Paahdettu munakoisokeitto

Munakoisot ja tomaatit paahtuvat uunissa itsekseen, kunnes niistä tehdään ihana samettinen keitto

Tämä oheinen keittoresepti syntyi edellisenä viikonloppuna, jolloin piti tehdä melanzane alla parmigianaa, mutta sen monivaiheisen tekemisen joutui vaihtamaan lennosta nopeasti lähes itsestään valmistuvaan ruokaan, kun oli vähän kiire ja hoppu. Niinpä uunissa paahtuivat keittoainekset itsekseen ja niistä jalostui lopulta muutamassa minuutissa keitto, joka hurmasi maullaan. Sekoitin osaan keittoa vielä tahinia, joka sekin on usein keittiössäni nähty raaka-aine - jos ei muuten, niin käytän sitä leivällä levitteenä. Kannattaa kokeilla tätä herkullista keittoa, tahinilla tai ilman, jos munakoiso maistuu!

6 annosta

n. 1 kg munakoisoja
4-5 isoa tomaattia
4 isoa valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 salottisipulia
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
suolaa
halutessasi 2 rkl tahinia
1 limen mehu

tarjoiluun
oliiviöljyä
cashewpähkinöitä
persiljaa tai basilikaa

Leikkaa munakoisot pitkittäin puoliksi ja leikkaa tomaatit poikittain puoliksi. Kuori valkosipulinkynnet. Laita kaikki ainekset leivinpaperoidulle uunipellille ja lorauta päälle oliiviöljyä, mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Paahda 210-asteisessa uunissa kiertoilmalla n. 45-55 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä ja pehmenneet. Ota valkosipulinkynnet aiemmin pois, jos ne uhkaavat tummua liikaa. Kuori ja silppua salottisipulit, kuullota ne tilkassa oliiviöljyä kattilan pohjalla. Kaavi paahtuneiden munakoisojen malto kuorista irti kattilaan, lisää joukkoon paahdetut tomaatinpuolikkaat ja valkosipulinkynnet. Mittaa kattilaan puoli litraa vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua muutama minuutti. Soseuta seos joko rouheammaksi tai silkinsileäksi keitoksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Maista, mausta tarpeen mukaan pippurilla ja suolalla. Halutessasi voit ripauttaa joukkoon myös muita mieleisiä mausteita, kuten juustokuminaa tai ras el hanoutia. Lisää 2 ruokalusikallista tahinia eli seesaminsiementahnaa ja yhden puristetun limen mehu, kiehauta keitto. Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja paahdettuja cashewpähkinöitä. Tarjoile keiton lisukkeena hyvää, rapeakuorista leipää.

Vinkki: Voit jättää tahinin pois tai korvata sen 1 desillä mieleistä kermaa. Jos käytät kasvikermaa, on keitto vegaaninen. Kookoskermakin sopii keittoon oikein hyvin! Keitto kestää hyvin myös pakastamisen. Pinnalle sopii hyvin tuoreesta tomaatista leikatut pikkukuutiot, jotka on maustettu pippurilla ja tuoreyrteillä. Tein nimittäin sellaisen tomaatti-oliivisalaatinkin, jota söin keiton lisukkeena. Hyvin maistui sekin!

Olipas herkullista. Tosiaan aktiivinen valmisteluaika oli varmaankin alle 5 minuuttia ennen uunia ja uunissa nämä saivat olla sen vajaan tunnin, kun puuhastelin sillä välin kaikkea muuta. Kun kasvikset olivat paahtuneet, olisivat saaneet olla valkosipulia lukuunottamatta vaikka vielä pidempäänkin, sen jälkeen keiton valmistaminen vei aikaa vajaat 10 minuuttia. Mikäli olisin muistanut ja kerennyt, olisin paahtanut vielä cashewpähkinät ennen ruokailua. Tai olisihan ne voinut laittaa muutamaksi minuutiksi uuniinkin paahtumaan. Mutta melanzane alla parmigianaa miun on aivan pakko tehdä joku päivä! Tämän syksyn moussakakiintiö on jo täynnä, mutta muut ei :)

Resepti on julkaistu 13.11.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vuohenjuustorisotto

Vuohenjuustoa löytyy tästä risotosta niin tuorejuustotyyppisenä itse risotosta kuin paistettuina kiekkoina annoksen päältä. Ihanaa!

Joka syksy minut valtaa hirmuinen vuohenjuuston ja punajuuren himo ja usein yhdistänkin nämä kaksi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin vuohenjuusto houkutteli niin paljon, että sen piti päästä annoksen tähdeksi aivan yksinään. Ruokasuunnittelua helpotti myös se, että jääkaapissa oli avattu proseccopullo, joka käy aivan hyvin myös risoton valmistamiseen - ei siis tarvitse aina käyttää valkoviiniä! Niinpä kauppareissulta nappasin mukaani timjamiruukun, purkillisen vuohenjuustoa ja pikkupötkön kittipintaista juustoa. Olisi taas pitänyt olla fiksu ja ostaa suosiolla se iso, paksu vuohenjuustomöhkäle. Siitä saa kauniimmat kiekot annoksen päälle, mutta siinä on myös rutkasti enemmän makua kuin näissä ohuemmissa pötköissä. Harmi vain, että pakkauskoko on niissä sen verran suuri, että aina pitäisi olla useampi juttu mielessä, mihin kokonainen iso pötkö vuohenjuustoa käyttää. Mutta, lopputuloksena oli ihanan makuinen risotto ja proseccokin hupeni jo alle puolen pullon kokkailun ansiosta. Jos et pidä vuohenjuustosta, kokeile vaikka sitruunarisottoa. Vuohenjuuston ystävien kannattaa puolestaa tsekata myös nämä arkistojen aarteet: vuohenjuusto-kermaperunat, vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta ja punajuurta kolmella tapaa, jossa vuohenjuusto löytyy ihanan kreemin muodossa.

4-6 annosta

3 shalottisipulia

3 valkosipulinkynttä

muutama tuore timjaminoksa

reilu loraus oliiviöljyä

3 dl risottoriisiä (arborio)

2 dl proseccoa tai valkoviiniä

1 l vettä

1 ½ kasvisliemikuutiota

mustapippuria

suolaa

2 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa (tuorejuustotyyppistä)

tarjoiluun

200-400 g kittipintaista vuohenjuustoa

tuoretta timjamia

hunajaa

mustapippuria

Kuori ja hienonna shalottisipulit pieneksi silpuksi, kuori ja raasta valkosipulinkynnet. Ota muutama tuore timjaminoksa ja riivi tai nypi lehdet irti, jätä odottamaan. Kuumenna kasarissa reilu loraus oliiviöljyä ja kuullota shalottisipulit. Kun sipulit ovat kuullottuneet kunnolla, lisää pannulle hetkeksi valkosipuliraaste, varo polttamasta. Mittaa pannulle risottoriisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Kaada pannulle prosecco tai valkoviini ja anna kaiken viinin imeytyä riisiin. Kiehauta vesi ja liuota kasvisliemikuutiot siihen, pidä liemi kuumana. Kun kaikki viini on imeytynyt riisiin ja alkoholi on haihtunut, lisää kauhallinen kasvislientä risoton joukkoon ja hämmentele, kunnes se on imeytynyt riisiin. Toista, kunnes risotto on sopivan kypsää, jätä pieni purutuntuma. Lisää risottoon riivityt timjaminlehdet, ripaus suolaa ja pippuria sekä loraus juoksevaa hunajaa.

Kun risotto alkaa suunnilleen olla kypsää, kuumenna paistinpannu kuumaksi. Leikkaa vuohenjuustopötköstä muutama paksu kiekko ja paista niihin nopeasti kaunis pinta pannulla, pannulle ei tarvitse lisätä voita tai öljyä. Lisää risoton joukkoon pehmeä vuohenjuusto, hämmennä se risoton joukkoon. Jos koostumus sakenee liikaa, lisää vielä tilkka lientä. Annostele risotto lautasille, nosta päälle paistetut vuohenjuustot ja rouhi pinnalle mustapippuria. Lorauta päälle juoksevaa hunajaa ja viimeistele annos muutamalla timjaminoksalla.

Vinkki: Voit korvata prosecco-kuohuviinin myös muulla kuohuviinillä tai valkoviinillä, myös alkoholittomat viinit sopivat. Jos et halua käyttää viiniä, voit korvata sen 1 dl lime- tai sitruunamehua. Myös (alkoholiton) kuiva siideri sopii risottoon. Viinin tarkoitus on tuoda happoa ruokaan, jolloin joku happoinen elementti tilalle kannattaa lisätä onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Hätätapauksessa pieni tilkka makuetikkaa ajaa saman asian. Punajuuririsottoon voi käyttää myös punaviiniä. Annosten päälle kannattaa valita mieluiten paksu vuohenjuustopötkö, mutta ihan hyvä vaihtoehto on myös kuvassa näkyvä ohuempi versio. Minä paistan yleensä vuohenjuustot leivinpaperin välissä, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei leivinpaperi syty palamaan kuumalla pannulla. Leivinpaperi estää juuston tarttumisen pannuun ja sulamisen, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Voit myös paahtaa vuohenjuuston pinnan kaasupolttimella.

Resepti on julkaistu 2.10.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Punaherukkapiirakka (pellillinen)

Pellillinen herkullista ja mehevää punaherukkapiirakkaa maistuu kaikille

Erilaisia pellillä paistettavia isoja piirakoita, niin suolaisia kuin makeita, on mukava tehdä. Ne syntyvät varsin vaivattomasti ja niistä riittää purtavaa isommallekin joukolle tai saa vierasvaraa pakastimeen. Nyt loppukesästä, kun marjapensaat notkuvat herkkujaan, on mukava hyödyntää satoa tuoreena erilaisiin leivonnaisiin. Minusta mikään marja ei varsinaisesti parane pakastamalla, joten tuoreena on parasta nauttia niitä tai leipoa suoraan erilaisiin herkkuihin. Niinpä tähänkin akuuttiin marjapiirakkahimoon upposi hyvä määrä punaherukoita. Täytteen muu osuus on melko perinteinen, kermaviiliä ja vielä extrapehmeys ranskankermasta. Reseptin juju on kuitenkin ihanassa pohjassa! Siitä tulee sopivan ohut, tarpeeksi mehevä eikä se murene, mutta on tarpeeksi luonnetta erilaisten vahvojenkin marjojen kaveriksi. Ehdottomasti tämä kokeilu jää käyttöön jatkossakin!

n. 25 palaa, uunipellillinen

pohja
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isoa tai 3 pientä kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl piimää

täyte
400 g (2 prk) kermaviiliä
100 g (½ prk) ranskankerma
4-5 (isoa) kananmunaa
1-1 ½ dl hienoa sokeria
3 tl vaniljasokeria

pinnalle
n. 5 dl punaherukoita (mustikoita, mustaherukoita)

Valmista pohjataikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi sähkövatkaimella vatkaten. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaten kunnolla välillä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään. Lisää sitten koko jauhoseos kerralla muun taikinan sekaan. Vatkaa muutama kierros vatkaimella aineksia sekaisin. Lisää piimä ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina tasaisesti leivinpaperoidulle syvälle uunipellille. Käytä apuna jauhoja, taputtele taikina käsin pohjalle ja pellin reunoille. Taikinaa tulee melko ohut kerros (tee pohja x1.5, jos käytössäsi on 60 cm uuni).

Sekoita täytteen ainekset yhteen käsivispilällä ja kaada täyte pohjataikinan päälle. Ripottele punaherukat tasaisesti täytteen pinnalle. Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 25-30 min tasalämmöllä tai kunnes täyte on kypsynyt ja hyytynyt sekä saanut kevyesti väriä. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua. Leikkaa piirakka valmiiksi paloiksi. Säilytä piirakka jääkaapissa tai pakasta palat.

Vinkki: Piirakkapohjasta tulee mukavan ohut ja se soveltuu parhaiten 50 cm:n uunin pellille. Jos käytössäsi on isompi uuni tai uunipelti, tee pohjataikina 1.5 kertaisena. Täytteen määrä soveltuu myös isommalle pellille sellaisenaan. Punaherukat voi korvata mustaherukoilla, mustikoilla, vadelmilla, raparperilla tai vaikka omenoilla. Happamille marjoille kannattaa laittaa n. 1,5 dl sokeria mutta mustikoille riittää 1 dl. Voit ripotella marjat ensin taikinalle ja kaataa täyteliemen varovasti marjojen päälle.

Oi mitä herkkua! Mie laitoin tähän täytteeseen vain sen desin sokeria, mutta kanssasyöjien mielestä sitä olisi saanut olla enemmän, joten kannattaa laittaa kirpeille marjoille tosiaan enemmän sokeria. Makea mustikka sen sijaan pärjää sillä desillä. Piirakka oli hyvää hieman lämpimänä mutta maistui hyvin myös suoraan jääkaapista otettuna, pohja ei kovetu liikaa kylmässä.

Resepti on julkaistu 4.9.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Tomaattihillo

Tomaattihillo on kirpeänmakea ja se sopii niin ruokien lisukkeeksi, kastikkeeksi kuin koristeeksi. Toimii erityisen hyvin myös voileipäkakun täytteenä!

Erilaisten säilykkeiden valmistaminen on mukavaa ja tällä kertaa säilöttäväksi päätyivät ihanat punaiset tomaatit. Tomaattihillo on vaivaton valmistaa ja herkullinen, monikäyttöinen hillo valmistuu nopeasti. Mikäli tulisi kiire, voisi hillon tarjota jo heti sen jäähdyttyä, mutta parhaan lopputuloksen saa, kun antaa hillon tekeytyä yön yli. Tomaattihillon voi maustaa mieleisekseen, minulla mausteiksi päätyivät pöydältä tuoreen timjamipuskan jämät sekä pieni tilkkanen Tabasco-maustekastiketta, joka toi pientä potkua sekä hapokkuutta etikan muodossa hilloon. Tomaattihilloa käytin suunnittellusti voileipäkakkuun yhdeksi täytteeksi tuorejuustoon sekoitettuna, muita makuja olivat mm. tuoreet yrtit ja pekoni. Osa hillosta päätyi parmesaanipiirakan koristeeksi tuoreiden basilikanlehtien kanssa – tomaattihillo onkin hyvä vaihtoehto paprikaiselle paholaisenhillolle. Purkin viimeiset jämät taisivat tulla sivellyiksi voileiville. Ihanaa! Kannattaa kokeilla, varsinkin nyt, kun tomaatteja saa edullisesti.

n. 5 dl valmista hilloa

500-600 g tomaatteja
1 punasipuli
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl timjamia (1 rkl tuoretta)
½ tl tabasco-kastiketta tai ripaus chiliä
2 dl hillosokeria

Kuutioi tomaatit pienehköiksi kuutioiksi ja silppua punasipuli pieneksi silpuksi. Kumoa tomaatit ja sipulit kattilaan, lisää joukkoon muut ainekset, paitsi hillosokeri. Keitä seosta n. 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ovat rikkoutuneet ja koostumus saostunut hieman. Lisää hillosokeri ja jatka keittämistä 15 minuuttia. Maista, mausta tarvittaessa lisää. Kaada hieman jäähtynyt tomaattihillo desinfioituihin säilykepurkkeihin. Hilloa tulee muutama desilitra. Anna hillon jäähtyä ja jämäköityä jääkaapissa mieluiten yön yli ennen käyttöä. Tomaattihillo sopii ruokien lisukkeeksi, voileipäkakun täytteeksi tai juustopiirakan koristeluun.

Todella herkullista! Mie tosiaan käytin tähän tomaatteja ihan kalttaamatta, eikä sitä huomannut mitenkään lopputuloksesta, eli ei siis kannata turhaan kalttailla tomaatteja, kun sillä ei ole mitään merkitystä valmiin tuotteen kannalta. Pitkähkö keittoaika soseuttaa tomaattia ja sipulia sopivasti, jolloin lopputulos on samettinen. Tein tomaattihillon pekonivoileipäkakun täytteeksi ja se toimi siinä oikein hyvin - hillon pieni etikkainen potku oli enemän kuin tervetullutta, joten jos et käytä tabascoa, kannattaa lorauttaa tilkka etikkaa joukkoon. Osa sitten tuli nautiskeltua parmesaanipiirakan päällä, jossa se toimi hyvin paholaisenhillon korvikkeena. Kurkkaa paprikaisen paholaisenhillon resepti täältä. 

Resepti on julkaistu 7.8.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Britakakku marinoiduilla mansikoilla

Muscat-jälkiruokaviinillä aateloitu britakakku sopii aikuisten juhliin

Kuva-arkistojeni tutkiminen jatkuu ja tällä kertaa esille pääsee jo neljä vuotta sitten keskellä kovinta koronakesää leivottu britakakku. Olimme ystäväni kanssa viettämässä varjofestaria viikonlopun ajan ystävien luona Savon puolella, jossa viikonlopun täytti hyvä ruoka, loistava seura sekä raskas musiikki. Nautimme toinen toistaan ihanimpia herkkuja etenkin grillistä kokakuttana ja mie leivoin nopean kauppapyrähdyksen jälkeen britakakun, johon mansikat marinoitiin isännän kaapista löytyneellä muscatilla. Muscat on miun lempparini, jos haluaa nauttia jotain jälkiruokaviiniä, mutta sopiipa se mainiosti leivontaankin. Kohta saa taas kotimaisia tuoreita mansikoita ja britakakussa ne ovat parhaita. Tai missä vaan kakussa, kunhan niitä on paljon!

10 annosta

marinoidut mansikat
500 g mansikoita
8 rkl muscat-jälkiruokaviiniä

kakkupohja
125 g voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 valkuaista
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
vajaa 1 dl mantelilastuja

täyte
valutetut marinoidut mansikat
4 dl kuohukermaa
4 rkl tomusokeria

koristelu
tuoreita mansikoita
tuoreita (pensas)mustikoita
minttua

Aloita marinoitujen mansikoiden valmistamisella. Perkaa mansikat ja leikkaa ne pitkittäin neljään osaan, laita mansikat kulhoon. Mittaa muscat-jälkiruokaviini mansikoille ja sekoita kevyesti. Anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan, sekoita välissä varovasti pari kertaa.

Valmista kakkutaikina. Vaahdota pohjan huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vatkaten. Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet. Sekoita vaahdon joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä kakkutaikina suorakaiteeksi (n. 25 x 30 cm) leivinpaperoidulle uunipellille. Esikypsennä pohjaa uunin keskiosassa 180 asteessa 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.

Valmista marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa kunnes sokeri on liuennut vaahtoon, vaahto on erittäin kovaa ja kiiltävää. Levitä marenki esipaistetun pohjan päälle varovasti lasta avulla. Tee marenkiin pieniä huippuja lastalla taputellen. Ripottele pinnalle mantelilastut (voi jättää myös kokonaan pois). Paista uunin keskiosassa 180 asteessa 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Valmista täyte. Vatkaa kuohukerma napakaksi vaahdoksi ja mausta seos tomusokerilla. Valuta mansikoista viini talteen.

Kokoa britakakku. Leikkaa kakkulevy puoliksi ja aseta toinen levy kauniille tarjoiluvadille. Levitä päälle kermavaahto ja nostele päälle valutetut mansikat. Valuta täytteen päälle ohuita raitoja marinointilientä. Nosta varovasti päälle toinen kakkulevy. Perkaa koristeeksi tulevat mansikat ja asettele ne kauniisti britakakun päälle. Asettele joukkoon puolitettuja ja kokonaisia pensasmustikoita. Koristele minttutupsuilla. Tarjoile välittömästi. Palanpainikkeeksi sopii marinointiinkin käytetty muscat.

Huom! Muscat sisältää alkoholia, joten kakku ei sovellu lapsille tai alkoholia välttäville. Muscatin voi korvata seljankukkamehutiivisteellä, sitruunamehulla tai raparperisiirapilla. Lisää tarvittaessa marinadiin sokeria.

Nam! Näin vielä vuosienkin jälkeen tämä kuva nostattaa veden kielelle, muiden muistojen ohella. Oli kyllä hyvä kakku, mutta muutenkin loistava viikonloppu. Britakakut ovat miun lemppareitani ja niitä usein läheisenikin pyytävät leipomaan. Kohta varmaan pääsee taas leipomaan britakakkua!

Kokeile myös näitä versioita:

britakakku mansikoilla

kirsikkainen britakakku

britakakku mansikoilla ja raparperilla

Kookoslastut eli kookospikkuleivät

Kookoslastut säilytetään peltirasiassa

Kookoslastut kuuluvat kauralastujen sekä joulupiparien ohella niihin ensimmäisiin leivonnaisiin, joita tulee lapsena leivottua vanhempien kanssa - ainakin näin meidän suvussa näyttää asia olleen. Niinpä miekin olen syönyt ja tehnyt kookoslastuja koko ikäni, välillä eri reseptejä kokeillen, mutta aina lopulta tähän reseptiin palaten. Tämä resepti on siis ollut äitini käytössä jo vuosikymmeniä. Kuinka herkullisia ne ovatkaan!

n. 30 kappaletta

1 kananmuna
1 dl sokeria
100 g kookoshiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g voita

Laita uuni lämpenemään 175-asteeseen (kiertoilma 150c). Sekoita kananmuna ja sokeri. Lisää kevyesti käännellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sulatettu voi. Nosta taikinasta lusikalla pieniä kekoja pellille leivinpaperin päälle. Jätä kekojen väliin reilusti tilaa, sillä kookosleivät leviävät kovasti. Paista uunin keskiosassa n. 8 minuuttia tai kunnes kakkuset ovat saaneet reunoille hieman ruskeaa väriä.

Ihania! Kookoslastut ovat kyllä kauralastujen ohella suora makumatka lapsuuteen. Tämä on se resepti, jolla meillä on kookoslastut leivottu koko elämäni ajan. Ei epäonnistu ikinä.

Kauralastut

Kauralastut kannattaa säilyttää peltirasiassa

Kun olin pieni, lähestulkoon ensimmäisiä leipomisiani olivat kaura- ja kookoslastut. Niitä on helppo tehdä pikkuistenkin, sillä tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista eikä ihan hirveää sotkuakaan saa aikaiseksi. Meillä oli lapsuudenkodissani aina etenkin juhlissa ja juhlapyhinä tarjolla äitini leipomia kaura- ja kookoslastuja ja niinpä niitä on edelleenkin tarjolla. Minä leivoin kookoslastuja veljentyttöni ristiäisiinkin viime syksynä. Näissä maistuu lapsuudenmuistot!

2 dl sokeria
1½ dl voisulaa (150 g)
½ dl kuohukermaa
½ dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki aineet keskenään ja nosta taikinasta pieniä nokareita pellille melko kauas toisistaan, sillä kauralastut leviävät kovasti. Paista 200-asteisessa uunissa n. 6 minuuttia tai kunnes kauralastut ovat saaneet kauniin värin reunoilleen. Kiertoilmalla paistolämpötila on 175 astetta. Anna jäähtyä kokonaan pellillä ja siirrä valmiit pikkuleivät peltirasiaan. 

Minun lemppariani! Ai että. Nämä on kyllä hyviä. Eikä ikinä epäonnistu, paitsi jos unohtaa pellit uuniin. Kauralastuihin tulee hieman toffeinen vivahde, kun sokeri ja voi paahtuvat kevyesti uunissa. Silloin myöskään ne hieman liian kauan aikaa uunissa olleet eivät maistu mitenkään pahalle.

Raparperipiirakka vaniljakiisselillä

 

Raparperipiirakka, jossa on kastike valmiina

Tämän ikivanhan raparperipiirakan juju on siinä, että se kuorrutetaan kuumana omatekoisella vaniljakastikkeella ja piirakan annetaan sitten jäähtyä ihanaksi herkuksi. Piirakka on todella hyvää ja mehevää. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein kaunein valjun kiisselin ansiosta, mutta maku tosiaan korvaa sen, mitä ulkonäössä menetetään. Onko resepti sinulle tuttu?

20 annosta / uunipellillinen

taikina

4 kananmunaa

4 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

125 g voita sulatettuna

5 ½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 l raparperinpaloja

vaniljakiisseli

5 dl maitoa

2 dl sokeria

4 rkl perunajauhoja

4 rkl voita

lopuksi 3 tl vaniljasokeria

Valmista taikina. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kerma ja voisula, sekoita nuolijalla nostellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, sekoita nuolijalla nostellen. Pese raparperinvarret ja pilko raparperit pieniksi kuutioiksi. Sekoita raparperipalat taikinan joukkoon, nostele nopeasti sekaisin nuolijalla mutta älä vatkaa, ettei taikina sitkisty. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja paista 200-asteisessa (kiertoilmalla 180c) uunissa n. 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Valmista vaniljakiisseli piirakan kypsyessä. Mittaa kiisselin ainekset teflon-kattilaan ja kiehauta kiisseliksi koko ajan sekoittaen. Lisää vaniljasokeri valmiiseen kiisseliin. Anna kiisselin jäähtyä hetki ja levitä se kuuman piirakan päälle. Anna piirakan jäähtyä ja täytteen jähmettyä, leikkaa annospaloiksi ja koristele halutessasi esim. tuoreilla mansikoilla ja yrteillä. Säilytä piirakka kylmässä.

Nam! Todellista herkkua. Kuten aina raparperiherkuissa, kannattaa käyttää mahdollisimman pieniä ja nuoria varsia, jolloin ne ovat parhaimmillaan. Mutta koska lopputulos on mehevä, voi tähän käyttää vähän jo vanhempiakin varsia ja tarvittaessa paksuja varsia pilkkoa pienemmiksi, jolloin ne varmasti kypsyvät taikinan sisällä. Onnistuu myös mainiosti pakastetuista ja sulatetuista raparperipaloista.

Resepti on julkaistu 5.6.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani.

Vironperän kakku

Vironperän kakku eli Kyllikki Virolaisen nimikkokakku

Kahvikakut ovat usein sellaisia, joita tulee leivottua, kun tekee mieli jotain nopeaa herkkua tai pitää viedä jonnekin jotain kahvileipää. Kahvikakut valmistuvat verrattain nopeasti ja helposti ja valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkia ohjeita ehdi elämänsä aikana edes kokeilemaankaan. Tämä kakku on Suomen entisen pääministeri Johannes Virolaisen puolison, Kyllikki Virolaisen, kakkuresepti. Resepti on jo vanha, mutta itse päädyin kokeilemaan "vasta äskettäin" tätä. Kakku ei ole suotta kahvikakkujen klassikkoja. Minulla oli tänä keväänä kansalaisopistolla kahvikakkukurssikin, resepti saattoi olla kurssivihkosessa, mutta mielestäni emme tätä oppilaiden kanssa kuitenkaan leiponeet. Jos et ole vielä kokeillut, niin kokeile ihmeessä. On herkullista!

1,5 l kahvikakkuvuokaan

3 dl maitoa
3 dl sokeria
4½ dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
150 g voita sulatettuna
1 dl omenasosetta

Sekoita ainekset keskenään järjestyksessä isolla lusikalla sekoittaen. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun 1.5 l kahvikakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa (kiertoilmalla 150c) uunissa alatasolla n. 1 tunti. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kypsästä kakusta ei jää tikkuun jälkiä. Anna kakun jäähtyä 10 minuuttia vuoassa ja kumoa kakku sen jälkeen. Jäähdytä ennen tarjoilua. Koristele halutessasi pinta tomusokerilla. 

Klassikkokakku! Tosin leivoin tätä vihdoin ja viimein joskus viime vuonna, kun harvemmin miulla on jääkaapissa omenoita allergiani takia. Hyvin voi käyttää myös kaupan valmista omenasosetta - sokeriton omenasose on ihan hyvä valinta, mutta voi olla myös hillomaisempaa. Jos sose on kovin sokerista, voi tiputtaa hieman reseptin muuta sokerimäärää. Erityisen helppo tähän on käyttää kaikki jämäomenasoseet, jos sellaisia tuppaa jäämään jääkaappiin tai kellarin perälle.

Vegaaniset marengit

Vegaaniset marengit kannattaa säilyttää peltirasiassa

Marengit tehdään perinteisesti kananmunan valkuaisesta, mutta onnistuupa ne tehdä kananmunattomasti ja vegaanisesti aquafabasta eli kikhernepurkin säilykeliemestä! Oikein hyvin onnistuu niinkin. Kannattaa siis säästää seuraavan kerran liemi, kun valutat kikherneet vaikkapa hummuksen tekoa varten. Hieman ehkä pidempi on vatkausaika ja ainakin uunittaessa marenkeja tulee hieman hernekeittomainen tuoksu, mutta itse lopputulos maistuu ihan tavalliselle marengille - ei maistu herneet, ei tule enää mieleen hernekeitto.

n. 70 pientä marenkia

1½ dl aquafabaa eli kikhernelientä
1½-2 dl (siro)sokeria
n. 2 tl sitruunamehua, limenmehua tai etikkaa
2 tl vaniljasokeria maustamiseen

Vaahdota aquafaba eli kikherneiden säilöntäliemi sähkövatkaimella vaahdoksi, muutaman minuutin ajan. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, lisää lopuksi mehu/etikka sekä vanilja ja vatkaa kovaksi, kiiltäväksi vaahdoksi sähkövatkaimella, noin 10 minuutin ajan. Laita marenkimassa koristetyllalla, esim. tähtitylla, varustettuun pursotinpussiin ja pursota tasakokoisia pieniä marenkeja leivinpaperoidulle pellille. Jätä pieni leviämisvara, jos massa ei ole täysin kovaa. Kuivata marengit miedossa lämmössä (max. 80 astetta) muutaman tunnin ajan ja vaihtele tarvittaessa peltien paikkoja. Jätä marengit loppukuivumaan uuninluukku raollaan ja anna niiden kuivua yön yli. Laita rapeiksi kuivuneet marengit ilmatiiviiseen rasiaan, kuten peltirasiaan. Säilytä huoneenlämmössä.

Vegaaninen marenkimassa on aivan valkoista vaahdotuksen jälkeen

Vegaaniset marengit voivat tuoksua hieman kuivuessaan herneille, mutta lopputuloksessa se ei maistu. Halutessasi voit maustaa massan makuaromeilla tai esim. raakalakritsijauheella. Värjääminen onnistuu pastaväreillä tai marjajauheilla. Voit tehdä muutoin samalla reseptillä pavlovan, lisää vatkaamisen loppuvaiheessa joukkoon 1 rkl maissitärkkelystä. Pavlova kasataan isoksi keoksi, jossa on kuoppa täytettä varten ja paistetaan max. 100-asteisessa uunissa pari tuntia, tai kunnes marenki on kuivunut. Pavlovassa marenki jää hieman sitkaaksi sisältä. Kurkkaa kananmunaa sisältävän pavlovan reseptini täältä.

Vegaaniset marengit pursotettuna pelleille

Marengit ovat oma suosikkini silloin, kun jää valkuaisia yli. Nyt olen tehnyt niitä muutaman kerran myös kikherneliemestä. Molemmat oikein toimiva juttu. Marengeilla on helppo koristella jälkkäreitä, kakkuja, jäätelöannoksia jne. Tai voihan niitä napsia herkkupaloina suuhun muutenkin. Mummollani oli aina astiakaapin ylähyllyllä rasiallinen marenkeja, joita sai käydä napsimassa.

Parsapasta

Ihana keväinen pasta saa makua sipuleista ja parsasta

Kevät on parsojen aikaa ja niinpä usein keväisin ostoskoristani löytyykin nippu tai pari vihreää parsaa. Parsaa tulee syötyä monella tapaa, eikä siihen edes kyllästy, koska satokausi on valitettavan lyhyt. Nykyään tosin parsaa taitaa saada kaupasta lähes ympäri vuoden, mutta kaukaa tuotujen parsojen maku ei ole mitään näihin keväällä saataviin. Myös laatu voi olla välillä todella heikko. Valitse siis aina parsanippu, jonka tyvet ovat napakoita ja nahistumattomia, pulleita ja elinvoimaisen näköisiä. Yhtään nuupahtaneet kannattaa jättää ostamatta. Kaikkein parhaan parsa-annoksen olen kuitenkin nauttinut Saksan Münchenissä eräällä messumatkalla jo aikoja ennen koronaa, kun olimme Raatihuoneen kellarissa illallisella. Valkoinen parsa oli marinoitu mansikalla, annoksessa oli ilmakuivattua kinkkua ja kastiketta oli niin, että kastikeihminenkin oli tyytyväinen. Oi että kuinka hyvää se oli! Vieläkin tulee hyvä fiilis, kun muistelee. Omassa keittiössä ei tulekaan pahemmin valkoista parsaa kokkailtua, ehkä pitäisi. Mutta vihreä parsa on oikein hyvää ja sitä kannattaa kokata nyt, kun sitä saa! Resepti on arkistojen aarre viime vuoden keväältä.

2 annosta

½-1 ptt vihreää parsaa
2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
merisuolaa myllystä
mustapippuria myllystä
vajaa ½ appelsiinin kuori
2 dl kuohukermaa
voita paistamiseen
100 g grana padano -juustoa
tuoretta basilikaa
mieleistä (gluteenitonta) pastaa kahdelle hengelle

Taivuta parsatankoja ja napsauta kuivat varret pois, leikkaa varret pieniksi paloiksi ja säästä latvat kokonaisina paloina. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta grana padano hienoksi raasteeksi ja vuole muutama lastu koristeeksi. Raasta puolikkaan appelsiinin kuori hienoksi raasteeksi. Hienonna basilika pieneksi silpuksi. Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se reilusti ja keitä pasta samaan aikaan kun teet kastiketta.

Kuumenna paistinpannulla tai kasarissa voita ja kuullota pari minuuttia parsapaloja voissa. Lisää pannulle salotti- ja valkosipulisilput, jatka paistamista hetki. Mausta seos appelsiininkuorella, suolalla ja pippurilla, kaada pannulle kerma ja anna saostua. Lisää pannulle keitetty ja valutettu pasta. Viimeistele ruoka grana padano -juustolla ja hienonnetulla basilikalla, lisää tarvittaessa tilkka pastan keitinvettä. Annostele valmis pasta lautasille, koristele annokset juustolastuilla ja basilikalla. Tarjoile välittömästi.

Mie paistoin parsat suoraan appelsiinivoissa, kun sitä sattui olemaan pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa. Jos et halua tehdä erikseen appelsiinivoita, niin yllä oleva pastaresepti ajaa saman asian, kun appelsiinilla maustetaan valmistuva kastike. Tämä pasta todellakin valmistuu muutamassa minuutissa, sillä parsa kypsyy riittävästi muutamassa minuutissa pannulla. Käytin jotain kroatialaista pötkylän mallista pastaa, mutta vaikkapa penne voisi sopia oikein hyvin ruokaan. Erittäin hyvä ja astetta parempi arkiruoka!

Resepti on julkaistu 8.5.2024 ilmestyneen Karjalan Heilin ruokapalstallani

Suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

 

Retroherkku, suudelman sijaiset eli mokkamakupalat

Tämä resepti on vanha löytö, ehkä alunperin mummoni reseptien joukosta. Tällä leivottiin joskus vuosia sitten ensimmäisen kerran leivontakurssilla, kun resepti kuulosti hauskalta ja kokeilemisen arvoiselta - ehkä joskus vuonna 2020-2021 kaudella oli tämä kyseinen kurssi. Sen jälkeen ohje on odottanut vuosia blogin luonnoksissakin, että saisin aikaisiksi julkaista sen. Mutta nyt, vihdoin on tämän aika päästä esiin! Suudelman sijaiset on ihana herkkuleivonnainen, hieman juhlavakin tarjottava. Pohja on oikein maistuva, mutta erikoisen ihanan tästä tekee kahville maistuva täytevaahto. Mikäli siis pidät kahvista, niin tämä resepti on sinulle!

vajaa uunipellillinen / reunavuoka

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja (glut. jauhoseos tai perunajauho)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

kahvivaahto
6 liivatelehteä
1 dl vahvaa kahvia
2 kananmunaa
¾ dl sokeria
4 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

kostutus
1-2 dl kylmää kahvia

pinnalle
suklaahippuja

Valmista pohja. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet munavaahtoon varovasti nuolijalla nostellen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille (reunavuokaan) ja paista 225-asteisessa uunissa n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä pellillä.

Valmista kahvivaahto. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Liuota vedestä kuivaksi puristetut pehmenneet liivatteet kuuman kahvin joukkoon (1 dl vettä + n. 1 rkl pikakahvijauhetta tai 1 kkp kahvia + 3 mitallista kahvijauhetta, josta otetaan 1 dl). Vaahdota munat sokeri, vaahdota toisessa kulhossa kuohukerma ja mausta se vaniljalla. Yhdistä liivatekahviseos munavaahtoon, nostele joukkoon kermavaahto.

Kokoa leivos. Kostuta torttulevy kahvilla ja levitä päälle tasaiseksi kerrokseksi kahvivaahto. Ripottele päälle raastettu tai rouhittu suklaa. Anna hyytyä hetki jääkaapissa ja leikkaa neliöiksi ennen tarjoilua.

Vinkki: Kannattaa paistaa leivospohja hieman uunipeltiä pienemmässä vuoassa, jolloin taikinapohjasta tulee sopivan paksuinen ja myös kahvivaahtokerros on paksumpi. Kaikkein helpointa on käyttää paistamiseen sekä täytteen lisäämiseen reunavuokaa, jolloin saa säädettyä sekä koon sopivaksi että se tukee leivosta sen hyytyessä. Mikäli leivot tämän uunipellillä ja haluat siitä koko pellin kokoisen, niin uunipellille taikina kannattaa tehdä 1,5x mukaisena ja täytekin kannattaa tehdä silloin 1,5x kokoisena. Pohjan voi leipoa gluteenittomista jauhoista, esim. Semper Fin mix tai ihan vain perunajauhoista.

Resepti: Anttilan ohjelehtinen ehkä 1990-luvun alusta

Tämä on ihana! Pidän kahvista, pidän kahvinmakuisista leivonnaisista ja tämä on siihen tarkoitukseen oikein sopiva. Jos ei erikseen halua keittää vahvaa kahvia, leivontakursseilla me vahvistetaan aamukahvilta ylijäänyttä kahvia pikakahvijauheella - usein tulee keitettyä joku kupillinen ylimääräistä ja toisaalta jos tietää, että tehdään kahvijuttuja, niin erityisesti silloin. Pikakahvijauhe on melkein kahvileivonnaisissa järkevin vaihtoehto - kuumaan veteen sekoitettuna saa nopeasti valmista ja vahvuutta on helppo säätää tarpeen mukaan. Lisäksi pikakahvijauhetta voi käyttää sellaisenaan maustamaan vaikkapa kakkutaikinaa.

Broileritaskut

Broileritaskut ovat sämpylätaikinaleivonnaisia, jotka täytetään mehevällä broileritäytteellä

Tämä broileritaskujen resepti on ollut luotto-ohjeeni jo vuosikausien ajan, olemme tällä leiponeet useilla leivontakursseillakin ja vähän täytettä aina tuunanneet tarpeen mukaan. Jujuna reseptissä on se, että taikina leivotaan pitkäksi levyksi, joka halkaistaan pitkittäin kahdeksi levyksi ja levyjen keskelle tehdään täytteestä suiro, jonka jälkeen reunat käännetään päälle. Taikinakäärö leikataan pieniksi paloiksi ja täyte näkyy aavistuksen verran leikkauspinnoilta. Oikein hauska tarjottava vaikkapa juhlissa tai illanistujaisissa! Ja tästä tulee kerralla paljon tarjottavaa.

n. 30-40 annospalaa

taikina
5 dl vettä tai maitoa
1½ dl ruisrouhetta
2 dl mannaryynejä
75 g tuorehiivaa
11 dl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
¾ dl siirappia
50 g huoneenlämpöistä voita (tai ½ dl rypsiöljyä)

täyte
n. 130 g tuorejuustoa (valkosipuli / yrtit / paprika-chili)
n. 130 g paprikaa pieninä kuutioina
n. 130 g purjosipulia pieneksi pilkottuna
1 prk ananasmurskaa valutettuna
n. 250 g kypsää broileria, esim. vuolu fajitas
1 tl currya
½ tl chilijauhetta
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa

voiteluun
1 kananmuna

Kaada puolet taikinan vesimäärästä (tai maidosta) kulhoon, lisää mannaryynit ja ruisrouheet ja anna turvota n. 15 minuuttia. Liota hiiva loppuun veteen. Yhdistä kaikki loput aineet manna-ruisrouheseoksen joukkoon. Alusta taikinaksi ja anna taikinan levätä n. 15 minuuttia.

Sekoita täytteen aineet, maistele ja mausta tarvittaessa lisää. Täytteen ainekset kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieneksi silpuksi, silloin lopputulos on onnistunein. Kaulitse taikina 4mm paksuiseksi ja 24cm levyiseksi suorakaiteeksi. Leikkaa pituussuunnassa taikinalevy kahtia. Voitele taikinan alareunat kananmunalla. Levitä täyte nauhaksi keskelle taikinalevyä. Taita ensin ylä- ja sitten alareunat täytteen päälle. Nipistä kiinni ja käännä rulla niin, että liitoskohta jää alle. Leikkaa sopivan kokoisiksi paloiksi, nosta palat pellille - huomioi, että palat kohoavat, joten älä leikkaa liian leveitä paloja taikinasta. Kohota taskut, voitele kananmunalla, ripottele juustoraastetta päälle ja paista 180-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes taskut ovat kypsyneet ja saaneet kauniin värin. Tarjoile jäähtyneenä. 

Kaikkein hankalinta minulle on niinkin tarkat määreet, kuin 130 g täytettä per laatu. Ihan hyvin voi laittaa 150g, jolloin vaikkapa tuorejuustosta se tekee 3/4 osaa 200 g purkista. Tai pieni paprika, pätkä purjosipulia. Ihan älyttömän isoa määrää täytettä ei kuitenkaan kannata tehdä, koska muuten se ei pysy taskujen sisällä. Tuorejuustona oma suosikki on valkosipuli, mutta muutkin sopivat. Samoin täytteeseen voi käyttää pelkkiä kasviksia, vaihtaa broilerin kalkkunaan, lihaan tai loheen, miksei katkarapuun tai tonnikalaankin. Lisäksi täytteeseen sopisi hyvin myös erilaiset juustot. Jos käyttää vaikka aurajuustoa, niin silloin kannattaa valita maustamaton tuorejuusto.

Vihikset uunissa

Vihis eli vihannespiirakka eli lihapiirakan kasvisversio on ihana herkku
ja valmistuu vaivattomasti uunissa

Vihikset eli vihapiirakat eli vihannespiirakat ovat kasvisversio kaikille tutuista lihapiirakoista. Nämä eivät ole suoraan kuitenkaan vegaanisia, mutta vinkkiosiosta löytyy tietoa, kuinka veganisoida resepti. Uunissa paistetut liha- tai vihapiirakat ovat uppopaistettuja sisaruksiaan helpompi valmistaa ja ehkä aavistuksen terveellisempiäkin. Näitä herkkuja jos tekee, niin kerralla kannattaa tehdä enemmän ja vaikka pakastaa loput - tai pitää vihisbileet ystävien kanssa. Tämäkin resepti on arkistojen aarre jostain viime vuosikymmeneltä ja olemme näitä leiponeet myös joillain leivontakursseillanikin vuosien saatossa.

n. 15 kappaletta

taikina
3 dl maitoa
60 g tuorehiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
1 tl sokeria
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
n. 250 g kasviksia (eli pala kaalia, 1-2 porkkanaa, 1 sipuli)
n. 1½ dl kypsää pitkäjyväistä riisiä (raakana n. ¾ dl)
n. 1 rkl siirappia
meiramia
suolaa
mustapippuria

ummistamiseen kananmunaa
voiteluun voisulaa

Valmista taikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sekoita. Lisää suola, sokeri ja kananmuna, sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen joukkoon jauhoja, alustamisen lopussa lisää joukkoon huoneenlämpöisen tai sulatettu voi. Lisää jauhoja, kunnes taikina on tasaisen kimmoisaa ja sitkeää, mutta vältä liikojen jauhojen lisäämistä, ettei taikinasta tulee kovaa. Anna taikinan kohota n. 20 minuuttia. Jaa kohonnut taikina n. 15 osaan ja pyörittele ne palloiksi. Mitä isompi pallo, sitä isompi vihis. Kohota pallot uudelleen.

Valmista täyte. Raasta kaali, kuori ja raasta porkkanat, kuori ja hienonna sipuli. Paista öljytilkassa pehmeäksi. Keitä riisi tai käytä ylijäämäriisiä. Sekoita kasvisseos ja riisi, mausta ja maista, mausta tarvittaessa lisää. Täytteessä saa olla reilusti makua.

Valmista vihikset. Taputtele tai kaulitse pallot läkkäröiksi. Levitä puolikkaalle läkkärälle täytettä ja voitele reuna kananmunalla. Nosta toinen reuna päälle, painele kiinni kunnolla esim. haarukan avulla. Kohota uudelleen. Kypsennä uunissa 200-220 asteessa keskitasolla n. 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin. Voitele kypsät vihikset sulatetulla voilla ja anna niiden vetäytyä hetki ennen tarjoilua. 

Halutessaan tarjoillessa voi käyttää lisukkeena esim. kurkkusalaattia, ketsuppia, sinappia ja majoneesia. Myös paahdettu sipulirouhe on hyvää. Minusta vihikset maistuvat hyviltä ihan sellaisinaan.

Vinkki: Ruokaisuutta vihiksiin saa käyttämällä täytteessä lisänä kasviproteiinia, kuten härkistä tai soijarouhetta. Reseptin voi veganisoida käyttämällä taikinaan vettä tai kasvijuomaa, kananmunan voi jättää kokonaan pois ja voin tilalle valitaan maidoton margariini, kuten Eleplant. Ummistaminen onnistuu hyvin vedelläkin.

Voit valmistaa samalla reseptillä myös uunilihapiirakoita, kun vaihdat täytteen kasvikset jauhelihaan. Silloin voi jättää pois meiramin. Herkkulihikset voi täyttää tarjoillessa vielä nakeilla muiden edellä mainittujen lisukkeiden kera. Kerran teinkin näin maalla, olikohan joku juhannus? Kuvakin lie jossain.

Niin hyvää! Voisulalla voitelu paistamisen jälkeen tekee sen syntisen hieman rapean voisen kuoren, jolloin tämä muistuttaa lähes uppopaistetun vihiksen identtistä sisarusta. Täytteessä tykkään sekoittaa kaaliin mm. porkkanaa ja sipulia, mutta voihan siihen laittaa mitä ikinä haluaa. Liikaa ei kannata täytettä laittaa yhdelle piirakalle, ettei se rupea irvistämään uunissa. Olen tehnyt näitä uunipiirakoita lihaversionakin ja hyvää on nekin. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä testannut!

Feta-kasvispiirakka (pellillinen)

Herkullinen feta-kasvispiirakka maistuu takuuvarmasti kaikille

Rakastan suolaisia piirakoita ja niitä on tullut veivattua vuosien saatossa jos monenmoisia. Niitä on usein leivontakurssieni resepteissä mukana ja onpas ollut kerran yksi kurssi ihan pelkkiin piirakoihin (suolaisiin ja makeisiin) keskittyen. Tämä resepti on myös arkistojen aarre vuosien takaa. Ihanan maukas piirakkapohja saa ylleen runsaasti kasviksia ja fetaa. Päälle vielä kerros munamaitoa ja eikun uuniin. Tämmöinen peltipiirakka on kätevä valmistaa myös juhliin tai illanistujaisiin - saa nopeasti valmista ja ruokkii helposti isommankin porukan. Piirakka kestää niin jääkaapituksen kuin pakastimen.

uunipellillinen, n. 40 pientä palaa tai 20 suurta

pohja
2 dl perunahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
¾ tl suolaa
200 g voita
2 dl vettä

täyte
400 g parsakaalin nuppuja
2-3 sipulia
2 paprikaa
200 g fetajuustoa
2-3 tl kuivattua basilikaa

munamaito
6 dl maitoa
6 kananmunaa
1 tl suolaa
mustapippuria
4 dl juustoraastetta (200 g, esim. emmental)

Valmista pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nypi tai sekoita joukkoon pehmeä voi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota jääkaapissa 15 minuuttia. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Paloittele tuore parsakaali keitä nuput melkein kypsäksi (3-5 min) ja valuta tai höyrytä ne napakan kypsiksi. Jos käytät pakasteparsakaalia, anna nuppujen sulaa. Hienonna sipulit, suikaloi paprikat, kuutioi fetajuusto tai käytä valutettuja valmiskuutioita.

Vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla. Kaada taikina leivinpaperille ja kaulitse tai taputtele taikina tasaisesti pellille jauhojen avulla, levitä taikinaa myös pannun reunoille asti. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa alatasolla n. 10 minuuttia tai kunnes taikinan pinta muuttuu mattamaiseksi.

Sekoita maidon joukkoon kananmunat ja suola, mausta pippurilla. Levitä esipaistetun taikinan päälle tasaisesti parsakaalit, sipulit, paprikat, fetat ja ripottele pinnalle basilikaa. Kaada päälle munamaito ja ripottele päälle juustoraaste. Jatka paistamista 200-asteisen uunin keskitasolla 30-35 minuuttia eli kunnes piirakka on saanut väriä ja munamaito on hyytynyt. Jäähdytä hieman ennen tarjoilua. Leikkaa annospaloiksi. 

Vinkki: Voit käyttää munamaitoon myös kermaa, ruokakermaa, kermaviiliä tai näiden sekoituksia. Voit lisätä täytteeseen myös kypsää kanaa, kuten vuolukanaa tai kinkkusuikaleita. Myös lohi sopinee. Mikäli leikkaat piirakan pieniksi paloiksi, saa siitä sopivia näppipaloja buffetpöytään. Mikäli piirakka tarjoillaan ruokaisana tarjottavana esim. salaatin kera, voi yhdestä pellillisestä leikata maun mukaan joko 12-24 isoa annospalaa. Yleensä omat peltipalat leikkaan siihen n. 20-25 palan kokoon, olipa käyttötarve mikä tahansa.

Tämä on kyllä yksi ehdottomia lemppareita! Perunahiutaleiden sijaan voi hyvin käyttää perunamuusijauhetta, jota saattaa olla helpommin tai edullisemminkin saatavilla. Muusijauhe onkin siitä jännä tuote, että käytän sitä aika paljon leivonnassa, mutta en tee siitä koskaan ruoan lisukemuussia. Näppärä tuote, kannattaa kokeilla! Käytän yleensä leivonnassa mustaleima-emmentalia tai vähintään punaleimaista, jotta lopputuloskin on maistuva. Piirakan voi hyvin tehdä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa, kevyt lämmitys ennen tarjoilua kannattaa. Parasta se on kuitenkin juuri uunituoreena, kuten kaikki muutkin leivonnaiset. Suosittelen kokeilemaan, herkullista!

Vuohenjuustopiirakka (gluteeniton)

Ihana gluteeniton ja maukas piirakkapohja saa ylleen ylellisen vuohenjuustotäytteen. Paistamisen jälkeen piirakka koristellaan vielä viinirypäleillä ja hunajalla. Herkullista!

Tämä ihana luontaisesti gluteeniton suolaisenmakea piirakka on myöskin muisto jo vuosien takaa, olemme tällä leiponeet ainakin pari kertaa leivontakursseillani. Joskus tähän vaihdettiin "tavallinen" piirakkapohja tilalle ja hyvää oli niinkin. Kannattaa kokeilla, tuo täyte on todella hyvää. Ja koristeluun käytetty viinirypäle-hunaja on kiva lisä, joka raikastaa ja tuo hapokkuutta kermaiseen piirakkaan. 

8-10 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

pohja
125 g pekaanipähkinöitä
125 g cashewpähkinöitä
100 g pehmeitä taateleita
½ tl suolaa
n. 1 rkl vettä

täyte
200g vuohenjuustoa (kittipintainen)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g pippurituorejuustoa
3 kananmunaa
1 tl sokeria tai hunajaa

lisäksi
n. 250 g tummia viinirypäleitä
n. 250 g vaaleita viinirypäleitä
rucolaa

hunajaa

mustapippuria  

Valmista pohja. Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Voitele reunat. Mittaa pähkinät, taatelit ja suola monitoimikoneen kulhoon, hienonna. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle. Siirrä vuoka jääkaappiin.

Valmista täyte. Paloittele vuohenjuusto monitoimikoneen kulhoon, lisää tuorejuustot, kananmunat ja sokeri tai hunaja. Soseuta sileäksi tahnaksi. Ota pähkinäpohja jääkaapista ja levitä täyte pohjan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla n. 30 minuuttia tai kunnes kakku on hyytynyt myös keskeltä. Kakku saa tummua kauniisti pinnalta. Jäähdytä.

Leikkaa rypäleet pieniksi paloiksi. Hienonna osa rucolan lehdistä ja jätä osa koristeeksi. Sekoita rypäleet ja rucola salaatiksi. Koristele jäähtynyt kakku rypälesalaatilla ja rucolan lehdillä. Valuta halutessasi pinnalle hunajaa (kuten kuvassa).

Tämä on täytteen osalta yksi lemppareitani! Harmi kun en muista, että mikä se pohja oli, joka tähän tuli kerran vaihdettua tilalle. Se ei ollut ihan perinteinen piirakkataikina sekään, mutta sisälsi kuitenkin gluteenia. Hyvää on siis tämä alkuperäinenkin, ja mikä parasta, se on gluteeniton. Mutta jos ei ole tarpeen tehdä gluteenitonta tai tuo tuntuu vaivalloiselta, vaihda johonkin muuhun mieleiseen. Täyte on todella hyvää sellaisenaan, siihen ei tarvitse muutoksia.

Fetaufot

 

Perunainen ufotaikina saa täytteekseen maukasta aurinkokuivatusta tomaatista, fetasta ja timjamista tehtyä täytettä. Nam!

Minulla oli mahdollisuus testata Rootyn uutta perunamuusijauhetta ja kokeilla siitä jotakin - muusia, ruokaa tai leivontaa. Valitsin luonnollisesti leivonnan ja mielessäni olikin heti pari reseptiä, joita kokeilla. Ensimmäinen ajatus oli tuunatut vatruskat ja toinen oli tämmöiset ufot, kyllä jotka nekin muistuttavat vähän vatruskoita. Rootyn perunamuusijauhe on maultaan hyvin perunainen ja aito, joten kuoresta tuli todella maukas. Leivontakursseillani tulee jonkun verran käytettyä perunamuusijauheita leivonnaisissa, kuten vaikkapa piirakkataikinoissa. Tätäkin reseptiä oppilaani pääsevät kokeilemaan huhtikuun lopussa olevalla helppojen kotileivonnaisten kurssilla.

24 kappaletta

taikina
1pss perunamuusijauhetta (*Rooty)
4 dl vettä
1 dl kylmää maitoa
1 tl suolaa
150 g voita
n. 8 dl vehnäjauhoja

täyte
200 g fetajuustoa
70 g aurinkokuivattuja tomaattikuutioita
1 rkl tuoretta timjamia
1 tl mustapippuria

voiteluun
1 kananmuna

Valmista taikina. Kiehauta vesi kattilassa, lisää kylmä maito ja suola. Sekoita perunamuusijauhe joukkoon. Anna turvota minuutin ajan. Sekoita joukkoon pehmeä, huoneenlämpöinen voi sekä jauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa, ettei taikina sitkisty. Anna jäähtyä, mikäli taikina on kuumaa. Valmista sillä välin täyte.

Valmista täyte. Murustele fetajuusto haarukalla kulhossa. Nostele aurinkokuivattuja tomaattikuutioita öljyliemestä haarukalla fetan joukkoon, valuta enin öljy pois. Mausta seos reilulla tuoreella timjamilla. Sekoita tasaiseksi täytteeksi haarukalla.

Valmista ufot. Kaulitse taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi isoksi levyksi. Ota taikinasta lasilla painaen 48 kappaletta taikinakiekkoja, kaulitse taikinaa tarvittaessa uudelleen, vältä vaivaamista, ettei taikina sitkisty. Lusikoi täyte tasaisesti 24 kiekolle pieniksi keoiksi. Nosta loput taikinakiekot kuoriksi, painele reunat sormilla kiinni. Painele haarukalla reunat kunnolla yhteen. Voitele pinta kananmunalla. Paista kiertoilmalla 175-asteisessa uunissa (tasalämpö 200c) n. 20 minuuttia tai kunnes pinta on ruskistunut ja pohja saanut väriä. Tarjoile hieman jäähtyneenä.

Fetaufotaikina kaulittuna ja leikattuna, täyte jaettuna puolelle ufoista

Nam! Oli kyllä hyviä! Taikina on vähän vatruskatyyppinen ja täyte sopi hyvin pääsiäiseen, jolloin näitä perheelleni leivoin. Pidän erittäin paljon fetan ja aurinkokuivatun tomaatin yhdistelmästä, tuore timjami tuo siihen mukavaa syvyyttä. Halutessaan voisi laittaa myös vaikkapa basilikaa silputtuna. Aloituskuvassa on kananmunalla voitelemattomia ufoja, mutta suosittelen tosiaan voitelemaan pinnan, niin siitä tulee mukavan kiiltävä ja kaunis. Toinen vaihtoehto minulla oli voidella ne voisulalla paiston jälkeen, kuten vatruskoissa, mutta rasvaa en välttämättä halunnut tähän enää lisätä.

*Perunamuusijauhe on saatu näytteenä Rootylta

Timjamiskonssit

Timjami maustaa pikaleipäset

Skonssi tai teeleipä, rakkaalla pikkusuolaisella on monta nimeä. Nämä pienet leipäset valmistuvat alta aikayksikön ja ovat todella herkullisia vaikkapa iltapalana tai keiton lisukkeena. Tykkään laittaa teeleipätaikinoihin juustoa, näissä on yhtä suosikkiani eli mozzarella-emmantalia, mutta vaikkapa mustaleima-emmentalista saisi vielä maukkaamman. Timjami tai rosmariini sopii hyvin leipätaikinoihin, mutta myös perinteisemmät leipämausteet, kuten anis tai fenkoli.

8 palaa

2½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2½ dl kaurahiutaleita
½ tl suolaa
1 tl timjamia
1 dl mozzarella-emmentalraastetta
½ dl öljyä
2 dl maitoa

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Sekoita kulhossa keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet, suola, timjami ja juustoraaste. Lisää nopeasti öljy ja maito. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista. Jaa taikina kahdeksi keoksi pellille leivinpaperin päälle. Ripottele taikinan pinnalle vähän vehnäjauhoja ja taputtele jauhojen avulla taikina pyöreiksi ohuiksi n. 20cm levyiksi. Jaa taikinapyörällä levyt neljään osaan. Paista uunissa keskitasolla tai hieman alempana n. 10 minuuttia tai kunnes skonssit ovat saaneet kauniin kullanruskean värin. Tarjoa skonssit eli teeleivät lämpiminä tuorejuuston tai maukkaan levitteen kanssa.

Nyt löytyi taas arkiston aarre, joka kuvan leiman perusteella on jäänyt aikanaan bloggaamatta. Resepti on ollut mukana ainakin syksyn 2019 suolaisen leivonnan kurssillani. Nämä on kyllä niin hyviä ja valmistuvatkin nopeasti, kun kaapissa ei ole yhtään leipää tai on tarvis saada lämpimäisiä vaikkapa keiton tai salaatin kaveriksi.

Kookoskeksit

 

Gluteenittomat kookoskeksit ovat ihana pikkuherkku

Meillä on aina ollut lapsuudenkotini juhlissa tarjolla kauralastuja ja kookoslastuja ja ne lienevät melko ensimmäisiä leipomuksia, joita olen ihan kokonaan itse tehnyt lapsena. Kookos- ja kauralastuja tulee leivottua melko usein nykyäänkin, sillä ne ovat näppärä pikkuherkku kahvin kanssa mutta myös hyvä vierasvara - mikäli säilyisivät syömättä. Tämän gluteenittoman reseptin toteutin viime syksynä.

n. 50 pikkuleipää

2 kananmunaa
1 dl sokeria
50 g voita
4 dl kookoshiutaleita
3 rkl (glut.) perunajauhoja
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kulhossa isolla lusikalla kananmunat ja sokeri. Lisää sulatettu voi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinan joukkoon. Anna taikinan turvota n. 10 minuuttia. Nostele pieniä nokareita taikinaa leivinpaperoiduille pelleille. Paista 200-asteisessa (kiertoilma 180c) uunissa keskitasolla n. 8 minuuttia tai kunnes keksit ovat kypsyneet ja saaneet reunoille väriä.

Nam! Nämä olivat tosi hyviä. Tein näitä veljentyttöni ristiäisiin viime syksynä, samalla kun tein suolaiset ja makeat kakut. Pienet kakut toteutin myös gluteenittomina. Halutessaan pikkuleipiin voisi lisätä makua vaikkapa sitruunankuoresta. Mietin sellaistakin, että miltähän lakujauhe maistuisi?

Ambrosiakakku

 

Ambrosiakakku on klassikkokakku. Minäkin olen tutustunut siihen jo lapsuudessani, sillä muistan mummoni leiponeen ambrosiaa. Itse leivoin tätä ensimmäisen kerran varmaan joskus 15 vuotta sitten ja siltä ajalta on tämä oheinen kuvakin. Mummolassa kuvattuna, mummon kukkapenkin orvokki koristeena. Hienostunut ja näyttävä, mutta helppo kakku. Suosittelen lämpimästi!

12 annosta / 2 litran kakkuvuoka

taikina
125 g voita
3 kananmunaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl vaniljasokeria
1 dl kevytmaitoa
1 sitruunan kuori

1 sitruunan mehu

vuokaan
2 rkl voita
1 dl seesaminsiemeniä

kuorrutus
3 dl tomusokeria
1-2 rkl sitruunamehua

Valmista taikina. Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Kääntele kuivat aineet muna-sokerivaahtoon vuorotellen voisulan kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon maito, sitruunan raastettu kuori sekä mehu. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista. Voitele noin 2 litran vetoinen tasapohjainen kakkuvuoka voilla ja seesaminsiemenillä. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia (kiertoilmalla 160 astetta). Anna kakun jäähtyä n. 10 minuuttia vuoassaan ja kumoa kakku. Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Valmista kuorrute. Vatkaa tomusokeri ja sitruunamehu tasaiseksi kuorrutukseksi pienessä kulhossa vispilällä tai lusikalla. Kuorrute saa olla melko paksua, ettei se valu kakulta ja jähmettyy ennen tarjoilua. Valuta kuorrutus kakun pintaan, anna sen valua reunoillekin. Koristele ambrosiakakku sitruunankuoriraasteella ja sitruunamelissalla tai syötävillä kukilla. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua.

Tämä jos mikä on arkistojen aarre! Kuvakin on varmaan 15 vuoden takaa. Uudempaa en ole saanut aikaiseksi ottaa, vaikka resepti on säännöllisesti käytössä. Pidän sitruunan tuomasta kirpeydestä, mutta aivan hyvin kakun voisi leipoa myös muilla sitruksilla tai vaikka kokonaan ilman. Hauska juju on seesaminsiemenillä vuoan jauhottaminen, jolloin kakku saa myös hyvää makua hienon ulkonäön lisäksi. Yleensä seesaminsiemenet tuppaavat jäämään kaappiin, niin tässä niistä pääsee näppärästi eroon.

Salted caramel brownie

 

Suolakinuskibrownie on ihana makea herkku

Nyt on luvassa oikea arkistojen aarre! Tässähän kävi niin, että tämä kyseinen herkku on leivottu jo ainakin kymmenen(!) vuotta sitten ystäväporukkamme vappujuhliin. Sitten kävi niin, että onnistuin hukkaamaan reseptin melko pitkäksi aikaa, sitten valokuvan ja sitten molemmat. Sitä paistetusta suolakinuskibrowniesta olevaa kuvaa en edelleenkään ole löytänyt, mutta muistan, että sellainenkin on jossain. Nyt kuva ja resepti vihdoin ovat taas yhdessä edes jollain tapaa ja reseptikin pääsee blogiin asti, kun ne vielä ovat tuoreessa muistissa. On nimittäin herkkujen herkku! Kannattaa kokeilla.

24-30 palaa / 20 x 30 cm vuoka

250 g voita

3 dl sokeria

3 kananmunaa

250 g (glut.) tummaa suklaata

1 ½ dl vehnäjauhoja (glut. vaalea jauhoseos)

1 ½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

397 g kondensoitua karamellisoitua maitoa

sormisuolahiutaleita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen, välissä kunnolla vatkaten. Sulata puolet suklaasta ja rouhi loput. Sekoita pienessä kulhossa keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Nostele taikina sekaisin nuolijalla varovasti. Lisää sulatettu suklaa ja suklaarouhe, sekoita nopeasti sekaisin nuolijalla. Levitä puolet taikinasta leivinpaperoidun 20 x 30 cm vuoan pohjalle. Kaada päälle purkillinen kondensoitua karamellisoitua maitoa ja levitä se tasaisesti taikinan päälle. Ripottele pinnalle reilusti sormisuolahiutaleita. Nostele loput taikinasta kinuskin päälle ja tasoita pinta varovasti. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia (kiertoilmalla 160c). Anna jäähtyä vuoassa mieluiten yön yli ennen tarjoilua. Tarjoile jäähtyneenä. Leikkaa pieniksi paloiksi ennen tarjoilua.

Tämä on kyllä syntisen hyvää! Ei nimittäin ole suklaassa, kaakaossa, kinuskissa eikä voissa säästelty, verenpaineet saadaan kohdilleen vielä kunnon täräyksellä suolaa. Jos ei ole käytettävissä sormisuolaa, niin reipas teelusikallinen ripoteltuna tai sekoitettuna kinuskin joukkoon ajaa saman asian. Suosittelen käyttämään sitä kaupasta saatavaa valmista kinuskiksi tehtyä kondensoitua maitoa, niin säästää kolme tuntia valmistusaikaa. Kannattaa tehdä tämä vuorokausi ennen tarjoilua, niin kerkeää jähmettyä rakenne tarpeeksi eikä kinuski valu liikaa sisältä. Ja kannattaa myöskin leikata oikeasti pieniksi paloiksi, kovin isoa palaa tätä ei pysty mitenkään kerralla syömään edes kunnon herkkuhiiri. Oheinen kuva on otettu siinä vaiheessa, kun taikinanokareet on nosteltu kinuskin päälle, mutta niitä ei ole vielä levitelty eikä brownieta ole luonnollisesti vielä paistettukaan. Alkuperäisen reseptin alkuperä on tuntematon.

Huomioi, että kondenssimaidot eivät ole laktoosittomia, mutta ne ovat gluteenittomia. Siitäpä syystä reseptin gluteenittomaksi muokkaaminen onnistuu helposti: vaihda vehnäjauhot gluteenittomaan vaaleaan jauhoseokseen ja valitse gluteeniton tumma suklaa, esim. Pandalta.