Soijarouhelasagne

Tumma soijarouhe päätyi lasagneen, omakasvattamat chilintaimat saavat vielä odotella satoaan

Olin teinivuosina, eli joskus reilut kymmenen vuotta sitten, parin vuoden ajan lakto-ovovegetaristi. Silloin tuli useinkin kokkailtua soijatuotteista ruokaa, lähinnä ehkä kastikkeita ja makaroonilaatikkoa. Sittemmin rupesin taas syömään lihaa ja proteiinitarve täyttyi lihalla. Harmi ettei kasvisruokavuosiltani ole oikein tallessa reseptiikkaa, olisi hauskaa nähdä, mitä silloin tuli kokkailtua. Toisaalta soijatuotteiden valikoimakin on laajentunut sen jälkeen huomattavasti, sillä teinivuosiltani muistan lähinnä tumman ja vaalean soijarouheen, kun taas nyt löytyy rouheiden lisäksi suikaleita, fileitä, hiutaleita, paloja ja vaikka mitä! Tunnetuin soijatuotemerkki lienee Soyappétit ja heiltä löytyy kaikkia edellä mainitsemiani soijatuotteita. Minä käytin soijaa tällä kertaa lasagnen tekemiseen, sillä onhan lasagne yksi suomalaisten lemppariruokia - myös minun. Lopputuloksella olisi saanut helposti huijattua vannoutunutta lihansyöjää ja yhden kastikkeen taktiikalla valmistettuna se on nopeaakin.

4-6 annosta

1½ dl tummaa soijarouhetta

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 rkl voita

1 sipuli

½ punainen paprika

2 valkosipulinkynttä

½ pieni kesäkurpitsa

2 dl punaviiniä

500 g paseerattua tomaattia

2 rkl tomaattipyrettä
2 dl kuohukermaa
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oreganoa
mustapippuria
suolaa
ripaus sokeria
n. 12 lasagnelevyä
200 g juustoraastetta

Mittaa soijarouhe ja vesi pieneen kattilaan, lisää mukaan kasvisliemikuutio ja keitä muutama minuutti. Valuta tarvittaessa ylimääräinen neste pois. Pilko vihannekset pieneksi silpuksi. Kuumenna iso kasari ja sulata siinä nokare voita. Kaada pannulle soijarouhe ja paista sitä hetki, että ylimääräinen neste kaikkoaa. Kippaa mukaan kasvikset ja anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä, lisää samaan aikaan myös mausteet pannulle. Lisää pannulle punaviini ja anna sen haihtua kokonaan, lisää sen jälkeen paseerattu tomaatti ja tomaattipyre. Anna hautua puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Lisää kuohukerma ja tarkista maku, lisää tarvittaessa mausteita. Anna hautua hetki. Kauho uunivuoan pohjalle tasainen kerros kastiketta, ripottele päälle juustoraastetta ja asettele päälle lasagnelevyjä. Toista pari kertaa ja jätä päällimmäiseksi kerros kastiketta ja juustoa. Paista 175-asteisessa  uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on kauniin ruskeaa ja lasagnelevyt ovat kypsyneet. Halutessasi voit myös antaa ruoan vetäytyä kasaamisen ja paistamisen välillä pari tuntia, kuten itse tein. Tällöin lasagnelevyt ovat pehmenneet jo mukavasti ja uunitukseen menee vähemmän aikaa. Anna vetäytyä hetki ja tarjoile lasagnen lisänä raikasta salaattia.

Olipas se hyvää! Soijarouhe on näppärä korvike jauhelihalle, eikä se koostumukseltaan paljoa eroa varsinkaan kastikkeissa jauhelihasta. Hyvällä maustamisella itsessään melko mauttomasta soijasta saa varsin oivaa ruokaa ja onhan se myös edullisempaa, kuin liha. Lisäksi soijarouhe on riittoisaa, sillä 500g rouhepakkauksesta kokkaa monen monta kertaa. Mielestäni parisen desiä kuivaa soijarouhetta vastaa kokkauksessa 400g jauhelihaa ja käytännössä tuo pussi ei ole vajunut melkein ollenkaan... Nyt kun soijatuotteita on useaa eri sorttia kaapissa, tulee kokeiltua erilaisia ruokia niistä. Ajattelin tehdä ainakin makaroonilaatikkoa, "läskisoossia" ja "broileri"kastiketta. Oletko sinä kokkaillut soijasta? Jos olet, niin mitä olet tehnyt siitä? Ja jos et ole vielä kerennyt kokeilemaan, niin onko joku tietty syy ollut siihen? Minä ainakin olen sitä mieltä, että soijatuotteita voi käyttää kuten jauhelihaa, lihaa tai kanaa :)

Soijarouhelasagne ja fetasalaatti

***

Yhteistyössä 

Blogirinki ja Soyappétit

Karitsan sisäfile ja punaviinikastike

Karitsan sisäfilettä, punaviinikastiketta ja valkosipulikermaperunoita

Pääsiäiseenkin sopivaa ruokaa, karitsan sisäfilettä herkullisen kastikkeen ja valkosipulikermaperunoiden kanssa, olkaapa hyvä! Itse kokkasin tätä jo lähes pari viikkoa sitten, sillä minulla oli viikolla vapaapäivä, kaapeissa paljon herkullisia aineksia ja pöydällä punaviinipullo. Itse en punaviinejä pysty migreenin takia nautiskelemaan vaikka haluaisin, mutta ruoanlaitossa käytän punkkua sitten sitäkin mieluummin. Sain kutsun osallistua OivaPari-reseptikilpailuun (viime syksynä OivaPari-reseptikilpailusta muuten lohkesi voitto herkkutattirisotolleni), jonka järjestää Pernod Ricard Finland ja he lähettivät muutaman pullon maisteltavaksi sekä reseptikisassa käytettäväksi. Huomasin joitain viikkoja sitten, etten ole koskaan keittänyt itse kunnollista punaviinikastiketta, joten nytpä oli sen aika. Kastike keittyi parisen tuntia liedellä ja lopputuloksena olikin ihana, jopa siirappinen, kastike karitsanfileen kaveriksi. Voisinpa sanoa, että tästä ei paljoa enää ruoka parane!

2 annosta

n. 300 g karitsan sisäfilettä

merisuolaa

mustapippuria

3 rkl voita

punaviinikastike

5 dl Castillo de Molina -punaviiniä

5 dl hyvää lihalientä (Puljonki)

3 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl voita

1 sipuli

1 porkkana

3 valkosipulinkynttä

8 kokonaista mustapippuria

2 laakerinlehteä
½ rkl kuivattua rosmariinia

3 oksaa tuoretta timjamia

sokeria

valkosipulikermaperunat

4 pienehköä perunaa

3 valkosipulinkynttä

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

juomaksi

Castillo de Molina -punaviiniä

jäävettä

Ota pakastetut sisäfileet sulamaan edellisenä iltana jääkaappiin. Kokkauspäivänä ota fileet pari kolme tuntia ennen ruoanlaittoa huoneenlämpöön. Putsaa fileet irrottamalla ylimääräistä rasvaa ja poista kalvot, mausta ne reilulla suolalla ja mustapippurilla. Paista fileet juuri ennen tarjoilua.

Kuori ja pilko juurekset isoiksi lohkoiksi, paista niihin kaunis väri kattilassa voissa. Lisää päälle punaviini, lihaliemi sekä balsamico, lisää mausteet. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä vajaa tunti. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan, kun juurekset alkavat olla hajoamispisteessä. Anna kiehua miedolla lämmöllä lähes siirappiseksi eli kunnes kastike on tiivistynyt, muista hämmentää välillä.  Halutessasi voit keittää kastiketta vähemmän aikaa ja suurustaa sen esim. ruskealla maizena-kastikesuurusteella. Maista ja lisää sokeria taittamaan makeutta. Kastikkeessa saa olla hieman potkua ja suolaa se ei ainakaan minulla tarvinnut ollenkaan (lihaliemessä on suolaa). Pidä kastike lämpimänä tarjoiluun saakka.

Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi, hienonna valkosipulinkynnet. Lado perunaviipaleita ja valkosipulihakkelusta kerroksittain suola- ja pippuriripausten kanssa annosvuokiin. Kaada kerma päälle ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti, tai kunnes perunat ovat kypsiä ja vuoat saaneet kauniin värin. 

Kuumenna hyvä pannu kuumaksi ja paista fileisiin voissa kaunis väri, noin kolmisen minuuttia per puoli. Anna fileiden vetäytyä hetki folion alla ja leikkaa ne vinottain muutamaan osaan. Asettele lautaselle annosvuoka perunalisuketta, mieleistä salaattia ja asettele lautaselle fileet. Kruunaa annos valuttamalla kastiketta päälle. Koristele halutessasi annos timjamilla.

Karitsanliha paistetaan nopeasti, sillä se kypsyy foliossa vielä hetken. Tämä meni melkein liian kypsäksi!

Taivaallisen hyvää! Koska tykkään ihan hirmuisen paljon kastikkeista, upposi tämä kokonaisuus makuhermoihini kuin kuuma veitsi voihin. Ja kuinka helppoa kastike onkaan tehdä itse, kunhan välillä muistaa kattilaa hämmennellä. Paahdetut juurekset tuovat paljon makua kastikkeeseen ja näin viineistä ymmärtämättömänä viini sopi mielestäni hyvin sekä kastikkeeseen että ruoan kumppaniksi. Liha oli erittäin laadukasta ja suli suussa, olen ostanut fileet läheiseltä pikkuiselta lammastilalta suoraan pakastimeen. Reseptissä voit käyttää fileen tilalla vaikkapa uunissa haudutettua lammaspaistia, ainakin meillä se kuuluu perinteiseen pääsiäispöytäämme. Ja punaviinikastike rakastaa kaikkia liharuokia! Minä muuten käytin kastikkeen jämät jauhelihakastikkeeseen, siitäpä ehkä myöhemmin lisää... :)

Osallistun tällä reseptilläni OivaPari-reseptikilpailuun, jonka päätuomarina toimii huippukokki Alex Nurmi. Te lukijat ratkaisette kuitenkin voittajan, sillä viiniteemakilpailuiden mielenkiintoisista resepteistä parhaat kisaavat keskenään alkukesällä alkavassa kisassa Facebookissa. Äänestysmahdollisuudesta infoan sitten lähempänä (vaikka en itse loppukilpailuun pääsisikään) - kannattaa siis seurata Cebicin keittiötä myös Facebookissa. Toivotan samalla onnea kaikille kanssabloggaajille hauskaan kisaan!

***

Viinit sponssasi Pernod Ricard Finland

Lihaliemestä kiitos Puljonki/Nestlé

Auragratinoidut valkosipulietanat ja patonki

Herkullisia auragratinoituja valkosipulietanoita ja uunituoretta patonkia

Sain kutsun osallistua Hyvää Suomesta ja ja Ruoka.fi:n suomalaisen kotiruoan kilpailuun. Tarkoituksena oli kokata kotiruokaa siten, että reseptissä käytetään vähintään kolmea Hyvää Suomesta -merkittyä tuotetta. Tutummin merkki on "joutsenmerkki". Yleensä kaupassa tulee käytyä siten, että ostaa niitä tuttuja ja turvallisia tuotteita, joita on tottunut aina käyttämään, ihan lapsuudesta asti. Ilokseni huomasin, että lähestulkoon kaikista päivittäisostoksistani kyseinen merkki löytyikin ja niitä löytyi myös tuotteista, joista sitä en ensimmäisenä olisi osannut edes odottaa. Loppujen lopuksi Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita päätyi reseptiini reilusti useampi, kuin vaaditut kolme - Hyvää Suomesta -merkillä varustetut valmistajat ovat merkitty sulkuihin. Jos aivot olisivat toimineet yhtään paremmin, keittiössä olisi pystynyt helposti kokkaamaan melkeinpä mausteita lukuunottamatta ihan mitä vain tuotteilla, joista löytyy joutsenmerkki. Nyt vaan oli hirmuinen himo saada etanoita ja niitä nyt ei joutsenmerkattuna sattunut kaupasta saamaan, valikoiman rajautuessa yhteen ainoaan tuotteeseen. 

3 annosta

100 g voita (Valio)

4 valkosipulinkynttä

1/3 punttia persiljaa (Järvikylä)

1/3 punttia ruohosipulia (Järvikylä)

suolaa

mustapippuria

1 prk etanoita

½ pkt Aurajuustoa (Valio)

2 dl punaleima Emmentalia (Valio)

3 lohkoa sitruunaa tarjoiluun

patonki

2½ dl vettä

1/4 palaa hiivaa (Suomen Hiiva oy)

50 g voita sulatettuna (Valio)

1 tl suolaa

3 dl hiivaleipäjauhoja (Helsingin Mylly)

2 dl vehnäjauhoja (Rainbow/Helsingin Mylly)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita veteen murusteltu hiiva, suola ja sulatettu voi. Anna hiivaliemen tekeytyä noin varttitunti pöydällä hiivan aktivoimiseksi. Alusta joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaa kymmenisen minuuttia kunnon sitkon aikaansaamiseksi. Anna taikinan kohota noin puoli tuntia leivinliinan alla vedottomassa paikassa. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa hetki. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi paksuksi levyksi. Rullaa levyt kulmittain patongeiksi ja anna kohota puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes patongit ovat saaneet hiukan väriä. Jäähdytä.

Ota voi pehmenemään pöydälle. Sekoita pehmenneeseen voihin valkosipulinkynnet raastettuna ja yrtit hienoksi silputtuna, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeytyä hetki huoneenlämmössä. Valuta ja huuhtele etanat siivilässä, kuivaa ne talouspaperilla. Annostele nokare yrtti-valkosipulivoita etanapannujen pohjalla ja aseta yksi etana per kolo. Sipaise maustevoita nokareet myös etanoiden päälle. Raasta emmental ja jaa se etanoiden päälle, murustele pinnalle reilusti aurajuustoa. Gratinoi etanoita 200-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia, tai kunnes pinta on kauniisti gratinoitunut. 

Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja siivuta patonki. Gratinoi etanat juuri ennen tarjoilua. Nosta etanapannu isolle lautaselle, laita muutama viipale patonkia lautaselle ja laita mukaan myös sitruunalohko. Tarjoile välittömästi.

Uunituore patonki

Kilpailureseptin lisäksi meitä bloggaajia pyydettiin miettimään, mitä suomalainen ruoka on minulle ja mitä se minulle merkitsee. Mielenkiintoinen tehtävä! Suomalainen ruoka on minulle kotimaisista, puhtaista ja laadukkaista raaka-aineista rakkaudella valmistettua ruokaa. Suomalaista ruokaa voi ajatella mielestäni laajemmalla tasolla kattaen koko Suomen, mutta sen voi tuoda myös mikrotasolle vaikka kotipihaan tai ikkunalautapuutarhaan asti. Perinneruoat ovat mielestäni olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria ja sitä myös parhaimmillaan, vai kukapa ei olisi joskus kuullut vaikkapa karjalanpaistista ja -piirakoista, läskisoossista, mykyrokasta, särästä, lepuskoista, leipäjuustosta tai lanttulaatikosta! Suomalaisuuden lisäksi itselleni hyvin merkittävä asia ovat omat karjalaiset juureni, jotka määrittävät myös vahvasti omaa identiteettiäni ja makumieltymyksiäni. Täällä syvässä idässä kun on totuttu iät ja ajat syömään sieniä, joille länsirannikolla lähinnä naurettiin "lehmien ruokana" sota-aikaan asti. Karjalaisten evakkojen mukana sienien ja marjojen käyttö levisi pitkin Suomea ja samalla myös ihana karjalainen piirookulttuuri (piiroo = piirakka) päätyi osaksi suomalaisia ruokapöytiä. Ja miksipä ei, Suomi on täynnä herkullisia oivalluksia ja ruoan ilosanomaa pitääkin jakaa toisilleen. Jokaisella maakunnalla on omat erityispiirteensä ja toisaalta rikkautemme on se, että jopa naapurikylässä sama ruoka on saanut oman erityisen vivahteensa.

Suomalainen ruokakulttuuri on ollut viime vuosina melkoisen myllerryksen kohteena, kun mm. matkustaminen ja internet ovat tuoneet kaukomaidenkin ruokaherkut osaksi suomalaista arkea. Ei ole loppujen lopuksi montaa vuosikymmentä aikaa siitä, kun ensimmäistä kertaa pikkupitäjässäkin iskettiin hampaat kiinni pizzasiivuun tai varsinkaan siitä, kun kauppojen hyllyiltä alkoi löytyä valmiita tortillalättyjä. Suomalaisista perinteisistä raaka-aineista pystyy valmistamaan kansainvälistä ruokaa tai twistaamaan niitä omilla raaka-aineillamme kotimaisemmiksi - sushiinkin voi tuontitonnikalan sijaan laittaa kotimaista kalaa tai italialaisista tapaksista tehdä sapaksia käyttämällä vaikkapa poroa parmankinkun sijaan. Ja ihan huippua, että New Yorkista saa oikeaa suomalaista ruisleipää!

Omilla valinnoillaan voi vaikuttaa paljon siihen, mitä meille myydään ja mitä on tarjolla. Valitsemalla kotimaisen lantun tuontibataatin sijaan varmistetaan se, että suomalainen viljelijä saa elannon perhelleen ja kriisin iskiessä olemme taas hetken omavaraisempia. Lähiruokaa ostamalla tukee kotiseutunsa pienyrittäjiä ja elinvoimaisuutta, luomuruokaa valitsemalla voi eettisyyden lisäksi vaikuttaa siihen, millainen hintataso luomutuotteille syntyy. Kaupassa voi pyytää kauppiasta hankkimaan mieleisiään raaka-aineita tai toivoa asettelemaan selkeästi esille vaikkapa lähialueilla tuotettuja tuotteita. 

Olen tämän usein ennenkin sanonut, mutta jos pitäisi valita viimeinen ateria, niin se olisi ehdottomasti perunaisia karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne ovat miulle sitä suomalaisuutta parhaimmillaan. Juurevia makuja, yksinkertaisia aineksia ja herkullisuutta. Ilman turhaa hifistelyä.

***

Kilpailun järjestää

Hyvää Suomesta ja Ruoka.fi

Raaka-aineita tuettu 10€ lahjakortilla

Pain de campagne eli ranskalainen maalaisleipä

Ranskalainen maalaisleipä

Uusimmassa Glorian ruoka&viini -lehdessä oli juttua leivänteosta ja päätin kokeilla tätä hiivatonta ranskalaista maalaisleipää. Keittiömestari Jouni Toivasen ohje vaikutti helpolta ja ajattelin, että aika tekee kyllä tehtävänsä ja että lopputuloksena on herkullista leipää. Noudatin ohjetta säntillisesti, mutta juuren kanssa kävi kuitenkin niin, kuten pelkäsin - se ei toiminut halutulla tavalla. Kysyinkin Facebookissa GRV:n sivuilla, onko lehteen tullut palautetta reseptin toimivuudesta tai missä menee vikaan. Tiesin kyllä, että jauhojen ja ilmankosteuden ja kaiken muun vaikutus on leivonnassa merkittävä, mutta en olisi uskonut että vuorokauden käyttämisen jälkeen juuri ei vaan jaksa toimia oikein. Leipäni kyllä kohosivat, mutta eivät niin paljoa kuin pitäisi, sillä leivät olivat kuin muovailuvahaa sisältä. Joten: kannattaa ehkä kokeilla juurta ja ruokkia sitä pienellä veden ja jauhojen lisäyksellä (juuren pitäisi kuplia kauniisti ja tuoksua hieman happamelta) tai lisätä 15g tuorehiivaa juuren joukkoon. GRV vahvisti ajatuksiani ja oli samaa mieltä, mitä minä itsekin. Nämä leivät eivät siis päätyneet syötäväksi, mutta resepti on muuten niin hyvä, että bloggaan tämän silti ja aion kokeilla tätä joku kerta uudelleen. Pienet vastoinkäymiset ei saa lannistaa keittiössä ja leipominen on kuitenkin välillä niin paljon kemiaa ja jopa tuuripeliä, että koskaan ei aloittaessaan voi olla varma lopputuloksesta :)

2 leipää

leipäjuuri

1½ dl vettä

2½ dl vehnäjauhoja

(pelaa varman päälle: lisää 15g tuorehiivaa)

taikina

6 dl vettä

7½ dl hiivaleipäjauhoja

7½ dl vehnäjauhoja

1 rkl suolaa

Lämmitä juureen tuleva vesi kädenlämpöiseksi ja lisää siihen vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja jätä peitettynä vuorokaudeksi (24h) huoneenlämpöön tekeytymään. Tee taikina eli lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja yhdistä yleiskoneen kulhossa leipäjuuri, vesi ja loput jauhot. Vaivaa taikinakoukulla 8 minuuttia (käsin 12 minuuttia) ja lisää suola, vaivaa vielä muutama minuutti. Peitä kulho liinalla ja anna kohota tunnin verran. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja anna kohota uudestaan 1½ tunnin ajan. Jaa taikina kahtia ja leivo palat leiviksi. Jauhota pinta ripottelemalla tai siivilöimällä jauhoja päälle. Kohota leipiä pellillä leivinliinan alla tunnin ajan. Laita uuni lämpeämään 250-asteiseksi. Tee pintaan viillot terävällä veitsellä ja laita leivät uuniin. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista leipiä 35 minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile.

Leivän kuoresta tuli mukavan rapsakka, vaikka en heittänyt tällä kertaa uuniin yhtään vettä. Leipä maistui myös ihan kivalta (sen mitä kuorta ja sen alla ollutta paistunutta leipää pystyi maistamaan), mutta omaan makuuni se oli liian suolatonta, joten jos tykkää vahvemmasta suolasta, niin sen määrää pitää ehdottomasti lisätä. Jotenkin tekisi mieli laittaa suola taikinan joukkoon jo hieman aiemmin, että se leviää sinne kunnolla. Muuten taikinaa oli helppo käsitellä ja yleiskone hoiti näppärästi raskaimmat hommat, vaikka paras laatumittari eli oma käsi ei taikinaa vaivannutkaan. Koska leivänteko vei noin 30 tuntia aikaa ja vaati kellon vahtaamista ja epäonnisen juuren takia koko projekti meni ihan puihin, niin seuraavalla kerralla taidan ripsauttaa juureen hieman hiivaa mukaan. Ja jos tykkää, niin osan hiivaleipäjauhoista voi korvata vaikka ruisjauholla, täysjyvällä tai muulla vastaavalla. Mikäli sinua ei huvita nähdä leivän eteen vaivaa vaivaamalla, niin kokeile takuuvarmaa pataleipää, jossa vain sekoitetaan ainekset, annetaan muhia ja lopuksi heitetään taikina taiteltuna uuniin. Eikä edes pata ole välttämätön.

Jauhelihatäytteiset cannellonit

Jauhelihacannellonit

Cannellonit on kiva pastaruoka, joka muistuttaa hyvin paljon lasagnea. Käytännössä molempien ruokien valmistamiseen tarvitset samat raaka-aineet ja vuokaan voi upottaa kaikki mahdolliset jääkaapin jämät paprikanjämistä juustonkannikoihin. Olen kuullut monesta suusta, että cannellonien tekeminen ja varsinkin täyttäminen on hankalaa. Mie käytän täyttämiseen pursotinpussia, niin homma sujuu hetkessä ilman sotkua, eikä tarvitse taiteilla pikkulusikoiden kanssa. Tein tällä kertaa cannellonit vain yhden vuokaliemen taktiikalla, mutta normaalisti olen vuoan pohjalle cannellonien alle laittanut vielä pari desiä paseerattua tomaattia. Nyt testasin Valiolta saamaani uutta ruokakermaa, jossa maistuivat yrtit. Kermassa oli yllättävän vahva maku, joten maidolla lantraaminen oli ihan hyvä juttu ja toisaalta vaatiihan pastakin kypsymiseen aika paljon nestettä. Nestemäärää kannattaa tarkkailla, itse laitoin nestettä vähän liian vähän (määrä on suurennettu reseptiin!) ja se ei peittänyt kaikkia pastaputkia, joten osa pääsi vähän kuivamaan liikaa. Joten mikäli näyttää siltä, että ruoka kuivuu liikaa, niin lisää nestettä. Oli kyllä hyvää :)

3 annosta

12 cannelloni-putkiloa

täyte

250 g naudan paistijauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

½ tuore chili

½ suippopaprika

mustapippuria

suolaa

oreganoa

timjamia

paprikajauhetta

n. 100 g tuorejuustoa

2 dl juustoraastetta (Valio Kappeli)

1 dl maitoa

vuokaan

2½ dl yrttikermaa (Valio Crea)

2 dl maitoa

juustoraastetta

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja lisää joukkoon kuullottumaan hienonnettu sipuli sekä valkosipuli. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää joukkoon myös pieneksi kuutioitu paprika ja chili. Mausta mieleisilläsi mausteilla. Pyörittele seosta muutama minuutti ja lisää joukkoon tuorejuusto (itse käytin maustamatonta ja aurinkokuivattua tomaattia), juustoraaste ja maitoa niin paljon, että saat kostean massan aikaiseksi. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Jäähdytä seos ja laita täyte pursotinpussiin (tai paksuun pakastepussiin). Leikkaa pussiin reikä ja pursota cannellonit täyteen seosta. Laita cannellonit kumolleen vuokaan ja kaada päälle ruokakerma sekä maito, ripöottele pinnalle juustoraastetta. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes pasta on kypsää ja ruoka on saanut kauniin värin. Mikäli ruoka uhkaa kuivua, lisää paistamisen aikana vuokaan nestettä. 

Namnam! Cannellonit on melkoisen täyttävä ruoka ja neljä cannellonia on mielestäni ihan tarpeeksi iso annos salaatin kaverina täyttämään vatsan. Täytteeseen voi tosiaan laittaa vaikka mitä kasviksia ja vihanneksia, maitotuotteita ja juustoja. Tai lisätä sinne vaikka paseerattua tomaattia tai kaataa sitä vuoan pohjalle. Puolikas paketti cannelloneja on vielä jäljellä, tosin harmillisesti osa putkista on hajonnut matkalla tai kaapissa. Ajattelin kokeilla tehdä niistä makeita jälkkäricannelloneja! Täytteeksi vaikkapa rahkaa ja marjoja, päälle kermaa tai vaniljakastiketta... Kuulostaako ihan hullulta? Onko kukaan kokeillut cannelloneja makeina versioina?

Valion kevään uutuuksia

Valio lähetti kuvassa näkyviä kevään tuoteuutuuksia ja joulun alla tuli paketti, jossa oli mm. glögijuomia, ihania juustoja ja erilaisia tuorejuustoja (kuvakin oli, mutta se on jonnekin hukkunut). Tuo stevialla makeutettu keitto oli hyvää, mutta kaipaisin markkinoille vielä tuotetta, jossa olisi oikeasti vähemmän sokeria ja vähemmän muita makeutusaineita, kun tuppaavat kaikki olemaan melko makeita. Ruokermoja en olekaan pitkään aikaan käyttänyt ja tuo yrttikerma oli ihan mukava uutuus, yrtit maistuivat todella vahvasti. Mustikkapiimä oli oudolla tavalla jees, mutta mangomaito ei minulle uponnut makean makunsa vuoksi. Jogurtit millaisena vaan toimii aina, niitä kuluu tässä talossa päivittäin! Kiitos Valiolle, uutuuksia on mukava testata ja näin tulee kokeiltua myös sellaisia tuotteita, jotka eivät välttämättä muuten päätyisi omaan ostoskoriin :)

***

Maitotuotteita sponssasi Valio

Tyrnikeitto

Aurinkoinen tyrnikeitto

Viime kesänä vanhempieni tyrnipuskat tekivät ennätyssadon ja niinpä tyrnejä on tullut napsittua pakastimesta käyttöön pitkin talvea ihan sellaisenaan tai jalostettuna vaikkapa pannacottan kaveriksi. Ehkäpä tyrnien ansiosta talven ensimmäinen flunssa iski minuun vasta helmi-maaliskuun vaihteessa ja silloin oli tarve lisätä entisestään tyrninkulutusta. Niinpä keittelin pikaisen tyrnikeiton ja jäähdytettynä se teki hyvää kipeälle kurkulle ja olihan se samalla myös ilo silmälle. Koristeena on oman ikkunalautapuutarhani mintunlehtiä. 

4 annosta

1 l vettä

300 g tyrnimarjoja

1 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja + tilkka vettä

Keitä tyrnejä vedessä, kunnes marjat ovat muuttuneet vaaleiksi. Kaada keitinvesi siivilän läpi toiseen kattilaan ja puserra tyrnit siivilän läpi mukaan. Heitä siivilään jääneet siemenet ja marjankuoret pois tai jatkojalosta johonkin muuhun, mutta keittoon niitä ei tarvita. Lisää tynimehun joukkoon sokeri ja kiehauta seos. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan vettä ja hämmennä liemi ohuena nauhana mehun joukkoon. Laita kattila takaisin liedelle ja anna kuumentua, kunnes pintaan nousee muutama kupla. Ota kattila pois liedeltä ja jäähdytä keitto. Tarjoile vaikkapa aamupalana turkkilaisen jogurtin ja myslin kanssa. 

Kaunista ja virkistävää, niin helppoakin! Mitenkähän onnistuisi vispipuuron tekeminen tyrnimarjoista? Tyrniä riittää yllättävän pieni määrä tuomaan paljon makua ja kirpakkuus vaatii hieman sokeria taittamaan kaikkein suurinta kirpakkuutta. Mutta pakastinkylmät tyrnit ovat parhainta ihan sellaisenaan, ilman sokeria. Näiden pakastettujen tyrnien lisäksi minulla on vielä pussillinen tai pari tyrnijauhetta, joten onneksi bongasin juuri Kotiliedestä tyrnikakun ohjeen, jossa jauhetta oli laitettu hyydykekakun keksipohjaan. Mahtava idea! Normaalisti olen hurauttanut marjajauheita smoothieen tai taikinoihin.

Mokkapalat

Perinteiset mokkapalat

Mokkapalat on varmasti kaikille tuttu helppo leivonnainen, joka vie kielen mennessään. Minä leivoin usein lapsena mokkapaloja, mutta sitten tämä herkku jäi unholaan vuosikausiksi. Nyt kun joka tuutista tulee mokkapalapäivityksiä, niin pakkohan se oli kaivella oma ikivanha käsinkirjoitettu reseptikirja esille ja leipaista herkkuja. Koska perinteinen mokkapalaohje on pellille mitoitettu, niin minä puolitin ohjeen pienempään vuokaan sopivaksi. Kyllä tälläkin sokeriöverit saa helposti hankittua ja mokkapalat ei pelkää pakastinta edes kuorrutettunakaan. Mokkapalat on muuten ainoa leivonnainen, jota ei voi ajatella ilman nonparelleja ja onneksi niitä saa nykyisin muissakin, kuin kaikissa riemunkirjavissa väreissä. Sopii tämmöiselle yksinkertaisista ja tummanpuhuvista väreistä tykkäävälle tädillekin nuo rauhallisemmat sävyt :)

½ pellillinen, n. 10 palaa

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

1 rkl kaakaojauhetta

100 g voita sulatettuna

kuorrutus

½ dl vahvaa kahvia

3 rkl voita

n. 3 dl tomusokeria

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl vanilliinisokeria

nonparelleja

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon maito. Yhdistä kuivat aineet ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi ja lisää myös sulatettu voi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, tai kunnes pohja on kypsä. Jäähdytä pohjaa hieman ja tee sillä välin kuorrutus. Keitä vahva kahvi ja sulata siihen nokare voita. Sihtaa joukkoon tomusokeri, kaakaojauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja levitä pohjan päälle. Ripottele pinnalle nonparelleja ja anna jäähtyä. Tarjoile kahvin kanssa.

Herkullista! Nykyisin kyllä tykkäisin vielä kosteammasta kakkupohjasta ja kuorrutettakin saisi olla vähän enemmän. Tosin kuorrutetta tuli tehtyä silmämääräisesti melko paljon ja tottakai se tuli lisättyä liian kuuman tortun päälle, niin osa kuorrutteesta valahti vuokaan reunojen yli... Jotenkin tuntuu, että mulla on käynyt joka ikinen kerta kuorrutteen kanssa noin! Laitoin muuten osan tavallista valkeaa tomusokeria ja koska se loppui kesken, jatkoin hommaa ruokosokerista tehdyn tomun kanssa. Hyvin toimi sekin, mutta tuo hieman tummemman lopputuloksen kuorrutukseen. Paistoin mokkapalat lasisessa lasagnevuoassa, joten lopputuloksesta tuli melko paksu - seuraavalla kerralla paistan pohjan hieman isommassa vuoassa, jolloin taikina jää ohuemmaksi. Mokkapalojen takana näkyy Hartwallin Jaffa-kassi, jossa minulle lähetettiin Jaffan uutuusmakuja: Pomelo ja Vihreä mandariini. Samoin joku aika sitten tuli uutta Pepsiä, jossa on vähemmän sokeria ja sen tilalla on käytetty stevia-kasvia. Kiitos vaan näytteistä :)

Grow me! Kerrostalokaksion yrttiviljelmä ikkunalaudalla.

Mokkapalan päälle  nostin pari lehteä minttua uudesta yrttiviljelmästäni. K-supermarket myy GrowMe-yrttilaatikoita n. 7 euron hintaan ja laatikossa on minttu, vihanneskrassi, meirami, salvia, timjami ja oregano. Ostin myös elämäni ensimmäisen multapussin! Nyt varmaan ystäviäni ja perhettäni naurattaisi, sillä olen nimittäin suorastaan kuuluisa siitä, että saan tapettua kaikki viherkasvit alta aikayksikön. Ehkä tähän huonoon tuuriin syynä oli entinen asuntoni, jossa ei voinut pitää ikkunoita kesäisin kuin peitettynä sietämättömän kuumuuden takia. Muutin viime heinäkuun lopussa isompaan asuntoon ja täällä on ihana iso keittiö, jossa on myös kunnon ikkunalauta! Eikä tämä koti taida kuumuakaan niin pahasti, kuin tuo entinen yksiö. Mutta todisteena parantuneesta viherpeukalostani, tuo rahapuu on ostettu pian muuttoni jälkeen ja se on edelleen hengissä! Samoin ikkunalla sinnittelee rahapuun taimi, joka virkosi äitini tehohoidossa jo kertaalleen tappamastani rahapuusta ja nyt se on tuotu tänne toisen rahapuun seuraksi. 

Mutta juu, otin siis ison keraamisen vadin, tein sinne salaojituksen koristekivistä ja laitoin kunnon kerroksen multaa, poistin taimipaakkujen ympäriltä turveruukut ja upotin taimet multaan. Lisäksi otin basilikan ja persiljan jämät ja poistin muoviruukut, laitoin ne noihin laatikon päihin kasvamaan. Koska multaa jäi vielä ja jääkaapissa oli chilejä, intouduin vielä laittamaan niiden siemeniä multaan omaan ruukkuunsa. Toivottavasti saan kasvatettua pieniä chilintaimia! Ja toivottavasti nuo yrtitkin näkevät kesän, sillä olen aina haaveillut kasvattavani yrttejä omiin tarpeisiini. Tiedättekö kuinka syyhyttäisi saada kasvatettua jotain kivaa parvekkeellakin, ainakin kesäkukkia pitää hankkia! Ja uudet parvekekalusteet ja ja ja... Niin ja sisustaa asunto muutenkin loppuun, seiniltä puuttuu juttuja ja keittiöstä matto ja muuta pientä. Vanhassa blogissani esittelin kotiani, kiinnostaisiko teitä nähdä ikkunalaudan ja astioiden lisäksi muitakin pikkupaloja kotoani? :)

Parmankinkkusalaatti

Parmankinkkua ja marinoitua mozzarellaa

Tykkään ihan hirmuisen paljon parmankinkusta ja niinpä väsäsin tällaisen Italia-henkisen salaatin, kun kaapissa oli vielä mozzarellaakin. Tein nimittäin viikonloppuna avocadopastaa ja sen ylimääräisessä yrttikastikkeessa marinoin mozzarellat, olipa huikean hyvä idea! Herkullista ja näyttävääkin salaattia, olkaapa hyvät :)

2 annosta

100 g parmankinkkua

125 g mozzarellapallo

rucolaa

kirsikkatomaatteja

kurkkua

suippopaprikaa

oliiviöljyä

balsamicoa

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

mozzarellan marinadi

basilikaa

persiljaa

valkosipulia

tuoretta chiliä

parmesaania

oliiviöljyä

limemehua

suolaa

mustapippuria

Aloita mozzarellan marinoimisella mieluusti jo syöntiä edeltävänä päivänä. Silppua yrtit hienoksi silpuksi, lisää joukkoon raastettu parmesaani, chili ja valkosipuli. Raikasta makua tuoreen limen mehulla ja notkista tahnaksi oliiviöljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi tai revi mozzarellat ja pyörittele marinadissa. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Kasaa salaatti levittämällä vadille reilusti rucolaa ja asettele päälle puolitettuja kirsikkatomaatteja, kurkunpaloja ja paprikakuutioita. Laita päälle marinoidut mozzarellat ja pyöräytä parmankinkuista kauniit ruusukkeet, asettele parmat päällimmäiseksi. Mausta salaatti balsamicolla ja oliiviöljyllä ja lisää koko komeuden päälle paahdetut pinjansiemenet. Tarjoile välittömästi.

Taivaallisen hyvää! Rakastan juuri näitä yksinkertaisia aineksia, joita salaatti piti sisällään. Kuin antipasti, joka on koottu salaatiksi. Idea mozzarellan heittämisestä pastakastikkeeseen epäilytti parmesaanin takia hieman, mutta eipä mennyt kokeilu metsään. Kauniimman lopputuloksen toki saa, jos jättää marinadista parmesaanin pois. Salaattiin voi laittaa vielä oliiveja, artisokansydämiä ja avocadoviipaleita sekä tarjota lisänä hyvää leipää. Tällä kertaa testissä oli Lidlin parmankinkku ja se olikin oikein mainio tuote, taisi olla melko edullistakin vielä. Yleensä ostan Zimbo-merkkistä, mutta sitä ei mielestäni ihan kaikista kaupoista saa. Yleensä tulee shoppailtua työpaikan alakerran K-supermarketissa, josta en ole muuten edes tajunnut parmahyllyä tarkistaa - asia on korjattava välittömästi! Millainen on sinun suhteesi parmesaaniin, parmankinkkuun ja avocadoon? Minulla ne ovat melkeinpä jääkaapin vakiovarusteita :)

Tuulihatut kinkkutäytteellä

Tuulihatut kinkkutäytteellä

Tuulihattu on klassinen leivonnainen ja valmistukseltaan hieman vaativakin. Tuulihattuja tulee tehtyä niin juhliin kuin välillä ihan muuten vaan ja mikä parasta, sama taikina käy niin suolaisille kuin makeillekin täytteille. Yleensä teen suolaista täytettä ja tälläkin kertaa täytteeksi päätyi kinkkutahna, johon on näppärä upottaa erinäinen määrä jämiä jääkaapista. Ja vaihtelun vuoksi tuulihattumassan voi pursottaa ruusukkeiden sijaan pitkulaiseen muotoon. Kannattaa kokeilla!

noin 20 isoa tai 40 pientä tuulihattua

100 g voita

3 dl vettä

2 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

3 kananmunaa

kinkkutäyte

1 prk ranskankermaa

150 g saunapalvikinkkua

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Kiehauta vesi ja voi kattilassa ja lisää kerralla joukkoon vehnäjauhot. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista ja näyttää kauniin kiiltävältä ja tasaiselta. Jäähdytä seos. Lisää joukkoon sähkövatkaimella vispaten kananmunat, yksitellen. Lisää mukaan myös leivinjauhe ja vatkaa pari minuuttia. Kauho taikina pursotinpussiin ja pursota tähtityllalla pieniä ruusukkeita tai tankoja pellille. Voit annostella taikinaa myös kahdella pikkulusikalla ja tehdä kekoja. Paista tuulihattuja 200-asteisessa uunissa, kunnes tuulihatut ovat saaneet hieman väriä eli noin 20 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua välillä, ettei taikina lässähdä. Jäähdytä tuulihatut ennen täyttämistä ja leikkaa tuulihattuihin reikä tai vaikka koko hattu irti ja täytä haluamallasi täytteellä. Anna makuuntua pieni hetki jääkaapissa ennen tarjoamista, mutta vältä turhaa seisottamista, ettei tuulihattu vety täytteen kosteuden takia ja menetä pientä rapeuttaan. Täyttämättömät tuulihatut voi myös pakastaa ja ne sulavat huoneenlömmössä hetkessä.

Kinkkutäytettä varten hienonna kinkku pieneksi silpuksi ja sekoita se ranskankerman joukkoon. Mausta ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen käyttöä. Täytteeseen voi hienontaa myös vaikkapa paprikaa tai suolakurkkua tai käyttää ranskankerman tilalla mieleistä tuorejuustoa tai vaikkapa kermaviiliä.

Ihania! Täydellinen tuulihattu on kauniin kuohkea ja ilmava, eikä sisältö saa jäädä raa'aksi. Minä tykkään täyttää tuulihatut suolaisilla täytteillä, mutta makeatkin versiot ovat hyviä ja näppäriä. Täytteeksi makeaan versioon sopii vaikkapa kermavaahto ja marjat tai hillot, erilaiset kreemit jne. Näitä kinkkutäytteitä tulee tehtyä tosi usein, milloin milläkin twistaten. Kunhan on jotain maitotaloustuotetta sitomaan massaa, kinkkua ja tarvittaessa muita makuaineita. Nämä tahnat sopivat niin voileipäkakkuun, sandwicheihin, uuniperunoiden täytteeksi, tuulihattuihin tai lettujen täytteeksi. Ja ainekset löytyvät aina jääkaapistani! 

Ruusukakku mango- ja vadelmatäytteillä

Ruusupursotus täytekakulle

Bongasin netistä jo kauan aikaa sitten kauniita ruusupursotuksella koristeltuja täytekakkuja. Nyt pursotuksen testaamiseen sattui sopiva hetki, kun tein työtiimimme illanviettoon Ystävänpäiväksi pienen kakun. Koska en ihan älyttömän hyvin osaa vielä pursottaa, niin kieltämättä tämän kokeileminen jännitti enemmän kuin koskaan. Jälki on edelleen hapuilevaa eikä se ole tasaista tai tasakokoista, mutta eipä sitä onneksi kukaan ole seppä syntyessään! Tein muutaman harjoituskiekuran lautaselle ja sitten suuntasin tyllan jo kakkua kohti. Tästä on hyvä jatkaa ja jatkaa pursoitusharjoituksia. Harmi, etten tajunnut ottaa vaihekuvia! Toivottavasti tuosta selostuksesta saa jotain tolkkua :)

n. 15 hengelle

5 kananmunan pohja tällä ohjeella

kermatäyte

250 g maitorahkaa

2 dl kuohukermaa

sokeria

vaniljasokeria

mangotäyte

1 prk mangopilttiä

1 prk mangoviipaleita

vadelmatäyte

vadelmahilloa

200 g vadelmia

kuorrutus

8 dl vispikermaa

sokeria

vaniljasokeria

punaista elintarvikeväriä

Tee kakkupohja linkin ohjeen mukaisesti ja leikkaa pohja kolmeen osaan. Vispaa täytteeseen tuleva kerma napakaksi vaahdoksi ja sekoita siihen rahka sekä sokerit. Laita kakkuvuokaan tuorekelmua ja aseta alimmaiseksi kansipala. Levitä mangopiltti pohjalle tasaisesti, lisää päälle puolet kermatäytteestä ja levitä päällimmäiseksi pieneksi kuutioidut mangot. Laita keskiosa kakkupohjaa vuokaan ja levitä sen päälle vattuhillo, kermatäyte ja vadelmat. Mikäli käytät ulkomaalaisia pakastevattuja, keitä vattuja pari minuuttia mahdollisten pöpöjen eliminoimiseksi ja jäähdytä seos. Laita pohjaosa kakkua vuokaan ja paina kevyesti, laita jähmettymään yön yli jääkaappiin. Huom: jos kakku tarjoillaan samana päivänä, voi kakkua kostuttaa kevyesti vaikkapa vaniljamaidolla.

Vatkaa kuorrutukseen tuleva kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta se sokereilla sekä muutamalla tipalla pastaväriä. Minä käytin Wiltonin pinkkiä ja annostelin sitä cocktail-tikun päällä, muutama pisara riittää vallan mainiosti. Kumoa kakku alustalleen ja massaa kakku levittämällä sille tasainen ohut kerros kermavaahtoa. Tätä vaihetta ei kannata ohittaa, sillä massaus auttaa pursotusta pysymään paikallaan ja tarttumaan kiinni, eikä itse kakku kuuskota pursotusten läpi. Laita pursotinpussiin Wiltonin M1 tylla tai Städterin vastaava tähtitylla, jossa on 6 sakaraa - sakaroiden määrä on nyt se ratkaiseva juttu! Eli kun normaalissa tähtityllassa on monta lovea, niin tässä ruusupursotukseen käytettävässä niitä on vähemmän. 

Pursota kakun pintaa lähellä myötäpäivään ympyrää, tee elävämmän pinnan saamiseksi erikokoisia kiekuroita. Pursota ruusut kiinni toisiinsa. Minä aloitin pursottamisen kakun alareunasta, pursotin ensin alareunan valmiiksi ja tein toisen kerroksen reunaruusuja siten, että pursotin yläosan kakun päälle. Lopuksi pursottelin kakun päälle ruusuja. Kannattaa kuitenkin ehkä tehdä niin, että pursottaa ensin alareunan ruusut, sitten päällisen ruusut ja tekee viimeiseksi tuon yhdistävän ruusukerroksen. Mikäli ruusujen väliin jää rumia aukkoja, ne voi täyttää pursottamalla pienen täplän ruusujen väliin. Ja mitä korkeampi kakku, sitä upeampi lopputulos! Hyvin tämä onnistui pienelläkin kakulla ja myös yhden täytevälin kakku voidaan pursottaa näin. Viimeistele lopputulos helmiäisspraylla, jos sellaista löytyy kaapista. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Yksityskohta ruusupursotuksesta

Lopputuloksena on eläväpintainen ja kaunis kakku, joka ei muita koristeita ainakaan miun mielestäni kaipaa. Onneksi kakku maistui hyvältä (kerrankin sain itsekin maistaa!) ja kerrokset olivat kauniit myös leikattuna. Parasta oli kuitenkin se, että työkaverit tykkäsivät kakusta niin ulkonäöltään ja maultaan ja mukava iltamme sai pienen herkkupalan ennen muita aktiviteetteja - kiitos Team E! :) Tätä pursotustekniikkaa kannattaa kokeilla, sillä ei tämä ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin voisi olettaa. Minä ainakin tykkäsin kovasti ja tulen tekemään jatkossakin tätä tekniikkaa hyödyntäen kakkuja. Esimerkiksi hääkakuista tulisi näin todella kauniita ja herkkiä! :)

Avocadopasta ja raa'an avocadon kypsyttäminen syöntikuntoon

Avocadopasta

Flunssa saapui taloon ja makuaisti katosi sen siliän tien. Kuitenkin kroppa vaatii polttoainetta ja makuaisti ärsykkeitä, joten kirpakka lime, tulinen chili, suolainen juusto ja tujakka valkosipuli sekä aromaattiset yrtit kuuluvat itseoikeutetusti toipilaan lautaselle. Ja missäs muussakaan ne yhdistyvät paremmin, kuin suuren hypetyksen aiheuttaneessa avokadopastassa. Oikeastaan ne suuremmat syyt, miksi bloggaan samantyylisen ruoan uudelleen on se, että kastike ilman avocadoakin on monikäyttöistä. Marinoin mozzarellapallon siivutettuna lopussa kastikkeessa ja tein siitä seuraavana päivänä salaattia parmankinkun ja muiden herkkujen kanssa. Ja se, että pihiyksissäni ostettu iso pussillinen avocadoja oli ihan raakoja, kun syöntikypsä pari avocadoja olisi maksanut saman verran. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin siinä tilanteessa, että avocadot eivät saaneet kypsyä omaa tahtiaan syöntikelpoisiksi, vaan toimenpidettä piti jouduttaa hieman saadakseen ruokaa lautaselleen. Eli jos avocado on liian raaka, niin kääri se folioon ja kuumenna 90-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Itse kyllä pidin hieman pidempäänkin, sillä avocadon kypsyysaste muistutti pesäpalloa ja valkkasin sentään kaupasta pehmeimmän pussukan... Epäilin hieman, mutta Google, Facebook, YouTube ja Sikke Sumari eivät voi olla väärässä. 

2 annosta

pieni nippu täysjyväspaghettia

1-2 dl parmesaania raastettuna

1 valkosipulinkynsi raastettuna

½ mieto punainen chili raastettuna

½ puska persiljaa

½ puska basilikaa

1 limen mehu

oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 pientä avocadoa

Raasta pieneen kulhoon parmesaani, valkosipuli ja chili. Silppua yrtit hienoksi silpuksi, lisää puristetun limen mehu ja lorauta joukkoon niin paljon oliiviöljyä, että saat notkean tahnan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Halkaise avocadot ja poista kivet. Kuutioi hedelmäliha kuoressa vetämällä veistä pystyyn ja vaakaan kuorta pitkin, kaiva hedelmäliha lusikalla kulhoon ja sekoita kastike. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Keitä vahvasti suolatussa vedessä spaghetit ja valuta ne, sekoita kastike pastan joukkoon tai annostele pastan päälle lautasille. Nauti välittömästi.

Herkullista! Avocadon sai todellakin syöntikelpoiseksi pienen uunituksen jälkeen. Itse sahasin uunin lämpöjen ja aikojen kanssa miten sattuu, mutta tuo yllä mainittu ohje on se perussääntö. Kannattaa kokeilla painelemalla päistä, sillä miun avocadot jäivät edelleen melko napakoiksi. Samalla uunilla tuli muuten paistettua helppo marjapiirakkakin (ohje tulee myöhemmin), kun ei kehdannut pelkästään kahden pienen avocadon takia uunia lämmittää, vaikka hätätila olikin lähellä. Yrttikastiketta voisi tuunata vähän lisää ja kokeilla muidenkin juttujen, kuin avocadon kanssa. Pastan kaveriksi sopisi siis varmasti kirsikkatomaatit, halloumi, fetajuusto, grillijuusto, chevre ja miksei vaikka ihan kunnon pihvikin. Olen tykännyt viime aikoina käyttää täysjyväpastaa, joka tuo valkoista pastaa enemmän makua ruokiin. Käytätkö sinä mieluummin täysjyvää vai tavallista?

Marinoitu mozzarella

Otin pari ruokalusikallista yrttikastiketta toiseen kulhoon ennen avocadon lisäämistä ja viipaloin sinne pienen mozzarellapallon marinoitumaan (voit tehdä sen myös ennen parmesaanin lisäämistä, niin ei tule niin rumaa jälkeä). Annoin juuston marinoitua jääkaapissa seuraavaan päivään, jonka jälkeen käytin ne salaattiin rucolan, kurkun, kirsikkatomaatin, parmankinkun ja pinjansiementen kanssa. Kastikkeeksi riitti mainiosti balsamico ja oliiviöljy. Niin maistuvaa!

Taivaallinen porkkanapiirakka

Mehevä ja herkullinen porkkanapiirakka

Rakastan porkkanakakkua ja olen kerennyt elämäni aikana maistaa niitä aika monta. Ja tehdäkin useita, kuten tämän onnistuneen mokka-porkkanakakun tai perinteisen porkkanakakun. Muutama viikko sitten töissä sain maistaa ystäväni tuomaa läksiäiskakkua ja onneksi hän antoi ohjeensa minulle. Viime viikonloppuna leivoin tämän taivaallisen porkkanapiirakan ja maistatin myös henkilölle "joka ei tykkää kuivakakuista ja mausteista leivonnaisissa" ja loput tarjoilin perheelleni. Kehuja ja kiitosta sai kaikilta muiltakin, joten kiitos paljon Saila herkullisesta ohjeesta! Tämän reseptin myötä en tarvitse enää muita porkkanakakun tai kuorrutteiden ohjeita, olen luottoreseptini löytänyt :)

26 cm piirakkavuoallinen /
n. 20 x 30 cm vuoka

12 annosta

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3 dl porkkanaa raastettuna

2 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

100 g voita sulatettuna 

kuorrutus

100 g Philadelphia-tuorejuustoa 

100 g voita

4 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

koristeluun
mantelirouhetta
tuoreita mansikoita tms
sokerimassa/marsipaanikoristeita

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi ja sulata voi. Sekoita kulhossa isolla lusikalla kaikki taikinan ainekset listan järjestyksessä. Voitele ja jauhota piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 20-30 minuuttia, eli kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. Ota tuorejuusto ja voi lämpeämään kulhoon samaan aikaan, kun aloitat tekemään taikinaa. Vatkaa tuorejuusto ja voi tasaiseksi massaksi ja lisää siihen 1 dl tomusokeria kerrallaan, toista kunnes kaikki tomusokeri on käytetty ja lisää lopuksi joukkoon myös vaniljasokeri. Vatkaa koko kuorrutetta vielä täysillä tehoilla muutama minuutti, että kuorrutteesta tulee ihanan ilmavaa. Levitä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle, koristele mantelirouheella ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoamista.

Vinkki: Tuplaa ohje, mikäli teet piirakan pellille. Jos käytät piirakkavuokaa, tavallinen hieman korkeareunaisempi käy hyvin. Neliskanttinen tai suorakulmainen, noin 20x30cm vuoka käy hyvin. Jos teet kakun pienemmässä irtoreunavuoassa, voit leikata kakkupohjan kahtia ja laittaa osan kuorrutteesta kakun täytteeksi ja loput päälle. Näppärä väkertää sokerimassasta tai marsipaanista porkkanan näköisiä koristeita.

Nimensä veroista, eli taivaallista! Todella mehevää ja kuohkeaa niin kakkuosuus kuin kuorrutekin. Kuorrute on juuri sellainen, josta on koko ikänsä haaveillut, mutta sitä ei ollut vielä sattunut kohdalle. Tätä kuorruteohjetta tulen käyttämään varmasti vielä muissakin piirakoissa ja miksipä sitä ei voisi sipaista täytekakkuunkin raikkaiden täytteiden kaveriksi. Tämä kakkupohja on todella mehevä, mutta se kestää kyllä nostamisenkin, että saa leivinpaperin irti ja kakun tarjoiluvadille. Paistoin juuri ja juuri kypsäksi, eli loppuvaiheessa kannattaa päivystää uunin edessä.

Eräs ystäväni kärsii kroonisesta porkkanakakun puutostilasta ja uskoisin, että tämä on juuri se resepti, joka nyrjäyttäisi hänet tältä planeetalta euforiaan...

Porkkanapiirakan voi koristella tuoreilla kauden marjoilla tai perinteisesti pelkällä mantelirouheella

Porkkanapiirakka on erittäin mehevä ja kuorrutetta saa olla reilusti, nam!

Reseptin tekstejä on hieman muokattu ja kuvat vaihdettu parempiin 1.9.2015, mutta itse reseptiikka on pysynyt ihan ennallaan. Tämä on yksi blogini suosituimpia ohjeita ja jos et ole vielä kokeillut, niin nyt viimeistään kannattaa! NIIIIIN hyvää!

Runebergintortut

Mehevä runebergintorttu

Rakastan runebergintorttuja! Varsinkin sellaisia mehevän kosteita, kuten tämä. Monen monta vuotta meni välissä, etten tehnyt torttuja itse, mutta nyt sain taas inspiraation ja tuunasin Yhteishyvän ruokaliitteen ohjetta itselleni sopivaksi. Vanhat ihan onnistuneet runebergintorttukokeiluni löytyvät CK Arkistoblogista, mutta en koe enää itse tarpeelliseksi käyttää niitä ohjeita, sillä tämä hakkaa ne mennen tullen! Tässäkin reseptissä on käytetty Jaloviinaa, tuota keittiön moniottelijaa. Mikäli kaapista löytyy punssia, konjakkia tai mantelilikööriä, myös ne sopivat tähän vallan mainiosti. Tai kostutuksen voi tehdä vaikkapa ihan sokeriliemellä tai miksei lientä voisi maustaa vaikkapa manteliaromilla, jos sellaisesta tykkää. Minulle tämä oli täydellinen ohje!

12 leivosta

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

6 isoa kaupan piparia

80 g mantelijauhetta

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

3/4 dl kuohukermaa

kostutus 

1 dl kiehautettua vettä

2 rkl sokeria

½ dl *Jaloviinaa

kuorrutus

pieni tilkka *Jaloviinaa

tomusokeria

vadelmahilloa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri, lisää joukkoon kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Murskaa piparkakut (kattilassa perunasurvimella) ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet vuorotellen kerman kanssa taikinaan. Asettele muffinsivuokaan paperiset vuoat ja lusikoi taikina tasaisesti vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna kakkusten jäähtyä. Kiehauta vesi ja liota siihen sokeri sekä lisää Jallu. Irrota paperivuoat leivoksista ja leikkaa noussut "hattu" pois päältä, että saat tasaisen pinnan. Kostuta leivoksen leikkauspinta ja aseta vadille leikkauspinta alaspäin. Kostuta leivokset kauttaaltaan pullasudin avulla ja anna vetäytyä hetki. Sekoita pienessä kulhossa Jallusta ja tomusokerista tanakka tahna, laita tahna pursotinpussiin. Lusikoi reilu teelusikallinen vattuhilloa jokaiselle tortulle ja pursota kuorrutusta hillon ympärille. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua. Leikatut hatut voit koristella samalla tavalla tai syödä ihan sellaisenaan.

Todella herkullista! Tortuista tuli ihanan meheviä ja maukkaita, eikä Jallukaan maistunut lopputuloksessa liikaa. Kokeilin jonkun tortun upottaa kostutusliemeen, mutta se ei onnistunut kunnolla, ne vettyivät liikaa ja hajosivat. Päädyin sitten valelevaan torttuja pullasudin avulla ja yllättävän paljon näitä saa kostuttaa. Yhteishyvän ohjeessa oli vähemmän kermaa ja kostutus puuttui kokonaan, joten mietin vaan millaista korppua ne olisivat olleet alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä... Tällä pohjalla voi leipoa myös torttuvuokaan ison tortun tai kävisi se varmasti ihan kuivakakkuvuoassakin paistettuna. Pitää kehitellä jotain lisää tästä, sillä taikina oli niin herkullista. Olenko koskaan kertonut, että rakastan kardemummaa? :) 

Nyhtöpossuburgerit (pulled pork)

Herkullista nyhtöpossua burgerin täytteenä

Suomesssa ja somessa on kohistu jo pitkän aikaa jenkkiherkusta, pulled porkista. Pulled pork muotoutui aikanaan erään ruokabloggaajan suussa nyhtöpossuksi ja tuo sana on jäänyt elämään - hyvä niin, sillä sana on mainio. Itse olen muutaman kerran syönyt tätä ylikypsää, revittyä ja mausteista possua ja tammikuussa tein sitä ensimmäistä kertaa ihan itse. Toki olin lukenut nyhtöpossusta ehkä noin miljoona juttua kokeiluani ennen, mutta päädyin lopulta lähemmäs kuin arvasinkaan. Nimittäin alkuvuodesta ystäväni paistoivat possua leivinuunissa portviinissä ja mausteissa ja siitä sain idean omaan possuuni (se portviininyhtis tarjottiin samassa padassa paistettujen juuresten ja herkullisen calvados-kermakastikkeen kanssa vähän hienompana ruokana). Valmistustapoja on hyvin monia, osa hauduttaa possun liemessä ja osa tekee kuivamaustettua, osa luottaa perinteisiin makuihin ja osa twistaa possunsa itämaiseksi. Itse kokeilin marinointiliemeä (käyttämiäni nestemääriä on pienennetty ohjeeseen hävikin välttämiseks) ja seuraavalla kerralla teen kuivaversion. Käytin ruokaan HK:n Lihakoulun lahjoittamalla lahjakortilla hankittua porsaan kassleria, joka oli hyvin rasvaista. Ehkäpä omaan keittiööni soveltuisi paremmin lapa, jota myös ystäväni käyttivät. Kauppojen possuosastot ovat vain olleet melko tyhjiä viime aikoina, kenties nyhtöpossubuumin johdosta ;) 

n. 2 kg porsaan kassleria tai lapaa

suolaa

mustapippuria

savupaprikajauhetta

3 rkl fariinisokeria

3 tähtianista

8 valkosipulinkynttä

2 tuoretta mietoa chiliä

2 sipulia

n. 1 dl coca colaa

n. 1 dl punaviiniä

loraus balsamicoa

tilkka paistolientä

loraus bbq-kastiketta

Kuivaa lihapalat ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteissa. Hiero pintaan hienonnettu chili, valkosipuli ja fariinisokeri. Aseta lihat uunipataan ja lisää viereen lohkotut sipulit sekä tähtianikset. Kaada pataan punkkua, colaa ja balsamicoa. Anna maustua yön yli jääkaapissa, kääntele lihoja välillä että ne maustuvat tasaisesti. Ota pata huoneenlämpöön aamulla tunti ennen uuniin laittamista ja paista ilman kantta 250-asteisessa uunissa reipas tunti. Laske uunin lämpö n. 125 asteeseen ja paista kannen alla viitisen tuntia välillä lihapaloja käännellen ja paistoliemellä valellen, lihan pitäisi alkaa hajoamaan kosketuksesta. Tarkista nesteen määrä ja jos sitä on paljon, kaada ylimääräinen liemi pois. Paista lihoja vielä hetki uunissa ilman kantta. Revi ylikypsä liha kahden haarukan avulla suiroiksi ja lisää pataan hieman paistolientä ja bbq-kastiketta. Pyörittele liemet tasaisesti lihoihin ja paista vielä varttitunti 150-asteisessa uunissa. Possu käy mainiosti burgerin tai ciabattan väliin, uunijuuresten tai perunan lisukkeeksi, tortilloihin tai burritoihin...

Burgerit: Paahda hampurilaissämpylät uunissa ja kasaa hampurilaisen väliin hyvää (valkosipuli)majoneesia, rapeaa salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja sipulia, nyhtöpossua, cheddaria tai muuta juustoa ja bbq-kastiketta. Tarjoile lisukkeena ranskanperunoita, ketsuppia ja bbq-kastiketta. Ruokajuomana maistuu cokis.

Olipa hyvää lihaa ja sitä oli paljon! Laitoin loput possut pakastepusseihin ja pakastimeen, josta niitä voisi käyttää vaikkapa burgereihin, lasagneen tai tortilloihin. Possusta irtosi paistamisen aikana paljon nestettä ja rasvaa, joten kaadoin nesteet pois ja kuorin jäähdytetystä liemestä rasvakakun pois. Osan liemestä taisin pakastaa ja osa meni takaisin lihan joukkoon. Tähtianis on yllättävän vahva mauste, joten sitä kannattaa käyttää varoen. Jossain vaiheessa kotonani tuoksui ihan joululta, kun possu muhi uunissa... Käytin kyllä nyt valmista HP:n bbq-kastiketta, sillä halusin mukaan selkeää savunmakua ja eteeni ei kaupasta sattunut mitään savujuttuja, sillä kerrostalossa pussisavustaminen saa vielä hetken odottaa. Savustettu paprikajauhe kun ei savulle tarpeeksi maistunut ja savusuolakin oli muuton jäljiltä hukassa. Puhdasoppisestihan tähän pitäisi keittää itse mausteliemikin, mutta mie en kehdannut. Lisäksi käytin kaupan valmissämpylöitä ja avaruusjuustoa, eikä ranskalaisetkaan ollut itse palasteltuja vaan ihan pakastealtaasta. Joskus toisella kertaa sitten tehdään kaikki ihan alusta alkaen itse :)

Paistettu possu ennen nyhtövaihetta

Tässä hitaasti ja hartaasti paistettu possu. Väri saa olla hyvinkin paahtunut, sillä tummunut pinta tuo makua ruokaan ja maku tasoittuu sen yhdistyessä muuhun lihaan nyhtämisen jälkeen. Kauhoin padasta vielä enempiä rasvaliemiä pois ennen viimeistelyä. Käytin Kermansaven 3,3l uunipataa, joka on tähän tai pataleivänkin paistoon ihan mahtava. Jos vielä jostain saan näitä patoja käsiini, niin pitää kyllä ostaa tälle kaveri!

Vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta

Herkullista kirsikkatomaattipastaa ja paistettua vuohenjuustoa

Välillä iskee himo tiettyihin ruoka-aineisiin ja viime aikoina olenkin himoinnut vuohenjuustoa. Koska kaapeissa on paljon pastaa, niin ajattelin tehdä nopean kasvisruoan kirsikkatomaateista ja paistaa päälle muutaman kiekon vuohenjuustoa. Loput vuohenjuustot upotin nopeaan arkiseen munakkaaseen (ohje tulossa myöhemmin) ja sittenpä olikin jo aika haaveilla seuraavasta vuohenjuustoruoasta... Pasta valmistui alle varttitunnissa ja se oli onni, sillä viime viikonloppuna yritykseni ensimmäistä tilinpäätöstä tehdessä juurikaan ylimääräistä aikaa ei ollut. Onneksi yksinkertaiset asiat ovat useimmiten parhaita ja niin tämäkin ruoka vei kielen mennessään, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nam!

1 hengelle

pieni määrä täysjyväspaghettia

Välimeren yrtit -oliiviöljyä (Sacla)

2 valkosipulinkynttä

10 kirsikkatomaattia

timjamia

persiljaa

mustapippuria

ripaus suolaa

ripaus sokeria

3 paksuhkoa viipaletta vuohenjuustoa

Keitä pasta al denteksi reilusti suolatussa vedessä. Hienonna valkosipuli ja puolita kirsikkatomaatit. Kuumenna paistinpannulla tilkkanen yrteillä maustettua oliiviöljyä ja kuullota valkosipuli nopeasti. Lisää pannulle kirsikkatomaatit ja pyöräytä nopeasti sekaisin. Mausta ja sekoita valutetun pastan joukkoon. Paista oliiviöjytilkassa kuumassa pannussa vuohenjuustot ja nosta annoksen päälle. Ripottele pinnalle vielä lisää persiljaa. Tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Rakastan paistettua vuohenjuustoa ja yksinkertainen tomaattikastike pastalle toimi enemmän kuin hyvin. Vielä kun löytäisin sellaista paksua vuohenjuustoa, jota käytetään ravintoloissa... Se toimisi vielä paremmin, kuin nämä ohuemmat. Olen havainnut tämän Pirkka Parhaat -sarjan vuohenjuuston toimivaksi ja tuorejuustotyyppisistä ostan Presidentin valmiiksi leikattuja pikkukiekkoja. Ensimmäinen sopii paistettavaksi ja paistoksiin, kun taas tuota pehmeää juustoa käytän mm. keittoihin, keittojen koristeiksi tai vaikkapa ihan salaatteihin. Jos vuohenjuusto ei maistu, tilalle voi laittaa vaikkapa paistettua halloumia tai fetajuustoa.

Broilerisalaatti

Paahdettua leipää ja broilerisalaattia

Joskus jo alkusyksystä tuli tehtyä broilerisalaattia ja vaikkei ruoka varsinaisesti ulkonäöllään hurmaa, vie se kuitenkin kielen mennessään. Rakastan yksinkertaista vinegrettiä ja valkosipulilla maustettua broileria, joten ne olivat tässäkin pääroolissa. 

2 annosta

1 rs broilerinfilesuikaleita naturell

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

voinokare

suolaa

mustapippuria

1 tl hunajasinappia

1 rkl balsamicoa

3 rkl rypsiöljyä

2 tl siirappia

ripaus suolaa

hippunen mustapippuria

salaattisekoitusta

kirsikkatomaatteja

kurkkua

ranskankermaa kastikkeeksi

2 paahdettua leipää

Vispaa kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa hyvin sekaisin tai ravista ainekset pienessä lasipurkissa. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, kastiketta voi ohentaa öljytilkalla jos sinappi tukevoittaa sitä liikaa. Anna maustua jääkaapissa tarjoiluun asti. Ota kanasuikaleet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen ruoan valmistamista. Paahda broilereihin nätti väri pannulla voinokareessa ja lisää joukkoon kypsymään myös viipaloitu sipuli sekä raastettu valkosipuli. Anna kuullottua ja mausta suolalla ja kunnon rouhaisulla pippuria ja anna hautua hetki. Paista toisella pannulla voissa tangoiksi leikatusta leivästä krutongintapaiset ja kasaa lautaselle salaatti. Ripottele pinnalle broileri-sipuliseosta ja asettele lautasen reunalle leipätangot, mausta vinegretillä ja ranskankermalla.

Herkullista! Tuo vinegretti yhdistettynä valkosipuliseen broileriin on ihan älyttömän hyvää. Yleensä suunnilleen tuollaisella reseptillä tulee tehtyä nopea kastike salaatille ja joka kerta voi hieman muuttaa maustamistapaa tai ainesten suhteita, itse tykkään kirpakasta ja etikkaisesta. Ja kastiketta on helppo tehdä kerralla isompikin määrä ja se säilyy hyvin jääkaapissa. Salaattiin toiseksi kastikkeeksi sopisi hyvin myös ihana tzatziki. 

Karpalojuustokakku

Raikas ja maukas karpaloista tehty kakku

Jääkaapissa karpalotuorejuustoa ja pakastimessa karpaloita sekä hirmuinen himo juustokakkuun, niin eihän siinä auta kuin rueta vispailemaan... Ohjeella tulee pieni kakku, joka maistuu ihanasti karpalolle olematta kuitenkaan liian vahva. Bonuksena ihanan pinkki väri!

20 cm irtopohjavuokaan

10 kpl digistive-keksejä

50 g oivariinia

1 rkl sokeria

4 dl karpaloita

1 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2 prk karpalotuorejuustoa (Creme Bonjour)

sokeria maun mukaan

vanilliinisokeria

2 liivatelehteä

1 rkl vettä

kiille

2 dl karpalomehua

sokeria

2 liivatelehteä

Keitä karpaloita hetki pienessä vesitilkassa, että maku irtoaa. Kaada mehu pieneen kulhoon. Paseeraa karpalot tiiviin siivilän läpi toiseen kulhoon. Laita siivilään jääneet perskat takaisin kattilaan ja kaada joukkoon sen verran vettä, että saat yhteensä noin kaksi desiä karpalomehua. Kiehauta mehu sokerin kanssa, maista että se on tarpeeksi makeaa. Anna karpalososeen ja -mehun jäähtyä. Murskaa keksit perunanuijalla kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri sekä sulatettu voi. Painele seos perunanuijalla tiiviiksi pieneen irtopohjavuokaan ja laita vuoka kohmettumaan jääkaappiin. Vispaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuustot sekä noin 6 ruokalusikallista karpalososetta, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Älä sokeroi liikaa, muista että makea karpalokiille tulee kakun päälle. Liota kakkuun tulevat liivatelehdet kylmässä vedessä ja sekoita tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna liivateseoksen jäähtyä hieman ennen täytteeseen lisäämistä, vispaa hyvin sekaisin. Kaada täyte jähmettyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään. Kun täyte on hyytynyt, voit tehdä kiilteen. Liota kiilteen liivatelehdet kylmässä vedessä ja lisää ne noin ruokalusikalliseen kiehuvaa mehua. Sekoita tasaiseksi ja lisää viileän mehun joukkoon. Sekoita, älä vatkaa ja kaada varovasti hyytyneen kakun päälle. Anna kakun hyytyä vielä pari tuntia tai mielellään yön yli ennen tarjoilua. Halutessasi voit koristella kakun vaikkapa kermavaahtoruusukkeilla tai karpaloilla.

Ihanaa! Tykkäsin tosi paljon, sillä juusto maistui tarpeeksi hyvin ja karpalonkaan maku ei ollut liian hallitseva. Kakusta tuli todella hyvin leikkautuvaa ja koska kiille onnistui hyvin, ei se mielestäni kaivannut sen kummempia koristeitakaan. Kakun voi tehdä myös vaikkapa puolukoista tai muista marjoista ja karpalojuuston voi korvata vaikkapa ihan maustamattomalla tuorejuustolla. Omat tuorejuustolempparini ovat Creme Bonjourin juustot tai maustamaton Philadelphia, niissä on tosi hyvä maku. Valion tuorejuustoista en valitettavasti tykkää vaikka se olisi kotimainen vaihtoehto, varsinkaan tuorejuustokakuissa. Valion juustojen maku ei ole mielestäni kovin hyvä ja koostumuskin on jotenkin löysempi. Harmi vain, että Valio taitaa olla ainoa, jolta saa myös laktoositonta tuorejuustoa ja siihen on joskus pakko turvautua. Mikä on siun lempituorejuustosi?

Kukkakaalikeitto

Samettinen kukkakaalikeitto ja pekonia

Loppukesästä sosiaalisessa mediassa kuhistiin viikkotolkulla samettisen pehmeästä kukkakaalikeitosta, joka kruunataan rapealla pekonilla. Tällä kertaa olin jopa kohtuullisen ajoissa kokeilemassa kohuttua ruokaa ja tein tätä jo syksyllä, mutta bloggaaminen asiasta on sitten taas jo eri juttu - se taas venähti, kuten monen muunkin reseptin julkaisulle on valitettavasti päässyt käymään. Tykkään pehmeistä ja paksuista sosekeitoista, mutta makkara- ja lihakeittoja keittiössäni ei ole nähty, joten kukkakaalikeitto sopii hyvin miulle. Hyväähän tämä oli, mutta ei ihan niin loistavaa, mitä isosta myllytyksestä päätellen olisi voinut odottaa. Maukas ja nopea ruoka, maistamisen arvoinen joka tapauksessa.

4 annosta

5 dl vettä

½ pkt paprika-koskenlaskijaa

1 pienehkö kukkakaali

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

1 pkt pekonia

Laita kattilaan vesi ja sulatejuusto, kiehauta ja lisää paloitellut kukkakaalinnuput mukaan. Keitä nuput kypsäksi miedolla lämmöllä, soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kiehauta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Paahda pekoni rapeaksi ja ripottele annosten pinnalle juuri ennen tarjoilua. Tarjoa lisänä hyvää leipää. Jos pekoni ei uppoa, korvaa se paistetulla halloumilla tai vaikka salsalla.

Pehmeää ja hyvää, näppärää perusruokaa. Sopisi varmasti hyvin vaikkapa juhlavan illallisen alkupalaksikin cappucino-kupista tarjottuna. Kukkakaalia tulee syötyä lähinnä kausiluontoisesti, vaikka sitä pitäisi ihan ehdottomasti käyttää enemmän kokatessa. Kukkakaalipyre tai -muussikin on hyvää. Ja kukkakaaligratiini, ah! Koskenlaskijaa tulee erittäin harvoin käytettyä, nyt sitä perinteistä on sattumien ansiosta kaksi pakettia jääkaapissani. Lienee edessä siis sosekeittopäivät. Kiitos Avelle reseptistä!

Puolukkainen ruisleipä

Kuivatulla puolukalla ryyditetty herkullinen ruisleipä

Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voi luottaa muiden viisauteen. Bloggaajahaasteesta saadut Myllärin Luomun jauhot ovat olleet kovassa käytössä ja yhtenä viimeisimmistä kokeiluista on ollut tehdä kahta erilaista ruisleipää jauhopussin ohjeen mukaan. Oma ruisleivän juuri on vielä tekemättä, joten on hyvä kokeilla myös helpompaa versiota valmiilla ruisleipä-ainesten seoksella ja saada tuntumaa siihen, millaista ruisleipätaikinan tulisi olla. Jauhoseoksen yhtenä osana on kuivattu juuri, joten leivänteko ei ihmeitä vaadi, sen kuin vain sekoittaa ainekset yhteen ja antaa taikinan hetken levätä. Tällä kertaa nakkasin kuitenkin mukaan pussinjämät kuivattua puolukkaa ja leivästä tuli todella hyvää pienten sattumien kanssa. Puolukka toi kivaa makua ja kuivatut puolukat kostuivat tarpeeksi nostatuksen aikana. Käyhän tähän tuoreet tai pakastetutkin puolukat, mutta ne voivat hajotessaan värjätä taikinaa. Leivän ohje on siis ihan pussin kyljestä puolitettuna, puolukka on miun oma lisäykseni.

1 leipä

4 dl vettä
1/4 pss eli n. 4g kuivahiivaa
8 dl ruisleipäainesta
1 dl kuivattuja puolukoita
vehnäjauhoja pöydän jauhottamiseen

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva ja puolukat. Vaivaa mukaan jauhot ja alusta pehmeäksi taikinaksi. Kohota reilu tunti. Vaivaa taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä ja anna sen kohota vielä toinen tunti. Voit halutessasi leikata leipään viillot. Paista leipää 240-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kääri leivinliinaan ja anna jäähtyä.

Hyvää oli! Sopivan suolaistakin on, ettei tarvitse erikseen suolaa enää miunkaan lisätä, vaikka suolaisen leivän ystävä olen. Varmaan nuo loputkin kuivatut marjat ja marjajauheet sopisivat tähän reseptiin yhtä hyvin. Löytyy nimittäin mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa vielä muutamat pussilliset.

Perinteistä poiketen, viillot ruisleipään!

Viiltojen ei kyllä tarvitse olla ihan noin syvät, muuten leipä aukeaa liikaa kohotessaan ja paistuessaan ja siitä voi tulla vaikeampaa leikata. Taikina oli kyllä todella näppärää käsitellä ja veitsi upposi siihen hyvin, vaikka ei kovasti painanutkaan. Leipä oli ihan oikean ruisleivän tuntuista, jes!

***

Jauhot sponssasi
Myllärin Luomu