Parmankinkkusalaatti

Parmankinkkua ja marinoitua mozzarellaa

Tykkään ihan hirmuisen paljon parmankinkusta ja niinpä väsäsin tällaisen Italia-henkisen salaatin, kun kaapissa oli vielä mozzarellaakin. Tein nimittäin viikonloppuna avocadopastaa ja sen ylimääräisessä yrttikastikkeessa marinoin mozzarellat, olipa huikean hyvä idea! Herkullista ja näyttävääkin salaattia, olkaapa hyvät :)

2 annosta

100 g parmankinkkua

125 g mozzarellapallo

rucolaa

kirsikkatomaatteja

kurkkua

suippopaprikaa

oliiviöljyä

balsamicoa

2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä

mozzarellan marinadi

basilikaa

persiljaa

valkosipulia

tuoretta chiliä

parmesaania

oliiviöljyä

limemehua

suolaa

mustapippuria

Aloita mozzarellan marinoimisella mieluusti jo syöntiä edeltävänä päivänä. Silppua yrtit hienoksi silpuksi, lisää joukkoon raastettu parmesaani, chili ja valkosipuli. Raikasta makua tuoreen limen mehulla ja notkista tahnaksi oliiviöljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi tai revi mozzarellat ja pyörittele marinadissa. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. Kasaa salaatti levittämällä vadille reilusti rucolaa ja asettele päälle puolitettuja kirsikkatomaatteja, kurkunpaloja ja paprikakuutioita. Laita päälle marinoidut mozzarellat ja pyöräytä parmankinkuista kauniit ruusukkeet, asettele parmat päällimmäiseksi. Mausta salaatti balsamicolla ja oliiviöljyllä ja lisää koko komeuden päälle paahdetut pinjansiemenet. Tarjoile välittömästi.

Taivaallisen hyvää! Rakastan juuri näitä yksinkertaisia aineksia, joita salaatti piti sisällään. Kuin antipasti, joka on koottu salaatiksi. Idea mozzarellan heittämisestä pastakastikkeeseen epäilytti parmesaanin takia hieman, mutta eipä mennyt kokeilu metsään. Kauniimman lopputuloksen toki saa, jos jättää marinadista parmesaanin pois. Salaattiin voi laittaa vielä oliiveja, artisokansydämiä ja avocadoviipaleita sekä tarjota lisänä hyvää leipää. Tällä kertaa testissä oli Lidlin parmankinkku ja se olikin oikein mainio tuote, taisi olla melko edullistakin vielä. Yleensä ostan Zimbo-merkkistä, mutta sitä ei mielestäni ihan kaikista kaupoista saa. Yleensä tulee shoppailtua työpaikan alakerran K-supermarketissa, josta en ole muuten edes tajunnut parmahyllyä tarkistaa - asia on korjattava välittömästi! Millainen on sinun suhteesi parmesaaniin, parmankinkkuun ja avocadoon? Minulla ne ovat melkeinpä jääkaapin vakiovarusteita :)

Tuulihatut kinkkutäytteellä

Tuulihatut kinkkutäytteellä

Tuulihattu on klassinen leivonnainen ja valmistukseltaan hieman vaativakin. Tuulihattuja tulee tehtyä niin juhliin kuin välillä ihan muuten vaan ja mikä parasta, sama taikina käy niin suolaisille kuin makeillekin täytteille. Yleensä teen suolaista täytettä ja tälläkin kertaa täytteeksi päätyi kinkkutahna, johon on näppärä upottaa erinäinen määrä jämiä jääkaapista. Ja vaihtelun vuoksi tuulihattumassan voi pursottaa ruusukkeiden sijaan pitkulaiseen muotoon. Kannattaa kokeilla!

noin 20 isoa tai 40 pientä tuulihattua

100 g voita

3 dl vettä

2 dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

3 kananmunaa

kinkkutäyte

1 prk ranskankermaa

150 g saunapalvikinkkua

suolaa

mustapippuria

paprikajauhetta

Kiehauta vesi ja voi kattilassa ja lisää kerralla joukkoon vehnäjauhot. Vatkaa voimakkaasti esim. puuhaarukalla, kunnes taikina irtoaa kattilan reunoista ja näyttää kauniin kiiltävältä ja tasaiselta. Jäähdytä seos. Lisää joukkoon sähkövatkaimella vispaten kananmunat, yksitellen. Lisää mukaan myös leivinjauhe ja vatkaa pari minuuttia. Kauho taikina pursotinpussiin ja pursota tähtityllalla pieniä ruusukkeita tai tankoja pellille. Voit annostella taikinaa myös kahdella pikkulusikalla ja tehdä kekoja. Paista tuulihattuja 200-asteisessa uunissa, kunnes tuulihatut ovat saaneet hieman väriä eli noin 20 minuuttia. Älä avaa uuninluukkua välillä, ettei taikina lässähdä. Jäähdytä tuulihatut ennen täyttämistä ja leikkaa tuulihattuihin reikä tai vaikka koko hattu irti ja täytä haluamallasi täytteellä. Anna makuuntua pieni hetki jääkaapissa ennen tarjoamista, mutta vältä turhaa seisottamista, ettei tuulihattu vety täytteen kosteuden takia ja menetä pientä rapeuttaan. Täyttämättömät tuulihatut voi myös pakastaa ja ne sulavat huoneenlömmössä hetkessä.

Kinkkutäytettä varten hienonna kinkku pieneksi silpuksi ja sekoita se ranskankerman joukkoon. Mausta ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen käyttöä. Täytteeseen voi hienontaa myös vaikkapa paprikaa tai suolakurkkua tai käyttää ranskankerman tilalla mieleistä tuorejuustoa tai vaikkapa kermaviiliä.

Ihania! Täydellinen tuulihattu on kauniin kuohkea ja ilmava, eikä sisältö saa jäädä raa'aksi. Minä tykkään täyttää tuulihatut suolaisilla täytteillä, mutta makeatkin versiot ovat hyviä ja näppäriä. Täytteeksi makeaan versioon sopii vaikkapa kermavaahto ja marjat tai hillot, erilaiset kreemit jne. Näitä kinkkutäytteitä tulee tehtyä tosi usein, milloin milläkin twistaten. Kunhan on jotain maitotaloustuotetta sitomaan massaa, kinkkua ja tarvittaessa muita makuaineita. Nämä tahnat sopivat niin voileipäkakkuun, sandwicheihin, uuniperunoiden täytteeksi, tuulihattuihin tai lettujen täytteeksi. Ja ainekset löytyvät aina jääkaapistani! 

Ruusukakku mango- ja vadelmatäytteillä

Ruusupursotus täytekakulle

Bongasin netistä jo kauan aikaa sitten kauniita ruusupursotuksella koristeltuja täytekakkuja. Nyt pursotuksen testaamiseen sattui sopiva hetki, kun tein työtiimimme illanviettoon Ystävänpäiväksi pienen kakun. Koska en ihan älyttömän hyvin osaa vielä pursottaa, niin kieltämättä tämän kokeileminen jännitti enemmän kuin koskaan. Jälki on edelleen hapuilevaa eikä se ole tasaista tai tasakokoista, mutta eipä sitä onneksi kukaan ole seppä syntyessään! Tein muutaman harjoituskiekuran lautaselle ja sitten suuntasin tyllan jo kakkua kohti. Tästä on hyvä jatkaa ja jatkaa pursoitusharjoituksia. Harmi, etten tajunnut ottaa vaihekuvia! Toivottavasti tuosta selostuksesta saa jotain tolkkua :)

n. 15 hengelle

5 kananmunan pohja tällä ohjeella

kermatäyte

250 g maitorahkaa

2 dl kuohukermaa

sokeria

vaniljasokeria

mangotäyte

1 prk mangopilttiä

1 prk mangoviipaleita

vadelmatäyte

vadelmahilloa

200 g vadelmia

kuorrutus

8 dl vispikermaa

sokeria

vaniljasokeria

punaista elintarvikeväriä

Tee kakkupohja linkin ohjeen mukaisesti ja leikkaa pohja kolmeen osaan. Vispaa täytteeseen tuleva kerma napakaksi vaahdoksi ja sekoita siihen rahka sekä sokerit. Laita kakkuvuokaan tuorekelmua ja aseta alimmaiseksi kansipala. Levitä mangopiltti pohjalle tasaisesti, lisää päälle puolet kermatäytteestä ja levitä päällimmäiseksi pieneksi kuutioidut mangot. Laita keskiosa kakkupohjaa vuokaan ja levitä sen päälle vattuhillo, kermatäyte ja vadelmat. Mikäli käytät ulkomaalaisia pakastevattuja, keitä vattuja pari minuuttia mahdollisten pöpöjen eliminoimiseksi ja jäähdytä seos. Laita pohjaosa kakkua vuokaan ja paina kevyesti, laita jähmettymään yön yli jääkaappiin. Huom: jos kakku tarjoillaan samana päivänä, voi kakkua kostuttaa kevyesti vaikkapa vaniljamaidolla.

Vatkaa kuorrutukseen tuleva kerma napakaksi vaahdoksi ja mausta se sokereilla sekä muutamalla tipalla pastaväriä. Minä käytin Wiltonin pinkkiä ja annostelin sitä cocktail-tikun päällä, muutama pisara riittää vallan mainiosti. Kumoa kakku alustalleen ja massaa kakku levittämällä sille tasainen ohut kerros kermavaahtoa. Tätä vaihetta ei kannata ohittaa, sillä massaus auttaa pursotusta pysymään paikallaan ja tarttumaan kiinni, eikä itse kakku kuuskota pursotusten läpi. Laita pursotinpussiin Wiltonin M1 tylla tai Städterin vastaava tähtitylla, jossa on 6 sakaraa - sakaroiden määrä on nyt se ratkaiseva juttu! Eli kun normaalissa tähtityllassa on monta lovea, niin tässä ruusupursotukseen käytettävässä niitä on vähemmän. 

Pursota kakun pintaa lähellä myötäpäivään ympyrää, tee elävämmän pinnan saamiseksi erikokoisia kiekuroita. Pursota ruusut kiinni toisiinsa. Minä aloitin pursottamisen kakun alareunasta, pursotin ensin alareunan valmiiksi ja tein toisen kerroksen reunaruusuja siten, että pursotin yläosan kakun päälle. Lopuksi pursottelin kakun päälle ruusuja. Kannattaa kuitenkin ehkä tehdä niin, että pursottaa ensin alareunan ruusut, sitten päällisen ruusut ja tekee viimeiseksi tuon yhdistävän ruusukerroksen. Mikäli ruusujen väliin jää rumia aukkoja, ne voi täyttää pursottamalla pienen täplän ruusujen väliin. Ja mitä korkeampi kakku, sitä upeampi lopputulos! Hyvin tämä onnistui pienelläkin kakulla ja myös yhden täytevälin kakku voidaan pursottaa näin. Viimeistele lopputulos helmiäisspraylla, jos sellaista löytyy kaapista. Anna kakun jähmettyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Yksityskohta ruusupursotuksesta

Lopputuloksena on eläväpintainen ja kaunis kakku, joka ei muita koristeita ainakaan miun mielestäni kaipaa. Onneksi kakku maistui hyvältä (kerrankin sain itsekin maistaa!) ja kerrokset olivat kauniit myös leikattuna. Parasta oli kuitenkin se, että työkaverit tykkäsivät kakusta niin ulkonäöltään ja maultaan ja mukava iltamme sai pienen herkkupalan ennen muita aktiviteetteja - kiitos Team E! :) Tätä pursotustekniikkaa kannattaa kokeilla, sillä ei tämä ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin voisi olettaa. Minä ainakin tykkäsin kovasti ja tulen tekemään jatkossakin tätä tekniikkaa hyödyntäen kakkuja. Esimerkiksi hääkakuista tulisi näin todella kauniita ja herkkiä! :)

Avocadopasta ja raa'an avocadon kypsyttäminen syöntikuntoon

Avocadopasta

Flunssa saapui taloon ja makuaisti katosi sen siliän tien. Kuitenkin kroppa vaatii polttoainetta ja makuaisti ärsykkeitä, joten kirpakka lime, tulinen chili, suolainen juusto ja tujakka valkosipuli sekä aromaattiset yrtit kuuluvat itseoikeutetusti toipilaan lautaselle. Ja missäs muussakaan ne yhdistyvät paremmin, kuin suuren hypetyksen aiheuttaneessa avokadopastassa. Oikeastaan ne suuremmat syyt, miksi bloggaan samantyylisen ruoan uudelleen on se, että kastike ilman avocadoakin on monikäyttöistä. Marinoin mozzarellapallon siivutettuna lopussa kastikkeessa ja tein siitä seuraavana päivänä salaattia parmankinkun ja muiden herkkujen kanssa. Ja se, että pihiyksissäni ostettu iso pussillinen avocadoja oli ihan raakoja, kun syöntikypsä pari avocadoja olisi maksanut saman verran. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin siinä tilanteessa, että avocadot eivät saaneet kypsyä omaa tahtiaan syöntikelpoisiksi, vaan toimenpidettä piti jouduttaa hieman saadakseen ruokaa lautaselleen. Eli jos avocado on liian raaka, niin kääri se folioon ja kuumenna 90-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Itse kyllä pidin hieman pidempäänkin, sillä avocadon kypsyysaste muistutti pesäpalloa ja valkkasin sentään kaupasta pehmeimmän pussukan... Epäilin hieman, mutta Google, Facebook, YouTube ja Sikke Sumari eivät voi olla väärässä. 

2 annosta

pieni nippu täysjyväspaghettia

1-2 dl parmesaania raastettuna

1 valkosipulinkynsi raastettuna

½ mieto punainen chili raastettuna

½ puska persiljaa

½ puska basilikaa

1 limen mehu

oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 pientä avocadoa

Raasta pieneen kulhoon parmesaani, valkosipuli ja chili. Silppua yrtit hienoksi silpuksi, lisää puristetun limen mehu ja lorauta joukkoon niin paljon oliiviöljyä, että saat notkean tahnan. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Halkaise avocadot ja poista kivet. Kuutioi hedelmäliha kuoressa vetämällä veistä pystyyn ja vaakaan kuorta pitkin, kaiva hedelmäliha lusikalla kulhoon ja sekoita kastike. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Keitä vahvasti suolatussa vedessä spaghetit ja valuta ne, sekoita kastike pastan joukkoon tai annostele pastan päälle lautasille. Nauti välittömästi.

Herkullista! Avocadon sai todellakin syöntikelpoiseksi pienen uunituksen jälkeen. Itse sahasin uunin lämpöjen ja aikojen kanssa miten sattuu, mutta tuo yllä mainittu ohje on se perussääntö. Kannattaa kokeilla painelemalla päistä, sillä miun avocadot jäivät edelleen melko napakoiksi. Samalla uunilla tuli muuten paistettua helppo marjapiirakkakin (ohje tulee myöhemmin), kun ei kehdannut pelkästään kahden pienen avocadon takia uunia lämmittää, vaikka hätätila olikin lähellä. Yrttikastiketta voisi tuunata vähän lisää ja kokeilla muidenkin juttujen, kuin avocadon kanssa. Pastan kaveriksi sopisi siis varmasti kirsikkatomaatit, halloumi, fetajuusto, grillijuusto, chevre ja miksei vaikka ihan kunnon pihvikin. Olen tykännyt viime aikoina käyttää täysjyväpastaa, joka tuo valkoista pastaa enemmän makua ruokiin. Käytätkö sinä mieluummin täysjyvää vai tavallista?

Marinoitu mozzarella

Otin pari ruokalusikallista yrttikastiketta toiseen kulhoon ennen avocadon lisäämistä ja viipaloin sinne pienen mozzarellapallon marinoitumaan (voit tehdä sen myös ennen parmesaanin lisäämistä, niin ei tule niin rumaa jälkeä). Annoin juuston marinoitua jääkaapissa seuraavaan päivään, jonka jälkeen käytin ne salaattiin rucolan, kurkun, kirsikkatomaatin, parmankinkun ja pinjansiementen kanssa. Kastikkeeksi riitti mainiosti balsamico ja oliiviöljy. Niin maistuvaa!

Taivaallinen porkkanapiirakka

Mehevä ja herkullinen porkkanapiirakka

Rakastan porkkanakakkua ja olen kerennyt elämäni aikana maistaa niitä aika monta. Ja tehdäkin useita, kuten tämän onnistuneen mokka-porkkanakakun tai perinteisen porkkanakakun. Muutama viikko sitten töissä sain maistaa ystäväni tuomaa läksiäiskakkua ja onneksi hän antoi ohjeensa minulle. Viime viikonloppuna leivoin tämän taivaallisen porkkanapiirakan ja maistatin myös henkilölle "joka ei tykkää kuivakakuista ja mausteista leivonnaisissa" ja loput tarjoilin perheelleni. Kehuja ja kiitosta sai kaikilta muiltakin, joten kiitos paljon Saila herkullisesta ohjeesta! Tämän reseptin myötä en tarvitse enää muita porkkanakakun tai kuorrutteiden ohjeita, olen luottoreseptini löytänyt :)

26 cm piirakkavuoallinen /
n. 20 x 30 cm vuoka

12 annosta

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3 dl porkkanaa raastettuna

2 dl vehnäjauhoja

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

100 g voita sulatettuna 

kuorrutus

100 g Philadelphia-tuorejuustoa 

100 g voita

4 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

koristeluun
mantelirouhetta
tuoreita mansikoita tms
sokerimassa/marsipaanikoristeita

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi ja sulata voi. Sekoita kulhossa isolla lusikalla kaikki taikinan ainekset listan järjestyksessä. Voitele ja jauhota piirakkavuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla n. 20-30 minuuttia, eli kunnes kakku on juuri ja juuri kypsynyt. Ota tuorejuusto ja voi lämpeämään kulhoon samaan aikaan, kun aloitat tekemään taikinaa. Vatkaa tuorejuusto ja voi tasaiseksi massaksi ja lisää siihen 1 dl tomusokeria kerrallaan, toista kunnes kaikki tomusokeri on käytetty ja lisää lopuksi joukkoon myös vaniljasokeri. Vatkaa koko kuorrutetta vielä täysillä tehoilla muutama minuutti, että kuorrutteesta tulee ihanan ilmavaa. Levitä kuorrute jäähtyneelle piirakkapohjalle, koristele mantelirouheella ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoamista.

Vinkki: Tuplaa ohje, mikäli teet piirakan pellille. Jos käytät piirakkavuokaa, tavallinen hieman korkeareunaisempi käy hyvin. Neliskanttinen tai suorakulmainen, noin 20x30cm vuoka käy hyvin. Jos teet kakun pienemmässä irtoreunavuoassa, voit leikata kakkupohjan kahtia ja laittaa osan kuorrutteesta kakun täytteeksi ja loput päälle. Näppärä väkertää sokerimassasta tai marsipaanista porkkanan näköisiä koristeita.

Nimensä veroista, eli taivaallista! Todella mehevää ja kuohkeaa niin kakkuosuus kuin kuorrutekin. Kuorrute on juuri sellainen, josta on koko ikänsä haaveillut, mutta sitä ei ollut vielä sattunut kohdalle. Tätä kuorruteohjetta tulen käyttämään varmasti vielä muissakin piirakoissa ja miksipä sitä ei voisi sipaista täytekakkuunkin raikkaiden täytteiden kaveriksi. Tämä kakkupohja on todella mehevä, mutta se kestää kyllä nostamisenkin, että saa leivinpaperin irti ja kakun tarjoiluvadille. Paistoin juuri ja juuri kypsäksi, eli loppuvaiheessa kannattaa päivystää uunin edessä.

Eräs ystäväni kärsii kroonisesta porkkanakakun puutostilasta ja uskoisin, että tämä on juuri se resepti, joka nyrjäyttäisi hänet tältä planeetalta euforiaan...

Porkkanapiirakan voi koristella tuoreilla kauden marjoilla tai perinteisesti pelkällä mantelirouheella

Porkkanapiirakka on erittäin mehevä ja kuorrutetta saa olla reilusti, nam!

Reseptin tekstejä on hieman muokattu ja kuvat vaihdettu parempiin 1.9.2015, mutta itse reseptiikka on pysynyt ihan ennallaan. Tämä on yksi blogini suosituimpia ohjeita ja jos et ole vielä kokeillut, niin nyt viimeistään kannattaa! NIIIIIN hyvää!

Runebergintortut

Mehevä runebergintorttu

Rakastan runebergintorttuja! Varsinkin sellaisia mehevän kosteita, kuten tämä. Monen monta vuotta meni välissä, etten tehnyt torttuja itse, mutta nyt sain taas inspiraation ja tuunasin Yhteishyvän ruokaliitteen ohjetta itselleni sopivaksi. Vanhat ihan onnistuneet runebergintorttukokeiluni löytyvät CK Arkistoblogista, mutta en koe enää itse tarpeelliseksi käyttää niitä ohjeita, sillä tämä hakkaa ne mennen tullen! Tässäkin reseptissä on käytetty Jaloviinaa, tuota keittiön moniottelijaa. Mikäli kaapista löytyy punssia, konjakkia tai mantelilikööriä, myös ne sopivat tähän vallan mainiosti. Tai kostutuksen voi tehdä vaikkapa ihan sokeriliemellä tai miksei lientä voisi maustaa vaikkapa manteliaromilla, jos sellaisesta tykkää. Minulle tämä oli täydellinen ohje!

12 leivosta

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

6 isoa kaupan piparia

80 g mantelijauhetta

1½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

3/4 dl kuohukermaa

kostutus 

1 dl kiehautettua vettä

2 rkl sokeria

½ dl *Jaloviinaa

kuorrutus

pieni tilkka *Jaloviinaa

tomusokeria

vadelmahilloa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri, lisää joukkoon kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Murskaa piparkakut (kattilassa perunasurvimella) ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet vuorotellen kerman kanssa taikinaan. Asettele muffinsivuokaan paperiset vuoat ja lusikoi taikina tasaisesti vuokiin. Paista 200-asteisessa uunissa alatasolla noin 20-25 minuuttia. Anna kakkusten jäähtyä. Kiehauta vesi ja liota siihen sokeri sekä lisää Jallu. Irrota paperivuoat leivoksista ja leikkaa noussut "hattu" pois päältä, että saat tasaisen pinnan. Kostuta leivoksen leikkauspinta ja aseta vadille leikkauspinta alaspäin. Kostuta leivokset kauttaaltaan pullasudin avulla ja anna vetäytyä hetki. Sekoita pienessä kulhossa Jallusta ja tomusokerista tanakka tahna, laita tahna pursotinpussiin. Lusikoi reilu teelusikallinen vattuhilloa jokaiselle tortulle ja pursota kuorrutusta hillon ympärille. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen tarjoilua. Leikatut hatut voit koristella samalla tavalla tai syödä ihan sellaisenaan.

Todella herkullista! Tortuista tuli ihanan meheviä ja maukkaita, eikä Jallukaan maistunut lopputuloksessa liikaa. Kokeilin jonkun tortun upottaa kostutusliemeen, mutta se ei onnistunut kunnolla, ne vettyivät liikaa ja hajosivat. Päädyin sitten valelevaan torttuja pullasudin avulla ja yllättävän paljon näitä saa kostuttaa. Yhteishyvän ohjeessa oli vähemmän kermaa ja kostutus puuttui kokonaan, joten mietin vaan millaista korppua ne olisivat olleet alkuperäisen ohjeen mukaan tehtynä... Tällä pohjalla voi leipoa myös torttuvuokaan ison tortun tai kävisi se varmasti ihan kuivakakkuvuoassakin paistettuna. Pitää kehitellä jotain lisää tästä, sillä taikina oli niin herkullista. Olenko koskaan kertonut, että rakastan kardemummaa? :) 

Nyhtöpossuburgerit (pulled pork)

Herkullista nyhtöpossua burgerin täytteenä

Suomesssa ja somessa on kohistu jo pitkän aikaa jenkkiherkusta, pulled porkista. Pulled pork muotoutui aikanaan erään ruokabloggaajan suussa nyhtöpossuksi ja tuo sana on jäänyt elämään - hyvä niin, sillä sana on mainio. Itse olen muutaman kerran syönyt tätä ylikypsää, revittyä ja mausteista possua ja tammikuussa tein sitä ensimmäistä kertaa ihan itse. Toki olin lukenut nyhtöpossusta ehkä noin miljoona juttua kokeiluani ennen, mutta päädyin lopulta lähemmäs kuin arvasinkaan. Nimittäin alkuvuodesta ystäväni paistoivat possua leivinuunissa portviinissä ja mausteissa ja siitä sain idean omaan possuuni (se portviininyhtis tarjottiin samassa padassa paistettujen juuresten ja herkullisen calvados-kermakastikkeen kanssa vähän hienompana ruokana). Valmistustapoja on hyvin monia, osa hauduttaa possun liemessä ja osa tekee kuivamaustettua, osa luottaa perinteisiin makuihin ja osa twistaa possunsa itämaiseksi. Itse kokeilin marinointiliemeä (käyttämiäni nestemääriä on pienennetty ohjeeseen hävikin välttämiseks) ja seuraavalla kerralla teen kuivaversion. Käytin ruokaan HK:n Lihakoulun lahjoittamalla lahjakortilla hankittua porsaan kassleria, joka oli hyvin rasvaista. Ehkäpä omaan keittiööni soveltuisi paremmin lapa, jota myös ystäväni käyttivät. Kauppojen possuosastot ovat vain olleet melko tyhjiä viime aikoina, kenties nyhtöpossubuumin johdosta ;) 

n. 2 kg porsaan kassleria tai lapaa

suolaa

mustapippuria

savupaprikajauhetta

3 rkl fariinisokeria

3 tähtianista

8 valkosipulinkynttä

2 tuoretta mietoa chiliä

2 sipulia

n. 1 dl coca colaa

n. 1 dl punaviiniä

loraus balsamicoa

tilkka paistolientä

loraus bbq-kastiketta

Kuivaa lihapalat ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteissa. Hiero pintaan hienonnettu chili, valkosipuli ja fariinisokeri. Aseta lihat uunipataan ja lisää viereen lohkotut sipulit sekä tähtianikset. Kaada pataan punkkua, colaa ja balsamicoa. Anna maustua yön yli jääkaapissa, kääntele lihoja välillä että ne maustuvat tasaisesti. Ota pata huoneenlämpöön aamulla tunti ennen uuniin laittamista ja paista ilman kantta 250-asteisessa uunissa reipas tunti. Laske uunin lämpö n. 125 asteeseen ja paista kannen alla viitisen tuntia välillä lihapaloja käännellen ja paistoliemellä valellen, lihan pitäisi alkaa hajoamaan kosketuksesta. Tarkista nesteen määrä ja jos sitä on paljon, kaada ylimääräinen liemi pois. Paista lihoja vielä hetki uunissa ilman kantta. Revi ylikypsä liha kahden haarukan avulla suiroiksi ja lisää pataan hieman paistolientä ja bbq-kastiketta. Pyörittele liemet tasaisesti lihoihin ja paista vielä varttitunti 150-asteisessa uunissa. Possu käy mainiosti burgerin tai ciabattan väliin, uunijuuresten tai perunan lisukkeeksi, tortilloihin tai burritoihin...

Burgerit: Paahda hampurilaissämpylät uunissa ja kasaa hampurilaisen väliin hyvää (valkosipuli)majoneesia, rapeaa salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja sipulia, nyhtöpossua, cheddaria tai muuta juustoa ja bbq-kastiketta. Tarjoile lisukkeena ranskanperunoita, ketsuppia ja bbq-kastiketta. Ruokajuomana maistuu cokis.

Olipa hyvää lihaa ja sitä oli paljon! Laitoin loput possut pakastepusseihin ja pakastimeen, josta niitä voisi käyttää vaikkapa burgereihin, lasagneen tai tortilloihin. Possusta irtosi paistamisen aikana paljon nestettä ja rasvaa, joten kaadoin nesteet pois ja kuorin jäähdytetystä liemestä rasvakakun pois. Osan liemestä taisin pakastaa ja osa meni takaisin lihan joukkoon. Tähtianis on yllättävän vahva mauste, joten sitä kannattaa käyttää varoen. Jossain vaiheessa kotonani tuoksui ihan joululta, kun possu muhi uunissa... Käytin kyllä nyt valmista HP:n bbq-kastiketta, sillä halusin mukaan selkeää savunmakua ja eteeni ei kaupasta sattunut mitään savujuttuja, sillä kerrostalossa pussisavustaminen saa vielä hetken odottaa. Savustettu paprikajauhe kun ei savulle tarpeeksi maistunut ja savusuolakin oli muuton jäljiltä hukassa. Puhdasoppisestihan tähän pitäisi keittää itse mausteliemikin, mutta mie en kehdannut. Lisäksi käytin kaupan valmissämpylöitä ja avaruusjuustoa, eikä ranskalaisetkaan ollut itse palasteltuja vaan ihan pakastealtaasta. Joskus toisella kertaa sitten tehdään kaikki ihan alusta alkaen itse :)

Paistettu possu ennen nyhtövaihetta

Tässä hitaasti ja hartaasti paistettu possu. Väri saa olla hyvinkin paahtunut, sillä tummunut pinta tuo makua ruokaan ja maku tasoittuu sen yhdistyessä muuhun lihaan nyhtämisen jälkeen. Kauhoin padasta vielä enempiä rasvaliemiä pois ennen viimeistelyä. Käytin Kermansaven 3,3l uunipataa, joka on tähän tai pataleivänkin paistoon ihan mahtava. Jos vielä jostain saan näitä patoja käsiini, niin pitää kyllä ostaa tälle kaveri!

Vuohenjuusto-kirsikkatomaattipasta

Herkullista kirsikkatomaattipastaa ja paistettua vuohenjuustoa

Välillä iskee himo tiettyihin ruoka-aineisiin ja viime aikoina olenkin himoinnut vuohenjuustoa. Koska kaapeissa on paljon pastaa, niin ajattelin tehdä nopean kasvisruoan kirsikkatomaateista ja paistaa päälle muutaman kiekon vuohenjuustoa. Loput vuohenjuustot upotin nopeaan arkiseen munakkaaseen (ohje tulossa myöhemmin) ja sittenpä olikin jo aika haaveilla seuraavasta vuohenjuustoruoasta... Pasta valmistui alle varttitunnissa ja se oli onni, sillä viime viikonloppuna yritykseni ensimmäistä tilinpäätöstä tehdessä juurikaan ylimääräistä aikaa ei ollut. Onneksi yksinkertaiset asiat ovat useimmiten parhaita ja niin tämäkin ruoka vei kielen mennessään, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nam!

1 hengelle

pieni määrä täysjyväspaghettia

Välimeren yrtit -oliiviöljyä (Sacla)

2 valkosipulinkynttä

10 kirsikkatomaattia

timjamia

persiljaa

mustapippuria

ripaus suolaa

ripaus sokeria

3 paksuhkoa viipaletta vuohenjuustoa

Keitä pasta al denteksi reilusti suolatussa vedessä. Hienonna valkosipuli ja puolita kirsikkatomaatit. Kuumenna paistinpannulla tilkkanen yrteillä maustettua oliiviöljyä ja kuullota valkosipuli nopeasti. Lisää pannulle kirsikkatomaatit ja pyöräytä nopeasti sekaisin. Mausta ja sekoita valutetun pastan joukkoon. Paista oliiviöjytilkassa kuumassa pannussa vuohenjuustot ja nosta annoksen päälle. Ripottele pinnalle vielä lisää persiljaa. Tarjoile välittömästi.

Ihanaa! Rakastan paistettua vuohenjuustoa ja yksinkertainen tomaattikastike pastalle toimi enemmän kuin hyvin. Vielä kun löytäisin sellaista paksua vuohenjuustoa, jota käytetään ravintoloissa... Se toimisi vielä paremmin, kuin nämä ohuemmat. Olen havainnut tämän Pirkka Parhaat -sarjan vuohenjuuston toimivaksi ja tuorejuustotyyppisistä ostan Presidentin valmiiksi leikattuja pikkukiekkoja. Ensimmäinen sopii paistettavaksi ja paistoksiin, kun taas tuota pehmeää juustoa käytän mm. keittoihin, keittojen koristeiksi tai vaikkapa ihan salaatteihin. Jos vuohenjuusto ei maistu, tilalle voi laittaa vaikkapa paistettua halloumia tai fetajuustoa.

Broilerisalaatti

Paahdettua leipää ja broilerisalaattia

Joskus jo alkusyksystä tuli tehtyä broilerisalaattia ja vaikkei ruoka varsinaisesti ulkonäöllään hurmaa, vie se kuitenkin kielen mennessään. Rakastan yksinkertaista vinegrettiä ja valkosipulilla maustettua broileria, joten ne olivat tässäkin pääroolissa. 

2 annosta

1 rs broilerinfilesuikaleita naturell

1 sipuli

1-2 valkosipulinkynttä

voinokare

suolaa

mustapippuria

1 tl hunajasinappia

1 rkl balsamicoa

3 rkl rypsiöljyä

2 tl siirappia

ripaus suolaa

hippunen mustapippuria

salaattisekoitusta

kirsikkatomaatteja

kurkkua

ranskankermaa kastikkeeksi

2 paahdettua leipää

Vispaa kaikki kastikkeen ainekset pienessä kulhossa hyvin sekaisin tai ravista ainekset pienessä lasipurkissa. Maista ja mausta tarvittaessa lisää, kastiketta voi ohentaa öljytilkalla jos sinappi tukevoittaa sitä liikaa. Anna maustua jääkaapissa tarjoiluun asti. Ota kanasuikaleet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen ruoan valmistamista. Paahda broilereihin nätti väri pannulla voinokareessa ja lisää joukkoon kypsymään myös viipaloitu sipuli sekä raastettu valkosipuli. Anna kuullottua ja mausta suolalla ja kunnon rouhaisulla pippuria ja anna hautua hetki. Paista toisella pannulla voissa tangoiksi leikatusta leivästä krutongintapaiset ja kasaa lautaselle salaatti. Ripottele pinnalle broileri-sipuliseosta ja asettele lautasen reunalle leipätangot, mausta vinegretillä ja ranskankermalla.

Herkullista! Tuo vinegretti yhdistettynä valkosipuliseen broileriin on ihan älyttömän hyvää. Yleensä suunnilleen tuollaisella reseptillä tulee tehtyä nopea kastike salaatille ja joka kerta voi hieman muuttaa maustamistapaa tai ainesten suhteita, itse tykkään kirpakasta ja etikkaisesta. Ja kastiketta on helppo tehdä kerralla isompikin määrä ja se säilyy hyvin jääkaapissa. Salaattiin toiseksi kastikkeeksi sopisi hyvin myös ihana tzatziki. 

Karpalojuustokakku

Raikas ja maukas karpaloista tehty kakku

Jääkaapissa karpalotuorejuustoa ja pakastimessa karpaloita sekä hirmuinen himo juustokakkuun, niin eihän siinä auta kuin rueta vispailemaan... Ohjeella tulee pieni kakku, joka maistuu ihanasti karpalolle olematta kuitenkaan liian vahva. Bonuksena ihanan pinkki väri!

20 cm irtopohjavuokaan

10 kpl digistive-keksejä

50 g oivariinia

1 rkl sokeria

4 dl karpaloita

1 dl vettä

2 dl kuohukermaa

2 prk karpalotuorejuustoa (Creme Bonjour)

sokeria maun mukaan

vanilliinisokeria

2 liivatelehteä

1 rkl vettä

kiille

2 dl karpalomehua

sokeria

2 liivatelehteä

Keitä karpaloita hetki pienessä vesitilkassa, että maku irtoaa. Kaada mehu pieneen kulhoon. Paseeraa karpalot tiiviin siivilän läpi toiseen kulhoon. Laita siivilään jääneet perskat takaisin kattilaan ja kaada joukkoon sen verran vettä, että saat yhteensä noin kaksi desiä karpalomehua. Kiehauta mehu sokerin kanssa, maista että se on tarpeeksi makeaa. Anna karpalososeen ja -mehun jäähtyä. Murskaa keksit perunanuijalla kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri sekä sulatettu voi. Painele seos perunanuijalla tiiviiksi pieneen irtopohjavuokaan ja laita vuoka kohmettumaan jääkaappiin. Vispaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen tuorejuustot sekä noin 6 ruokalusikallista karpalososetta, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Älä sokeroi liikaa, muista että makea karpalokiille tulee kakun päälle. Liota kakkuun tulevat liivatelehdet kylmässä vedessä ja sekoita tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna liivateseoksen jäähtyä hieman ennen täytteeseen lisäämistä, vispaa hyvin sekaisin. Kaada täyte jähmettyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään. Kun täyte on hyytynyt, voit tehdä kiilteen. Liota kiilteen liivatelehdet kylmässä vedessä ja lisää ne noin ruokalusikalliseen kiehuvaa mehua. Sekoita tasaiseksi ja lisää viileän mehun joukkoon. Sekoita, älä vatkaa ja kaada varovasti hyytyneen kakun päälle. Anna kakun hyytyä vielä pari tuntia tai mielellään yön yli ennen tarjoilua. Halutessasi voit koristella kakun vaikkapa kermavaahtoruusukkeilla tai karpaloilla.

Ihanaa! Tykkäsin tosi paljon, sillä juusto maistui tarpeeksi hyvin ja karpalonkaan maku ei ollut liian hallitseva. Kakusta tuli todella hyvin leikkautuvaa ja koska kiille onnistui hyvin, ei se mielestäni kaivannut sen kummempia koristeitakaan. Kakun voi tehdä myös vaikkapa puolukoista tai muista marjoista ja karpalojuuston voi korvata vaikkapa ihan maustamattomalla tuorejuustolla. Omat tuorejuustolempparini ovat Creme Bonjourin juustot tai maustamaton Philadelphia, niissä on tosi hyvä maku. Valion tuorejuustoista en valitettavasti tykkää vaikka se olisi kotimainen vaihtoehto, varsinkaan tuorejuustokakuissa. Valion juustojen maku ei ole mielestäni kovin hyvä ja koostumuskin on jotenkin löysempi. Harmi vain, että Valio taitaa olla ainoa, jolta saa myös laktoositonta tuorejuustoa ja siihen on joskus pakko turvautua. Mikä on siun lempituorejuustosi?

Kukkakaalikeitto

Samettinen kukkakaalikeitto ja pekonia

Loppukesästä sosiaalisessa mediassa kuhistiin viikkotolkulla samettisen pehmeästä kukkakaalikeitosta, joka kruunataan rapealla pekonilla. Tällä kertaa olin jopa kohtuullisen ajoissa kokeilemassa kohuttua ruokaa ja tein tätä jo syksyllä, mutta bloggaaminen asiasta on sitten taas jo eri juttu - se taas venähti, kuten monen muunkin reseptin julkaisulle on valitettavasti päässyt käymään. Tykkään pehmeistä ja paksuista sosekeitoista, mutta makkara- ja lihakeittoja keittiössäni ei ole nähty, joten kukkakaalikeitto sopii hyvin miulle. Hyväähän tämä oli, mutta ei ihan niin loistavaa, mitä isosta myllytyksestä päätellen olisi voinut odottaa. Maukas ja nopea ruoka, maistamisen arvoinen joka tapauksessa.

4 annosta

5 dl vettä

½ pkt paprika-koskenlaskijaa

1 pienehkö kukkakaali

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

1 pkt pekonia

Laita kattilaan vesi ja sulatejuusto, kiehauta ja lisää paloitellut kukkakaalinnuput mukaan. Keitä nuput kypsäksi miedolla lämmöllä, soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella ja lisää kerma. Kiehauta ja maista, lisää tarvittaessa mausteita. Paahda pekoni rapeaksi ja ripottele annosten pinnalle juuri ennen tarjoilua. Tarjoa lisänä hyvää leipää. Jos pekoni ei uppoa, korvaa se paistetulla halloumilla tai vaikka salsalla.

Pehmeää ja hyvää, näppärää perusruokaa. Sopisi varmasti hyvin vaikkapa juhlavan illallisen alkupalaksikin cappucino-kupista tarjottuna. Kukkakaalia tulee syötyä lähinnä kausiluontoisesti, vaikka sitä pitäisi ihan ehdottomasti käyttää enemmän kokatessa. Kukkakaalipyre tai -muussikin on hyvää. Ja kukkakaaligratiini, ah! Koskenlaskijaa tulee erittäin harvoin käytettyä, nyt sitä perinteistä on sattumien ansiosta kaksi pakettia jääkaapissani. Lienee edessä siis sosekeittopäivät. Kiitos Avelle reseptistä!

Puolukkainen ruisleipä

Kuivatulla puolukalla ryyditetty herkullinen ruisleipä

Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voi luottaa muiden viisauteen. Bloggaajahaasteesta saadut Myllärin Luomun jauhot ovat olleet kovassa käytössä ja yhtenä viimeisimmistä kokeiluista on ollut tehdä kahta erilaista ruisleipää jauhopussin ohjeen mukaan. Oma ruisleivän juuri on vielä tekemättä, joten on hyvä kokeilla myös helpompaa versiota valmiilla ruisleipä-ainesten seoksella ja saada tuntumaa siihen, millaista ruisleipätaikinan tulisi olla. Jauhoseoksen yhtenä osana on kuivattu juuri, joten leivänteko ei ihmeitä vaadi, sen kuin vain sekoittaa ainekset yhteen ja antaa taikinan hetken levätä. Tällä kertaa nakkasin kuitenkin mukaan pussinjämät kuivattua puolukkaa ja leivästä tuli todella hyvää pienten sattumien kanssa. Puolukka toi kivaa makua ja kuivatut puolukat kostuivat tarpeeksi nostatuksen aikana. Käyhän tähän tuoreet tai pakastetutkin puolukat, mutta ne voivat hajotessaan värjätä taikinaa. Leivän ohje on siis ihan pussin kyljestä puolitettuna, puolukka on miun oma lisäykseni.

1 leipä

4 dl vettä
1/4 pss eli n. 4g kuivahiivaa
8 dl ruisleipäainesta
1 dl kuivattuja puolukoita
vehnäjauhoja pöydän jauhottamiseen

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen kuivahiiva ja puolukat. Vaivaa mukaan jauhot ja alusta pehmeäksi taikinaksi. Kohota reilu tunti. Vaivaa taikinasta jauhotetulla pöydällä leipä ja anna sen kohota vielä toinen tunti. Voit halutessasi leikata leipään viillot. Paista leipää 240-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kääri leivinliinaan ja anna jäähtyä.

Hyvää oli! Sopivan suolaistakin on, ettei tarvitse erikseen suolaa enää miunkaan lisätä, vaikka suolaisen leivän ystävä olen. Varmaan nuo loputkin kuivatut marjat ja marjajauheet sopisivat tähän reseptiin yhtä hyvin. Löytyy nimittäin mustikkaa, puolukkaa ja karpaloa vielä muutamat pussilliset.

Perinteistä poiketen, viillot ruisleipään!

Viiltojen ei kyllä tarvitse olla ihan noin syvät, muuten leipä aukeaa liikaa kohotessaan ja paistuessaan ja siitä voi tulla vaikeampaa leikata. Taikina oli kyllä todella näppärää käsitellä ja veitsi upposi siihen hyvin, vaikka ei kovasti painanutkaan. Leipä oli ihan oikean ruisleivän tuntuista, jes!

***

Jauhot sponssasi
Myllärin Luomu

Broileria ja pastaa kermaisessa tomaattikastikkeessa

Kermaiseen tomaattikastikkeeseen upotettua pastaa ja broilerinfilettä

Kerrostalossa asuvana sitä joskus miettii, mitä naapureissa kokkaillaan, kun rappukäytävään tulvii ihanaa tuoksua. Tällä kertaa mie toivoin, että tuoksu keittiöstäni leviää myöskin puolestaan käytävään ja saa naapurit hyvälle tuulelle. Bongasin nimittäin Facebookissa herkullisen kuvan kanapastasta ja pakkohan se oli Terhiltä kysellä vinkit ihan tuoreeltaan, sillä tarkoitukseni oli kokkailla pakastimesta löytyneistä broilerin fileistä ruokaa. Nyt on jo Terhin keittiössäkin julkaistu hänen kuvaansa liittynyt resepti, mutta tähän alla olevaan omaan versiooni päädyin Terhin kanssa käydyn viestittelyn perusteella - hauska huomata, että raaka-aineiden ja summittaisen ohjeistuksen mukaan pystyy päätymään lähestulkoon samanlaiseen lopputulokseen, vaikka tämä miun tekemäni ei niin herkulliselta kuvassa näytäkään... :) Itse ruoka, se oli yksi parhaista maistamistani kanapastoista ikinä! Pieni vichy-jippo valmistuksessa takasi mehevän ja herkullisen lopputuloksen ja ihana tuoksu täytti koko kodin. Suosittelen kokeilemaan tuota haudutusmenetelmää, ei nimittäin ole kanaruoat enää entisellään sen jälkeen! Herkullista!

1 rs/3-4 kpl broilerin rintafileitä

voinokare

suolaa

mustapippuria

n. 3 dl vichyvettä (kuplavettä, siideriä, omenamehua, vettä...)

2 dl paseerattua tomaattia

2 dl kuohukermaa

1 rkl soijakastiketta

3 rkl sitruunan mehua

2 valkosipulinkynttä

1 rkl kuivattua basilikaa (kun ei ollut tuoretta)

conchiglie-pastaa (Sacla)

1 kanaliemikuutio

tarjoiluun parmesaania höylättynä ja basilikaa

Ota broilerit lämpeämään n. 30 minuuttia ennen kokkailua. Sulata pannulla nokare voita ja paista broilereihin nätti pinta, mausta fileet suolalla ja pippurilla. Lorauta pannuun muutama desiä vichyä ja hauduttele miedolla lämmöllä broilerit kannen alla kypsäksi. Mikäli neste uhkaa haihtua kokonaan, lisää sitä tarpeen mukaan pannulle - kun fileet ovat kypsät, pannussa pitäisi olla hyvä loraus lientä kastikepohjaksi. Nosta fileet pois pannusta, kaada pannulle paistoliemen jatkoksi paseerattu tomaattikastike ja kerma. Raasta joukkoon myös valkosipulinkynnet ja lisää loraus soijaa ja sitruunaa sekä kunnon tupsaus kuivattua basilikaa. Jos käytät tuorebasilikaa, lisää se vasta hauduttamisen loppuvaiheessa kastikkeen joukkoon. Anna kuplia kunnolla hetki, että kastike saostuu. Keitä kuppimainen pasta, kuten käyttämäni simpukkapasta, sillä välin al denteksi. Pastan on hyvä olla muodoltaan sellaista, että se kerää tehokkaasti ihanan kastikkeen sisäänsä. Valuta pasta huolellisesti ja kumoa kastikkeen joukkoon, lisää myös kypsät fileet pannulle ja sekoittele hetki, että maut tasaantuvat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Höylää parmesaania annosten pinnalle ja koristele basilikalla, tarjoile välittömästi. 

Kuten ylhäällä jo mainitsin, yksi parhaista kanapastoista ikinä! Ehkäpä jopa ylipäänsä kanaruoista. Kastike oli jo alkuvaiheessa niin hyvää, että sitä tuli maisteltua vähän tarpeettoman paljon makuja loppuunsa viilatessa... Pehmeää, aromikasta ja maukasta, ihana valkosipulinen maku ja mikä hassuinta, täysin ilman sipulia, jota tuppaan tunkemaan vähän jokaiseen ruokaan. Vaan voisihan sen sipulinkin siihen halutessaan pikkusilppuna lisätä. Pastan sain testattavasti Saclalta loppuvuodesta ja kylläpä se sopi oivasti tähän ruokaan, pienehkö simpukan mallinen pasta keräsi kastikkeen hyvin sisälleen ja tietysti tuo muutenkin vaihtelua niihin tavallisimpiin pastamuotoihin verrattuna. Broilerin tulen varmasti jatkossakin kypsentämään näin, sillä lopputulos oli enemmän kuin täydellinen, ihanan mehevä ja kaukana siitä perinteisestä kälmeästä kanasta, jota itsekin on joskus onnistunut väsäämään. En yhtään ihmettele, että Terhin perheessä broileri valmistetaan juuri tällä tavalla, että kiitos vaan vinkistä ja inspiraatiosta!

Lehtipihvi ja lohkoperunat

Naudan lehtipihvi, lohkoperunoita ja fetasalaattia

Vuosi 2014 otettiin vastaan perheen kesken maalla saunoen, tinaa valaen, herkutellen ja pikkuveljen ampumia raketteja valokuvaten. Ja pitkin pihaa led-lampun, öljylyhdyn tai tähtisadetikun kanssa pomppien kameran kuvatessa pitkällä valotusajalla... Vuoden ensimmäisenä päivänä kokkailin mummolan keittiössä kasan lehtipihvejä, joita isäni oli ostanut Lidlistä - kilo täyslihaa alle viidellätoista eurolla! Lisukkeena lehtipihville maistuvat lohkoperunat tai ranskanperunat, maustevoi ja raikas salaatti. 

5 hengelle

1 kg lehtipihvejä (naudan ulkofilettä)
voita paistamiseen
mustapippuria
suolaa
tarjoiluun valkosipuli- ja grillimaustevoita

kiinteitä perunoita
valkosipulijauhetta
suolaa
mustapippuria
kuivayrttejä
rypsiöljyä

jääsalaattia
rucolaa
kirsikkatomaatteja
suippopaprikaa
kurkkua
tummia viinirypäleitä
fetakuutioita öljymarinadissa
öljymarinadia kastikkeeksi

Ota liha tuntia ennen paistamista huoneenlämpöön tekeytymään. Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi (n. 100g/pihvi) ja kuivaa siivut talouspaperilla. Pese perunat huolellisesti ja leikkaa perunat noin kuuteen tai kahdeksaan osaan veneiksi. Mausta perunat ja lorottele päälle öljyä, hiero mausteet ja öljy tasaisesti perunalohkoille. Paista 175-asteisessa uunissa noin tunnin verran tai kunnes perunat ovat kypsiä ja saaneet hieman väriä. Tee perunoiden paistuessa salaatti valmiiksi odottelemaan tarjoilua. Kuumenna hyvä paistinpannu kuumaksi ja laita pannulle nokare voita, paista tai grillaa pihvit nopeasti yksitellen pannulla, mausta pihvit pippurilla ja suolalla. Nosta lautaselle lohkoperunoita ja niiden päälle maustettu pihvi, laita viereen fetasalaattia. Kruunaa pihvit nokareella maustevoita, tarjoile annokset välittömästi. 

Ihanaa! Lehtipihvi on kyllä klassikko, jota piti yleensä aina lapsena tilata ravintolassa. En edes muista, milloin viimeksi olisin lehtipihvejä syönyt! Ja onhan se niin, ettei hyvää pihviä voita mikään. Totesin paluumatkalla vanhemmilleni, että söisin tällaista ruokaa paljon mieluummin kuin jouluruokaa... Ei nimittäin oikein maistu jouluruoka enää meikäläiselle ja ne mautkin ovat jotain niin tympeitä, eikä niissä ole mitään koostumustakaan. Tuo Lidlin tarjouksessa ollut lehtipihvipakkaus oli positiivinen yllätys, pihvit olivat valmiiksi leikattuja ja tasakokoisia, liha oli renssattu hyvin ja siinä ei ollut jänteitä tai muutakaan ylimääräistä. Ainoa miinus olivat kaupan valmiit maustevoit, ne olisi ollut helppo tehdä itsekin maustamalla voi ja antamalla makujen tasaantua jääkaapissa ennen tarjoilua. Mutta kokonaisuus oli maistuva ja ei tarvinnut paljoa häärätä keittiössä, vaan sai nauttia vuoden ensimmäisestä päivästä lumetonta maata ihmetellen - vuosi nimittäin päättyi lumista maata katsellessa!

Myskikurpitsakeitto

Myskikurpitsaa ja maailman helpointa leipää, pataleipää

Myskikurpitsa on kiehtonut jo kauan hauskan ulkomuotonsa takia ja nytpä sellainen tarttui matkaan, kun hintakaan ei päätä huimannut. Myskikurpitsa on siis se muhkean keilan mallinen oranssi kurpitsa, tällä ostamallani yksilöllä oli painoa alle kilon verran. Ne halloween-kurpitsat kun painavat useita kiloja, pienin saamani talvikurpitsa taisi painaa 11 kiloa... Kurpitsan siemenetkin tulivat taas hyötykäyttöön, mutta muistin ripotella ne keiton koristeeksi vasta kuvien ottamisen jälkeen. Kannattaa ottaa talteet siis siemenetkin, ovat suurta herkkua keittojen ja salaattien pinnalla! Paahdetut siemenet säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa ja niitä on mukava napsia vaikka ihan sellaisenaan tai laittaa ruokien koristeeksi :)

4 hengelle

myskikurpitsakeitto

1 pieni myskikurpitsa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 iso rosamunda-peruna

vettä

kasvisliemikuutio

mustapippuria

suolaa

rosmariinia

1-2 dl kuohukermaa

paahdetut kurpitsansiemenet

kurpitsansiemenet

suolaa

mustapippuria

tarjoiluun 

paahdetut kurpitsansiemenet

ranskankermaa

mustapippuria

pataleipää

Halkaise kurpitsa ja nypi keskeltä irti kaikki siemenet siivilään. Poista pehmeä malto lusikalla kovertamalla ja kuori kurpitsasta kova kuori pois. Paloittele kurpitsa ja laita kattilaan. Kuori ja pilko myös muut kasvikset kattilaan. Kaada vettä kattilaan sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, nakkaa sekaan myös kasvisliemikuutio, mustapippuria myllystä ja rosmariinia. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja soseuta keitto vaikkapa sauvasekoittimella. Käsittele keiton kiehuessa siemenet: nypi ylimäräinen malto pois ja pese siemenet huolellisesti siivilässä, ravistele kuivaksi ja paahda rapsakaksi kuivalla paistinpannulla. Siemenet ovat valmiita, kun ne alkavat poksua kuten popcornit, mausta suolalla ja pippurilla. Paseeraa keitto siivilän läpi kattilaan, lisää kerma ja kiehauta. Lisää tarvittaessa mustapippuria tai suolaa. Nosta nokare ranskankermaa keittolautaselle ja ripottele pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä ja rouhaisu mustapippuria. Tarjoile kaverina hyvää leipää.

Hyvää oli! Omaan makuuni tuli tosin liikaa nestettä, sillä tykkään paksuhkoista sosekeitoista. Maku oli varsin mieto, mutta herkullinen ja kurpitsan maku pääsi kivasti esille. Rapeat siemenet toivat mukavaa rouskuvuutta ruokaan ja uunituore pataleipä maistui mainiolta keiton ohessa. Sosekeitot ovat mukavia talviruokia ja ne ovatkin keitoista oikeastaan ainoita, joita tulee kokkailtua. Milloinkahan sitä oikein kehtaisi tehdä jotain muuta sopparuokaa... Millainen on siun lempikeittosi?

Läskisoossi eli sianlihakastike

Perinteinen läskisoossi, eli kunnolla ruskistettu sianlihakastike

Pari kuukautta sitten kaupassa sattui silmääni rasiallinen kylkisiivuja alennuslaputettuna ja nappasin parin euron paketin mukaani. Kylkisiivuja olen käyttänyt elämäni aikana ilmeisesti kerran tai kaksi tätä aiemmin (eli lanttu- ja perunakukkoja valmistaessa), sillä muutenkin possua tulee kokattua äärimmäisen harvoin. Puhelinsoitto isälle ja ajatukseni sai vahvistuksen, eli juuri tästä lihasta tehdään perinteistä sianlihakastiketta, jota myös läskisoossiksi kutsutaan! Meillä kotona läskisoossi on aina ollut sellaista, että sitä voi myös syödä, eikä läskipaloja ruoassa todellisuudessa ole - eikä kaupastakaan taida saada enää kunnollista läskilihaa, sellaista jota vaikkapa isäni lapsuudessa kaupoissa oli kuulemma myyty. Kylkisiivujen rasva siis sulaa ruskistettaessa ja lihasta tulee rapsakkaa, muhevuutensa ruoka saa pitkästä haudutuksesta ja värinsä kunnolla ruskistetusta jauhokastikkeen pohjasta, lue kokkausvinkit valmistamiseen kirjoituksen loppupuolelta. Perinteistä ja niin äärettömän hyvää, kannattaa ehdottomasti kokeilla epäilyttävästä nimestä huolimatta! :)

4 hengelle

400 g possun kylkisiivuja

1 iso sipuli

50 g voita

½ dl rypsiöljyä

n. 1 dl vehnäjauhoja

n. 1 l kiehuvaa vettä

muutama kokonainen maustepippuri

suolaa

lisukkeeksi
perunamuussia
suolakurkkuja
etikkapunajuuria

Leikkaa kylkisiivut noin sentin-kahden palasiksi ja ruskista palat huolellisesti pannulla omassa rasvassaan, mausta lihapalat suolalla. Nostele ruskistetut lihapalat kattilaan ja paista lihoista irronneessa rasvassa hienonnettu sipuli nätin ruskeaksi. Mikäli et halua käyttää possurasvaa tai se on täynnä palaneita liharetlakkeita, voit kuullottaa sipulin voinokareessa tai öljytilkassa. Kaada sipulit kattilaan lihojen seuraksi. Putsaa pannu huolellisesti ja sulata pannulla voi ja öljy. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vispaa voi-öljyseoksen joukkoon vehnäjauhoja, kunnes saat tasaisen ja helposti sekoitettavan, juoksevan massan aikaiseksi. Jos massa kuivuu liikaa, lisää tilkkanen öljyä ja sekoita hyvin. Ruskista vehnäjauhoja koko ajan vispaten, kunnes saat vahvan ruskean värin jauhoihin, varo polttamasta. Mikäli jauhot palavat, aloita alusta. Kaada vesi kerralla pannulle jauhoseoksen päälle ja varo höyryä, sitä tulee paljon ja kastike kiehuu tässä vaiheessa erittäin voimakkaasti. Laske pannun lämpö matalaksi ja sekoittele hetki, että jauhot kypsyvät. Kun kastike on tasaista, kaada kastike kattilaan lihojen ja sipulin päälle ja heitä mukaan kouranpohjallinen pippureita. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti, mielellään noin puolitoista. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa suolaa. Mikäli kastike ei ole tarpeeksi löysää, lisää vettä. Valmista lisukkeeksi hyvää perunamuussia ja tarjoile suolakurkun sekä punajuuren kanssa.

Nam! Tämä jos mikä tuo lapsuuden mieleen ja on hyvää! Kuten yleensäkin ruskeakastikeruoat ovat makoisia, varsinkin kun niitä tulee harvoin kokkailtua. Liha on todella mureaa ja kastikkeessa on hyvä maku, tässä eivät oikotiet ja kiire auta. Jos lihoja ei ruskista kunnolla, lopputuloksesta ei tule niin maukas ja lihan koostumus jää mielestäni vajavaiseksi. Jos taas jauhoja ei ruskista tarpeeksi rauhassa ja tarpeeksi pitkään, on lopputuloksena valju harmaa kastike, jos taas jauhoseos on liian kuivaa tai ei sekoittele kunnolla, se palaa ja koko kastikepohja on pilalla. Ja jos kastiketta ei hauduta tarpeeksi kauan, jauhot eivät kypsy ja lopputuloksesta ei tule maukasta ja sen koostumuskin kärsii. Itse vahtaan silmä tarkkana jauhoseosta ja sekoittelen koko ajan, helpottaa tekemistä kun seos on tarpeeksi juoksevaa. Ja ruskistan todella ruskeaksi, että on makua ja väriä, mutta onnistuneesta ajoituksesta johtuen en ole pohjaa koskaan polttanut. Isä miulle aikoinaan opetti kädestä pitäen ruskeakastikkeen tekemisen ja kiitos siitä, sillä muuten olisin edelleenkin ihan hakoteillä! Perusjutut kannattaa kyllä opetella tekemään kunnolla alusta alkaen, niin välttää monta katastrofia keittiössä. Ja läskisoossi taitaa olla nyt muutenkin in, sillä ruokabloggaajien piireissä kuhistaan siitä melkoisesti ja läskisoossia tarjoileviin ravintoloihin tehdään pyhiinvaellusmatkoja... ;)

Joulu 2013

 

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin: ”Viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttiläin,
iloa riemun kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.”

Naudan ulkofilepihvit ja pippuri-kermakastike, valkosipulikermaperunat ja uunijuurekset

Mehevä pihvi ja perinteiset lisukkeet

Naudan filepihvi on herkkua, mutta filelihaa tulee ostettua kotiin erittäin harvoin. Ehkä joskus on myös arveluttanut se, että eihän pilaa kallista lihaa kypsentämällä sitä väärin. Toisaalta onneksi nykyisin saa kaupasta takuumureaa lihaa ja kun omat makumieltymyksetkin ovat vuosien varrella jalostuneet (raa'istuneet), pihvin pitäisi olla ehdottomasti useammin osa ruokanautintoja. Tällä kertaa kokkailin Atrian toimittamaa takuumureaa Kulinaari pihvinaudan ulkofileepalaa pihveiksi ja lisukkeeksi väsäsin perinteisiä herkkuruokia.

Neljälle hengelle

Ulkofilepihvit

n. 800 g Atria Kulinaari pihvinaudan ulkofilettä

voita paistamiseen

suolaa

mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen pihvien paistoa. Poista liha pakkauksesta, kuivaa se talouspaperilla ja leikkaa neljään yhtä suureen osaan. Painele nyrkillä pihvejä tasaiseksi ja isommaksi. Kuumenna hyvä paistinpannu (mielellään valurautainen) kuumaksi ja lisää pannulle kunnon nokare voita. Laita pihvit pannuun ja paista, kunnes lihasnesteet nousevat pihvin pintaan. Käännä pihvi ja paista suunnilleen saman aikaa toistakin puolta. Nosta pihvit folioon ja lautasella uuniin jälkilämpöön kypsymään halutun kypsäksi, apuna voi käyttää lihalämpömittaria. Suolaa pihvit paistamisen jälkeen, pippuria ei välttämättä hyvän pippurisen kastikkeen ansiosta lisätä ollenkaan. 

Vinkki: lihan kypsyysasteet voi testata painamalla pihviä sormella. Raaka pihvi vastaa poskea, medium leukaa ja kypsä nenänpäätä.

Pippuri-kermakastike

4 dl kuohukermaa

1 rkl viherpippuria

1 rkl rosépippuria

mustapippuria

½ lihaliemikuutio tai lihanpaistonesteet

1 rkl hunajaista dijon-sinappia
1 rkl siirappia

muutama oksa tuoretta timjamia
suolaa

Kaada kerma kattilaan, lisää joukkoon pieni nippu timjamin oksia ja juuri murskatut pippurit. Lisää myös lihaliemikuution murunen tai lihasta irronnut paistoneste. Lisää myös hunajainen dijon-sinappi ja pieni loraus siirappia. Keitä kasaan kastikkeeksi, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Poista timjami ennen tarjoilua. Mikäli kastike sakenee liikaa, lisää tilkkanen nestettä. 

Valkosipulikermaperunat

n. 1 kg rosamunda-perunoita

n. 3 dl kuohukermaa

n. 2 dl maitoa

reilusti suolaa

mustapippuria

2 kokonaista valkosipulia

rypsiöljyä

Kuori valkosipulinkynnet ja raasta hienoksi raasteeksi. Sekoita kulhossa valkosipuliraasteeseen öljyä niin, että saat tasaisen, helposti levittymän tahnan. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi, levitä perunasiivuja tasainen kerros vuoan pohjalle. Rouhi päälle hitunen pippuria ja reilusti suolaa, levitä valkosipuliöljyä perunoiden päälle. Tee lopuista aineksista samalla tavalla vuoka lähes täyteen. Kaada kerma ja maito vuokaan, perunat saavat lähes kokonaan peittyä. Huomioi, että kerma voi kuohua joten jätä kuohumisvaraa ja suojaa uuninpohja vaikkapa leivinpaperoidulla pellillä. Paista 175-asteisessa uunissa reilu tunti, eli kunnes perunat ovat kypsiä. Mikäli nestettä on liian vähän, lisää kermamaitoa. Peitä vuoka foliolla, jos pinta uhkaa tummua liikaa.

Uunijuurekset
1/3 lanttu
½ bataatti
2 porkkanaa
hunajaa
voita
siirappia
öljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia

Kuori ja leikkaa juurekset pieniksi kuutioiksi, bataatti saa jäädä lanttua ja porkkanaa isommaksi. Lorauta juureksille öljyä ja mausta ne, lisää mukaan timjamin lehtiä. Laita pieniä voinokareita juuresten päälle ja paista vuokaa noin tunnin ajan valkosipulikermaperunoiden kanssa. Maista uunijuureksia, lisää tarvittaessa mausteita.

Kokoa annokset: annostele lautaselle valkosipulikermaperunoita ja nosta halutun kypsyiset pihvit osittain perunoiden päälle. Nosta lautasen sivuun uunijuureksia ja lorauta kastiketta annoksen päälle. Älä peitä pihviä, niin saat nätimmän annoksen. Koristele ruoka tuoreella timjamilla ja tarjoile välittömästi. Tarjoile alkupalaksi tai ruoan lisukkeena raikasta salaattia, ruokajuomaksi käy vaikkapa jäävesi, hyvä olut tai mieluinen punaviini.

Tässä kastikkeessa uitettu pihvi

Tee kuten sanon, älä kuten teen. Onnistuin heilauttamaan kastikekauhaa hieman väärässä asennossa ja kastike valahti koko komeudeltaan pihvin päälle, eikä lopputuloksesta tullut kovin kaunis. Pihvin paistopinta saa jäädä siis näkyviin. Käytän mieluusti valkeita lautasia, sillä niistä mielestäni saa kaikki annoksen värit paremmin esille. Tämän piti siis olla annoskuva bloggauksen alussa, mutta siihen piti lainata pikkuveljeni lautasta. Joka tapauksessa, ruoasta tuli enemmän kuin hyvää ja maistui kaikille. Omaan makuuni pihvi kypsyi hieman liikaa, mutta hyvän lihan ansiosta siitä ei tullut liian kuivaa. Annos on hyvin perinteinen, mutta takuulla maistuva. Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan voi luottaa vanhoihin hyviksi havaittuihin keinoihin :)

***

Pihvinaudan ulkofileen

tarjosi Atria

Herkullinen nakkimunakas

Arjen nautintoja: mehevä nakkimunakas

Atria otti yhteyttä ja pyysi kehittelemään reseptit kahdesta eri tuotteestaan: Atria Kulinaari Herkkunakki ja Kulinaari takuumurea pihvinaudan ulkofile. Samalla osallistun bloggaajakisaan, jossa tuotteista tehdään kaksi eri ruokaa ja voittaja palkitaan Atrian joulukinkulla, laatikoilla ja muilla herkuilla. Ensimmäisenä pääsi testiin nakit, joista piti kokata jotain arjen nautinnoksi. Mie en ole oikein koskaan syönyt nakkeja ja siten nakkiruoat eivät ole kovin tuttuja, joten lähinnä mieleeni tuli Halloweenin muumionakit, nakkipiilot, perinteinen nakkikastike ja nakkimunakas. Munakas on mielestäni aika kinkkinen ruoka valmistaa ja kunnollisen munakkaan opin valmistamaan vasta muutamia vuosia sitten - ja kyllä, olen kokannut enemmän ja vähemmän onnistuneesti jo lapsesta saakka. Munakkaan pitää olla kuohkea, mehevän mehukas ja siinä pitää olla herkullista täytettä. Niinpä voisin nyt tässäkin blogissa kertoa, kuinka munakas miun tyylilläni tehdään ja samalla saan maisteltua näitä nakkejakin (jotka muuten sisältää 80% lihaa!). Maistuuko munakas ja mikä on siun onnistuneen munakkaasi salaisuus? :)

Yhdelle nälkäiselle

2 kananmunaa
2 kuorenpuolikasta kuohukermaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
voita paistamiseen
1 Atria Kulinaari Herkkunakki (supernälkäinen laittaa kaksi)
2 rkl punasipulia silputtuna
5 rkl punaista paprikaa kuutioituna
½ dl emmental-raastetta
persiljaa koristeeksi

Riko kananmunat murokulhoon ja vispaa rakenne kunnolla rikki vatkaimella. Mittaa kananmunan kuorenpuolikkaaseen kermaa kahdesti: yksi kuorenpuolikas per kananmuna. Vispaa kerma munien joukkoon ja mausta rouhaisuilla suolaa ja pippuria. Leikkaa nakit ohuiksi siivuiksi ja paista ne kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi, pannulle ei tarvitse lisätä rasvaa. Kaada nakkipalat lautaselle odottamaan myöhempää käyttöä. Leikkaa punasipulista ja paprikasta hienoa silppua, silppua myös persiljaa ruoan koristelua varten ja jätä odottamaan. Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Kaada vispattu muna-kermaseos pannulle ja vedä hyytyvää munamassaa pannun laidoilta kohti keskustaa, raaka munamassa valuu pannulle. Kun munakas on hieman hyytynyt, ripottele pinnalle juustoraaste, sipulisilppu, paprikakuutiot ja nakkipalat. Rouhaise päälle mustapippuria ja hyydytä munakasta miedolla lämmöllä, kunnes munamassa on lähes hyytynyt ja pohja on saanut hieman väriä. Ripottele pinnalle persiljaa ja kippaa munakas pannusta lautaselle siten, että kolmasosa munakkaasta kääntyy kaksinkerroin. Nautiskele välittömästi, lisukkeeksi maistuvat vaikkapa ihan vain raikas kurkku ja mehukas tomaatti.

Hyvää oli! Itseasiassa tätä nakkimunakasta samalla ohjeella tuli tehtyä kahdesti ennen reseptin julkaisemista, kiitos pitkän Itsenäisyyspäiväviikonlopun ja kiireettömien aamujen. Nakit maistuivat munakkaassa hyvältä ja toivat samalla ruokaisuutta, joten tällä ohjeella valmistettu ruoka maistuu niin aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi tai iltaruoaksi työpäivän jälkeen. Munakkaita tulee nykyisin tehtyä aika usein ja täytteeksi kasaan sitä, mitä kaapeista vaan sattuu löytymään. Kunhan juustoa löytyy, niin mie olen tyytyväinen, muut sitten voi soveltaa. Nämä nakit toimisivat hyvin pituutensa puolesta myös hodarisämpylän välissä ja olisinkin testannut vielä kyseisen reseptin, mutta kilpailuaika ei taida enää antaa sitä periksi. Nakeissa oli makua ja rakennetta, oikeasti paljon lihaa. Lisäksi pakkaus neljä nakkia eli 240g on pientä tarvetta varten oikein näppärän kokoinen. Mitähän tuosta toisesta nakkipaketista kokkaisin?

***

Kulinaari Herkkunakit

tarjosi Atria

Tyrni-vaniljapannacotta

Ihanan raikas tyrni-vaniljapannacotta

Tänä vuonna vanhempieni tyrnipensaat tuottivat ennätyssadon ja tätä kirpakkaa marjaherkkua on miunkin pakastimessani useita kiloja. Osa sadostani on vielä oksineen päivineen pakastettuna, sillä kaikesta herkullisuudestaan huolimatta tyrni on melkoisen raivostuttava kerättävä piikkiensä ansiosta. Suunnitelmissa on keittää osa tyrnistä hilloksi tai hyytelöksi talven varalle, osan syön kiisselinä ja osa päätynee jossain vaiheessa kakkuihin. Nyt ensimmäisenä kuitenkin halusin yhdistää kirpeän tyrnin kermaiseen pannacottaan ja lopputuloksena olikin näyttävät ja juhlavat jälkkärit. Pannacotta on nimittäin yksi lempparijälkkäreistäni ja rakastan myös tyrnin makua, joten näiden kahden yhdistäminen ei ole muuta kuin silkkaa herkullisuutta :)

6 annosta

Vaniljapannacotta

2 dl kuohukermaa

3 dl maitoa

1 vaniljatanko

½ dl sokeria 

2 liivatelehteä

Tyrnikiille

300 g tyrnimarjoja

2½ dl vettä

3/4-1 dl sokeria

2 liivatelehteä

koristeluun tyrnimarjoja

Mittaa kerma ja maito kattilaan, lisää sokeri ja vaniljatangosta raaputetut siemenet sekä koko vaniljatanko. Keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia. Laita pannacottaan tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5 minuutiksi. Ota kattila pois liedeltä, purista liivatteista vesi pois ja lisää liivatelehdet kermaseokseen. Sekoita tasaiseksi ja jaa pannacotta kuuteen maljaan, anna jäähtyä hieman. Peitä maljat kelmulla tai foliolla ja siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Mittaa kattilaan vesi ja tyrnimarjat. Keitä marjoja noin kymmenen minuuttia. Paseeraa marjat tiheän siivilän läpi toiseen kattilaan ja mittaa joukkoon sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi ja anna sokerin sulaa joukkoon. Jäähdytä liemi. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi ja purista liivatteista vesi pois. Ota pieneen kuppiin tilkka tyrnilientä ja kuumenna se mikrossa kiehuvaksi. Liota joukkoon liivatteet ja sekoita tyrniseos tasaiseksi. Anna jäähtyä hetki välillä sekoitellen ja jaa tyrniliemi tasaisesti maljoihin pannacottan päälle. Laita jääkaappiin jähmettymään vähintään kolmeksi tunniksi tai kunnes myös tyrnikerros on hyytynyt. Koristele valmiit annokset juuri ennen tarjoilua tyrnimarjoilla. Herkuttele!

Täydellinen jälkiruoka! Tyrni tuo väriä ja kirpakkaa makua muuten niin pehmeään ja mietoon pannacottaan. Tämä sopisi hyvin vaikkapa juhlavan illallisenkin lopetukseksi, itse mietin jo Itsenäisyyspäivää... Osaako muuten joku kertoa, kuinka tässä voisi estää vaniljansiementen painumisen pohjalle? Pannacottan jäähtyttäminen kattilassa ja hieman hyytyneenä siirtää vasta laseihin? Olisi kiva saada vaniljaa tasaisesti massaan, eikä jäämään pelkästään pohjalle. Onneksi keittämisvaiheessa maku kuitenkin leviää tasaisesti joukkoon. Jos käytössäsi ei ole tyrnimarjoja, niin voit lusikoida pannacottan päälle nokareen kaupasta saatavaa tyrnihyytelöä tai keittää valmiista, laimennetusta tyrnimehusta (n. 3-3,5dl) kiilteen. 

Tyrni-vaniljapannacottan voi koota joko vesilaseihin tai viinilaseihin
perinteisten jälkiruokamaljojen sijaan

Kauniin annoksen saa muutaman sentin pannacottakerroksella
ja sitä ohuemmalla tyrnikerroksella

Tyrnipensas on kaunis, mutta piikikäs!

Nappaan joka aamu pakastimesta shottilasillisen (4cl) verran jäisiä tyrnejä syötäväksi, niin tuleepa heti aamusta nautittua kunnon c-vitamiinipommi. Olen työntänyt tyrnejä niin kiisseliin, turkkilaisen jogurtin päälle, erilaisiin smoothie-juomiin, "jääpaloiksi" veden joukkoon ja napsinut sellaisenaan. 

Näin hurjaa satoa tuottivat pensaat!

Kuten alussa mainitsin, tänä vuonna oli ennätysmäinen sato tyrnissä! Oksat oikein notkuivat oranssina ja satoa tuli jo yhdestä oksasta ihan hirmuisesti. Tämä upea oksa tovereineen oli vallannut jääkaappini erään työpäivän aikana. Keittiössä oleva ruokapöytäni on sitten oikeastikin pieni, sillä tämä isohko oksa täytti sen melkein kokonaan. Kiitos äiti ja isä ihanista tyrneistä! :)