogiin). Resepti säilykeherkkuun, olkaapa hyvä:

muutama säilykepurkillinen

1 iso sipuli

1 iso tomaatti

250 g kirsikkatomaatteja

2 chilipaprikaa (tai enemmän/vahvempaa)

3 suippopaprikaa

4 valkosipulinkynttä

suolaa

mustapippuria

oreganoa

½ dl väkiviinaetikkaa

½-1 pkt hillo-marmeladisokeria

Pese paprikat ja poista niistä siemenet ja leikkaa ne pienehköiksi kuutioiksi. Silppua chilit ja valkosipulinkynnet hyvin pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli ja tomaatit. Kaada kaikki vihannekset kattilaan ja lisää mausteet. Keitä miedolla lämmöllä puolisen tuntia, maista ja mausta tarvittaessa lisää, sekoittele välillä ettei keitos pala pohjaan (tomaattipitoisemmasta lähtee enemmän nestettä, paprikavoittoisesta tulee kuivempaa). Lisää kattilaan hillo-marmeladisokeri sekä etikka. Keitä muutama minuutti kunnolla sekoittaen. Desinfioi pestyt säilykepurkit kiehuvassa vedessä, käytä pihtejä purkkien ja kansien liikutteluun. Purkita kuuma hillo vähän jäähtyneisiin purnukoihin ja säilytä viileässä. Hillo on valmista nautittavaksi kun se on jäähtynyt ja rakenne tukevoitunut. Paprika-chilihilloa voi käyttää juustotarjottimella lisukkeena, kastikkeena, mausteena tai antaa vaikkapa lahjaksi.  

Ihan älyttömän hyvää! Rakenteesta tuli lähinnä marmeladimainen, sillä käytin paprikaa niin paljon enemmän kuin mehukkuutta tuovaa tomaattia. Alkuperäisen idean tämän hillon tekemiseen sain rakkaalta ystävältäni, joka kiikutti minulle maistettavaksi tekemäänsä paholaisen hilloa. Kiitos vaan, hyvää oli! :) Tämä säilyke on kyllä niin hyvää ja nopeatekoista, että kannattaa ehdottomasti kokeilla! Desinfioiduissa purkeissa ja paljon sokeria käyttäen hillo säilyy hyvänä kylmässä avattunakin muutamia kuukausia, kuten marjahillotkin. Jos haluaa oikaista tai haluaa varoa kuumien vesien ja purkkien kanssa säätämistä, voi säilyvyysaika lyhentyä. Lisäksi säilöminen kannattaa tehdä aina ensiluokkaisista raaka-aineista, ettei ylimenneet tuotteet pilaa koko keitosta ja rupea käymään kesken kaiken. Tuosta mainitsemastani Purkissa!-kirjasta muuten ei kannata paholaisen hillon reseptiä etsiä, mutta kaikkea muuta ihanaa reseptiikkaa se on täynnä. Ehkäpä innostun kokeilemaan jotain purkkijuttuja kirjan reseptien pohjalta, valinnanvaikeus vaan iskee kivoja ohjeita selatessa! Pitkästä aikaa keittokirjamarkkinoille tulee jotain omaperäistä ja innostavaa luettavaa, eikä kirjan sisältö vanhentune ihan hetkeen. Lisäksi kuvatkin ovat kauniita. Oiva tuliainen keittiössä hääräämisestä kiinnostuneella. Cebic suosittelee!

***

Purkissa!-keittokirjan arvostelukappaleen lähetti WSOY

Herkkä herkkusienipiirakka

Mehevä herkkusienipiirakka sopii englantilaistyyppisen siiderin kyytipojaksi

Tiedättehän sellaiset makuihin säilötyt muistot? Sienipiirakka luo miulle onnellisuuden ja turvallisuuden tunnetta, mukavia muistoja lapsuudesta. Miun mummoni valmisti aikanaan taivaallisen hyviä sienipiirakoita, joskus mukana oli jauhelihaakin ruokaisuutta tuomassa. Ja sitten olen maistanut aivan loistavaa hopeahapsisen emännän tekemää metsäsienipiirakkaa, josta yritin vaivihkaa onkia onnistumisen avaimia kotona kokeiltavaksi. Kuten moni muukin vuosikymmeniä keittiössä viettänyt täydellisten makunautintojen loihtija, ei kumpikaan osannut antaa tarkkoja reseptejä. "Mie laitan sinne sitä, tätä ja tuota ja sitten vielä teen näin ja näin. Nyt mie tosin en tehnyt ihan silleen, vaan näin ja näin. Silleen se syntyy, tuosta noin vaan."  Varsinkin tätä kirjoittaessani  huomaan, että täydellisen reseptiikan kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja löydän itsestäni pieniä yhtymäkohtia edellä mainittuihin emäntiin. Siksi esimerkiksi resepteissäni mausteita ei ole tarkasti mittailtu, vaan heittelen niitä sekaan fiiliksen ja oman maun mukaan. Ruokia pitää maistaa useasti valmistamisen aikana, vain siten voi löytää sen oikean suhteen, onneksi sen kyllä oppii maistamaan nopeasti. Miekin olen aloittanut ihan nollasta lapsena ja vuosien saatossa keittiössä häärätessä olen löytänyt oman tyylini.  Siinäpä sitä riittää kuitenkin vielä loppuelämäkseni haastetta päästä kärryille keittiöhommista, vaikka perin kilotolkulla mummon reseptiikkaakin ja olen yrittänyt löytää ne mummon tietyt rakkaimmat ja rakastetuimmat ohjeet...Toivottavasti miulla on vielä monta vuosikymmentä aikaa hioa taitojani ja opetella keittiön salaisuudet... :) 

Ja miksikö herkistelen herkkusienipiirakan äärellä? Sain taas Happy Joe -siiderimerkiltä kutsun osallistua ruokabloggaajille suunnattuun reseptikilpailuun. Viime vuonna luotiin brunssiherkkuja, nyt teemana oli tehdä hyvän mielen purtavaa. Miulle yksinkertaisuus ja herkullisuus yhdistettynä vaivattomaan valmistukseen luo hyvää mieltä ja vaikka rakastankin keittiössä puuhastelemista, niin joskus sieltä haluaa päästä nopeasti herkuttelemaan. Tämä piiras valmistui alle tunnissa kaikesta siitä, mitä jääkaapissa oli ja maku oli mitä mainioin! Suolaisen piirakan voi pyöräyttää valmiiksi jo vaikkapa edellisenä päivänä, tarvittaessa sen voi lämmittää ennen tarjoilua varovasti uunissa. Ja sitten keittiössä voi uppoutua ihanien muistojen äärelle, joita jotkut ruoat tuovat mieleen. Niin kävi nytkin, ihan suunnittelematta... :)

Tämän reseptin myötä toivotan herkullista ja rentouttavaa juhannusta kaikille! :)

n. 12 annosta

pohjataikina

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja

½ tl suolaa 

½ dl kylmää Happy Joe organic -omenasiideriä

täyte

300 g tuoreita herkkusieniä

3 kesäsipulia varsineen

voita paistamiseen

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

forest blend -mausteseosta (Santa Marian myllystä tai ripaukset rosmariinia, timjamia ja persiljaa)

100 g emmental-raastetta

liemi

2 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

3 kananmunan keltuaista

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

Nypi huoneenlämpöiseen voihin vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Lisää joukkoon siideri (tai kylmä vesi) ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina tasaisesti piirakkavuokaan ja pistele taikina haarukalla. Esipaista taikinapohjaa 12 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Valmista sillä välin täyte. Siivuta pari isoa sientä ohuiksi viipaleiksi ja jätä odottamaan piirakan koristelua. Pilko loput sienet kuutioiksi ja paista kuivalla kuumalla pannulla sienistä neste pois. Laita pannulle nokare voita ja lisää joukkoon hienonnettu kesäsipuli varsineen ja paista minuutti pari. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Kaada sieni-sipuliseos esipaistetulle piirakkapohjalle ja ripottele päälle juustoraaste. Vispaa kuohukerman joukkoon kananmunat ja erotellut keltuaiset (käytä valkuaiset vaikka marenkeihin tai munakkaaseen), mausta, maista ja kaada täytteen päälle vuokaan. Heiluttele vuokaa pari kertaa kevyesti, että liemi valuu tasaisesti täytteen joukkoon. Asettele kauniisti viipaloidut herkkusienet piirakan pinnalle, halutessasi voit paistaa ne kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi ennen piiraan päälle laittamista. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, tai kunnes pinta on saanut kauniin värin ja täyte on hyytynyt. Anna piiraan jäähtyä hieman (jäähtyneenä leikatessa saat nättejä paloja) ja tarjoile Happy Joe organic -siiderin kera kevyenä lounaana tai illanistujaisherkkuna.  

Nam! Piiras oli tosi hyvää niin miun kuin pöytäseurueeni mielestä. Mehevä ja maukas, olematta kuitenkaan liian tuhti. Pieni loraus siideriä pohjassa lähinnä lisäsi kokonaisuuden aromaattisuutta ja se sopi hyvin myös lasista/pullosta nautitun viileänraikkaan siiderin aromeihin. Ihanan kesäinen kasvisherkku, suosittelen! :)

Taikina on simppeli perusohje, jolla teen kaikki suolaiset piirakkani, toimii joka kerta ja varioidakin voi, kuten tässä siiderillä korvattiin vesi. Liemeen voi kerman sijaan käyttää kermaviiliä, maitoa, ranskankermaa, mitä nyt sattuu kaapista löytymään ja täytteeseen voi upottaa käytännössä ihan mitä vaan. Miksikähän piiraita tulee silti paistettua niin harvoin? Mikä on siun lempparipiirakka?

Kääräise valmiiksi leikatut piirakkapalat leivinpaperiin ja nappaa mukaan muutama kylmä juoma,
niin picnic-eväät ovat valmiit herkuttelua varten!

Herkkusienet sopivat myös koristeeksi, lopputuloksena näyttävä piiras

Jokaisesta Happy Joe -pullonkorkista löytyy pieni viisaus.

***

Happy Joe sponssasi kilpailureseptissä käytetyt siiderit

Hot Dogit grillistä ja juustosalaatti

Kauniissa maisemissa oli kiva kokkailla!

Minut pyydettiin kokkailemaan toukokuun lopulla erääseen illanviettoon, joissa teemana oli jenkkityylinen grilli-iltama. Porukkaa paikalla oli parisenkymmentä, joten päädyin tekemään hodareita ja salaattia, näin jokainen sai koostettua mieleisensä annoksen pöydän antimista. Grillikodassa muurikkapannulla paistoin pari kiloa nakkeja ja loppujen lopuksi hodarisämpylät mikrotettiin tarjoilukuntoon sisätiloissa. Muut täytteet ja lisukkeet olivat omissa kipoissaan. Pienemmälle joukolle kaikki onnistuu kyllä pelkästään grillissä :)

hot dog -sämpylöitä (1-2/ruokailija)

nakkeja tai bratwursteja (1-2/sämpylä)

sinappia

ketsuppia

Hellmann's Real -majoneesia

paahdettua sipulirouhetta

juustoraastetta

hapankaalia

kurkkusalaattia

juustosalaatti
jäävuorisalaattia
rucolaa
basilikaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
punasipulia
edam-juustoa
salaatinkastiketta

lisäksi
perunasalaattia
grillattuja maisseja puolitettuna
vaahtokarkkeja
sipsejä + dippiä
vesimelonilohkoja
tiikerikakkua
suklaabanaani-karkkeja
limpparia, vichyä

Tee ensimmäisenä salaatti. Pilko salaatit kulhoon, hienonna joukkoon rucola ja basilika. Pilko tomaatit ja kurkut, suikaloi punasipuli ja kuutioi juusto. Sekoita kaikki ainekset ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoiluun asti. Asettele lisukkeet nätisti tarjoilua varten. Grillaa tai paista nakit ja pidä ne lämpimänä. Lämmitä halkaistuthodarikuoret vesihauteessa kattilassa, mikrota tai grillaa varovasti. Pidä lämpimänä. Grillaa myös maissit. Täytä hodari mieleisillä täytteillä ja nautiskele.

Nam! Hodari tuli syötyä pitkästä aikaa. Valurautapannussa paistaminen tuo hyvää makua nakkeihin, joten niitä ei kyllä kannata höyryttää tai mikrottaa. Mie en muuten ole koskaan suuremmin nauttinut nakeista, ostan niitä kotiini ehkä kerran vuodessa. Hodarit on kuitenkin jees, mutta jenkkigrilliherkuista pidän enemmän kunnon hampurilaisista.

Kiireellä täytetty hodari voisi olla nätimpikin :)

Omaan hodariini laitoin ketsuppia, sinappia, majoneesia, juustoraastetta ja sipulirouhetta parin nakin kaveriksi. Muuten lautaselta löytyi perunasalaattia, juustosalaattia, hapankaalia ja maissinpuolikas. Kiireessä täyttelin tämän kuvattavaksi päätyneen hodarin, joten kuva ei tee kyllä oikeutta tälle mitenkään. Onneksi taustalta näkyviä maisemia voi sentään ihailla :) 

Loput salaatit muuten tuli tuunattua näin:

Hävikkisalaatti

Grillibileitä seuranneena päivänä loput juustosalaatista tuli syötyä ruokaisammaksi tuunattuna. Valmiin salaatin joukkoon pilkoin grillattua broileria, lisäsin päälle cashew-pähkinöitä ja kastikkeeksi laitoin Hellmann'sin valkosipulista majoneesia. Ja sivuun vielä pari siivua ciabattaa. Kyllä maistui!

Yhteistyössä Hellmann's

Banaani-juustokakku

Banaanikakku banaanilastukoristein

Sain vuonna 2000 mummiltani syntymäpäivälahjaksi reseptikirjan, johon raapustelin nuoruusvuosinani reseptejä talteen. Nykyään reseptejä löytyy kätevästi googlella tai omista blogeista, mutta tuossa omin käsin täytetyssä reseptikirjassa on oma hohtonsa. Omistan suunnilleen 300 kokkauskirjaa, mutta eipä niitä kovinkaan usein tule avattua, saati niiden perusteella kokattua tai leivottua. Kun joku aika sitten tuijotin jääkaapissa olevaa banaanikasaa, muistui mieleeni eräs teinivuosien resepti, jonka sain ystävältäni ja jonka tallensin reseptikirjaani. Vuosikausiin kyseistä reseptiä en ollut katsonutkaan siten, että sitä tekisin, mutta nyt oli aika ottaa siitä vähän mallia tähän pieneen kakkuun. Tässä siis miun versioni banaanisesta juustokakusta. Alkuperäinen ohje jääköön toistaiseksi salaisuudeksi reseptikirjaani ja sydämeen talletettuihin muistoihin.

20 cm vuokaan

150 g keksejä

75 g voita

1 rkl sokeria

2 dl kuohukermaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria (tai vanilliinia)
2 banaania
½ dl limemehua (tai sitruunaa)
2 liivatetta

koristeluun banaanilastuja

Murskaa keksit hienoksi muruksi ja sekoita murujen joukkoon sulatettu voi sekä sokeri. Painele seos pienen irtopohjavuoan pohjalle sekä reunoille. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistamisen ajaksi. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Lisää sokerit ja haarukalla muussatut banaanit. Purista limestä mehut ja kuumenna se mukissa mikrossa kiehuvaksi. Puristele liivatteista vesi pois ja liota ne limemehuun. Sekoita tasaiseksi ja jäähdytä hetki, kaada seos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan kunnolla vatkaten. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada täytemassa vuokaan ja laita hyytymään kelmutettuna jääkaappiin. Anna hyytyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua, mutta yön yli tekeytyminenkään ei ole pahasta. Irrota irtoreuna ja liu'uta kakku tarjoiluvadille. Koristele kakku juuri ennen tarjoilua banaanilastuilla.

Kylläpä oli herkkua! Banaani maistui kivasti ja suutuntuma oli hyvin pehmeä, lähes vaahtomainen,  kakussa. Keksit oli jotain jenkkityylisiä, jotka vivahtivat mielestäni vähän kookoksen makuun, mutta esimerkiksi myös kanelikeksit tai digestivet sopivat tähän vallan mainiosti. Ainakin näitä kaikkia aineksia löytyy kaapistani jatkuvasti, eikä valmistuskaan vie paljoa aikaa. Kannattaa testata :)

Vinkki: keksit saat helpoiten murskattua kattilassa perunasurvimella! Ei tarvitse paukuttaa kaulimella muovipussia rikki tai kaivella kaapista jotain kutteria (mie en edes omista sellaista tähän sopivaa keittiövempelettä!). Siistiä, helppoa ja nopeaa. Samassa kattilassa on hyvä sekoittaa keksipohja valmiiksi.

Grillattu pekoniparsa

Kaksi herkkua yhdessä

Parsa on herkkua, pekoni on herkkua ja pekoniin kääritty parsa on überherkkua! Nämä parsat kääräistiin pekoniin ystäväporukkamme kesän ensimmäisissä grillijuhlissa ja pääruoaksi nautiskeltiin herkullisia hampurilaisia, joihin upposi loput 2,5 pakettia pekonia. Parsa kannattaa muutenkin grillata tai paistaa pannulla, sillä keitettäessä (kiehautettaessa) niiden herkkä ja ihana maku liukenee turhaan veteen. Nyt tosin alkaa jo parsa-aika olla ohi postauksen ajankohtaisuuden suhteen, mutta ei se mitään. Parsaa tuli tänä vuonna muutenkin syötyä harmillisen vähän, sitä jotenkin pääsee aina yllättämään tämä asia kuin talvi autoilijat. Noh, ensi keväänä petrataan sitten taas! Ohje on pienennetty neljälle hengelle sopivaksi, meitä kun oli reilu kymmenkunta ja parsoja alkuruokana oli kaksi per nuppi. 

4 annosta

1 nippu vihreää parsaa

1-2 pakettia pekonia

suolaa

mustapippuria

Pese parsat ja rimpsuttele ne kuiviksi. Taita parsaa tyvestä, kunnes se napsahtaa poikki, näin saat puumaisen varren poistettua. Toki voit leikata myös muutaman sentin kovaa vartta pois veitsellä. Kääri (puolitetut) pekonisiivut tiukasti parsojen ympärille, jätä nuppua näkyviin. Grillaa parsoja grillilevyn tai ritilän päällä, kunnes pekonit ovat saaneet kauniin värin. Käännä parsoja välillä varovasti, ettei pekonit irtoa. Rouhi valmiiden pekoniparsojen päälle suolaa ja pippuria. Tarjoile välittömästi. Pekoniparsat ovat oiva lisuke grilliruoalle tai kiva lisä vaikkapa pihville. 

Nam! Tästä ei paljoa ruoka parane. Yksinkertaiset asiat, mutta hyvät maut! Eikä tullut edes kuivakkaa, vaan pekoni mehevöitti parsaa mukavasti. Kiva natusteluruoka ja nälän herättäjä. Jokos te olette kokeilleet tätä? :)

Uunibataatit ja palvikinkkutäyte

Uunissa kypsennettyä bataattia ja kylmää kinkkukastiketta

Bataatti valtaa enemmän ja enemmän tilaa jääkaapistani, melkeinpä perunan syrjäyttäen. Tällä kertaa leikkelin bataatin siivuiksi pellille, maustoin ja annoin hautua kypsäksi uunissa samalla, kun pyöräytin kastikkeen ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa. Herkullista ja hauskaa vaihtelua uuniperunoille!

2 annosta

1 pieni bataatti

rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

juoksevaa hunajaa

kinkkutäyte

150 g ranskankermaa

150 g hyvää palvattua kinkkua

1 suolakurkku

1 pieni paprika

1 pieni (puna)sipuli

suolaa

mustapippuria

Kuori bataatti ja leikkaa se noin sentin paksuisiksi siivuiksi uunipellille. Voitele bataattisiivut öljyllä, ripottele pinnalle suolaa ja pippuria, lorota päälle juoksevaa hunajaa. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes siivut ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä, olisikohan aikaa mennyt reilut puoli tuntia. Tee bataattien paistuessa täyte. Sekoita kulhossa notkistettuun ranskankermaan hienoksi pilkotut kinkut, suolakurkut ja paprikat sekä hienonnettu sipuli. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Tarjoile bataattilohkojen kanssa kinkkutäytettä, lautaselle sopii hyvin myös rapea leipä ja raikas salaatti.

Olipas hyvää! Bataatista tuli mukavan paahteista ja maukasta, joskin hunajan voisi korvata siirapillakin. Mausteita voi laittaa oman maun mukaan: chiliä, yrttejä, valkosipulia... Kylmä kinkkutäyte toimi hyvin siivujen lisukkeena, mutta bataattisiivut ovat myös sellaisenaan mainio lisuke vaikkapa pihville tai muulle liharuoalle. Ja pitäähän sitä pikkubataatti joskus valmistaa isona möhkäleenä, niinkuin rosamundapottu konsanaan. Siivut valmistuvat huomattavasti nopeampaan nälkäiselle kokkaajalle, kuin kokonainen peruna tai bataatti, joiden uunitus vie vähimmilläänkin tunnin aikaa.

Grillatut hampurilaiset

Grillatut hampurilaiset ja uunipaahdetut perunat

Koulujen päättymisen, kesälomien alkamisen ja erityisesti alkaneen kesän kunniaksi järjestimme rakkaiden ystävieni kanssa grillibileet. Ison grillin loimussa viihtyisän pihan terassilla oli hyvä paistaa hampurilaisia, nauttia lämpimästä kesäillasta ja rupatella ystävien kanssa samalla kuohuviiniä siemaillen. Nyyttäriperiaatteella kokosimme tarjottavat kasaan ja ruokaa riitti vallan mainiosti, vaikka meitä oli yli kymmenen herkuttelemassa kesäillan antimista. Pienennän ohjeen neljälle hengelle sopivaksi, sillä harvemmin tarvitsee pelkästään jauhelihaa 1,6 kiloa tai pekonia neljää pakettia yhtä illallista varten... Grillissä hampurilaiset saavat ihanan maun ja jokainen voi tuunata omaa burgeriaan mieleisillä lisukkeilla, mutta onnistuuhan tämän herkun kasaaminen uunin tai liedenkin avulla. Herkullista grillauskesää kaikille!

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

öljyä paistamiseen

4 isoa hampurilaissämpylää

1 pkt cheddar-juustoviipaleita

1 pkt vuohenjuustoa

1 pkt pekonia

1 prk ananasta/tuore ananas

jääsalaattia

pari tomaattia

pari suolakurkkua

ketsuppia

sinappia

Hellmann's Real -majoneesia

kiinteitä perunoita

suolaa

mustapippuria

grillausmaustetta

öljyä

Ota jauheliha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillaamista ja valmistele kasvislisukkeet pilkkomalla ne valmiiksi vadille hampurilaisten kasaamista varten. Laita liha kulhoon ja vaivaa sitä käsin muutamia minuutteja. Jaa jauheliha neljään osaan ja taputtele liha pihveiksi käsien välissä, ota koolle mallia hampurilaissämpylästä. Öljyä grillin tasainen parilalevy tai pihvien pinnat ja paista ne kohtuullisen kuumassa lämmössä haluttuun kypsyyteen. Käännä pihvejä paistamisen aikana vain yhden kerran. Mausta paistamisen jälkeen reilulla pippurilla ja suolalla, halutessasi voit laittaa jo käännetyn pihvin päälle juustoviipaleen sulamaan. Paista ritilällä pekonit kypsiksi ja rapeiksi. Grillaa myös ananakset kypsiksi ja kauniin raidallisiksi. Pidä lämpimänä hampurilaisten kokoamiseen asti.

Pesu perunat ja tarvittaessa kuori ne. Leikkaa perunoista krouveja tikkuja. Laita perunatikut uunipellille ja lorauta päälle kunnolla öljyä ja mausta mieleisillä mausteilla. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi ja rapsakoiksi, noin puolisen tuntia. Pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Paahda halkaistut sämpylät juuri ennen tarjoamista grillissä yläritilällä tai varovasti ritilän päällä, varo polttamasta. Kokoa hampurilaiset. Omaan herkkuhampurilaiseeni menee pohjalle sinappia, päälle salaattia, tomaattia, punasipulia, pihvi ja juustoja, Hellmann's-majoneesia, pekonia, suolakurkkua, ananassiivu ja kanteen vielä ketsuppia. Jokainen voi tietenkin täyttää hampurilaisensa mieleisekseen, mutta suosittelen erittäin lämpimästi pihvin, pekonin, ananaksen ja juuston pyhää liittoa! Pätkitty grillitikku vielä hampurilaisen läpi ja suolakurkkulohko koristeeksi, kylkeen pieni annos perunatikkuja ja juomaksi vaikkapa jääkylmää colaa. Tästä ei paljoa jenkimmäksi voi Suomen suvessa oloaan tuntea! :)

Jenkkityylisten grillibileiden ainoa oikea majoneesi on Hellmann's!

Hampurilaiset ovat grilliruoan aatelia, hakkaa ainakin miusta hodarit mennen tullen. Jostain syystä kovin monesti ei ole tullut hampurilaisia tehtyä itse, mutta ne kerrat kun näin on käynyt, on ruoka ollut enemmän kuin hyvää! Grillissä pihveistä tulee ihanan mehukkaita, uunissa tai pannulla paistaessa pitää muistaa ottaa pihvit tarpeeksi ajoissa pois pannulta, eikä korventaa niitä ylikypsiksi. Mikäli käyttää nauta-sikajauhelihaa, pihvit on kuitenkin paistettava kypsiksi sianlihan takia. Seuraavalla kerralla kyllä on tehtävä vielä itse hampurilaissämpylät, eikä joku bbq-soossikaan pahitteeksi olisi... Hellmann's-majoneesi on yksi valmistuotteista, joista en kuitenkaan ihan hevillä luovu, sillä maku on kohdillaan ja sen takia se on ollut jo vuosia käytössäni.

Mitkä ovat sinun grillausvinkkisi tai millainen on lempihampurilaisesi? :)

Yhteistyössä Hellmann's

Täytetyt kananmunat

Pääsiäisruoka, jota voisi syödä muulloinkin kuin pääsiäisenä

Erilaiset täytetyt kananmunat ovat kuuluneet jo jonkun aikaa meidän perheemme pääsiäismenuun. Toinen kananmunainen vaihtoehto on sitten kermaviilikastikkeella maustettu kananmunasalaatti, joka tuo taas lapsuuden ja mummolakesät mieleen... Noh, näitä täytettyjä kananmunia tein siis jo tämän vuoden pääsiäispöytään, sen kummemmin meillä ei erillistä alkupalakattausta ollut, mutta näitä oli muiden herkkujen ohella tarjolla. Kananmunat ovat mielestäni tuote, jossa laatu maistuu kaikkein selvimmin läpi, joten kannattaa ostaa hyviä luomumunia tai hankkia munia suoraan pikkutilalta, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä oli muutamana menneenä kesänä maalla muutamia kesäkanoja ja maailman parhaimpia kananmunia riitti alkukesästä melkeinpä talven ensipakkasille. Nyt kun pikkuveljeni suorittaa asepalvelustaan tämän vuoden ajan, ei kesäkanoja tällä kertaa hankittu. Eli nyt joutuu tyytymään kaupan kananmuniin ja voin kertoa, ettei parhaimmassakaan ostomunassa ole niin keltaista keltuaista tai pehmeää makua, mitä maalla kunnon ruoalla, onnellisina ja vapaina kasvaneet omat kanat tuottivat... Toivottavasti ensi vuonna saa taas todellista lähiruokaa mummolan navetan päädystä pienestä kanalasta! :)

5-10 annosta

5 hyvää isoa kananmunaa

100 g valkosipulituorejuustoa

suolaa

mustapippuria

muutama tippa tabascoa

koristeeksi vaikkapa rapeaa salaattia ja viinirypäleitä, persiljaa tms

Keitä kananmunat kypsiksi, noin kahdeksan minuuttia. Jäähdytä kananmunat kylmässä vedessä ja kuori ne. Halkaise munat ja irrota keltuainen kulhoon. Hiero keltuaisen rakenne rikki ja lisää tuorejuusto, sekoita tasaiseksi pehmeäksi tahnaksi. Mausta ja maista, lisää tarvittaessa lisää mausteita. Pursota tai lusikoi keltuaistahna takaisin keltuaisten paikalle, koristele ja anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile kylmänä alkupalapöydässä tai cocktail-palana. 

Hyviä olivat, joskaan ei kovin kauniita kun lapoin pikkulusikalla tahnaa takaisin kananmunaan pursotinpussin ja tyllan jäätyä kotiini... Majoneesi saattaisi tehdä näistä liian tunkkaisia, joten sen takia käytin tuorejuustoa. Myös ranskankerma toimisi hapokkuutensa ansiosta. Valkosipulituorejuuston tilalla voi käyttää myös maustamatonta, yrttistä tai oikeastaan ihan mitä tahansa, mistä vaan sattuu tykkäämään. Onhan tämä ehkä vähän vanhahtava juttu, mutta minkäs sille voi, että ovat niin hyviä. Nyt kun on taas jääkaapissa hirmuinen kasa kananmunia, niin tässäpä oiva käyttökohde niille, ettei taas tarvitse tehdä paistettuja munia tai munakasta :)

Kasvis-halloumisalaatti

Kesäinen ja kevyt ateria

Hellesäällä ei oikein tee mieli mitään lämmintä ruokaa, eikä oleilla kovin pitkään keittiössä muutenkaan - miun asuntoni on kesäisin kuin sauna ja keittiö taitaa olla jo valmiiksi sen kuumin paikka. Eräänä kesäpäivänä kokkailin kuitenkin kevyen lämpimän "salaatin" - kesän kasviksia ja halloumia. Helppoa, herkullista ja nopeaa!

2 annosta

5 uutta raakaa perunaa

½ kukkakaali 

2 kesäsipulia varsineen

rypsiöljyä paistamiseen

suolaa

mustapippuria

1 pkt halloumia

Pese perunat ja leikkaa ne muutaman millin siivuiksi. Paloittele kukkakaali kukinnoiksi, pilko kesäsipulit varsineen ja viipaloi halloumi. Kuumenna isolla paistinpannulla/wokissa kunnon loraus öljyä ja paista perunasiivut melkein kypsiksi välillä sekoitellen, älä päästä palamaan. Lisää pannulle kukkakaalinuput ja paista sekoitellen melkein kypsiksi. Lisää joukkoon sipulit, sekoita ja mausta. Paista kuumalla kuivalla paistinpannulla halloumisiivut kauniin kullanruskeiksi. Annostele kasvisseos lautasille ja asettele halloumit päälle. Tarjoile välittömästi, sillää jäähtyessään halloumi muuttuu kumimaiseksi. 

Ah! Raikasta, herkullista ja hyvää. Alunperin suunnittelin tekeväni pestokasviksia, mutta maistellessani kasvisten kypsyyttä tulin siihen tulokseen, että pesto pilaa ruoan herkät puhtaat maut ja päädyin maustamaan tämänkin ruoan vain suolalla ja pippurilla. Halloumi on kanssa suolaista, joten kannattaa muistaa se suolaa hölvätessään. Raakana paistetut perunat vievät hieman pidemmän aikaa pannulla, mutta halutessaan tässä voi käyttää valmiiksi keitettyjä jäähdytettyjä perunoita tai höyryttää perunoita muutaman minuutin ennen viipaloimista. Ruoan kanssa nautiskelin testattavaksi saamani Hartwallin markkinoiman Foster's Radler -juoman, eli 2% olut-sitruslimujuoman. Sen hedelmäinen ja raikas maku sopi tälle kevyelle ruoalle hyvin, samoin se kävisi kevyeksi kesäjuomaksi hellesäällä. Kannattaa kokeilla tätä reseptiä joko yksin tai yhdessä! 

Timjamilihapullat

Keko herkullisia lihapullia

Yritin tehdä aiemmin keväällä elämäni pienimmän lihapullataikinan. Eihän se mennyt taaskaan niinkuin Strömsössä, joten onneksi pakastimesta löytyi vielä toinen jauhelihapaketti ja katastrofi tuli vältettyä. Lopputuloksena olikin sitten eittämättä yhdet elämäni onnistuneimmista lihapullista! Lihapulliin on kätevä upottaa vaikkapa nuokkuvat yrtit, tähän upposi timjamipuskan loput. Koristeeksi sitä nuokkuvaa oksaa ei kyllä olisi kannattanut laittaa... :) 

500 g naudan paistijauhelihaa

1 prk kermaviiliä (kermaa, maitoa, smetanaa...)

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 1 dl korppujauhetta

suolaa

mustapippuria

tuoretta timjamia

1 kananmuna

Hienonna hyvin pieneksi silpuksi sipuli ja valkosipuli. Sekoita isossa kulhossa kermaviilin joukkoon sipulisilput, korppujauhe, kananmuna ja reilulla kädellä mausteita sekä hienoksi silputtu yrtti. Anna tekeytyä varttitunti. Sekoita joukkoon jauheliha ja vaivaa taikinaa tasaiseksi hyvä tovi, mitä pidempään sen parempi. Minä pyörittelin taikinaa käsin varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia. Anna jauhelihamassan levätä hetki ja pyörittele se vedellä kostutetuin käsin sopivan kokoisiksi lihapulliksi leivinpaperoidulle pellille. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi, noin parikymmentä minuuttia. Älä kuitenkaan paista liian kuiviksi. Tarjoile cocktail-paloina, muussin tai pastan kanssa.

Nam! Ihanan makuisia, timjami maistui mukavasti ja muutenkin kaikki oli kohdallaan. Mie olen sen verran tottunut tekemään lihapullia, että heittelen mutu-tuntumalla suolat ja mausteet taikinaan, mutta halutessaan voi koepalan paistaa pannulla tai mikrossa maun varmistamiseksi. Ja sipulitkin voi kuullottaa ensin, jos tykkää. Mie söin lihapullia perunamuussin kanssa ja seuraavana päivänä siivutin niitä leivälle, päälle sipaisin sinappia. Toimii! Pakko kyllä sanoa, että lihapullat on mulle yksi bravuuri, isotkin määrät katoaa syöjien suihin ihan hetkessä ja harvoin jää seuraavaan päivään tai pakastimeen jemmattavaa. Lihapullien pyörittelykin on rentouttavaa touhua, mie tykkään vielä tehdä tosi pieniä lihapullia, joiden paistamiseen sitten tarvitaankin useampi pelti... Kuvaa lihapullatehtailusta ei nyt tietenkään löydy, kun kahden vanhan tietokoneen sisältö on ripoteltu jonnekin muualle kuin tämän uuden koneen sisään, eikä tietysti vanhassa arkistoblogissakaan ole kuvia nähtävillä. Jospa joskus saisi aikaiseksi nostettua vanhan reseptiikan löytymään myös uuden blogin kautta ja kirjoitettua uudelleen tänne parhaita reseptejä kuvineen. Muutamia vanhan blogin viimeisimpiä postauksia mie olenkin tänne laittanut, kuten vaikkapa tuo ihanan raikas key lime pie. Facebookissa kannattaa tulla tykkäämään Cebicin keittiöstä, saa ainakin vähän reaaliaikaisempaa infoa siitä, mitä täällä touhutaan. Nyt yritän kuitenkin taas panostaa tähän blogin ylläpitämiseen ja laitella reseptejä tulemaan! :)

Piimäsämpylät

Uunituore sämpylä voinokareen kanssa, parasta!

Miulle kaikkein parasta rentoutumista on upottaa kädet taikinaan tai ylipäänsä puuhastella keittiössä. Silloin unohtuu kaikki muut ajatukset mielestä ja vaivun johonkin euforiseen touhuamisen tilaan, enkä huomaa edes ajan kulumista. Sämpylät ovat siitä käteviä, että taikinan tekemiseen ei mene lopulta kovin montaa minuuttia aikaa ja kohoaminenkin hoituu itsestään, kunhan käy välillä pyörittelemässä sämpylät pellille. Kerkeää siis tehdä vaikka illallisen lisukkeeksi töiden jälkeen, kuten mie paistelin nämä jämäpiimäpohjaiset sämpylät herkkutattikeiton kaveriksi joitain viikkoja sitten. Mikäs sen ihanampaa, kuin vastapaistetut lämpimäiset ja kotiin tulviva ihana tuoksu! 

n. 12 kpl

2½ dl piimää

½ pss kuivahiivaa

2 rkl (leipä)siirappia

½ tl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

n. 5 dl vehnäjauhoja (tai tarpeen mukaan)

75 g voita sulatettuna

Kuumenna piimä reilusti kädenlämpöiseksi esim. muovikulhossa mikrossa (ei haittaa, vaikka juoksettuu vähän). Liota joukkoon siirappi, suola ja kuivahiiva, vatkaa käsin mukaan kaurahiutaleet ja osa jauhoista. Alusta joukkoon vehnäjauhoja, kunnes taikinasta muodostuu kulhon reunoista irtoava pallo. Vaivaa joukkoon myös hieman jäähtynyt sulatettu voi. Taikina saa jäädä pehmeäksi, mutta ei kuitenkaan löysäksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi leivinliinalla peitettynä vedottomassa paikassa, kuten mikrossa tai lämminvesihauteessa tiskialtaassa. Pyörittele kohonnut taikina jauhojen avulla sämpylöiksi ja jätä kohoamaan pellille leivinliinan alle noin puoleksi tunniksi. Halutessasi voit ripotella tässä vaiheessa sämpylöiden päälle juustoraastetta tai siemeniä. Paista 200-asteisessa uunissa kullanruskeiksi. Tarjoa voilla silattuna ja lämpiminä esim. keiton kanssa.

Tämän parempaa sämpylää saa hakea! Kuohkeita, maukkaita ja pehmeitä sämpylöitä jopa parin päivän päästä leipomisesta - jos niitä sinne asti säilytettäväksi jää. Osalle sämpylöistä raastoin juustoa juuri ennen paistoa, sillä ihanan rapea juustopinta on suurta herkkuani. Piimä taisi juoksettua vähän kuumentamisen aikana (tuli mieleen piimästä tekemäni ruohosipulituorejuusto), mutta se ei menoa haitannut. Tarvittaessa piimän voi korvata vaikkapa maidolla, vedellä tai omppumehulla. Useasti kaapit tyhjäksi -sämpylöideni pohjaksi päätyy myös kasvissosekeitto tai perunamuussi. Kätevää ja taloudellista! :)

Herkkutattikeitto

Maukasta herkkutattikeittoa ja pekonia

Reilu kuukausi sitten tähän taloon muutti uusi asukas, nimittäin korkea jääkaappi-pakastin. Samalla kun perkasin vanhan pakastimen sisältöä uuteen, tein paljon herkullisia löytöjä. Esimerkiksi sieniä löytyikin pakastimen uumenista enemmän kuin muistin! Ja pekonia! Niinpä eräänä iltana väsäilin nopeaa pekonista herkkutattikeittoa ja kylkeen paistoin vielä piimäsämpylöitä, sämpylöiden ohje tulee myöhemmin blogiin. Sienistä omia lemppareitani ovat ehdottomasti mustatorvisienet (harvinaista herkkua), kantarellit ja korvasienet. Herkkutatit ovat kanssa jees, erityisesti natusiksi voissa paistettuina tai vaikkapa näin keitossa, mutta kastiketta en niistä mielelläni tee - ellei sienet ole hakattu hyvin pieneksi silpuksi, kuten tässä keitossa. Sienistä suuri kiitos ystäväni äidille Ylämyllylle, kassillinen sieniä riitti useaan pakastepussilliseen herkkua! :)

4 annosta

n. 200 g herkkutatteja (käsitelty ja pakastettu)

140 g pekonia

1 iso sipuli

3,3 dl kuohukermaa

n. 2 dl vettä

suolaa

mustapippuria

Sulata jäiset sienet ja hakkaa ne hienoksi silpuksi, paista kuumalla pannulla niistä neste pois ja nosta syrjään. Saksi pekoni ohuiksi suikaleiksi paistinpannulle ja paista rapeaksi. Ota pekoninatuset pois pannulta ja paista pekonirasvassa hienoksi silputtu sipuli, varo polttamasta. Kaada sieni- ja sipulisilppu kattilaan, ota pekonista pieni määrä erilleen koristelua varten ja lisää loput pekonit kattilaan. Kaada kattilaan kerma ja vettä, kunnes saat sopivan notkean keiton. Mausta suolalla ja pippurilla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Keitä miedolla lämmöllä varttitunti tai kunnes keitto on saostunut hieman. Annostele keitto lautasille, laita pinnalle pekonisilppua ja rouhi päälle vielä mustapippuria. Kävisihän siihen tupsu yrttiäkin tuomaan väriä. Tarjoa lisukkeena hyvää leipää. 

Ah! Ei mitään ylimääräistä, vaan täyttä makua pieni kattilallinen! Herkkutatti maistui hyvin, pekoni ei dominoinut vaan toi ihanaa makua ja molemmat rakastavat sipulia rinnallaan. Tein keitosta aika paksua, joten tarvittaessa keittoon voi lisätä vettä, maitoa tai vaikka kasvislientä. Ja veget voi jättää pekonin keitoksesta pois ja lisätä joukkoon vaikkapa lisää sieniä. Uunilämmin sämpylä oli oiva lisuke ja osa sämpylästä tuli revittyä pieniksi palasiksi ja nakattua keittoon imemään makuja itseensä. Jos keittoa jää yli, siitä voi seuraavana päivänä tehdä vaikka lämpimän sienileivän, ainakin miulla keitto sakeni sen verran tehokkaasti jääkaapituksesta että olisi muhennoksesta kelvannut. Yksinkertainen on useimmiten parasta, kuten tässäkin tapauksessa.

Uunilämmin sämpylä sopii muhevan keiton kaveriksi

Kinkkuvoileipäkakku

Kinkkuvoileipäkakku vuosimallia 2011

Voileipäkakku on ihanaa herkkua, jota tulee tehtyä luvattoman harvoin! Tämä ohje on alunperin sävelletty kesällä 2011 ja se löytyy kuvattomana CK arkistoblogistani. Ohje on sen verran hyvä, että en ole kokenut tarvetta vaihtaa sitä vielä toiseen - tällä mentiin niin omat valmistujaiset kuin veljen lakkiaiset ja monet muut juhlat. Ja onpa se saanut jo vajaan parin vuoden aikana muutaman vannoutuneen faninkin! Tämän juju nimittäin on mehevyys ja raikkaus, sillä valitettavan usein voileipäkakut ovat kuivia, tunkkaisia ja majoneesia pullollaan. Kannattaa kokeilla, vaikka jo tämän kevään juhlissa! :)

8-10 hengelle (yksi tavallinen leipävuoka)

12 isoa vaaleaa paahtoleipäviipaletta (ja pari extrapalaa vuoan reunojen täyttämiseen)

2 dl vettä

1 lihaliemikuutio

200 g philadelphiaa (maustamatonta tuorejuustoa)

1 prk kermaviiliä

2/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

300 g ylikypsää saunapalvikinkkua

1 punainen suippopaprika

2 rkl sinappia

mustapippuria

1/3 tuorejuusto-kermaviiliseosta

2 suolakurkkua

loraus juoksevaa hunajaa

mustapippuria

koristeluun

200 g ruohosipulituorejuustoa

150 g creme fraichea

jääsalaattia

meetwurstia

minimozzarellapalloja

kirsikkatomaatteja

(viinirypäleitä, juustoraastetta, fetaa, oliiveja, (parman)kinkkusiivuja, paprikaa...)

Kiehauta kattilassa vesi ja liuota siihen lihaliemikuutio. Anna jäähtyä. Vuoraa pitkulainen leipävuoka tuorekelmulla ja jätä kelmun reunoja reilusti roikkumaan vuoan yli. Leikkaa leivistä ohuelti reunat irti (tee reunoista vaikka krutonkeja tai kuivata korppujauhoksi). Vispaa maustamaton tuorejuusto ja kermaviili tasaiseksi seokseksi isohkossa kulhossa. Ota noin kolmasosa tahnasta pieneen kulhoon ja hienonna siihen kaksi suolakurkkua pieneksi kuutioksi (valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois), mausta seos hunajalla ja pippurilla. Hienonna saunapalvikinkku ja paprika hyvin pieneksi kuutioksi ja sekoita ne isomman kulhon tahnan joukkoon. Mausta mustapippurilla ja sinapilla. Tarkista tahnojen maut ja lisää tarvittaessa suolaa tai muita mausteita.

Asettele kolme kuoretonta siivua leipää vuoan pohjalle (täytä tarvittaessa vuoan reunat pienillä leipäsuikaleilla) ja kostuta kauttaaltaan lihaliemellä, käytä pullasutia. Levitä puolet kinkku-paprikatahnasta leipien päälle ja laita seuraava kerros leipiä täytteen päälle. Paina leipiä kevyesti kädellä ja kostuta ne. Levitä koko suolakurkkutahna päälle ja asettele seuraava kerros leipiä päälle, kostuta. Levitä loput kinkku-paprikatahnasta ja päällystä viimeisillä leipäsiivuilla. Kostuta tätä kakun pohjaksi tulevaa kerrosta hieman enemmän. Kääri tuorekelmu huolellisesti kakun päälle ja laita päälle leikkuulauta ja jotain painoksi, itse laitoin kaksi pakettia oivariinia ja kilon jogurttia. Anna maustua ja tasaantua jääkaapissa vähintään muutama tunti tai yön yli.

Vatkaa ruohosipulijuusto ja ranskankerma tasaiseksi seokseksi. Ota tarjoiluvuoka esille ja kumoa kakku sille, poista kelmut. Levitä ruohosipulinen tahna kauttaaltaan tasaiseksi kerrokseksi kakulle. Tasoita pinta huolellisesti. Koristele esim. laittamalla salaattia reunoille ja asettelemalle muita aineksia pinnalle.

Liemi ja täytteet

Vasemmalla kostutuslihaliemi, keskellä kinkku-paprikatahna ja oikealla suolakurkkutahna. Vuoassa kakun päällimmäiseksi tuleva voileipäkerros ja ensimmäinen kerros täytettä.

Keskikerros

Keskimmäinen täytekerros, eli suolakurkkutahna ja seuraava välikerros leipää. Kakku nousi reilun sentin vuoan reunojen yli, mutta painojen ansiosta lopputulos oli reunoihin asti korkea, tiivis ja tasainen.

Kuorrutusta vaille valmis!

Painon alla jääkaapitettu valmis kakku vailla kuorrutetta ja koristeita. Koska kakku on hyydytetty vuoassa, ei sen reunoja tarvinnut siistiä leikkaamalla, täytekään ei pursuillut pahasti, kun ylimääräiset nesteet oli imeytynyt leipiin. Seuraavaksi sivelin veitsen avulla ruohosipuli-ranskankermatahnan kakun päälle ja asettelin koristeet.

Koristeita

Koristeet muodostuivat pyöräyttämällä meetwurstisiivu rullalle, siivuun leikataan viilto että se on helpompi rullata. Rullia asetetaan neljä (lopputuloksena about ympyrä) yhteen, rullan sisälle puolikas mozzarellapallo ja meetwurstien päälle kruunuksi leikattu kirsikkatomaatti. Kakun kulmiin laitoin vielä yhdet kirsikkatomaattikruunut. Reunoille asettelin jääsalaatista revittyjä pienehköjä paloja. Vati on ollut mummolassani vuosikymmeniä ja sillä mummikin piti aina voileipäkakkua tai pitkulaista kahvikakkua. Pitkään olen sitä katsonut ja sille kakkua suunnitellut. Nyt pääsin sen tekemään. Joku "juju" tässä vadissa on, ehkä kuviointi ja muoto, sillä normaalisti väri ei silmääni miellytä. Mutta aivan omiaan vihreäreunaisen voileipäkakun alla :)

Ihanaa herkkua!

Muutaman tunnin päästä valmistuksesta kakku oli maustunut ja mehustunut tarpeeksi ja sen leikkaaminen sujui helposti sahateräveitsellä. Päällä ja alla kinkku-paprikatahnat ja keskellä suolakurkkutahna. Kylläpä oli hyvää! Ihan valehtelematta oli yksi parhaista ja raikkaimmista voileipäkakuista, joita olen syönyt ja olihan nuo muidenkin kommentit samansuuntaisia. Veikkaan, että nyt kun "voileipäkakkukynnyksestä" on päästy yli, seuraava kakku kasataan hyvinkin pian. Kreikkalaistyylinen feta-kasviskakku on ollut jo pari vuotta toteutuslistalla... :)

Mallia kevät 2013

Kakkuun tein "kukkakoristeita" pienellä muotilla metwurstista leikkaamalla, kirsikkatomaatit on tehty ruusukkeiksi koristeveitsellä (onnistuu tavallisella hedelmäveitselläkin) ja loput kuorrutteesta on pursotettu koristeeksi reunalle. Päällä oleva väkerrys esittää kukkivaa puuta.

Pikkuveljen lakkiaisten voikkari vuosi sitten

Kolmin- tai nelinkertainen kakku veljen lakkiaisiin, minimalistiset koristelut tässäkin.

Omien valmistujaisteni kakku vuosi sitten

Omien valmistujaisjuhlieni voileipäkakku tuli koristeltua parmankinkulla ja tämä on mielestäni yksi onnistuneimmista kakuistani vielä tänäkin päivänä :)

Vuodenvaihdetta 11-12 juhlistettiin tällä harvinaisen askeettisella kakulla

Perunarieskat ja munavoi

Hävikistä herkuksi: nopeat lämpimäiset iltapalaksi

Yleensä kun teen perunamuussia, teen sitä tarkoituksella hieman enemmän. Perunamuussin jämät nimittäin pyöräyttää muutamassa minuutissa lämpimäisiksi vaikkapa iltapalaksi tai keittoruoan kylkeen. Ohjekin on maailman helpoin ja lopputuloksena on takuulla maistuvia pieniä rieskoja! Päälle sopii parhaiten mielestäni munavoi, mutta eipä rieska pelkää juustoa, kinkkua, kurkkua tai tomaattiakaan. Parhaita nämä ovat juuri uunista tulleina, eikä pienestä muussimäärästä onneksi paljoa tulekaan kerralla.

perunarieskat 6 kpl

2 dl perunamuussia

2 dl vehnäjauhoja

tilkka rypsiöljyä

ripaus suolaa

munavoi

2 kananmunaa

50 g voita

suolaa

Laita jäähtynyt jämäperunamuussi pieneen kulhoon, mittaa perään saman verran vehnäjauhoja ja ripauta joukkoon myös vähän suolaa. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, lorauta joukkoon vähän öljyä. Taputtele taikinasta pieniä ohkaisia kakkaroita jauhotetuin käsin pellille. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla. Paista 225 asteisessa uunissa kauniin kullanruskeiksi. Tarjoile munavoin kanssa.

Keitä kananmunat, sellainen kuusi minuuttia riittää. Keltuaiset saavat jäädä pehmeiksi ja jopa hieman valuviksi. Kuori kananmunat ja hienonna ne pienessä kipossa haarukalla, lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Mausta reilulla suolalla. Anna maustua hetki kylmässä ennen tarjoilua.

Perunarieskat on kyllä hyviä! Tulee mieleen lapsuus ja isot perunamuussikattilat, tieto siitä että seuraavana päivänä lopusta muussista taputellaan kakkaroita uuniin. Suolaa saa olla niin muussissa kuin munavoissakin, tai muuten ei maistu miltään. Vähän niinkuin riisipuurokin, karmeaa suolattomana.

Perinteisiä herkkuja!

Maitohorsmaparsa ja koiranputkihollandaise

Villiyrtit herkullisessa hyötykäytössä: maitohorsmaa parsan tapaan tarjoiltuna,
kaveriksi koiranputkella maustettua hollandaise-kastiketta

Arkistojeni julkaisemattomia aarteita luvassa, nimittäin vuoden 2012 alkukesältä villiyrttikurssin reseptiikkaa, joka sattuu nyt passelisti villiyrttien sesonkiin. Osallistuin Pohjois-Karjalan aikuisopiston järjestämään elintarvikealan ammattilaisille eli ravintoloiden kokeille ja pitopalveluyrittäjille (ja näköjään myös meikäläisen kaltaiselle harrastelijalle) suunnattuu koulutustapahtumaan. Aiemmin viime vuonna osallistuin samaisen tahon villiyrttiluennolle, jonne kouluttajaksi oli buukattu itse villiyrttiguru Sami Tallberg, mutta hän joutui perumaan tulonsa sairastapauksen vuoksi. Paikallisin voimin mentiin siis alussa ja miekin sain ensikosketukseni villiyrtteihin. Tai no, onhan sitä lapsesta saakka tullut natustettua luonnosta ketunleipiä, suolaheinää ja kuusenkerkkiä, mutta nyt niitä luonnon herkkuja näki vähän laajemmin ja jalostetummassa käytössä. Tästä kaikesta innostuneena laitoin viime kesänä pikkuveljen keräämään miulle maalta nokkosta ja isä on keitellyt ahkerasti kuusenkerkkäsiirappia (tosin jo ennen tätä miun villiyrttiheräämistäni). Kaikki reseptit villiyrttien ympäriltä löytyy Villiyrtit-kategoriasta ja sinne päivittelen näitä kurssin herkkuja vähitellen.

Itse kokkailua edeltävänä päivänä oli luontoreissu, jolla kerättiin kaikki opetuskeittiössä käytettävät villivihannekset, mutta mie en sinne työesteen takia päässyt. Osallistuin vain tähän keittiöpäivään, joka olikin ihan huikea juttu: meitä opetti helsinkiläisen ravintola Juuren keittiöstä saapuneet Antti Ahokas ja Jukka Nykänen sekä joensuulaisen ravintola Kielon keittiömestari Petri Heikkinen. Mie päädyin kokkailemaan Peten ohjaamaan ryhmään jälkiruokia ja valmistin ihanaa piimä-kallioimarrevanukasta, pihasauniomarjoja ja punajuuri-hunajamurua. Reseptit ovat laatineet Antti ja Jukka, ymmärtääkseni osa resepteistä on käytössä Juuressa normaalistikin. Omalta osaltani reseptiikka on hieman haastavaa käyttää, sillä ilman vieressä olevaa keittiömestaria, kokinkoulutusta ja tietotaitoa kaikesta muutamalla sanalla selostettujen reseptien  seuraaminen on oma taitonsa. Yritän avata reseptejä hieman tarkemmin mitä saamissani paperiohjeissa on, eli googlettamaan pääsen aivan varmasti. Reseptien toteuttaminen kotikeittiössä vaatii hieman vaivannäköä, eli luonnossa tarpomista ja oikeiden kasvien löytämistä (googlen kuvahaku ja wikipedia osoittautui näppäräksi apuriksi tässäkin) ja joissain jälkkäreissä tarvittavia raaka-aineita ei taida saada kuin alan erikoisliikkeistä tai tukuista. Vaivan arvoista kuitenkin!

Maitohorsmaa pannulla sitruunan kanssa

Parhaiten miulle jäi varmaankin päivästä mieleen tämä maitohorsma, joka on hyvä vaihdokki (tuonti)parsalle. Rakastan parsaa, mutta minua kiehtoo ilmaisen "rikkaruohon" käyttö, sillä eihän sitä nyt olisi uskonut että kevään parsaherkuille voisi löytää melkeinpä paremman version ihan kotikonnuilta. Lisäkkeenä tarjottu koiranputkella maustettu hollandaise oli kanssa ihanaa, sitä olisi voinut lusikoida suoraan suuhun tarjoilukulhosta. Nyt houkutteleekin ajatus horsmikkojen harventamisesta ja tämän herkun kokkailusta uudelleen, kun se juolahti aamulla mieleeni. Facebookissa saimme tästä horsmaparsasta hyvän keskustelun aikaiseksi ja innokkaimmat ystäväni soittelivat jo ohjeita ennen kuin kerkesin rueta sitä tänne blogin puolelle näpyttelemään :)

15-20 cm pitkiä horsmanvarsia

rypsiöljyä/oliiviöljyä

voita

1 sitruuna

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

koiranputkihollandaise
5 keltuaista
kahden sitruunan mehu
½ dl kivennäisvettä
2-3 dl sulaa voita
suolaa
hienoksi leikattua koiranputken lehteä

Kerää nuoria pieniä horsmanvarsia puhtaalta paikalta ja valitse sellaisia varsia, jotka eivät ole nuupahtaneita tai kärsineen näköisiä. Puhdista varret pesemällä ne juoksevan veden alla ja valuta kuivaksi. Sulata kunnon pannulla (valurauta) voita ja lorauta joukkoon mietoa öljyä, paista parsat pehmeiksi niin, että ne saavat hieman väriä mutta eivät tummu. Pannulle voit laittaa myös muutaman viipaleen sitruunaa paahtumaan samaan aikaan, tuo hyvää makua. Mausta kypsyneet horsmat suolalla ja pippurilla, ripsuttele pinnalle sitruunan mehua. Tarjoile välittömästi hollandaise-kastikkeen kanssa.

Hollandaisen valmistat näin: Sulata kattilassa voi ja anna sen jäähtyä. Erottele keltuaiset isoon metallikulhoon yhdessä nesteiden kanssa. Sekoita vispilällä tasaiseksi. Siirrä kulho kiehuvaa vettä sisältävän kattilan päälle, älä anna veden ylettyä kulhon pohjaan tai vesihöyryn päästä kattilasta keltuaisten joukkoon. Saosta keltuaiset vesihauteessa koko ajan vatkaten. Ota pois hellalta ja vatkaa sulatettu voi tipoittain keltuaisten joukkoon. Mausta suolalla ja hyvin hienoksi silpuksi leikatulla koiranputkella.

Koiranputkihollandaise

Koiranputkea jos ei satu olemaan lähistöllä, niin voihan sen jättää poiskin. Tai korvata jollain muulla mausteyrtillä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tappaa hennon horsman (tai parsan) omaa makua. Kastikkeen ohje poikkeaa näköjään jonkun verran perinteisistä soossiohjeista, sillä tässä ei tehdä etikkareduktiota ollenkaan. Tulee kuitenkin todella hyvää. Hollandaise vaatii kokilta keskittymistä, sillä seos voi juoksettua helposti. Jos näin käy, voit lisätä kastikkeeseen pari jääpalaa ja vatkata, kunnes kastike on taas kiisselimäistä tai kuten majoneesin kanssa: riko kulhoon pari keltuaista ja lisää muutama lusikallinen juoksettunutta kastiketta joukkoon. Vatkaa voimakkaasti ja lisää loppu kastikkeesta pienissä erissä joukkoon. Hollandaise ei kestä lämpöhaudetta ja se tulee tarjoilla välittömästi valmistamisen jälkeen. Ihana yhdistelmä, jota todellakin suosittelen kokeilemaan!

Päärynä-gorgonzolapasta

Hieman erilainen pasta, tuleeko tästä uusi hitti?

Osallistuin vuosia sitten jollekin Joensuun seudun kansalaisopiston kokkauskurssille, jossa tehtiin Välimeren alueen ruokaherkkuja. Tämä pasta-annos on kummitellut päässäni vuosia ja kiihtyvällä tahdilla tänä keväänä. Kun bongasin työpaikan alakerrassa olevasta marketista kauniita pulleita päärynöitä, oli pakko alkaa metsästämään gorgonzolaa. No eihän sitä sitten mistään kaupasta löytynyt ja kauppahallin juustopuotiin en kerennyt, niin laitoin sitten roquefortia. Ihan aurajuustokin, varsinkin se gold, olisi toiminut. Ja tietenkin kun kyseisen ohjeen luki vasta siinä vaiheessa, kun rupesin kokkailemaan, jäi reseptissä mainittu kesäkurpitsa tietenkin ostamatta. Tosin hyvää tämä oli ilman kesäkurpitsaakin! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka voi alkuun kuulostaa vähän erikoiselta. Vie kielen mennessään :)

2-4 annosta

2 kypsää päärynää
1 pieni kesäkurpitsa
kunnon nokare voita
suolaa
mustapippuria

tagliatellea tai muuta mieleistä pastaa
150 g gorgonzolaa tai muuta sinihomejuustoa
n. ½ dl pastan keitinvettä

koristeluun ruohosipulia

Pese päärynä ja kesäkurpitsa ja leikkaa ne ohuiksi, n. ½ sentin, viipaleiksi/suikaleiksi kuorineen. Poista päärynästä siemenkota ja kanta. Paista viipaleita voissa kasarissa pari minuuttia, eli kunnes ne kuullottuvat mutta eivät menetä napakkuuttaan. Käsittele varoen äläkä hämmennä turhaan, ettei päärynä muhjaannu (kannattaa ostaa mahdollisimman kovia päärynöitä). Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä al denteksi. Mittaa korkeaan kulhoon kastiketta varten pieni tilkka keitinvettä. Lisää murusteltu sinihomejuusto ja surraa sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi, mausta halutessasi mustapippurilla. Valuta pasta ja sekoita siihen juustokastike. Kastikkeen tulee olla melko tanakkaa, että se pysyy pastassa. Lisää pastan joukkoon hieman karamellisoituneet päärynät ja kesäkurpitsat, koristele ruohosipulisilpulla ja tarjoile välittömästi. Kaveriksi käy hyvin patonki tai rapea leipä. Lihansyöjille annokseen voi lisätä vaikkapa parmankinkkuruusukkeita, jos pelkkä kasvisruoka kammottaa.

Ihanaa! Hieman makea päärynä yhdistettynä suolaisen kirpakkaan juustoon, ei voi mennä pahasti metsään. Mie jätin päärynät isoiksi siivuiksi, että saa näköä annokseen. Muuten kannattaa leikata vielä tuosta suikaleiksi ja käyttää vaikka sitä kesäkurpitsaakin tuomassa ruokaisuutta. Eikä kannata lorottaa keitinvettä mittaamatta kulhoon ja miettiä kastikkeen rakennetta vasta sitten, kun juusto on lisätty. Piti nimittäin suurustaa maizenalla soossia, kun tein siitä ihan luirua. Mitenhän sitä ei vaan koskaan opi? :D

Bloggaaja touhuaa myös ravintola Kesäladossa pizzakokkina!

Ja kerrotaanpas sitten hieman kuulumisia viime kuukausilta. Vuodenvaihteessa päättyi 5,5 vuoden määräaikainen työsuhteeni kolmannella sektorilla ja aloitin uuden elämän. Tammikuun alussa perustin toiminimen blogini ympärille, eli monet jutut helpottuu osaltaan ja toisaalta voin tehdä myös pieniä työjuttuja jatkossa rakastamieni asioiden ympärillä. Yrittäjäperheen lapsena yrittäjyys on aina kiehtonut minua ja aika monta vuotta miulle on on ollut selvää, että joskus miekin toimin yrittäjänä. Vuosi sitten, kun valmistuin yo-merkonomiksi, tein päättötyöni nimenomaan blogiini liittyen, eli kuinka harrastuksesta voisi joskus kenties vaikka saada jonkun euronkin hankituksi. Samalla sitten kun Liemessä-Jenni perusti Blogiringin, pääsin mukaan Suomen ykkösblogeja yhdistävään blogiverkostoon. Aikamoista! 

Tammikuun lopussa aloitin uudessa työpaikassa, eli muutokset eivät loppuneet ihan vielä. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla osana isoa organisaatiota, jossa työajat ovat määritellyt ja työt eivät seuraa kotiin. Hirmuinen muutos entiseen elämään verrattuna ja mukavaa päästä kokeilemaan uutta pitkästä aikaa! Ja sitten se kaikkein suurin pommi iski myöhemmin, kun ystäväni Pete lempiravintolastani Kielosta pyysi minua töihin. Vapuksi aukesi nimittäin Joensuuhun ihan uutukainen ravintola, Kesälato. Ravintola löytyy kaupungin sydämestä Taitokorttelista, Surakan pihasta, eli sympaattinen ja kaunis puutalomiljöö vilkastuu entisestään. Tässäpä sitä on sitten pari viikkoa harjoiteltu paistamaan pizzaa oikeassa pizzauunissa, käyttämään pizzalapiota ja olemaan polttamatta pizzoja... Opettelua kyllä vaatii että pääsee eroon kaulimesta, mutta yllättävän nopeasti pääsin jyvälle siitä, kuinka homma toimii. Onnekseni saan oppia parhailta! Muutamana iltana viikossa käyn Kesäladossa hommissa, joten tulkaahan moikkailemaan ja maistamaan meidän herkullisia pizzoja! 

Tästä kaikesta pienenä johtopäätöksenä voisin tehdä sen, että vapaa-aika on hieman kortilla kesän ajan, kun on niin paljon uutta opittavaa ettei ihan kaikkeen riitä aikaa. Blogia kuitenkin koitan vapaina hetkinäni päivittää, sillä on täällä kuitenkin viime kuukausina kokkailtu vaikka mitä! Hieman nopeampaa päivitystahtia ja erilaisia kuulumisia löytyy Facebookin CK-sivulta, joten tervetuloa tykkäämään sivusta ja seurailemaan touhuamistani sitäkin kautta! Olen kyllä nyt niin iloinen ja onnellinen kaikesta, että tässähän ihan on pyörällä päästään. Mukavaa päästä kokeilemaan siipiään monen uuden jutun parissa. Aika huippu fiilis. Kiitos teille, että olette jaksaneet klikkailla blogiini, vaikka pientä hiljaiseloa onkin vietetty linjan täällä päässä. Mukavaa kesän odotusta kaikille! :)