Lihapullat jallukermakastikkeessa

Hereford-naudan jauhelihaa ja jalluista kermakastiketta

Lihapullat on yksi miun ruokasuosikeistani ja niinpä päädyin tekemään herkullisia lihapullia Jaloviinalla maustetun kermakastikkeen kera uusimpaan Kotitila.fi-verkkokaupan ideoimaan reseptikisan jauheliha-osioon. Jauheliha on laadukasta hereford-nautaa ja aika kaukana siitä perinteisestä muhjujauhelihasta, jota kaupan hyllyiltä saa. Liha oli helposti muovautuvaa ja sideaineita ei tarvinnut, kuten tavallisesta jauhelihasta pullia tehdessä. Jallukermakastike maistuu niin lihapullien kuin pihvienkin kaverina, muussi on paras lisuke ja uutena kivana salaatti-ideana on tehdä hyvin simppeliä vain rucolasta ja pähkinöistä. Kyllä oli hyvä sunnuntai-ruoka, varsinkin kun jälkkäriksi leivoin vielä amerikkalaista kurpitsapiirakkaa! Piirakan ohje tulee myöhemmin blogiin.

4 annosta

lihapullataikina

500 g naudan jauhelihaa

2 pientä sipulia

suolaa 

mustapippuria

1 kananmuna

2 rkl korppujauhoja

jallukermakastike

4 dl kuohukermaa

½ yksikyntinen valkosipuli

1 lihaliemikuutio

1 rkl (viherpippuri)dijon-sinappia

1 rkl hunajaa

1 dl *Jaloviinaa

mustapippuria

(ripaus suolaa) 

perunamuussi

6 isoa jauhoista perunaa

suolaa

nokare voita

tilkkanen maitoa

salaatti

rucolaa

cashew-pähkinöitä

tilkka oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen taikinan valmistusta. Vaivaa taikinaan hienoksi silputtua sipulia, reilusti suolaa ja mustapippuria. Lisää mukaan kananmuna ja ripaus korppujauhoja sitomaan massaa. Anna taikinan maustua huoneenlämmössä hetki. Pyörittele pulliksi leivinpaperille ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia tai kunnes pullat ovat kypsiä.

Kaada kerma kattilaan, murusta joukkoon lihaliemikuutio ja puolikas yksikyntinen valkosipuli (tai kaksi valkosipulinkynttä), lisää hunajaa, reilusti mustapippuria ja sinappia. Kiehuttele pienellä lämmöllä kasaan ja mausta kastike jaloviinalla. Anna kiehua vielä hetki, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Kuori ja keitä perunat suolalla maustetussa vedessä, kaada vesi pois ja muussaa perunasurvimella tasaiseksi. Lisää nokare voita ja vähän maitoa, sekoita tasaiseksi. Kuumenna ja tarjoile.

Sekoita rucolan joukkoon pähkinöitä, vähän oliiviöljyä kastikkeeksi ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Hereford-nauta on peräisin Länningin tilalta ja sitä saa tilattua kotitila.fi-verkkokaupasta

Kyllä oli herkullista! Kunnon liha ei paljoa mausteita vaadi, joten perinteiset mausteet - sipuli, mustapippuri ja suola - riittävät mainiosti lihapullataikinan maustamiseen. Lihassa oli ehkä vähän normaalia vahvempi maku eikä se ollut yhtään vetistä, joten pelti ei lainehtinut vetisestä rasvalillusta. Koostumus oli sen verran mainio, ettei tarvinnut edes kostuttaa vedellä tai öljyllä käsiä, kun pyörittelin pullia leivinpaperille. Koska lihapullia tuli sen verran paljon, riittää niitä töihin evääksi ja kenties pakastimeenkin. Yleensä lihapullia saa tehdä melkoisen suuren satsin, etteivät ne lopu kesken. Perheeni kanssa kokatessa vakiolihamäärä on yleensä 1,2 kiloa ja kulho tyhjenee melkoista vauhtia... Jallukastiketta tulee tehtyä ihan liian harvoin, vaikka se on ihan älyttömän herkullista ja nopeaakin valmistaa. Kastike keittyi valmiiksi samalla, kun perunat olivat kiehumassa ja lihapullat uunissa. Tärkeintä jallukastikkeen kanssa on maistaa keittelyvaiheessa kastiketta, että siihen saa tarpeeksi vahvan jallun maun. Alkoholihan haihtuu keitettäessä pois, joten kokin marinoitumista ei tarvitse pelätä. Koska keskustelu velloo alkoholilainsäädännön ympärillä melko vahvasti edelleen, niin toteanpa vain, että viski sopii keittiöön yleiviina jallun tavoin oikein mainiosti! Viskillä terästetty kermakastike on niin ikään oikein mainio lisuke hyvälle lihalle ja esimerkiksi omenasose sopii viskisoossiin erittäin hyvin. Sellaista kastiketta on tullut tehtyä jopa joulupöytään kinkun kaveriksi.

***

Kotila.fi sponssasi kilpailussa
käytettävän jauhelihan

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Nopea italialainen salaatti

Tomaatti, mozzarella ja basilika ovat maistuva yhtälö! Aika usein tulee tehtyä alkupalaksi tai salaatiksi tätä nopeasti valmistuvaa herkkua, joka sopii hyvin eri tavoin rakennettuna myös vaikkapa antipastoksi. Isommalle porukalle tämä on helpoin valmistaa isolle vadille, mutta hauskan siitä saa myös torniksi lautasen reunalle rakennettuna, cocktail-tikkuun tökittynä miniversiona tai nopeasti uunissa paistettuna. 

4 anosta

250 g buffalomozzarellaa

4 kypsää tomaattia

basilikaa

suolaa

mustapippuria

hyvää oliiviöljyä

balsamicoa tai balsamicosiirappia

Leikkaa tomaatit siivuiksi, viipaloi tai revi mozzarella ja irrota basilikasta lehtiä. Mausta mozzarella rouhimalla päälle mustapippuria ja suolaa. Asettele ainekset vadille lomittain, revi päälle vielä basilikaa ja anna maustua hetken aikaa jääkaapissa. Juuri ennen tarjoilua huiskauta päälle oliiviöljyä sekä balsamicoa.

Ihanaa! Tykkään tosi paljon, usein lisään tähän myös reilun määrän rucolaa tuomaan kirpakkuutta ja ruokaisuutta. Toukokuussa tuli maistettua Münchenissä yhtä parasta tomaatti-mozzarellasalaattia, jossa oli erittäin laadukasta, kermaista mozzarellaa. Samalla reissulla tuli muuten syötyä myös toista herkullista italialaista alkupalaa, eli carpacciota. Ah! Suomesta saatavista mozzarelloista löytyy paljon erilaisia, osa on kumimaisia paloja ja osa on sitten enemmän aitoja. Ehkä parasta tällä hetkellä on Pirkka Parhaat -sarjasta löytyvä buffalomozzarella, eikä sen hintakaan päätä huimaa. Mozzarellan kohdalla voi taas unohtaa kaikki kevytversiot ihan suosiolla. Hieman riippuen ruokalajista, mozzarella kannattaa repiä käsin paloiksi eikä leikata. Kiitos italialaisille tästä herkusta! :D

Kanaa Igorin tapaan

Kanaa Igorin tapaan matkalla uuniin

Ensin sosiaalisessa mediassa oli avokadopasta, sitten tuli twitter-tomaattikastike ja nyt verkossa jyllää Igorin kana! Peggyn blogista lähtenyt villitys tuli itsekin testattua nyt viikonloppuna hieman varioiden, koska ruokaan vaadittava smetana puuttui kaapista kokonaan ja halusin käyttää broilerifileiden sijaan Naapurin maalaiskanan luullisia ja nahallisia reisipaloja, joita oli vielä pakastimessa. Tätä pitää siis vielä kokeilla uudestaan alkuperäisreseptin aineksilla, mutta ei tuo miunkaan versioni huono ole. Keittiötouhuilu on siitä hauskaa, että kaikkea voi kokeilla ja varioida ihan loputtomiin, sen mukaan mikä on fiilis tai mitä sattuu kaapeista löytymään. Paras hetki on se, kun herkullinen tuoksu leijailee keittiöstä koko kotiin - kuten tämänkin ruoan kohdalla. Kiitos Peggylle hauskasta reseptistä, joka tuntuu maistuvan myös lapsille!

2-4 annosta

500 g kanan luullisia reisipaloja 

1½ punaista suippopaprikaa

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

turaus tomaattipyrettä

1½-2 dl kanalientä

2 dl kuohukermaa

1 tl sokeria

suolaa

mustapippuria

ripaus chilijauhetta

1 dl hienonnettua persiljaa

½-1 tl rakuunaa kuivattuna

½ suolakurkku

Leikkaa paprika suikaleiksi, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljytilkassa pannulla ja lisää mukaan tomaattipyrettä, kanalientä ja mausteita. Pyörittele hetki ja lisää pannulle kuohukerma. Keitä kastiketta hetki, että se saostuu. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Paista toisella pannulla kanoihin kaunis väri ja mausta palat kevyesti suolalla sekä pippurilla. Asettele kanat pieneen uunivuokaan ja kippaa kastikeseos päälle, ripottele pinnalle pieniksi kuutioiksi silputtua suolakurkkua. Paista 175 asteisessa n. 45 minuuttia, että luulliset kanapalat kypsyvät varmasti. Jos käytät filettä, noin puoli tuntia riittää. Keitä lisukkeeksi riisiä ja tarjoile välittömästi.

Hyvää oli! Ehkä smetana olisi tehnyt ruoasta vielä pehmeämpää ja kermaisempaa, mutta toimi se näinkin. Otin kanoista nahkan ja luut pois, ennenkuin aloitin syömään - siispä ne fileet toimii paremmin, ilman ylimääräistä showta. Paprika kypsyi uunissa meheväksi ja makeaksi, pieni sokeri tasapainotti tomaattisuutta. Vaikka ruoasta henkii venäläisvaikutteet, niin miulle tuli jo ensimmäisellä kertaa tähän reseptiin törmätessäni mieleen oliivit! Ne voisivat tuoda mukavan lisän tähän.

Igorin kanaa

Ruusukaali-pekonipasta

Nopea ruusukaali-pekonipasta

Ruusukaali on harvinaista herkkua, sillä sitä tulee syötyä aivan liian vähän! Loppuviikosta bongasin suosikkiruokakaupastani pienen pussillisen ruusukaaleja varsin kohtuulliseen hintaan ja niinpä pienet kaalinpäät päätyivät ostoskoriini. Jostain syystä ruusukaali ja pekoni kuuluvat mielestäni yhteen ja niinpä liitin ne tänään ruoassani maukkaaksi pastan kaveriksi. Kun valmistaa ruusukaalin näin, on se kaukana niistä koulun kammoruusukaaleista, jotka olivat lötkönharmaita ja sitkeitä. Tykkään muutenkin paistaa ruusukaalin, enkä keittää tai höyryttää. Näin ruusukaali pysyy mukavan napakkana, eikä se pääse kypsymään liikaa. Lisäksi se saa pannulla upean kiillon pintaansa. Kaikki eivät ruusukaalista tykkää, mutta uskon sen olevan kuitenkin monen herkkua. Mikä on sinun tapasi valmistaa ruusukaalia?

2 annosta

140 g pekonia

200 g ruusukaalia

½ punainen chili

1 pieni sipuli

½ yksikyntinen valkosipuli

1 rkl sitruunamehua

kastike

1 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

1 dl mustaleima emmentalia hienona raasteena

persiljaa

ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

spaghettia

Silppua pekoni suurehkoiksi paloiksi. Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja lohko kaalit neljään osaan. Jos ruusukaalit ovat kovin pieniä, pelkkä puolittaminen riittää. Kuori ja hienonna valkosipuli sekä sipuli, silppua chili pieneksi silpuksi. Sekoita kulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää joukkoon kerma, mausteet sekä yrtit. Kuumenna reilusti suolattu pastavesi kiehuvaksi ja laita spaghetit kattilaan. Laita pekonit kylmälle pannulle ja paista, kunnes pekonit ovat saaneet kauniin värin. Nostele pekonit pannulta kastikkeen joukkoon. Paista sipulit ja chili nopeasti pekoninrasvassa ja lisää joukkoon ruusukaalit. Paista sen aikaa, kunnes pasta keittyy al denteksi. Mausta ruusukaalipaistos sitruunanmehulla sekä kevyesti suolalla ja pippurilla. Kaada pastasta vesi pois, sekoita joukkoon ruusukaalipaistos ja kastike. Pyöritä kattilassa sekaisin ja kuumenna nopeasti, älä anna kiehua ettei kananmuna kypsy. Nostele ruoka lautasille ja tarjoile välittömästi.

Ai että mitä herkkua! Todella maukas, hieman lempiruoastani pasta carbonarasta vaikutteita saanut pikaruoka. Ruusukaali pysyi todella napakkana ja herkullisena, chili ja valkosipuli ei maistunut liikaa ja kerma tasapainotti makua. Itseasiassa miulla oli mielessäni kolme eri tapaa tehdä tämä ruoka: pelkkä oliiviöljyllä ryyditetty ruusukaalipaistos, kermassa nopeasti muhitettu paistos ja sitten oli tämä yllä esitetty carbonaramainen versio. Pannulla kermakastikkeesta olisi saattanut tulla nopeasti ylikypsää ruusukaalin osalta, oliiviöljyversiosta liian pliisu ja kerta kaapissa oli vielä muutama omien kanojen muna, päädyin tähän. Käytin juustona Valiolta saatua uutuutta, eli mustaleimaisesta emmentalista tehtyä raastetta, se on todella hienojakoista rakenteeltaan ja sopi tähän oikein mainiosti. Pussissa on 130 g raastettua juustoa ja se on sopivan pieni pakkauskoko ainakin miun mielestäni.

Valkosipulilevite

Ihana yrttilevite

Sain vuosikausia sitten ystävältäni ihanan valkosipulilevitteen ohjeen, jolla olenkin tehnyt usein levitettä niin kotitekoisten leipien tai sämpylöiden kuin kauppatuotteidenkin kaveriksi. Viimeksi tein levitettä ystävieni kanssa vietettyyn illanviettoon, jonne yksi ystäväni paistoi vasullisen herkullisia leipiä tädiltään saamalla ohjeella. Tämä blogikirjoituksen kuva tosin on peräisin elokuun alusta, kun leivoin ihania porkkanasämpylöitä. Lupasin kertoa ohjeen myöhemmin ja nyt ohje tulee - todellakin pari kuukautta myöhässä. Suosittelen tekemään tätä levitettä, tähän jää koukkuun! Maku on niin makuhermoja hivelevä ja pehmeä, että ei paremmasta tietoa. Perusohje on siis tuo valkosipulilevite ja laitoin pari yrttisempääkin versiota tarjolle. Kesällä oli paljon yrttejä käytettävissä, joten niitä tuli käytettyä melko runsain mitoin kaikessa.

valkosipulilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa

valkosipuli-yrttilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

2 valkosipulinkynttä

½ dl basilikaa

½ dl persiljaa

½ dl ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

yrttilevite

75 g  voita

250 g maitorahkaa

½ dl rypsiöljyä

½ dl basilikaa

½ dl persiljaa

½ dl ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja maitorahka vaahdoksi. Lisää öljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon murskatut/raastetut valkosipulinkynnet ja halutessasi yrtit pienenä silppuna. Lisää ripaus suolaa. Yrttisiin versioihin käy hyvin myös pieni ripaus mustapippuria. Tarkista maku ja anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli, mutta vähintään puolisen tuntia. Tarjoile hyvän leivän kaverina. Tämä sopii myös esim. pihvin tai broilerin lisukkeeksi.

Herkullista! Tämä on tosiaan pehmeää ja ihanan makuista, hakkaa monet kaupan tuorejuustot ja ravintoloidenkin levitteet. Samalla saa makuun oman vivahteensa, kun käyttää mieleisiään yrttejä, laittaa enemmän tai vähemmän valkosipulia tai kehittää pohjalle jotain muuta. Alkuperäisresepti oli esillä vanhassakin blogissani ja ohjeesta oli tykätty paljon, vastaavia ohjeita on ilmeisesti ollut aikanaan paljonkin esillä. Kenties näiden kotitekoisten levitteiden juuret ovat ajalta, jolloin Suomessa ei ollut vielä saatavilla tuorejuustoja tai muita vaihtoehtoja leivälle. Näin kun ajattelee, niin eipä siitä ole kovin pitkää aikaa, kun maitotaloustuotteiden kirjo on vasta kasvanut näihin mittoihin. Omassa lapsuudessakin, josta ei nyt ihan älyttömästi vielä ole aikaa, oli aika erinäköiset hyllyt kaupoissa.

Nopea jauhelihakastike

Nopea ja maukas jauhelihakastike spaghettin kaveriksi

Mielessäni oli tehdä jauhelihasta ihania välimerellisiä lihapullia, mutta sitten iski joku aikataulupaniikki ja nälkä, joten jauheliha päätyikin nopeaan näläntorjuntakastikkeeseen. Ja mikäs siinä, hyväähän se on niinkin! Pitää sitten niitä lihapullia tehdä joku muu päivä :)

4 annosta

400 g naudan jauhelihaa (10%)
2 sipulia
1 suippopaprika
1 tl Meira jauhelihamaustetta
1 tl Meira valkosipulista pippurimaustetta
Meira vuorisuolaa myllystä
Meira mustapippuria myllystä
2 dl kuohukermaa
1 dl vettä
spaghettia

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan ja lisää pannulle hienonnetut sipulit ja paprika. Kuullota kypsäksi ja mausta jauhelihamausteella, valkosipulisella pippurimausteella, pippurilla ja suolalla. Lisää joukkoon kerma, huuhtele vesitilkalla purkin loput kermat pannulle. Hauduttele miedolla lämmöllä sen aikaa, kun spaghetti keittyy al denteksi hyvin suolatussa vedessä. Maista vielä kastiketta ja lisää tarvittaessa lisää suolaa tai muita mausteita. Valuta pasta ja tarjoile kastikkeen kanssa.

Perushyvää kotiruokaa, jolla lähtee nälkä! Nopeasti valmistuvat ruoat ovat arjen - tai tässä tapauksessa sunnuntain - pelastus. Harmittaa, kun auringonvalo ei riitä enää ja valokuvaamisesta ei tunnu tulevan yhtään mitään. Vaikka en olekaan kesäihminen, niin tuo luonnonvalo on kuvatessa kaipaamani asia. Muuten rakastan syksyä, kun vaahterat alkavat vaihtaa väriä upeisiin ruskasävyihin, voi polttaa kynttilöitä ja lyhtyjä, illat pimenevät ja viilenevät, tähdet tuikkivat kilpaa taivaalla. Aamuisin on kuuraa maassa, mutta aurinko paistaa lämmittäen ja välillä tulee jokunen sadekuurokin. Lauantaina työpaikalleni pyöräillessäni ihastelin viereisen kirkkopuiston sadunhohtoista näkyä, kun kuurainen ruohikko kimmelsi kilpaa auringon säteiden kanssa ja valo siivilöityi maahan vanhojen mäntyjen oksien välistä. Pieniä asioita, joista voi olla enemmän kuin iloinen!

Muutamalla raaka-aineella saa aikaiseksi maukkaan aterian!

Meira on panostanut uusiin suolattomiin mausteseoksiin ja tähän reseptiin laitoin kahta suolatonta maustetta: jauhelihamaustetta ja valkosipulista pippurimaustetta. Ihan näppärää, kun voi itse säädellä suolan määrää lisäämällä sitä itse myllystä eikä piilosuolana ja suolaton mausteseos on varmasti tärkeä myös lapsiperheille, joissa pitää vältellä liikaa suolaa. Tai ei se liian suolan välttely kenellekään pahasta ole, miullakin on kyllä verenpaine hieman koholla ja suurin syy siihen on juurikin se, että tykkään vahvasti suolatusta ruoasta. Pitäisi opetella maustamaan ruoat yrteillä ja mausteilla, jolloin suolan määrää saisi vähennettyä. Mikä on sinun suolanvähennysvinkkisi? Vinkkejä keittiöön, muistakin kuin mausteista, muuten löytyy Meiran fb-sivulta, käykäähän kurkkaamassa.

***

Yhteistyössä 

Blogirinki ja Meira 

Helppo lasagne

Yhden kastikkeen lasagne - helppoa ja maistuvaa

Ainakin nuorempana yksi ehdoton bravuurini oli lasagne! Lasagne on comfort foodien ykkönen, loppujen lopuksi nopea ja vaivaton valmistaa, ainakin tällä yhden kastikkeen taktiikalla. Vanhasta arkistoblogistani löytyy useita lasagnen ohjeita, mutta näköjään tavallinen lasagne puuttuu kokonaan - soijasta tehty lasagne täällä sentään on. Kokkailin lasagnea maalla perheelleni, kun vietin siellä yhden viikonlopun kesälomastani syyskuussa. Lasagnen jälkeen tarjoilin tietenkin tiramisua kakun muodossa, eli suorastaan se sunnuntai oli hyvin italialainen. Seuraavan kerran, kun teen lasagnea, olkoon se perinteinen juustokastikkeella toteutettu versio, niin saan ohjeeni esille. En ole hirveästi kehdannut kierrättää vanhoja ohjeita arkistosta tänne uuteen, vaan kokannut ne uudestaan ja viilannut samalla reseptejä sekä koittanut ottaa parempia valokuvia. Muutama kakkuohje tai ihan vanhan blogin viimeisimpiä reseptejä olen tainnut siirtää suoraan tänne nykyiseen. Harmi, sillä vanhassa blogipohjassa oli yli tuhat kirjoitusta ja monta mieleistä reseptiä kuvineen (kuvat eivät enää näy)...

10 annosta

800 g naudan jauhelihaa

3 isoa sipulia

3 yksikyntistä valkosipulia 

1 iso punainen suippopaprika

suolaa

mustapippuria

oreganoa

tuoretta basilikaa

ripaus (fariini)sokeria

4 rkl tomaattipyrettä

härkäfondia (tai lihaliemikuutio)

2x500 g paseerattua tomaattia

4 dl kuohukermaa

300-400 g hyvää juustoraastetta (minulla mozzarella-emmantal ja emmantal)

n. 400 g lasagnelevyjä

Ruskista jauheliha omassa rasvassaan parissa erässä ja siirrä lihat isoon kattilaan. Hienonna valkosipulit ja sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota ne kattilassa jauhelihojen kanssa. Mausta seos tässä vaiheessa pippurilla, suolalla ja kuivatuilla yrteillä. Kuutioi paprika pieneksi ja kuullota se kattilassa. Lisää joukkoon tomaattipyre ja paseerattu tomaatti (huuhtele purkit pienellä vesitilkalla) ja anna hautua hetken aikaa sellaisenaan. Kaada joukkoon myös fondia sekä kermaa, että saat löysän kastikkeen aikaiseksi. Maista ja viilaa makuja, huomioi että juustosta tulee suolaa ja pastalevyt tarvitsevat makua, joten kastike saa olla vähän tujakkaa. Anna kastikkeen hautua vähintään puoli tuntia hellalla miedolla lämmöllä. Lisää reilusti tuoretta basilikaa, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita tai nestettä. Valuta kerros kastiketta isoon vuokaan (tai kahteen, jos vuoat oli pieniä kuten meillä), ripottele päälle kerros juustoraastetta ja peitä lasagnelevyillä. Tee vuoka/vuoat täyteen samalla tavalla. Päällimmäiseksi tulee kerros kastiketta ja runsaasti juustoraastetta. Paista 150-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes lasagnelevyt ovat kypsiä ja ruoka on saanut kauniin värin. Peitä pinta tarvittaessa foliolla, ettei ruoka pala. Anna ruoan tasaantua hetki pöydällä ja tarjoile raikkaan salaatin lisukkeena.

Herkullista! Lasagne oli maukasta, pehmeää ja maistui koko porukalle. Tykkään että ruoka jää meheväksi, sillä mikään ei ole niin ikävää kuin kovat tai käppyräksi palaneet lasagnelevyt, myös juustoa saa olla reilusti. Käytin täytteessä mozzarella-emmentalia ja päälle tuli pelkkää punaleimaista emmentalia. Lasagnen kastikkeeseen voi käyttää myös vaikkapa porkkanaa, kesäkurpitsaa ja munakoisoa tai ratatouillea sekä siihen voi upottaa viininjämät, juustoista ruokaan käyvät mm. vuohenjuusto, cheddar, fetajuusto, raejuusto ja kaikki leivälle vuoltavat edamista polariin. Ylijäänyt lasagne paistuu seuraavana päivänä herkulliseksi pannulla, kuten makaroonilaatikkokin. Tuossa lisukesalaatissa muuten on leipäjuustoa, ihanaa!

Karjalanpiirakat

Perinteiset karjalanpiirakat

Sain mummoltani vuonna 2000 oman reseptikirjan, jonka ensimmäiselle sivulle olin kirjoittanut toiselta mummiltani saaman karjalanpiirakoiden reseptin. Oikeastaan en mitään muuta reseptiä aloitukseen voisikaan keksiä, sillä karjalaiset juureni ja verenperintöni ovat miulle erittäin tärkeitä asioita tänäänkin. Tällä reseptillä teen siis karjalanpiirakkani eli ilomantsilaisittain 'piiroot' edelleen, vaikka ihan täysin alkuperäisiin piiroisiin nähden tässä on mukana vehnäjauhoja ja rypsiöljyä helpottamaan taikinan käsittelyä. Taikina on helposti työstettävä ensikertalaisellekin, mutta kokeneemmat piirakanpaistajat voivat pienentää vehnäjauhon määrää tai korvata sen jopa kokonaan ruisjauhoilla. Alempana on vaihekuva piirakan tekemisestä, kannattaa kurkata!

20-40 piirakkaa

kuori

2 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

3 dl ruisjauhoja

1 rkl rypsiöljyä

sydän eli riisipuuro

4 dl vettä

3 d puuroriisiä

n. 10-12 dl maitoa

reilusti suolaa

nokare voita

voiteluun

100 g voita

½-1 dl maitoa

Aloita riisipuuron valmistamisella, sillä puuron tulee jäähtyä ennen piirakoiden täyttämistä. Minä keitän yleensä reilun puuron aamupalaksi ja lopusta pyörittelen piirakoita. Kiehauta vesi ja anna riisien kypsyä muutama minuutti. Lisää maito ja anna puuron kiehua hiljalleen välillä sekoitellen kypsäksi, eli noin 40-50 minuuttia. Puuro saa olla tanakkaa, joten älä lisää liikaa nestettä. Mausta puuro suolalla ja voilla, puurossa saa olla reilusti suolaa käytettäessä piirakoihin. Jäähdytä puuro.

Valmista kuoritaikina yhdistämällä kuivat aineet pienessä kulhossa ja sekoita käsin joukkoon vesi sekä öljy. Painele palloksi. Pyöritä taikinasta ruisjauhojen avulla leivinlaudalla tanko, jonka jaat pieniin paloihin. Jos taikinasta tekee 20 piirakkaa, ne ovat ihan järkyttävän suuria (en tekisi koskaan itse niin isoja), 30 piirakkaa on melko normaalikokoisia ja 40:stä tulee pieniä ja sieviä, mutta ei cocktail-kokoa kuitenkaan (näin mie teen). Pyöritä taikinapalat palloiksi ja pallot kakkaroiksi. Ajele piiroopulikalla kahvilautasen kokoisia ohuen ohuita kuoria taikinasta. Laita ajeltujen kuorien väliin jauhoja ja pinoa ne muovin tai liinan alle kuivumisen estämiseksi. Levitä jäähtynyt täyte ohuelti kuoreen, jätä kaikkialta reunoista noin 1cm vapaata tilaa. Nosta piirakan reunat osittain puurosydämen päälle ja rypytä piirakat kauniisti sormien avulla, taita päät piirakkaan ettei ne pala uunissa. Paista piirakat ilman leivinpaperia pellillä mahdollisimman kuumassa uunissa (250-300c) tummapilkullisiksi ja rapeiksi, eli noin varttitunti 250-asteisessa uunissa, piirakka saa olla oikeasti melko tumma, sillä se pehmenee ja vaalenee voitelun ansiosta. Sulata voi maidon kanssa pienessä kasarissa ja upota lastan avulla piirakat nopeasti liemeen, valuta hetki ja asettele vadille. Peitä vati liinalla ja anna piiroiden hautua ennen tarjoilua. Tarjoile lisänä hyväsuolaista munavoita.

Piirakan valmistus

Nyt en ottanut erikseen vaihekuvia, sillä muistelin ottaneeni sellaiset joskus aiemmalla kerralla blogia varten. Tietenkään kameralla otettuja kuvia ei löytynyt tietokoneelta, ulkoisilta kovalevyiltä eikä muistitikuilta, joten nappasin kuvat Facebookistani ja aikaleima kertoi, että ne ovat melko tarkalleen kahden vuoden takaa, lisäksi ne on otettu vanhalla melkeinälypuhelimella, joten pahoittelut laadusta. 

Ylhäällä keskellä tanko -> pala -> pallo -> kakkara -> keskellä kuori ajeltavana pulikan alla -> oikealla yläkulmassa täyttämätön kuori -> alla reilu ruokalusikallinen täytettä -> täyte levitettynä -> reunojen kääntö keskelle -> rypytyksen aloittaminen -> paistamista vaille valmis piirakka. Minä täytän tällä tavalla, rypytyksen teen pikkurillien syrjällä itseeni päin kevyesti painamalla/vetämällä ja aloitan rypytyksen piirakan keskeltä. Etenen siitä ylös ja käännän tarvittaessa kuorenpään keskelle, sitten käännän piirakan ja rypytän loput keskeltä ylös. 

Paistamista vaille valmis!

Tässä piirakkamallia parin vuoden takaa, ehkä nykymakuun liian paksu (liikaa täytettä) ja pullea piirakka. Tämän jälkeen piirakka paistetaan paljaalla uunipellillä kovassa lämmössä, voidellaan voi-maidolla ja annetaan hautua hetki ennen tarjoilua. Koska en ollut taas hetkeen paistanut piirakoita, niin ensimmäinen pellillinen meni opetellessa ja paistojälki oli liian valju, joten seuraavat pellilliset pidin huomattavasti pidempään uunissa. Tosin uunistahan sammui ensimmäisen pellin aikana valo ja luulin koko uunin kosahtaneen, mutta lamppu ottikin itseensä vain kuumuudesta - sen takia käänsin namikan 275:sta asteesta 250:een, niin sain taas valotkin uuniin.

Tarjoile piirakoiden lisäksi tietenkin hyvää munavoita! Herkuttelu voi alkaa!

Tzatziki

Raikas tzatziki

Tzatziki on ollut aina yksi lemppariruoistani, suorastaan rakkautta ensipuraisulla! En edes muista, missä tai milloin olen sitä ensimmäisen kerran päässyt maistamaan, mutta siitä on hirmuisen pitkä aika. Yli kymmenen vuotta sitten Kreikassa lukioryhmän kanssa reissatessamme joka kerta ravintolassa oli pakko saada tzatzikia pitaleivän kaverina ja nykyisin käyn usein lounaalla paikallisessa kreikkalaisessa ravintolassa Kreetassa, jossa tzatzikia ilmestyy usein lautaselleni. Kotonakin tulee tehtyä sitä usein ihan joko leivän levitteeksi tai ruokien lisukkeeksi. Tänä kesänä tzatzikista on tullut entistä herkullisempaa, sillä mausteeksi tulevan mintun on saattanut poimia omalta parvekkeelta ruokaan. 

2 hengelle

200 g turkkilaista jogurttia

½ yksikyntinen valkosipuli

1 pieni kurkku

15 tuoretta mintunlehteä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa 

mustapippuria

Sekoita jogurtin joukkoon hienoksi raastettu valkosipuli, oliiviöljyloraus ja mustapippuria, hienonna myös minttu joukkoon. Raasta seuraavaksi karkealla terällä kurkku ja laita raaste siivilään. Painele kädellä kurkusta kaikki ylimääräinen neste ja kippaa jogurtin joukkoon. Mausta tzatziki suolalla, tarkista maku ja lisää tarvittaessa muita mausteita. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua, tarkista maku vielä lopuksi.

Ihanaa! Niin herkullisen valkosipulista, pehmeää ja raikasta samalla kertaa! Tuore minttu on ehdottomasti tzatzikin Juttu, ilman sitä maku jää vajaaksi. On miulla kyllä kaapissa vielä Kreikasta saatua tzatziki-mausteseosta, jossa on mm. yrttejäkin, mutta sitä en ole tullut käyttäneeksi enää aikoihin. Yksinkertaiset asiat ovat parhaita ja sopivat tälle kotikokille parhaiten :) Tällä kertaa nautiskelin tätä kotitekoisten herkullisten karitsakebabien ja ratatouillen kaverina. Vinkki: tzatzikia kannattaa tehdä suoraan tupla-annos, ei se jää syömättä...

Ratatouille

Ratatouille

Ratatouille on klassinen ranskalainen kasvisruoka, joka on äärimmäisen hyvää! Olen syönyt sitä monta kertaa, mutta viime viikolla päädyin tekemään sitä vihdoinkin ihan itse. Ruoka on lähinnä kasvismuhennos tai -pata, joka sopii sellaisenaan pääruoaksi tai lisukkeeksi vaikkapa pihville, mutta minä tarjoilin sen kotitekoisen karitsakebabin lisukkeena. Samalla ruokaan saa upotettua helposti nahistumassa olevia kasviksia (olin ostanut munakoison ja kesäkurpitsan moussakaa varten, jota en kerennytkään valmistamaan) ja hurjan määrän yrttejä. Ihanaa, kun yrttejä pääsee poimimaan ruokiin omalta parvekkeelta!

4 annosta 

loraus oliiviöljyä

1 punasipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 pieni kesäkurpitsa

1 suippopaprika

1 pieni munakoiso

100 g kirsikkatomaatteja

2 dl paseerattua tomaattia

2 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

reilusti tuoretta timjamia

kourallinen tuoretta basilikaa

Kuori ja viipaloi punasipuli, hienonna kuorittu valkosipuli ja leikkaa muut kasvikset noin peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistokasari ja kuullota sipulisilput oliiviöljyssä. Lisää seuraavaksi pannulle kesäkurpitsakuutiot ja pyörittele pari minuuttia. Lisää pannulle paprikakuutiot sekä munakoisokuutiot, hauduta kunnes munakoisot alkavat pehmetä ja mausta suolalla, pippurilla, hunajalla sekä timjamilla. Seuraavaksi lisää pannulle neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit sekä paseerattu tomaatti. Hauduta puolisen tuntia, tarkista maku ja lisää lopuksi joukkon hienonnettu basilika. Tarjoile sellaisenaan tai vaikkapa liharuoan kaverina.

Kyllä oli herkullista! Harmi kun näin hyvää kasvisruokaa ei tullut tehneeksi silloin nuorena, kun olin pari vuotta kasvissyöjä. Ratatouille oli maukasta lisukkeena, olisi toiminut yksistäänkin ja erittäin hyvää se oli jämäkokkailuna eli pastan kastikkeeksi jatkojalostettuna. Ja olisihan se ihan älyttömän hyvä täyte (kasvis)lasagneen vaikkapa vuohenjuuston kanssa! Jos ratatouille ei ole ruokana tuttu, niin ehkäpä olet nähnyt Disney Pixarin Rottatouille-elokuvan, jossa suloinen pieni rotta kokkailee ranskalaisessa keittiössä...

Karitsakebab, ratatouille ja tzatziki

Karitsakebab, ratatouillea ja tzatzikia

Blogatessa tulee välillä eteen mielenkiintoisia juttuja - viime kuun lopussa tuli nimittäin täyteen jo KAHDEKSAN vuotta bloggaamista täyteen - ja sain kolmatta kertaa kutsun OivaPari-reseptikilpaan. Punkku etsi tällä kertaa kumppania teemalla "Gourmet Fast Food" - eli paranneltua pikaruokaa. Siispä on hyvä haastaa itsensä ja kokeilla uusia juttuja! Koska miellän punaviinin aina lihan kaveriksi, ajattelin kokkailla jotain pakastimessa olevasta palasta karitsan jauhelihaa. Silloin tuli heti mieleeni välimerelliset aatokset ja tikuissa paistettavat oikeat kebabit, ei ne kebab-eläimestä pizzerioissa vuoltavat lihasuirot. Siispä astetta parempi kebab, olkaa hyvä! :)

2 annosta

karitsakebab

300 g karitsan jauhelihaa

½ yksikyntinen valkosipuli

1 pieni punasipuli

½ dl tuoretta oreganoa

½ dl tuoretta persiljaa

½ dl tuoretta timjamia

reilusti suolaa

reilusti mustapippuria

(1 rkl korppujauhoja)

tzatziki

200 g turkkilaista jogurttia

½ yksikyntinen valkosipuli

1 pieni kurkku

15 tuoretta mintunlehteä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa 

mustapippuria

ratatouille

loraus oliiviöljyä

1 punasipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

1 pieni kesäkurpitsa

1 suippopaprika

1 pieni munakoiso

100 g kirsikkatomaatteja

2 dl paseerattua tomaattia

2 rkl hunajaa

suolaa

mustapippuria

reilusti tuoretta timjamia

kourallinen tuoretta basilikaa

Sulata jauheliha ja sekoita siihen hienonnettu sipuli, valkosipuli ja yrtit, mausta reilulla suolalla ja pippurilla. Mikäli taikina tuntuu hyvin löysältä, lisää noin 1 rkl korppujauhoja sitomaan murekemassaa. Vaivaa taikinaa muutama minuutti. Anna taikinan maustua ja tekeytyä puolisen tuntia huoneenlämmössä. Muotoile murekemassasta 12 pitkulaista pötköä leivinpaperille grillitikkuihin - voit tökätä tikut lihaan myös paistamisen jälkeen. Paista 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, tai kunnes kebabit ovat saaneet väriä ja kypsyneet tarpeeksi. Karitsanliha saa jäädä hieman punertavaksi sisältä.

Tee seuraavaksi tzatziki maustumaan jääkaappiin. Sekoita jogurtin joukkoon hienoksi raastettu valkosipuli, oliiviöljyloraus ja mustapippuria, hienonna myös minttu joukkoon. Raasta seuraavaksi karkealla terällä kurkku ja laita raaste siivilään. Painele kädellä kurkusta kaikki ylimääräinen neste ja kippaa jogurtin joukkoon. Mausta tzatziki suolalla, tarkista maku ja lisää tarvittaessa muita mausteita. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua, tarkista maku vielä lopuksi.

Ratatouille valmistuu sillä välin liedellä, kun taikinamassa maustuu ja kebabit kypsyvät uunissa. Kuori ja viipaloi punasipuli, hienonna kuorittu valkosipuli ja leikkaa muut kasvikset noin peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistokasari ja kuullota sipulisilput oliiviöljyssä. Lisää seuraavaksi pannulle kesäkurpitsakuutiot ja pyörittele pari minuuttia. Lisää pannulle paprikakuutiot sekä munakoisokuutiot, hauduta kunnes munakoisot alkavat pehmetä ja mausta suolalla, pippurilla, hunajalla sekä timjamilla. Seuraavaksi lisää pannulle neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit sekä paseerattu tomaatti. Hauduta puolisen tuntia, tarkista maku ja lisää lopuksi joukkon hienonnettu basilika.

Kokoa annokset. Laita lautasen reunalle tzatzikia, ripauta päälle oliiviöljyä ja mustapippuria, koristele mintulla. Asettele muutama lihavarras keskelle ja toiseen reunaan ratatouillea, koristele kasvispaistos basilikalla. Tarjoile välittömästi. Nauti seurana hyvää punaviiniä, kuten Campo Viejoa.

Pieniä karitsan jauhelihasta tehtyjä kebabeja, kasvispaistosta ja kurkku-minttukastiketta

Olipa ihanaa! Kebabit olivat tosi herkullisia ja yrttisiä, ei kuitenkaan vieneet liikaa makua karitsalta. Lammas, eikä varsinkaan karitsa, ei maistu millekään villasukalle, vaan ihanalle! Tykkäisin tosi paljon enemmänkin syödä lampaanlihaa, sitä kyllä saisi tuolta naapurikunnan puolelta suoraan kasvattajalta ostettua. Itseasiassa tämä jauheliha oli vielä niitä peruja, mitä aiemmin hankin. Ratatouillea kokkasin ensimmäistä kertaa ja sitä pitää tehdä ehdottomasti toistekin. Munakoiso meni kyllä vähän liian muhjuksi, joten seuraavalla kerralla pidempään hauduttaessa osaa ottaa tämän huomioon kypsennysajoissa. Tzatziki on taas sellainen lisuke, jota himoitsen aina! Teen sitä usein itse ja lounaalla kreikkalaisessa ravintolassa käydessä sitä on saatava ihan ehdottomasti. Mieto tzatziki sopisi muuten hyvin voileipäkakkuunkin... Aterian osaset olivat kaikki toimivia yksinäänkin, mutta yhdessä ihan älyttömän hyvää. Kannatti kerrankin miettiä hetki kokonaisuutta, ennenkuin ottaa padat ja pannut esille :) 

Samalla tuli taas kokkailtua hävikistä herkkua, eli itseasiassa en ostanut varta vasten reseptiin yhtään mitään. Jauheliha oli pakastimessa, jogurttipurkin ja kurkun jämät päätyi tzatzikiin, ratatouilleksi naamioitui moussakaan ajateltu munakoiso ja kesäkurpitsa. Kirsikkatomaatit ja paprikakin olivat jo alkaneet nahistua vihanneslokerossa. Sitten taas koko yrttikasa on peräisin omalta parvekeviljelmältäni. Ratatouillea tuli ainakin neljän annoksen verran, joten loppujen kaveriksi keittelin pappardelle-pastaa ja söin kasvispastana. Se kävisi kyllä hyvin vaikkapa lasagneenkin. Aika hyvin!

Ruoka nautiskeltiin Campo Viejo reserva 2008 -punaviinin kanssa

Kolmas OivaPari-reseptikilpailu käynnistyi pari päivää sitten ensimmäisen osakilpailun osalta ja mie otan tälläkin kertaa osaa kilpailuihin. Ensimmäisenä Gourmet Fast Food -kumppania etsittiin Campo Viejo Reserva 2008 -punaviinille. Punkkua luonnehdittiin esittelytekstissä pehmeäksi, nahkaiseksi ja tasapainoisen tammiseksi, mausteiseksi sekä kehittyneeksi. Hieman kyllä pelotti, sillä punkuista parasta miulle on hyvin kevyt ja kukkainen viini, enkä ole oikein migreenin takia tottunutkaan käyttämään punkkua kuin ruoanlaitossa. Lopputulos olikin oikein osuva, näin viinitietämättömänä maut sopivat yhteen ja mikään ei taistellut keskenään, vaikka ruoassa oli vahvoja makuja ja valkosipulisuutta. Viinin ilmaantuessa lasissa sen maku pyöristyi vielä mukavasti ja loppuateriaa kohden viinitilkka parani maultaan. Sanoisin, että kaikesta huolimatta tuo punaviini on hyvä viini, jopa monipuolinen ja sopii monenlaisiin tilanteisiin tai ruokiin. Campo Viejon cava on taas miulle mieleisintä kuohuviiniä, mitä Alkosta saa. Näissä kuvissa muuten esiintyy ensimmäistä kertaa keittiössäni oleva uusi ruokapöytä tuoleineen ja samoin tuo koristepuskakin tuli hankittua viime viikolla. Eli nyt vihdoin keittiössäkin on tilaa nautiskella ruoasta, eikä aina tarvitse mennä olkkarin ruokapöydän ääreen. Taidanpa joku päivä laittaa kuvan keittiöstänikin blogiin!

***

OivaPari-reseptikilpailun
järjestäjä Pernod Ricard Finland
sponssasi punaviinin

Tiramisukakku

Herkullinen tiramisukakku

Viime viikonloppuna kävin maalla katsomassa viimeistä kertaa meidän tämän kesän kahdeksaa kesäkanaa, sillä pikkuiset lähtevät pian uusiin talvikoteihinsa asumaan. Menomatkalla maalle poikkesimme vanhempieni kanssa pikkukauppaan, josta bongasin pari kappaletta aletarralla varustettuja mascarpone-tuorejuustoja. Nappasin ne matkaani ja tein jälkiruoaksi herkullisen leivonnaisen tiramisun tyyliin, johon samalla sain käytettyä upeita kananmunia, joita on taas tänä kesänä riittänyt yllin kyllin. Nimesin tämän herkun kakuksi, sillä oikea tiramisu valmistetaan italialaisista savoiardi-kekseistä sekä alkoholista, kun taas tässä absolutistiversiossa keksien tilalla käytetään kakkulevyä. Ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistin perheelleni tiramisua ja herkku vei koko porukan kielen mennessään. Joten jos kaupastasi ei vielä löydy savoiardeja, voit huoletta kokeilla tätä herkullista reseptiä! :)

12 annosta

kakkupohja

4 kananmunaa

1½ dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja
½ dl maissitärkkelysjauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
½ dl sokeria
500 g mascarpone-juustoa

2 dl vahvaa kahvia kostutukseen (tai osa marsala-viiniä)
2 rkl kaakaojauhetta pinnalle
marjoja tms. koristeeksi

Tee ensin kakkupohja. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä vehnäjauhot, maissijauhot ja leivinjauhe, siivilöi ne munasokerivaahtoon. Sekoita varovasti nuolijalla taikina tasaiseksi ja kaada se leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista 175-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia, tai kunnes kakku on kypsää. Kumoa kakkulevy sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä. Kun kakkupohja on uunissa. tee sillä välin täyte ja keitä vahva kahvi (esim. 3 kuppia vettä + 6 mittaa kahvinpuruja), anna kahvin jäähtyä. Erottele valkuaiset isoon vatkauskulhoon ja keltuaiset pieneen kulhoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja vatkaa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä keltuaisseos ja mascarpone isossa kulhossa valkuaisvaahtoon. Leikkaa kakkupohja kolmeen tasasuureen palaan. Aseta ensimmäinen kakkulevy tarjoiluvadille ja kostututa se kahvilla. Levitä kolmasosa täytteestä kakkulevylle, lisää päälle toinen kakkulevy ja kostuta se. Lisää toinen kolmannes täytettä ja tee viimeinen kakkukerros samoin. Anna kakun maustua kylmässä ennen tarjoamista vähintään puoli tuntia. Sihtaa pinnalle tummaa kaakaojauhoa juuri ennen tarjoamista ja koristele kakku vaikkapa tuoreilla marjoilla. Tarjoile välittömästi.

Ihanaa, kuten lemppariherkkuni on aina! Kakkulevystä tehty tiramisukakku on oiva vaihtoehto oikealle tiramisulle ja tässä ei haitannut edes se, että mausta puuttuu marsala-viini. Jos marsalaa (tai kahvilikööriä, mantelilikööriä tms) haluaa käyttää, laitetaan sitä jäähtyneen kahvin sekaan kostutusliemeksi. Tuota samaa täytettä käytän siis oikeankin tiramisun valmistamiseen, joten jos satut saamaan savoiardeja, niin vaihdat ne vain kakkulevyn tilalle - kekseistä tehdylle riittää kaksi kerrosta keksejä, ettei luomus hajoa. Halutessaan tämän voi leipoa myös täytekakuksi käyttäen kakkuvuokaa paistamiseen. Kakkupohjasta sekä täytteestä tuli hyvin keltaisia, sillä nuo meidän kanat tuottaa kauppamuniin verrattuna superkeltaisia keltuaisia, eikä mikään ihmekään! Ne kun saavat tallustaa päivät vapaana pihalla ja elää lajilleen tyypillistä elämää hiekassa kupsuttaen, matoja maasta tonkien ja onnellisena, lisäksi ruokakin on tehotuotettuun kanaan verrattuna gourmet-tasoa. Olen edelleen sitä mieltä, että laatu maistuu (ja näkyy) kananmunissa kaikista tuotteista kaikkein selkeiten, joten kun omien kanojen munat loppuu, on taas tyydyttävä seuraavaksi parhaisiin vaihtoehtoihin, eli luomumuniin.

Esimerkki alkukesän kananmunan väristä

Kesäkaveri! Kiitos sinulle ja 7 sisarellesi mahtavista kananmunista

Cajun-maustettua possunkylkeä ja paahdettuja kasviksia

Mausteista possunkylkeä, porkkanaa, omenaa ja perunaa sekä punaviinikastiketta

Jo keväällä sain kolme possunpalaa myöhempää kokkailua varten, eli Leppälän tilan luomupossua Kotitila.fi-palvelun kautta. Paketissa oli kassleria, luutonta possunkylkeä ja luullista kylkeä. Lihat tulivat aikoinaan Itellan kylmäkuljetuksena suoraan kotiovelle ja päätyivät samantien pakastimeen odottelemaan käyttöä. Nyt bloggaajille tehtävänantona oli kehitellä sadonkorjuun herkkuruoka possusta ja mielestäni syksyiseen keliin sopii parhaiten uunissa pitkään haudutettu liha uuden sadon lisukkeiden kanssa. Niinpä ennen kokkailua edellisenä iltana otin lihapalan jääkaappiin sulamaan ja pari tuntia ennen valmistusta huoneenlämpöön. Lopputulos oli enemmän kuin maistuva ja juhlava!

4 annosta

n. 900 g porsaan luutonta kylkeä

n. 2 rkl cajun-maustetta (tai 1 tl kutakin: paprika, valkosipuli, sipuli, valkopippuri, mustapippuri, cayennepippuri, timjami, oregano)

reilusti suolaa

reilusti mustapippuria

½ sitruuna

muutama oksa tuoretta timjamia

lisuke

8 kesäperunaa

4 pienehköä porkkanaa

4 uutta omenaa

loraus rypsiöljyä

suolaa

mustapippuria

rosmariinia

½ sitruuna

punaviinikastike

5 dl punaviiniä

5 dl lihalientä

1 rkl voita

1 sipuli

1 porkkana

2 valkosipulinkynttä

suolaa

6 kokonaista mustapippuria

2 laakerinlehteä

nippu tuoretta timjamia

1 rkl fariinisokeria

Ota liha huoneenlämpöön viimeistään tunti ennen valmistamisen aloittamista. Leikkaa yläpintaan nahkan ja rasvan läpi ruudukko, mutta älä leikkaa lihaan saakka. Ripottele pinnalle mausteet ja hiero ne kauttaaltaan lihaan. Purista sitruunaa lihan päälle ja asettele timjaminoksat viiltoihin. Anna maustua sen aikaa, että uuni lämpenee 175-asteiseksi. Laita liha pienessä vuoassa uuniin ja paista parisen tuntia välillä paistoliemellä valellen. Peitä vuoka foliolla, jos liha tummuu liikaa. Anna vetäytyä varttitunti ennen tarjoilua foliolla peitettynä.

Aloita punaviinikastikkeen valmistaminen sen jälkeen, kun liha on saatu uuniin. Kuori ja pilko juurekset isoiksi lohkoiksi, paista niihin kaunis väri kattilassa voissa. Lisää päälle punaviini ja lihaliemi, lisää mausteet. Keitä kastiketta miedolla lämmöllä vajaa tunti. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan, kun juurekset alkavat olla hajoamispisteessä. Anna kiehua miedolla lämmöllä lähes siirappiseksi eli kunnes kastike on tiivistynyt, muista hämmentää välillä.  Halutessasi voit keittää kastiketta vähemmän aikaa ja suurustaa sen esim. ruskealla maizena-kastikesuurusteella. Maista ja lisää sokeria taittamaan makeutta. Kastikkeessa saa olla hieman potkua ja suolaa se ei ainakaan minulla tarvinnut ollenkaan (lihaliemessä on suolaa). Pidä kastike lämpimänä tarjoiluun saakka.

Pese ja paloittele perunat neljään osaan, leikkaa pestyt porkkanat puoliksi. Lorauta pellille kasvisten päälle tilkkanen öljyä ja mausta kaikella muulla, paitsi sitruunalla. Laita pelti uuniin tunti sen jälkeen, kun liha on mennyt uuniin. Paahda kasviksia puolisen tuntia. Poista omenoista keskusta ja paloittele ne neljään-kuuteen lohkoon. Purista päälle sitruuna ja lorauta päälle myös tilkka öljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita pellille perunan ja porkkanan seuraksi, paahda puolisen tuntia eli kunnes kaikki kasvikset ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä.

Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi ja asettele tarjoiluvadille. Kasaa perunat, porkkanat ja omenat omiin kekoihinsa vadille lihan viereen ja valele kuumaa kastiketta lihan päälle. Nakkaa koristeeksi muutama timjami ja tarjoile välittömästi.

Possunkylki maustettuna ja uunia odottaen

Kyllä oli herkullista! Viilsin lihan pintaan ruudukon sen takia, että rasva sulaisi ja pinta rapsakoituisi mahdollisimman paljon. Ajattelin, että valmiissa lihassa olisi hauska ruudukkokuvio myös paistamisen jälkeen, mutta se ei kyllä ihan toteutunut. Lihapala kutistui sen verran uunissa, ettei koko viilloista ollut paljoakaan havaintoa paistamisen jälkeen. Mutta maustumisen ja rasvan sulamisen kanssa ruudukko on mielestäni ehdottoman näppärä juttu! Cajun-mauste on itselleni kohtuullisen uusi tuttavuus, joten ajattelin kokeilla sitä kotoisan liharuoan kaverina. Lopputulos ei ollut liian räväkkä tai erikoinen ja kanssasyöjätkin tykkäsivät uudesta vivahteesta ruoassa, kannattaa kokeilla. Liha oli erittäin mehevää ja murakkaa, sillä kylkipalassa on sen verran paljon rasvaa. Nopea maustaminen ei myöskään peittänyt laatulihan makua, vaan korosti sitä mukavasti. Lienee muuten ensimmäinen kerta, kun kokkailin possunkylkeä! Tuskin jää viimeisksi kerraksi :)

Punaviinikastike on helppo ja nopea lisuke lihalle, mutta tällä kertaa siihen ei kannattanut käyttää paistolientä sen rasvaisuuden takia. Jos haluaa "huijata" tai oikaista keittiössä, niin kannattaa käyttää vaikkapa litran tetroissa myytävää Puljongin punaviinikastiketta. Saman valmistajan liha- ja kanaliemet ovat täällä usein käytössä - Puljonki valmistaa suuren osan Suomen ravintoloissa käytettävistä liemistä ja kastikepohjista sekä paholaisenhilloista!

***

Porsaanlihan tarjosi Kotitila.fi

Porkkanasämpylät

Porkkanasämpylät, osa juustolla ja osa sellaisenaan

Pidän kovasti sämpylöiden leipomisesta ja viime aikoina olen palauttanut mieleeni esitaikinan eri juuren kanssa leipomista. Pari viikkoa sitten laitoin pienen juuren tekeytymään ja kohta sämpylät olivatkin jo paistokelpoisia. Mielestäni juureen leivotut leivonnaiset ovat maukkaampia ja niissä on enemmän luonnetta. Myös sämpylät valmistuvat juurella ehkä hitusen nopeammin, kuin tavallisesti alustettua taikinaa kohottamalla. Koska parvekkeeni yrttisato on yllättänyt minut erittäin suuresti, pyöräytin lämpimäisten kaveriksi herkullisen yrttilevitteen vanhan valkosipulileviteohjeeni pohjalta (ohje tulossa myöhemmin). 

12 sämpylää

juuri

2½ dl maitoa

½ pss kuivahiivaa

3 rkl (leipä)siirappia

2½ dl vehnäjauhoja

taikina

1 tl suolaa

n. 3½ dl vehnäjauhoja

2 porkkanaa raastettuna

½ dl rypsiöljyä

pinnalle juustoraastetta

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (n. +42c) ja liota joukkoon kuivahiiva.Vatkaa joukkoon siirappi ja vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi ja anna muhia lämpimässä paikassa, kunnes juuri kuplii. Lisää juureen suola, kuoritut ja raastetut porkkanat, jauhoja ja tilkka öljyä. Alusta taikinaa ja lisää jauhoja sekä öljyä, kunnes saat kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoista. Leivo taikinasta öljytyin käsin 12 sämpylää ja laita ne pellille - jos käytät juustoraastetta, laita juusto lautaselle ja paina sämpylät kevyesti juustoraasteeseen. Anna kohota leivinliinan alla vähintään varttitunti. Paista 225-asteisessa uunissa kullanruskeaksi.

Valmiit porkkanasämpylät ja yrttilevite

Kylläpä olivat makoisia! Osaan sämpylöistä laitoin päälle juustoraastetta ja osan paistoin ilman juustoa. Tällä kertaa en laittanut taikinaan erikseen juustoa, mutta halutessaan sitä voi laittaa noin desin-parin verran samaan aikaan porkkanaraasteen kanssa. Sämpylä- ja leipätaikinoihin saa näppärästi käytettyä nahistuneet juurekset ja juustonkannikat, mutta myös vaikkapa sosekeitot tai ylimääräiset maidot. Käytin muuten näihin sämpylöihin jo yläasteen köksäntunneilta tuttua juustoa, eli Metro-tukusta saatavaa tukun omaa juustoraastetta. Aika hyvää! Juustoa jäi yli yhdestä tilausjutusta ja juustoraaste on näppärä säilyttää pakastimessa. Varsinkin kun pussilla on painoa useampi kilo...

Maitosuklaamousse täytekakkuun

Vadelmainen suklaamoussekakku

Vietimme äitini syntymäpäiviä jo hieman etukäteen maalla ja minä leivoin viemisiksi täytekakun, jonka kuorrutin paikan päällä juuri ennen tarjoilua. Kakku on täytetty kaikella sillä, mitä kotoani sattui löytymään ilman kauppareissua ja onneksi lopputulos olikin hyvin herkullinen! Suklaan kaveriksi sopii hyvin sekä vattu että päärynä. Kakku maistui myös muille ja jopa mummoni tykkäsi, vaikka hän ei liiemmin ole täytekakkujen ystävä. Tuo mousseohje on mainio, sillä pystyy tekemään moussen mistä tahansa suklaasta, olen käyttänyt tuota perusohjetta viime aikoina hyvin paljon. Täytekakkujen tekeminen on kyllä hauskaa ja onneksi viime aikoina niitä onkin päässyt tekemään ihan mukavasti. Vielä on niin paljon juttuja kokeilematta ja koristelunkin suhteen on niin älyttömästi opeteltavaa! Joku tosi erikoinen täyte olisi hauska kehitellä :)

26 cm/3 litran vuokaan

kakkupohja

6 kananmunaa

sokeria

perunajauhoja

vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

maitosuklaamousse

200 g maitosuklaata

2 kananmunaa

½ dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 liivatelehteä

n. 1 rkl vettä

täyte

pieni purkki vadelmahilloa

1 prk päärynänpuolikkaita sokeriliemessä

kuorrutus

6 dl vispikermaa

3 rkl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

tuoreita vadelmia

pari palaa maitosuklaata

Mittaa kananmunat yksitellen korkeaan lasiin. Mittaa toiseen samanlaiseen lasiin saman verran sokeria ja kolmanteen lasiin vehnäjauhoja puolet, puolet perunajauhoja ja pari teelusikallista leivinjauhetta. Vatkaa sähkövatkaimella huoneenlämpöiset kananmunat sokerin kanssa tanakaksi, kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kippaa joukkoon siivilän tai jauhosihdin läpi jauhoseos. Nostele jauhoseos varovasti nuolijalla muna-sokerivaahtoon. Voitele ja korppujauhota vuoka, kopauta vuoasta ylimääräiset korppujauhot pois. Kaada taikina juuri ennen paistamista vuokaan ja paista 175 asteessa kullanruskeaksi, noin 45-60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä tikulla keskeltä, jos tikkuun jää taikinaa, jatka paistamista vielä hetki. Ota kakku uunista ja anna jäähtyä hetki, irrota tarvittaessa reunoja vuoasta ja kumoa kakku. Anna jäähtyä.

Tee maitosuklaamousse. Sulata paloiteltu maitosuklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Lämmitä suklaata kerrallaan noin 10 sekuntia. Jäähdytä. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vispaa kerma napakaksi vaahdoksi pienessä kulhossa. Vispaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi isommassa kulhossa. Yhdistä isossa kulhossa vaahdot ja jäähtynyt maitosuklaa. Kuumenna tilkka vettä ja sulata veteen kuiviksi puristetut liivatteet. Vatkaa liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Leikkaa kakku kolmeen osaan isolla leipäveitsellä. Kelmuta pesty vuoka ja laita kansiosa (kumotun kakun päällimmäinen kerros) vuokaan paistopinta alaspäin. Levitä kakkupohjalle kunnon kerros vadelmahilloa ja kaada päälle puolet maitosuklaamoussesta, ripottele moussen päälle puolet kuutioidusta päärynästä. Nosta päälle kakun keskikerros ja täytä samoin. Nosta kanneksi viimeinen kerros kakkulevyä ja kääri vuoka kelmuun. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 

Vaahdota kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta sokereilla. Levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakulle. Laita pursotinpussiin tähtitylla ja pursota kakun reunaan tankoja. Pursota kakun päälle vain ruusukkeita. Asettele kakun pinnalle tuoreita vadelmia ja veistä maitosuklaasta kiekuroita kuorimaveitsellä ja ripottele suklaata kakulle. Anna olla jääkaapissa tarjoiluun saakka.

Täytteenä oli vattuhilloa, suklaamoussea ja päärynäkuutioita

Nam! Käyttämässäni suklaassa oli pieniä kinuskicrispejä, joten ne toivat vielä hieman lisämakua kakkuun. Kinuskimurut tosin taisivat pehmentyä sen verran, että niitä ei hampailla kunnolla erottanut valmiista kakusta. Päärynän sijasta voi käyttää kakussa myös pelkkää vadelmaa, mutta minulla ei niitä ollut. Päälle tulleet vatutkin piti ostaa puolimatkasta pikkukaupasta, että saan kakun koristeltua. Mikäli kakkupohjasta tulee tosi kuiva, niin kannattaa kostuttaa levyjä hieman ennen moussella täyttämistä, sillä mousse jähmettyy aika pian eikä kostuta kakkua hirveästi. Miun kakkupohjat ovat olleet sen verran meheviä, etten edes muista milloin viimeksi olisin täytteiden lisäksi laittanut erillistä kostuketta ja kun täytän kakut vuorokautta ennen tarjoilua, niin kerkeävät maut ja kosteudetkin tasaantua hyvin. Kannattaa muuten ennen täyttämistä kelmuta vuoka kunnolla, sillä laiskuuksissani mie jätin sen tekemättä ja isän kumotessa kakkua tarjoiluvadille tietysti osa reunasta jäi kiinni vuokaan. Sen takia kakusta tuli tasasivuisen sijaan tuollainen ylöspäin kapeneva... 

Herkkutatti-pekonipasta

Maukas herkkutatti-pekonipasta

Pakastimestani löytyi vielä viimekesäisiä mummolan herkkutatteja pieni nyssäkällinen, joten pakkohan ne oli käyttää pois. Ja koska pakastimessa on edelleen paljon muutakin pikaisesti käytettävää ruokaa, niin nappasin puolikkaan paketillisen pekonia herkkutattien kaveriksi. Pasta valmistui alta aikayksikössä ja oli erittäin maistuvaa. Kyllä kotimaiset sienet vaan ovat hyviä!

2 annosta

200 g pakastettuja herkkutatteja

100 g pekonia

1 pieni sipuli

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

sitruunatimjamia

spaghettia

Sulata pakastetut sienet ja hakkaa ne pieneksi silpuksi. Silppua pekoni pieneksi ja laita kylmälle paistinpannulle paistumaan. Hienonna sipuli ja lisää pannulle ruskistumaan pekonin kanssa. Lisää joukkoon myös sienisilppu. Paista kullanruskeaksi ja varo polttamasta. Mausta ruoka suolalla ja pippurilla, lisää pannulle kerma ja hauduta kastikkeeksi. Hienonna timjami ja lisää melkein valmiin ruoan joukkoon. Keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita herkkutatti-pekonikastike valmiin pastan joukkoon. Tarjoile välittömästi. Halutessasi pinnalle voit raastaa vielä parmesaania.

Herkkuruokaa! Sienet ja pekoni ovat loistava makuyhdistelmä ja toimivat pastassa hyvin yhteen. Tuota sitruunatimjamia kasvattelen omalla parvekkeellani ja sitä tulee silputtua paljon ruokaan kuin ruokaan. Timjami onkin mielestäni paras yrtti sienten kaveriksi ja timjamia olen käyttänyt vuosikausia sieniruokien maustamiseen. Tämän vuoden sienisato taitaa jäädä melkoisen niukaksi helteisen ja sateettoman kesän takia, mutta onneksi pakastimessa on vielä ainakin kauniin pulleita kantarelleja viime kesältä.

Meloni-mansikkafruitie

Hedelmäinen ja marjainen aamunaloitus

Fruitie on hedelmistä tehty juoma, joka maistuu herkulliselta. Tämän fruitien surautin aamupalaksi viikonloppuna, kun jääkaapissa oli vielä puolet minivesimelonista jäljellä. Ja koska yrttipuutarha kukoistaa, niin nappasin vielä kourallisen sitruunamelissaa joukkoon. Tähän olisi voinut lisätä joukkoon vaikkapa leseitä tai siemeniä, jopa mysliä, tuomaan lisää ruokaisuutta ja kuituja. Miun työpaikkani alakerrassa on vanhan luokkakaverini ja hänen puolisonsa omistama Super Smoothie -niminen ravintola, jossa tulee silloin tällöin käytyä joko smoothiella tai salaatilla. Oma lempparini heidän tarjoiluistaan on hedelmäinen keltainen smoothie (nimi hukassa) ja smoothiet sisältävät siis myös superfoodeja, mutta eivät esim. gluteenia. Superfoodien maailma on miulle vielä sen verran oudompi, että miun smoothiet ja fruitiet ovat vähän ravintoköyhempiä. Lähinnä työnnän blenderin kuppiin kaikki hedelmien ja marjojen jämät ja salaatinloput, säilykehedelmät (olen allerginen lähinnä kaikille tuoreille hedelmillekin) ja maitotuotteiden loput tai mehupurkkien pohjat. Toimii!

2 isoa lasia

½ minivesimeloni

n. 200 g pakastemansikoita

kourallinen sitruunamelissaa

Lohko vesimelonin hedelmäliha blenderin kulhoon ja kumoa päälle jäiset mansikat. Aja tasaiseksi massaksi ja lisää lopussa joukkoon hienontumaan myös yrtit. Tarjoile välittömästi isoista laseista. Mikäli massa jää liian paksuksi, sitä voi jatkaa vaikkapa hedelmämehulla tai vichyllä. Joskus saatan lorauttaa mukaan myös tilkan hunajaa, jos käytän hapokkaampia marjoja tai salaatinlehtiä.

Näppärä aamupala! Työpäivinäkin tämmöinen on helppo ja nopea pyöräyttää, kun tuotteet ovat valmiiksi jääkaapissa odottamassa tai ne eivät vaadi paljoa esikäsittelyä. Ennemmin myös teen tämmöisiä, kuin keittelen puuroa kaikessa kiireessä.