Vaniljaruudut

Hups! Niin on tämäkin ohje jäänyt julkaisematta, vaikka näitä vaniljaruutuuja olen valmistanut jo aikoja sitten. Ohje on bongattu ruotsalaiselta nettisivustolta ja on itse suomennettu, joten toivottavasti se meni kuten alkuperäisversio on tarkoittanut... Reseptistä kohistiin aikanaan netin eri leivontaryhmissä ja monessa keittiössä tätä onkin jo tehty - silloin joskus. Kuten kuvasta huomaa, on täyte melkoisen pehmeää paiston jälkeen. Kuva on otettu silloin, kun piirakka oli vielä lämmintä. Koostumus tukevoituu, kun piirakka jäähtyy ja silloin sitä on myös helpompi/siistimpi leikata. Ja kyllä, tähän tulee hirmuinen määrä vaniljasokeria ihan oikeasti! Jos et tykkää vaniljasta, niin silloin tätä ei kannata tuollaisenaan toteuttaa. Laittaisin silloin tilalle vaikka sitruunankuorta  ja -mehua (sitruunanmehua lisätessä täytteeseen kannattanee laittaa 1 kananmuna lisää). Kokeilimme syksyllä tätä reseptiä myös kansalaisopistolla pitämälläni kurssilla ja leikkasimme piiraan pieniksi kuutioiksi. Oikein näppärää vaikkapa herkkubuffaan!

taikina
250 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
1 rkl leivinjauhetta

täyte

2 kananmunaa
125 g maitorahkaa (½ prk)
300 g ranskankermaa
1½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

koristeluun

tomusokeria

Sekoita pohjan ainekset murumaiseksi seokseksi käsin nyppimällä tai cutterissa. Vuoraa n. 25x25cm vuoka leivinpaperilla. Painele puolet muruseoksesta vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada vuokaan. Murustele loput taikinasta pinnalle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia eli kunnes pinta on saanut hieman väriä ja täyte ei ole enää ihan juoksevaa, mutta saa olla hieman hyllyvää kuitenkin. Anna kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoilua ja koristele se tomusokerilla. Koska vaniljaruudut ovat hyvin makeita, voi lisukkeena tarjota marjoja tai marjakastiketta makua tasapainottamaan.

Todella vaniljaista ja hyvää! Jo pieni pala riittää tyydyttämään makeanhimon ja ruudut säilyvät jääkaapissa jopa viikon. Reseptissä tulee käyttää aitoa vanilljasokeria, sillä teollinen vanilliinisokeri tekisi tästä todella kitkreää ja pahanmakuista, varsinkin noilla annostelumäärillä. Kannattaa kokeilla ehdottomasti, jos makeahammasta kolottaa. Seuraavalla kerralla kun teen tätä, niin kokeilen kyllä tuota sitruunalisää.